Vammala sai sähkövalot 100 vuotta sitten

Keskiviikko kesäkuun 6. 2007<br />

Voimalaitos koneineen ja mittareineen on edustanut uutta aikakautta keskellä maaseutua. Tyrvään sähkölaitos oli aikoinaan vaatimaton ulkomitoiltaan.<br />

<strong>Vammala</strong> <strong>sai</strong> <strong>sähkövalot</strong> <strong>100</strong> <strong>vuotta</strong> <strong>sitten</strong><br />

Porari Vainiomäki Hartolankosken perkaustyömaalla.<br />

Turbiinihuone.<br />

Jos Karkussa sijannut Wiikarin<br />

vaneritehdas jätetään<br />

laskuista pois, ensimmäinen<br />

lamppu nykyisen <strong>Vammala</strong>n<br />

alueella syttyi Kaukolan Juvelassa<br />

vuoden 1906 lopulla.<br />

Alueen ensimmäiset sähkölamput<br />

olivat syttyneet kuitenkin<br />

jo yli kymmenen <strong>vuotta</strong><br />

aiemmin Wiikarin Oy:n vaneritehtaassa<br />

Karkun Kiuralassa,<br />

jonne valot oli saatu todennäköisesti<br />

syksyllä 1894.<br />

Sastamalan historian kirjoittaneen<br />

professori Juhani<br />

Piilosen mukaan myöhempi<br />

muistitieto ja yhtiön konkurssipesään<br />

sisältyneet sähkölamput<br />

osoittavat, että tehtaalla<br />

oli ennen sen lopettamista<br />

ollut sähkövalaistus. Sähkö oli<br />

tuotettu höyrykoneen käyttämällä<br />

dynamolla.<br />

-Palovaarallisessa puunjalostusalan<br />

tehtaassa, jossa<br />

työskenneltiin kahdessa vuorossa,<br />

tämä valaistusratkaisu<br />

oli ilman muuta ollut edullisin,<br />

Piilonen kirjoittaa.<br />

Sähköstä kokous 1900<br />

Piilosen mukaan on hämärän<br />

peitossa, kuka Tyrväässä ensiksi<br />

tuli ajatelleeksi paikallisten koskien<br />

valjastamista sähköntuotantoon.<br />

Kirkkoherra Johannes<br />

Bäck on yksi mahdollinen henkilö.<br />

Ainakin Tyrvään pappilassa<br />

pidettiin marraskuun lopulla<br />

1900 kokous, jossa päätettiin<br />

kutsua Tampereelta insinööri<br />

tutkimaan seudun koskien soveltuvuus<br />

sähköntuotantoon.<br />

Insinööri kävikin vielä samaisen<br />

marraskuun aikana<br />

mittaamassa Vammaskosken,<br />

Kaukolankosken ja Hartolankosken<br />

putouskorkeudet.<br />

Häneltä tilattiin myös kustannusarvio.<br />

Sähkömiehiä <strong>Vammala</strong>ssa kirkonpuoleisessa sillanpielessä olleen muuntajan luona<br />

1920-luvun puolivälissä.<br />

Vastaperustettu <strong>Vammala</strong>n kauppala <strong>sai</strong> <strong>sähkövalot</strong><br />

kuin syntymälahjakseen sata <strong>vuotta</strong> <strong>sitten</strong>, joulun alla<br />

1907. Myös ensimmäiset katuvalot alkoivat valaista<br />

osaa kauppalasta Vammaskosken sillalta Sepänahteelle<br />

joulukuun alkupäivistä lähtien. Sähkövalot syttyivät<br />

pian myös Roismalassa ja Kiikassa.<br />

-Joko hinta hinta kohosi<br />

liian korkeaksi tai <strong>sitten</strong> hanke<br />

oli ratkaisevasti kirkkoherra<br />

Bäckin varassa, sillä hänen<br />

kuoltuaan tammikuussa 1901<br />

koko asia hautautui viideksi<br />

vuodeksi, Piilonen päättelee.<br />

Näinä vuosina myös sähköntuotannon<br />

lainsäädäntö<br />

kehittyi. Senaatin esityksessä<br />

sähkön tuottaminen tehtiin<br />

riippuvaksi läänin kuveernöörin<br />

luvasta. Tarvittaessa<br />

viimeisen sanan sanoi kenraalikuvernööri.<br />

Valtiopäivät käsitteli<br />

esityksen keväällä 1900.<br />

Laki ja asetus tulivat keisarin<br />

vahvistamina voimaan keväällä<br />

1901.<br />

Insinööri Horstman<br />

tutkimaan koskia<br />

Kului siis viisi <strong>vuotta</strong>, ja vesi<br />

virtasi edelleen vapaana Kokemäenjoen<br />

koskissa. Insinööri<br />

Horstman saksalaisesta sähköyhtiöstä<br />

saapui eversti Albin<br />

Savoniuksen opastamana<br />

tutkimaan koskien soveltuvuutta<br />

sähköntuotantoon joulukuun<br />

puolivälissä 1905.<br />

Horstmannin mukaan Vammaskoski<br />

riitti antamaan valoa<br />

tulevalle <strong>Vammala</strong>n kauppalalle<br />

lähiympäristöineen, mutta<br />

kaksi muuta koskea olivat<br />

kuitenkin selvästi parempia.<br />

Etenkin Hartolankoskesta voitiin<br />

pelkän valaistuksen lisäksi<br />

saada voimaa puimakoneisiin,<br />

myllyihin ja meijereihin. Horstmann<br />

tarjosi Kaukolankosken<br />

myllystä koskiosuuksineen heti<br />

10 000 markkaa.<br />

Entinen kruununvouti<br />

Edvin Savonius järjesti helmikuussa<br />

1906 Tyrvään yhteiskoululla<br />

kokouksen, jossa<br />

kaksikin henkilöä tarjoutui<br />

rakennuttamaan sähköjohdon<br />

Kaukolasta Vinkkilän ja Nuupalan<br />

kautta <strong>Vammala</strong>an sekä<br />

edelleen Roismalaan. Piilosen<br />

mukaan tältä alueelta laskettiin<br />

saatavan ne 350 sähköntilaajaa,<br />

jotka olivat tarpeen, jotta<br />

yrityksestä tulisi kannattava.<br />

Esille nousi myös ajatus<br />

sähköntuotannon ja -jakelun<br />

toteuttamisesta osuuskuntaperiaatteella.<br />

Sähkölaitoksen<br />

suunnittelu ja rakentaminen<br />

jäivät kuitenkin ulkopuolisten<br />

liikemiesten tehtäväksi.<br />

Voima-asema ja<br />

sähkölinja jouluksi 1907<br />

Koskiosuudet liittyivät maanomistukseen,<br />

mutta niitä voitiin<br />

ostaa, myydä ja vuokrata.<br />

Lahtelainen liikemies Pertti<br />

Routio hankki Kaukolankosken<br />

rannalla sijainneen Juvelan<br />

myllyn sekä siihen liitty-<br />

neet koskiosuudet. Tekniseksi<br />

asiantuntijaksi ja liikekumppaniksi<br />

tuli Saksassa tutkintonsa<br />

suorittanut insinööri<br />

Ilmari Mellin Helsingistä.<br />

Mellinin vanhalle myllynpaikalle<br />

suunnittelema voima-asema<br />

sekä sähkölinja Vinkkilän ja<br />

Nuupalan kautta <strong>Vammala</strong>an<br />

olivat rakenteilla syksyllä 1906.<br />

Valmista alkoi olla joulun alla<br />

1907, jolloin <strong>Vammala</strong>ssa olivat<br />

johdot ja lamput asennettuina<br />

jo monessa taloudessa.<br />

Menestyvä liikemies, kauppias<br />

Frans Lehtonen oli varannut<br />

johdot 26 lampulle. Vastaperustettu<br />

kauppala <strong>sai</strong> tällöin<br />

myös ensimmäisen katuvalaistuksensa.<br />

Sen muodostivat<br />

viisi tai kuusi pienitehoista<br />

lamppua, jotka oli ripustettu<br />

harvakseltaan pääkadun ylle<br />

Vammaskosken sillan ja Sepänahteen<br />

välille.<br />

Lamput eivät tietenkään<br />

palaneet ta<strong>sai</strong>sesti. Vesirattaan<br />

pyörittämä generaattori<br />

kehitti sähköä arviolta 40-50<br />

hevosvoiman verran. Virran<br />

voimakkuus vaihteli sen mukaan,<br />

kuinka paljon Kaukolankoskessa<br />

oli vettä.<br />

FAKTAA<br />

☑<br />

☑<br />

☑<br />

☑<br />

☑<br />

Th omas Alva Edison<br />

kehitteli hehkulampun<br />

Yhdysvalloissa 1879.<br />

Sähkövalaistus otettiin<br />

ensiksi käyttöön tehtaissa.<br />

Tampereen ja samalla<br />

Suomen ensimmäinen<br />

sähkövalaistus asennettiin<br />

Finlaysonin<br />

puuvillatehtaalle maaliskuussa<br />

1882.<br />

Tyrvään ensimmäinen<br />

sähkölamppu syttyi<br />

Kaukolan Juvelassa<br />

loppuvuonna 1906.<br />

<strong>Vammala</strong>n kauppala<br />

<strong>sai</strong> sähköt ja ensimmäiset<br />

katuvalonsa<br />

joulun alla 1907.<br />

Kaupungeissa sähköntuotantoa<br />

oli harjoitettu jo neljännesvuosisata,<br />

mutta maaseudulla<br />

Roution ja Mellinin laitos<br />

oli ensimmäinen. Tyrvään seutu<br />

kulki edellä maaseudun<br />

sähköistyksessä. Perässä seurasivat<br />

Lapua 1910 sekä Kurikka<br />

ja Salon ympäristö 1912.<br />

Sähköä myös<br />

Karkkuun ja Huittisiin<br />

Routio ja Mellin myivät Tyrvään<br />

Sähkötehtaan keväällä<br />

1908 osakeyhtiölle, johon heidän<br />

itsenä lisäksi tuli kolme<br />

lahtelaista liikemiestä, Artturi<br />

Routio, Pekka Kuivalainen ja<br />

Akseli Vaskiperä. Ostajana oli<br />

myös helsinkiläinen maisteri<br />

Riku Stigell, joka oli Mellinin<br />

opiskelukaveri, kemisti ja<br />

tuleva kauppakorkeakoulun<br />

professori.<br />

Muutoksia omistuksessa<br />

oli pian luvassa. Kuivalainen<br />

kokosi Tyrvään Sähkölaitos<br />

Oy:n osakkeita, jotka hän myi<br />

edelleen huonekaluliikkeitä<br />

Lahdessa ja Viipurissa omistavalle<br />

Akseli Vaskiperälle.<br />

Routio ja Mellin menettivät<br />

loputkin osakkeistaan, kun<br />

heidän toinen yrityksensä<br />

ajautui konkurssiin.<br />

Sähkön kysyntä lisääntyi<br />

voimakkaasti. Uuden ja isomman<br />

voima-aseman rakentaminen<br />

tuli ajankohtaiseksi.<br />

Liikemiehet olivatkin hankkineet<br />

syksyllä 1907 alempaa<br />

Hartolankoskesta toisen myllyn<br />

koskiosuuksineen.<br />

Koskivoiman arvo oli noussut<br />

muutamassa vuodessa monikertaiseksi.<br />

Myös Kaukolan<br />

isännät alkoivat suunnitella<br />

myllyjensä paikalle voimalaitosta.<br />

He tilasivat Helsingistä<br />

Osuusliike Hankkijan sähköosastolta<br />

piirustukset, mutta<br />

hanke ei koskaan edennyt rakennusvaiheeseen.<br />

Routio, Mellin ja Kuivalainen<br />

joutuivat taloudellisiin<br />

vaikeuksiin, ja Akseli Vaskiperä<br />

tarvitsi uusia vakavaraisia<br />

liikekumppaneita. Saa-<br />

Hullujussi oli näyttävä työkone voimalaitostyömaalla.<br />

13<br />

tuaan mukaan turkulaisen<br />

Konekauppa Aatran sekä<br />

Kansallis-Osake-Pankin hän<br />

ryhtyi rakennuttamaan uutta<br />

voimalaa. Se valmistui vanhan<br />

myllyn paikalle keväällä 1913.<br />

Uuden voima-aseman valmistuminen<br />

mahdollisti Karkun<br />

ja Huittisten sähköistämisen<br />

aloittamisen. Karkussa Heinoon<br />

ja Aluskoulun kansakouluissa<br />

voitti lukea ja laskea<br />

sähkövalossa jo lukuvuonnaa<br />

1913-14.<br />

Laitokseen asennettiin<br />

aluksi yksi 200 hevosvoiman<br />

turbiini sekä 160 kilovolttiampeerin<br />

generaattori, mutta<br />

näiden teho osoittauti kohta<br />

riittämättömäksi. Jo seuraavana<br />

vuonna ensimmäisen<br />

rinnalle oli hankittava toinen<br />

250 hevosvoiman turbiini<br />

sekä 200 kilovolttiampeerin<br />

generaattori.<br />

Myllyn yläpuolelle rakennettua<br />

syöttöuomaa jatkamalla<br />

generaattoreista saatiin sähköä<br />

niin, että sen laskettiin riittävän<br />

Tyrvään, Kiikan, Karkun<br />

ja Huittisten tarpeisiin.<br />

Piilosen mukaan suunnitelmat<br />

oli laadittu nopeasti<br />

kasvavan sähkönkäytön varaan,<br />

mutta ensimmäisen<br />

maailmansodan vuosina kulutus<br />

pikemminkin pieneni.<br />

Tyrvään Sähkölaitos ajautui<br />

vaikeuksiin. Konekauppa Aatra<br />

oli lopulta valmis myymään<br />

osuutensa.<br />

Seudun omat liike- ja virkamiehet<br />

yhdistivät voimansa ja<br />

lunastivat tarjolla olleet osakkeet<br />

joulukuussa 1916. Toimitusjohtaja<br />

Vaskiperä luopui<br />

<strong>sai</strong>rauden takia osuudestaan,<br />

ja yrityksen koko omistus tuli<br />

paikallisiin käsiin. Suurimmiksi<br />

osakkeenomistajiksi tulivat<br />

pankinjohtaja Taave Junnila,<br />

liikemiehet Frans Sipi ja<br />

Herman Salli sekä apteekkari<br />

O.A. Bäckman.<br />

Hannu Virtanen<br />

Keskeisinä lähteinä ovat olleet<br />

Juhani Piilosen teos Sastamalan<br />

historia 3 sekä Jukka<br />

Koiviston historiikki Porin<br />

Voimasta. Kuvat ovat Tyrvään<br />

seudun museon kokoelmista.

---

14 Keskiviikko kesäkuun 6. 2007<br />

Seppo Kotajärven hallissa on täyttä mutta mielenkiintoista.<br />

Uudet lastenhoitajat<br />

valmiina palveluun<br />

Iloinen puheensorina<br />

kuuluu Säästöpankin kerhohuoneelta<br />

Kiikoisissa.<br />

Kuusi tyttöä odottelee<br />

kurssin alkamista. He ovat<br />

viime syksystä lähtien<br />

osallistuneet Mannerheimin<br />

Lastensuojeluliiton<br />

lastenhoitokurssille.<br />

Kurssilla on annettu opetusta<br />

1,5 ov (60h). Kurssikertoja<br />

on ollut 7, pääosin viikonloppuisin.<br />

Kurssiin kuului myös<br />

harjoittelu perheessä, jonka<br />

jokainen kurssilainen sopi itsenäisesti.<br />

Kurssin kouluttajina toimivat<br />

MLL:n Satakunnan piirin<br />

Volvot kokoontuivat<br />

Auto- ja traktorimuseo<br />

Auto- ja traktorimuseolla<br />

<strong>Vammala</strong>ssa oli viime<br />

lauantaina vanhojen Volvojen<br />

kokoontuminen,<br />

joka liittyi Nokialla viikonvaihteessa<br />

pidettyyn<br />

tapaamiseen. Autoja riitti<br />

<strong>Vammala</strong>ankin muutama<br />

kymmenen.<br />

Museon omistaja Seppo Kotajärvi<br />

kertoo, että vieraita oli<br />

Legendaarinen Pyhimys-Volvo lauantain tapaamisessa.<br />

Uudet iloiset lastenhoitajat Laura Supponen, Peninna Laurén, Venla Kokko, Anna<br />

Koskinen ja Eerica Isonokari.<br />

Volvot tyyppiä PV444 50-luvun alusta.<br />

eri puolilta maata. - Kyseessä<br />

oli Suomen Volvo-kerhon<br />

vuotuinen tapahtuma.<br />

Museolla on nyt kahdestoista<br />

kesä menossa. - Sana<br />

paikasta on kulkenut hyvin, ja<br />

väkeä käy kautta maan ja ulkomailtakin<br />

ta<strong>sai</strong>sesti pitkin<br />

kesää. Talvisin museo on auki<br />

ainoastaan sopimuksesta.<br />

Museon traktorikanta on<br />

erittäin laaja ja monipuolinen.<br />

- Monien mielestä jopa Suomen<br />

paras lajissaan, kiittelevät<br />

kävijät Kotajärveä. Traktoreita<br />

on peräti 72 ja niistä vanhin<br />

on amerikkalainen Fordson<br />

vuodelta 1923. Siitä lähtien<br />

ovat edustettuina lähes kaikki<br />

merkit, joita Suomeen on<br />

tuotu tai täällä valmistettu.<br />

Harvinaisiin kotimaisiin kuuluu<br />

1950-luvun alussa Tampereella<br />

valmistetty Takra, joita<br />

valmistettiin 880 kappaletta.<br />

lastenhoitotoiminnan koordinaattori<br />

Tuija Mäntylä, Kiikoisten<br />

osaston johtokunnan<br />

jäsenet Päivi Lindfors, Terhikki<br />

Supponen ja Elise Kaasalainen<br />

sekä terveydenhoitaja<br />

Leena Ojala.<br />

Kurssilla on opittu erilaisia<br />

lauluja, loruja ja leikkejä<br />

ja tekemään ruokaa. Kurssilla<br />

pohdittiin kasvatuksen eri<br />

merkityksiä, huomasimme<br />

myös sen, että asioista voi olla<br />

eri mieltä.<br />

Pohdimme myös lasten<br />

hyvinvointia, hoitoa ja päivärytmiä,<br />

eri-ikäisten lasten<br />

kehitysvaiheita, vuorovaikutustaitoja,<br />

perheiden kohtaamista,<br />

itsetuntemusta ja lapsen<br />

Yhtenä osakkaanayrityksessä<br />

oli ainakin tamperelainen liikennöitsijä<br />

Väinö Paunu. Muita<br />

harvinaisuuksia museossa<br />

on hollantilainen Pink Horst<br />

vuodelta 1957. Se lienee ainoa<br />

kappale Suomessa. Muita<br />

harvinaisuuksia on englantilainen<br />

President, ranskalainen<br />

Bauche, joka sekin on ainoa<br />

Suomessa. Harvinaisia ovat<br />

myös Ritcher ja Holder, saksalaisia<br />

molemmat.<br />

Kannattaa mainita, että<br />

museossa on myös uudempia<br />

traktoreita. Jokainen vuosikymmen<br />

90-luvulle asti on<br />

edustettuna. Uusin traktori<br />

on vuodelta 1991, Ukrainassa<br />

Harkovin tehtailla tehtu Vladimirets,<br />

jolla on ajettu vain 34<br />

tuntia.<br />

Museon autot ovat ihan tavallisia<br />

ns. jokamiehen autoja<br />

40-luvulta 70-luvulle, sellaisia<br />

joilla suuri yleisö ajoi, kertoo<br />

Kotajärvi. - Monet haluavat<br />

nähdä juuri sellaisia autoja<br />

joilla ovat itse ajaneet. - Minäkin<br />

vein Karkun rovasti K.E.<br />

Rinnettä vanhalla lehmi-Skodalla<br />

kun olin kanttori-urkurina<br />

Karkussa 1964.<br />

ravitsemusta. Kurssilla käytiin<br />

läpi myös lasten tavallisimpia<br />

<strong>sai</strong>rauksia ja niiden hoitoa ja<br />

tapaturmien ennaltaehkäisyä.<br />

Viimeinen kurssikerta on<br />

edessä. Kurssivastaava Päivi<br />

Lindfors jakaa meille täytettäväksi<br />

hoitajan lupaus -paperin<br />

ja muitakin papereita.<br />

Saamme todistukset ja<br />

olemme iloisia uusia lastenhoitajia.<br />

Meitä voi tilata lastenhoitajiksi<br />

Päivi Lindforsin kautta<br />

puh. 040-5765439 tai soittamalla<br />

suoraan meille. Hoitajan<br />

palkkio on 6,20€/tunti.<br />

Hoidon vähimmäispituus on<br />

kaksi tuntia.<br />

Laura Supponen<br />

Kotajärvi aloitti itse keräilyn<br />

vuonna 1980. Ensimmäinen<br />

oli harmaa Ferguson,<br />

bensavehje. Traktoreita on<br />

kertynyt tähän mennssä noin<br />

200 kappaletta, joista Kotajärvi<br />

lahjoitti 55 traktoria Suomen<br />

maatalousmuseoon Sarkaan<br />

Loimaalle viime syksynä. Lahjoitus<br />

on kaikkien aikojen Suomen<br />

suurin alan yksityinen<br />

lahjoitus. - Varastoissani on<br />

vielä niin monta traktoria, että<br />

kyllä niistä yksi museo vielä<br />

syntyisi, kertoo Kotajärvi.<br />

Syyksi keräilyyn hän kertoo,<br />

että on halunnut tallentaa<br />

menneisyyttä. - Museolla<br />

on myös merkitystä ihmisen<br />

mielenrauhaan. - Nykyajan<br />

kiireinen rytmi on mitä on.<br />

Museossa käynti rauhoittaa<br />

nykyajan kiireistä ihmistä.<br />

Monet katsovat vanhoja ajokkeja<br />

kyynel silmissä tai <strong>sitten</strong><br />

hymy huulilla. Muistelu ja rauhoittuminen<br />

on tärkeää, tuumii<br />

museonomistaja.<br />

Auto- ja traktorimuseo on<br />

avoinna kesäaikaan päivittäin<br />

alkaen klo 11. Se sijaitsee aivan<br />

Punkalaitumen tien varressa<br />

Vinkin teollisuusalueella.

---

Keskiviikko kesäkuun 6. 2007<br />

7-vuotias Maijastiina osallistui piirustuskilpailuun ja luonnehti<br />

paperille Kisu-kissansa.<br />

Musiikkia, tanssia ja äetsäläisiä<br />

perinteitä Pehulan Patsaspuistossa<br />

Äetsässä järjestettiin<br />

kolmatta kertaa Patsaspuistotapahtuma<br />

viime<br />

torstaina. Kaiken ikäiset<br />

äetsäläiset kohtasivat<br />

jälleen tilaisuudessa,<br />

jossa vietettiin samalla<br />

Äetsän perinnepatsaan,<br />

Kontti-ukon 20-vuotissyntymäpäiviä.<br />

Sateinen ja synkkä päivä<br />

muuttuu aurinkoiseksi illan<br />

suussa ja Pehulan Patsaspuisto<br />

alkaa täyttyä innostuneista<br />

ihmisistä. Tapahtuma<br />

aloitetaan klassisesti<br />

suvivirrellä, joka kruunaa<br />

vuoden viimeisen kevätillan.<br />

Äetsän helluntaiseurakunnan<br />

suorittaman kevätsiunauksen<br />

jälkeen päästään<br />

itse illan huippukohtaan eli<br />

siirrymme perinnepatsaan<br />

ympärille, joka on seissyt<br />

paikoillaan jo 20 vuoden<br />

ajan ja muistuttanut äetsäläisiä<br />

käsityötaidon ja liikeelämän<br />

perinteestä.<br />

- Patsas esittää maalaisäijää,<br />

joka kuljettaa tyypillisiä<br />

äetsäläisiä käsitöitä markkinoille<br />

myyntiin, Äetsän ja<br />

Karuselli oli pikkuväen mieleen.<br />

Viia-Marinka Orren fl amenco-esitys oli yksi illan<br />

kohokohtia.<br />

Keikyän Lions Clubin perustajajäsen,<br />

Timo Järventausta<br />

kertoo.<br />

Hän toivoo, että patsas<br />

kannustaisi tulevaisuudes-<br />

sakin äetsäläisiä erilaisiin<br />

kädentaitoihin. - Patsas<br />

symboloi työtä, ammattitaitoa<br />

ja onnellisuutta, Järventausta<br />

kiteyttää.<br />

Tilaisuus alkoi kevätsiunauksella.<br />

Patsaspuistoon on tuttuun<br />

tapaan kerääntynyt<br />

äetsäläisiä yhdistyksiä esittelemään<br />

toimintaansa.<br />

Mukana ovat mm. SPR:n<br />

Äetsän osasto, Pehulan seudun<br />

kyläyhdistys, Honkolan<br />

asukasyhdistys, Äetsän<br />

yrittäjänaiset, Keikyän VPK<br />

ym. Tarjolla on makkaraa ja<br />

mehua, simaa munkin kera,<br />

hattaraa ja popcorneja sekä<br />

lapsille kaikennäköistä touhuiltavaapiirustuskilpailusta<br />

karuselliin. Myös paloauto<br />

on saapunut paikalle<br />

järjestämään radan lapsille.<br />

Flamenco-esitys keräsi<br />

kiitosta<br />

- Tapahtuma on saanut pelkästään<br />

hyvää palautetta,<br />

tapahtuman järjestelyissä<br />

mukana ollut Keikyän kirkkoherra<br />

Olavi Sorva kertoo.<br />

Hänen mukaansa tapahtuma<br />

yhdistää äetsäläiset kerran<br />

vuodessa yhteen. Tänä<br />

vuonna Sorvan mukaan<br />

paikalla on erityisen paljon<br />

lapsia.<br />

- Aivan ensimmäisenä<br />

vuonna kun tapahtuma järjestettiin,<br />

ihmisiä oli paikalla<br />

jopa 500. Nyt määrä on<br />

kuitenkin vakiintunut noin<br />

300 henkilöön, Sorva jatkaa.<br />

Hänen mukaan positiivista<br />

tapahtumassa on se,<br />

että kukin paikallinen henkilö<br />

tai yritys pääsee vuorollaan<br />

esiin. Tänä vuonna<br />

estradille pääsi vammalalainen<br />

Viia-Marinka Orre<br />

loistavalla fl amenco-esityksellään.<br />

- Olen harrastanut fl amencoa<br />

3 <strong>vuotta</strong> Sastamalan<br />

opistossa, Orre kertoo<br />

innoissaan. Myös yleisö<br />

iloitsee fl amencotanssijan<br />

dramaattisesta esityksestä.<br />

- Tuo oli ihan loistava<br />

esitys ja tanssijalla oli tosi<br />

kaunis mekko, yksi yleisöstä<br />

kehuu.<br />

Ihmisiä piristää lavalta<br />

käsin myös Kiikan Torivoisttokunta<br />

sekä Äetsän<br />

helluntaiseurakunnan gospelbändi.<br />

Olavi Sorvan mukaan<br />

muina vuosina on nähty<br />

mm. teatteria ja istuttu porukalla<br />

nuotion äärellä yhteislaulujen<br />

merkeissä.<br />

- Täällä on todella hyviä<br />

keskusteluja jokavuosi, Sorva<br />

iloitsee ja mainitsee vielä,<br />

että aurinkokin tuli paikalle<br />

kuin tilauksesta.<br />

Marianna Langenoja<br />

Äetsän helluntaiseurakunnan gospelbändi esitti musiikkia.<br />

Gallup: Mikä on parasta kesässä?<br />

Patsaspuistotapahtumassa kyselimme ihmisiltä, mikä kesässä<br />

on parasta. Vastauksiakin tuli kiitettävän paljon: yksi rakastaa<br />

mansikoita, toinen jäätelöä ja joku nauttii valoisista kesäöistä,<br />

joku taas urheilee toisen suunnitellessa kesälomareissua.<br />

Oiva Jokela, Äetsä<br />

Kesässä parasta on aika kavereiden<br />

kanssa. Lomalla on myös<br />

aikaa urheilla. Tällä hetkellä<br />

harrastan judoa ja pelaan jalkapalloa.<br />

Kesällä jalkapallo treenit<br />

sen kun lisääntyvät. Pidän myös<br />

muista vauhdikkaista peleistä,<br />

kuten pesiksestä ja tenniksestä.<br />

Tarja Heino, Äetsä<br />

Ihaninta kesässä ovat valoisat<br />

kesäyöt. Suomen suvi on muutenkin<br />

aivan mahtava!<br />

Vaikka itselläni ei olekaan<br />

lomaa ollenkaan, niin aion silti<br />

puuhastella pihahommien ja<br />

oman pienen mansikkamaani<br />

parissa.<br />

Tytti Peurala, Äetsä<br />

Jäätelö on kesän ykkösjuttu. Tietenkin<br />

nautin myös lämpimistä<br />

ilmoista.<br />

Ajattelin mennä kesällä myös<br />

Laviaan, omalle mökille uimaan<br />

ja saamaan vähän päivetystä<br />

iholle. Kesä on rentoutumista<br />

varten.<br />

Jorma Jalo, Äetsä<br />

Lämpö on kaikista ihaninta. Saa<br />

käyttää kevyitä vaatteita. Lähtö<br />

joka paikkaan on nopeaa: eikun<br />

housut jalkaan ja menoksi! Kesävaatteet<br />

eivät myöskään hierrä<br />

mistään. Yksi ehdoton juttu kesässä<br />

ovat myös kukat.<br />

Elisabet Aaltonen,<br />

Huittinen<br />

Itse olen oikea marjojen ystävä.<br />

Sen vuoksi ehkä mansikat ovat<br />

kesässä parasta. Kuuluuhan<br />

kesällä tietenkin nauttia lämmöstäkin,<br />

ja olen ajatellut lähteä<br />

mahdollisesti kesämatkalle<br />

kiertämään ympäri Suomea aina<br />

Rovaniemelle asti.<br />

15<br />

Lauri Mäkelä, Äetsä<br />

Harrastan joka kesä pyöräilemistä.<br />

Pyöräilen yleensä kaksi kertaa viikossa<br />

tai useammin ja lenkit saattavat<br />

venyä jopa 20 kilometrisiksi.<br />

Myös mopoilu kavereiden kanssa<br />

kuuluu kesään. Pyöräilyn ja mopoilun<br />

lisäksi lämpimät ilman ovat<br />

ehdotonta plussaa kesässä.<br />

Tomi Järvenkallas, <strong>Vammala</strong><br />

Kesässä parasta on loma. Koulu<br />

on tosi tylsää, ja lomalla ei tarvitse<br />

mennä koulun penkille. Sen<br />

suurempia lomasuunnitelmia<br />

minulla ei ole, mutta tällä hetkellä<br />

aikani kuluu rippikoulussa, joka<br />

onkin oikein hieno kokemus.<br />

Jari Rajala, Äetsä<br />

Kesässä parasta on loma ja lämpö.<br />

Toivottavasti <strong>sai</strong>sin neljä viikkoa<br />

lomaa elokuulle, niin kesä olisi pelastettu.<br />

Suunnitelmista viis, lomassa<br />

on parasta se, että saa olla kotona<br />

perheen kanssa. Ehkä lähdemme<br />

lapsien kanssa jollekin kesäretkelle.

---

16 Keskiviikko kesäkuun 6. 2007<br />

Michelle tarkistaa erityisen hyvin kohdat, joihin saattaa tulla valjaiden<br />

hankautumia.<br />

Kiimajärven Yrjölässä matkalaisille tarjottiin leiripaikka, lämmitettiin rantasauna ja näytettiin luontokuvia<br />

Tanskalaisperhe hyppäsi oravanpyörästä ja<br />

lähti kiertämään Itämerta hevosvankkureilla<br />

Kiikoisissa Pohjanmaantiellä moni hieraisi silmiään<br />

torstaina. Kolmen norjanvuonohevosen vetämät vankkurit<br />

etenevät verkkaisesti viiden kilometrin tuntivauhtia.<br />

Husted Nissenin perheellä ei ole kiire mihinkään.<br />

Pysähdytään, kun siltä tuntuu. Tai hevosista tuntuu.<br />

Päivässä matkaa taitetaan 20-30 kilometriä. Kaiken<br />

omaisuutensa, myös kaksi yritystään, myynyt perhe on<br />

omien sanojensa mukaan tehnyt elämänsä parhaan päätöksen:<br />

olla yhdessä perheenä. Ensi kuussa matkalla on<br />

oltu jo vuosi.<br />

Kiikoislainen Heikki Knuutila<br />

tapaa erikoisen karavaanin<br />

Kiikoisten ABC:llä. Kuultuaan,<br />

että päivämatkaa on vielä<br />

jäljellä vajaa parikymmentä<br />

kilometriä hän vinkkaa, että<br />

Kiimajärvellä olisi varmasti<br />

mukava paikka levähtää yön<br />

yli. Hän varmistaa asian soittamalla<br />

Lea ja Antti Yrjölälle.<br />

Vieraanvarainen pariskunta<br />

innostuukin asiasta heti ja<br />

lupaa olla kulkureita vastassa<br />

tienhaarassa.<br />

Kuluu muutama tunti, <strong>sitten</strong><br />

kuuluu kavioiden kopse.<br />

Vankkurit ajetaan parkkiin<br />

ta<strong>sai</strong>selle alueelle ja seitsenhenkinen<br />

perhe purkautuu<br />

vankkureista ja kuskinpukilta.<br />

Jokainen tuntuu tietävän<br />

tehtävänsä. Ensimmäiseksi<br />

kuitenkin hoidetaan kolme<br />

komeaa norjanvuonohevosta.<br />

Perheen isä Finn näyttää<br />

tyytyväiseltä, kun Yrjölässä<br />

on tarjolla valmis laidun hevosille.<br />

Päästyään vapaaksi<br />

Dysches, Freja ja Claus piehtaroivat<br />

innoissaan ja alkavat<br />

tyynesti syödä ruohoa.<br />

Päätös lähteä oli<br />

perheelle helppo<br />

Husted Nissenin perhe, äiti<br />

Helle, isä Finn sekä lapset<br />

Steff en, Stig, Nick, Michelle<br />

ja Schalaco elävät nyt varsin<br />

erilaista elämää, kuin reilu<br />

vuosi <strong>sitten</strong>. Parin sadan neliön<br />

omakotitalo on vaihtunut<br />

kahdeksan neliön vankkureihin<br />

ja koulun penkillä istuminen<br />

itseopiskeluun netin<br />

Karavaani saapumassa Kiimajärven kauniisiin rantamaisemiin.<br />

Schalago, pieni kulkuri.<br />

Perheen isä Finn on rakentanut vankkurit itse. Katolla kulkee kätevästi<br />

polkupyörät ja heinäpaalit.<br />

Husted Nissenin perhe on yhtä mieltä siitä, että päätös heittäytyä pois oravanpyörästä<br />

ja kiireestä on ollut parasta, mitä he ovat tehneet.<br />

kautta. Kiireestä on tullut tuntematon<br />

käsite. -Miehelläni<br />

oli rakennusalan yritys ja it-<br />

selläni matkamuistomyymälä.<br />

Olimme aina töissä ja aina kiireisiä,<br />

Helle kertoo. -Olimme<br />

kyllä haaveilleet tämänlaisesta<br />

reissusta. Että <strong>sitten</strong> eläkkeellä<br />

ollessamme ajamme hevosvankkureilla<br />

Nordkappiin ja<br />

takaisin. Isäni kuolema pisti<br />

kuitenkin ajattelemaan, että<br />

miksi siirrämme haaveemme<br />

hamaan tulevaisuuteen, jota<br />

ei ehkä tulekaan, hän jatkaa.<br />

Päätös syntyi lopulta helposti,<br />

lapsetkaan eivät pistäneet<br />

juuri vastaan. Yritykset<br />

myytiin, samoin koti, autot<br />

ja suurin osa omaisuudesta.<br />

Finn-isä rakensi vankkurit<br />

ja lähtö Etelä-Tanskasta,<br />

Haderslevistä tapahtui heinäkuussa<br />

2006. Takaisin on<br />

määrä olla joskus loka-marraskuussa.<br />

Sitä ennen matka<br />

vie kuitenkin vielä Viroon,<br />

Latviaan, Liettuaan, Puolaan<br />

ja Saksaan.<br />

Yhdessäolo perheenä<br />

matkan parasta antia<br />

14-vuotias Michelle kertoo,<br />

että matkassa hienointa on ollut<br />

yhdessäolo perheenä. Äiti-<br />

Hellekin myöntää, että päätös<br />

heittäytyä pois oravanpyörästä<br />

ja kiireestä on ollut parasta,<br />

mitä perhe on koskaan tehnyt.<br />

-Tunnemme toisemme nyt<br />

ihan eri tavalla. Tottakai välillä<br />

kinastellaan, mutta olemme<br />

oppineet käsittelemään suuttumustammekin<br />

avoimesti ja<br />

rehellisesti. Puhallamme yhteiseen<br />

hiileen ja teemme asioita<br />

yhdessä, hän miettii.<br />

Kuusivuotias Schalago<br />

tulee näyttämään minulle<br />

kiinnisaamaansa ötökkää. 17vuotias<br />

Nick ja 15-vuotias Stig<br />

ottavat pyöränsä vankkurien<br />

katolta ja lähtevät tutustumaan<br />

lähiseutuun.<br />

Parikymppinen Steff en<br />

päästää Minnie-koiran tarpeilleen.<br />

Steff en ei ole perheen<br />

mukana koko aikaa, sillä opiskelu<br />

yliopistossa vaatii häntä<br />

oleskelemaan osan aikaa<br />

Tanskassa.<br />

Husted Nissenin perhe ihmettelee<br />

kovasti sitä sydämellisyyttä,<br />

jota ovat kohdanneet<br />

erityisesti Suomessa. -Vieraat<br />

ihmiset ovat tarjonneet meille<br />

leiripaikkaa ja kutsuneet kotiinsa<br />

syömään ja kahvittelemaan.<br />

Olemme myös saaneet<br />

hyviä vinkkejä paikoista, missä<br />

voisimme leiriytyä, Helle<br />

kertoo. -Ja juttuja meistä on<br />

tehty lukuisiin eri lehtiin, jopa<br />

televisoon, Michelle lisää.<br />

Sauna ja uinti<br />

kruunaavat päivän<br />

Tanskalaiskulkurit ihastelevat<br />

Yrjölöiden komeaa kirsitaloa.<br />

Finn, rakennusmies kun<br />

on ammatiltaan, hämmästyy<br />

kuullessaan, että talon isäntä,<br />

Antti Yrjölä on niin suunnitel-<br />

Kiikoisissa Pohjanmaantiellä moni hieraisi silmiään torstaina<br />

nähdessään erikoisen kuljetuksen.<br />

lut kuin tehnytkin talon lähes<br />

kokonaan itse. Ihastusta herättävää<br />

lisäksi Antin tekemät<br />

luontoelokuvat, joita vieraille<br />

näytetään. He pääsevät myös<br />

katselemaan joutsenen puuhia<br />

pesällään, kun Antti suuntaa<br />

järeän kaukoputken Kiimajärven<br />

rantakaislikkoon.<br />

Talon emäntä Lea touhuaa<br />

vieraille iltapalaa, joka<br />

tuntuukin maistuvan pitkän<br />

päivän jälkeen. Tanskalais-<br />

perheen tytär Michelle poimii<br />

kiitokseksi kauniin kimpun<br />

luonnonkukkia vieraanvaraiselle<br />

Yrjölän pariskunnalle.<br />

Iltaa jatketaan vielä Antin<br />

lämmittämässä rantasaunassa<br />

ja vieraille opetetaan<br />

myös vihtomisen ihanuutta.<br />

Kiimajärven viileähkö vesi ei<br />

matkalaisia haittaa. Sauna ja<br />

uiminen tekevät varmasti hyvää,<br />

sillä edellisen yön he ovat<br />

viettäneet maantien varressa.<br />

Puolenyön tietämillä perhe<br />

alkaa vetäytyä yöpuulle. Osa<br />

vankkureihin, osa telttaan.<br />

Yksi ikimuistoinen päivä<br />

kiireetöntä kulkurin elämää<br />

on taas takana, monta vielä<br />

edessä. Kiimajärven kesäyössä<br />

kuuluu enää kurjen kutsuva<br />

huuto.<br />

Vuonohevonen<br />

Maija Latva<br />

Norjanvuonohevonen (myös vuonohevonen) on hevosrotu,<br />

joka kaikista kesyhevosista muistuttaa siimoineen<br />

ja tummaraitaisine jalkoineen eniten alkukantaista<br />

mongolianvillihevosta eli przewalskinhevosta. Vuonohevonen<br />

on vaaleankellertävän ja mustavalkojouhisen<br />

hallakkovärinsä vuoksi melko helposti tunnistettava<br />

rotu. Lisäksi vuonohevosten harja on viikinkiajoista<br />

lähtien ollut tapana leikata tunnusomaisesti pystyksi<br />

siten, että keskellä olevat tummat jouhet tulevat näkyviin.<br />

Viikingit veivät vuonohevosia Skotlannin läntisille<br />

saarille ja Islantiin. Vuonohevosia kasvatetaan Pohjoismaissa,<br />

pääasiassa Norjassa. Nykyaikoina niitä on<br />

viety myösTanskaan, Saksaan ja muihin Keski-Euroopan<br />

maihin, joissa niiden kestävyyttä pidetään suuressa<br />

arvossa.<br />

Vuonohevoset on alkujaan kehitetty työhevosiksi.<br />

Tiivisrunkoisina ja vahvoina ne ovat monikäyttöisiä: ne<br />

sopivat työhevosiksi vuoristotiloille traktorien asemasta,<br />

kuormajuhdiksi vaikeisiin maastoihin ja yhtä hyvin<br />

ratsuiksi kuinajohevosiksikin. Vuonohevoset ovat rohkeita<br />

ja lujatahtoisia sekä hyviä rehunkäyttäjiä. Vuonohevosella<br />

on lisäksi rauhallinen temperamentti.<br />

Vuonohevosten säkäkorkeus on noin 135–150 cm.<br />

Vuonohevoset luokitellaan kokonsa vuoksi toisinaanponeiksi,<br />

mutta ne ovat tyypiltään hevosia.<br />

Lähde: Wikipedia<br />

Parin sadan neliön omakotitalo on vaihtunut kahdeksan neliön vankkureihin ja koulun<br />

penkillä istuminen itseopiskeluun netin kautta, mutta 17-vuotias Nick ja 15-vuotias<br />

Stig ovat tyytyväisiä. -Michelle oli ainoa meistä, joka epäili, että tulee liian ikävä<br />

kavereita, pojat paljastavat siskostaan.