MERJA ILPALA-KLEMM
Kun Sammatti ensi vuoden alussa liittyy Lohjaan, saavat sen suomenkieliset nimikilvet rinnalleen ruotsinkieliset tienviitat. Asukkaita kielilain määräys ihmetyttää ja huvittaa.
Lohja on Suomen kunnista ainoa, joka on omasta halustaan hakenut ja saanut valtioneuvostolta määräyksen kaksikielisyydestä. Ruotsin kielen asema on täytynyt turvata erillisellä päätöksellä, sillä kaupungissa asuvien ruotsinkielisten määrä ei riitä statukseen, johon yleensä tarvitaan yli kahdeksan prosentin kielivähemmistö.
Lohjalaisia on melkein 37 000, mutta heistä vain 4,2 prosenttia eli 1 500 henkilöä puhuu äidinkielenään ruotsia.
Sammatista ruotsinkielisiä joutuu etsimään. Joidenkin tietojen mukaan heitä elää kunnassa viisitoista. Toiset puhuvat viidestä.
Kirkkoherra Jaakko Saari muistaa miettimisen jälkeen yhden ainoan.
Hän on Porvoosta Lohjan kautta Sammattiin muuttanut Guni Lindroth .
- Vaikka äidinkieleni on ruotsi, niin arkikieli on suomi. En edes ajattele niin, että Sammatista tulee kaksikielinen. Ei täällä mikään muutu, Lindroth sanoo ja toteaa, ettei kertaakaan ole kaivannut kotikyläänsä ruotsinkielisiä opasteita. Ja hän on sentään asunut Sammatissa toistakymmentä vuotta.
Elias ei ehkä ymmärtäisi
Jaakko Saari on kielilain vaatimuksista hyvin hämmästynyt ja muistuttaa, ettei Lohjakaan olisi kaksikielinen ilman erityistä päätöstä. Ruotsinkielisiä saarnoja kirkkoherra "ei todellakaan aio pitää".
Sammatin kirkkomaalla lepäävä Elias Lönnrot luultavasti kääntyisi haudassaan, jos tietäisi, mitä nykypäivän päättäjät puuhaavat hänen kotikonnuillaan.
Lönnrot kehitti suuresti suomen kieltä ja kaipasi sille virallista asemaa. Vuonna 1880 valmistuneessa Suomalais-Ruotsalaisessa Sanakirjassa oli yli 200 000 sanaa.
Lönnrot keksi mm. sellaiset sanat kuin esitys, itsenäinen, pöytäkirja ja sopimus.
Näitä kaikkia tarvitaan lähiviikkoina, kun sekä Lohjan että Sammatin valtuustot joutuvat tarkistamaan hallinnon ja palvelujen järjestämistä koskevan liitossopimuksen. Poistettavaksi päätyy maininta katu- ja tieviitoitusten säilymisestä suomenkielisinä Sammatin alueella.
Ruotsia ei koskaan kuule
Päiväkoti Onnimannissa työskentelevä ryhmäavustaja Tiia Siren on tuore sammattilainen. Hän muutti pitäjään reilu vuosi sitten Karjaan Mustiolta, jossa ruotsia käytetään enemmän kuin suomea.
- Sammatissa en ole kuullut ruotsia kertaakaan.
- Kunnioitan jokaisen oikeutta saada palveluja omalla äidinkielellään, mutta uudet kilvet ovat rahan haaskausta. Kyllä niille euroille olisi parempaakin käyttöä, hän uskoo.
Syntyperäinen sammattilainen Tuovi Taipale kuvailee kotikyläänsä umpisuomalaiseksi.
- Kyllä suomenkieliset viitat olisivat tänne riittäneet, hän tokaisee.
Guni Lindroth ei koskaan edellytä palvelua ruotsiksi, mutta myöntää olevansa otettu huomaavaisuudesta.
- Sammatin kirjastonhoitaja tulostaa minulle aina lainakuitin ruotsin kielellä. Se on kivaa!
