"Väärässä kortistossa" olevat työttömät kurittavat jatkossa Vantaan taloutta yhä rankemmin.
Vantaalla on noin 13 700 työtöntä tai lomautettua työnhakijaa. Heidän joukossaan on hyvin todennäköisesti myös henkilöitä, jotka eivät työkykynsä rajoitteiden vuoksi voi työllistyä. He ovat väärällä etuudella eli "väärässä kortistossa".
Asian nosti esiin Vantaan kaupunginvaltuustossa Jussi Särkelä (sd.). Hän sanoi, että Suomessa on ollut jo pitkään työttöminä työnhakijoina ihmisiä, jotka tosiasiallisesti eivät ole kuntoutettavissa työhön millään keinoin.
Keskustelu liittyy TE24-uudistukseen, jossa työllisyyspalveluiden hoito siirtyy vähitellen valtiolta kunnille.
Kun uudistus tulee voimaan, "väärässä kortistossa" olevat työnhakijat kouraisevat Vantaan kaupungin taloutta aiempaa rankemmin.
Vantaa maksaa tälläkin hetkellä sakkoa siitä, jos se ei onnistu työllistämään työttömänä olevia kuntalaisiaan. Sakko on kaupungin osuus työmarkkinatukimaksusta. Sitä kaupunki maksaa, jos työnhakijan työttömyys jatkuu yli vuoden ajan.
Uudistus on tapetilla jo nyt, vaikka te-palvelut siirtyvät kuntiin yli vuoden kuluttua.
Vantaalla kirjataan joka kuukausi alkavaksi yli 1600 uutta työnhakua.
Vantaan työllisyyden- ja kotoutumisen palveluiden johtaja Susanna Taipale-Vuorinen kaipaa keskustelua myös kaupungin sakkosumman eli työmarkkinatukimaksujen noususta.
Vantaan kaupunki on maksanut vuosittain työmarkkinamaksuja noin 28 miljoonaa euroa.
– Jatkossa summa voi olla rahoitusmallin muuttuessa vuodessa jopa 42 miljoonaa euroa, Vantaan työllisyyspäällikkö Eija Väätäinen toteaa.
Vertailun vuoksi mainittakoon, että ensi vuonna Vantaa ratikkaan varataan yhdeksän miljoonaa ja Elmon uimahallin rakentamiseen 19 miljoonaa euroa.
Sakkosumma kasvaa osaltaan siksi, että ennen kaupungin ei tarvinnut maksaa sakkoa eli osuuttaan työmarkkinatukimaksusta niiden asiakkaiden osalta, jotka ohjattiin vaikkapa kuntouttavaan työtoimintaan tai valmennuksiin. Uudistuksen jälkeen kaupunki vapautuu työmarkkinatukimaksuosuudestaan eli sakosta vain jos asiakas työllistyy ansiotyöhön.
Se on Taipale-Vuorisen mukaan harmi.
– Nämä etuudet yhdessä palkkatuetun työn kanssa voivat olla jo yksilön elämänlaadun kannalta tärkeitä ja joskus jopa yllättäen portti ansiotyöhön.
Kaupungin etuna on jatkossa se, että työnhakijoina on vain heitä, jotka ovat vapaiden työmarkkinoiden käytettävissä joko nyt tai kuntoutuksen ja koulutuksen jälkeen.
Taipale-Vuorinen kuitenkin muistuttaa, ettei kaupungilla ole valtaa tai osaamista määritellä, kuka on työkykyinen ja kuka ei. Siksi kaupungin ja hyvinvointialueen välinen yhteistyö on avainasemassa. Monialaista osaamista tarvitaan, jotta erilaiset etuudet osattaisiin kohdistaa niin, että niistä on hyötyä yksilölle ja yhteiskunnalle.
Vantaa ja koko pääkaupunkiseutu poikkeavat monista muista kunnista siinä, että asiakkaina on suuri joukko vieraskielisiä. Taipale-Vuorinen toivoo että valtionosuuksia jaettaessa otettaisiin huomioon Vantaan erityispiirteet.
Uudistuksen yhtenä tarkoituksena on lisätä panostuksia työnhaun alkuvaiheeseen, jotta työttömäksi jäänyt saa kaiken tarvittavan tuen nopeasti eikä työttömyys pitkity.
– Kaikki voimavarat on käytettävä siihen, että työnhakijat työllistyvät mahdollisimman nopeasti, jotta sakkomaksuja ei synny, Väätäinen toteaa.
Työtä riittää, sillä Vantaalla kirjataan joka kuukausi alkavaksi yli 1600 uutta työnhakua.