1977-3

MITSUBISHI 

GALANT 

TESTAA TUNTURI VIP 

H yvien o m in a is u u k s ie n sum m a. Y le llis 

e s ti v a ru s te ttu k e s k ilu o k a n yläpään 

a u to p itk ie n k in m a tk o je n ra s itta m a t 

to m a a n a jo o n . V o im a n lä h te e n ä a in u t 

laatu inen värinätön M itsu b ish i A stro n 80 

m o o tto ri. 

M otom arket 

K o u lu k a tu 3, Puh. 336 888 

A rk. 8 — 17, la uant. 8 — 13.00 

V A S K I-J A 

PE LTISEPÄN LIIKE 

V. AHLFORS Oy 

Turku, Itä in en P itkä ka tu 3 

Puh. 12 268 

K o tiin 441 528 

SU O R ITTAA K A IK K E A 

A L A A N KU ULU VIA 

TÖITÄ 

Tunturi VIP on nykyaikainen 

pyörä, jossa on 

retkipyörän keveys ja 

vakiopyörän varmuus. 

T U N T U R IP Y Ö R Ä O Y 

Tunturi kauppiaat 

30 

'N Ü I 

RAUTAISTA 

VUOTTA 

S u u n n i t t e l e m i l l e j a v a l m i s t a m m e : 

— KAITE ITA — T A K A N P Y L V Ä IT Ä 

— PO RTTEJA — A R IN O IT A 

— V E R Ä JIÄ — P A T A K O U K K U JA 

— IK K U N A N - P A A H T IM IA 

JA OVEN 

— K IP IN Ä S U O JIA 

S Ä LE IK K Ö JÄ 

— M URTO- JA — E R IK O IS LA H JA - 

PO TKU SU O JIA E S IN EITÄ 

(f)\J TUDETAKOMOP.JOBONKN KY 

T E K E E T A K O M A L L A 

A-Vitamiinivoide 

hoitaa ihoa. 

Elvyttää. 

Kosteuttaa. 

Yleiskunto, ikä ja m onet ym 

päristöseikat, kuten aurinko, vesi ja 

tuuli vaikuttavat ihoon ja sen hoidon 

tarpeeseen 

Kuiva ja hilseilevä iho on vaiva, 

jonka hoidossa A-vitamiinin elvyttävä 

vaikutus on tunnettu. 

Lääketehdas Leiraksen uusi 

A-V ita m iinivoide on miellyttävä kosm 

eettinen lääke kuivan tai hilseilevän 

ihon päivittäiseen hoitoon. Se 

soveltuu m yös erilaisten ihosairauksien 

ja allergioiden jälkihoitoon. 

P akkaukset: 20 ja 50 g 

Vain apteekeista v— 0 — 

pieni, 

mutta 

energinen 

pullo 

FARMOS-YHTYMÄ OY 

DIPOLAR 

KAARNINGONKATU 19, 

20720 TURKU 72, PUH. 921-360 993

Ystävän puhelu 

on iloinen 

yllätys 

Suomen Turku 

A b o , v A r s t a d 

N:o 3 - 1977 

Ju lk a isija — U tg iv a re : 

Tu rk u -seu ra, A bo sam fu n d e t r.y . 

O lli K e s tilä 

Arkkitehti 

OLLI KESTILÄ: 

TURUN KAUPUNGIN PU H E LIN LA ITO S 

L in n a n k a tu 4, 20100 T u rk u 10 

Puh. 21 021 

TURKU - SEURAN 

VIRSTANPYLVÄS 

Kultaa ia 

nopeaaJ 

Kultasepänalan erikoisnäyttely 

Wäinö Aaltosen museo 

O S U U S K U N T A TU RUN M ESSUT 

union 

ON 

POIKAA 

HUOLTOASEMA 

ALLAN ITÄMERI 

L in ja -a u to a s e m a 

P u h e lin 10 302 

TÄM Ä lehtem m e num ero ilm estyy T urku-seura, A b o -sa m fu n d e t 

ry:n 20-vuotissyntym äpäivän aattona. T o is illa s iv u illa on k irjo itu k s ia , 

joissa eräät tu rku la ise t kerto vat tuon alkuaja n tu n n e lm is ta ja syistä, 

jo tk a m yötä vaikuttivat seuran syntym iseen 50-luvun lo p u lla . Seura n 

m onip uolisesta to im innasta puhuvat puo lestaan v u o sike rto m u kse t, 

jo tk a lehdessäm m e on ju lkaistu , sam oin kuin m u utkin se lo n te o t ja 

k irjo itu k s e t eri tila isuuksista . 

KO TISEUTUTYÖ on arkipäivän isänm a allisuutta. S am oin ku in jo k a i 

nen kansalainen tarvitse e sitä suojaa ja tu rva llisu u tta , jo n k a va ltk) 

on ve lvo llin en antam aan a sujaim istolleen, sam oin jo k a in e n kunnan 

asukas kaipaa om an paikkakuntansa m uun väestön heim o h e n ke ä , 

jo tta hänen jo kapäiväine n eläm änsä suju isi tu tu n o m a ise sti ja k e s k i 

näisen ystävyyden m erkeissä. 

AIKAAM M E on lu o n nehdittu m assa ku lttu u rin vuosik y m m e n ik s i. T ie 

to je n nopea leviäm inen, kulkuyhteyksien lyh e ntym in e n ja e rila is te n 

näkem yksien v ä lillä tapahtunut kilp a ilu on sa m a n ka lta ista n u t ka n s o 

jen ja ihm isten tavat. Eri paikkakuntie n u lko n ä kö ja v a rs in k in ih m iste n 

to im in ta m u o d o t alkavat yhä enem m än m u istu tta a to isia a n . Y k s ilö llisyys 

katoaa, m äärä ja suuruus on tu llu t tä rke ä m m äksi kuin laatu. 

SIKSI kotiseututyön velvo itta via te h tä viä on m u istu tta a om an p a ik 

kakunnan a sukka ita sen a in u tlaatuisu udesta. Y h te is k u n n a n to im in to 

ja jo hta vat yle iset säännöt ovat o h jenuora, jo s ta on tie ty s ti p id e ttä v ä 

kiin n i. M utta jo k a is e lla paika lla ovat om at m a a n tie te e llis e t ja h is to 

ria llise t e rikoisuutensa, jo tk a sen p aikan o m a t a s u k k a a t p a rh a ite n 

tunte vat ja haluavat ottaa huom ioon sillo in , kun m u u to k s ia ta p a h tu u .

V a nha sananla sku tote a a : "Ä lä pura aitaa, ennenkuin tie d ä t, m inkä 

ta k ia se on te h ty ” . 

TU R K U -seura n to im in ta kulu n e ina vuosina on k o h d istu n u t k aup u n 

kim m e ja sen a su kka id en yhteenkuu luvaisuude n ja toistensa ym m ä r 

täm isen syventäm iseen. Julka ista va sta h is to riik is ta ilm enee, e ttä seurassa 

kä ytyje n ke sku stelu jen p o h ja lta on saanut a lkunsa m.m. Turun 

p äivän jo k a v u o tin e n vie tto, Turun M essujen perustam inen, W äinö 

A a lto se n m useon rakentam inen, M u siikkiopisto n syntym inen, m u uta 

m ia n ä kyvim p iä m ainittuna. 

ME k a ik k i iloitsem m e siitä , että Turku on elä nyt kehitykse nsä v o i 

m a kkaim m at vaiheet ju u ri näinä vuosikym m eninä. S iitä lankeaa k iito s 

k a ik ille n iille a k tiiv is ille y k s ity is ille h e n k ilö ille ja yhte isö ille , jo tk a ovat 

to im in e e t rakentavasti ja to isiinsa lu ottaen kotiseu dun hyväksi. K a u 

p u n kim m e on riittä vän suuri, talo u d e llisesti vauras ja k u lttu u rih a rra s - 

tu k s ilta a n m o n ip uolin en, jo tta sen asukka illa on valinna nvaraa tehdä 

haluam aansa työtä ja löytää tyydytystä eläm ä lle en. Se on toisaalta 

riittä v ä n p ieni, niin että eri osapuolet, o li sitten kysym ys ju lkise sta 

tai yksityise stä sektorista, tunte vat to istensa ajatu kset, hyvine p u o lineen 

ja h e ikkouksineen. 

KO TISEU TUYHDISTYKSELTÄ saatetaan o dottaa vo im a kka ita o t 

te ita s illo in , kun paikkakunnan yle isesti tu n n e ttu ja a rvoja uhkaa jo 

kin vaara. T iedäm m e hyvin, m iten p a ljo n kaupunkim m e on näinä 

vu o sikym m e n in ä m uuttunut, tuttu a ym p äristöä hävinnyt, kuinka m onta 

ka tukuvaan sopusuhta isesti kuulunutta rakennusta on purettu, kuin ka 

lu o n to a on ra iska ttu ja vesiä saastutettu, m utta me olem m e vo im a t 

to m in a sallin e e t kaiken tapahtua. Turku -se u ra ei ole ” kiivennyt p u u 

h u n ” , kuten term i kuuluu, sillo in kun m iele n o soitu ksellisesti halutaan 

jo ta k in hanketta vastustaa. V a listusta on p id e tty tä rke ä m p ä n ä kuin 

pain o stu sta . T u rku-seuran antam ille m ie lip ite ille ja la u su n n o ille on 

annettu useim m iten suuri arvo nim enom aan sen takia, että seura on 

kann a n o to issa a n halu n n ut välttää lyh ytnä köisyyttä ja puo lueellisu u tta . 

TU R KU -seuran lä htö tä ysi-ikäisyyte nsä vuosikym m ene lle tapahtuu 

aikana, jo llo in ih m iskunnan on tarka stetta va m onet asenteensa 

uudelleen. On v ih d o in k in havaittu, että te knisin keinoin ei voi m uutta 

a lu onnon rakennelm aa liian rajusti. Ihm isten irro itta u tu m in e n o m ilta 

synnyin se u d u ilta a n , siirtym in e n uusiin olo suhte isiin, ru uhkautu m i 

nen s u u riin a sutuskeskuksiin, aiheuttava t aina yhte is k u n n a llis ia v a i 

keuksia, jo is ta kärsivät sekä he itse että rakennettu ym päristö, ellei 

m uutos ta pahdu jä rje llis e s ti. K o tiseutu työn a lkuperä ise t ihanteet, 

p e rin te id e n kunnio itta m in e n , asuin- ja työ ym p ä ristö n kauneuden 

vaalim in e n , hen kisen ja aineellise n hyvinvoin nin tasapuolinen ja kam 

inen, ovat e d e llä k ä v ijö in ä v iito itta n e e t tien n iille , jo tk a jo u tu va t ra t 

kaisem a an yhdysku nnan kehittäm isen m o n im u tka isia ongelm ia. 

TÄ SSÄ työssä T u rku-seura kin haluaa edelleen o lla m ukana kaup 

u n kim m e parhaaksi. 

□ 

H e ik k i L ö y tty n ie m i 

Turun kaupungin tervehdys 

TURKU-SEURAN toiminnan kaksi vuosikym m eniä 

ovat osoittaneet seuran tarpeellisuuden ja samalla 

luoneet perustan työlle tästä eteenpäin. Seuran 

perustamiseen liittyneet ajatukset ja toivotukset 

kaupunkilaisten vapaaehtoisen työn kanavoim i 

seksi kotikaupungin kehittämiseen ja turkulaisuuden 

säilyttämiseen ovat kantaneet hedelmää. T urku-seuran 

piiristä on vuosien mittaan tuotu esiin 

aloitteita ja ajatuksia, joko virallisina esityksinä 

tai seuran piirissä toimivien henkilöiden esittäminä, 

joista m onet ovat toteutuneet ja m onet valmisteltavina 

toteutumista odottamassa. Osa ehdotuksista 

voi kypsyä toteutumisasteelle vasta vuosien ja 

vuosikym m enienkin päästä. Jotkut ehdotukset 

saattavat jäädä ikuisiksi ajoiksi vain ehdotuksiksi 

osoittaakseen kuinka monisäikeistä ja arvaamatontakin 

yhteisten asioittemme hoito voi parhaim 

millaankin olla. Kaikessa tässä työssä näen suurta 

rakkautta Turkua kohtaan. 

TOIVOTAN Turku-seuran työlle parhainta menestystä. 

HEIKKI LÖ YTTYN IEM I 

Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja

Kolme seuran perustajaa 

muistelee syntyvaiheita 

Turku-seura, Åbo-sam fundet r,y:n 

perustamistilaisuudessa 386 turkulaista 

nim ikirjoituksellaan ilmoittautui 

seuran jäseneksi. Erikoisen ponnekkaasti 

turkulaisen kotiseutuseuran 

perustam isen hyväksi puuhasivat hovioikeudenasessori 

Olavi Santalahti, 

kauppias Viljo Vanne ja varatuomari 

Uuti Palaja, jotka ka ikki kolm e ovat 

OLAVI 

SANTALAHTI: 

M E tu rku la ise t olem m e tunnettuja 

paikallispatrio tism ista m m e , josta 

m eitä usein syytetäänkin. Vaikka 

näin onkin, on rehellisyyden nim issä 

todettava, että kotiseututyön harrastuksessa 

me olem m e olleet ja 

e hkäpä olem m e vielä kin jäljessä 

m onista m uista kaupungeista. N iin 

pä T am pere e lle peru ste ttiin jo 

vuonna 1937 Tam pere-seura, joka 

on m onella tavoin antanut väriä koko 

T am pereen kaupungin eläm älle 

ja kehitykselle. 

TÄ LLA IS E N seuran perustam isen 

ta rp e e llisu u d e n m yös T urkuun tulin 

havaitsem aan va rsin kin kaupunginh 

a llitu ksen jäsenenä, kun jo uduin 

läheltä seuraam aan Turkuam m e ja 

vuosien varrella aktiivisesti osallistuneet 

seuran toim intaan. Lehtem m e 

toimitus on pyytänyt heitä kertomaan 

lukijoillem m e seuran syntyvaiheisiin 

ja toimintaan liittyvistä tapahtumista. 

Auliisti he pyyntööm m e suostuivat. 

turkulaisia koskevien ratkaisujen 

syntym isprosessia. Kun kaupunginjo 

h ta ja t ja m elkeinpä poikkeuksetta 

kaupungin m uutkin korkeim m at virkam 

iehet olivat m uualta Turkuun 

valittuja, joutui kerta toisensa jä l 

keen toteam aan, että ratkaisuehdotuksissa 

ei ju u ri kiinnitetty huom iota 

historiallisiin ja m uihin nim enomaan 

"tu rk u la is iin ” näkökohtiin. 

Toisaalta taas hyvälläkään a lo itteella 

ei o llu t läpim enom ahdollisuuksia, 

m ikäli se tuli jo n kin määrätyn 

p oliittisen ryhmän taholta. 

T arvittiin näin ollen jotain ulkopuolista, 

tarpeeksi arvovaltaista vaikuttajaryhm 

ää, nim enom aan Turkuseuran 

tapaista epäpoliittista yhdistystä 

herättäm ään harrastusta tu r 

kulaisuutta ja kotikaupunkia kohtaan. 

M ikäli tällainen yhdistys saisi 

kannatusta ja tarpeellista arvovaltaa, 

voisi nim enom aan sen piirissä 

syntyä hedelm ällisiä aloitteita, joka 

s iellä ensin kypsytettäisiin ja sitten 

kaupungin elinten kautta toteutettaisiin. 

K eskustelinkin asiasta jo i 

denkin kanssa, m utta asia ei tu n 

tunut lähtevän helpolla liikkeelle. 

KEVÄÄN 1955 "V appuneekerissä" 

julkaistussa kiertohaastattelussa 

"M itä tekisitte jo s o lisitte Turun 

d ik ta a tto ri? " m ainitsin yhtenä to i 

m enpiteenäni, että "perustaisin 

täysin e p ä poliittisen T urku-seuran". 

V ihdoin löysim m e me kolm e asiasta 

innostunutta, U uti Palaja, V iljo Vanne 

ja a lle kirjo itta n u t toisem m e, 

päätim m e panna töpinäksi ja m asinoim 

m e seuran perustavan kokouksen. 

K okouskutsun a lle kirjo itta jiksi 

hankim m e huom attavan joukon a r 

vovaltaisia, eri piire ih in ja puolueisiin 

kuuluvia henkilöitä. Kutsua 

noudattikin m onisatalukuinen jo u k 

ko tu rkula isia ja suuren innostuksen 

vallitessa päätetyinkin seura 

sitten perustaa. 

Oheisena julkaisem m e saamamme 

kirjoitukset. 

PERUSAJATUKSENA Turku-seuran 

perustam isessa o li turkulaisten 

vapaaehtoisen harrastuksen herättäm 

inen sella isiin asio ih in , jo tka tavalla 

tai to ise lla vievät eteenpäin 

Turun oloja, kuten kaupungin kehityksen 

edistäm iseen, kaupunkikuvan 

kaunistam iseen, T urun tunnetuksi 

tekem iseen, sen m enneisyyden 

ja p e rinteiden vaalim iseen, 

kaupungin asukkaiden yhteenkuuluvaisuudentuntee 

n lisääm iseen ja 

Turkua koskevan kirjallisuuden 

edistäm iseen. Tärkeim pänä Turkuseuran 

tehtävistä olen pitä n yt a lo itteiden 

tekem istä sen alaan kuuluvissa 

sellaisissa asioissa, joihin 

kaupungin edun vuoksi o lis i puututtava, 

m utta joissa kaupunki ei ole 

ryhtynyt to im e n p ite isiin . Asia on 

useinkin niin, e tte i hyvän asian 

e distäm iseksi ta rvita m uuta kuin 

tarpeeksi arvovaltainen a loitteentekijä. 

N im enom aan tällaiseksi 

a lo itte e n te kijä ksi tarvitaan Turkuseuraa. 

NYT 20 vuoden kulu ttu a on hauska 

todeta, e ttä T u rku-seura on 

täyttänyt siihen a setetut toiveet. 

Sen toim in ta on o llu t varsin rikasta 

ja m onipuolista. Sen julkaisusta 

Suom en T urusta on tu llu t arvokas, 

m onipuolista ja m ielenkiintoista 

T u rku-tie to u tta sisältävä julkaisu, 

jonka vu o sike rra t olen m inäkin sidottanut 

nahkakansiin. Ja ennenkaikkea 

kaupunki on tunnustanut 

T urku-seuran m e rkitykse n toteuttam 

alla sen alo itte ita , kiinnittäm ällä 

huom iota sen to ivo m u ksiin ja jopa 

jo issakin asioissa vetäm ällä sen 

yhteistoim intaan kanssaan, kuten 

esim . T u rku-päivän järjestäm isessä. 

Toivotan T u rku-seurallem m e jatkuvaa 

into a ja m enestystä tärkeässä 

työssään T urkum m e hyväksi. 

□ 

VILJO 

VANNE: 

TURKU ja tu rkula iset ovat olleet 

kautta vuosisatojen tunnetusti aatteellisia 

ja valtakunnallisesti m erkittävien 

a lo itte id e n te kijö itä . Siksi 

kaupunkim m e lienee saanut kunnian 

kantaa "k u lttu u rin kehdon" a r 

vonim eä. 

IHME ja kumma, että om an kotiseutuyhdistyksen 

perustam ista tässä 

ym päristössä saatiin odottaa aina 

viisikym m e n lu vu lle asti. 

O LIKO syy siinä, että turkulaiset 

ovat enem m än perhekeskeisiä tai 

seikoista, jo tk a juontavat kaupunkim 

m e asujam istosta, joista huom attava 

osa on satojen vuosien ajan saanut 

sekä ulkom aalaisista että m aam 

me eri heim oista uutta verta. Tämä 

on luonut erikoisen ihm istyypin ns. 

"tu rk u la is u u d e n ” , harkitsevan, monien 

m ielestä ylpeän ja vaikeasti 

syttyvän tai avautuvan kansalaisen, 

jo lta kuite n kin tarpeen ilm aantuessa 

on löytynyt ideoita ja ratkaisuja 

m oniin vaikeisiin kysym yksiin. 

ELETYT järkytysten ja puutteiden 

40- ja 50-luvut o pettivat m eitä näkem 

ään eri kansalaispiirien keskinäiseen 

kunnioittam iseen, yhteenkuuluvuuteen 

ja keskinäisen ym 

m ärtäm isen välttäm ättöm yyden ja 

siteiden solm im isen tarpeellisuuden 

yli p uolue-rajojen, koska vain näillä 

keinoin voidaan menestyvää yhteiskuntaa 

jatkaa ja rakentaa. 

EDELLÄESITETYSSÄ hengessä 

synnytettiin m yös T urku-seura kaikkien 

kansala ispiirie n yhteisin voimin, 

yhteiseksi T urun om aksitunnoksi. 

O H JELM AKSI o te ttiin mm. tehtävät 

karto itta a ja pelastaa kaupunkikuvam 

m e ei yksin vanhoja rakennuksia 

vaan kokonaisia kortte le ita 

ja m itä arvokasta vielä oli pelastettavissa 

s iitä T urusta, jo ka on niin 

paljon S uom elle antanut. 

TAR KO ITU KSENA oli m yös herättää 

tu rku la ise t näkem ään kaupunkim 

m e om aleim aisuus ja pyrkiä 

vaikuttam aan, e tte i kiihtyvän eläm 

änrytm in huum assa ainiaaksi hävitettäisi 

arvokkaita ja rakkaita p iirteitä 

kaupungistam m e. 

OHJELMASSA o li myös Turun 

m urteen säilyttäm inen ja oman lehden 

julkaisem inen. Luonnostaan 

sälytettiin seuralle myös raskas 

tehtävä olla ajan herm olla ja valppaasti 

seurata kaupunkim m e kehitystä 

ja asukkaitten hyvinvointia. □ 

UUTI 

PALAJA: 

M EITÄ turkulaisia on usein väitetty 

kaikkein pahim m anlajisiksi nurkkapatriooteiksi 

maassamme. O li tämän 

laita miten tahansa, totuus on 

kuitenkin, että vasta suhteellisen 

myöhään täällä herättiin tai oikeam 

min katsottiin olevan aihetta erityisen 

Turkua ja turkulaisuutta vaalivan 

kotiseutuyhdistyksen perustamiseen. 

Ajatus oli kyllä o llu t " ilm 

assa" jo kauan, s iitä p u h u ttiin ja 

keskusteltiin, m utta sen enem piä 

toim e n p ite itä ei näyttänyt syntyvän. 

SITTEN asiaan ta rttu i aina yhtä 

aloite rikas kuin puuhakaskin ka u p 

pias V iljo Vanne. Hän herä tti siitä 

julkise n keskustelun ja nyt viim ein 

löytyikin m yönteistä vastakaikua 

hyvinkin m onilla tahoilla. 

YHDISTYKSEN perustava kokous 

kuulutettiin K onse rttita lo n ju h la saliin 

ja T urku-seura p äätettiin perustaa. 

Toim in yhdessä h o vioikeudenneuvos 

O lavi S antalahden kanssa 

tuon tilaisuuden sihte e rin ä ja uskon, 

että läsnäolleet tunsivat saaneensa 

aikaan jo ta k in m erkittävää 

ja pysyvää, sellaista m ikä saattaisi 

m onin tavoin vaikuttaa rakentavasti 

kaupungin ja sen asukkaiden e lä 

mänmenoon. 

V ALM ISTELUISSA lä h d e ttiin heti 

alkuun siitä, että m ahdollisim m an 

laajojen tu rk u la is p iirie n e dustajat 

o lisi saatava kerätyksi seuran to i 

m intaan yli kie lira jo je n ja p o liittis 

ten näkem ysten, ja luulen, että 

tässä o n n istu ttiin kin . Seuran tu li 

myös luonnollise sti olla avoin niin 

m onille kunta la isille kuin suinkin ja 

siihen liitty ik in alusta pitäen ila h 

duttavan runsaasti jäseniä. M ainitsen 

näistä vain kaupunginvaltuuston 

puheenjohtaja n Ärvo Toivosen 

ja varapuheenjoh tajan Lauri O rellin, 

jo tka pysyivät seura lle u skollisina 

eläm änsä loppuun asti. 

TURKU-seuran perustam inen sattui 

ilm eisesti aikaan, jo llo in sen 

tarve ja tehtävät olivat entisestään 

selkiintyneet. O lihan talvisotaa 

edeltäneen T urun väkiluku ko h o n 

nut yli 60 000:sta vuonna 1957 jo 

115 900:aan ja luvassa o li jatkuvaa 

voim akasta kasvua. M onet tu h a n 

net tu rkula iset kaipasivat om an kotikaupunkinsa 

tuntem isen syventäm 

istä ja tie to isuutta siitä, m itä on 

olla turkulainen. Käsitykseni on, e t 

tä Turku-seura on tähän m ennessä 

hyvin lunastanut siihen ko h d istu 

neet toiveet. 

□ 

TURKU-SEURAN 

SYYSKOKOUS 

pidetään uudistetussa Katedraalikoulussa, V anha-S uurtori 1 m arraskuun 

22 päivänä 1977 klo 19. — E sillä sääntöm ääräiset asiat 

ja arkkitehti O lof Holm bergin esitelm ä, film i ym. 

ÅBO-SAMFUNDETS 

HÖSTMÖTE 

Hallitus 

hålls i Katedralskolan, Gam la S tortorget 1, den 22. 11. 1977 klo 19. 

Utöver stadgeenliga ärenden, föredrag a rkkite kt O lof Holm berg, 

film m.m. 

Styrelsen

Turun hyväksi 

kaksikymmentä vuotta 

T urku-seura, Åbo-sam fundet r.y. 1957— 1977 

■ A n n o D o m ini 1977 vie ttää kotiseu tuyhd istys Turku-seura. 

Å b o -sa m fu n d e t nuo ruutensa to im e liasta 20-vuotisjuhlaa. N uoresta 

iä stää n huolim a tta seura edustaa Vanhaa ja Uutta T u r 

kua, A b oa Vetus et Nova. 

Voidaan lyh ye sti m ä ä rite llä seuram m e tehtävät vuod elle 

1977 va h viste tun to im in tasuunnite lm a n m ukaisesti: "T u rk u - 

seura on tähänastise ssa työssään todennut, että vaikka uuden 

ka u p u n kiku va n lu o m in e n on kehityksen välttäm ättöm yys, niin 

sim ä on kauneus ja harm onin en kokonaisuus pyrittä vä to te u t 

tam a an Suom en vanhim m an kaup unki- ja k u lttuurikeh d o n a r 

von m ukaise sti. Turu n kokonaiskuva o lisi terveen k ritiik in 

a vulla lö ydettä vä synteesi h isto ria llise n Turun ja uuden Turun 

vä lillä . 

K o tiseutu a a te ei suinkaan ole m ennyttä aikaa, vaan m itä 

s u urim m assa m äärin tätä päivää. Eläm me p a rhaillaan täm än 

aatte en renesanssia. On yle ism a a ilm a llin e n ilm iö, että p e rin 

teid e n vaalim in e n on huudossa. On vain to im itta va niin, että 

ko tise u tu a a te käytä n n ön työnä on sellaista, että se antaa m e ille 

täm ä n päivän ih m is ille jo ta in heidän tarpeitaan vastaavaa." 

Ilm a ri R in ne 

ta ite ilija Irm a Jylhä, arkkitehdit 

A nna-Liisa S tigell ja Olli 

Kestilä, o pettaja H elm i Lehtonen, 

p ä ä to im itta ja Lauri O rell, hovioikeudenneuvos 

O lavi Santalahti, to i 

m ittajat A rvo S uom inen ja Eino 

Lehtinen, h a n kin ta p ä ä llikkö Paavo 

Suom inen, kauppias V iljo Vanne ja 

m aistraatin sihteeri U uti Palaja. 

E dellä esittäm äni Turku-seuran 

perustam isen ja a a tteellisen taustan 

jälkeen pyrin laajasta aineistosta 

tiivistäen löytäm ään tärkeim m än 

osan tie to u tta seuran 20-vuotisen 

toim innan ajalta. S euralla on o llut 

onni saada alusta alkaen to im in 

taansa suunnittelem aan ja asioita 

käsittelem ään painavalla historian 

ja T urun yhteiskuntaeläm än tuntem 

uksen om aavia turkulaisia. 

Vuonna 1977 ovat hallituksen jä 

seninä alusta asti m ukana olleet 

O lli Kestilä, V iljo Vanne, Paavo 

Suom inen, Eino Lehtinen ja Armas 

O. Jokinen. O lavi Santalahdelle 

m yönnettiin om asta pyynnöstään 

vapautus jäsenyydestä 1976. Nykyisen 

hallitu kse n m uut jäsenet ovat 

prof. Toivo T. Rinne ja Erkki Asp, 

rovasti Haakon W ainio, postikonttorin 

h o ita ja Heikki W inter, fil.lis. Bo 

G rönholm , toim istosihteeri Brita 

Ahlroth, intendentti Erik Bergh, fil. 

maist. M argareta Jokinen, päätoim 

ittaja Heimo Kallio, ham m aslääkäri 

Helmi Silvola-M anérus, apul. 

kaup. johta ja Johannes K oikkalainen, 

nuorisosihteeri Y rjö Paajanen 

ja rouva Rauni Arvela. 

Varsinaisia puheenjohtajia seuralla 

on o llut vain kolm e: Esko Kulovaara 

1957-1962, Toivo T. Rinne 

1962-1965 ja sen jälkeen Olli Kestilä, 

joka on näin ollen o llu t puheenjohtajana 

tähän mennessä 13 vuotta. 

Seuran suom enkielisinä varapuheenjohtajina 

ovat olleet Paavo 

Kallio, Reino Leimu, Toivo T. Rinne, 

O lli Kestilä, Eero Num erla ja 

nykyinen varapuheenjohtaja Erkki 

Asp sekä ruotsinkielisinä varapuheenjohtajina 

O scar Nikula, John 

Rosas, C. J. Gardberg ja nykyinen 

varapuheenjohtaja Erik Bergh. 

Ensim m äinen vakinainen sihteeri 

oli radiotoim ittaja Jorm a Lunden, 

m utta ensim m äisiä pöytä kirjo ja laativat 

Uuti Palaja ja Olavi Santalahti. 

R uotsinkielisenä sihteerinä toim i 

aluksi C. J. G ardberg ja nykyisin 

E rik Bergh. A sessori E rkki V uori 

to im i sihte e rin ä 1959— 1964. Täm än 

jälkeen k iin n ite ttiin to im in n a n jo h ta 

jaksi hum .kand. Juhani Laurila. 

Hän h oiti tehtävää vuoteen 1969, 

jo llo in toim een k iin n ite ttiin hum. 

kand. R isto Laine. V uosina 1970— 

1974 to im in n a n jo h ta ja n a o li fil. 

m aisteri Taina H errala ja hänen 

jälkeensä vuodesta 1974 alkaen 

asessori Ilm ari Rinne. 

Seuran ensim m äisiksi kunnia jä 

seniksi kutsu ttiin 1961 kunnallisneuvos 

Arvo T oivonen ja prof. Svante 

D ahlström , kolm anneksi k u n n ia jä 

seneksi 1963 professori W äinö A altonen 

ja neljänneksi kunniajäseneksi 

1974 asessori E rkki Vuori. 

Toim inta ke skittyi aluksi varsin 

voim akkaasti asiantu n tija ja o sto je n 

työskentelyyn. M yöhem m in asiat on 

keskitetty ja o sto je n käsittelyn jä l 

keen seuran hallitu kselle , jo lle työjaosto 

valm istelee esitykset. Työjaoston 

ovat m uodostaneet seuran 

p u heenjohtajisto , to im in n a n jo h ta ja , 

naisjaoston puheenjo h ta ja ja S uomen 

Turun toim itta ja . Jaostojen jä 

senten laajaa nim ilu e tte lo a ei tässä 

yhteydessä ole m ahdollista ju lka is- 

TURKU-SEURAN 

PERUSTAMINEN 

O len löytänyt ensim m äisen ehdotuksen 

seuran perustam isasiassa 

1910 K otiseutu-lehdestä. Lehdessä 

site e ra ta a n T urun S anom issa 11. 8. 

1910 ju lk a is tu a pitkähköä vetoom 

usta: ” K otiseutuyhdistyksen perustam 

inen T urkuun on näinollen 

ajan hengen ja tarpeen vaatim a, yhdistyksen, 

jo ka sam alla kun se olisi 

va rsin a ise sti T urun K otiseutuyhdistys, 

o lis i m yös alansa keskus ja 

pääseura.” 

T o im itta ja A rvo Suom inen k iin n itti 

asiaan h uom iota kirjo itta m a lla 

T urun S anom iin 6. 10. 1957 a rtikkelin 

Turku-seuran perustam isesta. 

Sam assa lehden num erossa oli 

kauppias V iljo Vanteen kannatushaastattelu. 

N iinikään O lavi Santalahti, 

U uti Palaja, Uuden Auran 

Jousim ie s (to im itta ja Aake Jerm o) 

ja eräät m uutkin k irjo ittiv a t seuran 

perustam isen puolesta. Santalahti, 

P alaja ja V anne toim ivat aktiivisesti. 

T u rk u la is iin päivälehtiin tu li seuraava 

ku tsu: "T u rku-seura a perustam 

aan! Kutsum m e täten T urun kaup 

u n g in henkisen ja aineellisen kehityksen 

edistäm isestä ja harrastuksen 

herättäm isestä tu rkula isuutta 

ja k o tikaupunkia kohtaan kiin 

nostuneita kansalaisia perustamaan 

puolueetonta Turku-seuraa". Turussa, 

lokakuun 13 pnä 1957. Kutsun 

allekirjoituksena o li 31 nimeä. 

Turku-seuran perustava kokous 

p idettiin Konserttisalissa lokakuun 

24 päivänä 1957. Avauspuheen pitäjänä 

oli silloinen kaupunginvaltuuston 

puheenjohtaja, kunnallisneuvos 

Arvo Toivonen. Perustam isen m erkityksestä 

käyttivät lyhyen puheenvuoron 

prof. Svante Dahlström , 

kouluneuvos Juhani Vuorela, maaherra 

Esko Kulovaara, näyttelijä 

Hemmo Airam o, opettaja Helmi 

Lehtonen ja to im itta ja Eino Lehtinen. 

Tilaisuuteen o li laatinut esitelmän 

"K otiseututyö ja kaupunki" 

tunnettu kotiseutum ies, prof. Esko 

A altonen, jonka ollessa estyneenä, 

esitelm än luki fil.tri Mauno Koivisto. 

Seuram m e perustam istilaisuudessa 

oli lehtim ainintojen mukaan läsnä 

viitisensataa turkulaista ja 386 

a lle k irjo itti liittym isensä. Kun tämän 

hetken jäsenm äärä on noin 1 600, 

osoittaa se T urku-patriootteja o le 

van kaupungissam m e m elkoisen 

m äärän. T urkulaiset voivatkin olla 

y lpeitä kotikaupungistaan, tästä 

m eren ja A urajoen kaupungista, 

jo ta ei koskaan ole perustettu ja 

jonka alku on Suomen synnyinhistoriaa. 

■ Turku-seuran toiminnanjohtaja, 

asessori Ilmari Rinne on 

kirjoittanut laajan, 23 konekirjoitusliuskaa 

käsittävän historiikin 

seuran 20-vuotistaipaleelta. Historiikki 

on mielenkiintoista luettavaa 

ja antaa valaisevan läpileikkauksen 

seuran monipuolisesta 

toiminnasta. Lehtemme tilat 

eivät kuitenkaan anna mahdollisuutta 

historiikin kokonaan 

julkaisemiseen, vaan sitä on ollut 

pakko melkoisesti supistaa. 

Oheisena julkaisemme historiikin 

lyhennettynä ja liitämme alkuperäisen 

historiikin seuramme 

arkistoon sekä esitämme kirjoittajalle 

kiitoksen. 

TURKU-SEURAN 

ORGANISAATIO 

T urku-seuran v ira llisessa järjestäytym 

iskokouksessa jo u lu kuun 10 

päivänä 1957 kaupunginvaltuuston 

istuntosalissa h yväksyttiin seuran 

säännöt. S euran ensim m äiseksi puh 

eenjohtajaksi v a littiin m aaherra 

Esko Kulovaara, varapuheenjohtajik 

s i prof. O scar N ikula ja apul.prof. 

Paavo K a llio sekä hallitu kse n jäseniksi 

prof. Esko A altonen, tuom iorovasti 

Osm o A laja, to im itu sjo h ta ja t 

B. K. J. P äivänsalo ja A rm as O. Jokinen, 

• Turku-seuran hallitus vuonna 1977: eturivissä (vas.) hankintapäällikkö Paavo Suominen, fil.maisteri Margareta 

Jokinen rouva Rauni Arvela, arkkitehti Olli Kestilä (puheenjohtaja), hammaslääkäri Helmi Silvola-Manérus, merkonomi 

Ulla Eura (talouspäällikkö), kauppias Viljo Vanns; keskirivissä rovasti Haakon Wainio, intendentti Erik 

Bergh (varapuheenjohtaja), professori Erkki Asp (varapuheenjohtaja), toimittaja Eino Lehtinen, nuorisosihteeri Yrjö 

Paajanen sekä takarivissä postikonttorinhoitaja Heikki W hter, fiilis. Bo Grönholm, professori Toivo T. Rinne ja 

asessori Ilmari Rinne (toiminnanjohlaja). Kuvasta puutturat johtaja Armas O. Jokinen, toimistosihteeri Brita Ahlroth, 

päätoimittaja Heimo Kallio ja apul.kaup.johtaja Johannes Koikkalainen. — Kuva Hede Foto.

ta. S euram m e vuosikertom uksissa 

näm ä on h isto ria a n talle n n e ttu . 

KO KO US-, JU H LA - JA 

RETKEILY TO IM IN TA 

T u rku-seura on s iitä e rikoinen 

jä rje stö , e ttei s illä ole om aa pesäkoloa. 

T ällä se ika lla on toisaalta 

seuran, h a llitu ksen ja ja o sto je n jäsenten 

T uru n tu n te m u sta lisäävä 

vaikutus. 

Seuran ja hallitu kse n kokouksia 

on p id e tty useissa e ri la itoksissa ja 

h uoneistoissa. K o koustilo je n luovutta 

jille olem m e k iito llis ia . Erikoisen 

k iito llis ia olem m e siitä, että 1975 

saim m e W äinö A altosen m useosta 

a rkisto tila a , jo h o n on keskitetty 

seuran laaja arkisto. K iitoksen esitäm 

m e m yös M aakunta-arkistolle, 

jo ka aikaisem m in luovutti seurallem 

m e arkisto tila a . 

K okouksem m e ovat o lle e t m erkittä 

viä siitä, että varsinaisten kokousasiain 

lisäksi kokousohjelm assa 

on o llu t m ie le n kiin to in e n esite l 

mä, tutu stu m in e n kokouspaikkoihin 

jne. Täten ko ko u kse t on saatu jä 

senistöä kiinnostaviksi. 

J äsenjuhlam m e ovat m yös olleet 

hyvin su o sittu ja ja runsasosanottoisia. 

Ju h la p a ik k o ja on niin ikään o l 

lu t useita, m utta vuodesta 1971 alkaen 

p e rin te e llin e n syysjuhla on 

jä rje s te tty T urun linnan h is to ria llisissa 

suojissa. K aikissa ju h lissa on 

o llu t arvokas ohjelm a, m iele n kiin 

to is ia esitelm iä, korkeatasoisia mus 

iikki-, liik u n ta - ja lausuntaesityksiä, 

film e jä ja dia kuvia ym. 

N aisjaostom m e jä rje stä m ä t perinte 

e llis e t K ynttilä n p ä ivä ju h la t on jä r 

je ste tty e ri huoneistoissa, mutta 

useim m iten T urun VPK:n kauniissa 

ju h lasalissa. M yös näissä juhlissa 

ohje lm a on o llu t m onipuolista ja 

arvokasta. Juhliem m e onnistum i 

seen on ratkaisevasti vaikuttanut 

se, että o h je lm a n suoritta jia on auliis 

ti o llu t saatavissa. H eille kaikille 

e sitäm m e vilp ittö m ä n kiitoksem m e 

Turku-seura teki Turun kaupungille v. 1958 a loitteen m usiikkiopiston 

perustam isesta. A loite jo h ti m yönteiseen ratkaisuun. V. 1962 perustettu 

Turun M usiikkiopisto on antanut arvokasta ohjelm a-apuaan mm. seuran 

syysjuhlille Turun linnassa. Kuvassa opiston jo h ta ja , prof. Tuom as Haapanen 

ja oppilas Ilkka Viljanen. 

Juhlatoim innastam m e m ainittakoon 

vielä 1958— 1968 Ruissalon 

Kolkanniem essä ja myöhemmin 

M arjaniem essä järjestetyt juhannusjuhlat 

kaupungin taloudellisella 

tuella. 

Vuonna 1973 Turku-seura teki 

aloitteen Turun kaupungin 750- 

vuotisjuhlien järjestäm isestä 1979. 

K aupunginhallitus on asettanut to i 

m ikunnan hoitam aan juhlajärjestelyjä 

ja hyväksynyt juhlavuoden tunnukseksi 

"T urun rakentam isen 750 

vuotta” . 

Turkulaisia suuresti kiinnostaneet 

seuran toukokuiset opinto- ja kulttuurire 

tkeilyt aloite ttiin jo 1958. Lukuisiin 

kohteisiin tehdyillä retkillä 

on o llu t mukana 200— 300 osanottajaa. 

On todettu, että m onet heistä 

eivät ole aikaisem m in tutustuneet 

Turku-seuran toukokuiset retket ovat keränneet runsaasti osanottajia. 

Kuvassa 15. 5. 1975 B etel-kirkkoon tutustuneita retkeläisiä. — Kuva Hede 

Foto. 

nähtävyyksiin ja la ito k s iin , jo ita taitavat 

oppaat heille esittelevät. Ketään 

unohtam atta, haluan oppaista 

erikseen m ainita V iljo Vanteen 

ohella 20 vuotta oppaana toim i 

neen T oivo Korpelan. Suom en T urku 

on m onasti kerto n u t retkikohteista 

tiedem iesten ja h isto rio itsijoiden 

laatim issa kirjoituksissa. 

ALO ITTEITA JA ESITYKSIÄ 

KYM M ENITTÄIN 

Seuran hallitu kse n ja jaostojen 

pöytä kirjo ja sekä k irje lm iä lukiessani 

tuntui siltä, että lu kuisia hyviä 

asioita olisi patoutu n u t Turussa. 

T urku-seuran perustam isen jälkeen 

alkoi täm än asiakerän purkautum i 

nen. Ilm eni tavattom an runsaasti 

hoitam ista kaipaavia asioita. Kun 

seuran työvoim a ja ta loudelliset 

resurssit eivät o le yltä n e e t riittävän 

pitkälle, on a lo itte ita ja esityksiä 

o llu t pakko m elkoisesti karsia ja 

rajata. 

H allituksen ja ja o sto je n kokouksissa 

on tehty runsaasti aloitteita, 

jo ih in h a llitu s on m äärittänyt kantansa. 

H a llituksen ja eräissä tapauksissa 

m yös seuran kokouksen 

otettua a lo itte is iin ja esityksiin 

m yönteisen kannan, ne on seuran 

nim issä lähetetty mm. T urun kaupungin 

p äätäntäelinten käsiteltäviksi 

ja ratkaistaviksi. Lukuisat ovat 

myös ne p ä iväjärjestyksessä kullo 

inkin o lle e t asiat, jo ih in seura on 

katsonut a ih e e lliseksi määrittää 

kantansa ja saattaa sen tiedoksi 

a sianom aisille p ä ä täntäelim ille. 

Kahden vuosikym m enen aikana 

varsin m onet seuran aloitteista 

ovat saaneet m yönteisen ratkaisun, 

m utta vielä runsaam pi on niiden 

aloitteiden m äärä, jo ita ei vielä ole 

lopullisesti ratkaistu. 

A lo ite lu e tte lo m m e on erittäin 

m ie le n kiin to ista luettavaa ja antaa 

valaisevan lä p ile ikkauksen seuran 

Turku-seuran tehtä väpiiri on laajenem assa kaupunginosaseurojen tu l 

lessa m ukaan seuran toim intaan. Kuvassa turkulaisten kaupunginosaseurojen 

edustaja T urun Suom alaisen Säästöpankin kerhohuoneessa, jossa 

7. 10. 1976 p id e ttiin seuran koolle kutsum a neuvottelutilaisuus. — Kuva 

Hede Foto. 

m onipuolisesta toim innasta. Lehtem 

m e ra jo ite ttu tila ei kuitenkaan 

anna m ahdollisu u tta pitkän luettelon 

julkaisem iseen. A loiteluettelon 

laatim iseen käytetty aika ei kuitenkaan 

o le m ennyt hukkaan, sillä 

seuran arkistossa tallennettavat tie 

dot kertovat jä lk ip o lv ille erään m erkittävän 

osan seuram m e toim innasta 

ensim m äisen kahden vuosikym 

menen aikana. A iheellista on kuitenkin 

tässä histo riikissa kertoa 

eräistä a lo itteista. 

H a llituksen käsitellessä 1958 Turun 

vanhan raatihuoneen restauroim 

iskysym ystä, Uuti Palaja katsoi, 

että Turku-seuran ja m uiden turkulaisten 

sivistysseurojen olisi saatava 

kunnostettavasta talosta pysyvä 

kerhohuoneisto. Sam ana vuonna 

seura teki Turun kaupungille esityksen 

vanhan raatihuoneen restauroinnista. 

Prof. E inar W. Juva ym. 

tekivät 1962 esityksen samassa 

asiassa ja 1964 Suom en Turussa 

ju lk a is tiin perusteellinen selvitys 

tästä arvorakennuksesta. 

Seuran 1965 asettam a to im ikunta 

esitti aluksi vain julkisivun restauroim 

ista ja laati työstä kustannusarvion. 

Asian o le te ttiin tulle e n ratkaistuksi 

1970 valtion suunnitellessa 

uuden p o liisita lo n rakentam ista 

Turkuun. Raatihuonekysym yksen 

nopeaa ratkaisua T urku-seura pain 

otti 1973 tavoitteena saada rakennus 

korja tu ksi kaupungin 750-vuotisju 

h liin m ennessä. Vuonna 1977 

asian kehittäm inen jä te ttiin kaupunginhallitu 

kse n asettam an työryhm än 

h oidettavaksi. Asia o li esillä jälleen 

m aaliskuussa 1977 pidetyssä seuran 

vuosikokouksessa. 105-jäseninen 

kokous yhtyi yksim ielisesti kannattam 

aan vanhan raatihuoneen 

p ikaista kunnostam ista. Kaupungin 

1977 ta lousarviossa on ta rk o itu k 

seen varattu 50 000 m arkan määräraha. 

W äinö A altosen m useon perustam 

inen T urkuun o li 1958 esillä seuran 

sivistysjaoston kokouksessa ja 

seuran h allitus käsitteli asiaa 1959 

useammassa kokouksessa. Turun 

taidem useossa 1961 järjestetyn 

W äinö Aaltosen taiteen näyttelyn 

yhteydessä akateem ikko Aaltonen 

ilm oitti seuram m e edustajalle m ielihyvin 

suostuvansa nim eään kantavan 

museon perustam iseen Turkuun. 

Samaan aikaan o li e sillä kysymys 

Aaltosen museon s ijo itta m i 

sesta Tam pereelle. Seuraavana 

vuonna pohdittiin museon s ijo itta 

m ista Sibelius-m useon yhteyteen. 

Turun kaupunki m yönsi 1963 ensim 

m äisen m äärärahan museota 

varten ja 1964 kaupunginvaltuusto 

teki lopullisen päätöksen W äinö 

Aaltosen m useon rakentam isesta 

A urajoen itärannalle. 

W äinö A altosen täyttäessä 8. 3. 

1964 70 vuotta hänen K ulosaaren 

kodissaan kävivät T urun kaupungin 

ja T urku-seuran e d u sta ja t o je n ta 

massa p ergam enttikäärön, jossa 

onnitte lu je n m ukana o li lupaus kuvanveistäjäm 

estarin nim eä kantavan 

museon rakentam isesta T urkuun. 

Sam alla hänelle ilm o ite ttiin , että 

Turku-seuran toim e ksia n n o sta Erik 

Bergh ja M ikko H irvoila ovat valm 

istaneet Turun kansakouluissa 

esitettävän opetusrainan W äinö 

A altosesta. M useon rakennustyöt 

a lo ite ttiin 1964 syksyllä, m useorakennus 

valm istui 1967 ja v ih ittiin 

17. 9. 1967 T urun päivän yhteydessä. 

Turun kauppahallin korjaustöiden 

tullessa 1973 ajanko h ta iseksi Turku-seura 

e sitti k a u p u n g in h a llitu kselle, 

että arvokkaan rakennuksen e rikoinen 

persoonallinen u lkonäkö ja 

hallin sisätilojen om aleim aisuus 

säilytettäisiin. K aupunginhallitu ksen 

vastaus oli m yönteinen ja seuran 

esitys on o tettu huom ioon ko rja u s- 

suunnitelm issa. 

150 vuotta vanhan em piretyylisen 

kauppaneuvos Abraham K ingelinin 

rakennuttam an huvim ajan Brahenkatu 

8:ssa pelastam iskysym ys tu li 

päiväjärjestykseen 1975. Kaupungin 

kieltäydyttyä ottam asta rakennusta 

vastaan lahjoituksena, T urku-seura 

sai järjestym ään huvim ajan siirro n 

Åbo A kadem in to n tille P orth a n in 

kadulla. Kaupungin m useolautakunta 

otti vastatakseen huvim ajan 

kunnostam isen. 

Turku-seuran 1958 tekem ästä 

aloitteesta Turussa on 1961— 1977 

jä rje ste tty vuosittain syyskuussa 

Turun päivä, jo lla jo ka vuosi on ol- 

Turku-seura kuuluu v. 1949 perustettuun Suom en K otiseutu liitto o n , jonka 

perustajajäseniä olivat mm. turkulaiset prof. Esko A altonen, nykyinen asessori 

Ilm ari Rinne ja eversti Y rjö Vasama. Liiton jä rje stä m illä va lta ku n n a llisilla 

kotiseutupäivillä käsitellään ajankohtaisia kysym yksiä. T urku-seuran 

edustaja ja seuran jäseniä on osallistunut m ie le n kiin to isille ja uutta intoa 

a n tsville kotiseutupäiville. Seura on suunnitellut valtakunnallisten ko tiseutu 

päivien järjestäm istä Turkuun v. 1979, jo llo in kaupunki viettää 750-vuotisjuhliaan. 

Lopullinen päätös odottaa taloudellisia ratkaisuja, jo tk a saataneen 

syksyn aikana. — Kuvassa Turku-seuran jäsen, m useoviraston y lijo h ta ja 

C. J. Gardberg esitelm öim ässä rakennussuojelun p eriaatteista valta ku n n a l 

lisilla kotiseutupäivillä 1.— 3. 8. 1975 H äm eenlinnassa. — Kuva Rauni H einänen.

M essujen järjestäm isestä Turku-seura teki v. 1958 aloitteen. Ensim m äiset 

T urun M essut jä rje s te ttiin v. 1961. Kuvamme O suuskunta Turun Messujen 

K upittaalla 15.— 24. 8. 1975 järjestäm inä m essuilta, jo illa 19. 8. viete 

ttiin ym päristö kuntie n päivää. — Kuva S tudio Rex. 

lut eri tunnus. Täm än vuoden tu n 

nuksena on "Ik in u o rte n T u rku” . 

K aupunki asettaa toim ikunnan päiviä 

jä rjestäm ään ja varaa talousarviossaan 

m äärärahan ta rk o itu k 

seen. S euram m e on saanut valita 

to im ikunta a n kolm e jäsentä. T o im ittaja 

Eino Lehtinen on hoitanut to i 

m ikunnan p uheenjohtaju utta vuodesta 

1970 alkaen ja o llu t to im i 

kunnan jäsen alusta alkaen, kuten 

m yös V iljo Vanne. Todettakoon, 

että tuskin m ikään m uu yhteistapahtum 

a Turussa saa sellaista vastakaikua 

kuin tu rkula iste n ikiom a 

T urun päivä, jo n ka e rila isiin tila i 

s u uksiin on vuositta in o sallistunut 

kym m eniätuhansia turkulaisia. 

E nsim m äinen T urun päivä vietettiin 

1961 T urun M essujen yhteydessä. 

A lo itte e n m essujen jä rje stä m i 

sestä T u rku-seura te ki 1958 ja 

asian ratkaisua k iire h d ittiin 9. 2. 

1959 pidetyssä neuvotte lu tila isu u 

dessa kaupungin e dustajien kanssa. 

Sam ana vuonna 8. 4. perustettiin 

O suuskunta T urun M essut, jo ka on 

h u o le h tin u t m essujen ja erilaisten 

näyttelyjen järjestäm isestä. 

JULKAISU- JA ESITELMÄ- 

TO IM IN TA 

T urku-seuran lehti Suom en T urku 

— Åbo, vår stad on ilm estynyt 

vuodesta 1959 alkaen, jote n nyt on 

m eneillään 18:sta ilm estym isvuosi. 

Lehden h isto ria liittyy kiinteästi seuran 

to im in ta a n ja on tärkeä osa 

s iitä. Suom en T urun ensim m äinen 

p ä ä to im itta ja ja lehden innokas 

a lo itta ja oli to im itta ja Arvo Suom i 

nen. M ain o späällikkö Eero Pohjonen 

h o iti tehtävää 1960— 1961. Pitkäaikaisin 

p ä ä to im itta ja oli asessori 

E rkki V uori. V uodesta 1975 alkaen 

on pääto im itta ja n a o llu t seuran 

p u h e e n jo h ta ja O lli Kestilä. Heim 

o K a llio o li toim itussihteerinä 

kuusi vu o tta ja vuodesta 1969 alkaen 

Eino Lehtinen, jo ka pitkäaikaisim 

pana to im itu ssih te e rin ä on 

s u o ritta n u t kauniin päivätyön ja 

saanut ilo ita lehden osaksi tulleesta 

lukijakunnan suuresta k iito llis u u 

desta. 

Lehden sadat historialliset, ain u t 

kertaiset artikkelit Turun m onivaiheisesta 

eläm ästä m enneisyyden 

päivän ajankohtaisuuksiin asti, syvänenkiset 

pääkirjoitukset, Turun ja 

A urajoen ylistyshym nit, runot ja 

m urrepakinat, ovat olleet lukija kunnalle 

m ieluista luettavaa. 

Vuonna 1966 seura toim eenpani 

kaskujen keruukilpailun, jonka tu 

loksena saatiin 1 872 kaskua 105 

henkilöltä. K ilpailun voitti toim ittaja 

Eino Lehtinen ja häntä seurasi pitkä 

rivi hyviä kaskuniekkoja, jo u 

kossa Uuti Palaja, Uuno Franck, 

Allan Salomaa, A. R. Klossner, 

Tauno Nurmela, Arm as Lahti, A arne 

Honka, Bengt Pettersson, Eero 

Karo, Hj. Suom inen, Paul Laaksonen, 

Reino Leimu ym. Kaskukirjan 

I osa ” K laari o sano fö ri ä ijä " ilm 

estyi 1967 ja II osa "k o Pumpula 

flik a t jo kken p u to s” 1970. Kolm annen 

osan ilm e stym istä on usein tied 

usteltu. K a skukirja to im ikunnan puh 

e enjohtajana oli T oivo T. Rinne. 

Kokousten ja ju h lie n yhteydessä 

pidettyje n esite lm ie n lisä ksi Turkuseura 

on perustam isestaan alkaen 

jä rje stä n yt e s ite lm ä tila isuuksia yle i 

sölle. Seuran tila isuuksissa on esitelm 

iä p id e tty noin 70 ja n iillä on 

o llu t k u u lijo ita noin 12 000. Varsin 

m erkittävä o li T urun linnassa 1963 

jä rje ste tty T urkuun ja T urun linnaan 

liittyvä 7-osainen esitelm äsarja. 

Täm ä to te u te ttiin yhte isto im in 

nassa T urun H isto ria llisen Yhdistyksen 

kanssa, jo ka m yöhem m in 

painatti esitelm ät kirjana. T a loudellinen 

tu ki saatiin T urun linnan Rotaryklu 

b ilta . 

T oinenkin täm äntapainen esitelm 

äsarja p id e ttiin seuran ja Turun 

ylio p isto n yhteisesti järjestäm änä 

T urun A katem ian 325-vuotisjuhlan 

ja A katem iatalon 150-vuotisjuhlan 

m erkeissä. Sarja sisälsi kuusi esitelm 

ää. M aam m e itsenäisyyden 50- 

juhlavuoden m erkeissä 1967 o li Turun 

linnaan jä rje s te tty näyttely 

"S uom en tie " sekä Turku-seuran 

ja T urun kaupungin h istoriallisen 

museon yhteinen e sitelm äsarja, jo 

ka sisälsi kolm e esitelm ää. Vuosina 

1976 ja 1977 jä rje s te ttiin yhte isto i 

m innassa T urun suom enkielisen 

työväenopiston kanssa luentosarja. 

Ensim m äinen sarja sisälsi 

viisi ja toinen sa rja n e ljä esitelm ää. 

E sitelm ätilaisuuksien yhteydessä oli 

Turun kaupungin h isto ria llise n museon 

kokoam a, esite lm ie n aih e p iiriin 

liittyn yt näyttely. 

LOPPUSANAT 

Se, m itä e d e llä olen sanonut 

Suom en Turku-lehdestä, sopinee 

Esitelm ätoim inta Turku-seurassa on o llu t runsasta ja esitelm ät m ielenkiintoisia. 

Kuvassa kolm e esitelm öitsijääm m e, prof. Pentti R envall, prof. 

Einar W. Juva ja fil.m aisteri (nyk. prof.) Toivo T. Rinne valokuvattuna v. 

1931 Tukholm assa. 

Turku-seuran m urrejaosto perustettiin v. 1973. Kuvassa jaoston jäseniä, 

jotka T urun alueradiossa 18. 9. 1976 kertoivat Turun m urteella m uistelm iaan. 

yhtä hyvin itse Turku-seuraankin. 

Suom en T urku on p u o lu e p o liittisesti 

kantaa ottam aton, m utta sen 

suuri idea on T urun henkinen ja 

aineellinen paras. Lehti selostaa 

T urun h istoriaa alkuvaiheista alkaen 

kaivaen kuin arkeologi esiin 

arvokasta, ehkä ennen tuntem atonta 

aineistoa. Se kertoo täm än päivän 

Turusta ja luo katseen tulevaisuuteen, 

käsittelee pieniä ja suuria 

asioita, ke rto o kaipuusta saada takaisin 

katukuvaan iisvosikat ja raitiovaunut, 

kaskuilee entisistä ja nykyisistä 

tu rkula isista veikeys silm 

äkulm assa tai esitte le e toivom uksia 

saada kaupunkiim m e näkötorni, 

suihkukaivo tai kävelykadut. Se 

toivoo kaupungin isien säilyttävän 

ja restauroivan vanhojen porvarien, 

kauppasaksojen ja rahvaan rakentam 

ia vuosisataisia luom uksia. 

Kaiken täm än ajattelun taustavoim 

ana on kuitenkin oikean ja 

viisaan kotiseutuhengen avulla luoda 

turkulaisille viihtyisä, ihm isystävällinen 

asuinm iljöö. Näin e riko i 

sesti siilo in , kun kaupungin liikenne, 

rakennustoim inta, teollisuus ja 

yleensä urbanisoitum inen uhkaa raju 

sti ja harkitsem atta m uuttaa yhteiskuntam 

m e ghetoksi, jossa ei 

kukaan viihdy. H elposti nykyrakentam 

inen unohtaa ihm isen. T ehtä 

vämme on sillo in kotiseututyön 

kautta painottaa oikeaan asennekasvatukseen. 

On saatava näkemään, 

että niin rakentam isessa 

kuin kaikessa yhteiskuntasuunnittelussa 

tarvitaan aktiivista kotiseutuhenkeä, 

joka on parhaitten perinteiden 

avulla uuden luom ista. Ihminen, 

joka ei m enneisyyttä tunne, 

ei uuttakaan ymmärrä. 

Tässä m ielessä Turku-seuran 20- 

vuotisen työn arvo on suuri ja siksi 

rohkenin histo riikkin i otsakkeeksi 

k irjo itta a ” Turun hyväksi kaksikym 

m entä vuotta.” 

□ 

Turku-seuran e dustajat kävivät 26. 11. 1974 ilm oittam assa asessori Erkki 

V uorelle seuran 25. 11. 1974 pidetyn vuosikokouksen päätöksestä kutsua 

hänet Turku-seuran kunniajäseneksi. — Kuvassa (vas.) rouva Greta Vuori, 

arkkite h ti O lli Kestilä, prof. Reino Leim u, asessori Erkki Vuori ja toim ittaja 

Eino Lehtinen. — Kuva Hede Foto. 

TURKU-SEURA, 

ÅBO-SAMFUNDET r.y 

Toiminnanjohtaja 

Verksamhetsledare 

Ilm ari Rinne 

T askulantie — T askula- 

vägen 1 G 116 

20300 T urku — Å bo 30 

Puh. — Tel. 382 596 

Talouspäällikkö - Ekonomichef 

U lla Eura 

K ristiinankatu — K ristinegatan 

10 A 15 

20100 T urku — Å b o 10 

Puh. — Tel. 24 992 

Svenskspråkig sekreterare - 

Ruotsinkielinen sihteeri 

Erik Bergh 

S vartm unkegränd — 

M ustainveljestenkuja 2 A 

20100 Å bo — T u rku 10 

Tel. — Puh. 13 030 

Postisiirtotili - Postgiro 

TU 32 300-4 

Johtokeskus 

Turun palolaitokselle 

■ Turun kaupungin p a lo la i 

tos on saanut käyttöönsä 

liikkuvan johtokeskuksen, 

jossa tu lip a lo -, pelastus-, etsintä- 

ym. onnetto m u u stila n 

teen jo h to voi tarvittaessa 

kokoontua ja ke skite tysti h o i 

taa koko onnettom uusalue en 

viestintä. Keskuksessa voi 

kokoontua yhtä aikaa p a lo 

kunnan, p o liis in ja vapaaehtoiste 

n pelastu so rg a n isa a tio i- 

den johto. 

Vanhaan lin ja -a u to o n sijo ite ttu 

johtokeskus tu li m aksam aan 65 000 

m arkkaa. T urun lisäksi autoa vo i 

vat käyttää T urun hälytysalueen 

m uut 25 kuntaa. A utossa on om at 

radiovastaanottim et ja -lä h e ttim e t 

palokunnalle, p o liis ille , saira a n kuljetukselle 

ja lentävälle pela stu sp a l 

velulle. V apaaehtoisia pelastusorganisa 

a tio ita varten on om a lyhytaaltoradio. 

Lisäksi autossa on 

U la-viritin, jo lla voidaan kuunnella 

paikallisen Ula-asem an ka u tta y le i 

sölle tule via tiedotu ksia . T urun jo h 

tokeskus on m aam m e toin e n su u r 

onnettom uuksien pelastuspalvelun 

johtokeskus. 

□

T urun linna. Valokuva valokuvasta. 

— M useovirasto. 

T U R U N 

LIN N A N 

K O R JA U S 

Eero Raatikainen 

■ Turu n lin n aa to d e lla ko rja ta a n taas. A ik a is e m m a t k o rja u k set 

eivät nim ittäin ole k o skeneet koko lin n aa v a a n 6 0-lu v u n alussa 

valm istu n u t suuri restauro in ti koski v ain p ä ä lin n a a ja 60-luvun 

lopussa valm istu n u t työ p u o le staan v ain e s ilin n a n p yö reä ä 

to rn ia. N yt k o rja ta a n e silin n an a ik a is e m m in p e ru s k o rja a m a t- 

tom at osat. 

Korjaus on tu llu t ajankohtaiseksi 

esilinnan perustusten vahvistustyön 

valm istuttua. Perustusten liikku m i 

nen on o llut koko esilinnan olem 

assaolon ajan jatkunut ongelm a, 

tiedetään että jo rakennustyö keskeytettiin 

ja suunnitelm ia m uutettiin 

vajoavien perustusten takia. 

Korjauksen tarve on esilinnassa 

helposti havaittavissa, seinillä risteilevät 

halkeam at, vesijohdot ovat 

puutteelliset, viem ärit ovat poikki 

ja sähköasennukset ovat hajanaisten 

korjausten ja täydennysten 

muodostam a tulenarka kudos. 

T o im innalliset m uutokset eivät 

ole varsinaisesti aiheuttaneet korjaustarvetta, 

Turun kaupungin historia 

llin e n museo tulee korjauksen 

jälkeen jatkam aan toim intaansa linnassa 

nykyisellä tavallaan. Museon 

to im intaedellytyksiä linnassa parannetaan 

lähinnä tehostam alla ja 

laajentam alla vaihtuvien näyttelyiden 

tilo ja sekä m uodostam alla esilinnan 

pohjoissiipeen luentosali. 

Museon pysyvä näyttely ja palokuntam 

useo tulevat korjauksen jä l 

keen olem aan sam oissa tiloissa ja 

asussa kuin tähänkin asti. Pysyvä 

näyttely kokonaisine interiööreineen 

muodostaa kulttuurihistoriallisen kokonaisuuden 

johon tulee puuttua 

m ahdollisim m an vähän ja silloinkin 

harkiten. Museon toim istoja näyttelyrakennustilat 

sekä henkilökunnan 

asunnot paranevat laadultaan 

ja varustetasoltaan m utta eivät laajene 

m erkittävästi. 

A lkavasta työstä käytetään nim i 

tystä korjaus korostam aan aikaisem 

m ista resta u ro in n e ista poikkeavaa 

lähtökohtaa. 

T avoitteena ei o le uuden arkkitehtoonisen 

asun antam inen tai 

jonkun aikaisem m an asun palauttaminen 

vaan nykyisen asun korjaam 

inen. K attom uoto, ju lk is iv u je n jä 

sentely ja y le is ö lle a voim et tila t tulevat 

olem aan pääosin nykyisellään. 

M uutoksia tai uusia m uoto ja tehdään 

vain siin ä m äärin kuin rakennustekniset 

tai käytöstä aiheutuvat 

syyt p akottavat m utta ei jo n 

kun uuden ilm een lin n a lle antam i 

seksi. K orjauksen jälkeen Turun 

linnan e silin n a on a inakin linnassa 

harvem m in käyvän silm in entisensä. 

Edellä sanotusta voi todeta resta 

u ro in tite h tä vie n yksilö llisyyden. Jopa 

noudatettavat peria a tte e t vaihtelevat 

työstä toiseen. Pyrkim ys tehdä 

m a hdollisim m an vähän m uutoksia 

johtuu, paitsi kuten on todettu 

kohteesta jo ka ei m u utoksia paljoa 

tarvitse, m yös yleism aailm allisesta 

havainnosta että jo kain e n railakas 

restaurointi m uuttaa rakennusm uistom 

erkin yhä enem m än restauroinnin 

m uistom erkiksi. Tarve tarkistukseen 

on sitä kin selvem pi kun 

toteaa m eillä pain o te tu n käytön 

vaatim uksia paljo n reippaam m in 

kuin m itä yleensä on tapana. Työ 

on tätä kirjo ite tta e s s a v ie lä alkam 

atta ja su u n n itte lu k in on varsin 

y le is p iirte is e llä ta s o lla m utta jotakin 

on ke rro tta vissa kein o ista joilla 

käytännössä pyritään toteuttam aan 

edellä m a in ittu ja tavoitteita. K orjaustyössä 

säästetään, m ahdollisuuksien 

m ukaan, käyttökelpoiset 

vanhat rakenteet ja pintakerrokset 

eikä jä rje s te lm ä llis e s ti uusita esim 

erkiksi välip o h jia , vesikattorakenteita 

ja rappauksia. Rakenteen korjaam 

inen uusim isen sijasta kyllä aiheuttaa 

enem m än päänvaivaa mutta 

tu lo s on m yös m ielenkiintoisem pi 

ja arvokkaam pi. Jo tta vanhoihin rakenteisiin 

ei jo u d u tta isi tarpeettom 

asti puuttum aan on m yös lvi- ja 

sähkötyöt suunniteltu tavanom aisesta 

poiketen. P äälinjat, viem äriä 

lukuunottam atta, kulkevat ullakolla, 

avoim essa käyttäm ättöm ässä tilassa, 

jo llo in vältetään väliseinien 

puhkom iset ja m ahdollistetaan 

m yöhem m ät korjaus ja m uutostyöt 

ilm an ra kennusteknisiä tö itä kaikkine 

h aittoineen sekä linnalle että 

siellä to im ivalle m useolle. Samasta 

syystä kokooja vie m ä riä ei kaiveta 

rakennuksen alle vaan seinän viereen 

pihaan. 

Q K orjaustyötä johtaa työryhm ä 

jossa to im iva t: Y lijo h ta ja C. J. 

G ardberg puheenjohtaja na, osasto 

n jo h ta ja A ntero Sinisalo, yllin 

sin ö ö ri Aarne Kijanen, p iirip 

ä ä llikkö O lof Holm berg, museonjo 

h ta ja Knut Drake, toim isto 

p ä ä llikkö H eikki Havas, m aiste 

ri Rainer Knapas sekä m aiste 

ri Lasse Laaksonen. 

T urun kaupunki on asettanut 

to im ikunnan hoitam aan korjausta 

T urun kaupungin osalta. T o i 

m ikunnassa ovat rovasti Haakon 

W ainio puheenjohtaja na, museonjo 

h ta ja K nut Drake, amanuenssi 

H agar N ikander ja arkkitehti 

Ritva Lehtonen. 

R akennesuunnitte lija on Ins. 

tsto Paloheim o & O llila, Ivi-suunn 

itte lija ins.tsto Åke Jokela, 

sähkösuunnitte lija Ins.tsto Matti 

Leppä ja a rkklte h tisuunnitte lija 

alle kirjo itta n u t. 

V a ltio vastaa työn pääosasta 

T urun kaupungin vastatessa lähinnä 

näyttelysisustus- ja irtok 

a lustehankinnolsta . S isustuss 

uunnittelusta vastannee sisustu 

sa rkkite h ti C arln Bryggm an. 

A ikataulun m ukaisesti työt a l 

kavat tänä vuonna ja valm istuvat 

vuonna 1982. 

□ 

EERO RAATIKAINEN 

M USEOVIRASTO on jakanut valtionavustukset 

m useoille. A vustuksia 

saivat mm. T urun kaupungin 

histo ria llin e n m useo 14 000 mk, Turun 

kaupungin histo ria llin e n museo 

Kem iön, P erniön, Taivassalon, 

M askun ja Rym ättylän keskuskortis 

to in tity ö h ö n 12 000 mk, Turun 

partiom useo 1 000 mk, Turun y lio 

piston V arsinais-suom alainen Osakunta 

Inarin S aam elaism useolle 

8 000 mk, T urun Taidem useo 

40 500 m k ja W äinö Aaltosen museo 

18 000 mk. 

T o im ittaja 

E IN O L E H T IN E N : 

TURUN 

PATSASONGELMAT 

Turku on patsaiden, m uistom erkkien 

ja reliefien kaupunki. Ja lisää 

on tulossa, m ikäli v ire illä olevat 

hankkeet toteutuvat, ja m ikäli uusien 

patsaiden sijoituspaikoista päästään 

yksim ielisyyteen. 

Kaksi turkulaista patsashanketta 

aiheutti usean kuukauden ajan v ilkasta 

keskustelua. Kyse o li siitä, 

m ihin sijoitetaan Turun ystävyyskaupungin 

Leningradin lahjoittam a 

V. I. Leninin patsas — rintakuva — 

ja turkulaisten joukko-osastojen kiltojen 

lahjoittam a Itsenäisyyden kivi. 

K aupunginhallituksen tehtyä ratkaisunsa, 

kum m ankin sijaintipaikkakysymys 

on poistunut päiväjärjestyksestä. 

Keskustelulle sijoitetaanko 

lahjoitettavat patsaat sisä- tai ulkotilo 

ih in , on voitu vihdoinkin panna 

piste. 

K aupunginhallituksen päätöksen 

m ukaisesti Itsenäisyydenkivi sijo ite 

taan Sam ppalnnan puistoon soittolavan 

ja kadun reunalla olevan kaivon 

väliselle alatasolle. Lahjoittajat 

ovat hyväksyneet paikan, jo lle pystytetään 

ta ite ilija A ntti Louhiston 

suunnittelem a nelim etrinen, ko timaisesta 

kiiltävästä graniitista veistetty 

obeliski, jota koristaa heraldinen 

leijonavaakuna. Kiveen tulee 

teksti: "P ienen kansan suurin vo i 

ma on yksim ielisyys” . Kivi paljastetaan 

itsenäisyyspäivänä. 

Lenin-patsas — rintakuva — sijoitetaan 

A urakadun yläpäähän paikalle, 

jonka läheisyydessä on nykyisin 

ta ite ilija Tauno Torpon suunnittelem 

a ja 21. 11. 1964 paljastettu 

Lenin-m uistolaatta, joka Tam pereen 

Lenin-m useon hoitajan lausunnon 

mukaan on väärässä paikassa 

Pronssista rintakuvaa varten valmistetaan 

1,5 m etrin korkuinen jalusta. 

Patsas on tarkoitus paljastaa 

lokakuussa vietettävän Leningradin 

päivän yhteydessä. Puolalanpuiston 

etelärinteellä on ta ite ilija Antti 

Louhiston suunnittelem a Turun ja 

Leningradin ystävyyspatsas, joka 

p aljastettiin 18. 5. 1969. 

Turun kaupunginvaltuustossa tehtiin 

aikoinaan aloite työväenhenkisen 

m uistom erkin hankkim isesta. Täm 

änkin asian edelleen kehittäm inen 

ja toteuttam inen on juuttunut sijaintipaikkakysym 

ykseen. Kaupungin 

kuvataidelautakunta on kaupunginhallitukselle 

ehdottanut m uistom erkin 

sijoittam ista V eistäm öntorille ja 

järjestettäväksi maan kuvanveistäjille 

avoin suunnittelukilpailu, jota 

varten kuvataidelautakunta on laatin 

u t ehdotuksen kilpailun säännöiksi. 

K aupungin kuluvan vuoden 

talousarviossa tarkoitukseen on varattu 

50 000 markan m ääräraha. 

Tarkoituksena on o llu t saada m uistom 

erkki valm iiksi vuoteen 1979 

Eino Lehtinen 

mennessä, joka vuosi on Turun 

kaupungin 750-vuotisjuhlavuosi, jo 

ta vietetään tu nnuksella "T u ru n rakentam 

ista 750 vu o tta ". M ikä li tä s 

tä aikataulusta halutaan pitä ä k iin 

ni, s ija in tip a ikkara tkaisulla on jo 

kiire. Eihän s u u n n itte lu kilp a ilu a vo i 

tane järjestää ennen kuin k ilp a i 

luun osa llistu villa on tiedossa 

m uistom erkin sijoituspaikka. 

M uistom erkin s ijo itta m ista V eistäm 

öntorille vastustetaan mm. sillä 

perusteella, että paikka on m uka 

syrjäinen. K äsitykseni m ukaan 

Veistäm öntori on nim enom aan työväenhenkiselle 

m uisto m e rkille so p i 

va ja arvokas paikka, ja varsinkin 

silloin, jo s m u isto m e rkillä halutaan 

arvostaa työtä. V eistäm öntori lähitienoineen 

on o llu t vuosikym m enet 

työväestön asuttam a. Työn laulu on 

kaikunut ja kaikuu tänäkin päivänä 

sen välittöm ässä yhteydessä to im i 

vilta te la koilta , te h ta ilta ja m uilta 

työpaikoilta. V eistä m ö n to ri on lis ä k 

si vilkkaan liikenneväylän varre lla . 

Kym m enettuhannet ihm iset koti- ja 

u lkom ailta käyttävät tä tä liik e n n e 

väylää asioidessaan satam assa ja 

tutustuessaan T urun kaupungin 

histo ria llise n m useon arvo kkaisiin 

kokoelm iin. 

O ikeutettua on tässä yhteydessä 

heittää kysym ys, m iksi patsaat ja 

m uisto m e rkit yrite tä ä n sijo itta a 

Kanta-Turun a lueelle, jo s ta n iille on 

vaikea löytää paikkaa, kuten v iim 

eisten kuukausien keskustelut 

ovat jälle e n osoitta n e e t? Patsaiden 

ja m uistom erkkien s ija in tip a ik k o ja 

ratkaistaessa on u nohdettu — aniharvoja 

p o ikkeuksia luku u n o tta m a t 

ta — vanhat esikaupunkia lu e e t ja 

laajan K ehä-Turun uudet asum a-

”Vesi elämisen ehto” 

valtakunnallisten kotiseutupäivien tunnuksena 

TURKU-SEURA, ÅBO-SAMFUNDET 

S u u ritö iset ja valtaisan talkootyövoim 

an ta rvin n e e t va lta kunnalliset 

ko tiseutu p ä ivät 1.— 3. 7. 1977 

o liv a t erin o m a isen o n nistuneet ja 

antoisat. O sanotta jia o li kotiseutuyh 

d istyksistä y li 400, m utta eri tila i 

suuksissa jo p a 5 000 henkeä Pyhäjo 

kia lu e e n kunnista. 

J o 30. 7. saapuneille oli jä rje s 

te tty vanhojen valokuvien, tukkilaisperin 

te id e n , k o tiseutu kirja llisuuden 

ja seudun kuvaam atöiden näyttelyt. 

N iinikään e site ttiin äskettäin 

v a lm istu n u t p a ikallin e n kotiseutufilm 

i. 1. 7. a am ulla tu tu s tu ttiin linjaa 

u to kie rro kse lla O u laisiin. Kotiseutu 

liito n vu o siko ko u kse n ja kotiseutupäivien 

avauksen s u o ritti hallituksen 

p u h e e n jo h ta ja V äinö Ryyppö. 

V altio va lla n tervehdyksen to i m i 

n iste ri Johannes V iro la in e n ja vesih 

a llitu ksen pääjo h ta ja Sim o Ja a tinen 

e site lm ö i aiheesta "Vesien 

käyttö ja s u o je lu ” . A vajaistilaisuuden 

taite e llisessa ohjelm assa e siintyivät 

mm. m ain io nuorisokuoro ja 

n uoret tanhuujat. 

” K o tis e u tu k ä rä jillä ” käytiin jopa 

tiu k k a a keskustelua Pyhäjoen valjastam 

isesta tai vapaudesta, saasteista 

ja luonnon raikkaudesta. Pyh 

ä jo ki on o llu t m aam m e tuottoisim - 

piin kuuluva rapuvesistö, jo sta aikoinaan 

saatiin vuodessa yli m iljo 

o n a saksiniekkaa. Siksi rapu on 

kuvattu O ulaisten vaakunassa. 

M ie le n kiin to ista keskustelua johti 

pääsihteeri Juhani Yli-R antala. 

P äivien yhteydessä paljastettiin 

kuvanveistäjä T erho Sakin veistos 

"R a vu sta ja p o ika ” . Paljastuspuheen 

p iti eduskunnan I varapuhem ies 

A hti Pekkala. Patsas sijaitsee kaun 

iin Pyhäjoen p artaalla kirja s to ta 

lon nurm ikolla . Illa lla o li m onta tilaisuutta, 

jo is ta joen partaalla, a i 

dossa ym päristössä esite tty Teuvo 

Pakkalan "T u k k ijo e lla ” -näytelm ä 

keräsi noin 2 000 katselijaa. 

lähiöt, jo id e n a sukkailla tulee olla 

m yös oikeus nauttia taideteosten 

y m p ä ristö lle e n luom ista kauneusarvoista. 

P atsaille ja m uistom erkeille 

löytyy varm asti sopivia s ija in tip 

a ikkoja K anta-Turun ulkopuolelta. 

T arvitaan vain hyvää tahtoa. Turkuseuran 

kuluvan vuoden to im in ta 

suunnitelm assa todetaan mm., että 

K ehä-T urun kohdalla on otettava 

huom ioon m yös kauneudelliset näkökohdat. 

Luonnonsuoje lu lliste n näköko 

h tie n vaalim isen o hella patsaat 

ja m u isto m e rkit luovat kauneusarvoja. 

□ 

■ O u laisten 7 600 a su k k aa n vuonna 1977 p e ru stettu P o h jan 

m aan m o d ern i k au p u n ki P yh ä jo en v a rre lla oli läh e s tu n te m a 

to n ta seutua m o n e lle e te lä s tä s a a p u n e e lle e ik ä v ain tu rk u 

laisille. K o tiseututyö on tä ä llä hyvin v o im a k a s ta ja yhteistyön 

m erkeissä on p e ru stettu P yh ä jo k ia lu e e n K o tis e u tu liitto , johon 

O u laisten lisäksi kuulu vat P yh ä jo en , M e rijä rv e n , V ih an n in , 

H a ap aved e n ja K ä rsäm ä en ku n n at, jo issa on a s u k k a ita yhte 

e n sä 28 000. 

KOTISEUTUPÄIVIEN 

RETKET 

V altakunnalliset kotiseutupäivät 

ovat 1950-luvulla olleet jo p a lähes 

kokonaan "liik k u v a lla kannalla” , 

m utta vieläkin niiden keskeisen ohjelm 

an m uodostavat ym päristöön 

tehtävät koko päivän linja-autoretket. 

Tällä kertaa o li kolm e retkeläisryhm 

ää ja kussakin useita linjaa 

utollisia osanottajia. Vihannin kaivoksille 

ja m oniin välim atkan kauniin 

luonnon kohteisiin ja m useoihin 

tutustuttiin eräällä retkellä. T o i 

nen retki tehtiin M erijärvelle ja Pyhäjoelle. 

V esibussiretkellä tutustuttiin 

m erellä troolikalastukseen. Annalan 

kotiseututalossa oli paikallista 

ohjelm aa. Kolm as ryhmä retkeili 

Kärsämäkeen asti n.s. jokivarsiretkeilynä. 

M atkalla seurattiin mm. 

turpeennostoa ja tutustuttiin em äntäkouluun 

ja te ollisuuslaitoksiin. 

M ainiot ja asiantuntevat oppaat 

kertoivat näkym istä kussakin retkeläisten 

autossa. Eri kunnissa oli ystävällinen 

vastanotto kahvitarjoiluineen 

ja ohjelm ineen. 

■ Turun kaupunki teki vuonna 

1937 päätöksen ryhtyä 

ostamaan taideteoksia sijoitettaviksi 

kaupungin eri laitoksiin, 

kouluihin, sairaaloihin, 

virastoihin ym. Neljän 

vuosikymmenen aikana — 

kesäkuun alkuun mennessä 

— kaupungin kokoelmiin oli 

ostettu turkulaiselta tai "meikein 

turkulaiselta" taiteilijalta 

yhteensä 1 394 teosta. 

Fil.m aisteri M arja Salkorannan 

kerääm istä taideteoksista m uodoste 

ttiin kokoelm a, jossa o li 82 teosta 

54 ta ite ilija lta . Kokoelm a asetettiin 

n äytteille W äinö Aaltosen museoon. 

JUMALANPALVELUS JA 

PÄÄJUHLA 

Läm pim änä heinäkuun sunnuntaiaam 

una kotiseutuväki ja paikkakuntalaiset 

koko o n tu ivat Oulaisten 

vanhan kirkon edustan sankaripatsaille. 

Seppelten lasku, lippuvartiot, 

kunnanhallituksen puheenjohtaja 

M atti K elokum m un puhe, torvipoikien 

ja yhdistyneen suurkuoron 

esitykset Pentti Rannan jo hdolla 

olivat vaikuttavan tila isuuden ohje l 

mana. P äätteeksi s iirry ttiin kirkkoon, 

jossa puhui tu o m io ro vasti O lavi A i 

ras 

Päivien p ä äjuhla o li järjestetty 

O ulaisten urh e ilu kentä lle , jo lle kerääntyi 

yleisöä noin 5 000. Juhlaesitelm 

än p iti a kateem ikko Kustaa 

Vilkuna, avauspuheen rehtori O lli 

V uorinen ja päätöspuheen kunnanjo 

h ta ja M auno P eltoketo. Yhdistyneet 

kuorot. Pohjanm aan Pelim ann 

it ja Laakson so itta ja t esiintyivät 

sekä su o rite ttiin kotiseututyön ansiom 

italien jako. P ääjuhla o li kotiseutupäivien 

päätösjuhla, joka 

päättyi yhteisesti laule ttu u n Maamm 

e-lauiuun. 

□ 

ILM ARI RINNE 

Turun kaupunki ostanut 

taideteoksia 40 vuotta 

N äyttelyn vanhin työ o li E ino Aaltosen 

öljym aalaus "T u u lin e n päivä” 

vuodelta 1936. N um erolla yksi varustetun 

teoksen vakinainen sijo i 

tuspaikka on kaupungin oikeusaputoim 

isto. 

W äinö A altosen m useon luentosalissa 

o li elokuun loppuun saakka 

n äytte illä T urun T aideyhdistyksen 

P iirustuskoulun o p p ila id e n töitä, 

joissa uutuutena o li pronssityöt, 

jo tk a keväällä p äättyneellä lukuvuodella 

olivat ensim m äistä kertaa 

piiru stu sko u lu n opetusohjelm assa. 

M useon pohja kerro ksessa oli kesällä 

e s illä om ista kokoelm ista 

koottu nykytaiteen näyttely. □ 

20-VUOTISJUHLA - 20-ÅRSFEST 

Konserttitalossa — i Konserthuset 

tiistaina _ tisdagen den 

18. 10. 1977 klo 19.00 

OHJELM A: PRO G RAM : 

Fanfari 

Tervehdyssanat 

Orkesterimusiikkia 

Juhlapuhe 

Naisvoimistelua 

Kuorolausuntaa 

Turku-seura 20 vuotta 

Kansantanhuja 

Kuorolaulua 

Yhteislaulu 

arkkitehti—arkitekt Olli Kestilä 

Turun kaupunginorkesteri 

Abo stadsorkester 

johtaja—dirigent Pertti Pekkanen 

ylijohtaja—överdirektör 

C. J. Gardberg 

Turun Naisvoimistelijat 

ohjaus—regi Elsa Karasti 

Turun Lausuntakerho 

asessori—assessor Ilmari Rinne 

Turun Kansantanssin Ystävät 

ohjaus—regi M atti Jussila 

Turun Laulun Ystävät 

johtaa—dirigerar 

kanttori—kantor Erkki Solasaari 

Fanfar 

Hälsningstal 

Orkestermusik 

Festtal 

Damgymnastik 

Kördeklamation 

Abo-samfundet 20 år 

Folkdans 

Körsång 

Allsång 

T E R V E H D Y ST E N VASTAANOTTO Wäinö Aaltosen museossa samana päivänä 

klo 16.30-18.00. 

H Ä L S N IN G A R N A EMOTTAGES i Wäinö Aaltonens museum samma dag från 

kl. 16.30-18.00.

1800-LUVUN TURKUA 

A. T. Koskimies 

Turku-seuran sivistysjaoston 

puheenjohtaja 

R U O T S IN v allan a ik a n a ru o ts a la istu n eessa T u ru s sa 

ruotsin kieli säilytti v a lta -a s e m a n s a v ie lä v iim e v u o 

s is a d alla ja o m an v u o sis atam m e kin a lk u p u o le lla . 

S en täh d e n p a rh aim m a t p a ik a llis h is to ria llis e t k u v a u k 

set on tä ä llä ju lkaistu ruotsiksi, s am o in m o n e t h u p a i 

sat tu rk u lais an e k d o o tit. T ä m ä n v e rra tto m a n k o tis e u 

tu a in eis to n s u o m en tam in en on a s k a rru tta n u t T u rk u - 

seuran sivistysjaostoa. K ään n ö styö ssä on k u ite n k in 

m elkoisia v aik eu k s ia . N iin p ä m uun m u assa S vante 

D ah lströ m in aina k eskia ja lle asti u lo ttu va m a in io 

k o lm io sain en teos " P ro m e n a d e r" s is ä ltää ru n saasti 

h uum o ria, jo k a jo h d e ta a n itse ruotsin k ie le s tä , e s i 

m erkiksi s an a leik eis tä , s u o m en k ielis en v äe stö n p u u t 

te ellisesta ru o tsin kielen ta id o sta tai v a n h e n tu n e e n 

kielen käytö stä. M illo in k aikki tä m ä on p u e ttu v ie lä 

ru n om uotoon, on vastaavan s u o m e n k ie lis e n ilm aisu n 

lö ytäm in en k errassaan m a h d o to n ta. K ä än n ö styö llä 

on lisäksi ta lo u d e llis et v aik eu ten s a . T a rk a s tu k s e n 

k o h te en a o lle e t te o kset on alu n p erin ju lk a is tu ru o t 

s in kielisin ä s an o m a leh tik irjo itu ksin a . N yt n ä yttä ä 

tehtyjen alustavien tie d u stelu je n p e ru s te e lla k u ite n 

kin siltä, ettei su o m en k ielis iä k ää n n ö k siä s a a d a ju l 

kaistuiksi nykyisissä p ä iv ä le h d is säm m e. N iid en ju l 

k ais em in e n su o raan k irja n a on k u stan n u k s ia v aa tiv a 

ja v arm a an kan n a ttam a to n yritys. A s iaa ei o le k u i 

te n k aan vielä h audattu, vaan k a ik k ia m a h d o llis u u k sia 

tu lla an tu tkim aan . 

V Ä H Ä IS E N Ä n äytteen ä kyseessä o levasta k irja llisuudesta 

o len k ääntä n y t s eu ra avan luvu n E rn st L in d 

b e rg in k irjasta "I Å bo pä 1 8 0 0 -ta le t” . 

A. T. K O S K IM IE S 

Phoenix tulee — 

”Socis” menee 

1870-luvun keskivaih e illa lyötiin 

kovasti rum pua, jo tta T urkuun aikaansaataisiin 

uusi ajanm ukainen 

h o te lli. S iihen asti o li tu ltu toim een 

S eurahuoneella . Sen liiterakennuksessa 

ns. puupaviljo n g issa Linnankadun 

va rre lla (sittem m in rahatoim 

iston tilo ja ) m yöhem m in purettu 

(suom entajan huom .) o li yksin o 

maan p ie n iä m atkustajahuoneita, 

kun taas ravintolan käytössä oli 

S eurahuoneen a lakerta siihen kuuluvine 

ylä p u o le lla o levine ju h la - 

huoneistoineen. T u rkula isporvarit 

o liv a t täm än katon alla viihtyneet 

hyvin m onta vuosikym m entä. Täällä 

h e illä o li S ininen tupansa ja Lukuseuransa, 

jo k a viim e ksi m a inittu o li 

om iste ttu etupäässä neljän kuninkaan 

k irjo je n tutkiste lu u n . Juhlasalissa 

kerro sta ylem pänä olivat 

n u o re t sukupolvet tanssineet itsensä 

vanhoiksi ja ilo in n e e t eläm än 

v a lla tto m ista leikeistä. A jatus, että 

täm ä kaikki o lis i nyt loppuva, nosti 

m onta huokausta hyväm uistisista 

sydäm istä ja m oniaat pudistelivat 

m ie tte liä ä sti päätään laaja kanto i 

s ille h o te llisu u n n ite lm ille . 

NO n iin, kaupungin isokenkäiset 

p o rv a rit k ie rte liv ä t listo in e e n keräämässä 

osakem erkintöjä uuteen, 

suureen eurooppalaisen m allin mukaan 

rakennettavaan hotellirakennukseen, 

jo ka tulisi rakennettavaksi 

Puolalanm äen rinteeseen Kauppato 

rin tuntum aan, paikkaan, jossa 

aikaisem m in o li m uutam ia nyt jo 

kadonneita hökkeleitä. H aluttiin rakentaa 

niin että piisaa pitkäksi 

ajaksi eteenpäin, ainakin sata matkustajahuonetta 

pitäisi olla sekä 

kerros juhlahuoneistoksi ja toinen 

ravintolan tarvitsem iksi tilo iksi. Kats 

o ttiin, ettei piirustusten teossa kukaan 

kotim ainen arkkitehti voinut 

tu lla kysym ykseen, m itä kokem uksia 

sellaisella voisi olla m odernista 

ja upiuhkeasta hotellista. Ei, tässä 

ei pidä riskeerata mitään, vaan on 

aikaansaatava parasta m ahdollista. 

KUN osakem erkinnässä, joka 

aluksi sujui sangen vitkaan, oli 

päästy niin p itkälle , että osakkeita 

à 1000 m arkkaa o li m e rkitty lähes 

200000 m arkan edestä, päätettiin 

ryhtyä toim een. R uotsalainen mies, 

arkkitehti K um lien Tukholm asta, 

sai m ieluisaksi tehtäväkseen talon 

piirtäm isen. P iiru stu kset tu livat ja 

saivat k ritiik k iä osakseen. H eti kiinnitettiin 

h uom iota mm. siihen, että 

talossa suurista m ittasuhteistaan 

h uolim atta ei o llu t va rsin a ista ju h 

lahuoneistoa, ka ikkein vähim m in 

m itään sellaista, jo n k a voitaisiin 

ajatella korvaavan S eurahuoneen 

salonkia. Useat p itivät epäonnistuneena 

sitä, että ru o kasali- ja keittiöosasto, 

jo ka o li s isällyte tty rakennuksen 

s isäpih a lle pistäytyvään 

£ H otelli Proenix rakennettiin 

Turun kauppatorin reunaan ruotsalaisten 

a rkkite h tivelje ste n Axel ja 

H jalm ar K um lienin piirustusten 

m ukaan ja v ih ittiin v. 1878. Tätä 

ennen o li rakennettu viereinen 

Turun o rto d o ksin e n kirkko, joka vih 

ittiin v. 1846. K irkon piirustukset 

ovat a rkkite h ti C. L. E ngelin kä sialaa, 

m utta pyhäkkö rakennettiin 

a rkkite h ti P. J. G ylichin johdolla. 

Kuva S tåhlberg, H elsinki. — Turun 

kaupungin histo ria llisen museon 

kuva-arkisto. 

osaan, ra jo itti piham aata siinä 

määrin, ettei senkaltaista alaa jäänyt 

ensinkään. K äytävätkin vaikuttivat 

a h ta ilta ja koko rakennus pikem 

m in a h dastuntuiselta kasarm ilta 

kuin ensiluokan hotellilta . Näiden 

ja m uiden p u utteellisuuksien vuoksi 

äänesti osakkeenom istajien vähem 

m istö uusien p iirustusten ja kohtuullise 

m m in m ito ite tu n talo n puolesta, 

m utta enem m istö o li tyytyväinen 

ja hyväksyi kaikkityyni. Kumlienin 

laskelm an mukaan piti rakennuksen 

m aksaa silloisten T ukholm 

an hin to je n mukaan kireästi 

laskien 395000 kruunua, joka arvio 

a lis te ttiin sillo ise n kaupunginarkkite 

h d in C. von H eidekenin tu tk itta 

vaksi. Täm ä sai loppusum m aksi 

oman maan hin to je n mukaan 

417000 m arkkaa. P uolet tästä määrästä, 

kuten sanottu, o li saatu kokoon, 

ja jä lje llä o levalle osalle olisi 

haettava valtio n kuoletuslainaa, m i 

kä ta p a h tu ikin , ja niin ryhdyttiin 

tam m ikuun alussa 1876 rakennustyöhön. 

M uurit nousivat vähitellen 

korkeuksiin, valtavat m uurit Turun 

o losuhteissa. Jo id e n kin m ielestä oli 

nurin kurista asettaa lyhyt julkisivu 

to rille päin ja pitem pi kohti Puolalanm 

äkeä. He tuskin ajattelivat, että 

täm ä tu lta isiin vastaisuudessa 

tasoittam aan ja avaamaan liikenteelle, 

n iin kuin m eidän päivinäm m e 

on tapahtunut. Kuta korkeam m alle 

rakennus kohosi, sitä alem m as 

laskivat o sakkeenm erkitsijöiden to i 

veet. O nkohan sitte n kin suurenneltu 

liikaa, arvelivat m uutam at etenkin 

kun rakennusyrityksen taloudenhoita 

ja (kauppaneuvos G. A. Lindblom 

) ilm o itti, että kustannusarvio 

tu lis i huom attavasti ylitettäväksi, arv 

e ltiin parilla sadalla tu h a n n e lla markalla. 

A siaa ei kuitenkaan voitu nyt 

enää auttaa ja to ukokuun 15 päivänä 

1878 koko o n tu ivat osakkeenom 

ista ja t daam eineen ja jo u kko 

m uita asiasta kiinnostu n e ita vihkiä 

ispäivällisille . Nämä erosivat 

m uista sam ankaltaisista ju h la llisuuksista 

siin ä suhteessa, e ttei näiden 

yllä levännyt m itään ju h la tu n 

tua. Kerrottiin, että päivällisillä vallitsi 

haudanom ainen hiljaisuus, ettei 

puheita pidetty eikä innostuksen 

m aljoja tyhjennetty. Keskinäisiä 

onnentoivotuksia ei vaihdettu eikä 

edes kaupungin taholta esitetty kiitoksia. 

O liko täm ä enne liikeyrityksen 

epäonnistum isesta, siitä ettei 

mitään o sinkoja tulisi jaettavaksi. 

V aitelijaina kuin m uum iot osanottaja 

t nousivat pöydistä ja ryhtyivät 

pienem piin piire ih in hajaantuneina 

yksityiskohtaisesti tarkastelem aan 

laitosta. Mitään häm m ästyksen tai 

ihastuksen huudahduksia ei kuulunut, 

mutta kylläkin kuiskauksia, että 

jo ta kin parem paa ja Turun o loihin 

soveltuvam paa olisi pitänyt voida 

aikaansaada tähän uhratuin varoin. 

U lkolaisella arkkitehtuurillakaan ei 

ju u ri o llu t puolustajia. Huono alkulähtö 

siis uudelle, eurooppalaiselle 

hotellillem m e, joka nyt ris tittiin ja 

sai nim en "H o te lli Phoenix” . 

PIAN osoittautui, että e p ä ilijä t 

olivat oikeassa. H otellin hallinto 

ja yllä p ito n ielivät suurem pia kustannuksia 

kuin m itä tu o to t edellyttivät. 

Sen ensim m äinen ravintolanpitäjä, 

Aug. E klöf Ruotsista, ei liioin 

o llu t oikea mies tekem ään h otellista 

ja ravintolaliikkeestä puoleensavetävää. 

M utta toivo eli yhä. Kunhan 

Seurahuone saataisiin pois 

päiviltä, arveltiin, sarastaisi Phoenixille 

parem pi päivä. Ja niin tu li 

esille raatihuonekysym ys ja se kytkettiin 

Seurahuoneen tonttiin. V iimeksi 

m ainitun osakkeenom istajat, 

osaksi myös Phoenixin osuuksien 

om istajia, halusivat myydä Seurahuoneen 

ja täm ä tapahtuikin seuraavana 

vuonna eli 1879, jo llo in 

kaupunki lunasti Seurahuoneen, siihen 

kuuluvine m uine rakennuksineen 

ja tontteineen. Nyt hälvenivät 

Phoenixin herrojen pilvet joksikin 

aikaa. M utta yleinen m ielipide reagoi 

m uutosta vastaan. Nyt ei o llut 

käytettävissä suurehkoa ju hlahuoneistoa, 

ei rattoisaa ravintolaa liioin, 

lukuseura nurisi ylhäällä useitten 

portaikkojen päässä olevista 

pienistä huoneistaan, jo is ta Puolalanm 

äen vähän houkuttelevat pihain 

te riö ö rit avautuivat nähtäväksi. 

O dotettu viihtyisyys ja yleisöm äärä 

jä i saavuttam atta. S itäkin ahkeram 

m in käytiin sen sijaan kaupungin 

m uissa ravintoloissa, T e a tte rira vin - 

tolassa, Sam ppalinnassa, P inellassa 

ym. N iinpä Phoenix seisoi siinä 

ensim m äiset vuodet useim m iten 

tyhjänä ja sen a la kuloinen ju lkisivu 

m uistutti pikem m inkin m onum enttia 

m enneiltä a jo ilta kuin uutta T u 

run hote lli- ja ravintolaeläm än keskusta, 

jossa pitä isi olla v ilske ttä 

aam usta iltaan. S aksalaiset kauppam 

atkustajat kansoittivat säästeliäästi 

huoneet ja nauttivat v a ite ilia in a 

ateriansa ruokasalissa, m utta se ei 

o llu t ilon aihe enem pää rahallise sti 

kuin seuraeläm änkään kannalta. 

Fichtelbergin tanssi-iltam atkaan eivät 

kyenneet parantam aan tila n 

netta. M issä sitä paitsi olisi pitänyt 

tanssia? P itkässä m atalassa ns. 

juhlasalissa, jossa ilm a sto in ti oli 

o lem atonta ja jossa ei oltu te h ty 

m itään m ukavuuden ja viihtyisyyden 

hyväksi. P arem pi o li pysyä poissa 

kuin m ennä sinne viettäm ään ikävä 

ilta. Phoenix o li ja jä i autta m a tto 

m asti sivuun senaikaisen T urun 

muuten niin vilkkaasti sykkivästä 

ulkoeläm ästä. 

M UUTAM IA vuosia m eni e ikä tilanne 

m uuttunut parem m aksi, p i 

kem m inkin päinvastoin. T a lo u d e llinen 

rom ahdus näytti olevan tulossa 

ja niin p äätettiin pelastaa m yym ällä, 

m itä pelastettavissa oli. Y ksi ainoa 

tarjous saatiin, se nousi vara u ksellisesti 

sanottuna 200000 m arkkaan 

ja hyväksyttiin ke sä llä 1882. O staja 

oli täkäläinen kauppias Aug. S ilen 

erään yhtym än etunenässä. H otelli 

P hoenixin suuren ta ru n ensi näytös 

o li täten lo ppuun suorite ttu . Ja 

to in e n alkoi. M iten sitten kävi, se 

on jo niin lähellä m eidän aikaam 

me, etteivät näm ä katsaukset ulotu 

siihen asti. T u lkoon vain sanotuksi, 

että h o te lli jo n k in ajan kuluttua 

vaihtoi jä lle e n om ista ja a ja että 

hotellin kukoistusaika, s illä se lla i 

nenkin P hoenixilla on jo ka tapauk-

sessa o llu t, tu li sen o saksi k e lla rim 

estari Jo h n A n d e rssonin om istusoikeuden 

m ukana, aikakausi, jo ka 

kesti aina m eidän p ä iviim m e asti. 

K irja ju lk a is tu 1921 (suom entajan 

huom .) tai a inakin kunnes Phoenix 

vuorostaan sai k ilp a ilija n H am burg 

e r B örsistä, tä llä kertaa todella 

m annerm aisessa m ielessä. 

LO KAKUUN 1. päivänä 1878, siis 

m uutam ia ku u ka u sia sen jälkeen 

kun H o te lli P hoenix o li aukaissut 

porttin sa , su lki S eurahuone om ansa. 

V iim e ksi m ain ittu ju o n ti alkunsa 

vuodelta 1811. T ä llö in yhtiö, joka 

käytti nim e ä S ocietetshusbolag et 

i Åbo, osti sanotun vuoden helm i 

kuun 5 päivänä p äivätyllä kauppak 

irja lla erä ä ltä p a ikkakunnan suurp 

o rvarilta , kauppias Jean Tjaederilta 

täm än om istam an talo n kyseessä 

ole valta paikalta m aksaen 

s iitä 23000 ruplaa bankoassignaatteina. 

T a lo k ä sitti s illo in vanhan 

puurakennuksen ja pienehkön kivirakennuksen. 

Y htiö, jo n ka ta rk o i 

tuksena o li a lo itta a h o te lliliik e , rakennutti 

sitte m m in R antakadun varre 

lle kivira kennuksen ja Linnankad 

un puole lle puurakennuksen , joka 

o li, kuten sanottu, ta rk o ite ttu matkusta 

ja h u o n e isto ksi. Kun viim eksi 

m ain ittu lisäys valm istui, o li Turun 

p a lo jo käynyt hävittäen yli seudun. 

S EURAHUONEESTA tu li sitten 

keskus, jo n k a ym p ä rillä T urun huvitte 

lu e lä m ä pyö ri suurim m an osan 

1800-lukua. Juhla sali o li yksin kertain 

e n ja viehättävästi valkoisella ja 

k u lla lla koriste ltu . S e inustoja myötä 

iliv ä t sam anväriset korkeanojaiset 

sohvat, jo tk a o li s ijo ite ttu korokkeelle 

antam aan hyvän yleis-silmäyksen 

saliin . N iiden punainen 

päällys su la u tu i kaikkeen m uuhun 

m ainiosti aikaansaaden läm pim än 

ja loistavan vaikutelm an, jo ta vielä 

kohottivat aikakaudelle om inaiset 

kaunism uotoiset kristallikruunut. 

T u rkula isilla o li syytä olla ja todella 

o livatkin ylpeitä juhlasalistaan. 

Puhuttaessa paikan isännistä m ainitaan 

aina tosi tyytyväisyydellä 

ruotsinm aalainen ravin to lo itsija Edvard 

W ahlström , jo ka o li Seurahuoneen 

valtiaana vuosina 1857— 73. 

W ahlström istä tuli varakas mies, 

hän om isti useita m aatiloja paikkakunnalla, 

mm. A rtukaisten tilan 

Raisiossa ja Hannulan Askaisissa 

sekä talon n:o 18 Piispankadun 

varrella (sittem m in, konsuli C. 

Spoofin), johon taloon Svenska 

Fruntim m ersskolan oli sijoitettuna 

useita vuosia (kivirakennukseen). 

Täällä W ahlström kuoli 1881. Hänen 

leskensä Augusta W ahlström asui 

sen jälkeen osaksi Turussa, osaksi 

Hannulassa aina kuolem aansa asti 

1898. A viopuolisoiden om aisuudesta 

Augusta testam enttasi suurim m an 

osan yleishyödyllisiin tarkoituksiin, 

tulevalle p a lvelijatarkodille, U kkokotiyhdistykselle 

sekä stip e n d i 

rahastoksi rouvasväenkoululle. Taideteokset 

lankesivat T urun Taideyhdistykselle. 

W AHLSTRÖMIN jälkeen Seurahuoneen 

ravintolaliikettä piti luutnantti 

J. K. Thom é. Tämä sai niinm 

uodoin kokea sen kaipauksen 

jo lla turkulaiset luopuivat "S ociksestaan". 

Paljon puhuvan to d istu k 

sen tästä jättää nim im erkki A li 

eräässä turkulaiskirjeessään. Toistam 

m e sen tässä kokonaisuudessaan. 

” Vanha Seurahuoneem m e, jonka 

ikkunoista on jo ka ilta säteillyt valovuo, 

jonka uiko - ja sisäpuolella 

H o te lli S e u ra h u o n e ra k e n n e ttiin A u ran s illa n p ie le e n a rk k ite h ti C h arle s 

B a s s in p iirtä m ä n ä . H o te lli u u sittiin p eru s te ellis es ti 1884— 85 ja tä llö in p iiru 

s tu k s e t o li la a tin u t a rk k ite h ti F r. A. S jö s trö m . K u vassa ra ke n n u s en n e n 

m u u to s tö id e n va lm is tu m is ta . V a lo k u v a v a lo k u v as ta K am e ra -a itta 1955. — 

T u ru n k a u p u n g in h is to ria llis e n m u se o n ku va-arkis to . 

on va llin n u t vilk a s eläm ä, seisoo 

nyt synkkänä ja autiona, vaiteliaana 

ja tyhjänä kuin h a u takappeli, tuhansien 

tuhatkerta iste n m uisto je n monum 

enttina. K uinka m onet sukupolvet 

ovatkaan vaeltaneet läpi 

näiden nyt a u tio id e n salien, niinkuin 

kuohuva virta , kiiltä vin e aaltoineen 

näyttää olevan sam a ja 

kuitenkin jo ka hetki uusi, niin on 

täällä nuoruus, kauneus, kevät, to i 

vo ja ilo aaltona a a llo n jä lkeen liukunut 

ohi antaakseen tila a uusille 

aikojen m ereen ka to a ville ihm isaalloille. 

K uinka m onet isoisänisät 

ja is o ä id in ä id it ovatkaan sykkivin 

sydäm in ja siro in askelin ottaneet 

täällä osaa tanssien pyö rte isiin ja 

krista llikru u n u je n valossa nähneet 

nuoruutensa rie m u llisim m a t hetket. 

Kuka voisikaan laskea ka ikki ne 

A m orin nuolet, jo tk a tä ä llä on singottu, 

kaikki ne m erkitykselliset 

katseet, jo tk a täällä ovat kohdanneet 

toisensa ja kaikki ne ystävyyden 

ja rakkauden siteet, jo tka täällä 

on solm ittu ja sittem m in pidetty 

tai purettu. K uinka m onet häät, 

tanssiaiset, naam iaiset, päivälliset, 

tanssi-iltam at näytelm ät, m usiikkitila 

isuudet ja taikate m p p u je n esitykset 

ovatkaan tä ä llä päässeet 

näyttäm ön p alkeille. 

Nämä sa lit ovat saaneet kokea 

tali-, vaha-, palm urasva- ja ste a riin i- 

kynttilöiden, m onenlaisten öljyla m p 

pujen ja viim e ksi kaasulam ppujen 

aikakauden. M itä sähkölam put tulevat 

täällä vastaisuudessa valaisemaan, 

ei kukaan v ie lä tiedä, kuitenkaan 

n iitä ei tu lta n e sytyttämään 

eläm än runollisen puolen valaisem 

iseksi. K aikki on nyt ohi. 

Vanhalle S ociksen e läm änvirralle 

Phoenix on rakentanut padon ja 

tahtoo pakottaa virra n uusiin uom 

iin ." 

EMME voi epäillä , e tte ikö A lin ja 

hänen m ukanaan m onen muun 

huokaus olisi lähte n yt sydäm en syvyydestä. 

O lem m e m enettäneet paljon, 

sanoivat vanhat h e rra t to is illeen 

ottaessaan lohdutusryypyn to 

tilasistaan ko to iselta tarjottim elta. 

Ja P hoenixiä h ä m m ästeltiin taukoamatta. 

Lukuseura ei k o tiu tu n u t sinne 

koskaan ja v ie tti riu tu n u tta elämää. 

kunnes se 80-luvun lopussa 

nukahti. K orvike o li kuite n kin saatu 

joita kin vuosia aikaisem m in perustetusta 

S. B. V. yhdistyksestä 

(Svenska B ild n in g e n s Vänner). 

M UUTAM IA vuosia S eurahuone 

seisoi autiona ja tyhjänä. Kun oli 

tajuttu, m itä o li m enetetty ja m itä 

saatu tila lle , heräsi ajatus Seurahuoneen 

renessanssista. A natolius 

S jöström in p iiru stu kse t kaivettiin 

piilo sta ja re sta u ro in ti a lo ite ttiin n iiden 

m ukaan. Siten syntyi kaupungin 

ta lo ja sen a la kerta avattiin jä l 

leen ra v in to la liikkeelle . K aiken tämän 

jo h ta ja ksi tu li n e iti Lovisa J o 

hansson, tunnettu hyvin Sam ppalinnasta. 

M yös sä h kövalo t sytytettiin. 

m utta runous, se jo sta Ali 

unelm oi, ei tu llu t koskaan takaisin. 

M utta täm ä o li tu skin enää Phoen 

ixin tai uusien valo je n syy, vaan 

se o li ajvan yksin ke rta ise sti eläm 

änvirta itse, jo k a a ukoi itselleen 

uusia uom ia. 

□ 

Lomavalkaman juhannussalko 

eräs seutum m e viimeisistä 

■ T u rk u -s e u ra jä rje s ti noin 

k y m m e n e n v u o d e n a ja n tu r 

k u la is ille s u u re t ju h a n n u s - 

k o k k o ju h la t R u iss aloo n . S e u 

ra lu o p u i ju h lie n jä rje s tä m i 

se stä , m u tta v a sta av an ta p a i 

set ju h a n n u s ju h la t ja tk u va t 

n y k yä än K u stavin L o m av alka - 

m a s s a , jo n k a a lu e e n o m is ta a 

V a rs in a is -S u o m e n R aittiu s- 

p iiri. S e n jä s e n is tö ä ja m u u 

ta y le is ö ä o li tä n ä k in ke sä n ä 

p a ik a lla u s e ita s a to ja . 

E rikoisuutena o li "m a is to n g in " 

nostam inen, m ikä tapa on Ahvenanm 

aalla v ie lä yleistä, m utta Turun 

seudulla harvinaista. K okon polttam 

isesta on p itä n yt useana vuonna 

luopua, vaikka kokko on valm iiksi 

rakennettu. Valitettavan usein kokon 

p oltto on kielletty metsäpalovaaran 

vuoksi. 

Tilaisuudessa oli tälläkin kerralla 

m onipuolinen ja hyvä ohjelm a. 

Eläkkeellä oleva entinen Joutsenon 

kansanopiston rehtori Enok Reimaa 

ja pastori Aim o O risto olivat puhujina. 

N ähtiin kansantanhuja, le ik ittiin 

ja kauniit kansanlaulut olivat 

yhteislauluina. 

Suom alaiset juhannusjuhlat ovat 

valitettavan usein "h ä irik k ö je n ” 

kokoontum ispaikkoja ja siksi Lomavalkam 

an tervehenkiset tilaisuudet 

keräisivät enem m änkin yleisöä, jos 

käyttötilat ja muut resurssit olisivat 

riittävät. 

□ 

K u stavin L o m a v a lk a m a n ju h a n - 

n u ss alk o . — K u va L ali R in n e. 

Turun 

Kiikurit 

toiminut 

20 vuotta 

■ K an s an tan ss i- ja la u lu y h 

ty e T u ru n K iik u rit ry. v ie ttä ä 

jo u lu k u u s sa 2 0 -v u o tis ju h la - 

vuottaan , jo h o n liitiyy 9.— 17. 

12. 1977 jä rje s te ttä v ä ju h la 

viikk o , jo n k a a ik a n a jo k a is e 

na p ä iv ä n ä on e rila is ia tila i 

s u u k sia . Ju h la v iik o n tu n n u k 

se n a on ”2 0 v. työ v ä e n k u lttu 

u ria ” . 

Turun konserttitalossa on to im in 

tanäyttely, ju h la kokous ja 20-vuotiskonsertti 

u usitulla o h jelm alla, jo 

ta on harjo ite ltu kahden vuoden 

ajan. Lastentapahtum a järjestetään 

M artinsillan nuorisotalossa. Viikon 

ohjelm assa on lisäksi työpaikka-, 

sairaala- ja v a n h a in kotikonsertit 

sekä työväenlaulujen ilta. V iikko 

päättyy illa llisju h la ta n ssia isiin Turun 

linnassa. 

Turun K iik u rit on e siintynyt kotimaassa 

tu p a -illo ista valtio vie ra ilu - 

ju h la llisuuksiin sekä tehnyt runsaasti 

e siintym ism atkoja u lkom aille, 

mm. N euvostoliittoon, R uotsiin, 

Eestiin, Tsekkoslovakiaan, Tanskaan, 

U nkariin, Puolaan, H olla n tiin 

ja Saksan D em okraattiseen Tasavaltaan. 

Yhtyeen korkeatasoiset esitykset 

ovat saaneet k a ik k ia lla läm 

pim än vastaanoton ja k iittä v ä t a r 

vostelut. 

Turun K iikurie n jäsenm äärä, tanssijat, 

laulajat ja s o itta ja t on noin 

80 ja lisäksi P ikku-K iikure issa on 

jäseniä noin 40. Ju h la viikon tila i 

suuksissa esiintyy siis to is ta sataa 

kiikurila ista . K iikurie n jo h ta ja n a on 

Paula Paajanen ja P ikku -K iikurie n 

johta ja n a Raim o H äm äläinen, o r 

kesterin jo h ta ja n a Pentti Ilm onen 

ja kuoron jo h ta ja n a O tto N iko lics. 

Johtokunnan p u heenjohtaja on Y rjö 

Paajanen. 

□

Maamme vanhin ammattiautoilija 

viettää vaarinpäiviään Turussa 

Kahdeksan ajokorttia ja 36 vuotta "ratissa" 

K u v a m m e T -F o rd m e rk k is e llä v a u n u lla K alle V a in io ajo i 1920-lu vu lla 

lin ja a K a u p p a to ri— K o rp p o lais m äk i. 

Ensim m äisen kokem uksensa ja 

näkem yksensä a utoista K alle Vainio 

sai vuonna 1913 p olvenkorkuisena 

poikasena H alikon Hajalassa, 

jossa hän ko titila n sa ikkunasta näki 

kunnanlääkärin om istam an "ih - 

m evaunun” tekevän tie llä ta iv a l 

taan. Ensim m äisen autokyytinsä 

K alle V ainio taas sai m uutam ia 

vuosia m yöhem m in M arttilassa, kes 

ä ju h lilla , jo ille o li saapunut helsin 

k ilä in e n taksim ies ajattam aan 

yleisöä. 

— Parin k ilo m e trin k ie rro s maksoi 

50 penniä, m uistelee V ainio 

e lä m ysrika sta ajelum atkaansa. 

T ä llä m atkalla iskostui pojan 

m ieleen vauhdin hurm a. Kuitenkin 

k u lu i v ie lä vuosia, ennenkuin Kalle 

V ain io sta tu li am m a ttia u to n kulje tta 

H T u rk u lain e n K alle Vainio, 80, lie n e e tä llä h e tk e llä v an 

him p ia, ellei p eräti van h in a m m a ttia u to n k u lje tta ja m a assam m e. 

E n sim m äisen korttinsa hän sai 1920-lu vu n a lu ssa e li ju u ri silloin, 

kun auto ju lkisen a ja yks ity is e n äkin liik e n n e v ä lin e e n ä te 

ki to rv e t so id en tu lo a an s u o m ala is e en k a u p u n k ik u v a a n . 

— L iio itte lem a tta v o id aan san o a, e ttä a u to jen k e rä llä saapui 

m elu ja k iire k au p u n kiin , san o o m ies, jo k a n e ljä n v u o sik ym m e 

nen aja n on ta rk k a illu t e lä m ä n m e n o a A u ra n kau p u n g is s a 

tu u lilasin ta k aa. T ä n ä ä n hän v ie ttää ih ailta v an ty y tyväis e n ä ihm 

isenä e lä k e p ä iv iä ä n T u ru n U k ko ko d is sa. 

ja. Näiden vuosien aikana hän v ilje 

li veljensä kerällä maata, teki linn 

oitustöitä Helsingin liepeillä ja 

rataa M uurm anskiin. Turkuun hän 

saapui vuonna 1919 ja toim i aluksi 

m uutam ia vuosia poliisina. 

— En viihtynyt niissä puuhissa. 

K aupungin laita-alueet, etenkin 

N um m enm äki, olivat tuohon aikaan 

perin levottom ia seutuja. 

AUTOKOULUN 

AINOA OPPILAS 

Kalle V ainio jä ttik in sitten p o liisin 

puuhat ja hakeutui oppilaaksi 

J alm ari S a u r i o n autokouluun. 

— Taisin olla silloin koulun ainoa 

oppilas. V erstasjakso kesti kolme 

kuukautta ja s iitä sain e rillisen t o 

distuksen. Sen jä lkeen m enin insinööriajoon, 

jo h o n ei tu o llo in vielä 

kuulunut lainkaan k irja llis ta koetta. 

Uuden a m m attinsa harjoittam isen 

Kalle V ainio a lo itti taksissa Eerikinkadun 

ja A n inkaistenkadun kulmassa. 

Auto o li T -F ord-m erkkinen. 

S illä hän kyyditsi usein K auppahallista 

osto sm a tko ilta a n palaavia rouvia. 

— K orit kannettiin keittiö ö n asti. 

Luonnollisestikin. O lim m e yleisöpalvelijoita. 

Keväällä 1924 V ain io siirtyi taksista 

vasta alkaneen p a ika llisliike n 

teen palvelukseen, a u to n kulje tta ja k 

si lin ja lle K a u p p a to ri— K orppolaismäki. 

— Tämä o li ensim m äisiä, mahdollisesti 

jopa ensim m äinen, joukko 

liike n n e lin ja Turussa, m uistelee 

Kalle Vainio. Y rityksen pani alulle 

te h ta ilija Nie minen. Vaunun kori, 

jo ka o li sivu ista ja takaa avoin, 

tehtiin leikkika lu te h ta a ssa Tiilentekijänkadun 

varrella. 

KÄDENNOSTO LLA 

KYYTIIN 

Leikin m aku tuntuu m uistelujen 

valossa olleen silloisessa liikenteessäkin; 

linja-a u to p ysäkkejä ei ollut 

lainkaan. Vaunu seisautettiin jo 

kaisen kätensä nostaneen kadullakulkijan 

kohdalle. 

— A ina kadunkulm issa oli soitettava 

torvea. Näm ä s o ito t pillastuttivat 

usein hevosia ja saivat 

m aalaisukot sylkem ään suustaan 

k iro u k s ia . . . 

T a lviajo h e ik k o te h o is illa m oottore 

illa o li usein vaikeaa kaduilla, 

jo ih in o li m u odostunut syviä ajouria, 

krosseja. 

— Sivuutus o li paikka paikoin 

m ahdotonta. A joväylä o li erittäin 

kapea. T a lo n o m ista ja t puhdistivat 

näet vain jalkakäytä vät lumesta, 

joka sitten sai jä ä d ä v a lliksi kadun 

ja ajotien väliin. 

— Jä ä k e lillä käytim m e kettinkejä 

takapyörissä. P yryjen jälkeen kaupunki 

saattoi o lla päiväkausia ” tu 

kossa", s illä s illo in ei katsottu 

"hoppua hyväksi” . Eikä sitä saisi 

katsoa hyväksi nykyäänkään, to 

teaa kokenut kyytim ies. 

VANHALLA ROPPEELLA 

YLI KASKENAHTEEN 

Kalle V ainio ajo i m uutam an kuukauden 

lin ja -a u to a ja s iirty i sitten 

taas taksiin. Nyt asem apaikkana oli 

tori ja m iehen alla o li varsin h eikkotehoinen, 

sivuvaihteinen saksalainen 

Opel. 

Eräs K askenm äen taitava ylitys 

teki sitten, jä lle e n m utkan Kalle 

Vainion eläm änm enoon. T uo a jo vie 

miehen lin ja -a u to n kuskip u kille , nyt 

linja lle K auppatori— Itäinenkatu— 

Betaniankatu. 

— O li aika ilja n te in e n ja ikävä 

keli kerran, kun sain kyytiini polkupyöräkauppias 

R e u n a s e n . Hänet 

o li vietävä to rilta Kaskenahteen 

yli. Tuohon aikaan ahde m uodostui 

usein a u to ilija lle hankalaksi kohteeksi 

ja sen ylittä m in e n vaati monesti 

yrityksen jo s to isenkin . M i 

nulla oli h e ikkotehoinen auto, siksi 

vauhditin m enoa jo hyvän matkaa 

ennen m äkeä ja pääsim m e kuin 

pääsim m ekin nyppylän ylös. Tästä 

mäen ylityksestä ” vanhalla roppeella" 

sain kauppiaalta kehum iset, työtarjouksen 

ja lisää palkkaa. 

VAPAA AALLO PPI 

VAUHDITTI MENOA 

— E nsim m äisistä autoistani paras, 

oikea loistovaunu, o li kahdeksansylinterinen 

H um bm obil, alkeellisin 

taas saksalainen O pel, jossa sekä 

ja rru t että vaihteet olivat korin 

ulkopuolella. Täm än auton ja m o 

nien m uiden h e ikkotehoisten vaunujen 

m enoa va u h d ite ttiin ns. vapaalla 

a a llo p illa . "K o n s ti" m erkitsi 

VEIJARIVAARIT 

tiku tiku löylyssä 

Sanat: 

Säv.: 

S ovitus: 

M aj-Lis Niemineva 

Erkki Annola 

Heikki Kotila 

S ointufaarit: Erkki U otila, Kalle Tolonen, Juho Kujala, 

Lauri Raita, N iilo Niemelä, Paavo Hurme, 

Olavi N arkia ja Rudolf Lehtinen. 

V eijarivaarit: Emil Sirkiä, A d o lf Tuom inen ja 

Paavo Kajander 

(M usikaali esitettiin mm. Turku-seuran hallituksen jä senille 18. 5. 

1977 Turun Ukkokodissa pidetyn hallituksen kokouksen yhteydessä). 

V e ija riv aa rit sau n an la u te illa tiku tiku lö ylyjä h e itte le e . . . 

M ak oisa t m uistot vuoro llan sa k iu k a a lle k u u m a lle p a is k e le e . . . 

On siinä ta rin a a, on siinä tu rin aa , kilvan kun ky lv etää n yh d e ss ä. 

V u o sisadan vaih teen, n u o ruuden h u u m a, m u istellessa 

M am m a ku lta a löylyssä! 

V a sto ja väsättiin , vih to ja h au d o ttiin , 

tiku tiku löylyjä heitettiin . 

H ersyili laulut, h ilp e ät h etk e t V e ija riv a a rie n ajassa. 

K o ivu n m ahla se vo im aa an toi, vasta o li lä m m in ja p e h m e ä . 

V e ija riv a a rie n h yvänolon tu nn e — o n n en p u u sk ak sl tiku tiku to i. 

S a u n ak affe ita ju o d es sa n sa , silm ään tu li tip p a jo s to in en kin . 

K u llan kerä llä , en n en va n h aa n ; tiku tiku lö ylyssä h aa ve iltiin . 

V a lla tto m a n n u o ruuden saun ah e tk iä, k iu k a a lle k u u m a lle p in o ile e . 

Vasto ja väsättiin , vih to ja hau d o ttiin , 

tiku tiku lö ylyjä heiteltiin . 

H ersyili la u lu t, h ilp e ät h etket, V e ija riv a a rie n ajas sa . 

K o ivu n m ahla se vo im aa an toi, vasta o li lä m m in ja p e h m e ä . 

• 80-vuotias K alle V ainio tutustum assa nykypäivän auton laitteistoihin. — 

Kuva E rkki Paakki. 

sitä, että pakokaasu laskettiin pienestä 

luukusta ulos ennen sen menoa 

äänenvaim entajaan. Vapaa aalloppi 

— nim itys oli yleinen taksim 

iesten keskuudessa — p iti kovaa 

ääntä, m utta lisäsi to d e jla koneen 

tehoa. 

KAHDEKSAN KORTTIA 

M uutam an kuukauden lin ja -a jo n 

jälkeen Kalle V ainio sai jälleen 

uuden työtarjouksen, nyt Turun 

Rautakaupasta. Hän meni talo o n — 

ja jäi sinne 32 vuodeksi. Näiden 

vuosien aikana hän o li m ukana 

vain yhdessä kolarissa — m o o tto rip 

yörä ilijä ajo i hänen päälleen — ja 

Vainio sai vain kerran sakot y linopeudesta. 

Kaiken kaikkiaan K alle V ainio 

ehti to im ia am m atissaan 36 vuoden 

ajan ennen eläkkeelle siirtym istään. 

Kortti hänellä on o llu t 40 vuotta. 

— Olen ajanut loppuun kahdeksan 

eri korttia, laskeskelee mies, 

joka tänään, vaarinpäivinään, m ielellään 

seurailee eläm än m enoa ja 

liikennettä Turussa. 

— Hyvin menee, hän sanoo. K uljettajat, 

jo ita nyt on paljon, to tte le - 

vat o hjeita. O ikein ! L iikennevaloja 

vain saisi o lla kadunkulm issa nykyistä 

enem m än. 

□ 

RAILI K IIA N LIN N A

Turun Musiikkijuhlat — 

Turku Music Festival 1977 

■ K un tä m än vu o tis te n m usiikkiju h lien o h jelm a s u h teellisen m y ö h äis essä 

v aih e essa v iim e k e v ään ä julkistettiin , oli ensim m ä in e n re ak tio n i v ä h in tä ä n 

k in v a ra u k s e llin e n : koko siinä k o n serttim äärässä, k a ik k ia a n v iis ito ista, m i 

kä sisältyi festivaalie n m a tin ea - ilta- ja y ö ko n serttien s a rja a n , oli vain 

m u u ta m a jo ka kiinnosti e n n ako lta ja yleisilm e oli san o is in ko ta s a is e n h a r 

m a a, ilm an erityis em p iä kohoko h tia. V astaavia tilais u u k sia o li ta lv e n m itta 

a n o llu t u s eita k in , jo p a p arem p ia sellaisia, e ik ä jo kin k o k e ilu s u o ra a n 

K u h m o n fe s tiv a a le ilta tulevilla v ierailla suurem m in in n o stanut. S a m a n 

k a lta is ia re aktio ita tuntui olevan ilm assa en n en ju h lien a lk a m is ta e n e m 

m änkin . 

TO TU U S ei sitten kuitenkaan o l 

lu t aivan niin masentava. Itse asiassa 

o soitta u tu ivat m onet ju h lie n tilaisuuksista 

yllättävänkin kiinnostaviksi. 

olko o n kin , että varsinaiset 

v etonaulat vuoden 1977 festivaale 

ilta puuttuivat. Iltakonserttien sarjan 

a lo itta n u t Händelin Messias kytkeytyi 

suoraan perinteisiin m enneiltä 

vuosilta, vaikka esiintym ispaikkana 

o lik in konserttita lo tuom iokirkon 

sijaan ja esiintyjävoim at kotim aisia. 

Leif Segerstam ei yleensä päästä 

käsistään välinpitäm ätöntä työtä, ja 

m u siikin kokonaisjohto o li näin ollen 

luotettavissa käsissä. S olisteista 

tehosivat Irm a U rrila ja Päivi 

H e ikinheim o Kari Kuopan ja Jaakko 

Ryhäsen ollessa ainakin kuullussa 

esityksessä lähinnä harrastelijatasoa. 

Tam perelainen Händelkuoro, 

jo n ka o li h arjoittanut Matti 

V ihtonen, om asi riittävät edellytykset 

tehtävän m usiikilliseen toteuttam 

iseen: kokonaisuuden pilasi kuitenkin 

suom enkielinen esitys, mikä 

aivan erinom aisen suuressa määrin 

kiusasi m uuten selvästi havaittavissa 

o llu tta pyrkim ystä m usiikilliseen 

autenttisuuteen. 

M U ISTA iltakonserteista jä i m ieleen 

m erkittävim pänä tapahtum ana 

G abrie li-kvarte tti, jo ka jälleen kerran 

näytti asiaa harrastavalle kuulijakunnalle, 

m ikä m erkitys on vhte 

issoito lla . S iinä kalpenivat jopa 

Kuhm on kam arim usiikkipäivien tähdet, 

jo itte n oma Schubert- ja 

Brahm s-ohjelm a Turun linnassa 

ei suinkaan o llu t huono sekään, 

puhum attakaan jostain kolm en sellon 

m atineasta tai eräistä sooloesiintym 

isistä. Kenneth S illito, 

B rendan O 'R eilly, lan Jewel ja 

Keith Harvey tekivät erittäin tasap 

ainoista työtä Shostakovitshin ja 

D ebussyn kvartetoissa. Ehkei ollut 

kyse kvartettisoitosta aivan maail- 

Ilpo Tolvas 

man huipulta, mutta esiintulleet 

korkeudet olivat kyllä m uille kuulluille 

alan yrittä jille tällä kertaa ylikäym 

ättöm iä. Kuhmossa opettajina 

toim ineet Eli Goren, Yoshiko Arai, 

Jouko M ansnerus, W illiam Pleeth, 

Seppo Kimanen, Roger Moog ja 

Esa Kamu tekivät, kuten jo totesin, 

laadukasta työtä, mutta näin pienen 

ajan yhteistyöllä ei kam arim usiikin 

huipulle kiivetä, eikä kuuluisa "K u h 

mon henki” ole aivan samaa kriittisem 

m än turkulaisyleisön edessä, 

jo lla on o llut tilaisuus tehdä verta - 

luja oikeastaan jo 1790-luvulta asti, 

jo llo in Turun soitannollinen seura 

perustettiin, siitä astihan on tässä 

kaupungissa o llut säännöllistä konserttitoim 

intaa. 

FOU TS'ONGIN pianoilta ja Turun 

kaupunginorkesterin sinfoniakonsertti, 

joka päätti m usiikkijuhlat, 

olivat m olem m atkin kohtuullisen 

tasoisia tilaisuuksia, jälkim m äinen 

jopa yllättävän hyvä, m utta eivät 

kuitenkaan m illään tavoin erityisen 

m ieleenjääviä. Fou T s'o n g in Schubert 

oli itse asiassa m elkoisen vaisu, 

ja vaikka päätteeksi kuultu Chopin-osasto, 

e rityisesti h-m ollisonaatti, 

o lik in to ista m aata, ei konsertti 

kestänyt v e rta ilu a m enneitten vuosien 

p ia n o ilto je n kanssa. Tilaisuutta 

varten erikoisvahviste ttu Turun 

kaupungin o rkeste ri te ki Pertti Pekkasen 

jo h d o lla hyvää työtä näyttäen 

m ihin tä llä kin jo u k o lla pystyttäisiin, 

m ikä li v o ita is iin saada aikaan vastaavanlainen 

vakiokokoonpano. Rodion 

S hstshedrin pianosolistina 

s o itti om an ensim m äisen konserttonsa 

v u o d e lta 1954 m estarin tavoin: 

itse m u siikki ei kenties ole 

kovin syvältäluotaavaa m utta helppoa 

ja värikästä kuunneltavaa. Orkesterin 

osuus ansainnee erikoism 

aininnan. m yös päätteeksi kuultu 

S ib e liu kse n viid e s ja Beethovenin 

a lkunum erona soitettu Egmontuvertyyri 

o n n istu iva t hyvin. 

M A TIN EASARJASSA ta rjo ttiin tänä 

vuonna enim m äkseen tavanom 

aisia e sityksiä. Hiem an ehkä yllättäen 

jä i sarian ensimmäinen 

konsertti. Juha-P ekka Vikm anin ja 

Eero H einosen viulu-p ia n o d u o mieleen 

ke n tie s onnistuneim pana . vaikka 

kum paakin on voitu kuulla jo 

m uissakin p u itteissa. Toisenlaista 

m u siikkia e s ittiv ä t ruotsalainen 

kansa n m u siikkia edustanut yhtye 

Folk o ch R ackare. sekä englantilainen 

F o rtu n e 's Fire, herrat Wvnford 

Evans (te n o ri) ja C arl Shavitz (luuttu). 

jo k a tu lk its i E lisabethin ajan 

m u siikkia 1500-luvun Englannista 

ja R anskasta. Täm ä m atinea oli 

m yös e rittä in onnistu n u t, joskin olisin 

m ie lu u m m in s ijo itta n u t sen yökonserttie 

n sarjaan vaihtamaan 

paikkaa sam ana iltana esiintyneen 

tanska la ise n E lsin o re Playersm 

kanssa. Kolm en sellon m uodostam a 

yhtye (E rkki R autio, S eppo Kim a 

nen ja W illiam Pleeth) e siintyi matineasarjan 

puitteissa Paraisten 

kirkossa sopeutuen sellaisenaan 

kohtuullisen hyvin täm änvuotiseen 

ohjelm akokonaisuute en, josta siis 

varsinaiset ko h o kohdat jäivät suurim 

m aksi osaksi uupum aan: Erkki 

Rautio e siintyi lisäksi sekä kapellim 

estarina että so listin a Kuhmon 

kam ariorkesterin iltakonsertissa. 

Erityisen a nsiokkaaksi o soittautui 

juuri tässä tilaisuudessa nuorten 

soittajien tuore ote m u siikin tekemiseen, 

m itä Raution om a soolosuorituskin 

Haydnin C -duurikonsertossa 

oli om iaan korostam aan: ilman 

tätä tu o re u tta o lis i koko konsertti 

o llu t jo ta k u in k in tarpeeton 

ainakin festiva a lip u itte issa . Jopa 

viim evuotiset m ain e ikka a t salzburgilaisvieraat 

o lisiva t voineet ottaa 

oppia siitä, m iten m u siikkiin sentään 

voi suhtautua. M atineasarjan 

päätteeksi ku u ltiin T u u la N ienstedtiä 

Uwe W egnerin (piano) ja Ilari 

Lehtisen (viulu) avustam ana: tila i 

suuden ansioksi laskisin ohjelm a- 

valinnan, m uuten ei tässäkään juuri 

noustu tavanom aisen yläpuolelle. 

VIIM EVUOTISET uutuudet, yökonsertit, 

ja tku iva t m yös näillä m usiikkijuhlilla. 

D iego B lancon ja G unilla 

von B ahrin yhteisestä tilaisuudesta 

siirryttiin D ikto n iu s-illa n kautta Elsinore 

P layersien kokeilevaan konserttiin 

S ibeliusm useossa: kaikki 

kolm e tila isu u tta olivat m elkoisia 

yleisöm enestyksiä loppuunm yydyin 

salein (kahden e n sinm ainitun osalta). 

O hje lm a llise sti ei näissä konserteissa 

oikeastaan ta rjo ttu kovin 

erikoista, elle i sellaiseksi lue v iim 

eistä konse rttia m oderneine 

osuuksineen. Elm er D iktoniuksen, 

parem m in ru n o ilija n a tunnetun, säveltuotanto 

on varsin vähäistä ja 

suurin osa siitä kuultiin Taru Valjakan 

laulam ana Sibelius-museossa, 

avustajana M arketta Valve pianon 

ääressä ja Juha M uje lausujana. 

Kovin m odernia ei tämä aikanaan 

yltiöpäisen rohkeaksi luonnehdittu 

m usiikki enää ollut, edes taustan 

huom ioonottaen, siinä suhteessa yltivät 

tanskalaiset Elsinore Playersin 

m uusikot pidem m älle. Tosin suurin 

osa heidänkin ohjelm istostaan 

edusti tavanom aista, jo hyljättyä 

dodekafoniaa verraten m ietoine yllätysm 

om entteineen, eikä pyrkimys 

tavanom aisesta poikkeavan yleisön 

saavuttamiseen tainnut sekään o i 

kein toteutua. 

ERÄÄNLAISEN pulman m uodosti 

kuluneilla m u siikkijuhlilla käsiohjelma, 

joka paitsi sitä. että se oli harvinaisen 

täynnä kaikenlaisia virheitä, 

o li myös melkoisen epäjohdonmukainen 

ja tuotti vaikeuksia kaikille, 

jotka halusivat seurata koko 

konserttisarjaa. M ikäli yhden ainoan 

ohjelm an painattam inen ei 

enää onnistu, ehdottaisin että kukin 

konserttisarja saisi oman ohjelm ansa 

jolloin tarvittaisiin korkeintaan 

neljä erillistä kirjasta (Ruisrock ja 

ilm aism usiikki voitaneen yhdistää). 

Eri asia on se, että koko käsiohjelmapulm 

a pitäisi ratkaista toisella 

tavoin: nykyisentyylisen inform aatioarvo 

on vähintäänkin kyseenalainen. 

O saltaan on hankaluuksia varm 

aankin tuottanut se tosiasia, että 

järjestelyjen suhteen on taas tapahtunut 

muutoksia. Tätä k irjo ittaessani 

tiedetään, että nykyisten 

toim ihenkilöitten työsuhde päättyy 

syyskuun lopussa mistä johtuen ensi 

vuoden suunnitelm at lienevät 

verrattain avoimia. Tehty ratkaisu 

ei m inusta tunnu onnistuneelta, pikem 

m inkin hätköidyltä. Julkisuudessa 

esiintyneet lausunnot p yrkim isestä 

toim innan vakiinnuttam iseen o r 

ganisaatiom uutoksin ovat kyllä periaatteessa 

kannatettavia — m u 

siikkiju h la t evät enää ole m ikään 

yksinkertainen asia ja su u n n itte lu s 

sa on pyrittävä p itkäjännitteisyyteen 

toisella tavalla kuin m ihin tähän asti 

on o llu t m a hdollisuuksia — m utta 

nähtäväksi jää, tulevatko suunnite 

llu t toim enpiteet om aam aan parantavia 

vaikutuksia. E siin tu llu t into 

entisten to im ih e n kilö itte n poissiivoam 

isessa ei vaikuta erityisen 

lupaavalta alulta: m ikäli kuvitellaan, 

että esim erkiksi ensi vuoden ju h la t 

saadaan aikaan a m atöörivoim in kuten 

joskus 1960-luvulla, saatetaan 

erehtyä pahastikin. Saavutetun kokem 

uksen käyttäm ättä jättäm inen 

tuntuu lähinnä tuhla u kse lta m ikä 

aikanaan saattaa kostautua yllä ttä 

vien vaikeuksien ilm etessä: se lla i 

sista taas ei näissä kuvioissa tule 

olem aan puutetta. T iettävästi ei 

sentään, ainakaan vielä tässä vaiheessa, 

suunnitella m u siikkiju h lie n 

supistam ista pelkäksi korkeatasoisten 

iltakonserttien sarjaksi, jo lla isia 

ne viim e vuosikym m enellä olivat. 

Koko 1970-luvun ajan on T urun festivaalien 

yleiskuvaan kuulunut musiikillise 

n tarjonnan laajenem inen 

ja m onipuolistam inen: ju lkiste n varojen 

käyttö pelkästään erään m u- 

siikkijuhlasektorin hyväksi olisi täysin 

väärin ja lisäksi selvää taantumista. 

Jatkoa harkittaessa to iv o is i- 

kin käytännön jä rje n saavan sanansijaa 

vähem m än tärke itte n arvovaltakysym 

ysten jäädessä syrjään: T u 

run m u siikkijuhlien kaikin p u o lin e n 

kehittäm inen lienee sentään ka ikkien 

asianosaisten, niin jä rje stä jie n 

kuin k u u lijo itte n kin m ielestä keskeisintä. 

□ 

ILPO TOLVAS 

Turun kaupunginorkesterin 

viisi vuosikym m entä 

■ M o n ip u o lis en m u siikkieläm än peru sp ilarin a p id etään o ikeute tu s ti v a k i 

na is ta am m a ttis o ittajisto a. T ä h än oivallukseen p o h jautu vat m yös p u o len 

vu o sis ad a n ta k a is e t Turu n kau p u n g in o rkesterin syntyvaiheet. N iitä s e lv e n 

tä v ät y ksity is k o h d at sivuuttaen todistavat täm än päivän n ä kym ät te h ty jen 

p ä ä tö s te n k au askan to isu u d esta. T urun S oitan nollisen S eu ra n rik k a ille 

p e rin te ille ra ken n e ttu on sopeutunut vähintäinkin tyydyttävästi v u o sik ym 

m e n ie n saato ssa kulloisiinkin olosuhteisiin. 

JO ITAKIN ratkaisevia kehityksen 

käännekohtia m ie liin palauttaen on 

ehkä m erkittä vin tä K onserttitalon 

valm istum inen 50-luvulle siirryttä e s 

sä. A kustiikalta a n maan parhaaksi 

lajissaan k iite tty sali to i mukanaan 

uudet vaatim ukset. E tu sija lle kohosi 

tällöin o rke ste rin m äärätietoinen 

laajentam inen. T o isaalta kapellim 

estarien vaihdokset ovat värittäneet 

taiteellista julkisivua. Oman 

sektorinsa muodostavat sitten musiikkiju 

h la t, m usiikkiteatteri oopperasta 

operettiin, m usiikkioppilaitokset 

ja harrastajayhtyeet tavalla tai 

toisella orkesterin toim intoihin kytkeytyen. 

KAIKEN arvostuksen m enneelle 

suoden on kuite n kin o rkesterin 

nykyhetken tilanteen kartoittam inen 

tä hdellisintä. M u s iik illis e n v ie s tin 

nän räjähdysm äinen kasvu ja keinovarat 

to im ivat tahollaan vääjääm 

ättöm inä kriteerioina. Radion, tv:n 

ja levytyksien v ä lityksellä pysyy 

aktiivinen k u u lija ajan ta salla niin 

taite e llise n kehityksen kuin esityk-

Päivö Saarilahti 

sellisen laadukkuuden suhteen o lin 

paikastaan riippum atta. Tässä kilvassa 

on edetty jo p a niin pitkälle, 

että m ikään ei o le mitään. S ilti on 

lo h d u llis ta havaita, että m ekaaninen 

to ista n ta elintason statukseksi 

kohotettunakaan ei pysty korvaamaan 

v ä litö n tä kosketusta taite e lliseen 

tapahtum aan ja sen ainutkertaisuuteen. 

EDELLÄ olevan valossa on ensiarvoisen 

tärkeätä, että 50-vuotisju 

h la k o n s e rttiin s a valm istautuva Turun 

kaupungin o rke ste ri pystyy yllä 

pitäm ään tasoa, jo ka on johtanut jo 

p arin vuoden ajan toistuviin sinfo 

n ia konserttie n uusintoihin. Vähäisin 

tä tässä kilvassa ei ole se, että 

T urun kaupunki edelleenkin suhtautuu 

m yötäm ielisesti aivan lähitulevaisuudessa 

välttäm ättöm iin o r 

kesterin laajennuksiin. Näin siitäkin 

huolim atta, että tärkeim pien 

vakanssien m uuttum inen sopim usp 

a lkkaisiksi ja ju u ri saadut sellon 

sekä basson vira t ovat elim inoineet 

pahim m at puutteet. 

M ITÄ tule e ohjelm a llisiin lin jo i 

hin, o llaan niiden suhteen eräänla 

isella vedenjakajalla. Jos nuorien 

kuulijo id e n osuus kaupunginorkeste 

rin yleisöm äärissä näyttää ja tk u 

vasti lisääntyvän, löytyy sille vastine 

o rke ste rin kin ikärakenteessa. Uusi 

s o itta ja p o lvi on täyttänyt aivan 

m uutam an vuoden kuluessa ne 

aukot, jo tk a ovat syntyneet vanhoje 

n veteraanien siirtyessä ansaitu 

lle eläkkeelle. Olevassa tilanteessa 

on suhtautettava to isiinsa kaik 

ille o rk e ste re ille ja k u u lijo ille niin 

o le e llin e n kantaohjelm iston tuntemus 

om an aikam m e virtauksiin. 

Tässä onnistum inen merkitsee 

haastetta yhtä lailla soitta jille kuin 

k u u lijo ille k in . Luottam us puolin ja 

toisin ratkaisee viim e kädessä sen, 

säilyttä ä kö Turku arvostetun asem 

ansa valtakunnallisessa m usiikillisessa 

tietoudessa. 

□ 

PÄIVÖ 

SAARILAHTI 

LÄIKYTÄ LÄNTINE 

Läikytä län tin e , n o stata la in e 

leivoset le n tä vä R u issaios taas, 

A iristo rann o il on s im m o n e m a in e 

e ttei sen ka u n e m p p a p a ik k a o i m a as . 

Lo kk itte le n tä m is t k e lp p a sun katto , 

p aa ttie seila m is t tu ulise l sä äl, 

ja lkk as tes a lla on tu aks u va m atto 

kialo t ja v u a ko t ku k k im is p ä ä l. 

S u o je lla satto ja to rju ta ta ik k a 

linna ja kirkk o sai aiko in a s, 

tam m i ja v a h te ra u h m aa va a ik k a , 

tyäntävä m a a a lle ju u ris to ja s 

Va ik kia k u lkk e o m m a a m iä h e m p o lkk u , 

h ik ke o vaatin u a rkkija ty ä 

koulus jo ta a to k k i o ttiv a t to lkk u , 

k u m m ottis h ä ä re tä h a lla ja yä. 

V iä lä k i lö yrät, jo s k a iv e le k ku m p u i 

a u ro l ja m ia ko i ja ta p p a ra n p äit. 

Ussen tää l soitettu on so tatru m p u i 

turvattu T u rkk u ja ra n n iko i n äit. 

N euvova m uistot m yäs n ykyk an s sa : 

usko ja kylvä ja viije le va a, 

v ä is te le v ia re ste o p p i ja an s sa , 

vä ärtti su le m p es on syn ty m ä m aa . 

A . T . K O S K IM IE S 

Turussa 30 ” kuuden 

ällän” kirjoittajaa 

■ Kevään ylio p p ila skirjo itu k 

sissa k irjo itta jia oli 13 eri 

koulussa yhteensä 1 048, 

joista hyväksyttiin 949 eli 37 

vähemmän kuin viim e vuonna. 

Reputtaneita o li siis 99. 

"K uuden ä llä n " kirjoittaneita 

o li tänä vuonna 30. 

Uusien ylioppilaiden luvut kouluittain 

(suluissa koulun vanha nim i) 

ovat seuraavat: 

Puolalanm äen lukio (Puolalan 

yhteislyseo) 124, Tuureporin lukio 

(Turun suom alainen yhteiskoulu) 

113, Turun N orm aalikoulu 104, 

Luostarivuoren lukio (Luostarivuoren 

yhteislyseo) Turun Iltaoppikoulu 

78, Kastun lukio (Raunistulan 

yhteislyseo) 72, Kupittaan lukio 

(Kupittaan yhteiskoulu) 61, K atedralskolan 

i Åbo 59, Juhana H erttuan 

lukio (JH:n yhteiskoulu) 58, 

Aurajoen lukio (A:n yhteiskoulu) 57^ 

Pernon lukio (Pansion yhteiskoulu) 

55, M useom äen lukio (Turun lyseo) 

44 ja E skelin lu kio (Turun klassillinen 

yhteislyseo) 32. 

Kuuden la u d a tu rin kirjoittajat: 

Turun N o rm a a likoulu : Heli Huhta, 

Kari H einistö, P ekka Leskelä. Jaakko 

Kuosm anen, S eija Järvinen, 

Pekka V iitasalo, S isko-Leena Silvàn, 

A n itta S trandén ja Kai Rennes. 

Puolalanm äen lu k io : Eija Nurmi, 

Päivi Nym an, T u u la Saarinen, Raija 

U im onen, Paula V a in io ja Risto 

V irtanen. — T u u re p o rin lu kio : Jukka-Pekka 

K uokkanen, A arne Lehtola, 

M arkku N orvasuo, Risto Tertti 

ja P irkko K o rtekangas kaikki viisi 

III A luokalta. — M useonm äen lukio 

: Juha-M a tti K ulm ala ja Juhani 

Raunio. — Kastun lu k io : Leena 

A lanne ja Leena Parikka. Luostarivuoren 

lu k io : A nna-M a ria Virtanen 

Juhana H erttuan lu k io : E liisa Pietiläinen 

sekä K atedralskolan i Åbo: 

A nna-S tina N yby ja Per Forssell. — 

T urun Ilta o p p ik o u lu : Hannu Laaksonen 

ja P e rtti U lander. □ 

Professori 

MATTI SAINIO: 

Turun suuri runoilija 

ja hänen aatemaailmansa 

kuvaaja 

V. A. K oskenniem i 

TÄM ÄN k irjo itta ja jo u tu i ensi kerran 

tekem isiin V. A. Koskenniem en 

uskonnollisen aatem aailm an kanssa 

nuorena ylio p p ila a n a lukiessaan 

hänen teoksensa "R oom alaisia run 

o ilijo ita ” pako llisen kirjallisuuden 

historian o p p ik irja n rinnalla tenttiin 

valm istautuessaan. Jo silloinen 

nuori o p is k e lija huom asi että 

Lucretiuksesta k irjo ite ttu tutkielm a 

poikkesi teoksen m uista esseistä. 

Se o li ikäänkuin persoonallisem pi. 

Tuntui kuin K oskenniem i olisi puhunut 

om assa asiassaan. 

K oskenniem i k irjo itta a : "K uolem a 

on e p äilem ättä L ucretiuksen persoonallisin 

p ro b le e m i." N iin oli 

m yös K oskenniem en. ” Voi sanoa, 

että hänen geniu s runonsa on kasvanut 

Kuolem an siip ie n a lla ." Koskenniem 

en kuoltu a ju lk a is i eräs 

kaikesta päättäen hyvin nuori ylioppilasnero 

ivallisen kirjoituksen 

K oskenniem en kuolem asta, jossa 

annettiin ym m ärtää, että runoilijan 

kuolem anajatus oli vain keikailua. 

Tämä ei tunnu uskottavalta, kun 

tarkastelee K oskenniem en koko 

eläm änkuvaa. S iksi johdonm u ka i 

nen hänen kuolem an ongelm ansa 

on. Ei tosin voine kieltää, etteikö 

Koskenniem en tuotannossa, sekä 

runoudessa että proosassa, ole 

tiukkaa m uodon noudattam ista, 

mutta tätä tu skin voi pitää pahana, 

varsinkin aikana, jo llo in m ainos ja 

halpahintainen v iikkole h tip a u h u te 

kevät parhaansa turm ellakseen kie- 

Ien tajun, kasvattaakseen yleisönsä 

kielellisen mauttomuuden hyväksymiseen, 

jopa norm ina pitämiseen. 

Toinen Koskenniemen perusongelm 

a o li uskon ja epäuskon välinen 

ristiriita. Lucretius-esseessään 

hän kirjoittaa: ” Suuret uskojat ja 

suuret epäilijät löydetäänkin varmaan 

samalta linjalta, sillä voim 

meko kehittää uskoksi mitään, jota 

jo kin ääni meissä ei alati kiellä, ja 

voim m eko päivastoin kieltää tässä 

mielessä muuta kuin sitä, jota jokin 

osa meidän persoonallisuuttam m e 

lakkaam atta kehoittaa uskom aan?” 

Uskon ja epäuskon ristiriitaa tuskin 

voidaan selvemmin ilmaista. 

Y rjö Luojola 

KOSKENNIEMEN aatemaailma on 

saanut arvoisensa tutkijan ja kuvaajan 

Y rjö Luojolassa, Turun 

omassa pojassa. Useimmat turkulaiset 

tuntevat hänet Martin seurakunnan 

kirkkoherrana, harvemmat 

uskonnonfilosofian tutkijana. Hänellä 

on o llut erinom aiset edellytykset 

tehtäväänsä. Syvällisesti uskonnonfilosofiaan 

ja aatehistoriaan perehtyneenä 

hän on voinut mennä 

W äinö Aaltosen 

koulu tuhoutui 

tulipalossa 

■ A kateem ikko W äinö A a l 

tosen n im ikkokoulu Turun 

Hirvensalossa tuhoutu i korjauskelvottom 

aksi perjantain 

17. 6. 1977 vastaisena yönä 

syttyneessä tulipalossa. 

Vuonna 1880 rakennetun koulurakennuksen 

kantaosa ja 

T-m uotoisen rakennuksen vasen 

sakara paloivat pahasti. 

Palon yhteydessä tuhoutui 

myös sivukirjasto tä y d e llisesti. 

Akateem ikko A altosen poika, 

professori Matti A altonen on luvannut 

lahjoittaa isänsä n im ikko - 

koulun tulipalossa tuhoutuneiden 

veistosten tila lle uudet. Lahjoitus 

käsittää Kiven, S ibeliuksen ja 

Ståhlbergin pää-veistokset sekä 

Kahlaaja-patsaan. Savun m ustuttamat 

re lie fit Sydäm eni laulu ja Keinu 

saataneen entisöityä. 

Turun kaupunginhallitu s on päättänyt 

ensi vuoden talousarvion laadinnan 

yhteydessä käsitellä kuvataidelautakunnan 

ehdotuksen ns. 

eduskuntapatsaiden sijo itta m ise sta 

W äinö Aaltosen museoon. K ipsiset 

patsaat s ijo ite tta isiin m useon ns. 

veistosaliin ja pronssiset versiot 

museon terassille. 

□ 

pintaa syvem m älle. A n tiikkista ilm 

aisum uotoa noudattelevan kuoren 

alta hän on löytänyt ihm isen, elämän 

perim m äisten kysymysten 

äärellä ponnistelevan. 

K oskenniem i-tutkim uksensa Luojo 

la alo itti vuonna 1962 ilm estyneellä 

teoksellaan ” V. A. Koskenniem en 

totuudenetsijä-m otiivi” . Tätä aihep 

iiriä hän on ja tka n u t teoksellaan 

"V. A. Koskenniem en uskonnollinen 

m aailm a" (1977). 

Erityistä arvoa hänen teoksilleen 

antaa se, että hän on keskustellut 

runoilijan kanssa useita kertoja, ja 

ru n o ilija on vo in u t seurata teoksen 

valm istum ista, m utta ei enää nähnyt 

ensim m äisenkään teoksen valm istu 

m ista painettuna. 

Kun on kysym ys nk. julkisuuden 

henkilöstä, on k a ikella u sko n n o llisella 

to im innalla, m yös kirkolla, 

suuri kiusaus käyttää heitä keulakuvina, 

propagandakyltte inä. T u tkija 

ei voi o lla sielujen poliisi eikä 

tietää, m ikä on pintavaahtoa ja m i 

kä todella syvyyden virtaa. 

Näyttää kuite n kin siltä, että Luojo 

la on o nnistunut löytäm ään Koskenniem 

en syvim m ät ongelm at: 

kuolem an ongelm an sekä uskon ja 

epäuskon ris tiriid a n . 

□

Turkulaisia kuvataiteilijoita 

II 

M U S T A I N V E L J E S T E N K U J A 

V a r t io v u o r e n e te lärin te e llä, K a s - 

n a h t e e n p ä ä llä , M u s t a in v e lje ste n 

k e 

k u ja n va rre lla , s iin ä m is s ä e n n e n 

o li p r o fe s s o r i J o h a n G a d o lin in p u u 

t a rh a n laita, sija it se e Hjorte n , a rk 

kitehti S t ra n d e llin su u n n itte le m a 

GRAFIIKAN MESTARI 

HARRY HENRIKSSON 

k o lm ik e r r o k s in e n ju g e n d -ta lo , T u 

ru n k o ris te e llisim p ia ja ro m an ttis 

im p ia r a k e n n u k sia . 

T ä s s ä h is t o r ia llis e s s a m iljö ö s s ä 

a s u u t a id e g ra a fik k o , ku vataite ilija ja 

e n tin e n p iir u s t u s k o u lu n re htori H a r 

ry H e n r ik s s o n r o u v a n s a t a id e g ra a 

fik k o L a ila n (S ä ilä ) k a n s s a . H e ovat 

a s u n e e t t ä s s ä s a m a s s a t a lo s s a 35 

vuotta. R a n s k a la in e n ta id e filo so fi 

T a in e sa n o o , että y m p ä r is tö llä on 

r a t k a ise v a v a ik u t u s ta id e te o k siin . 

U s k o m m e k in , että h ä n e n t e o ria n sa 

a in a k in t ä s s ä ja nyt p itä ä p a ik 

k a n sa . O n h a n H a rry H e n r ik s s o n in 

e r ä s a ih e m a a ilm a h ä n e n sy n ty m ä - 

k a u p u n k in s a T u ru n k a d u t ja n iid e n 

v a rre lla o le v a t v a n h a t ra k e n n u k se t. 

Fritjo f S t ra n d e ll p iirs i r a k e n n u k 

se n 1906. S iin ä o le va t h u o n e e t ovat 

k o rk e a t ja ik k u n o is s a , o v is s a s e k ä 

t a k k a k o r is t e lu is s a o n n ä h t ä v is sä 

ju g e n d -t y y lin v iivo ja . A s u n t o o n 

ju h la v a . "T o iv e a s u n t o ” , s a n o o 

L a ila -ro u v a . S a n o is in p a triisia su n to . 

A s u in h u o n e e t sija it se v a t t o is e s s a 

k e rro k s e s s a . 

A l a k e r r a s s a a s u u intendentti 

E rik B e rg h . Ik k u n o is t a n ä 

ky y p uisto, jo n k a p u u t istu te ttiin n o in 

s a t a vu o tta sitten h o v io ik e u d e n v i s 

k a a li A k e rm a n in te sta m e n ttiv a ro in . 

K u in k a p a ljo n T u rk u s a a k a a n 

kiitt 

ä ä u se ita p a trio o tti-m e se n a a tte - 

jaan. 

S iin ä n e o va t — su u re t k a u n iit 

puut, joita L a ila ja H a rr y piirtävät. 

J o k a is e s t a ik k u n a sta a v a u tu u k a u 

n e u d e n m a ailm a. S e in ä t kertovat. 

K a ik k ia lla n ä k y y H a rry H e n r ik s s o n in 

ö ljy- ja t e m p e ra m a a la u k s ia , siv e lti- 

m in tehtyjä s u u ria k in p iir r o k s ia 

s e k ä e ts a u k sia . M a a la u k s ie n p o h 

ja n a n ä k y y a in a p iirro s, sillä 

H e n r ik s s o n o n e n n e n k a ik k e a p iirtä 

jä, jo n k a p iirro sv iiv a t e lä v ä t ja k e r 

to vat jo k a is e lla v e d o lla a n taitava n 

k ä d e n lu o n tu n e e n tek ijän t a h to o n 

s a a d a k a u n e u s e siin . 

A te lje e , t y ö h u o n e , o n to d e lla jok 

a is e n g r a a f ik o n to iv e h u o n e . Lattia 

lla o n h ilja tta in R u o t s is t a h a n 

kittu " p r ä s s i " . L e v y h y lly k k ö j ä ja 

m o n e n k a r v a is ia t y ö k a lu ja s e k ä p öytiä 

o n jo k a t a h o lla . S a a m m e uskoa, 

e ttä k y llä t ä ä llä 's y n t y y '. T y ö ra u h a a 

on , sillä la p s e t k in , k a k s i tytärtä, 

o v a t jo t o im is s a a n , to in e n m u seon 

in te n d e n ttin ä , t o in e n k u v a a m a ta id o n 

o p e tta ja n a . T a it e e n la a ja a la oli 

h e id ä n k in k o h t a lo n s a . N e ljä lasten 

la sta ila h d u t t a a n ä itä n u o ria 'v a n 

h u k s ia '. 

N A U V O 

o n h e id ä n s u v im a is e m a n s a . S e n 

p uu t, k a llio t, v e h m a a t le h d o t ja 

s a a r is t o n a s u k k a a t o v a t käyneet 

h e ille r a k k a ik s i. 

L a ila - r o u v a n ä y tte le e k e sä m u istoja: 

'v e is t o k s i a ' la h o p u is ta , o k sista 

ja p u u n r u n g o is t a . K a ik k e a h a u s k a a 

silm iin sa ttu n u tta . T o i s is s a o n kau 

n is t a h a r m a a n h o p e a a , t o is ia ovat 

m e re n a a llo t h io n e e t p a re m m in kuin 

p a r a s h ie k k a p a p e r i. H a u s k a s t i ku i 

v u n e e t k e s ä k a s v it m a lja k o is s a ovat 

m y ö s s ie lt ä k e s ä m a is e m a s t a tuotuja. 

V A L M E N N U S 

E L Ä M Ä N T E H T Ä V Ä Ä N 

a lk o i R a t a k a d u n k a n s a k o u lu s s a 

H e l s i n g is s ä , jo n n e p e rh e oli m uuttanut. 

K o u lu n k ä y n t i ja tku i P ie ta rissa , 

L e n in g r a d is s a , 

lä t t ilä is e s s ä kim naa- 

s i s s a . K e s k i k o u l u n su o ritettuaan 

p a la s i taite ilija sy n ty m ä sijo ille e n . 

T u r u n T a id e y h d is t y k s e n P iiru s 

t u s k o u lu o li p u o l e e n s a ve tävä. H arry 

H e n r i k s s o n s a i t y ö p a ik a n Å b o 

U n d e r r ä t t e ls e r in k ir j a p a in o s s a ja 

k ä v i k o u lu a ilt a isin v u o s in a 1924 

— 27, v iim e is e n ä v u o n n a p ä iv ä o p - 

p ila a n a . O p e t t a jin a o liv a t R a g n a r 

U n g e r n ja T e o d o r S c h a lin , jo k a oli 

e rittä in a k t iiv in e n m ie s, e rin o m a i 

n e n lu e n to je n p itäjä . L u e n to s a li oli 

t u n g o k s e e n a sti t ä y n n ä kuunte lijo 

ita h ä n e n t a id e h is t o r ia n tun n eilla 

a n , jo t k a u s e in v e n y iv ä t yli 60 

m in u u tin , v a ik k a v a h t im e s t a ri tuli 

• T a ite ilija H a r r y H e n r ik s s o n lu o 

o v e lle h e lis t ä m ä ä n a v a in n ip p u a a n 

m e rk ik si, e ttä o lis i lope te ttava. S. 

opetti m y ö s p a r i s s a o p p ik o u lu s s a , 

m u tta e hti lis ä k s i m a a la a m a a n ja 

v e is t ä m ä ä n m u o to k u v ia . 

T o v e r e is t a jä ivä t m ie le e n A r m a s 

L e h tim ä k i. A rttu ri ja Ilm a ri V ä ä n ä 

nen . O tto M ä k il ä ja E rk k i K o s o n e n . 

M o n e t k o u lu a j a n y s t ä v istä o va t jo 

kuolle et. 

H e n r ik s s o n ajatteli A t e n e u m iin 

m e n o a , m u tta s a a t u a a n a p u ra h a n 

lä h tikin R u o t s iin T u k h o lm a n K u 

n in k a a llis e e n T a id e a k a t e m ia a n , j o s 

s a o p is k e li v u o d e t 1 9 3 3 — 35. K u n 

k o t ik ie le n ä o li o llu t ru o tsi, ei o p is 

k e lu s e n p u o le s t a tu o ttan u t v a i 

k e u k sia . J u s s i V ik a in e n o p is k e li 

s illo in m y ö s sie llä , ja v a ik k a h ä n 

e i o s a n n u t ru o tsia , s a i h ä n k u i 

t e n k in p a ljo n y s t ä v iä . P r in s s i E u g e n 

h arjo itte li A k a t e m ia s s a s a m a a n a i 

k a a n g r a f iik k a a ja H e n r ik s s o n m u is 

taa h y v in h ä n e n t u lo n s a ja lä h t ö n sä 

liv r e e -p u k u is e n a u to n k u lje tta ja n 

sa a t t a m a n a . S e oli t o d e lla k u n in 

k a a llin e n a k a te m ia . 

G r a f iik k a o li H a rry H e n r ik s s o n in 

p ä ä a in e e n a . O p e t t a jin a o liv a t E m il 

J o h a n s s o n - T h o r s e k ä a s s iste n t tin a 

H a ra ld S a llb e r g . J o h a n s s o n - T h o r 

oli s e k ä t a id e m a a la ri e ttä g ra a f ik 

ko, jo k a s a i p r o f e s s o r in a rv o n 1938. 

H a ra ld S a ll b e r g o li t ä y s in a la n s a 

t u n te v a g ra a f ik k o , jo n k a t e o s T a i 

d e g ra f iik a n m e n e t t e ly ta p o ja ' o n 

su o m e n n e t t u . H ä n o n s a n o n u t : 

" G r a a f i k o k s i v o i tu lla v a in se , 

jo k a o n s i k s i sy n ty n y t, a iv a n k u in 

m a a la r ik s i v a in m a a la r ik s i s y n 

tynyt. P a rh a a s t a k a a n m a a la rista 

ei v o a v a rm u u d e lla s a n o a tule 

id 

v a n h y v ä ä g ra a fik k o a , ja yh tä 

e p ä v a r m a a on, että g ra a f ik o sta 

tu lisi m a a la ri." 

O P IN T O M A T K A T 

o va t rikastu ttane e t a ih e m a a ilm a a 

ja a n ta n e e t m u s e o id e n v ä lity k se llä 

m a h d o llisu u d e n sy v e n ty ä m a a ilm a n 

m e sta re ih in . Ita lia n -m a tk a tarjo si 

n ä h t ä v y y k siä R o o m a s s a , N a p o liss a , 

S o r r e n t o s s a ja C a p rilla . T a n s k a n - 

m a tk a lla o sti H. k ip sim a lle ja T u ru n 

P iiru stu sk o u lu lle . N o rjan -m atka 

su u n ta u tu i N a rvik iin , j o s s a oli e rin 

o m a is ia k a u p u n k ia ih e it a lo p u tto 

m iin. L e in g ra d in -m a tk a lla riitti tutu 

n 

stu m ista la a jo ih in m u se o ih in . 

M a t k a k o k e m u k s e t e ivät olle et jä t 

täm ättä vaiku tteita. V a ik k a H a rry 

H e n r ik s s n illa ei o le k a a n ketään 

o 

e sik u v a a , k o s k a h ä n h a lu a a k u lk e a 

o m a a tietään e te e n p ä in , ih aile e h ä n 

ku ite n k in s e lla ista v o im a -ih m is tä 

k u in M ic l A n g e lo s e k ä m u ita 

h e a , 

nero ja. Im p re ss io n istise t , e k s p r e s 

sio n is t is e t ja k u b is t is e t tekijät v o i 

vat k iin n o s ta a , riip p u e n sa a v u t e 

tu sta ta so sta . 

"A b s t r a k t is t a taide tta ei s a a t a 

k u it e n k a a n a in a käsittää. S e tun tu u 

u se in k o n sta ilu lta . S it ä ei a in a 

v o id a lu k e a m a a la u s- e ik ä v isto - e 

t a ite e se e n k u u lu v a k si. S iin ä o n n iin 

pa ljo n m ie le ttö m y y k siä ” , s a n o o 

g ra a f ik m m e ja n äyttää e rä stä 

k o 

ru o ts a la is ta m o d e rn in taite n kirjaa. 

e 

T u le m m e k in k a ik k i k o lm e 

sii- 

H a rry H e n r ik s s o n re h t o rin a T u 

ru n T a id e y h d is t y k s e n p iir u s t u s k o u 

lu s s a v. 1967. — K u v a V. K. H ie t a 

nen. 

h e n t u lo k s e e n , että a b s t r a k t is e s s a 

t a ite e ssa o n liia n p a ljo n h u m b u u - 

gia . O n n e k s i s e t a id e s u u n t a o n nyt 

m e n o s s a ohi. 

N Ä Y T T E L Y IT Ä 

N u o ri taite ilija k o k i a lk u v u o s in a , 

k o u lu ista se lv itty ä ä n , ta ite ilija e lä - 

m ä n s e k ä v a ik e a t että rie m a stu t 

tavat p uolet. T y ö k ir j a p a in o s s a ve i 

o m a n a ik a n s a , m u tta s iit ä sa a t u 

tu lo o li k u it e n k in tu rvana. 

V. 1 9 2 6 o s a llis t u i H e n r ik s s o n 

V ä ä n ä s t e n , S a in io n , H a n n u K a u tu n , 

E in o A a lt o s e n ja A k u A v a n n o n 

k a n s s a y h te is n ä y tte ly y n . S e o li e n 

sim m ä in e n n ä y tte ly y n o s a llis t u m i 

nen . T ä m ä n jä lk e e n o n n ä ytte lyluettelo 

p itkä. K a i k i s s a s u o m a la is e n 

g ra f iik a n u lk o m a is is s a n ä y t t e ly is sä 

o n h ä n m u k a n a a in a T o k io t a m y ö 

ten. T u r k u la is e n g r a f iik a n n ä y t t e ly s 

s ä L e n in g r a d is s a o li h ä n k ie lita ito i 

s e n a k o m is s a a r in a 1 962. T ä llö in 

h ä n tu tu stu i v e n ä lä is e e n g r a a f ik 

k o o n T s v a n t s o v iin , j o n k a k a n s s a o n 

v ie lä k in y h t e y d e s s ä site n , e ttä s a a 

T :lta h ä n e n p iirt ä m iä ä n k o rtte ja ja 

näytte lylu e tte lo lta. T a id e y h d is t ä ä 

ja t ä lla ise t p ie n e t g ra fiik k a k o r tit 

v a s s a t y ö s s ä ä n .

ovat ta ite ilijo id e n kesken erittäin 

tava llisia . 

V. 1941, s iis sodan aikana, oli 

H elsin g in T a id e h a llissa yhteisnäyttely, 

jo h o n o s a llistu ivat N elim arkka, 

Laila ja H arry H. T ullessaan näyttelyn 

vernissaukseen, jo u tu i H arry 

H elsingin asem alla poliisin käsiin, 

koska hän ei o llu t huom annut s iirtää 

h e n k ilö to d istu sta a n parem m an 

puvun taskuun. S ota-aika o li ankara 

tässäkin. Kun hän sai luvan soittaa 

T a id e h a lliin , sai hän täten myös 

to d is te tu k s i h e nkilöllisyytensä, kun 

to ise t sie llä ihm e tte livä t hänen viip 

ym istään ja niin pääsi ta ite ilija 

v ih d o in k in om aan näyttelyynsä. 

K R IT IIK K IÄ 

V. 1928 oli T urun G raafisen Taiteen 

Y hdistyksen vuosinäyttely. 

E. Lyden k irjo itta a : "K un m uut kerto 

va t kuvissaan um m et ja lammet, 

sanoo H enriksson kahdella sanalla 

(m ustalla ja valkoisella) kymmenen 

kertaa e nem m än.'’ 

E. Richter v. 1941 H elsingin Taidehallissa 

o lleesta näyttelystä: 

"H än on nim enom aan etsaajana 

saavuttanut H elsingissä yhtä tunnetun 

kuin suositun nim en. — Hänessä 

piile e m aalauksellinenkin kyky, 

jo n ka tuotte issa näkee puhtaasti 

ta ite e llise n käsityksen. Hänellä 

on ehdottom asti lupaava tulevaisuus 

edessään." 

Nim im . A. L. T urun Taidem useossa 

olle e sta Laila ja H arry H enrikssonin 

yhteisnäyttelystä v. 1945: 

"H a rry H enrikssonin työt ovat rie 

m u llista katseltavaa, on ikäänkuin 

ta ite ilija itse olisi nauttinut poikkeuksellisista 

lahjoistaan ja taitavuudestaan." 

Edv. Elenius sam asta näyttelystä: 

"H e n riksso n kuuluu m aalareihim m e, 

jo illa on innostusta työhönsä, ja 

jo tk a eivät karta laajem piinkaan 

k o k e ilu ih in ryhtym istä.” 

Veikko Puro edelleen samasta 

näytte lystä : "N äm ä aviopuolisot 

o vat innokkaasti harrastaneet grafiik 

k a a ja saavuttaneet kum pikin 

tunnuste tta via tuloksia. N äyttely on 

kokonaisuudessaan virkistävä ja 

a n to isa." 

Ja 1948 hän k irjo itta a T urun T aite 

ilija se u ra n järjestäm än turkulaisa 

iheisten m aalausten kilp a ilu n v o itta 

ja sta : "H a rry H enrikssonin ta lv i 

nen jo kiku va on m iehekkäästi hahm 

oiteltu, tuoreesti m aalattu ja sen 

tunnelm a on tiheä. V äritys on suhteellisen 

niukkaa, kuten te kijä llä 

usein, m utta siin ä on herkkä sävy." 

Aune Lindström H elsingin Taidehallissa 

^945 olleesta näyttelystä: 

” T a ite ilija n m ainiosta ja m eidän 

o loissam m e a inutlaatuisen e legantista 

p iiru stu sta id o sta oli näyttelyssä 

esim e rkkin ä jo u k k o e ri tekniikkaa 

n o udattavia piiru stu ksia sekä jo i 

ta kin etsa u ksia .” 

Kalle Rautiainen k irjo itta a v. 1958 

a v io p u o lisoid e n yhteisnäyttelystä 

Taidem useossa. "U udelle e n kin 

nähtynä täm ä kahden ta ite ilija n 

näytte ly tekee piristävän ja ta ite e l 

Harry H enriksson: Näkymä M ultavierulta. 

lisia eläm yksiä herättävän vaikutuksen." 

Bo H. Lindberg k irjo itti 1965 

Eskola— Henriksson— Ranta näyttelystä 

Taidem useossa: ” M odern 

ytterlighetskonst har på senaste tid 

b livit så vanlig, att en utställning 

av övervägande naturavbildande 

m åleri ter sig som någonting 

m ärkligt, för att inte säga sm ått 

sensationellt. — Henriksson är en 

ypperlig tecknare och etsare. I de 

två bilderna från Lilla Tavastgatan 

beskrivs byggnader och fasaddetaljer 

med enkelt, m ödolöst och 

ändå känsligt dragna tuschlinjer 

— så skulle H enrik Tikkanen vilja 

teckna, om han kunde.” 

Osmo Laine sanoo lokakuussa 

1968 W äinö Aaltosen museon näyttelystä, 

jossa Kalle Eskola ja Harry 

Henriksson esiintyivät yhdessä: 

"K um pikin rakentaa visionsa todellisuuden 

pohjalle, m utta siinä missä 

Eskola hipaisee tunteellisesti ja 

herkästi purkaa H enriksson rajusti 

ja realistisesti. H. antaa vaikutelman 

mennä itsensä läpi välittöm ästi 

ja varustaa sen luonteensa ehdottom 

uudella. Näin saa maisema 

ekspressiivisiä piirte itä ." 

TUNNUSTUSTA 

alkoi jo alkuvuosina tulla apurahojen 

m uodossakin, ei siis yksin 

le h tik ritiik k i o llu t m yönteistä. Hän sai 

H elsingin kaupungin stipendin, sam 

oin Ruotsalaisen K ulttuurirahaston, 

Paulon ja N iilo Helanderin 

S äätiöiltä. Toim eentuloon vaikuttivat 

ratkaisevasti Turun Taideyhdistyksen 

apurahat vuosina 1933, 1935 

1945 ja 1959. 

Kun kysyin hänen sijoituksistaan 

eri kilpailuissa ja palkinnoista, sanoi 

hän: "K uiva luettelo ja tarpeeton.” 

Vaatim attom uutta! 

H arry H enrikssonin tö itä on Turun 

kaupungin kokoelm issa, pankeissa. 

A teneum issa ja T urun Taidem 

useossa. 

Pro F in la n d ia -m ita li tu li 1965. 

Tästä rauhaa rakastavasta miehestä 

on vielä sanottava hänen 

osanottonsa a n ka riin taisteluihin 

Kalastajasaarennossa ja Kiestingissä 

JR 14:n m ukana viim e sotiem m e 

aikana. 

□ 

Ars Sacranäyttely 

Helsingissä 

ENSIO HARNI 

■ T urun tu o m io k irk o n taideesineistöstä 

m uodostettu Ars 

S acra-näyttely päättyi 8. 9. 

1977 H e lsingin tuom iokirkon 

kryptassa. N äyttely käsitti 

T urun tu o m io k irk o lle kuuluvia 

ta i sen h isto ria a n liitty 

viä esineitä, Joista monet 

e dustavat aikansa taldekäsityön 

huipputasoa. 

H elsingin näytte lynkin kom isaarina 

oli p rofessori R iitta Pylkkänen, 

joka myös o li la a tin u t näyttelyluettelon. 

T e kstiilie n n ä ytteillepanosta 

vastasi konservaattori M irja Fröberg 

ja näyttelyn tote u tu ksesta arkkitehti 

O la Laiho. A rs Sacra-näytte 

ly o li esillä T urun taidem useossa 

6. 11. 1976— 30. 1. 1977. Turussa 

näyttelyyn tu tu s tu i runsaasti yli 

kym m enentuhatta henkeä, mm. ui* 

kolaisia ryhm iä. 

□ 

K u kskerran suositu t kesän k oh okohdat: 

Marielundin suvijuhla 

ja veden vihkiminen 

M arie lu n d -kodin pihaa kaunistavat suuret tammet, joiden oksat ta rjo a 

vat varjoisaa suojaa ju h lijo ille . — Kuva Ilm ari Rinne. 

■ K uuluttaja kehoitti tervehtim 

ään kädestä oikealla puolella 

istunutta ja sanomaan 

” Ei ole totta ka a n ” , nim ittäin 

se loistavan kaunis ja läm 

m in sää, jo ka jälleen vallitsi 

m uutam an sadeviikon jä l 

keen suvijuhlapäivänä sunnuntaina 

7. 8. 1977. S uvijuhlilla 

o li yleisöä noin 3 000. 

Hupaisa ja reipas, m utta sam 

alla syvästi isänm aallinen 

oli täm ä Kaatuneitten O m aisten 

L iito n vanhusten kodin 

M a rie lu n d in hyväksi toim eenpantu 

kahdeksas suvijuhla. 

Juhlan p ito p a ik k a on kuin am fiteatte 

ri: lu o nnonkaunis piha-alue 

kohoaa H öyttisten salm esta ylös 

m äelle ja m uodostaa hyvän näkökentän. 

A lkusanoissaan ju h la to im i 

kunnan puheenjo h ta ja A ntti Lehtinen 

m uistutti itsenäisyytem m e 60- 

vuotistaipaleesta ja niistä uhreista, 

jo tka maan pelastivat ja joiden 

om aisille M a rie lu n d -koti on perustettu.H 

än kehoitti kansalaisia partio 

la iste n täm än vuoden tunnuksen 

mukaan "ilo itse m a a n Suom esta” ja 

rakentam aan tä tä m aata yhteisvoimin 

ja Jum alaan turvaten. 

K ansantanhut sopivat parhaiten 

Suom en kesäiseen luontoon. Juhlassakin 

ne olivat kaunista nähtävää 

T urun Kansantanssin Ystävien 

esittäm änä. M atti Jussila ja Leena 

Aho ohja siva t suunnittelem ansa tanhut. 

Sahansoitto, huum ori, Reijo 

Aholan yhtyeen esitykset, yhteislaulut, 

arpajaiset, lim ska ja kahvita 

rjo ilu kuuluivat kauniin kesäpäivän 

ohjelm aan. Juhlan juontajana 

toim i Heikki Hietamies. 

Juhlan huipentum a o li akateem 

ikko Tauno Nurm elan juhlapuhe, 

jossa hän selvitteli Suomen itsenäisyyteen 

johtanutta taustaa. Nurmela 

sanoi maamme historian vä ä 

jääm ättöm ästi kulkeneen maamme 

vallanvaihdon hetkeä kohti ja alkaen 

selvim m in esiintyä esim . S i 

beliuksen m usiikissa ja jä ä k ä riliik 

keessä sekä näiden näkem yksenä 

ja vaikutuksena 1914 syntyneessä 

ajatuksessa irro itta u tu a V enäjästä. 

T ilaisuus itsenäisyyteen sitten avautuikin 

vuonna 1917. 

Suvijuhlan päätteeksi k u u ltiin ro 

vasti Y rjö K iviharjun hartauspuhe. 

Yleisö yhtyi virteen ” Maa on niin 

kaunis” . 

VESI VIH ITTIIN 

KIRKO LLISIN MENOIN 

Kakskerran kauniin järven uim a 

rannan viereiselle k a llio lle o li sunnuntaina 

12. 6. 1977 kokoontunut 

satakunta henkeä o rtodoksiseen tilaisuuteen, 

jossa k ris tillis in m enoin 

suoritettiin pyhä to im itu s veden 

vihkim iseksi. 

Kakskerta kuuluu M artin ev.lut. 

seurakuntaan ja siksi m yös k irk k o 

herra Y rjö L u ojola o li m ukana pitäen 

aam uhartauden. K irkko h e rra 

V ikto r Turhanen suoritti varsinaisen 

ortodoksisen hartaushetken ja siunasi 

veden. Sam alla läsnäolleet o r 

todoksisen seurakunnan jäsenet 

siunattiin vihvom alla vettä heidän 

päälleen. Veden siunaam iseen käytettiin 

mukana kannettua o rto d o k 

sista ristiä, jo ka kaste ttiin veteen 

kolm asti seurakunnan laulaessa. 

Värikkäät ja ka u n iit kaavut, läm 

min aurinkoinen päivä ja p e rin te e l 

linen harras hetki keräsivät myös 

saaren kesävieraita veneineen seuraamaan 

tila isu u tta jä rveltä käsin. 

T ilaisuus oli laatuaan toin e n Kakskerrassa. 

m utta sitä aiotaan jatkaa 

ensi kesänäkin. Paikka kuite n kin 

m uutettaneen kirkkorantaan. □ 

ILM ARI RINNE 

Veden vihkim inen on kaunis 

o rtodoksinen perinne. V ikto r T u r 

hanen vihkim ässä K akskerran jä r 

ven veden kesällä 1977. — Kuva 

Ilm ari Rinne.

Bedrövliga kväden om Åbos förstörelse 

D e so m v a r m e d o m den 

a n i Å b o so m vi 

sto ra e ld s v å d 

i h ö st fira r 15 0 -å rs m in n e t a v — 

u p p le v d e d e n so m d e n sto ra 

d ö d s s tö te O c h lä g e levd e 

n . n 

m in n e t av d en sv åra h em s ö ke l- 

se n k v ar. D e t v a r en fö rö d e ls e 

u tan lik e . Av sta d e n s 1 126 g å r 

d a r fa n n s b a ra e n fjä rd e d e l kvar, 

17 m ä n s k o r to rd e ha o m ko m m it 

o c h c a 20 0 var m e r e lle r m in d re 

sv årt s k a d a d e . M å n g a stod som 

tig g a re vid sitt h em s ru in er, 

d o m k y rk n a r fö rstö rd och 

a v 

g a m la Å b o a k a d e m is o ers ättlig a 

b o k s k a tte r h a d e b ru n n it. 

D e t fa n n s ö v e rn o g av stoff till 

klag o v is o r. O c h s å d a n a blev 

o c k s å skriv n a o ch s ju n g n a . Fil 

lic A lfh ild F o rslin b e rä tta r h är 

d e ls o m d e n k a n t so m J L 

ta 

R u n e b e rg sk re v till d e n sista 

p ro m o tio n e n vid g a m la a k a d e 

m in , d e ls o m M a tth ia s Je rn w a lls 

ark v is a o m Å b o b ran d . 

Klagovisa 

efter 

studentsången 

I o kto b e r 1955 m ottog Sibeliusm 

useum vid Åbo Akadem i som 

gåva en av ålder präglad, handskriven 

m usiklunta, som skänktes av 

fru Ragni S chalin. Den hade tillhört 

hennes farfarsfar, prosten J. 

W. E lm gren (f. 1804 i Abo). Notboken, 

som bestod av 25 handlin 

je ra d e notblad och var signerad 

"R a b b e ", bar följa n d e handskrivna 

tite l: 

SÅNGSTYCKEN FRÄN TIDEN 

FÖRE ÅBO BRAND ÅR 1827. 

Den in nehöll 34 sånger, varav 

N r 10 börja d e med orden: "Se A u 

ras te m p e lp o rt” och betitlades 

"T e m p o d i m arcia un poco alle 

gretto. — von W inter. Orden af 

Rbg, afsjungna vid m agisterprom . 

i A b o 1827” . 

Då p rofessor G unnar Castrén 

rä tt snart råkade få kännedom om 

d e tta R unebergska kantatfynd, 

skrev han en artikel benäm nd N y 

funnen d ik t av Runeberg (Hbl 23. 4. 

1955) och fastslog, att denna kantat 

m ed te x t av R uneberg till m usik av 

P eter von W in te r "u tfö rd e s under 

m agiste rp ro ce ssio n e n s intåg i aka 

# El o le en ä ä llo o eik ä talo o — utan g lä d je o c h u tan hu s. S å b ö rjade 

den vers om Å b o b ran d , so m H ja lm a r K a n e rv o p å K lo s te rb a c k e n kom 

ih åg o ch ku n d e sju ng a till B ellm a n -m e lo d i. H ä r se s v e rs e n s o m d en ted d e 

sig I ett sk illin g try ck p rä n ta t I V a s a . V isan ä r, e n lig t tite lb la d e t sju ng en av 

en ab o b o vid m in n e av h ur h an , tills a m m a n s m e d tu s e n ta ls vä n n e r flydde 

un d an eld en m e d sin a b arn 

dem iens solennitetssal och dess 

uttåg därifrån". 

Castrén kände sig även övertygad 

om, att Rabbes Sångstycken 

hade nedskrivits av med d r Frans 

Johan Rabbe (1801— 1879). som 

var god vän med Runeberg och 

som själv vid prom otionen i Abo 

den 10 ju li 1827 blev prom overad 

till "p hilosophie d octor et artium 

liberalium m agister” . 

Men Rabbe drabbades snart av 

ett hårt öde, ty då ett par månad 

er senare Abo brand utbröt, g ick 

Rabbes bostad inklusive lösegendom 

och ett stort b ibliotek upp i 

rök. Dä Åbo Akadem i efter branden 

förflyttades till H elsingfors och 

även studenterna med sin studentsång 

fö ljd e efter till den nya huvudstaden, 

valde också Rabbe 

denna utväg fö r att rädda sig efter 

olyckshändelsen. 

I korthet må här erinras om, att 

studentsången fortsattes i H elsingfors, 

där närm ast Abo-sångerna 

in g ick i repertoaren. Men i den nya 

huvudstaden kallades studentkören 

"A kadem iska m usiksällskapet". Det 

är lätt att förstå att studentsångsrepertoaren 

inte så lätt kunde fö r 

nyas under de första åren, och 

man vädjade gärna till landets 

enda orkester (i Abo) för att få 

noter, vilket tydligen inte skedde 

förgäves. Eftersom W inters 

S chlachtsym foni under åren 1833— 

m e d a n h an s h u s o c h g o d s b le v lå g o rn a s rov. 

34 två gånger fra m fö rd e s av Akadem 

iska m u siksä llska p e t med 

o rkesterackom pagnem an g så "lå 

nades" dessa n o te r från Åbo. Och 

sa m tid ig t to rd e den Runebergska 

prom o tio n ska n ta te n ha både sjung 

its och spelats i Helsingfors. I 

d etta sam m anhang kom sannolikt 

även Rabbes "S å n g stycken” på 

något sätt till. I va rje fa ll är Rabbes 

a vskrift av korsatsen ("d e t raska 

s tycke t” ) de enda noter, som veterligen 

har bevarats av m usiken till 

R unebergs p ro m o tio n skanta t i Åbo 

1827. 

Men även e fte r branden både 

s kild ra d e s o c h sjö n g s om denna 

svåra hem sökelse i Å bo. 

H ja lm a r K anervo — känd som 

bevarare av den gam la stjärngossetra 

d itio n e n på K losterbacken — 

kunde sju n g a m ånga visor. En av 

dem (m ed bara en strof) beskrev 

på finska h u r svårt det var att nödgas 

leva kvar i Å bo e fte r branden, 

ty i m innet lever ännu barnens gråt, 

m änskornas rop fö r att få hjälp, 

och klo c k o rn a s hårda ringningar. 

För a tt vinna k la rh e t om denna 

enda av K anervo sjungna strof 

vände ja g m ig till fil mag. Anneli 

Asplund på Finska litteratursällskapets 

F o lkm in n e sa rkiv i H elsingfors. 

Hon gav m ig besked, ty hon 

visste, a tt d e nna stro f inledde en 

O c k s å te c k n a rn a o c h m å larn a in s p irera d es att sk ild ra d e t av b ran d e n sk ö vlad e Å bo. E fte r te c k n in g av G F 

F in n b erg g jo rd e C A af S c h e e le d e n n a lito g rafi. 

visa på sex strofer, som hade 

publicera ts i Åbo år 1828. På skillingtryckets 

tite lb la d betacknades 

visans fö rfa tta re med signaturen 

M J, som e n lig t mag A splund har 

id e n tifie ra ts som M atthias Jernw all. 

Samma visa har som skillin g tryck 

senare p u b licera ts i åtm instone 4 

upplagor, varav en i Vasa (se bild 

1). Det uppges, a tt visan kan sjungas 

på sam m a m elodi som Bellm 

ans "D ric k ur d itt glas, se döden 

på dig v ä n ta r" (Fredm ans epistel 

nr 30). O ch m ed sam m a m elodi 

sjöng o ckså Kanervo sin strof. 

Je rn w a ll beskriver i sin visa alla 

varia tio n e r av vånda och skräck, 

som under branden u ppgyllde det 

gam la A bo. Han fö rs ä k ra r bl.a., att 

stadens värd e fu lla skatter av silver 

och g ull, ägodelar och prydnader 

num era är b lo tt m ull. T ill slu t utta 

la r han en fö rh o p p n in g om, att 

G ud skall öppna våra ögon fö r att 

se, att tid e rn a dock sm åningom 

skall ljusna fö r vå r gam la kulturvagga. 

□ 

En dubbel katastrof 

Det var inte m ycket som han bli 

tryckt i Åbo hösten 1827, sedan 

branden den 4— 5 septem ber hade 

fö rstö rt både B ibelsällskapets 

tryckeri och J C F renckells trycke ri. 

Men det senare kom igång ännu 

sam m a år, ta ck vare h jä lp från 

Sverige och statslån här hemma. 

Och bland det som då tryckte s i 

ruinstaden var en d iktcyke l om 

branden, 'T a flo r af vådelden i Å bo', 

ett verk som både fö r innehållets 

och för u tförandets skull ä r att 

gråta över. Författaren Axel G abriel 

S jöström g ic k inte i land med 

att beskriva branden, hans 'ta vlo r' 

dröp av sentim entalitet, och redan 

sam tiden var svårt besviken och 

begabbande. Hän fö rlo ra d e sitt 

rykte som skald. 

När man 150 år efteråt titta r i 

hans "T a flo r” få r m an lust att både 

skratta och gråta. Man lid e r med 

åboborna i deras b rinnande stad, 

men också av texten som slår 

över i dram atisk svulstighet.

Så här b eskrivs under rubriken 

K lockan IX hur id yllen Å b o den 

I denna inledande d ik t fin n s som 

synes ra d e r som har i va rje fall 

ä d e lp e kora le ts kvalitet, men så är 

inte fa lle t cykeln igenom . E rik Ekelund 

skrive r om den att den långa 

raden av s u b skrib e n te r till sin besvikelse 

fic k i sina händer "e tt 

litte rä rt m issfoster, fu llt av sentim 

e n ta lite t och svulstiga språkfel 

o ch o re d ig a ta n kar” , e tt litte rä rt 

m onster som "v ä c k te både lö je och 

fö ra rg e ls e ” . S krifte n kom sin upphovsm 

an a tt "fra m trä d a som en 

pajas på den litte rä ra parnassen". 

Detta m åtte ha v a rit en stor 

personlig tra g e d i fö r denne åborom 

antiker, vars debut som skald 

en gång hade väckt stora fö r 

hoppningar. 

Det är inte utan att en åbore 

d a ktö r som i dag läser "T a flo rn a ” 

b lir sorgsen till m ods inte enbart 

ö ver Å bo brand utan o ckså över 

A xel G abriel S jöström s öde. Han 

re d ig e ra d e frå n 1820 till 1827 Åbo 

T id n in g a r, och det var där han 

uppm anade allm änheten att subsk 

rib e ra på en diktcykel om branden 

som han äm nade ge ut. Och 

runtom i riket fanns det m ånga 

åbovä n n e r som hakade på och i 

vers v ille h öra om det gru vlig a öde 

som hade ö vergått staden. 

M an u n d ra r vad de om döm esgilla 

bland dem tänkte när de nåddes 

av S jö strö m s pate tiskt valhänta fö r 

sö k a tt s k ild ra hur D om kyrkan härjades, 

hur barn om kom i lågorna, 

hur ä d la räddare ingrep, men 

o ckså hur bovar passade på tillfä 

lle t att sko sig i den enorm a 

fö rvirrin g e n . 

Ä nnu e tt par sm akprov! Först en 

av de m ånga verserna om eldens 

h ä rjn in g a r i D om kyrkan: 

D oft öppnas de m ultnade vårdar, 

O ch lju n g e ld a r hagla ditneder, 

I d ö d skalla rs fredlysta gårdar 

S ig lik e t ny lik fä rd bereder 

O ch så en bild utifrå n staden: 

M ången, grym t på flykten 

drifven 

T räffades från eget tak 

Af en e ldbrand, som med brak 

B liv it ur sin fo g n in g rifven 

M ången fic k m ed lifvet gälda, 

A tt han halp i nöden ställda. 

sköna aftonen 4 septem ber 1827 

snabbt förbyttes i ett eldhav. 

H ör k lo ckans lugna Nioslag. Derpå 

M ed rysning h ö rd e s s n ö drop: Å b o b r i n n e r ! 

Ett h is k lig t budskap! Strax i him m elshöjd 

Den v ild e eld med tusen tu n g o r hväser, 

O ch tro ts a r klokhetens och kraftens hinder. 

M ed tig e rg lu p skh e t han i hvar sekund 

U ppslu kar nya byten, hotar andra, 

Från ta k till ta k dess löm ska sändbud vandra, 

O ch sm ilande än här än der du ser 

En nytänd låga, som fö rsåtlig t 1er, 

Liksom hon v ille b lo tt på vägen lysa, 

Liksom hon tändts att värm a dem som frysa, 

M en snart hon vexer till en jettekropp, 

O ch sp ru ta r etter under ostört lopp. 

S je lf Månen, skräm d af sådan hisklig syn, 

S ig d ö d sble k göm m er under fästets bryn 

H vars vida hvalf, så långt som ögat hinner, 

Ä r nu e tt eldhaf, och m ed sjudning brinner. 

A tt Sjöström insåg att hans 

alster var svagt kan man också 

läsa i verserna, där han ta r betäckning 

bakom ingen m indre än 

Homeros. När han b eskriver den 

oerhörda förvirringen i den brinnande 

staden skriver han: 

Fåfäng s kild rin g ! ingen tunga 

Vår fo rb istrin g tolka kan; 

S jelf Hom erus, lefde han, 

Skulle knappast henne sjunga. 

Den ej såg, ej fatta gitter, 

hur vår kalk var rysligt bitter. 

I det sista kan man säkert ge 

S jöström rätt. Inlevelsen är en svår 

konst. Men än i dag vet den åbobo. 

som ens någotsänär känner sin 

stad och dess öden, att den branden 

så gott som utplånade det 

historiska Åbo. 

Det lilla som finns kvar av detta 

blev därför o ändligt om istlig t och 

dyrbart. 

Har dagens Åbo till fu llo insett 

detta? 

META TORVALDS 

ARBETETS Vänner lahjo itti myyjäisvaroistaan 

Turun yliopistollisen 

keskussairaalan la stenklinikalle leluja 

noin 300 markan arvosta. Lastenklin 

ika n kirjastossa pidetyssä 

tilaisuudessa la hjoittajaa edustivat 

G reta L indell ja Linda Hofman, 

la hjoituksen vastaanottivat prof 

Tuom as Peltonen, askarteluohjaaja 

M arianne Eklöf, vt. ylih o ita ja Anna- 

M aria Laine ja talousjohtaja Leo 

M ikkola. — Lastenklinikka on saanut 

myös toisen lelulahjoituksen, 

jonka varat, noin 2000 markkaa, oli 

kerännyt M artti G ustafsson, joka 

itse pienenä oli o llu t vuosia sairaalassa 

kokien lelujen tärkeyden ja 

siksi lelujen kerääm inen lastenklinikalle 

o li hänellä ” isona poikana" 

sydäm enasia. 

Nunnavuoren 

palloiluhalli 

avasi ovensa 

E lo k u u n 29. p ä iv ä n ä avasi 

N u n n a v u o re n u u si p a llo ilu 

h alli o v e n s a . T u ru n h a llitila n 

ne, jo k a e rity is e s ti viim e kesä 

n ä o li v e rra tta in k ire ä m o 

n ie n s a m a n a ik a is te n ta p a h tu 

m ie n tä h d e n h e lp o ttu u o le e l 

lis es ti, s illä N u n n a vu o re n 

h alli v o id a a n ja k a a m m . ko l 

m e e n le n to p a llo k e n ttä ä n . 

Uusi p a llo ilu h a lli sija itsee Runosmäen 

a suntoalueella ja on kooltaan 

36x20 m etriä. H allin vapaa 

korkeus on 8 m etriä. Varsinaisen 

hallitila n lisäksi käsittää palloiluhallikom 

p le ksi 110 m J:n suuruiset 

pukeutum istilat noin 120 hengelle 

sekä 50 m2:n su u ru iset peseytym istilat, 

jo issa on 21 suihkua. S uihkujen 

lisäksi on m uita vesipisteitä 

kaikkiaan 15. H aluttaessa suuri hallitila 

voidaan jakaa väliverhoilla 

vaikkapa kolm een osaan, jollo in 

jokaisen osan suuruus on 20x12x8 

metriä. 

N unnavuoren p a llo ilu h a lli sijaitsee 

koulu tilo je n yhteydessä välittöm 

ästi, jote n se voi palvella päivisin 

koulun liikuntakasvatustilana. 

P alloiluhallin kustannusarvio oli 

3.380.000 m k ja lo p u llis e t kustannukset 

m uodostunevat likipitäen 

sam ansuuruisiksi. H a lli luovutettiin 

jo 30. kesäkuuta, m utta sen varustam 

inen e rila isin la itte in on vienyt 

aikaa niin, että vasta elokuun viim 

eisellä v iik o lla päästiin täysitehoiseen 

käyttöön. 

□ 

T urun 

ruotsinkielinen 

työväenopisto 

uusiin tilo ih in 

■ M o n e s s a e ri p is te e s s ä to i 

m in u t 

T u ru n ru o ts in k ie lin e n 

ty ö v ä e n o p is to a lo itti uu d en 

to im in ta k a u te n s a 

V a n h an 

S u u rto rin v a rre lla o levassa 

K a te d ra ls k o la n I Â b o -n im lse n 

lu k io n k o u lu ra k e n n u k s e s s a , 

jo s sa se n k ä y tö s s ä on ko lm e 

lu o k k a h u o n e tta ja o p e tta ja in 

h u o n e lis ä tilo in e e n . 

A urakatu 1:ssä s ija in n e e t opiston 

aikaisem m at tila t to d e ttiin suorastaan 

a la-arvoisiksi T urun ja Porin 

lä äninhallituksen kouluosaston suorittam 

assa tarkastuksessa. Turun 

ru otsinkielisen työväenopiston jo h 

tokunta ja kaupungin koululautakunnan 

ru o tsin kie lin e n osasto mm. 

puolsivat o p isto n s ijo itta m is ta Katedra 

lskola n in koulurakennuksee n. 

Tu ru n rautatieläisteu talo 

1 4 . 1 1 . 1 9 0 3 — 1 7 . 8 . 1 9 7 6 

■ S yysku u n 1. p ä iv ä n ä 1976 ” R a u ta tie lä in en ’ -leh ti kirjoitti 

m m .: 'M o n ta ra u ta tielä is m u isto a liittyy Turu n R au tatieläisten 

ta lo o n , jo n k a ta rin a nyt lähestyy lo p p u aan . T alo stahan tehtiin 

k a u p p a k irja jo pari v u o tta sitten, m utta sen m u kaan ra kennuksen 

h a llin ta o ik e u s siirtyi T u ru n k au p u n g ille vasta täm än vuoden 

e lo k u u n 17 p n ä. ja T u ru n k iin teistö - ja rakennuslautakunta 

on jo e sittän y t, e ttä tä m ä R a ta p ih an kadun ja K o ulukad un risteyks 

es s ä s ija itseva rakennus purettaisiin, jo tta k atu järjestelytyöt 

risteyksessä v o itaisiin a lo ittaa. L iiken teen v äkeä palvellu t 

ta lo siis h ä v iä ä liik e n te e n tie ltä .” 

K o u lu k a d u n ja R ata p ih a n k a d u n ku lm au ksessa sijain n u t T u ru n ra u tatie 

lä is te n s e u ra ta lo on p u rettu liik e n n e jä rje s te ly je n tak ia. 

Runsaat 72 vuotta ehti talo toim ia 

kasvaneen rautatieläiskunnan kotina. 

M ie le n kiin to ista kerrottavaa o lisikin 

talo n suojissa tapahtuneesta 

to im innasta. Sivuutan ne kuitenkin 

ja koetan luoda lyhyen katsauksen 

yhdistyseläm än alkam iseen Turun 

rautatieläisten keskuudessä ja alkuaikojen 

v a ikeisiin kokoushuoneo 

loihin. 

A m m a tillise n yhdistystoim innan 

rauta te illä a lo ittiv a t virka m ie h e t perustam 

alla jo v. 1873 "Järnvägsförenin 

g e n i F in la n d " -nim isen jä r 

jestön. Lähes 15 vuotta myöhem 

min vasta heräsivät n.s. palvelijakuntaan 

kuuluvat perustam aan 

om aa yhdistystä käsittäm ään kaikki 

kuukausipalkalla vakinaisessa rautatien 

palveluksessa olevat henkilöt 

Perustava kokous p idettiin Helsingissä 

26. 2. 1888, yhdistys hyväksyi 

10. 6. 1889 sääntöehdotuksen, 

jonka senaatti vahvisti 15. 8. 

1889. Yhdistyksen nim eksi tuli 

"R autatien Henkilökunnan yhdistys 

— Järnvägspersonalens förening” . 

Ensim m äinen haaraosasto — Turun 

T oijalan— Tam pereen — syntyi v. 

1890 keskuspaikkana Toijala. Tämä 

ei kuitenkaan ajanoloon tyydyttänyt 

turkulaisia rautatieläisiä, joissa heräsi 

ajatus itsenäisen osaston perustam 

isesta Turkuun. 

K onduktööri K. Ståhlin uutterien 

ponnistusten ansiosta Turun osaston 

syntysanat lausuttiin 29. 9. 1894 

Ry. Taim i II:n talossa. E nsim m äiseen 

toim ikuntaan v a littiin puheenjohtajaksi 

K. Ståhl, k irju rik s i ja rru - 

mies F. S ippola ja m uiksi jäseniksi 

vahtim estari A. Ham m ar, vaakam 

estari H. Salonen, ja rru m ie h e t E. 

Tammi ja E. H akala sekä läm m ittäjä 

E. Höglund. T oim ikunnan ensim 

mäisenä huolena o li kokoushuoneen 

hankkim inen, s illä sen puuttum 

inen haittasi suuresti toim intaa. 

Kokouksia jo u d u ttiin pitäm ään mm. 

yksityisten jäsenten kodeissa. Asem 

apäällikön suosio llisella luvalla 

yleisiä kokouksia saatiin pitää Turun 

aseman III:n luokan o dotussalissa, 

m utta jo kaista kokousta 

varten o li pyydettävä lupa. O saston 

jäsenten huom io kiin tyi s illo in asematalon 

yläkerrassa olevaan p ie 

neen huoneeseen, jo ssa asui eräs 

asemamies. Lupa huoneen käyttämiseen 

o li pyydettävä K eisa rilliselta 

S enaatilta, jo ka luvan m yönsi vuoden 

lopussa ja vielä 200 m arkkaa 

kaluston hankkim ista varten. A h 

taat tila t eivät kuitenkaan lam auttaneet 

osaston jäsenten to im in ta - 

intoa. 

V. 1897 yhdistyksen nim i m uuttui 

Suomen R autatieläisyhdistykseksi ja 

Turun osastosta tu li sen haaraosasto. 

Seuraavana vuonna perustettiin 

osaston sekakuoro ja v. 1899 

perustetulle la in a kirja sto lle saatiin 

valtiolta 100 m arkan apuraha. 

O M A N T O IM IT A L O N 

H A N K E T O T E U T E T T IIN 

Turun asem an henkilökunnan 

ja osaston jäsenm äärän lisääntym i 

sestä johtuen osaston käytössä o l 

lut huone kävi ahtaaksi ja ta rk o i 

tukseen sopim attom aksi. K o ko u k 

sessa 25. 2. 1902 v a littiin 6-jäseninen 

toim ikunta työskentelem ään 

om an talon saam iseksi. T oim ikunta 

kääntyi asianom aisen päällikkökunnan 

ja hallituksen puoleen e sityksellä, 

että Turussa sija itse vista n.k. 

palvelijakunnan kasarm eista toinen 

m uodostettaisiin osaston kokoushuoneeksi. 

R autatiehallituksen päätire 

h tö ö ri G. S tröm berg lausui kesällä 

1902 Turussa käydessään 

päätöksenään: "p a lvelija kunnan 

pyytämä rakennus ei sovi kokoushuoneeksi 

syistä, että se sijaitsee 

kaukana asem alta ja sinne on ku l 

jettava ratapihan y lits e ." M utta p a l 

velijakunnan parasta aina valvonut 

y lip ä ä llikkö k e h o itti kääntym ään 

edelleen h allituksen puoleen vuokraraha-anom 

uksella. Lokakuun lo 

p ulla jätetyssä uudessa hakem uksessa 

a nottiin to is ta kasarm ia tai 

1 500 m arkkaa vuokrarahoja. H a llituksen 

vastaus saapui sam an vuoden 

m arraskuun alkupuole lla . N äin 

nopeata ja m yönteistä vastausta ei 

osattu odottaa. P erustusta ale ttiin 

kaivaa erään rautatien alueeseen 

kuuluneelle p e llo lle kaupunkia rautatiestä 

erottavan kadun kulm aan. 

R akennuspuuhia seuranneille utelia 

ille vastattiin, että tähän pitä isi 

rakennettam an ra u ta tie lä is ille kokous- 

ja luku h u o n e isto e li om a talo.

TALO N V IH KIM ISJU H LASSA 

IN N O STAVA M IELIALA 

K o ulukadun ja R atapihankadun 

kulm aukseen rakennetun talo n vih 

kiä isju h la a vie te ttiin 14. 11. 1903. 

Ju h la ssa m ukana o llu t "R a u ta tie "- 

lehden to im itta ja k irjo itti lehdessä 

20. 11. 1903 m m .: "asem am ies Hj. 

Karlström lo p e tti tervehdyspuheensa: 

Ja kun taas tänäkin iltana tässä 

juhla ssa näem m e lähim m ät päällikköm 

m e m eidän juhlaam m e kunn 

ioittam assa, niin on varm aa, että 

m eidän asiam m e ja pyrintöm m e o i 

keaksi tunnustetaan, ilm an mitään 

e n n a kkolu u lo ja , jo ita aluksi tahtoi 

ilm aantua. Ja sam alla kun m inulla 

on kunnia lausua yhdistyksen puolesta 

terve tu lle e ksi sekä kunniavieraam 

m e että juhla yle isönkin , sam 

alla m inun on lausuttava se hartain 

toivom ukseni, että kaikki kylmyys, 

jäykkyys ja ennakkoluulot 

väliltä m m e h aihtuisi ja sijaan astuisi 

vallitsem aan läm m in suosiollinen 

henki. Siis: 

T ervetuloa tupahan 

A lle uuden kurkihirren 

Kauan kaivatun katoksen. 

Pyydän esittää palvelijakunnan 

puolesta läm pim ät kiito kset päällik 

kökunnalle m m e ” . 

R a tainsinööri H. Neum an toivotti 

osa sto lle onnea uudessa kodissaan 

ja juhla e site lm ä n p iti konduktööri 

J. A. K uhlberg, jo ka totesi mm. vapauden 

je kehityksen pääsevän 

voittoon, jo ita ei kuitenkaan saavuteta 

korupuheilla , vaan ankaralla 

yhteishyvää tarkoitta valla työllä. 

L isäksi esite ttiin keskustoim ikunnan 

ja "R a u ta tie "-le h d e n o n nittelut. 

K o n d u ktö ö ri J. Tam m i oli k irjo itta 

nut runoelm an ” Pohjan ta m m i" ja 

p iti naisille puheen, jossa e rik o i 

sesti ko ro sti raittiusasian ajam isen 

tärkeyttä. 

"R a u ta tie ” -lehden kirjeenvaihtaja 

lopetta a selostuksensa (lehti n:o 

24/20. 12. 1903) seuraavasti: "S iinä 

se nyt seisoo yksinäisellä paikalla 

kauniin e sisustuksineen, ketään 

h ä iritsem ä ttä kuin m ajakka m erenk 

u lk ija lle näyttäm ässä oikeata tietä 

ja todistam assa sitä, m inkä arvon 

päällikkökunta m m e ja h allitus antavat 

p a lvelijakunnan h enkisille pyrin 

n ö ille . T oivoisin, että palvelijakunta 

puolestaan myös käsittäisi 

velvollisuute n sa ja jä ttä isi pois 

huonoim m at taipum uksensa sekä 

alkaisi entistä enem m än hoitaa 

henkistä ihm istänsä. S illo in täm ä 

m eille te h ty su u ri uhraus ei ole 

hukkaan m ennyt, s iitä on koituva 

siunausta ei ainoastaan sille laito k 

selle, m inkä palveluksessa olemme, 

vaan koko m aalle ja kansalle” . 

TALO POISTUI LIIKENTEEN 

TIE LTÄ 

Y llä on selostettu pääpiirteissään 

nyt jo p uretun "S e u ra ta lo n ” syntyvaiheet, 

jo tk a eivät o lle e t pitkät, 

m utta m onivaiheiset. A lkuaikojen 

vaikeudet ja erim ie lisyyd e t tasaantu 

iva t aikanaan. V oidaankin tyydy- 

100 matkailukohdetta — 

Turku ympäristöineen 

■ WSOY on ryhtynyt ju lk a i 

semaan kirjasarjaa "100 m atkailukohdetta". 

Sarjan se itsemässä 

teoksessa kuvataan 

Suomen eri alueita. Kussakin 

teoksessa on sata kuvaus- ]a 

selostuskohdetta. Ne ilm estyvät 

A4- ja A 5 -k o k o is in a , 

edellinen kovakantisena ja 

suurem pana sekä toinen nidottuna 

ja pienem pänä. M o 

lem m at ovat sisällöltään samat. 

Olen tutustunut yhteen näistä Vesa 

M äkisen to im ittam ista teospareista 

"T urku ym päristöineen". A in u t 

laatuisen hienot värikuvat saavat 

vanhan turkulaisen "pakahtum aan" 

kuvien tuom asta ja kertom asta kauneudesta 

ja ilm apiiristä. Täytyy yhtyä 

vanhaan Turun äijään, joka to 

kaisi kirjaa katsottuaan "En mää 

tiännytkä. et mää asu näin kom ias 

kaupungis'. 

K irja tekee oikeutta niille, jotka 

haluavat säilyttää Suomen ainoalaatuisen, 

keskiajan rakennustaiteellisesti 

ja h istoriallisesti arvokkaan 

Tuom iokirkkoseudun, n.s. Vanhan 

Turun, mutta toisaalta paljastaa 

m yöskin sen, että uudetkin rakennustyylit 

sekä asuin- ja liiketa lo t 

voivat olla kauniita. 

Kuvateos on tasapuolinen Turun 

näkym ille ja kauneuksille, sillä laivaveistäm 

öt ja Turun satama, uudet 

ja vanhat yliopistorakennukset, k irkot 

ja koulut, teatteritalot ja kauppatori 

sekä ennen kaikkea turkulaisille 

rakkaan A urajoen idylliset 

näkym ät ovat loistavaa kuvataidetta. 

Turun ym päristönä on erikoisesti 

iki-ihana saaristo, jossa vanhat 

harm aakivikirkot, kartanot, Kultaranta 

ja m erenkalliot tulevat kirjan 

sivuilta elävinä esille. Näissä kaikissakin 

on suurenm oista luonnonkauneutta, 

mutta todella sitä "p a 

kahduttavaa" suom alaisen saaristyksellä 

todeta, että m ainittu talo 

täytti varm asti sille asetetut toiveet 

ja o li tärkeä kokous- ja huvihuoneisto 

Turun rautatieläisten eri yhd 

istyksille, seuroille ja vieläpä yksityisille 

kansalaisillekin. 

Viim e vuosien aikana yhä tä r 

keäm m äksi, vilkkaam m aksi ja ahtaam 

m aksi m uodostunut Koulukadun 

ja Ratapihan risteys on huom 

attavasti avartunut. Nyt siinä ohjataan 

katuliikennettä nykyaikaisin 

liikennevaloin ja -m erkein sekä 

tehdään liikenne sam alla huom attavasti 

turvallisem m aksi ja nopeam 

m aksi. Rautatieläisiä vuosikym m e 

net palvellut talo on väistynyt katuja 

m aantieliikenteen tieltä. □ 

EINO SALONEN 

to n kesäillan kauneutta on siinä 

"punaisessa hetkessä” , jonka kuvaja 

on iku ista n u t H outskärin saaristosta. 

K irja n kuvat ovat kokonaisuudessaan 

näyte S u om i-äidin kauneudesta. 

Lisäisin tähän m iele llä n i, että tällaiset 

isänm aam m e kauneutta ju lis 

tavat k irja t eivät o le vain tarp e e llisia 

m atkakuvauksia ja alan tietokirjo 

ja , vaan p arhaita "S uom i-aatte 

e n ” k irjo ja . Ne sanovat maamme 

itsenäisyyden 60-vuotisjuhlavuoden 

kansala isille "Ilo its e S uom esta" ja 

"Itsenäin e n Suom i, yhteinen asiam 

m e". 

K irjan alussa on laaja histo ria llinen 

katsaus T urusta suomeksi, 

ruotsiksi, saksaksi ja englanniksi. 

En ole h is to rio its ija , m utta Turun 

historiaan perehtyneenä, pidän tätä 

tiivistelm ää e rittä in antoisana, terävästi 

ja selväpiirte isesti kuvattuna. 

K irjan h istoriasta kertova osa antaa 

kadunm iehellekin p ikatietouden Turun 

h istoriasta eli m aam m e sydäm 

estä, Suom en Turusta. 

K irja ei o le vain sadan kuvakohteen 

esitte lyä ja selvitystä, vaan 

aivan loistava la h ja k irja ystäville ja 

e riko ise sti ulkom a a la isille , kun selostukset 

ovat n e ljä llä kielellä. Kirjan 

typogra fisesta asusta vastaa 

ta ite ilija U rpo Huhtanen. □ 

ILM ARI RINNE 

TURUN seura ku n tie n kahdeskym 

m eneskahdeksas yhteisvastuukeräys 

tu o tti 111 740 mk. Seurakunnitta 

in keräystulokset olivat 

seuraavat: T u o m io k irk k o srk 

21 042,61 mk, M ikaelin srk 19 031,03 

mk, M artin srk 10887,38 mk. H enrikin 

srk 12 650,66 mk, K aarinan srk 

14 468,45 mk, M aarian srk 7 050,14 

mk, P aattisten srk 321,98 m k ja 

R uotsalainen srk 16198,83 mk. 

★ 

SUOMEN itsenäisyyden 60-vuotisju 

hlavuoden m erkeissä maassamme 

v ie ra ili U SA:sta Länsi-R annikon 

A m erikansuom alaiset Laulajat-nim i- 

nen sekakuoro, jo ka käsitti 60 laulajaa. 

M aassam m e laajan kiertueen 

s u o ritta n u t kuoro ko n serto i Turussa 

C ongress C enterissä tiis ta in a 14. 6. 

1977. K uoroa jo h ti E rick Salo, säestäjänä 

to im i p ia n o ta ite ilija John 

Sundsten sekä s o listin a laulajatar 

F lorence M esler. 

★ 

PO STITO IM ISTO T u rku 11, joka 

aikaisem m in to im i A ninkaistenkatu 

3:ssa m uutti heinäkuussa uusiin tiloih 

in A n in kaiste n katu 12:een. 

KROPOSNIKKARI: 

Ä IJÄ T 

TORIL 

Koppelstonki 

ja Ykskutteri 

— M orjens! 

— M orjens m orjens. M ihi sää nyt 

olet m enos ku sul on kassiki fölis? 

— Suam a sen m ul lykkäs ja sanos, 

et kus kerra sinne to ril päi 

menet ni tu a puarist kilo kristalli 

ja osta K ryyni-N ip a lt piapojauhoi. 

Oleks m uute jo kauanki täsä seisonu? 

— Siin tu n n iv verra. Kuin n ii sit? 

— No mää ajatteli, et jos o lis it 

sattunu näkem ä K oppelstonki- 

K aalssonnii ta ik P osliini-O skuu. Ne 

o luvannu tu lla m unt jelppam a paati 

ylösotos. 

— M ää seisosi ensiks tual ylöso 

stajie rivis ja ju tte lin ton Ykskutteri-Lehtosen 

kans. Mää olin näkevinäs, 

et K oppelstonki meni sil 

aikaa V iik lu n til päi. 

— Ai, se m eni varm ast kaffel ja 

o rotta m unt siäl. M ut san sentä 

ensiks m inkätähre sitä Lehtost ruvetti 

sanom a Y kskutteriks. 

— No katokku Pisu-Virtane ajo 

K a llenkuljul sitä ykskutterist höylää 

ja sit se jo u tu s Lehtosel. 

— Jaa, ja siäl o li tiätyst m uitaki 

Lehtosii. 

— V aik kuim paljo. Ku o li Fransi 

Lehtone ja M että-Lehtone ja Iso- 

Lehtone ja Jussi Lehtone ja Kakku- 

Lehtone ja R e s iin a -. . . 

— O lik se Kakku ollu joskus 

leipom os töis? 

— O li vissi. M ut ei m oni enää 

m uistanukka et sil sukunim i oli 

kans, ku kaik sanos aiv vaa Kakku 

ja Kakku. 

— M itä ä ijä itte tykkäs s iit nim 

estäs? 

— No ei s it yhtä. Ja se kamala 

o lik i, ku m eijäm poja tki pakkas 

puhum a vallan Kakust. Isopappa 

lopuit herm ostuski, ku pelkäs et 

ne m ene viäl erespäi käyttäm ä simm 

ost nim e, ja sanos p ojil, et ei 

Kakkuu saa K akuks sanoo, Kakun 

nim i o Lehtone. 

— O ttik poja t opikses kans? 

— M itä viäl. R uakapöyräski ne 

rupes to is ille s velm uilem a, et anne 

se Lehtonen tänne. 

— S im m osii m ukulat ju s t o. Mut 

kyl oikia sta s jokasel ihm isel sais 

olla sim m onen nim i, ettei tarttis 

noit h a ukkum anim ii käyttä. 

— Sais kyl, ku kekseis vaa. Karva-A 

altone täsä ju u r yks päivä 

viisasteli, et ennem m uino kaikkien 

tu rkula iste n n im i oli Aaltone, mut 

sit m uutam at innostus muuttama. 

— M iks? 

— Virtaseks. 

— Ja niist taas tiätyst muutamat 

Lehtoseks. Mut vaik kaikil olis eri 

sukunim i, ni kyl etunim ien kans 

kum m inki olis sama peli. M uistaks 

esim erkiks Napra-Santu ja Frekka- 

Santu? 

— M einaaks niit ku asus T ulli- 

Juhanssonnin talos? 

— Juu, ja myähemmi Holkki- 

Paalmannin naapuris. 

— Ai, jaahah. Ja on niit Kala- 

Eikat ja V ispi-Kustaat ja P lä ttip .. . 

— Nii o, mut se ju u r ei mun 

m iälestäni passaa, et jos jonkun 

naama o vähä vinkuras, ni siit sit 

ruveta nim ittelem ä. 

— Ei se passaa munka miälest. 

Mut m uistaks ne Lehtiset ku asus 

Kiinankarul, ja toisel oli jalat vähä 

eri parii? 

— S anottiink sitä K lenkka-Lehtiseks? 

— Ei tiätenkä. M ut sitä toista 

pruukaiti sanno Tasajalka-Lehtiseks. 

— Katov vaa. Kyl se käy ku o 

hoksnokkaa. Ei maar, mut kyl mun 

täytyy lähtee sitä Koppelstonkii 

kattom a ennenku se kerkii lähtemä 

Vanumammal. Jos Posliini sattuis 

tulem a, ni käskeks senki sinne 

V iiklu n til. M orjens taas. 

— Käsken kyl. M orjens morjens. 

□ 

VILSKI: 

T U R U 

S Y Y S - 

M A R K K I N A 

Ku näis Turunpäivä m erkeis tätä 

entisaja syysm arkkinoitten tapaist 

m uisto tiirata, nii on m ukava m eijjä 

vanhuste m uistella muinassi. 

Täs to rilk i m aalaise myivä joka 

päivä ja varsinki lauvantaisi kärryistäs 

riaska, elukaliha, peruni, 

m orintterei, repetta, voita, muni ja 

paksu leipäkyrssi, jo it o li suuri nivaskoi 

nivottu yhte sokertoppinuaral 

ja m ontlai muutlai. Seittäm ält 

to rip o liisi puhalsi pillisse ja siilo 

kaupja hyökkäsivä, varsinki elukaruhoist 

kauppa tekem ä. Myös muu 

kauppa alko siilo. O stetti muni, 

voit, riaska, pluttana, ternim aitto ja 

m uit syätävi, jo it sai halvemmal ku 

kaupoist. Ämmä oliva tarkoi ku ne 

proviantti ostiva. Me m ukula saatti 

ai olla fö lis kantam as to rikori ja 

leipäknipui. Palkaks saatti joskus 

rusina — ta ik haaversoppa, jota 

m yytti keskel tori, tolpajuures, suuri 

lautasellissi. 

M arkkina-aika oi asja erikse. S iilo 

koko Turku kiahus ku nykyisi 

vaponpäivä. Väkke tu li pitki maakuntta. 

Syysm arkkina oi asja erik- 

se. S iilo jo tehti ensm äise trenkija 

piikapestit seuravaks vuareks. 

Äm ännä ja isännä tu liv a m yym ä ja 

ostam a. Nuare ostiva kih lo i. Flika 

tyykei, knappikenkki, päätuukei, 

prossei ja ka ike la ist kräässä. Poja 

saappai, pluusei, p la kka rke llo i ja 

m uit m iähissi tuntom erkei. Isäntäväki 

osteli kaikki tarppei jo it ei kyläkaupois 

ollu. Uussi jakui, m uffei, 

pääsilkei, kalossei jne. M iähe hevossi 

varte siloi, m änttihihnoi, ja 

ittiäs varte tropei taive kylm yksi 

vasta, varsinki jo ku parrunpätkä 

Fennia viina ja äm m il hokm anni, 

m ikstuura, pirum paska ja Strålen 

pulverei. K ivuloise m enivä turum atkallas 

tohtori A a rn io tyijö , joka 

määräs tropei rinnan krohinoissi, 

reum atism i ja pääsärkky. 

Puutoril m aalaise m yivä halkko, 

heinäkuarm i, kaoroi, o lk k i ja m uit 

hevosm iesten tarppei jo it Turu vosika 

ja fuurm anni ostiva. Muu huusholli 

ostiva pyykkisaavei, kaike 

muotossi korei, kiului, kauhoi ai 

puulusikoist alkae. Jokirannas käytti 

myäs kovi kauppa. Siäl o li saaristolaiste 

kaljaaseis täyre lasti 

halko, silakkanelikoi ja va ik mitä. 

Piänem m is paateis — jo it usse oli 

mont varvi peräsi joes — m yytti 

suolattu kalaa, peruni, palvatui lihoi, 

vähä härski vo it halvall, villo i, 

pualam i, om eni, plum m oni ja m uit 

trekoleitten tuattei. 

Syysm arkkinoil tehti m yäs kovi 

hevoskauppa. Se tapahtus pääasjas 

H ippostrom il. Se o li sakjanas 

hevossi, ostaji, m yyji ja kova m eteli. 

Pom ppo oi juatu tillik o is ja potui 

oli ostettu ookkerm annilt, g oovelt 

taik nuurforssilt. Pahim m a luuskat 

määräs elä in p o liisi Lakerström vietäväks 

lahrattavaks. Y ät viäteti 

m elkke ai sukulaiste tykö, jonne 

viätti ai sänninki säki kans ja m aatti 

pitki latjoi. Sem m os se oli yli 60 

vuotta takaperin Turus. S iit o lis 

paljon praakkam ist m ut ku to is il 

kans täytty antta suuvuaro, niin voira 

hyvi tavata ku koko T u rku täyttä 

750 vuatta. □ 

TURUN kaupungin m atkailulautakunta 

vieraili Joensuussa 13. 6. 

1977 solm iakseen konta kte ja Pohjo 

is-K arjalan m atkailua kehittäviin 

osapuoliin. Tavoitteena on, e ttä lähitulevaisuudessa 

voita isiin saada 

aikaan yhteistyötä P o h jois-K arjalan 

ja Länsi-Suom en m a tkailualueiden 

kesken. T urun kaupungin m atkailulautakunnalla 

on jo pidem m än aikaa 

o llu t ajatuksena ke h ite llä yhteistyötä 

P o h jois-K arjalan kanssa. 

Nyt ovat tu rku la ise t lähteneet liik 

keelle osallistu m a lla K arjalan m essuille 

Joensuussa om a lla o s a s to l 

laan, jonka teem ana on T urun 750- 

v u o tisjuhlavuosi 1979. V ie ra ille s 

saan Joensuussa tapasivat tu rk u 

laiset mm. P ohjois-K a rja la n M aakunta 

liitto r.y:n m atka ilu va lio ku n 

nan, liito n h a llitu ksen ty ö valio kunnan, 

Joensuun kaupungin m a tka ilu 

lautakunnan sekä joensuulaisten 

m atkatoim istojen edustajia.

Asa R adio Oy:n uusi teollisu u sla ito s Turun M älikkälään valm istui 1974 

ja vuosi sitten saatiin sen lisälaajennus käyttöön. Tehdas on pääosin yksike 

rro ksin e n ja yhtä suurta hallia. 

P uoli vuosisataa radioteollisuutta 

Turussa 

■ Asa R adio Oy tä ytti 50 vuotta syyskuun 15. päivänä. Asan puolivuosisatainen 

taival on m erkittävä osa suom alaisen radioteollisuuden historiaa. 

V ain vuosi sen jälkeen, kun m aailm an ensim m äinen yleisradiolähetys oli 

1921 kuultu P ittsburghissa USA:ssa, sai yrityksen perustaja Arvo Sakrelius 

v a lm iiksi ensim m äiset radiovastaanottim ensa. Jo tu o llo in niiden nim eksi 

tu li ASA, rakentajansa nim en a lkukirjainten mukaan. 

Asan m alli 3 viiden vuosikym 

m enen takaa käyrätorvineen. 

A lussa radio itte n valm istus ja 

kauppa tapahtui vain yhden apulaisen 

kanssa, m utta kaksikym m enluvun 

lopulle ehdittäessä työntekijö 

itte n m äärä o li kasvanut jo kuuteen. 

Tehtaana ja m yym älänä toim i 

” kyökin ja kahden kam m arin" suuruinen 

huoneisto E erikinkadun varrella. 

S isäänkäynti o li porraskäytävästä, 

m utta parin vuoden ku lu t 

tu a tilo ja laajennettiin ja kulku saatiin 

o ikein kadulta. 

Tänään Asa R adio Oy:n palveluksessa 

on lähes tuhat henkilöä ja 

sen liikevaih to nousee sataan m iljo 

o n a a n m arkkaan. Tehdas on e rikoistu 

n u t yksinom aan televisioitten 

ja h ifi-la itte itte n tuotantoon, nim es 

tään huolim atta ei Asa Radio Oy 

valm ista perinteisiä radiovastaanottim 

ia lainkaan. 

Asa R adio Oy:n uusi teollisuuslaitos 

valm istui 1974 MälikKälän 

kaupunginosaan ja vuosi sitten saatiin 

sen lisälaajennus käyttöön 

U udenaikainen tehdas on pääosin 

yksikerroksinen ja yhtä suurta hallia. 

K okonaispinta-ala on peräti 

22.000 neliöm etriä. 

Viennin osuus tuotannosta on 

noin puolet ja pohjoism aitten lisäksi 

tärkeim piä vientikohteita ovat 

Belgia. Länsi-Saksa, Sveitsi ja Itävalta. 

Ruotsissa ja Tanskassa 

Asalla on om at tytäryhtiöt. 

Y htiön perustaja, teollisuusneuvos 

Arvo Sakrelius toim ii edelleen 

hallituksen puheenjohtajana ja to i 

m itusjohtajana on ekonom i Tapio 

Peltonen. 

□ 

TURUN yliopiston 50-vuotisjuhlien 

yhteydessä ilm estyneen historian 

jatko-osan niteiden, joissa selostetaan 

yliopiston kehitystä vuoteen 

1974 saakka, jo llo in opisto m uuttui 

valtion yliopistoksi, ensim m äiset 

num eroidut kappaleet luovutettiin 

m aanantaina 22. 8. 1977 K ultarannassa 

tasavallan presidentti Urho 

Kekkoselle. Y liopiston lähetystön 

m uodostivat prof. Osmo Järvi, akateem 

ikko Tauno Nurm ela, prof. 

V ilho N iitem aa, rehtori Osmo Ikola! 

kansleri Kaarlo Hartiala ja historiateoksen 

kirjo itta ja , fil.to h to ri Tauno 

Perälä. 

MS-päivät ja 

seminaari 

Turussa 

■ S uom en M S-yhdistysten 

L iitto jä rje s ti valtakunnalliset 

M S -päivät 27.— 28. 8. 1977 

Turussa. Sam assa yhteydessä 

v ie te ttiin valtakunnallista 

pääjuhlaa. T ilaisu u d e t, joihin 

o s a llis tu i p o tila ita om aisineen 

ja m yös Göteborgin 

M S -yhdistyksen jäseniä, pid 

e ttiin Ikitu u rin kongressikeskuksessa. 

S em inaarissa esite lm ö ivä t mm. 

tri M artin Panelius, ylih o ita ja Maija 

Laitio, o sasto n h o ita ja Irm a Kosonen 

ja ravitsem usterapeutti M arjukka af 

H eurlin. E sitelm ien teem oja käsiteltiin 

sem inaarin lopuksi eri ryhm issä. 

S em inaarin yhteydessä o m aisilla 

o li tila isuus perehtyä asunto- ja 

kulje tu spalvelu ih in , jo ita heille esitte 

li ylita rka sta ja S eppo Eräkanto. 

P ääjuhlassa lausui tervehdyssanat 

liito n puheenjo h ta ja Heikki Hakanen 

ja juhla p u h e e n piti prof. 

Erkki Kivalo. M usiikkiohjelm asta 

vastasivat Päivi N um m elin ja Ericus-kuoro. 

Lisäksi ohjelm assa oli 

päivän su o je lija n m aaherra Paavo 

A ition, va ltio valla n ja T urun kaupungin 

tervehdykset. 

Liitossa on 3 200 jäsentä, joista 

1 400 D otilasiäseniä. Liiton toim innanjo 

h ta ja on L iisa Leiva ja Turun 

osaston to im in n a n jo h ta ja Leena 

Punta. 

□ 

Kuvajainen 

paljastettiin 

■ N unnavuoren koululla palja 

s te ttiin tiis ta in a 31. 5. 1977 

Arvo S iikam äen re lie fi "K u 

vaja in e n ", jo ka on kooltaan 

200 X 300 cm ja työn materia 

a lin a betoni. Paljastuspuheen 

p iti kaupunginsihteeri 

Paavo M äkinen. 

Arvo S iikam äki on helsinkiläinen, 

vuonna 1943 syntynyt ta ite ilija , joka 

osa llistu i vuonna 1975 T urun kaupungin 

ju lista m a a n Im pivaaran uim 

ahallin re lie fik ilp a ilu u n nyt paljaste 

tu lla työllä ä n saavuttaen s illo in II 

palkinnon. 

S am assa k ilp a ilu ssa sai I palkinnon 

O lavi Lanu (Lahti) työllään 

” M e no-paluu", jo ka kiinnitetään 

p a ikoille e n Im pivaaran uim ahalliin. 

K ilpailussa saavutti III palkinnon 

vehm aalainen J a rk k o Roth työllään 

"K im a llu s ", jo k a tulla a n toteuttamaan 

terä ksise n ä ja sijoittam aan 

llp o iste n koulun m usiikkisaliin . □ 

Turku-seura toimii 

SEURAN o p in to re tk ie n viim einen 

— to rsta in a 26. 5. 1977 — jäi selostam 

atta lehtem m e kesäkuun num 

erossa, jo te n lyhyt m aininta on 

ta rpeellinen. R etkelle, jonka kohteena 

oli T urun uusi ylpeys Congress 

C enter e li Suom en tä llä hetk 

ellä suurin kokoushuoneisto, osallistui 

neljä lin ja -a u to llista seuran 

jäseniä. Leikki- ja tosim ielessä voidaan 

todeta, että kongressikeskus 

on rakennettu Num m enm äen poikien 

kuuluisaan hiekkam onttuun. 

TALO ta rjo s i kahvit ja kiertokäynnillä 

e s ite ltiin viih tyisä ja avara 

uusi hotelli ja kokoushuoneisto. Yhteensattum 

ien vuoksi käyntejä o li 

rajoitettava. A u to kie rro ksella tutustu 

ttiin vie lä ylioppila skylä ä n retken 

pääoppaan eversti, evp. Veikko 

Hassisen ja seuran retkeilyjaoston 

m uiden jäsenten hoitaessa selostuksen. 

☆ 

TU R KU-seuran 20-vuotisjuhla on 

tiistaina 18. 10. 1977 kello 19.00 

Konserttitalossa. Juhlatoim ikunta on 

valm istanut ohjelm an ja hoitanut 

muut jä rje ste lyt. Jäsenten odotetaan 

jo u k o lla täyttävän juhlasalin. 

L ippuja à 10 mk, m yyvät ennakolta 

T urun K ansallinen K irjakauppa sekä 

n aistoim ikunnan ja juhla to im i 

kunnan jäsenet. 20-vuotisjuhlan jo h 

dosta lehtem m e täm ä num ero sisäl- 

■ T urun kansainvälinen 

m aatalous-, kotitalous- ja 

e linta rvikenäytte ly Farma jä r 

je s te ttiin 30. 6 . - 5 . 7. 1977 

A rtukaislssa. N äyttelyn, jo n 

ka neuvonnallinen pääteema 

o li olje n käyttö ja käsittely, 

avauksen s u o ritti m inisteri 

Johannes V irolainen. Sateinen 

ja epävakainen sää haittasi 

näyttelyä ja vaikutti to 

d ennäkö ise sti siihen, ettei 

yleisö ta voite tta 130 000 viera 

ilija a saavutettu. Kuuden 

päivän aikana vieraita kävi 

106 000, joista viim eisenä 

näyttelypäivänä 12 500. 

N äyttelyn kolm annen päivän pääju 

h la "N ainen m aatalousyrittäjänä” 

jo u d u ttiin sateen takia peruuttamaan. 

S am asta syystä jäi näkem ättä 

toisena n äyttelypäivänä puolalaisten 

hevosshow . Puolasta o li 

näyttelyssä 75-henkinen esiintyjätää 

juhlavuoteen liittyvää aineistoa. 

Lehteä jäsenet voivat ostaa myös 

irtonum eroina ja lahjoittaa ystävilleen 

ja siten lisätä jäsenkuntaam m e 

ja kasvattaa lehden levikkiä. 

☆ 

SEURAN syyskokous pidetään 

uudistetussa Katedraalikoulussa 

tiistaina m arraskuun 22 p:nä kello 

19.00. Jäsenet jo u kolla tutustum aan 

Suomen vanhim paan kouluun ja 

kuulem aan talon arkkitehdin O lof 

Holm bergin esitelm ää, jonka hän 

valaisee diakuvin. 

Seuran ylim ääräinen kokous on 

keskiviikkona 28. 9. kello 19 Turun 

Seudun Osuuspankin kerholla Maariankatu 

4. 

PERINTEELLISTÄ seuran syysjuhlaa 

Turun linnassa ei tänä syksynä 

järjestetä. Konserttitalon 20- 

v uotisjuhla vastaa nyt syysjuhlaa. 

☆ 

SEURAMME puuhaa jälleen kerran 

omaa m erkkiä. Tätä k irjo ite t 

taessa on e sillä m uutam ia luonnoksia, 

mutta päätöstä ei vielä ole tehty. 

M ikäli om a tunnus onnistutaan 

saamaan, niin v iire jä ja m erkkejä 

valm istetaan. M erkit m yyntiin ja viirit 

ansioviireiksi. 

□ 

ILMARI RINNE 

S a te in e n sä ä h a itta si 

T u r u n F a r m a -n ä y tte ly ä 

ryhmä ja 34 puolalaisratsua. Ratsujen 

huutokaupassa m yytiin kuusi 

ratsua, joista kaksi oli 4-vuotiasta 

ja neljä 3-vuotiasta. Ratsujen keskihinnaksi 

tuli 10 600 markkaa. 

Korkein maksettu hinta oli 12 000 

m arkkaa ja halvin 8 500 markkaa. 

Sukutilajuhlassa kunnallisneuvos 

Mauno Jussila jakoi viirejä ja kunn 

ia kirjo ja 63 m aatilanhaltijalle. Suku 

tilakunniakirjoja o li 20, viirejä 22 

ja p ienoisviirejä 21. Ne m yönnetään 

tilalle, joka on o llut saman suvun 

hallussa vähintään 200 vuotta. □ 

TURUN yliopiston synnytys- ja 

naistentautiopin professori Lauri 

Rauram o täytti 60 vuotta tiistaina 

14. 6. 1977. M erkkipäivän kunniaksi 

ovat prof. Rauramon ystävät ja työto 

ve rit lyöttäneet hänestä ta ite ilija 

Juhani V ikaisen suunnittelem an 

m italin. 

Pohjoismainen 

leirikoulu 

1977 

■ M yöskin tänä vuonna pidetään 

p ohjoism ainen le irikoulu 

vaihdon m erkeissä ystävyyskaupunkien 

Turun, Ä r- 

husin, G öteborgin ja B ergenin 

kesken. M ukana ovat: 

Turku 21— 27/8 -77 (Kakskerran 

H einänokassa), Å r 

hus 2— 8/9 -77, G öteborg 4/9 

— 9/9 -77 ja B ergen 6— 12/10 

-77. Avustajina ovat Turussa 

yhdistys P ohjola-N orden ja 

Turun kaupunki ja m uissa 

kaupungeissa yhdistykset 

Norden ja Arhusin, G ö te b o r 

gin ja B ergenin kaupungit. 

O sanottajat: 9. vuosiluokan o p p i 

laat. Jokaiseen leirikoulu u n o sallistuu 

4 luokkaa, yhteensä noin 100 

oppilasta ja 10 johtajaa. Turusta 

osallistuu 16 oppilasta T urun le irikouluun, 

30 oppilasta m atkustaa 2 

johtajan kanssa kuhunkin le irik o u 

luun Arhusiin, G öteborgiin ja Bergeniin. 

Tänä vuonna kustantaa Turun 

kaupunki kaikki kulut, toisin sanoen 

sekä kurssim aksun noin 300 m arkkaa 

että matkat. K aupunki on asettanut 

työkom itean, johon kuuluvat 

seuraavat h enkilöt: le h to rit Leena 

Tiusanen, Eila Kokko, Helvi Ahokunnas, 

Asta H erm onen, B irg itta 

Abraham sson, R eijo Vuorio, Tuom o 

Käki, Hannele H arju-llm onen, professori 

Hannu Klam i, työkalu viila a ja 

Reima Kivinen ja lehto ri C arin 

A m inne, joka on ryhm än puheenjohtaja. 

O ppilasvalinta tapahtui to u k o 

kuussa, jo llo in kaikkien 15 yläasteiden 

ruotsinopettajat kokoontu i 

vat ja sopivat, että va lin ta tapahtuisi 

ruotsin kielen hyvän k ie lita i 

don, hyvän ja vapaan esiintym isen 

ja hyvien urh e ilu - tai m u siikkisu o ritusten 

perusteella. Jokainen yläaste 

lähettää siis 7 oppilasta 9. 

vuosikurssilta täm än vuoden le irikouluihin. 

Leirikoulun ajatuksena on, että 

nuoriso p ohjoism aista tapaa to i 

siaan ja on yhdessä viiko n verran 

luonnossa työn ja vapaa-ajan m erkeissä. 

Koko le irik o u lu työskentelee 

8. ryhm ässä, ryhm än jäsenet 

ovat jokaisesta n eljästä p o h jo ismaasta. 

O hjelm aan kuuluu paitsi 

oman koulun, kaupungin, maan 

esittelyä m yöskin että tutustutaan 

ym päristöön, tehdään luonto re tkiä , 

vieraillaan te o llisuusla ito ksissa ja 

paikkakunnan nähtävyyskohteissa. 

☆ 

Turun ja sen pohjoism aisten ystävyyskaupunkien 

G öteborgin, B ergenin 

ja A rhusin k o u lu to im e n jo h ta ja t 

pitivät neuvottelutilaisuud en Turussa 

26. 8. 1977 vaihtaen aja tu ksia ja 

m ie lip ite itä erityisesti keskiasteen 

koulutuksesta. He tu tu stu ivat Kathetdralskolanin 

u u d iste ttu ih in tilo i-

Huum oria 

kotiseutupäivillä 

Oulaisissa 

A JETTAESSA lin ja -a u to illa opinto 

re tk e llä P yhäjokivartta tu tu stu t 

tiin vuosikym m enien suurtyöhön 

tulvapenkereeseen. Penkereen ja 

jo e n v ä lillä olivat viim e kevään tu l 

vat ja jä ä t rikkoneet ja kaataneet 

puita kilo m e trim ä ä rin . Paikkakunnan 

opas ke rto i, e ttä erään tunnetun 

keskustapuoluelaise n talo oli rakennettu 

aivan joen äyräälle ja tu l 

vavesi tu li sisälle. Talon seinällä oli 

"o m a n m iehen” Johannes V irolaisen 

kuva. Veden noustua V irolaisen 

suuhun ja tullessa korvista ulos, 

o li m iehenkin lähdettävä tuvastaan. 

☆ 

O ULAISTEN ko tiseutu kärä jillä istu 

i e tu p e n k illä tu n n e ttu ja julkkiksia, 

mm. Johannes V irolainen kuuntelem 

assa Juhani Y li-R antalan su o ritta 

m aa paneelikeskuste lijo id e n esittelyä: 

"M u kana keskustelussa ovat 

v e s ih a llitu ksen pääjohtaja Se ja Se, 

ve s ip iirin e dustaja Se ja Se, veden 

käyttövoim an edustaja Se ja Se . .. 

T ä llö in yle isö n jo u ko sta kuului huom 

autus: "J a etupenkissä istuu ved 

e n ju o jie n edustaja Johannes V iro 

la in e n ". 

☆ 

AJAESSAM M E Pyhäjokivartta 

kerro in oppaalle, jo ka edelleen välitti 

kovaäänisen kautta retkeläisille 

seuraavan tarin a n : T unnettu tu rku 

lainen tiedem ies ja piispa 1700-luvu 

lta D aniel Juslenius k irjo itta a 

"A b o a vetus et nova"-teoksessaan 

runom uodossa m erkillisen kohdan 

s iitä m ite n kä "M ie s P yhäjoelta tu li 

T u rkuun o p p im a h a n " ja a joittaa tämän 

tapauksen 1200-luvun lopulle. 

Kun olim m e ju u ri Pyhäjoella, niin 

m ie tittiin , kuka o li mies, joka täältä 

lähti T urkuun viisautta hakemaan 

Koska m uuta ei löydetty, niin arveltiin 

, että m ies o li pyhäjokilainen 

k irja ilija K aarlo Isotalo, joka on 

yhä tä llä reissullaan kirjoittam assa 

k irjo ja a n Turussa. 

□ 

ILMARI 

hin ja yhteispohjoism aiseen le irikouluun 

K akskerrassa. Isäntinä o liv 

a t T urun suom enkielisen ko u lu to i 

m e n jo h ta ja P entti Lahti ja ruotsinkie 

lise n k o u lu to im e n jo h ta ja Hasse 

Johansson. 

T u rku on s u u n n ite llu t vastaavaa 

y h te isto im in ta a Itäm eren alueen ystävyyskaupunkien 

Leningradin, Rosto 

c k in ja G danskin kanssa. 

Turku jakoi taideapurahoja 

68.100 markkaa 

■ Turun kaupungin kuluvan 

vuoden taideapurahoje n ja 

kotilaisuus pid e ttiin W äinö 

A altosen museossa m aanantaina 

20. 6. 1977. A purahan 

sai 26 hakijaa Ja ne jakoi 

a pulaiskaupung injohtaja J o 

hannes Koikkalainen. A purahan 

saivat seuraavat: 

K irjallisuusapurahat: K irja ilija 

M atti Ijäs, toim ittaja H arri Kalpa, 

k irja ilija Veikko Polam eri, k irja ilija 

Väinö Pääkkönen ja k irja ilija M arvi 

Jalo kaikki 2.500 m k sekä työryhmä: 

Kalervo Valli. Harri Kavanterä 

ja Hans Othman 3.000 mk. 

K uvaam ataideapurahat: T aidem 

aalari Hannu Konola, kuvanveistäjä 

V iljo M äkinen ja taidem aalari 

V ilho Suurhasko kukin 5.900 mk 

Matkanjohtajien 

kurssi Turun 

Kesäyliopistossa 

Suomen O pasliitto ry jä r 

je sti 30. 5 .- 4 . 6. 1977 Turun 

Kesäyliopistossa kurssit 

m atkanjohtajille. O sanottajia 

oli 31 eri puolilta Suomea, 

joten osanottajien alu e e llinen 

jakaum a o li hyvä. Suomen 

O pasliitto ja kurssilaiset 

olivat tyytyväisiä kurssin antiin. 

Luennoista m ainittakoon prof. 

Rauno Tenovuon esitys "Suom en 

lu o n to ", m useonjohtaja H ilkka Uusivirran 

"S uom en ruuat", rehtori 

M arja H ollon "Suom en käsityöt" 

sekä esitykset maamme m atkailualueista. 

M atkanjohtajan käytännön 

tietoa ja e ttiin m atkanjohtajien May 

Lundqvistin ja Irja W onkan luennoilla 

sekä myös lehtori Tim o Heimosen 

ja logonom i Annastina 

Forsbergin esiintym istä ja p uheilm 

aisua käsitelleillä luennoilla. 

Logonom i Forsberg on vuonna 1975 

tehnyt diplom ityönsä puheilm aisun 

opettam isesta m atkailuoppaille. 

Ryhmätyössä käsiteltiin m atkailualan 

opaskirjallisuutta ja m atkanjohta 

jie n käytännön tietoutta. 

C ongress C enter Turussa ja ettiin 

todistukset 31. m atkanjohtajalle, 

jo tka suorittivat kirjallisen kuulustelun. 

Turusta saivat todistuksen 

Toni Ek, M arja-Leena Heinonen, 

M aja Hulden, Helena Karjalainen, 

A m alia Leino, Jukka Oksanen, Raija 

Vuojärvi ja A nnika Väyrynen. □ 

sekä ta id e o p is k e lija T u ija Tuulia 

T ouru ja ta id e m a a la ri Paolo Battilana 

k u m p ikin 2.650 mk. 

K a m erataideapurah at: Hum.kand. 

Tony H elena A lopaeus, kaitaelokuvaaja 

N iilo Luukkonen sekä työryhm 

ä: Esko K ajonterä, T aisto Tamminen 

ja M atti Ijäs kukin 2.000 mk. 

N äyttäm ötaideapurahat: Näyttelijä 

Esko Pesonen 5.000 m k, näyttelijä 

Kapo M anto ja n ä y tte lijä Elina Halttunen 

kum p ikin 3.000 m k sekä 

näytte lijä Janina Berm an-W iskin 

2.000 mk. 

S ä veltaideapurah at: Laulajatar 

Pia-G unn A n cka r 2.800 mk, huiluta 

ite ilija Pekka K arahka ja käyrätorvensoitta 

ja Rauli K ataja kum pikin 

3.000 m k sekä säveltäjä Eero 

T iika sa lo 1.800 mk. 

Sokos Market 

avasi ovensa 

P iisp anristillä 

■ T urun O suuskaupan uusin 

tavaratalo Sokos Market 

avattiin ke skiviikko n a 15. 6. 

1977 P iispanristillä Kalustokeskus 

O y:n entisissä tilo is 

sa. A vauksen s u o ritti Kaarinan 

kunnanvaltuuston puheenjo 

h ta ja Unto Lehtinen ja 

tila isuuden m usiikista huole 

h ti A u lis K otaviidan yhtye. 

Tavaratalossa, jo n ka kokonaispinta-ala 

on noin 7 000 neliöm etriä, 

to im ivat elin ta rvike -, rauta-, 

m aatalous- ja huonekaluosastot 

sekä ca fe te ria ja m aatalouskoneiden 

m yyntipiste. Sokos-Kalusteen 

m yyntipinta-ala on noin 1 900 neliöm 

etriä. 

T avaratalon jo h ta ja n a toim ii Pauli 

Hannonen ja m yyn tip ä ä llikkö n ä Timo 

Holm én sekä huonekaluhallin 

hoitajana m yym ä lä p ä ä llikkö Esko V. 

Koskelin. T avaratalo työllistä ä 85 

henkilö ä ja koko talouskeskus noin 

120 henkilöä. P aikoitu sa lu e e lla on 

tilaa 266 autolle. 

T avaratalossa toim ivat lisäksi 

T urun S uom alaisen Säästöpankin 

konttori, p o s tito im is to ja postisäästö 

p a n kki sekä talo n vieressä huolto 

- ja taksiasem at. 

□ 

V 

Farmaseutti 

TERTTU LAAJO: 

Aurajoki 

Suuri ris ti A urajoen ja Vähäjoen yhtym äkohdassa K oroistenniem ellä 

kertoo 1100-luvun piispankirkosta ja Turun syntyajoista. — Kuva Ilm ari Rinne. 

ihreän suom ättään alta ORI 

PÄÄN TUOMISTO N KORVES 

SA pulppuaa alitu ise sti k rista llin 

kirkasta vettä. Tästä alkaa A urajo 

ki. S uolam pare m uuttuu p ikku h iljaa 

puroseksi, puro jokiuom aksi ja 

O ripään k irkolla , alkulähteestään 

noin kolm en kilo m e trin päässä v irtaa 

saviseudun harm aaksi m uuttama 

vesi jo jokena. A urajoen ju o k 

su ei m itenkään tu o m ieleen esim. 

M oldaun ru n o llista m ahtavuutta, onpahan 

vain kotoista ja läm m intä 

kulkua h alki m etsäsaarekkeitten ja 

peltoaukeam ien. H alki Pöytyän, Auran, 

Liedon ja Kaarinan. Tasaisen 

virta ilu n rikkoo s illo in tä llö in pikku 

koski. Pöytyällä Koskela, Kolkkinen 

ja R iihikoski, Aurassa Kuuskoski, 

Leppäkoski ja R ekikoski, Liedossa 

K ukkarkoski, V ie rin koski ja Vääntelänkoski 

ja viim eisenä H älisten koski, 

m utta s illo in olla a n kin jo kaupunkialueella. 

V esim ääräänsä lisäystä 

A ura lle antavat sivujoet mm. 

Rasinoja, S ikaoja, Karhunoja, Kaulajo 

ki, S avijoki, Jaanin o ja ja Vähäjoki. 

R annikkom m e joka in e n jo ki haluaisi 

o lla se, jo n k a suulle H enrikpiispa 

nousi m aihin tuom aan kristinuskon 

valoa pakanuudessa eläville, 

lu onnonjum aluuksia an palvoville 

e si-isillem m e. N iin haluaisi 

A urakin, m utta paikkaa ei ole to 

dennettu. A uran rantatörm ät pystyvät 

kylläkin kertom aan p aljon ja 

arvokasta Suomen kansan historiasta 

sille jo lla on korvaa kuulla. 

LIEDON VANHALINNAN LINNA- 

VUORI seisoo jykevänä paikallaan, 

huipullaan m uinaisen linnoituksen 

rauniot, joitten arkeologisissa kaivauksissa 

on esiinsaatu paljon 

m ielenkiintoisia m uinaislöytöjä. Linnavuoren 

päältä on mahtava katsella 

m aisem ia ym pärillään. A urajoen 

uoma m olem piin suuntiin p ilkottaa 

silm ään hopeisena juovana. 

Kaunista Turkuun päin antavaa viljelysaluetta 

kutsutaan Auranlaaksoksi. 

Tämä alue alkaakin olla jo 

täynnä m uinaishistoriaa. 

Vastapäätä Vanhalinnaa on SAU 

VALAN kylä ja siitä Turkuun päin 

NUMMEN RISTIMÄKI, jotka molem 

mat ovat olleet kauppapaikkoja jo 

Suomen rautakaudella, Kristuksen 

syntymän aikoihin. 

Tätäkin vanhem paa, pronssikaut 

t a 1300— 1500 e. Kr., asutusta on 

todettu esim. hiidenkiukaina, jotka 

ovat olleet pakanuuden aikaisia 

hautalatoum uksia sekä asum alöytöinä, 

keram iikkana ja koruina. Liedon 

Nautela, Sikilä, Mäkkylä, Kaarinan 

N um m enniitty, Voivala, Maarian 

Paimala, Kärsämäki, joitakin 

paikkoja m ainiten, ovat antaneet 

kaivajilleen riem ukkaita hetkiä. 

V iikinkiajalta, noin 800— 1050 j. 

Kr., löytyy polttokenttäkalm istoja 

Kaarinan Ristimäessä, Maarian Virusmäessä, 

Taskulan, M ullin, Saramäen 

talo je n paikoilla , K oroisissa, 

Turun kirja sto ta lo n to n tilla . Esim. 

naisen puku kupurasolkineen o lkapäillä 

ja p ro n ssikie ru kkaputki-koristeluineen 

ham eosassa on pystytty 

jäljentäm ään. 

Liedon Sauvalan kylän R istinpellon 

kalm isto, jossa on m uistom erkkikin 

nykypäivän ihm iselle, antaa jo 

viitte itä kristillisyyden tie to isuudesta, 

joka syveni ja vähitellen to te u 

tui R istiretkien aikana 1050— 1150 

j. Kr., Suomen kansan histo ria llise n 

ajan kynnyksellä. Pyhät lehdot eli 

hiidet e li uhrip a ika t väistyivät vähitellen 

kristillisen kirkon tieltä. Käärinen 

Nummen R istim äki on tu n n e t 

tu löydös A urajoen varrella. 

KOROISTEN n iem ellä M aarian 

kirkon lähellä, on valkoinen risti 

m uistuttam assa nykypäivän ih m i 

selle yhdestä Suom en m antereen 

vanhim m asta k ristillise stä kirkosta, 

Koroisten p iispankirkosta, jo ka o li 

sijainnut siellä jo 1100- luvulla. Koroisten 

niem en kohdalla yhtyy pohjoisesta 

A urajokeen V ähäjoki. T änne 

saakka nousivat pienet kauppalaivat 

ja K oroinen oli vilkas kauppapaikka. 

UNIKANKAREEN KUMMULLE, lähem 

m äksi m erta oli rakennettu pienem 

pi puupyhättö kivisakasteineen. 

Vuonna 1229 paavi antoi suostum 

uksensa siirtää K oroisten piispankirkko 

tälle kum m ulle. Tam m ikuun 

23 päivä 1229 onkin ensim m äinen 

virallinen aikam ääre T urun histo 

riassa. T uom iokirkko on T urun vanhin 

rakennus ja se lienee vih itty 

tarkoitukseensa vuonna 1290. Sitä 

edeltävästä kivisakastista on vielä 

nähtävissä toinen päätyseinä m uurattuna 

uuden sakariston seinään. 

(Vuosilukuja tarkistetaan parasta 

aikaa am m attim iesten kesken.) N äillä 

kohdin A urajoki virtaa sam ean 

harm aana ja rauhallisena kohti 

merta. Ehkä parin kilo m e trin verran 

yläjuoksulle päin sanoi A ura viim e i 

sen tervehdyksensä koskien kohinalle. 

S iellä Hälisten koski padottuna 

kaupungin vesilaitoksen ta rp e i 

siin juoksuttelee säännösteltyä vettään 

joen uomaan. Varhaiskevään 

aikoihin se on tu rkula iste n sunnuntailenkkeilyjen 

hyvä kohde. Käydään 

pitäm ässä vaaria, koska Hälisten 

Ukot rym isten lähdöllään ilm 

oittavat kevään tulleen. Jo s ku l 

kee aivan hilja a jokirannassa T uom 

iokirkon alla, saattaa k u u lla veden 

lorinaa. Väitetään, että m aanalainen 

uoma vielä kulje tta a vettä 

M ätäjärven kro o p ista (A katem iantalon 

paikkeilla) jokeen. 

Ja nyt olla a n kin sitten A urajoen 

ja T urun jännittävim m ässä paikassa, 

VANHALLA SUURTO RILLA, jo n 

ka äärellä ovat T u o m io kirkkopuisto , 

B rahenpuisto ja P o rthaninpuisto 

lehtevine, korkeine puineen. 

Itse täm ä R aatihuoneen to ri ei 

nykyihm isen m ittakaavan mukaan 

ole suuren suuri, m utta 1700-luvun 

m ittakaava o li erila in e n . T o rin idänpuoleisessa 

päässä kohosi k e lta i 

seksi m aalattu R aatihuone kellotorneineen, 

ete lä sivulla B rinkkalan 

talo, joka vielä kin on olem assa poliisila 

ito ksen to im itilo in a . Sen parvekkeelta 

ju liste ta a n joulu ra u h a

S uom en T urun asukkaille jo ka jo u 

luaatto kello 12. Talon naapurina 

on H o vioikeudentalo, nykyisin Kate 

d ra a lik o u lu n käytössä, sam oinkuin 

seuraava jo kira n ta a n rajo ittu va r a 

kennus, jo k a kuin ihm een kautta 

säästyi T urun palossa. V astapäistä 

laitaa reunusti m yös kivita lo je n rivi, 

m utta n iis tä ei o le m itään jä lje llä . 

K aupunkialueen ensim m äinen silta 

y litti A urajoen R aatihuoneen to 

rin pohjo isla id a sta . Joen vastapuolella 

on nykyinen k irja sto ta lo . Tämä 

kohta on n im eltään Hauenkuono, 

ja s iin ä on sija in n u t vuodesta 

1755 alkaen A katem ian Apteekki, 

aina vuoteen 1827, T urun paloon 

saakka, K irk k o jo k ik a tu , nykyinen 

Itäinen R antakatu, seurasi itärantaa 

ja K uningattarenkatu , nykyinen Linnankatu, 

länsirantaa. 

H äm eentulliin, U udenm aan tu lliin 

ja p o hjoiseen jo h tiv a t kulkuväylät. 

M uinaisen B rahenkadun alkupää on 

v ie lä kin nähtävissä s iin ä porttih o l- 

vissa, jo k a jä ä Brahen G allerian ja 

Ingm annin rautakaupan väliin. Vanha 

takora u ta lyhty opastaa oikeaan 

kohtaan. 

V anha S u u rto ri on näytellyt 

m aam m e vaiheissa huom attavaa 

osaa. 

T u rkuahan ei koskaan ole perustettu, 

se vaan on p ikkuhilja a kasvanut 

kauppapaikasta (torgu) maan 

s illo is e k s i pääkaupungiksi. 

Täm ä to ri on o llu t ilo je n ja suruje 

n näyttäm önä. Juhlakulkueita, 

jo u k k o te lo itu k s ia , kansankokouksia, 

h ilja is ta m ietiskelyä akatem ian profe 

ssoreiden kävelyillä, m onenlaista 

on to ri kokenut. Sen a is tii vieläkin. 

V anhalla S u u rto rilla on tih e ä tunnelm 

ansa. 

Ja A u ra jo ki virtaa. 

Nykyään voi kaupunkialueella 

kulkea yli silla n viidessä paikassa. 

R autatiesilta pohjoisim pana. Tuom 

io k irk k o s ilta parisataa m etriä vanhasta 

1700-luvun sillasta ylä ju o ksulle 

päin, A uran silta Kaskenm äen a l 

la, uusin tu lo ka s M yllysilta ja M artin 

s ilta viim eisenä ennen satam 

aan tuloa. 

A u ra n silla n itäpuolen a u kio lla on 

o llu t nim i Kissanhäntä, sen vieressä 

Lybeckin alue, jo ka on saanut 

nim ensä hansakauppiaid en mukaan, 

jo id e n kauppalaivat m akasivat 

ju u ri Kaskenm äen alla, nykyisen 

H irvi — eli Kasken apteekin vaiheilla. 

M ustainveljesten, dom in i 

kaanien, vuonna 1249 perustam a 

PYHÄN O LAVIN LUOSTARI sijaitsi 

m yös tässä mäen ahteessa. Katutyön 

yhteydessä m uutam a vuosi s itten 

palja stu i vanhaa luostarirakennelm 

aa, jo ka am m attim iesten tu tk i 

m ukset läpäistyään taas peite ttiin 

k atupinnan alle. 

Vastapäätä, jo e n lä nsipuolella, on 

H E R R AIN KULM AKSI sanottua alu e t 

ta, jo ssa sija itsee mm. Q w enselin 

punaise ksi m aalattu 1700-luvun alun 

puutalo, jo h o n on s ijo ite ttu Apteekkim 

useo. 

R annalla silla n to is e lla puolen, 

m utta sam alla tö rm ä llä , on pieteetillä 

entiste ttyjä , p o rva rillista em piiriä 

edustavia ta lo ja , jo is ta yksi on 

vanha sokeritehdas. Tähän taloon, 

Läntinen R antakatu 7, m uutti apteekkari 

J. A. L iljelund apteekkinsa 

L uostarikortteli 123:sta Turun palon 

1827 jälkeen. Se oli nykyisen 

Joutsen apteekin edeltäjä, Turku II. 

O hitetaan S am ppalinnan kesäravintola 

iloisine m uistoineen ja torvisoittoineen, 

ohitetaan m aauim ala 

virkistyksineen, ohitetaan kaupungintalo. 

Auran ja M artin silto je n väliset 

osat jokirannasta ovat m odernien, 

lähes kolossaalisten rakennusten 

reunustam at, Kaupunginteatteri, V i 

rastotalo, W äinö Aaltosen ta id e 

museo, Hotelli M arina Palace, Boren 

talo. 

M artin sillan takana m akaa fre 

gatti Suomen Joutsen, entinen O l 

denburg, suurten valtam erten valkopurjeinen 

purje h tija , nykyään 

M erim iesam m attikouluna. Ja sen 

takana Sigyn, kaunis m useolaiva, 

kuunarilaivaksi rikattuna. 

Täällä A u rajoki jo le ikkii pikku 

sisäsatamaa, tulee teollisuutta, tu 

lee Föri, lautta, josta on tapana sanoa, 

että se kulkee Turun ja Äbon 

väliä. Ja nyt on m olem m in puolin 

jokea pelkkää varvia, C richton- 

Vulcanin, taitaapa nim i nykyään olla 

W ärtsilä Oy., telakka-aluetta ja t 

kuu, kunnes se vaihtuu satam alaitureiksi 

ja OTKANTIN nokaksi, jo s 

ta mm. R uotsinlaivat kuljettavat 

iloisia m atkustajia yli m eren Tukholm 

aan ja isot rahtilaivat lastejaan 

m aapallon toiselle puolen. 

1200-luvulta tunnettu TURUN 

LINNA paksuine m uureineen on 

Aurajoen suun vartija. M onet rakennusvaiheet, 

tulip a lo n hävitykset 

ja pom m itukset kokeneena, e rila i 

sissa käyttötarkoituksissa, sotilaslinnoituksena, 

asuntolinnana, vankilana 

palvelleena se nykyään to i 

mii Turun kaupungin historiallisena 

museona. Kehitys Lounais-Suom en 

e sihistoriallisista ajoista aina 1800- 

luvun puolelle on elävästi tajuttavissa 

m useokierroksella. 

Laivareitti alkaa O tkantin nokasta, 

toisella puolellaan Pikisaari ja 

Maanpää, toisella Ruissalon saari 

luonnonpuistoineen. Eteemme aukeaa 

A iriston ulappa, joka vielä saa 

terveisiä A urajoen tunnelm ista, jo 

en, jota ilm an Turkua ei voi kuvitella. 

□ 

TURUN Kauppakam ari järje sti 

keskiviikkona 8. 6. 1977 N euvostoliito 

n kaupan päivät, jo illa puhuivat 

mm. ulkom inisteriön osastopäällikkö 

Paavo Rantanen ja N euvostoliiton 

kaupallisen edustuston edustaja 

M ihail V. Gubanov. Tilaisuuteen 

osallistui runsaasti kutsuvieraita, 

mm. N euvostoliiton Turun pääkonsuli 

V. A. B ondar ja läänin maaherra 

Paavo Aitio. 

★ 

TURUN Kesäyliopiston avajaisissa 

keskiviikkona 1. 6. 1977 piti avajaisesitelm 

än kansliapäällikkö Jaakko 

Num m inen opetusm inisteriöstä. 

Lisäksi oli ohjelm assa kesäyliopiston 

rehtorin, prof. Erkki Aspin puhe. 

J. W . Snellmanfilmin 

kuvaukset 

Turussa 

■ Suomen itsenäisyyden 60- 

vuotisjuhlafilmin, jonka aiheena 

on Johan W ilhelm Snellman, 

kuvaukset aloitettiin Turussa 

tiistaina 16. 8. 1977. 

Elokuvan tuottaa TV-2 ja ohjaa 

turkulainen Arvi Auvinen, 

joka yhdessä päätoimittaja 

Otso Kokkosen kanssa on 

tehnyt käsikirjoituksen. Musiikki 

on turkulaissäveltäjä 

Pentti Ilmosen. 

Elokuvan keskeisessä roolissa on 

Turun kaupungin te a tte rin ta ite e llinen 

jo h ta ja R isto Saanila, jonka lisäksi 

p ä ä n ä ytte lijö in ä ovat Markku 

B lom qvist ja Eeva E loranta, jotka 

kum m atkin jo u tu vat m uuntautum aan 

useisiin eri roole ih in . Blom qvist 

mm. H aartm aniksi, Cygnaeukseksi 

ja T o p e liu kse ksi sekä E loranta mm. 

S ophie T engströ m iksi, Fredrika 

R unebergiksi ja Jeannette S nellm 

aniksi. 

T e levisiossa e lokuva nähdään itsenäisyyspäivänä 

6. 12 1977. □ 

Työpaikkakirjasto 

Barkerin 

tehtaille 

■ Turun toinen työpaikkakirjasto 

avattiin perjantaina 

10. 6. 1977 Barkerin tehtailla. 

Ensimmäinen työpaikkakirjasto 

aloitti kolmisen vuotta 

sitten Valmetin Pansion telakalla 

ja siitä saadut kokemukset 

ovat erittäin myönteisiä. 

B arkerin ty ö p a ikkakirja sto n vihki 

a p u la iskaupungin jo h ta ja Johannes 

K oikkalainen. Läsnä tilaisuudessa 

olivat mm. to im itu s jo h ta ja Matti 

Vainio, k a u p u n g in kirja sto n johtaja 

K irsti Saksa ja pääluottam usm ies 

K auko M arjam äki. B arkerin työpaikkakirja 

sto ssa on lähes 1 000 

kirjaa, jo is ta kaksi kolm asosaa 

k a u n o kirja llisuutta . Työpaikkakirjasto 

eroaa n orm aalista kirjastosta 

vain siinä, että se to im ii itsepalvelulla. 

Lainaaja leim aa itse korttinsa. 

P ääkirjastosta kirja sto n h o ita ja käy 

kerran v iikossa to rsta isin vaihtam 

assa valikoim ia . 

□ 

Toimitussihteerin 

pöydältä 

SUOMEN itsenäisyyden 60-vuotisju 

hlavuotena järjestetään Turun ja 

Porin läänissä itsenäisyyspäivänä 

6. 12. 1977 kaksi p ääjuhlatilaisuutta, 

toinen V arsinais-Suom essa ja 

toinen S atakunnassa. Varsinais- 

Suom en p ä äjuhla Turussa alkaa 

kello 13.00. Juhlia varten on perustettu 

erityiset ju hlatoim ikunnat, jo i 

denka p u heenjohtaja na on m aaherra 

Paavo A itio ja jäseninä p o liittisten 

p iirijä rje s tö je n puheenjohtaja 

t sekä Turun ja Porin kaupunkien 

nim eäm ät edustajat. 

★ 

KIR KO LLIN EN K ustannus Oy:n. 

joka ju lkaisee kerran viikossa ilm 

estyvää "H erä ttä jä ''-le h te ä , osakeenem 

m istö on siirtynyt Turun Sanom 

ien om istukseen. Lehti peruste 

ttiin Turussa 67 vuotta sitten. 

Lehti on usean vuoden ajan painettu 

Loim aan K irja p a in o Oy:ssä, 

m utta nyt p ainopaikka siirtyi Polytypos 

O y:n. N ykyinen päätoim ittaja 

on pastori Aim o Oristo. 

★ 

TURUN P iispankatuyhdistyksen, 

joka peru ste ttiin vuoden 1973 syksyllä, 

kesäjuhlaa vietettiin Tuom 

aanpuistossa. O hjelm apuoli hoid 

e ttiin tä llä kin kerralla asukkaiden 

voim in. P elim annim usiikki soi ja 

näytteillä o li kadun entisen asukkaan 

ta ite ilija Sim o H eleniuksen 

autoistuvaa yhteiskuntaa vastustavia 

töitä. Lapsille oli järjestetty 

ongintaa ja poniratsastusta. Yhdistyksen 

puheenjohtaja na on M atti 

M äkilä. 

★ 

TURUN u rh e ilu to im itta jie n kerho 

palkitsi m aanantaina 13. 6. 1977 

viim e vuoden parhaaksi varsinaiss 

uom alaisiksi u rh e ilijo ik s i valitsemansa 

soutaja Pertti Karppisen — 

v o itti o lym piakultaa M ontrealissa — 

ja suunnistaja Liisa V eijalaisen, jo 

ka saavutti suunnistuksen m aailm 

anm estaruuden Skotlannissa. Kerhon 

p u heenjohtaja Eero Toivola 

ojensi kum m allekin TuU K :n perinteisen 

m italin ja kunniakirjan. Sam 

assa tilaisuudessa aluejohtaja 

Kari Kunnas ja koi m olem m ille vakuutusyhtiö 

Sam m on lahjoittam at 

s tip e n d it h a rjo itte lu - ja kilpailuvälin 

e id e n hankintaa varten. 

ELOJUHLAA vietettiin Luolavuoren 

vanhainkodin pihalla keskiviikkona 

24. 8. 1977. Tervetuliaissanat 

lausui johta ja ta r Irja Virtanen. Ohjelm 

assa o li mm. Ypäjän Pelim annien 

m usiikkiesityksiä, vanhainkodin 

asukkaiden ja henkilökunnan 

laulua ja sanaparsien sutkailua. 

V anhainkodin asukkaat esittelivät 

vanhaa käsityötaitoa, mm. villan 

karstaam ista ja kehrääm istä, pellavan 

käsittelyä, verkon kudontaa ym. 

T arjolla oli ryynim akkaraa, rusinasoppaa, 

pannukakkua ja kahvia. 

Juhlat päättyivät tanssiin. 

★ 

KUNNALLISKERTOMUKSEN ns. 

kansanpainos Turun kunnallishallinnosta 

vuonna 1976 on valm istunut. 

Kyseessä on järjestyksessään 

kolm as m aksutta jaettava kunnalliskertom 

us. Tällä kertaa painoksen 

m äärä on 5.500 kappaletta eli suurem 

pi kuin kahtena aikaisem pana 

vuonna. 

★ 

TURUN ja Porin läänin taidetoim 

ikunta on uudeksi sihteerikseen 

valinnut valt.tiet.m aisteri Matti Lehtisen 

(29) K iikoisista ja kolm anteen 

lä änintaiteilijan virkaan hum.kand. 

Raimo A arraksen (46) Kalannista. 

T aidetoim ikunnan aikaisem pi sihteeri 

fil.lis. Jukka Eenilä on valittu 

Kotkan m useonjohtajaksi. 

★ 

MÄNTYRINTEEN vanhainkodissa 

jä rje ste ttiin perjantaina 26. 8. 1977 

Turun kaupungin sosiaalilautakunnan 

alaisten vanhainkotien asukkaiden 

kesäkisat. Kisojen avauksen 

suoritti sosiaalilautakunnan laitososaston 

puheenjohtaja, päiväkodinjohta 

ja K irsti Häm äläinen. M usiikista 

huolehti Turun Varuskuntasoittokunnan 

soitto-oppilaat kapellim estari 

Esko Juuren johdolla. K ilpailijo 

ita o li yhteensä 48. H eittolajien 

lisäksi k ilp a iltiin viestissä, jossa 

viestikapulana oli kauhassa pidetty 

pallo. H enkilökunnat kilpailivat pussijuoksuviestissä. 

Tulokset: 

T ikanheitto: 1. Reijo H allikainen, 

M äntyrinne, 2. Tuure Jääskeläinen, 

Turku-seura - Åbo-sam fu n d e t r.y .n 

Liinahaka, 3. A rth u r A ndersson, 

Liinahaka. 

Renkaanheitto: 1. Saim a K oskinen, 

Liinahaka, 2. O skari Jokinen, 

Runosm äki, 3. Ida S ilander, L iinahaka. 

Pallon koriin h e itto : 1. Lahja Tuomoola, 

Luolavuori, 2. M aria Lehtonen, 

R unosm äki, 3. E rkki Vierula, 

M äntyrinne. 

Pallon heitto: 1. V iljo S aarelainen, 

M äntyrinne, 2. Valde Suom ela, 

R unosm äki, 3. Frans Laakso, Luolavuori. 

V iestikilp a ilu : 1. Runosm äki. 2. 

Luolavuori, 3. M äntyrinne. 

Pisteet: 1. M äntyrinne, 2. Luolavuori, 

3. Runosm äki ja 4. Liinahaka. 

★ 

TURUN tuom io kirkon k o rja u stö i 

den neuvottelukunta on hyväksynyt 

kirkon pääurkujen julkisivu n , jonka 

ovat suunnitelleet a rkkite h ti O la 

Laiho, professori Enzio Forsblom ja 

urkuasentaja Veikko V irtanen. Pääurkuihin 

tulee 74 äänikertaa, jo tka 

jakautuvat n eljälle so rm io lle ja ja l- 

kiolle. Sopim uksen m ukaisesti urut 

valm istuvat 1. 12. 1979 ja niiden 

asennus aloitetaan toukokuussa samana 

vuonna. Urut m aksavat 

1 580 000 m arkkaa. 

★ 

VALTION säästö- ja nuorisosäästöpalkintojen 

arvonnassa nuorisotalle 

tta jie n II palkinnon 20 000 

m arkkaa voitti turkulainen o p is k e lija 

P irkko Kiviluoto, jo lle onnitte lu t 

esitti p a nkinjohtaja Eerik Jäänti 

Kansallis-O sake-Pankista. P alkin to 

ja ja e ttiin lähes 1.5 m ilj. m arkkaa 

112 000 säästötallettajan kesken. 

★ 

LOUNAIS-SUOMESSA sotilaat tekivät 

tämän vuoden keväälläkin yhden 

palveluspäivän ” Sairaala sotavam 

m aisille” -keräyksen hyväksi. 

M etsänhoidolliset tehtävät varusm 

iehille jä rje s ti p iirim etsälautakunta 

ja työpalkoista kertyneen sum m an 

13 870 m arkkaa lu ovuttivat kenraali 

U rpo Levolle ke skiviikko n a 23. 6. 

1977 pääm etsänhoitaja A ntti M alm 

berg ja m etsänhoitaja Kaim o H akanen. 

ylim ääräinen kokous pidetään T urun Seudun O suuspankin kerholla, 

M aariankatu 4, keskiviikkona 28. 9. klo 19. 

Esillä ehdotus uusiksi kunniajäseniksi, selostus 20-vuotisjuhlavalm 

isteluista ja elokuvaesitys. Tervetuloa. 

HALLITUS 

Turku-seura - Abo-sam fu n d e t r .y ; s 

extraordinarie möte hålls i T urun Seudun O suuspankkis klubblokal, 

M ariegatan 4, onsdagen den 28 septem ber kl. 19. 

På föredragningslistan förslag till nya hedersm edlem m ar, inform ation 

om 20-årsjubileets förberelser sam t film visning. V älkom na. 

STYRELSEN

Olli Kestilä: 

T u rku-seuran virstanpylväs 3 

Heikki Löyttyniemi: 

T urun kaupungin tervehdys 5 

K olm e seuran perustajaa 

m uistelee syntyvaiheita 

(O lavi S antalahti. V iljo 

Vanne ja U uti Palaja) .. 6 

SISÄLLYS — INNEHÅLL 

Ilmari Rinne: 

T urun hyväksi kaksikym 

m entä vuotta ........................ 8 

Johto keskus T urun palo la i 

to k s e lle ................................. 13 

Eero Raatikainen: 

T urun linnan korjaus .... 14 

Eino Lehtinen: 

T urun patsasongelm at .. 15 

Ilmari Rinne: 

"V e si eläm isen ehto ” .. 16 

T urun kaupunki ostanut ta i 

dete o ksia 40 vuotta .... 16 

A. T. Koskimies: 

1800-luvun Turkua 

Phoenix tule e — "S o c is " 

m enee .................................... 18 

Lom avalkam an juhannussalko 

eräs seutum m e viim e i 

sistä ........................................ 21 

T urun K iik u rit toim in u t 20 

vu o tta ................................... 21 

Raili Kiianlinna: 

M aam m e vanhin am m attia 

u to n k u lje tta ja viettää vaarinpäiviään 

Turussa -------- 22 

V e ija riva a rit tiku tiku löylyssä 

........................................ 23 

Ilpo Tolvas: 

T urun M u siikkiju h la t — 

Turku M usic Festival 1977 24 

Päivö Saarilahti: 

Turun kaupunginorkesterin 

viisi vuosikym m entä 25 

A. T. Koskimies: 

Läikytä läntine ............... 26 

Turussa 30 "kuuden ällä n ” 

kirjo itta ja a ........................ 26 

Matti A. Sainio: 

Turun suuri ru n o ilija ja 

hänen aatem aailm ansa 

kuvaaja ................................. 27 

W äinö Aaltosen koulu tuhoutui 

tulipalossa ........... 27 

Ensio Harni: 

G rafiikan m estari Harry 

Henriksson ........................ 28 

Ars Sacra-näyttely Helsingissä 

..................................... 30 

Ilmari Rinne: 

M arielundin suvijuhla ja 

veden vihkim inen ........... 31 

Alfhild Forslin: 

Klagovisa efter studentsången 

................................ 32 

Met Torvalds: 

En dubbel katastrof .... 33 

N unnavuoren p a lloiluhalli 

avasi ovensa .................... 34 

Turun ruotsinkielinen työväenopisto 

uusiin tilo ih in 34 

Eino Salonen: 

Turun rautitieläisten talo 35 

Ilmari Rinne: 

100 m atkailukohdetta — 

Turku ym päristöineen .. 36 

Kroposnlkkari: 

Ä ijä t to ril ............................ 37 

Vilski: 

T urun syysm arkkina .... 37 

Puoli vuosisataa ra d io te o l- 

lisuutta Turussa ................ 38 

M S-päivät ja sem inaari Turussa 

...................................... 38 

"K u v a ja in e n " p a lja s te ttiin .. 38 

Ilmari Rinne: 

T urku-seura to im ii ........... 39 

Sateinen sää haittasi Turun 

Farm a-näyttelyä ................ 39 

P ohjoism ainen le irikoulu 

1977 39 

Ilmari: 

H uum oria ko tis e u tu p ä iv iltä 

O ulaisissa .................... 40 

Turku ja koi taideapura h o ja 

68.100 m arkkaa ................ 40 

M atkanjohtajien kurssi Turun 

K esäyliopistossa .... 40 

Sokos M arket ovasi ovensa 

P iispanristillä .................... 40 

Terttu Laajo: 

A u ra jo ki ............................. 41 

J. W. S n e llm a n -film in kuvaukset 

Turussa ................ 42 

Työpaikkakirja sto B arkerin 

te h ta ille ............................. 42 

T oim itussihteerin p ö ydältä 43 

Kansikuva: K atedralskolan i 

Å bo u udistettu rakennus, 

jonka suojissa pidetään 

Turku-seuran syyskokous 

tiista in a 22. 11. 1977. — 

Kuva Hede Foto. 

Täysristeilyt 

Turusta Tukholmaan 

Siemaise 

aurinkoinen 

olo 

V A L IO 

Tilatkaa — 

Abonnera 

SUOMEN 

TURKU 

ÅBO, 

VÅR STAD 

P äätoim ittaja - C hefredaktör: O lli Kestilä. 

T o im itussihteeri - R edaktionssekreterare: Eino Lehtinen, E lln a n tie - Elinavägen 

4 A 44, puh. - tel. 371 320. 

Ilm oitu sp ä ä llikkö - Annonschef: Harri Helin, B etaniankatu - B etaniagatan 

15 B 38, puh. - tel. 354 457. 

T oim ituskunnan m uut jäsenet - R edaktionsrådets andra m edlem m ar: Taina 

H errala - Heim o K a llio - Reino Leim u - Reino Linkosaari - Ilm a ri R inne - 

M eta Torvalds. 

Ola yhteys matkatoimistoon tai suoraan meihin. 

VIKI NGLINJA 

Edullisin meritie Ruotsiin Sinulle ia autolle. 

Helsinki. Mannerheimintie 14. puh 90-607 088 

Turku, Linnansatama. Satamakatu 1. puh 921 306700 

Naantali, Ruotsinsatama. puh 921 751919 

Tampere, Kuninkaankatu 17. puh 931-110 511 

Suomen Turku 

Åbo, vår stad

yli 

Suoritamme sähköasennuksia 

myös sähköläm m itys asennukset urakalla ja laskuun. 

Sähkö-INSTO 

Purokatu 8 — RAISIO, Puh. 782 166 

Suoritam m e erilaisia RAUTARAKENNETÖ ITÄ. 

Teräsputkesta valm istettuja LIPPUTANKOJA edullisesti m eiltä. 

KONEPAJA T. TUOMOLA 

Koristontie — 20780 Kaarina, Puh. 432 110 

Kumman ajattelet edullisem m aksi? 

Suunnittelem aton tai suunniteltu LVMaitos. Hyvällä suunnittelulla säästät 

m oninkertaisesti suunnittelupalkkion H A NKIN TA- JA 

KÄYTTÖKUSTANNUKSISSA. 

10 lvi-insinööritoimisto A. LEHTONEN 

v Turku, Rätiälänkatu 10 — Puh. 359 250 

TURUN SEUDUN 

OSUUSPANKKI 

- KYLLÄ 

B ER N IN A 

on a iv a n u u si o m p elu k o n e 

— te kee m itä v a in e n n e n n ä kem ä ttö 

män help o sti. T eille jä ä om pelem isesta 

v a in hauskuus ja ka u n iit tu lo kset. 

T ulkaa koke ile m a a n ! 

Kodin Ompelukone 

Eerikinkatu 2 — Puh. 27 2 12 

J o e l R i n n e 

K A U P P IA S 

putiikkia, taihetta 

TU RK U HUM ALISTONKATU 13 

PUHELIN 1 1 1 4 7 KOTIIN 2 7 0 8 2 

HELLAS-PIANO OY 

VARATTU 

M uoti-uutuudet 

Teille kampaa ikinuori 

TEPPALA 

Turun Rakennusedustus 

ja asennus 

Puh. 382 841. TURKU 36. 

PUR Atuote PÖYTYÄ. 

Ovet 

Karmit 

Peilit 

Lasit 

Läm pölasit 

Koristelasit 

Keittiökalusteet 

Pesupöydän teräslevyt 

Kampaamo MINTTU 

Om. Irm eli Ansoranta 

Tervetuloa tutustumaan. 

Linnankatu 47 B, puh. 305 486

Korkealaatuisia 

PIANOJA 

URKUJA 

FLYYGELEITÄ 

SÄHKÖ- 

HARMONEJA 

Danemann 

Kawai 

Malmsjö 

Petrof 

Robinson 

Rönisch 

Scholze 

Sauter 

Waldheim 

Edulliset 

hinnat. 

10 vuoden 

takuu. 

Tilatkaa 

ilmaiset 

esitteet. 

M a ahantuoja 

ja pääedustaja: 

VALTOLA 

OY 

20520 T urku. 

K upitta a . Lem m inkäisenkatu 

10 Puh 12313. 

P a ikallisedusta ja t: H ELSINKI, A nnankatu 16. Vastap. Vanhaa kirkkoa. Puh. 601097 

M IK K E LI: T irkkonen. Puh. 13253. OULU: P ianoliike K ortesalm i, Isok. 41. TAM PERE 

P ianom yynti, Satamak. 7. VAASA: P ianoliike Väinölä, R antakatu 28. 

Vahvaa 

vähemmällä! 

TURUN 

K-KAUPPIAAT 

JA 

KESKO 

E sittelyjä m yynti: 

HUONEISTO- 

MARKKINOINTI OY LKV 

A u ra k a tu 8 — Linnankatu 13 b 

KO P -kolm ion k a u p p a k u ja , Turku 

Puh. 15141 ja 15803 

viisaasti valittu 

Rakennuttaja: 

TASO OY 

Asunto Oy 

kraakunvarpu 

on edullinen aravakoti 

• 

jossa yhtiövastikekin on halpa — vain 6 m k/m 2 ! 

Valmistuu kokonaisuudessaan helmi-syyskuussa 1977 

RAKENNUSTOIMISTO 

R JÄRVINEN OY 

H um alistonkatu 3 B 6. 

Turku. puh. 3 3 5 4 0 0 

□ Turkulaisen Asa Radio Oy:n perustamisesta on 

kulunut 50 vuotta. Asan puolivuosisatainen taival on 

merkittävä osa suomalaisen radioteollisuuden historiaa. 

Näihin vuosiin, ensimmäisestä Asa-vastaanottimesta 

tähän päivään, mahtuu yleismaailmallisestikin 

ottaen koko radiotoiminnan kehitys ja kasvu. 

□ Tänään Asa radio Oy:n ja sen tytäryhtiöiden palveluksessa 

on lähes tuhat henkilöä. Tehdas on erikoistunut 

yksinomaan televisioitten ja hifi-laitteitten tuotantoon. 

Näitä valmistuu uudessa nykyaikaisessa 

teollisuuslaitoksessa Mälikkälän kaupunginosassa. 

Vientiin menee noin puolet tuotannosta ja pohjoismaitten 

lisäksi tärkeimpiä vientikohteita ovat Belgia, 

Länsi-Saksa, Sveitsi ja Itävalta. 

ASA RADIO OY

Viereiset pylväät kuvaavat 

asunto-osake- ja omakotiluottojen 

jakaumaa pankkiryhmittäin. 

Säästöpankit lainoittavat eniten. 

Jo siksi on hyvä olla 

Säästöpankin kanta-asiakas. 

Säästöpankit 

Suomen suurin lainan antaja. 

TURUN SUOMALAINEN SÄÄSTÖPANKKI 

TURUN SÄÄSTÖPANKKI 

TURUN TYÖVÄEN SÄÄSTÖPANKKI 

Lo unais-Suom en K irjap aino Oy

1977-3

Create successful ePaper yourself

Delete template?

Save as template?