Porvoon kaduilla kulkiessa voi heittäytyä aikamoiselle aikamatkalle. Talojen seinien sisäpuolella on tapahtunut vuosisatojen saatossa paljon ja historia on yhä läsnä.
Näitä tarinoita on kerrottu Uusimaan Talot kertovat -juttusarjassa jo neljän vuoden ajan. Osa tarinoista on koottu myös Porvoon talot kertovat -kirjaksi, joka on oiva matkaopas mukaan kävelylle otettavaksi.
Lähtöpisteemme on tällä kertaa Taidetehtaalla. Moderni kulttuuri- ja kongressikeskus rakennettiin 1920-luvun alussa vaneritehtaaksi, olihan Suomi maailman suurin vanerintuottaja. Tunnettu kehyslistatehdaskin siellä toimi. Sen muisto näkyy yhä Taidetehtaan logossa ja siihen viittaa myös läheinen Kultalistankatu. Mutta tiesitkö, että Taidetehdas on ollut myös merkittävä hevosenkenkätehdas? Ja kun kenkätuotanto aikanaan hiipui, siellä alettiin valmistaa kuuluisia Pikku-Jussi -kaivinkoneita.
Kuljemme Aleksanterinkadun sillan yli joen itäpuolelle, jossa Aleksanterinkadun ja Jokikadun kulmassa on vihreä puutalo. Aivan tavallisen näköisen talon ruokasalissa on syntynyt Venäjän kruununperijä!
Venäjää yli 300 vuoden ajan hallinneeseen Romanovin sukuun kuulunut suuriruhtinas Kirill Romanov oli paennut perheineen Venäjän vallankumouksen jälkeen Suomeen huhtikuussa 1917. Perhe vietti kesän Haikon kartanossa, mutta synnytyksen lähestyessä suuriruhtinatar Viktoria tunsi olonsa epävarmaksi maaseudulla. Niinpä perhe majoitettiin väliaikaisesti tähän 1849 rakennettuun puutaloon. Pikku-Vladimir ehti kasvaa Porvoossa taaperoksi, kunnes perhe muutti 1920 Ranskaan. Paluuta Venäjälle ei enää ollut, mutta kruununperijäksi kasvatettu Vladimir valmistautui koko elämänsä ottamaan vielä jonain päivänä keisarikruunun vastaan.
Käännymme kohti vanhaa kaupunkia. Ohitamme komean talon, jonka alakerta on rakennettu kivestä. Talon rakennuttanut, upporikas laivanvarustaja Fredrick Sneckenström (1797–1877) oli mukana lähes kaikessa, mitä kaupungissa tapahtui. Häntä ei enää juurikaan muisteta, ja talokin tunnetaan Eklöfin talona sen myöhemmin omistaneen kauppaneuvoksen mukaan. Toki August Eklöfilläkin oli hyvin suuri merkitys kaupungin kehittymisen kannalta.
Jokirannassa voisi pysähtyä jäätelölle, mutta päätämme jatkaa matkaa Bar&Cafe Paahtimolle asti. Ennen kuin pääsemme perille asti, katse kiinnittyy korkeaan valkoiseen jugendtaloon. Talo on rakennettu kaupungin ensimmäiseksi sähkölaitokseksi 1903. Teollisuusrakennus oli sen sisäpihalla ja höyrykone nieli tuhat mottia halkoja vuodessa. Laitos oli odotettu, sillä Porvoossa oli kiistelty sähkön saamisesta kaupunkiin lähes parikymmentä vuotta.
Punatiilinen Paahtimo on rakennettu Simolinin sekatavarakaupan makasiiniksi 1902. Neljässä kerroksessa säilytettiin monenlaisia maailmalta laivoilla tuotuja tuotteita. Mutta ihmeellisintä kaikesta oli Porvoon ensimmäinen hissi, tekninen ihmelaite. Tarkkasilmäinen voi vieläkin arvata kattolankkujen väristä, missä kohtaa tavarahissi aikanaan on ollut. Ylhäällä ulkoseinissä voi nähdä siihen liittyviä rakenteita.
Kun kahvit on juotu, jatkamme matkaa Jokikatua pitkin vanhan kaupungin puolelle. Punaisen ”Linnan” eteen ei voi olla pysähtymättä. Se on todennäköisesti kaupungin ensimmäinen kivinen asuintalo. Vuonna 1760 rakennetussa talossa on yöpynyt Porvoon vierailuillaan niin Ruotsin kuninkaita kuin Venäjän keisarikin. Ennen näkemättömiä juhliakin täällä on järjestetty. Viimeisin ”kuninkaallinen” talossa oli rock-kuningas Remu Aaltonen, joka asui Linnassa 20 vuotta.
Linna on ensimmäinen kuuluisan linnoitusarkkitehti Gotthard Flensborgin suunnittelemista taloista. Hänet oli kutsuttu vastaamaan kaupungin uuden keskustan rakentamisesta tuhoisan tulipalon jälkeen, joten aivan kivenheiton päässä voi nähdä lisää miehen luomuksia. Raatihuoneentorin ympärillä niitä ovat keltainen Hagertin talo, Vanha Raatihuone, Holmin talo sekä Galleria Vanha Kappalaisentalo.
Hagertin talon rakennutti kodikseen 1700-luvun Porvoon merkittävin pormestari Gabriel Hagert. Suuri osa kaupungista oli palanut poroksi 1760 kalasopan keitosta karanneen kipinän seurauksena. Hagert unelmoi kivisestä kaupungista ja hänen ansiostaan kaupunki saatiin nopeasti jaloilleen. Hagertin talo valmistui 1763 ja hänen työpaikkansa, raatihuone vuotta myöhemmin.
Porvoon Vanha Raatihuone on Suomen vanhin yhä olemassa oleva raatihuonerakennus. Hilkulla kuitenkin oli, ettei sitä purettu. 1800-luvun lopulla rakennus oli päässyt niin huonoon kuntoon, ettei sen korjaamista pidetty enää mahdollisena. Samaan aikaan perustettu museoyhdistys sai kuitenkin pelastettua rakennuksen, ja Porvoon museo avattiin yleisölle 125 vuotta sitten 1897.
Myös raatihuoneen toisella puolella oleva Holmin talo on museon käytössä. Talossa esitellään 1700-luvun kauppiassuvun elämää. Rakennuksessa on kuitenkin toiminut sadan vuoden ajan myös sokerileipomo, joista ensimmäinen, sveitsiläisen sokerileipurin pitämä konditoria avattiin 1820. Se oli erityistä, sillä konditoriat alkoivat yleistyä Suomessa vasta lähempänä 1900-luvun vaihdetta. Porvoo olikin monessa asiassa aikaansa edellä.
Nousemme jyrkkää Flensborgin törmää kohti päämäärää, kirkkoa. Gotthard Flens-borg rakensi rinteeseen itselleen punaisen kivitalon, jota on kaupungin kauneimmaksi taloksikin kutsuttu. Nykyisin se tunnetaan Svenska Litteratursällskapetin omistamana Runoilijakotina, jossa on asunut runoilijoita ja kirjailijoita vuodesta 1923 asti.
Määränpääkin näkyy jo edessämme. Keskiaikainen Porvoon tuomiokirkko on ihan oma lukunsa, jossa kannattaa ehdottomasti pistäytyä. Jos kävelylle osuu tiistaina tai torstaina kello 12, voi piipahtaa nauttimassa ilmaisesta Urkuvartista.
Näistä ja monista muista taloista voi lukea lisää SKS:n kustantamasta Porvoon talot kertovat -kirjasta, joka julkaistiin jouluna 2021. Kirjaa voi ostaa muun muassa Suomalaisesta kirjakaupasta, Runebergin kodista, Holmin talon museokaupasta ja Taidetehtaalta Taidehallin kaupasta. Juttusarja jatkuu Uusimaassa.