Noin 120 000 asukasta, kaupungin vuosibudjetti suunnilleen 900 miljoonaa euroa. Yksittäiset investoinnit helposti kymmeniä miljoonia euroja. Henkilöstöä kaupungin palveluksessa rapiat 3 000.
Siinä pähkinänkuoressa rakas kotikaupunkimme Lahti, jonka asioita olen seurannut pitkään ties mistä näkökulmista tässä lehdessä julkaistuissa uutisjutuissa, kannanotoissa ja kolumneissa.
Viime viikolla sain tuntumaa täysin toisen mittakaavan kuntaan, kun käväisin parin päivän ajan rauhoittumassa ja lataamassa akkuja puolentoista tunnin ajomatkan päässä Lahdesta Päijänteen rantamaisemissa, Keski-Suomen eteläosassa sijaitsevassa Luhangassa. Se on Manner-Suomen pienin kunta, jossa oli syyskuun lopussa 699 asukasta.
Asukaslukuun saa perspektiiviä vertaamalla sitä lahtelaisiin kaavoitussuunnitelmiin. Esimerkiksi pelkästään Iskun kortteliin Paavolassa asettuu tulevaisuudessa noin tuhat asukasta, jos kiistelty kerrostalokaava toteutuu. Matkakeskuksen länsipuoliselle alueelle asukkaita on tulossa melko tarkalleen Luhangan verran, noin 750. Entinen Starkin alue eli nykyinen Vahva-Jussin alue olisikin jo suunnilleen kaksi Luhankaa noin 1 500 asukkaallaan.
Lukuja voi pyöritellä myös niin, että koko nykyinen Lahti olisi pilkottavissa Luhangan esimerkkiä noudattaen noin 171 kuntaan, joista jokaisella olisi oma kunnallishallinto ja kunnanjohtaja.
Näin tänne saataisiin ainakin näppärästi luotua monta ihan mukavasti palkattua työpaikkaa, sillä Luhangan kunnanjohtaja näyttää tienaavan 5 900 euroa kuukaudessa.
Pekka Timoselle pitäisi maksaa vastaavalla logiikalla 960 000 euroa kuukaudessa.
Toisin sanoen jokainen kuntalainen maksaa hänen kuukausipalkastaan reilut kahdeksan euroa. Jos Lahden kaupunginjohtaja Pekka Timonen onnistuisi neuvottelemaan sopimuksensa uusiksi vastaavalla logiikalla kaupungin nykyisen asukasluvun mukaan, hänelle pitäisi maksaa 960 000 euroa kuukaudessa. Älkää vinkatko.
Luhangan kokoisessa kunnassa asioiden suuruusluokka on helposti hahmotettavissa, mikä tulee hyvin ilmi myös kunnan tilinpäätöstiedotteessa. Viime vuonna kunta investoi yhteensä 69 000 eurolla, kun Lahdessa vastaava luku oli 93 miljoonaa euroa.
Luhangan tilinpäätöstiedotteessa on myös erikseen mainittu, että viime vuonna myytiin yksi asunto-osake. Samoin oli noteerattu myös kahden lastenhoitajan työsuhteen päättyminen.
Ei tarvitse varmaankaan enempää korostaa ja alleviivata, että pienet on tosiaan ympyrät Luhangassa. Joku saattaakin jo kaiken edellä kerrotun perusteella päätellä, että pilkkaan Luhankaa ja pyrin leimaamaan sen jonkinlaiseksi säälittäväksi maailmanlopun kunnaksi.
Luulo ei ole tiedon väärtti. Luhangassa näyttää olevan juuri nyt päällä hämmentävä tekemisen meininki.
Edes kunnan isoin kylä ei täytä virallista taajaman määritelmää, koska se on niin pieni ja harvaan asuttu.
Viime vuonna Luhanka oli yksi harvoista muuttovoittoa saaneista kunnista Keski-Suomessa, joten kunta onnistui nostamaan väkilukuaan yhdeksällä henkilöllä. Kyse ei ole korona-ajan pyrähdyksestä, sillä kunta on saanut muuttovoittoa jo viimeiset kymmenen vuotta.
Muuttovoiton salaisuus on tietenkin Päijänne hienoine rantamaisemineen. Kunta sai elinvoimaponnisteluihinsa takavuosina todellisen täsmäaseen, kun se onnistui hankkimaan etuosto-oikeutta käyttäen ison ranta-alueen ja ryhtyi myymään sieltä tontteja.
Muuttajia on tullut muun muassa pääkaupunkiseudulta ja kuulemma kaukaisimmat tulokkaat ovat olleet Etelä-Afrikassa aiemmin asuneita suomalaisia.
Muuttovoitosta huolimatta lapsista ja nuorista on toki pulaa, koska kantaväestö on ikääntynyttä ja kuolleisuus suurta. Synnyttäjille tarjottava 10 000 euron vauvaraha ei tilannetta ratkaisevasti muuksi muuta. Tilanteeseen onkin reagoitu luovilla ratkaisuilla. Uusi koulu toteutettiin muutama vuosi sitten lähelle Joutsan rajaa, jolloin noin puolet oppilaista saadaan kunnan ulkopuolelta.
Matkakeskuksen länsipuoliselle alueelle asukkaita on tulossa melko tarkalleen Luhangan verran.
Kunnan talous onkin sen verran vakaalla pohjalla, että Luhangan veroprosentti on Keski-Suomen alhaisin, vain 18,5.
Keskustan kehittäminen on aina kuuma puheenaihe Lahdessa. Luhangassa tuohonkin asiaan on hieman väkisinkin erilainen näkökulma, sillä edes kunnan isoin kylä ei täytä virallista taajaman määritelmää, koska se on niin pieni ja harvaan asuttu.
Paikallisilla onkin kuulemma tapana sanoa, että kaikki on lipputangon ympärillä. Siltä se tosiaan näyttää: kunnanvirasto, kyläkauppa, pelastusasema ja hieman kauempana mäen päällä komea vanha puukirkko.
Pienestä mittakaavasta huolimatta Luhangassakin on nähty viime vuosina merkittävää keskustan kehittymistä. Espoosta kolmisen vuotta sitten muuttanut kyläkauppias on rakentanut kauppansa läheisyyteen uutta venesatamaa ja remontoinut kauppakiinteistönsä yhteyteen myös ravintolatilat ja majoitustoimintaa varten pienen hostellin. Ikään kuin Lahden sataman uudistus ja Ranta-Kartanon matkailuhanke samassa paketissa.
Ei voi mitään, pikavisiitin perusteella liityn Luhanka-fanien joukkoon. Sopivan pieni ja mutkaton mittakaava viehättää. Pienehkön kaupunkilehden tekijänä pystyn hyvin samaistumaan Luhangassakin selvästi vallitsevaan mentaliteettiin, jossa ei yritetäkään olla suurin ja kaunein, mutta tarvittaessa sitäkin ketterämpi.
Suomalaisessa kuntakentässä Lahti on minulle aina se ainoa oikea ja elämäni rakkaus, mutta parin päivän tuttavuuden perusteella kehtaan myös tunnustaa lämpimät tunteeni toista L-alkuista paikkakuntaa kohtaan. Koko kunnan olemassaolo on upea vastalause nykyiselle trendille, jossa kaikki keskitetään yhä suurempiin ja suurempiin mammuttiyksiköihin.