aakusti

<strong>aakusti</strong><br />

Savolaesuuven iänenkannattaja<br />

1/08<br />

Maaliskuu 19. vsk<br />

AAKUSTI 1/2008

---

<strong>aakusti</strong><br />

Kannen kuva: Sven Dufva taistelee Koljonvirralla C.T.Staafin<br />

piirrossarjasta. Muut lehden sotapiirrokset August Malmström.<br />

Sisältö:<br />

Sivu<br />

Pääkirjoitus 3<br />

Suomen sodan tapahtumakalent. 4<br />

Kasakkipelto 1808 5<br />

Runotulkinta tarkentuu 6<br />

Ylä-Savoseuran uutisia 7<br />

Savolaisten alkuperästä 9<br />

Murretuomari Mustonen poissa 9<br />

Savonia -palkinto 10<br />

Markku Turunen, palkittu 11<br />

Oikeuslaitoskehitys Osa I 13<br />

Pitkät puut Pisalla 14<br />

Rytkönen kalakukkomestariksi 16<br />

Vestäjien uusi hallitus 16<br />

Suomalainen paikannimikirja 17<br />

Simon täpärä pelastuminen 21<br />

Savolaista sotaruokaperinnettä 22<br />

Tildan päivät Leppävirralla 24<br />

Kolmen sodan mies 26<br />

Pisaroita 30-vuotinen toiminta 28<br />

Uura on uoma ja holi on onkalo 31<br />

Lassi Nummen -seura perustettiin 32<br />

Runous luovuuden lähteenä 34<br />

Runon ja musiikin liitto 36<br />

Ollikainen kulttuurilehtilautakunn. 41<br />

Savon Nainen Mirja Ryynänen 43<br />

Saksittuja 44<br />

Finlandian varjossa 45<br />

Luikonlahti ja Pyyli 46<br />

Savon kielen seura 47<br />

Savon kielen seuran jäsenet 48<br />

Ei paikannimi seutua pahenna 51<br />

Savon Kielen Seura ry Hallitus 2008<br />

Puheenjohtaja Osmo Hänninen (09), Anna-Liisa Happonen (09), Seppo Kononen (09),<br />

Matti Lehmonen (09), Jukka Lappalainen (08), Eila Ollikainen (08), Leo Puurunen (08), Pekka<br />

Ropponen (08), Olavi Rytkönen (09), Aune Räsänen (09), jäsenasiat Mirja Smith (08).<br />

Varajäsenet:<br />

Minna Hakaoja (08), Jorma Julkunen (09), varapuheenjohtaja Ritva Kokander (09) Pali<br />

Pekkarinen (09), Erkki Ryynänen (09), Marja-Riitta Saastamoinen (09), rahastonhoitaja Raija<br />

Uhlbäck (09) ja Matti Väisänen (08). Seuran sihteeri: Anneli Valta-Lisitsin.<br />

<strong>aakusti</strong> 1/2008<br />

Savolaesuuven iänenkannattaja, 19. vuosikerta.<br />

ISSN 1456-3827, www.savonkielenseura.fi<br />

Kultti ry:n jäsenlehti (www.kultti.net)<br />

Julkaisija: Savon Kielen Seura ry. Perustettu<br />

1982.<br />

Päätoimittaja: Osmo Hänninen, Kuopion<br />

yliopisto, PL 1627, 70211, KUOPIO P. (017)<br />

163 080, osmo.hanninen@uku.fi;<br />

Toimituskunta: Osmo Hänninen, Jorma<br />

Julkunen, Osmo Pekonen, Asko Ruuskanen,<br />

Alpo Räisänen, Seppo Suhonen ja Jukka<br />

Nykänen.<br />

Piirtäjä: Jukka Lappalainen, Lapinlahti<br />

Taitto: Jukka Nykänen<br />

Hinnat: Vuosikerta 4 num. 15 e. irtonumero 5 e.<br />

S k:n seuran jäsenille sisältyy jäsenmaksuun.<br />

Ilmoitushinnat:<br />

1/1 sivu on 250 e, 1/2 sivua: 125 e<br />

Pankkiyhteys: Riistav. OP 539 708-20012 821<br />

Painopaikka: Kuopion painatuskeskus, Kuopio<br />

Seuran sihteeri: Anneli Valta-Lisitsin,<br />

Kiukonmäentie 143, 73100 LAPINLAHTI,<br />

p. 0500 274 427, anneli.valta-lisitsin@pp.inet.fi<br />

Tilaukset ja jäsenasiat: Mirja Smith, Julkulanniementie<br />

2 R 47, 70260 KUOPIO, P. 050<br />

518 5324, mirja_smith@hotmail.com<br />

Rahastonhoitaja Raija Uhlbäck, Puijonsarventie<br />

15 B 9, 70260 KUOPIO, P. 050 917 4462, raija.<br />

uhlback@suomi24.fi<br />

No 2/2008: Aineiston jättöpvm. 1.6.2008<br />

osoitteeseen, e-mail: jny@pp.inet.fi<br />

AAKUSTI 1/2008

---

Kasakkipelto lokakuussa 1808<br />

Suomen sota oli alkanut v. 1808.<br />

Venäläinen sotaväki lähestyi Lapinlahtea<br />

ruotsalaissuomalaisten<br />

perääntyessä kohden Iisalmea.<br />

Kivistön Sonnilan isäntä Heikki Sonninen<br />

kertomana on jälkipolville säilynyt<br />

seuraavaa:<br />

-Olin silloin vielä poikanen - siinä<br />

kolmen- tai neljäntoistavuotias. Minut<br />

oli määrätty tekemään kyytiä Sihvonlahdesta<br />

Taivalkylään (Taipaleeseen). Kyydittäväni<br />

oli eräs ruotsalainen kersantti<br />

- tai mikä, en tarkoin muista.<br />

Kun lähdimme ajamaan Sihvonlahdesta,<br />

hän lausui minulle: Sitten kun olet<br />

minut kyydinnyt ja tulet takaisin tähän<br />

taloon, niin saattaa olla niin, että tähän<br />

onkin tullut jo venäläinen sotaväki. Jos<br />

he kysyvät, ketä olet kyydinnyt, niin<br />

sano, että en tietänyt hänen virkaansa<br />

enkä hänen nimeään. Älä myöskään<br />

mainitse puvustani, minkälainen se on<br />

ollut.<br />

Lähestyessäni Sihvonlahtea oli jännitykseni<br />

kohonnut korkeimmilleen. Tultuani<br />

mäen päälle näin, että oli tapahtunut,<br />

niin kuin kyydittäväni oli uskonut. Talon<br />

pellot olivat ahdetut täyteen miehiä<br />

ja hevosia, viljakasat suollettu miesten<br />

vuoteiksi ja hevosten ruoaksi. Peltojen<br />

aidat paloivat, sillä sotaväki lämmitteli<br />

itseään tässä lokakuun räntäsateessa.<br />

Sidottuani hevoseni kiinni katsoin tupaan.<br />

Nyt huomattiin minutkin ja alkoi<br />

tutkinto. Kysyttiin tiukassa äänilajissa,<br />

ketä olin kyydinnyt. Vastailin niin kuin<br />

kyydittäväni oli neuvonut. Mutta sitäpä<br />

ei tahdottu uskoa millään. Tarjottiin rahaakin<br />

ja sanottiin: Otta raha, vaskiraha<br />

hyvä raha, otta se, sano sitte.<br />

Mutta pysyin siinä, mihin oli neuvottu<br />

houkutuksista huolimatta. Se auttoikin<br />

viimein ja minut vapautettiin.<br />

Sihvonlahdessa oli kuollut muutamia<br />

venäläisiä sotilaita, jotka on haudattu talon<br />

pellonpään pohjoispuolelle. Sotaväki<br />

siirtyi sitten Savonjärven Kärkkäälään<br />

majaillen siinäkin muutamia päiviä.<br />

Missä sotilaat majailivat, he ottivat<br />

laitumelta elukan kiinni, teurastivat,<br />

keittivät kenttäkeittiössään ja söivät sen.<br />

He laittoivat pikaisesti myös makkaraa.<br />

Teurastettuaan lehmän he irroittivat<br />

suolet, vetivät niitä käsiensä läpi, jolloin<br />

enin lanta irtaantui, keittivät ne ja makkara<br />

oli valmis syötäväksi.<br />

Matkallaan he majailivat taloissa ja<br />

polttivat Lapinlahdella erään talon lämmitelläkseen<br />

lokakuun räntäsateessa.<br />

Sitten he joutuivat tunnettuun taisteluun<br />

Koljonvirralla 27. päivänä lokakuuta<br />

1808.<br />

Leo Puurunen<br />

Kirjoitus perustuu Taavetti Sonnisen (1875<br />

- 1962) tekemään Muistojen Kirjaan Lapinlahdelta<br />

(1999).<br />

AAKUSTI 1/2008

---

Vierell’ uros yhdenverta<br />

Aminoff on harmaapäinen,<br />

näillä nuorempain on kesken<br />

paikka pöydäss’ ylimmäinen.”<br />

Juhani Lindholmin suomennos<br />

(2007):<br />

”Kaksi vanhaa sotilasta,<br />

upseereita kumpainenkin,<br />

urhot Christstjernin ja Lode,<br />

istui siellä päässä penkin;<br />

Aminoff myös oli läsnä<br />

uljaana ja arvokkaana;<br />

ympärille nuorten piiri<br />

kerääntynyt innokkaana.”<br />

S u o m e n -<br />

tajat ovat samaa<br />

mieltä<br />

A m i n o f f i n<br />

yhdenvertaisuudesta<br />

vanhojen<br />

sotaurhojen<br />

kanssa.<br />

Seuraavan rivin<br />

”Höjer<br />

Aminoff sin<br />

hjässa” jää<br />

Cajanderilta<br />

kokonaan ymmärtämättä<br />

ja<br />

kääntämättä.<br />

Eversti Gustaf Aminoff<br />

1771-1836.<br />

Manninen koettaa sovittaa ajatuksen<br />

hjässa-sanan suomennokseen. Esimerkiksi<br />

Cannelinin laaja ja vanha sanakirja<br />

kääntää sanan hjässa sanalla päälaki.<br />

Manninen arvelee Runebergin tarkoittavan<br />

sitä, että Aminoff on vierellään istuvien<br />

”sotavanhusten” tapaan harmaapäinen.<br />

Lindholmin sujuva ja nykysuomalaisen<br />

suussa hyvältä ”maistuva” käännös<br />

tulkitsee oikein noiden kolmen everstiluutnantin<br />

olemukset.<br />

Esko Länsimies<br />

Ylä-Savon seuralle<br />

uusi puheenjohtaja<br />

Pääkaupunkiseudulla toimiva Ylä-<br />

Savon seura ry valitsi uudeksi<br />

puheenjohtajaksi seuran sihteerin ja<br />

johtokunnan jäsenen Kaija Pullin.<br />

Hän on toiminut seuran johtokunnassa<br />

syksystä 2001 lähtien ja hoitanut<br />

sihteerin tehtäviä vuodesta 2002.<br />

Pulli on syntyisin Varpaisjärveltä.<br />

Kotipaikakseen hän nimeää edelleen<br />

Petäyskylän, jossa hän käy perheineen<br />

kesäisin ja syksyisin.<br />

Entinen puheenjohtaja Urho<br />

Virkkunen vetäytyy eläkkeelle. Hän<br />

johti seuraa vuodesta 2004.<br />

Johtokuntaan seura valitsi Urho<br />

Virkkusen tilalle Annikki Partasen.<br />

Muut johtokunnan jäsenet ovat entiset:<br />

Ensio Leskinen, Toivo Puurunen,<br />

Juhani Ruotsalainen, Marja Röpelinen,<br />

Anja Sahrakorpi, Tellervo<br />

Ukkonen ja Leena Vatanen.<br />

Ylä-Savon seura on toiminut<br />

pääkaupunkiseudulla jo 36 vuotta.<br />

Seuran jäsenet koostuvat Ylä-Savon<br />

kunnista.<br />

Lassi Koposesta kunniajäsen<br />

Savon kielen seura on nimennyt<br />

Lassi Koposen ensimmäiseksi kunniajäsenekseen.<br />

Opettajana elämäntyönsä<br />

tehnyt Koponen toimi seuran<br />

rahastonhoitajana 1995-2000.<br />

Aakustia hän alkoi toimittaa kesäkuussa<br />

1990 joulukuuhun 1999 saakka.<br />

Seura on erityisen kiitollinen hänen<br />

toiminnastaan Aakustin hyväksi.<br />

Hän on seuran perustajäseniä.<br />

Lassi tunnetaan myös kirjailijana.<br />

AAKUSTI 1/2008

---

Savosta, savolaisten<br />

ja suomalaisten alkuperästä<br />

Kielitieteilijät saisivat antaa vähän<br />

periksi ”ikivanhoista” käsityksistä<br />

suomensukuisten alkuperästä.<br />

Alkukotina on pidetty ”Volgan mutkaa”,<br />

ja tosi on, että nykyisetkin laajalla<br />

alueella Keski- ja Pohjois-Venäjällä hajanaisesti<br />

asuvat ”kansat” ja ”heimot”,<br />

myös unkarilaiset, ovat kielisukulaisiamme.<br />

Mistä sitten uralilaiset ja ugrilaiset<br />

ovat vaeltaneet niille main? Eivät kai ne<br />

”aatamista” lähtien ole siellä asustaneet.<br />

Sukulaisuus on muutakin kuin kielisukulaisuutta.<br />

Immeisten alkuperää selvitettäessä<br />

olisi otettava huomioon myös<br />

mm. antropologia, arkeologia, geologia,<br />

ilmasto, maantiede ja uskontokin.<br />

Eritoten uusin geenitutkimus avaa<br />

ihan ällistyttäviä näköaloja: esmerkiten<br />

suomalaisten geenit, dna:t, mitokondriot<br />

näyttäisivät olevan lähempänä indoeurooppalaista,<br />

lähinnä ehkä germaanista.<br />

Vahvuutta mongoliverestä<br />

Tosin meissä näytäkse olevan hieman<br />

”mongolivertakin”. Joskus 30 -luvulla<br />

suomalaisten voitettua maaottelun saattoivat<br />

ruotsalaislehdet ilakoida: Mongolit<br />

voittivat! Mutta myös ruotsalaisveressä<br />

on mongolitekijä!<br />

Antropologisesti suomalaisen olemus<br />

muistuttaa enemmän eurooppalaista<br />

kuin aasialaista. Mistäs eurooppalaiset<br />

ovat peräisin?<br />

Oletetaan, että indoeurooppalainen<br />

kantakansa on ”syntynyt” jonnekin lähiitään<br />

ja sieltä vaeltanut mm. Balkanille<br />

ja muualle Eurooppaan.Jostain kaiketi<br />

indoeurooppalaisetkin ovat ”sikiintyneet”<br />

lähi-itään.<br />

AAKUSTI 1/2008<br />

Nimen takana ovat Intia ja Eurooppa.<br />

Näin ajatellen immeisten alkuperä viittaa<br />

jo ihmiskunnan alkuun, Afrikkaan, josta<br />

kansoja, oikeastaan heimoja ja muita<br />

ryhmiä on aikain kulussa etsiytynyt sekä<br />

itään, Asiaan että länteen ja pohjoiseen.<br />

Uralilla Euroopan kautta Savoon<br />

Palataanpa sitten suomalaisiin ja savolaisiin.<br />

Vanhastaan on selitetty suomalaisten<br />

olevan lähtöisin uralilaisesta kantakansasta,<br />

joka muinoin on asuttanut suurta<br />

osaa itäistä ja keskistä Eurooppaa, ja siitä<br />

osa on hiljalleen viimeisen jääkauden<br />

loppuaikoina ja jälkeen vähitellen vaellellut<br />

pohjoiseen. Ei se ole ollut mitään<br />

”kansainvaellusta”, vaan yksinkertaisesti<br />

erilaiset ryhmät, heimot, suvut, jopa<br />

perheet olisivat vuosisatojen kuluessa<br />

siirtyneet paremmille metsästysmaille<br />

liikaväestön, ilmanmuutosten, kaupankäynnin,<br />

”valloittajien” takia.<br />

Kalevi Wiikin teoriat naisten ja miesten<br />

klaaneista sekä kromosomien x,y ja<br />

mitokondrioiden erilaisesta periytymisestä<br />

herättävät kyllä huomiota, mutta<br />

vaatisivat syvällistä perehtymistä genetiikkaan.<br />

Misteepä senkään tietää, vaikka<br />

dna:t olisivat ”eevasta ja aatamista”<br />

lähtien säilyneet!<br />

Suomalaisten esivanhemmat lienevät<br />

asustaneet ainakin jo pari vuosituhatta<br />

sitten lännempänä kuin on esitetty. Jo<br />

silloin ja viimeistään itämerensuomalaisena<br />

aikana Puolan ja Baltian alueelta<br />

suomalaisheimoja ja erilaisia ryhmiä<br />

lienee kulkeutunut omia teitään pohjoiseen.<br />

Näin myös savolaisia ryhmiä olisi

---

”Sudoviasta” lähinnä Kannaksen kautta<br />

vaellellut eteläiseen Savoon tavallaan<br />

karjalaisten ja ”suomalaisten” ohitse tai<br />

välitse. ”Helppoja” vesiteitä on tietenkin<br />

käytetty:<br />

Zavolodskaja tsudit, esi-isiä hekin<br />

Savon mailla<br />

Turhaa on sanoa,<br />

että Savon heimo<br />

on laiskaa<br />

ja työtä pelkäävää.<br />

Asutushistoria kertoo,<br />

kuinka uskaliaat<br />

uudisraivaajat<br />

viljelivät kaskimaitaan,<br />

kuinka savupirttien<br />

ympärille kyhättiin<br />

eläinsuojat ja halkovajat<br />

ja kuinka kalasteltiin<br />

muikkua , kuhaa, ahventa.<br />

Aina elettiin reipasta<br />

eräelämää ja täällä<br />

elivät tarut, runot,<br />

mukavat ja rikkaat jutut.<br />

Aune Räsänen<br />

Venäläisten kronikoiden mukaan kaukana<br />

pohjoisessa asuu tsuudeja, suomalaisia<br />

ja jossakin Äänisen pohjoispuolella<br />

zavolodskaja tsud, kaiketi savolaisia<br />

”taipaleentakaisia tsuudeja”. Lieneekö<br />

sieltäkin muuttanut Kainuuseen ja yliseen<br />

Savoon asukkaita?<br />

Savolaisten omintakeinen kieli ja<br />

nimistökin antavat aiheen olettaa heidän<br />

tuoneen Savo -nimen jo tullessaan,<br />

vaikkakin keskiaikaisessa nimistössä on<br />

muinaiskarjalaista, balttilaista ja saksalaista.<br />

Savon syntyä savi, savu - sanoista<br />

tuntuu kaukaa haetulta etsiä.<br />

Kauko Pirinen on sitä mieltä, että<br />

savi, savu, savo tarkoittavat kaikki savoa.<br />

Savolainen sukunimi on ollut käytössä<br />

ennen kuin muualla Suomessa, tosin<br />

joskus vieläkin iäntämisessä kuuluu<br />

vanhakantainen i: Eroinen, Ryhäinen.<br />

Niinpä niin, suomalaisten alkuperä on<br />

hieman epämääräinen, mutta geneettisesti<br />

suomalaiset ovat varmasti eurooppalaisia,<br />

niin myös savolaiset.<br />

Risto Jääskeläinen<br />

Murretuomari Sinikka<br />

Mustonen on poissa<br />

Minna Canthin<br />

koulun<br />

pitkäaikainen<br />

äidinkielen ja kirjallisuuden<br />

lehtori<br />

Sinikka Mustonen<br />

kuoli 27.12.2007<br />

Kuopiossa.<br />

Sinikka Mustonen oli syntynyt<br />

19.1.1957 Ilomantsissa, kirjoitti ylioppilaaksi<br />

1976 ja opiskeli Turun<br />

yliopistossa suomen kieltä, kirjallisuutta,<br />

historiaa, tiedotusoppia ja<br />

uskontotieteitä. Valmistumisensa jälkeen<br />

hän oli opettajana Honkajoella<br />

ja Siilinjärvellä, kunnes siirtyi vakituisesesti<br />

Kuopioon.<br />

Minna Canthin koulun ohella hän<br />

opetti useissa kuopiolaisissa kouluissa<br />

ja aikuisoppilaitoksissa. Äidinkielen<br />

opetuksen kehittäminen oli<br />

hänelle tärkeää, ja viime vuosina<br />

hän oli tuottamassa ja julkaisemassa<br />

kulttuuriperintöopetuksen materiaalia.<br />

Äidinkielen opettajana Sinikka<br />

Mustosen kiinnostus ulottui laajasti<br />

kaikkeen kielenkäyttöön, hän oli<br />

kolmena vuonna Savon kielen seuran<br />

järjestämien murremestaruuskilpailujen<br />

tuomarina.<br />

Eila Ollikainen<br />

AAKUSTI 1/2008

---

Savonia-ehdokkaat vasemmalta: Pirjo Hassinen (Suistola), Jukka Itkonen (Taikuri<br />

Into Kiemura), Sirpa Kähkönen (Lakanasiivet), Pasi Lampela (Hellekausi), Markku<br />

Turunen (Löytötavaraa) ja Ulla Vaarnamo (Jäniskuu). (MRS)<br />

Savonia-palkinto Markku Turuselle<br />

Suonenjoella 1952 syntynyt, nykyisin<br />

tamperelainen kirjailija<br />

Markku Turunen sai tämän<br />

vuoden Savonia-palkinnon omaelämäkerrallisella<br />

esseekokoelmallaan Löytötavaraa.<br />

Palkinto oli 10.000 euroa.<br />

Oman henkilökuvan rinnalla on toinen<br />

kirjailija, Joel Lehtonen. Viime<br />

mainitun elämään hän tutustui vuosikausia.<br />

Näitä kahta yhdisti muun muassa<br />

isättömyys.<br />

Toisinajattelun kautta<br />

kirjastoon töihin<br />

Alemmuudentuntoinen Turunen<br />

omaksui nuorena Leninin oppeja ja jätti<br />

lukion kesken, jotta olisi kunnon työläinen.<br />

Hän toimi juoksupoikana, varastomiehenä<br />

ja rakennustyöläisenä. Neljän<br />

vuoden jälkeen Turunen menetti uskonsa.<br />

Kirjastonhoitajaksi Turunen opiskeli<br />

Jyhkeä on Kuopion kaupungintalolla valtuuston<br />

istuntosalin tuoli, jossa Savoniavoittaja<br />

Markku Turunen esitteli itseään<br />

ja teostaan. (MRS)<br />

10 AAKUSTI 1/2008

---

Tampereella 1970-luvun lopussa. Siinä<br />

työssä hän toimi Joensuussa ja Tampereella<br />

vuoteen 1998 saakka.<br />

Turunen kirjoittaa taistolaisuudesta<br />

ja maolaisuudesta lähes tragikoomisesti.<br />

Ajankohtaisimmillaan hän on Pentti<br />

Linkolan arvosteluissa. Hänen mielestään<br />

Linkola haikailee turhaan keräilytalouteen,<br />

johon ei ole paluuta.<br />

Turusen tuotantoon kuuluu kaikkiaan<br />

14 teosta.<br />

Teoksen loppuosassa Turunen kritisoi<br />

Pentti Linkolan ajatuksia: ”…mutta varjelkoot<br />

meitä korkeammat voimat, etteivät<br />

ketkään rupea toteuttamaan hänen ja<br />

hänenkaltaistensa poliittisia ohjelmia.”<br />

Markku Turunen vuolee kynäpuukolla<br />

hienoja lastuja elämän puusta<br />

Markku Turunen julkaisi vuoden<br />

sisällä jo toisen Joel Lehtosesta<br />

ammentavan kirjoituskokoelman. Niin<br />

voinee sanoa - Hyvä Joel ilmestyi loppuvuodesta<br />

2006 (Aakusti 4/06) - tosin viime<br />

vuoden lopulla ilmestynyt Löytötavaraa<br />

-kokoelma (Gummerus 2007, 235<br />

s.) sisältää runsaasti muutakin aineistoa<br />

kuin Karun (Karoliina Heikaraisen ) pojasta<br />

alkuunsa saanutta. Muun muassa<br />

nuoren miehen oman elämän alkutaipaleeseen<br />

kuulunutta elämän totuuden<br />

etsimistä Suonenjoella, Savonlinnassa,<br />

Joensuussa; nykyisin Tampereella.<br />

Sisä-Savon kasvatti<br />

Turunen syntyi Suonenjoella, eli herkkiä<br />

koulu- ja nuoruusvuosiaan Savonlinnassa<br />

ja Joensuussa. Savolainen mikä<br />

savolainen, mutta eihän sitä synniksi<br />

lueta, tuskin häpeäksikään.<br />

Savolainenhan oli veriltään myös Joel<br />

Lehtonen. Mutta ei kirjailijana venkoileva<br />

murremestari, vaan taiteen tulessa<br />

korkealle terästäytynyt eurooppalainen<br />

kosmopoliitti. Epäilijä, näkijä. Toimittaja<br />

ja toimitussihteeri, joka mm kieltäytyi<br />

erään sanomalehden päätoimittajan<br />

postista, koska hän ei halunnut artikkeleillaan<br />

johtaa yhtäkään lukijaansa val-<br />

miisiin ajatuskuvioihin, opetettuihin<br />

asenteisiin… Niin se meni. Sellainen<br />

luokka ja liikutus.<br />

Vaikutteita elämänpuusta<br />

Löytötavaraa sisältää viisitoista verevää<br />

juttua (Haanpään mukaan) tai esseetyyppistä<br />

lastua (Ahon mukaan) tai<br />

nasevaa novellia/kertomusta/juoksutusta<br />

melkein kenen tahansa prosaistimme<br />

mukaan, esim. Antti Tuurin. Jos lastuja,<br />

niin terävällä kynäpuukolla Turunen<br />

vuolee hienoja vaikutteita elämänsä<br />

puusta.<br />

Alkuun lähdetään rajavyöhykkeen hapareilla<br />

(=meren löytötavaraa) lopussa<br />

kiitos seisoo Ontuvan paholaisen kanssa.<br />

Edetään omin voimin, mutta usea juttu<br />

saa alkusysäyksen, ellei peräti henkeä ja<br />

elämää Säämingin Pihlajaniemen Vuohimäen<br />

(Walleniusten) kasvattipojasta<br />

Joel Lehtosesta (myöh. Lehtonen). Että<br />

miten aurinkoisesti voikin kuvata pikku-<br />

Joelin ratsastusmatkoja Pihlajaniemeltä<br />

kaupungin kouluun. Ei aasilla vaan Hippo-tamman<br />

selässä keinahdellen.<br />

Kokonaisuudessaan Turunen löytää<br />

uutta dokumenttiaineistoa kansalliskirjailijan<br />

lapsuudesta savolaismaisemissa,<br />

mm. Haukiniemellä ja Varparannalla,<br />

AAKUSTI 1/2008 11

---

Kirjailija Markku Turunen, savolaisen<br />

elämän tyylin tulkki.<br />

miehuusmatkoista ulkomailla vaikutteita<br />

etsimään ja luopumista enteilevistä<br />

kesistä Vanajaveden Vähä-Vohlin saaressa.<br />

Mutta väärin on sanoa Turusen uusimassaan<br />

pelkästään Lehtosella ratsastavan,<br />

aivan väärin. Kerrottavaa riittää<br />

omasta kasvusta poikasesta nuorukaiseksi<br />

ja mieheksi, joka mm. tempautuu<br />

poliittisen kiihkomielisen ”omatunnollisen”<br />

nuorison kanssa äkkivääriin kuvioihin.<br />

Ns. puukstaavipuolueen revisionistit,<br />

maolaiset ja stalinistit rakensivat 70-80-<br />

luvuilla hyvin ahtaita, luokkatietoisia<br />

karsinoita. Ja mikään ei ollut vihattavampaa<br />

kuin naapurikopissa mölisevä<br />

nutipää. Markkukin sijoittui Sirola-opisto<br />

_kautenaan johonkin pilttuuseen, mutta<br />

onnekseen hän näyttäisi ehjin nahoin<br />

ja sieluin sieltä pois päässeen. Muuten ei<br />

syntyisi näin huumorin kultaamaa, faktapohjoista<br />

(mutta huom.kaunokirjallista)<br />

tekstiä.<br />

Joel Lehtojen jalanjäljillä<br />

Sallittakoon nostaa yksi kertomus<br />

ylitse muiden. Se on muistelo Haukiniemi-seuran<br />

kymmenvuotisjuhlista. Siellä<br />

Markku piti juhlaesitelmän aiheesta<br />

Lehtosen mentävä aukko: mainion, mutta<br />

vähän liian lyhyeksi jääneen. Nythän<br />

tuo lyhyys on paikattu.<br />

Lempeästi Markku palailee heinäkuiseen<br />

juhlasunnuntain tunnelmiin Joel<br />

Lehtosen syntymäpaikalla. Muistelee<br />

Erkki Raution Bach-sooloja, oopperalaulaja<br />

Gabriel Suovasen ja trubaduuri<br />

Tapio Liinojan esityksiä Louhelan Taskisessa,<br />

samalla rekisterinumerolla kuin<br />

Harjukin. Sekä etteivät edes uhkaavat<br />

keskikesän röyhelöiset sääilmiöt latistaneet<br />

korkeakulttuurista juhlatunnelmaa.<br />

Mutta näin toimitussihteerinä täytyy<br />

kirjailijaa oikaista, että Haukiniemestä<br />

muutama kymmenen kilometriä pohjoiseen<br />

oleva kunta Helvi Hämäläisen<br />

Mansikkapaikkoineen ei voi olla Kangasniemi<br />

vaan Kangaslampi. Eikä Lehtosen<br />

satukokoelman nimi ollut Iivolan<br />

vaan Ilvolan juttuja. Mutta näistä huomauttaa<br />

ensi sijassa toimitussihteeri, ei<br />

Turusen lukija …hengenheimolainen.<br />

Niin muuttuu maailma Markkuseni<br />

ettei Kangaslampeakaan enää itsenäisenä<br />

kuntana ole. On vain Varkauden<br />

persoonattomaksi kuihtuva kappelikylä<br />

kaupungin itälaidalla.<br />

Mutta Joel Lehtosen muisto ja tuotanto<br />

elävät niin kauan kuin lukutaito ja<br />

polkupyörälläajotaito (Lehtosen lempilaji)<br />

pysyvät. Opittuaan nämä ne eivät<br />

koskaan ihmiseltä unohdu.<br />

Rikasta Löytötavaraa Markku Turunen<br />

tarjoilee hyvän kirjallisuuden ystäville.<br />

Suositellaan muillekin kuin vanhoille<br />

sääminkiläisille. Senhän Savonia-kirjallisuuspalkinnon<br />

2008 raati vahvisti valinnallaan.<br />

TUOMO LOIKKANEN<br />

Kirjoittaja on Säämingistä kotoisin oleva toimitussihteeri,<br />

nykyisin kesäasukas ja Haukiniemi-Seuran sihteeri;<br />

aikaisemmin myös Savon kielen seuran sihteeri .<br />

12 AAKUSTI 1/2008

---

Kirsti Rytkönen jälleen<br />

kalakukkomestariksi<br />

Sauna-Jussista<br />

vuoden markkinatuote<br />

Kuopion Tammimarkkinoilla valittiin<br />

23.1. maailman paras kalakukko.<br />

Kilpailun voitti kuopiolainen Kirsti<br />

Rytkönen, joka on voittanut kilpailun<br />

aikaisemminkin ja saanut muutamia palkintosijoja.<br />

Toinen palkinto meni Pirjo Ahoselle<br />

ja kolmas jaettuna Vesa Miettiselle ja<br />

Anneli Kosuselle. Kaikki palkitut ovat<br />

kuopiolaisia ja kalakukot ahvenkukkoja.<br />

Vuoden markkinatuotteeksi valittiin<br />

Sauna-Jussi.<br />

Se on kiukaan ylle ripustettava keraaminen<br />

kuppi, josta tippuu tai haihtuu hajusteita.<br />

Kehittäjä ja valmistaja on tamperelainen<br />

Pirkko Virtanen.<br />

Kalakukko ilon lävväättää<br />

Tämä Savo<br />

on kaskisavujen kaanis mua,<br />

oman heimon asuttama<br />

ja vieraampikkii<br />

on suanna tiältä kotj’paekan.<br />

Ja myö savolaeset<br />

ollaan oltu taetavia siinä,<br />

mittee on pattaan pantu<br />

ja tuvan uunissa haavvutettu.<br />

Rukkiinen leipä olj’ tärkee eväs,<br />

se takasj’ elämisen levveyvven.<br />

Mutta kalakukko<br />

laavvantaisin ilon lävväättää.<br />

Eikä myö piästä siitä, etteikö<br />

ruoka-Bertta ois ollu oekee<br />

kalakukkoemäntä ja neuvvon<br />

jakaja, eikä kiireellä ou suanna<br />

ruoka-aeneita pilata.<br />

Herkässä olj’ Bertalla naarun helläys,<br />

ku ruokareseptit kirjaks’ kokosi.<br />

Riistavetisiä sukujuuriltamme ollaan<br />

- Bertta ja minä.<br />

Aune Räsänen<br />

Kirjailija Jorma Ranivaara ja psykologi<br />

Taisto Leppäsaari Vestäjien hallitukseen<br />

Pohjois-Savon Kirjallinen Yhdistys<br />

Vestäjät ry valitsi Varsinaisessa vuosikokouksessaan<br />

27.2.2008 uusia jäseniä<br />

hallitukseen.<br />

Vestäjien hallitukseen on nykyisin<br />

halukkuutta, sillä kokousväki joutui äänestämään.<br />

Hallitukseen valittiin uusina<br />

kirjailija Jorma Ranivaara ja psykologi<br />

Taisto Leppäsaari. Hallituksessa jatkavat<br />

Ilkka Markkula, Elisa Nuutinen ja<br />

Leena Raveikko. Myös puheenjohtaja<br />

Ritva Kolehmainen jatkaa.<br />

Vestäjien perustoimintaan, jäsenillat<br />

ja tekstipajatoiminta sekä runomatineat,<br />

16 AAKUSTI 1/2008<br />

ollaan tyytyväisiä, mutta toimintaa pyritään<br />

kehittämään resurssien mukaan.<br />

Kirjakantti-kirjallisuustapahtuman tulevaisuutta<br />

pohdittiin ja sen jatkuvuutta<br />

toivotaan. Kokousväki piti Kirjakanttia<br />

merkittävänä kuopiolaisena kulttuuritapahtumana.<br />

Seuraava Kirjakantti-kirjallisuustapahtuma<br />

on 4.–7.2008.<br />

Pohjois-Savon Kirjallinen Yhdistys<br />

Vestäjät ry, Koljonniemenkatu 2, II krs.<br />

70100 KUOPIO

---

Suomalainen paikannimikirja on historiaa<br />

Vuoden 2007 lopussa ilmestyi<br />

Karttakeskuksen ja Kotimaisten<br />

kielten tutkimuskeskuksen yhteistyönä<br />

Suomalainen paikannimikirja<br />

(päätoimittaja Sirkka Paikkala, 592 s.).<br />

Kirjassa on yli 4000 nimiartikkelia, joissa<br />

pyritään mahdollisuuksien mukaan<br />

selittämään maamme tärkeimpien paikannimien<br />

alkuperä. Kirjoittajia on talkoissa<br />

ollut yhteensä kolmekymmentä,<br />

yhtenä tämän kirjoittaja. Kaikki kirjoittajat<br />

ovat vähintään maistereita.<br />

Kun on ollut monta kirjoittajaa, jälkikin<br />

on kirjavaa: on asiantuntevia nimiartikkeleita,<br />

mutta on myös suoranaista<br />

näennäistieteilyä. Hyvä asia on se, että<br />

kirjoittajien joukossa on kaksi saamelaistutkijaa,<br />

Samuli ja Ante Aikio, isä ja<br />

poika Utsjoelta.<br />

Mainio paikallishallinnon hakuteos<br />

Olen kyllä jo aiemmin tiennyt, että<br />

saamelaisalueillakin on paikannimiä,<br />

joiden alkuperää ei tunneta. Yllätyin<br />

kuitenkin huomatessani, miten usein<br />

Aikiot toteavat jostakin saamelaisten<br />

käytössä olevasta nimestä, että se olisi<br />

peräisin jostakin tuntemattomasta muinaiskielestä.<br />

Yleishuomiona voi todeta myös sen,<br />

että kirjasta on kehkeytynyt samalla paikallishallinnon<br />

historian hakuteos: talon<br />

nimestä on tullut kylän nimi, kylän nimestä<br />

kappeliseurakunnan nimi, kappelista<br />

seurakunta, seurakunnasta kunta<br />

jne.<br />

Kaupunkia koskevan artikkelin lisäksi<br />

on myös artikkeli sen ympärillä olevasta<br />

maalaiskunnasta, esimerkiksi Nurmes<br />

ja Nurmeksen mlk. Kun mukaan tulevat<br />

myös kuntien jaot ja kuntaliitokset, päivittämistä<br />

riittää. Tämä on tietenkin tärkeää<br />

asiaa, mutta selvempää olisi erottaa<br />

eri kirjoihin paikallishallinnon historia ja<br />

paikannimien alkuperän selvittely. Kyllä<br />

varsinaisessa nimistöntutkimuksessakin<br />

on päivittämistä.<br />

Tuus -alkuinen paikannimi lienee<br />

tarjoittanut tyhjää tai olematonta<br />

Nyt ilmestynyt<br />

Suom<br />

a l a i n e n<br />

paikannimikirja<br />

on<br />

nimittäin<br />

ensimmäinen<br />

koko<br />

S u o m e n<br />

p a i k a n -<br />

nimistöä<br />

sanakirj<br />

a m u o -<br />

d o s s a<br />

esittelevä<br />

teos.<br />

Kaikkien paikannimien alkuperää ei<br />

pystytä luultavasti koskaan selittämään,<br />

ja monet selitykset jäävät epävarmoiksi.<br />

Esimerkiksi kirjoittamani artikkelin<br />

Tuus-nimistä. Tuusjärviä on Heinolassa,<br />

Juvalla, Mäntyharjulla ja Pohjois-Savossa.<br />

Koska nämä nimet liittyvät kaikkialla<br />

vesistöihin, rohkenin olettaa, että nimet<br />

perustuisivat (pohjois)saamen sanaan<br />

dušši ’tyhjä, mitätön’ ja että nimeämisen<br />

asiallisena perusteena olisi ollut huono<br />

kalavesi. Pidän selitystäni epävarmana,<br />

koska nykyisiltä saamelaisalueilta ei<br />

AAKUSTI 1/2008 17

---

tunneta tällaisia nimiä.<br />

Monta on virhettä selityksissä<br />

Aivan virheellisiä selityksiä Savon<br />

alueelta on esitetty muun muassa nimistä<br />

Luikonlahti (Kaavilla), Pyyli (Heinävedellä)<br />

ja Paasvesi. Kahdesta ensiksi<br />

mainitusta esitän oman selitykseni toisaalla<br />

tässä lehdessä. Paasvesi on selitetty<br />

Padas-nimiin kuuluvaksi. Se on<br />

täysin mahdotonta, koska silloin savolainen<br />

ääntäisi nimen alun asussa Paas-<br />

, vrt. pata : paan (näin syntynyt aa ei<br />

diftongiudu). Mutta savolainenpa ääntääkin<br />

Puas´ves´ , mikä paljastaa, että<br />

nimen alkuna on sana paasi ’kalliolohkare,<br />

iso kivi’.<br />

Nämä vain esimerkkeinä siitä, että<br />

kirja vaatii vielä korjailua ja uuttakin<br />

tutkimustietoa. Kuitenkin se jo nykyisellään<br />

on monin kohdin hyvin antoisa.<br />

On esimerkiksi mainio asia, että nimistä<br />

Häme, Satakunta ja Suomi on kirjoittanut<br />

professori Aimo Hakanen, joka on<br />

osannut tiivistää runsaan lähdekirjallisuuden<br />

ytimekkäiksi artikkeleiksi.<br />

Alpo Räisänen<br />

Riimittele itse itsesi maailman kylien kartalle<br />

Juuret syvällä,<br />

muistot pinnassa -runokilpailu<br />

Maailman kylät Vuontisjärvi 2008<br />

julistaa uutuutena runokilpailun, jonka<br />

aiheena on Juuret syvällä, muistot<br />

pinnassa. Kilpailun suojelijana toimii<br />

runoilija Heli Laaksonen, joka esiintyy<br />

päivien aikana sekä vetää runopajaa.<br />

Kirjoita lapsuusajastasi, nuoruudestasi<br />

tai yleensä kokemuksistasi maaseudusta.<br />

Voit kirjoittaa vanhempiesi tai isovanhempiesi<br />

elämästä maalla tai vaikka<br />

muistoista kotiseuduiltasi. Tärkeää kirjoituksissa<br />

on kirjoittajan omakohtainen tunne<br />

maaseutua kohtaan, olkoon se sitten<br />

viha, rakkaus tai elämänmittainen ikävä.<br />

Kilpailuun osallistutaan nimimerkillä ja<br />

enintään kolmella loppusointuisella runolla,<br />

jotka kirjoitetaan koneella ja tulostetaan<br />

peräkkäin numeroituina. Jokaisella<br />

arkilla on oltava runoilijan nimimerkki.<br />

Kilpailuaika on 1.12.2007-31.3.2008.<br />

Kilpailurunot lähetetään 31.3.2008 mennessä<br />

(päiväys postileimassa riittää)<br />

osoitteella Maailman kylät Vuontisjärvi<br />

2008, Ounastie 1828, 99410 Vuontisjärvi.<br />

Kuoreen merkintä runokilpailu. Lähetykseen<br />

liitetään toinen suljettu kirjekuori,<br />

jonka päällä on runoilijan nimimerkki.<br />

Tämän kuoren sisältä tulee löytyä seuraavat<br />

tiedot: nimi, syntymäaika, osoite,<br />

mahdollinen sähköpostiosoite ja puhelinnumero.<br />

Lähettäjätietoja ei saa kirjoittaa<br />

muualle.<br />

Kilpailun tuomareina toimivat kirjailija<br />

Olavi Alapuranen, Paula Ahopelto,<br />

joka lausuu voittajarunoja tapahtuman<br />

pääjuhlassa, ja opettaja Lauri Orava.<br />

Palkkiosumma 300 euroa jaetaan<br />

tuomariston päätöksellä kolmen parhaan<br />

runoilijan kesken. Runokilpailun tulokset<br />

ilmoitetaan voittajille henkilökohtaisesti.<br />

Osallistumalla kilpailuun runoilija antaa<br />

samalla kilpailun järjestäjille oikeuden<br />

runojensa esittämiseen Maailman kylät<br />

Vuontisjärvi 2008 -tapahtumassa.<br />

18 AAKUSTI 1/2008

---

Edvinin paluu Iisalmeen<br />

Ohjaaja Edvin Laine on palannut<br />

takaisin Iisalmeen.<br />

Tällä kertaa<br />

näyttämöhahmona kulttuurikeskuksen<br />

päänäyttämöllä.<br />

Olen käynyt koulua Iisalmessa puolen<br />

vuosisataa sitten. Lukuisia kertoja olen<br />

nähnyt erilaisia esityksiä Iisalmessa.<br />

Mutta nyt tämä uusin, IN-teatterin<br />

esittämä, Eppu Nuotion kirjoittama<br />

näytelmä Edvin ”rikkoi pajatson”.<br />

Nimittäin tämän parempaa omin voimin<br />

tehtyä teatteria en aiemmin Iisalmessa<br />

ole nähnyt. Heli Löytynoja ohjaajana<br />

oli löytänyt oikean lähestymistavan<br />

Edviniin.<br />

Olen kohdannut pari kertaa<br />

Edvin Laineen ”livenä”.<br />

Muistelen kesää 1958, jolloin tehtiin<br />

Sven Tuuva -elokuvaa. Kilpivirta markeerasi<br />

Koljonvirtaa. Helsingistä oli<br />

tullut kymmenkunta ratsupoliisia ratsuineen<br />

härkävaunuissa - kuten miehet<br />

sota-aikana. Kuvausten piti sujua aikataulun<br />

mukaan, koska ratsupoliisien piti<br />

olla Helsingissä parin päivän kuluttua.<br />

Ammattinäyttelijöitä oli kymmenkunta.<br />

Heistä tunnetuin oli Sandelsia esittänyt<br />

komea ja uljas Leif Wager - naisten<br />

unelmoinnin kohde.<br />

Opettaja Irja Juntusen syntymäkoti<br />

oli aivan Kilpivirran tuntumassa. Hän<br />

pääsi 11-vuotiaana koulutyttönä pitelemään<br />

mikrofonia. Saipa hän istua Leif<br />

Wagerin polvellakin - mikä oli unohtumaton<br />

elämys. Irja pääsi tutustumaan<br />

Edviniin myös kotioloissa, koska oli tämän<br />

”tiimissä” vapaa-aikanakin.<br />

Mutta entäs kun venäläisiä piti olla<br />

kolmisen tuhatta? Ja rahaa ei ollut.<br />

Avustajat piti saada kuvaustalkoisiin<br />

hernesoppa-palkalla.<br />

Pentti Räihä kertoi, että heitä oli Nerkoon<br />

nuorisoseuran jäseniä kymmenkunta<br />

poikaa. He pääsivät onnekseen<br />

esittämään oman puolen sotilaita.<br />

Koska meitä Martikkalan nuorisoseuran<br />

jäseniä oli parikymmentä, niin meistä<br />

oli hyvä tehdä venäläisiä sotilaita.<br />

Meille annettiin suomalainen kesäpusakka<br />

päälle ja ampumakelvoton ”torrakka”<br />

eli 1800-luvulta peräisin oleva<br />

kiväärintapainen rekvisiitaksi. Sitä piti<br />

pitää vain selässä. Päähän laitettiin mustasta<br />

pahvista kyhätty sotilaslakki töyhtöineen.<br />

Tykkeinä oli ohuesta vaneristä<br />

taivuteltuja putkia, jotka oli maalattu<br />

mustiksi. Niitä piti käsitellä varovasti,<br />

etteivät ne hajonneet liikuteltaessa. Tykkien<br />

suuhun oli aseteltu jonkinmoisia<br />

savupommeja, jotka laukaistiin yhtä aikaa.<br />

Varovasti, ettei kulissit hajoa<br />

Ohjaaja Edvin Laine kuuluisassa ohjaajantuolissaan<br />

karjui kovaäänisellä<br />

meille metsän laitaan ohjeita. Koska<br />

”ottoja” otettiin vain kerran, hatut ja<br />

tykit eivät saaneet hajota ”tositilanteessa”.<br />

Koska meitä filmattiin parin sadan<br />

metrin päästä ja me olimme yhdessä rykelmässä,<br />

niin jalassa olevat farkut eivät<br />

saaneet näkyä filmissä.<br />

Lopullisessa filmissä kohtaus kesti<br />

parikymmentä sekuntia. Sitä varten me<br />

olimme paikalla kolmisen päivää - nukuimme<br />

Kilpivirran koulun luokkien<br />

lattialla aaltopahvin päällä. Saimme toki<br />

lisäpalkkaakin: ilmaiset liput Kyllinkinrannan<br />

tansseihin.<br />

AAKUSTI 1/2008 19

---

Parasta kuitenkin oli se, että saimme<br />

- leppäpuskan takana - seurata, kuinka<br />

Sveniä näyttelevä Veikko Sinisalo paiskoi<br />

sillalta ”venäläisiä” veteen. Kohtausta<br />

suunniteltiin tuntikausia. Esimerkiksi<br />

tutkittiin pohja, ettei kukaan loukkaantuisi<br />

pohjan kiviin. Eikä kukaan loukkaantunutkaan<br />

- ei edes se hevonen, joka<br />

kärryineen putosi veteen.<br />

Edvin oli pastorina<br />

parhaimmillaan<br />

Nykyinen ”Edvinin” kantaesitys kokonaisuudessaan<br />

oli menestys. Näimme<br />

katkelmia Edvinin v. 1955 ohjaamasta<br />

Tuntemattomasta sotilaasta ja v. 1958<br />

Sven Tuuvasta.<br />

Edvin itse näytteli v. 1939 Juhanina<br />

Seitsemässä veljeksessä ja Ukko Tuuvana<br />

Sven Tuuva -filmissä.<br />

Jotkut pitävät Edvinin parhaana roolina<br />

Pastori Jussilaista.<br />

Niskavuori-näytelmiä ei pidä unohtaa.<br />

Niissä Edvin porautuu suoraan suomalaiseen<br />

kansansieluun.<br />

Hieno oivallus oli siinä, että näyttämöllä<br />

saattoi olla kolme ”Edviniä”<br />

yhtä aikaa - eri ikäkausina. Parhaaksi<br />

luonnerooliksi nostaisin vanhaa Edviniä<br />

esittäneen Kari Lappalaisen. Hän ei ainoastaan<br />

näytellyt Edvinin, vaan hän oli<br />

Edvin - samat ilmeet, samat maneerit,<br />

sama hieman nenäänsä puhuva Edvin.<br />

Hän löysi Edvinistä myös herkkyyttä,<br />

mikä monelta jäi näkemättä. Kari tuntuu<br />

kehittyvän rooli roolilta.<br />

Edvin Suuri ansaitsi patsaansa<br />

Osasi oikea Edvin olla hankalakin.<br />

Kauko Breilin muisteli, kuinka hän,<br />

Edvin ja Olavi Martikainen neuvottelivat<br />

Edvinin kanssa. Kovan ”möykkeen”<br />

- mikä oli tarkoitettu poliitikoille - jälkeen<br />

maestro suostui tulemaan Halosten<br />

museosäätiön valtuuskunnan jäseneksi.<br />

Unohtumaton oli se puhe, jonka Edvin<br />

Laine piti Lapinlahden taidemuseossa.<br />

Hän kehui, kuinka tässä Lapinlahden<br />

maaperässä ”on jotakin”, joka tekee pitäjästä<br />

taidepitäjän.<br />

Kaiken kaikkiaan ”Edvin Suuri” on<br />

patsaansa ansainnut Iisalmen kulttuurikeskuksen<br />

aulaan.<br />

Leo Puurunen<br />

Jäsensihteeriä etsitään<br />

S<br />

avon Kielen Seura etsii jäsenasioiden hoitajaa tehtävästä luopuvan<br />

Mirjan tilalle. Tehtävä on luottamustoimi, johon kuuluu muun muassa<br />

jäsenluettelon ylläpito, Aakustin tilaukset ja postitusosoitteiden ja vuoden<br />

ensimmäisessä numerossa ilmestyvän ”typistetyn” jäsenluettelon työstäminen<br />

ja sähköpostin liitteenä lähettäminen, tervetulotoivotuksen ja pankkisiirron<br />

lähettäminen uusille jäsenille<br />

Jäsenasioiden hoitaja on seuran hallituksen jäsen. Tehtävä ei ole työläs eikä<br />

paljon aikaa vievä. Se vaatii lähinnä huolellisuutta.<br />

Seura korvaa tehtävästä aiheutuneet todelliset kulut (postimaksut, kirjekuoret,<br />

paperin, osuuden internetkustannuksista yms.) tositteita vastaan.<br />

Lissee tietoo palkihtevasta toemesta oekeitten immeisten parissa suat rimpauttamalla<br />

Mirjan kännyyn 050 518 5324.<br />

20 AAKUSTI 1/2008

---

Simon täpärä pelastus 1808<br />

Syttyi Suomen sota v. 1808. Silloin<br />

oli jo olemassa maantie Kuopiosta<br />

Iisalmeen. Tätä tietä marssi<br />

edellä ruotsalaissuomalainen sotaväki,<br />

jonka perässä tulivat venäläiset Toivalasta<br />

pohjoiseen ja lähestyivät Lapinlahtea.<br />

Tällöin oli Lapinlahdella muutamia<br />

ruotsalaisia rakuunoita vartiossa.<br />

Seuraavan tapauksen kertoi Kivistön<br />

Sonnilan talon silloinen isäntä Heikki<br />

Sonninen jälkeläisilleen.<br />

Kerran eräs ruotsalainen rakuuna ratsasteli<br />

Pajulahden jäällä. Siellä hiihteli<br />

myös tunnettu metsästäjä Simo Netti<br />

- oikeammin Snäck. Hän oli tappanut<br />

paljon ilveksiä, kettuja, ahman, kenties<br />

jonkin sudenkin puhumattakaan pienemmistä<br />

otuksista.<br />

Rakuuna huomasi Simon ja lähti ajamaan<br />

tätä takaa. Myös Simo huomasi<br />

rakuunan ja havaitsi, että nyt olikin kysymys<br />

hänestä. Simo käänsi suksensa<br />

lähintä nientä kohden ja aikoi hiihtää<br />

niemeen, ennen kuin rakuuna hänet tavoittaa.<br />

Rakuuna kannusti hevostaan.<br />

Simo myös lisäsi vauhtiaan. Rannalla<br />

olevat ihmiset huomasivat tämän kilpajuoksun<br />

ja katselivat sitä jännityksellä.<br />

Katselijat pohtivat: Nyt taitaa käydä<br />

Simolle huonosti, kun rakuuna vain lähenee,<br />

vaikka Simokin näyttää panevan<br />

parastaan.<br />

Parastaan siinä koettivat molemmat.<br />

Lumi pölisi viivana. Ranta läheni, mutta<br />

yhä läheni ratsastajakin Simoa. Eroa oli<br />

vain muutama viittaväli. Simo oli aivan<br />

rantaan pääsemässä, kun hän katosi niemen<br />

metsään.<br />

Silloin katsojat kiljahtivat: Nyt se<br />

heitti keihäällään Simoa!<br />

Varmasti ei voitu sanoa, miten Simolle<br />

kävi, kun molemmat olivat lumiryö-<br />

pyn suojassa näkymättömissä.<br />

Loppuratkaisua ei nähty, pelastuiko<br />

Simo.<br />

Jännittyneinä odotettiin tietoa, joka<br />

tulikin: Simo oli pelastunut. Keihäs oli<br />

osunut suksen kantaan. Puuttui siis vain<br />

vaaksan verran ja Simo olisi tullut keihästetyksi.<br />

Kysyttiin: Miksi tuo rakuuna noin Simoa<br />

vainosi?<br />

Rakuunalle oli tullut erehdys. Hän<br />

luuli Simoa venäläiseksi vakoojaksi,<br />

kun tällä oli yllään kummallinen jakkupalttoo,<br />

joka muistutti venäläistä pukua.<br />

Simon pelasti hänen harvinainen hiihtotaitonsa,<br />

minkä hän oli saavuttanut ajaessaan<br />

takaa metsän petoja.<br />

Tämä kirjoitus perustuu Taavetti Sonnisen<br />

(1875 - 1962) muistelmakirjaan<br />

Muistojen kirja Lapinlahdelta (1999).<br />

Leo Puurunen<br />

AAKUSTI 1/2008 21

---

Lohtapa, Marquaqxia ja pullo Madeiraa<br />

Savolaisia upseeripöydän<br />

mysteerejä runebegiläisittäin<br />

Suorastaan karu, vaatimaton ja yksinkertainen<br />

ruoka sidottuna tiukkaan<br />

uskonnolliseen tapakultuuriin<br />

on suosittu kuva suomalaisesta, myös<br />

savolaisesta ruuan kulttuurihistoriasta.<br />

Kieltolaki, nälkäkuoleman varjo, hallaiset<br />

pellot, katovuodet ja torppariuden<br />

varjot ovat ryydittäneet savolaisenkin<br />

elämänmenon.<br />

Kaiken tuon keskeltä Värikki Stoolin<br />

tarinoissa löytyy kuitenkin 200 vuoden<br />

takaa aivan toisenlainen maailma.<br />

Bordeauxia ja potkaa<br />

Lohta, maailman parhaita ruokaviinejä<br />

ja mausteisia juomia pullotolkulla on<br />

tarjolla. Bordeauxin huippuviinin mainitseminen<br />

on ajan kuvaajalta harkittu<br />

veto, josta voi päätellä myös ruokapöydän<br />

muita anteja. Tavallisen kansan ja<br />

porvariston, sotilaiden ja uupseerien elämänmenon<br />

kuvaaminen kaipaisi oikeita<br />

tutkimuksia.<br />

Ruokaharrastajan kannalta Kuopion<br />

valloittajan Barklay de Tollyn henkilötausta<br />

ja sotilaiden kuvaus kaupungin<br />

useista hyvistä viinikellareista ovat ikkuna<br />

aivan toisenlaiseen ruokatodellisuuteen.<br />

Niinikään Dolgorukin ja J.A. Sandelsin<br />

taustat viittaavat myös muuhun<br />

kuin rahvaanomaiseen sotilaskuvaukseen.<br />

Kärsiminen, puute ja surkeus loivat<br />

hohtoa, johon on ollut helppo langeta.<br />

Siinä on kuitenkin kohtalainen ristiriita<br />

kahden supervallan ruoka-aitalta toiselle<br />

Vänrikki Stoolin tarinoissa taitelija August<br />

Malmström on istuttanut J. A. Sandelsin<br />

herkulliseen ruokapöytään.<br />

edenneestä vaeltamisesta ja kahakoinnista.<br />

Mielenkiintoiseksi ruokakulttuurin<br />

kannalta asian tekee savolaisissa ruokapöydissä<br />

yhä ilmenevät merkillisyydet,<br />

jotka kaipaisivat selityksiä. Ajatelkaapa<br />

vaikka mykykeittoa ja muurinpohjalettuja,<br />

joille pitää vertaisiaan hakea kaukaakin.<br />

Nuo ruokareliktit poikkeavat<br />

talkkunan ja kalakukon syntyhistoriosta<br />

joita selittää itä Afganistania myöten.<br />

Niitä ei selitä Pietarin läheisyys,<br />

ruotsalaiset kuninkaakartanot, papisto<br />

eikä kauppiaat, koska ne olisivat säilyneet<br />

muodossaan vain Ylä-Savon alu-<br />

22 AAKUSTI 1/2008

---

eella.<br />

Sotakokit keittivät savolaisen<br />

ruokakulttuurin alkupaloja<br />

Suomen sotaan liittyvät, kehityshistoriallisesti<br />

pitävät ruokakulttuurin<br />

huomiot voisivat tarjota oivallista taustaa<br />

savolaisen ruokakulttuurin ja ruokatuotannon<br />

edistämisessä. Aivan viime<br />

aikoina tutkimuksen kautta on tehty<br />

merkittäviä ruokakulttuurin uudelleenarviointeja.<br />

Esimerkiksi käsitys keskiajan ruokakulttuurista<br />

kääntyi päälaelleen, kun<br />

kulttuurihistoriaan erikoistunut tutkija<br />

FT Hannele Klemettilä avasi siihen nykyaikaisen<br />

näkymän.<br />

Toinen ruokakirja, Kivikauden ruokavalio<br />

– on penkaissut vieläkin syvemmältä<br />

historiaamme ja osoittaa mielenkiintoisesti<br />

lukuisia ruokamaailman<br />

terveyskäsityksiämmekin vääriksi.<br />

Heljä Suuronen-Geib osoittaa mm.<br />

monien nykyajan vitsauksiksi luultujen<br />

ruokavaivojemme olleen tunnettuja Aatamin<br />

ajoista alkaen. Kirjailija puhuu<br />

kehityshistoriallisista ristiriidoista, joita<br />

erityisesti ruokamaailman käsityksiimme<br />

on uponnut.<br />

Kenttäkeittiö huolehti ettei sotamiehenkään<br />

pöydästä ei herkkuja puuttunut.<br />

Tutkimus, tai vaikka vain keskustelu<br />

savolaisuudesta ruokamaailmassa olisi<br />

monella tavalla hyödyllistä.<br />

Jouko Kääriäinen<br />

Vestäjien jäsenilta keskiviikkona 26.3.08 klo18: Matti Karttunen<br />

kertoo kirjastaan “Lapinlinnankatu Heimosen pihasta Pankkitalolle”.<br />

Tilaisuus Tukipilarissa, Koljonniemenkatu 2, 2. krs. Tervetuloa<br />

Saastamoinen Kultti ry:n hallitukseen kaudelle 2008<br />

Savon kielen seuran hallituksen varajäsen Marja-Riitta Saastamoinen edustaa<br />

seuraa ja sen kulttuurilehteä kuluvan kauden Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien<br />

liitto Kultti ry:n hallituksessa.<br />

Saastamoisen lisäksi Kultin hallitukseen kuulu Oili Alm, Ydin-lehti, Måns Broo Ananda,<br />

Annukka Ruuskanen Teatteri-lehti, Juha Kautto, Mauri Sariolan seurassa, Nur Mohammud<br />

Koor-lehti, Minna Leppä Fin-Nippon sekä Anni Viitasaari, Lukukeskus<br />

Varajäsenet: Mirkka Hyytiäinen, Pirta ja Bitte Westerlund, Ny Tid.<br />

AAKUSTI 1/2008 23

---

Täss´Savon joukko tappeli, ja... Yhteislaulu raikui Tilda -päivien päätteeksi. Äänenjohtajina<br />

valtioneuvos Riitta Uosukainen vas., puheenjohtaja Leena Lyytikäinen sekä<br />

eversti evp Leo Puustinen.<br />

Riitta Uosukainen Tildan päivillä Leppävirralla:<br />

Naiset eivät voi jäädä<br />

syrjästäkatsojiksi kriiseissä<br />

Leppävirralla palmusunnuntaina pidetyt<br />

Tildan päivät liittyivät teemalla<br />

”Naiset ja maanpuolustus – Lotta Svärdistä<br />

nykypäivään” Suomen Sota 200-<br />

vuotta tapahtumien ketjuun, ja olivat<br />

ikään kuin avaamassa Savon rintaman<br />

osuutta. Kalmalahden jäällä käytiin 11.3.<br />

ensimmäinen yhteenotto Savon jääkärien<br />

ja venäläisen ratsuväen välillä.<br />

Kahakasta jäi sotahistoriaan kolkolta<br />

kajahtava nimi ja pitäjään ripaus maanpuolustusajattelua.<br />

Esimerkiksi lottatyö<br />

käynnistyi Leppävirralla jo ennen valtakunnallisen<br />

järjestön perustamista.<br />

Toista kertaa pidettyjen Tildan päivien<br />

järjestämisessä oli yhteistyössä parikymmentä<br />

kotiseutu-, nais- ja maanpuolustusjärjestöä.<br />

.<br />

24 AAKUSTI 1/2008<br />

Juhlapuhuja, valtioneuvos Riitta Uosukainen<br />

ei pettänyt Kivelän koulun saliin<br />

ahtautuneen kuulijakunnan odotuksia.<br />

Tunnin puheen alkuun tuli napakka<br />

kertaus suomalaisten naisten vapaaehtoisen<br />

maanpuolustustahdon merkittävimmän<br />

ilmauksen Lotta-Svärd-järjestön<br />

vaiheisiin ja epäoikeudenmukaiseen<br />

kohteluun. .<br />

Kuten tunnettua järjestö lakkautettiin<br />

23.11.1944. Äskettäin kuollut talousneuvos<br />

Tellervo Hakkarainen oli yksi niitä<br />

naisia, jotka Suomen Naisten Huoltosäätiön<br />

kautta pystyi siirtämään lottajärjestön<br />

omaisuutta avustus- ja huoltotyöhön,<br />

kertoi puhuja.<br />

Naisilla oli jälleenrakennuksessa kädet<br />

niin täynnä työtä, ettei heille jäänyt

---

aikaa ja voimia puolustaa itseään, kun<br />

parjauskampanja 1960-luvulla heidän<br />

seksuaalimoraalistaan alkoi. Jopa arvostetut<br />

kirjailijat, kuten Linna olivat siinä<br />

mukana. Naisilla ei ollut edes järjestöä<br />

tukenaan, ja he vaikenivat.<br />

Riitta Uosukaisen mukaan rikkomukset<br />

eettisiä periaatteita vastaan käsiteltiin<br />

järjestössä, ja niitä oli todella vähän<br />

346 tapausta (0,8%) kun koko lottajärjestössä<br />

oli mukana 200 000 naista.<br />

Pitkä hiljaisuus päättyi vasta 1980-luvulla<br />

Inkeri Kilpisen näytelmään ”Rakas<br />

lotta” Vuonna 1991 Finlandia-talossa<br />

pidetty juhla, jossa presidentti Mauno<br />

Koivisto oli mukana, aloitti arvostuksen<br />

palautuksen. Lottaperinneliitossa voitiin<br />

ruveta muistelemaan ja tekemään uudelleen<br />

työtä samassa hengessä. .<br />

Miesten veteraanijärjestöjenkin suuntaan<br />

puhujalla oli piikikäs muistus. Ensimmäinen<br />

rintamalla olleiden naisten<br />

etuja ajamaan 1980 perustettu Rintamanaisten<br />

järjestö ei alkuun saanut pyrkimyksilleen<br />

niiltä tukea, päinvastoin.<br />

Riitta Uosukaisen mielestä naisten<br />

aseman yleinen koheneminen on rauhantyön<br />

pohja.<br />

Jos naisia ei näy poliittisen vallan pöydissä,<br />

se kertoo jotakin yhteiskunnasta.<br />

Suomen eduskuntaan oli ensimmäiset<br />

kansanedustajat valittu vuonna 1907,<br />

mutta vasta 1930 tuli täysivaltaisuus<br />

myös avioliitossa oleville<br />

naisille. Tasa-arvolaki säädettiin<br />

1987 ja lainsäädännössä pitkään<br />

puhuttivat esimerkiksi sukunimilaki<br />

ja naispappeus 1986.<br />

Todellista tasa-arvoa ei saada<br />

lainsäädännöllä, huomautti puhuja,<br />

mutta se tarjoaa perustan.<br />

Naiset eivät voi jäädä syrjästäkatsojaksi<br />

ympäristökysymyksissä,<br />

aseidenriisunnassa, rauhankysymyksissä,<br />

teknologian kehityksessä<br />

ja kehitysmaiden tukemisessa..<br />

Maailman parhaiten koulutettujen<br />

naisten pitää viedä viestiä kehitysmaihin.<br />

Sodankäynnin julmuudet kuten<br />

joukkoraiskaukset kohdistetaan järjestelmällisinä<br />

naisiin. Elisabet Rehn toi<br />

esiin näitä julmuuksia esiin kierrettyään<br />

työnsä aikana kriisialueilla.<br />

Tavoitteena arjen turvallisuus<br />

Suomeen tuli 1995 laki naisten vapaaehtoisesta<br />

varusmiespalveluksesta,<br />

rauhanturvaajina naiset olivat voineet<br />

toimia jo aikaisemmin. Vapaaehtoinen<br />

maanpuolustuskoulus sai vauhtia 1990-<br />

luvun alussa. Naiset halusivat koulutusta<br />

kriisien varalta. Monimuotoisen kentän<br />

kattojärjestöksi perustettiin Naisten Valmiusliitto<br />

1997 ja jäsenyhdistysten kautta<br />

siinä on 200 000 naista jäsenenä.<br />

Naisten Valmiusliiton työn tavoitteena<br />

on arjen turvallisuus, sillä kriisit tulevat<br />

arjen keskelle, osuva slogan on Riitta<br />

Uosukaisen mielestä ”kaiken varalta”.<br />

Suomalaisella naisella on mahdollisuus<br />

näillä näkymin ja myös tulevaisuudessa<br />

osallistua kokonaismaanpuolustuksen<br />

tehtäviin.<br />

Teksti: Eila Ollikainen<br />

Kuvat: Eveli Pennanen<br />

Kunnanjohtaja Markku Tervahauta ja Leena<br />

Lyytikäinen kiittivät Riitta Uosukaista.<br />

AAKUSTI 1/2008 25

---

Kolmen sodan mies<br />

Viljo Laakkonen, 93 vuotta, lähti talvisotaan ja kotiutui Muoniosta<br />

virkeänä Tuusniemellä yksin omassa<br />

kodissaan. Vaimo Eeva kuoli 11.1.2006.<br />

Viljon isä Juho Laakkonen perhekuntineen<br />

muutti Mustinlahteen 5.3.1910<br />

Riistaveden Ryönältä, jossa tämän isä<br />

Eerikka Juho Laakkonen (3.3.1843-<br />

16.3.1910) eli lampuotilaisena Väänälän<br />

talon Huuhanmäki-nimisessä torpassa.<br />

Helmikuun 12.pnä 93 vuotta täyttänyt<br />

Viljo-setä (isäni Kalle Laakkosen nuorin<br />

veli) suoritti asevelvollisuuden 4.7.1936<br />

- 18.6.1937. Hän joutui ikätoveriensa<br />

mukana rintamalle.<br />

Talvisota hänen kohdallaan kesti<br />

14.10.1939-9.5.1940. Jatkosodassa hän<br />

oli JR 8 eli ns Ukkorykmentin mukana.<br />

Rykmentin vaiheista kertoo Väinö Linna<br />

romaanissaan ”Tuntematon sotilas”<br />

v. 1954.<br />

Viljo joutui kokemaan rajun sodan lähes<br />

samat vaiheet kuin veljensä Erkki<br />

Laakkonen, joka kaatui Talin Ihantalan<br />

taisteluissa Murokalliolla 29.6.1944 ja<br />

jäi kentälle.<br />

Veteraani Otto Viljo Laakkonen ja rintamapuhteilla<br />

Itä-Karjalasn koivusta tehty<br />

matkalaukku 65 vuoden takaa<br />

Ukkorykmentin veterani Otto<br />

Viljo Laakkonen syntyi<br />

12.2.1915 Kuopion mlk Vehmersalmen<br />

Mustinlahden Hiukastenjärvellä.<br />

Hän elää nykyisin täysin<br />

Tuohilaukku muistuttaa puhdetöistä<br />

Käyn Viljo-setää tervehtimässä kahden<br />

kuukauden välein. Mielellään hän<br />

esittelee sotilaspassinsa sekä rintamalla<br />

tuohesta tehtyä matkalaukkua. Sotilaspassi<br />

kertoo palvelusajan kestäneen 3<br />

v.5 kk 5 pv sekä osanoton taisteluihin,<br />

joita passiin on merkitty 14. Hän haavoittui<br />

Juksovassa 8.9.1942 ja sirpaleita<br />

on koteloitunut kylkiluiden alle.<br />

Rauhan palattua hän pysyi uskollisesti<br />

käytännön maamiehenä. Talvisodan kranaatti-iskussa<br />

hän menetti vasemmasta<br />

korvasta kuulon kokonaan, mutta ky-<br />

26 AAKUSTI 1/2008

---

kenee keskustelemaan ilman<br />

kuulolaitetta. Nyt viime aikoina<br />

kuulonhuolto on auttanut<br />

ja hän sanoo kuulevansa<br />

paremmin.<br />

Sotatoimista Viljo-setä<br />

kotiutettiin Muonion yläpuolelta<br />

24.11.1944. Kolme<br />

sotaa kokeneen veteraanin<br />

suurin ilo on, että Suomi on<br />

säilyttänyt itsenäisyytensä<br />

ja voi päättää omista asioistaan.<br />

Korkeasta iästään huolimatta<br />

hän yhä itse hoitaa<br />

keittiönsä ,joka on lähes ”sotilaallisessa<br />

järjestyksessä.” Hän lukee päivittäin sanomalehdet<br />

ja ”hymähtää” vain monille<br />

nykyajan asioille.<br />

Rintamamuistoja talteen<br />

Olen useiden vuosien ajan kerännyt<br />

Viljo-setäni rintamamuistoja sekä kirjallisesti<br />

että kaseteille. Joulukuussa 2006<br />

kasetille äänitetyssä muistoissa hän<br />

kertoo jatkosodan vaiheista Petroskoin<br />

ajoilta:<br />

”...ja oltiin hyvillämme, että nyt piästään<br />

huonemajoitukseen. Ja kun iltasella<br />

vietiin venäläiseen kasarmiin,ja luvattiin<br />

huominen päivä olla, seuraavana uamuna<br />

tullookii, että kaikki, mitä on omia,<br />

pittää ottoo mukkaan ja nelirivviin kasarmin<br />

eetteen. Ja tietysti jokkainen läks’<br />

murinan kanssa ja se näkkyy olovan<br />

”Tuntemattomassa sotilaassa” sanottuna.<br />

Ja toiset sano että ”luvattiin olla”<br />

mutta se lupa ei ollukkaa voimassa.<br />

Ja neljäkymmentäkilometriä sinä päivänä<br />

”taputeltiin”, kun se ois’ ollu mänö<br />

Pietariin - mielestään - niin ne suunnittelj,<br />

mutta kun ei piästykää. Ja tulko siinä<br />

se Luojan homma, tai muu, kun siinä<br />

oli yöllä oltu ja oli teltta viety, käskettiin<br />

pois.<br />

Ja sitten kuorma-autot tulivat,<br />

nurkissa oli laitettu pylyväät ja naru pylyväistä<br />

miehen korkeuvvelle. Ja niin<br />

tiukkaan kuin vain sopi seisomaan olj’<br />

miehiä täynnä autot. Ja se kun tuli semmonen<br />

tuisku, että minä en muista niin<br />

kovassa tuiskussa ennen olleenkaa. Ja<br />

myö mäntiin sinne Kuuttilahteen...<br />

Aune Räsänen,<br />

Vehmersalmi<br />

Otto V. Laakkonen ja kirjoittaja Vehmersalmen<br />

kirkkomaalla.<br />

AAKUSTI 1/2008 27

---

Pisaroita<br />

”Pisaran”<br />

30-vuotiselta<br />

taipaleelta<br />

Kuvat:<br />

Marja-Riitta Saastamoinen<br />

Annikki Häkkinen kertoi<br />

Pisara-ryhmästä<br />

Pisara Meressä –piiri vietti 30-vuotisjuhlaansa<br />

helmikuun 10. päivä<br />

Alavan seurakunnan kirkon tiloissa.<br />

Piiri julkisti viime syksynä koosteen<br />

Unto Eskelisen runoista, kohteenaan<br />

kehitysmaiden lapset. Jumalanpalvelusta<br />

seuranneessa juhlassa kuultiin Annikki<br />

Häkkisen katsaus piirin toimintaan,<br />

viulumusiikkia ja Ritva Kokanderin<br />

esittämänä Unto Eskelisen runoja.<br />

Sumusta pisaraksi kotikutsuilla<br />

Joukko kuopiolaisia naisia kokoontui<br />

9. helmikuuta 1978 erään aktiivisen<br />

Alavan seurakuntalaisen kotiin kahville.<br />

Tavoitteena oli keskustella halukkuudesta<br />

perustaa seurakuntaan aikuisille<br />

työikäisille ryhmä, jolla olisi tavoite ja<br />

selkeä toimintaperiaate.<br />

Mukaan pyydettiin myös niitä, joille<br />

seurakunnan ja kirkon toiminta olivat<br />

jääneet vieraaksi. Näin sai alkunsa toi-<br />

minta, joka oli jo jonkin aikaa odottanut<br />

toteutumistaan.<br />

Keskustelussa illan aikana selkeni<br />

ajatus toiminnan luonteesta ja sisällöstä.<br />

Päätettiin kokoontua säännöllisesti ryhmässä<br />

toimivien kodeissa ja tavoitteeksi<br />

asetettiin hauska yhdessäolo ja keskustelu<br />

kahvin ääressä ryhmän jäseniä kiinnostavista<br />

aiheista.<br />

Myöhemmin tavoitteeksi nousi ajatus<br />

tukea kehitysmaissa elävien lasten koulutusta<br />

ja siten auttaa heitä uuden elämän<br />

alkuun.<br />

Oli syntynyt Pisara Meressä -piiri.<br />

Elämää Pisarassa<br />

Ensimmäisessä tapaamisessa oli kuusi<br />

henkilöä. Jäsenmäärä on parhaimmillaan<br />

ollut noin 15-20 henkilöä. Tällä hetkellä<br />

aktiivisia toimijoita on kymmenkunta,<br />

jäsenmaksun maksaneita 14.<br />

Kokouksissa on pidetty alustuksia<br />

28 AAKUSTI 1/2008

---

yhteiskunnallisista, kulttuuri- tai maailmanlaajuisista<br />

aiheista ja käyty niiden<br />

virittämiä keskusteluja. Alustajana on<br />

ollut useimmiten piirin perustaja, jokin<br />

piirin jäsenistä tai illan emäntä. Joskus<br />

myös ulkopuolisia alustajia on pyydetty<br />

mukaan.<br />

Äiti Teresan ja hänen perustamansa<br />

järjestön työ on johdattanut piiriläisten<br />

ajatukset Intian slummeihin. Samalla on<br />

paneuduttu maailman eri uskontojen erityispiirteisiin<br />

ja pohdittu niiden vaikutusta<br />

maan elämään ja kulttuuriin.<br />

Olemme vaihtaneet ajatuksia yksilön<br />

mahdollisuuksista vaikuttaa hyvinvointivaltioissa<br />

kasvavaan yksinäisyyden<br />

ongelmaan, aikuisen kasvuprosessiin ja<br />

elämässä jaksamiseen. Käytännön esimerkein<br />

ja kuvin olemme perehtyneet<br />

lähetystyöntekijän näkökulmasta Afrikassa<br />

koko ajan kasvavaan AIDS -ongelmaan<br />

ja sen vaikutukseen paikallisen<br />

yhteiskunnan rakennemuutokseen.<br />

Vaihtelua kotikokoontumisiin ovat<br />

tuoneet viikonlopun ”rippikoulut”, seminaarit,<br />

runopäivät ja tutustumiset kotikaupungin<br />

eri kohteisiin. Vuosien aikana<br />

on tutustuttu myös moniin kiinnostaviin<br />

kirjoihin ja artikkeleihin. Rakkaita runoja<br />

ja musiikkimaailman suurien taitajien<br />

tuntemusta on rikastettu tuotannon esittelyin<br />

ja muusikoiden musiikkinäyttein.<br />

Kummilapset ja<br />

erillisavustuskohteet<br />

Jo toisella kokoontumiskerralla päätettiin<br />

tilata ryhmäläisille Kirkon Ulkomaan<br />

Avun lehti ”Tule ja auta”. Se tuo<br />

säännöllisesti lähellemme avustuskohteita<br />

eri puolilta maailmaa ja kertoo iloisia<br />

tarinoita avun perille menosta sekä<br />

sen vaikutuksesta yksilön ja yhteisön<br />

elämään. Lehti tulee edelleenkin jokaiselle<br />

ryhmän jäsenelle.<br />

Joulukuussa 1979 päätettiin ryhmälle<br />

ottaa ensimmäinen kummilapsi Pelastusarmeijan<br />

kautta. Hän oli 10-vuotias<br />

tyttö, Shacofter Khosia Pakistanissa.<br />

Saman järjestön kautta on kummilapsia<br />

toiminnan aikana ollut kaikkiaan 12.<br />

Useimmat heistä ovat olleet aasialaisia,<br />

mutta joukkoon on mahtunut muutama<br />

afrikkalainenkin.<br />

Tukemme kestää lapsen 16 vuoden<br />

ikään saakka edellyttäen, että lapsi opiskelee<br />

ja pitää säännöllisesti yhteyttä<br />

avustavaan paikalliseen lastenkotiin.<br />

Tällä hetkellä kummilapsia on neljä: tytöt<br />

Intiassa, Pakistanissa ja kaksi Indonesiassa.<br />

Kummilapsitoiminnan yhdyshenkilö<br />

on vieraillut muutaman kerran<br />

ryhmässämme tuoden tuoreet terveiset<br />

kummilapsemme arjesta. Vuosittain saamamme<br />

kirjekuulumiset kummilapsiltamme<br />

ja vastaavasti viestit kummeilta<br />

lapsille ovat muodostaneet tärkeän sillan<br />

välillemme.<br />

Kummilapsitoiminnan lisäksi olemme<br />

osallistuneet erillisiin avustushankkeisiin<br />

eri puolilla maailmaa. Olemme<br />

tukeneet mm. Pietarin katulasten koulunkäyntiä,<br />

Pakistanin kyläyhteisön<br />

kylä WC-hanketta, talon rakentamista<br />

Intiaan, Nepalin ja Intian tyttökoulujen<br />

toimintaa, kansainvälistä diakoniatyötä<br />

Inkerissä, Virossa ja Balkanilla sekä joidenkin<br />

Afrikan maiden sota-alueilla, pakolainen<br />

–86 toimintaa, kaivoprojektia<br />

Nepaliin, Chilen lapsiklinikkaa, Coracoran<br />

kirjastoa Peruun, naisten koulutusta<br />

sekä kotimaan syöpälasten virkistystoimintaa.<br />

Varainhankinta<br />

Kaukaisten kummilasten ja erillisten<br />

avustushankkeiden tukeminen lisäsi rahan<br />

tarvetta. Sitä pyrittiin hankkimaan<br />

monilla kekseliäillä tapahtumilla kuten<br />

myyjäisillä ja kirpputoreilla. Ryhmän<br />

järjestämät monet näyttelyt ja isänpäi-<br />

AAKUSTI 1/2008 29

---

välounaat valmistuivat illan myöhäisinä<br />

tunteina ja avautuivat ihasteltaviksi ja<br />

nautittaviksi varhain viikonloppuaamuina.<br />

Erikoisen merkittävän taloudellisen<br />

tuen olemme saaneet kotiseutuneuvos,<br />

runoilija Unto Eskelisen runoista koottujen<br />

kirjojen, vuonna 1980 ilmestyneen<br />

”Yksinkertaisesti aivan” ja uusimman<br />

vuoden 2007 syyskuussa ilmestyneen<br />

”Lähde rohkeasti matkaan”, myynnistä.<br />

Molempien kirjojen runot, maalaukset ja<br />

myyntituotot olemme saaneet lahjoituksena<br />

piirimme työlle. Niistä saatu tuotto<br />

on käytetty ja käytetään edelleen lyhentämättömänä<br />

kummilapsitoimintaan ja<br />

erillisiin avustuskohteisiin.<br />

Pisaran tulevaisuus<br />

Syksyllä 2007 julkaistun runokirjan<br />

”Lähde rohkeasti matkaan” myyntituoton<br />

turvin olemme voineet lisätä kummilastemme<br />

määrää. Vuoden 2007 lopussa<br />

olleiden kummilastemme lisäksi<br />

olemme ottaneet kaksi uutta kummilasta<br />

hyväksi havaitsemamme Pelastusarmeijan<br />

kautta. Lapset ovat vuosina 1999 ja<br />

2000 syntyneet tytöt, indonesialainen<br />

Frida Falentine Karanelan ja pakistanilainen<br />

Kainat William.<br />

Lisäksi tuemme Kirkon Ulkomaan<br />

Avun kautta Ugandan Sembabulen läänissä<br />

AIDS-orpolasten koulunkäyntiä.<br />

Avustettavat kohteet päätetään vuosittain.<br />

Kiittäen tulevaisuuteen<br />

Haluamme lämpimästi kiittää kaikkia<br />

niitä yhteisöjä, seurakuntia ja yksityisiä<br />

henkilöitä, jotka ovat antamallaan<br />

taloudellisella tuella, lahjoilla ja muilla<br />

ryhmämme toimintaa tukevilla toimenpiteillä<br />

olleet kauttamme viemässä toi-<br />

Ritva Kokander, Savon kielen seuran<br />

varapuheenjohtaja, lausui Unto Eskelisen<br />

runoja.<br />

Kirkkoherra Hannu Koskelainen kiitti<br />

Pisara Meressä –ryhmää Annikki Häkkisen<br />

kautta.<br />

30 AAKUSTI 1/2008

---

voa kaukaisille kummilapsillemme ja<br />

auttaneet alkuun monien kyläyhteisöjen<br />

elämää.<br />

Erikoisesti haluamme kiittää vuosikymmenien<br />

yhteistyökumppaniamme,<br />

kotiseutuneuvos, runoilija Unto Eskelistä<br />

antamastaan suuriarvoisesta lahjasta.<br />

Kiitämme myös ” Lähde rohkeasti<br />

matkaan” runokirjan kuvittajaa, Ariela<br />

Toivasta herkistä kuvista, jotka ovat antaneet<br />

kirjaan arvokkaan lisän.<br />

Toiminta jatkuu. Maailman hätä ja<br />

maailman lasten monenlaiset ongelmat<br />

eivät suinkaan ole poistuneet. Tiedotusvälineet<br />

tuovat niitä edelleen päivittäin<br />

eteemme. Pisara Meressä -piiri on<br />

halunnut tuoda oman pisaransa, oman<br />

osuutensa suurempaan avun mereen.<br />

Olemme vakuuttuneita, että työtä kannattaa<br />

jatkaa.<br />

Uura on uoma ja holi on onkalo<br />

Uuranholi on kiinnostava luontokohde<br />

ja nähtävyys Sonkajärven<br />

korvessa parikymmentä kilometriä Rutakolta.<br />

Nykyään se on varustettu merkityin<br />

poluin pitkospuineen ynnä laavuin<br />

- todellinen retkeilijän pikku paratiisi.<br />

Nimi vähän aprikoittaa: mikä uura<br />

ja mikä holi? Samoin kuin kuin tetri on<br />

itäsuomalainen, teertä tarkoittava asu,<br />

myös utra ja uura ovat vanhastaan tarkoittaneet<br />

saukkoa. Eri toten utra on monimerkityksinen<br />

ja – muotoinenkin.<br />

Kalevalassa mainitaan Väinämöisestä:<br />

Ohoh sinua ukko utra!<br />

Tässä tapauksessa se tarkoittaa raukkaa,<br />

rukkaa, ja on hyvin vanha. Latvian<br />

udris ja liettuan udras merkitsevät samaa.<br />

Sanapesue on kaikkiaan muinaispreussin<br />

sanasta udro, joka taas on peräisin jostakin<br />

indoeurooppalaisesta kielestä...<br />

Sanoilla on muitakin, ehkä läheisempiä<br />

tarkoitteita. Niinpä pohjoiskarjalainen<br />

uuro on rotko vaarojen välissä sekä<br />

puron uoma.<br />

Pielavedeltä on vanha tieto: uura on<br />

merkinnyt notkelmaa ja uomaa; etelävirolainen<br />

uure on märkä heinämaa, ja<br />

useissa sukukielissä mm. samantapaiset<br />

sanat, mm. uurdam tarkoittavat pehmeää<br />

ojan tapaista paikkaa.<br />

Vertailevan kielentutkimuksen avulla<br />

on selvitetty, että varhaiskantasuomessa<br />

urta on tarkoittanut pitkänomaisen liikkeeen,<br />

veden solinan, holinan aiheuttamaa<br />

ääntä. Tässäpä tätä tietoo ainakin<br />

Uuranholin nimen määriteosan kannalta.<br />

Uurtaa, uurtua liittyvät tietenkin samaan<br />

katraaseen ja mainitaan jo v.1745<br />

Jusleniuksen sanakirjassa merkityksessä<br />

uurtaa, kovertaa, tehdä ura... Sana on<br />

vielä paljonkin käytössä: Utrianlahti<br />

mm. Tervossa ja sukunimessä Utriainen,<br />

ja eiköhän kirjailevan Kaarinkin sukunimi<br />

liene samaa perua?<br />

Mikäs holi sitten on? Ruotsin hål sekä<br />

murteissa hol, hul, hola tarkoittavat koloa,<br />

onkaloa, umpeen kasvanutta niittyä,<br />

ja Florinuksen sanakirjan holo samaa.<br />

Vanhan ruotsin holka on kovertaa, uurtaa<br />

jne, ja suomen solista saattaa kuullostaa<br />

´holista´. Holi on myös sukunimi.<br />

Uuranholi on näin luontonimi: rotkossa<br />

soliseva puro. Vaikea sitä on ihan yhdellä<br />

sanalla ”suomentaa”,mutta ehdottomasti<br />

tutustumisen arvoinen paikka.<br />

Risto Jääskeläinen<br />

Lähteitä:<br />

Sk etymologinen sanakirja,Suomen murteiden<br />

sanakirja,Vanhan suomen sanakirja<br />

AAKUSTI 1/2008 31

---

Ylärivissä vasemmalta Aarne Toivanen, Helmi Saarisalo, Pia-Kristiina Kosunen (siht.), Osmo<br />

Hänninen (varapj.), alarivissä vasemmalta lukien Anna-Liisa Alanko, Pirkko Heikkinen,<br />

Katriina Kajannes (pj.) ja Iina Armila.<br />

Kuopiolaistaustaiselle kirjailijalle ja henkiselle unilukkarille seura<br />

Kirjailija Lassi Nummen nimeä<br />

kantava seura perustettiin<br />

Helmikuun 2. päivänä 2008 perustettiin<br />

Kuopiossa Lassi<br />

Nummen seura. Nimikkoseuran<br />

syntyminen kirjailijan elinaikana on<br />

erittäin harvinaista. Asialle antoi vauhtia<br />

se, että nyt on Lassi Nummi –juhlavuosi:<br />

kirjailija täyttää syksyllä 80.<br />

Perustamiskokouksen ”Lassi Nummi,<br />

ajankohtainen modernisti”, järjestivät<br />

valtakunnallinen kirjallisuusyhdistys<br />

Suomen sana ry ja Kuopion kaupunginkirjasto.<br />

Professori emeritus Osmo Hänninen<br />

puhui runon tärkeydestä ihmisen<br />

hyvinvoinnille, ja Suomen kirjailijoiden<br />

nimikkoseurat ry:n puheenjohtaja Matti<br />

Nummenpää kertoi kirjailijaseuroista<br />

kulttuurin toimijoina. Dosentti Aarne<br />

Toivasen puheenvuoro oli ”Lassi Nummi,<br />

raamatunsuomennoksen asiantuntija<br />

ja valpas unilukkari”. Dosentti Katriina<br />

Kajannes valotti Lassi Nummen kirjailijakuvaa,<br />

ja opetusneuvos fil.tri Anna-<br />

Liisa Alanko puhui musiikillisista aineksista<br />

Lassi Nummen runoudesta.<br />

Perustamiskokouksen puheenjohtaja<br />

oli Matti Nummenpää ja sihteeri Anneli<br />

Kankare. Lassi Nummen seura otti<br />

32 AAKUSTI 1/2008

---

kotipaikakseen Kuopion sekä päätti rekisteröityä<br />

ja liittyä Nimikkoseuroihin.<br />

Hallituksen järjestäytymiskokous oli perustajaisten<br />

jälkeen, ja sitten aterioitiin<br />

ravintola Kummisedässä.<br />

Kajannes seuran puheenjohtajaksi<br />

Lassi Nummen seura ry:n puheenjohtajaksi<br />

valittiin Katriina Kajannes<br />

Jyväskylästä ja varapuheenjohtajaksi<br />

Osmo Hänninen Kuopiosta. Sihteeriksi<br />

tuli Pia-Kristiina Kosunen Kuopiosta.<br />

Hallitukseen kuuluvat Anna-Liisa<br />

Alanko (Joensuu), Iina Armila (Nummi-Pusula),<br />

Pirkko Heikkinen (Mikkeli),<br />

Osmo Hänninen (Kuopio), Aarne<br />

Toivanen (Vantaa) ja Oiva Voutilainen<br />

(Kuopio) sekä varajäseninä varajäseninä<br />

Esa A. Luukkainen (Tohmajärvi) ja Helmi<br />

Saarisalo (Kuopio).<br />

Lassi Nummi seura ry:n perustamiskokouksessa<br />

oli läsnä 19 osanottajaa.<br />

Alanko Anna-Liisa, Armila Iina. Hakulinen<br />

Alpo, Heikkinen Pirkko, Hirvaskero<br />

Jouni, Hänninen Osmo, Kajannes<br />

Antti, Kajannes Katriina, Kankare<br />

Anneli, Koikkalainen Eila, Kornienko<br />

Irmeli, Kosunen Pia-Kristiina, Nummenpää<br />

Matti, Piippo Esko, Saarisalo<br />

Helmi, Saastamoinen Marja-Riitta, Tiihonen<br />

Sylvi, Toivanen Aarne ja Voutilainen<br />

Oiva.<br />

Lassi Nummen seurassa on kuutisenkymmentä<br />

perustajajäsentä. Ensimmäisenä<br />

vuotena järjestetään yleisötapahtumia<br />

eri paikkakunnilla, esim.<br />

Helsingissä, Kuopiossa, Joensuussa,<br />

Saarijärvellä ja Viitasaarella. Yhteistyökumppaneita<br />

on jo runsaasti.<br />

Yhteisön perustajajäsenet<br />

Alanko, Anna-Liisa; Armila, Iina; Castrén, Liisa;<br />

Castrén, Olli Mikko; Hakanen, Aimo; Hakulinen,<br />

Alpo; Harviainen, Lea; Harviainen, Tapani;<br />

Heikkinen, Pirkko; Heinonen, Aarne; Hirvaskero,<br />

Lassi Nummi nimikkorunokilpailunsa palkintojen<br />

jakajaisissa Kuopiossa v.2004.<br />

Jouni; Hirvikoski, Hannu; Huhtala, Aarre; Huhtala,<br />

Liisi; Hänninen, Osmo; Ikonen, Irene; Istala, Päivi;<br />

Jensen, Marica; Jokinen, Sulo Kaarlo Viljami; Kajannes,<br />

Antti Yrjö K; Kajannes, Katriina Annikki;<br />

Kajas, Iiro; Katajamäki, Sakari; Kiilunen, Jarmo;<br />

Korpinen, Eira Meimi Esteri; Koski, Heikki Juhani;<br />

Kosunen, Pia-Kristiina; Kurki, Raija Maria;<br />

Kuuranne(-Autelo), Malla (Marja-Liisa); Lampola,<br />

Kristiina; Larmola, Maija; Larmola, Yrjö; Lehtinen,<br />

Paula; Lehtonen, Tuomas M.; Luukkainen, Esa A.;<br />

Nissinen, Markus; Nummi, Markus; Oikawa, Marjatta;<br />

Pekonen, Osmo; Pihlajamäki, Jarna; Piippo,<br />

Esko Antero; Pitkämäki, Marja Kaarina; Pulkkinen,<br />

Paavo; Rainio, Kullervo; Rikama, Eira Saara<br />

Johanna; Rikama, Juho Kalervo; Saarisalo, Helmi;<br />

Sollamo, Raija; Tella, Anneli; Tella, Seppo; Toivanen,<br />

Aarne; Toivanen, Marja Liisa; Toivanen,<br />

Tuulia;Tuppi, Leea Katariina; Turunen, Mikko Juhana;<br />

Veistola, Tuula Inkeri; Voutilainen, Oiva; Yrjänäinen,<br />

Annikki ja Yrttiaho,<br />

AAKUSTI 1/2008 33

---

Runous<br />

luovuuden ja<br />

innoituksen<br />

lähteenä<br />

Professori Osmo Hänninen, Suomen<br />

Sanan, Savon kielen seuran<br />

ja Kuopion yliopiston edustaja<br />

avasi kuopiolaistaustaisen kirjailija<br />

Lassi Nummen nimeä kantavan seuran<br />

perustavan kokouksen seuraavalla<br />

otteella Nummen runokirjeestä.<br />

Kukkien meri. Ihmisten meri,<br />

ystävyyden.<br />

Me kaikki sen aaltoja.<br />

Joka päivä sen rannalla, ja niin silmä tottuu<br />

eikä enää näe.<br />

Kunnes tulee päivä, auringon valokeila<br />

ja siinä se jälleen on.<br />

Meri, sen vahvat rauhalliset aallot:<br />

sanat ja katseet,<br />

kohtaaminen<br />

Runo kertoo, miten tärkeä on vesi.<br />

Kuopio on alun perin saari. Jääkauden<br />

jälkeinen maan nouseminen kohotti sen<br />

aalloista. Ihmisen rakentamat penkereet<br />

ja sillat yhdistävät sen nykyisin etelään<br />

ja pohjoiseen, joskus aikanaan kait myös<br />

itään.<br />

Tulkitsen aloitusrunoa niin, että Kuopiota<br />

ympäröivä vesi on jättänyt Lassi<br />

Nummeen näkymän, joka yhä elää hänessä.<br />

Vesi on tietysti jokaiselle ihmiselle<br />

elintärkeä fyysisesti, mutta se on luultavasti<br />

jokaiselle tärkeä myös henkisesti.<br />

Lassi Nummi – ajankohtainen modernisti.<br />

34 AAKUSTI 1/2008

---

Seuran perustavan kokouksen avaussanat<br />

lausui Osmo Hänninen.<br />

Se on loputon runojen säkeiden lähde,<br />

myös luovuuden lähde.<br />

Musiikki ja ruonous saa<br />

tunteet liikkumaan<br />

Hänninen pohti runouden merkityksestä<br />

ihmisen luovuudelle. Keskiajalta<br />

on Italiasta merkitty ylös tieto, että aivohalvauksessa<br />

puhekykynsä menettänyt<br />

potilas säilytti kykynsä laulaa. Looginen<br />

puhe syntyy nykyisen käsityksen<br />

mukaan vasemmassa aivopuoliskossa,<br />

musiikki sen sijaan oikeassa aivopuoliskossa.<br />

Tuolla keskiaikaisella potilaalla<br />

oli siis vaurio vasemmassa aivopuoliskossa,<br />

mutta oikea oli ilmeisesti terve.<br />

Oikea aivopuolisko käsitetään luovuuden<br />

tyyssijana. On siis tärkeää,<br />

miten saamme tuon aivopuoliskon toimimaan<br />

ja viemään ihmistä ja lopulta<br />

myös yhteiskuntaa eteenpäin. eli miten<br />

saadaan se puskemaan loogista vasenta<br />

aivopuoliskoa tuolla tiellä. Musiikki, runous<br />

ovat noita keinoja. Nuo molemmat<br />

saavat myös tunteemme liikkeelle. Se<br />

antaa intoa ja voimaa.<br />

Runous heimokansammekin<br />

innoituksen lähteenä<br />

Nyt on kulunut 160 vuotta siitä, kun<br />

heimokansamme unkarilaiset nousivat<br />

peräämään oikeuksiaan. Eräs keskeinen<br />

innoituksen lähde oli Sandor Petöfin<br />

runo, Nouse Unkari. Unkarilaiset voittivat<br />

henkisesti, kun löysivät toisensa. He<br />

kyllä hävisivät aseellisen kamppailun<br />

itänaapurimme puutuessa tapahtumien<br />

kulkuun. Petöf itsekin, kuten moni muukin<br />

ja tietysti aseisiin tarttuneet johtavat<br />

kenraalit, kuolivat.<br />

Ahdistuksen aikaa seurasi kuitenkin<br />

nousu. Itävalta taipui. Keisarikunnasta<br />

tuli kaksoismonarkia.<br />

Kehityksenratas pyörähti kiitoon nimenomaan<br />

Unkarissa. Budapestiin rakennettiin<br />

muun muassa valtava Tonavaa<br />

hallitseva parlamentti, siltoja jopa<br />

mannermaan ensimmäinen maanalainen<br />

kaupungin keskustasta Sankarten aukiolle.<br />

Muukin luovuus puhkesi kukkaan.<br />

Unkarilainen tieteellinen tutkimus virisi<br />

kukoistukseen. Ignac Semmelweisin,<br />

äitien lapsivuodekuumeen selvittäneet<br />

havainnot olivat oikeastaan kliinisen<br />

lääketieteen tutkimuksen avaus koko<br />

maailmassa.<br />

Savolaiset lauloivat omaa lauluaan<br />

Samaan aikaan Suomessa August<br />

Ahlvist-Oksanen kirjoitti Savolaisen<br />

laulun. J. L. Runeberg kirjoitti puolestaan<br />

ruotsiksi Maamme laulun. Molempia<br />

laulettiin antaumuksella.<br />

Suomeakin kuristettiin. Mutta 1863<br />

J.V. Snellman sai Keisari Aleksanteri<br />

II:n antamaan asetuksen suomenkielen<br />

asemasta. Sitä seurasi voimakas kulttuurinen<br />

ja taloudellinen nousu.<br />

Nämä esimerkitit kertovat, mikä merkitys<br />

runoilla. Rohkenen toivoa, että nyt<br />

liikkeelle lähtevä seura nähdään merkkinä<br />

uuden aallon rantautumisena ja uuden<br />

kansallisen, myös kuopiolaisen kulttuurisen<br />

innostuksen lähteenä.<br />

AAKUSTI 1/2008 35

---

Ristiriita kuljettaa eteenpäin<br />

Kontrapunkti on yksinkertaisesti ilmaistuna<br />

teemojen vastakkaisuutta:<br />

punctus contra punctum, piste pistettä<br />

vastaan. Vastakkaisuus virittää lujan<br />

jännitekentän. Syntyy ristiriita, joka kuljettaa<br />

teemoja eteenpäin. Ilmaisu etenee<br />

sykähdyksin ja pysähtyy ajoittain elettävään<br />

hetkeen. Aikataso vaihtuu todesta<br />

virtuaaliseen. Hetkeä pyritään pidentämään<br />

samalla tavalla kuin T. S. Eliotin<br />

Neljässä kvartetissa (1936–42, jossa<br />

aika laajenee kielen tuolle puolen.<br />

Nummen runo on usein moniteemainen,<br />

tai siinä on pääteema muunnelmineen<br />

fuugan tapaan, kuten ”Chaconnessa”.<br />

”Chaconnen” aihepiiri on todellisuuspohjainen<br />

ja liittyy ystävien seurassa<br />

vietettyyn iltaan. Miljöönä on kynttilöiden<br />

valaisema huone, josta avautuvat<br />

ikkunat puutarhaan ja hämyiseen syysiltaan.<br />

Kuutamo luo mystisen tunnelman.<br />

Nummen kertoman mukaan paikka on<br />

hänen isänsä, Yrjö Nummen, koti Helsingin<br />

Sörnäisissä.<br />

Runo lähti liikkeelle todellisista kutsuista<br />

syksyllä 1955. Kun vieraat lähtivät,<br />

Nummi kertoo kirjoittaneensa<br />

muistiin joitakin motiiveja. Runo tuntui<br />

jatkuvan mielettömänä möhkäleenä, ja<br />

hän jätti sen lepäämään seuraavaan kesään<br />

saakka.<br />

Talvella -56 hän matkusti Tanskaan ja<br />

luki matkalla T. S. Eliotin Neljä kvartettia,<br />

jonka vaikutus heijastuu ”Chaconnessa”.<br />

Taivaan ja maan merkit<br />

Seuraavana kesänä Nummi jatkoi<br />

runoelman kirjoittamista ja muotoilua.<br />

Lopullinen versio valmistui nopeasti.<br />

Siitä tuli Taivaan ja maan merkit -teoksen<br />

keskus, jonka ympärille muut runot<br />

asettuivat. Reaalinen tilanne ja tajunnanvirta<br />

yhdistyivät oivallusten kentäksi.<br />

Pääteema on rakkauden hidas herääminen.<br />

Teema etenee muunnelmineen läpi<br />

runoelman.<br />

Vastateemana on tietoisuus kuolemasta,<br />

katoavaisuudesta jo silloin, kun<br />

elämän elämys on vasta muotoutumassa.<br />

Alussa lähestytään teemaa hitaasti ja<br />

kaukaa, alun vaikeus tunnustaen. Halu<br />

olisi hypätä suoraan teeman kehittelyyn,<br />

ilman aloituksen vastusta.<br />

Tahtoisin alkaa kuin huomaamatta<br />

– en juuri nyt tai vähän aikaisemmin,<br />

en myöskään myöhemmin;<br />

en juuri tästä asiasta, en liioin jostakin<br />

muusta:<br />

minä tahtoisin alkaa niin kuin eläimet,<br />

jumalat ja lapset alkavat,<br />

niinkuin rakkaus alkaa, se josta kerrotaan,<br />

– ei: ”rohkenisinkohan?” tai ”tulkitsinko<br />

oikein katseesi loiston?”<br />

tai<br />

”huomaatko, vastustuksesi on murtumassa?”<br />

vaan niin kuin aallot, metsän puut ja<br />

tuuli, katoavimmat, ikuisimmat.<br />

Tajunnanvirta kuljettaa ajatusta verkkaisesti<br />

eteenpäin fermaattien pidättelemänä<br />

ketjuna.<br />

Sivun mittainen runo mahtuu neljään<br />

virkkeeseen. Kompastelua, toivon<br />

ja epätoivon vuorottelua. Epäröinnissä<br />

on tuttuja sävyjä Eliotin J. Alfred Prufrockin<br />

rakkauslaulusta.<br />

Toisesta runosta alkaa varsinainen<br />

teemojen kehittely. Rakastettu vertautuu<br />

jumalattariin, Mariaan, Artemikseen ja<br />

Dianaan. Merkki synnyttää vastakohtansa.<br />

Maan merkit heijastavat taivaan<br />

merkkejä.<br />

Viides ja kuudes runo tuo teemaan<br />

AAKUSTI 1/2008 37

---

muunnelmina aasialaiset jumalat. Patsaat<br />

ovat todellisia Yrjö Nummen kodissa<br />

muistona ajalta, jolloin perhe asui<br />

Kiinassa.<br />

Tunnelma on mystinen. Tajunnanvirta<br />

vie leikittelyyn jumalien kanssa, ja runon<br />

puhuja jää mielikuviensa vangiksi.<br />

– Oi, mitä antaisin,<br />

jos kaikki nyt pysähtyisi!<br />

Vain soitto virtaisi edelleen, ja me ajelehtisimme<br />

sen mukana, kunnes<br />

havahtuisimme villiviinin verkossa<br />

villiviinin kasvaessa lävitsemme.<br />

Yhdeksäs runo on sarjan keskus,<br />

ydinruno. Siihen sisältyy teoksen nimi.<br />

Totuudenetsintä yhtyy skeptisyyteen.<br />

Kauneus toki säilyy.<br />

Kulttuurit kohtaavat<br />

Seuraavissa runoissa alkaa eri teemojen<br />

yhdistyminen. Kulttuurit kohtaavat,<br />

aasialaiset jumalat katselevat juhlijoita.<br />

Puhuja tuntee itsensä helleeniksi ja<br />

barbaariksi, eurooppalaiseksi ja aasialaiseksi.<br />

On muuttuminen ja muuttumattomuus,<br />

virtaaminen ja paikallaan<br />

pysyminen. Rituaali korostuu. Musiikki<br />

rauhoittaa. Kehärakenne alkaa umpeutua.<br />

38 AAKUSTI 1/2008<br />

Minä tahtoisin lopettaa kuin huomaamatta.<br />

Tahtoisin puheeni verkkaan<br />

liukenevan soittoon,<br />

soiton liukenevan valoon, valon<br />

hiljaisuuteen, joka virtaa ovista.<br />

Ikään kuin olisit jo poissa, kaikki lähteneet,<br />

huoneet täyttyneet helmiäisloistoisella<br />

hiljaisuudella,<br />

ikkunaluukut unohdetut,<br />

kuu laskemassa, kastepisaroiden<br />

verhotessa nukkuvan villiviinin.<br />

”Täällä on tyhjä maapalatsi, tyhjä<br />

kuin uni…”<br />

Ajan virtaaminen ja hetkessä viipymisen<br />

filosofia ovat leimallisia tässä runoelmassa.<br />

Nykyisyys on hetkessä mennyttä.<br />

Äsken nouseva kuu on jo laskemassa.<br />

Tuskin juhlat ovat alkaneet, kun ne ovat<br />

jo päättymässä. Vieraat ovat jo lähdössä.<br />

Kun hetki on lähes täydellinen, siihen<br />

heittyy kuoleman varjo. Henki sulautuu<br />

luontoon, panteistinen tunne levittäytyy<br />

maisemaan.<br />

Me olemme villiviini ja kaste,<br />

me olemme preludien kirkkaus,<br />

me lepäämme maailman kotilossa<br />

joka sulkee pois kaiken, mutta<br />

toistaa tuntemattoman kaukaisen<br />

valtameren äänet.<br />

Lassi Nummen seuran jäseneksi voi ilmoittautua joko Katriina Kajannekselle<br />

(kajannes.katriina@gmail.com , (014) 282442, 050 4303451, Sulkakynä 23, 40340<br />

Jyväskylä) tai suoraan verkossa: http://nimikot.nettisivut.fi/jasenseurat/ Kohdassa<br />

Uutisia on lomake, jonka täyttämällä pääsee jäseneksi.<br />

Lassi Nummi (s.1928) kuuluu eittämättä 1950-luvun modernistien kärkijoukkoon.<br />

Laajassa ja monipuolisessa tuotannossaan hän on uudistanut sekä runoa että proosaa.<br />

Nummen runoudella on jo hänen veljiensä ansiosta vahva sidos niin musiikkiin<br />

kuin kuvataiteisiin. Se näkyy hänen teostensa tematiikassa ja rakenteissa. Kun vielä<br />

otamme huomioon Nummen työskentelyn Raamatunkäännöskomiteassa ja toiminnan<br />

sanomalehtimiehenä, olemmekin jo monumentaalisen elämäntyön äärellä.<br />

Lassi Nummen seuran tarkoitus on tehdä tunnetuksi kirjailijan tuotantoa ja<br />

elämäntyötä sekä edistää tutkimusta ja taiteellista toimintaa.

---

Lassi Nummi,<br />

vuoden<br />

runoilija<br />

Anna-Liisa Alanko<br />

Runoilija Lassi Nummen nimi on<br />

suomalaisten huulilla. On Lassi<br />

Nummen juhlavuosi, jonka<br />

alkaessa kuulimme suurkirkon portailta<br />

häneen runonsa ”Uusi vuosi 2008”. Sen<br />

viimeiset säkeet ovat seuraavat: ”Aallot<br />

kohoavat, päivät / pimeyden merestä. /<br />

Ison Kirjan auetessa / sarastus, huomen.<br />

Uusi aika. / Ensimmäisen kerran / kello<br />

lyö”.<br />

Nummi on ensi kesänä Kajaanin Runoviikon<br />

”Suven runoilija”, ja eri puolilla<br />

Suomea on tapahtumia hänen tuotannostaan.<br />

Kirjailijan nimikkoseura<br />

perustetaan, mikä on harvinaista kirjailijan<br />

elinaikana. Lisäksi Lassi Nummi<br />

täyttää syksyllä 80 vuotta – ei ihan Aleksis<br />

Kiven päivänä vaan 9.10.<br />

On odotettavissa useita antoisia Nummi-tapahtumia.<br />

Ne sisältävät hetkiä joina<br />

lukija kohtaa runon, ja jokin hänessä<br />

liikahtaa. On tulossa runon juhlia.<br />

Sellaisia on ollut ennenkin. Kuopiossa<br />

vietettiin viitisen vuotta sitten<br />

suuri Nummi-tilaisuus, joka onnistui<br />

erinomaisesti. Kun Jyväskylässä oli 10<br />

vuotta sitten Lassi Nummen 70-vuotisjuhla<br />

seminaareineen ja konsertteineen,<br />

yliopiston suuri juhlasali täyttyi ääriään<br />

myöten – ihmisiä virtasi maan eri kolkilta,<br />

ja tunnelma oli unohtumaton.<br />

Opetusneuvos, fil. tohtori Anna-Liisa Alanko<br />

kertoi Lassi Nummen tuotannosta.<br />

- Ja silti: ”Monta on laulua, monta<br />

myös laulujen miestä”, kuten Eino Leino<br />

kirjoittaa ”Väinämöisen laulussa”.<br />

Miksi siis juhlia juuri Lassi Nummea?<br />

Mikä hän on miehiään runoilijana, kirjailijana<br />

ja toimijana?<br />

Nummelta kolmisenkymmentä<br />

teosta<br />

Lassi Nummi on julkaissut kaikkiaan<br />

kolmisenkymmentä teosta - runoja, kaksi<br />

romaania, novelleja, pakinoita. Hän<br />

kuuluu Suomen lyriikan ehdottomaan<br />

kärkeen. Hän aloitti runotuotantonsa<br />

Suomen ns. toisen modernismin kirjailijana,<br />

kuten myös Paavo Haavikko,<br />

Lasse Heikkilä, Eeva-Liisa Manner ja<br />

Aila Meriluoto. Ikäpolvensa lyyrikoiden<br />

tavoin hän avarsi alusta asti Suomen runouden<br />

kenttää. Suunta oli kansallisesta<br />

kansainväliseen, yksilöllisestä yleisinhimilliseen.<br />

Lassi Nummi julkaisi 1949 kolme esi-<br />

AAKUSTI 1/2008 39

---

koiskirjaa: runokokoelmat Intohimo olemassaoloon<br />

ja Vuoripaimen sekä proosateoksen<br />

Maisema ja novellin ”Kulku”,<br />

joista kolme viimeksi mainittua ovat tänäänkin<br />

hyvin mielenkiintoisia.<br />

Nummi syöksyi Suomen kirjallisuuteen<br />

hiukan niin kuin Maiseman<br />

päähenkilö syöksyy outoon maahan.<br />

Jälkimmäinen putoaa vieraaseen seutuun<br />

sota-aikana jonkinlaisen lentokoneella<br />

tapahtuneen vakoiluoperaation<br />

epäonnistuttua. Kumpikin nuorimies,<br />

sepitteellinen ja oikea, herättää uudessa<br />

ympäristössä ihmetystä ja kummeksuu<br />

tilannetta, ja sitten heidät hyväksytään<br />

muiden joukkoon yleisen riemun vallitessa.<br />

Virikkeitä anglosaksisesta ja ranskalaisesta<br />

kirjallisuudesta<br />

Heti esikoiskokoelmassaan Nummi<br />

sijoittuu seuraavien perinteiden vanaveteen:<br />

symbolismi, trubaduurirunous,<br />

Kaukoidän kirjallisuus sekä orfilainen ja<br />

kristillinen mystiikka. Vuoripaimenessa<br />

on kiinalainen roolihahmo, ja vallitseva<br />

sävy on riehakas elämänilo. Runoissa<br />

tunnistaa taolaisuuden.<br />

Ikätoveriensa tavoin Nummi sai varhaistuotantoonsa<br />

virikkeitä anglosaksisesta<br />

ja ranskalaisesta kirjallisuudesta,<br />

kun edellinen polvi oli pitäytynyt enemmänkin<br />

kansallisissa ja saksalaisissa vaikutteissa.<br />

Toinen hänelle tärkeä alue on<br />

Aasia vanhoine kulttuureineen. Kiina,<br />

Japani ja Intia ovat antaneet Nummelle<br />

aiheita, symboleita ja katsomuksen aineksia.<br />

Kiina oli tarinoina, muistoesineinä<br />

ja taide-teoksina läsnä jo lapsuuskodissa:<br />

vanhemmat olivat olleet Kiinassa<br />

lähetystyössä. Kaukoidän kulttuuri antoi<br />

herätteitä Seppo-veljen sävellyksiin ja<br />

Yki-veljen kuvataiteeseen.<br />

Nummen lyyrikonkuvan peruspiirteet<br />

tunnistaa jo vuoden 1949 kokoelmista<br />

40 AAKUSTI 1/2008<br />

Intohimo olemassaoloon ja Vuoripaimen.<br />

Nummi ylistää runoissaan elämän<br />

kauneutta, taidetta ja ohikiitävää hetkeä.<br />

Eri maiden ja kausien kulttuuri elävöityy<br />

hänen tuotannossaan. Siinä on runsaasti<br />

taiteiden välisiä kosketuksia.<br />

Nummi saa aiheita antiikin taiteesta<br />

ja kristinuskosta, historiasta, ulkomaanmatkoista<br />

ja esteettisestä elämänalueesta.<br />

Hänen runojensa kudoksessa on läsnä<br />

lyriikan perinne antiikista ja vanhasta<br />

Kiinasta romantiikan laulurunouteen ja<br />

kansainväliseen modernismiin. Jänneväli<br />

on Kiinan filosofiasta ja Raamatusta<br />

länsimaiseen humanismiin. Nummen<br />

relatiivisuus on hyväntahtoista, ja hän<br />

on lyyrikkona hienostunut, esteettisesti<br />

suuntautunut. Hänen runoissaan on lämmintä<br />

leikkisyyttä, ja hän on avarakatseinen.<br />

Matkakertomuksia ja runosikermiä<br />

Lassi Nummi on runoilijana maailmankansalainen.<br />

Tunnemme häneltä<br />

runosikermiä ja ehkä kokoelmankin,<br />

joiden aiheet ovat ulkomaanmatkoista:<br />

(Keskipäivä, vuodelta 1967, Lähdössä<br />

tänään 1977, Matkalla niityn yli, 1986).<br />

Kiina, Japani, Italia, Makedonia jne. ovat<br />

antaneet runoihin tarkkoja vaikutelmia.<br />

Lassi Nummi on julkaissut runoja<br />

myös kotimaan matkoista ja historiasta.<br />

Hänellä on lämpimät siteet koulukaupunkiinsa<br />

Kuopioon, ja samoin Savolaiseen<br />

Osakuntaan, jonka julkaisuihin<br />

hän on kirjoittanut (esim. Sawotar VII).<br />

Kirjailijan äidin suku on Pohjois-Karjalasta.<br />

Kokoelma Linna vedessä luotaa Olavinlinnan<br />

ja Suomen historiaa. Siitä on<br />

seuraava pieni runo, jota siteerataan<br />

usein: ”Aina uudelleen meidän on kysyttävä<br />

itseltämme: / kuka sinä olet tässä,<br />

tällä kalliolla. / Muut kertovat meille,<br />

miltä näytämme. Keitä olemme, / se

---

meidän on tiedettävä itse.” Säkeet ovat<br />

tekstienvälisessä yhteydessä Eino Leinon<br />

runoon ”Kansa kalliolla.”<br />

Samasta kokoelmasta oleva säepari<br />

sopisi Lassi Nummen seuran motoksi:<br />

”Vapaus on dialogia, vuorovaikutusta, /<br />

tasaveroista puhetta ihmisten kesken.”<br />

Nummen tuotannossa on kuunteleva ja<br />

dialoginen vire, mikä näkyy myös kokoelman<br />

Tahdon sinun kuulevan nimestä.<br />

Lassi Nummi on uudistunut vuosikymmenestä<br />

toiseen. Mielenkiintoinen<br />

on esim. teos Kuusimittaa ja muita säkeitä.<br />

Nummi kehittelee sen runoissa<br />

oman vastineensa antiikin heksametrille,<br />

ja teos on moderni, särjettyä muotoa<br />

edustava eepos.<br />

Ilmaisutaito mestarilliseksi<br />

Viime vuosikymmeninä Nummen runoilmaisu<br />

on tiivistynyt mestarilliseksi.<br />

Aihepiirit ovat osin pysyneet samoina:<br />

perheonni, uskon ja epäilyn punninta,<br />

elämän kauneus ja kaiken ohimenevyys.<br />

Nummen runoudessa ovat keskeisiä<br />

käsitteitä kauneus, taide, salaisuus ja<br />

pyhä.<br />

Kaunokirjallisen tuotantonsa ohella<br />

Nummi on tehnyt mittavan työn Uuden<br />

Suomen kulttuuritoimittajana. Nummen<br />

viisaita ja henkeviä artikkeleita on ilmestynyt<br />

monissa kirjoissa ja lehdissä.<br />

Hän on ollut Raamatunkäännöskomitean<br />

kirjailijajäsen, Suomen Kirjailijaliiton ja<br />

PEN-klubin puheenjohtaja ja toiminut<br />

lukuisissa muissakin järjestöissä (esim.<br />

Suomi-Kiina -seurassa ja Ponkalan säätiössä).<br />

On monta syytä nostaa malja Lassi<br />

Nummelle, suurelle suomalaiselle ja eurooppalaiselle<br />

kirjailijalle.<br />

Eila Ollikainen jatkaa<br />

kulttuurilehtilautakunnassa<br />

Kulttuuri- ja urheiluministeri<br />

Stefan Wallin on asettanut<br />

14.12.2007 kulttuurilehtilautakunnan<br />

toimikaudeksi 1.1.2008 -<br />

31.12.2010. Sen puheenjohtajana<br />

toimii kirjastotoimentarkastaja<br />

Barbro Wigell-Ryynänen opetusministeriöstä.<br />

Jäseninä toimikuntaan kuuluu<br />

toimituspäällikkö Kari Haakana,<br />

YTM Heikki Jokinen, dramaturgi<br />

kirjailija Outi Nyytäjä, toimittaja<br />

Eila Ollikainen ja tutkija Thomas<br />

Rosenberg. Uusia heistä ovat Outi<br />

Nyytäjä ja Thomas Rosenberg.<br />

Outi Nyytäjä tuli Helsingin kaupungin<br />

kirjaston Jouni Juntumaan<br />

tilalle ja Thomas Rosenberg lienee<br />

Helsingin yliopiston valtiotieteellisen<br />

tiedekunnan viestinnän laitokselta,<br />

josta Sirkka Sassi edellisessä<br />

kokoonpanossa oli.<br />

Kulttuurilehtilautakunnan tehtävänä<br />

on toimia asiantuntijaelimenä<br />

opetusministeriön jakaessa tukea<br />

lehdille, jotka ylläpitävät paitsi kulttuurista,<br />

tieteestä ja taiteesta myös<br />

uskonnollisesta elämästä käytävää<br />

yhteiskunnallista keskustelua.<br />

AAKUSTI 1/2008 41

---

Kanttila<br />

Vanha talo Kanttilan<br />

nuori oli aikanaan:<br />

Työn ja Hengen Majakka<br />

Suomeen loisti valoa!<br />

Vanha talo ylväs on,<br />

Henki vahva ajaton:<br />

Ajan alla virtaa vuo,<br />

Tasa-arvon haasteen tuo!<br />

Perinnössä jatkuvuus,<br />

siitä nousee verso uus,<br />

puhkee jälleen kukkimaan:<br />

Kulttuuriksi kutsutaan!<br />

Perintö on ajaton,<br />

vastuullamme jatko on:<br />

Kanttilassa pyhä maa<br />

Ihmisyyttä puolustaa!<br />

Lukuviikko<br />

– Läsveckan 2008<br />

Valtakunnallista Lukuviikkoa vietetään<br />

vuosittain viikolla 12; tänä vuonna<br />

17.-23.3.2008. Teemana on Kirjan<br />

maantiede - Bokens geografi, joka antaa<br />

reilusti mahdollisuuksia lähestyä monenlaista<br />

kirjallisuutta.<br />

Teema houkuttelee lukemaan niin<br />

klassikoita, dekkareita, eri puolelle<br />

Suomea ja ympäri maailmaa sijoittuvia<br />

teoksia kuin tietokirjoja matkakirjoista<br />

maantieteeseen ja arkeologiasta kulttuurihistoriaan.<br />

Lukuviikolla painotetaan ympäristön<br />

ja paikan kuvausta kirjoissa. Voidaan<br />

pohtia kirjan sisäistä maantiedettä<br />

tai vaikkapa kirjoituspaikan vaikutusta<br />

teokseen.<br />

Suuriko on urotyö,<br />

joka Hengen maahan lyö:<br />

Perusta on ajaton,<br />

vahvistaa sen aika on!<br />

Hyvinvointi hyvin voi,<br />

pahoinvointi vaikeroi:<br />

Arvot väärin lasketaan –<br />

kääntyy Minna haudassaan!<br />

Rahaan arvot vaihdetaan,<br />

sydänvastuu nollataan:<br />

se Robottein on arvomaa –<br />

Lapsetko sen lahjan saa.<br />

Suomea nyt juhlii maa<br />

ja Lippu Minnan sanomaa:<br />

Tulta sydämiin sammuviin!<br />

Valoa Hengen johtajiin!<br />

Hilja Merioja<br />

Vanhoja kuvia<br />

kaivataan Iisvedeltä<br />

Etsin ja metsästän kirjallista työtä<br />

varten valokuvia 1930-1950 lukujen<br />

Iisvedeltä.<br />

Kuvat olisivat vain lainassa ja kohtelisin<br />

niitä hyvin. Lähettämisestä ja<br />

mahdollisesta kopioinnista syntyvät<br />

kulut korvaan tietenkin.<br />

Erityisesti toivoisin kuvia aseman<br />

seudusta, Peuran sahan tienoilta ja<br />

Kolikkoinmäeltä.<br />

Kuvia ei julkaista, ne toimisivat<br />

vain muistikuvien palauttajina ajalta,<br />

jonka asuin aseman nurkilla.<br />

Toiveikkaasti: Risto Juhani<br />

Työmiehentie 8, 18200 Heinola. p.<br />

040-7390 723 risto.juhani@phnet.fi<br />

42 AAKUSTI 1/2008

---

Lea Turpeinen vas, Savon Nainen, Mirja Ryynänen vm. 2008 ja Sirkka Sinkkonen<br />

kotoisissa ympyröissä syventyneinä kaikkia osapuolia kiinnostaviin asioihin.<br />

Mirja Ryynänen<br />

– yhdeksäs Savon Nainen<br />

Kuopion Zonta-kerho II valitsi Naisten<br />

päivänä 8. maaliskuuta Savon<br />

Naiseksi Mirja Ryynäsen Maaningalta.<br />

Filosofian maisteri Ryynänen on toiminut<br />

englannin kielen lehtorina, keskustan<br />

kansanedustajana ja europarlamentaarikkona.<br />

Vuoden maahanmuuttajanaisena palkittiin<br />

yhteiskuntatieteiden maisteri Maria<br />

Kangasniemi. Hän on puolalaissyntyinen<br />

ja työskentelee nykyisin Kuopion<br />

yliopistossa valmistellen samalla väitöskirjaa<br />

kauppatieteiden alueelta.<br />

Aikaisemmat Savon Naiset:<br />

2000 Terttu Vartiainen, professori<br />

2001 Satu Vihavainen, oopperalaulaja<br />

2002 Ritva-Liisa Pohjalainen, muotitaiteilija<br />

2003 Aino Heikkinen, toimitusjohtaja<br />

2004 Pirre Pauliina Maijala, muusikko<br />

2005 Sirpa Kähkönen, kirjailija<br />

2006 Pirkko Helander ja Liisa Suihkonen,<br />

MLL-aktiivit<br />

2007 Anna-Elina Lyytikäinen, näyttelijä/<br />

ohjaaja.<br />

Oikaisu Aakustissa nro 4/07 sivulla 20 oli kuvapari, joista oikeanpuoleinen<br />

esitti Iina Armilaa eikä Pirkko Heikkistä kuten siinä virheellisesti mainittiin.<br />

Tiedoksi: Tämän numeron sivuilla 28-38, Lassi Nummen seuran perustamiseen<br />

liittyvät kuvat on ottanut Marja-Riitta Saastamoinen.<br />

AAKUSTI 1/2008 43

---

Saksittuja<br />

Vänrikki Stålin uusi suomennos<br />

valmistui<br />

J. L. Runebergin tunnetuimmat runot<br />

ovat saaneet uuden suomenkielisen<br />

asun, kun Juhani Lindholmin suomentama<br />

Vänrikki Stålin tarinoiden jälkimmäinen<br />

kokoelma julkaistaan Runebergin<br />

päivän kynnyksellä.<br />

Kokoelman alkupuoli ilmestyi suomeksi<br />

viime vuonna. Se sai Yleisradion<br />

Kääntäjäkarhu-palkinnon parhaasta runokäännöksestä.<br />

Otto Mannisen suomennos on vuodelta<br />

1909 ja Paavo Cajanderin vuodelta<br />

1890. Ensimmäisen kerran tarinat käänsi<br />

Julius Krohnin työryhmä 1867.<br />

(HS 31.1.2008)<br />

Aggressiivi hivuttautuu suomen<br />

kieleen<br />

Kyseessä on ponteva kielto ilman kieltosanaa<br />

Aggressiiveja ovat esimerkiksi ”siellä<br />

mitään neuvotella” tai ”paskan marjat<br />

siellä mitään ole”.<br />

Kirosana ei ole välttämätön aggressiivissa,<br />

mutta usein sitä käytetään.<br />

FM Lari Kotilainen väitteli aggressiivista<br />

Helsingin yliopiston humanistisessa<br />

tiedekunnassa 14.12.2007.<br />

(HS 14.12.2007)<br />

”Yksi parhaista biiseistä”<br />

Nuori kuopiolainen Hornet-lentäjä<br />

muistaa maakuntalaulun koulusta<br />

Yliluutnantti Tomi Lyytinen, 25, vilkaisee<br />

mietteliäänä Savolaisen laulun<br />

sanoja hävittäjälaivue 31:n neuvotteluhuoneessa<br />

Siilinjärven Rissalassa. Säkeistöjä<br />

on 11.<br />

”Hei! Nyt tuli mieleen: tämähän oli<br />

koulun alemmilla luokilla yksi parhaista<br />

biiseistä, sai huutaa ja laulaa kovaa.”<br />

”Porilaisten marssi on tässä yhteisössä<br />

tutumpi kuin savolaisten maakuntalaulu.<br />

Kyllä siinäkin ovat sanat kohdallaan, ja<br />

sotilaskunnia on yhä meillä Savonmaassa<br />

voimissaan”, sanoo Lyytinen.<br />

(Martti Heikkinen, HS 12.12.2007)<br />

Kielitieteilijä matkusti Agricolaksi<br />

Afrikkaan<br />

Elämässä on muutama vuosi, jotka<br />

ovat muita värikkäämpiä. Tamperelaiselle<br />

Hannu Sorsamolle, 32, vuosi 2006<br />

oli sellainen.<br />

Hän asui Kamerunissa ja teki aakkosia<br />

yhdelle maan vähemmistökielelle. Tuliaisina<br />

riittää hyviä tarinoita loppuiäksi.<br />

”Se oli aika hurjaa.”<br />

Sorsamo on kielitieteilijä, ja hän työskentelee<br />

kristillisen Wycliffe Raamatunkääntäjät<br />

–järjestön talouspäällikkönä<br />

Tampereella.<br />

Hän kirjoitti Danielin ja muutaman<br />

muun paikallisen kanssa palmuviinin<br />

teko-ohjeen bamunkaksi. Myöhemmin<br />

bamunkalaiset itse kirjoittivat ylös Raamatun<br />

tarinan tuhlaajapojasta.<br />

Bamunkankieliseen Raamattuun tai<br />

oppikirjoihin on vielä pitkä matka, Hannu<br />

Sorsamo myöntää. Tavoite kuitenkin<br />

häämöttää jossakin.<br />

(Jaana Laitinen, HS 21.1.2008)<br />

Myös Minna Canth tuomittiin näkemättä<br />

Kansallisteatterin pääjohtaja Maria-<br />

Liisa Nevala vertasi Canthia Tuntemattomaan<br />

Suomen Kansallisteatterin kevätkausi<br />

käynnistyi Tuntemattoman sotilaan synnyttämän<br />

keskustelun arvioinnilla.<br />

Hämmentävintä pääjohtaja Nevalan<br />

mielestä on ollut, että yhteiskunnan näkyvissä<br />

asemissa olevat ovat julistaneet<br />

tuomioitaan esityksestä, jota he eivät ole<br />

44 AAKUSTI 1/2008

---

nähneeet.<br />

”Ilmiöllä on pitkät perinteet”, Nevala<br />

totesi ja viittasi 1800-luvun keskusteluun<br />

Minna Canthin Työmiehen vaimon esityksestä<br />

Suomalaisessa teatterissa. Senaattori<br />

Agathon Meurman tuomitsi<br />

näytelmän 1885 esitystä näkemättä.<br />

(Kirsikka Moring, HS 9.1.2008)<br />

Minna Canthin lapsenmurhaa käsittelevästä<br />

näytelmästä ooppera<br />

Minna Canthin näytelmästä Anna Liisa<br />

on tekeillä ooppera. Veli Matti Puumalan<br />

säveltämän teoksen kantaesitys<br />

on Aleksanterin teatterissa elokuussa.<br />

(SS 23.1.2008)<br />

Uutisguru<br />

4. Mikä sana on Amerikan murreseuran<br />

valinta vuoden sanaksi?<br />

a) Waterboarding<br />

b) Subprime<br />

c) Googling<br />

d) Facebook<br />

Oikea vastaus: b<br />

(HS 16.1.2008)<br />

Pelaa murresanapeliä:<br />

http://www.yle.fi/flashgame/peli/oppiminen/murteet/index.html<br />

Ae että sinustako<br />

seoroova murremestarj?<br />

Vielä ennätät kissaan mukkaan, mut´<br />

soettele Lisitiinin Annelille jos on<br />

meeninki tulla p.0500-274 427<br />

taekka tule sitte soettelemata<br />

Murremestaruuskisat<br />

Kuopiossa la 5.4.2008 klo 12.00<br />

Muakuntasalissa Sepänkavulla (1)<br />

Nyt suap kiel kerrannii piehtaroeja<br />

ihan oekeen päen!<br />

Tolonen esiraatilaisena<br />

Finlandian varjossa<br />

Kiiltomadon 5.2. pääkirjoituksessa<br />

kirjailija Vuokko Tolonen<br />

kirjoittaa Runeberg-palkinnosta ja<br />

ihmettelee sen ympärillä olevaa hiljaisuutta.<br />

Tolonen oli mukana Runeberg-palkinnon<br />

esiraadissa ja kertoo omakohtaisia<br />

kokemuksiaan raatityöskentelystä<br />

sekä luettavaksi saaduista 189<br />

teoksesta.<br />

Runeberg-palkinto jää Finlandian<br />

ja Helsingin Sanomien esikoisteoskilpailun<br />

jalkoihin. ”Ehdokkaat julkistettiin<br />

yhden palstan uutisina, ja vain<br />

jokunen sanomalehti vaivautui jututtamaan<br />

levikkialueensa ehdokasta.”<br />

Ehdokkaat kannattaisi hänen mielestään<br />

julkistaa vasta joulun jälkeen.<br />

Tämä jatkaisi myös kirjojen ikää.<br />

Vuodenvaihteen jälkeen toimittajien<br />

ja kustantajien joulumarkkinakiireiden<br />

mentyä ohi Runeberg-ehdokkaat huomattaisiin<br />

paremmin. ”Runeberg-palkinnon<br />

ehdokkuuden olettaisi olevan<br />

arvokas tilaisuus markkinoida pienlevikkistä<br />

kirjallisuutta ja näin kasvattaa<br />

lukijakuntaa kaukonäköisesti.”<br />

Tolonen hämmästelee nykykirjallisuuden<br />

kapeaa julkisuutta, joka keskittyy<br />

vain muutamiin trimmattuihin<br />

myyntihitteihin. ”Miten ihmeessä lukija<br />

löytää kirjan, jos kustantajakin<br />

viis veisaa?”, Tolonen kysyy.<br />

Kiiltomato on Lukukeskuksen lukukeskus@lukukeskus.fi<br />

julkaisema<br />

kirjallisuuden verkkolehti htttp://<br />

www.kiiltomato.net.<br />

Vuokko Tolonen on kotoisin Kuopiosta<br />

ja asuu nykyisin Tampereella.<br />

Eila Ollikainen<br />

AAKUSTI 1/2008 45

---

Luikonlahti ja Pyyli kummastuttavat<br />

Luikonlahti on pitkä Rikkaveden<br />

lahti ja sen pohjukassa oleva kylä<br />

Kaavilla. Lahden länsipuolella on Luikonniemi.<br />

Kansa kertoo nimen johtuvan<br />

siitä, että kymmenkilometristä lahtea saa<br />

pitkään ”soutaa luikutella”. Selitys haiskahtaa<br />

ns. kansanetymologialta.<br />

Kaavi on kuulunut osana Liperiä vuoteen<br />

1617 saakka Venäjän valtakuntaan.<br />

Kun Ruotsin alaisuudessa laadittiin<br />

1618 Käkisalmen läänin ensimmäinen<br />

maakirja, on isäntien joukossa Waska<br />

Luiko Jaakkimasta ja Iwan Luikonen<br />

Ilomantsin Tokrajärveltä, ortodoksikarjalaisia<br />

kumpikin (Asiakirjoja Karjalan<br />

historiasta, Joensuun yliopisto 1987, s.<br />

334, 356).<br />

On syytä olettaa, että joku Luikko tai<br />

Luikkonen on aikoinaan kalastellut myös<br />

Luikonlahdella ja jättänyt sille nimensä.<br />

Lahden nimi on maakirjassa 1637 asussa<br />

Lujkon Laxi (Asiakirjoja II s. 240). Sana<br />

luikko, luiko merkitsee ’joutsenta’ Lounais-Suomen<br />

ja paikoin Karjalan kannaksen<br />

murteissa.<br />

Pyyli yleinen Heinävedellä<br />

Valtaosa Suomen Pyyli-nimistä on<br />

Heinävedellä Savossa. Kunnan lounaisnurkassa<br />

on suuri Pyylinsaari ja siinä<br />

kylä nimeltä Pyyli, mainittu maakirjassa<br />

1620-luvulla asussa Pyililä Byij.<br />

Saarella on korkea mäki, Pyylivuori.<br />

Heti vuoren pohjoispuolella on kaksi<br />

lampea, Iso-Pyyli ja Pieni-Pyyli . Näistä<br />

runsaan kahden peninkulman päässä<br />

Kermajärven Kytöselän rannalla on toinen<br />

Pyyli-nimien ryväs: Pyyli(n)vuori,<br />

Pyylinsaaret ja Pyylinlampi. Lisäksi on<br />

vielä Petrumassa Pyylinmäki (mäki ja<br />

talo) sekä lammet Iso-Pyyli ja Pieni-<br />

Pyyli.<br />

46 AAKUSTI 1/2008<br />

Mistä tulee nimi Pyyli?<br />

Ensimmäinen huomio on se, että<br />

kumpikin Pyylivuori on aivan rannassa<br />

ja verraten jyrkkä mäen muhkura. Nimien<br />

synty liittyy mitä ilmeisimmin näihin<br />

vuoriin. Myös Petruman Pyylinmäki on<br />

maankohouma. Muun Suomen harvat<br />

Pyyli-alkuiset nimet tukevat käsitystä,<br />

että nimet kuvaavat maankohoumaa.<br />

Kuhmossa on sekä Vuosanganjärvessä<br />

että Kellojärvessä Pyyliönniemi. Kummankin<br />

niemen tyvi on melko matala,<br />

mutta kärkiosassa on korkeahko mäki.<br />

Kittilässä on Pyylimaa-niminen metsämaisema,<br />

soiden keskellä oleva maankohouma.<br />

Suomen kielessä on sana pyylevä,<br />

merkitys ’paksuhko, täyteläinen’. Sanalla<br />

on harvinaisempi rinnakkaismuoto<br />

pyyleä (murretietoja esim. Hyrynsalmelta,<br />

Kannuksesta, Hailuodosta).<br />

Elias Lönnrotin sanakirjassa on pyylevän<br />

ja pyyleän lisäksi muitakin muotoja:<br />

pyylä ’pyylevä, pyyleä’ ja kiintoisa karhun<br />

kiertoilmaus pyylypoika, joka viittaa<br />

tietenkin karhun pyöreään olemukseen.<br />

Konginkankaan murteesta on 1937<br />

merkitty jänistä tarkoittava kiertoilmaus<br />

pyyläsilmä. Jäniksen silmät pullottavat<br />

ulos päin.<br />

Edellä esitetyn perusteella voi päätellä,<br />

että Heinäveden Pyyli-nimet liittyvät<br />

sanapesyeeseen pyylä, pyyleä, pyylevä.<br />

Kantaniminä ovat olleet Pyylivuoret,<br />

jotka kumpikin ovat aivan veden äärellä,<br />

niin että ne ovat osuneet pulleina soutajan<br />

silmiin. 1620-luvun maantarkastuskirjassa<br />

on Heinävedeltä paikannimi<br />

Pyylinharju (Pylin hariw), jolla lienee<br />

tarkoitettu jotakin Pyylinsaaren selännettä.<br />

Alpo Räisänen

---

Virtanen & Virtanen voitti<br />

Janoon juomme<br />

Pohjois-Savon Kirjallinen Yhdistys<br />

Vestäjät järjesti Vuoden 2007 lopussa<br />

postikorttikilpailun, jossa etsittiin<br />

jäsenistön kuvasta ja tekstistä tekemää<br />

postikorttia yhdistyksen julkaistavaksi.<br />

Kilpailutöitä saatiin määräajassa 13<br />

kappaletta.<br />

Tuomareina toimivat teatterinjohtaja<br />

Lasse Lindeman ja ARS LIBERA Kuopion<br />

Kuvataiteilijat ry:n puheenjohtaja,<br />

kuvanveistäjä Antti Immonen.<br />

Kilpailun voittajaksi valittiin Pirkko<br />

Virtasen ja Mimosa Virtanen teos Janoon<br />

juomme.<br />

Tuomaristo päätyi julkaisemaan postikorttina<br />

myös Helena Suhosen työn-<br />

Luvattu maa. Julkaistavien töiden kuvat<br />

ja tekstit ovat liitteenä. Julkaistavien<br />

töiden kuvia tuomaristo pitää pysähdyttävinä<br />

ja tekstejä hyvin kirjoitettuina ja<br />

ajattomina.<br />

Molemmissa tapauksissa teksti ja kuva<br />

muodostavan toimivan kokonaisuuden,<br />

joka on toteutettavissa postikorttina.<br />

Savon kielen seura r.y.<br />

Perustettu v. 1982<br />

Savon kielen seuran hallitus linjasi<br />

27.2. pitämässään kokouksessa<br />

kuluvan kauden toimintaa. Vuoden<br />

2008 keskeiset toiminnot painottuvat<br />

kesäiseen aikaan.<br />

Savon murremestaruuskilpailu ja<br />

vuosikokous järjestetään 5.4.2008.<br />

Lisäksi hallitus esittää toimintasuunitelmassaan<br />

Murretori -tapahtumaa<br />

Kuopiossa 30.6.-5.7.2008. sekä<br />

osallistumista Murreruppeemaan<br />

Maaningalla.<br />

Näkyvyyttä toiminnalle haetaan<br />

myös seuraavissa tahtumissa:<br />

-Maakuntajuhla<br />

-Savolainen laulutilaisuus<br />

-Savolaiset iltamat ja muita savolaisia<br />

tilaisuuksia<br />

-Valmistellaan Suomen sota -<br />

juhlavuoden 2008 viettoa, yhdessä<br />

Pohjois-Savon liiton, Pohjois-Savon<br />

Kotiseutuyhdistysten liiton ja muiden<br />

yhteistyötahojen kanssa; Teema<br />

”Kohti autonomista ja itsenäistä<br />

Suomea”.<br />

- Mukana Suomen Sana ry:n, Lassi<br />

Nummen seuran, Suomen Heimojen<br />

liiton ja Pohjois-Savon Kotiseutuyhdistysten<br />

liiton toiminnassa.<br />

-Jäsenlehti Aakusti ilmestyy neljä<br />

kertaa.<br />

Kuopiolaisen Niilo Munden sanoittama<br />

Horiskorokki on pirteä ja vauhdikas murräänite.<br />

Sen esittää Janne Heino.<br />

Savon kielen seura Ry:n<br />

vuosikokous<br />

pidetään la. 5.4. 2008 klo 11.00<br />

Pohjois-Savon liiton<br />

maakuntasalissa Kuopiossa<br />

AAKUSTI 1/2008 47

---

Savon kielen seuran jäsenistö<br />

V<br />

uoden vaiheessa Savon kielen seurassa oli 26o henkilöjäsentä ja 7 yhteisöjäsentä.<br />

Uusia jäseniä liittyi vuoden aikana 21, heistä 2 liittyi ainaisjäseneksi.<br />

Seurassa on yhteensä 33 ainaisjäsentä ja 1 kunniajäsen.<br />

Aakusti -lehden vuosikerran on tilannut seitsemä kirjastoa.<br />

Oheisessa jäsenluettelossa ainaisjäsenten nimet on kursivoitu, K = kunniajäsen<br />

ja uudet jäsenet on lihavoitu.<br />

Aho,Valde,Karunki,<br />

Airaksinen,Mauno,Kuopio,<br />

Alvre,Paul-Johannes,Tartu Eesti,<br />

Arkkipiispa Leo,,Kuopio,<br />

Armila,Anja,Hämeenkyrö,<br />

Eriksson,Reino,Iisalmi,<br />

Eskelinen,Ulla ja Unto,Kuopio,<br />

Falkenberg,Marianna,Kuopio,<br />

Haahtela ,Raija,Iisalmi,<br />

Haikonen,Rauno,Kuopio,<br />

Hakkarainen,Juhani,Jyväskylä,<br />

Hakkarainen,Juhani,Upplands Väsby, SE,<br />

Halonen,Matti,Helsinki,<br />

Happonen,Anna-Liisa,Tuusjärvi,<br />

Happonen,Antti-Jussi,Riistavesi,<br />

Happonen,Esko,Kouvola,<br />

Hartikainen,Aarne,Viitaniemi,<br />

Hartikainen ,Marja,Iisalmi,<br />

Hartikainen ,Reijo,Iisalmi,<br />

Heikkinen,Erkko,Kuopio,<br />

Heino,Riitta,Joensuu,<br />

Heinonen,Pentti,Kuopio,<br />

Heiskanen,Erkki,Kuopio,<br />

Heiskanen,Kaija,Kuopio,<br />

Heliö,Helvi,Siilinjärvi,<br />

Henderson,Eila,Kuopio,<br />

Hietalo,Anja,Vuorela,<br />

Hirvonen,Saara,Helsinki,<br />

Hirvonen,Ulla,Varkaus,<br />

Hujanen,Kaarina,Iisalmi,<br />

Huotari,Eeva,Riistavesi,<br />

Huttunen,Kari,Kuopio,<br />

Huuskonen,Matti,Kuopio,<br />

Huuskonen,Veikko I,Kuopio,<br />

Hynynen,Jaakko,Iisalmi,<br />

Hyvönen,Arvo,Vantaa,<br />

Hyyryläinen,Liisa,Heinola,<br />

Hyyryläinen,Oiva,Heinola,<br />

Häikiö,Martti,Helsinki,<br />

Häkkinen,Veikko,Porvoo,<br />

Hämeen-Anttila,Riitta,Tuusniemi,<br />

Hänninen,Osmo,Kuopio,<br />

Härkönen,Helvi,Kangasniemi,<br />

Häyrinen,Eija,Jyväskylä,<br />

Häyrinen,Heino,Maavesi,<br />

Ikäheimonen,Mauno,Kuopio,<br />

Immonen,Maija-Liisa ,Keuruu,<br />

Itkonen,Sinikka,Tuusniemi,<br />

Jalkanen,Leena,Rautalampi,<br />

Juhani,Risto,Heinola,<br />

Julkunen,Jorma,Mikkeli,<br />

Juntunen,Matti,Hamula,<br />

Juvonen,Risto,Kuopio,<br />

Jääskeläinen,Petri,Kuopio,<br />

Jääskeläinen,Risto,Lapinlahti,<br />

Kankkunen,Sulo,Kuopio,<br />

Karhunen,Tuulikki,Kuopio,<br />

Karppinen,Hannes,Helsinki,<br />

Karttunen,Onni,Lohja,<br />

Kasanen,Elvi,Tuusniemi,<br />

Kasurinen,Jukka,Siilinjärvi,<br />

Katainen,Hannele,Pielavesi,<br />

Kauhanen,J. Olavi,Kuopio,<br />

Kauppinen,Iikka ja Toini,Iisalmi,<br />

Kellberg,Aarno,Iisalmi,<br />

Kettunen,Kyösti,Hämeenlinna,<br />

Kettunen,Lassi,Espoo,<br />

Kettunen,Pentti,Helsinki,<br />

Kivistö,Marja,Tampere,<br />

Kokander,Ritva,Tervo,<br />

Kokko,Anja,Loviisa,<br />

Kokkonen,Mirja,Iisalmi,<br />

Kokkonen,Pirkko,Pieksämäki,<br />

Kokkonen,Suoma,Kuopio,<br />

Kononen,Seppo,Kaavi,<br />

Koponen,Annikki,Karttula,<br />

Koponen,Kyösti,Kuopio,<br />

Koponen,Lassi,Kuopio,<br />

Koponen,Reijo,Juva,<br />

48 AAKUSTI 1/2008

---

Koponen,Suoma,Vehmersalmi,<br />

Korhonen,Maija-Liisa,Lapinlahti,<br />

Korkalainen,Liisa,Rautavaara,<br />

Koskinen,Pertti Ensio,Kuopio,<br />

Kosonen,Ilmari,Jyväskylä,<br />

Kukkula,Rauha,Rovaniemi,<br />

Kuutti, Sirkka-Liisa,Kangasala,<br />

Kääriäinen,Anneli, Pieksämäki,<br />

Kääriäinen Risto, Pieksämäki<br />

Laakkonen,Marja,Kuopio,<br />

Laakkonen,Teuvo,Kuopio,<br />

Laakkonen,Vilho,Kuopio,<br />

Laitinen ,Armas,Rautalampi,<br />

Laitinen,Kai,Helsinki,<br />

Laitinen,Ulla,Vaasa,<br />

Lallukka,Pekka,Tornio,<br />

Lappalainen,Jukka,Lapinlahti,<br />

Lappalainen,Risto,Kuopio,<br />

Lappalainen,Ritva,Suonenjoki,<br />

Laukkanen,Juha,Makkola,<br />

Launonen,Urpo,Kuopio,<br />

Lehmonen,Matti,Rautalampi,<br />

Lehto,Riitta,Savonlinna,<br />

Leppänen,Veli-Matti,Helsinki,<br />

Lilja,Pekka ja Saimi,Kuopio,<br />

Linnove,Marja,Pöljä,<br />

Loikkanen,Minna,Helsinki,<br />

Lotsari,Liisa,Kerava,<br />

Lukkarinen,Liisa,Sonkajärvi,<br />

Luostarinen,Eija,Vehmersalmi,<br />

Lyytinen,Pertti,Kuopio,<br />

Länsisalmi ,Alpo,Vantaa,<br />

Maijanen,Pirkko ,Varkaus,<br />

Markkanen-Leppänen,Mari,Helsinki,<br />

Martikainen,Olavi,Lapinlahti,<br />

Maukonen,Anna-Liisa,Karttula,<br />

Merioja,Hilja,Kuopio,<br />

Metsämäki,Maija,Kuopio,<br />

Mielikäinen,Aila,Jyväskylä,<br />

Mielonen,Mikko,Mikkeli,<br />

Miettinen,Ritva,Kuopio,<br />

Miettinen,Seppo,Kuopio,<br />

Miettinen,Sirkka,Litmaniemi,<br />

Miettinen,Tauno,Imatra,<br />

Miettinen,Tuomo ,Borås, Sverige,<br />

Mikkonen,Marko,Kulho,<br />

Muhonen ,Taisto,Pukkila,<br />

Murtorinne,Olli,Kuopio,<br />

Mustonen,Anne,Tuusniemi,<br />

Mykkänen,Olavi,Kuopio,<br />

Mäki,Seija,Vuorela,<br />

Mäkinen ,Mikko,Helsinki,<br />

Määttälä,Esko,Kuopio,<br />

Mönkkönen,Jorma,Jyväskylä,<br />

Mönkkönen,Pirjo,Räsälä,<br />

Naumanen,Raimo,Kuopio,<br />

Nederström, Antero,Helsinki,<br />

Nenonen,Ville,Kuopio,<br />

Nieminen,Esko,Espoo,<br />

Niiranen ,Matti,Kuopio,<br />

Niittylä,Leena,Kuopio,<br />

Niskanen,Hilkka ,Mikkeli,<br />

Niskanen,Inka,Kuopio,<br />

Niskanen,Osmo,Kuopio,<br />

Niskanen,Unto,Kiuruvesi,<br />

Nissinen,Anneli,Kuopio,<br />

Nissinen,Aulikki,Helsinki,<br />

Nummi,Maisu,Kuopio,<br />

Nurmela,Irja,Siilinjärvi,<br />

Nuutinen,Heta,Tervo,<br />

Nykänen ,Eila,Jäppilä,<br />

Ollikainen ,Eila,Kuopio,<br />

Ollikainen,Pentti,Vääksy,<br />

Ollila,Tuula,Tervo,<br />

Paavilainen,Pasi,Hämeenlinna,<br />

Pajukaarre,Liisa,Karvionkanava,<br />

Pajusilta,Birgitta,Kuopio,<br />

Palander,Marjatta,Joensuu,<br />

Paldanius,Terttu M,Kuopio,<br />

Parkkinen,Jukka,Turku,<br />

Partanen,Sinikka,Varkaus,<br />

Patrikka,Rauni,Kemi,<br />

Pekkarinen ,Maija,Helsinki,<br />

Pekkarinen,Marja-Liisa,Vehmersalmi,<br />

Pekkarinen ,Pali,Rautalampi,<br />

Pekonen,Osmo,Jyväskylä,<br />

Peltonen,Pirjo,Riistavesi,<br />

Pennanen,Antero,Kuopio,<br />

Pennanen,Eeva-Liisa,Leppävirta,<br />

Pilhjerta,Mirja,Kuopio,<br />

Pitkänen ,Helga,Palonurmi,<br />

Pitkänen,Jouko,Kuopio,<br />

Poutiainen,Anna-Leena,Kuopio,<br />

Poutiainen,Auli,Kuopio,<br />

Poutiainen,Esko,Kuopio,<br />

Pulkka,Arvi,Kuopio,<br />

Purhonen,Hannu,Kouvola,<br />

Puronpää,Kirsi,Helsinki,<br />

Pursiainen,Kalevi,Järvenpää,<br />

Puurunen,Leo,Lapinlahti,<br />

Raninen,Kari,Kuopio,<br />

Rasa,Sari,Anttola,<br />

Reinikainen,Lauri,Karttula,<br />

Repo,Pertti,Naarajärvi,<br />

Rilla,Tauno,Vantaa,<br />

Rinne,Matti,Rautavaara,<br />

AAKUSTI 1/2008 49

---

Rissanen ,Kalevi,Kuopio,<br />

Rissanen,Mauno,Pirkkala,<br />

Rissanen ,Riitta,Suontee,<br />

Ritanen,Jarmo,Jyväskylä,<br />

Ropponen,Pekka,Konnuslahti,<br />

Ropponen,Pirjo,Konnuslahti,<br />

Rossi,Markku,Kuopio,<br />

Ruotsalainen,Ari,Varpaisjärvi,<br />

Rossi,Vuokko,Suonenjoki,<br />

Ruottinen ,Tapio,Hyvinkää,<br />

Ruuskanen,Asko,Kuopio,<br />

Rytkönen,Kirsti,Kuopio,<br />

Rytkönen,Martti,Iisalmi,<br />

Rytkönen,Olavi,Kuopio,<br />

Ryynänen,Erkki,Ahkiolahti,<br />

Räisänen,Alpo,Joensuu,<br />

Räisänen,Maija-Liisa,Siilinjärvi,<br />

Räsänen,Aune,Vehmersalmi,<br />

Räsänen,Valto,Kuopio,<br />

Rönkkö,Raimo,Snappertuna,<br />

Saarelainen,Olavi,Rautalampi,<br />

Saarikkomäki ,Ritva,Nummenkylä,<br />

Saastamoinen,Marja-Riitta,Kuopio,<br />

Sarvela,Jaakko,Iisalmi,<br />

Savolainen,Hannu,Västinniemi,<br />

Savolainen,Ville,Vantaa,<br />

Selkämaa,Irma,Espoo,<br />

Sikiö,Anneli ja Osmo,Parikkala,<br />

Siltalahti,Marjatta,Vantaa,<br />

Smith ,Mirja,Kuopio,<br />

Sonninen,Aatto,Jyväskylä,<br />

Sopanen,Unto,Kuopio,<br />

Sorsa ,Toini,Helsinki,<br />

Starck,Kyllikki,Maaninka,<br />

Suhonen,Elina,Pieksämäki,<br />

Suhonen,Irja-Leena ja Seppo,Helsinki,<br />

Suihkonen,Matti,Kuopio,<br />

Suontausta, Martti,Kuopio,<br />

Syrjä,Ilta-Saima,Kuopio,<br />

Syrjänen,Vuokko,Kausala,<br />

Taivalantti,Anne,Naarajärvi,<br />

Tapaninen,Annukka,Kuopio,<br />

Tapper,Markku,Oulu,<br />

Teittinen,Mari,Juva,<br />

Tenhunen,Matti,Karttula,<br />

Teppana-Karvinen,Maija,Leppävirta,<br />

Tiihonen,Kari,Toivala,<br />

Tiihonen,Sylvi,Kuopio,<br />

Toivanen ,Kaija,Iisalmi,<br />

Toskala ,Seija,Iisalmi,<br />

Toukonen,Satu,Kouvola,<br />

Turunen ,Irja,Kuopio,<br />

Tuovinen,Erkki,Kuopio,<br />

Uhlbäck,Raija,Kuopio,<br />

Uimonen,Ritva,Pieksämäki,<br />

Vainio,Seppo,Kuopio,<br />

Vaisto,Tuula,Seinäjoki,<br />

Walamies,Molla,Saarijärvi,<br />

Valta-Lisitsin,Anneli,Lapinlahti,<br />

Varonen ,Tarja,Tihusniemi,<br />

Vartiainen,Aulikki,Lapinlahti,<br />

Vartiainen,Juha,Kajaani,<br />

Vehviläinen,Teuvo,Lahti,<br />

Vepsäläinen,Pekka Antero,Tiitilänkylä,<br />

Vettenranta,Jaakko,Kuopio,<br />

Viinikainen,Raili,Hankasalmi as,<br />

Virkkunen,Kyösti,Kuopio,<br />

von Wright,Atte,Kuopio,<br />

Vuorikari,Outi,Kuopio,<br />

Väisänen ,Matti,Vaasa,<br />

Väisänen, Titta,Kuopio,<br />

Vänttinen, Yrjö,Kuopio,<br />

Väätäinen ,Maija,Riistavesi,<br />

Väätäinen, Pertti,Kuopio,<br />

Väätäinen, Sirkka,Siilinjärvi,<br />

Ålander,Eeva,Pöljä,<br />

Yhteisöjäsenet<br />

Iisalmen, kaupunginkirjasto<br />

Kuopion,osuuspankki, Kuopio<br />

Leppävirran,kunnankirjasto,<br />

Savon Tomerat Naiset,,Muuruvesi,<br />

Siilinjärven, Osuuspankki,<br />

Tuusniemen Kotiseutuyhdistys,<br />

Tuusniemi,<br />

Uutisjousi, Siilinjärvi<br />

Aakusti -lehen voi käydä<br />

lukemassa seuraavista kirjastoissa:<br />

Kangasniemen kunnankirjasto,<br />

Kerimäen kunnankirjasto,<br />

Lapinlahden kunnakirjasto,<br />

Pieksämäen kaupunginkirjasto,<br />

Pukkilan kunnankirjasto,<br />

Suonenjoen kaupunginkirjasto,<br />

Tervon kunnankirjasto,<br />

50 AAKUSTI 1/2008

---

Ei paikannimi seutua pahenna<br />

Tavinsalmi on vanha historiallinen<br />

“kuninkaankartanon”, ennen Kuopiotakin<br />

kaupungiksi suunniteltu paikka<br />

Maaningalla. Tavi ei tässä tapauksessa<br />

tarkoita lintua (Anas crecca), vaan on<br />

peräisin lapin kielistä. Pohjoissaamessa<br />

davvi ja inarinsaamessa tave, tavve<br />

merkitsevät pohjoista seutua ja -suuntaa<br />

sekä aavaa järvenselkää.<br />

Ymmärrettävästi suomalaiset eränkävijät<br />

ovat muinoin samaistaneet sanan<br />

äänteellisesti samantapaiseen taviin, ehkäpä<br />

alun perin tarkoittamattakaan lintua,<br />

vaan lienee sana vasta myöhemmin<br />

tajuttu tavi -linnuksi.<br />

Myös salmi saattaa olla saamesta<br />

peräisin: salbme > coalmi, coalbmi,<br />

coal}mi (inarins.) Sanoja ja nimiähän on<br />

aikojen kuluessa lainautunut toisinkin<br />

päin. Yleensä valtaväestön kieli on ollut<br />

antavana puolena, mutta on mahdollista,<br />

että suomalaiset ovat muinoin tai ajoittain<br />

olleet vähemmistönä.<br />

Maaninka -nimi sekin lienee pohjoista<br />

perua: koltassa maannij tarkoittaa (isoa)<br />

siikaa, jota mm. Viannankoskesta on<br />

pyydetty vianta, vianto -nimisellä merralla<br />

ja lippoamalla ainakin vielä -60,<br />

ehkä -70 -luvullakin.<br />

Naarva tarkoittaa kuorta<br />

Naarvanlahti, Naarvanjoki Ala-Naarva<br />

ym.paikannimiä on mm. Lapinlahden<br />

Alapitkällä Mikä on naarva? Vanhassa<br />

kirjasuomessa(mm.Ch.Ganander) narva,<br />

narvi tarkoittaa kuorta, kettua l. kettoa<br />

esmerkiten kermakerrosta maidon ja<br />

sakeahkoa pintaa keiton päällä. Gananderin<br />

mukaan närvi=narvi on valkoinen<br />

nöhtä tuohen päällä ja Lönnrotilla nahan<br />

pintapuoli ja tuohen höyty. Savosta mm.<br />

Juvalta tunnetaan muoto narvas, joka on<br />

ohut kuori, pintakerros. Narvi on ollut<br />

Suomessa myös orvaskesi.<br />

Norjan ja ruotsin narv on nahan karvapuoli<br />

ja Norjan lapin narve sekä inarinlapin<br />

naarva ovat tuohen pintahilse.<br />

Jäälle koottua kala- ja jääkasaa on niitäkin<br />

sanottu narviksi.<br />

Lisätieto: Kasvitieteessä tunnetaan<br />

kosteilla paikoilla kasvava haarikko<br />

(Sagina procumpes) ja sen kukan luotti<br />

(sagina narbe) voisi viitata narviin, narvaan.<br />

Päärnä<br />

Pärnänmäki -nimi saattaa tuntua hieman<br />

erikoiselta, ja panee aprikoimaan,<br />

mikä on pärnä. Pärnänmäki on mm. Lapinlahden-Varpaisjärven<br />

tien ohessa ja<br />

Pärnävaara Liperissä.<br />

Nimen alkuperää haeskellessa tulevat<br />

ehkä ensiksi mieleen murteittaiset sanat<br />

perna ja pärnä merkityksessä peruna.<br />

Agricolalla on mainintoja 1500 luvulta<br />

maaperunasta ja puuperunasta. Kyse<br />

ei voi olla perunasta, se kun tuli Suomeen<br />

vasta 1700 -luvulla. Puuperuna<br />

saattaisi olla päärynä, mutta sitähän ei<br />

Pärnänmäillä kasva.<br />

Pärnänmäillä on usein (myöhempi?)<br />

rinnakkaisnimi Niinimäki, joka onkin<br />

yleisehkö Savossa aina Kainuun rajoille<br />

asti. Niinipuu (Tilia cordata) on aikoinaan<br />

metsälehmuksena tunnettu tarvispuuna.<br />

Sitä on käytetty runsaasti mm.<br />

hevosvaljaisiin luokkipuuksi, niinikuitua<br />

siteisiin ja säkkikankaaksi vielä varsin<br />

myöhään. Näin siis pärnäpuu on lehmus<br />

ja Pärnänmäki on Niinimäki.<br />

Risto Jääskeläinen<br />

AAKUSTI 1/2008 51

---

Maukasta<br />

savon kieltä<br />

seitsemänä<br />

päivänä<br />

viikossa,<br />

edullisesti<br />

kotiin<br />

toimitettuna<br />

Savon Sanomien sutkaus, nurkkavitsi, on elävää savolaista<br />

sanallista perinnettä ja samalla myös väärentämätön<br />

todiste kunkin ajan arvoista ja sattumuksista.<br />

Se on myös palsta, jota kaikki lukijat saavat olla vapaasti<br />

toimittamassa. Lähetä oma sutkausehdotuksesi osoitteella<br />

Savon Sanomat/sutkaus, PL 68, 70101 Kuopio tai sähköpostitse<br />

lukijansanomat@savonsanomat.fi<br />

www.savonsanomat.fi<br />

52 AAKUSTI 1/2008