a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
Elina Stolt (toim.)<br />
Paistunturin erämaa-alueen ja<br />
Kevon luonnonpuiston luonto,<br />
käyttö ja paikannimistö<br />
<strong>Metsähallituksen</strong> luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 161
Elina Stolt<br />
Metsähallitus<br />
Lapin luontopalvelut<br />
PL 36<br />
99801 Ivalo<br />
elina.stolt@metsa.fi<br />
Kansikuva: Matti Mela<br />
Översättning: Cajsa Rudbacka-Lax<br />
Jurgâlus: Ilmari Mattus<br />
Jorgalus: Jouni A. Vest<br />
© Metsähallitus 2006<br />
ISSN 1235-6549<br />
ISBN 952-446-522-1 (nidottu)<br />
ISBN 952-446-523-X (pdf)<br />
Edita Prima Oy, Helsinki 2006
Elina Stolt (toim.)<br />
Paistunturin erämaa-alueen ja Kevon<br />
luonnonpuiston luonto, käyttö ja<br />
paikannimistö
KUVAILULEHTI<br />
JULKAISIJA Metsähallitus JULKAISUAIKA 15.12.2006<br />
TOIMEKSIANTAJA Metsähallitus HYVÄKSYMISPÄIVÄMÄÄRÄ<br />
LUOTTAMUKSELLISUUS Julkinen DIAARINUMERO<br />
SUOJELUALUETYYPPI/<br />
SUOJELUOHJELMA<br />
erämaa-alue, luonnonpuisto, soidensuojelualue<br />
ALUEEN NIMI Paistunturin erämaa-alue, Kevon luonnonpuisto<br />
NATURA 2000-ALUEEN<br />
NIMI JA KOODI<br />
ALUEYKSIKKÖ Lapin luontopalvelut<br />
Paistunturin erämaa FI1302003, Kevo FI1302001, Pieran Marin jänkä FI1300207, Hanhijänkä-<br />
Pierkivaaranjänkä FI1300206<br />
TEKIJÄ(T ) Elina Stolt (toim.)<br />
JULKAISUN NIMI Paistunturin Erämaa-alueen ja Kevon luonnonpuiston luonto, käyttö ja paikannimistö<br />
TIIVISTELMÄ Tässä perusselvityksessä esitellään Utsjoen ja osittain Inarin kuntien puolella sijaitsevan Paistunturin erämaaalueen<br />
ja Utsjoen kunnan puolella sijaitsevan Kevon luonnonpuiston luontoa, historiaa, käyttöä ja<br />
paikannimistöä. Paistunturin erämaa-alue on Suomen kahdestatoista erämaasta neljänneksi suurin; pintaalaltaan<br />
156 700 hehtaaria. Kevon luonnonpuisto on maamme luonnonpuistoista suurin, sen pinta-ala on<br />
70 710 hehtaaria. Nämä alueet muodostavat yhdessä niiden ympärillä sijaitsevien soidensuojelualueiden kanssa<br />
noin 250 000 hehtaarin suojelualuekokonaisuuden. Alueet kuuluvat Natura 2000 -verkostoon.<br />
Paistunturin ja Kevon alue on paikkakuntalaisille tärkeä poronhoito-, riekostus-, kalastus- ja virkistyspaikka.<br />
Alueella laiduntavat porojaan Paistunturin paliskunta sekä paikoin Kaldoaivin, Muddusjärven ja<br />
Muotkatunturin paliskunnat.<br />
Alueen tyypillisintä maastoa ovat tunturikankaat ja -koivikot sekä palsasuot. Erämaan keski- ja pohjoisosan<br />
loivapiirteistä tunturiylänköä halkovat syvät jokilaaksot, jotka tuovat oman haasteensa poronhoidolle.<br />
Eteläosassa maisemaa hallitsevat Kaamasjoki ja sitä ympäröivät laajat suoalueet.<br />
Kevon kanjoni sivukuruineen on yksi Utsjoen mielenkiintoisimmista ja vaikuttavimmista tutkimus- ja<br />
retkeilykohteista. Sen järjestelmällinen kasvikartoitus aloitettiin vuonna 1954. Kanjoni on yksi merkittävimmistä<br />
ja monipuolisimmista uhanalaisten kasvien esiintymispaikoista Inarin Lapissa.<br />
Paistunturin alueen eläimistö on tyypillistä tunturilajistoa, kuten myyriä, sopuleita sekä niitä syöviä petoja.<br />
Riekko elää tunturikoivikoissa ja jokivarsissa ja kapustarinta suo- ja tunturialueilla. Paistunturi on vanhaa<br />
naalialuetta, ja tiettävästi viimeisin naalin pesintä tapahtui juuri Paistunturin erämaassa. Kalalajistolle on<br />
luonteenomaista lohensukuisten kalalajien runsaus ja monimuotoisuus sekä särkikalojen puuttuminen mutua<br />
lukuun ottamatta. Alueella tavataan 12 luontaista kalalajia.<br />
Retkeily painottuu Kevon reitille sekä Kuoppilasjärven alueelle. Kävijälaskurien perusteella Kevon reitin vaelsi<br />
vuonna 2001 noin 4 500 henkilöä. Reitin eteläpäässä Sulaojalla vieraili noin 10 000 henkilöä ja pohjoispäässä<br />
Kenesjärvellä noin 5 500 henkilöä. Alueella tehtiin kävijätutkimus vuonna 2002. Sen perusteella kävijät olivat<br />
pääosin tyytyväisiä alueen palvelurakenteisiin. Eniten kävijöitä häiritsi alueen kuluneisuus ja kävijämäärät<br />
vilkkaana aikana.<br />
Muihin erämaihin verrattuna Paistunturi–Kevo-alueen paikannimitiheys on melko suuri. Pohjoissaamenkielisiä<br />
paikannimiä esiintyy pitkälti toistatuhatta ja inarinsaamenkielisiä nimiä lähes 200. Lisäksi esiintyy useita<br />
kymmeniä erilaisia suomennettuja ja saamennettuja nimiä.<br />
AVAINSANAT erämaa-alue, luonnonpuisto, porotalous, eläimet, kasvillisuus, retkeily, paikannimistö<br />
MUUT TIEDOT<br />
SARJAN NIMI JA NUMERO <strong>Metsähallituksen</strong> luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 161<br />
ISSN 1235-6549 ISBN (NIDOTTU)<br />
ISBN (PDF)<br />
952-446-522-1<br />
952-446-523-X<br />
SIVUMÄÄRÄ 276 s. KIELI suomi<br />
KUSTANTAJA Metsähallitus PAINOPAIKKA Edita Prima Oy<br />
JAKAJA Metsähallitus, luontopalvelut HINTA 20 euroa
PRESENTATIONSBLAD<br />
UTGIVARE Forststyrelsen UTGIVNINGSDATUM 15.12.2006<br />
UPPDRAGSGIVARE Forststyrelsen DATUM FÖR GODKÄNNANDE<br />
SEKRETESSGRAD Offentlig DIARIENUMMER<br />
TYP AV<br />
SKYDDSOMRÅDE/<br />
SKYDDSPROGRAM<br />
ödemarksområde, naturreservat, myrskyddsområde<br />
OMRÅDETS NAMN Paistunturi ödemarksområde, Kevo naturreservat<br />
NATURA 2000<br />
-OMRÅDETS NAMN OCH<br />
KOD<br />
Paistunturi ödemark FI1302003, Kevo FI1302001, Pieran Marin jänkä FI1300207, Hanhijänkä-<br />
Pierkivaaranjänkä FI1300206<br />
REGIONAL ENHET Lapplands naturtjänster<br />
FÖRFATTARE Elina Stolt (red.)<br />
PUBLIKATION Paistunturin erämaa-alueen ja Kevon luonnonpuiston luonto, käyttö ja paikannimistö<br />
Paistunturi ödemarksområde och Kevo naturreservat; natur, användning och ortnamnsbestånd<br />
SAMMANDRAG I denna grundläggande utredning presenteras Paistunturi ödemarksområde, som är beläget i Utsjoki kommun<br />
och delvis i Enare kommun, och Kevo naturreservat, som är beläget i Utsjoki kommun, samt områdenas natur,<br />
historia, användning och ortnamnsbestånd. Paistunturi ödemarksområde är det fjärde största av de tolv<br />
ödemarksområdena i Finland; arealen är 156 700 hektar. Kevo naturreserverat är det största naturreservatet i<br />
vårt land, dess areal är 70 710 hektar. Tillsammans med de omkringliggande myrskyddsområdena utgör dessa<br />
områden en ungefär 250 000 hektar stor skyddsområdeshelhet. Områdena hör till nätverket Natura 2000.<br />
Paistunturi och Kevo är viktiga renskötsel-, ripsnarnings-, fiske- och rekreationsområden för<br />
lokalbefolkningen. I området betar Paistunturi renbeteslags samt på vissa ställen Kaldoaivi, Muddusjärvi och<br />
Muotkatunturi renbeteslags renar.<br />
Den för området mest typiska terrängen består av fjällmoar och fjällbjörskogar samt palsamyrar. Den flacka<br />
fjällplatån i ödemarkens mellersta och norra del genomkorsas av djupa älvdalar, som innebär en särskild<br />
utmaning för renskötseln. I söder domineras landskapet av Kaamasjoki med omgivande vidsträckta<br />
myrområden.<br />
Kevo-kanjonen med sina sidoraviner utgör ett av de intressantaste och mest imponerade forskningsobjekten<br />
och utfärdsmålen i Utsjoki. En systematisk kartläggning av dess flora påbörjades 1954. Kanjonen är en av de<br />
viktigaste och mångsidigaste förekomstplatserna för hotade växter i Enare lappmark.<br />
Faunan i Paistunturi-området omfattar typiska fjällarter, t.ex. sorkar och lämlar samt rovdjur som äter dem.<br />
Ripan lever i fjällbjörkskogarna och i älvdalarna och ljungpiparen i myr- och fjällområdena. Paistunturi är ett<br />
gammalt fjällrävsområde och de senaste kända fjällrävsungarna föddes just i Paistunturi ödemark. Typiskt för<br />
fiskarterna är ett stort antal laxfiskar samt avsaknaden av karpfiskar förutom elritsan. I området påträffas 12<br />
naturliga fiskarter.<br />
Friluftslivet riktar sig i huvudsak mot lederna i Kevo samt Kuoppilasjärvi-området. Räknarna ger vid handen<br />
att 2001 vandrade ungefär 4500 personer längsmed Kevoleden. Sulaoja i den södra ändan av leden hade<br />
ungefär 10 000 besökare och Kenesjärvi i norr ungefär 5 500 besökare. En undersökning om besökarna i<br />
området gjordes 2002. Enligt den är besökarna i huvudsak nöjda med servicekonstruktioner i området.<br />
Besökarna stördes mest av slitaget på området och det stora antalet besökare under den livligaste säsongen.<br />
Jämfört med andra ödemarker är ortnamnstätheten ganska stor i Paistunturi-Kevo-området. Antalet<br />
nordsamiska ortnamn är långt över tusen medan det finns nästan 200 enaresamiska namn. Dessutom<br />
förekommer flera tiotals förfinskade och församiskade namn.<br />
NYCKELORD ödemarksområde, naturreservat, renskötsel, fauna, flora, friluftsliv, ortnamnsbestånd<br />
ÖVRIGA UPPGIFTER<br />
SERIENS NAMN OCH<br />
NUMMER<br />
<strong>Metsähallituksen</strong> luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 161<br />
ISSN 1235-6549 ISBN (HÄFTAD)<br />
ISBN (PDF)<br />
SIDANTAL 276 s. SPRÅK<br />
952-446-522-1<br />
952-446-523-X<br />
finska<br />
FÖRLAG Forststyrelsen TRYCKERI Edita Prima Oy<br />
DISTRIBUTION Forststyrelsen, naturtjänster PRIS 20 euro
GOVVIDANSIIDU<br />
ALMMUSTUHTTI Meahciráđđehus ALMMUSTUHTTINÁIGI 15.12.2006<br />
DOAIBMANADDI Meahciráđđehus DOHKKEHANBEAIVEMEARRI<br />
LUHTOLAŠVUOHTA Almmolaš DIÁRANUMMIR<br />
SUODJANGUOVLOTIIPA/<br />
SUODJALANPROGRÁMMA<br />
meahcceguovlu, luonddumeahcci, jekkiidsuodjalanguovlu<br />
GUOVLLU NAMMA Báišduoddara meahcceguovlu, Geavu luonddumeahcci<br />
NATURA 2000-GUOVLLU<br />
NAMMA JA KODA<br />
GUOVLOOVTTADAT Lappi luonddubálvalusat<br />
Báišduoddara meahcceguovlu FI1302003, Geavvu FI1302001, Piera Márjjá jeaggi FI1300207,<br />
Čuonjájeaggi-Bierggevárjeaggi FI1300206<br />
DAHKKI(T) Elina Stolt (doaim.)<br />
ALMMUSTUHTTIMA Báisduoddara meahcceguovllu ja Geavu luonddumeahci luondu, geavaheapmi ja báikenamat<br />
NAMMA<br />
ČOAHKKÁIGEASSU Dán vuođđočielggadusas ovdanbuktojit Báišduoddara meahcceguovllu (Ohcejoga gielda, muhtun muddui<br />
Anára bealde) ja Geavu luonddumeahci (Ohcejoga gielda) luondu, historjá, geavaheapmi ja báikenamat.<br />
Báišduoddara meahcceguovlu lea Suoma guovttenuppelot meahcceguovllus njealjádin stuorámus (viidodat<br />
156 700 hektára). Geavu luonddumeahcci lea Suoma luonddumehciin stuorámus (viidodat 70 710<br />
hektára). Dát guovllut hábmejit ovttas daid birastahtti jekkiidsuodjalanguovlluiguin sullii 250 000 hektára<br />
viidosaš suodjalanguovloollisvuođa. Guovllut gullet Natura 2000 -fierpmádahkii.<br />
Báišduoddara ja Geavu guovlu leat báikegoddelaččaide dehálaš boazodoallo-, rievssatbivdo-, guolástan- ja<br />
virkkosmanbáiki. Guovllus dollet bohccuideaset Gálddoaivvi ja báikkuid Gálddoaivvi, Muttošjávrri ja<br />
Muotkeduoddara bálgosat.<br />
Guovllus leat eanaš duottarguolbanat, lagešeatnamat ja balsajeakkit. Meahcceguovllu guovddášosiin ja<br />
davágeahčen njoaiddos duottarguovlluid luddejit čiekŋalis johkarokkit, mat dagahit iežaset hástalusa<br />
boazodollui. Máttageahčen hui guovddážis lea Gámasjohka ja dan birastahtti viiddis jeaggeguovllut.<br />
Geavvoroggi oktan oalgeávžžiiguin lea okta mávssoleamos dutkan- ja vánddardanbáikkiin Ohcejogas. Dan<br />
šattuid kártegohte 1954:s. Mihtilmas duottaršlájaid lassin Geavvoroggi lea áitatvuloš šattuid okta<br />
mávssoleamos gávdnonbáikkiin Anára Sámis.<br />
Báišduoddara guovllu eallit leat mihtilmas duottaršlájat, dego muolddahat, goddesáhpánat ja daid borri<br />
spiret. Rievssat eallá lagešeatnamiin ja johkaguorain. Bihčosa deaivá jeagge- ja duottarguovlluin.<br />
Báišduottar lea dološ njállaguovlu, ja várra maŋimuš njálla lea bessen aiddo Báišduoddara<br />
meahcceguovllus. Luosasogalaš guollešlájat leat máŋggaláganat. Geađgenoarsa lea áidna searggeguolli.<br />
Guovllus gávdnojit 12 eamiguollešlája.<br />
Vánddardeapmi dáhpáhuvvá eanaš Geavu johtolaga mielde ja Goahppelašjávrri guovlluin. Gallestallilohkki<br />
mielde Geavu johtolaga vánddardedje 2001:s sullii 4 500 olbmo. Johtolaga álggogeahčen Suttesádjagis fitne<br />
sullii 10 000 olbmo ja davágeahčen Ganešjávrris sullii 5 500 olbmo. Guovllus dahkkojuvvui<br />
gallestallidutkamuš 2002:s. Dan vuođul gallestallit ledje eanaš duhtavaččat guovllu bálvalanrusttegiidda.<br />
Eanemus gallestalliid heađuštii guovllu gollan ja alla gallestallilogut dalle buot ealaskeamos áigge.<br />
Eará meahcceguovlluid ektui Báišduottar-Geavvu -guovllu báikenammadávjodat lea viehka stuoris.<br />
Davvisámegielat báikenamat leat mealgat badjel duhát ja anárašgielat báikenamatge lagabui 200. Dasa<br />
lassin leat moanat logit sierralágan suoma- ja sámegillii jorgaluvvon namat.<br />
ČOAVDDASÁNI<br />
EARÁ DIEĐUT<br />
meahcceguovlu, luonddumeahcci, boazodoallu, eallit, šattut, vánddardeapmi, báikenamat<br />
RÁIDDU NAMMA JA<br />
NUMMIR<br />
<strong>Metsähallituksen</strong> luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 161<br />
ISSN 1235-6549 ISBN (NJAĐĐON) 952-446-522-1<br />
ISBN (PDF)<br />
952-446-523-X<br />
SIIDOLOHKU 276 s. GIELLA suomagiella<br />
GOASTTIDEADDJI Meahciráđđehus PRENTENBÁIKI Edita Prima Oy<br />
JUOHKKI Meahciráđđehus, luonddubálvalusat HADDI 20 euro
VALDÂTTÂLLÂMSIJO<br />
ALMOSTITTEE Meccihaldâttâs ALMOSTITTEMÄIGI 15.12.2006<br />
TOOIMÂNPIEIJEE Meccihaldâttâs TUHHIITTEMPEIVIMEERI<br />
LUÁTTÁMUŠLŠVUOT Almolâš DIAARNUMMEER<br />
SUOJÂLEMKUÁVLUTIJPPÂ/SU<br />
OJÂLEMOHJELM<br />
meccikuávlu, luándumecci, jegijsuojâlemkuávlu<br />
KUÁVLU NOMMÂ Paištuoddâr meccikuávlu, Kiävu luándumecci<br />
NATURA 2000-KUÁVLU<br />
NOMMÂ JÁ KOODI<br />
KUÁVLUOHTÂDÂH Laapi luándupalvâlusah<br />
Paištuoddâr meccikuávlu FI1302003, Kiävu FI1302001, Peerrumämmirjeggi FI1300207, Čuánjájeggi-<br />
Piergivärjeggi FI1300206<br />
RÄHTEE(H ) Elina Stolt (toim.)<br />
OLGOSADALDUU NOMMÂ Paištuoddâr meccikuávlu já Kiävu luándumeecci luándu, kevttim já päikkinoomah<br />
ČUÁKÁNKIÄSU Taam vuáđučielgiittâsâst oovdânpuáhtojeh Ucjuv já uásild Aanaar kieldâpiälááš Paištuoddâr meccikuávlu já<br />
Uvjuv kieldâpiälááš Kiävu luándumeecci luándu, historjá, kevttim já päikkinoomah. Paištuoddâr meccikuávlu<br />
lii Suomâ kyehtnubálov meccikuávlust niäljádin stuárráámus; vijđoduvvâs peeleest 156 700 hehtaarid. Kiävu<br />
luándumecci lii Suomâ luándumeeccijn stuárráámus, ton vijđodâh lii 70 710 hehtaarid. Tah kuávluh toohâv<br />
oovtâst toi pirrâs jegijsuojâlemkuávluiguin suullân 250 000 hehtaar suojâlemkuávluolesvuođâ. Kuávluh kuleh<br />
Natura 2000 -viärmádâhân.<br />
Paištuoddâr ja Kiävu kuávlu lii päikkikodálijd tergâdis puásuituálu-, riävskápivdem-, kyelipivdem- já<br />
virkosmittemkuávlu. Tobbeen kuáđutteh poccuidis Paištuoddâr paalgâs sehe pááihui Kaalduáivi, Mudusjäävri<br />
já Myeđhituoddâr palgâseh.<br />
Kuávlu tijpâlumos mecci lii tuodârkuolbâneh já -suáhivyevdih sehe ollâpolsâjeegih. Meccikuávlu koskâ- já<br />
taveuási njuáidus tuodârpajosijd luádduh jieŋâlis juhâleveh, moh pyehtih jieijâs hástusis puásuituálun.<br />
Máddááuási enâduv haldâšeh Kaamâsjuuhâ já tom pirâstittee vijđes jeggikuávluh.<br />
Kiävu ävži uálgikurâidiskuin lii ohtâ Ucjuv mielâkiddiivumosijn já hormišumosijn tutkâmuš- já<br />
vandârdemčuásáttâsâin. Ton oorniglâš šaddokarttim algâttui ive 1954. Tijpâlâs tuodâršlajâstuv lasseen Kiävu<br />
ävži lii ohtâ merhâšitteemusâin já maaŋgâpiälásumosijn áštuuvuálááš šadoi tiettumsoojijn Aanaar Säämist.<br />
Paištuoddâr kuávlu elleenääli lii tijpâlâš tuodâršlajâstâh, tegu säpligeh, kozzâsäpligeh sehe taid pivdee piäđuh.<br />
Riävská iälust tuodârlaajižijn já juhâpiälláin. Piiččus kuáhtáá jeggi- já tuodârkuávluin. Paištuodâr lii oovdis<br />
njalâkuávlu, já tiäđuimield majemuš njaalâ pessim tábáhtui eidu Paištuoddâr meccikuávlust. Kyelinaalijd kulá<br />
luosâsuhâlâš kyelišlaajâi valje já maaŋgâhámásâšvuotâ sehe siergikuolij váilum eereeb vollâsáá. Kuávlust láá<br />
12 luándulâš kyelišlaaijâd.<br />
Vandârdem čuácá iänááš Kiävu kiäinun sehe Goahppelašjávri kuávlun. Jotteerekinistei vuáđuld Kiävu kiäinu<br />
vajâldii ive 2001 suullân 4 500 olmožid. Kiäinu máddáákeččin Suttesája lunne ellii suullân 10 000 olmožid já<br />
taavaakeččin Kenišjäävrist suullân 5 500 olmožid. Kuávlust tohhui jotteitutkâmuš ive 2002. Ton vuáđuld<br />
jotteeh lijjii iänááš tuđâvááh kuávlu palvâlemráhtusáid. Enâmustáá jotteid hemâdij kuávlu nuuhâm já<br />
jotteimereh livkkáás ääigi.<br />
Eres meccikuávloid verdittijn Paištuodâr–Kiävu-kuávlu päikkinommâsaahâdvuotâ lii viehâ styeres.<br />
Orjâlâškielnoomah láá pyereest-uv nube tuháttân já anarâškielnoomah aldasáid 200. Lasseen láá maŋgalov<br />
jieškote-uvlágáneh suomâkielân já sämikielân jurgâlum noomah.<br />
ČOOVDÂSÄÄNIH meccikuávlu, luándumecci, puásuituálu, elleeh, šadolâšvuotâ, vandârdem, päikkinoomah<br />
ERES TIÄĐUH<br />
KUÁLLUS NOMMÂ JA<br />
NUMMEER<br />
<strong>Metsähallituksen</strong> luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 161<br />
ISSN 1235-6549 ISBN (NJOOĐĐUM)<br />
ISBN (PDF)<br />
SIJĐOMEERI 276 s. KIELÂ<br />
952-446-522-1<br />
952-446-523-X<br />
suomâ<br />
KUÁSTIDEIJEE Meccihaldâttâs TEDDILEMSAJE Edita Prima Oy<br />
JYEHHEE Meccihaldâttâs, luándupalvâlusah HADDE 20 evrod
Esipuhe<br />
Erämaalaki (62/1991) velvoittaa <strong>Metsähallituksen</strong><br />
laatimaan erämaa-alueille hoito- ja käyttö-suunnitelmat.<br />
Suunnittelun tueksi Metsähallituksessa<br />
kootaan kunkin erämaa-alueen elollisesta ja elottomasta<br />
luonnosta työn kannalta keskeisin tieto.<br />
Tämä julkaisu sisältää Paistunturin erämaa-alueelta<br />
sekä Kevon luonnonpuistosta laaditut tutkimukset<br />
ja selvitykset.<br />
Paistunturin erämaa-alue ja Kevon luonnonpuisto<br />
on yhdeksäs erämaa- ja luonnonsuojelualuekokonaisuus,<br />
jolle Metsähallitus on laatinut<br />
tällaisen perusselvityksen. Selvitykset on tähän<br />
mennessä laadittu seuraavista erämaa-aluekokonaisuuksista:<br />
Hammastunturin erämaa-alue,<br />
Kaldoaivin erämaa-alue ja Sammuttijängän–Vaijoenjängän<br />
soidensuojelualue, Kemihaaran erämaa-alue,<br />
Käsivarren erämaa-alue, Lemmenjoen<br />
kansallispuisto, Pöyrisjärven erämaa-alue ja siihen<br />
liittyvät soidensuojelualueet, Tarvantovaaran erämaa-alue<br />
ja Lätäsenon–Hietajoen soidensuojelualue<br />
sekä Vätsärin erämaa-alue. Julkaisumuodot<br />
ovat hieman vaihdelleet, mutta suurin osa selvityksistä<br />
on julkaistu tässä <strong>Metsähallituksen</strong> julkaisusarjassa.<br />
Selvitysten laatimiseen on osallistunut useita<br />
asiantuntijoita. Alueen geologisen kuvauksen ovat<br />
tehneet Peter Johansson ja Vesa Perttunen Geologian<br />
tutkimuskeskuksesta. Muinaisjäännöksiä<br />
on kuvannut Taarna Valtonen. Unto Laine ja Yrjö<br />
Mäkinen Turun yliopistosta sekä Saara Tynys<br />
Metsähallituksesta ovat laatineet selvityksen kasvillisuudesta<br />
ja kasvistosta. Nisäkässelvityksen on<br />
laatinut Matti Mela Metsähallituksesta. Linnustoselvityksen<br />
ovat tehneet Olli Osmonen Metsähallituksesta,<br />
Lasse Iso-Iivari Turun yliopiston Lapin<br />
tutkimuslaitos Kevolta ja Juha Sihvo Metsähallituksesta.<br />
Metsästyksestä ja riistanhoidosta sekä<br />
porotaloudesta on kirjoittanut Kimmo Gröndahl<br />
ja luvut kalavesien hoito ja kalastus Markku Seppänen<br />
Metsähallituksesta. Nimistöselvityksen on<br />
laatinut Ilmari Mattus. Kasvillisuuskartan on toteuttanut<br />
Juha Sihvo Metsähallituksesta ja muut<br />
kartat on laatinut Kimmo Gröndahl. Osoitan<br />
heille kaikille parhaat kiitokseni. Itse olen kirjoittanut<br />
alueen vesistöistä, luonnontilaisuudesta ja<br />
luonnonsuojelullisesta merkityksestä, porotaloudesta,<br />
riistanhoidosta, keräilytaloudesta, virkistyskäytöstä<br />
ja luontomatkailusta, riistanhoidosta<br />
ja metsästyksestä, liikenteestä ja kulkuyhteyksistä<br />
sekä asutuksesta, maanvuokrauksesta ja käyttöoikeuksien<br />
luovutuksesta.<br />
Jotkut asiantuntijoiden laatimat tekstit sisältävät<br />
kirjoittajien omia kannanottoja. Ne on<br />
säilytetty, koska ne tuovat esiin asiantuntijoiden<br />
tärkeinä pitämiä asioita. Kannanotot on kuitenkin<br />
pidettävä erillään <strong>Metsähallituksen</strong> laatimista<br />
suunnitelmista.<br />
Erämaa-alueilta aikaisemmin laaditut perusselvitykset<br />
ovat vaikuttaneet tämänkin teoksen<br />
rakenteeseen ja sisältöön.<br />
Tässä julkaisussa käytetään paikannimistä<br />
ensisijaisesti niiden suomenkielisiä vakiintuneita<br />
nimiä uusimpien 1990-luvun topografikarttojen<br />
mukaisesti. Jos paikalla ei ole vakiintunutta<br />
suomenkielistä nimeä, käytetään saamenkielistä<br />
nimeä.<br />
Elina Stolt<br />
Metsähallitus<br />
Lapin luontopalvelut
Sisällys<br />
Esipuhe ...............................................................................................................................7<br />
1 Johdanto ........................................................................................................................11<br />
2 Geologia ........................................................................................................................14<br />
2.1 Alueen korkeussuhteet ja yleiskuvaus .......................................................................... 14<br />
2.2 Kallioperä ....................................................................................................................... 17<br />
2.3 Jääkaudet ja maaperän synty ....................................................................................... 19<br />
2.4 Jääkauden lopussa syntyneet maaperämuodot .......................................................... 22<br />
2.5 Jääkauden jälkeiset tapahtumat .................................................................................. 25<br />
3 Vesistöt ..........................................................................................................................31<br />
3.1 Johdanto ........................................................................................................................ 31<br />
3.2 Vesistöaluejako .............................................................................................................. 31<br />
3.3 Vesistöjen yleispiirteet ................................................................................................... 31<br />
3.4 Veden laatu .................................................................................................................... 33<br />
3.5 Veden laatuun vaikuttavat tekijät ................................................................................ 33<br />
3.6 Vesien kalantuottokyky ................................................................................................. 34<br />
3.7 Vesipuitedirektiivi .......................................................................................................... 34<br />
4 Luontotyypit ja biotoopit .............................................................................................35<br />
4.1 Vedet .............................................................................................................................. 35<br />
4.2 Suot ................................................................................................................................. 36<br />
4.3 Metsät ............................................................................................................................. 36<br />
4.4 Tunturipaljakka .............................................................................................................. 36<br />
4.5 Kalliot ja kivikot ............................................................................................................. 37<br />
5 Kasvillisuus ja kasvisto .................................................................................................40<br />
5.1 Alueella aikaisemmin tehdyt kasvitieteelliset tutkimukset ........................................ 40<br />
5.2 Paistunturin erämaa-alue ja Kevon luonnonpuisto kasvillisuuden vyöhykejärjestelmässä<br />
.................................................................................................................................... 40<br />
5.3 Kasvillisuuteen ja kasvistoon vaikuttavat tekijät ......................................................... 41<br />
5.4 Paistunturin erämaa-alueen ja Kevon luonnonpuiston kasvillisuus ........................... 42<br />
5.5 Kulttuurin merkit kasvillisuudessa ja kasvistossa ......................................................... 54<br />
5.6 Kasviston erityiskohteita ............................................................................................... 55<br />
5.7 Uhanalaisten kasvien suojelu ja seuranta .................................................................... 58<br />
6 Eläimistö ........................................................................................................................65<br />
6.1 Nisäkkäät ........................................................................................................................ 65<br />
6.2 Linnut ............................................................................................................................. 70<br />
6.3 Kalat ............................................................................................................................... 77<br />
7 Luonnontilaisuus ..........................................................................................................84<br />
7.1 Alueen luonnonsuojelullinen merkitys ........................................................................ 84<br />
7.2 Natura 2000 -luontotyypit Kevon ja Paistunturin alueella ......................................... 85<br />
7.3 Luontoa muuttaneet tekijät ......................................................................................... 89<br />
7.4 Luonnontilan seuranta ja tutkimus .............................................................................. 91
8 Paistunturin muinaisjäännökset ..................................................................................95<br />
8.1 Alkusanat ....................................................................................................................... 95<br />
8.2 Johdanto ........................................................................................................................ 95<br />
8.3 Kivikauden ja varhaismetallikauden kohteet .............................................................. 98<br />
8.4 Rautakautiset ja historiallisen ajan kohteet .............................................................. 101<br />
9 Porotalous ...................................................................................................................109<br />
9.1 Historiaa ....................................................................................................................... 109<br />
9.2 Porotalouden järjestelyt .............................................................................................. 109<br />
9.3 Porotalouden merkitys ................................................................................................ 113<br />
10 Riistanhoito ja metsästys .........................................................................................114<br />
10.1 Johdanto .................................................................................................................... 114<br />
10.2 Riistan elinympäristöt ja riistalajit ............................................................................ 114<br />
10.3 Riistanhoito ................................................................................................................ 114<br />
10.4 Metsästykseen vaikuttava lainsäädäntö ................................................................... 116<br />
10.5 Metsästys Ylä-Lapissa ................................................................................................. 118<br />
10.6 Metsästyskyselyn tuloksia Paistunturin erämaa-alueelta ........................................ 121<br />
10.7 Hirven ja suurpetojen pyynti ..................................................................................... 127<br />
10.8 Yhteenvetoa ja pohdintaa ........................................................................................ 127<br />
11 Kalavesien hoito ja kalastus ....................................................................................131<br />
11.1 Kalastus ...................................................................................................................... 131<br />
11.2 Uudet kansainväliset velvoitteet .............................................................................. 132<br />
12 Keräilytalous .............................................................................................................134<br />
13 Virkistyskäyttö ja luontomatkailu ...........................................................................135<br />
13.1 Virkistyskäytön rakenteet ja reitit ............................................................................ 135<br />
13.2 Virkistyskävijät ja -käynnit Kevolla ........................................................................... 137<br />
13.3 Yrittäjäkysely erämaa-alueiden vaikutuspiirissä toimiville yrityksille .................... 137<br />
14 Liikenne ja kulkuyhteydet ........................................................................................139<br />
14.1 Kulkijat ja vuodenkierto ............................................................................................ 139<br />
14.2 Kulkuneuvot ............................................................................................................... 139<br />
14.3 Tiestö ja reitistö .......................................................................................................... 139<br />
14.4 Liikkumisen ohjaus .................................................................................................... 139<br />
15 Asutus, maanvuokraus ja käyttöoikeuksien luovutus ...........................................143<br />
16 Paikannimistö ............................................................................................................144<br />
16.1 Johdanto .................................................................................................................... 144<br />
16.2 Työn toteuttaminen ................................................................................................... 145<br />
16.3 Yleisiä ohjeita ............................................................................................................. 145<br />
Liitteet<br />
Liite 1 Kevon luonnonpuistossa ja Paistunturin erämaassa esiintyvät Suomen kansain-<br />
väliset vastuulajit .................................................................................................... 264<br />
Liite 2 Paistunturin–Kevon alueen indeksikartta ja nimistökartat ................................. 265<br />
Liite 3 Paistunturin erämaan ja Kevon luonnonpuiston kasvillisuus ja virkistyskäytön<br />
rakenteet ........................................................................................Erillinen karttaliite
1 Johdanto<br />
Elina Stolt<br />
Paistunturin erämaa-alue perustettiin erämaalailla<br />
(62/1991) vuonna 1991, yhdessä yhdentoista<br />
muun erämaan kanssa. Paistunturin erämaa sijaitsee<br />
Ylä-Lapissa, samoin kuin lähes kaikki muutkin<br />
erämaa-alueet. Vain Kemihaara ja Tuntsa<br />
sijaitsevat Perä-Pohjolassa.<br />
Paistunturin erämaa saa nimensä alueen keskiosan<br />
länsipuolella sijaitsevasta laajasta Paistunturin<br />
tunturialueesta, johon kuuluvat Guivi-,<br />
Ráššoaivi-, Gamoaivi- ja Guovdoaivi-tunturit.<br />
Paistunturi on neljänneksi laajin Suomen kahdestatoista<br />
lakisääteisestä erämaasta. Sen pinta-ala<br />
on 156 700 hehtaaria. Utsjoen ja Inarin kunnissa<br />
sijaitseva Paistunturin erämaa-alue ja sen sisällä,<br />
kokonaan Utsjoen kunnan puolella sijaitseva<br />
Kevon luonnonpuisto, sekä erämaa-alueen ulkopuolella<br />
sijaitsevat pienet soidensuojelualueet<br />
muodostavat yhteensä noin 250 000 hehtaarin<br />
kokonaisuuden. Paistunturin erämaa-alueesta<br />
suurin osa on Utsjoen kunnan puolella (156 700<br />
hehtaaria). Inarin kunnan puolelle erämaasta sijoittuu<br />
21 240 hehtaaria eli noin 14 % sen pintaalasta<br />
(kuva 1).<br />
Erämaalain tarkoituksena on alueen erämaaluonteen<br />
säilyttäminen, saamelaiskulttuurin ja<br />
luontaiselinkeinojen turvaaminen sekä alueen<br />
monipuolisen käytön ja sen edellytysten kehittäminen.<br />
Näiden tarkoitusten saavuttamiseksi<br />
erämaalaki sisältää eräitä kieltoja. Maan ja siihen<br />
liittyvän käyttöoikeuden luovuttaminen, kuten<br />
esimerkiksi vuokraaminen, muuhun kuin luontaiselinkeinojen<br />
ja maanpuolustuksen tarpeisiin<br />
on kielletty. Samoin on kielletty tienteko ja kaivostoiminta.<br />
Valtioneuvosto voi kuitenkin antaa<br />
poikkeusluvan kaikkiin edellä mainittuihin toimiin.<br />
Tavallisten kansalaisten elämään erämaalaki<br />
ei vaikuta suoraan. Metsästys, kalastus, keräily<br />
ja poronhoito voivat jatkua erämaassa. Voidaan<br />
jopa sanoa, että erämaalaki on vahvistanut niiden<br />
asemaa.<br />
Erämaalaki ohjaa suoraan vain <strong>Metsähallituksen</strong><br />
toimintaa. <strong>Metsähallituksen</strong> on lain mukaan<br />
laadittava erämaille hoito- ja käyttösuunnitelmat,<br />
joissa kuvataan muun muassa, miten erämaalain<br />
keskeisin tarkoitus, alueen erämaaluonteen säilyttäminen<br />
sekä alueen monipuolinen käyttö ja eri<br />
toiminnot sovitetaan yhteen.<br />
Paistunturin erämaan kahtia jakava Kevon<br />
luonnonpuisto on suurin Suomen 19 luonnonpuistosta,<br />
pinta-alaltaan noin 70 000 hehtaaria.<br />
Puisto on perustettu vuonna 1956 ja sitä on<br />
laajennettu vuonna 1981. Metsähallitus on laatinut<br />
puistoon runkosuunnitelman vuonna 1991<br />
(Metsähallitus 1991). Puiston järjestyssääntö on<br />
annettu vuonna 1994 (Metsähallitus 1994).<br />
Kevon luonnonpuiston runkosuunnitelman<br />
(Metsähallitus 1991) mukaan puiston hoidon tavoitteena<br />
on säilyttää alueen luonnontilaisuus ja<br />
erämaisuus. Erityistä huomiota kiinnitetään myös<br />
paikallisten ihmisten luontaiselinkeinojen harjoittamisedellytyksiin<br />
sekä tutkimusmahdollisuuksien<br />
turvaamiseen. Lisäksi Kevojoen rotkolaakson<br />
monien arvokkaiden luonnonmuodostumien,<br />
harvinaisten kasvien esiintymien sekä eläinten<br />
pesäpaikkojen häiriötön säilyminen turvataan.<br />
Paistunturi–Kevo-alueen tyypillisintä maisemaa<br />
ovat tunturikankaat ja -koivikot. Sen keski-<br />
ja pohjoisosa on loivapiirteistä tunturiylänköä<br />
(skaidia), jonka syvät jokilaaksot rikkovat. Ylänkö<br />
on lähestulkoon puutonta. Alueen keskiosassa yli<br />
600 metrin korkeuteen kohoavia Paistuntureita<br />
reunustavat palsasuot. Erämaan eteläosassa maisemia<br />
hallitsevat puolestaan Kaamasjoki ja sitä<br />
ympäröivät laajat suoalueet. Alueen merkittävimmät<br />
järvet ovat Luomusjärvet, jotka Luomusharju<br />
erottaa toisistaan. Lounaisosassa kohoaa näkyvänä<br />
maamerkkinä Ailigas-tunturi.<br />
Alue on suurimmaksi osaksi subarktista tunturiylänköä.<br />
Maasto on siten lähes puutonta ja<br />
tunturikoivut jäävät jokilaaksoihin ja purojen<br />
painanteisiin. Oman lisänsä maaston alastomuuteen<br />
tuovat laajat tunturimittarin toukan syömät<br />
koivumetsät. Lähes 40 vuotta sitten tapahtuneesta<br />
luontaisesta katastrofista ovat jäljellä pystyssä<br />
törröttävät koivun kannot.<br />
Eläimistä esiintyy tyypillistä tunturilajistoa,<br />
myyriä, sopuleita sekä niitä syöviä petoja. Riekko<br />
elää tunturikoivikoissa ja jokivarsissa kaikkina<br />
vuodenaikoina. Kapustarintaa tapaa suo- ja<br />
tunturialueilla. Paistunturi on vanhaa naalialuetta.<br />
Tiettävästi viimeisin naalin pesintä tapahtui juuri<br />
Paistunturin erämaassa. Kasvistosta esiintyvät<br />
tyypilliset tunturi- ja suokasvit. Tunturiylängöillä<br />
kasvavat mm. vaivaispaju, kurjenkanerva ja uu-<br />
11
Kuva 1. Paistunturi–Kevo-alueen sijainti.<br />
12<br />
© Metsähallitus 2006, © Genimap Oy, Lupa L5239, © Suomen ympäristökeskus 2006.
vana. Soilla tapaa vaivaiskoivua, variksenmarjaa<br />
ja hillaa.<br />
Erämaa-alue ja luonnonpuisto kuuluvat lähes<br />
kokonaan Paistunturin paliskunnan laidunalueeseen.<br />
Etelässä Inarin kunnan puolella porojaan<br />
laiduntaa Muddusjärven paliskunta sekä pienellä<br />
osalla erämaa-aluetta Muotkatunturin paliskunta.<br />
Utsjoen kunnan puolella laiduntaa Kaldoaivin<br />
paliskunta.<br />
Suomen liityttyä EU:n jäseneksi vuonna 1995<br />
EU:n luontodirektiivit tulivat velvoittamaan myös<br />
Suomea. Tämä on otettu huomioon kansallisessa<br />
lainsäädännössä. Laadittaessa uutta luonnonsuojelulakia<br />
(1096/1996) siihen sisällytettiin linkki<br />
EU:n direktiiveihin. Lain ensimmäisen luvun 3.<br />
pykälässä todetaan: ”Tällä lailla pannaan täytäntöön<br />
luontotyyppien sekä luonnonvaraisten eläimistön<br />
ja kasviston suojelusta annettu Euroopan<br />
yhteisön neuvoston direktiivi (92/43/ETY),<br />
jäljempänä luontodirektiivi, ja luonnonvaraisten<br />
lintujen suojelusta annettu Euroopan yhteisön<br />
neuvoston direktiivi (79/409/ETY), jäljempänä<br />
lintudirektiivi, muilta osin kuin metsästyslain<br />
(615/93) 5 §:ssä tarkoitettujen eläinlajien osalta”.<br />
Direktiivien avulla luodaan yhtenäinen eurooppalainen<br />
luontoalueiden verkosto, Natura 2000.<br />
Paistunturin erämaa-alue ja Kevon luonnonpuisto<br />
kuuluvat Natura 2000 -verkoston alpiiniseen<br />
vyöhykkeeseen. Euroopan unionin komissio<br />
hyväksyi alueet lopullisesti EU:n suojelualueverkostoon<br />
luontodirektiivin perusteella 22.12.2003.<br />
Paistunturin Natura-alueen pinta-ala on 159 770<br />
hehtaaria, ja se muodostuu Paistunturin erämaaalueesta,<br />
joka on perustettu erämaalain nojalla,<br />
Piessuon–Luomusjoen soidensuojelualueesta,<br />
jossa toteutuskeinona on luonnonsuojelulaki sekä<br />
Kiellajoen ja Luomusjärven harjualueista, jotka<br />
kuuluvat harjujensuojeluohjelmaan toteutuskeinonaan<br />
maa-aineslaki. Kevon Natura-alue on<br />
pinta-alaltaan 71 406 hehtaaria ja se muodostuu<br />
Kevon luonnonpuiston alueesta, jonka toteutuskeinona<br />
on luonnonsuojelulaki. Paistunturin<br />
erämaa-alue ja Kevon luonnonpuisto on otettu<br />
Natura 2000 -verkostoon SCI-alueina niiden sisältämien<br />
direktiivin (92/43/ETY) liitteiden 1<br />
ja 2 määrittämien suojeltavien luontotyyppien ja<br />
lajien perusteella. SCI-alueilla Naturan tarkoituksena<br />
on turvata luontodirektiivissä mainittujen<br />
luontotyyppien ja lajien (ei lintujen) säilyminen<br />
Euroopassa. Kevon luonnonpuisto on kuitenkin<br />
liitetty Natura 2000 -verkostoon myös lintudirektiivin<br />
mukaisena SPA-alueena.<br />
Tämä julkaisu on perustana ja tukena Paistunturin<br />
erämaa-alueen hoito- ja käyttösuunnitelmalle,<br />
joka laaditaan erämaasuunnittelun aikataulun<br />
mukaisesti, sekä myöhemmin päivitettävälle Kevon<br />
luonnonpuiston hoito- ja käyttösuunnitelmalle.<br />
Selvityksellä on tärkeä asema <strong>Metsähallituksen</strong><br />
toiminnan ohjaajana. Se kuvaa alueen luonnonoloja<br />
ja lajistoa sekä nimistöä. Luontotyyppien<br />
ja lajien suotuisan suojelun tason turvaaminen<br />
edellyttää niiden esiintymien ja tilan tuntemista.<br />
Esimerkiksi retkeilyreittien ja kelkkaurien sijoittelussa<br />
otetaan huomioon niiden vaikutus luontoon<br />
ja lajistoihin, etenkin uhanalaisiin lajeihin.<br />
Lähteet<br />
Erämaalaki 17.1.1991/62.<br />
Euroopan yhteisön neuvoston direktiivi (lintudirektiivi)<br />
(79/409/ETY).<br />
Euroopan yhteisön neuvoston direktiivi (luontodirektiivi)<br />
(92/43/ETY).<br />
Luonnonsuojelulaki 20.12.1996/1096.<br />
Metsähallitus 1991: Kevon luonnonpuiston runkosuunnitelma.<br />
– SU4: 115. <strong>Metsähallituksen</strong><br />
arkisto, Vantaa. 36 s. karttaliitteet.<br />
Metsähallitus 1994: Kevon luonnonpuiston<br />
järjestyssääntö. – Määräys 18.2.1994. Dnro<br />
2085/600/93, <strong>Metsähallituksen</strong> arkisto,<br />
Vantaa.<br />
Metsästyslaki 28.6.1993/615.<br />
13
2 Geologia<br />
2.1 Alueen korkeussuhteet ja<br />
yleiskuvaus<br />
Peter Johansson<br />
Utsjoen läntiselle erämaa-alueelle ovat tyypillisiä<br />
avoimet tunturimaisemat ja niitä leikkaavat syvät<br />
jokilaaksot. Käsivarren aluetta lukuun ottamatta<br />
muualla Lapissa vain korkeimmat kohoumat nousevat<br />
yksittäisinä tuntureina metsärajan yläpuolelle.<br />
Paistuntureilla niistä muodostuu laajoja, useimmiten<br />
pyöreälakisia tunturiselänteitä tai tasaisia<br />
tunturikankaita. Suuri osa alueesta on puutonta<br />
tunturipaljakkaa tai ankaraan ilmastoon sopeutunutta<br />
tunturikoivikkoa ja varvikkoa. Mäntymetsiä<br />
esiintyy alueen kaakkoiskulmassa. Mäntyjä tosin<br />
tavataan myös alueen pohjoisosassa, missä ne<br />
etsivät suojaa pohjoiseen avautuvien laaksojen<br />
pohjilta ja tunturien välisistä painanteista.<br />
Luonnonpuiston ja Tenon laakson väliin jäävä<br />
erämaa-alue on pääasiassa Tenon laaksoa kohti<br />
laskevaa paljakkaa ja tunturikoivikkoa. Akujoen<br />
laakso ja erämaa-alueen lounaisosa ovat pääosin<br />
helppokulkuista tunturimaastoa. Luoteisosassa<br />
kohoavat Paistunturit ovat rakan peitossa ja niiden<br />
väliin jää louhikkoisia ja jyrkkäreunaisia jokilaaksoja,<br />
kuten Goahppelašjohka (Kuoppilasjoki),<br />
Čársejohka, Nilijoki ja Námmájohka (Nammajoki).<br />
Paistunturien korkein kohta, terävähuippuinen<br />
Guivi (641 m), on samalla pohjoisimman<br />
Lapin korkein tunturi. Guivin lähitunturit,<br />
Guavdaoaivi (620 m), Duottar-Mávnna (585 m),<br />
Ráššoaivi (570 m) ja Gamoaivi (553 m) ovat miltei<br />
yhtä korkeita. Gáimmoaivin (619 m) laelta on parhaimmat<br />
näköalat Norjan puolen lumipeitteisille<br />
tuntureille. Alueen suhteelliset korkeusvaihtelut<br />
ovat 200–400 metriä (kuva 2).<br />
Erämaa-alueen kaakkois- ja itäpuolella on<br />
helppokulkuista vaaramaata, jota leikkaavat Utsjoen<br />
ja Cuokkajohkan kurumaiset jokilaaksot.<br />
Kaakkoinen kulmaus on vetisten soiden ja matalien<br />
vaarojen aluetta. Korkeuserot, 50–150 metriä,<br />
ovat varsin pieniä luoteisosan tunturialueeseen<br />
verrattuna.<br />
Paistunturi–Kevo-alueen maisemalle tyypillisin<br />
ja erikoisin piirre on sitä leikkaavat syvät jokilaaksot,<br />
jotka ovat suuntautuneet lounaasta koilliseen<br />
tai etelästä pohjoiseen. Ne ovat muodostuneet<br />
paljon ennen jääkausia syntyneisiin kallioperän<br />
14<br />
murroslaaksoihin, joita mannerjäätikkö ja sen<br />
sulamisvedet ovat myöhemmin muovailleet. Kevon<br />
luonnonpuistossa on alueen ”sydän”, Kevon<br />
mahtava rotkolaakso, joka luonnonmuodostumana<br />
on omalla tavallaan ainutlaatuinen koko Suomessa.<br />
Se on neljäkymmentä kilometriä pitkä lounaasta<br />
koilliseen murtunut kanjonilaakso, jonka<br />
pohjalla olevia järviä ja lampia erottavat toisistaan<br />
harjukummut ja -selänteet. Niitä reunustavat äkkijyrkät<br />
kallioseinämät. Pinnanmuodoiltaan Kevon<br />
kanjoni ja sen ympäristö ovat jyrkkäpiirteisiä, ja<br />
alueen suhteelliset korkeuserot ovat 100–300 m.<br />
Luonnonpuiston matalin kohta, 75 m, on alueen<br />
pohjoisosassa oleva Čársejohkan suisto Kevojärven<br />
rannalla.<br />
Kevojoen alkulähteet sijaitsevat Ruohtirin ja<br />
Suohpášoaivin alarinteillä. Joki putoaa heti alkujuoksulla<br />
laakson pohjalla olevaan rotkoon. Varsinainen<br />
kanjoni aukeaa Suohpáščielgin pohjoispuolella,<br />
noin kymmenen kilometrin päässä Luomusjärviltä<br />
koilliseen. ”Kevon seinän” kohdalla<br />
kalliorotko putoaa parin sadan metrin syvyyteen<br />
(kuva 3). Sen pohja on kapea ja rinteet pystysuoria<br />
kallioseinämiä, joiden juurella on rinteiltä<br />
vyörynyttä rakkalouhikkoa. Laakson poikkileikkaus<br />
on symmetrinen ja V-kirjaimen muotoinen.<br />
Sen leveys on 180–250 metriä. Moskkoskáidin<br />
kohdalla kallioseinämä eli pahta on komeimmillaan.<br />
Ristikanjonin kohdalla jokeen yhtyy etelästä<br />
virtaava Čieskadasjohka ja luoteesta Paistuntureilta<br />
laskeva Fiellogahjohka, joka laskee Kevon<br />
kanjoniin pauhaavana koskena. Joen suulle muodostuu<br />
amfiteatterimainen syvänne, jonka perällä<br />
on Suomen korkein vesiputous, 26 metriä korkea<br />
Fiellun putous (kuva 3).<br />
Saatuaan Čieskadasjohkasta ja Fiellogahjohkasta<br />
lisävettä Kevojoki levenee ja muuttuu pienten<br />
lampien ketjuksi. Laakson pohjalle ilmestyvät<br />
myös ensimmäiset aihkimännyt. Kaakkoisrinnettä<br />
seuraa lähes yhtenäinen jyrkänne, joka katkeaa<br />
tuntureilta laskevien sivulaaksojen kohdilla.<br />
Niihin syntyy koskia ja pieniä putouksia, kuten<br />
Gamajohluoppalin suulla. Gamajohkan yhdyttyä<br />
Kevojokeen laakso loivenee ja sen muodot
Kuva 2. Paistunturi–Kevo-alueen korkeussuhteet.<br />
15
Kuva 3. Paistunturi–Kevo-alueen geologiset muodostumat.<br />
16
pehmenevät. Laakson pohjalla kohoaa lampien<br />
katkoma harju. Alajuoksullaan Kevojoki levenee<br />
vuonomaiseksi Njaggaljávrrit-järveksi, joka<br />
koostuu Bajimuš Njaggalanluoppal- ja Vuolimuš<br />
Njaggaleapme -järvistä. Harju levenee laakeaksi<br />
sorakentäksi, jonka keskellä kiemurtelee Kevojoki.<br />
Mäntymetsät yleistyvät ja hiekka-alueilla voi<br />
tavata yli 400-vuotiaita mäntyvanhuksia. Kevon<br />
kanjonin alapäässä laakso on poikkileikkaukseltaan<br />
selvästi U-kirjaimen mallinen, itärinne on<br />
kuitenkin jyrkempi kuin länsirinne. Se johtuu kallioperän<br />
kivilajin liuskeisuuden suunnasta (Liira ja<br />
Hietaranta 1998). Laakso laajenee 300–350 metriä<br />
leveäksi. Alajuoksun varrella on kaksi putousta,<br />
joista eteläisempi ja korkeampi on Liŋkebáktin<br />
pahdan kohdalla (kuva 3). Pohjoisempi putous<br />
on Pikku Kevojärven yläpuolella.<br />
Kevon kanjoni näyttäytyy useimmille viitoitettua<br />
reittiä seuraaville retkeilijöille elottomana ja<br />
mielenkiinnottomana jyrkänteenä. Todellisuudessa<br />
jyrkänteillä on alueen kasvillisuutta rikastuttava<br />
merkitys. Kemialliselta koostumukseltaan vaihteleva<br />
kallioperä, siitä rapautuneet hienorakeiset<br />
ainekset, edulliset valaistusolosuhteet ja kallion<br />
halkeamista tihkuva pohjavesi tarjoavat kasveille<br />
monenlaisia kasvupaikkoja. Kanjonissa on myös<br />
oma mikroilmasto. Kun alkukesän aurinko lämmittää<br />
luoteiset rinteet hehkuvan kuumiksi, säilyy<br />
vastapäätä oleva varjoinen pahta kylmänä ja<br />
lumen verhoamana. Loppukesällä rotkon pohja<br />
säilyy pidempään lämpimänä ympärillä olevien<br />
tunturialueiden jäähdyttyä Jäämereltä saapuvan<br />
viiman tai sumun vaikutuksesta. Vastaavasti talvella<br />
kylmä ilmamassa saattaa valloittaa kanjonin<br />
pohjan pitkäksikin aikaa.<br />
2.2 Kallioperä<br />
Vesa Perttunen<br />
Alueen kallioperää on tutkittu yli sadan vuoden<br />
ajan ja sen geologiset pääpiirteet, kuten granuliittivyöhyke,<br />
on tunnettu jo kauan (esim. Jernström<br />
1874, Sederholm 1911). GTK (Geologian tutkimuskeskus)<br />
tutki alueen kallioperää systemaattisesti<br />
vuosina 1957–1972. Tutkimusten tuloksena<br />
on julkaistu 1:400 000 mittakaavainen kallioperäkartta<br />
(Meriläinen 1965) sekä Pohjoiskalottiprojektin<br />
kartat (Pohjoiskalottiprojekti 1987 &<br />
1988) ja Suomen geologinen kartta (Korsman ym.<br />
1997). Kuvassa 4 on alueen kallioperägeologinen<br />
kartta, joka on laadittu yhdistelemällä edellä mai-<br />
nittuja karttoja. Karttaa laadittaessa on käytetty<br />
hyväksi myös alueeseen rajoittuvaa Ruijan läänin<br />
kallioperäkarttaa (Siedlecka & Roberts 1996).<br />
GTK: n geofysikaaliset matalalennot ovat<br />
ulottuneet viime vuosina myös Paistunturin alueelle.<br />
Kuvassa 5 on harmaasävyesitys magneettisten<br />
mittausten tuloksista. Granuliittivyöhykkeen<br />
raitainen rakenne erottuu siinä selvästi tummien ja<br />
vaaleiden raitojen vuorotteluna. Samaten kartalla<br />
erottuvat selvästi vaaleat, leikkaavat ja suoraviivaiset<br />
rakenteet, jotka edustavat kallioperän ruhje- ja<br />
murrosvyöhykkeitä. Näihin murrosvyöhykkeisiin<br />
ovat keskittyneet alueen vesistöt, kuten itse Kevojoki<br />
(Meriläinen 1970). Kallioperän raitainen,<br />
pohjois-eteläsuuntainen rakenne näkyy monin<br />
paikoin myös ilmakuvissa, esimerkiksi Goahppelašjohkan<br />
ja Utsjoen välisellä tunturialueella.<br />
Alueen kallioperä jakautuu kahteen selvään<br />
yksikköön. Pääosa alueen kallioperästä kuuluu<br />
kaaren muotoiseen Lapin granuliittivyöhykkeeseen,<br />
joka jatkuu pohjoisluoteeseen Norjan<br />
puolelle Leavvajohkan kompleksin nimellä, ja<br />
Inarijärven eteläosan kautta itään Venäjälle. Granuliittivyöhykkeen<br />
itäpuolinen kallioperä koostuu<br />
graniittigneisseistä ja niihin tunkeutuneista<br />
magmoista syntyneistä syväkivistä. Granuliittivyöhykkeen<br />
rajaavat sekä lounais- että koillispuolella<br />
siirrokset, jotka lounaassa ja etelässä<br />
ovat loivassa asennossa, mutta koillisessa jyrkät.<br />
Granuliittivyöhykettä ja sen suhdetta ympäröivään<br />
kallioperään on selvitetty Meriläisen (1959<br />
ja 1976) tutkimuksessa.<br />
Granuliittivyöhykkeen kivilajit ovat alun perin<br />
olleet epäpuhtaita sedimenttejä ja niihin tunkeutuneita<br />
syväkiviä. Ne ovat uudestikiteytyneet noin<br />
20 kilometrin syvyydessä maan kuoressa tavanomaista<br />
korkeammassa paineessa ja työntyneet<br />
nykyiselle paikalleen noin 1 900 miljoonaa vuotta<br />
sitten. Sedimenteistä on syntynyt vaaleita, raitaisia<br />
gneissejä, joiden raekoko vaihtelee pienirakeisesta<br />
karkeaan. Niiden tyypillinen mineraali on violetinpunainen<br />
granaatti, josta granuliitti on saanut<br />
nimensä. Granuliittien päämineraaleina ovat<br />
granaatin lisäksi maasälpä, kvartsi sekä joissakin<br />
tyypeissä myös sinertävinä, kirkkaina kiteinä oleva<br />
kordieriitti. Granaatti ja myös kordieriitti saattavat<br />
paikoin soveltua korukivikäyttöön.<br />
Granuliittikompleksin emäksisistä kivilajeista<br />
osa on granaatteja sisältäviä hypersteenipitoisia,<br />
karkearakeisia dioriitteja ja gabroja. Osa on<br />
pienirakeisempia amfiboliitteja. Näiden emäk-<br />
17
Kuva 4. Paistunturi–Kevo-alueen kallioperäkartta<br />
18
sisten kivilajivyöhykkeiden leveys saattaa olla<br />
pari kolme kilometriä. Hypersteenigneissejä on<br />
esimerkiksi alueen pohjoisosassa pohjois-eteläisissä<br />
Gumppečohkan–Nuvvos-Áitevárrin ja<br />
Bâđđaskáidin–Erttetvárrin vyöhykkeissä sekä<br />
Paistunturien lounaispuolella Roavveskáidin–<br />
Juohkkoaivin ja Stuorra Mavnnan–Sitnogovoaivin<br />
jaksoissa.<br />
Granuliittivyöhykkeen itäpuolella on graniittigneissejä<br />
ja syväkivi-intruusioita. Koillisnurkassa<br />
Gávnnastaddancahcasta pohjoiseen on kaistale<br />
liuskeista dioriittista kivilajia, samoin etelämpänä<br />
Loddejohskáiddemarasin seudulla. Roavveoaivin<br />
kohdalla ja Liŋkepáktin itäpuolella on pitkulainen<br />
amfiboliittikaistale. Tämä emäksinen kivilaji on<br />
ilmeisesti alun perin ollut emäksinen vulkaniitti.<br />
Graniittigneissiä on näkyvissä myös granuliittivyöhykkeen<br />
sisällä Juovvaskáidin ja Fállátin välillä,<br />
missä tämä gneissialue erottuu pyöreämuotoisena<br />
silmäkkeenä myös kuvan 5 harmaasävykartalla.<br />
Juovvaskáidin länsirinteessä olevassa graniittigneississä<br />
on myös pohjois-eteläinen graniittikaistale.<br />
Granuliittivyöhykkeen itäpuolisen graniittigneissialueen<br />
ikä ja geologinen kehitys ovat<br />
toistaiseksi epäselviä. Perinteisesti se on liitetty<br />
vanhaan, arkeeiseen pohjakompleksiin, mutta<br />
viimeaikaiset isotooppigeologiset tutkimukset<br />
antavat viitteitä sen liittymisestä nuorempaan,<br />
mahdollisesti mannerlaattojen törmäysvaiheen<br />
saarikaariympäristöön.<br />
2.3 Jääkaudet ja maaperän synty<br />
Peter Johansson<br />
Paistunturin prekambrista kallioperää verhoava<br />
maapeite on syntynyt maapallon nuorimman<br />
kauden eli kvartäärikauden aikana. Se alkoi noin<br />
kaksi miljoonaa vuotta sitten maapallon ilmaston<br />
huomattavana viilenemisenä. Kvartäärikauden<br />
aikana Suomi oli useita kertoja mannerjäätikön<br />
peittämä. Jäätiköitymisten välissä oli lämpimiä<br />
interglasiaalikausia, jolloin mannerjäätikkö suli<br />
pois. Viimeisimmän jäätiköitymisen aikana mannerjäätikkö<br />
oli laajimmillaan noin 20 000 vuotta<br />
sitten. Yhtenäinen jääkenttä ulottui Skandinavian<br />
yli Keski-Eurooppaan asti. Pohjoisessa jäätikön<br />
reuna päättyi Norjan rannikon edustalle. Ilmei-<br />
sesti silloinkin osa Pohjoista Jäämerta oli sulana,<br />
mikä johtui Golf-virran tuomasta lämmöstä.<br />
Jääkauden loppuvaiheessa Pohjois-Suomi<br />
sijaitsi jäätiköitymisalueen keskiosassa. Mannerjäätikkö<br />
virtasi Paistuntureiden yli etelälounaasta<br />
pohjoiskoilliseen. Jääkausiaika päättyi noin 10 700<br />
vuotta sitten, jolloin mannerjäätikön reuna perääntyi<br />
alueelta kohti etelälounasta. Alueen vaihtelevasta<br />
pinnanmuodostuksesta johtuen sulava<br />
jäätikön reuna ei ollut yhtenäinen. Korkeimmat<br />
huiput, kuten esimerkiksi Guivi ja Gáimmoaivi<br />
kohosivat ensimmäisinä jääkentän yläpuolelle<br />
jäättöminä saarekkeina eli nunatakkeina. Kun<br />
jäätikkö oheni, se jäi täyttämään huippujen välisiä<br />
laaksoja. Niihin syntyi jäätikkövirtoja, jotka työntyivät<br />
jäätikön reunasta kohti koillista. Esimerkiksi<br />
Kevojoen, Cuovžájohkan ja Utsjoen laaksoihin<br />
syntyi kilometrien pituisia pohjoiskoilliseen<br />
työntyviä kielekemäisiä jäävirtoja. Virratessaan ne<br />
kuluttivat ja pyöristivät laaksoja poikkileikkaukseltaan<br />
U-kirjaimen muotoisiksi ruuhilaaksoiksi.<br />
Kevon laakson pohjaa täyttäneeseen jäävirtaan<br />
yhtyi sivulaaksoista, kuten Fiellogahjohkan laaksosta<br />
virtaavia jäätikkökielekkeitä. Ne eivät kuitenkaan<br />
pystyneet kuluttamaan pohjaansa yhtä<br />
syvälle kuin Kevon jäätikkövirta. Jäätikön hävittyä<br />
sivulaaksot jäivät ylemmälle tasolle ns. riippuviksi<br />
laaksoiksi. Kun yhtenäinen mannerjäätikkö oli<br />
perääntynyt alueen lounaispuolelle, jäätä jäi enää<br />
rippeiksi syvien kurujen pohjille.<br />
Jääkaudella ja sen jälkeisenä aikana syntynyt<br />
maaperä koostuu kivennäismaalajeista sekä eloperäisistä<br />
aineksista syntyneistä maalajeista, jotka<br />
on esitetty kuvan 6 kartalla. Se perustuu alueen<br />
1:400 000 mittakaavaiseen maaperäkartta-aineistoon<br />
(Kujansuu 1978, Lahtinen ja Mäkinen 1985).<br />
Kivennäismaalajit, kuten moreeni, sora ja hiekka<br />
ovat muodostuneet pääasiassa mannerjäätikön<br />
kuluttavan ja kerrostavan toiminnan tuloksena.<br />
Lisäksi niitä on syntynyt kallioperästä rapautumisen,<br />
virtaavan veden ja tuulen aiheuttaman<br />
kulutuksen, kuljetuksen ja kerrostavan toiminnan<br />
tuloksena. Eloperäisiin maalajeihin kuuluu<br />
turve, joka syntyi jääkauden jälkeen. Lisäksi osa<br />
maaperästä on pysyvästi veden kyllästämä eli siinä<br />
esiintyy pohjavettä.<br />
19
Kuva 5. Paistunturi–Kevo-alueen aeromagneettinen totaali-intensiteetti harmaasävykartta.<br />
20
Kuva 6. Paistunturi–Kevo-alueen maaperä.<br />
21
2.4 Jääkauden lopussa syntyneet<br />
maaperämuodot<br />
Peter Johansson<br />
2.4.1 Moreeni ja moreenimuodostumat<br />
Moreeni on Paistunturi–Kevo-alueen yleisin maalaji.<br />
Se koostuu lajittumattomasta aineksesta ja<br />
sisältää lähes kaikkia raekokoja saveksesta lohkareisiin<br />
asti. Moreenin kivet ovat usein särmikkäitä<br />
ja niitä peittää jauhomainen hienorakeinen<br />
aines. Moreeni on syntynyt jäätikön kallioperästä<br />
irrottamasta, murskaamasta ja hiomasta aineksesta.<br />
Lisäksi siihen on sekoittunut ennen viimeistä<br />
jäätiköitymistä syntyneitä maa-aineksia ja kallioperän<br />
rapautumistuotteita. Mikäli moreeni on<br />
kerrostunut jäätikön pohjalla tiiviiksi massaksi,<br />
sitä kutsutaan pohjamoreeniksi. Jäätikön pinnalla<br />
kulkeutuneesta kiviaineksesta on syntynyt jään<br />
sulaessa pintamoreenia.<br />
Moreeni peittää yleensä kallion pintaa. Se on<br />
paksuimmillaan laaksoissa ja tasaisilla alueilla.<br />
Vaarojen ja tunturien rinteillä moreenipeite on<br />
ohuempi. Tunturien lailla moreenipeite usein<br />
puuttuu ja kallion pinta on näkyvissä. Toisinaan<br />
kalliosta on jäljellä erikoisen muotoisia eroosiojäänteitä<br />
eli toreja, joita esiintyy varsinkin Paistunturien<br />
ympäristössä. Laaksojen pohjilla, kuruissa<br />
ja tunturihuippujen välisissä painanteissa olevat<br />
kallioalueet ovat paljastuneet mannerjäätiköltä<br />
virranneiden sulamisvesien kulutustyön tuloksena.<br />
Jäätikön virtauksen suuntaamia moreeniselänteitä<br />
kutsutaan drumliineiksi. Niitä esiintyy alueen<br />
kaakkoisosassa Vuomavaaran alueella. Samansuuntaisia<br />
matalia moreeniselänteitä kutsutaan<br />
vakoutumiksi. Niitä esiintyy eri puolilla aluetta,<br />
varsinkin Goahppelášjohkan laaksossa sekä sen ja<br />
Orošoaivin välisellä alueella, Vuogojávrin ja Kevon<br />
kanjonin välisellä alueella ja Cuokkajohkan<br />
ympäristössä. Paistunturien ja Kevon drumliinit<br />
ja vakoutumat liittyvät osana Inarin drumliinikenttään,<br />
jonka keskusalue sijaitsee erämaa-alueen<br />
itäpuolella. Siellä yksittäiset drumliinit vaihtelevat<br />
kooltaan ja muodoiltaan huomattavasti ja muodostavat<br />
vaihettuvan sarjan heikosti virtaviivaisista,<br />
pyöreähköistä moreenikumpareista pitkiin<br />
ja kapeisiin harjumaisiin selänteisiin (Kaitanen<br />
1969, Heikkinen ja Tikkanen 1979). Drumliinit<br />
ovat yli 10 metriä korkeita, 2–4 kilometriä pitkiä<br />
ja 300–400 metriä leveitä muodostumia. Vakou-<br />
22<br />
tumat ovat suurimmillaan 0,5–2 metrin korkuisia<br />
ja joitakin satoja metrejä pitkiä. Ne esiintyvät<br />
yleensä aivan vieri vieressä 20–40 metrin välein.<br />
Drumliinit ja vakoutumat ovat ainekseltaan pääosin<br />
moreenia ja niillä on vain satunnaisesti kallioydin<br />
jäätikön virtauksen tulosuunnassa. Vakoutumia<br />
on usein varsin vaikea havaita maastossa.<br />
Ilmasta nähtynä ne erottuvat selvästi, sillä niistä<br />
syntyy maastoon juovainen rakenne.<br />
Moreenista koostuvia muodostumia, kumpuja<br />
ja selänteitä esiintyy harvinaisena jokilaaksoissa<br />
ja tunturien välisissä painanteissa. Siellä ne muodostavat<br />
yhtenäisiä, muutaman neliökilometrin<br />
laajuisia kumpumoreenikenttiä. Orošoaivin koillispuolella<br />
on esimerkiksi kymmeniä rinnettä alas<br />
kiemurtelevia matalia moreeniselänteitä, joiden<br />
välissä on suuntautumattomia kumpuja. Huomattavin<br />
kumpumoreenialue on Jeagelveijohkan<br />
pohjoispuolisella alueella (kuva 3), jolla on soiden<br />
ja pienien lampien erottamina kymmeniä mutkittelevia<br />
selänteitä ja kumpuja sekä matalia, ilmasta<br />
katsottuna renkaan muotoisia selänteitä, jotka<br />
muistuttavat Länsi-Lapissa esiintyviä puljumoreeneita.<br />
Niiden oletetaan syntyneen jäätiköitymisen<br />
loppuvaiheessa plastisen pohjamoreeniaineksen<br />
tunkeutuessa altapäin jäätikön pohjalla olleisiin<br />
railoihin ja halkeamiin. Jäätikön sulettua railon<br />
paikalle jäi sen suuntainen moreeniharjanne.<br />
2.4.2 Harjut ja muut jäätikköjokimuodostumat<br />
Mannerjäätikön sulaessa vapautui suuret määrät<br />
sulamisvettä, jota virtasi jäätikön päällä sekä sen<br />
sisällä ja pohjalla olleissa halkeamissa ja raoissa.<br />
Sulamisvesivirrat yhtyivät jäätikön pohjalla olleissa<br />
tunneleissa virranneiksi jäätikköjoiksi. Sulamisvedet<br />
kuljettivat jäästä ja jäätikön pohjalta<br />
irrottamaansa kiviainesta pesten ja lajitellen sitä.<br />
Samalla ne kuluttivat ympäröivää jäätikköä sekä<br />
alustaansa. Lähellä jäätikön reunaa sulamisveden<br />
virtausnopeus heikkeni. Mukana kulkeutunut<br />
maa-aines alkoi kerrostua tunnelin pohjalle<br />
sora- ja hiekkakerrostumiksi, joita kutsutaan<br />
jäätikköjoki- eli glasifluviaalisiksi kerrostumiksi.<br />
Niistä syntyi tunnelin suuntaisia jyrkkärinteisiä<br />
ja teräväharjaisia harjuselänteitä. Peräkkäisistä<br />
harjuselänteistä kasvoi kymmenien, jopa satojen<br />
kilometrien mittaisia harjujaksoja, jotka kuvastavat<br />
muinaisten jäätikköjokien reittejä. Harjujaksojen<br />
suuntaus etelästä pohjoiseen tai lounaasta
koilliseen on likimain sama kuin sulamisvaiheen<br />
aikainen jäätikön reunan perääntymissuunta.<br />
Alueen huomattavin harjujakso on Karigasniemeltä<br />
Luomusjärvien ja Kevon kanjonin<br />
kautta Utsjoelle kulkeva lounais-koillissuuntainen<br />
harju. Luonnonkaunis Luomusjärvien (Luopmošjávrrit)<br />
harju (kuva 3) kulkee järven halki jakaen<br />
sen kahteen lähes yhtä suureen osaan, jotka<br />
ovat nimeltään Stuorrajávri ja Nuorttatjávri.<br />
Pohjoispäässä harju on noin 10–20 m korkea ja<br />
laeltaan tasainen. Lounaispäässä se kohoaa yli 30<br />
metriä korkeaksi, muodoltaan jyrkkärinteiseksi ja<br />
teräväharjaiseksi soraselänteeksi, jonka reunoilla<br />
esiintyy glasi‑fluviaalista kumpu‑kuoppamaastoa.<br />
Kuopat eli supat syntyivät kun jäätikön reuna rikkoontui<br />
ja siitä irtosi suuria jäälohkareita, jotka<br />
hautautuivat hiekkaan. Noin kaksi kilometriä<br />
järvistä lounaaseen harjuselänteen ja Luomusjoen<br />
välissä on pinnaltaan tasainen hiekkakenttä,<br />
sanduri, jota leikkaavat lounaaseen viettävät sulamisvesiuomat<br />
(Hietaranta 2002). Harjun eteläpäässä<br />
on Suomen suurin lähde, Sulaojan lähde<br />
(kuva 3). Pohjavettä pulppuaa harjun hiekka- ja<br />
sorakerrostumista Seitalammen pohjaan jopa 400<br />
litraa sekunnissa. Lammesta vesi virtaa noin 600<br />
metriä pitkänä jokena Basijávri-järveen. Purkautuvan<br />
pohjaveden lämpötila on ympäri vuoden<br />
noin kolme astetta ja sen virtaus niin voimakas,<br />
että joki ja osittain myös Basijávri eivät jäädy edes<br />
kovilla pakkasilla.<br />
Edellä mainittuun harjujaksoon yhtyy alueen<br />
eteläpuolelta Kaamasjoelta Čieskadasjohkan laakson<br />
kautta tuleva sivuhaara. Siihen kuuluu osana<br />
Soahkemohjávrrit-järvien luoteispuolella oleva<br />
delta (kuva 3), joka syntyi jäätikön reunan edessä<br />
olleen jääjärven pohjaan jäätikköjokitunnelin<br />
suulle kasaantuneesta hiekasta ja sorasta. Deltan<br />
kerrostuminen tapahtui ilmeisesti jäätikön reunan<br />
perääntymisessä tapahtuneen lyhyen pysähdyksen<br />
aikana. Sen tasainen laki on 265 metrin korkeudella<br />
ja kuvastaa jääjärven vedenpinnan tasoa<br />
(ks. jääjärvet). Harju jatkuu deltan pohjoispuolella<br />
laajeten noin kilometrin levyiseksi Rávdobuolžžat‑nimiseksi<br />
harjulaajentumaksi (kuva 3),<br />
jossa on kymmeniä jyrkkärinteisiä sorakumpuja ja<br />
niiden välissä suppia. Rávdojávrin kohdalla harju<br />
yhdistyy jälleen yhdeksi noin kymmenmetriseksi<br />
selänteeksi, joka Gopmirdanjogajávrin eteläpuolella<br />
on hyvin teräväharjainen ja jyrkkärinteinen.<br />
Kaamasjoen–Čieskadasjohkan harjun itäpuolella<br />
olevat hiekkaselänteet kuuluvat katkonaiseen har-<br />
jujaksoon, joka kulkee Vuomavaaran lounaisrinnettä<br />
seuraten Siikalompolon ja Siikajärven kautta<br />
Utsjoen laaksoon.<br />
Erämaa-alueen länsiosassa on huomattavan<br />
kookas harjujakso, joka kulkee laaksoja ja tunturien<br />
välisiä kuruja seuraten lounaasta koilliseen<br />
Čulloveijohkan sivulaaksosta Gáimmoáivin kaakkoispuolitse<br />
Čársejohkan laaksoon ja sieltä itään<br />
Mádjohkan laaksoon. Čársejohkan alajuoksulla<br />
on lisäksi eri jäätikköjokisysteemiin kuuluvia harjuselänteitä<br />
ja -kumpuja, jotka jatkuvat pohjoiseen<br />
Goahppelašjávrin (Kuoppilasjärvi) kautta<br />
ja Goahppelašjohkan (Kuoppilasjoki) laakson<br />
pohjaa pitkin Tenolle. Goahppelašjávrin eteläpuolella<br />
harju muodostuu kymmeniä metrejä korkeista<br />
sora- ja hiekkakummuista ja niiden välisistä<br />
supista. Noin viisi kilometriä Goahppelašjávrin<br />
pohjoispuolella harju muuttuu teräväharjaiseksi<br />
selänteeksi, joka nousee laakson pohjalta<br />
sen jyrkälle itärinteelle. Akujoen laaksossa oleva<br />
länsi-itäsuuntainen harju on muodoltaan pyöristynyt,<br />
jopa yli 20 metriä korkea muodostuma,<br />
joka katkeaa useiksi noin kilometrin mittaisiksi<br />
selänteiksi. Akujoen harju (kuva 3) on ilmeisesti<br />
muita harjuja vanhempi ja syntynyt viimeistä jäätiköitymistä<br />
edeltäneen tai vielä sitä aikaisemman<br />
jäätiköitymisen sulamisvaiheessa.<br />
Paistunturi–Kevo-alueella on harjujen lisäksi<br />
myös muita soraa ja hiekkaa olevia maaperämuodostumia.<br />
Fiellogahjohkan ja siihen etelästä<br />
Suohpášoaivin pohjoisrinteiltä alkunsa saavan<br />
puron yhtymäkohdassa on noin kilometrin pituinen<br />
ja 600 metriä leveä huonosti lajittuneesta<br />
sorasta ja hiekasta koostuva alue. Se on ns. purkausdelta<br />
joka syntyi, kun sulamisvedet kuluttivat<br />
Suohpášoaivin rinteillä olleista kuruista ja<br />
uomista kiviainesta, joka kulkeutui rinnettä alas ja<br />
kerrostui laakson pohjalle. Noin kolme kilometriä<br />
Goahppelašjávrin itäpuolella on matalia rinneharjuja,<br />
jotka kulkevat tunturin rinnettä alas matalina<br />
selänteinä. Ne syntyivät, kun sulamisvesivirrat<br />
syöksyivät railojen kohdalla jäätikön reunan alle<br />
ja mukana kulkeutunut hiekka ja sora kasaantuivat<br />
railon pohjalle sen suuntaisiksi harjanteiksi.<br />
Kevon luonnonpuiston pohjoisosassa Sirrájávrin<br />
ympäristössä on pieniä, runsaan metrin korkuisia<br />
harjuja, jotka kiemurtelevat teräväharjaisina<br />
selänteinä tunturien rinteillä. Vaatimattomasta<br />
koostaan huolimatta ne ovat puuttomassa tunturimaisemassa<br />
varsin silmiinpistäviä geologisia<br />
muodostumia.<br />
23
2.4.3 Kurut ja uomat<br />
Erilaiset kurut ja uomat ovat jäätiköltä virranneiden<br />
sulamisvesien synnyttämiä. Vaikka ne ovat<br />
nykyisin kuivina tai niiden pohjalla virtaa vain<br />
vähäinen puro, niissä on näkyvissä huomattavien<br />
vesimassojen aiheuttaman eroosiotoiminnan<br />
merkkejä. Kuruja ja uomia esiintyy useimmiten<br />
tunturien rinteillä sekä niiden välisissä laaksoissa.<br />
Suohpášoaivin pohjoispuolella (kuva 3) esiintyy<br />
kolme ns. satulakurua. Satulakuru sijaitsee<br />
yleensä kahden tunturihuipun välissä olevan harjanteen<br />
matalimmassa kohdassa eli satulassa. Sen<br />
synty liittyy jäätikön sulamisen alkuvaiheeseen,<br />
jolloin korkeimmat huiput kohosivat jäättöminä<br />
alueina eli nunatakkeina jäätikön pinnan yläpuolella.<br />
Sulamisvesiä kerääntyi huippujen ympärille,<br />
jäätikön reunan ja tunturin rinteen väliin. Ne<br />
virtasivat satulakohdasta tunturisselänteen yli kuluttaen<br />
alla olevan jäätikön puhki. Kulutus jatkui<br />
alla olevaan kallioon, ja siihen alkoi syntyä satulakuru.<br />
Suohpášoaivin alueen pohjoisin satulakuru<br />
on noin puoli kilometriä pitkä, 100 metriä leveä<br />
ja jopa 40 metriä syvä kallioseinäinen rotko (Syrilä<br />
1965). Vaikka se onkin sulamisvesivirtauksen<br />
synnyttämä, myös alla olevassa kalliossa olevat<br />
rikkonaiset kohdat ovat auttaneet virtaavan veden<br />
kulutustyötä ja kurun syntyä.<br />
Paistunturi–Kevo-alueella esiintyy yleisesti<br />
tunturin rinnettä viistoon alas kulkevia uomia,<br />
joita kutsutaan lieveuomiksi. Ne syntyivät jäätikön<br />
sulamisen loppuvaiheessa, jolloin jäätikkö<br />
peitti kielekkeinä laaksojen pohjia samalla kun<br />
rinteiden yläosat olivat jo jäästä vapaina. Jäätikkökielekkeiden<br />
pinnalla virranneet keväiset sulamisvedet<br />
kerääntyivät niiden reunoille ja kääntyivät<br />
virtaamaan tunturin rinteen ja kielekkeen välistä<br />
saumaa myöten. Virtaus kulutti rinteeseen uoman,<br />
jota kutsutaan lieveuomaksi. Kesän aikana<br />
jäätikkö oheni ja sen pinta laski. Talven tultua<br />
sulaminen pysähtyi. Seuraavana keväänä syntyi<br />
samalla tavoin uusi uoma edellisen alapuolelle.<br />
Jäätikön ohenemisen jatkuessa lieveuomista syntyi<br />
kymmeniä samansuuntaisia uomia käsittäviä<br />
lieveuomaparvia. Suohpášoaivin satulakurujen<br />
itä- ja koillispuolella esiintyy lieveuomia, joiden<br />
pituus vaihtelee 100 metristä kilometriin ja syvyys<br />
puolesta metristä kahteen metriin. Osa uomista<br />
on 5–8 metriä syviä ja vietoltaan jyrkempiä ns.<br />
reunanalus- eli sublateraalisia uomia (Syrilä 1965).<br />
24<br />
Ne syntyivät sulamisvesien tunkeutuessa jäätikön<br />
reunaosien alle, jolloin niissä saattoi virrata vesiä<br />
useiden vuosien ajan. Suohpášoaivin uomasto on<br />
yksi Kevon alueen edustavimmista. Maastossa selvästi<br />
näkyviä säännöllisiä lieveuomaparvia esiintyy<br />
myös Ruohtirin kaakkoisrinteellä (kuva 3), Luomusjärvien<br />
itäpuolella olevan Geatgielasin länsirinteellä,<br />
Suohpáščielgin kaakkoisrinteellä, Stuorra<br />
Biesvárrin ympärillä, Stuorrageađggegielasin<br />
kaakkoisrinteellä ja Áhkovárrin etelärinteellä<br />
(Koskinen 2005). Gáimmoaivin länsi- ja itäpuolella<br />
on puuttomassa maastossa selvästi erottuvia,<br />
syvälle moreeniin kuluneita reunanalusuomia.<br />
Lieveuomaparven alapäässä saattaa toisinaan<br />
esiintyä kohtisuoraan rinnettä alas kulkevia nieluuomia.<br />
Ne syntyivät lieveuomissa virranneen sulamisveden<br />
tunkeuduttua jäätikössä olleita railoa<br />
pitkin sen reunan alle ja kulutettua sinne uoman.<br />
Nielu-uomia on esimerkiksi Njávgoaivin länsirinteellä<br />
(kuva 3). Goahppelášjávrin länsirannalla<br />
on kymmenen metriä syviä laakson pohjaa kohti<br />
viettäviä nielu-uomia.<br />
Lieveuomilla on merkitystä tutkittaessa mannerjään<br />
sulamista ja sen reunan ohenemista ja<br />
perääntymistä. Niitä ei useinkaan voi sitoa jäätikön<br />
reunan vuosittaiseen perääntymiseen, mutta<br />
niiden avulla on mahdollista määrittää jäätikön<br />
reunan asemia hyvin tarkkaan ja saada kuva mannerjäätikön<br />
pinnan viettosuunnasta, kaltevuudesta<br />
sekä jäätikön ohenemisesta. Jäätikön reunaosassa<br />
sen pinnan vietto oli keskimäärin 1,5–3 metriä<br />
sadalla metrillä, mutta se saattoi vaihdella eri paikoissa<br />
suuresti. Esimerkiksi kapeissa solissa jäätikkökieleke<br />
muuttui jäätikköputoukseksi, jonka<br />
pinta vietti hyvin jyrkästi kohti sen kärkeä. Paistunturi–Kevo-alueella<br />
jäätikön reuna oheni noin<br />
1,2–3,5 metriä vuodessa ja sen reunan voi arvioida<br />
perääntyneen noin 250 metriä vuodessa.<br />
Kevon, Čieskadasjohkan ja Goahppelášjohkan<br />
laaksot ja niiden pohjalla olevat avokalliot ovat<br />
jäätikköjokieroosion ja sitä seuranneen sulamisvesieroosion<br />
kuluttamia ja puhdistamia. Moskkoskáidin<br />
eteläpuolella Kevon ja Čieskadasjohkan<br />
välissä olevan niemen poikki kulkee jäätikköjoen<br />
synnyttämä ns. subglasiaalinen uoma. Se syntyi<br />
jäätikön pohjalla sulamisvesitunnelissa vallinneen<br />
voimakkaan hydrostaattisen paineen tuloksena,<br />
kun Luomusjärvien–Kevon harjujakson kerrostanut<br />
jäätikköjoki oikaisi Suohpáščielgin pohjoispuolitse<br />
suoraan Čieskadasjohkan laaksoon<br />
ja sieltä Kevon laaksoon. Vasta jäätikön sulamisen
loppuvaiheessa sulamisvesivirta ohjautui suoraan<br />
Moskkoskáidin pohjoispuolitse Kevon kanjoniin.<br />
Vanhasta jäätikköjoen pohjasta jäi jäljelle noin<br />
200–300 metriä leveä, osaksi kallioon asti kulunut<br />
uoma, joka on nykyisin kuivana.<br />
2.4.4 Kaamasjoen jääjärvi<br />
Kaamasjoen laaksossa ollut jääjärvi (Seppälä<br />
1980) oli laajin alueelle syntyneistä jäätikön patoamista<br />
järvialtaista. Sen syntyyn vaikutti alueen<br />
voimakas pinnanmuodostus sekä etelään perääntynyt<br />
jäätikön reuna, joka esti jäätiköltä ja jäätikköjoista<br />
purkautunutta sulamisvettä virtaamasta<br />
kaakkoon.<br />
Jäätikön sulamisen alkuvaiheessa jääjärvi peitti<br />
Ruohtervada Rávdojávrin -järven ympäristöä ja<br />
sen vedet laskivat Čieskadasjohkan laakson kautta<br />
pohjoiseen Kevojokeen. Laakson pohjalla olevan<br />
kynnyskohdan korkeuden perusteella jääjärven<br />
vedenpinta asettui noin 295–300 metrin korkeudelle<br />
(kuva 7A). Jäätikön reunan peräännyttyä<br />
muutamia kilometrejä etelään aukeni uusi, matalammalla<br />
tasolla ollut lasku-uoma Cuovžájohkan<br />
laaksoon. Vedenpinta laski 265 metrin korkeudelle.<br />
Soahkemohjávrrit-järven luoteispuolella oleva<br />
tasalakinen delta kerrostui tälle tasolle (kuva<br />
7B). Seuraavissa vaiheissa jääjärvi kasvoi itään.<br />
Vuomavaaran etelärinteelle syntyi sarja sulamisvesiuomia,<br />
joita myöten jääjärven vedet alkoivat<br />
virrata itään.<br />
Selviä pidempiaikaisia jääjärvivaiheita ei enää<br />
päässyt syntymään, sillä vedenpinta laski kaiken<br />
aikaa uusien, edellistä alemmalla tasolla olevien<br />
maaston kohtien paljastuessa jäätikön reunan alta.<br />
Kiellajoen ja Kaamasjoen yhtymäkohtaan kerrostuneen<br />
deltan pinta kuvastaa vaihetta, jolloin<br />
vedenpinta oli noin 210 metrin korkeudella. Laajimmillaan<br />
jääjärvi oli silloin, kun sen vedenpinta<br />
oli noin 200 metrin korkeudella (Seppälä 1980).<br />
Jääjärvi peitti erämaa-alueen kaakkoiskulmassa<br />
olevaa tasaista aluetta, ja sen lasku-uoma kulki<br />
Pierkivaaranjängän pohjoisreunaa seuraten Syysjärven<br />
eteläpuolelle ja kohti Inarijärveä. Jäätikön<br />
peräännyttyä Kaamasjoen laaksosta sulamisvedet<br />
pääsivät virtaamaan esteettä kaakkoon ja jääjärvi<br />
kuivui.<br />
2.5 Jääkauden jälkeiset tapahtumat<br />
Peter Johansson<br />
Varsin pian jäätikön häviämisen jälkeen alkoi<br />
kasvillisuuden kehitys. Aluksi oli lyhyt heinäkasvillisuuden<br />
vaihe, sillä kylmän jäätikön läheisyys<br />
esti puuvartisten kasvien kasvun. Ilmaston lämpenemisen<br />
seurauksena ensimmäiset alueelle levinneet<br />
puut olivat koivu ja harmaaleppä. Selvä<br />
muutos alueen kasvillisuudessa tapahtui noin<br />
9 000–8 000 vuotta sitten, jolloin mänty saapui<br />
sinne. Jääkauden jälkeisen ajan ilmastollisesti<br />
suotuisin ajanjakso oli noin 8 000–5 000 vuotta<br />
sitten. Vuoden keskilämpö oli silloin noin kaksi<br />
astetta nykyistä korkeampi. Sen seurauksena mänty<br />
kasvoi tuntureilla jopa 200 metriä ylempänä<br />
kuin nykyisin ja sitä esiintyi lähes koko alueella.<br />
Ilmasto viileni uudelleen noin 5 000 vuotta sitten.<br />
Siitä alkoi mäntymetsien taantuminen. Tämän<br />
hetkinen mäntymetsien pohjoisraja syntyi noin<br />
3 000 vuotta sitten. Kevon ja Utsjoen laaksojen<br />
nykyiset männiköt ovat jäänteitä eli reliktejä aiemmin<br />
yhtenäisinä kasvaneista mäntymetsistä.<br />
2.5.1 Rapautumat ja talukset<br />
Jääkauden jälkeen alueella on tapahtunut ja tapahtuu<br />
edelleen erilaisia geologisia prosesseja. Yksi<br />
niistä on rapautuminen. Vuorokauden eri aikoina<br />
tapahtuvat lämpötilan vaihtelut aiheuttavat kallion<br />
ja lohkareiden pinnalla vuorotellen laajenemista ja<br />
kutistumista. Vuosien mittaan kiven pinta alkaa<br />
hilseillä ja hiljalleen se murenee irti. Laajeneminen<br />
ja kutistuminen saavat aikaan jännityksiä, jotka<br />
lauetessaan synnyttävät kiveen hiushalkeamia.<br />
Niihin tunkeutuu vettä, joka jäätyessään laajenee<br />
ja suurentaa halkeamia kerta kerralta. Lopulta halkeama<br />
kasvaa niin suureksi, että kallion pinnasta<br />
irtoaa teräväreunainen kappale, tai kallio hajoaa<br />
särmikkäiksi irtolohkareiksi. Rapautumista tapahtuu<br />
varsinkin keväisin ja syksyisin, jolloin ilman<br />
lämpötila vaihtelee lämpö- ja pakkasasteiden välillä.<br />
Rapautuminen on voimakkainta varjoisilla<br />
pohjoiseen ja itään viettävillä rinteillä, sillä siellä<br />
on runsaimmin lumilaikkuja, joista valuu vettä<br />
kallion rakoihin pitkälle kesään.<br />
Vuosituhansia kestänyt fysikaalinen rapautuminen<br />
on vaikuttanut alueen maanpinnanmuotoihin<br />
ja maisemaan. Näkyvimpänä tuloksena ovat<br />
25
Kuva 7. Kaamasjoen jääjärven kehitys. A = Èieskadasjohkan vaihe (295 m), B = Cuovžájohkan vaihe (265 m).<br />
26
tasaisilla tunturien lakialueilla ja loivilla rinteillä<br />
kalliota peittävät rapautumistuotteet, särmikkäät<br />
kivikot eli rakat. Laajimmat rakka-alueet ovat<br />
Paistuntureilla ja Bađđaskáidin alueella. Esimerkiksi<br />
Gáimmoaivin (kuva 3) ja Stuorra Mávnnan<br />
laet ovat yhtenäisen rakan peitossa eikä sieltä<br />
löydy ehjää kalliota. Tuoreet halkeamat kertovat<br />
rakkautumisen olevan edelleen hitaasti käynnissä.<br />
Rapautumiseen liittyvät myös tunturien lailla<br />
esiintyvät eroosiojäänteet eli tor-muodostumat.<br />
Ne muistuttavat rikkonaisia kalliopaaseja, mutta<br />
todellisuudessa ne ovat kallion kestävintä osaa,<br />
joka on jäänyt jäljelle ympärillä olleen rikkoontuneen<br />
kallion rapautuessa ja kulkeutuessa pois.<br />
Paistunturien alueella on useita tor-muodostumia,<br />
joista komeimmat ovat pohjois-eteläsuuntaisena<br />
jonona Duottar-Mávnna ráhppát-tunturin laella<br />
(kuva 3). Niistä korkein on yli kymmenmetrinen<br />
paasi (Kaitanen 1969). Matalia tor-muodostumia<br />
on esimerkiksi Duottar-Mávnnan laella sekä<br />
Luomusjärvien luoteispuolella Davimuš Luopmošvarrin<br />
ja Gaskkamuš Luopmošvarrin lailla.<br />
Tor-muodostumiksi luetaan myös kallioseinämästä<br />
irronneet paasimaiset kielekkeet, jotka ovat jääneet<br />
paikoilleen. Yksi tällainen kallioseinämästä<br />
ulos työntyvä kieleke on Kevon kanjonissa Bajimuš<br />
Njaggaleapmen kaakkoispuolella (Kaitanen<br />
1969).<br />
Lähes pystysuorien jyrkänteiden ja pahtojen<br />
juurille kasaantuu seinämästä irronneesta ja sen<br />
juurelle pudonneesta lohkare- ja kiviaineksesta<br />
vyörykeiloja eli taluksia. Niiden pinta viettää<br />
varsin jyrkästi seinämän juurelta laakson pohjaa<br />
kohti. Korkein talusmuodostuma (64 m) on<br />
Vuolimuš Njaggaleapmen itärinteellä (kuva 3)<br />
(Liira ja Hietaranta 1998). Hyvin kehittyneitä taluksia<br />
esiintyy myös esimerkiksi Liŋkepáktin ja<br />
Geavgŋápáktin juurella. Kevon kanjonin kaakkoisrinteellä<br />
vyörykeilat ovat paikoin kasvaneet<br />
yhteen muodostaen kilometrien mittaisen jatkuvan<br />
lohkarevyön jyrkänteen juurelle.<br />
Liira ja Hietaranta (1998) ovat tehneet vyöryneiden<br />
lohkareiden pinnalta jäkälätutkimuksia.<br />
Rapautuessaan irti pahdan seinämästä ja vyöryessään<br />
alas kivet ja lohkareet olivat puhtaita.<br />
Niiden pinnalle alkoi kasvaa jäkälää vasta vyöryn<br />
jälkeen. Mittaamalla jäkäläkasvustojen kokoa ja<br />
vertaamalla tuloksia jäkälien kasvunopeuteen on<br />
mahdollista selvittää vyörymisen ajankohta. Tulosten<br />
mukaan valtaosa kivistä ja lohkareista on<br />
ollut paikoillaan jo vuosisatoja, sillä niiden pintaa<br />
peittivät isot jäkälälaikut. Joukossa oli myös lohkareita,<br />
joiden pinnalla jäkälät olivat varsin pieniä.<br />
Niiden voi päätellä vyöryneen ns. ”Pienen Jääkauden”<br />
kylmän ilmastovaiheen aikana 1600–1800luvuilla,<br />
jolloin tapahtui runsaasti rapautumista.<br />
Viimeisen vuosisadan aikana ilmaston lämmettyä<br />
kiviainesta on vyörynyt varsin vähän, lukuun ottamatta<br />
Liŋkepáktin talusta (kuva 3), jossa esiintyy<br />
jäkälän peittämien lohkareiden keskellä myös täysin<br />
jäkälättömiä kiviä aivan viime vuosina tapahtuneiden<br />
vyöryjen tuloksena.<br />
2.5.2 Kuviomaat ja vuotomaat<br />
Routa on merkittävä tekijä myös moreenimailla.<br />
Siitä ovat osoituksena routimisen tuloksena<br />
syntyneet kuviomaat. Kun kostea moreenin hienoaines<br />
jäätyy, se laajenee ja työntää säteittäisesti<br />
karkeampaa ainesta, kuten kiviä, poispäin. Kun<br />
hienoaines sulaa, se vetäytyy takaisin kivien jäädessä<br />
paikalleen. Kun jäätyminen ja sulaminen<br />
toistuvat vuodesta toiseen, maahan syntyy moreenin<br />
hienoaineksesta koostuvia jäätymiskeskuksia,<br />
joiden reunoille kivet ovat kasaantuneet<br />
kivirenkaiksi. Koska jäätymiskeskuksia on vieri<br />
vieressä, kivirenkaista syntyy verkkomainen kuvioitus<br />
eli polygonimaa. Kivirenkaiden läpimitta<br />
on 2–5 metriä. Ne ovat usein epäsäännöllisen<br />
monikulmion muotoisia. Tavallisimpia ovat 5-<br />
tai 6-sivuiset ruudut. Paistunturi–Kevo-alueella<br />
kuviomaat ovat varsin yleisiä. Hyvin muodostuneita<br />
kivirenkaita on esimerkiksi Kevon kanjonin<br />
kaakkoispuolella Gompunčohkkan ja Skierrefálisin<br />
välisessä laaksossa (Tabuchi ja Hara 1992).<br />
Vuotomaat syntyvät ns. solifluktion seurauksena,<br />
kun vedellä kyllästynyt maamassa valuu painovoiman<br />
vaikutuksesta tunturien rinnettä alas.<br />
Voimakkainta solifluktio oli heti jäätiköiden häviämisen<br />
jälkeen, kun kasvillisuus ei vielä sitonut<br />
maaperää. Sitä tapahtuu edelleen varsinkin keväisin<br />
ja alkukesällä, kun maan sula pintakerros liikkuu<br />
roudassa olevan kerroksen yläpintaa pitkin.<br />
Ohlson (1964) on todennut, että jo parin kolmen<br />
asteen rinteen kaltevuus aiheuttaa maamassojen<br />
liikettä, mutta vasta rinteillä, joiden vietto on 5–20<br />
astetta, esiintyy yleisesti vuotomaita. Solifluktion<br />
seurauksena syntyy myös alas tunturin rinnettä<br />
valuvia pitkiä kivivirtoja ja kivijuovia. Muutamin<br />
paikoin kokonaisia maamassoja, kivirakkoja tai<br />
laajoja moreenimaita on liikkunut kohti laakson<br />
pohjaa.<br />
27
2.5.3 Tuulikerrostumat<br />
Tuulen kerrostamat lentohiekka-alueet sijaitsevat<br />
pääosin erämaa-alueen eteläosassa. Kaamasjoen<br />
lentohiekka-alue peittää noin 70 km 2 :n laajuisen<br />
alueen Kaamasjoen ja sen sivujoen Kiellajoen<br />
laaksoissa. Se on Seppälän (1971) mukaan yksi<br />
Suomen laajimmista yhtenäisistä lentohiekkaalueista<br />
(kuva 3).<br />
Tuulikerrostumat syntyivät jäätikön häviämistä<br />
seuranneena periglasiaalisena aikana. Jäätikön<br />
hävittyä maanpinta kuivui vähitellen. Koska kasvillisuus<br />
ei vielä sitonut maanpintaa, hiekka ja sitä<br />
hienommat lajitteet lähtivät liikkeelle jäätiköltä<br />
puhaltaneiden voimakkaiden tuulten mukana.<br />
Hienoin aines kulkeutui kauas lähtöalueeltaan ja<br />
kerrostui myöhemmin lössiksi. Hiekka kulkeutui<br />
vain lyhyen matkaa kasaantuen lentohiekkakinoksiksi<br />
eli dyyneiksi. Dyynejä syntyi varsinkin<br />
tasaisille ja alaville alueille, missä esiintyi hiekkaisia<br />
harjuja ja virtaavan veden lajittelemia hiekkaisia<br />
jokikerrostumia. Tuuli saattoi kuljettaa hiekkakinoksia<br />
useiden kilometrien päähän lähtöalueensa<br />
ulkopuolelle, kuten Ravdobuolžžat-harjulaajentuman<br />
itäpuolella oleva dyyniselänne osoittaa (kuva<br />
3). Vaikka suurin osa dyyneistä on ”fossiilisia”, eli<br />
niiden liike on nyt pysähtynyt ja kasvillisuus on<br />
sitonut ne juurillaan, alueelta löytyy myös edelleen<br />
aktiivisesti liikkuvia dyynejä (Seppälä 1971<br />
ja 1996).<br />
Paistunturin alueen dyynit ovat poikittaisia,<br />
pitkittäisiä tai kaaren muotoisia paraabelidyynejä.<br />
Muodon ja rakenteen perusteella vallitseva tuulen<br />
suunta näyttää olleen lännen ja luoteen väliltä.<br />
Kaamasjoen dyynit ovat keskimäärin 4–6 metriä<br />
korkeita (Johansson ym. 2000), mutta alueella on<br />
muutamia paraabelidyynejä, jotka yltävät keskiosastaan<br />
jopa 12 metriä ympäröivän alueen yläpuolelle<br />
(Seppälä 1971). Dyynien aines on hyvin<br />
lajittunutta hietaa ja hienoa hiekkaa, joissa näkyy<br />
selviä kerrosrakenteita.<br />
Tuntureilla lentohiekkakinokset ovat harvinaisia,<br />
sillä siellä harjukerrostumat ovat rakeisuudeltaan<br />
liian karkeita tuulen käsiteltäviksi. Tuulella<br />
on kuitenkin huomattava voima, ja paljakan<br />
puuttomuus johtuukin osaksi sen jäähdyttävästä<br />
vaikutuksesta. Tuuli ja talvella sen mukana kulkevat<br />
jääkiteet rikkovat hiekkapuhalluksen tavoin<br />
maapeitettä ja siinä olevia kohoumia, kuten palsoja,<br />
joita lumipeite ei suojaa. Samalla jääkiteet<br />
28<br />
hiertävät rikki koivujen runkoja ja vahingoittavat<br />
niiden silmuja (Seppälä 2003).<br />
Inarin ja Utsjoen tuulikerrostuma-alueille<br />
ovat tyypillisiä tuulen kuluttamat muodot eli<br />
deflaatioalueet. Osa niistä on tuhansien vuosien<br />
ikäisiä ja muuttunut pieniksi järviksi ja lammiksi<br />
pohjavedenpinnan noustua. Harjuilla ja dyyneillä<br />
deflaatioalueet ovat kasvittomia painanteita ja altaita,<br />
joissa tapahtuu edelleen voimakasta tuulen<br />
kuluttavaa toimintaa, jonka vuoksi kasvillisuus<br />
ei kykene leviämään niille. Deflaatioaltaat ovat<br />
muodoltaan soikeita tai lähes pyöreitä ja kooltaan<br />
useita kymmeniä neliömetrejä. Suurin deflaatioallas<br />
on läpimitaltaan 90 metriä, se sijaitsee<br />
Rávdojávrin pohjoisrannalla. Tuulen aiheuttamalle<br />
kulutukselle otollisia paikkoja ovat myös dyynien<br />
sekä hiekkaisten harjujen harjat. Rávdojávrin<br />
eteläpuolella Ravdobuolžžat-harjulaajentumalla<br />
(kuva 3) deflaatioalueita on varsinkin luoteisrinteillä<br />
ja suppien pohjilla. Lisäksi monia dyyniselänteitä<br />
leikkaavat noin 2–5 metriä syvät aukot,<br />
joita kutsutaan tuulipuurroiksi.<br />
2.5.4 Suot<br />
Ensimmäiset pioneerikasvit saapuivat Paistunturi–Kevo-alueelle<br />
pian sen paljastuttua jäätikön<br />
ja jääjärvien vesien alta. Ne hakeutuivat maastonkohtiin,<br />
jotka tarjosivat enemmän kosteutta<br />
ja rinteiltä huuhtoutuneita ravinteita kuin ympäröivät<br />
alueet. Näin soistuminen pääsi alkuun.<br />
Pohjoisen kosteassa ja viileässä ilmastossa soistuminen<br />
jatkui voimakkaana. Sen seurauksena alkoi<br />
muodostua turvetta tunturien ja vaarojen välisiin<br />
painanteisiin sekä varsinkin tasaisille, alaville ja<br />
vettä läpäisemättömille alustoille.<br />
Alueen suot ovat pääosin palsasoita, jotka<br />
luetaan aapasoiden alatyypiksi. Huomattavin<br />
palsasuo on Pieran Marin jängän alueen itäosassa.<br />
Sen korkein palsakumpu on yli neljä metriä<br />
korkea. Paistunturien koillispuolella on muutamia<br />
kauniita palsasoita, kuten Njiljohmomohkejeaggi<br />
(kuva 3) ja Liŋkinjeaggi sekä eteläpuolella olevat<br />
Čulloveijeaggi ja Biesjeaggi. Alueen kaakkoisosassa<br />
on Pierkivaaranjänkä. Niiltä puuttuu aapasoille<br />
tyypillinen rimpien ja jänteiden esiintyminen,<br />
mutta kasvillisuus liittyy kuitenkin läheisesti aapasoihin.<br />
Ne ovat tyypillisiä tunturikoivuvyöhykkeessä<br />
ja niiden esiintymisalueen eteläraja seuraa<br />
likimain männyn pohjoisrajaa. Palsakummut eli<br />
palsat ovat näille soille tyypillisiä. Ne ovat 2–5
metriä korkeita, ikiroudassa olevia jättiläismättäitä,<br />
joiden sisällä on jääydin. Palsojen synty edellyttää<br />
mantereista, kylmätalvista ilmastoa, jossa<br />
vuoden keskilämpötila on alle -1°. Jääytimen synnyn<br />
aiheuttaa ilmeisesti myös paksuudeltaan epätasainen<br />
lumipeite. Ohuen lumipeitteen alla turve<br />
jäätyy talvella niin syvälle, että se ei ehdi kesällä<br />
sulaa. Maaperässä oleva vesi nousee ylöspäin ja<br />
jäätyy kiinni jääytimen ympärille ja vähitellen palsa<br />
kohoaa kummuksi. Kasvettuaan useiden metrien<br />
korkuiseksi palsaan syntyy halkeamia. Silloin<br />
se hajoaa ja alkaa sulaa. Palsat esiintyvät yleensä<br />
ryhmissä, joissa on useita eri kehitysasteella olevia<br />
kumpuja. Palsasoiden ohutturpeisia reunaosia<br />
kutsutaan pounikoiksi.<br />
Lähteet<br />
Jernström, A. M. 1874: Material till finska<br />
Lappmarkens geologi. 1. Utsjoki och Enare<br />
Lappmarker. Bidrag till kännedom af Finlands<br />
natur och folk 21: 93–229.<br />
Heikkinen, O. & Tikkanen, M. 1979: Glacial flutings<br />
in northern Finnish Lapland. – Fennia<br />
157(1): 1–12.<br />
Hietaranta, J. 2002: Spillway systems and icedammed<br />
lake phases during the last deglaciation<br />
in the Luobmošjavrrik area, northern<br />
Finland. – Lisensiaatintyö, Turun yliopisto,<br />
Maantieteen laitos, Turku. 48 s. + 2 liitettä.<br />
Johansson, P., Sahala, L. & Virtanen, K. 2000:<br />
Rantamerkit, tuulikerrostumat ja moreenimuodostumat<br />
geologisina luontokohteina.<br />
– Tutkimusraportti 151, Geologian tutkimuskeskus.<br />
76 s.<br />
Kaitanen, V. 1969: A geographical study of<br />
the morphogenesis of northern Lapland.<br />
– Fennia 99(5). 85 s.<br />
Korsman, K., Koistinen, T., Kohonen, J.,<br />
Wennerström, M., Ekdahl, E., Honkamo,<br />
M., Idman, H. & Pekkala, Y. 1997: Suomen<br />
kallioperäkartta 1:1 000 000. – Geologian tutkimuskeskus,<br />
Espoo.<br />
Koskinen, R. 2005: Glacial hydrology and the<br />
deglaciation of the Scandinavian Ice Sheet<br />
in the Paistunturit area of the Utsjoki region<br />
in Northern Finnish Lapland. – Teoksessa:<br />
Ojala, A.E.K. (toim.), Quaternary studies in<br />
the northern and Arctic regions of Finland.<br />
Geological Survey of Finland, Special Paper<br />
40: 41-51.<br />
Kujansuu, R. 1981: Utsjoki. Suomen geologinen<br />
yleiskartta 1:400 000, maaperäkartta,<br />
lehti 39+49. – Geologinen tutkimuslaitos,<br />
Espoo.<br />
Lahtinen, A. & Mäkinen, K. 1985: Inari. Suomen<br />
geologinen yleiskartta 1:400 000, maaperäkartta,<br />
lehti 38+48. – Geologian tutkimuskeskus,<br />
Espoo.<br />
Liira, T. & Hietaranta, J. 1998: On the postglacial<br />
development of the bedrock precipices and<br />
talus formations in the Keävvu river valley,<br />
northern Finnish Lapland. – Reports from<br />
the Kevo Subarctic Research Station 22:<br />
1–10.<br />
Meriläinen, K: 1959: Granuliittimuodostumasta<br />
Inarissa. – Geologi 11 (6): 58–60.<br />
— 1965: Inari-Utsjoki. Suomen geologinen<br />
yleiskartta 1:400 000: kivilajikartta C 8–9.<br />
– Geologinen tutkimuslaitos, Espoo.<br />
— 1970: Taka-Lapin suurtektonista rakenteista.<br />
– Geologi 20 (9–10): 139–144.<br />
— 1976: The granulite complex and adjacent<br />
rocks in Lapland, northern Finland. –<br />
Geological Survey of Finland, Bulletin 281.<br />
129 s.<br />
Ohlson, B. 1964: Frostaktivität, Verwitterung<br />
und Bodenbildnungin der Fjeldgegenden<br />
von Enontekiö, Finnish-Lappland. – Fennia<br />
98 (3): 1–180.<br />
Pohjoiskalottiprojekti 1987: Geological Map, Pre-<br />
Quaternary Rocks, Northern Fennoscandia,<br />
1:1 000 000. – Geological Surveys of Finland,<br />
Norway and Sweden, Helsinki.<br />
29
Pohjoiskalottiprojekti 1988: Metamorphic,<br />
Structural and Isotopic Age Map. Northern<br />
Fennoscandia, 1:1 000 000. – Geological<br />
Surveys of Finland, Norway and Sweden,<br />
Helsinki.<br />
Sederholm, J. J. 1911: Roches préquaternaires.<br />
– Atlas de Finlands 1910. I. Karte. N:o 3.<br />
S. 1–27.<br />
Seppälä M. 1971: Evolution of eolian relief of<br />
the Kaamasjoki – Kiellajoki river basin in<br />
Finnish Lapland. – Fennia 104: 1–88.<br />
— 1980: Deglaciation and glacial lake development<br />
in the Kaamasjoki river basin, Finnish<br />
Lapland. – Boreas 9: 311–319.<br />
— 1996: Deflation and redeposition of sand dunes<br />
in Finnish Lapland. – Quaternary Science<br />
Reviews 14: 799–809.<br />
— 2003: Surface abrasion of palsas by wind action<br />
in Finnish Lapland. – Geomorphology<br />
52: 141–148.<br />
Siedlecka, A. & Roberts, D. 1996: Finnmarks<br />
Fylke. Berggrunnsgeologi M 1:1 500 000.<br />
– Norges geologiske undersøkelse.<br />
Syrilä, S. 1965: Retreat of the continental ice<br />
and fluvioglacial erosion features on the<br />
Tuolbanjaugoaivi fjeld in northernmost<br />
Finland. – Turun yliopiston maantieteen laitoksen<br />
julkaisuja 38: 19–26.<br />
Tabuchi, H. & Hara, J. 1992: Block fields<br />
and sorted polygons in Finnish Lapland.<br />
– Geographical Review of Japan 65A 2:<br />
105–113.<br />
30
3 Vesistöt<br />
Markku Seppänen ja Elina Stolt<br />
3.1 Johdanto<br />
Paistunturin erämaa-alueen ja Kevon luonnonpuiston<br />
kokonaispinta-ala on Ylä-Lapin luontokartoituksen<br />
(Sihvo 2002) mukaan yhteensä<br />
227 500 hehtaaria, josta vesistöjen osuus on 5 200<br />
hehtaaria eli noin 2,3 % alueen pinta-alasta. Kevon<br />
luonnonpuistossa on kolme yli 100 hehtaarin<br />
järveä: Stuorra Bálddotjávri, Vuogojávri ja Sávzajávri.<br />
Luonnonpuiston alueella on 11 vähintään<br />
10 hehtaarin (kuitenkin alle 100 ha) järveä ja noin<br />
850 vähintään hehtaarin suuruista järveä. Paistunturin<br />
erämaa-alueella on kaksi yli 100 hehtaarin<br />
järveä: Luomusjärvet. Erämaa-alueella on viitisenkymmentä<br />
vähintään 10 hehtaarin järveä ja<br />
noin 1 450 vähintään hehtaarin suuruista järveä.<br />
3.2 Vesistöaluejako<br />
Valuma-alueella tarkoitetaan vedenjakajan rajaamaa<br />
kokonaisuutta, jolta joki tai puro kerää<br />
kaiken sateen kautta tulevan vetensä. Suurista<br />
valuma-alueista voidaan käyttää nimitystä vesistöalue.<br />
Valuma-alueen järvet, lammet ja joet<br />
muodostavat vesistön (Puro-Tahvanainen 2002,<br />
www.ymparisto.fi).<br />
Utsjoen läntisen erämaan Paistunturi–Kevoalueen<br />
vedet kuuluvat pääosin Tenon päävesistöalueeseen.<br />
Utsjoen ja Inarin kunnan rajan tuntumassa<br />
osa erämaa-alueesta kuuluu Paatsjoen<br />
päävesistöalueeseen. Tenojoen vesistöalueella<br />
alueen vesistöt kuuluvat Tenojoen keskiosan valuma-alueeseen,<br />
Utsjoen alaosan valuma-alueeseen,<br />
Kevojoen valuma-alueeseen ja Utsjoen yläosan<br />
valuma-alueeseen. Paatsoen vesistöalueella alueen<br />
vesistöt kuuluvat Kaamasjoen yläosan valumaalueeseen<br />
ja Kaamasjoen keskiosan valuma-alueeseen.<br />
Nämä valuma-alueet jakaantuvat vielä<br />
pienempiin sivu-uomien muodostamiin alueisiin<br />
(kuva 8).<br />
3.3 Vesistöjen yleispiirteet<br />
Järvivesien vähäisyys, purojen ja pikkujokien runsaus<br />
ja syvät jokilaaksot ovat luonteenomaisia läntiselle<br />
tunturierämaalle. Rotkomaisin ja mahtavin<br />
jokilaaksoista on Kevon kanjoni, jonka pohjalla<br />
virtaava Kevojoki kasvaa rotkon yläpään pikkupuroista<br />
alaosaltaan paikoin isoksi virraksi. Joen<br />
kulkua rauhoittavat syvät jokijärvet ja lompolot.<br />
Koskialueet ovat vuolaita mutta matalia. Sateiden<br />
ja tulvien aikana, joita voi olla myös talvella, leppoisat<br />
ja matalat kosket muuttuvat ylikulkemattomiksi,<br />
vinhaa vauhtia kiitäviksi virroiksi.<br />
Teno on emovirta, joka on uurtanut syvän<br />
jokilaakson Pohjoiseen Jäämereen virratessaan.<br />
Matkaa Tenovuonosta ylävirtaan Karigasniemen<br />
alapuolelle, jossa joki jakaantuu Inari- ja Kaarasjoeksi,<br />
kertyy 25 peninkulmaa. Teno kerää vesiänsä<br />
200–500 metrin korkeuteen ylettyviltä ylämailta.<br />
Purot ja joet ovat ylhäällä tunturitasangolla<br />
virratessaan usein rauhallisia, joskus ne voivat<br />
jopa kadota kokonaan. Virtaavia vesiä, jotka Tenon<br />
törmälle päästyään hurjasti laukaten yhtyvät<br />
päävirtaan, on satoja. Kesällä kuivana aikana<br />
purojen juoksua tuskin huomaa, mutta sateet ja<br />
lumen sulaminen saavat nämä purot ja joet kasvamaan<br />
moninkertaisiksi.<br />
Järviä on hyvin vähän verrattuna Utsjoen itäiseen<br />
erämaahan. Seisovaa vettä on jäänyt sinne,<br />
missä maaston muoto sen mahdollistaa. Tämän<br />
vuoksi Paistunturin järvet ovat monimuotoisia.<br />
Joukkoon mahtuu matalia jänkäjärviä tai muuten<br />
tasaisella skaidilla sijaitsevia järviä (kuten Biesjávrrit,<br />
Sávdzajávrrit, Akujärvi, Várddoaijávri, Koivumukkajärvet)<br />
tai hietikkomailla sijaitsevat kauniit<br />
ja kristallinkirkkaat lähdepitoiset järvet. Epäilemättä<br />
alueen eteläosassa Kevon luonnonpuiston<br />
rajalla sijaitsevat Luomusjärvet ovat alueen<br />
helmi. Järvien välissä kulkeva hiekkaharju jakaa<br />
31
Kuva 8. Paistunturi–Kevo-alueen vesistöt ja valuma-alueet.<br />
32<br />
© Metsähallitus 2006, © Genimap Oy, Lupa L5239, © Suomen ympäristökeskus 2006.
vedet Läntiseen eli Stuorrajärveen ja Itäiseen eli<br />
Nuorttatjärveen. Hiekkakuolpunoiden kätköissä<br />
on useita pikkujärviä ja lompoloita, jotka ovat<br />
yhteydessä toisiinsa mitättömän näköisillä, mutta<br />
yllättävän syvillä puroilla.<br />
Luomusjärviin verrattavia ovat Koivumukkajärvet,<br />
jotka sijaitsevat Kaamasjoen latvoilla. Itse<br />
Kaamasjoen vedet laskevat Muddusjärven ja Inarin<br />
mahtavimman joen, Juutuan, kautta Inarijärveen.<br />
Kaamasjoen latvat ovat soisia ja jokien ja<br />
järvien rannat pehmeitä ja vaikeakulkuisia. Oman<br />
lukunsa ovat Kevo- ja Cuoggájoen jokijärvet. Ne<br />
ovat monin paikoin syviä ja ne virtaavat uneliaasti<br />
järvien koskien tai pienten könkäiden kautta kohti<br />
Utsjokea tai Tenoa.<br />
3.4 Veden laatu<br />
Järvien, jokien ja merialueen vedet luokiteltiin<br />
vuosien 2000–2003 aikana. Valtakunnallinen luokitus<br />
kattoi 82 % yli neliökilometrin suuruisista<br />
järvistä, 16 % yli kahden metrin levyisten jokien<br />
kokonaispituudesta ja lähes kokonaan aluevesirajan<br />
sisäpuolelle jäävän merialueen (Lapin ympäristökeskus<br />
2006).<br />
Suuri osa Ylä-Lapin järvistä on karuja ja iso<br />
osa niistä luokitellaan kirkkaiksi. Lapin ympäristökeskuksen<br />
(2006) mukaan vesistöjen vedenlaatu<br />
Lapissa on pääosin hyvä. Pohjois-Lapissa 1980luvulla<br />
havaittu vesistöjen happamoitumiskehitys<br />
on pysähtynyt ja tilanne on jopa parantumassa.<br />
Vesien yleinen käyttökelpoisuusluokitus kuvaa<br />
vesiemme keskimääräistä veden laatua sekä<br />
soveltuvuutta vedenhankintaan, kalavesiksi ja virkistyskäyttöön.<br />
Laatuluokka määräytyy vesistön<br />
luontaisen veden laadun ja ihmisen toiminnan vaikutusten<br />
mukaan. Pintavedet luokitellaan viiteen<br />
luokkaan: erinomainen, hyvä, tyydyttävä, välttävä<br />
ja huono. Paistunturin vedet kuuluvat parhaimpaan<br />
luokkaan sekä kalalajiston että veden laadun<br />
suhteen. Mainittakoon, että luokiteltujen jokien<br />
kokonaispituudesta 43 prosenttia on erinomaisia<br />
tai hyvälaatuisia. Nämä joet sijaitsevat pääasiassa<br />
pohjoisessa. Vesistöjen tilaa seurataan jatkuvasti<br />
valtakunnallisilla ja alueellisilla seurannoilla (Vesi-<br />
ja ympäristöhallitus 1988).<br />
3.5 Veden laatuun vaikuttavat tekijät<br />
Valuma-alueen kallio- ja maaperän ominaisuudet<br />
vaikuttavat pinta- ja pohjavesien laatuun. Valtaosa<br />
sadannasta valuu maaperän kautta vesistöihin.<br />
Helposti rapautuvien mineraalien osuus valumaalueella<br />
ratkaisee veteen liukenevien alkuaineiden<br />
määrän. Kemiallisten ominaisuuksien lisäksi veden<br />
laatuun ja happamoitumisherkkyyteen vaikuttavat<br />
valuma-alueen koko, sijainti, topografia,<br />
maaperäkerroksen paksuus ja karkeusaste sekä<br />
kasvillisuus ja vuodenaika. Myös maaperän eloperäisen<br />
aineksen vaikutus näkyy veden laadussa.<br />
Soilta ja metsistä huuhtoutuu vesiin pitkälle hajonneita,<br />
lievästi happamia orgaanisia humusaineita,<br />
jotka värjäävät veden kellertävän ruskeaksi<br />
(Puro-Tahvanainen 2002).<br />
Paistunturi–Kevo-alueen vesillä on pohjoisen<br />
sijainnin vuoksi Lapille tyypillisiä ominaisuuksia,<br />
jotka vaikuttavat merkittävästi pohjoisten vesistöjen<br />
tilaan ja siihen, miten ne kestävät kuormitusta.<br />
Vesien tilaan vaikuttavat kuormituksen ohella<br />
myös sääolojen ja vesimäärien vaihtelut. Lapissa<br />
sataa vähemmän kuin muualla maassa ja suurin<br />
osa sateesta tulee lumena. Toisaalta haihdunta on<br />
kylmyyden vuoksi puolet pienempää kuin muualla<br />
maassa. Pohjoisosissa vesistöihin kulkeutuu noin<br />
80 % sademäärästä, kun vastaava osuus Etelä-<br />
Suomessa on vain 30 % (Kinnunen 2003, Lapin<br />
ympäristökeskus 2006).<br />
Jääpeitteinen aika saattaa kestää pohjoisimmassa<br />
osassa Suomea jopa sata päivää kauemmin<br />
kuin Etelä-Suomessa. Tämä voi aiheuttaa järvien<br />
happivarastojen loppumisen. Talvella järvet ovat<br />
pohjoisessa lämpimämpiä kuin vastaavat Etelä-<br />
Suomen järvet. ”Lämpimässä” vedessä eloperäinen<br />
aines hajoaa nopeammin ja kuluttaa happea.<br />
Hapettomuus on pohjoisessa jokatalvinen ongelma.<br />
Utsjoella ja Inarissa on joitakin tunturialueen<br />
järviä, joissa vesimassa on lopputalvesta lähes<br />
hapeton. Silti niissä saattaa olla hyvä kalakanta,<br />
sillä kalat kerääntyvät lopputalvella hapellisten<br />
pohjavesipurkaumien alueille. Paikkakuntalaiset<br />
ovat perinteisesti harjoittaneet verkkokalastusta<br />
näillä alueilla (Lapin ympäristökeskus 2006).<br />
Paistunturi–Kevo-alueella tapahtuu ihmisen<br />
toiminnasta aiheutuvaa vesistökuormitusta lähinnä<br />
ilman kautta. Pohjois-Suomessa rikkilaskeuma<br />
on merkittävin happamoitumista aiheuttava tekijä.<br />
33
3.6 Vesien kalantuottokyky<br />
Avovesiaikainen vedenalainen kasvukausi jää<br />
Paistunturi–Kevo-alueella reiluun kolmeen kuukauteen.<br />
Jääpeitteestä huolimatta valoa riittää tuotannon<br />
ylläpitämiseen syksyllä ja kevättalvellakin<br />
varsinkin, jos alkutalvi on vähäluminen. Varsinkin<br />
rautu on arktisimpina kalana erikoistunut hakemaan<br />
ravintoa kaikissa olosuhteissa. Alhaalla jokilaaksoissa<br />
kasvukausi on jopa kuukauden pitempi<br />
kuin tunturiylängöllä. Veden kalantuottokyky voi<br />
siten vaihdella huomattavasti maantieteellisesti<br />
läheisillä alueilla. Veden tuotto riippuu sen ravinteiden<br />
määrästä, kasvukauden pituudesta ja<br />
eliökunnan monimuotoisuudesta ts. siitä, kuinka<br />
tehokkaasti ravinto kulkee ravintoketjujen läpi.<br />
Kalantuotto vaihtelee myös eri lajien kesken<br />
vuosittain. Lajien välillä vallitsee kilpailu ja sopivien<br />
olosuhteiden vallitessa jokin laji voi vallata<br />
järven. Esimerkkinä tästä ovat Inarista peräisin<br />
olevan pohjasiian istutukset. Istutettu siika on<br />
muodostanut luontaisesti lisääntyviä kantoja. Kalavarojen<br />
käyttöä rajoittavat kalojen hidas kasvu<br />
ja vuosittaisen saalistuoton vähäisyys. Toisaalta<br />
kalakantojen hidas kasvu johtuu eräissä tapauksissa<br />
vähäisestä kalastuksesta.<br />
3.7 Vesipuitedirektiivi<br />
Vuoden 2000 lopulla voimaan tullut vesipuitedirektiivi<br />
(2000/60/EY) edellyttää, että pinta- ja<br />
pohjavesien tulisi olla hyvässä tilassa vuoden 2015<br />
loppuun mennessä. Vesidirektiivin tarkoituksena<br />
on yhdentää Euroopan unionin vesilainsäädäntöä<br />
ja tuoda siihen uusia näkökohtia. Puitedirektiivi<br />
sisältää vesiensuojelun yleiset periaatteet sekä vesiensuojelun<br />
toteutuksen suuntaviivoja ja menettelytapoja<br />
(Lapin ympäristökeskus 2006).<br />
Jokaiselle vesienhoitoalueelle tehdään vesienhoitosuunnitelma,<br />
jossa todetaan perustietojen<br />
sekä vesistöihin kohdistuvien paineiden ja hoidon<br />
ja suojelun tavoitteiden määrittämisen lisäksi ne<br />
toimenpiteet, jotka tulee toteuttaa veden laadun<br />
parantamiseksi tai säilyttämiseksi. Utsjoen ja Inarin<br />
kunnan vedet kuuluvat Tenojoen–Paatsjoen<br />
vesienhoitoalueeseen. Niillä alueilla, joilla vesistö<br />
ulottuu useamman kuin yhden valtion alueelle,<br />
kuten Tenojoen vesistöalueella, alue määritellään<br />
kansainväliseksi vesienhoitoalueeksi. Kansainvälisillä<br />
vesienhoitoalueilla niihin kuuluvien valtioiden<br />
on toimittava yhteistyössä. Tämä koskee<br />
34<br />
myös Euroopan Unionin ulkopuolisia maita,<br />
tässä tapauksessa Norjaa (Lapin ympäristökeskus<br />
2006).<br />
Vesipuitedirektiivin päätarkoituksena on vesien<br />
tilan huononemisen ehkäiseminen. Tavoitteen<br />
saavuttaminen edellyttää vesienhoitoalueen eri<br />
toimijoiden laajaa yhteistyötä, jonka vetovastuu<br />
on alueellisilla ympäristökeskuksilla.<br />
Vesien tilaa on perinteisesti arvioitu ihmisen<br />
näkökulmasta, mutta direktiivin myötä arviointiin<br />
tulee myös ekologinen näkökulma. Vesistöjen tilaa<br />
arvioidaan eliöstön ja elinolosuhteiden perusteella<br />
ja haitallisiin aineisiin kiinnitetään aikaisempaa<br />
enemmän huomiota. Pohjavesiä luokitellaan<br />
edelleen käyttäjän eli ihmisen näkökulmasta.<br />
Lähteet ja kirjallisuus<br />
Kinnunen, K. 2003: Vieraskynä-artikkeli<br />
Helsingin Sanomissa 3.8.2003/Suomen vedet<br />
11.<br />
Lapin ympäristökeskus 2006. < http://www.<br />
ymparisto.fi/default.asp?contentid=191113<br />
&lan=fi>. Viitattu 15.8.2005.<br />
Puro-Tahvanainen, A. 2002: Vesistöt. – Teoksessa:<br />
Kajala, L. (toim.), Tarvantovaaran erämaa-alueen<br />
ja Lätäsenon–Hietajoen soidensuojelualueen<br />
luonto ja käyttö. <strong>Metsähallituksen</strong> luonnonsuojelujulkaisuja.<br />
Sarja A 140. S. 30–41.<br />
Vesi- ja ympäristöhallitus 1988: Vesistöjen laadullisen<br />
käyttökelpoisuuden luokittaminen.<br />
– Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja 20.<br />
47 s.<br />
Vesipuitedirektiivi (2000/60/EY).
4 Luontotyypit ja biotoopit<br />
Saara Tynys<br />
Tässä kirjoituksessa tarkastellaan Kevon luonnonpuiston<br />
ja Paistunturin erämaan luontotyyppejä<br />
Ylä-Lapissa ja UKK-puistossa vuosina<br />
1996–2000 tehdyn luontokartoituksen ja sen tulosten<br />
perusteella.<br />
Biotooppi (luontotyyppi) määräytyy maapohjan,<br />
kasvillisuuden ja puuston sekä luonnontilaisuuden<br />
mukaan. Näiden ominaisuuksien mukaan<br />
määritelty alue (kuvio) voidaan erottaa ympäröivästä<br />
alueesta omaksi biotoopikseen, esim.<br />
lehto ympäröivästä kangasmetsästä. Biotoopit<br />
ryhmitellään kallioihin, kivennäismaihin, soihin,<br />
vesiin, rantoihin ja perinne- tai kulttuuriympäristöihin<br />
(Sihvo 2002).<br />
Luontokartoituksessa pohjoisimman Lapin<br />
biotoopit kartoitettiin ilmakuvatulkintaan perustuvalla<br />
menetelmällä noin 2,6 miljoonan hehtaarin<br />
laajuiselta alueelta. Biotoopeista kerättiin tietoa<br />
hakemalla maastosta ns. tulkinta-avaimia, joiden<br />
avulla kuvioita tulkittiin ja rajattiin ilmavalokuville.<br />
Noin 17 % alueesta kartoitettiin maastossa.<br />
Taulukossa 1 on esitetty Kevon luonnonpuiston<br />
ja Paistunturin erämaan biotoopit puustoisuuden<br />
mukaan luokiteltuna. Luokittelu perustuu<br />
siihen, että biotoopit pystytään erottelemaan ilmakuva-<br />
ja karttatyöskentelynä, ilman merkittäviä<br />
maastokäyntejä (Tuominen ym. 2001). Puuston<br />
määrä voidaan helposti tulkita ilmakuvalta.<br />
Biotoopit on jaettu taulukossa 1 latvuspeittävyyden<br />
mukaan<br />
– avoimiin ja niukkapuustoisiin (latvuspeittävyys<br />
alle 10 %)<br />
– harvapuustoisiin (latvuspeittävyys 10–30 %)<br />
– sulkeutuneisiin (latvuspeittävyys yli 30 %)<br />
biotooppeihin (vrt. Sihvo 2002).<br />
Karttaliitteessä on esitetty biotooppien (kasvillisuustyyppien)<br />
esiintyminen Kevon luonnonpuistossa<br />
ja Paistunturin erämaassa, mukaanlukien<br />
myös tienvarsien ja jokivarsien “reuna-alueet“<br />
erämaan rajan tuntumassa.<br />
4.1 Vedet<br />
Paistunturin erämaassa ja Kevon luonnonpuistossa<br />
vesistöjen osuus kokonaispinta-alasta on vain<br />
pari prosenttia, koska merkittävä osa alueesta<br />
on tunturiylänköä. Sen sijaan Paistunturi–Kevoalueen<br />
itäpuolella olevassa Kaldoaivin erämaassa<br />
vesistöjen osuus on peräti kymmenen prosenttia.<br />
Sekä Paistunturin erämaassa että Kevon luonnonpuistossa<br />
on runsaasti tunturiylängöiltä virtaavia<br />
kirkasvetisiä tunturipuroja ja -jokia sekä pieniä<br />
kirkasvetisiä lampia ja järviä. Yli sadan hehtaarin<br />
järviä on vähän. Suurimmat järvet Kevon luonnonpuistossa<br />
ovat Vuogojávri, Stuorra Balddotjávri<br />
ja Sávzajávri. Paistunturin erämaan suurimmat<br />
järvet ovat Luomusjärvet. Edellä mainittujen<br />
lisäksi alueen etelä- ja kaakkoisosien laakeammilla,<br />
soisemmilla alueilla on pienempiä, ehkä lievästi<br />
humuspitoisiakin järviä (karttaliite). Ranta- ja vesikasvillisuudesta<br />
sekä järvityypeistä on kerrottu<br />
tarkemmin luvuissa 5.4.5 ja 5.4.6.<br />
Kevon luonnonpuiston lähteistä ei ole kertynyt<br />
tietoa luontokartoituksen yhteydessä,<br />
vaikka niitä tiedetään olevan puistossa. Kevon<br />
luonnonpuiston vanhan osan kasvillisuuskartoituksessa<br />
löytyi yli kolmisenkymmentä ravinteista<br />
lähteikköä tunturikoivuvyöhykkeestä ja lisäksi lähteikköjä<br />
paljakka-alueelta (Heikkinen ja Kalliola<br />
1989). Paistunturin erämaan tunnetuin lähde on<br />
yksi Suomen suurimmista lähteistä. Se sijaitsee<br />
Sulaojalla Karigasniementien varressa, Luomusjärven<br />
harjualueen tuntumassa. Lähdevedet purkautuvat<br />
pitkään ja syvään lampeen, joka laskee<br />
vuolaana ojana Basijávriin. Lähdepuron reunoilla<br />
on poikkeuksellisen monimuotoista lähdekasvillisuutta,<br />
erityisesti lähdesammalia, sekä laajoja<br />
väinönputkikasvustoja. Lähteistä ja lähdekasvillisuudesta<br />
kerrotaan enemmän luvussa 5.4.7.<br />
35
4.2 Suot<br />
Soiden osuus Paistunturi–Kevo-alueen kokonaispinta-alasta<br />
on noin 15 %. Ne ovat pääosin<br />
avosoita. Puustoisia soita, joilla puuston latvuspeittävyys<br />
on yli 10 %, on alueella vähän. Ne<br />
ovat enimmäkseen purojen ja jokivarsien korpia<br />
ja luhtia tunturikoivuvyöhykkeessä.<br />
Paistunturi–Kevo-alue kuuluu kokonaisuudessaan<br />
Tunturi-Lapin palsa- ja paljakkasuovyöhykkeeseen.<br />
Palsasoita, jotka luetaan aapasoiden<br />
alatyypiksi (Eurola 1999), on luontokartoituksen<br />
mukaan Kevon luonnonpuistossa 40 ha ja Paitunturin<br />
erämaassa 400 ha, mikä on 12 % kaikista<br />
Ylä-Lapin palsasoista. Luontokartoituksessa<br />
palsasuoksi erotettiin vain se alue, missä palsat<br />
olivat, ei siis koko suoaluetta (suoyhdistymää)<br />
kovan maan reunoja myöten. Todellinen palsasuoyhdistymien<br />
pinta-ala Paistunturi–Kevo-alueella<br />
on siis edellä ilmoitettua suurempi, mutta<br />
tarkempia pinta-alatietoja ei ole ole tällä hetkellä<br />
saatavissa <strong>Metsähallituksen</strong> paikkatietojärjestelmästä<br />
(SutiGis). Paistunturin erämaan laajimmat<br />
ja edustavimmat palsasuot ovat Piesjängällä ja<br />
Čársejohkan latvoilla Liŋkinjeaggilla ja Paistunturien<br />
koillispuolella. Kevon luonnonpuistossa<br />
laajimmat palsasuot ovat Vuogojávrin ympäristössä<br />
ja Madjoen latvoilla. Pieran Marin jängällä<br />
on myös muutamia palsoja, joista suurin on noin<br />
4,5 metriä korkea.<br />
Paljakkasoihin kuuluu pääasiassa lähteisiä ja<br />
lumensulamisvesien vaikutuksen alaisia soita, joilla<br />
on myös tunturikasveja (Eurola 1995). Ne ovat<br />
yleensä tunturienhuippujen välisissä laaksoissa ja<br />
tasaisilla kohdilla tunturiylängöillä sijaitsevia pienialaisia<br />
puronvarsisoita.<br />
Aapasuot ovat Paistunturi–Kevo-alueella<br />
palsasoita laaja-alaisempia. Täällä varsinaisen aapasuovyöhykkeen<br />
ulkopuolella esiintyessään aapasuot<br />
poikkeavat ulkonäöltään eteläisemmistä<br />
aapasoista. Jänteisyys on usein epämääräisempää<br />
ja katkonaisempaa. Leveillä jänteillä kasvaa usein<br />
tiivis, hankalasti ylitettävä vaivaiskoivuvarvusto.<br />
Myös varsinaiset vaivaiskoivusuot, ts. vaivaiskoivurämeet<br />
ovat alueella yleisiä. Niitä on niin<br />
aapasoiden reunoilla kuin piensoina tunturikoivikoiden<br />
keskellä (taulukko 1). Paistunturi–Kevoalueen<br />
aapasuot ovat ohutturpeisia ja niille ovat<br />
ominaisia rimmet, joissa kivet tuntuvat “kelluvan“.<br />
Soita halkovat usein kirkasvetiset, sorapohjaiset<br />
purot. Siellä täällä on lampareita ja järviä,<br />
jotka nekin ovat matalia ja kivikkopohjaisia. Soi-<br />
36<br />
den kasvillisuudesta ja kasvilajistosta on kerrottu<br />
laajemmin luvussa 5.4.7.<br />
4.3 Metsät<br />
Paistunturi–Kevo-alueen metsät ovat pääasiassa<br />
harvahkoja tunturikoivikoita, havumetsien osuus<br />
on vähäinen. Alueilla on erilaisia mäntymetsiä<br />
yhteensä runsas 400 ha. Kevon luonnonpuiston<br />
mäntymetsät ovat pääosin uudistumisvaiheessa<br />
olevia nuoria metsiä. Jos metsiin luetaan sekä<br />
sulkeutuneet (latvuspeittävyys yli 30 %) että harvapuustoiset<br />
(latvuspeittävyys 10–29 %) tunturikoivikot<br />
ja mäntymetsät, niin metsien osuus Kevon<br />
luonnonpuistosta on 12 % ja Paistunturin<br />
erämaasta 23 %. Tunturikoivikoita, joilla puuston<br />
latvuspeittävyys yltää yli 30 %:n, on Kevon luonnonpuistosta<br />
2 %, ja Paistunturin erämaasta 7 %.<br />
Näihin sisältyy myös jonkin verran tunturikoivusoita<br />
(taulukko 1). Tunturikoivikoiden kokonaispinta-ala<br />
on merkittävästi pienentynyt 1960-luvun<br />
laajojen tunturimittarituhojen seurauksena. Laajoja<br />
tunturimittarituhoalueita on etenkin Kevon<br />
luonnonpuistossa. Näistä suuri osa on edelleen<br />
puutonta tai lähes puutonta, ts. sekundaarista<br />
tunturipaljakkaa, jonka osuus Utsjoen paljakkaalueesta<br />
on 40 % (Sihvo 2002).<br />
Kevon kanjonissa koivut voivat kasvaa yli<br />
10-metrisiksi. Tunturikoivikoiden lisäksi Paistunturi–Kevo-alueella<br />
esiintyy myös pienialaisia<br />
haavikoita, etenkin Kevon kanjonissa. Muut<br />
alueella kasvavat lehtipuut, kuten pihlaja, tuomi,<br />
raita ja joskus harmaaleppä kasvavat yleensä melko<br />
lyhytkasvuisina sekapuina ja muodostavat harvemmin<br />
puhtaita metsiköitä. Kevon kanjonissa<br />
ja siihen laskevien sivujokien suuosien lehdoissa<br />
saattaa tuomea olla enemmänkin. Rauduskoivua<br />
ei esiinny Paistunturi–Kevo-alueella. Lähimmät<br />
rauduskoivut lienevät Kaamasessa. Pajuista levinneisyydeltään<br />
pohjoispainotteinen outapaju<br />
saattaa kasvaa kookkaaksikin puuksi muodostaen<br />
jokivarsiin ja lähteisille paikoille puistomaisia<br />
metsiköitä, tällainen on esim. Akujoella.<br />
4.4 Tunturipaljakka<br />
Tunturikankaat ovat vallitseva biotooppi Paistunturi–Kevo-alueella.<br />
Tunturikankaiden (sis.<br />
niukkapuustoiset tunturikankaat) osuus luonnonpuistosta<br />
on peräti 57 %, ja Paistunturin<br />
erämaasta 48 %. Niukkapuustoinen tunturikan-
gas (latvuspeittävyys 1–9 %), muodostaa usein<br />
vaihettumisvyöhykkeen tunturikoivuvyöhykkeen<br />
ja varsinaisen tunturipaljakan välille. Vaihettumisvyöhyke<br />
on vähittäinen ja laaja varsinkin loivilla<br />
tunturinrinteillä.<br />
Tunturipaljakan alaosissa ja tunturikoivuvyöhykkeessä<br />
esiintyy roudan muokkaamia alueita,<br />
joista Sihvo (2002) käyttää nimitystä routapaljakka.<br />
Nämä roudan muokkaamat alueet ovat<br />
puuttomia tai lähes puuttomia ja niitä on jonkin<br />
verran Paistunturi–Kevo-alueella, mutta erityisen<br />
runsaasti Kaldoaivin erämaassa. Roudan muokkaamat<br />
alueet näyttävät kaukaa katsottuna soistuneilta,<br />
mutta ne ovat kivennäismaita, joille ovat<br />
tyypillisiä matalat mättäät ja routamontut (Sihvo<br />
2002, Tynys ja Stolt 2004).<br />
Ehkä hieman yksitoikkoista ja karuakin tunturikangasta<br />
värittävät silloin tällöin tunturien rinteissä<br />
tiiviinä ryhminä olevat katajikot. Ne poikkeavat<br />
aluskasvillisuudeltaankin tavanomaisista<br />
tunturien varpukankaista. Katajikoissa on usein<br />
paljon heinää, ja vähemmän varpuja, joten niissä<br />
on miellyttävä kävellä. Katajikoissa pistävät aina<br />
silmään piikkeinä törröttävät, kuivat latvukset,<br />
jotka talven pakkanen ja tuuli ovat kuivattaneet.<br />
Jotkut katajista saattavat olla hyvinkin vanhoja.<br />
Vanhimpien tutkittujen katajien iäksi on saatu<br />
lähes tuhat vuotta (Kallio ym. 1971).<br />
Variksenmarjan ja muiden varpujen, kuten<br />
mustikan, puolukan ja kurjenkanervan, valtaamilla<br />
tunturikankailla voi paikoin olla pajukoita<br />
tai vaivaiskoivuvarvustoja, jotka yltävät lähes metrin<br />
korkeuteen. Tunturipajukot ovat ns. harmaapajukoita,<br />
joissa kasvaa pohjan- ja tunturipajua<br />
sekä joskus villapajua. Tunturikoivupensaikoita,<br />
joissa kasvaa alle kaksimetrisiä, pensasmaisia tunturikoivuja<br />
ei juuri ole Paistunturi–Kevo-alueella<br />
(taulukko 1). Lajistoltaan monimuotoisimpia paljakkavyöhykkeessä<br />
ovat kuitenkin tunturiniityt ja<br />
lumenviipymät.<br />
4.5 Kalliot ja kivikot<br />
Kallio- ja kivikkobiotooppien osuus Paistunturi–Kevo-alueesta<br />
on merkittävä. Louhikoita ja<br />
kivikoita on paljon. Niihin sisältyvät tunturinrinteiden<br />
rakat, vyöryvät kivikot ja louhikot sekä<br />
jokivarsien paljaat rantakivikot ja -soraikot. Taulukon<br />
1 louhikoihin sisältyvät myös vyörylouhikot<br />
ja kivikot, joita on Kevon luonnonpuistossa<br />
noin 50 ha ja Paistunturin erämaassa noin 60 ha.<br />
Kevon kanjonissa ovat laajimmat ja yhtenäisimmät<br />
vyörylouhikot ja jyrkät kallioseinämät (taulukko<br />
1).<br />
Taulukko 1. Kevon luonnonpuiston ja Paistunturin erämaan biotoopit (Sihvo 2002). Luokittelu Tuomisen ym. (2001)<br />
mukaan.<br />
Kevon luonnonpuisto Paistunturin erämaa<br />
Koodi Biotooppi Pinta-ala (ha) Osuus (%) Pinta-ala (ha) Osuus (%)<br />
puistosta<br />
erämaa-alueesta<br />
C SISÄVESIEN BIOTOOPIT<br />
Lammet (< 10 ha, sis. väliaikaiset lammikot)* 550 1 1 250 1<br />
Pikkujärvet (10–100 ha)* 290 1 1 160 1<br />
Järvet (100–10 000 ha)* 590 1 450 0<br />
C.4.1. Avolähteet 0 0
Kevon luonnonpuisto Paistunturin erämaa<br />
Koodi Biotooppi Pinta-ala (ha) Osuus (%) Pinta-ala (ha) Osuus (%)<br />
puistosta<br />
erämaa-alueesta<br />
E HARVAPUUSTOISET KANGAS- KALLIO- JA<br />
KIVIKKOBIOTOOPIT<br />
(kankaat, kalliot ja louhikot, latvuspeittävyys 10–29 %)<br />
E.1.2. Uudistuvat mäntykankaat 80 0 10 0<br />
E.1.6. Uudistuvat lehti-havupuukankaat 0 0
Lähteet<br />
Eurola, S. 1999: Kasvipeitteemme alueellisuus.<br />
– Oulanka Reports 22. 116 s.<br />
— , Huttunen, A. & Kukko-oja, K. 1995:<br />
Suokasvillisuusopas. – Oulanka Reports 14.<br />
85 s.<br />
Heikkinen, R. K. & Kalliola, R. 1989: Vegetation<br />
types and map of the Kevo nature reserve,<br />
northernmost Finland. – Kevo Notes 8:<br />
1–39.<br />
Kallio, P., Laine, U. & Mäkinen, Y. 1971: Vascular<br />
Flora of Inari Lapland. 2. Pinaceae and<br />
Cupressaceae. – Reports from the Kevo<br />
Subarctic Research Station 8: 73–100.<br />
Sihvo, J. 2002: Ylä-Lapin luonnonhoitoalueen ja<br />
Urho Kekkosen kansallispuiston luontokartoitus.<br />
Loppuraportti osa 2: Ylä-Lapin luontotyypit.<br />
– <strong>Metsähallituksen</strong> luonnonsuojelujulkaisuja.<br />
Sarja A 137. 170 s.<br />
Tuominen, S., Eeronheimo, H. & Toivonen, H.<br />
(toim.) 2001: Yleispiirteinen biotooppiluokitus.<br />
– <strong>Metsähallituksen</strong> luonnonsuojelujulkaisuja.<br />
Sarja B 57. 60 s.<br />
Tynys, T. & Stolt, E. (toim.) 2004: Kaldoaivin erämaa-alueen<br />
ja Sammuttijängän–Vaijoenjängän<br />
soidensuojelualueen luonto, käyttö ja paikannimistö.<br />
– <strong>Metsähallituksen</strong> luonnonsuojelujulkaisuja.<br />
Sarja A 144. 345 s.<br />
39
5 Kasvillisuus ja kasvisto<br />
5.1 Alueella aikaisemmin tehdyt<br />
kasvitieteelliset tutkimukset<br />
Yrjö Mäkinen ja Unto Laine<br />
Utsjoen ja Inarin kasvistoa ja kasvillisuutta selvitettiin<br />
jo 1800-luvun aikana, jolloin mm. sellaiset<br />
maineikkaat botanistit kuin G. Wahlenberg, J.<br />
Fellman, A. O. Kihlman, A. Arrhenius, R. Hult<br />
ja E. A. Wainio retkeilivät alueella. He kulkivat<br />
pääasiassa Tenon, Utsjoen ja Ivalojoen laaksoissa<br />
ja siten Paistunturin erämaan ja Kevon luonnonpuiston<br />
ulkopuolella (Kallio ym. 1969: 36). Vasta<br />
Reino Kalliolan (1937 a, b) sensaatiomainen<br />
tuoksualvejuuren (Dryopteris fragrans, ensimmäinen<br />
paikka Uralin länsipuolelta) löytö Kevojoen<br />
kanjonista kohdisti jonkin verran huomiota näihin<br />
alueisiin, vaikka jokilaaksojen ulkopuoliset<br />
alueet jäivät edelleen melko vähälle huomiolle<br />
(Kallio ym. 1969: kuva 54). Valitettavasti myöskään<br />
useat Etelä-Lapin kasvillisuutta koskevat<br />
väitöskirjatutkimukset eivät yleensä ulottuneet<br />
tänne Taka-Lappiin saakka. R. Kalliola käsitteli<br />
kuitenkin laajassa kavisosiologisessa väitöskirjassaan<br />
vuonna 1939 mm. Paistunturien alpiinista<br />
kasvistoa.<br />
Vuonna 1954 Turun Eläin- ja Kasvitieteellinen<br />
Seura aloitti professori Paavo Kallion aloitteesta<br />
alueen järjestelmällisen 1 x 1 km:n ruuduille<br />
perustuvan kasvistokartoituksen (Laine<br />
ym. 1955, Kallio & Mäkinen 1957), samalla kun<br />
Unto Laine (1956, 1965, 1970) keskittyi Kevojoen<br />
kanjonin kasviston selvitystyöhön. Myöhemmin<br />
Risto Heikkinen ja Risto Kalliola laativat alueesta<br />
kasvillisuuskartan (1989) ja lajiluettelon (1990).<br />
Heimoittain ja lajeittain etenevästä Inarin Lapin<br />
putkilokasvistosta on tähän mennessä ilmestynyt<br />
7 osaa (Kallio ym. 1969, 1971, Kallio & Mäkinen<br />
1975, 1978, Mäkinen ym. 1982, 1998, 2005).<br />
Kartoituksen lajikohtainen tiedosto on Kevon<br />
tutkimuslaitoksella Lasse Iso-Iivarin hallussa.<br />
Luonnon Tutkijan eri numeroissa on muutaman<br />
kerran selostettu kartoituksen luonnetta ja kulkua<br />
(Mäkinen 1981).<br />
40<br />
5.2 Paistunturin erämaa-alue ja<br />
Kevon luonnonpuisto kasvillisuuden<br />
vyöhykejärjestelmässä<br />
Yrjö Mäkinen ja Unto Laine<br />
5.2.1 Mäntyvyöhyke<br />
Männyn (Pinus sylvestris) pohjoisraja yhtenäisiä<br />
metsiä muodostavana puuna kulkee aivan Paistunturin<br />
erämaa-alueen kaakkoiskulmauksessa<br />
Vuomavaaran eteläpuolella Hanhijänkää, Aksujärveä<br />
ja Kaamasjokea hipoen Kaamasmukkaan.<br />
Yksinäisiä mäntyjä, isojakin, löytyy toki tämän<br />
rajan pohjoispuoliselta tunturialueeltakin, mutta<br />
varsinaisia mäntymetsäsaarekkeita on alueella vain<br />
Kevojärven rannassa ja Kevojoen alajuoksun varrella.<br />
Täällä näkyy myös selvästi ns. laaksonpohjailmiö:<br />
jokilaaksojen pohjille muodostuu kylmyysjärviä,<br />
joita mänty karttaa kasvaen mieluummin<br />
vähän ylempänä rinteillä. Näillä kylmyysalueilla<br />
kasvaa usein rantasoraikoissa varsinaisia tunturikasveja.<br />
Tällöin puhutaan tunturivyöhykkeen<br />
laskeumasta (regio alpina descensa). Männyn esiintymistä<br />
Utsjoen ja Kevojoen laaksoissa on selvittänyt<br />
mm. Lassila (1966). Alueen kaakkoiskulmassa<br />
mänty muodostaa usein sekametsiä tunturikoivun<br />
kanssa.<br />
Pohjoista mäntyä on toisinaan pidetty omana<br />
alalajinaan, mutta ekotyypin asema lienee sopivampi.<br />
Viime vuosikymmeninä mänty on saanut<br />
nauttia tavallista lämpimämmistä vuosista. Sen<br />
seurauksena männynraja on hitaasti työntymässä<br />
pohjoiseen päin ja myös tuntureilla näkee männyn<br />
taimia entistä enemmän (Sandström ym. 2000).
5.2.2 Koivuvyöhyke<br />
Paistunturin erämaan ja Kevon luonnonpuiston<br />
maisemakuvaa luonnehtivat laajalti matalakasvuiset,<br />
puoliavoimet, osittain tunturimittarin runtelemat<br />
tunturikoivikot sekä granuliittivyöhykkeen<br />
puuttomat, jäkäläpeitteiset rakkakivikot ja tuuliset<br />
varpukankaat. Välistä matkantekoa hankaloittavat<br />
roudan myllertämät ja muovaamat pounikko- ja<br />
palsakummut. Kokonaisuudessaan tämä karu<br />
lakeus ja porojen ikiaikainen laidunmaa sijaitsee<br />
Tunturi-Lapissa yhtenäisten mäntymetsien ja<br />
samalla koko pohjoisen havumetsävyöhykkeen<br />
pohjoispuolella.<br />
Rauduskoivun (Betula pendula) pohjoisraja jää<br />
aivan erämaa-alueen kaakkoispuolelle. Pohjoisin<br />
5-metrinen rauduskoivu kasvaa Pierkivaaranjängän<br />
soidensuojelualueella aivan Kaamasen tienhaaran<br />
luoteispuolella. Käytännössä alueen kaikki<br />
puu- tai pensasmaiset koivut ovat hieskoivuja,<br />
vaikkakin ainakin kolmea eri ekotyyppiä.<br />
Eteläinen hieskoivu (B. pubescens ssp. pubescens)<br />
kasvaa alueella harvinaisena rehevissä lehdoissa<br />
esim. Kevojoen suupuolen laaksossa ja paikoin<br />
Cuokkajohkan ja Kaamasjoen varrella. Sen rungon<br />
paksuus voi olla yli 20 cm ja se tulee yleensä<br />
liki 10 metriä korkeaksi muistuttaen koko lailla<br />
etelän hieskoivua.<br />
Varsinainen tunturikoivu (B. pubescens ssp.<br />
czerepanovii) on syntynyt hieskoivun ja vaivaiskoivun<br />
(B. nana) muinaisesta risteymästä. Se on<br />
pensasmainen, 2–5 metriä korkea, moni- ja tummarunkoinen.<br />
Tunturikoivu on ilmeisen hyvin<br />
sopeutunut tunturimittarin (Oporinia autumnata)<br />
aiheuttamiin tuhoihin, joita sattuu pienessä mittakaavassa<br />
lähes vuosittain. Lähiaikojen pahin tuho<br />
tapahtui vuosina 1964–1966. Viimevuosien, kuten<br />
1990-luvun ja 2004 (2005) tuhot eivät koske<br />
Paistunturi–Kevo-aluetta. Tuhoja on ollut Varangin<br />
niemimaalla Norjassa. Osan tuhoista on<br />
aiheuttanut hallamittari (Operophtera brumata).<br />
Tunturimittarin toukat saattavat syödä tunturikoivut<br />
aivan lehdettömiksi laajalla, jopa monien<br />
neliökilomerien suuruisella alueella aiheuttaen<br />
näin pensasmaisesti levittäytyvien runkojen kuoleman.<br />
Tuho on sitä täydellisempi, jos myös seuraavaksi<br />
kevääksi varatut silmut syödään jo edellisenä<br />
vuonna. Tunturikoivun juurakko säilyy kuitenkin<br />
yleensä elossa, joten se pystyy kasvattamaan uusia<br />
vesoja seuraavana keväänä. Tunturikoivu kasvaa<br />
metsävyöhykkeen yläosassa muodostaen usein<br />
tiiviitä, sulkeutuneita metsiköitä.<br />
Metsävyöhykkeen (regio subalpina) ylärinteillä<br />
esiintyy monin paikoin oma hieskoivun ekotyyppi,<br />
jota voidaan yksinkertaisesti kuvata ”yksirunkoiseksi<br />
eli monokormiseksi koivuksi”.<br />
Vastaavasti aikaisemmin mainittua monivartista<br />
koivua voidaan nimetä ”monirunkoiseksi eli polykormiseksi<br />
koivuksi”. Yksirunkoisella ”rodulla”<br />
ei ainakaan toistaiseksi ole omaa tieteellistä<br />
nimeä. Se on valkorunkoinen ja puumaisempi<br />
kuin tunturikoivu, latvastaan usein tuulen suuntaan<br />
hieman kaartunut. Se näyttää kärsivän massiivisista<br />
tunturimittarituhoista harvemmin kuin<br />
”polykorminen” tunturikoivu. Tuhon sattuessa<br />
kohdalle, se ei kuitenkaan kykene samalla tavalla<br />
uusiutumaan tyvivesoista kuin aito tunturikoivu.<br />
Yksirunkoinen koivutyyppi on pääpuuna ”avoimissa<br />
koivikoissa”.<br />
5.3 Kasvillisuuteen ja kasvistoon<br />
vaikuttavat tekijät<br />
Yrjö Mäkinen ja Unto Laine<br />
Läntisen Utsjoen erämaa-alueen kasvillisuuden ja<br />
kasviston koostumukseen ja monimuotoisuuteen<br />
vaikuttavat ensisijaisesti pohjoinen sijainti, maaston<br />
korkeusvaihtelut, kallioperä, tarjolla olevat<br />
pohjavesivarat, talven ankaruus ja lumipeitteen<br />
epätasainen jakautuminen sekä suojaisten laaksojen<br />
suotuisa pienilmasto. Porojen ylilaidunnuksen<br />
merkit ovat todettavissa karuilla tunturikankailla<br />
ja -niityillä. Ihmistoiminnan jäljet näkyvät<br />
vähäisessä määrin turvekammien, autiomajojen<br />
ja nuotiosijojen ympäristössä sekä vilkkaammin<br />
käytettyjen turistireittien varrella sekä tietysti poroerotuspaikoilla.<br />
Erämaa-alueen länsi- ja pohjoisosaa hallitsevat<br />
yli 400 metrin korkeuteen kohoavat Pais- ja<br />
Jeskadam-tunturien silhuetit. (Jeskadam-nimeä ei<br />
löydy uusista kartoista. Se on paikallisten ennen<br />
käyttämä nimitys Nuvvus-Ailikkaan ja Utsjoen<br />
kirkonkylän väliin jäävälle tunturiylängölle, jonka<br />
korkeimmat huiput yltävät 500 metriin.) Alue<br />
kuuluu maantieteellisesti kokonaisuudessan Tunturi-Lappiin<br />
ja sijaitsee yhtenäisten mäntymetsien<br />
äärirajan pohjoispuolella, jossa jäkäläpeitteiset<br />
varpukankaat lisääntyvät. Vaivaispaju (Salix herbacea),<br />
sielikkö (Loiseleuria procumbens), kurjenkanerva<br />
(Phyllodoce caerulea) ja uuvana (Diapensia lapponica)<br />
yleistyvät alueella. Lukuisat havumetsäalueen<br />
41
kasvit ovat jo suurharvinaisuuksia tai puuttuvat<br />
kokonaan. Esim. rauduskoivun, oravanmarjan<br />
(Maianthemum bifolium), isokarpalon (Vaccinium<br />
oxycoccos), pitkälehtikihokin (Drosera longifolia),<br />
juolukkapajun (Salix myrtilloides) ja useiden sarakasvien<br />
pääesiintymisalue jää huomattavasti etelämmäksi.<br />
Pounikko- ja palsakumpujen runsaus<br />
herättää huomiota.<br />
Huomattava osa erämaa-alueesta kuuluu Jeskadam-<br />
ja Paistunturien kautta Inarijärven eteläpuolitse<br />
kaartuvaan granuliittivyöhykkeeseen.<br />
Sen kallioperälle ovat ominaisia raitaiset gneissit,<br />
joiden päämineraaleina ovat happamat alumiini-<br />
ja kaliumsilikaatit sekä vaikeasti rapautuva kvartsi.<br />
Siksi tunturikankaita dominoivat karuun alustaan<br />
sopeutuneet, kalkinkarttajina pidetyt lajit. Epäyhtenäisessä<br />
granuliittimassiivissa on kuitenkin<br />
paikoitellen emäksisempiä kivilajeja kapea-alaisina<br />
intrusioina ja välikerroksina, esim. amfiboliitteja,<br />
dioriitteja, gabroja, peridotiitteja ja vulkaniitteja.<br />
Tästä syystä vaateliaampina kalkinsuosijoina pidettyjä<br />
tunturikasveja esiintyy mm. Gistuskáidilla,<br />
Roavveoaivilla, Birkeoaivilla, Erttetvárrilla,<br />
Áhkovárrilla, Koddehvarrilla, Gompunčohkkan,<br />
Skierrefáliksen ja Ruohtir-tuntureiden alueella<br />
Kevon luonnonpuistossa ja vähän tutkitussa<br />
Cuoggájoen kurulaaksossa. Roudan nostattamassa<br />
heikosti happamassa perusmaassa viihtyvät<br />
lapinvuokko (Dryas octopetala) ja Skandinaviassa<br />
vaateliaana pidetty varvassara (Carex glacialis).<br />
Vähäinen talvinen lumipeite, kasvualustan<br />
ohut mullas- ja rapautumakerros sekä kasvukauden<br />
kuivuus ovat myös olleet suurena esteenä<br />
monilajisen, rehevän kasvipeitteen muodostumiselle.<br />
Useat vaateliaat tunturikasvit löytyvätkin<br />
jokilaaksojen pahtajyrkänteiltä ja niiden alla levittäytyviltä<br />
talusrinteiltä ja louhikoista sekä muutamista<br />
harvoista pahdanaluslehdoista. Tällaisille<br />
erikoispaikoille on kerääntynyt vuosisatojen kuluessa<br />
hiljalleen ravinteista, hapekkaan pohjaveden<br />
kostuttamaa rapautuma-ainesta ja lehtikariketta,<br />
jota mikroeliöstö edelleen muokkaa sopivaksi<br />
kasvualustaksi.<br />
Paistunturi–Kevo-tunturialueella vaikuttaa<br />
pääasiassa kuiva, ankaratalvinen mannerilmasto.<br />
Erämaa-alueen pohjoisosassa on havaittavissa<br />
lieviä mereisen, jäämerivaikutteisen ilmaston<br />
piirteitä. Suopursun (Ledum palustre) ja keltalieon<br />
(Diphasiastrum complanatum) määrän jyrkkä<br />
väheneminen ja ruohokanukan (Cornus suecica)<br />
runsastuminen lehtomaisissa koivikoissa antavat<br />
42<br />
viitteitä mereisyyden lisääntymisestä. Myös kalliotierasammal<br />
(Racomitrium lanuginosum) yleistyy<br />
paljakka-alueella, samoin somertierasammal (R.<br />
ericoides) jokien sorarannoilla.<br />
Ihmistoiminnan merkit eivät juuri näy maisemakuvassa.<br />
Sen sijaan ”tundravaikutelmaa” ovat<br />
lisänneet tunturimittarien aiheuttamat tuhot. Poronjäkäliköt<br />
ovat huolestuttavasti vaihtumassa<br />
tinajäkäläkasvustoksi – kiitos porojen ylilaidunnuksen.<br />
5.4 Paistunturin erämaa-alueen ja<br />
Kevon luonnonpuiston kasvillisuus<br />
Yrjö Mäkinen ja Unto Laine<br />
5.4.1 Tunturipaljakka ja tunturiniityt<br />
Tunturipaljakka<br />
Puurajan yläpuolelta alkaa puuton tunturivyöhyke<br />
(regio alpina). Sitä kutsutaan usein myös tunturipaljakaksi.<br />
Nimi luo helposti virheellisen mielikuvan<br />
vyöhykkeestä, jossa ei kasva juuri mitään.<br />
Tunturivyöhyke on usein yhtenäisen varpumaton<br />
peittämä. Sen tärkeimpiä lajeja ovat puolukka<br />
(Vaccinium vitis-idaea), kurjenkanerva, pohjanvariksenmarja<br />
(Empetrum nigrum ssp. hermaphroditum)<br />
ja hieman kosteammissa notkelmissa vaivaiskoivu,<br />
mustikka (Vaccinium myrtillus) ja juolukka (V.<br />
uliginosum), suurimmaksi osaksi siis varsin tuttua<br />
lajistoa. Kuivemmilla paikoilla kurjenkanerva antaa<br />
tilaa sielikölle. Rinteiden muuttuessa todella<br />
hiekkaiseksi kuivuuserämaaksi kuvioihin tulevat<br />
mukaan riekonmarja (Arctostaphylos alpina) sekä<br />
hyvin paikoittaisesti tavattava sianpuolukka (A.<br />
uva-ursi). Sivumennen sanoen, riekonmarja kilpailee<br />
pohjanvariksenmarjan kanssa parhaan luonnonmarjamme<br />
arvonimestä. Se sisältyi oleellisena<br />
osakkaana mm. akateemikko Tapio Wirkkalan<br />
kehittämään juomaan ”Riettaan mähnä”, jota<br />
hän tarjoilikin vain arvostetuille ja harvinaisille<br />
kutsuvierailleen.<br />
Heinämäisistä kasveista soraisilla, rutikuivilla<br />
tunturikankailla ovat yleisiä koko Suomen yli levinneet<br />
lampaannata (Festuca ovina) ja metsälauha<br />
(Deschampsia flexuosa) sekä pohjoinen, kaarevasti<br />
koheneva tunturisara (Carex bigelowii). Korkeimpien<br />
tuntureiden lakiosien soraikoilta voi löytää<br />
lähes säännöllisesti pieniä tuppaita muodostavan<br />
varvassaran. Muita yleisiä kasveja tunturikankailla<br />
ovat tähkäpiippo (Luzula spicata) ja tunturivihvi-
lä (Juncus trifidus) sekä ruohoista tunturikeltano<br />
(Hieracium alpinum), kultapiisku (Solidago virgaurea)<br />
ja usein punertava teriöinen metsätähti (Trientalis<br />
europaea).<br />
Kosteimpien paikkojen tavallisimpia lajeja<br />
ovat tuppisara (Carex vaginata) ja varsinkin märissä<br />
pensaikoissa suuria tuppaita muodostava<br />
tupassara (C. nigra ssp. juncella) sekä kaikkialla<br />
yleinen harmaasara (C. canescens). Jos kosteikkoon<br />
liittyy pienehkö lammenranta, niin kuuluvat myös<br />
vesisara (C. aquatilis), harvemmin jouhisara (C.<br />
lasiocarpa) ja mutaisissa kohdissa yksittäistä emitähkäänsä<br />
riiputtava mutasara (C. limosa).<br />
Jotta saisimme hieman positiivisemman ja lajirikkaamman<br />
vaikutelman tunturikiveliöistä, niin<br />
lisätkäämme Paistunturin erämaa-alueen paljakkalajistoon<br />
vielä harvalukuisin mättäin kasvava,<br />
koristeellinen uuvana, lumenviipymien sammalvarpio<br />
(Cassiope hypnoides), maata pitkin luikerteleva<br />
vaivaispaju ja kosteammissa routakuopissa<br />
viihtyvät jäkki (Nardus stricta) ja hygrofiiliset suokukka<br />
(Andromeda polifolia) ja karhunruoho (Tofieldia<br />
pusilla).<br />
Rakkalouhikkoja luonnehtivat lukuisat jäkälät.<br />
Vallitsevia lajeja ovat mm. kellertävä rakkaluppo<br />
(Alectoria ochroleuca) ja tummia tupsaleita muodostava<br />
tunturiluppo (A. nigricans). Kellanvihreä<br />
korvajäkälä (Nephroma arcticum), koristeelliset lumijäkälät<br />
(Flavocetraria cucullata, F. nivalis), korallijäkälät<br />
(Sphaerophorus fragilis, S. globosus) ja punanuppinen<br />
koreatorvijäkälä (Cladonia bellidiflora)<br />
antavat maisemalle pientä väriloistoa. Sitä täydentävät<br />
kivilohkareiden pintaa peittävät napajäkälät<br />
(Umbilicaria arctica, U. proboscidea) ja kellanvihreä<br />
keltakarttajäkälä (Rhizocarpon geographicum).<br />
Tunturiniityt<br />
Paistunturien alue kuuluu keskeisenä osana granuliittivyöhykkeeseen.<br />
Laattamaisesti lohkeileva<br />
granuliitti on hitaasti rapautuvaa ja koostumukseltaan<br />
varsin hapanta. Tämä antaa leimansa kasvillisuuteen<br />
ja sen huomaa erityisesti tunturivyöhykkeessä.<br />
Rehevät niityt puuttuvat lähes kokonaan.<br />
Niitä on pääasiassa vain purojen varsilla, lähteisillä<br />
rinteillä ja lumenviipymien läheisyydessä. Puronvarsiniityillä<br />
kasvavat mm. pohjantuoksusimake<br />
(Anthoxanthum odoratum ssp. alpinum), pohjanrölli<br />
(Agrostis mertensii), pohjantähkiö (Phleum alpinum),<br />
lapinkastikka (Calamagrostis lapponica) ja usein kukkimattomaksi<br />
jäävä korpikastikka (C. purpurea).<br />
Enemmän väriä näille niittylaikuille antavat idänniittyleinikki<br />
(Ranunculus acris ssp. borealis), harvakseltaan<br />
kasvava Lapin maakuntakukka kullero<br />
(Trollius europaeus) ja myöhään kukkiva lääte (Saussurea<br />
alpina). Koivuvyöhykkeen puolella tulevat<br />
vastaan mesimarja (Rubus arcticus) ja lillukka (R.<br />
saxatilis) sekä yllättävän usein niiden risteymä<br />
”mesilillukka” (R. x castoreus).<br />
Lähteet ovat yleisiä tunturivyöhykkeen alaosissa.<br />
Niiden ympäristössä on lähes aina pieni<br />
mutta omaleimainen niittykaistale, jota jatkuu vielä<br />
jonkin matkaa puronvarrellekin. Näille alueille<br />
luonteenomaisimpia lajeja ovat pohjanhorsma<br />
(Epilobium hornemannii), suohorsma (E. palustre)<br />
ja kääpiökokoinen tunturihorsma (E. anagallidifolium)<br />
sekä pohjantähtimö (Stellaria borealis). Monet<br />
sammalet, kuten hetevarstasammal (Pohlia<br />
wahlenbergii), hetehiirensammal (Bryum weigelii) ja<br />
hetekeuhkosammal (Marchantia alpestris), joka on<br />
nykyisin yhdistetty keuhkosammalen (M. polymorpha)<br />
kanssa, luonnehtivat niin ikään lähteiden<br />
ympärillä olevia niittykaistaleita. Vieläpä nurmitatarkin<br />
(Bistorta vivipara) voidaan liittää samaan<br />
ryhmään.<br />
5.4.2 Tunturikoivikot<br />
Tunturikoivikoiden pääpuulaji on tunturikoivu,<br />
jonka monet sekoittavat vaivaiskoivuun. Tunturikoivu<br />
on yhdestä viiteen metriä korkea, pensasmaisesti<br />
kasvava tummarunkoinen puu, jossa<br />
yleisen käsityksen mukaan on kyllä vaivaiskoivun<br />
perimää mukana. Kaikki koivikot eivät kuitenkaan<br />
ole tällaisia, vaan tunturin rinteillä on myös yksi- ja<br />
suorarunkoisia, väritykseltään lähes valkorunkoisia<br />
koivuja, jotka tutkijat tuntevat yksinkertaisesti<br />
yksirunkoisina (monokormisina) koivuina.<br />
Tunturien rinteillä saattaa tavata laajoja, jopa<br />
yli hehtaarin suuruisia haapametsiköitä (Populus<br />
tremula), joiden puut ovat usein yhtä ainoata alkuperää.<br />
Suojaisissa paikoissa voi kasvaa harvakseltaan<br />
myös pieniä, mutta usein yllättävän paksurunkoisia<br />
mäntyjä, joiden leviämisen mahdollisuudet<br />
puhtaassa tunturikoivikossa ovat varsin<br />
heikot. Kuivassa tunturikoivikossa ei ole juuri<br />
muita pensaita kuin siellä täällä kasvava kataja<br />
(Juniperus communis), josta tavataan kaksi eri rotua,<br />
eteläinen metsäkataja (ssp. communis) ja pohjoinen<br />
lapinkataja (ssp. alpina).<br />
Varvuista tärkein on kenttäkerrosta usein läpikotaisin<br />
verhoava pohjanvariksenmarja, joka<br />
43
saattaa kukkia suotuisilla paikoilla (esim. puiden<br />
lumesta paljastuneilla tyvillä) jo toukokuun alussa.<br />
Sen seassa kasvaa mustikkaa, puolukkaa ja siellä<br />
täällä kurjenkanervaa. Kosteammilla paikoilla<br />
on katajan ja vaivaiskoivun lisäksi juolukkaa,<br />
suopursua sekä monia pajulajeja, joista kiiltopaju<br />
(Salix phylicifolia) kasvaa lähes joka paikassa, kun<br />
taas villapaju (S. lanata) ja varsinkin lettopaju (S.<br />
myrsinites) ovat kalkinsuosijoita. Tunturikoivikoiden<br />
yläosiin saattavat ulottua, varsinaisesti paljakka-alueelle<br />
kuuluvat, muutaman senttimetrin<br />
korkuinen vaivaispaju, sielikkö ja suurikukkainen<br />
lapinvuokko, joka on kalkinsuosija ja saattaa ravinteisilla<br />
paikoilla muodostaa neliömetrien suuruisia<br />
kasvustoja.<br />
Oikeastaan kaikki liekolajimme kasvavat tunturikoivikoissa:<br />
riidenlieko (Lycopodium annotinum)<br />
ja katinlieko (L. clavatum) siellä täällä, tunturilieko<br />
(Diphasiastrum alpinum) ja keltalieko harvinaisina<br />
ja erinäköinen, pysty ketunlieko (Huperzia selago)<br />
lumenviipymäpaikoilla ja varjoisissa kallionkoloissa.<br />
Tunturikoivikoiden heinistä on tavallinen<br />
lampaannata ehkä yleisin. Se muodostaa pieniä<br />
tuppaita, joiden lehdet ovat hiuksenhienot ja<br />
erottavat sen jäkki-nimisestä heinästä. Linné, joka<br />
oli sitä mieltä että kaikki kasvit oli nimenomaan<br />
luotu ihmistä ja hänen tarpeitaan varten, mietti<br />
kuulemma pitkään, miksi jäkki oli luotu. Lopulta<br />
asia valkeni hänelle ja hän kirjoitti Ruotsin kasvioonsa:<br />
”Sopiva piipunrassiksi”. Korkeampi,<br />
enemmän tai vähemmän yksittäin kasvava heinä<br />
on lapinkastikka, jonka muunnos voi tulla metrin<br />
mittaiseksi. Kosteikkojen reunoissa kasvaa usein<br />
järeitä mättäitä muodostava tupassara yhdessä<br />
korpikastikan kanssa.<br />
Kokonaisuutena alueen tunturikoivikot ovat<br />
varsin kuivia. Purot ja suot tuovat tietenkin vaihtelua,<br />
mutta niiden kasvillisuutta on käsitelty erikseen<br />
kappaleissa 5.4.5 ja 5.4.7.<br />
Maanpinta on tunturikoivikossa lähes kokonaan<br />
jäkälien ja sammalten peitossa. Jäkälistä<br />
ovat silmiinpistäviä korvalehdenkokoisia, vaaleanvihreitä<br />
liuskoja muodostava pohjankorvajäkälä<br />
(Nephroma arcticum) ja punaisia itiöemiä muodostava<br />
poronkuppijäkälä (Solorina crocea). Isohirvenjäkälä<br />
(Cetraria islandica) on yleinen samoin kuin<br />
tavalliset poronjäkälät valkoporonjäkälä (Cladina<br />
arbuscula), mietoporonjäkälä (C. mitis) ja harmaaporonjäkälä<br />
(C. rangiferina). Lukuisat punalatvaiset<br />
pikarijäkälät kuten harmaatorvijäkälä (Cladonia<br />
44<br />
deformis) ja siro koreatorvijäkälä (C. bellidiflora)<br />
sekä punatorvijäkälä (C. coccifera) kirjavoittavat<br />
maastoa.<br />
Yleisiä maapohjasammalia ovat seinäsammal<br />
(Pleurozium schreberi), kerrossammal (Hylocomium<br />
splendens), mieluusti puiden tyvillä ja kannoilla kasvavat<br />
kantolaakasammal (Plagiothecium laetum) ja<br />
kiiltosuikerosammal (Brachythecium salebrosum) sekä<br />
kivillä kivikynsisammal (Dicranum scoparium), turkkikynsisammal<br />
(D. fuscescens) ja kärjistään helposti<br />
katkeileva haprakynsisammal (D. fragilifolium). Paljaalla<br />
maalla kasvavat niin ikään kangaskarhunsammal<br />
(Polytrichum juniperinum) sekä vuorikarhunsammal<br />
(Polytrichastrum alpinum). Maksasammalista<br />
ovat tärkeimmät isokorallisammal (Ptilidium ciliare)<br />
ja louhisammal (Tetralophozia setiformis).<br />
5.4.3 Mäntymetsät<br />
Mänty on hakeutunut pohjoisrajoillaan pääasiassa<br />
lämpimiin, suojaisiin jokilaaksoihin. Tällaisen<br />
sopivan elinympäristön ja mikroilmaston tarjoaa<br />
Kevojoen kanjonilaakso, jossa kurun pohjalla<br />
kumpuilevat etupäässä jääkautisten sulamisvesien<br />
kasaamat ja kerrostamat glasifluviaaliset,<br />
soistumattomat hiekka- ja moreeniselänteet.<br />
Kevon laakson kiilamaisena pohjoiskoilliseen<br />
työntyvä mäntymetsien alue ulottuu katkeilevana<br />
Roajáávžin ja Gamajohka-joen suulta Kevojärvelle<br />
asti. Täällä se niveltyy Utsjokilaakson<br />
mäntyalueeseen. Selvästi erillisempi, muutamien<br />
vanhojen aihkimäntyjen ryhmä jököttää kanjonin<br />
kylmemmässä eteläosassa Fiellogahjohkan putouksen<br />
alla olevassa kattilalaaksossa. Njaggaljärvien<br />
länsipuolisilla Suoppastšhobman jyrkähköillä,<br />
kivikkoisilla alarinteillä on kymmenittäin suorarunkoisia,<br />
kapealatvuksisia lapinmäntyjä.<br />
Kevon laakson männiköitä ei voida täysin rinnastaa<br />
Inarin Lapin eteläisempiin mäntymetsiin.<br />
Monin paikoin paremmin ankariin talviolosuhteisiin<br />
sopeutunut hieskoivu kasvaa sekapuuna<br />
männiköissä. Alueen mäntymetsien uudistuminen<br />
on hidasta, sillä hyviä, itävää siementä<br />
tuottavia käpyvuosia on ollut harvassa. Lisäksi<br />
ankarat kevättulvat ja hirvieläinten aiheuttamat<br />
vahingot ovat jatkuvana uhkana männyntaimille.<br />
Lumikariste (Phacidium infestans) on myös kiusana.<br />
Joinakin vuosina ankarat syys- ja talvimyrskyt riepottelevat<br />
rajusti Kevojoen laakson männiköitä<br />
kaataen sadoittain eri-ikäisiä puita. Näin tapahtui<br />
mm. loka-marraskuun vaihteessa vuonna 1965.
Vuosien 1968–1969 kylmät talvet vahingoittivat<br />
pahoin uudistuvaa puustoa. Eräs terveimmistä<br />
nuormänniköistä löytyy Roajáávžin suupuolen<br />
hiekkakankaalta.<br />
Parhaimmillaan sulkeutuneen mäntymetsän<br />
sykkeen kokee myrskyjen, metsäpalojen ja kulojen<br />
koettelemassa Puurasjärven aarnimetsässä<br />
Mádjohskáidin kupeessa. Siellä näkee mustuneita<br />
keloja, hiiltyneitä kantoja ja maahan sortuneita<br />
liekoja. Hyvällä onnella voi nähdä pohjantikan<br />
koputtelemassa vanhojen ylispuiden palokoroja,<br />
päiväpyynnillä väijyvän hiiripöllön tai tyhmänrohkean<br />
taviokuurnan hautovan pesässään.<br />
Tuorepohjaisen kangasmetsän kenttäkerroksessa<br />
kiinnittävät huomiota runsaasti marjova pohjanvariksenmarja,<br />
tympeätuoksuinen suopursu, useat<br />
talvikkilajit (Orthilia secunda, Pyrola minor ja Moneses<br />
uniflora), metsävyöhykkeen lajeina tunnetummat<br />
kelta- ja riidenlieko sekä kultapiisku. Pienen lähdelammen<br />
roudan myllertämässä rantakivikossa<br />
eteläistä lajistoa edustavat rimpivihvilä (Juncus stygius),<br />
nuijasara (Carex buxbaumii) ja taksonomisesti<br />
vaikeasti rajattava hernesara (C. viridula). Ainakin<br />
suopursun ja keltalieon runsaus viittaavat mantereiseen<br />
ilmastoon. Kanervaa (Calluna vulgaris)<br />
ei löydy innokkaista etsinnöistä huolimatta. Sen<br />
tilalla on jonkin verran alpiinista kurjenkanervaa.<br />
Vanamo (Linnaea borealis) suikertelee seinäsammalikossa.<br />
Polkusaraa (Carex brunnescens) ja tuppisaraa<br />
on monin paikoin. Paikoin jäkäläpeitteen rikkovat<br />
kerrossammalen ja pohjankynsisammalen (Dicranum<br />
drummondii) vihertävät laikut. Hiekkamaita<br />
suosiva tunturivihvilä ja tähkäpiippo ovat lähes<br />
yhtä runsaita kuin skaidi- ja paljakka-alueella.<br />
Samannäköisten tunturisaran ja jokapaikansaran<br />
(Carex nigra) tunnistaminen on aina yhtä työlästä.<br />
Riekonmarja muodostaa ruskan aikaan kauniita<br />
väriläikkiä harmaaseen jäkälämattoon.<br />
Čársejohskáidin ja Buksalskáidin rinteillä kasvaa<br />
paikoitellen nuorta, uusiutuvaa männikköä.<br />
Vanhojen kelopuiden ja tervasroson vaivaamien<br />
mäntyjen rungoilla ja oksilla viihtyvät monet uskolliset<br />
männyn epifyyttijäkälät kuten tupsalemainen<br />
lapinluppo, kirkkaankeltainen keltaröyhelö<br />
(Cetraria pinastri) sekä rosoreunuksinen ruskoröyhelö<br />
(C. chlorophylla). Vanhempien myrskytuhon<br />
jäljiltä mäntyjen lahokannoilta ja maatuvilta rungoilta<br />
löytyy useita torvijäkäliä (Cladonia coniocraea,<br />
C. crispata, C. digitata, C. squamosa). Jäkälätutkijat<br />
tuntevat myös hongantorvijäkälän (C. parasitica).<br />
Pohjoisten mäntymetsien luonnehtijalajeihin kuu-<br />
luvaa kangaspajua (Salix starkeana ssp. cinerascens)<br />
kasvaa Buksalskáidilla melko runsaasti. Kevojoen<br />
suupuolen hiekkatörmiä peittävä sianpuolukka<br />
kuuluu myös mäntyvyöhykkeen tyyppilajeihin.<br />
Männyn uskollisia seuralaisia sen pohjoisrajallakin<br />
ovat sille elintärkeät juuri- eli mykoritsasienet.<br />
Monet niistä ovat levinneet koko Suomeen<br />
aina männyn Utsjoella oleville pohjoisimmille<br />
kasvupaikoille asti. Tärkeimpiä niistä ovat männynherkkutatti<br />
(Boletus pinophilus), männynpunikkitatti<br />
(Leccinum vulpinum), rusakkonuljaska (Chroogomphus<br />
rutilus), voitatti (Suillus luteus), kangastatti<br />
(S. variegatus), kangaskeltavalmuska (Tricholoma<br />
auratum) sekä puuainesta lahottava purppuravalmuska<br />
(Tricholomopsis rutilans). Lahovikaisilta<br />
männyiltä voi löytää myös kangaskarvaslakin<br />
(Gymnopilus penetrans).<br />
Inarin Lapin pohjoisten mäntymetsien lajistoon<br />
voidaan liittää eräitä hirven- poron- ja jopa<br />
karhunlannalla kasvavia sompasammalia (Splachnum<br />
spp.), joiden nuijamaiset, pallomaiset tai helttamaiset<br />
itiöpesäkkeet ovat tyylikkäitä. Kaunotar<br />
tässä sarjassa on keltasompasammal (S. luteum).<br />
Männiköissä törmää usein myös mätänevän jyrsijän<br />
”maallisilta jäännöksiltä” versoviin raatosammaliin,<br />
joista tavallisin on jänönraatosammal<br />
(Tetraplodon mnioides).<br />
Kevon laakson männiköt ovat ilmeisesti olleet<br />
aikaisemmin nykyistä laajempia. Siihen viittaa<br />
useiden mäntymetsän lajien esiintyminen nykyisin<br />
tunturikoivikoissa (keltalieko, kevätpiippo (Luzula<br />
pilosa) ja vanamo). Sitä osoittavat myös jopa<br />
paljakan suohaudoista ja lampareista löytyneet<br />
puoliksi hiiltyneet rungot. Toisaalta ilmaston hitaasti<br />
lämmetessä männylle on avautunut uusia<br />
mahdollisuuksia laajentaa kasvualuettaan. Tällaisia<br />
pioneeripuita tai paremminkin taimia löytyy<br />
yllättävän kaukaa varsinaisista emopuista. Ovatko<br />
Vuogojärvien etelärannalla ja Stuorrafáliksen<br />
ylärinteillä kasvavat, nuorilta vaikuttavat männyt<br />
merkkinä tällaisesta uudisleviämisestä? Myös<br />
Cuokkasisjávrien läheisyydessä, ei kovinkaan<br />
etäällä Mierasjärven yhtenäisemmästä mäntyalueesta,<br />
kasvaa elinvoimaisia yksittäispuita lämpimällä<br />
hiekkakankaalla, missä sianpuolukka on<br />
paikoitellen runsas.<br />
Ikivanhat yksittäiset männyt voivat olla arvokkaita<br />
maastomerkkejä suunnistajalle lähes<br />
puhtaassa ”omenapuukoivikossa”. Eräs tällainen<br />
oiva suunnistuspuu johdattelee retkeilijän helposti<br />
läheiselle Madjohkan autiokämpälle. Männyn<br />
45
ornitologista arvoa korostaa se, että kalasääski ja<br />
piekana valitsevat mielellään sen vankkaoksaisen<br />
latvuksen pesäalustakseen.<br />
5.4.4 Lehdot ja niityt<br />
Lehdot<br />
Utsjoen länsiosan tunturiylänköä luonnehtivat karu<br />
kallioperä, kuivuudesta ritisevät varpukankaat,<br />
maaston vähäiset korkeusvaihtelut ja talviaikaisen,<br />
kasvillisuutta suojaavan lumipeitteen ohuus. Maisema<br />
on kokenut suuren, tunturimittaritoukkien<br />
aiheuttaman ekokatastrofin. Peninkulmien matkalla<br />
skaidin koivikko on autioitumassa tai vain<br />
hitaasti toipumassa. Maiseman alakuloa säestävät<br />
kapustarinnan surumielinen joiku ja pelästyneen<br />
riekon sydänhermoja koetteleva käkätys.<br />
Puolivaateliaat lehtokasvit kuten metsäimarre<br />
(Gymnocarpium dryopteris), kevätpiippo, nuokkuhelmikkä<br />
(Melica nutans) ja lehtokorte (Equisetum<br />
pratense) ovat altistuneet kuivattaville tuulille.<br />
Aluetta halkovat lukuisat eri syvyiset, ikivanhaan<br />
kallioperään uurtuneet kuru- ja jokilaaksot<br />
tarjoavat huomattavan ja samalla piristävän muutoksen<br />
monotoniseen kasvillisuuteen. Niihin on<br />
keräytynyt ikivanhaa glasifluviaalista ja tuoreempaa<br />
rapautuma-ainesta ravinteiseksi lehtomullaksi<br />
lukuisille vaateliaille, osittain hallanaroillekin kasveille.<br />
Näihin suojaisiin laaksoihin on vähitellen<br />
kehittynyt rehevää lehtokasvillisuutta.<br />
Kevojoen rotkolaaksossa ja eräissä sen sivujokien<br />
kuruissa on hyvin lajirikkaita ranta- ja<br />
pahdanaluslehtoja. Erittäin tunnelmallisia koivulehtoja<br />
on paikoitellen avaran jokilaakson pohjoisosassa<br />
turistireitin ulkopuolella, Tammukkalompolon<br />
(Taabmukluobbal) ja Kevojärven<br />
välillä. Keskikesän helteillä inisevät sääskiparvet,<br />
hihansuista ryömivät mäkärät ja ilkeästi puraisevat<br />
paarmat, (Lapin ”räkkä”), janoavat verta ja<br />
turvottavat silmänalukset. Ne ovat karkottaneet<br />
porolaumat avoimille tunturikankaille. Sinirinnan<br />
ja lapinuunilinnun helisevät säkeet luovat aidon<br />
lehdon tunnelman. Matalat, yksi- ja monirunkoiset<br />
koivut varttuvat yli viisimetrisiksi. Paikoin<br />
sulkeutuneen koivikon rikkovat välillä monilajiset<br />
pajuviidat. Aukkokohdissa on yksittäisiä,<br />
pohjoiseen rotuun kuuluvia kaljulehtisiä pihlajia<br />
(Sorbus aucuparia ssp. glabrata) ja tuuheita katajia.<br />
Eteläistä tuntua luo erityisesti Čársejohkan suulla<br />
levittäytyvä, hankalasti läpäistävä tuomipöheikkö.<br />
46<br />
Useana vuonna runsaasti marjova lapinpunaherukka<br />
(Ribes spicatum ssp. lapponicum) tarjoaa tilhi-,<br />
taviokuurna- ja punakylkirastasparville mieluisaa<br />
ravinnon lisää.<br />
Sinipuna- tai valkokukkainen metsäkurjenpolvi<br />
(Geranium sylvaticum), Lapin maakuntakukaksi<br />
valittu kullero, piikitön huopaohdake (Cirsium<br />
helenioides), porojen kaihtama mesiangervo (Filipendula<br />
ulmaria) ja tuuhealehtinen korpikastikka<br />
muodostavat Kevojoen alajuoksun lehtoja hallitsevia<br />
suurruohostoja. Näiden lomassa on yleisesti<br />
avoimille paikoille hakeutuvien mesimarjan, lillukan<br />
ja keltakukkaisen lapinorvokin (Viola biflora)<br />
hajanaisia kasvustoja. Niin ikään Kevojoen suupuolen<br />
koivu- ja pajuviitojen lajistoon kuuluvat,<br />
kookaskasvuiset, enemmän loppukesällä kukkivat<br />
porojen suosima peuranvirna (Astragalus frigidus),<br />
harvalukuinen siperiansinivalvatti (Lactuca sibirica),<br />
nuokkuvalatvainen röyhypiippo (Luzula parviflora),<br />
koristeellinen rantatädyke (Veronica longifolia) ja<br />
saamelaisten herkkukasvina pitämä väinönputki<br />
(Angelica archangelica). Erityisesti on syytä mainita<br />
Tenon vesistön reheviin rantatörmiin esiintymisessään<br />
rajoittunut keminängelmä (Thalictrum<br />
minus ssp. kemense), jota arvostettu kasvitieteilijä,<br />
”grand old man” Göran Wahlenberg läpikulkumatkallaan<br />
ihasteli lähialueen Keneskosken lehdossa<br />
vuonna 1802. Runsaasta saravalikoimasta<br />
voidaan mainita viehättävä siperiankirjosara<br />
(Carex norvegica ssp. inferalpina), joka aikaisemmin<br />
tunnettiin nimellä taigasara (C. media).<br />
Kevo- ja Cuoggájoen rantalehdoissa kasvaa<br />
useita Etelä-Suomen rehevistä metsistä tuttuja lajeja,<br />
esim. aikaisemmin mainittu nuokkuhelmikkä,<br />
koiranvehnä (Elymus caninus), korpi-imarre (Phegopteris<br />
connectilis) ja huojuvakortinen lehtotesma<br />
(Milium effusum). Runsaasta pajuvalikoimasta mainittakoon<br />
puumaiseksi varttuva outapaju (Salix<br />
myrsinifolia ssp. borealis) ja matala, hohtavan harmaalehtinen<br />
villapaju. Kämmekkäkasvien ryhmä<br />
on heikosti edustettuna. Harajuuri (Corallorhiza<br />
trifida), herttakaksikko (Listera cordata) ja pussikämmekkä<br />
(Coeloglossum viride) sekä oudon hentoinen<br />
maariankämmekkä (Dactylorhiza maculata)<br />
jäävät helposti huomaamatta pienuutensa ja vähälukuisuutensa<br />
takia.<br />
Rantalehtojen lajistoon voidaan lisätä vielä<br />
tunturiängelmä (Thalictrum alpinum), paikoittain<br />
runsaanakin kasvava mereisten koivikoiden ruohokanukka<br />
(Cornus suecica), kuivahkoilla jokitöyräillä<br />
viihtyvä ahomatara (Galium boreale), hyvin
epätasaisesti levinnyt kellosinilatva (Polemonium<br />
acutiflorum), lapinlemmikki (Myosotis decumbens) ja<br />
karummallakin alustalla toimeentuleva lapinkuusio<br />
(Pedicularis lapponica).<br />
Tunturiseutujen lehtoja yleisesti luonnehtiva<br />
isoalvejuuri (Dryopteris expansa) on alueella yllättävän<br />
vähälukuinen. Myös kotkansiiven (Matteuccia<br />
struthiopteris) ja soreahiirenportaan (Athyrium filixfemina)<br />
kasvustot ovat varsin pieniä.<br />
Koivikon lomasta erottuvat suorarunkoiset<br />
haavat reunustavat paikoitellen laaksojen ylärinteitä.<br />
Tunturimittarin tuhot eivät koskettaneet niitä.<br />
Eräässä Kevojoen kanjonin latvaosan haavikossa<br />
on Inarin Lapin ainoa suippohärkylän (Polystichum<br />
lonchitis) esiintymä ja samoilla seuduilla, eräässä<br />
kurulehdossa myyränportaan (Diplazium sibiricum)<br />
suojaisa kasvupaikka. Varsinaisten pahtalehtojen<br />
lajistoa käsitellään lähemmin kappaleessa 5.4.8.<br />
Lehtojen runsaasta sammalvalikoimasta mainittakoon<br />
eteläisinä lajeina pidetyt lehtohaivensammal<br />
(Cirriphyllum piliferum), palmusammal<br />
(Climacium dendroides), metsäliekosammal (Rhytidiadelphus<br />
triquetrus), ruusukesammal (Rhodobryum roseum),<br />
silosuikerosammal (Brachythecium velutinum),<br />
sinilehväsammal (Mnium stellare) sekä erityisesti<br />
Pohjois-Suomen jokivarsilehtojen pohjanlehväsammal<br />
(Plagiomnium curvatulum) ja tulvasammal<br />
(Myrinia pulvinata).<br />
Lehtoniityt<br />
Koivuvyöhykkeessä on kapea-alaisia lehtoniittylaikkuja<br />
puro- ja jokivarsien tuntumassa. Niiden<br />
pensaskerrosta hallitsevat usein monirotuinen<br />
kalvaspaju (Salix hastata) ja vaihtelevan näköinen<br />
ja -kokoinen kataja. Kenttäkerroksen tavallisimpia<br />
lajeja ovat metsäimarre ja metsäkorte (Equisetum<br />
sylvaticum) sekä nuokkuhelmikkä ja tuppisara. Keräpääpoimulehden<br />
(Alchemilla glomerulans) esiintyminen<br />
viittaa lievään lähteisyyteen. Väriä ja iloisempaa<br />
ilmettä lehtokoivikolle tuovat puolestaan<br />
lapinkuusio sekä metsätähti ja ruohokanukka.<br />
Alempana jokilaaksoissa, lehtojen läheisyydessä<br />
on paikallisen väestön hyödyntämiä ruohoisia<br />
niittyjä. Pienikokoiset, kilpailukyvyltään heikot<br />
lajit leviävät mielellään näille reheville laidunniityille.<br />
Vapaammassa elinympäristössä ne kykenevät<br />
valtaamaan enemmän kasvutilaa kuin puu- ja<br />
pensaskerroksen tai suurruohoston varjostamassa<br />
kasvillisuudessa. Tällaisille porojen lannoittamille,<br />
puoliavoimille niityille ja kentille ovat levinneet<br />
kulleron ja huopaohdakkeen ohella lapinorvokki,<br />
keväthanhikki (Potentilla crantzii), munuaispoimulehti<br />
(Alchemilla murbeckiana), pohjantähkiö, lapinvehnä<br />
(Elymus mutabilis), polkusara ja joskus valkokukkainen<br />
kissankello (Campanula rotundifolia).<br />
Niityn kasvipeitettä piristävät myös pikkulaukusta<br />
vaivoin erottuva lapinlaukku (Rhinanthus groenlandicus),<br />
valko- ja punasävyisin mykeröin koreileva<br />
siankärsämö (Achillea millefolium) ja kookkaampina<br />
kaunottarina kellosinilatva ja keminängelmä.<br />
5.4.5 Rantakasvillisuus<br />
Tunturi-Lapissa veden äärellä olevat kasvupaikat<br />
ovat yleensä hyvin epävakaita ja herkkiä äkkinäisille<br />
muutoksille. Vuosittain toistuvat tulvat ja jääeroosio<br />
raastavat rajusti vuolasvirtaisten jokien ja<br />
purojen litoraalivyöhykettä. Tästä syystä kasvipeite<br />
on näillä paikoilla hyvin aukkoista ja lajistoltaan<br />
kirjavaa. Tilanteesta hyötyvät erityisesti kilpailukyvyltään<br />
heikot lajit, joiden tieltä vesimassat ovat<br />
pyyhkäisseet pois mm. tukahduttavan pensaskerroksen.<br />
Kevättulvien koettelemaan rantavyöhykkeeseen<br />
kulkeutuu diasporeja mitä erilaisimmista<br />
kasviyhdyskunnista. Varsinaisilla maaperätekijöillä<br />
ei näytä olevan kovinkaan suurta merkitystä<br />
kasviyhdyskuntien muodostumiseen.<br />
Kuningas Kaarle XII:n kunniaksi nimetty<br />
kaarlenvaltikka (Pedicularis sceptrum-carolinum) on<br />
ylväimpiä kivisten tulvarantojen lajeja. Etenkin<br />
Gamajohkan ja Čársejohkan jokiuomissa sen<br />
kukkavanoja ja lehtiruusukkeita näkee sadoittain.<br />
Harjukankaiden tunturikurjenherne (Astragalus<br />
alpinus) on hiekkaisten jokisärkkien koriste.<br />
Oksaalihappopitoisella haprolla (Oxyria digyna) on<br />
Tenon laakson ulkopuolella lukuisia kasvupaikkoja<br />
esim. Kevojoen ja Áhkojohkan soraikoissa.<br />
Varsin vaatimattoman näköinen ja herkästi katkeileva<br />
kirjokorte (Equisetum variegatum) hakeutuu<br />
aivan vesirajaan. Aina niukkana kasvava rantakanankaali<br />
(Barbarea stricta) vaihtaa vuosittain kasvusijojaan.<br />
Sini- ja valkoyökönlehti (Pinguicula vulgaris,<br />
P. alpina) kasvavat usein rintarinnan tulvakivikoissa<br />
ja koskikallioilla. Niiden kukkimattomien<br />
yksilöiden tunnistaminen voi tuottaa päänvaivaa<br />
asiantuntijallekin. Soiden turvepinnoilla viihtyvä<br />
karhunruoho on yllättävän tavallinen rantakivien<br />
väliköissä. Tenon sekä Inari- ja Utsjoen sora- ja<br />
hiekkarantoja somistava, yö- ja päiväperhosia<br />
houkuttava tenonajuruoho (Thymus serpyllum ssp.<br />
tanaënsis) on harvinaisen hyvin tulvaa sietävä. Sen<br />
47
eunaesiintymät ovat Kevojärven länsirannalla<br />
Kevonsuussa.<br />
Tuiki tavallisia rantavyöhykkeen lajeja kaikkialla<br />
Paistunturi–Kevo-alueella ovat mm. luhtamatara<br />
(Galium uliginosum), tunturihärkki (Cerastium<br />
alpinum), vilukko (Parnassia palustris) ja synkänsävyinen<br />
punakko (Bartsia alpina). Matalakasvuinen<br />
kuolanharmaaleppä (Alnus incana ssp. kolaënsis)<br />
muodostaa paikoin koskisilla ja kallioisilla rannoilla<br />
kalansavustukseen käytettyjä tiheikköjään.<br />
Aitoalpiiniset regio alpinan kasvit antavat mielenkiintoisen<br />
lisän monimuotoiseen lajivalikoimaan.<br />
Karuja ja kuivia tunturien lakiosia välttääkseen<br />
ne ovat hakeutuneet pysyvästi kosteisiin ja kohtalaisen<br />
ravinteisiin kurulaaksoihin ala-alpiinisen<br />
”kellari-ilmaston” (regio alpina descensa) vaikutuspiiriin.<br />
Esim. Kevojoen eteläosan kylmänhuuruisissa<br />
kiveliöissä tapaa sini- ja nuokkurikkoa (Saxifraga<br />
oppositifolia, S. cernua) ja ääriarktista napakinnassammalta<br />
(Scapania spitsbergensis).<br />
Pienten järvien ja lampien rannat ovat usein<br />
vahvasti soistuneita. Jääeroosio pyrkii routimaan<br />
niitäkin. Sara- ja heinäkasvien mättäiköt pitävät<br />
kuitenkin pintansa. Jouhivihvilä (Juncus filiformis)<br />
ja luhtakastikka (Calamagrostis stricta) reunustavat<br />
luhtarantoja. Luhtavillan (Eriophorum angustifolium)<br />
rinnalla töppövilla (E. scheuchzeri) on silmiähivelevän<br />
tyylikäs ”pumpulipallo”. Kovemmalla<br />
kivennäismaalla rantapalteissa on tupasluikan<br />
(Trichophorum cespitosum) mättäitä. Valtalajeihin<br />
kuuluu myös tupassara.<br />
Rantavyöhykkeen lajistoon voitaisiin lisätä<br />
myös hiekansekaisilla mutarannoilla matalassa<br />
vedessä kasvavat rantaleinikki (Ranunculus reptans),<br />
äimäruoho (Subularia aquatica) ja hapsiluikka (Eleocharis<br />
acicularis). Niitä käsitellään kuitenkin lähemmin<br />
seuraavassa, Vesikasvillisuus-luvussa.<br />
5.4.6 Vesikasvillisuus<br />
Itäistä erämaata – Kaldoaivia – luonnehtii erikokoisten<br />
järvien ja lampien runsaus. Paistunturi–Kevo-ylänköä<br />
puolestaan vesialtaiden vähyys.<br />
Suurempia järviä edustavat ainoastaan Luomusjärvet,<br />
linnustoltaan rikas Piesjärvi, Sávzajávri,<br />
Vuogojávri ja Paltonjärvet (Stuorra Bálddotjávri<br />
ja Vuolimus Bálddotjávri). Muutamissa joissa<br />
on lisäksi hidasvirtaisia, järvimäisiä laajentumia,<br />
lompoloita ja laguuneja. Näistä voidaan mainita<br />
Kevojoen Pikku-Kevojärvi, Puurasjärvi ja vaikuttavan<br />
kaunis Njaggaljärvien jono sekä Cuok-<br />
48<br />
kajohkan pitkänomaiset jokijärvet, suurimpana<br />
Cuokkasisjávrrit etelässä. Pieni, matalien järvien<br />
ja lampien tihentymä sijaitsee Siikajärven–Pieran-<br />
Marin jängän seudulla erämaan kaakkoisosassa<br />
Utsjoen ja Inarin kuntien rajan tuntumassa. Pohjoisosan<br />
”alppijärvistä” merkittävimmät ovat<br />
Goahppelašjávri ja Varddoaijávri. Erikoisuutena<br />
mainittakoon Karigasniementien tuntumassa<br />
oleva laaja Sulaojan lähde, jonka kasvillisuus on<br />
vasta nyt tutkimusten alla. Varsinaisia vesikasvitutkimuksia<br />
ei alueella ole suoritettu. Viereisen<br />
Utsjokilaakson Kevojärven ja Mantojärven (Maddajávri)<br />
vesikasvillisuuskartoitukset ovat tärkeitä<br />
vertailukohteita Paistunturi–Kevo-alueen hydrofyyttilajiston<br />
käsittelyssä.<br />
Ranta- ja vesikasvillisuuden rajanveto ei ole<br />
mitenkään jyrkkä. Monet yleiset saralajit, esim.<br />
pullosara (Carex rostrata), vesisara ja jouhisara<br />
voitaisiin yhtä hyvin käsitellä rimpisoiden ja luhtarantojen<br />
yhteydessä. Sama koskee myös aivan<br />
hydrolitoraalin rajavyöhykkeessä suikertelevaa, nivelkohdista<br />
juurehtivaa rantaleinikkiä ja parin tuuman<br />
mittaista, naskalilehtistä äimäruohoa. Hiuksenhienovartinen<br />
ja -lehtinen hapsiluikka vaatii jo<br />
enemmän huomiokykyä, kun sitä yrittää kalastaa<br />
haran samentamasta vedestä. Kaikki mainitut lajit<br />
ovat ekologisesti määriteltyinä amfiibisia, vedessä<br />
ja maalla toimeentulevia kasveja. Syvemmässä vedessä<br />
ne jäävät useimmiten kukattomiksi.<br />
Lapin maaperä on kauttaaltaan karua eikä<br />
siitä liukene ympäröiviin vesiin juurikaan ravintosuoloja<br />
(elektrolyyttejä). Happamuus heijastuu<br />
erityisesti alueen järviin, sillä ne ovat miltei poikkeuksetta<br />
kirkasvetisiä, oligotrofisia. Rannat ovat<br />
pitkälti aivan kasvittomia ja vain suojaisissa lahdissa<br />
ja poukamissa on saravaltaisia, vesipääskylle<br />
soveltuvia piilo- ja pesäpaikkoja.<br />
Veden kuultavuudesta, happipitoisuudesta ja<br />
saasteettomuudesta johtuen järvisätkin (Ranunculus<br />
peltatus ssp. peltatus) ja ruskoärviä (Myriophyllum<br />
alterniflorum) ovat alueella edelleenkin yleisiä. Lämpiminä<br />
kesinä ja matalan veden kausina ne voivat<br />
kukkia runsaastikin suojaisissa poukamissa, esim.<br />
Pikku-Kevojärvessä ja Vuogojávrissa. Paikoitellen<br />
heinä- ja purovitakin (Potamogeton gramineus,<br />
P. alpinus) ehtivät kukalle matalammissa suvantokohdissa.<br />
Pieniä lampareita suosivan ranta- eli<br />
vaaleapuntarpään täällä vallitseva vesimuoto (Alopecurus<br />
aequalis f. natans) voi peittää koko lammen<br />
pinnan pitkillä kelluslehdillään. Pienten lampareiden<br />
tyyppilajeihin kuuluvat myös pikku- ja poh-
janpalpakko (Sparganium natans, S. hyberboreum),<br />
ravinteisuudesta pitävä pikkuvita (Potamogeton<br />
berchtoldii) ja jo aikaisemmin mainitut rantaleinikki,<br />
äimäruoho ja hapsiluikka. Elottoman tuntuisissa<br />
rakkalammissa ainoana hydrofyyttinä voi kasvaa<br />
tumma- tai vaalealahnanruoho (Isoëtes lacustris, I.<br />
echinospora). Niiden olemassaolon paljastavat usein<br />
vain vesilintujen ja kahlaajien irrottamat versonkappaleet.<br />
Isompien järvien (Vuogojávri, Luomusjärvet)<br />
ja hidasvirtaisten jokisuvantojen matalassa rantavedessä<br />
on sarakasvustojen lomassa vyömäisiä<br />
järvikortteen (Equisetum fluviatile) ja vesikuusen<br />
(Hippuris vulgaris) kasvustoja. Syvemmällä ulapalla<br />
viihtyy nauhalehtinen kaitapalpakko (Sparganium<br />
angustifolium). Mahtavia, kelluvia lauttoja muodostavat<br />
raate (Menyanthes trifoliata) ja kurjenjalka<br />
(Potentilla palustris) uhkaavat muuttaa matalan lammen<br />
vetiseksi luhdaksi. Satunnaisilla haranvedoilla<br />
on voitu todistaa, että Lapin kylmistä vesistä<br />
kärsivät ja lähes säännöllisesti kukattomiksi jäävät<br />
iso- ja pikkuvesiherne (Utricularia vulgaris, U. minor)<br />
sekä kasvittomiin kohtiin hakeutuva hentosätkin<br />
(Ranunculus confervoides) kuuluvat mm. Kevojoen<br />
vesikasvistoon. Voimakasvirtaisissa joissa ja lumenviipymiltä<br />
laskevissa puroissa näkee hentovartista<br />
pohjanluhtalitukkaa (Cardamine pratensis<br />
ssp. polemonioides) ja ohutlehtistä, nivelkohdista<br />
juurehtivaa upos- eli purorentukkaa (Caltha palustris<br />
ssp. radicans).<br />
Kokonaisluetteloa voidaan vielä täydentää<br />
vedenalaisilla kivillä ja puiden juurilla kasvavilla<br />
sammalilla: iso- ja virtanäkinsammal (Fontinalis antipyretica,<br />
F. dalecarlica), koski- ja puropaasisammal<br />
(Schistidium agassizii, S. rivulare), pohjan- ja koukkupurosammal<br />
(Hygrohypnum alpestre, H. ochraceum),<br />
koskikoukkusammal (Dichelyma falcatum) ja useat<br />
sirppisammalet (Warnstorfia spp., Drepanocladus<br />
spp.). Haraustulosten perusteella Kevojoen suvantokohdissa<br />
kasvaa myös joitakin näkinpartaisleviä<br />
(Chara spp., Nitella spp.).<br />
5.4.7 Suot<br />
Erilaisia soita on Paistunturi–Kevo-alueella<br />
kaikkialla, mutta niiden osuus on suurin alueen<br />
kaakkoiskulmassa, missä sijaitsevat erämaahan rajoittuvat<br />
Pieran-Marin jängän soidensuojelualue<br />
ja Hanhijängän–Pierkivaaranjängän soidensuojelualue.<br />
Myös alueen lounaiskulmassa on runsaasti<br />
soita. Siellä on esim. hajanainen erämaa-alueen<br />
ulkopuolella oleva Piessuon–Luomusjoen soidensuojelualue.<br />
Erilaisten soiden osuus koko alueesta<br />
on 365 km² eli noin viidennes (Sihvo 2002). Alueen<br />
pohjoisosissa vallitsevat palsasuot, etelä- ja<br />
kaakkoisosissa aapasuot.<br />
Aapasuot<br />
Aapasuot muistuttavat monessa suhteessa pieniä<br />
nevarämeitä ja ovat tyypillisiä Metsä-Lapille, mutta<br />
niitä esiintyy suunnilleen Petsikosta eli Utsjoen<br />
ja Inarin kunnanrajasta etelään. Raja on yleensä<br />
vedetty Syysjärven eteläpuolelta tien suuntaisesti<br />
Iijärvelle ja se noudattelee melko tarkoin männyn<br />
pohjoista metsänrajaa. Saamen kielessä aapasuota<br />
tarkoittavat nimet jeaggi ja jeggi on usein suomennettu<br />
sanalla jänkä.<br />
Inarin Lapin aapasuot ovat vain pieni osa<br />
kaikista Peräpohjolan ja Etelä-Lapin aapasoista.<br />
Paistunturin alueen aapasoiden osuus kaikista<br />
Suomen soista on vähäinen, alle prosentti.<br />
Paistunturi–Kevo-alueen eteläosissa saattaa<br />
aapasoiden reunaosissa nähdä, miten pientä tunturikoivuryhmää<br />
ympäröi roudan muokkaama<br />
kasviton reunus. Sen ulkopuolella alkaa puuton<br />
avosuo sekä aapasoille ominaiset vetiset rimmet<br />
ja niitä halkovat jänteet, jotka saattavat hyvällä onnella<br />
kestää kulkijankin. Rimmet eivät kestä kulkijaa,<br />
eivät varsinkaan jos niillä kasvaa pitkälehtikihokkia<br />
tai kaksikkovihvilää (Juncus biglumis).<br />
Tyypillisimmät rimpien lajit ovat suuria saroja,<br />
joita paikallisessa kielenkäytössä kutsutaan heiniksi,<br />
esim. vesisara, pullosara, aapasara (Carex<br />
rotundata) ja luhtavilla. Kulkijan kannattaa opetella<br />
erottamaan läheiset, jopa keskenään risteytyvätkin,<br />
aapa- ja pullosara toisistaan jo matkan<br />
päästä, sillä astuessaan varomattomasti pullosarakasvustoon<br />
hän saa takuuvarmasti suovettä yli<br />
saappaanvarren, kun taas aapasarakasvuston yli<br />
saattaa selvitä kuivin jaloin. Kenkäheinäksi sanotaan<br />
paikallisesti vesisaran, pullosaran ja suuria<br />
mättäitä muodostavan tupassaran kuivattavia lehtiä.<br />
Tupassarakko on kulkemiseen hyvin epävarmaa,<br />
sillä koko mätäs saattaa hetkessä notkahtaa<br />
pois kulkijan alta, jolloin hän suistuu polvilleen<br />
edessään odottavaan rimpeen.<br />
Rimpien ja mätäspintaisten jänteiden välissä<br />
on myös pieniä lampareita, joissa saattaa nähdä<br />
kauniin keltakukkaisen rimpivesiherneen (Utricularia<br />
intermedia). Sen hienoissa lehtiliuskoissa on<br />
pieniä rakkuloita, joilla se pyydystää ravinnok-<br />
49
seen pieniä vesikirppuja ja muita varomattomia<br />
eläimiä. Rimpien reunoilla voi kasvaa jopa harvinainen<br />
eteläisluontainen leväkkö (Scheuchzeria<br />
palustris). Samoin isokarpalo kasvaa alueen eteläosissa<br />
vetisissä rimmissä. Paljaan mudan päällä<br />
kilpailevat usein niin ikään hyönteisiä pyydystävä<br />
pitkälehtikihokki ja jo edellä mainittu, hennon<br />
saran näköinen kaksikkovihvilä. Jänteiden rahkasammalmättäillä<br />
kilpailevat sellaiset varvut<br />
kuin suopursu, suokukka sekä vaivaiskoivu, joista<br />
viimemainittu sekoitetaan usein yleiskielessä<br />
tunturikoivuun: vaivaiskoivu on enintään noin<br />
puolimetrinen varpu, kun taas tunturikoivu on<br />
yli kaksimetrinen pensasmaisesti kasvava puu.<br />
Jänteiden mätäspinnoilla kasvaa niin ikään<br />
pieniä hyönteisiä saalistava pyöreälehtikihokki<br />
(Drosera rotundifolia) sekä erityisen runsaana etelänvariksenmarja<br />
(Empetrum nigrum ssp. nigrum).<br />
Viimeksi mainitulla, kuiviin kasvupaikkoihin sopeutuneella<br />
marjalajilla on Paistunturi–Kevo-alueella<br />
kaksi täysin erilaista kasvupaikkaa: hiekkaiset<br />
joentörmät ja rahkamättäät. Tarkemmin ajatellen<br />
myös rahkamättäät ovat fysiologisesti kuivia kasvupaikkoja.<br />
Mutta paras viimeiseksi: aapasoiden jänteiden<br />
laidat ovat usein suomuuraimen eli hillan kasvupaikkoja,<br />
ja hillanpoiminnan taloudellinenkin<br />
merkitys alueella on huomattava.<br />
Palsasuot<br />
Palsasuot ovat yleisiä Paistunturi–Kevo-alueen<br />
pohjoisosissa. Niiden syntyä selostaa esim. Johansson<br />
(2005). Palsasuot luetaan alaryhmänä<br />
aapasoihin. Yksi alueen laajimmista palsasoista<br />
on Liŋkinjeaggi.<br />
Palsasoiden eteläraja sattuu suurin piirtein<br />
yksiin männyn pohjoisen metsänrajan kanssa<br />
(Ruuhijärvi 1960: 222). Pohjoisessa ne ulottuvat<br />
alueestamme vielä pohjoiseen, aina Ruijan Varanginvuonoon,<br />
Tanavuonoon ja Porsangerinvuonoon<br />
saakka (Vorren 1967). Männyn pohjoisen<br />
metsänrajan pohjoispuolinen alue, subarktinen<br />
alue eli Tunturi-Lappi, onkin oikeastaan kokonaan<br />
palsasuoaluetta (Tynys 2004).<br />
Palsa on korkea turvemätäs, jonka sisusta on<br />
ikiroudassa, toisin sanoen ainaisessa jäässä. Jotta<br />
palsa syntyisi, pitää vuoden keskilämpötilan olla<br />
alhaisempi kuin -1°. Palsan sisustan muodostaa<br />
yleisimmin turve. Norjassa Ruijan palsoissa voi<br />
keskellä olla myös hieno hiekkasydän. Palsojen<br />
50<br />
korkeus on yleensä metrin vaiheilla, mutta Paistunturi–Kevo-alueen<br />
korkeimmat palsat ovat<br />
noin viisi metriä korkeita. Vanhetessaan palsat<br />
saattavat revetä, jolloin tummaksi lahonnut turvesisusta<br />
paljastuu. Repeämisen jälkeen sisus on<br />
alttiina auringon valolle ja alkaa hiljalleen sulaa.<br />
Tunnetuimmat palsasuoalueet ovat Paistunturien<br />
ja Jeskadam-tunturien väliin jäävät Njiljohmohkejeaggi<br />
ja Liŋkinjeaggi sekä erämaa-alueen<br />
kaakkoisnurkkaukseen rauhoitettu Pierkivaaranjänkä.<br />
Palsaa ympäröi yleensä rengasmainen rimpi,<br />
jossa luonteenomaisina lajeina ovat vesisara, pullosara<br />
ja aapasara, valko- ja monitähkäinen luhtavilla<br />
sekä kauniin ruskea yksitähkäinen, ruostevilla<br />
(Eriophorum russeolum). Rimmen ulkopuolella<br />
on kaistale rämettä, jota taas seuraa rimpi ja uusi<br />
palsa.<br />
Varsinaisten palsasoiden reunoilla on Utsjoella<br />
yleisesti pounikoita. Pounikolla tarkoitetaan aapasuota,<br />
jossa mättäät ovat silmiinpistäviä, mutta<br />
ne eivät ole vielä kehittyneet palsoiksi. Pounikot<br />
ovat rahkasammalten ja alueella yleisten varpujen<br />
(vaivaiskoivu, juolukka, suopursu, suokukka,<br />
pohjanvariksenmarja) peittämiä.<br />
Lähteiköt ja lähdesuot<br />
Lähdevesien vaikutus ulottuu usein kauas lähteensilmän<br />
ja lähdepuron ulkopuolelle, vaikka<br />
lähteisyys näkyy suoraan vain kosteina tihkupintoina<br />
koivikko- ja pajukkorinteillä, jokitörmissä<br />
ja lettomaisten soiden laiteilla sekä lähdepurojen<br />
äärellä olevilla niityillä. Jyrkähköillä laaksonrinteillä<br />
tihkuvesipinnat ravitsevat ainakin törmän<br />
alarinteillä, jonne kehittyy lehtokorpimaista kasvillisuutta.<br />
Oligotrofisilla karukkokankailla lähdevedet<br />
tarjoavat vaateliaillekin kasveille, kalkinsuosijoille<br />
ja ravinteisuutta suosiville, riittävän ravinteisen<br />
kasvualustan. Siksi lähteikköjen ja lähdepurojen<br />
kasvipeitekin eroaa yleensä huomattavasti lähiympäristön<br />
kasvilajistosta. Huomattavimmat<br />
erot ovat sammalpeitteen koostumuksessa. Hyvä<br />
esimerkki tällaisesta lähdepuron kostuttamasta<br />
rinteestä on Kevojen laakson Taabmukluobbalin<br />
itärannalla. Siellä lapinlinnunsilmä (Chrysosplenium<br />
tetrandrum), tunturipitkäpalko (Arabis alpina) sekä<br />
pohjan- ja hetehorsma (Epilobium hornemannii, E.<br />
alsinifolium) kasvavat poikkeuksellisen runsaina<br />
likomärässä sammalikossa, jonka muodostavat
purosuikerosammal (Brachythecium rivulare), lettohiirensammal<br />
(Bryum pseudotriquetrum), hetehiirensammal<br />
(B. weigelii), hetekuirisammal (Calliergon<br />
giganteum), lettokuirisammal (C. richardsonii), lettoväkäsammal<br />
(Campylium stellatum), lettokilpisammal<br />
(Cinclidium stygium), kairanukkasammal<br />
(Dicranella palustris), kampasammal (Helodium<br />
blandowii), tihkunuijasammal (Meesia uliginosa),<br />
särmälähdesammal (Philonotis seriata), lettolehväsammal<br />
(Rhizomnium pseudopunctatum) ja lukuisat<br />
maksasammalet. Vastaavanlaisia lähdepurkautumia<br />
on muuallakin Kevojoen, Goahppelašjohkan<br />
ja Cuokkajohkan rinteillä. Tällaisilla paikoilla voi<br />
tavoittaa vuoriloikon (Cystopteris montana), verkkolehtipajun<br />
(Salix reticulata), tähtirikon (Saxifraga<br />
stellaris), lapinesikon (Primula stricta) tai pohjanruttojuuren<br />
(Petasites frigidus).<br />
Luomusjärvien eteläpuolella on laaja, huonosti<br />
tutkittu Sulaojan lähteikkö. Paikallisia tunturilähteitä<br />
esiintyy erityisesti alpiinisessa vyöhykkeessä,<br />
missä kylmänhuuruisten lähdevesipurkautumien<br />
partaalla viihtyvät lumihärkki (Cerastium cerastoides),<br />
närvänä (Sibbaldia procumbens), purorikko<br />
(Saxifraga rivularis) ja ruusujuuri (Rhodiola rosea).<br />
Lettokorpia on muutamien lähteiden välittömässä<br />
läheisyydessä tunturikoivikoissa, joissa pensaskerroksen<br />
muodostavat pääasiassa Tunturi-Lapille<br />
ominaiset harmaapajut, tunturipaju (Salix glauca),<br />
pohjanpaju (S. lapponum) ja villapaju sekä kiiltävälehtiset<br />
letto- ja kiiltopaju. Kenttäkerroksen hallitsevia<br />
lajeja ovat lukuisat sarat, kuten tupassara,<br />
töppövilla, sykeröpiippo (Luzula sudetica) ja useat<br />
vihvilät (Juncus biglumis, J. triglumis). Mutaisemmissa<br />
rimpipainanteissa pohjanleinikki (Ranunculus hyperboreus)<br />
voi olla jopa peittävä. Turvekerros on ohut<br />
ja pohjakerroksen muodostavat sirppisammalet<br />
(Warnstorfia sarmentosa, W. exannulata), kultasirppisammal<br />
(Loeskypnum badium), rassisammal (Paludella<br />
squarrosa) ja eräät vaateliaat rahkasammalet<br />
(Sphagnum teres, S. warnstorfii). Erikoismaininnan<br />
ansaitsevat purojen ja jokien varsilla tavattavat<br />
pajukko–vaivaiskoivu-lähdesuot, joilta voi löytää<br />
lapinleinikin (Ranunculus lapponicus) ja viitasaran<br />
(Carex tenuiflora) jopa rinnakkain kasvavina.<br />
5.4.8 Pahdat<br />
Lapin pahdat, jyrkät, paikoin pystysuorat ja jopa<br />
ylikaltevat kallionseinämät pengermineen ja<br />
ulokkeineen, ovat jännittävän salaperäisiä, mutta<br />
samalla äärimmäisen hankalia ja jopa hengenvaarallisia<br />
tutkimuskohteita. Osaksi miltei luoksepääsemättömät<br />
hyllyköt tarjoavat epävakaita<br />
kasvupaikkoja ankariin olosuhteisiin sopeutuneille<br />
lajeille. Pahtaseinämästä vyöryy jatkuvasti<br />
lämpö- ja jäätymisrapautumisen irrottamaa kiviainesta,<br />
joka ajan mittaan muodostaa rinteiden<br />
alaosaan mahtavan lohkareikkokivikon eli rakan.<br />
Lohkareiden koko riippuu kallioperän kovuudesta<br />
ja liuskeisuudesta. Aivan pahtaseinämän juurelle<br />
on kertynyt hienompaa maa-ainesta, mikä<br />
koostuu osaksi vanhasta glasifluviaalisesta moreenista<br />
ja sen päälle kertyneestä tuoreemmasta<br />
rapautuma-aineksesta. Rinteiltä valuvat elektrolyyttipitoiset<br />
tihkuvedet suodattuvat tässä vyöhykkeessä,<br />
jolloin muodostuu vähitellen hedelmällistä<br />
ruskomaannosta. Lopulta syntyy kapea-alainen<br />
pahtalehto. Lehdon ravinteisen multakerroksen<br />
paksuutta lisäävät lehtipuiden, lähinnä koivun,<br />
haavan ja pihlajan lahoava lehtikarike. Karikkeen<br />
lahoamista edistää myös kasvukauden aikainen,<br />
laakson pohjalle keräytynyt lämmin, mikroeliöstön<br />
hajotustoimintaa tehostava pienilmasto.<br />
Kaikkein edustavimmat pahdat talusrinteineen<br />
löytyvät Kevojoen pohjoisosan U-laaksosta, missä<br />
yli kilometrin pituinen Liŋkebákti on laajoine rakkalouhikkoineen<br />
koko läntisen Utsjoen edustavin<br />
ja lajirikkain kalliojyrkänne, ns. etelävuori. Muita<br />
Kevojoen itärannan merkittäviä kalliojyrkänteitä<br />
ovat Kotkapahta, Könkäänpahta, Gorzebákti,<br />
Tammukkapahta, Njaggalpahdat ja lukuisat<br />
kallioseinämät kanjonin eteläosassa. Pienempiä<br />
pahtoja on toki monin paikoin muissakin jokilaaksoissa,<br />
mm. Cuokkajohkan, Leammašjohkan,<br />
Áhkojohkan, Čársejohkan ja Goahppelašjohkan<br />
varrella sekä Gistuskáidin pohjoiseen viettävillä<br />
rinteillä.<br />
Osa pahtapengermistä pysyy lähes koko<br />
vuoden lumettomina, joten ne tarjoavat kovista<br />
51
pakkasista huolimatta ympäristöään pitemmän<br />
kasvukauden. Monilla pahtakasveilla on kukkaaiheet<br />
syksystä asti valmiina odottamassa kevään<br />
tuloa. Pahtaseinämän kasvipeite joutuu kokemaan<br />
keväisin kovia. Skaidilta vyöryvien lumien sulamisvesien<br />
irrottamat kivi- ja soralaviinit raastavat<br />
rinteiden kasvipeitettä rajusti. Pahtojen lajivalikoimaan<br />
vaikuttavat paljon myös rinteen ekspositio,<br />
valoisuusaste ja valuvesien määrä sekä eräissä tapauksissa<br />
myös pengermillä pesivien piekanan,<br />
ampuhaukan ja räystäspääskykolonioiden tiputtama<br />
”guano”, mikä lannoittaa pahdanalusten kasvillisuutta.<br />
Lintulannoituksesta selvästi hyötyviä<br />
nitrofiilisia lajeja ovat pahtalehtojen ja rinnekivikoiden<br />
asukit, kuten kalliosirkunjyvä (Lappula<br />
deflexa), miltei poltinkarvaton pohjannokkonen<br />
(Urtica dioica ssp. sondenii) ja peltohanhikki (Potentilla<br />
norvegica). Jopa piha- ja heinätähtimö viihtyvät<br />
pahdoilla kaukana asutuksesta. Kryptogaamien,<br />
sammalten ja jäkälien, joukossa on lukuisia linnunlannan<br />
suosijoita, ornitokoprofiileja, kuten<br />
hiirensammalia (Bryum archangelicum, B. argenteum),<br />
hiippasammalia (Orthotrichum pylaisii, O. rupestre),<br />
paasi- ja partasammalia (Schistidium apocarpum,<br />
Syntrichia ruralis) sekä keltajäkäliä (Xanthoria candelaria,<br />
X. elegans, X. sorediata) ja laakajäkäliä (Physcia<br />
dubia, Physconia detersa).<br />
Tyypillisiä pahtapengermien ja talusrinteiden<br />
putkilokasveja Kevojoen laakson kolmella pohjoisimmalla<br />
pahdalla ovat hapsisara (Carex capillaris),<br />
kissankello, villatunturihärkki (Cerastium alpinum<br />
ssp. lanatum), haurasloikko (Cystopteris fragilis), metsälauha<br />
(Deschampsia flexuosa), isokynsimö (Draba<br />
daurica), lampaannata, siniyökönlehti, pahtanurmikka<br />
(Poa glauca), lehtonurmikka (P. nemoralis),<br />
keväthanhikki, ruijanpahtahanhikki (Potentilla<br />
chamissonis), mätäsrikko (Saxifraga cespitosa), pahtarikko<br />
(S. nivalis), tunturiängelmä, tupasluikka sekä<br />
kaikki kolme kiviyrttiä (Woodsia alpina, W. glabella,<br />
W. ilvensis). Vastaavanlainen, ekologisesti katsoen<br />
hyvin heterogeeninen koostumus on sammallajistossakin.<br />
Yleisiä lehtisammalia ovat tumma- ja<br />
paakku-uurnasammal (Amphidium lapponicum, A.<br />
mougeotii), kalliotorasammal (Cynodontium tenellum),<br />
kuru- ja kalkkilehväsammal (Cyrtomnium hymenophylloides,<br />
Mnium thomsonii), kalkkikahtaissammal<br />
(Distichium capillaceum), ripsi- ja uurrekellosammal<br />
(Encalypta ciliata, E. rhaptocarpa), kierrekivisammal<br />
(Grimmia torquata), tunturipalmikkosammal (Hypnum<br />
revolutum), vuoririippusammal (Neckera oligocarpa),<br />
limi- ja pikkusiimasammal (Myurella julacea,<br />
52<br />
M. tenerrima), hohtovarstasammal (Pohlia cruda),<br />
nuorasammal (Pterigynandrum filiforme) ja kookaskasvuinen<br />
poimusammal (Rhytidium rugosum).<br />
Sekä putkilokasvien että sammalten joukossa<br />
on osaksi kalkinkarttajina, osaksi kalkinsuosijoina<br />
tai jopa kalkinvaatijoinakin pidettyjä lajeja. Tämä<br />
omaleimainen lajikoostumus osoittaa, miten vaihtelevia<br />
elinmahdollisuuksia pahdat voivat tarjota<br />
kasveille. Lienee epätavallista, että kissankello ja<br />
siniyökönlehti kasvavat vierekkäin. Useassa tapauksessa<br />
kosteutta pidättävä sammalpatja voi<br />
olla elintärkeä joillekin saniaisille. Kaljukiviyrtin<br />
(Woodia glabella) löytää miltei poikkeuksetta puolivarjoisalta<br />
kallionseinämältä kosteutta pursuavalta<br />
uurnasammalmättäiköltä.<br />
Jyrkänteiden juurella tunturikoivun, katajan,<br />
tuomen ja lapinpunaherukan varjostamassa lehdossa<br />
näkee tavanomaisten lajien seurassa mm.<br />
lapinvehnää, peuranvirnaa, rantaukonnaurista<br />
(Erysimum strictum), idänimarretta (Gymnocarpium<br />
continentale), röyhypiippoa, nuokkuhelmikkää,<br />
lapinlemmikkiä, sudenmarjaa (Paris quadrifolia),<br />
lapinkuusiota ja lapinorvokkia.<br />
Kevojoen kanjonin itäranta on paikoitellen<br />
lähes katkeamatonta pahtaseinämää aina Kevonseinälle<br />
asti, mutta eteläosan jyrkänteet eivät ole<br />
yhtä hyvin tutkittuja kuin pohjoisosan pahdat.<br />
Cuokkajohkan varrella on aina Cuoggásistjávrille<br />
asti vaihtelevankokoisia kallionseinämiä. Samoin<br />
Leammašjohkan ja Áhkojohkan pikkupahdat tarjoavat<br />
pahtarikolle, tunturikiviyrtille (Woodsia alpina)<br />
ja kellosammalille sopivia kasvupaikkoja.<br />
Ei sovi unohtaa myöskään pahtaseinämien jäkälälajistoa,<br />
joka on erittäin puutteellisesti tutkittu.<br />
Valuvetisiin seinämiin on kiinnittynyt turpeita<br />
nahkanapajäkäliä (Umbilicaria vellea). Kaikkein<br />
edustavimmat jäkälät ovat kuitenkin kookkaat,<br />
vihertävän ruskeat raidan- ja kalliokeuhkojäkälä<br />
(Lobaria pulmonaria, L. scrobiculata). Niiden seurassa<br />
viihtyvät mielellään pienempikokoiset silo- ja<br />
nukkamunuaisjäkälä (Nephroma bellum, N. resupinatum).<br />
Niiden yksilömäärät ovat erittäin pieniä,<br />
joten niiden keräämistä luvanvaraisestikin on vältettävä<br />
mahdollisimman paljon. Kaikkein vaateliainta<br />
jäkälälajistoa Kevojoen pahdoilla edustavat<br />
suoninahkajäkälä (Peltigera venosa), sammallaakajäkälä<br />
(Physconia muscigena) ja pohjanlaakajäkälä<br />
(Phaeophyscia constipata).
5.4.9 Kalliokot, louhikot ja vyörysoraikot<br />
Granuliittikaaren tunturien avokalliot ovat miltei<br />
lohduttoman yksitoikkoisia ja ikäviä kohteita<br />
Lapin kasvien lumoa etsiville vaeltajille. Puuttomien<br />
tai kitukasvuisten tunturikoivujen hatarasti<br />
verhoamien rinteiden kalliopaljastumat voivat<br />
olla antoisia korkeintaan jäkälä- ja sammaltutkijoille.<br />
Paikoitellen Paistuntureiden ja Jeskadamin<br />
ydinalueilla törmää suuriin lohkareikkoihin, joista<br />
riittäisi kiviainesta vaikka koko Inarin Lapin<br />
teiden kunnostukseen. Pohjanvariksenmarja,<br />
vaivaispaju, itusilmuja muodostava, kellanvihreä<br />
ketunlieko, kotoinen kissankäpälä, riekonmarja ja<br />
harmahtavia mattoja muodostava kalliotierasammal<br />
kilpailevat elintilasta kiirunan reviirin välittömässä<br />
läheisyydessä. Kalliotierasammalen määrän<br />
lisääntyminen Jeskadam-tuntureita kohden on<br />
selvä merkki ilmaston muuttumisesta hiljalleen<br />
mereisemmäksi. Kellanvihreä pohjankorvajäkälä<br />
on täällä yleisimmillään.<br />
Kivipinnat ovat karttajäkälien (Rhizocarpon<br />
geographicum, R. alpicola) ja lukuisten muiden rupijäkälälajien<br />
koristelemia. Tuulten röykyttämillä<br />
rakkalouhuilla vallitsevat napajäkälät (Umbilicaria<br />
arctica, U. proboscidea, U. hyperborea ja U. cylindrica).<br />
Runsashaaraiset korallijäkälät (Sphaerophorus fragilis,<br />
S. globosus) kilpailevat viehättävyydessä palleroporonjäkälän<br />
(Cladina stellaris) ja kangastinajäkälän<br />
(Stereocaulon paschale) kanssa. Louhikoille ja tuulisille<br />
lakikaltioille antavat väriloistoa lisäksi tiukasti<br />
alustaan liimautuneet kaarrekarve (Arctoparmelia<br />
centrifuga) ja hieman pienempikokoinen pallokarve<br />
(A. incurva). Tupsumaisia kimppuja muodostavat<br />
tummanpuhuva tunturiluppo (Alectoria nigricans)<br />
ja kellervä rakkaluppo (A. ochroleuca) lienevät tunturiporon<br />
talvista apetta. Lapalumijäkälä ja harvinaisempi<br />
kourulumijäkälä (Flavocetraria nivalis, F.<br />
cucullata) ovat Paistuntureilla tavallisia.<br />
Avokallioita, rakkalouhikoita ja vyörysoraikkoja<br />
tavataan erityisen paljon syvissä kuruissa ja<br />
jokilaaksoissa. Näiden kalliopintojen halkeamiin<br />
ja koloihin ovat pureutuneet useat saniaiset,<br />
erityisesti karva- ja tunturikiviyrtti, kallioimarre<br />
(Polypodium vulgare) ja ulkoasultaan muunteleva<br />
haurasloikko. Kevon laakson keskiosien valuvettä<br />
tippuvilla seinämillä riippuvat sinirikon versot<br />
ja vyörysoraikkoja peittävät lapinvuokkopatjat.<br />
Erityisen suuriin ja isokokoisiin lohkareikkoihin<br />
kätkeytyy mm. tuoksualvejuuri.<br />
Paahteisilla kalliopinnoilla tavallisia sammalia<br />
ovat kallio-omenasammal (Bartramia pomiformis),<br />
kyhmy- ja kalliotorasammal (Cynodontium strumiferum,<br />
C. tenellum), nuorasammal sekä maksasammalista<br />
raippasammalet (Anastrophyllum spp.),<br />
kielisammalet (Diplophyllum spp.), korallisammalet<br />
(Ptilidium spp.) ja louhisammal (Tetralophozia setiformis).<br />
Eräät putkilokasvit ovat tunnetusti hyviä kallioperän<br />
ilmaisijoita, indikaattoreita. Erityisesti<br />
ultraemäksisten serpentiini- ja peridotiittikallioiden<br />
vakiolajistoon kuuluvat pikkutervakko (Lychnis<br />
eli Viscaria alpina), lapinnätä (Minuartia biflora)<br />
ja viherraunioinen (Asplenium viride) esiintyvät<br />
alueella hyvin oikullisesti ja ovat pikkutervakkoa<br />
lukuunottamatta Inarin Lapin harvinaisuuksia.<br />
Viherraunioisen kasvualusta Jiesnnalvárrin rinteessä<br />
on ilmeisesti serpentiinipahkulla. Pikkutervakon,<br />
lapinnädän ja tunturihärkin eräiden<br />
ekotyyppien kasvualustana saattaa hyvinkin olla<br />
joillakin paikoilla ultraemäksisiä kivilajeja.<br />
5.4.10 Lumenviipymät ja routamaat<br />
Skandinavian tunturialueisiin verrattuna koko<br />
läntisen Utsjoen matala-alpiininen erämaa on<br />
keskikesällä, parhaana kasvukautena, kuivuudesta<br />
kärsivä kivikkoinen, varpukasvillisuuden ja sitkeähenkisten<br />
sarojen ja heinien tyyssija. Se on samalla<br />
pulmusen, kivitaskun, kapustarinnan ja harvinaisen<br />
keräkurmitsan elinpiiriä. Koko Paistunturi–<br />
Kevo-alueen tunturiselänne on arktisten tuulten<br />
armoilla ja pohjoispuhurit piiskaavat tunturien<br />
lakiosia poistaen ohuen, suojaavan lumipeitteen<br />
lähes kokonaan. Routakuoppien painanteihin kertyneet<br />
kinokset voivat säilyä juhannukseen asti,<br />
kylminä kesinä pitempäänkin. Erityisesti niitä on<br />
Jeskadam-tuntureiden alueella.<br />
Tällaisissa lumipainanteissa viihtyvät tunturilieko,<br />
vaivaispaju, lumijäkkärä (Gnaphalium<br />
supinum), sammalvarpio, lumihärkki, närvänä,<br />
sekä vähemmän huomiota herättävät jäkki, pohjantähkiö<br />
(Phleum alpinum), ja riekonsara (Carex<br />
lachenalii). Kylmästä elinpaikastaan huolimatta ne<br />
ehtivät kukkimisasteelle jo runsaan viikon kuluttua<br />
lumipatjan sulamisesta. Sammalpeitekin on<br />
yleensä monilajinen ja edustava: särmäsammal<br />
(Conostomum tetragonum), rantapörrösammal (Dicranoweisia<br />
crispula), tunturiahmansammal (Kiaeria<br />
starkei), paljakka-ahmansammal (K. glacialis), tunturivarstasammal<br />
(Pohlia ludwigii), hetevarstasammal,<br />
53
kirsisammal (Pleuroclada albescens) ja paljakkakuurasammal<br />
(Anthelia juratzkana). Hyvin harvinaisia<br />
”snow-bed” -yhdyskuntien lajeja koko Inarin<br />
Lapissakin ovat pikkuleinikki (Ranunculus pygmaeus),<br />
tunturihiirenporras (Athyrium distentifolium)<br />
ja tunturipiippo (Luzula wahlenbergii). Soistuvien<br />
routakuoppien ja solifluktiomaiden painanteissa<br />
herättävät huomiota niittyvillat, erityisesti yksitupsuinen<br />
töppövilla, sekä Tunturi-Lapin soiden<br />
tunnuslajina pidetty aapasara.<br />
Useimmat lumenviipymät sijaitsevat tunturien<br />
välisissä vakolaaksoissa, 10–20 metriä leveissä ja<br />
5–10 metriä syvissä jääkauden uurtamissa sulavesikanavissa<br />
ja purouomissa. Lumipälvien ja pienoisjäätiköiden<br />
äärellä on riittävästi läpivuotista<br />
kosteutta ja kilpailuvapaata kasvutilaa. Näiden sulamisvesivirtojen<br />
soraikoissa tavataan harvakseltaan<br />
tunturilitukkaa (Cardamine bellidifolia), lapinnätää,<br />
tunturi- ja lumihaarikkoa (Sagina saginoides,<br />
S. nivalis), tunturi- ja pohjanhorsmaa, lumihärkkiä,<br />
puro- ja tähtirikkoa, tunturitädykettä (Veronica alpina)<br />
ja haproa. Myös jo aikaisemmin mainitut<br />
sammalvarpio, lumijäkkärä, pohjantähkiö ja närvänä<br />
ovat näillä metsävyöhykkeen pikkuvirtojen<br />
rantaäyräillä tavallisempia kuin paljakan vähäpätöisissä<br />
lumimaayhdyskunnissa.<br />
Kevonseinän putoukselta, joka on noin 20<br />
km:n päässä Kevonreitin lähtöpisteestä Sulaojalla,<br />
pohjoiseen avautuvassa V-laaksossa ja Ruohtir-tuntureiden<br />
luoteisilla rinteillä on joinakin<br />
kesinä hyvinkin myöhäisiä lumikinoksia, joiden<br />
jääkylmien sulamisvesien ryöpyissä viihtyvät lumileinikki<br />
(Ranunculus nivalis) ja hyvänä perhoskukkana<br />
tunnettu tunturikohokki (Silene acaulis).<br />
Eräissä Kevon kanjonin sivukurujen solissa on<br />
tunturikissankäpälän (Antennaria alpina) pieniä<br />
kasvustoja.<br />
Routamaan lähes neutraalissa tai lievästi hapanreaktioisessa<br />
maaperässä tavataan joitakin<br />
kalkkikasveina pidettyjä lajeja. Tällaisilla paikoilla<br />
kasvaa mm. pieniä lapinvuokon mattokasvustoja.<br />
Myös varvassara näyttää viihtyvän erinomaisesti<br />
routamaiden myllertämässä maaperässä.<br />
54<br />
5.5 Kulttuurin merkit kasvillisuudessa<br />
ja kasvistossa<br />
Yrjö Mäkinen ja Unto Laine<br />
5.5.1 Vanhat asuinkentät<br />
Jokirantojen sara- ja heinärikkaat ranta- ja tulvaniityt<br />
ovat saanet aikojen kuluessa lisälajistoa<br />
läheisiltä lappalaiskentiltä. Kevojoen suupuolen<br />
länsirannalla on aikaisemmin ollut Kadja-Nilla<br />
-nimisen pororuhtinaan hirsimaja, jonka entisellä<br />
pihanurmikolla näkyy vieläkin vähäisiä merkkejä<br />
lapinkenttien lajistosta. Tällaisia kulttuurin mukana<br />
leviäviä lajeja paikalla olivat vuonna 1972<br />
harmaakyrsimö (Draba incana), siankärsämö, lutukka<br />
(Capsella bursa-pastoris), pohjankallioinen<br />
(Erigeron acer ssp. politus), punanata (Festuca rubra),<br />
pohjanpihatatar (Polygonum aviculare ssp. boreale),<br />
idännniittyleinikki (Ranunculus acris ssp. borealis),<br />
rönsyleinikki (R. repens), lapinlaukku ja heinätähtimö,<br />
jotka kasvavat Utsjoella usein kaukanakin<br />
asutuksesta luultavasti porojen sorkissa kulkeutuneina.<br />
Kevonsuun niitty Kevojärven länsirannalla on<br />
yksi lajistoltaan monipuolisimpia ihmisen muovaamia<br />
vanhoja asuinkenttiä Paistunturi–Kevoalueella.<br />
Kevonsuun niitty on pääosin yksityismaata,<br />
josta kuuluu luonnonpuistoon vain osa<br />
Čársejohkan puoleista reunaa. Vakituisen asutuksen<br />
loputtua Kevonsuun niityt olivat kasvamassa<br />
umpeen. Aluetta kunnostettiin 1990-luvulla raivaamalla<br />
laajalti lehtipuustoa ja pensaikkoa. Luonnonpuiston<br />
puoleisella osalla on <strong>Metsähallituksen</strong><br />
toimesta pidetty lampaita ja niitetty. Kevonsuun<br />
niitty pyritään pitämään jatkossakin avoimena,<br />
jotta niittykasvillisuus pysyisi mahdollisimman<br />
lajirikkaana. Kevonsuun niityllä on harvinaisista<br />
lajeista keto-, pohjan- ja ahonoidanlukkoa (Botrychium<br />
lunaria, B. boreale ja B. multifidum) sekä vain<br />
Pohjois-Lapin jokivarsissa esiintyvää keminängelmää.<br />
Turun yliopiston Lapin tutkimusasema Kevon<br />
tutkijat tekevät niityllä vuosittain kasvilajiston<br />
ja uhanalaisten lajien seurantaa.<br />
Kamminiityillä tavattavat keto- ja pohjannoidanlukko<br />
ja vain asutuksen läheisyydessä kasvava<br />
ahonoidanlukko voidaan laskea tulokaslajeiksi.<br />
Čársejohkan varrella kasvava ruijanruoholaukka<br />
(Allium schoenoprasum ssp. sibiricum) on ilmeisesti<br />
vanhalle lohenpyyntipaikalle kuljetettu maustekasvi.<br />
Ainakin yhdellä paikalla lähellä Luomusjärviä<br />
kasvaa Utsjoen pappilan kedoilta ruoho-
laukan tavoin tuttu sinikukkainen tunturikatkero<br />
(Gentiana nivalis). Se on alueella harmaakynsimön<br />
tavoin vanha muinaistulokas eli arkeofyytti.<br />
Tulokaskasveihin liitetään usein myös ns.<br />
apofyytit. Ne kuuluvat varsinaisesti alueen luonnonvaraisiin<br />
lajeihin, mutta ovat hyötyneet ihmistoiminnan<br />
avaamista vapaista kasvupaikoista.<br />
Tällaisia kulttuurin suosijoita ovat mm. tunturikurjenherne,<br />
tunturihärkki, tunturinurmikka (Poa<br />
alpina), nurmilauha (Deschampsia cespitosa), pohjannurmikka<br />
(Poa alpigena), pohjantähkiö ja tunturivihvilä.<br />
Osa näistä lajeista kuuluu Kevojärven<br />
länsirannan Kevonsuun kentän lajistoon. Lisäksi<br />
kannattaa mainita kolme herkästi leviävää yleismaailmallista<br />
eli kosmopoliittista sammalta, jotka<br />
ilmestyvät ennen pitkää vanhoille kalastajien,<br />
poromiesten ja retkeilijöiden nuotiopaikoille ja<br />
leiripaikoille. Nämä uskolliset ihmisen seuralaislajit<br />
ovat kulosammal (Ceratodon purpureus), nuotiosammal<br />
(Funaria hygrometrica) ja päärynäsammal<br />
(Leptobryum pyriforme).<br />
5.5.2 Kulku-urat<br />
Paistunturin erämaassa ei ole varsinaisia autoteitä,<br />
mutta sinne johtaa eri suunnista, esim.<br />
Tenon laaksosta mm. Akujärven suuntaan tai<br />
Paistunturin itäosan ylänköjärville maastoautolla<br />
tai mönkijällä kuljettavia kulku-uria. Polkujen<br />
ja kulku-urien kohdalta kasvillisuus kuluu pois,<br />
mutta tilalle ilmestyy alueella luontaisesti esiintyviä<br />
lajeja. Kuivemmille paikoille ilmestyy yleensä<br />
kulutusta ja tallomista kestäviä heiniä tai saroja,<br />
mm. lampaannataa ja polkusaraa, ja kosteammille<br />
paikoille nurmilauhaa ja töppövillaa. Vierasta<br />
lajistoa ei juuri näille kulku-urille ilmesty, eivätkä<br />
monet lajit selviäisikään pohjoisen ankarissa olosuhteissa.<br />
5.5.3 Porojen laidunnus ja poroerotusalueet<br />
Varsinkin Kevon luonnonpuiston luonto ja kasvillisuus<br />
ovat lähes koskemattomassa tilassa.<br />
Eniten maiseman yleiskuvaan ovat vaikuttaneet<br />
ylisuuret porolaumat. Poroille elintärkeät poronjäkäläkankaat<br />
ovat liiallisen laidunnuksen johdosta<br />
muuttuneet tinajäkälä (Stereocaulon spp.) -valtaisiksi<br />
kiveliöiksi. Tunturimittaritoukkien tuhot<br />
1960-luvulla näkyvät yhä kitukasvuisten koivikoiden<br />
lahoamisena ja heikkona elpymisenä. Ihmistoiminnan<br />
merkit rajoittuvat käytännöllisesti<br />
katsoen vain poroerotuspaikkoihin, autiotupien<br />
ja kammien lähiympäristöön sekä turistien ja kalastajien<br />
nuotiosijoihin.<br />
5.6 Kasviston erityiskohteita<br />
Unto Laine ja Yrjö Mäkinen<br />
5.6.1 Kevon kanjoni<br />
Kevon kanjoni kasvien elinympäristönä<br />
Yksi Länsi-Utsjoen kiistatta mielenkiintoisimmista<br />
ja vaikuttavimmista tutkimus- ja retkeilykohteista<br />
on Kevon kanjoni sitä ympäröivine sivukuruineen.<br />
Kanjonia lounaasta lähestyttäessä<br />
on ohitettava helppokulkuinen Luomusjärvien<br />
kannas ja sivuutettava pieni järvijono (Ruktajávri,<br />
Ristenašjávri) sekä Suohpášoaivin ja Ruohtirien<br />
välinen kaksihaarainen alkukanjoni. Vasta<br />
Kevonseinältä avautuu lumoavan alkukantainen<br />
V-laaksonäkymä, joka saa polvet vapisemaan<br />
pelosta. Eteen avautuva julma kanjonimaisema<br />
ei ota loppuakseen. Kevonseinältä Kevojärvelle<br />
ulottuva vaihtelevan levyinen laaksojakso on peräti<br />
neljän peninkulman (noin 36 km) pituinen. Se<br />
on luonnollisesti saanut osakseen ansaittua huomiota<br />
niin geologien ja maantieteilijöiden kuin<br />
biologienkin taholta. Nykyisin kanjoni on saatu<br />
kokonaisuudessaan rauhoituksen piiriin. Alueella<br />
voi tehdä uhanalaisten ja silmälläpidettävien lajien<br />
seurantatutkimusta vain <strong>Metsähallituksen</strong> tai<br />
Turun yliopiston Lapin tutkimusaseman johtajan<br />
luvalla. Turisteilla on mahdollisuus liikkua tarkoin<br />
merkityillä vaellusreiteillä. Paikallisilla asukkailla<br />
on omat kalastukseen, metsästykseen ja marjastukseen<br />
liittyvät nautintaoikeudet.<br />
Nykyisellään kanjonin pohjalla virtaava Kevojoki<br />
(Geavvujohka) on laakson mittasuhteisiin<br />
verrattuna yllättävän vähävetinen ja aivan yläjuoksulla<br />
kivilohkareiden alla soliseva ”Manalan<br />
virta”. Kesäaikaan joen vesivarat ehtyvät entisestään<br />
ja uoma on monin paikoin ylitettävissä<br />
matalavartisinkin saappain. Lähes koko itärannan<br />
pituudelta on jyrkkiä kallionseinämiä ja pahtoja,<br />
joiden juurelle on kasautunut sateella niljakkaita,<br />
rapautumisen irrottamia lohkarekasoja eli rakkoja.<br />
Toisaalta laakson pohjalla on katkeilevia harjukumpujonoja.<br />
Näillä lämpimillä moreeniharjuilla<br />
tavataan paikoin puhtaitakin mäntymetsiä. Pääpuuston<br />
muodostaa kuitenkin monimuotoinen<br />
hieskoivu erilaisine pohjoisine ekotyyppeineen.<br />
55
Paikoitellen on pieniä rinnehaavikoita ja rantatöyräillä<br />
on koviakin kevättulvia sietäviä, osaksi<br />
ylitiheitä, harmaapajuviitoja.<br />
Retkeilijästä kanjonilaakso voi tuntua ensivaikutelmaltaan<br />
hyvinkin yksitoikkoiselta, jopa<br />
pelottavalta, mutta esim. kasvitieteilijän näkökulmasta<br />
katsoen kuru on moninaisine biotooppeineen<br />
Tunturi-Lapin eittämätön paratiisi. Esimerkiksi<br />
Inarin Lapin 40 sanikkaisesta peräti 35<br />
kasvaa kanjonin pahdoilla ja lehdoissa.<br />
Toinen Kevojokilaaksoon vahvasti keskittynyt<br />
kasviryhmä on rikkokasvien (Saxifraga spp.)<br />
suku. Pahtarikolle kelpaavat korkeintaan heikosti<br />
emäksiset granodioriittipaljastumat. Sini- ja mätäsrikko<br />
viihtyvät paikoin joenpohjakivikoissakin,<br />
kunhan rinteiltä valuva vesi on riittävän kalkkipitoista.<br />
Lähdepaikkoja ja lumenviipymäkohtia<br />
suosivat puro- ja tähtirikko eivät ole kovinkaan<br />
harvinaisia. Kultarikon (Saxifraga aizoides) pienialainen<br />
kasvualue on rajoittunut Gahpermarasin–Skierrefáliksen<br />
emäksisiin vulkaniitteihin ja<br />
dioriitteihin. Itusilmullinen nuokkurikko tulee<br />
retkeilijän eteen usein yllättäen. Kääpiökokoista<br />
pahtarikkoa muistuttavan lumirikon (S. tenuis) voi<br />
hyvällä onnella löytää joltakin myöhään paljastuvalta<br />
kalliotörmältä.<br />
Kaikki kolme yökönlehteä kuuluvat jokilaakson<br />
lajistoon. Sini- ja valkoyökönlehti koristavat<br />
soraisia rantatörmiä, vaikeasti havaittava karvayökönlehti<br />
(Pinguicula villosa) on puolestaan<br />
uppoutunut rahkasammalmättäisiin. Pienikokoiset<br />
kaksikko- ja kolmikkovihvilä (Juncus biglumis,<br />
J. triglumis) kasvavat usein vierekkäin lähteisten<br />
purojen äyräillä. Lähes kokonaan Kevojoen<br />
laaksoon rajoittuneet pahtahanhikki (Potentilla<br />
nivea) ja ruijanpahtahanhikki tunnetaan alueen<br />
ulkopuolelta vain yhdeltä paikalta Cuoggájoen<br />
varrelta. Norjan- eli peltohanhikin esiintyminen<br />
Kevojoen pohjoisilla pahdoilla alkuperäisenä on<br />
yllättävää. Lapinorvokki, peuranvirna, norjanjäkkärä<br />
(Gnaphalium norvegicum) ja siperiansinivalvatti<br />
viihtyvät lehdoissa.<br />
Eteläistä lajistoa Kevon laaksossa edustavat<br />
mm. kevätpiippo, nuokkuhelmikkä, tähtitalvikki,<br />
sudenmarja ja molemmat kihokit (Drosera longifolia,<br />
D. rotundifolia). Myös suopursun, mesimarjan<br />
ja lillukan yleisyys herättää huomiota. Mielenkiintoisena<br />
piirteenä etenkin sammallajistossa on<br />
todettava lukuisten vaateliaiden, kalkinhakuisten<br />
lajien määrä. Niistä kannattaa erityisesti mainita<br />
kurulehväsammal (Cyrtomnium hymenophylloides),<br />
56<br />
kalkkikahtaissammal, pikku- ja uurrekellosammal<br />
(Encalypta brevicolla, E. rhaptocarpa), vuoripalmikkosammal<br />
(Hypnum callichroum) ja pikkusiimasammal<br />
sekä poimusammal (Rhytidium rugosum).<br />
Jäkälälajistosta voidaan panna merkille kookkaat<br />
nahkajäkälät (Peltigera spp.), joita on löydetty<br />
laaksosta 19 lajia. Tinajäkäliä (Stereocaulon spp.)<br />
puolestaan tavataan 12 eri lajia. Buksalskáidin<br />
mäntyjen oksilla riippuva lapinluppo, parilta<br />
paikalta löydetty pahtatorvijäkälä (Cladonia luteoalba)<br />
ja karvetorvijäkälä (Cladonia pocillum) ovat<br />
yksittäisiä esimerkkejä laakson monipuolisesta<br />
lajistosta.<br />
Uhanalaiset kasvit Kevon kanjonissa<br />
Kevon kanjonia halkova esijääkautinen kanjonilaakso<br />
ei voi jättää kävijöitään kylmäksi. Sen<br />
jyrkkien, lähes luoksepääsemättömien kallioräystäiden<br />
kaikki salat eivät ehkä koskaan avaudu alueen<br />
tutkijoille. Voimme kuitenkin lohduttautua<br />
sillä ajatuksella, että tämä erikoisleimainen tunturimaan<br />
”haava” on ja pysyy tulevaisuudessakin<br />
lähes neitseellisenä kohteena jälkipolville.<br />
Alueen ainutlaatuinen kasvistollinen aarre on<br />
epäilemättä professori Reino Kalliolan vuonna<br />
1935 löytämä saniainen, tuoksualvejuuri (Dryopteris<br />
fragrans). Antakaamme löytäjän omin sanoin<br />
kuvata senhetkistä tunnelmaa. ”Monin paikoin<br />
kohoaa kymmeniä metrejä korkeita, pystyjä pahtoja.<br />
Erään kallioseinämän pykälillä ja pahdan<br />
juurella louhikossa kasvaa harvinaisia tunturikasveja,<br />
joukossa eräs sellainenkin arktinen laji, jota<br />
ei tunneta muualla Euroopasta ja jonka lähimmät<br />
löytöpaikat ovat jossain Uralin tuolla puolen”.<br />
Nyt uskallamme jo paljastaa, että tuo klassinen<br />
tuoksualvejuuren kasvupaikka oli Liŋkebáktin<br />
juurella leviävä rakka. Nykyisin tämän saniaisen<br />
löytöpaikkoja, osittain hyvin lähekkäisiä, tunnetaan<br />
tuosta neljä peninkulmaa pitkästä kanjonista<br />
kolmisenkymmentä. Suurin osa niistä piileksii vaikeakulkuisissa<br />
lohkareikoissa, mutta joitakin on<br />
myös varjoisilla kallionpengermillä. Muutenkin<br />
kanjoni on osoittautunut harvinaisten sanikkaisten<br />
kasvuympäristöksi. Suippohärkylän ja itäisen<br />
myyränportaan kasvustot laakson eteläosassa ovat<br />
erittäin elinvoimaisia. Vuoriloikon, kalkkihaurasloikon<br />
(Cystopteris fragilis ssp. dickieana), idänimarteen,<br />
kaljukiviyrtin ja hentokortteen (Equisetum<br />
scirpoides) kasvupaikat ovat koko Inarin Lapissa<br />
keskittyneet vahvasti Kevon laaksoon. Näistä
idänimarre on edelleenkin kansainvälisten taksonomien<br />
kiinnostuksen kohteena.<br />
Pahtakeltolla (Crepis tectorum ssp. nigrescens) on<br />
muutaman yksilön minipopulaatio alueen pohjoisosassa<br />
eräällä jyrkänteellä. Yhdellä ainoalla<br />
paikalla eräässä sivukurussa on niin ikään muutaman<br />
kymmenen yksilön suuruinen arnikin (Arnica<br />
angustifolia) kasvusto, josta ei kaikkina vuosina<br />
löydy ainoatakaan kukkivaa yksilöä. Kahdella<br />
pahtapengermällä kasvava tunturivehnä (Elymus<br />
alaskanus) tunnetaan muualta Suomesta nykyisin<br />
vain Kuusamon dolomiittikallioilta. Korpin ja<br />
piekanan pesäkekojen alla viihtyvällä kalliosirkunjyvällä<br />
on laaksossa useita pienkasvustoja, jotka<br />
tarvitsisivat Liŋkebáktin esiintymää lukuunottamatta<br />
jatkuvaa silmälläpitoa. Lapinnurmikan (Poa<br />
arctica) harvahkot kasvustot Njaggaljärvien eteläpuolella<br />
ovat ehkä lajin ainoat luonnonvaraiset<br />
esiintymät Utsjoella.<br />
Pahta- ja ruijanpahtahanhikin keskinäinen<br />
tilanne jokilaaksossa on epäselvä. Sinisävyisen<br />
pahtanurmikan runsaus on merkille pantavaa.<br />
Viitasaran ja lapinleinikin kasvupaikkoja on mukavan<br />
paljon, joskin ne ovat hieman hankalasti<br />
löydettäviä. Keminängelmän reunaesiintymät<br />
yltävät Kevojokisuulta Pikku-Kevojärvelle asti.<br />
Sinirikon ja mätäsrikon runsaus on hieman odottamatonta.<br />
Epäsäännöllisistä ”elämäntavoistaan”<br />
tunnettu metsänemä (Epipogium aphyllum) on tavattu<br />
kahdesti jokilaakson pohjoisosasta. Lapinvuokko<br />
on paikoin runsas Kevojoen alkukanjonia<br />
reunustavien Njávgoaivin, Ruohtir-tuntureiden ja<br />
Kevonseinän rinteillä, vaikka kallioperä on heikosti<br />
emäksistä granuliittia.<br />
Puutteellisesti tutkitun sammallajiston helmiä<br />
Kevon laaksossa ovat idänpunatyvisammal (Bryoerythrophyllum<br />
ferruginascens), pohjankiiltosammal<br />
(Isopterygiopsis alpicola), pohjannuijasammal (Meesia<br />
hexasticha), kuusamonlehväsammal (Rhizomnium<br />
gracile), pahtakinnassammal (Scapania crassiretis)<br />
ja napakinnassammal (S. spitsbergensis). Jäkälien<br />
”aatelistoa” Kevon kanjonissa edustavat hongantorvijäkälä<br />
(Cladonia parasitica), varjonahkajäkälä<br />
(Peltigera collina), turjannahkajäkälä (P. frippii), sammalnahkajäkälä<br />
(P. scabrosella), tunturikeuhkojäkälä<br />
(Lobaria linita), pohjanlaakajäkälä (Phaeophyscia<br />
constipata), viherpaanujäkälä (Psora rubiformis), hentotinajäkälä<br />
(Stereocaulon incrustatum) ja villanapajäkälä<br />
(Umbilicaria virginis).<br />
5.6.2 Gistuskáidi<br />
Aivan Paistunturin erämaa-alueen pohjoisosassa,<br />
oikeastaan jo erämaa-alueen ulkopuolella, vielä<br />
Jeskadam-tuntureistakin pohjoiseen, erottuu<br />
muutamana matalana tunturina Gistuskáidien<br />
ryhmä. Pohjoisessa Gistuskáidit laskevat jyrkkinä<br />
rinteinä Tenoon Yläkönkään kohdalla. Korkeimmilta<br />
kohdilta näkyvät houkuttelevina Norjan<br />
puolen gaissa-tunturit, varsinkin tarunomainen<br />
Rastigaissa, jossa kerrotaan vielä viime vuosisadan<br />
puolivälissä asuneen mahtavia maahisia.<br />
Gistuskáidien kallioperä poikkeaa alueen yleisestä<br />
happamasta, raitaisesta granuliitista. Siinä<br />
ovat tärkeitä emäksiset tai neutraalit liuskeet,<br />
joiden kalsiumpitoisuus on korkea. Tärkeimpiä<br />
ovat - kylläkin granuliittikompleksiin kuuluvina<br />
- emäksiset dioriitit. Parin dioriitti- ja amfiboliittijuovan<br />
pohjoispää on Tenon Yläkönkään kohdalla.<br />
Emäksisistä tai neutraaleista kivilajeista johtuen<br />
lapinvuokko on alueella tunnusomainen.<br />
Varsinainen alueen erikoisuus on kuitenkin Heleniuksen<br />
vuonna 1948 löytämä, koko Inarin Lapin<br />
ainoa esiintymä lapinalppiruusua (Rhododendron<br />
lapponicum). Koristekasveina viljellyistä sukulaisistaan<br />
poiketen tämä on matala, vain kymmenkunta<br />
senttiä korkea, lehdiltään puolukkaa muistuttava<br />
varpu. Se piiloutuu muuten muun kasvillisuuden<br />
joukkoon, mutta erottuu kukkiessaan noin 10 mm<br />
suuruisin sinipunaisin kukin koko ympäristöstään<br />
ensi silmäyksellä.<br />
Gistuskáidien lakiosat ovat monessa kohtaa<br />
paljasta soraikkoa, jossa kasvavat sille tunnusomaisten<br />
ja yleisten tunturivihvilän ja varvassaran<br />
ohella myös vaatelias tunturikissankäpälä ja lukuisa<br />
joukko saralajeja, esim. kalliosara (Carex rupestris),<br />
tunturikirjosara (C. norvegica ssp. norvegica),<br />
soukkasara (C. parallela), tundrasara (C. holostoma)<br />
ja tunturinuppisara (C. arctogena). Lisäksi alueella<br />
tavataan tähkäkauraa (Trisetum spicatum) ja sinirikkoa.<br />
Lisäksi voidaan mainita lapinkissankello<br />
(Campanula rotundifolia ssp gieseckiana), sammalista<br />
vesikonsammal (Dichodontium pellucidum) paljakkanapasammal<br />
(Arctoa fulvella), tunturiahmansammal<br />
ja paljakkalehväsammal (Mnium blyttii).<br />
Vaikka Gistuskáidit jäävätkin erämaa-alueen<br />
pohjoispuolelle, ne tulisi mitä pikimmiten suojella<br />
omana erityisalueenaan, sekä erikoislaatuisen<br />
kallioperänsä että ainutlaatuisen kasvistonsa<br />
vuoksi.<br />
57
5.7 Uhanalaisten kasvien suojelu ja<br />
seuranta<br />
Saara Tynys<br />
5.7.1 Putkilokasvit<br />
Kevon kanjoni on yksi merkittävimmistä ja monipuolisimmista<br />
uhanalaisten kasvien esiintymispaikoista<br />
Inarin Lapissa. Kuten luvussa 5.6.1 on<br />
esitetty, Kanjonin pahdat ja louhikot luovat kasveille,<br />
etenkin saniaisille ja pahtakasveille, poikkeukselliset<br />
olosuhteet. Rehevät ravinteiset lehdot<br />
ja niittylaikut Kevojokivarressa ja pahdanalustoilla<br />
ovat muutoin karuhkolla tunturialueella monien<br />
kasvien ainoita soveliaita esiintymispaikkoja.<br />
<strong>Metsähallituksen</strong> yhtenä tärkeänä tehtävänä<br />
on edistää uhanalaisten kasvien seurantaa ja<br />
suojelua valtion mailla. Inarin Lapissa uhanalaistyötä<br />
tehdään yhteistyössä Lapin tutkimusasema<br />
Kevon kanssa, joka on 1950-luvulta tehdystä Inarin<br />
Lapin kasvistokartoituksesta lähtien kerännyt<br />
mittavan määrän tietoa kasvien esiintymisestä<br />
alueella. Lapin tutkimusasema Kevo tekee edelleen<br />
kasviston kartoitusta sekä useilla esiintymillä<br />
yksityiskohtaista seurantaa. Luonnontieteellisen<br />
keskusmuseon kasvimuseo ja Oulun yliopiston<br />
kasvimuseo ovat tehneet jonkin verran kasvistokartoituksia<br />
alueella. Kasvistokartoitukset on<br />
tehty pääosin putkilokasveista, mutta tietoa on<br />
kertynyt myös sammalista ja sienistä. Harvinaisista<br />
jäkälälajeista Paistunturi–Kevo-alueella tiedetään<br />
hyvin vähän.<br />
Metsähallitus tekee uhanalaisten kasvien säännöllistä<br />
seurantaa eri puolilla Ylä-Lappia, kuten<br />
Kevon kanjonissa ja joillakin Paistunturin erämaan<br />
esiintymillä sekä tarkistaa vanhoja esiintymiä<br />
vuosittain. Uusista uhanalaisesiintymistä saadaan<br />
tietoa joka vuosi sekä omissa selvityksissä<br />
että ulkopuolisilta tahoilta. Metsähallitus on viime<br />
vuosina panostanut kohde- ja vastuulajeihin sekä<br />
EU:n luontodirektiivin lajeihin. Resursseja ei ole<br />
ollut käytettävissä kokonaisvaltaiseen esiintymien<br />
ja kasviston inventointiin, vaikka siihenkin olisi<br />
joissain tapauksissa tarvetta.<br />
Taulukossa 2 on esitetty tällä hetkellä tunnetut<br />
putkilokasvien esiintymät Kevon luonnonpuistossa<br />
ja Paistunturin erämaassa (ympäristöhallin-<br />
58<br />
non Hertta-tietojärjestelmän Eliölajit-osio, tilanne<br />
25.10.2006). Äärimmäisen uhanalaisia (CR) lajeja<br />
tunnetaan yksi, pahtakeltto. Vaarantuneita lajeja<br />
(VU) on tiedossa seitsemän, silmälläpidettäviä<br />
(NT) 16 ja elinvoimaisia (LC) kahdeksan. Osasta<br />
lajeista viimeisimmät havainnot ovat niinkin<br />
kaukaa kuin 1950–1960-luvuilta. Niiden nykytilasta<br />
tai tarkasta sijainnistakaan ei ole varmaa<br />
tietoa. Vanhojen esiintymien tarkistuksia tehdään<br />
joka vuosi, mutta pitkien välimatkojen ja erittäin<br />
hankalien maasto-olosuhteiden vuoksi työ on<br />
hankalaa ja aikaa vievää.<br />
Arnikki on luonnonsuojeluasetuksessa<br />
(160/1997) erityisesti suojeltava laji ja kuuluu<br />
<strong>Metsähallituksen</strong> kohdelajeihin. Sen versomäärien<br />
laskentaa on tehty Kevon luonnonpuiston<br />
esiintymällä jo 1990-luvun puolivälistä lähtien.<br />
2000-luvulla esiintymien tarkistus on painottunut<br />
arnikin lisäksi EU:n luontodirektiivin lajeihin,<br />
joita Kevon ja Paistunturin alueilla ovat pahtakeltto,<br />
tundrasara, tuoksualvejuuri, myyränporras<br />
ja lapinleinikki. Tarkemmassa seurannassa<br />
direktiivilajeista ovat tällä hetkellä erittäin uhanalainen<br />
pahtakeltto ja silmälläpidettäviin kuuluva<br />
tuoksualvejuuri. Pahtakelton esiintymä Kevon<br />
luonnonpuistossa on yksi neljästä Suomessa<br />
tunnetusta esiintymästä, muut kolme esiintymää<br />
ovat Sallassa. Tuoksualvejuurta ei esiinny muualla<br />
Suomessa ollenkaan ja sen lähimmät esiintymät<br />
ovat Aasiassa Ural-vuoriston takana ja Grönlannin<br />
itärannikolla (Kalliola 1937).<br />
Kun kasviesiintymiä seurataan joka vuosi, kerätään<br />
tietoa mm. kasvustojen laajuudesta, yksilömäärien<br />
vuosittaisista vaihteluista ja kukkivien<br />
versojen määristä. Myös mahdollisia muutoksia<br />
itse kasvupaikoissa ja niihin vaikuttavissa olosuhteissa<br />
pidetään silmällä. Kevon kanjonissa kivi- ja<br />
lohkarevyöryt ovat yksi uhkatekijä kasviesiintymille.<br />
Pakkasrapautumisen seurauksena pahdan<br />
seinämistä irtoavien lohkareiden ja muun kivimateriaalin<br />
vyöryminen kanjonissa on tekijä, jolle ei<br />
voida mitään. Kasviesiintymien kohtalo Kevon<br />
kanjonissa on luonnon armoilla. Ainoa poikkeus<br />
on pahtakeltto, jonka kasvustojen säilymistä<br />
on edesautettu poistamalla heinää sen kasvupaikalta.<br />
Se on rehevöitynyt yläpuolisella pahdalla<br />
asuvien räystäspääskyjen tiputellessa ulosteitaan<br />
kasvupaikalle.
Taulukko 2. Kevon luonnonpuistossa ja Paistunturin erämaassa esiintyvät uhanalaiset ja silmälläpidettävät putkilokasvilajit.<br />
Uhanalaisluokat (Rassi ym. 2001): CR = äärimmäisen uhanalainen, EN = erittäin uhanalainen, VU = vaarantunut,<br />
NT = silmälläpidettävä, LC = elinvoimainen. Direktiivi laji = EU:n luontodirektiivin Liitteen II ja IV laji, * = Suomen kansainvälinen<br />
vastuulaji.<br />
Nimi Valtakunnallinen<br />
uhanalaisuusluokka<br />
Liitteessä 1 on lueteltu Kevon luonnonpuistossa<br />
ja Paistunturin erämaassa esiintyvät Suomen<br />
kansainväliset vastuulajit. Ne ovat lajeja, joiden<br />
eurooppalaisesta kannasta on arvioitu olevan<br />
Suomessa vähintään 20 %. Näissä lajeissa on sekä<br />
uhanalaisia että silmälläpidettäviä lajeja, mutta<br />
myös lajeja, jotka eivät ole uhanalaisia (liite 1).<br />
Alueellisesti<br />
uhanalainen<br />
Eritityisesti<br />
suojeltava<br />
laji<br />
Direktiivilaji Rauhoitettu<br />
laji<br />
Pahtakeltto,<br />
Crepis tectorum ssp. nigrescens<br />
CR X X X<br />
Ruijankissankäpälä,<br />
Antennaria nordhageniana*<br />
VU<br />
Arnikki, Arnica angustifolia VU X X<br />
Pohjannoidanlukko,<br />
Botrychium boreale*<br />
VU<br />
Suikeanoidanlukko,<br />
Botrychium lanceolatum*<br />
VU<br />
Metsänemä, Epipogium aphyllum VU X<br />
Lapinesikko, Primula stricta VU<br />
Nystypaju, Salix lanata ssp. glandulifera VU<br />
Ruijanruoholaukka,<br />
Allium schoenoprasum ssp. sibiricum<br />
NT<br />
Ketonoidanlukko, Botrychium lunaria NT<br />
Ahonoidanlukko,<br />
Botrychium multifidum*<br />
NT X<br />
Tundrasara, Carex holostoma NT X X<br />
Velttosara, Carex laxa* NT<br />
Tuoksualvejuuri, Dryopteris fragrans* NT X X<br />
Tunturivehnä,<br />
Elymus alaskanus ssp. scandicus<br />
NT X<br />
Himmeävilla,<br />
Eriophorum brachyantherum*<br />
NT<br />
Idänimarre,<br />
Gymnocarpium continentale*<br />
NT X<br />
Kalliosirkunjyvä, Lappula deflexa NT X X<br />
Suippohärkylä, Polystichum lonchitis NT X<br />
Ruijanpahtahanhikki,<br />
Potentilla chamissonis<br />
NT X X<br />
Pahtahanhikki, Potentilla nivea NT X<br />
Lumihaarikko, Sagina nivalis NT<br />
Keminängelmä,<br />
Thalictrum minus ssp. kemense<br />
NT X<br />
Kaljukiviyrtti, Woodsia glabella NT<br />
Myyränporras, Diplazium sibiricum LC X X X<br />
Lapinleinikki, Ranunculus lapponicus* LC X X<br />
Lapinkissankello,<br />
Campanula rotundifolia ssp. gieseckiana<br />
LC<br />
Punakämmekkä,<br />
Dactylorhiza incarnata ssp. incarnata<br />
LC X<br />
Lettovilla, Eriophorum latifolium LC X<br />
Tylppälehtivita,<br />
Potamogeton obtusifolius<br />
LC X<br />
Kivikkoalvejuuri, Dryopteris filix-mas LC X<br />
Mäkihorsma, Epilobium collinum LC X<br />
Osa lajeista on levinneisyydeltään pohjois- tai<br />
itäpainotteisia, kuten pohjanhoikkaängelmä ja<br />
idänimarre. Tenonajuruoho on suppean alueen<br />
endemiitti eli kotoperäinen laji. Sitä esiintyy Suomessa<br />
Tenon ja joidenkin sen sivujokien varressa<br />
sekä Pulmankijärvellä. Näiden kolmen lajin kannoista<br />
yli 45 % on Suomessa (Rassi ym. 2001).<br />
59
5.7.2 Sammalet<br />
Taulukossa 3 on esitetty tiedossa olevat uhanalaisten<br />
ja silmällä pidettävien sammalien esiintymät<br />
Kevon luonnonpuistossa ja Paistunturin erämaassa<br />
(ympäristöhallinnon Hertta-tietojärjestelmän<br />
Eliölajit-osio, tilanne 25.10.2006). Alueella on<br />
tutkittu eniten Kevon kanjonin sammallajistoa ja<br />
lähes kaikki tunnetut uhanalaisten ja silmälläpidettävien<br />
sammalten esiintymät sijaitsevat Kevon<br />
luonnonpuistossa. Poikkeuksia ovat Kuusamonlehväsammal,<br />
jota esiintyy Keneskoskella ja pohjanhuurresammal,<br />
jota on löydetty sekä Kevon<br />
luonnonpuistosta että Sulaojalta Paistunturin erämaasta.<br />
Kevon luonnonpuistosta tiedetään yksi<br />
äärimmäisen uhanalainen (CR) lehtisammallaji,<br />
idänpunatyvisammal, ja kolme erittäin uhanalaista<br />
(EN) lehtisammallajia, jotka ovat pohjankiiltosammal,<br />
pohjannuijasammal ja isonuijasammal.<br />
Vaarantuneita (VU) lehti- tai maksasammallajeja<br />
on tiedossa yhdeksän. Lisäksi tunnetaan 27 sil-<br />
60<br />
mälläpidettävää (NT) sammallajia. Tiedot Kevon<br />
kanjonissa esiintyvistä sammalista perustuvat<br />
Unto Laineen havaintoihin ja hänen alueelta keräämiin<br />
näytteisiin. Kesällä 2005 Yrjö Mäkinen<br />
keräsi sammalnäytteitä Sulaojalta. Ne ovat Turun<br />
yliopiston kasvimuseon kokoelmissa.<br />
Paistunturi–Kevo-alueen uhanalaisista sammalista<br />
monet ovat levinneisyydeltään pohjoisia<br />
lajeja, kuten pohjannuijasammal ja sopulinsuikerosammal.<br />
Etenkin Kevon luonnonpuistossa lajistoon<br />
sisältyy hyvinkin harvinaisia lajeja, kuten<br />
idänpunatyvisammal, jonka Kevon esiintymä on<br />
Suomen ainoa tunnettu esiintymä. Kevon luonnonpuiston<br />
alueella esiintyviin uhanalaisiin ja silmälläpidettäviin<br />
lajeihin sisältyy hyvin erilaisilla<br />
kasvupaikoilla viihtyviä lajeja, kuten pahdoilla ja<br />
kallioseinämillä kasvavia lajeja, kalkinvaatijoita ja<br />
toisaalta soilla, kuten letoilla ja puronvarsikorvissa,<br />
esiintyviä lajeja. Myös kansainvälisten vastuulajien<br />
listaan sisältyy monia pohjoispainotteisia<br />
sammallajeja (liite 1).
Taulukko 3. Kevon luonnonpuistossa ja Paistunturin erämaassa esiintyvät uhanalaiset ja silmälläpidettävät lehti- ja<br />
maksasammallajit. Uhanalaisluokat (Rassi ym. 2001): CR = äärimmäisen uhanalainen, EN = erittäin uhanalainen, VU =<br />
vaarantunut, NT = silmälläpidettävä. Direktiivi laji = EU:n luontodirektiivin Liitteen II laji, * = Suomen kansainvälinen<br />
vastuulaji.<br />
Nimi Valtakunnallinen<br />
uhanalaisuusluokka<br />
Alueellisesti<br />
uhanalainen<br />
Eritityisesti<br />
suojeltava<br />
laji<br />
Direktiivilaji Rauhoitettu<br />
laji<br />
LEHTISAMMALET<br />
Idänpunatyvisammal,<br />
Bryoerythrophyllum ferruginascens<br />
CR X<br />
Pohjankiiltosammal,<br />
Isopterygiopsis alpicola*<br />
EN X<br />
Pohjannuijasammal, Meesia hexasticha* EN X<br />
Isonuijasammal, Meesia longiseta* EN X X X<br />
Silmuhiirensammal, Bryum neodamense VU<br />
Harmokivisammal, Grimmia donniana VU<br />
Kiiltosirppisammal, Hamatocaulis vernicosus VU X X<br />
Korpihohtosammal, Herzogiella turfagea* VU X<br />
Isohuurresammal, Palustriella commutata VU<br />
Kuusamonlehväsammal, Rhizomnium gracile* VU<br />
Sopulinsuikerosammal,<br />
Brachythecium latifolium*<br />
NT<br />
Pahtasuikerosammal,<br />
Brachythecium trachypodium<br />
NT<br />
Väinänhiirensammal, Bryum archangelicum NT<br />
Isotorasammal, Cynodontium suecicum* NT X X<br />
Munasammal, Diphyscium foliosum NT<br />
Tunturikarvasammal, Ditrichium zonatum NT X<br />
Vuorikivisammal, Grimmia montana NT<br />
Kerokivisammal, Grimmia sessitana NT<br />
Pohjanpalmikkosammal, Hypnum hamulosum NT<br />
Kivikoukerosammal, Lescuraea incurvata NT X<br />
Paljakkalehväsammal, Mnium blyttii NT<br />
Pohjanlehväsammal, Mnium spinosum* NT X<br />
Tulvasammal, Myrinia pulvinata* NT X<br />
Pikkusiimasammal, Myurella tenerrima NT<br />
Silopahtasammal, Orthothecium strictum NT X<br />
Pohjanhuurresammal, Palustriella decipiens NT<br />
Lapinseitasammal, Plagiobryum zieri NT<br />
Pohjanisolehväsammal,<br />
Plagiomnium curvatulum<br />
NT X<br />
Pohjanvaskisammal,<br />
Pseudoleskeella papillosa*<br />
NT<br />
Loukkosammal, Tetrodontium ovatum<br />
MAKSASAMMALET<br />
NT X<br />
Pohjanpussisammal, Marsupella spachelata VU<br />
Pahtakinnassammal, Scapania crassiretis* VU<br />
Napakinnassammal, Scapania spitsbergensis VU<br />
Peikonsammal, Athalamia hyalina NT<br />
Mäkäränsammal, Hygrobiella laxifolia NT<br />
Karvakäppyräsammal, Mannia pilosa NT X<br />
Kalliopyörösammal, Odontoschisma macounii NT<br />
Pärskekinnassammal, Scapania cuspiduligera NT<br />
Hetekinnassammal, Scapania paludosa* NT<br />
Tunturikinnassammal, Scapania uliginosa NT<br />
61
Lähteet ja kirjallisuus<br />
Fellman, J. 1895: Index plantarum in Lapponia<br />
Fennica lectarum. A. Phanerogamae. – Bulletin<br />
de la Société Impériale des Naturalistes de<br />
Moscou 8: 245–289.<br />
Finnilä, C. 1917: Långs Utsjoki och Kevojoki<br />
dalfören. – Terra 29: 73–90.<br />
Gjaerevoll, O. 1950: The snow-bed vegetation<br />
in the surroundings of Lake Torneträsk,<br />
Swedish Lapland. – Svensk Botanisk Tidskrift<br />
44: 387–440.<br />
Hakulinen, R. 1964: Beobachtungen über die<br />
Flechtenflora und Flechtenvegetation von<br />
Utsjoki, Nordfinnland. – Reports from the<br />
Kevo Subarctic Research Station 1: 132–<br />
139.<br />
Heikinheimo, O. 1921: Suomen metsänrajametsät<br />
ja niiden vastainen käyttö. – Communicationes<br />
ex Instituto Quaestionum Forestalium<br />
Finlandiae editae 4(2): 1–71.<br />
Heikkinen, R. K. & Kalliola, R. J. 1989: Vegetation<br />
types and map of the Kevo Nature Reserve,<br />
northernmost Finland. – Kevo Notes 6:<br />
1–39.<br />
— 1990: The vascular plants of the Kevo Nature<br />
Reserve (Finland); an ecological-environmental<br />
approach. – Kevo Notes 9: 1–56.<br />
Helenius, O. 1948: Lapin alppiruusu<br />
(Rhododendron lapponicum) Inarin Lapista.<br />
– Luonnon Tutkija 52(4): 127.<br />
Holtmeier, F.-C. 1971: Waldgrenzstudien im<br />
nördlichen Finnish-Lappland und angrenzenden<br />
Nordnorwegen. – Reports from the<br />
Kevo Subarctic Research Station 8: 53–62.<br />
Hult, R. 1887: Die alpinen Pflanzenformationen<br />
des nördlichen Finnlands. – Meddelanden<br />
af Societas pro Fauna et Flora Fennica 14:<br />
153–228.<br />
62<br />
Hult, R. 1898: Växtgeografiska anteckningar<br />
från den finska Lappmarkens skogsregioner.<br />
– Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica<br />
16(2): 1–200.<br />
Hultén, E. 1971: Atlas of the distribution of<br />
vascular plants in northwestern Europe. 2. p.<br />
– AB Kartgeografiska institutet, Stockholm.<br />
531 s.<br />
Hustich, I. 1940: Tallstudier sommaren 1939<br />
i Enare och Utsjoki. – Acta Societatis pro<br />
Fauna et Flora Fennica 62(6): 1–76.<br />
— 1942: Några växtgeografiska anteckningar<br />
i juliresa 1940 i Utsjoki, norra Lappland.<br />
– Memoranda Societatis pro Fauna et Flora<br />
Fennica 17: 215–226.<br />
— 1948: The Scotch pine in northernmost<br />
Finland and its dependence on the climate<br />
in the last decades. – Acta Botanica Fennica<br />
42: 1–75.<br />
— 1966: On the forest-tundra and the northern<br />
tree-lines. – Reports from the Kevo Subarctic<br />
Research Station 3: 1–47.<br />
Hämet-Ahti, L. 1963: Zonation of the mountain<br />
birch forests in northernmost Fennoscandia.<br />
– Annales Botanici Societatis Zoologicae<br />
Botanicae Fennicae ”Vanamo” 34(4): 1–<br />
127.<br />
—, Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila,<br />
P. (toim.) 1998: Retkeilykasvio. 4. p.<br />
– Luonnontieteellinen Keskusmuseo,<br />
Kasvimuseo, Helsinki. 656 s.<br />
Iso-Iivari, L. 1977: Topografikartan 1:20 000<br />
nimistö Inarin Lapista aakkosjärjestyksessä.<br />
– Turun yliopiston Lapin tutkimuslaitos<br />
Kevo. 96 s.<br />
Johansson, P. ja Kujansuu, R. (toim.) 2005:<br />
Pohjois-Suomen maaperä. – Geologian tutkimuskeskus,<br />
Espoo. 256 s.
Kallio, P. 1954: Turun Eläin- ja Kasvitieteellisen<br />
Seuran Lapin retki v. 1954. – Luonnon Tutkija<br />
58: 145–151.<br />
Kallio, P. 1956: Suomen pohjoisimman kolkan<br />
kasvistollisesta erikoisluonteesta. – Luonnon<br />
Tutkija 60: 136–142.<br />
Kallio, P. & Kankainen, E. 1964: Notes on the<br />
macromycetes of Finnish Lapland and adjacent<br />
areas. – Reports from the Kevo Subarctic<br />
Research Station 1: 178–235.<br />
Kallio, P. & Lehtonen, J. 1973: Birch forest damages<br />
caused by Oporinia autumnata (Bkh.)<br />
in 1965–66 in Utsjoki, N Finland. – Reports<br />
from the Kevo Subarctic Research Station 10:<br />
55–69.<br />
Kallio, P. & Mäkinen, Y. 1957: Untersuchungen<br />
über die Flora von Utsjoki in Nordfinnland II.<br />
– Archivum Societatis Zoologicae Botanicae<br />
Fennicae ”Vanamo” 12: 12–29.<br />
Kallio, P. & Mäkinen, Y. 1975: Vascular flora of<br />
Inari Lapland. 3. Salicaceae. – Reports from<br />
the Kevo Subarctic Research Station 12:<br />
66–105.<br />
Kallio, P. & Mäkinen, Y. 1978: Vascular flora<br />
of Inari Lapland. 4. Betulaceae. – Reports<br />
from the Kevo Subarctic Research Station<br />
14: 38–63.<br />
Kallio, P., Laine, U. & Mäkinen, Y. 1969: Vascular<br />
flora of Inari Lapland. 1. Lycopodiaceae–<br />
Polypodiaceae. – Reports from the Kevo<br />
Subarctic Research Station 5: 1–108.<br />
Kallio, P., Laine, U. & Mäkinen, Y. 1971:<br />
Vascular flora of Inari Lapland. 2. Pinaceae<br />
and Cupressaceae. – Reports from the Kevo<br />
Subarctic Research Station 8: 73–100.<br />
Kalliola, R. 1937 a: Dryopteris fragrans (L.)<br />
Schott, ein für Europa neuer Farn. – Annales<br />
Botanici Societatis Zoologicae Botanicae<br />
Fennicae ”Vanamo” 9(4):1–56.<br />
— 1937b: Tuoksuva alvejuuri. – Luonnon Ystävä<br />
41: 182-189.<br />
Kalliola, R. 1939: Pflanzensoziologische<br />
Untersuchungen in der alpinen Stufe<br />
Finnisch-Lapplands. – Annales Botanici<br />
Societatis Zoologicae Botanicae Fennicae<br />
”Vanamo” 13(2): 1–328.<br />
— 1941: Tunturimittari (Oporinia autumnata)<br />
subalpiinisten koivikoiden tuholainen.<br />
– Luonnon Ystävä 45: 53–60.<br />
Kihlman, A. O. 1884: Anteckningar on floran i<br />
Inari Lappmark. – Meddelanden af Societas<br />
pro Fauna et Flora Fennica 11: 45–135.<br />
Kivilinna, V. 1936: Suomalaisia koivumuotoja.<br />
– Annales Botanici Societatis Zoologicae<br />
Botanicae Fennicae ”Vanamo” 8(1): 1–45.<br />
Kotilainen, M. J. 1949: Über Fjeldpflanzen<br />
als Kulturbegleiter. – Archivum Societatis<br />
Zoologicae Botanicae Fennicae ”Vanamo”<br />
3: 102–114.<br />
Kuitunen, T. 1984: Läntisen Utsjoen kasvillisuudesta<br />
kesäretkellä 1983. – Talvikki 8(2):<br />
149–152.<br />
Laine, U. 1956: Kevojoen kanjonin floristiset<br />
ja geobotaaniset erikoispiirteet. – Pro gradu<br />
–tutkielma, Turun yliopisto, biologian laitos,<br />
Turku. 159 s.<br />
— 1965: Alustavia tuloksia Kevojoen Pahtojen<br />
kasvistollisesta kartoitustyöstä. – Lapin tutkimusseuran<br />
vuosikirja 6: 1–16.<br />
— 1970: Kevojoen laakson floora. –<br />
Lisensiaattityö, Turun yliopiston kasvitieteen<br />
laitos, Turku. 258 s.<br />
—, Lindgren, L. & Mäkinen, Y. 1955. Havaintoja<br />
Utsjoen pitäjän länsiosan kasvistosta. –<br />
Archivum Societatis Zoologicae Botanicae<br />
Fennicae ”Vanamo” 9: 120–135.<br />
Lassila, M. 1966: Mänty (Pinus silvestris L.)<br />
Utsjoki–Kevojoki-laaksossa. Väri- ja väärävärikuvatulkinta.<br />
– Laudatur-tutkielma, Turun<br />
yliopisto, Biologian laitos, Turku. 43 s.<br />
63
Luonnonsuojeluasetus (160/1997).<br />
Maristo, L. 1941: Die Seetypen Finnlands auf floristischer<br />
und vegetationsphysiognomischer<br />
Grundlage. – Annales Botanici Societatis<br />
Zoologicae Botanicae Fennicae ”Vanamo”<br />
15(5): 1–315.<br />
Mikkola, E. 1938: Ultraemäksisten kivilajien<br />
vaikutus Lapissa. – Luonnon Ystävä 42:<br />
21–27.<br />
Mäkinen, Y. 1981: Inarin Lapin kasvistokartoitus.<br />
– Luonnon Tutkija 85: 84–90.<br />
—, Kallio, P., Laine, U. & Nurmi, J. 1982:<br />
Vascular flora of Inari Lapland. 5. Urticaceae–<br />
Caryophyllaceae. – Reports from the Kevo<br />
Subarctic Research Station 18: 10–94.<br />
—, Kallio, P., Laine, U. & Nurmi, J. 1998: Vascular<br />
flora of Inari Lapland. 6. Nymphaeaceae–<br />
Papaveraceae. – Reports from the Kevo<br />
Subarctic Research Station 22: 25–86.<br />
—, Laine, U., Heino, S. & Nurmi, J. 2005: Vascular<br />
flora of Inari Lapland. 7. Brassicaceae–<br />
Grossulariaceae. – Reports from the Kevo<br />
Subarctic Research Station 23: 1–116.<br />
Nuorteva, P. 1963: The influence of Oporinia<br />
autumnata (Bkh.) (Lep. Geometridae) on the<br />
timber-line in subarctic conditions. – Annales<br />
Entomologici Fennici 29: 270–277.<br />
Nyman, A. 1964: Aquatic vegetation of Lake<br />
Mantojärvi in Inari Lapland, Finland. –<br />
Reports from the Kevo Subarctic Research<br />
Station 1: 60–68.<br />
Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski,<br />
I. 2001: Suomen lajien uhanalaisuus 2000.<br />
– Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus,<br />
Helsinki. 432 s.<br />
Rintanen, T., Ulvinen, T. & Karlström, P. 1978:<br />
Lapin vesien kasvimaailma. – Acta Lapponica<br />
Fenniae 10: 56–63.<br />
64<br />
Ruuhijärvi, R. 1960: Über die regionale Einteilung<br />
der nordfinnischen Moore. – Annales Botanici<br />
Societatis Zoologicae Botanicae Fennicae<br />
”Vanamo” 31(1): 1–360.<br />
Sandström, O., Vaara, I., Heikkuri, P., Jokinen, M.,<br />
Kokkoniemi, T., Liimatainen, J., Loikkanen, T.,<br />
Mela, M., Osmonen, O., Salmi, J., Seppänen,<br />
M., Siekkinen, A., Sihvo, J., Tolonen, J.,<br />
Tuohisaari, O., Tynys, T., Vaara, M. & Veijola,<br />
P. 2000: Ylä-Lapin luonnonvarasuunnitelma.<br />
– <strong>Metsähallituksen</strong> metsätalouden julkaisuja<br />
38. 246 s.<br />
Siltanen, P. 1964: The aquatic flora and vegetation<br />
of Lake Kevojärvi. – Reports from the<br />
Kevo Subarctic Research Station 1: 41–59.<br />
Sirén, G. 1961: Skogsgränstallen som indikator för<br />
klimafluktuationerna i norra Fennoskandien<br />
under historisk tid. – Communicationes<br />
Instituti Forestalis Fenniae 54(2): 1–66.<br />
Tynys, T. ja Stolt, E. (toim.) 2004: Kaldoaivin<br />
erämaan ja Sammuttijängän–Vaijoenjängän<br />
soidensuojelualueen luonto, käyttö ja paikannimistö.<br />
– <strong>Metsähallituksen</strong> luonnonsuojelujulkaisuja<br />
Sarja A 144. 345 s.<br />
Wahlenberg, G. 1812: Flora Lapponica. –<br />
Berolini. 1–550.<br />
Wainio, E. 1891: Notes sur la flore de la Laponie<br />
finlandaise. – Acta Societatis pro Fauna et<br />
Flora Fennica 8(4): 1–90.<br />
Vorren, K.-D. 1967: Evig tele i Norge. – Ottar<br />
51: 1-26.<br />
Vuokko, S. 1978: Lapin ultraemäksisten alueiden<br />
kasvillisuudesta. – Luonnon Tutkija 82:<br />
131–134.<br />
Yli-Mattila, M. 1967: Utsjoen Kevon mäntymetsien<br />
lisääntymisbiologiasta 1964–1966 tutkimusten<br />
valossa. – Pro gradu -tutkielma, Turun<br />
yliopisto, biologian laitos, Turku. 38 s.
6 Eläimistö<br />
6.1 Nisäkkäät<br />
Matti Mela<br />
6.1.1 Nisäkkäiden erityispiirteitä<br />
Toisin kuin suurin osa linnuista nisäkkäät elävät<br />
ympäri vuoden suurin piirtein samoilla alueilla.<br />
Osa nisäkkäistä vaeltaa jonkin verran, mutta<br />
pääasiassa kaikkien nisäkkäiden on selvittävä<br />
hengissä myös läntisen Utsjoen 7–8 kuukauden<br />
mittaisesta talvesta. Tämä vaatii eläimiltä sopeutumista<br />
kylmään, lumeen, pimeyteen ja niukkoihin<br />
ravintovaroihin. Paistunturin tapaisessa tunturierämaassa,<br />
jossa suuret alueet ovat paljakkaa tai<br />
harvaa tunturikoivikkoa, talvehtiminen on monelle<br />
nisäkäslajille huomattavasti vaativampaa kuin<br />
havumetsävyöhykkeellä. Siksi on ymmärrettävää,<br />
että monen lajin kannat ovat Paistunturilla hyvin<br />
harvalukuiset tai laji esiintyy vain satunnaisesti<br />
levinneisyytensä pohjoisrajoilla. Varsinaisia pohjoiseen<br />
sopeutuneita lajeja, jotka etelämpänä ovat<br />
harvinaisia tai joita ei tavata siellä vakituisesti lainkaan,<br />
ovat Paistunturi–Kevo-alueen nisäkkäistä<br />
naali ja tunturisopuli. Ne ovat molemmat vähälukuisia,<br />
naali on harvinaistunut jo sukupuuton<br />
partaalle ja sopuli on huippuvuosia lukuun ottamatta<br />
lähes kadoksissa. Näiden lajien kannalta<br />
Paistunturia voidaan pitää paremminkin jopa liian<br />
leutona tai eteläisenä alueena.<br />
Tässä tarkasteltavaan alueeseen kuuluu myös<br />
mäntymetsiä kuten Paistunturin erämaan kaakkoisosat<br />
ja Pierkivaaran soidensuojelualue sekä<br />
muutamat jokilaaksot pohjoisempana, kuten Kevojoen,<br />
Mielgijoen ja Akujoen laaksot. Jotkut nisäkkäistä<br />
suosivat mäntymetsiä niin voimakkaasti,<br />
että niiden tapaaminen tunturikoivikossakin on<br />
enemmän tai vähemmän tilapäistä (esimerkiksi<br />
orava, näätä ja karhu).<br />
Nisäkäslajisto näyttää sopeutuneen hyvin<br />
pitkään kesäpäivään tai yöttömään yöhön, vaikka<br />
monet lajit ovatkin aktiivisimmillaan öisin.<br />
Kettu lähtee liikkeelle illalla, vaikka aurinko on<br />
vielä korkealla horisontin yläpuolella. Toisaalta<br />
keskitalven kaamoksessa yöeläimet liikkuvat jo<br />
iltapäivästä lähtien. Äärivalaistuksiin sopeutuminen<br />
näyttää olevan kuitenkin nisäkäslajistolle<br />
varsin helppoa.<br />
6.1.2 Nisäkkäiden tutkiminen ja<br />
havaintojen keruu<br />
Tiedot Paistunturi–Kevo-alueen nisäkkäistä ja niiden<br />
esiintymisestä on kerättävä monesta eri lähteestä.<br />
Metsästettävästä lajistosta, ennen kaikkea<br />
hirvestä, paras tietämys on riistanhoitoyhdistyksillä<br />
ja metsästäjillä. Poromiehillä on tarkka tieto<br />
porojen määristä, mutta myös paljon havaintoja<br />
suurpedoista ja muidenkin eläinten talvikannoista.<br />
Pikkupedoista, mukaan luettuna kettu ja naali,<br />
saadaan runsaasti tietoa riekonpyytäjiltä ja naalityöryhmän<br />
pesätarkastajilta. Pikkunisäkässeurantaa<br />
tekee ennen kaikkea Metsäntutkimuslaitos.<br />
Suurpetoseurantaa talvisten lumijälkien perusteella<br />
tekevät mm. kaikki <strong>Metsähallituksen</strong> työntekijät<br />
ja rajavartiosto. Nämä havainnot kootaan<br />
vuosittain ja toimitetaan RKTL:een. Kevojokisuussa<br />
toimii lisäksi Turun yliopiston biologinen<br />
tutkimusasema, jonka vuosikymmeniä keräämät<br />
havainnot ovat tämän selvityksen käytössä.<br />
Tiedot talviaikaisista nisäkäsmääristä ja niiden<br />
esiintymäalueista ovat lisääntyneet moottorikelkkojen<br />
yleistymisen myötä. Myös tiedon kulku ja<br />
havaintojen kokoaminen ovat tehostuneet viime<br />
vuosina. Joidenkin nisäkäslajien osalta tiedot ovat<br />
kuitenkin edelleen hyvin puutteellisia ja esimerkiksi<br />
kesäaikaiset havainnot ovat monen lajin<br />
kohdalta vähäisiä.<br />
6.1.3 Nisäkkäiden esiintyminen<br />
Paistunturi–Kevo-alueella<br />
Seuraavassa käsitellään kaikki alueella tavattavat<br />
nisäkkäät jaoteltuina isompiin ryhmiin sukulaisuuden,<br />
elintapojen tai ravinnon mukaan.<br />
Päästäiset<br />
Pikkunisäkkäiden määrällä on tunturierämaassa<br />
suuri vaikutus muihin eläimiin ja pikkunisäkässyklit<br />
säätelevät suoraan tai välillisesti niitä syövien<br />
petoeläinten määriä. Säätelyvaikutus ulottuu myös<br />
petojen muihin saaliseläimiin, kuten riekkoon.<br />
Pikkunisäkkäisiin lasketaan päästäiset ja myyrät.<br />
Myyrien sykli on muiden eliöiden määrien sääte-<br />
65
lyssä merkittävämpi kuin päästäisten. Päästäisten<br />
sykli ei ilmeisesti ole yhtä voimakas kuin myyrillä<br />
ja lisäksi päästäinen on petojen ravintona myyriä<br />
huonompaa jonkin asteisen myrkkyvaikutuksen<br />
takia.<br />
Paistunturin alueella tavattavista päästäislajeista<br />
metsä- ja idänpäästäinen ovat yleisiä sekä<br />
vaivais- ja vesipäästäinen vähälukuisia.<br />
Lepakot<br />
Kevojokilaaksossa on havaittu lepakko ainakin<br />
kolmesti viimeisen kymmenen vuoden aikana.<br />
Laji on todennäköisimmin ollut pohjanlepakko,<br />
joka on sopeutunut lepakoista parhaiten pohjoisiin<br />
olosuhteisiin. Pohjanlepakkoa on tavattu<br />
Ruijassa asti ja siitä on havaintoja myös tunturialueilta<br />
yli tuhannen metrin korkeudesta. Se<br />
talvehtii horroksessa kivilouhikoissa, keloissa tai<br />
vanhoissa rakennuksissa, joita kaikkia löytyy Kevon<br />
suunnalta.<br />
Myyrät<br />
Paistunturin alueella yleisiä myyrälajeja ovat punamyyrä,<br />
harmaakuvemyyrä, peltomyyrä ja lapinmyyrä.<br />
Niiden kannat vaihtelevat yleensä noin<br />
neljän vuoden jaksoissa siten, että useimpien lajien<br />
huiput sattuvat samanaikaisesti. Viimeisten<br />
15 vuoden aikana syklien samanaikaisuudessa ja<br />
voimakkuudessa on kuitenkin ollut heittoja. Syitä<br />
tähän ei varmuudella tiedetä.<br />
Tunturisopuli on huippuvuosien välillä lähes<br />
kadoksissa, mutta ilmeisesti Paistunturillakin on<br />
myös hiljaisina vuosina olemassa pieni sopulikanta<br />
sopivissa lumenviipymäpaikoissa. Sopulien todella<br />
suurien esiintymähuippujen välinä pidetään<br />
noin 30 vuotta. Viimeisin suuri huippu ja koko<br />
Lapin läpi ulottuva vaellus oli 1970-luvun alkuvuosina.<br />
Paistunturin alueella tavataan myös suurikokoista<br />
vesimyyrää, mutta se on vähälukuinen.<br />
Piisami ja majava<br />
Myyrien sukulainen piisami on levittäytynyt viime<br />
vuosikymmeninä pohjoista kohti. Se on tavattu<br />
ainakin Utsjokivarressa Kevonsuussa ja Mieraslompolassa<br />
sekä Tenolla Paistunturin erämaan<br />
koillispuolella. Piisamin leviäminen Paistunturi–Kevo-alueelle<br />
voi tapahtua helposti niitä si-<br />
66<br />
vujokia myöten, jotka muodostavat välillä laajoja<br />
suvantoja ja järviä.<br />
Myös majavasta on havainto 1980-luvulta Kevojokisuusta.<br />
Kyseinen yksilö oli luultavasti peräisin<br />
Norjan puolelta. Siitä, oliko se kanadanmajava<br />
vai euroopanmajava, ei ole tietoa. Muualla Lapissa<br />
tavatut majavat ovat olleet kanadanmajavia.<br />
Orava<br />
Oravan levinneisyys on paljolti sidottu havumetsiin,<br />
joten koivikkoalueilla se esiintyy vain tilapäisesti,<br />
soilla ja avotunturilla ei lainkaan. Näin<br />
ollen oravaa tavataan vain alueen eteläosissa ja<br />
joissakin jokilaaksoissa. Kevojokilaaksosta on<br />
kirjattu muutamia havaintoja biologisen aseman<br />
havaintokirjaan.<br />
Metsäjänis<br />
Jänis on yleinen ja sitä tavataan kaikkialla alueella,<br />
vaikkakaan ei kovin runsaslukuisena. Vuotuiset<br />
vaihtelut voivat olla suuret. Jäniksellä on suuri<br />
merkitys esimerkiksi maakotkan ja ilveksen ravintona.<br />
Suurpedot<br />
Kaikki suurpetomme esiintyvät Paistunturi–Kevo-alueella,<br />
vaikkakaan eivät säännöllisesti. Karhu<br />
on harvinainen tai enemmän tilapäinen vierailija<br />
koivuvyöhykkeellä, mutta yleisempi mäntyalueella.<br />
Viime vuosina karhua on tavattu mm.<br />
Kaamasjoen pohjoispuolella, Karigasniemen<br />
Ailikkaalla, Cuoggájoella ja Kevojoen laaksossa.<br />
Onpa näköhavainto karhusta avotunturistakin<br />
Loktajärven länsipuolelta.<br />
Ilveshavaintojen lisääntyminen merkinnee lajin<br />
leviämistä ja runsastumista myös Paistunturi–<br />
Kevo-alueella. Ilveksen suosimia esiintymäalueita<br />
ovat jokilaaksot ja niitä reunustavat koivikko- ja<br />
louhikkorinteet. Kevon laaksosta tehdään ilveshavaintoja<br />
lähes vuosittain.<br />
Susi on Paistunturin alueella ilmeisesti vain<br />
tilapäinen läpikulkija tai vierailija. Viime vuosilta<br />
sudesta on muutamia havaintoja lähinnä alueen<br />
eteläosista. Muotkatunturin erämaasta ja Norjan<br />
puolelta on enemmän havaintoja ja eläimet liikkuvat<br />
sieltä myös Paistunturin puolelle.<br />
Ahma on suurpedoista yleisin ja sen kanta on<br />
pysyvä, vaikkakin vähälukuinen. Ahma esiintyy
alueilla, joilla on jyrkkiä kuruja ja kivikkoisia lakimaita.<br />
Eniten havaintoja on kertynyt Kevojoen<br />
ja sen sivujokien rinteiltä ja Tenoon Paistunturin<br />
ylängöltä laskevien jyrkkien jokikurujen laaksoista<br />
sekä niitä reunustavilta tuntureilta. Koska pesiä<br />
ei ole varsinaisesti etsitty, pesivän kannan arvioiminen<br />
on vaikeaa. Ahma liikkuu laajalla alueella<br />
ja Paistunturin ahmat ovat ainakin osin yhteisiä<br />
Norjan ja Muotkatunturin erämaan kanssa. Talvisten<br />
jälkihavaintojen perusteella Paistunturi-Kevo-alueella<br />
arvioidaan liikkuvan 4–8 ahmaa.<br />
Kettu ja naali<br />
Kettu ja naali muodostavat ongelmallisen lajiparin,<br />
jotka ovat kilpailleet aiemmin siten, että<br />
naali on ollut vahvempi tunturialueilla ja kettu<br />
koivikko- ja metsäalueilla. Parikymmentä vuotta<br />
sitten olosuhteet, jotka ainakin osin ovat tuntemattomia,<br />
muuttuivat ja kettu valloitti myös<br />
tunturialueet. Naali on puolestaan hävinnyt sukupuuton<br />
partaalle. Vanhoja naalinpesiä tunnetaan<br />
Paistunturi–Kevo-alueelta noin 30. Yhdessä<br />
näistä on tavattu toistaiseksi maamme viimeisin<br />
naalin poikaspesä vuonna 1996. Kettuja on metsästetty<br />
poikkeusluvalla kahden peräkkäisen Naali<br />
Life -hankkeen aikana näiden naalinpesien lähettyviltä<br />
jo seitsemän vuoden ajan ja siten pyritty<br />
pitämään ainakin valtaosa vanhoista naalinpesistä<br />
ketuttomina. Vuosittain naalinpesäalueilta poistettujen<br />
kettujen määrä on 20–40 eli keskimäärin<br />
noin 1 kettu/1 naalin pesä. Kettuja ei kuitenkaan<br />
ole metsästetty luonnonpuiston alueella.<br />
Naalista tehdään alueella kuitenkin edelleen<br />
vuosittain muutamia havaintoja, joten Paistunturi–Kevo-alueella<br />
on olemassa muutaman naaliyksilön<br />
kanta, joka on todennäköisesti yhteinen sekä<br />
Norjan että Kaldoaivin alueen kanssa.<br />
Saukko<br />
Saukko esiintyy vähälukuisena, mutta säännöllisesti<br />
useissa joissa, eniten Kevojoessa ja sen sivujoissa<br />
sekä mm. Cuoggájoessa ja Akujoessa.<br />
Lajin pesinnän ja pesivän kannan toteaminen on<br />
hankalaa, mutta kannan suuruudeksi voidaan arvioida<br />
3–5 paria.<br />
Pienpedot<br />
Pienpetoihin lasketaan minkki, näätä, kärppä ja<br />
lumikko. Niiden kantoja säätelevät voimakkaasti<br />
saaliseläinten määrät. Pienpetojen ravintona ovat<br />
ennen kaikkea pikkunisäkkäät ja linnut.<br />
Näätä on vähälukuinen ja tilapäinen vierailija<br />
tunturialueilla, mutta yleistyy männyn lisääntyessä.<br />
Näätähavaintoja on runsaimmin Kevon kanjonista<br />
ja Paistunturin erämaan kaakkoisosasta.<br />
Kärppä on pienpedoista runsaslukuisin ja sitä<br />
tavataan läpi Paistunturin. Myös lumikkoa tavataan<br />
kaikkialla, mutta se on yleensä kärppää harvinaisempi.<br />
Minkki esiintyy lähes kaikissa alueen<br />
vesistöissä. Kevon luonnonpuistossa minkkejä on<br />
pyydystetty ympäristöministeriön poikkeusluvalla<br />
vuosina 2003–2004 ja lupa on uusittu vuosille<br />
2005–2006. Saaliiksi on saatu yhteensä kymmenkunta<br />
yksilöä lähinnä Kevon kanjonista.<br />
Metsäkauris<br />
Sekä Utsjokivarresta että Tenolta on muutamia<br />
havaintoja kauriista viimeisen kymmenen vuoden<br />
ajalta, mutta itse Paistunturi–Kevo-alueelta<br />
ei ole tietoa lajin esiintymisestä. Karigasniemen<br />
lähettyvillä elää usean yksilön metsäkaurispopulaatio.<br />
Sen leviämisteinä ovat usein jokilaaksot,<br />
joten leutojen talvien vallitessa metsäkauris voi<br />
levitä ainakin jonkin matkaa erämaahan esimerkiksi<br />
Tenon sivujokia seuraillen.<br />
Hirvi<br />
Paistunturi–Kevo-alueen hirvet keskittyvät jokilaaksoihin<br />
ja talvisin ennen kaikkea mäntyjä<br />
kasvaville alueille. Hirvenmetsästys on kielletty<br />
Kevon luonnonpuistossa. Siksi on aika luonnollista,<br />
että Kevon laaksoon kerääntyy talvehtimaan<br />
Utsjoen olosuhteisiin nähden tiheä hirvikanta.<br />
Kannan kooksi arvioidaan 30–40 eläintä. Hirviä<br />
on varsin runsaasti myös Tenon sivulaaksoissa ja<br />
Inarin puolella, Paistuntureiden kaakkoisosassa.<br />
Hirvet ovat osittain yhteisiä Norjan kanssa ja ne<br />
vaeltavat vuodenaikojen mukaan.<br />
67
Poro (tunturipeura)<br />
Tunturipeurasta kesytetty poro poikkeaa muista<br />
nisäkkäistä mm. siinä, että sen lukumäärä, sukupuolijakautuma,<br />
ikärakenne ja eläinten kulloinenkin<br />
sijainti on melko tarkasti säädelty ihmisen<br />
toimesta. Lisäksi porot rokotetaan loisia vastaan<br />
ja porotokkia paimennetaan ja suojellaan suurpetoja<br />
vastaan, joten luonnoneläimille tavallinen<br />
luonnon karsinta on niillä vähäisempää.<br />
Poro vaikuttaa suurena kasvisyöjänä välillisesti<br />
ja välittömästikin muihin nisäkkäisiin, vaikka niitä<br />
ruokitaankin kevättalvella alueen ulkopuolelta<br />
tuoduilla rehuilla ja heinällä. Kaikista ihmisen toimenpiteistä<br />
huolimatta Paistunturi–Kevo-alueen<br />
poroilla ja poron haaskoilla on huomattava merkitys<br />
petoeläinten ravintona. Alueella laiduntaa<br />
keskimäärin 6 000–7 000 poroa.<br />
6.1.4 Ihminen ja nisäkkäät<br />
Perinteisesti ihmisen suhde nisäkkäisiin ja muihinkin<br />
eläimiin on ollut kolmenlainen. Hyödyllisistä<br />
eläimistä on saatu ravintoa tai muuta etua ja näitä<br />
on pyritty lisäämään ja suosimaan. Esimerkkinä<br />
voisi mainita hirven tai tunturipeuran (poron).<br />
Vahinkoeläimistä on ollut ihmiselle haittaa suoraan<br />
tai välillisesti ja näitä on pyritty vähentämään.<br />
Esimerkiksi monet petoeläimet ovat tällaisia ihmisen<br />
kilpailijoita. Näiden lisäksi on ollut paljon<br />
niitä eläimiä, joihin ihmisen suhtautuminen on<br />
ollut enimmäkseen neutraalia. Tällaisia harmittomia<br />
ja hyödyttömiä nisäkkäitä ovat esimerkiksi<br />
päästäiset.<br />
Varsinkin viimeisen vuosikymmenen aikana<br />
ihmisen suhdetta eläimiin on luokiteltu erilaisilla<br />
säädöksillä ja direktiiveillä. Tärkeimpiä näistä ovat<br />
luonnonsuojelu- ja metsästyslait, uhanalaisluokitukset<br />
ja Euroopan unionin direktiivit (taulukko 4).<br />
Seuraavassa on lueteltu tärkeimpiä lajiryhmittelyitä,<br />
joita käytetään arvioitaessa nisäkkäiden<br />
yleisyyttä tai asemaa suhteessa ihmiseen:<br />
1. Yleisyys<br />
Kaikille nisäkkäille on määritetty oheiseen taulukkoon<br />
(taulukko 4) yleisyysarvio. Luokitus on<br />
suhteellinen eikä tarkoita eläinten absoluuttista<br />
määrää. Arvio antaa pikemminkin kuvan siitä,<br />
kuinka helppo kutakin lajia on löytää alueelta.<br />
68<br />
2. Uhanalaiset lajit<br />
Tässä yhteydessä käytetään kansainvälistä ”Punaisen<br />
kirjan” mukaista uhanalaisluokitusta, jonka<br />
mukaan ympäristöministeriön johtama seurantatyöryhmä<br />
on luokitellut Suomen lajiston.<br />
Uhanalaiset lajit jaetaan kolmeen eri luokkaan<br />
uhanalaisuuden/lukumäärän mukaan:<br />
– Äärimmäisen uhanalainen (CR),<br />
Paistunturi–Kevo-alueella naali<br />
– Erittäin uhanalainen (EN),<br />
Paistunturi–Kevo-alueella ahma ja susi<br />
– Vaarantunut (VU),<br />
ei Paistunturi–Kevo-alueen nisäkkäitä.<br />
Lisäksi on syytä mainita ryhmä ”silmälläpidettävät”<br />
(NT), vaikka siihen kuuluvat lajit eivät<br />
olekaan varsinaisesti uhanalaisia. Paistunturi–Kevo-alueella<br />
tavattavista nisäkkäistä tähän ryhmään<br />
kuuluvat saukko, ilves ja karhu.<br />
3. Direktiivilajit<br />
Euroopan Unioni on nimennyt direktiivilajit, joiden<br />
suojelua säädellään ja valvotaan EU:n alueella<br />
erityisillä määräyksillä. Direktiivilajit ovat harvinaisia,<br />
vähälukuisia, suppealla alueella esiintyviä<br />
tai muuten erityisen häiriöherkkiä EU:n alueella.<br />
Osa direktiivilajeista voi olla Paistunturi-Kevoalueella<br />
yleisiä, mutta näkökulma onkin koko<br />
EU:n kattava. Siten esimerkiksi metsäjäniksen<br />
esiintyminen direktiivilajien luettelossa on ymmärrettävää.<br />
Direktiivilajit on merkitty taulukkoon<br />
4 D-kirjaimella.<br />
Direktiivilajien tarkempi määrittely on tehty<br />
erillisissä liitteissä, joista tähän on otettu mukaan<br />
kolme liitettä:<br />
II-liitteen lajit: EU:n tärkeinä pitämät lajit, joiden<br />
suojelemiseksi on osoitettava erityisten suojelutoimien<br />
alueita (= Natura 2000 -alueet).<br />
IV-liitteen lajit: EU:n tärkeinä pitämät lajit, jotka<br />
edellyttävät tiukkaa suojelua ja joiden lisääntymis-<br />
ja levähdyspaikkojen heikentäminen<br />
on kiellettyä.<br />
V-liitteen lajit: EU:n tärkeinä pitämät lajit, joiden<br />
ottaminen luonnosta ja hyväksikäyttö voi vaatia<br />
hyödyntämisen säätelyä.
4. Lailla suojellut lajit ja erityisesti suojeltavat lajit<br />
Luonnonvaraisten nisäkkäiden rauhoituksia<br />
säädellään joko metsästyslailla tai luonnonsuojelulailla.<br />
Käytännössä tämä merkitsee sitä, että<br />
metsästyslain alaisten lajien suojelua ja siitä poikkeamista<br />
valvoo maa- ja metsätalousministeriö<br />
ja luonnonsuojelulain alaisten lajien suojelua ja<br />
siitä poikkeamista ympäristöministeriö. Täysin<br />
rauhoittamattomia eläimiä ovat vain muutamat<br />
myyrälajit.<br />
Luonnonsuojelulaissa on määritelty myös käsite<br />
”Erityisesti suojeltavat lajit”. Näiden lajien<br />
säilymiselle tärkeiden esiintymispaikkojen hävittäminen<br />
tai heikentäminen on kielletty. Erityisesti<br />
suojeltavat lajit on merkitty taulukkoon 4 tähdellä (*).<br />
5. Suomen kansainväliset vastuulajit<br />
Eri valtioille on nimetty vastuulajeiksi sellaisia<br />
eliölajeja, joiden populaatiosta merkittävä osa elää<br />
kyseisessä maassa. Tällöin vastuulajivaltioiden on<br />
toivottu kiinnittävän erityistä huomiota oman<br />
vastuulajikantansa säilymiseen. Luettelolla ei ole<br />
lainvoimainen, vaan enemmänkin moraalinen ja<br />
vapaaehtoinen velvoite tiettyjen lajien suojeluun.<br />
Paistunturi–Kevo-alueen nisäkkäistä Suomen vastuulajeihin<br />
kuuluvat ahma ja tunturisopuli.<br />
Taulukko 4. Yhteenvetotaulukko Paistunturi–Kevo-alueella esiintyvistä nisäkkäistä. CR = äärimmäisen uhanalainen, EN<br />
= erittäin uhanalainen, NT = silmälläpidettävä, * = luonnonsuojeluasetuksen mukaan erityisesti suojeltava laji.<br />
Laji Yleisyys Uhanalaisuus Direktiivilaji+liite Säätelevä laki Suomen kansainvälinen<br />
vastuulaji<br />
Metsäpäästäinen Yleinen Luonnonsuojelulaki<br />
Idänpäästäinen Yleinen Luonnonsuojelulaki<br />
Vaivaispäästäinen Vähälukuinen Luonnonsuojelulaki<br />
Vesipäästäinen Vähälukuinen Luonnonsuojelulaki<br />
Pohjanlepakko Harvinainen D-IV Luonnonsuojelulaki<br />
Orava Vähälukuinen Metsästyslaki<br />
Tunturisopuli Vaihtelee Luonnonsuojelulaki x<br />
Punamyyrä Yleinen Luonnonsuojelulaki<br />
Harmaakuvemyyrä Yleinen Luonnonsuojelulaki<br />
Vesimyyrä Vähälukuinen Metsästyslaki,<br />
rauhoittamaton<br />
Piisami Harvinainen Metsästyslaki<br />
Majava (luultavastikanadanmajava)<br />
Satunnainen Metsästyslaki<br />
Peltomyyrä Yleinen Metsästyslaki,<br />
rauhoittamaton<br />
Lapinmyyrä Yleinen Metsästyslaki,<br />
rauhoittamaton<br />
Metsäjänis Yleinen D-V Metsästyslaki<br />
Susi Satunnainen EN D-II,IV Metsästyslaki<br />
Naali * Harvinainen CR D-II,IV Luonnonsuojelulaki<br />
Kettu Yleinen Metsästyslaki<br />
Karhu Vähälukuinen NT D-II,IV Metsästyslaki<br />
Kärppä Yleinen Metsästyslaki<br />
Lumikko Yleinen Luonnonsuojelulaki<br />
Minkki Yleinen Metsästyslaki<br />
Näätä Vähälukuinen D-V Metsästyslaki<br />
Ahma Vähälukuinen EN D-II, Metsästyslaki x<br />
Saukko Vähälukuinen NT D-II,IV Metsästyslaki<br />
Ilves Harvinainen NT D-II,IV Metsästyslaki<br />
Hirvi Yleinen Metsästyslaki<br />
Poro (tunturipeura) Yleinen Poronhoitolaki<br />
69
6.2 Linnut<br />
Olli Osmonen, Lasse Iso-Iivari ja Juha Sihvo<br />
Paistunturi–Kevo-alueella tarkoitetaan tässä<br />
Paistunturin erämaa-aluetta ja sen sisällä olevaa<br />
Kevon luonnonpuistoa sekä erämaa-alueeseen rajautuvia<br />
Hanhijängän-Pierkivaaranjängän (4 400<br />
ha) ja Pieran Marin jängän (2 600 ha) soidensuojelualueita<br />
sekä Piessuon–Luomusjoen soidensuojelualueesta<br />
erämaa-alueeseen rajautuvaa<br />
Biesjeaggia (2 500 ha). Tämän valtavan yhtenäisen<br />
erämaan pinta-ala on 237 800 hehtaaria.<br />
Paistunturi–Kevo-alueella pesii huomattava<br />
osa monen pohjoisen lajin, muun muassa kiirunan,<br />
keräkurmitsan, punakuirin, suosirrin, lapinkirvisen,<br />
sepelrastaan ja pulmusen koko maan<br />
kannasta. Koko alueen pesimälajistoon kuuluu<br />
sata lajia, joista monet ovat uhanalaisia, silmälläpidettäviä<br />
tai Suomen erityisvastuulajeja (taulukko<br />
5). Varsinaisia uhanalaisia lajeja ovat lapasotka,<br />
maakotka, ampuhaukka, lapinsirri, tunturipöllö,<br />
pikkutikka ja käenpiika.<br />
Arvokkaan pesimälinnustonsa vuoksi Kevon<br />
luonnonpuisto on sisällytetty tärkeisiin FINIBAlintualueisiin,<br />
jotka ovat suojelun kannalta tärkeiden<br />
lintulajien merkittävimmät esiintymisalueet<br />
Suomessa (Leivo ym. 2002). FINIBA on kansallinen<br />
laajennus BirdLife Internationalin maailmanlaajuiseen<br />
Important Bird Areas (IBA) -hankkeeseen,<br />
jossa kartoitetaan kaikkien maanosien<br />
tärkeimmät lintualueet. IBA-alueiden tavoitteena<br />
on turvata niiden säilyminen linnustolle soveliaina<br />
sekä seurata niillä linnuston ja elinympäristön<br />
muutoksia. Kevon luonnonpuistossa Suomen erityisvastuulajit<br />
ja niiden kannat Leivon ym. (2002)<br />
mukaan ovat: pilkkasiipi 5–10, lapinsirri 50–200,<br />
punakuiri 10–20, pikkukuovi 50–200, mustaviklo<br />
20–50, liro 500–2 000 ja koskikara 10–20 paria<br />
(vertaa taulukko 5). Kevon luonnonpuiston arvoa<br />
linnustonsuojelualueena kuvaa myös se, että<br />
Suomi on ilmoittanut puiston Natura 2000 -verkostoon<br />
paitsi Euroopan unionin luontodirektiivin<br />
perusteella, myös lintudirektiivin mukaisena<br />
lintujensuojelualueena.<br />
6.2.1 Mäntyvaltaiset metsät<br />
Alueella on yhtenäisiä mäntymetsiä vain Kevojoen<br />
laaksossa ja Kaamasjoen alajuoksulla. Männiköiden<br />
pinta-ala on yhteensä 2 200 ha (Ylä-Lapin<br />
biotooppikuviotiedot 2001, Sihvo 2002). Metsät<br />
70<br />
ovat karuja ja harvapuustoisia metsänrajan läheisiä<br />
metsiä, joissa lintutiheydet ovat luonnostaan<br />
alhaisia (Silvola 1966a, 1966b, 1967b, Lähdesmäki<br />
& Rautiokoski 1968). Mäntyvaltaisten metsien<br />
valtalajit ovat järripeippo, pajulintu, punakylkirastas,<br />
urpiainen ja leppälintu. Harvalukuisempia<br />
pesimälajeja ovat metso, jota on tavattu jopa<br />
Kevojoen laaksossa, pohjantikka, tilhi, laulurastas,<br />
harmaasieppo, kirjosieppo, lapintiainen, lapinharakka,<br />
kuukkeli, korppi ja taviokuurna. Petolinnuista<br />
mäntymetsien pesimälinnustoon kuuluvat<br />
piekana ja ampuhaukka. Hiiripöllön levinneisyys<br />
painottuu etelämmäksi Metsä-Lappiin, mutta<br />
myyrävuosina se voi laajentaa elinpiiriään Tunturi-Lapin<br />
reuna-alueille.<br />
6.2.2 Tunturikoivikot<br />
Tunturikoivikoiden (latvustopeittävyys > 10 %)<br />
kokonaispinta-ala on noin 45 000 hehtaaria, 19 %<br />
koko Paistunturi–Kevo-alueen pinta-alasta (Ylä-<br />
Lapin biotooppikuviotiedot 2001, Sihvo 2002).<br />
Puustoisten tunturikoivikoiden valtalajit ovat<br />
yleensä pajulintu, järripeippo, urpiainen, punakylkirastas,<br />
sinirinta ja riekko tässä järjestyksessä.<br />
Ne voivat muodostaa 80–95 % lajistosta (Silvola<br />
1966a, 1966b, 1967b, Lähdesmäki & Rautiokoski<br />
1968, Hogstad 1975). Urpiaiskannan tiheys<br />
vaihtelee koivikoissa rajusti vuodesta toiseen<br />
lähinnä tunturikoivun siemensadosta riippuen<br />
(Hildén1969, vertaa myös Järvinen & Rajasärkkä<br />
1992). Huippuvuosinaan urpiainen voi olla koivumetsän<br />
lajeista paikoin runsaslukuisin. Tundraurpiaisen<br />
kanta on Paistunturi–Kevo-alueella<br />
harvahko, mihin viittaavat myös melko vähäiset<br />
havaintomäärät lajista. Kaldoaivin erämaa-alueella,<br />
varsinkin sen itäosissa, tundraurpiainen on<br />
huomattavasti runsaslukuisempi ja paikoin jopa<br />
yhtä lukuisa kuin urpiainen (Osmonen 2002).<br />
Koivikoiden harvalukuisempia pesimälajeja<br />
ovat käki, leppälintu, lapintiainen, tilhi, laulurastas<br />
ja harmaasieppo. Niitä tavataan yleensä<br />
vain alavimpien maiden puustoisissa koivikoissa<br />
ja jokilaaksoissa, esimerkiksi Kevojoella ja<br />
Cuoggálla. Kolojen puute rajoittaa tunturikoivikoissa<br />
kirjosiepon (Hildén 1969), lapintiaisen ja<br />
leppälinnun pesintää. Leppälinnun on todettu<br />
pesivän metsiköissä maamättääseen (Paasivirta<br />
1997). Harvapuustoisissa koivikoissa esiintyvät<br />
yleisesti avomaiden varpuslintulajit, niittykirvi-
Taulukko 5. Paistunturi–Kevo-alueen uhanalaiset linnut, erityisvastuulaji ja arviot niiden parimääristä (Osmonen ym.<br />
2005): Soidensuojelualueiden parimäärät perustuvat linnustokartoituksiin. * = lajin parimääräarvio perustuu pääosin<br />
Väisäsen ym. (1998) ilmoittamaan lajin keskitiheyteen alueella. Vertailuna on huomioitu Osmosen (2002) ilmoittama<br />
(s. 95, liite 1) keskitiheys Kaldoaivin erämaa-alueella ja Sammuttijängän–Vaijoenjängän soidensuojelualueella. BIJ =<br />
Biesjeaggi soidensuojelualue, HPJ = Hanhijängän–Pierkivaaranjängän soidensuojelualue, PMJ = Pieran Marin jängän soidensuojelualue.<br />
EU = EU:n lintudirektiivin liitteeseen I kuuluvat, erityistä suojelua vaativat lajit (D). UHEX = suomalainen<br />
uhanalaisluokitus (Rassi ym. 2001): CR = äärimmäisen uhanalainen, EN = erittäin uhanalainen, VU = vaarantunut, NT =<br />
silmälläpidettävä. VT = Suomen kansainväliset vastuulajit, joiden Euroopan alle 100 000 parin kannasta pesii Suomessa<br />
yli kymmenesosa (X) (Leivo ym. 2002).<br />
Paistunturi–Kevo<br />
parimäärä yhteensä<br />
Kevon luonnonpuisto<br />
BIJ HPJ PMJ EU UHEX VT<br />
Kaakkuri 1–3 1–2 D NT<br />
Kuikka 10–20 2–4 1 1 D<br />
Laulujoutsen 5–10 2–3 1 1 D X<br />
Metsähanhi 40–80 5–10 1–2 5–10 1–5 NT X<br />
Haapana 40–80 5–20 1–5 1–5 X<br />
Tavi 100–200 50–100 5–10 20–50 5–10 X<br />
Tukkasotka 40–80 5–10 5–10 1–5 5–10 X<br />
Lapasotka 2–4 1–2 VU<br />
Mustalintu 20–50 5–10 1 1–2 NT<br />
Pilkkasiipi 40–80 10–20 0–1 1–5 1–2 X<br />
Telkkä 10–30 5-10 1–5 5–10 X<br />
Uivelo 1–5 1–2 D X<br />
Tukkakoskelo 40–80 10–20 1–5 1–2 X<br />
Isokoskelo 10–30 5–10 X<br />
Sinisuohaukka 1–5 1 D NT<br />
Kalasääski 2–3 D NT<br />
Tuulihaukka 5–20 3–5 NT<br />
Ampuhaukka 20–50 10–20 1–5 1–2 D VU<br />
Metso 5–10 1–5 1–5 D NT X<br />
Kurki 5-10 2–3 1–2 D<br />
Keräkurmitsa 200–500 100–200 D NT<br />
Kapustarinta 5 000–10 000* 1 000–3 000* 20–50 20–30 50–100 D<br />
Lapinsirri 100–200 50–100 5-10 1–5 10–20 VU<br />
Jänkäsirriäinen 50–100 1-10 2–5 1–5 10–20 NT X<br />
Jänkäkurppa 100–200 20–50 5–10 10–20 20–50 X<br />
Suokukko 1 000–2 000* 300-500* 10–20 40–60 20–50 D NT<br />
Punakuiri 100–200 D NT<br />
Pikkukuovi 1 000–2 000* 500–1 000* 1–5 1–2 X<br />
Mustaviklo 500–1 000* 100–300* 5–10 5-10 1–5 X<br />
Valkoviklo 50–100 1–50 1–5 X<br />
Liro 2 000–6 000* 500–2 000* 20–50 100–200 100–200 D X<br />
Rantasipi 100–300* 20–50 5–10 X<br />
Vesipääsky 1 000–2 000* 300–600* 10–20 5–10 10–20 D<br />
Lapintiira 100–300* 20–100* 5–10 1–5 5–10 D<br />
Käki 100–300* 50–100* 1–5 1–2 NT<br />
Hiiripöllö 1–10 0–5 0–5 D<br />
Suopöllö 1–100 1–20 1–2 0–5 0–5 D<br />
Tunturipöllö 0-25 EN<br />
Pikkutikka 1–10 1–5 1–2 VU<br />
Käenpiika 1–10 1–5 0–1 VU<br />
Pohjantikka 1–50 1–20 1–5 D NT X<br />
Koskikara 10–50 10–20 NT<br />
Sinirinta 3 000–7 000* 1 000–2 000* 10–20 20–50 20–50 D<br />
Leppälintu 200–500 100–200 10–20 1–5 X<br />
Kivitasku 4 000–9 000* 1 500-3 000* 0–1 1–5 1–5 NT<br />
Sepelrastas 10–20 10–20 NT<br />
Lapintiainen 100–500 50–100 5–10 NT<br />
Isolepinkäinen 20–50 10–20 1–2 NT<br />
Kuukkeli 20–50 5–10 5–10 NT X<br />
Taviokuurna 50–100 20–50 X<br />
71
nen, keltavästäräkki ja kivitasku sekä kahlaajista<br />
kapustarinta ja pikkukuovi.<br />
Kesällä 1964 ja 1965 tunturimittariperhosen<br />
toukat söivät tunturikoivujen lehdet noin puolen<br />
miljoonan hehtaarin alueelta Pohjois-Lapissa.<br />
Pahimmat tuhot sattuivat Utsjoen tunturialueilla.<br />
Paistunturin erämaa-alueella ja Kevon luonnonpuistossa<br />
tuhoalueita on yhteensä 17 600 ha<br />
(Kallio & Lehtonen 1973, Ylä-Lapin biotooppikuviotiedot<br />
2001, Sihvo 2002). Entiset koivuvaltaiset<br />
alueet ovat nyt monin paikoin lähes<br />
aukeita. Niillä törröttävät vain lahoavat, oksattomat<br />
koivun rungot. Koivujen häviäminen on<br />
vähentänyt elinmahdollisuuksia varpuslinnuilta<br />
ja riekolta. Niittykirvinen, kapustarinta, kivitasku,<br />
pikkukuovi, tunturikihu ja lapinsirkku ovat<br />
puolestaan hyötyneet ja ilmaantuneet tuhoalueille,<br />
kun maisemaan on tullut väljyyttä. Pikkukuovi<br />
näyttäisi viihtyvän tuhoalueilla jopa paremmin<br />
kuin luonnontilaisessa ympäristössään.<br />
Kevon luonnonpuistossa maalintujen linjalaskentaa<br />
suorittamassa ollut Silvola (1967a) kuvaa<br />
tunturimittarin (Oporinia autumnata) massaesiintymistä:<br />
”Kesällä 1964 tunturimittarin toukat söivät<br />
suurilta alueilta koivun ja osittain myös vaivaiskoivun<br />
lehdet. Toukkia oli tällöin heinäkuun alussa<br />
maassakin niin paljon, että niitä jäi jalan alle joka<br />
askeleella. Kesällä 1965 tuho toistui samalla alueella,<br />
mutta ulottui myös edellisenä kesänä säästyneisiin<br />
koivikoihin. Seuraavan kerran suoritin<br />
lintulaskentaa samalla alueella kesäkuun 1966<br />
lopussa, jolloin havaitsin Kevon luonnonpuistoa<br />
kohdanneen synkän kohtalon. Kymmenien<br />
kilometrien matkalla tunturikoivikko oli täysin<br />
kuollut ja ruskehtava. Koivun puuaineskin oli jo<br />
ruskeaksi lahonnutta, eikä versoja näkynyt missään.<br />
Suurimmassa osassa luonnonpuistoa männyt,<br />
haavat, pajut ja katajat olivat ainoat elossa<br />
olevat puut ja pensaat.”<br />
6.2.3 Kevon kanjoni<br />
Kevojoen laakson linnusto poikkeaa täysin ympäröivän<br />
tunturialueen linnustosta. Jokilaakson<br />
koivumetsät ovat säilyneet pakkasten ansiosta<br />
tunturimittarituhoilta, kun taas ylempänä skaidissa<br />
tuho on ollut laajoilla alueilla lähes täydellinen<br />
(vertaa Silvola 1967a). Rotkomainen jokilaakso<br />
on suojaisa. Kanjonin kallioseinämät lämpenevät<br />
aikaisin keväällä, jolloin ympäröivällä skaidilla ei<br />
ole vielä merkkejäkään keväästä. Ravinteikkail-<br />
72<br />
la paikoilla sivujokien ja -purojen suuosissa on<br />
koivikkolehtoja, jotka ovat rehevyydessään lähes<br />
eteläsuomalaisten veroisia. Laaja-alaisin lehto on<br />
Gamajohkan suussa. Tuomi, pihlaja ja pohjanpunaherukka<br />
muodostavat näiden niin sanottujen<br />
Geranium-puolilehtojen pensaskerroksessa tiheitä<br />
kasvustoja. Kenttäkerroksessa esiintyvät runsaina<br />
erilaiset ruohot, muun muassa metsäkurjenpolvi,<br />
mesiangervo, kullero ja huopaohdake. Lehtojen<br />
linnusto on pohjoisen olosuhteisiin nähden<br />
poikkeuksellisen runsas ja monilajinen, pesimälajistoon<br />
kuuluu mm. lapinuunilintu. Lehdoissa<br />
viihtyvät myös punarinta ja lehtokerttu ja niissä<br />
tavataan harvinaisina myös monia eteläisiä lajeja,<br />
kuten käenpiikaa, peukaloista, sirittäjää ja tiltalttia<br />
(Silvola 1955, 1956, Tenovuo 1955, Mustakallio<br />
1964, Laine 1966, Karhu & Osmonen 2000).<br />
Näiden lajien on arveltu levittäytyvän Utsjoelle<br />
Pohjois-Norjasta (Laine 1964, 1966, vertaa myös<br />
Frantzen ym. 1991), missä niiden yhtenäinen levinneisyysalue<br />
ulottuu Golf-virran ansiosta paljon<br />
pohjoisemmaksi kuin Suomessa. Jokilaaksossa<br />
tavattavaa eteläistä lajistoa edustavat myös rautiainen,<br />
kirjosieppo, hömötiainen ja punatulkku.<br />
Niistä vain rautiainen on runsaslukuinen. Kevon<br />
kanjonissa sen kanta lieneekin tihein koko Inarin<br />
Lapin alueella.<br />
Leppälintu, laulurastas, harmaasieppo ja tilhi<br />
ovat yleisiä jokilaakson männiköissä ja mäntyä<br />
kasvavilla rinteillä. Näitä harvinaisempia ovat<br />
kuukkeli, taviokuurna ja metsäkirvinen. Kesällä<br />
1915 Kevojoen linnustoa ensimmäisenä tutkinut<br />
Carl Finnilä (1917) kirjoittaa retkestään: ”Vid Kevojokis<br />
mellersta lopp slogo vi för flere dagar<br />
läger i tallskogen. Här gavs det mångahanda för<br />
den lapska barrskogszonen karaktäristiska fåglar,<br />
såsom sidensvans (Bombyciphora garrula), lavskrika<br />
(Perisoreus infaustus), tallbit (Pinicola enucleator) och<br />
rödstjärt (Erithacus phoenicurus)”.<br />
Kanjonin kallioseinämillä pesivät piekana<br />
(myyrävuosina jopa 20–30 paria), ampuhaukka<br />
(3–5 paria), tuulihaukka (3–5 paria), sepelrastas<br />
ja korppi.<br />
Kanjonin sepelrastaskanta on Suomen tihein,<br />
arviolta reilu kymmenkunta paria. Merkityn polkureitin<br />
varrella sepelrastaan laulua voi kuulla<br />
varmimmin ”Kevon seinän” ja Njaggaljärven<br />
leiripaikoilla touko-kesäkuussa. Kalliojyrkänteiden<br />
pesimälinnustoon kuuluu em. lajien lisäksi<br />
vielä räystäspääsky, jolla on pienet (5–15 paria)
yhdyskunnat muun muassa Njaggaljärven pahdoilla<br />
ja Liŋkebáktilla.<br />
Kanjonin yleisimmät vesilinnut ovat isokoskelo,<br />
tukkakoskelo ja telkkä. Puolisukeltajia on<br />
karuhkossa vesistössä niukasti. Metsähanhet<br />
viihtyvät pesimäaikana kanjonissa ja suurimpien<br />
sivujokien varsilla, missä rantaniityt tarjoavat<br />
poikueille runsaasti mehevää ravintoa. Rantasipi,<br />
koskikara, västäräkki ja pajusirkku ovat rantojen<br />
tyyppilintuja. Ruokokerttunen kuuluu myös rantojen<br />
pesimälinnustoon, mutta on melko harvalukuinen.<br />
Harvinainen virtavästäräkki on tavattu<br />
kanjonissa kahdesti, muun muassa Fiellun putouksella.<br />
Laji on laajentanut pesimisaluettaan Suomessa,<br />
joten pesintä kanjonissa ei olisi kovinkaan<br />
suuri yllätys, koska sopivia koski- ja virtapaikkoja<br />
on tarjolla yllin kyllin.<br />
6.2.4 Suot<br />
Paistunturi–Kevo-alueella on soita yhteensä<br />
42 400 hehtaaria (Ylä-Lapin biotooppikuviotiedot<br />
2001, Sihvo 2002).<br />
Soiden valtalajeja ovat varpuslinnuista niittykirvinen,<br />
lapinsirkku ja keltavästäräkki sekä<br />
kahlaajista liro ja suokukko. Niittykirvinen on<br />
runsaslukuisin laji mäntyvyöhykkeen soilla, muun<br />
muassa Hanhijängän–Pierkivaaranjängän soidensuojelualueella<br />
ja koivuvyöhykkeen alavimmilla<br />
soilla, esimerkiksi Pieran Marin jängällä. Lapinsirkun<br />
kanta painottuu koivuvyöhykkeen yläosiin<br />
pounikkoisille nevarämeille ja tunturiylängön palsasoille,<br />
missä se on soiden runsaslukuisin laji.<br />
Mäntyvyöhykkeen soilla lapinsirkun kanta on harva.<br />
Keltavästäräkki on lapinsirkun jälkeen soiden<br />
toiseksi runsaslukuisin laji mm. Sávzajeaggillä ja<br />
Biesjeaggilla. Tunturiylängön palsasoilla laji on<br />
hyvin harvalukuinen ja puuttuu laajoilta alueilta<br />
kokonaan.<br />
Kahlaajista taivaanvuohi ja jänkäkurppa kuuluvat<br />
nevarämeiden tyyppilajeihin ja suosirri, lapinsirri<br />
ja vesipääsky palsasoiden tyyppilajeihin.<br />
Koivuvyöhykkeen soilla, esimerkiksi Pieran Marin<br />
jängällä ja Sávzajeaggilla, suosirri ja lapinsirri<br />
pesivät harvassa yksittäisparein. Hanhijängän–<br />
Pierkivaaranjängän alueelta suosirriä ei tavattu<br />
kartoituksissa lainkaan. Tylli esiintyy rimpipintasoiden<br />
ja palsasoiden lietteisillä lampareilla koko<br />
alueella.<br />
Mustaviklo ja pikkukuovi ovat Suomen erityisvastuulajeja<br />
(Leivo ym. 2002). Molempien pesi-<br />
mäkanta Paistunturi–Kevo-alueella on useita satoja<br />
pareja – pikkukuovin todennäköisesti jopa yli<br />
tuhat paria. Mustaviklon esiintyminen painottuu<br />
koivuvyöhykkeen nevarämeille ja tunturiylängön<br />
palsasoille. Pikkukuovi esiintyy yleensä tunturien<br />
alaosissa metsä- ja puurajan tuntumassa olevilla<br />
kuivahkoilla soilla. Sitä ei tavata juurikaan palsasoilla<br />
eikä koivuvyöhykkeen suurilla nevarämeillä.<br />
Valkovikloa, joka on levinneisyydeltään Metsä-<br />
Lapin laji, tavataan pesivänä lähinnä vain erämaan<br />
itäosissa muun muassa Cuokkaskáidin alueella ja<br />
lounaisosassa mäntymetsävyöhykkeellä.<br />
Paistunturi–Kevo-alue on nykyään yksi punakuirin<br />
keskeisimmistä esiintymisalueista Inarin<br />
Lapissa. Kirjallisuudessa lajin tyypillisenä asuinpaikkana<br />
mainitaan palsasuot. Paljon useammin<br />
sitä kuitenkin tavataan pienialaisilla tunturirinteiden<br />
soilla, usein samoilla alueilla pikkukuovin<br />
kanssa. Punakuirin kanta vaihtelee voimakkaasti.<br />
Väisänen ym. (1998) arvioivat koko Suomen kannan<br />
kooksi vuosivaihtelu huomioiden 200–500<br />
paria. Lajin levinneisyys ulottuu Fennoskandian<br />
pohjoisosista Euraasian poikki aina Alaskaan<br />
saakka (Väisänen ym. 1998). Fennoskandiassa<br />
laji on runsain Suomen Lapissa. Ruotsista on<br />
julkaistu vain muutama pesimäaikainen havainto.<br />
Laji pesi 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa lukuisissa<br />
paikoissa Enontekiöllä, Pohjois-Kittilässä<br />
ja Inarissa (Merikallio 1958, Laine 1962). Vilkas<br />
munien keruu vähensi punakuirien määrää ja ilmeisesti<br />
hävitti kannan monilta alueilta. Utsjoen<br />
koillisosasta (nykyinen Kaldoaivin erämaa-alue)<br />
löytyi runsas populaatio vuosina 1953–1961.<br />
Jänkäsirriäinen elelee matalaa ja harvahkoa<br />
saraa kasvavilla nevarämeillä ja rimpipintasoilla.<br />
Sen pohjoinen levinneisyys ulottuu Biesjeaggille<br />
(3–5 paria) ja Pieran Marin jängälle (10–20 paria).<br />
Viime vuosina pohjoisin pesintään viittaava<br />
havainto on tehty palsasuolla Kevon luonnonpuistossa<br />
Fállát-tuntureilla. Paistunturin ylängön<br />
suurimmalla suoalueella, Liŋkinjeaggilla, jänkäsirriäinen<br />
on havaittu vain kerran.<br />
Kurjen pesimäalue ulottuu pohjoisessa Sammuttijängän–Vaijoenjängän<br />
(Karhu & Osmonen<br />
2000, Osmonen 2002) ja Pieran Marin jängän<br />
soidensuojelualueille. Varmistettuja pesintöjä on<br />
tiedossa myös Hanhijängän–Pierkivaaranjängän<br />
soidensuojelualueelta ja pesimiseen viittaavia havaintoja<br />
Kaamasjoen Kivivuopajanjängältä.<br />
Sinisuohaukan pohjoinen levinneisyys ulottuu<br />
lähes samoille alueille kuin kurjen levinneisyys.<br />
73
Hyvinä myyrävuosina muutamia pareja pesii todennäköisesti<br />
Kaamasjoen vesistöalueen suurimmilla<br />
suoalueilla.<br />
Tunturipöllö on tavattu Paistunturin erämaaalueella<br />
varsin usein. Suomen oloissa poikkeuksellinen<br />
tunturipöllön joukkopesintä (21 reviiriä)<br />
todettiin erämaa-alueella vuonna 1987 ja seuraavana<br />
vuonna Utsjoen itäosissa Kaldoaivin erämaa-alueella<br />
(Hytönen 1989, Väisänen ym.1998,<br />
Karhu & Osmonen 2000, Osmonen 2002). Näiden<br />
joukkopesintöjen jälkeen tunturipöllön pesintä<br />
varmistettiin Lapin alueella seuraavan kerran<br />
vasta kesällä 2003, kun Paistunturin erämaa-alueella<br />
tavattiin lentopoikue.<br />
Lapinkirvinen on arktisen tundran asukki. Sen<br />
levinneisyys ulottuu Ruijasta Kaldoaivin ja Paistunturin<br />
erämaa-alueen rehevimmille pajukkosoille.<br />
Liŋkinjeaggin alueella lapinkirvisen kanta on<br />
tihein koko Inarin Lapin alueella. Lajin runsaus<br />
ja levinneisyys vaihtelevat oikukkaasti vuodesta<br />
toiseen – jyrkkä kannanvaihtelu ja ajoittainen<br />
katoaminen entisiltä pesimäalueilta on lajille tyypillistä<br />
(Hyytiä ym. 1983, Väisänen ym. 1998).<br />
Pitkäaikaisista kannan- ja levinneisyyden muutoksista<br />
ei tiedetä juuri mitään. Ilmeisesti laji ei ole<br />
kovin paikkauskollinen, vaan asettuu pesimään<br />
sinne, missä olot ovat alkukesällä suotuisimmat.<br />
Hyvinä esimerkkeinä ovat lintuharrastajien suosimat<br />
Biesjeaggin ja Luopmošjohjeaggin suoalueet:<br />
vuosina 1952 ja 1954–1956 lapinkirvistä<br />
ei tavattu näillä alueilla lainkaan, mutta vuonna<br />
1958 laji oli yleinen (Merikallio 1958, Haartman<br />
ym. 1971, Hyytiä ym. 1983, Väisänen ym. 1998).<br />
Myös vuosina 1966–1968 laji pesi alueella sopivassa<br />
ympäristössä yleisenä, mutta vuonna 1969<br />
kanta oli selvästi vähentynyt ja hävisi 1970-luvun<br />
alussa entisiltä pesimäsijoiltaan tyystin (Hildén<br />
1967, Hyytiä ym. 1983).<br />
6.2.5 Tunturipaljakat<br />
Inarin Lapin laajimmat puuttomat tunturipaljakat<br />
sijaitsevat Paistunturi–Kevo-alueella. Paljakan<br />
kokonaispinta-ala on noin 111 100 hehtaaria ja<br />
osuus alueen koko pinta-alasta 47 % (Ylä-Lapin<br />
biotooppikuviotiedot 2001, Sihvo 2002). Lisäksi<br />
hyvin harvapuustoisia, lähes aukeita (latvustopeittävyys<br />
< 10 %) puurajakoivikoita ja entisiä<br />
tunturimittarituhoalueita (= ”pikkukuovibiotoopit”)<br />
on noin 31 200 hehtaaria, 13 prosenttia<br />
pinta-alasta. Yli 400 metrin korkeudella olevista<br />
74<br />
paljakoista 11 600 hehtaaria luokitellaan kivikkoisiksi<br />
tai rakkaisiksi (= kiirunan ja pulmusen<br />
elinympäristöä) ja 19 900 hehtaaria vähäkivisiksi<br />
(= keräkurmitsan mieliympäristöä).<br />
Paljakan varpuslinnuista ovat runsaslukuisimpia<br />
lapinsirkku ja niittykirvinen sekä kahlaajista<br />
kapustarinta. Niiden mieliympäristöä ovat varvikkoiset<br />
tunturikankaat ja soistuneet pajua, katajaa<br />
ja vaivaiskoivua kasvavat tunturipurojen varret.<br />
Kannan huippuvuosina puronvarsien pensaikoissa<br />
pesivät myös urpiainen ja riekko. Lakialueiden<br />
niukkavarpuisilla kankailla asustelee yleensä vain<br />
keräkurmitsa. Paistunturi–Kevo-alueen keräkurmitsakanta<br />
on maamme runsaimpia (Väisänen<br />
ym. 1998, Leivo ym. 2002), ellei jopa runsain.<br />
Pesimäkanta on varovaisesti arvioiden 200–500<br />
paria, joten merkittävän pesimisalueen (FINIBA)<br />
raja-arvo 30 paria ylittyy reippaasti (Leivo ym.<br />
2002). Keräkurmitsaa on tavattu ainakin seuraavilla<br />
tuntureilla: Birkeoaivi, Erttetvárri, Fállát,<br />
Gamoaivi, Gáimmoaivi, Gamajohgeašoaivi,<br />
Geatgielas, Goahppeloaivi, Gompunčohkka,<br />
Gopmirdanoaivi, Guivi, Guovdoaivi, Hoigadanoaivi,<br />
Moskkoskáidi, Náhppevárri, Njávgoaivi,<br />
Purnuvaara, Ráššoaivi, Rišnjárvárri, Roavveoaivi,<br />
Ruohtir, Sirráčohkka, Stuorra Biesvárri, Stuorraroadjá<br />
ja Suohpášoaivi.<br />
Kiiruna ja pulmunen asustavat paljakan kivikoissa<br />
ja louhikoissa. Samoilla alueilla esiintyy<br />
usein myös kivitasku. Lumenviipymiltä lähtevät<br />
sulamisvesien varret ovat niiden mieliympäristöä,<br />
koska siellä on tarjolla runsaasti erilaista hyönteisravintoa.<br />
Kiirunaa on tavattu seuraavissa paikoissa:<br />
Bađđaskáidi, Birkeoaivi, Birkeráhppát,<br />
Erttetjuovva, Erttetvárri, Fállát, Gahpermaras,<br />
Gáimmoaivi, Gamoaivi, Gistuskáidi, Goahppeloaivi,<br />
Guovdoaivi, Guivi, Jiesnnalvárri, Junttejohoaivi,<br />
Njalatoaivi, Njávgoaivi, Orošoaivi,<br />
Bođosroadjá, Raššoaivi, Rišnjárvárri, Ruohtir,<br />
Suohpáščielgi, Suohpášoaivi ja Uhcaroadjá. Poikolainen<br />
ym. (1999) tutkivat kanakoirien avulla<br />
kiirunatiheyksiä Pohjois-Lapissa. Tiheys oli yleensä<br />
yksi pesivä pari neliökilometriä kohden, kaikkein<br />
parhaimmilla tunturihuipuilla kolme paria<br />
neliökilometrillä. Vastaavilla tiheyksillä Paistunturi–Kevo-alueen<br />
keskimääräiseksi kiirunakannaksi<br />
saadaan 400–600 paria.<br />
Tunturikiuru oli vielä 1950-luvulla tunturiylänköjen<br />
luonteenomaisimpia lintuja Suomessa (Merikallio<br />
1958, Hildén 1987, Halkka 1993, vertaa<br />
myös Tenovuo 1955, Hildén 1967 ja Lähdesmäki
& Rautiokoski 1968). Merikallio (1958) arvioi sen<br />
pesimäkannaksi 8 000 paria. Hildénin (1987) mukaan<br />
tunturikiuru oli jokavuotinen pesimälintu<br />
Karigasniemen Ailigas-tunturilla vuosina 1965–<br />
1970. Ailigas-tunturilla varmistettiin pesintä atlaskartoituksessa<br />
1974–1979 ruudussa 770:45 ja<br />
mahdollinen pesintä viereisessä ruudussa 770:46.<br />
Vuosien 1986–1989 atlaskartoituksissa laji tavattiin<br />
vielä Ailigas-tunturilla. 1970-luvulta alkaen<br />
tapahtui kannan romahdus, jolla ei ole vertaista<br />
Suomen linnuston tunnetussa historiassa (Halkka<br />
1993). Viimeiset täysin varmat tunturikiurun<br />
pesimähavainnot ovat 1970-luvulta, ja pesintä<br />
vuonna 2002 Inarin Kaunispäällä. Syynä tunturikiurujemme<br />
vähenemiseen ovat voineet olla Ukrainan<br />
ja Valko-Venäjän maatalouden muutokset<br />
linnun oletetulla talvehtimisalueella. Kesällä 2003<br />
tavattiin laulava tunturikiuru Paistunturin erämaaalueella<br />
– voisiko tämä olla merkki lajin mahdollisesta<br />
elpymisestä entisillä pesimäalueillaan?<br />
Tunturikihu ja piekana ovat paljakan myyrien<br />
ja sopulien saalistajia. Molemmat ovat myyräkannan<br />
huippuvuosina runsaslukuisia. Kihu käyttää<br />
ravintonaan myös linnunmunia ja poikasia sekä<br />
sammakoita (Osmonen 2002) ja hyönteisiä. Kihut<br />
kerääntyvät huonoina myyrävuosina vesiperhos-<br />
ja päivänkorentojahtiin sopiville palsasoille ja järville.<br />
Hyvänä esimerkkinä kokoontumisalueesta<br />
ovat Biesjeaggi ja Liŋkinjeaggi, missä on tavattu<br />
jopa yli sadan yksilön kerääntymiä.<br />
6.2.6 Vesistöt<br />
Tunturiylängöllä on varsin vähän vesistöjä. Runsasjärvisintä<br />
aluetta on erämaa-alueen kaakkoisosa<br />
Kaamasjoen ja Cuoggán vesistöalueella. Vesistöjen<br />
kokonaispinta-ala on noin 5 900 hehtaaria,<br />
vain 2,5 prosenttia Paistunturi–Kevo-alueen kokonaispinta-alasta<br />
(Ylä-Lapin biotooppikuviotiedot<br />
2001, Sihvo 2002).<br />
Kuikka on suurten järvien tunnusomainen<br />
lintu koko alueella. Sen pesimäkanta on 10–20<br />
paria. Inarin Lapin alueella kaakkurin kanta painottuu<br />
Kaldoaivin ja Vätsärin erämaa-alueille sekä<br />
Inarijärvelle (Klinga 1998, Väisänen ym. 1998,<br />
Osmonen 2002). Paistunturi–Kevo-alueella kaakkuri<br />
on hyvin harvinainen pesimälintu, sieltä on<br />
tiedossa vain yksi varmistettu pesintä. Pesintään<br />
viittaavia havaintoja on lisäksi Vuogojávrin ympäristöstä.<br />
Kaakkurit pesivät tavallisimmin pienillä<br />
luhtarantaisilla järvillä tai suolammilla, mutta ra-<br />
vinnonhaussa ne ovat riippuvaisia suurista järvistä.<br />
Paistunturi–Kevo-alueella vain Vuogojávri ja<br />
Luomusjärvet näyttävät olevan kaakkurille riittävän<br />
suuria järviä.<br />
Laulujoutsenen pohjoisin pesintä on varmistettu<br />
Vuogojávrilla. Koko Paistunturi–Kevo-alueelta<br />
on tiedossa vain puolenkymmentä varmistettua<br />
pesintää: Vuogojávrin lisäksi muun muassa<br />
Hanhijängältä, Sávzajeaggiltä ja Pieran Marin jängältä.<br />
Valtaosa alueen joutsenista näyttää olevan<br />
pesimättömiä yksilöitä ja pareja. Erämaa-alueella<br />
pesintää rajoittaa varmasti osaltaan kesän lyhyys,<br />
joutsenen poikaset eivät yksinkertaisesti ehdi lentokykyisiksi<br />
ennen talven tuloa.<br />
Metsähanhikanta painottuu tunturikoivuvyöhykkeen<br />
suurille suoalueille, mm. Pieran Marin<br />
jängälle ja Hanhijängän–Pierkivaaranjängän soidensuojelualueelle.<br />
Poikasten ollessa pieniä poikueet<br />
viihtyvät jokivarsilla.<br />
Tavi ja haapana ovat allin ohella alueen runsaslukuisimmat<br />
vesilinnut. Tavi esiintyy haapanaa<br />
useammin nevojen ja rimpipintasoiden pikkulampareissa<br />
ja mutaisissa allikoissa. Heinäsorsa on<br />
pohjoisessa melko harvinainen. Tunturiylängöllä<br />
sitä tavataan vain satunnaisesti. Lajin pieni pesimäkanta<br />
painottuu Kaamasjoen vesistöalueelle<br />
ja Pieran Marin Jängälle. Jouhisorsa, jota yleisesti<br />
pidetään pohjoisena lintuna (esim. Väisänen ym.<br />
1998), on heinäsorsaakin harvinaisempi. Inarin<br />
Lapin alueella jouhisorsan kanta painottuu<br />
Kaldoaivin erämaa-alueelle (Väisänen ym. 1998,<br />
Osmonen 2002), mutta sielläkin laji on melko<br />
harvalukuinen pesimälintu. Atlaskartoituksissa<br />
jouhisorsan pesintä varmistettiin Paistunturi–Kevo-alueella<br />
vain yhdellä ruudulla, ja laji tavattiin<br />
lisäksi neljällä muulla ruudulla. Varmistettuja pesimähavaintoja<br />
(munapesä/poikue) on kertynyt<br />
atlaskartoitusten jälkeen vain kolme; Vuogojávrilla,<br />
Sávzajeaggilla ja Pieran Marin jängällä.<br />
Alli on yleisin vesilintu tunturiylängön järvillä<br />
ja lammilla. Merkittävä osa maamme allikannasta<br />
asustaa Kaldoaivin erämaa-alueella, jossa pesimäkanta<br />
on 400–500 paria (Osmonen 2002). Tukkasotka<br />
on yleisimpiä vesilintuja koivumetsävyöhykkeellä<br />
erämaa-alueen kaakkois- ja eteläosissa<br />
Kaamasjoen vesistöalueella – usein samoissa järvissä<br />
pilkkasiiven kanssa. Suurimmat tukkasotkakertymät<br />
on tavattu Biesjeaggilla (Biesjávrrit).<br />
Lapasotkalla on kaksi esiintymisaluetta Suomessa.<br />
Pääosa kannasta pesii Pohjanlahden saaristossa<br />
ja pienempi populaatio Tunturi-Lapissa.<br />
75
Lajin pohjoiset populaatiot tunnetaan puutteellisesti<br />
ja ne on luokiteltu erittäin uhanalaisiksi,<br />
sillä kannan kehitys on ollut jo pitkään vähenevä.<br />
(Rassi ym. 1986, Rassi ym. 1992, Väisänen ym.<br />
1998). Taantuman pääsyyksi on epäilty öljytuhoja,<br />
joille laji on ulkomerellä suurparvina talvehtiessaan<br />
erityisen arka. Suomen koko sisämaakannaksi<br />
arvioidaan 50 paria. Paistunturi–Kevo-alueella<br />
pesii enintään 2–3 paria. Vuosien 1974–1976 atlaskartoituksissa<br />
lapasotka tavattiin seitsemässä<br />
ruudussa, vuosina 1986–1989 enää ainoastaan<br />
kahdessa ruudussa Paistunturi–Kevo-alueella.<br />
Entisajan esiintymistä kuvaa Tenovuon seuraava<br />
maininta vuodelta 1954 (Tenovuo 1955) ”lapasotka<br />
näytti regio subalpinan vesissä olevan taviin<br />
ja haapanaan verrattava yleisyydessä. Kolmessa<br />
kohdassa (Luomusjärvessä sekä kahdessa suolammessa)<br />
nähtiin naaras poikasineen” (vrt. myös<br />
Merikallio 1958). Viimeisen atlaskauden 1986–89<br />
jälkeen lapasotkasta on tehty Paistunturi–Kevoalueelta<br />
vain kaksi pesimishavaintoa (poikue),<br />
Paltonjärvillä 1997 ja Basijávrilla 2001.<br />
Pilkkasiiven kanta (40–80 paria) on suurempi<br />
kuin mustalinnun (20–50 paria). Tunturiylängön<br />
järvillä pilkkasiipeä tavataan vain satunnaisesti. Se<br />
suosii matalia ja tuottoisia järviä, joissa on runsaasti<br />
katkaa ja vesihyönteisten toukkia. Kannan<br />
painopistealueita ovat tunturikoivuvyöhykkeellä<br />
Bajit Sávzaluoppal–Sávzajávri–Vuolit Sávzaluoppal<br />
ja Vuogojávri lähijärvineen, pesimäkanta on<br />
kummallakin alueella 10–20 paria. Sávzajávrin<br />
alue on tutkittu hyvin useana vuotena, mutta<br />
sieltä ei ole tavattu mustalintuja. Suurena järvenä<br />
Vuogojávri vetää puoleensa kevät- ja syysmuutolla<br />
lukuisan määrän vesilintuja, varsinkin joutsenia,<br />
tukkasotkia, mustalintuja, pilkkasiipiä ja alleja.<br />
Samaan aikaan järvellä on tavattu arktisia merilintuja,<br />
muun muassa merikihu, tundrakurmitsa,<br />
pulmussirri ja haahkakin. Carl Finnilä retkeili<br />
Vuogojávrilla ensimmäisenä lintututkijana alkukesällä<br />
1915 (Finnilä 1917) ja raportoi jo tuolloin<br />
suurista vesilintumääristä: ”På Vuogojäyris, som<br />
ännu delvis var islagd, vimlade det av sjöfågel. I<br />
stora flockar flögo eller summo alfåglar (Harelda<br />
hiemalis), svärtor (Oidemia fusca), sjöorrar (Oidemia<br />
76<br />
nigra) och bergänder (Nyroca marila) där ute på<br />
fjärden”. Finnilä tapasi Vuogojávrilla myös kiljuhanhen.<br />
Sen pesintään viittaavia havaintoja ei ole<br />
tiedossa Paistunturi–Kevo-alueelta.<br />
Telkkä on yleinen erämaa-alueen kaakkoisosissa<br />
Kaamasjoen vesistöalueella ja Kevojoella,<br />
muualla se on harvalukuinen. Sitä tavataan silloin<br />
tällöin myös tunturijärvillä, joilla se puukolojen<br />
puuttuessa pesii ilmeisesti kivenkoloihin (vrt.<br />
Osmonen 2002). Tukka- ja isokoskelo ovat jokivarsien<br />
vesilintuja koko alueella. Pienimmän<br />
koskelolinnun, uivelon, levinneisyyden pohjoisraja<br />
yltää Inarin Lapissa Kaamasjoen vesistöalueelle,<br />
missä sitä tavataan pesivänä. Kevojärvellä<br />
laji pesii joinakin vuosina. Kevon luonnonpuistossa<br />
laji on tavattu vain muutaman kerran, mm.<br />
Vuogojávrilla.<br />
Rantasipi, koskikara, ruokokerttunen ja pajusirkku<br />
ovat jokivarsien tyyppilintuja. Ruokokerttunen<br />
viihtyy etenkin suoalueiden halki virtaavien<br />
pikkupurojen pajutiheiköissä, jopa tunturiylängön<br />
palsasoilla. Koskikara vaatii viihtyäkseen voimakkaasti<br />
virtaavia vesiä, nivoja tai koskia, joissa se<br />
pyydystää ravintoaan vesiperhosten ja koskikorentojen<br />
toukkia sekä kotiloita. Pesä, joka on rakennettu<br />
vesisammalesta, on yleensä veden partaalla<br />
kallioseinämän raossa tai syvennyksessä.<br />
Paistunturin erämaa-alueen pohjoisosissa tavataan<br />
yleisesti punajalkavikloa. Lajin säännöllinen<br />
levinneisyys ulottuu pohjoisesta Jäämeren<br />
rannikolta erämaa-alueen keskiosiin. Paistunturin<br />
alueella lajia ei ole juurikaan tavattu Erttetvárrin<br />
eteläpuolella.<br />
Lapintiira on Paistunturi–Kevo-alueella melko<br />
harvalukuinen pesimälintu. Se pesii yleensä<br />
yksittäisparein suoalueiden järvillä ja lammilla.<br />
Lapintiiroja tavataan kevät- ja syysmuutolla<br />
runsaasti, mm. Vuogojávrilla ja Luomusjärvillä.<br />
Kalalokki on harvalukuinen pesimälintu suurimmassa<br />
osassa aluetta. Harmaalokki ja merilokki<br />
ovat Jäämeren läheisyydestä johtuen säännöllisiä<br />
vierailijoita. Merilokilla on Pohjois-Lapissa pieni<br />
pesimäkanta Vätsärin ja Kaldoaivin erämaassa<br />
sekä Inarijärvellä.
6.3 Kalat<br />
Markku Seppänen<br />
Paistunturi–Kevo-alueen kalalajistolle on luonteenomaista<br />
lohensukuisten kalalajien runsaus ja<br />
monimuotoisuus sekä särkikalojen puuttuminen<br />
mutua lukuun ottamatta. Lajistossa on sekä Manner-Euroopan<br />
makeanveden lajeja että Pohjoisessa<br />
Jäämeressä vaelluksella käyviä kaloja. Alueella<br />
tavataan 12 luontaista eli lisääntyvää kalalajia.<br />
Laajimmin levinneitä ja runsaslukuisimpia ovat<br />
lohi, taimen, rautu eli nieriä, harjus, siika ja made.<br />
Näiden lisäksi luontaiseen kalastoon kuuluvat<br />
hauki ja ahven sekä edellä mainitun mudun lisäksi<br />
piikkikaloihin kuuluvat kolmi- ja kymmenpiikki.<br />
Kivisimppu on uusi tulokas, jonka leviämistä<br />
ei näytä estävän mikään. Se löydettiin ensimmäisen<br />
kerran vuonna 1979 Utsjoen pääuomasta<br />
Keneskoskesta. Sen jälkeen kala on levittäytynyt<br />
yhä laajemmalle. Viime vuosina kivisimppua on<br />
tavattu Kevojoessa ja se näyttää saavan jalansijan<br />
myös Tenojoessa. Kevojokea myöten simppu leviää<br />
myös erämaahan. Tenosta sillä on lukemattomia<br />
puroja ja jokia levitä koko vesistöön.<br />
Siitä, miten kivisimppu tuli Tenon vesistöön,<br />
ei ole varmaa tietoa. Postiauton tai ”Eskelisen”<br />
kyydissä se ei ilman ulkopuolista apua ole voinut<br />
tulla. Viereisellä Paatsjoen vesistöalueella Inarissa<br />
kivisimppua ei tavata. Todennäköisin vaihtoehto<br />
on, että se pääsi vahingossa kalankuljetusten<br />
vesien vaihdon yhteydessä Utsjokeen. Pohjois-<br />
Norjaan kuljetettiin Suomesta lohenpoikasia ruokakalankasvatukseen<br />
1970–1980-luvuilla. Lohenpoikaset<br />
tuotiin Itämereen laskevissa vesistöissä<br />
olevista laitoksista, joiden kala-altaista on tavattu<br />
kivisimppuja ja niiden poikasia. Kalankuljettajat<br />
vaihtoivat vesiä etelästä Utsjoelle tullessaan maantien<br />
vierellä virtaavan Utsjoen Keneskosken äärellä.<br />
Samalta alueelta löytyivät ensimmäiset merkit<br />
kivisimpusta kalatutkimusten yhteydessä.<br />
6.3.1 Lohi<br />
Itseoikeutettu kuningaskala on tietysti lohi. Teno<br />
ja siihen etelästä laskeva Inarijoki ruokkivat useita<br />
sivujokia, jonne pienemmät lohet, 1–3 kiloiset titit<br />
nousevat. Utsjoen pääuomaan laskevat Kevojoki,<br />
Čársejohka ja Cuoggájoki ulottavat haaransa kauas<br />
erämaahan ja mahdollistavat lemmenkipeiden<br />
lohien nousun tuntureiden syleilyyn. Tenojokeen<br />
laskevat erämaan purot ja joet ovat usein liian<br />
jyrkkiä, jotta lohi voisi kavuta niihin. Syynä on<br />
joko veden vähyys tai suoranainen putous, joka<br />
pysäyttää kalan kulun. Esimerkiksi käy Outakoskella<br />
sijaitseva Akujoki, jossa kala ei kykene<br />
nousemaan ylävirtaan tunturin törmältä putoavaa<br />
köngästä sen jyrkkyyden vuoksi. Kuoppilasjoki ja<br />
sen sivujoki Birkejoki ovat sitä vastoin kalalle kulkukelpoisia<br />
ja niinpä lohensuku sinnittelee tunturikoivun<br />
metsänrajan yläpuolelle 500 metristen<br />
Orošoaivin ja Rohtoaivin juurelle saakka.<br />
Tenon lohi on tuhansien vuosien aikana vesistöön<br />
sopeutunut monimuotoinen laji. Lohi<br />
on aina taannut paikalliselle saamelaisväestölle<br />
elämisen perusturvan. Teno- ja Utsjokilaaksojen<br />
pysyvä asutus on lohen ansiota. Sopeutumisesta<br />
ja monimuotoisuudesta kertoo se, että jokaisella<br />
sivujoella on oma lohikantansa, joka voidaan<br />
erottaa. Eri sivujokien lohien ulkonäkö voi olla<br />
samanlainen, mutta niiden geneettinen perimä<br />
vaihtelee.<br />
Jäämeren lohen levinneisyysalueeseen kuuluvat<br />
Pohjois-Atlantti ja Vienanmeri. Itään päin<br />
mentäessä levinneisyysalueen rajana on Karajoki<br />
yli 1 500 km päässä Tenojoen suusta. Itämeren<br />
lohi elää erillään Pohjois-Atlantin lohikannoista,<br />
sillä Itämereen laskevien vesistöjen lohet eivät<br />
vaella Tanskan salmien läpi. Lohi on tyypillinen<br />
vaelluskala. Se syntyy joessa, kasvaa täysikasvuiseksi<br />
meressä ja palaa lisääntymään syntymäjokeensa.<br />
Lohen kutu tapahtuu syys-lokakuun vaihteessa<br />
sorapohjaisilla koskialueilla. Lohi on reviirikala<br />
ja niinpä uroskalat, kojamot, valtaavat oman<br />
reviirialueen. Naaraskalat pysyttelevät muualla ja<br />
ovat hyvin varovaisia liikkuessaan ennen kutua.<br />
Urokset sen sijaan ovat hyvinkin aggressiivisia<br />
ja puolustavat omaa aluettaan vaikka henkensä<br />
uhalla. Kututapahtumassa yksi uros hedelmöittää<br />
yhden naaraan, mutta suvunjatkamisen turvaamiseksi<br />
luonto on järjestänyt myös turvatoimia.<br />
Osalla lohista ei jostain syystä ole vaellusviettiä,<br />
vaan ne viettävät koko ikänsä syntymäalueillaan<br />
eli ovat ns. ”peräkamarin” poikia. Niiden koko<br />
ei kasva iän myötä vaaksanmittaa suuremmaksi,<br />
mutta siitä huolimatta ne ovat valmiita suvunjatkamispuuhiin.<br />
Ison kymppikiloisen kojamon<br />
puolustaessa reviiriään ja suojellessa naarastaan<br />
pienemmät sulhaspojat kärkkyvät koko ajan<br />
vierellä. Itse kututapahtumaan pikkukojamot<br />
osallistuvat hanakasti ja tilaisuuden tullessa ne<br />
osallistuvat myös hedelmöitykseen. Luonnonva-<br />
77
linnan kautta on muotoutunut turvajärjestelmä,<br />
joka turvaa mädin hedelmöittämisen ja suvun<br />
jatkumisen.<br />
Hedelmöitetty mäti peittyy kututapahtuman<br />
aikana irrotettuun soraan. Soran sisällä mätijyvät<br />
saavat happea läpi virtaavan veden kautta. Mäti<br />
talvehtii ja poikaset kuoriutuvat seuraavana keväänä.<br />
Kuoriutumisen jälkeen poikaset hakeutuvat<br />
sellaiseen ympäristöön, missä niille on sopivaa<br />
suojasoraikkoa tai kivikkoa. Jokaisella poikasella<br />
on oma reviirialue, jonne muilla ei ole asiaa.<br />
Tietyllä koski- tai virta-alueella ei siten voi olla<br />
rajattomasti lohenpoikasia.<br />
Lohenpoikanen kasvaa hitaasti. Se viettää jokiympäristössä<br />
keskimäärin neljä poikasvuotta.<br />
Koon kasvaessa lohenpoikaset hakevat uusia ja<br />
sopivampia elinympäristöjä sivupurojen kivikoista<br />
ja louhikoista. Lohenpoikasen ravinto koostuu<br />
pieneliöistä, vesiperhosista, vedessä olevista pohjaeläimistä<br />
ja hyönteisistä, joita tuntureilta virtaavat<br />
sivujoet ja purot kasvattavat.<br />
Lohenpoikasen vaellus mereen alkaa sen saavutettua<br />
17 senttimetrin pituuden. Painoa on silloin<br />
kertynyt 30 grammaa. Kirjava poikasväritys<br />
muuttuu hopeanhohtoiseksi ja elimistö valmistautuu<br />
pitkälle merimatkalle. Vaelluspoikaset eli<br />
smoltit vaeltavat mereen kesän alussa. Mereen<br />
vaelluksen yhteydessä niitä vaanii monia vaaroja.<br />
Petokalat, kuten hauki ja made verottavat innokkaasti<br />
alas vaeltavia nuorukaisia. Ne ovat helppoja<br />
saaliskohteita myös lokeille ja kalaa syöville<br />
vesilinnuille. Smolteille kelpaavat puolestaan kaikenlaiset<br />
vesihyönteiset, jotka kuoriutuvat siihen<br />
aikaan kilvalla. Perhoa tai lippaa heittelevä kalamies<br />
ei voi olla huomaamatta tätä massavaellusta,<br />
sillä perhossa tai muussa vieheessä on jatkuvasti<br />
kiinni kirkas lohenpoikanen.<br />
Mereen päästyään smoltin elimistö on täysin<br />
sopeutunut meriympäristöön. Karun ja vähäravinteisen<br />
jokiympäristön jälkeen saavutaan ruokapöydän<br />
ääreen. Meressä nuori lohi syö aluksi<br />
pieneliöitä, mutta koon kasvaessa ravintokohteeksi<br />
vaihtuvat rasvaiset kalat.<br />
Vaellukset jatkuvat yhä kauemmaksi Jäämerelle.<br />
Pääosa usean merivuoden lohista kasvaa<br />
Färsaarten pohjoispuoleisella merialueella ja pieni<br />
osa aina Grönlannin itärannikolla asti. Lohi viettää<br />
meressä 1–5 vuotta. Merikasvu on nopeaa,<br />
sillä vuodessa lohet kasvavat 1–2 kilon painoisiksi<br />
pikkulohiksi eli ”tiddeiksi”. Kahden merivuoden<br />
kalat eli lohijalat (luossajuolgi) ovat saavuttaneet<br />
78<br />
3–7 kilon painon. Kymmenen kilon painoiset ja<br />
metrin mittaiset oikeat lohet (luossa) ovat viettäneet<br />
kolmesta neljään vuotta meressä. Suurimmat<br />
yksilöt painavat yli 20 kiloa ja isoimmat, hyvin<br />
harvat yksilöt painavat noin 30 kiloa. Sekä pienet<br />
että suuret lohet ovat jokeen saapuessaan kutukypsiä<br />
kaloja.<br />
Parvissa tehtävä kutuvaellus suuntautuu<br />
mereltä ensin rannikon tuntumaan. Sieltä lohet<br />
vaeltavat kohti syntysijojaan tutun joen hajun<br />
perusteella. Joku yksilö voi kuitenkin harhautua<br />
myös vieraaseen lohijokeen ja lisätä sillä tavalla<br />
sen geneettistä kantaa. Isoimmat kalat jäävät suurimpien<br />
virtojen, kuten Tenon ja Utsjoen pääuomaan,<br />
mutta lohijalat ja tiddit nousevat ylös myös<br />
pienempiä sivujokia. Vaellus voi päättyä kotisuvantoon<br />
kutua odottamaan.<br />
Lohiloinen, uhka, jota ei voi vähätellä<br />
Kalatautien leviämisestä on tullut viime vuosikymmeninä<br />
kalanistutusten ja kalastuksessa tapahtuneiden<br />
muutosten vuoksi varteenotettava<br />
vaara Tenon lohikannoille. Uhan aiheuttaa Gyrodactylus<br />
salaris -niminen, noin puolen millimetrin<br />
mittainen lohen iholla ja evillä elävä loinen, jota<br />
ei voi havaita paljain silmin. Loinen kykenee elämään<br />
ja lisääntymään myös kirjolohen pinnalla,<br />
ja voi lyhytaikaisesti elää myös monien muiden<br />
kalojen pinnalla. Loista tavataan luontaisesti Itämereen<br />
laskevissa vesistöissä. Loinen on yleinen<br />
Tornionjoen vesistön lohenpoikasilla, joille loisen<br />
ei ole todettu aiheuttavan näkyvää vahinkoa<br />
tai kuolleisuutta. Loisen kulkeutuminen Norjaan<br />
1970-luvulla on sen sijaan aiheuttanut suurta lohen<br />
jokipoikasten kuolleisuutta ja romahduttanut<br />
lohikannat lähes 40 joessa. Tuhon syynä pidetään<br />
sitä, että Atlanttiin laskevien jokien lohikannoilla<br />
ei ole vastustuskykyä loisen liiallista lisääntymistä<br />
vastaan. Sama on todettu myös Venäjän puolella.<br />
Lohiloinen kiinnittyy koukuillaan kalan evien<br />
ja ihon pintaan. Madon vapaa osa etsii kiinnittymispaikkansa<br />
ympäriltä soluja ja limaa ravinnokseen.<br />
Loiset voivat myös liikkua kalan pintaa<br />
pitkin kuten mittarimadot. Sekä loisen kiinnittyminen<br />
että ravinnonotto häiritsevät kalan ihon<br />
ja kidusten normaalia toimintaa. Lievä tartunta<br />
ei juuri haittaa kalaa, mutta voimakkaassa tartunnassa<br />
mekaaninen ärsytys lisää liman eritystä ja<br />
rikkoutunut iho altistuu tulehduksille ja sienitar-
tunnoille. Loinen synnyttää eläviä poikasia. Suotuisissa<br />
olosuhteissa sen lisääntyminen on erittäin<br />
nopeaa. Loinen ei tartu ihmisiin tai kotieläimiin.<br />
Vastuuntuntoiset kalastajat ja muut vesillä liikkujat<br />
voivat estää loisen leviämisen helposti. Kalastusvälineiden<br />
pitää olla kuivia tai ne pitää desinfioida.<br />
Kaloja ei saa siirtää vesistöistä toiseen.<br />
Niitä ei saa myöskään perata eri vesistössä kuin<br />
mistä ne pyydetty tai hankittu eikä perkuujätteitä<br />
saa heittää eri vesistöön kuin mistä perattava kala<br />
on pyydetty tai hankittu. Sekä elävien että kuolleiden<br />
syöttikalojen käyttö on kielletty, jos ne on<br />
tuotu toisesta vesistöstä. Veneiden ja vastaavien,<br />
asuntoautojen ja vesilentokoneiden mukana ei saa<br />
siirtää tai laskea veteen vieraan vesistön vettä.<br />
6.3.2 Taimen<br />
Taimen, jos mikä, on monimuotoinen kala. Sillä<br />
on mm. pienissä puroissa eläviä paikallisia muotoja<br />
ja Jäämerellä asti syönnösvaelluksella käyviä<br />
muotoja. Korkealla tunturipurossa syntynyt taimenen<br />
poikanen voi jäädä kotivirtaan tai lähteä<br />
avarammille vesille, siis alavirtaan. Vaellusvietti<br />
voi vallata taimenen poikaset jo 4–6 vuoden<br />
ikäisenä. Osa vaeltavista kaloista jää jokijärvien<br />
laajentumiin, esimerkiksi Kevojoen rotkojärviin.<br />
Osa jatkaa ravinnon vähäisyyden tai muun syyn<br />
seurauksena pitemmälle. Tämä on osa koko luomakunnan<br />
levittäytymis- ja eloonjäämisoppia.<br />
Monenlaisiin olosuhteisiin sopeutunut laji selviää<br />
paremmin erilaisista muutoksista. Kauas kotipurosta<br />
lähtenyt taimenen poikanen kokee erilaisia<br />
ympäristöjä uutta etsiessään.<br />
Nuoret taimenet voivat vaeltaa jopa kauas<br />
Jäämereen sukulaistensa lohenpoikasten tapaan.<br />
Kaukovaelluksen päätepysäkkejä ovat Tenovuono<br />
ja läheinen merialue. Siellä riittää tunturivesien<br />
niukkaan ravintoon verrattuna yllin kyllin syötävää.<br />
Meri on aina sula ja se tuottaa ravintoa erikokoisille<br />
kaloille. Taimenellekin kertyy merellisessä<br />
ympäristössä kokoa nopeammin kuin makeassa<br />
vedessä. Loheen verrattuna taimen jää kuitenkin<br />
huimasti pienemmäksi. Taimen ei kuitenkaan<br />
välttämättä viihdy kovin kauan ruokapöydän<br />
ääressä. Suvunjatkaminen ja halu päästä takaisin<br />
kotiseudulle ovat ylitsepääsemättömiä.<br />
Taimenten vaellus takaisin kohti ylämaita alkaa<br />
joko heti jäiden lähdön jälkeen tai elokuussa,<br />
jolloin illat hämärtyvät, ja jatkuu kohti syntymäsijoja<br />
aina Paistunturilla oleville jokilatvoille saakka.<br />
Syksyllä meritaimenta tavataan runsaammin kalastuskauden<br />
jälkeen. Erämaahan nousevat meritaimenet<br />
ovat siten ihmisen pyynniltä turvassa.<br />
Tunturijärvissä ja jokilaajentumissa esiintyy<br />
järvitaimenta, joka voi kasvaa hyvissä ravintoolosuhteissa<br />
usean kilon painoiseksi. Tavallisin<br />
saaliskoko jää kuitenkin alle yhden kilon.<br />
Koko alueella esiintyy vesistöjen latvavesissä<br />
purotaimenta (tammukka), joka on sopeutunut<br />
elämään kaikista niukimmissa olosuhteissa. Tammukka<br />
voi saavuttaa sukukypsyyden tunturipurossa<br />
alle vaaksan mittaisena.<br />
Taimen on eri muotoineen merkittävä jokilaajentumien<br />
ja tunturijärvien saaliskala. Sen<br />
monimuotoisuus ja sopeutumiskyky osoittavat,<br />
miten laji on vuosituhansien kuluessa kussakin<br />
vesistössä kehittynyt. Sama koskee myös lohta.<br />
6.3.3 Harjus<br />
Harjusta esiintyy sekä järvi- että jokimuotona.<br />
Se on erittäin yleinen kalalaji Kevojoessa sekä<br />
Cuoggájoessa ja sen järvilaajentumissa. Kevon<br />
luonnonpuiston itäreunalla sijaitsevissa Vuogojärvissä<br />
harjusta esiintyy enemmän kuin muita<br />
kaloja. Isompi Vuogojärvi on matala ja pehmytpohjainen<br />
ja soveltuu siten erinomaisesti tälle<br />
purje-eväiselle kalalle. Harjus on sopeutunut<br />
hyvin erilaisiin olosuhteisiin eikä muodosta varsinaisia<br />
kääpiökantoja kuten siika, taimen tai rautu.<br />
Harjuksen kutu tapahtuu kivikkorannoilla tai<br />
virtaavassa vedessä keväällä jäiden lähdön aikaan<br />
eli viikko-pari ennen juhannusta. Kutualustaksi<br />
kelpaa kivi- tai sorapohja.<br />
6.3.4 Siika<br />
Ihmiset ovat levittäneet Paistunturin erämaa-alueen<br />
kaloista eniten siikaa. Se johtuu siitä, että siika<br />
on pohjoisen asukkaille tärkeä kotitarve- ja myyntikala.<br />
Kalanpoikasten saatavuus parani 1960-luvulla,<br />
kun kalanviljely yleistyi, ja siikaa haluttiinkin<br />
istuttaa lähes joka järveen. Paistunturinkin alueelle<br />
levitettiin vieraan vesistön kaloja yli kymmeneen<br />
järveen. Valitettavasti istuttajat eivät tienneet, että<br />
siian levitys voi tuhota alkuperäisiä kalalajeja.<br />
Kalatautien leviämisen estämiseksi kalanpoikasten<br />
tuonti Tenon vesistön alueelle kiellettiin<br />
vuonna 1986, mutta yli pari vuosikymmentä jatkunut<br />
kalojen istutus on jättänyt pysyvät jäljet.<br />
Istutustoiminta on ollut osaksi suunnittelema-<br />
79
tonta, mikä on johtanut alkuperäisten kalalajien<br />
vähenemiseen tai jopa häviämiseen. Istutettu siika<br />
on vallannut esimerkiksi Luomusjärvet, joiden alkuperäinen<br />
kalasto koostui raudusta ja mateesta.<br />
Siika ja rautu eivät luontaisesti viihdy samassa<br />
järvessä. Niiden välinen ravintokilpailu on kovaa<br />
ja rautu on aina jäämässä alakynteen. Yhteiselo<br />
voi sujua ainoastaan riittävän suurissa ja syvissä<br />
järvissä. Siika on vallannut Luomusjärvissä kaikki<br />
toisiinsa yhteydessä olevat järvet ja lisääntyy siellä<br />
loistavasti. Samaan aikaan kalastus on vähentynyt,<br />
ja niinpä siian koko on pienentynyt ja laatu<br />
huonontunut. Myös rautujen koko ja kunto on<br />
huonontunut merkittävästi. Niitä vaivaavat taudit<br />
ja nälkä. Akujärven ja Kaamasmukan Rautujärven<br />
alkuperäiset rautukannat hävisivät siikaistutusten<br />
vuoksi kokonaan. Stuorra Balddotjávrissa siika<br />
kilpailee yhdessä ahvenen ja taimenen kanssa.<br />
Siikaa esiintyy alueella toki luontaisestikin<br />
mm. Kevo- ja Cuoggájoen jokijärvissä. Siika on<br />
taimenen tapaan muodostanut useita eri kantoja,<br />
jotka voivat elää rinnakkain samassa järvessä.<br />
Saamenkielessä näitä eri siikamuotoja ovat rääpys,<br />
reeska, musta siika ja iso siika.<br />
6.3.5 Rautu<br />
Ehkäpä kaikkein komeimpina lohikaloina pidetään<br />
nieriäkaloja, eikä ihmekään. Jos on päässyt<br />
näkemään keväisellä hangella punavatsaisen vihertäväselkäisen<br />
ja hopealle säkenöivän kalan<br />
pilkkiongen pettämänä, voi takuuvarmasti olla<br />
samaa mieltä. Silloin tekee ehkä mieli päästää<br />
tämä silmiä hivelevän kaunis kala takasin Ahdin<br />
valtakuntaan. Rautujen väri vaihtelee vesistön<br />
mukaan. Nuoret yksilöt ovat usein hopeisia ja<br />
niiltä puuttuu vatsan punainen väri. Syvissä rotkojärvissä<br />
ja pienissä sivupuroissa kääpiöraudut voivat<br />
olla tummaväritteisiä. Rautu on helppo erottaa<br />
taimenesta. Sen vatsaevien reunat ovat valkoiset ja<br />
kylkiä täplittävät vaaleat pisteet. Taimenella pilkut<br />
ovat mustia tai punaisia.<br />
Rautu on karujen vesien kasvatti. Rakkaalla<br />
lapsella on useita eri nimiä: Skandinavian saamelaisalueella<br />
puhutaan pelkästään raudusta<br />
(ravdu). Sana ravdu tarkoittaa punaista. Ruotsin<br />
ja norjan kielen röding ja röy ovat samaa perua.<br />
Kalaa nimitetään myös isonieriäksi (storröding),<br />
pikkunieriäksi, tunturinieriäksi (fjällröding) tai<br />
merirauduksi. Inarijärvessä nieriät jaetaan nimen<br />
80<br />
perusteella pohjarautuun (isonieriä) ja paltsarautuun<br />
(pikkunieriä).<br />
Suomessa raudun levinneisyys painottuu Ylä-<br />
Lappiin. Vuoksen vesistössä on ns. Saimaan nieriää,<br />
jota pidetään relikti- eli jäännelajina. Paistunturissa<br />
kuten muuallakin raudun kotisijoja ovat<br />
vesistöjen latvavedet.<br />
Raudusta tavataan useita eri muotoja. Tavallisesti<br />
se esiintyy vesistöjen yläjärvissä paljakkaalueella.<br />
Rautu onkin sopeutunut kaloistamme<br />
parhaiten karuihin ja kylmiin olosuhteisiin, joissa<br />
ravinnosta on jatkuvasti pulaa. Hengissä pysyäkseen<br />
sen on pystyttävä käyttämään monipuolista<br />
ravintoa isommista pohjahyönteisistä mikroskooppisen<br />
pieniin planktonäyriäisiin. Niukassa<br />
ruokapöydässä osa kaloista kasvaa muita paremmin<br />
ja siirtyy käyttämään ravinnokseen muita kaloja,<br />
jos niitä on vesistössä. Myös omat lajitoverit<br />
tulevat kysymykseen, kun petokalaksi muuttunut<br />
rautu hakee sopivaa kalaravintoa.<br />
Rautukanta voi helposti kääpiöityä karuissa<br />
olosuhteissa, joissa on riittävästi sopivia kutupaikkoja<br />
eikä poikasilla ole vihollisia. Kuoppilasjärvi<br />
on oiva esimerkki siitä, miten kalakannan voi<br />
käydä syvässä rotkojärvessä. Järven kansoittavat<br />
vaaksanmittaiset raudut ja taimenet. Kääpiörautukantoja<br />
esiintyy myös ylänköjen latvapuroissa.<br />
Matalissa tunturijärvissä yksilökoko voi olla<br />
suuri, mutta yksilöiden määrä vähäinen. Yksilökoko<br />
ei ole riippuvainen geneettisestä perimästä,<br />
vaan kääpiöitynyt rautu voi hyvissä ravinto-olosuhteissa<br />
lisätä painoaan moninkertaiseksi.<br />
Tenojoessa ja sen jokilaajentumissa tavataan<br />
hyvin harvinaisena merirautua. Jokilaajentumiin<br />
on istutettu Inarijärven isonieriää, joka on saavuttanut<br />
Pulmankijärvessä ja Utsjoen järvilaajentumissa<br />
usean kilon saaliskoon.<br />
Paistunturin siikaistutuksin pilattuja rautuvesiä<br />
on elvytetty yli kymmenen vuoden ajan. Luomusjärven<br />
Pyhäjärvessä on tehty hoitopyyntejä,<br />
joiden ansiosta raudun elinmahdollisuudet ovat<br />
parantuneet. Akujärveen on siirtoistutettu uusi<br />
rautukanta. Aika näyttää tuleeko siitä luontaisesti<br />
lisääntyvä. Kuoppilasjärven alueella on elvytetty<br />
läheisiä tunturijärviä, joiden kalakannat ovat olleet<br />
usein tuhon partaalla vielä tänä päivänäkin piittaamattomien<br />
ryöstökalastajien toimesta. Lähes<br />
kaikki rautuvedet on nykyään rauhoitettu verkkokalastukselta<br />
ja tavoitteena on turvata paitsi kalakanta<br />
myös virkistyskalastusmahdollisuudet.
6.3.6 Hauki<br />
Harvoin tulee ajatelleeksi, että hauki kuuluu<br />
olennaisena osana myös tunturialueen kalastoon.<br />
Saamelaiset eivät ole arvostaneet sitä kovinkaan<br />
korkealle saaliskalana, ja haukea kutsutaankin paikallisesti<br />
”koiran kalaksi”.<br />
Hauki on hyvin sopeutuvainen laji, jonka levinneisyyttä<br />
rajoittaa kutualueiden vähäisyys. Mitä<br />
korkeammalle tunturivesiin kavutaan, sitä vähemmän<br />
siellä esiintyy vesikasvillisuutta. Hauki, kuten<br />
muutkin kevätkutuiset kalat tarvitsevat kutupuuhiinsa<br />
vesikasveja, joihin mäti tarttuu. Vesikasvit<br />
ovat myös elintärkeitä kuoriutuvien poikasten<br />
suojana. Hauen tyypillisimpiä elinympäristöjä<br />
ovat matalat, jängän ympäröimät pehmytpohjaiset<br />
järvet. Paistunturi–Kevo-alueella hauen tapaa<br />
varmimmin Piesjärvestä ja Sávzajávrista. Myös<br />
jokivesistöt, jotka ovat matalia ja joissa esiintyy<br />
vesikasvillisuutta, ovat todennäköisiä hauen lymypaikkoja.<br />
Hauki voi olla myös järven ainoa kalalaji. Tällöin<br />
kalojen koko jää pieneksi, noin puolen kilon<br />
tietämiin. Niiden ruoka koostuu veden pieneliöistä.<br />
Isompia haukia ei välttämättä ole ollenkaan,<br />
sillä kalat ovat usein peräisin samasta kudusta ja<br />
ne ovat siten samanikäisiä ja kokoisia. Tietysti joku<br />
hauki voi välillä päästä kokonsa puolesta muita<br />
isommaksi, silloin lajitoverit ovat vaarassa joutua<br />
pois muonavahvuudesta.<br />
6.3.7 Ahven<br />
Ahvenen, kuten hauenkin, levinneisyyttä rajoittaa<br />
sopivien kutupaikkojen vähäisyys. Sen tapaa harvakseltaan<br />
joki- ja purovesien lahdelmista. Alueen<br />
merkittävin ahvenjärvi on Stuorra Bálddotjávri.<br />
Istutusperäinen siika vähentää ahvenen menestymismahdollisuutta.<br />
Viime vuosina ahvenkanta<br />
näyttää kuitenkin kasvaneen Ylä-Lapissa.<br />
Ahven on jäänyt ainoaksi kalalajiksi muutamiin<br />
Kevon suppajärviin.<br />
Saamenkieliset paikannimet kertovat usein<br />
suoraan järven pääasiallisen kalalajin. Kevon<br />
luonnonpuiston pohjoisnurkassa lähellä Kevojokisuuta<br />
sijaitsee saamenkielinen Vuoskkojávri<br />
eli Ahvenjärvi.<br />
6.3.8 Made<br />
Made on monentyyppisten vesien laji. Rautujärvissä<br />
se toimii usein rautukannan harventajana.<br />
Hyvissä rautujärvissä on myös kookkaita mateita,<br />
jotka syödessään sopivasti raudun poikasia turvaavat<br />
sen, että rautukanta ei pääse kasvamaan<br />
liian isoksi. Made on talvella aktiivinen ja sille kelpaa<br />
ravinnoksi lähes kaikki mikä suuhun sopii.<br />
Madetta ei ole arvostettu ylimmäisessä Lapissa<br />
ruoka- tai saaliskalana. Monen innokkaan raudun<br />
pilkkijän ilo muuttuu usein pettymykseen,<br />
kun pilkkiin on iskenyt raudun sijaan nälkäinen<br />
made.<br />
6.3.9 Muut kalalajit<br />
Piikkikaloihin kuuluvia kolmi- ja kymmenpiikkejä<br />
tavataan koko Paistunturi–Kevo-alueelta. Kummatkin<br />
ovat petokalojen haluttua ravintoa. Kolmipiikkiä<br />
tavataan eniten jokivesistöissä. Kymmenpiikki<br />
on harvalukuisempi ja sitä tavataan<br />
tunturijärvissä.<br />
Paistunturin vesistöjen ainoa särkikaloihin<br />
kuuluva kala on mutu. Se liikkuu pikkuparvissa<br />
ja on jokseenkin tavallinen sekä järvissä että jokivesistöissä.<br />
Mudun, kuten piikkikalojenkin, koko<br />
jää normaalisti alle kymmeneen senttiin.<br />
81
Lähteet<br />
Finnilä, C. 1917: Långs Utsjoki och Kevojoki<br />
dalfören. – Terra 29: 73–90.<br />
Frantzen, B., Dransfeld, H. & Hunsdal, O. 1991:<br />
Fugleatlas for Finnmark. – Trykkforum AS,<br />
Vadsö. 226 s.<br />
Haartman, L. von, Hildén, O., Linkola, P.,<br />
Suomalainen, P. & Tenovuo, R. 1971: Pohjolan<br />
linnut värikuvin 11. – Otava, Helsinki. S.<br />
865–984.<br />
Halkka, A. 1993: Tunturikiuru on häviämässä<br />
Suomesta – Suomen Luonto 1993: 10.<br />
Hildén, O. 1967: Lapin pesimälinnusto tutkimuskohteena.<br />
– Luonnon Tutkija 71(5):<br />
152–162.<br />
— 1969: Über Vorkommen und Brutbiologie<br />
des Birkenzeisigs (Carduelis flammea) in<br />
Finnisch-Lappland im Sommer 1968. – Ornis<br />
Fennica 46(3): 93–112.<br />
— 1987: Tunturikiuru katoamassa Suomesta.<br />
– Lintumies 22(2): 51–59.<br />
Hogstad, O. 1975: Structure of small passerine<br />
communities in subalpine birch forests in<br />
Fennoscandia. – Teoksessa: Wielgolaski, F. E.<br />
(toim.): Ecological Studies 17. Fennoscandian<br />
Tundra Ecosystems, Part 2, New York. S.<br />
94–104.<br />
Hytönen, R. 1989: Tunturipöllön joukkopesintä<br />
1987–88. – Ukuli 20: 8–11.<br />
Hyytiä, K., Kellomäki, E. & Koistinen, J. 1983:<br />
Suomen lintuatlas. – SLY:n Lintutieto,<br />
Helsinki. 520 s.<br />
Järvinen, A. & Rajasärkkä, A. 1992: Population<br />
fluctuations in two northern land bird communities:<br />
effects of habitat, migration strategy<br />
and nestsite. – Ornis Fennica 69(4):<br />
173–183.<br />
82<br />
Kallio, P. & Lehtonen, J. 1973: Birch forest damage<br />
caused by Oporinia autumnata (Bkl) in<br />
1965–1966 in Utsjoki, N-Finland. – Reports<br />
from the Kevo Subarctic Research Station 10:<br />
55–69.<br />
Karhu, H. & Osmonen, O. 2000: Inarin Lapin<br />
linnut. Faunistisia lintutietoja Inarin Lapista,<br />
erityisesti vuosilta 1985–1999. – Kokko 15:<br />
3–126.<br />
Klinga, J. 1998: Ylä-Lapin kaakkurikannan (Gavia<br />
stellata) nykytilanne. – Moniste, Metsähallitus,<br />
Ivalo. 12 s.<br />
Laine, H. 1962: Punakuirin (Limosa lapponica)<br />
esiintymisestä Suomen Lapissa. – Ornis<br />
Fennica 39(4): 121–131.<br />
— 1964: Notes on some southern bird species<br />
found in the vicinity of Kevo in Utsjoki,<br />
Finnish Lapland. – Reports from the Kevo<br />
Subarctic Research Station 1: 295–300.<br />
— 1966: On some influences of the Atlantic<br />
and the Arctic Ocean upon the bird fauna<br />
of Utsjoki, Finnish Lapland. – Reports from<br />
the Kevo Subarctic Research Station 3: 236–<br />
258.<br />
Leivo, M., Asanti, T., Koskimies, P., Lammi,<br />
E., Lampolahti, J., Mikkola-Roos, M. &<br />
Virolainen, E. 2002: Suomen tärkeät lintualueet<br />
FINIBA. – BirdLife Suomen julkaisuja<br />
Nro 4. 142 s.<br />
Lähdesmäki, P. & Rautiokoski, P. 1968:<br />
Kvantitatiivisia lintuhavaintoja Paistunturien<br />
maastosta Utsjoelta (InL.) kesällä 1967. –<br />
Luonnon Tutkija 72(1–2): 54–55.<br />
Merikallio, E. 1958: Finnish Birds. Their distribution<br />
and numbers. – Fauna Fennica 5:<br />
1–181.<br />
Mustakallio, P. 1964: Huomioita pohjoisimman<br />
Lapin linnustosta. – Luonnon Tutkija 68(1):<br />
29–33.
Osmonen, O. 2002: Kaldoaivin ja Vätsärin erämaa-alueiden<br />
linnusto. – <strong>Metsähallituksen</strong><br />
luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 139. 102 s.<br />
— , Iso-Iivari, L. & Sihvo, J. 2005: Paistunturi–<br />
Kevo-alueen linnusto. – Käsikirjoitus,<br />
Metsähallitus, Ivalo. 100 s.<br />
Paasivirta, O. 1997: Karigasniemen lintuasema<br />
1967–1969. – Moniste, Lapin tutkimusasema<br />
Kevo, Utsjoki. 436 s.<br />
Poikolainen, J., Rätti, O. & Helle, P. 1999: Kiiruna<br />
– kivirakkaan sopeutunut. – Kokko 14: 4–7.<br />
Rassi, P., Alanen, A., Kemppainen, E., Vickholm,<br />
M. & Väisänen. R. (toim.) 1986: Uhanalaisten<br />
eläinten ja kasvien suojelutoimikunnan mietintö<br />
I–III. – Komiteanmietintö 1985: 43,<br />
Ympäristöministeriö, Helsinki. 111 s. + 466<br />
s. + 431 s.<br />
Rassi, P., Kaipiainen, H., Mannerkoski, I.<br />
& Ståhls, G. (toim.) 1992: Uhanalaisten<br />
eläinten ja kasvien seurantatoimikunnan<br />
mietintö. – Komiteanmietintö 1991:30,<br />
Ympäristöministeriö, Helsinki. 328 s.<br />
— , Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski,<br />
I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus<br />
2000. – Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus,<br />
Helsinki. 432 s.<br />
Sihvo, J. 2002: Ylä-Lapin luonnonhoitoalueen ja<br />
Urho Kekkosen kansallispuiston luontokartoitus.<br />
Loppuraportti osa 2: Ylä-Lapin luontotyypit.<br />
– <strong>Metsähallituksen</strong> luonnonsuojelujulkaisuja.<br />
Sarja A 137. 175 s.<br />
Silvola, T. 1955: Lintuhavaintoja Utsjoelta (InL.)<br />
– Luonnon Tutkija 59(5): 151–152.<br />
— 1956: Lintuhavaintoja Kevojoelta (InL.)<br />
– Luonnon Tutkija 60(5): 154.<br />
— 1966a: Quantitative observations on the bird<br />
fauna in the fjeld area of Paistunturit (InL.)<br />
in summer 1960 and 1964. – Ornis Fennica<br />
43(2): 60–70.<br />
— 1966b: Quantitative observations on the avifauna<br />
of the Kevojoki river valley. – Reports<br />
from the Kevo Subarctic Research Station 3:<br />
261–273.<br />
— 1967a: Tunturimittarin joukkoesiintymisen<br />
vaikutuksesta linnustoon Utsjoella 1964–<br />
1966. – Ornis Fennica 44(3): 65–67.<br />
— 1967b: Kevojokilaakson metsien linnustosta<br />
vv. 1955–1964. – Lisensiaattitutkielma, Turun<br />
yliopiston biologian laitoksen arkisto, Turku.<br />
126 s.<br />
Tenovuo, R. 1955: Havaintoja Inarin ja<br />
Enontekiön Lapin linnustosta kesinä 1938 ja<br />
1954. – Ornis Fennica 32(2): 40–59.<br />
Väisänen, R. A., Lammi, E. & Koskimies, P.<br />
1998: Muuttuva pesimälinnusto. – Otava,<br />
Helsinki. 567 s.<br />
Ylä-Lapin biotooppikuviotiedot 2001: Ylä-Lapin<br />
luonnonhoitoalueen ja Urho Kekkosen kansallispuiston<br />
luontokartoitus. – <strong>Metsähallituksen</strong><br />
Luoti-tietokanta, Vantaa.<br />
83
7 Luonnontilaisuus<br />
7.1 Alueen luonnonsuojelullinen<br />
merkitys<br />
Elina Stolt<br />
Euroopan yhteisöjen neuvoston päätöksellä on<br />
vuodesta 1992 lähtien kehitetty yhtenäistä eurooppalaista<br />
ekologista verkostoa. Tämän Natura<br />
2000 -verkoston tavoitteena on taata eurooppalaisen<br />
luonnon monimuotoisuuden säilyminen<br />
(Ympäristöministeriö 1999).<br />
Natura 2000 -verkosto koostuu yhteisön tärkeinä<br />
pitämistä alueista, joilla on luontodirektiivin<br />
liitteessä 1 lueteltuja luontotyyppejä ja liitteessä<br />
2 lueteltujen lajien elinympäristöjä. Näitä alueita<br />
sanotaan SCI-alueiksi. Luontodirektiivin perusteella<br />
ehdotettujen alueiden lisäksi Natura 2000<br />
-verkostoon on ilmoitettu lintudirektiivin säännösten<br />
mukaisesti luokiteltuja linnustonsuojelualueita,<br />
joita nimitetään SPA-alueiksi.<br />
Paistunturin erämaa-alue ja Kevon luonnonpuisto<br />
kuuluvat Natura 2000 -suojelualueverkoston<br />
alpiiniseen vyöhykkeeseen. Suomen<br />
valtioneuvosto ehdotti päätöksellään 20.8.1998<br />
Euroopan Union komissiolle alueita liitettäväksi<br />
Natura 2000 -suojelualueverkostoon luontodirektiivin<br />
perusteella. Euroopan komissio hyväksyi<br />
alueet lopullisesti EU:n suojelualueverkostoon<br />
22.12.2003.<br />
7.1.1 Paistunturin erämaa-alue<br />
Paistunturin erämaa-alueen jakaa kahtia Suomen<br />
suurin luonnonpuisto, Kevo. Erämaa-alueen vieressä<br />
on muutama pienempi soidensuojelualue.<br />
Yhdessä nämä kaikki muodostavat noin 236 000<br />
hehtaarin tiettömän kokonaisuuden.<br />
Paistunturin erämaa-alue on liitetty Natura<br />
2000 -verkostoon SCI-alueena sen sisältämien<br />
direktiivin (92/43/ETY) liitteiden 1 ja 2 määrittämien<br />
suojeltavien lajien ja luontotyyppien perusteella.<br />
Paistunturin erämaa (FI1302003) -niminen<br />
Natura 2000 -alue (159 770 ha) muodostuu Paistunturin<br />
erämaa-alueesta, Piessuon–Luomusjoen<br />
soidensuojelualueesta sekä Kiellajoen ja Luomusjärven<br />
harjualueista, jotka kuuluvat harjujensuojeluohjelmaan.<br />
Paistunturin erämaa -nimellä olevaa<br />
Natura-aluetta koskevassa tietolomakkeessa on<br />
84<br />
ilmoitettu 14 luontodirektiivin liitteen 1 mukaista<br />
luontotyyppiä (kts. luku 7.2).<br />
Tietolomakkeen mukaan alueella esiintyvät<br />
luontodirektiivin liitteen 2 eläinlajeista naali, ahma<br />
ja saukko. Luontodirektiivin liitteen 2 putkilokasveista<br />
alueelta tunnetaan lapinleinikki ja<br />
tundrasara. Luontodirektiivin lajit on rauhoitettu<br />
luonnonsuojelulain nojalla. Uhanalaisista lajeista,<br />
jotka eivät kuulu luontodirektiivin lajeihin,<br />
esiintyy mm. ruijanpahtahanhikkia. Paistunturin<br />
erämaan Natura-tietolomakkeessa on ilmoitettu<br />
alueella esiintyväksi 22 EU:n lintudirektiivin<br />
liitteeseen I kuuluvaa erityistä suojelua vaativaa<br />
lintulajia. Tarkempien inventointien ja selvitysten<br />
perusteella tiedot ovat täsmentyneet mm. lajien<br />
suhteen (kts. luku 6.2 Linnusto).<br />
7.1.2 Kevon luonnonpuisto<br />
Kevon luonnonpuiston perustamisen tarkoituksena<br />
oli Kevon kanjonin ja sitä ympäröivän herkän<br />
tunturiluonnon suojelu. Kevon luonnonpuisto<br />
kuuluu vanhan luonnonsuojelulain mukaisiin yleisiin<br />
suojelualueisiin, joille on niiden perustamislaeissa<br />
annettu luonnonpuisto -nimitys. Uuden<br />
luonnonsuojelulain siirtymäsäännöksistä johtuen<br />
rauhoitussäännökset ovat uuden luonnonsuojelulain<br />
13 §:n mukaisia, mutta poikkeukset niistä<br />
löytyvät puiston vanhasta, edelleen voimassa olevasta<br />
perustamisasetuksesta.<br />
Uuden luonnonsuojelulain mukaan luonnonpuistolla<br />
on oltava merkitystä luonnonmukaisen<br />
kehityksen turvaamiselle, tieteelliselle tutkimukselle<br />
tai opetukselle. Valtakunnallisina ja tavallisesti<br />
laajoina ja monipuolisina luonnonsuojelualueina<br />
luonnonpuistot muistuttavat kansallispuistoja.<br />
Niiden tehtävät painottuvat kuitenkin eri tavoin.<br />
Luonnonpuistoissa suojelu ja tutkimus ovat hallitsevia.<br />
Ympäristökasvatus- ja opetustehtäviä on<br />
vain muutamilla luonnonpuistoilla tiukan suojelun<br />
sallimissa rajoissa. Kevon luonnonpuistolla<br />
on lisäksi huomattava nähtävyys- ja retkeilymerkitys,<br />
joten se on eräänlainen kansallispuiston ja<br />
luonnonpuiston välimuoto. Liikkuminen luon-
nonpuistossa muualla kuin erikseen osoitetuilla<br />
poluilla tai alueilla pitää hakea <strong>Metsähallituksen</strong><br />
lupa (Metsähallitus, luonnonsuojelu 2002).<br />
Kevon luonnonpuisto on liitetty Natura 2000<br />
-verkostoon SCI-alueena 22.12.2003 sen sisältämien<br />
direktiivin (92/43/ETY) liitteiden 1 ja 2<br />
määrittämien suojeltavien luontotyyppien ja lajien<br />
perusteella. Kevo (FI1302001) -nimellä olevaa<br />
Natura-aluetta (71 406 ha) koskevassa tietolomakkeessa<br />
on ilmoitettu 20 luontodirektiivin liitteen 1<br />
mukaista luontotyyppiä (kts. luku 7.2).<br />
Luontodirektiivin liitteen II eläinlajeista alueella<br />
esiintyvät tietolomakkeen mukaan naali, ahma<br />
ja saukko sekä ruijannokiperhonen. Luontodirektiivin<br />
liitteen II putkilokasveista alueelta tunnetaan<br />
myyränporras, pahtakeltto, lapinleinikki ja<br />
tuoksualvejuuri. Luontodirektiivin lajit on rauhoitettu<br />
luonnonsuojelulain nojalla. Uhanalaisista lajeista,<br />
jotka eivät kuulu luontodirektiivin lajeihin,<br />
Kevolla esiintyvät mm. arnikki, kalliosirkunjyvä<br />
ja ruijanpahtahanhikki.<br />
Valtioneuvosto teki 2.6.2005 päätöksen täydentää<br />
Suomen Natura 2000 -verkostoa. Päätöksen<br />
mukaan EU:n komissiolle ilmoitettiin<br />
14 uutta lintudirektiivin mukaista aluetta, niiden<br />
mukana Kevon luonnonpuisto. Tämä tarkoittaa<br />
sitä, että Kevon luonnonpuisto sisältyy Naturaverkostoon<br />
myös sen lintuarvojen takia. Kevon<br />
Natura-tietolomakkeessa on ilmoitettu alueella<br />
esiintyväksi 18 EU:n lintudirektiivin liitteeseen I<br />
kuuluvaa erityistä suojelua vaativaa lintulajia. Tarkempien<br />
inventointien ja selvitysten perusteella<br />
tiedot ovat täsmentyneet mm. lajien suhteen (kts.<br />
luku 6.2 Linnusto).<br />
7.2 Natura 2000 -luontotyypit Kevon<br />
ja Paistunturin alueella<br />
Saara Tynys<br />
Ympäristöhallinnon Natura-tietokannan<br />
(9.6.2000 Kevo, 19.6.2000 Paistunturi) mukaan<br />
Kevon luonnonpuistossa esiintyy 20 ja Paistunturin<br />
erämaassa 14 erilaista, EU:n luontodirektiivin<br />
liitteen I luontotyyppiä. Näistä priorisoituja eli ensisijaisen<br />
tärkeitä luontotyyppejä ovat keidassuot<br />
(7110), aapasuot (7310), palsasuot (7320), puustoiset<br />
suot (91D0), huurresammallähteet (7220),<br />
luonnonmetsät (9010) ja tulvametsät (91E0).<br />
Näiden luontotyyppien suojelussa Suomella on<br />
Euroopassa erityinen vastuu, koska Suomi on<br />
niiden keskeistä levinneisyysaluetta.<br />
Natura 2000 -luontotyypit ja niiden pinta-alat<br />
Kevon luonnonpuistossa ja Paistunturin erämaassa<br />
on esitetty taulukossa 6. Kaikkia taulukossa<br />
6 mainittuja luontotyyppejä ei ole mainittu virallisessa<br />
Natura 2000 -tietolomakkeessa, koska<br />
luontotyyppitieto on täydentynyt ja tarkentunut<br />
sen jälkeen, kun luontotyyppitiedot koottiin Natura<br />
2000 -verkoston perustamista varten 1990luvun<br />
puolivälissä. Toisaalta, taulukosta 6 puuttuu<br />
Natura 2000 -luontotyyppi tulvametsät, koska<br />
niiden pinta-alasta ei tällä hetkellä ole saatavilla<br />
tietoa <strong>Metsähallituksen</strong> paikkatietojärjestelmästä<br />
(SutiGis). Samoin taulukosta puuttuvat keidassuot,<br />
joita ei nykytietämyksen mukaan esiinny<br />
Paistunturin alueella. Näin ollen Natura 2000<br />
-tietolomakkeiden pinta-alatiedot ja luontokartoituksessa<br />
saadut pinta-alatiedot eivät ole keskenään<br />
vertailukelpoisia.<br />
Osa Kevon ja Paistunturin Natura-luontotyypeistä<br />
(taulukko 6) on sisällytetty johonkin<br />
toiseen tyyppiin, jos ne ovat jonkin toisen tyypin<br />
kanssa päällekkäisiä tai jos niistä ei ole tällä hetkellä<br />
saatavissa tarkkoja pinta-alatietoja. Käytetyllä,<br />
ilmakuvatulkintaan perustuvalla kartoitusmenetelmällä<br />
ei ole ollut mahdollista saada kaikkien<br />
luontotyyppien esim. lettojen (7230), todellisia<br />
pinta-aloja selville. Natura-luontotyyppien päällekkäisyys<br />
tarkoittaa sitä, että esim. aapasoihin<br />
sisältyy pienempialaisia Natura-tyyppejä, kuten<br />
lettoja ja lähdesoita (7160). Taulukossa 6 letot on<br />
sisällytetty suoyhdistymien pinta-alaan, mikä tarkoittaa<br />
Kevon ja Paistunturien alueilla pääasiassa<br />
aapa- ja palsasuoyhdistymiä. Harjumetsät (9060)<br />
sisältyvät joko tunturikoivikoihin (9040) tai luonnonmetsiin,<br />
koska ne ovat näiden kahden tyypin<br />
kanssa päällekkäinen tyyppi. Esim. Kevon luonnonpuistossa<br />
on harjuilla olevia tunturikoivikoita,<br />
jotka ovat siis myös harjumetsiä. Niistä ei ole tällä<br />
hetkellä saatavissa tarkkoja pinta-aloja (kuva 9).<br />
Lisäksi sekä Kevon luonnonpuistosta että Paistunturin<br />
erämaasta löytyy sellaisia alueita, jotka<br />
eivät edusta mitään Natura 2000 -luontotyyppiä,<br />
mm. kivikoita ja nuoria ns. primäärisukkessiovaiheen<br />
mäntyvaltaisia metsiköitä, joissa on seassa<br />
tunturikoivua, ja jotka ovat syntyneet 1930-luvun<br />
lämpökaudella.<br />
Ylä-Lapin vesistöt kuuluvat osana Naturatyyppiin<br />
Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit<br />
(3210). Alueen joet ovat rakentamattomia ja luonnontilaisia.<br />
Luonnontilaiset jokireitit ovat päällekkäinen<br />
luontotyyppi erilaisten jokien ja purojen<br />
85
(3220, 3260) sekä lampi- ja järvityyppien (3110,<br />
3160) kanssa. Järvien tyypittely ravinteisuuden<br />
mukaan ei ollut luontokartoituksessa mahdollista,<br />
joten humuspitoisten järvien (3160) pinta-aloista<br />
ei ole tarkempaa tietoa, ja ne sisältyvät taulukossa<br />
6 karuihin ja kirkasvetisiin järviin (3110). Ylä-Lapin<br />
vesistä pääosa on tyypiltään karuja ja kirkasvetisiä<br />
tunturijärviä (Rintanen 1982, Rintanen ym.<br />
1978, Manner ja Puro 1999).<br />
Kallioperältään karulla Paistunturi–Kevoalueella<br />
ei juurikaan ole kalkkikallioita (8210),<br />
joten niiden vähäinen osuus sisältyy silikaattikallioihin<br />
(8220). Tuntureiden vyörysoraikkojen ja<br />
lohkareikkojen (8110) osuus alueen pinta-alasta<br />
on hyvin pieni. Ne ovat keskittyneet pääasiassa<br />
Kevon kanjoniin.<br />
Paistunturi–Kevo-alueella esiintyvät kaikki<br />
tuntureiden Natura-luontotyypit, paitsi tuntureiden<br />
rehevät puronvarsisuot (7240), joita esiintyy<br />
Airaksisen & Karttusen (2001) mukaan Suomessa<br />
vain kalkkipitoisten ja emäksisten kivilajien alueella,<br />
ilmeisesti lähinnä Käsivarren suurtuntureilla.<br />
Tunturityypit (taulukko 6) kattavat molemmista<br />
alueista yli kolme neljännestä. Yleisimpiä Naturatyyppejä<br />
Kevon ja Paistuntureiden alueella ovatkin<br />
tunturikankaat (4060) ja tunturikoivikot. Tunturipajukkojen<br />
(4080) ja karujen tunturiniittyjen<br />
(6150) osuus alueista jää pieneksi. Aapasoiden ja<br />
vaihettumis- ja rantasoiden (7140) osuus molemmista<br />
alueista on selvästi alle 20 prosenttia. Vai-<br />
86<br />
hettumis- ja rantasoihin sisältyy sekä paljakan että<br />
tunturikoivuvyöhykkeen ja vähemmässä määrin<br />
havumetsävyöhykkeen avoimia piensoita, jotka<br />
eivät edusta aapa- tai palsasoita.<br />
Paistunturi–Kevo-alueella harvinaisimpia<br />
Natura 2000 -luontotyyppejä ovat, lähteet ja lähdesuot,<br />
huurresammallähteet, kosteat suurruohoniityt<br />
(6430) ja lehdot (9050). Metsien osuus,<br />
poislukien tunturikoivikot, on muutenkin hyvin<br />
pieni, Kevon luonnonpuistossakin vain vajaa<br />
prosentti. Kosteita suurruohoniittyjä on lähinnä<br />
Kevon kanjonissa Kevojoen varressa.<br />
Heikkisen ja Kalliolan kasvillisuuskartan<br />
(1989) mukaan Kevon luonnonpuiston ns. vanhassa<br />
osassa on 18 hehtaaria lettoja. Kasvillisuuskartan<br />
laatimisen jälkeen puisto on laajentunut<br />
ja tiedot täydentyneet ja luonnonpuistossa onkin<br />
nyt <strong>Metsähallituksen</strong> paikkatietojärjestelmän (SutiGis)<br />
mukaan 40 hehtaaria lettoja. Paistunturin<br />
erämaassa lettoja on luontokartoitusaineiston<br />
mukaan vain kaksi hehtaaria, mutta todellisuudessa<br />
niitä on varmasti enemmän. Lähteitä ja<br />
lähdesoita ei luontokartoituksen mukaan ole<br />
Paistunturin erämaassa ollenkaan, mutta niitäkin<br />
löytyy varmasti tarkemmissa kartoituksissa,<br />
tosin pienialaisina. Koska kaikkia pienialaisia tai<br />
pistemäisiä kohteita ei ole pystytty paikantamaan<br />
pelkän ilmakuvatulkinnan pohjalta eikä kaikkia<br />
alueita ole kartoitettu maastossa, taulukon 6 luvut<br />
eivät vastaa täysin todellisuutta.
Taulukko 6. Natura 2000 -luontotyyppien esiintyminen Kevon luonnonpuistossa ja Paistunturin erämaassa. Pinta-alat<br />
<strong>Metsähallituksen</strong> paikkatietojärjestelmästä (SutiGis, tilanne 27.10.2006). * = priorisoitu luontotyyppi.<br />
Luontotyyppi<br />
Kevon luonnonpuisto Paistunturin erämaa<br />
Pinta-ala (ha)<br />
Osuus (%)<br />
Natura-alueesta<br />
Pinta-ala (ha)<br />
Osuus (%)<br />
Natura-alueesta<br />
TUNTURIT<br />
Tuntureiden vyörysoraikot ja lohkareikot<br />
(8110)<br />
50 0,1 60 0<br />
Tunturikankaat (4060) 47 470 66,6 85 280 54,5<br />
Tunturipajukot (4080) 140 0,2 80 0,1<br />
Karut tunturiniityt (6150) 210 0,3 450 0,3<br />
Kosteat suurruohoniityt (6430) 2 0 0 0<br />
Tunturikoivikot (9040), (sis. harjumetsiä, 9060) 7 960 11,2 34 510 22,1<br />
Yhteensä 55 832 78,4 120 380 77,0<br />
SUOT<br />
Vaihettumissuot ja rantasuot (7140) 2 560 3,6 10 230 6,5<br />
Lähteet ja lähdesuot (7160) 5 0 0 0<br />
Huurresammallähteet (7220) * 0 0 0 0<br />
Aapasuot (7310) * (sis. lettoja, 7230) 7 040 9,9 15 940 10,2<br />
Palsasuot (7320) * (sis. lettoja, 7230) 40 0,1 400 0,3<br />
Yhteensä 9 645 13,6 26 570 17,0<br />
METSÄT<br />
Luonnonmetsät (9010)* (sis. harjumetsiä,<br />
9060)<br />
530 0,7 190 0,1<br />
Lehdot (9050) 50 0,1 20 0<br />
Puustoiset suot (91D0) * 150 0,2 480 0,3<br />
Yhteensä 730 1,0 690 0,4<br />
KALLIOT<br />
Silikaattikalliot (8220) (sis. kalkkikallioita,<br />
8210)<br />
2 490 3,5 3 810 2,4<br />
Yhteensä 2 490 3,5 3 810 2,4<br />
VEDET<br />
Karut kirkasvetiset järvet (3110) (sis. humuspitoisia<br />
lampia ja järviä, 3160)<br />
1 430 2,0 2 860 1,8<br />
Tunturijoet ja purot (3220) (sis. alavien maiden<br />
pikkujokia ja puroja, 3260)<br />
210 0,3 650 0,4<br />
Yhteensä 1 640 2,3 3 510 2,2<br />
Ei Natura-tyyppiä 890 1,2 1 530 1,0<br />
Kaikki yhteensä 71 227 100,0 156 490 100,0<br />
87
Kuva 9. Natura-luontotyypit Paistunturi–Kevo-alueella.<br />
88<br />
© Metsähallitus 2006, © Genimap Oy, Lupa L5239
7.3 Luontoa muuttaneet tekijät<br />
Elina Stolt<br />
7.3.1 Laiduntaminen<br />
Porot laiduntavat koko erämaa-alueella ja luonnonpuistossa,<br />
joten laidunnusvaikutukset kohdistuvat<br />
laajalle alueelle. Laiduntaminen vaikuttaa<br />
pohja-, kenttä- ja pensaskerrokseen sekä puuston<br />
nuoruusvaiheisiin. Vuosittainen muutos jää<br />
vähäiseksi ja siksi vaikeasti havaittavaksi. Poro syö<br />
jäkälistä latvat, mutta jäkälikkö jää.<br />
Tunturikoivu on porolle kesällä merkittävä ravinnon<br />
lähde. Poro ei tunturimittarin tavoin pysty<br />
syömään suurta koivua lehdettömäksi, mutta toisaalta<br />
poro syö saman alueen koivuja joka vuosi.<br />
Voimakkaan laidunnuspaineen alueilla suuri osa<br />
tunturikoivun taimista ja juurivesoista syödään.<br />
Tämän surauksena erityisesti metsänrajakoivujen<br />
ulkonäkö alkaa muistuttaa omenapuita, koivikot<br />
harvenevat ja kovan laidunnuspaineen jatkuessa<br />
tunturikoivun metsänraja saattaa ajan myötä laskea<br />
(Helle ym. 1998).<br />
Porotalous vaikuttaa omalta osaltaan myös<br />
riistakantoihin. Paliskuntien väliset raja-aidat ja<br />
paliskuntien laidunkiertoaidat ohjaavat porojen<br />
kulkua ja kuluttavat yleensä kasvillisuutta aitojen<br />
lähellä. Ne ohjaavat myös muiden suurempien<br />
nisäkkäiden, kuten hirvien, kulkua ja vaikuttavat<br />
näin niiden luontaiseen laidunkiertoon. Porojen<br />
teurastuspaikkojen lähiympäristössä saattaa olla<br />
paikoin ylisuuret korppi- ja kettukannat, jotka verottavat<br />
tehokkaasti kanalintukantoja. Teurastuspaikoilla<br />
käy jonkun verran myös muita petoja.<br />
Erämaalaki on tehty porotalouden turvaksi.<br />
Poro ja sen laidunnusvaikutukset kuuluvat alueen<br />
luontoon ja siksi ne ovat hyväksyttäviä niin kauan<br />
kuin laiduntaminen on kestävää. Kestävän porotalouden<br />
harjoittaminen, jossa pidättäydytään mahdollisuuksien<br />
mukaan porojen talviruokinnasta<br />
ja porotalous mitoitetaan kesälaidunten kantokyvyn<br />
mukaan, on hyvää luonnonsuojelua (Helle<br />
ym. 1998). Porojen enimmäismäärän määräävänä<br />
minimitekijänä pidetään poronhoitolaissa talvilaidunten<br />
kantokykyä. Laidunkiertojärjestelmän<br />
tehostamisella on merkittävä vaikutus laidunten<br />
kantokykyyn ja sitä kautta ympäristön tilaan.<br />
7.3.2 Kalanistutukset ja kalastus<br />
Paistunturi–Kevo-alueen vesistöjen tilaa ovat aikojen<br />
saatossa muuttaneet vain kalanistutukset ja<br />
ilman kautta tulevat laskeumat, jotka ovat vähäisempiä<br />
kuin esimerkiksi Inarin itäosassa. Laajimmin<br />
vesien kalastoja ovat muuttaneet 1950-luvulla<br />
alkaneet siianistutukset. Istutusten päätavoitteena<br />
oli lisätä vesien kalantuottokykyä, mutta siika syrjäytti<br />
jopa avotunturissa olevissa tunturijärvissä<br />
alkuperäisen rautukannan. Luontaisten kalakantojen<br />
ja etenkin raudun palauttaminen aloitettiin<br />
1980-luvun loppupuolella.<br />
7.3.3 Luonnon virkistyskäyttö<br />
Luonnon virkistyskäytön vaikutukset keskittyvät<br />
pääosin suosituimmille kulkureiteille ja yöpymispaikoille.<br />
Varsinkin Kevon reitti on paikoitellen<br />
hyvin kulunut. Erityispiirteidensä ansiosta Kevo<br />
vetää vuosittain useita tuhansia matkailijoita. Virkistyskäyttö<br />
painottuu alueella kesäaikaan, jolloin<br />
Kevon reitillä on mahdollista kulkea. Kevättalvella<br />
moottorikelkkailu on alueen joillakin osilla,<br />
mm. Kuoppilasjärvellä, vilkasta.<br />
7.3.4 Moottoroitu liikkuminen<br />
Moottorikelkkailu on lisääntynyt nopeasti moottorikelkkojen<br />
kehityksen myötä. Ulkopaikkakuntalaisten<br />
moottorikelkkailu keskittyy merkityille<br />
moottorikelkkaurille ja siten hyvin pienelle osalle<br />
aluetta (kts. luku 14 Liikenne ja kulkuyhteydet).<br />
Paikkakuntalaisten moottorikelkkailu on vilkasta<br />
kevättalvisin ja keskittyy pääosin kulkuun alueen<br />
pilkkijärville. Sydäntalvella alueella liikkuu pääasiassa<br />
paikkakuntalaisia luontaiselinkeinojen<br />
harjoittajia.<br />
Uudempi ilmiö on kesäaikainen maastoliikenne,<br />
joka jättää pysyviä jälkiä maastoon. Kun aikaisemmin<br />
kuljettiin jalkaisin, nykyisin liikkumiseen<br />
käytetään moottoripyöriä, mönkijöitä, traktoreita<br />
ja maastoautoja. Kesäaikaista maastoliikennettä ja<br />
sen haittavaikutuksia vähennetään tiukalla maastoliikennelupakäytännöllä.<br />
Utsjoella Metsähallitus<br />
ei ole pääsääntöisesti myöntänyt kesäaikaisia<br />
maastoliikennelupia muille kuin paikkakuntalaisille<br />
ja heillekin vain tietyille vakiintuneille kulku-urille.<br />
Inarissa kesäaikaisia maastoliikennelupia<br />
89
on myönnetty pääsääntöisesti luontaiselinkeinon<br />
harjoittajille tietyille kulku-urille (kts. luku 14 Liikenne<br />
ja kulkuyhteydet).<br />
Lentoliikenne säästää maastoa kulumiselta,<br />
mutta toisaalta saattaa häiritä esim. laskeutumisjärvillä<br />
pesiviä vesilintuja ja aiheuttaa meluhaittoja<br />
muille erämaan rauhaa kaipaaville liikkujille.<br />
Moottoroitu liikenne on supistanut erämaita<br />
sosiaalisessa mielessä ja mahdollistanut niiden<br />
syrjäisimpienkin osien tavoittamisen päivässä tai<br />
parissa. Toisaalta moottoroitu liikkuminen mahdollistaa<br />
erämaiden matkailullisen hyödyntämisen<br />
niillekin, joiden voimat tai taidot eivät riitä omin<br />
voimin alueella liikkumiseen.<br />
7.3.5 Tunturimittarituhot<br />
Tunturimittarituhoja esiintyi edellisen kerran laajemmassa<br />
mittakaavassa vuosina 1964–1966, jolloin<br />
tunturimittarien massaesiintymä aiheutti tuhoja<br />
noin 500 000 hehtaarin alueella Ylä-Lapissa.<br />
Tuhoaluetta (yli puolet puustosta on tuhoutunut)<br />
oli vielä 1990-luvun lopulla 235 000 hehtaaria,<br />
josta täysin puutonta oli noin 68 000 hehtaaria.<br />
Utsjoella tuhoaluetta on yhteensä noin 101 000<br />
hehtaaria, joka on 62 % koivikoiden kokonaispinta-alasta.<br />
Tästä puuttomaksi on muuttunut noin<br />
60 000 hehtaaria, joka on 58 % tuhoalasta ja 36 %<br />
koivikoiden pinta-alasta. Tuhoa täydensi osalla<br />
aluetta voimakas laidunnuspaine, jolloin koivut<br />
eivät pystyneet uudistumaan kasvullisesti juurivesoistaan<br />
vaan kuolivat varastoimiensa ravintovarojen<br />
ehtyessä (Haukioja 1978, Sihvo 2002).<br />
Suuret jaksottaiset kannanvaihtelut ovat hyvin<br />
tyypillisiä pohjoisten alueiden eläinlajeilla.<br />
Useiden kasvinsyöjien, kuten tunturimittarin, tiheysvaihtelut<br />
ovat selvimmät levinneisyysalueen<br />
pohjoisosissa. Tunturimittarin räjähdysmäinen<br />
lisääntyminen ja tuhojen eteneminen oli monen<br />
tekijän yhteisvaikutusta. Tunturimittarin massaesiintymisvuodet<br />
olivat kylmiä ja sateisia, jolloin<br />
puiden uusien lehtien muodostuminen oli hidasta.<br />
Perättäisistä tuhovuosista johtuen puiden vararavinto<br />
ehtyi. Puiden kuoltua maaperään vapautui<br />
ravinteita ja pintakasvillisuus rehevöityi. Tällöin<br />
porot ja myyrät viihtyivät alueella erityisesti ja<br />
söivät koivun juurivesat ja taimet. Haihdutuksen<br />
vähettyä maaperän kosteus ja sammaleisuus lisääntyivät<br />
ja estivät siementen itämistä. Siemensa-<br />
90<br />
to niukkeni niukkenemistaan aiheuttaen laajojen<br />
puuttomien alueiden syntymisen (Sihvo 1985,<br />
Sihvo 2002, Sulkava 2002).<br />
Tunturikoivu muodostaa suurimman osan<br />
tunturikoivuvyöhykkeen biomassasta ja tuotannosta.<br />
Se on metsänrajapuu ja ekosysteemin<br />
avainlaji Tunturi-Lapissa eli suuri osa kasvi- ja<br />
eläinlajeista on siitä riippuvaisia. Tunturimittarituhoissa<br />
valtaosa tunturikoivikon biomassasta ja<br />
sen tuotannosta hävisi. Samalla hävisi myös suuri<br />
osa ekosysteemin kasvi- ja eläinlajeista. Tilanne<br />
heikkenee edelleen mm. pintakasvillisuudessa.<br />
Koivikoiden tuhoutumisen myötä myös alueen<br />
lähi- ja kaukomaisema ovat muuttuneet.<br />
Koivujen tuhoutuminen vaikuttaa myös vesistöihin<br />
ja kalakantoihin. Koivikko estää maan<br />
happamoitumista. Tuhon jälkeen happamoituminen<br />
ja ravinteiden huuhtoutuminen nopeutuvat,<br />
jolloin alueen vesistöjen veden laatu heikkenee.<br />
Tästä on haittaa kalakannoille (rautu ja taimen).<br />
Koivikoiden tuhoutuessa myös hyönteiset vähenevät<br />
ja samalla vähenee virtavesien kalaston<br />
ravinnon määrä.<br />
Tunturikoivikoiden tuhoutumisella oli vaikutuksia<br />
myös luontaiselinkeinojen harjoittamismahdollisuuksiin.<br />
Kotitarvepuun määrä väheni,<br />
porolaitumien arvo heikkeni, metsästettävä riista<br />
väheni ja kalakannat heikkenivät. Tämä on vähentänyt<br />
luonnonkäytön mahdollisuuksia ja muuttanut<br />
luontaiselinkeinojen toimintaympäristöä<br />
Utsjoella.<br />
7.3.6 Puuston käyttö<br />
Paistunturin erämaa-alue on pääasiassa paljakan<br />
tunturikangasta (34 %), harvapuustoista tunturikoivukangasta<br />
(15 %) ja niukkapuustoista tunturikangasta<br />
(14 %). Kevon luonnonpuisto on pääasiassa<br />
paljakan tunturikangasta (45 %) ja niukkapuustoista<br />
tunturikangasta (12 %). Metsämaata<br />
on alle 1 % (160 ha) alueiden pinta-alasta (Sihvo<br />
2002). Metsämaan vähäisyyden vuoksi puuston<br />
ainoa käyttömuoto on polttopuuhakkuut, jotka<br />
ovat keskittyneet hyvin rajatuille alueille.
7.4 Luonnontilan seuranta ja<br />
tutkimus<br />
Elina Stolt<br />
7.4.1 <strong>Metsähallituksen</strong> seurannat<br />
<strong>Metsähallituksen</strong> tehtävänä on seurata hallinnoimiensa<br />
alueiden luonnossa tapahtuvia muutoksia<br />
sekä uhanalaisten ja harvinaisten kasvi- ja eläinlajien<br />
tilaa ja kantojen kehitystä. Yhteistyössä riistanhoitopiirin<br />
ja riistanhoitoyhdistysten kanssa<br />
pyritään turvaamaan kantojen säilyminen elinvoimaisena.<br />
Tavoitteiden toteuttamiseksi Metsähallitus<br />
laatii hoito- ja käyttösuunnitelmia, kouluttaa<br />
henkilöstöä, toimii sertifioidun ympäristö- ja laatujärjestelmän<br />
mukaisesti, ylläpitää uhanalaisten<br />
lajien rekistereitä, seuraa suurpetojen määrää sekä<br />
suorittaa riistakolmiolaskentoja ja valvontaa<br />
alueilla.<br />
<strong>Metsähallituksen</strong> koordinoimana seurataan<br />
maa- ja merikotkan kantojen kehitystä. Niiden<br />
pesistä ylläpidetään pesärekisteriä ja kotkanpesät<br />
tarkastetaan vuosittain.<br />
Myös naali ja kiljuhanhi ovat ympäristöministeriön<br />
Metsähallitukselle vastuuttamia lajeja,<br />
joita seurataan vuosittain. Naalipesistä pidetään<br />
pesärekisteriä ja Metsähallitus seuraa yhdessä naalityöryhmän<br />
kanssa naalin esiintymistä alueella.<br />
7.4.2 Kevon tutkimusasema<br />
Paistunturi–Kevo-alue on ollut tutkimuksellisesti<br />
laajan mielenkiinnon kohteena. Turun Yliopiston<br />
Lapin tutkimusasema Kevo sijaitsee alueen<br />
itäosassa Kevojärven rannalla ja siellä tutkitaan<br />
subarktisen alueen luontoa sekä ihmisen ja luonnon<br />
vuorovaikutusta. Tutkimuksessa yhdistyvät<br />
ekologia, ympäristötiede ja maantiede. Erilaiset<br />
mielenkiintoiset tutkimusprojektit ovat selvittäneet<br />
mm. metsänrajapuiden kasvua, lämpötilan<br />
kohoamisen vaikutuksia kenttäkerroksen kasvien<br />
menestymiseen, männyn siitepölyn kaukokulkeutumista,<br />
pönttölintujen ravinnonkäyttöä<br />
ja pesimämenestystä sekä maaperän sukkessiota<br />
subarktisissa oloissa. Muita laajoja tutkimusprojekteja<br />
ovat olleet mm. Inarin Lapin kasviston<br />
kartoitus, Kevon luonnonpuiston kasvillisuuden<br />
monimuotoisuuden analysointi ja ilmansaasteiden<br />
vaikutusten selvittäminen. Lisäksi tutkimusaseman<br />
toimesta on laadittu mm. Inarin Lapin<br />
eliöluettelo.<br />
Kevolla on useita seurantatutkimuksia: ilmanlaatumittaukset,<br />
pitkäaikaiset kasvi- ja eläintieteelliset<br />
seurannat, perhosten kannanvaihtelut,<br />
myyräseurannat, petolintujen kannanvaihtelut ja<br />
pesintämenestys, pöntössä pesivien varpuslintujen<br />
kannanvaihtelut, fenologiaseuranta ja siitepölyjen<br />
aerobiologinen seuranta.<br />
7.4.3 Kalavedet ja kalasto<br />
Kalakantojen ja ympäristön tilaa seurataan tekemällä<br />
koekalastuksia. Erityisen seurannan kohteena<br />
ovat tunturijärvet, joissa esiintyy rautua. Seurantaan<br />
kuuluu sellaisia vesiä, joissa on olemassa<br />
alkuperäisiä ja luonnontilaisia rautukantoja sekä<br />
vesiä, joihin on siirtoistutettu rautuja luonnonvesistä.<br />
Kalavesien tilan parantamiseen kuuluvat<br />
hoitokalastukset, joita suoritetaan Luomusjärvien<br />
alueella. Hoitokalastusten yhteydessä seurataan<br />
kalalajien välisiä suhteita ja niiden muuttumista.<br />
Vedenlaatua seurataan ottamalla vesinäytteitä sekä<br />
tekemällä tarvittaessa happi- ja happamuusmittauksia.<br />
Suurin uhka luontaisille kalakannoille on liiallinen<br />
kalastus tai liian tehokkaiden pyydysten<br />
käyttö. Kalastusta säädellään pyydysmäärillä sekä<br />
pyydysten käyttöä ja kalastusaikoja koskevilla<br />
päätöksillä. Kalastusta ja kalastussääntöjen noudattamista<br />
seurataan luontovalvonnan ja muun<br />
kenttätyön yhteydessä. Rautu- ja lohivesien kalastusta<br />
seurataan erityisesti kalojen kutuaikoina,<br />
jolloin ne ovat helpommin kalastettavissa.<br />
7.4.4 Laiduntutkimus<br />
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos on tutkinut<br />
alueen kalaston lisäksi porolaitumien tilaa. Tutkimuksia<br />
laidunnuksen vaikutuksista jäkäliköihin ja<br />
mäntymetsiin on runsaasti, mutta porojen laidunnuksen<br />
vaikutuksia tunturikoivikoihin on alettu<br />
tutkia vasta 1990-luvulla.<br />
Poron laidunnuksen vaikutusta tunturikoivikoiden<br />
rakenteeseen on tutkittu 1990-luvun alussa<br />
Utsjoella ja Sallassa (Helle ym. 1998). Utsjoen<br />
tutkimuskohteet sijaitsivat Kaldoaivin erämaaalueella<br />
ja Skallovaaran poroerotusaidan läheisyydessä<br />
(Helle ym. 1998 ja Stolt 2004).<br />
Laiduntutkimuksia on tehty useita, mm. Poronhoitoalueen<br />
pohjoisosan porolaidunten inventointitutkimus<br />
(Kumpula ym. 1996), Suomen<br />
poronhoitoalueen talvilaidunvarat (Kumpula ym.<br />
91
1997) ja Suomen poronhoitoalueen kesälaidunvarat<br />
(Kumpula ym. 1999). Lisäksi on tutkittu porojen<br />
laidunten käyttöä Pohjois-Lapissa (Kumpula<br />
ym. 1999). Vuosina 1999–2003 tehtiin poronhoitoalueelle<br />
talvilaidunten uusintainventointi (Kumpula<br />
ym. 2004), jonka tarkoituksena on selvittää<br />
talvilaidunten tilassa tapahtuneita muutoksia sekä<br />
arvioida ja kehittää inventointimenetelmää.<br />
Talvilaidunten uusintainventoinnissa Ylä-Lapin<br />
paliskunnista suurimmat jäkälämäärät arvioitiin<br />
Näätämön ja Käsivarren paliskuntien alueilla<br />
olevilla koealoilla ja pienimmät Paistunturin ja<br />
Ivalon paliskunnissa. Runsaimmin jäkälälaitumia<br />
maa-alaa kohti oli Vätsärin, Ivalon, Kaldoaivin ja<br />
Paistunturin paliskunnissa ja vähiten Sallivaaran,<br />
Muddusjärven ja Käsivarren paliskunnissa. Ravintokasvien<br />
määrissä ja laidunten pinta-aloissa oli<br />
huomattavia eroja inventointien välillä. Osa eroista<br />
johtui todellisista muutoksista talvilaitumilla,<br />
osa selittyi inventointimenetelmän virhelähteillä.<br />
Tästä huolimatta inventoinnilla saatiin kohtuullisen<br />
luotettavaa tietoa paliskuntien talvilaidunvaroista.<br />
Virhelähteet huomioon ottaen vertailut<br />
osoittivat jäkäliköiden jäkälämäärän lisääntyneen<br />
Käsivarren ja jonkin verran myös Näätämön ja<br />
Kaldoaivin paliskunnissa. Paistunturin ja lähes<br />
kaikissa Inarin alueen paliskunnissa jäkälämäärä<br />
pieneni inventointien välillä. Jatkossa inventointimenetelmää<br />
on tarkoitus kehittää edelleen.<br />
Uusintainventointi osoitti, että jäkälälaidunten<br />
elpyminen on mahdollista kohtalaisen lyhyelläkin<br />
aikavälillä, mikäli laidunnuspaine ja porojen<br />
laidunkierto ovat sopivat elpymisen alkamiseksi.<br />
Toisaalta jäkäliköiden kunto voi heikentyä, kun<br />
laidunnuspaine ja muun maankäytön aiheuttama<br />
kulutus ylittävät jäkäliköiden vuotuisen uusiutumiskyvyn<br />
(Kumpula ym. 2004).<br />
7.4.5 Puuston käyttö<br />
Metsänrajaseutujen asutuksen kotitarvepuun<br />
käyttöä on selvitetty useilla tutkimuksilla aina<br />
1910-luvulta lähtien. Metsähallitus selvitti Utsjoen<br />
kunnan asukkaiden kotitarvepuun saantimahdollisuuksia<br />
Utsjoen hoitoalueen metsätaloussuunnitelmissa<br />
vuosina 1941 ja 1964 sekä Mattsonin<br />
(1987) tutkimuksessa ihmisen vaikutuksista Utsjoen<br />
metsänrajametsiin. Näistä kävi ilmi, että kotitarvepuun<br />
suhteellinen kulutus oli pienentynyt<br />
vuosisadan alun tilanteeseen verrattuna (Veijola<br />
1998). Selvityksessä (Salmi 1988) tunturikoivun<br />
92<br />
polttopuukäytön lisäämismahdollisuuksista<br />
Enontekiöllä ja Utsjoella arvioitiin, että vuotuinen<br />
polttopuun käyttö Utsjoella oli 2 700 m³.<br />
Vuotuinen käyttö asukasta kohti oli 1,9 m³, kun se<br />
Suojametsäkomission (1910) tietojen perusteella<br />
oli 5,6 m³. Salmen (1988) tarkastelussa koivikoiden<br />
arvioitu kasvu oli yleensä riittävä kulutukseen<br />
nähden, mutta joillakin alueilla polttopuuvarat olivat<br />
kaukana kulutuspisteistä. Esimerkiksi Utsjoen<br />
alueelle osa polttopuista kuljetetaan Inarista.<br />
Tunturimittarituhojen aiheuttama koivikoiden<br />
vähentyminen on omalta osaltaan vähentänyt<br />
koivupolttopuun saantimahdollisuuksia. Utsjoen<br />
kunta on kiinnittänyt asukkaiden kotitarvepuun<br />
saannin järjestelyihin huomiota monissa esityksissään<br />
1990-luvulle asti ja kysymys on edelleen<br />
ajankohtainen (Veijola 1998).<br />
7.4.6 Utsjoen tunturikoivikoiden<br />
ennallistaminen<br />
Ylä-Lapin luontokartoituksessa (Sihvo 2001 ja<br />
2002) ja Ylä-Lapin luonnonvarasuunnitelmassa<br />
(Sandström ym. 2000) selvitettiin tunturikoivikoiden<br />
nykytilaa. Vuonna 2002 Utsjoen kunta ja<br />
Metsähallitus käynnistivät kartoituksen Utsjoen<br />
tuhokoivikoiden ennallistamismahdollisuuksista ja<br />
laativat hankesuunnitelman (Metsähallitus ja Utsjoen<br />
kunta 2003). Hankkeen päätavoitteena on<br />
elvyttää koivun kasvu ja uudistuminen sellaisilla<br />
tuhoalueilla, missä sen kasvustoa on vielä jäljellä.<br />
Tavoitteeseen pyritään estämällä tai olennaisesti<br />
vähentämällä porojen kesälaidunnusta valituilla<br />
kohteilla. Poromiehet ovat sitoutuneet uusiin laidunnusjärjestelyihin<br />
paimentamalla porot pois<br />
ennallistettavalta alueelta ennen kasvukauden alkua.<br />
Kokonaan tuhoutuneita alueita on tarkoitus<br />
metsittää istuttamalla ja kylvämällä. Paistunturin<br />
paliskunnan kanssa on sovittu, että hankealue sijaitsee<br />
Kevon luonnonpuiston eteläpuolella. Ennallistettava<br />
alue on pinta-alaltaan 66,5 km².<br />
Hankesuunnitelma sisältää käytännön toimenpiteet<br />
ja budjetin. Hankkeeseen liittyvät tutkimus<br />
ja seurantasuunnitelmat on laadittu erikseen yhteistyössä<br />
Turun yliopiston, Metsäntutkimuslaitoksen,<br />
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen<br />
ja Jyväskylän yliopiston kanssa. Hankkeen toteuttamiseen<br />
tarvittavaa rahoitusta kartoitetaan<br />
edelleen.
Lähteet<br />
Airaksinen, O. & Karttunen, K. 2001: Natura<br />
2000 -luontotyyppiopas. – Ympäristöopas<br />
46. 194 s.<br />
Euroopan yhteisön neuvoston direktiivi (luontodirektiivi)<br />
(92/43/ETY).<br />
Haukioja, E. 1978: Tunturikoivun sopeutuminen<br />
hyönteistuhoihin. – Acta Lapponica Fenniae<br />
10: 129–132.<br />
Heikkinen, R. K. & Kalliola, R. 1989: Vegetation<br />
types and map of the Kevo nature reserve,<br />
northernmost Finland. – Kevo Notes 8:<br />
1–39.<br />
Helle, T., Kajala, L., Niva, A. & Särkelä, M. 1998:<br />
Poron laidunnuksen vaikutus tunturikoivikoiden<br />
rakenteeseen. – Teoksessa: Hyppönen,<br />
M., Penttilä, T. & Poikajärvi, H. (toim.),<br />
Poron vaikutus metsä- ja tunturiluontoon.<br />
Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 687:<br />
132–141.<br />
Kumpula, J., Colpaert, A., Kumpula, T. &<br />
Nieminen, M. 1996: Poronhoitoalueen<br />
pohjoisosan porolaidunten inventointi.<br />
– Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos,<br />
Porotutkimusasema, Kaamanen & Oulun<br />
yliopisto, maantieteen laitos, Oulu. 27 s. +<br />
karttaliitteet.<br />
— 1997: Suomen poronhoitoalueen talvilaidunvarat.<br />
– Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos,<br />
Kaamanen. 43 s. + 34 kuvaliitettä.<br />
— , Colpaert, A. & Nieminen, M. 1999: Suomen<br />
poronhoitoalueen kesälaidunvarat. – Kala- ja<br />
riistaraportteja nro 152, Kaamanen. 40 s. +<br />
liitteet.<br />
— , Fielitz, U. & Colpaert, A. 1999: Porojen laidunten<br />
käyttö Pohjois-Lapissa. – Riista- ja kalatalouden<br />
tutkimuslaitos, Kaamanen. 31 s.<br />
Kumpula, J., Colpaert, A., Anttonen, M. &<br />
Nieminen, M. 2004: Poronhoitoalueen pohjoisimman<br />
osan (13 paliskuntaa) talvilaidunten<br />
uusintainventointi vuosina 1999–2003.<br />
– Kala- ja riistaraportteja nro 303, Helsinki.<br />
39 s. + liitteet.<br />
Manner, R. & Puro, A. 1999: Kaldoaivin erämaa-alueen<br />
kallio- ja maaperä sekä vesistöt.<br />
– <strong>Metsähallituksen</strong> luonnonsuojelujulkaisuja.<br />
Sarja A 110. 64 s.<br />
Mattson, J. 1987: Ihmisen vaikutus Utsjoen metsänrajametsiin.<br />
– Pro gradu -tutkielma, Turun<br />
yliopisto, maantieteen laitos, Turku. 123 s.<br />
Metsähallitus, luonnonsuojelu 2002: Luonnonsuojelualueiden<br />
hoidon periaatteet. <strong>Metsähallituksen</strong><br />
luonnonsuojelualueiden tavoitteet,<br />
tehtävät ja hoidon yleislinjat. –<br />
<strong>Metsähallituksen</strong> luonnonsuojelujulkaisuja.<br />
Sarja B 63. 47 s.<br />
Metsähallitus & Utsjoen kunta 2003: Utsjoen<br />
tunturikoivikoiden ennallistaminen ”Tähti<br />
ja Koivu” -hanke. – Hankesuunnitelma,<br />
Metsähallitus, Ivalo. 16 s.<br />
Rintanen, T. 1982: Botanical lake types in Finnish<br />
Lapland. – Annales Botanici Fennici 19: 247–<br />
274.<br />
— , Ulvinen, T. & Karlström, P. 1978: Lapin vesien<br />
kasvimaailma. – Acta Lapponica Fenniae<br />
10: 56–63.<br />
Salmi, O. 1988: Tunturikoivun polttopuukäytön<br />
lisääntymismahdollisuudet Enontekiön ja<br />
Utsjoen kunnissa. – Maataloushallinnon aikakauskirja<br />
2: 12–17.<br />
Sandström, O., Vaara, I., Heikkuri, P., Jokinen, M.,<br />
Kokkoniemi, T., Liimatainen, J., Loikkanen, T.,<br />
Mela, M., Osmonen, O., Salmi, J., Seppänen,<br />
M., Siekkinen, A., Sihvo, J., Tolonen, J.,<br />
Tuohisaari, O., Tynys, T., Vaara, M. & Veijola,<br />
P. 2000: Ylä-Lapin luonnonvarasuunnitelma.<br />
– <strong>Metsähallituksen</strong> metsätalouden julkaisuja<br />
38. 246 s.<br />
93
Sihvo, J. 1985: Tunturimittarin aiheuttama suurtuho<br />
Lapin tunturikoivikossa 1965–1966.<br />
–Tutkielma, Rovaniemen metsäopisto, puuntuottaminen,<br />
Rovaniemi. 24 s. + 4 liitekarttaa.<br />
— 2002: Ylä-Lapin luonnonhoitoalueen ja Urho<br />
Kekkosen kansallispuiston luontokartoitus.<br />
Loppuraportti osa 2: Ylä-Lapin luontotyypit.<br />
– <strong>Metsähallituksen</strong> luonnonsuojelujulkaisuja.<br />
Sarja A 137. 170 s. + liitekartat.<br />
Stolt, E. 2004: Luonnontilaisuus. – Teoksessa:<br />
Tynys, T. & Stolt, E. (toim.), Kaldoaivin erämaa-alueen<br />
ja Sammuttijängän–Vaijoenjängän<br />
soidensuojelualueen luonto, käyttö ja paikannimistö.<br />
<strong>Metsähallituksen</strong> luonnonsuojelujulkaisuja.<br />
Sarja A 144. S. 133–135.<br />
Suojametsäkomissio 1910: Suojametsäkomission<br />
mietintö. – Komiteamietintö 1910: 7: 243 s.<br />
Uusi luonnonsuojelulaki 20.12.1996/1096.<br />
Vanha luonnonsuojelulaki 23.2.1923.<br />
Veijola, P. 1998: Suomen metsänrajametsien<br />
käyttö ja suojelu. – Metsäntutkimuslaitoken<br />
tiedonantoja 692. 171 s. + liitteet.<br />
Ympäristöministeriö 1999: Natura 2000 -verkoston<br />
Suomen ehdotus. – Suomen ympäristö<br />
299. 111 s.<br />
94
8 Paistunturin muinaisjäännökset<br />
Taarna Valtonen<br />
8.1 Alkusanat<br />
Tämä luku on yhteenveto Paistunturin erämaassa<br />
vuosina 1999–2006 tehtyjen arkeologisten inventointien<br />
ja tutkimusten tuloksista. Inventoinnit<br />
ovat toteuttaneet FM Taarna Valtonen ja FM Mikael<br />
A. Manninen. Lisäksi apuna on ollut useita<br />
muita ihmisiä, joista etenkin Fil. yo Marja Montonen<br />
ja Fil. kand. Martti Montonen sekä Säde ja<br />
Isak Hj. Guttorm ansaitsevat suuret kiitokset.<br />
Inventointien ja tutkimusten tuloksia on aikaisemmin<br />
esitelty seitsemässä artikkelissa (Manninen<br />
2005, 2006a, Manninen & Valtonen 2002,<br />
2006, Valtonen 1997, 2000a, 2006) ja kaksi uutta<br />
artikkelia odottaa painamistaan. Inventoinneissa<br />
löydettyä aineistoa on käytetty myös kahdessa<br />
arkeologian opinnäytetyössä (Manninen 2003,<br />
Valtonen 2003a). Inventoinneista ja kaivaustutkimuksista<br />
on toimitettu viralliset kertomukset<br />
Museoviraston arkeologian osaston arkistoon<br />
(Manninen 2002, 2004, 2006b, Valtonen 1999,<br />
2000b, 2000c, 2001, 2002, 2003b).<br />
8.2 Johdanto<br />
8.2.1 Inventointialue ja sen<br />
luonnonolosuhteet<br />
Paistunturi on laaja tunturialue, jossa virtaa useita<br />
suuria jokia. Lännessä aluetta rajaa Teno ja idässä<br />
Kevo. Paistunturin korkein alue, Guivi-tunturin<br />
lähettyvillä, on vedenjakaja Tenon ja Kevon/Utsjoen<br />
vesistöjen välissä. Suurimmat joet, jotka laskevat<br />
Kevoon ovat Fiellogahjohka, Gamajohka,<br />
Mádjjohka ja Čársejohka. Tenoon laskevat Áhkojohka,<br />
Njiljohka, Nuvvosjohka ja Goahppelašjohka.<br />
Niiden latvoilla on suuria soita ja järviä, joiden<br />
kautta lumesta sulanut vesi kulkeutuu jokiin.<br />
Paistunturin kallioperä on hyvin vanha. Viimeisin<br />
jääkausi on muokannut alueen maiseman<br />
nykyiseen muotoonsa: mannerjää on hionut<br />
tunturit pyöreämuotoisiksi. Monilla alueilla on<br />
myös harjuja ja rakkakivikoita, jotka periytyvät<br />
mannerjään sulamisen ajoilta. Joissakin paikoissa,<br />
erityisesti jokien varsilla ja joillakin vedenjakaja-<br />
seuduilla, on hiekkamaata, mutta muutoin maaperä<br />
on tavallista kivistä moreenia. (Luhta 2003:<br />
15, 17, 19–20.) Erityisesti hiekkamailla porojen,<br />
ihmisten, veden ja tuulen aiheuttama eroosio on<br />
paljastanut mineraalimaan kasvillisuuden alta. Se<br />
helpottaa arkeologien työtä, koska arkeologiset<br />
löydöt ovat heti näkyvillä eivätkä piilossa kasvillisuuden<br />
alla. Toisaalta jatkuva eroosio myös pikku<br />
hiljaa tuhoaa muinaisjäännökset.<br />
Paistunturin alue on pääosin melko karu, mutta<br />
siellä on myös erittäin reheviä mikroympäristöjä.<br />
Tavallisimpia kasveja ovat tunturikoivut, vaivaiskoivut,<br />
katajat, pajut, variksenmarjat ja muut<br />
marjat, heinät, jäkälät ja sammalet. 1960-luvulla<br />
tunturimittari (Oporinia autumnata) tuhosi alueen<br />
koivuja, ja monissa paikoissa on yhä vain lahonneita<br />
koivunrunkoja merkkinä aikaisemmasta<br />
koivikosta (Jalava 1987: 218). Kevojoen laakson<br />
pohjoisosassa ja paikoin muuallakin kasvaa mäntyjä.<br />
Ne ovat jäänteitä lämpimämmältä ajanjaksolta,<br />
joka loppui noin 5000 vuotta sitten. Silloin<br />
Paistunturissa kasvoi mäntyjä lähes joka paikassa.<br />
Koivikkoa oli vain korkeimmilla lakialueilla.<br />
(Hicks & Hyvärinen 1997: 30–31.).<br />
Koko Paistunturin alue on luonnontilainen.<br />
Siellä on vain viisi <strong>Metsähallituksen</strong> autiotupaa<br />
ja joitakin alueen asukkaiden tupia ja turvekotia.<br />
Ihmisen vaikutukset ovat suurimmat Kevojokilaakson<br />
läheisyydessä, jossa kulkee Kevon retkeilyreitti.<br />
Ulkopaikkakuntalaiset saavat kulkea<br />
Kevon luonnonpuiston alueella vain merkityillä<br />
poluilla, mikä rajoittaa alueen käyttöä. Alueen<br />
pohjois- ja länsiosia käyttävät enimmäkseen vakituiset<br />
asukkaat.<br />
8.2.2 Varhemmat inventoinnit alueella<br />
Paistunturin aluetta ei ole inventoitu systemaattisesti<br />
ennen vuotta 1999. Muutoinkin Utsjoen<br />
kunnan arkeologiset inventoinnit ovat jääneet<br />
hyvin vaillinaisiksi, koska niihin on ollut vaikea<br />
saada rahoitusta. Yksi syy on ollut se, että alueen<br />
kaavoituspaine kuntakeskusten ja jokirantatonttien<br />
ulkopuolella on hyvin vähäinen, eikä viran-<br />
95
omaisten ole ollut pakko inventoida aluetta. Tästä<br />
on kuitenkin seurannut se, että Utsjoen tunnetut<br />
muinaisjäännökset ovat sijainneet lähinnä teiden<br />
varsilla, josta ne on ollut helppo huomata (Kotivuori<br />
& Torvinen 1994).<br />
Utsjoella ovat inventoineet vapaaehtoisvoimin<br />
ja henkilökohtaisen apurahan turvin Ph.D. Tuija<br />
Rankama ja Ph.D. Jarmo Kankaanpää, jotka<br />
ovat löytäneet ja dokumentoineet joitakin kohteita<br />
myös Paistunturissa. Myös FM Hilkka Oksala<br />
ja konservaattori Aki Arponen ovat löytäneet ja<br />
dokumentoineet yksittäisiä muinaisjäännöksiä<br />
tunturialueelta. Joitakin Kevojoen kohteita on<br />
inventoinut Taisto Karjalainen Utsjokilaakson<br />
inventoinnin yhteydessä. Tämän lisäksi oik. kand.<br />
Oula Näkkäläjärvi on kartoittanut Karigasniemen<br />
lähettyvillä pyyntikuoppajärjestelmiä. Näiden inventointien<br />
raportit ovat Museoviraston arkeologian<br />
osaston ja kansatieteenosaston arkistoissa.<br />
Tuija Rankama on myös kirjoittanut inventoinnistaan<br />
artikkelin (Rankama 1991). Muutamat aktiiviset<br />
asukkaat ovat lisäksi ilmoittaneet löytämiään<br />
muinaisjäännöksiä inventoijille.<br />
8.2.3 Vuosien 1999–2006 kenttätyöt<br />
Ajatus Paistunturin arkeologisesta inventoinnista<br />
syntyi vuosien 1997–1998 aikana, kun alueella<br />
dokumentoitiin turvekotia ja kenttiä. Silloin<br />
löydettiin runsaasti muinaisjäännöksiä, joista<br />
viranomaisilla ei ollut aikaisempaa tietoa. Keväällä<br />
1999 Oulun yliopiston arkeologian oppiaine,<br />
Museoviraston arkeologian osasto ja Lapin<br />
maakuntamuseo myönsivät kahden kuukauden<br />
harjoittelurahan alueen inventointiin. Kesän 1999<br />
aikana alueella dokumentoitiin 84 muinaisjäännöstä,<br />
joista vain kahdeksan tunnettiin aikaisemmin<br />
(Valtonen 1999).<br />
Kesän 1999 aikana kävi selväksi, että Paistunturissa<br />
on runsaasti muinaisjäännöksiä, ja<br />
että inventointeja olisi syytä jatkaa. Myös ajatus<br />
tarkemmista tutkimuksista tuli ajankohtaiseksi.<br />
Niinpä kesällä 2000 alueella järjestettiin ensimmäiset<br />
arkeologiset kaivaukset (Valtonen 2000b).<br />
Kohteena oli purnukohde Gamajohka P 3, jossa<br />
tutkittiin kolme purnua Taarna Valtosen arkeologian<br />
opinnäytetyötä (Valtonen 2003a) varten. Samassa<br />
yhteydessä inventoitiin Gamajokilaaksoa ja<br />
sen lähiympäristöä (Valtonen 2000c). Kaivauksiin<br />
saatiin pieni apuraha Nordenskiöld Samfundet i<br />
Finland rf. -yhdistykseltä.<br />
96<br />
Vuosina 2001–2003 alueella on inventoitu<br />
muinaisjäännöksiä joka kesä pari kolme viikkoa<br />
(Valtonen 2001, 2002, 2003b). Tämän lisäksi<br />
vuonna 2002 alueella oli jälleen pienimuotoiset<br />
arkeologiset kaivaukset (Manninen 2002). Tällöin<br />
tutkittiin esihistoriallinen kvartsiniskentäkohde<br />
Leakšagoađejohka 3 Guivin autiotuvan läheisyydessä<br />
Mikael A. Mannisen arkeologian opinnäytetyötä<br />
(Manninen 2003) varten. Nämä kaivaukset<br />
ja inventoinnit ovat olleet omakustanteisia ja ne<br />
on toteutettu vapaaehtoisvoimin.<br />
Vuonna 2004 tutkittiin alueen länsiosassa sijaitseva<br />
kivikautinen kohde Mávdnaávži 2 Mikael<br />
A. Mannisen väitöskirjaprojektia varten. Kaivauksia<br />
ja jatkotutkimuksia varten saatiin rahoitusta<br />
Suomen Kulttuurirahaston Lapin rahastolta.<br />
Kaivauksista ja niiden tutkimuksista on julkaistu<br />
kaksi artikkelia ja kolmas julkaistaneen pian<br />
(Manninen 2005, 2006a, painossa 1). Kaivauskertomus<br />
(Manninen 2004) löytyy Museoviraston<br />
arkeologian osaston arkistosta.<br />
Vuonna 2006 tehtiin Utsjoen kirkon takamaastossa<br />
sijaitsevalla kohteella Pâdjeseävtteg<br />
pienimuotoinen koekaivaus, jonka tarkoituksena<br />
oli selvittää tutkittavan kohteen ikä ja muinaisjäännöstyyppi<br />
sekä kartoittaa sen ympäristö.<br />
Myös tämän kaivauksen kaivauskertomus löytyy<br />
Museovirastolta (Manninen 2006b). Koekaivaus<br />
suoritettiin omalla kustannuksella.<br />
Vuosien 1999–2006 inventointien pääpaino<br />
on ollut Kevojoen länsipuoleisilla alueilla. Inventoinneissa<br />
on keskitytty tunturi- ja metsäraja-alueisiin.<br />
Teiden lähellä ja metsäisillä alueilla<br />
on inventoitu vain satunnaisesti. Inventoinnin intensiteetti<br />
on ollut erilainen eri osa-alueilla. Tämä<br />
tarkoittaa sitä, että inventointien perusteella ei saa<br />
täysin luotettavaa kuvaa koko Paistunturin alueen<br />
muinaisjäännöksistä, mutta ne ovat kuitenkin tällä<br />
hetkellä paras tarjolla oleva tietolähde alueen<br />
esihistoriasta. Vuosien 1999–2006 inventointien<br />
runsaat tulokset ovat havainnollisesti nähtävissä<br />
vertaamalla vanhaa ja uutta Pohjois-lapin kiinteät<br />
muinaisjäännökset -julkaisua (Kotivuori & Torvinen<br />
1994, Sarkkinen 2005).
8.2.4 Mikä on muinaisjäännös<br />
Muinaisjäännökset ovat muistoja aikaisemmasta<br />
asutuksesta ja historiasta (Muinaismuistolaki 1 §).<br />
Ne on suojeltu muinaismuistolain (17.6.1963/295)<br />
nojalla. Muinaisjäännöksiä ovat esimerkiksi erilaiset<br />
kiviröykkiöt ja -latomukset, kuten nuotiokiveykset<br />
ja piisinpohjat, vanhat haudat, palvontapaikat,<br />
kuten seidat ja uhripaikat, sekä asumus- ja<br />
työpaikat, kuten vanhat porokaarteet ja kotasijat.<br />
Muinaisjäännöksiä ovat myös sellaiset luonnonpaikat<br />
tai -kohteet, joihin liittyy vanhoja tapoja,<br />
tarinoita tai huomattavia historiallisia muistoja.<br />
(Muinaismuistolaki 2 §.) Mitään varsinaista ikärajaa<br />
muinaisjäännöksillä ei ole, vaan status määritellään<br />
aina tapauskohtaisesti.<br />
Muinaisjäännökset ovat korvaamattomia<br />
tietolähteitä, kun halutaan tutkia jonkin alueen<br />
historiaa ja esihistoriaa. Ne kertovat rehellisesti<br />
siitä, minkälaista oli muinaisten ihmisten, alueen<br />
nykyisten asukkaiden esi-isien, elämä. Historialliset<br />
lähteet ovat tavallisesti muualta tulleiden<br />
virkamiesten kirjoittamia, valtion vaatimia virallisia<br />
papereita, jotka kertovat vain osan totuudesta<br />
eivätkä tavallisesti sivua lainkaan tavallisten ihmisten<br />
arkea. Muinaisjäännökset puolestaan kertovat<br />
arjesta, tavallisista jokapäiväisistä toimista, kuten<br />
ravinnonhankinnasta, asumisesta ja uskonnosta.<br />
Muinaisjäännökset kertovat alueen ihmisten<br />
omasta historiasta.<br />
Jotta tämä tieto välittyisi myös nykyisille<br />
ja meitä seuraaville sukupolville, on muinaisjäännöksiä<br />
kohdeltava kunnioittavasti. Tämän<br />
takaamiseksi myös muinaismuistolaki kieltää<br />
muinaisjäännösten kaivamisen, peittämisen,<br />
muuttamisen, vahingoittamisen, poistamisen ja<br />
muun kajoamisen (Muinaismuistolaki 1 §). Tämä<br />
tarkoittaa myös sitä, että muinaisjäännösten tutkiminen<br />
on jätettävä asiantuntijoiden tehtäväksi<br />
(Muinaismuistolaki 10 §). Hyväntahtoinenkin kaivelu,<br />
jopa pelkästään kasvillisuuden poistaminen<br />
tai kivien liikuttelu, voi tuhota arvokasta tietoa.<br />
Muinaisjäännöksen tai sellaiseksi arvellun kohteen<br />
löytämisestä pitää aina ilmoittaa museoviranomaiselle,<br />
Pohjois-Lapissa esimerkiksi Inarin<br />
Siida-museoon, joka voi lähettää asiantuntijan<br />
kohdetta tarkastamaan.<br />
8.2.5 Pohjois-Lapin esihistoriallinen<br />
aikajako<br />
Pohjois-Lapin esihistoria ei ole samanlainen kuin<br />
eteläisempien alueiden, ja siksi alueella on myös<br />
omanlaisensa esihistoriallinen aikakausijako.<br />
Pohjois-Lappi on asutettu hyvin pian viimeisen<br />
jääkauden jälkeen. Alueelle on tullut asukkaita<br />
todennäköisesti niin etelästä, idästä kuin pohjoisesta,<br />
Jäämeren rannikolta (Rankama 2003, Kankaanpää<br />
2003, Kankaanpää & Rankama 2005).<br />
Varhaisinta esihistorian aikajaksoa kutsutaan kivikaudeksi.<br />
Pohjois-Lapin kivikausi jakautuu vielä<br />
kahteen alajaksoon: mesoliittiseen eli vanhempaan<br />
ja neoliittiseen eli nuorempaan vaiheeseen.<br />
Kivikautta seuraa varhaismetallikausi, joka myös<br />
jakautuu kahteen alajaksoon. Tämän jälkeen tulee<br />
varsinainen rautakausi, jossa on myös erotettavissa<br />
kaksi ajanjaksoa. Varsinainen historiallinen<br />
aika alkaa Pohjois-Lapissa melko myöhään, vasta<br />
1600-luvulla, kun kristillinen käännytystyö on<br />
saanut vakaan jalansijan alueella. Taulukossa 7 on<br />
esitelty Pohjois-Lapin esihistorian ajanjaksot.<br />
Paistunturin ja koko Utsjoen esihistoriaa on<br />
selvitetty hyvin puutteellisesti. Vielä historialliselta<br />
ajaltakin sitä koskevat lähteet ovat hyvin<br />
harvinaisia. Ensimmäinen maininta saamelaisista<br />
ylipäätään on Tacituksen kirjassa Germania<br />
vuodelta 98 AD. Ensimmäinen laajempi kuvaus<br />
Saamenmaasta on Ottarin kertomus elämästään<br />
ja kotimaastaan, joka on säilynyt Orosiuksen maailmahistorian<br />
anglosaksinkielisessä käännöksessä<br />
Taulukko 7. Pohjois-Lapin esihistorian kausien jaottelu.<br />
Ajoitukset ovat kalibroidussa muodossa eli vastaavat tavallisia<br />
kalenterivuosia (Carpelan henk. koht. tiedonanto<br />
10/2001; 2003: 31, 45, 59; Rankama 1996: 662).<br />
1. Kivikausi<br />
Mesoliittinen kivikausi n. 9 000–5 300 eKr.<br />
Neoliittinen kivikausi<br />
2. Varhaismetallikausi<br />
5 300–1 900 eKr.<br />
Lovozero- ja Vardøy-keramiikka 1 900–500 eKr.<br />
Kjelmøy-keramiikka<br />
3. Rautakausi<br />
500 eKr.–250/300 jKr.<br />
Vanhempi rautakausi 250/300–800 jKr.<br />
Nuorempi rautakausi eli saamelainen<br />
rautakausi<br />
800–1 600 jKr.<br />
4. Historiallinen aika 1 600– jKr.<br />
97
800-luvun lopulta. Siinä Ottar kuvailee elämää<br />
jossakin nykyisen Tromsøn alueella, mutta kertomus<br />
on pääpiirteissään sovellettavissa koko saamelaisalueelle.<br />
Siinä Ottar kuvailee muun muassa<br />
poronhoitoa ja erilaisia metsästyselinkeinoja (Solbakk<br />
2001: 16–18.).<br />
Varhaisimmista historiallisista lähteistä tiedetään,<br />
että saamelaisilla oli oma organisaatiomallinsa,<br />
siida eli lapinkylä. Siidat olivat Länsi-<br />
Lapissakin toiminnassa vielä 1600-luvun alussa.<br />
Niiden rajat olivat hyvin tarkat, mutta joillakin raja-alueilla<br />
saattoi olla siidojen yhteisiä maita, joilla<br />
molempien siidojen asukkaat saivat metsästää tai<br />
kalastaa. Tällainen alue oli esimerkiksi Paistunturi,<br />
jota käyttivät sekä Tenon että Utsjoen siidat. Siidojen<br />
alueet oli jaettu sukualueiksi, mutta jotkut<br />
tärkeät kohteet, kuten hyvät kalastamot olivat<br />
koko siidan asukkaiden yhteiskäytössä (Solbakk<br />
2001: 24–25, 30.).<br />
Peuranpyynti on ollut lohestuksen ohella<br />
Utsjoen tärkein elinkeino koko esihistoriallisen<br />
ajan ennen poronhoitoa ja maataloutta. Peuraa<br />
pyydettiin sisämaassa keväällä ja syksyllä. Kevättalvella<br />
peuroja pyydettiin kiekeröltä eli jäkäläkaivoksilta.<br />
Silloin peurojen lumeen tallaamille<br />
poluille asetettiin öisin ansoja, ja aamulla koirien<br />
annettiin pelottaa eläimet niihin. Keväthankiaisen<br />
aikaan peuroja myös hiihdettiin. Kun hanki<br />
kantoi hiihtäjää, muttei peuraa ne oli helppo pyydystää<br />
suopungilla, keihästää tai ampua jousella<br />
tai myöhemmin aseella. Syksyllä, ennen rykimää,<br />
peuroja pyydettiin pyyntikuoppien, vuomenien,<br />
hankaiden ja ansojen tai houkutusporojen avulla<br />
(Solbakk 2001: 24, 26–27.).<br />
Tornion Lapin peurakannat hupenivat intensiivisen<br />
pyynnin takia jo 1600-luvulla, ja 1700luvulla<br />
pyynti alkoi syrjäytyä poronhoidon tieltä.<br />
Viimeiset peurat ammuttiin Paistunturissa 1800luvun<br />
alkupuolella. Kun peurakannat hiipuivat,<br />
alkoi alueella kehittyä peuranpyyntiä korvaamaan<br />
suurporonhoito. Tätä ennen poroja oli ollut lähinnä<br />
kanto-, veto- ja houkutuseläiminä. Suurporonhoito,<br />
joskin vielä melko pienimuotoinen,<br />
vakiintui Utsjoella 1600-luvun loppupuolella. Se<br />
mursi lopullisesti perinteisen pyynnistä eläneen<br />
siidan rakenteet ja muutti maankäyttömallia. Kun<br />
vielä maatalous alkoi Tenojokilaaksossa 1700-luvun<br />
alussa, peuranpyynti jäi sivuelinkeinoksi (Itkonen<br />
1948 II: 5–6, 69; Solbakk 2001: 28, 46,<br />
53–54.).<br />
98<br />
Kun sisämaan porolaitumet huononivat, Utsjoen<br />
siidan porosaamelaiset alkoivat jutaa kesäksi<br />
poroineen Jäämeren rannikolle Porsangerin<br />
vuonolle, Laksefjordiin ja Tenovuonoon. Tämä<br />
tapahtui 1600-luvun loppupuolella, ja mahdollisti<br />
varsinaisen suurporonhoidon alun alueella<br />
1700-luvulla. Talveksi porosaamelaiset palasivat<br />
sisämaahan, siidan vanhoille alueille. Jokirannanasukkaat,<br />
kalastajasaamelaiset sekä köyhtyneet<br />
porosaamelaiset, elivät vanhalla siida-alueella<br />
ympäri vuoden. He saivat elantonsa kalastuksesta<br />
ja metsästyksestä, 1700-luvulta lähtien myös<br />
maataloudesta. Porosaamelaiset jutivat Norjan<br />
puolelle aina 1860-luvulle asti (Itkonen 1948 II:<br />
115–118, 123; Solbakk 2001: 53, 56, 58).<br />
Seuraavissa kappaleissa käsittelen Paistunturin<br />
muinaisjäännöksiä aikakausittain. Ensin käsittelen<br />
kivikauden ja varhaismetallikauden muinaisjäännöksiä,<br />
sitten rautakauden ja historiallisen ajan<br />
muinaisjäännöksiä.<br />
8.3 Kivikauden ja varhaismetallikauden<br />
kohteet<br />
8.3.1 Yleistä<br />
Kivikautisia ja varhaismetallikautisia asuin- ja<br />
oleskelupaikkoja on tavallisesti hyvin vaikea tai<br />
jopa mahdoton havaita maastossa. Syynä on se,<br />
että varsinaisen muinaisjäännöksen muodostaa<br />
vain niin sanottu kulttuurikerros ja erilaiset matalat<br />
tai maansisäiset kiveykset. Kulttuurikerros on<br />
maata, jossa on kemiallisia merkkejä muinaisesta<br />
ihmisasutuksesta ja mahdollisesti esinelöytöjä. Tavallisimmin<br />
kivi- tai varhaismetallikautisen muinaisjäännöksen<br />
tunnistaa siitä, että maaperässä<br />
havaitaan löytöjä, esimerkiksi iskoksia. Iskokset<br />
ovat muinaisten ihmisten hakkaamia kivilastuja,<br />
joita on käytetty erilaisten työkalujen terinä tai<br />
sellaisenaan esimerkiksi veitsinä ja naskaleina.<br />
Kiviesineet ovat tavallisesti ainoita kivikaudelta<br />
nykyaikaan säilyneitä konkreettisia merkkejä<br />
muinaisten ihmisten elämästä. Tämä ei kuitenkaan<br />
tarkoita, että ne olisivat olleet ainoita tai edes<br />
tärkeimpiä kivikaudella käytettyjä esineitä. Monenlaiset<br />
luiset, puiset ja nahkaiset käyttöesineet<br />
ovat olleet todennäköisesti paljon tavallisempia<br />
kuin kiviset. Kiviesineiden tärkein tarkoitus on<br />
ollut toimia terävinä terinä, joita on voitu käyttää<br />
muiden materiaalien työstämiseen tai aseisiin.<br />
Norjassa Varanginvuonon kivikautisilla asuinpai-
koilla on säilynyt esimerkkejä erityisesti luisista<br />
käyttöesineistä. Sieltä on löydetty muiden muassa<br />
luisia ongenkoukkuja ja harppuunoita (esim.<br />
Schanche 1993a: 14–15). Eteläisemmillä alueilla<br />
tyypillistä kivikautista keramiikkaa ei ole löydetty<br />
Paistunturista, mutta kylläkin pieniä määriä Utsjokilaaksosta<br />
(Karjalainen 2005).<br />
Vaikka kivi- ja varhaismetallikautiset asuinpaikat<br />
ovat ulkoisesti hyvin vaatimattomia, se ei<br />
tarkoita, että näillä muinaisjäännöksillä olisi vähäisempi<br />
arvo kuin muilla muinaisjäännöksillä tai<br />
että niitä ei tarvitsisi suojella yhtä huolellisesti.<br />
Päinvastoin, näitä asuinpaikkoja pitää suojella<br />
aivan erityisesti, jottei herkkä kulttuurikerros<br />
vahingoitu. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että<br />
tällaisia asuinpaikkoja ei ole syytä kaivella tai<br />
kerätä niiltä iskoksia, vaikka niitä olisi paikalla<br />
runsaastikin.<br />
8.3.2 Kvartsikohteet<br />
Kvartsi oli Paistunturin alueella kivikauden tärkein<br />
kiviraaka-aine. Kvartsia on ollut saatavilla<br />
runsaasti ja siitä saa helposti hyviä teräviä teriä<br />
monenlaisiin työkaluihin. Kvartsia tavataan neljänlaisilla<br />
muinaisjäännöskohteilla: asuinpaikoilla,<br />
iskentäpaikoilla, louhoksilla ja kätköissä. Monesti<br />
on vaikea sanoa ilman kaivaustutkimuksia, mikä<br />
löytöpaikka on varsinainen asuinpaikka ja mikä<br />
vain satunnainen iskentäpaikka. Suomessa on<br />
ollut periaatteena se, että asuinpaikoiksi määritellään<br />
sellaiset kohteet, joilta löytyy kiviesineitä<br />
ja jotka ovat muutoin asumiseen sopivia (esim.<br />
Karjalainen 1996: 15).<br />
Kvartsiniskentäpaikat ovat paikkoja, joissa<br />
muinaiset ihmiset ovat työstäneet kiviainesta,<br />
mutta eivät välttämättä asuneet. Iskentäpaikat<br />
voivat kuitenkin olla myös osa laajempaa asuinpaikka-aluetta.<br />
Koska kiveniskennässä syntyvät<br />
iskokset ovat hyvin teräviä, on työ tehty mieluummin<br />
hieman sivummalla varsinaisesta asuinpaikasta.<br />
On myös mahdollista, että iskentäpaikkaa on<br />
käytetty vain kerran. Esimerkiksi metsästysretkellä<br />
on tarvinnut korjata välineitä tai on tarkkailtu<br />
saaliseläinten, kuten peurojen liikkeitä, ja samalla<br />
valmistettu vaikkapa kärkiä nuoliin ja keihäisiin.<br />
Koska kiveä on isketty hyvin erilaisissa tilanteissa,<br />
ovat myös kiveniskentäpaikat hyvin erilaisia:<br />
paikalla voi olla muutama iskos tai monien tuhansien<br />
iskosten kasautuma, se voi sijaita hyvällä<br />
asuinpaikalla tai vaikka tuulisella tunturinrinteellä,<br />
josta on hyvä näköala ympäristöön.<br />
Kvartsilouhokset ovat suuria kvartsilohkareita<br />
tai kvartsisuonia kallioissa, joista ihmiset ovat<br />
muinoin louhineet kvartsia erilaisten kiviesineiden<br />
raaka-aineeksi. Kvartsilouhokset tunnistaa<br />
ihmisten käyttämiksi siitä, että kiviaineksessa on<br />
iskentäarpia eli kiven pinnassa näkyy tietynlaisia<br />
kuopanteita niillä kohdin, mistä kvartsia on<br />
louhittu. Lisäksi louhosten lähellä on tavallisesti<br />
kvartsi-iskoksia ja puolivalmiita esineitä.<br />
Kvartsikätköt ovat maahan tai kallion- ja kivien<br />
halkeamiin kätkettyjä kvartsiraaka-ainekappaleita.<br />
Kätköjä on tehty, kun ei ole pystytty viemään<br />
kaikkea raaka-ainetta kerralla pois, mutta on<br />
haluttu varmistaa se, että raaka-aine on tallessa,<br />
kun sitä palataan hakemaan. Joskus tällaisia kätköjä<br />
ei kuitenkaan ole käyty tyhjentämässä, vaan<br />
ne ovat jääneet arkeologien löydettäviksi.<br />
Erilaiset kvartsikohteet ovat Paistunturin tavallisimpia<br />
muinaisjäännöksiä. Tämä on luonnollista,<br />
kun ajattelee, miten pitkän aikaa kvartsia on<br />
käytetty. Toisaalta hyvin pitkän käyttöajan takia on<br />
erittäin vaikeaa, ellei mahdotonta sanoa, milloin<br />
mitäkin kohdetta on täsmälleen käytetty.<br />
8.3.3 Muut kiviraaka-aineet<br />
Paistunturissa on kolme kohdetta, joista on löydetty<br />
myös muuta kiviraaka-ainetta kuin kvartsia,<br />
nimittäin kvartsiittia. Kesällä 2004 kaivetusta<br />
Mávdnaávži 2 -kohteesta on kvartsiitin lisäksi<br />
löydetty myös useammanlaista serttiä sekä hohkakiveä.<br />
Erityisesti hohkakivi osoittaa, että kyseisen<br />
kohteen kiviraaka-aineet on tuotu Jäämereltä.<br />
Tuija Rankaman mukaan kvartsiittia on käytetty<br />
Utsjoella kivikaudella ja varhaismetallikaudella<br />
vuoden 2200 eKr. jälkeen (Rankama 1996: 684).<br />
Tämän lisäksi ihmisiä ja raaka-aineita on liikkunut<br />
rannikolta sisämaahan etenkin pioneeriasutusvaiheessa,<br />
mesoliittisella kivikaudella. Tenon ja Utsjoen<br />
jokilaaksoista kvartsiittia ja muita rannikon<br />
raaka-aineita on löydetty enemmänkin.<br />
Mávdnaávžissä (Mávnnaávži) vuonna 2004<br />
kaivettu kohde ajoitettiin mesoliittisen kauden<br />
loppuvaiheeseen noin vuoteen 5400 eKr.<br />
Mávdnaávžin asuinpaikka on ollut pienialainen,<br />
kerran käytetty peuranpyytäjien leiripaikka. Kaivauksissa<br />
paljastui kaksi tulisijaa, joista toinen on<br />
sijainnut pyöreähkön, mahdollisesti kotamaisen<br />
asumuksen sisällä, toinen piha-alueella. Asumuk-<br />
99
sen sisällä olleessa tulisijassa on poltettu mäntyä,<br />
jota tuolloin kasvoi Mávdnaávžissä. Tulisijojen<br />
ympäriltä löytyi merkkejä viisto- ja poikkiteräisten<br />
nuolenkärkien ja muiden kiviesineiden valmistamisesta.<br />
Nuolenkärkityyppi liittää asuinpaikan<br />
Pohjois-Ruotsissa, -Norjassa ja -Suomessa vallinneeseen<br />
mesoliittiseen kulttuuripiiriin.<br />
8.3.4 Asumuspainanteet<br />
Kesällä 2006 Badjeseavttet-joen rannalla tutkittiin<br />
asumuspainannetta, jonka on uskottu olevan niin<br />
sanottu stalotomt eli staalon tontti -nimisen asumuksen<br />
jäänne. Tällaisia asumuksia tavataan tyypillisesti<br />
Keski-Skandinavian ylätunturiseuduilla<br />
eikä niitä tunneta muualta Suomesta. Ruijastakin<br />
tunnetaan vain harvoja vastaavanlaisia kohteita.<br />
Tällaiset asumusjäänteet ajoittuvat noin vuosille<br />
700–1400 jKr. (Mulk 1995: 143; Rankama 1991:<br />
78–79.).<br />
Kun asumuspainanteen ympäristö kartoitettiin<br />
perusteellisesti, sieltä löytyi toinenkin ihmisen<br />
tekemä suuri asumuspainanne ja sen yhteydestä<br />
epäselvempi, pienempi painanne. Molempiin suuriin<br />
painanteisiin tehtiin pienialaiset koekuopat,<br />
joista paljastui kulttuurikerros ja kvartsi-iskoksia.<br />
Löydöt todistavat, että asumuspainanteet ajoittuvatkin<br />
kivikaudelle tai varhaismetallikaudelle. Vastaavanlaisia<br />
asumuspainanteita tunnetaan myös<br />
esimerkiksi Pulmankijärveltä, Utsjokilaaksosta ja<br />
eripuolilta Inaria.<br />
Badjeseavttetin asumuspainanteet ovat muodoltaan<br />
selkeän suorakulmaisia ja huomattavan<br />
suuria: isomman sisämitat ovat noin 12 x 7,5 metriä<br />
ja pienemmän noin 7,2 x 4 metriä. Asumuksenpaikat<br />
on raivattu kiviseen vaaranrinteeseen<br />
siten, että niiden lattia on suurin piirtein vaakatasossa<br />
ja kivetön. Lattiataso on selkeästi ympäröivää<br />
maanpintaa alempana. Painanteita ympäröivät<br />
leveät seinävallit. Molemmissa painanteissa erottuu<br />
maanpinnalle tarkemmin määrittelemättömiä<br />
kivirakenteita, mahdollisesti tulisijoja.<br />
8.3.5 Pyyntikuopat<br />
Pyyntikuopat ovat kuoppia, joihin on ajettu tai<br />
houkuteltu peuroja. Pyyntikuopat ovat suuri<br />
noin 3–4 metriä halkaisijaltaan olevia pyöreitä<br />
tai soikeita kuoppia. Pyyntikuoppia on tavallisesti<br />
ollut useita, joskus jopa useita kymmeniä, niin<br />
että niistä on muodostunut pyyntikuoppajärjes-<br />
100<br />
telmä. Tähän järjestelmään on lisäksi kuulunut<br />
jonkinlaiset johdinaidat, joiden avulla eläimet on<br />
ohjailtu kuoppiin. Tällaiset aidat ovat voineet olla<br />
puunrungoista, risuista ja kivistä tehtyjä, mutta<br />
niistä on harvoin säilynyt merkkejä nykyaikaan<br />
asti. Myös kuoppien välissä on ollut aita, jotteivät<br />
eläimet mene niiden ohi. Myös pelkkä aita, jonka<br />
aukkoihin on asetettu silmukka-ansoja, on ollut<br />
hyvä pyydys (Solbakk 2001: 26; Vorren 1958:<br />
7–8, 16–18, 25–27.). Tällaisilla silmukka-ansoilla<br />
(pohjoissaameksi bearttuš) on Utsjoella otettu syksyisin<br />
kiinni kesälaitumella villiintyneitä hevosia<br />
vielä 1900-luvun alussa (TKU).<br />
Pyyntikuopat on sijoitettu peurojen luontaisille<br />
kulkureiteille, kuten harjuille tai niiden välisiin<br />
soliin. Harjujen laella olevat kuopat hyödyntävät<br />
peurojen ja porojen luontaista taipumusta paeta<br />
ylämäkeen, kun jokin vaara uhkaa. Eli kun harjun<br />
alla kulkevat peurat pelästytetään, ne lähtevät pakenemaan<br />
rinnettä ylös. Ylöspäin ryntäävä peura<br />
ei huomaa rinteeseen tai harjun laelle kaivettuja,<br />
peiteltyjä kuoppia, vaan rynnistää aidan aukosta<br />
suoraan kuoppaan. Kuopan pohjalle on voitu<br />
vielä asettaa terävä kivi, keihäs tai teroitettu puuseiväs,<br />
johon peura keihästyy (Manker & Vorren<br />
1953: 25–27, 29–30.).<br />
Pyyntikuoppia on käytetty ainakin kivikaudella<br />
ja varhaismetallikaudella. Kun pyyntikuoppia on<br />
ajoitettu, on huomattu, että on erotettavissa kaksi<br />
selkeää tiivistymää, jolloin valtaosa kuopista on<br />
tehty. Ensimmäinen käyttöpiikki on noin vuoden<br />
3000 eKr. tienoilla ja toinen noin 1000 eKr.<br />
Ajoitusten mukaan pyyntikuoppia ei olisi juurikaan<br />
käytetty historiallisella ajalla (Carpelan 2003:<br />
41–42). Historiallisen ajan käytöstä on kuitenkin<br />
paljon perimätietoa ja historiallisia lähteitä sekä<br />
joitakin ajoituksiakin (esim. Manker & Vorren<br />
1953, Korteniemi 1990, Vorren 1958). Perimätieto<br />
kertoo myös, että pyyntikuoppia on käytetty<br />
satunnaisesti jopa vielä 1800-luvulla villiintyneiden<br />
porojen kiinni saamiseen (TKU). Tulokset<br />
vaikuttavat siis hyvin ristiriitaisilta. Tämä voi kuitenkin<br />
johtua harhaanjohtavista ajoitustuloksista<br />
tai niiden väärästä tulkinnasta (ks. lisää: Manninen<br />
painossa 2).<br />
Pyyntikuoppia on Paistunturissa vain pehmeillä,<br />
hiekkaisilla mailla. Tällaisia hyviä hiekkamaita<br />
on tavallisesti jokien varsilla ja vedenjakajaseuduilla.<br />
Suurien pyyntikuoppien kaivaminen kiviseen<br />
maahan on ollut alkeellisilla välineillä hyvin<br />
raskasta tai jopa mahdotonta. Kivisemmillä mailla
peuroja on pyydetty toisilla konsteilla (esim. Solbakk<br />
2001: 26–27). Perimätieto kertoo esimerkiksi,<br />
että pyyntikuoppia olisi kaivettu kevättalvisin<br />
hankeen, mutta mitään todisteita tällaisesta<br />
pyyntitavasta ei luonnollisestikaan ole säilynyt<br />
(TKU). On todennäköistä, että näitä harvoja<br />
hiekkaisia maita ja niihin kaivettuja kuoppia on<br />
käytetty vuosituhannesta toiseen yhä uudestaan<br />
ja uudestaan.<br />
Paistunturin alueella on muutama todella<br />
edustava pyyntikuoppajärjestelmä ja pienempiä<br />
kokonaisuuksia on aivan Kevon retkeilyreitin<br />
varressakin. Erämaa-alueen eteläreunalla, Karigasniemen<br />
tien molemmin puolin, suurella<br />
harjualueella on lukuisia pienehköjä ja muutama<br />
suuri pyyntikuoppajärjestelmä. Retkeilijän on helpoin<br />
löytää kahdeksan kuopan järjestelmä, joka<br />
sijaitsee aivan Kevon retkeilyreitin varressa juuri<br />
Ristinäsjärvien taukopaikan eteläpuolella. Myös<br />
Kevojoen rannassa on muutamia pyyntikuoppakohteita.<br />
Yksi laajempi sijaitsee retkeilyreitin pohjoisimmasta<br />
kahlaamosta noin kilometrin verran<br />
pohjoiseen, joen itärannalla. Retkeilyreitti kulkee<br />
yhden pyyntikuopan ohitse juuri ennen rinteessä<br />
olevia portaita. Todella laajaan pyyntikuoppajärjestelmään<br />
voi tutustua Koappelasjärven autiotuvan<br />
eteläpuolella sijaitsevan Sirddaávžin itäreunalla<br />
(tarkemmin: Manninen painossa 2).<br />
8.4 Rautakautiset ja historiallisen<br />
ajan kohteet<br />
8.4.1 Yleistä<br />
Rautakauden ja historiallisen ajan raja on Pohjois-<br />
Lapissa liukuva. Monesti on vaikea sanoa ilman<br />
tarkempia tutkimuksia ovatko muinaisjäännökset<br />
rautakautisia vai historialliselta ajalta. Syynä on<br />
se, että historiallisen ajan määritelmä ei perustu<br />
konkreettisiin muutoksiin alueen kulttuurissa tai<br />
elämäntavassa. Historiallisen ajan alku lasketaan<br />
siitä, kun valtioiden hallinnollisesta ja uskonnollisesta<br />
vallasta Pohjois-Lapissa alkaa olla kirjallisia<br />
merkkejä. Todelliset, arkeologisessa kulttuurissa<br />
näkyvät muutokset, ajoittuvat vanhemman ja<br />
nuoremman rautakauden välille sekä 1600–1700luvulle,<br />
kun suurporonhoito alkaa yleistyä (Solbakk<br />
2000: 222.).<br />
Vanhempi rautakausi on Pohjois-Lapissa melko<br />
vähälöytöinen ajanjakso. Silloin ei enää käytetty<br />
keramiikkaa eikä juuri kiviesineitäkään, jotka<br />
olisivat jääneet merkeiksi muinaisista ihmisistä.<br />
Metalliesineet taas ovat monesti ruostuneet lähes<br />
olemattomiin tai sitten ne on valettu tai taottu<br />
aina uusiksi ja uusiksi esineiksi. Tämän vuoksi<br />
Ylä-Lapin vanhempi rautakausi vaikuttaa jotenkin<br />
salaperäiseltä ja tyhjältä aikakaudelta. Ei ole kuitenkaan<br />
mitään syytä olettaa, että asutus olisi kadonnut<br />
alueelta tai edes vähentynyt. Todennäköisempää<br />
on, että silloin omaksuttiin jonkinlainen<br />
uusi, ehkä skandinaavisten valtioiden nousuun<br />
liittyvä, elämäntapa, jossa varhaisemmat esineet<br />
eivät enää olleet tarpeellisia tai ne voitiin korvata<br />
jollakin muulla (Carpelan 2003: 60–61.).<br />
Nuorempi rautakausi eli saamelainen rautakausi<br />
on nimensä mukaisesti aikaa, jolloin nykyisin<br />
tunnettu saamelaiskulttuuri on selkeästi<br />
muotoutunut ja tunnistettavissa. Tälle aikakaudelle<br />
ovat tunnusomaisia Siuttavaarantyypin eli<br />
suorakaiteiset liesilatomukset ja koristeelliset<br />
metalliesineet, jotka kuvastavat vilkkaita suhteita<br />
ympäröiviin kansoihin. Nuoremman ja vanhemman<br />
rautakauden välissä tapahtuu selkeä materiaalisen<br />
kulttuurin muutos, mutta nuoremman<br />
rautakauden voidaan kuitenkin katsoa edustavan<br />
samaa kulttuurista linjaa kuin vanhempi rautakausi<br />
(Carpelan 2003: 59–60, 63–65.).<br />
8.4.2 Liedet<br />
Yleistä<br />
Liedet ovat selkeästi tunnistettava muinaisjäännös,<br />
joita voidaan myös ajoittaa radiohiilimenetelmällä<br />
niistä löytyvän poltetun puun avulla. Oleellisinta<br />
liesissä ei kuitenkaan ole se, minkälaisia ne ovat,<br />
vaan se, että lieden ympärillä on ollut tavallisesti<br />
asumus ja asumuksessa on ollut ihmisiä. Liedet<br />
ovat siis merkki asuinpaikoista ja liesien ympäristöt<br />
ovat muinaisten ihmisten asuinympäristöjä.<br />
Siuttavaarantyypin liesilatomukset<br />
Nuoremman rautakauden yksi merkittävimmistä<br />
muinaisjäännöstyypeistä on niin sanottu Siuttavaarantyypin<br />
liesilatomus. Tyyppi on nimetty<br />
Inarin Siuttavaaran mukaan, koska ensimmäinen<br />
monen lieden keskittymä tutkittiin siellä. Siuttavaarantyypin<br />
latomukset ovat yksi varhaisimmista<br />
muinaisjäännöstyypeistä, joita voidaan pitää saamelaisena.<br />
Tällaisia liesilatomuksia tunnetaan<br />
koko historiallisella ajalla tunnetulta saamelais-<br />
101
alueelta, mutta ei sen ulkopuolelta. Latomuksia<br />
on käytetty noin vuosina 800–1400/1600 jKr.<br />
(Hamari 1996: 47–51.).<br />
Siuttavaarantyypin liedet ovat suuria ja suorakaiteenmuotoisia<br />
kivilatomuksia, jotka on kauttaaltaan<br />
ladottu suurehkoista kivistä. Latomusten<br />
oletetaan olleen jonkinlaisten kevytrakenteisten<br />
kotien liesiä, koska kiinteistä rakenteista ei ole<br />
havaittu merkkejä. Muunlaisiakin löytöjä on näiltä<br />
kohteilta hyvin vähän. Liedet esiintyvät tavallisesti<br />
usean lieden ryhmissä. Tunnusomaista on, että<br />
liedet sijaitsevat säännöllisinä, samansuuntaisina<br />
riveinä puron tai joen rannalla, sen muotoja seuraten.<br />
On esitetty, että suojaisilla metsäalueilla sijaitsevat<br />
suuret liesilatomuskeskittymät olisivat<br />
ensimmäisten siidojen eli lapinkylien talvikylien<br />
paikkoja (Carpelan 2003: 68–69; Hamari 1996:<br />
47–51). Koska tällaisia latomuksia tavataan kuitenkin<br />
myös ylätunturiympäristöissä, kuten Paistunturissa,<br />
on syytä olettaa, että tällaiset liedet<br />
ovat olleet omana aikanaan joka paikan perusliesityyppi,<br />
ei vain talvikylissä käytetty malli, kuten<br />
esimerkiksi Carpelan (2003: 68) esittää.<br />
Tutkijat ovat aikojen saatossa tulkinneet<br />
Siuttavaarantyypin liesilatomukset milloin uhripaikoiksi,<br />
milloin pyyntirakenteiksi, jopa sotilasleiriä<br />
on ehdotettu (Oksala 1990: 38–40). Paikallisen<br />
perimätiedon mukaan näitä latomuksia<br />
on pidetty ”muinaisten lappalaisten hautoina”.<br />
Erityisesti norjalaiset arkeologit olivat pitkään<br />
sitä mieltä, että latomukset ovat todella hautoja<br />
(esim. Simonsen 1970: 164 ja Schanche 1993b:<br />
49), koska latomuksista löydettiin luun paloja ja<br />
pieniä esineitä tai niiden kappaleita. Myöhemmin,<br />
kun latomuksista löydetty luuaineisto on<br />
tutkittu, on kuitenkin osoittautunut, että kaikki<br />
latomuksista löytyneet luut ovat eläinten luita eli<br />
siis aterian tähteitä, jotka on viskattu tuleen. Kun<br />
tällaisia latomuksia on tutkittu systemaattisesti, ei<br />
ole löydetty mitään todisteita siitä, että ne olisivat<br />
hautoja (Hamari 1996: 52.).<br />
Siuttavaarantyypin liesilatomukset ovat hyvin<br />
näyttäviä ilmestyksiä: niillä on tavallisesti pituutta<br />
0,8–2,5 metriä ja leveyttä 0,5–1,5 metriä. Kiveys<br />
nousee maanpinnasta tavallisesti 10–30 senttiä,<br />
mutta latomusta voi siitä huolimatta olla vaikea<br />
havaita kasvillisuuden alta (Hamari 1996: 47–51.).<br />
Paras paikka tutustua tällaisiin liesilatomuksiin on<br />
Kevon retkeilyreitin varressa Ruktajärven autiotuvan<br />
ja Ristinäsjärven taukopaikan puolessa välissä,<br />
102<br />
jossa polku kulkee kolmen lieden latomuskohteen<br />
halki. Myös Gottetvárrin lähellä, luonnonpuiston<br />
alueella, on suurehko latomuskohde. Kuulopuheiden<br />
mukaan Paistunturissa on muitakin vastaavia<br />
kohteita, mutta inventoijan silmiin ne eivät ole<br />
vielä sattuneet.<br />
Permukkaliedet<br />
Permukkaliedet ovat muuten tavallisia suorakaiteenmuotoisia<br />
kehäliesiä, mutta niiden toisen<br />
päädyn kulmista lähtee kaksi rinnakkain kulkevaa<br />
kivijonoa eli permukkaa (pohjoissaameksi bearbmet).<br />
Permukat voivat olla erilliset tai yhdistyä<br />
toisessa päässä poikittaisella kivijonolla. Joskus<br />
permukoita on vain yksi, joskus taas tulisijan molemmissa<br />
päissä on permukat. Muutamissa kohteissa<br />
asuintilaa kiertää vielä kokonaan tai osittain<br />
kivinen ulkokehä.<br />
Koutokeinon porosaamelainen Karen Marie<br />
Eira Buljo (2002: 140) kirjoittaa tällaisista liesipermukoista<br />
seuraavaa: ”Kivet pistettiin tulisijan<br />
ja oviaukon väliin, jotta kota pysyi siistinä.”<br />
(käännös T.V.). Eira Buljo mainitsee vielä, että<br />
tällaisia liesiä käytettiin kesäpaikalla tunturissa ja<br />
että hänen isovanhemmillaan oli kodassa tällainen<br />
tulisija. Permukkalieden käyttöä kesälaidunnuksen<br />
yhteydessä on dokumentoitu myös Käsivarren<br />
Lapissa kansatieteellisessä elokuvassa Enontekiön<br />
porolappalaisten parissa vuonna 1940 (SEA).<br />
Inga Maria Mulkin mukaan tämä liesityyppi<br />
on tullut käyttöön Pohjois-Ruotsissa noin 1400–<br />
1500 jKr. Tavalliseksi ne muuttuvat 1600-luvun<br />
lopulla. Mulkin mukaan nämä liedet liittyvät suurporonhoitoon<br />
ja niiden yleistyminen kuvaa suurporonhoidon<br />
levittäytymistä. Hänen mukaansa<br />
tällaisia liesiä käyttivät jutavat saamelaiset, jotka<br />
asuivat korvakkokodissa (pohjoissaameksi bealljegoahti).<br />
Yleisimmillään tämä liesityyppi on ollut<br />
1700–1800-luvulla (Mulk 1995: 149–150).<br />
Paistunturin permukkaliedet ovat usein syvällä<br />
kasvillisuuden keskellä, ja niitä voi olla vaikea<br />
huomata kauempaa. Tämä viittaa siihen, että ne<br />
eivät ole kovin nuoria muinaisjäännöksiä. Jos<br />
tämä liesityyppi tuli alueelle suurporonhoitajien<br />
mukana, niin tällaisia liesiä alettiin käyttää aikaisintaan<br />
1600-luvulla, kun suurporonhoito alkoi<br />
alueella (Solbakk 2000: 222). Koska ennen 1860lukua<br />
suurporonhoitajat jutivat kesäksi Jäämeren<br />
rannikolle, tällaisia liesiä on todennäköisesti käytetty<br />
vain syysaikaan tai sitten niitä ovat käyttäneet
muutkin kuin jutavat porosaamelaiset. Se, missä<br />
vaiheessa tällaisten liesien käyttö on loppunut<br />
Paistunturissa, ei ole selvää.<br />
Kehäliedet<br />
Tavallisin liesityyppi Paistunturissa on suorakaiteenmuotoinen<br />
kehäliesi, jossa ei ole permukoita.<br />
Niitä on käytetty kodissa tai laavuissa ja ne sijaitsevatkin<br />
tavallisesti hyvillä laavustelupaikoilla.<br />
Uudemmista liesistä, esimerkiksi kalastajien nuotiopaikoista,<br />
tällaiset liedet eroavat säännöllisen<br />
muodon ja sijainnin lisäksi esimerkiksi siinä, että<br />
tulisijan kivet ovat pääosin kasvillisuuden peitossa.<br />
Kivet ovat usein myös kovassa kuumuudessa<br />
halkeilleita, mikä taas viittaa intensiiviseen, pitempiaikaiseen<br />
käyttöön. Huolellisesti rakennetuissa<br />
vanhemmissa liesissä on myös tyypillisesti laaja<br />
posiokivi, jolle kuuma kahvipannu tai keittopata<br />
on voitu laskea.<br />
8.4.3 Kodansijat<br />
Kodansijat ovat sortuneiden ja maatuneiden turvekotien<br />
tai turvetalojen jäänteitä. Ne ovat pyöreitä,<br />
kuusi- tai kahdeksankulmaisia tai suorakaiteenmuotoisia<br />
päältä pyöreitä maavalleja. Vallit<br />
ovat tavallisesti 20–50 senttimetriä korkeita ja<br />
50–100 senttiämetriä leveitä. Oviaukon paikka<br />
erottuu usein aukkona vallissa. Tulisija on keskellä<br />
vallia erottuva liesikiveyksen kohouma tai sitten<br />
ovinurkassa oleva sortunut ja maatunut piisiröykkiö.<br />
Kotasijojen lattia ei ole tavallisesti huomattavasti<br />
ympäröivää maanpintaa alempana, kuten<br />
esimerkiksi kivikautisissa asumuspainanteissa.<br />
Kodansijat erottuvat usein kauas, koska niissä<br />
kasvaa erityisen paljon kukkakasveja ja rehevää<br />
heinikkoa, joka saa ravintonsa paikalla asuneiden<br />
ihmisten jättämistä ravintoaineista.<br />
Paistunturissa on paljon kotasijoja, koska<br />
tunturissa on yövytty heinänteon, kalastuksen ja<br />
riekostuksen yhteydessä (Saressalo 1982: 75–77,<br />
106, 113–116). Kotasijoja onkin eniten juuri suurilla<br />
soilla ja kaukana kylistä olevilla tärkeillä riekostusmailla<br />
ja kalavesien äärellä. Koska kodissa<br />
on asuttu vain lyhyitä aikoja, ne ovat tavallisesti<br />
olleet melko pieniä. Mádjjohkan pohjoisimmassajokihaarassa<br />
Davimuš Mádjjohsuorgissa on<br />
kuitenkin muutamia suurempien kotien pohjia.<br />
Ne liittyvät läheisen Juovvaskáidin rinteellä pidettyihin<br />
poroerotuksiin ja riekostukseen (TKU).<br />
8.4.4 Poronhoitoon ja muuhun ylätunturien<br />
käyttöön liittyvät muinaisjäännökset<br />
Yleistä<br />
Paistunturi on ollut tärkeä poronhoitoalue aina<br />
1600-luvulta lähtien. Poronhoitajat eivät kuitenkaan<br />
ole ensimmäisiä eivätkä ainoita ihmisiä, jotka<br />
ovat käyttäneet ylätunturialuetta. Utsjoen ja Tenon<br />
rannoilla asuvat niin sanotut jokisaamelaiset<br />
(johgátteolbmot) ovat myös käyttäneet tunturialuetta<br />
aktiivisesti. Jo ennen kuin nämä kaksi elinkeinoryhmää<br />
olivat erotettavissa, Paistunturi oli Utsjoen<br />
ja Tenon siidojen yhteisenä pyyntimaana<br />
(Solbakk 2001: 25).<br />
Paistunturin alueen tärkein saaliseläin oli tietenkin<br />
peura. Peuranpyynti ja varhainen poronhoito<br />
ovat olleet alueella samanaikaisia elinkeinoja.<br />
Koska poro ja peura ovat lähtökohtaisesti<br />
sama eläinlaji ja koska ne käyttäytyvät samalla<br />
tavalla, on joskus vaikea sanoa, liittyykö jokin<br />
muinaisjäännös niiden pyyntiin vai paimentamiseen.<br />
Monessa tapauksessa on syytä olettaa, että<br />
samoja muinaisjäännöksiä ovat voineet käyttää<br />
sekä poronhoitajat että peuranpyytäjät.<br />
Puu- ja kivikaarteet<br />
Paistunturissa on useita vanhoja puisia ja ainakin<br />
kaksi kivistä erotus- tai lypsykaarretta. Niiden<br />
yhteydessä on tavallisesti myös tulisijoja ja joskus<br />
kodansijoja. Puiset kaarteet liittyvät kaikki<br />
poronhoitoon, ja ovat tavallisesti melko myöhäiseltä<br />
ajalta. Vanhemmat puiset kaarteet ovat<br />
tietenkin aikojen saatossa lahonneet näkymättömiin.<br />
Toisinaan voi kuitenkin poikkeuksellisen<br />
rehevästä kasvillisuudesta päätellä, että jossakin<br />
paikassa on ollut pidemmän aikaa porokaarre.<br />
Kivikaarteet ovat vanhempia ja niitä on käytetty<br />
pitkän aikaa. Kiviset kaarteet säilyvät hyvin ja<br />
ovat käytännöllisiä puuttomassa ylätunturissa. On<br />
jopa ehdotettu, että ne on alun perin rakennettu<br />
peuranpyyntikaarteiksi, ja sitten myöhemmin<br />
muutettu porokaarteiksi. Tällaisia peuranpyyntiin<br />
käytettyjä kivivuomenia tunnetaan muun muassa<br />
Varanginniemimaalta (esim. Vorren 1958: 10).<br />
On kuitenkin melko mahdotonta todistaa asiaa<br />
suuntaan tai toiseen.<br />
Paistunturissa on ainakin kaksi suurta kivikaarretta:<br />
Erttetvárrissä ja Báđošoaivissa. Tämän<br />
lisäksi T. I. Itkonen (1948 II: 120) mainitsee, että<br />
103
Utsjoella on myös kolmas kivikaarre Ylä-Jalvin<br />
luona ”Pavkoaivissa”, mutta ainakaan tämän kirjoittaja<br />
ei ole tällaista paikkaa löytänyt. Erttetvárrin<br />
ja Báđošoaivin kaarteet sijaitsevat molemmat<br />
tunturinrinteellä, siten että niiden siulat johtavat<br />
ylöspäin kiipeävät porot aitaukseen. Samaa menetelmää<br />
on käytetty myös peuranpyyntikaarteissa<br />
(esim. Vorren 1958: 11, 13–14).<br />
Perimätiedon mukaan Erttetvárrin kivikaarteen<br />
on rakentanut pororikas Ivvar Pieski<br />
(1819–1877) 1800-luvun alkupuolella. Kaarretta<br />
on sittemmin laajentanut ja käyttänyt kuuluisa<br />
Gádjá-Nillá, Nils Vuolab (1856–1929) (Itkonen<br />
1948 II: 120; Saressalo 1982: 45, 50, 126).<br />
Báđošoaivin kaarteen rakentajasta ei ole varmaa<br />
tietoa, mutta joskus on arveltu senkin olevan Ivvar<br />
Pieskin rakentama. Molempia kivikaarteita on<br />
viime aikoina kunnostettu, ja ne ovat mahtavia<br />
vierailupaikkoja.<br />
Tupasijat ja aitansijat<br />
Vaikka Paistunturi on erämaa-alue, siellä on myös<br />
muutama tupasija. Tupasija on paikka, jossa on<br />
ollut hirsitupa. Hirret olivat aikoinaan kalliita ja<br />
niitä oli vaikea saada. Niinpä niitä ei muutettaessa<br />
hylätty, vaan talo purettiin ja hirret otettiin mukaan<br />
muualle rakennettavaa uutta tupaa tai aittaa<br />
varten. Hirret voitiin myös myydä. Kun talo vietiin<br />
pois, jäi vanhalle tupasijalle tavallisesti vain<br />
muutama alin, lahonnut hirsikerta, mahdollisesti<br />
lahoja lattialautoja, kellarikuoppa, piisin tai muun<br />
tulisijan kivet ja joskus kivijalka. Vanhoja rikkinäisiä<br />
tavaroita saatettiin myös hylätä tupasijan<br />
läheisyyteen.<br />
Paistunturissa on dokumentoitu kaksi vanhaa<br />
tupasijaa ja yksi aitansija. Molemmat tupasijat ovat<br />
Gádjá-Nillán eli Nils Vuolabin tupien paikkoja.<br />
Tunnetuin on hänen kesäpaikkansa, joka sijaitsi<br />
Njiljoen sivupuron Stohposaiájan rannalla. Kesäpaikan<br />
talo oli rakennettu vuonna 1904. Toinen<br />
Gádjá-Nillán tupasija on Erttetvárjogajeaggillä.<br />
Siellä ollutta pientä tupaa on käytetty erotusten<br />
yhteydessä ja muutoin porotöissä, sekä jänkäheinänniitossa<br />
(Saressalo 1982: 50 ja 86–87; TKU).<br />
Ainoa tähän mennessä dokumentoitu aitansija on<br />
Duottar-Mávnnan rinteellä. Siellä on ollut pieni<br />
aitta ja sen vieressä purnu. On arveltu, että aitta<br />
liittyisi porosaamelaisten vuotuismuuttoon: aittaan<br />
olisi jätetty säilöön kesä- tai talvivarusteita<br />
104<br />
ohi kuljettaessa. Tästä ei ole kuitenkaan minkäänlaisia<br />
varmoja todisteita.<br />
Purnut<br />
Purnut (pohjoissaameksi (geađge) borra tai borri<br />
tai buordna) ovat lyhytaikaiseen säilömiseen tarkoitettuja,<br />
tavallisesti rakkakivikkoon kaivettuja<br />
säilytystiloja. Rakkaan on kaivettu ensin kuoppa<br />
maahan asti. Tämän jälkeen kuoppaan on ladottu<br />
pystysuorat seinämät suurista kivistä. Nämä seinät<br />
ovat tavallisesti rakan pintaa korkeammat, ja<br />
siksi purnuilla on usein röykkiömäinen hahmo,<br />
joka erottuu kauas. Kantena on ollut tavallisesti<br />
suuria, laakeita kiviä. Purnut on rakennettu rakkakivikoiden<br />
reunaan, jotta niitä on helppo lähestyä.<br />
Purnukohteet sijaitsevat joko avotunturissa tai<br />
puurajan yläreunassa. Purnu on yksi Paistunturin<br />
yleisimmistä muinaisjäännöstyypeistä.<br />
Purnuja on käytetty sekä pyyntikulttuurin että<br />
suurporonhoidon yhteydessä. Pyyntikulttuurin<br />
aikana suurikokoisiin purnuihin säilöttiin lähinnä<br />
varhaisessa syyspyynnissä saatua peuranlihaa. Poronhoitajat<br />
ovat säilöneet purnuihin poronlihaa<br />
ja -maitoa (esim. Jokinen 1996: 18). Erityisesti<br />
suurporonhoidon varhaisemmassa, jutavassa<br />
vaiheessa, mutta myös pyyntikulttuurin aikana,<br />
purnuilla on ollut suuri merkitys ravinnonsaannin<br />
vuotuisvaihtelun tasaamisessa.<br />
Paistunturissa tavataan purnuista myös maanpäälle<br />
rakennettua versiota. Ne on rakennettu siten,<br />
että luontaiseen kuopanteeseen tai tasamaalle<br />
on rakennettu suurista kivistä kehä, jonka keskelle<br />
säilöttävä tavara on laitettu. Purnun katoksi on<br />
sitten ladottu laakakiviä. Erilaisia säilytystiloja on<br />
rakennettu luonnonmuotoja hyödyntäen myös<br />
kallionhalkeamiin ja muihin luontaisiin onkaloihin.<br />
Maahan kaivettuja purnuja, jotka ovat Keski-Skandinaviassa<br />
tavallisimpia (esim. Wennstedt<br />
Edvinger 2002: 124), ei ole tavattu Paistunturissa<br />
(Paistunturin purnuista lisää: Valtonen 2003a,<br />
2006).
Urrat<br />
Urrat ovat kivestä rakennettuja patsaita, suuria<br />
säännöllisiä kivipilareita tai vain muutamien päällekkäin<br />
aseteltujen kivien muodostamia kasoja.<br />
Niillä on merkitty esimerkiksi rajoja ja polkuja,<br />
mutta osa niistä on rakennettu muistomerkeiksi.<br />
Urria on käytetty myös apuna peuroja ja poroja<br />
ajettaessa. Erityisesti kauempaa urran korkea<br />
hahmo muistuttaa ilmeisesti porojen ja peurojen<br />
mielestä ihmistä, ja ne välttävät sellaisen lähelle<br />
menemistä (esim. Vorren 1958: 14).<br />
Paistunturissa on monenlaisia ja monia eri<br />
tarkoituksia varten rakennettuja urria. Osan ovat<br />
rakentaneet virkamiehet, erityisesti maanmittarit<br />
ovat rakentaneet urria vaarojen laille kolmiomittauksen<br />
avuksi tai merkitsemään tärkeitä rajalinjoja.<br />
Paikalliset ihmiset ovat merkinneet urrilla<br />
erityisesti kulkureittejä. Sellaisia urria, jotka liittyisivät<br />
varmasti peuranpyyntiin, ei tunneta, mutta<br />
esimerkiksi Erttetvárrin kivikaarteen siuloissa on<br />
käytetty pieniä urria samaan tapaan kuin Varanginniemimaan<br />
kivisissä peuranpyyntivuomenissa.<br />
8.4.5 Saamelaiseen mytologiaan ja<br />
perinteiseen uskontoon liittyvät kohteet<br />
Saamelaiseen mytologiaan ja perinteiseen uskontoon<br />
liittyvät muinaisjäännökset ovat monesti<br />
nykyihmisen mielestä vain osa luontoa. Ihmisen<br />
konkreettisesti muokkaamia muistomerkkejä on<br />
hyvin vähän. Täytyy kuitenkin ymmärtää, että<br />
luonnon keskellä eläville ihmisille maisema on<br />
tavallisesti elimellinen osa kulttuuria. Myös ihmiskäden<br />
koskemattomalla luonnonkohteella voi<br />
olla henkisen kulttuurin tasolla monimutkainen<br />
merkitysrakenne (Hætta 1993: 14–15.).<br />
Koska uskontoon ja mytologiaan liittyvillä<br />
kohteilla on hyvin vähän konkreettisia tunnusmerkkejä,<br />
niiden tunnistaminen arkeologian<br />
keinoin on hyvin vaikeaa. Tavallisesti tällaisten<br />
kohteiden määrittely perustuukin historialliseen<br />
tai perimätietoon. Joskus uhriesineistö, kuten<br />
peuran- tai poronsarvet tai vanhat rahat, todistavat<br />
kohteen uskonnollisesta luonteesta. Tulkinnoissa<br />
tulee kuitenkin olla varovainen (Kjellström<br />
1985.).<br />
Paistunturissa on monenlaisia pyhiä paikkoja,<br />
jotka liittyvät saamelaisten perinteiseen uskontoon<br />
tai mytologiaan. Tunnetuimpia ovat varmasti pyhät<br />
tunturit. Paistunturin tunnetuimpia pyhiä tuntureita<br />
ovat: (Gáregas) Áilegas, Nuvvos Áilegas ja<br />
Guivi. Joissakin lähteissä pyhiksi tuntureiksi mainitaan<br />
lisäksi mm. Áite(joh)čohkka ja Áhkovárri.<br />
Kirjallisissa lähteissä, jotka kyllä perustuvat suulliseen<br />
tietoon, mainitaan, että näissä tuntureissa on<br />
tavattu kivikkoon kaivettuja uhrionkaloita, joihin<br />
on kätketty peuran- tai poronsarvia (esim. Jokinen<br />
1996: 8; Paulaharju 1927: 309). Esimerkiksi<br />
Guivin laelta ja rinteiltä tällaisia uhrionkaloita on<br />
löydetty myös inventoinneissa.<br />
Perimätiedon mukaan Paistunturissa on pyhien<br />
tunturien lisäksi myös uhri- ja palvospaikkoina<br />
toimineita lähteitä. Tunnetuimmat ovat<br />
Seitalan Seaideájan lähdealue ja Suttesájan eli<br />
Sulaojan lähde, jonka luona on Kevon retkeilyreitin<br />
eteläpää ja Sulaojan luontopolku. Erityisesti<br />
Sulaojan lähteellä on perimätiedon mukaan ollut<br />
parantavia vaikutuksia. Sulaojan lähteeltä ei ole<br />
löydetty uhrattuja esineitä, mikä voi johtua sen<br />
suuresta koosta ja tutkimuksen puutteesta. Seitalan<br />
Seaideájan lähteeltä on löydetty ainakin sinne<br />
uhrattuja sarvia ja hopearahoja (Pentti Koivunen,<br />
henk. koht. tiedonanto 10/1998). Erikoinen palvospaikka<br />
on myös Mádjjohkan rannalla sijaitseva<br />
pyöreä mäennyppylä Vulležiidgirku (esim. Paulaharju<br />
1927: 304).<br />
Lisäksi on olemassa tietoja joiden mukaan<br />
Paistunturin alueella on ollut myös pienempiä<br />
seitoja, esimerkiksi seitakiviä, mutta niiden tarkkaa<br />
sijaintia ei tunneta. Utsjoen ja Tenon rannasta<br />
seitakiviä tunnetaan useita. On myös perimätietoa<br />
siitä, että jotkin Paistunturin järvistä olisivat niin<br />
sanottuja saivojärviä tai loktajärviä (pohjoissaameksi<br />
sáivo- tai sáivajávri, loktajávri) eli kaksipohjaisia<br />
järviä. Saivojärvet liittyvät alun perin saamelaisten<br />
perinteisen uskonnon maailmankuvaan,<br />
jossa tämän maailman maanpinnan alla on toinen<br />
maailma (Hætta 1993: 12). Sittemmin toiseen<br />
maailmaan liittyvät merkitykset ovat kadonneet ja<br />
jäljelle on jäänyt vain kaksipohjaisuus, joka ilmenee<br />
esimerkiksi kalojen omituisina ilmestymisinä<br />
ja katoamisina.<br />
105
Lähteet<br />
Eira Buljo, K. M. 2002: Mu kultureanadagat.<br />
– Teoksessa: Andersen, S. (toim.), Samiske<br />
landskap og Agenda 21. Kultur, næring, miljøvern<br />
og demokrati. Dieđut nr 1/2002. Sámi<br />
instituhtta, Guovdageaidnu. S. 136–149.<br />
Carpelan, C. 2003: Inarilaisten arkeologiset vaiheet.<br />
– Teoksessa: Lehtola, V.-P. (toim.), Inari<br />
– Aanaar: Inarin historia jääkaudesta nykypäivään,<br />
Inarin kunta, Inari. S. 29–95.<br />
Hamari, P. 1996: Suorakaiteen muotoiset kivilatomukset<br />
Pohjois-Suomessa. – Kentältä<br />
Poimittua 3. Museoviraston arkeologian osaston<br />
julkaisuja N:o 6. Museovirasto, Helsinki.<br />
S. 46–58.<br />
Hicks, S. & Hyvärinen, H. 1997: The vegetation<br />
history of Northern Finland. – Teoksessa:<br />
Schulz E.-L. & Carpelan C. (toim.), Varhain<br />
Pohjoisessa – Early in the North: Maa –<br />
Land; Varhain Pohjoisessa -hankkeen artikkeleita<br />
– Reports of the Early in the North<br />
Project. Helsinki Papers in Archaeology No.<br />
10. University of Helsinki Department of<br />
Archaeology, Helsinki. S. 25–33.<br />
Hætta, O. M. 1993: Sámi oaffarbáikkit<br />
Finnmárkkus. – Forntidsvern19(3): 12–17.<br />
Foreningen til norske forntidsminnesmerkers<br />
bevaring, Oslo.<br />
Itkonen, T. I. 1948: Suomen lappalaiset vuoteen<br />
1945 I–II. – WSOY, Helsinki. 589 + 629 s.<br />
Jalava, J. 1987: Perhoset. – Teoksessa: Krogerus,<br />
H. (toim.), Suomen eläimet 4. Weilin + Göös,<br />
Espoo. S. 174–233.<br />
Jokinen, E. 1996: ”Ei mirkki vaan pissi” Utsjoen<br />
elämää entisaikaan. – Girjegiisá, Utsjoki.<br />
96 s.<br />
106<br />
Kankaanpää, J. & Rankama, T. 2005: Early<br />
Mesolithic pioneers in Northern Finnish<br />
Lapland. – Teoksessa: Knutsson, H. (toim.),<br />
Pioneer settlements and colonization processes<br />
in the Barents region. Vuollerim Papers<br />
on Hunter-gatherer Archaeology. Vol. 1. S.<br />
109–161.<br />
Karjalainen, T. 1996: Kuhmo 14 Vasikkaniemi<br />
SW. Asuinpaikkavyöhykkeen tutkimus- ja<br />
tulkintaongelmia. – Kentältä poimittua 3.<br />
Museoviraston arkeologian osaston julkaisuja<br />
N:o 6. Museovirasto, Helsinki. S. 15–22.<br />
— 2005: Utsjoen ensimmäinen Sär I -keramiikkalöytö.<br />
– Teoksessa: Kentältä poimittua 6.<br />
Museovirasto, Helsinki. S.45–47.<br />
Kjellström, R. 1985: Piles of bones, cult-places<br />
or something else? – Teoksessa: Bäckman,<br />
L. & Hultkrantz, Å. (toim.), Saami pre-christian<br />
religion. Studies on the oldest traces of<br />
religion among the Saamis. Acta universitatis<br />
Stockholmiensis, Stockholm studies in comparative<br />
religion 25: 115–120.<br />
Korteniemi, M. 1990: Lapinhaudat ja hautapyynti<br />
Tengeliön vesistön yläosassa.<br />
Kulttuurihistoriallinen ja topografinen tutkimus.<br />
– Lisensiaatintutkimus, Oulun yliopisto,<br />
Historian laitos, Oulu.<br />
Kotivuori, H. & Torvinen, M. 1994: Pohjois-<br />
Lapin kiinteät muinaisjäännökset. – Sarja<br />
A julkaisu N:o 136. Lapin Seutukaavaliitto,<br />
Rovaniemi. 276 s.<br />
Luhta, V. 2003: Inarin luonnonhistoria.<br />
– Teoksessa: Lehtola, V.-P. (toim.), Inari<br />
– Aanaar: Inarin historia jääkaudesta nykypäivään.<br />
Inarin kunta, Inari. S. 13–27.<br />
Manker, E. & Vorren, Ø. 1953: Villreinfangst<br />
ved Gollevarre. Samiske fangstanlegg for villrein<br />
I. – Acta Borealia B. Humaniora No. 2.<br />
Tromsø Museum, Tromsø. 58 s. + kartta.
Manninen, M. A. 2002: Utsjoki Leakšagoađejohka<br />
3. Esihistoriallisen kvartsikeskittymän kaivaus.<br />
Kaivauskertomus. – Käsikirjoitus,<br />
Museoviraston arkeologian osaston arkisto,<br />
Helsinki.<br />
— 2003: Chaîne opératoire -analyysi ja kvartsi.<br />
Esimerkkinä kvartsiniskentäpaikka Utsjoki<br />
Leakšagoađejohka 3. – Pro gradu –tutkielma,<br />
Helsingin yliopisto, Arkeologian laitos,<br />
Helsinki. 98 s.<br />
— 2004: Utsjoki Mávdnaávži 2. Kivikautisen<br />
löytöpaikan kaivaus. Kaivauskertomus. –<br />
Julkaisematon käsikirjoitus. Museoviraston<br />
arkeologian osaston arkisto.<br />
— 2005: Problems in Dating Inland Sites —<br />
Lithics and the Mesolithic in Paistunturi,<br />
Northern Finnish Lapland. – Teoksessa:<br />
Knutsson, H. (toim.), Pioneer settlements<br />
and colonization processes in the Barents<br />
region. Vuollerim Papers on Hunter-gatherer<br />
Archaeology. Vol. 1. S.29–41.<br />
— 2006a: Mesoliittiset asumuksenpohjat<br />
Pohjois-Lapissa. Huomioita liikkumisesta ja<br />
asumuksista. – Teoksessa: Arkeologipäivät<br />
2005. Suomen arkeologinen seura, Helsinki.<br />
S. 106–117.<br />
— 2006b: Utsjoki Pâdjeseävtteg.<br />
Asumuspainannekohteen koekaivaus.<br />
Kaivauskertomus. – Julkaisematon käsikirjoitus.<br />
Museoviraston arkeologian osaston<br />
arkisto.<br />
— painossa 1: Evidence of mobility between the<br />
coast and the inland region in the Mesolithic<br />
of Northern Fennoscandia. Teoksessa:<br />
Proceedings of MESO 2005. The 7th<br />
International Conference on the Mesolithic<br />
in Europe. Belfast, Northern Ireland.<br />
— painossa 2: Peurahautoja ja kulkureittejä<br />
– Katsaus Utsjoen Paistunturin pyyntikuoppakohteisiin.<br />
Komsasta kirkkokenttiin.<br />
Saamelaisalueen 10 000 vuotta arkeologin<br />
näkökulmasta. Seminaarijulkaisu.<br />
Manninen, M. & Valtonen, T. 2002: Havaintoja<br />
esihistoriallisesti kvartsin käytöstä Utsjoen<br />
Paistunturissa. – Muinaistutkija 1/2002:<br />
35–44.<br />
— & Valtonen, T. 2006: Research of The<br />
Báišduottar – Paistunturi Project in Northern<br />
Finnish Lapland 1997–2004. – Teoksessa:<br />
Herva, V.-P. (toim.), People, Material Culture<br />
and Environment in the North. Proceedings<br />
from the Nordic Archaeology Conference<br />
2004, Oulu, Finland. Studia humaniora ouluensia<br />
1:52–63.<br />
— Muinaismuistolaki 17.6.1963/295.<br />
Mulk, I.-M. 1995: Sirkas – ett samisk fångstsamhälle<br />
i förändring Kr.f.–1600 e.Kr. – Studia<br />
Archaeologica Universitatis Umensis 6. Umeå<br />
universitet, Arkeologiska institutionen, Umeå.<br />
305 s.<br />
Oksala, H. 1990: Inarin Siuttavaaran arvoitus.<br />
– Raito 1990:(1): 34–41.<br />
Paulaharju, S. 1927: Taka-Lappia. –<br />
Kustannusosakeyhtiö Kirjan kirjapaino,<br />
Helsinki. 329 s.<br />
Rankama, T. 1991: Pata och stalotomt – Två nya<br />
fornlämningskategorier i Utsjoki. – Finskt<br />
Museum 1990/97 årsgången. Finska fornminnesföreningen,<br />
Helsingfors. S. 73–86.<br />
— 1996: Prehistoric riverine adaptations in<br />
subarctic Finnish Lapland: The Teno river<br />
drainage. – Dissertation Submitted<br />
in Partial Fulfilment of the Degree of<br />
Doctor of Philosophy in the Department<br />
of Anthropology at Brown University. UMI<br />
Dissertation Services, Michigan. 955 s. + 2<br />
irtokarttaa.<br />
— 2003: The colonisation of northernmost<br />
Finnish Lapland and the inland areas<br />
of Finnmark. – Teoksessa: Larsson, L.,<br />
Kindgren, H., Knutsson, K., Loeffler, D. &<br />
Åkerlund, A. (toim.), Mesolithic on the move.<br />
Oxbowbooks, Exeter. S. 37–46.<br />
107
Saressalo, L. 1982: Talvadaksen kylän etnohistoriallinen<br />
kehitys. Etnologinen tutkimus tenonsaamelaisen<br />
kylän elinkeinomuutoksesta.<br />
– Folkloristiikan tutkimuksia 1. Turun yliopiston<br />
kulttuurien tutkimuksen laitos, Turku. 203<br />
s. + 16 kuvasivua.<br />
Sarkkinen, M. 2005: Pohjois-Lapin kiinteät muinaisjäännökset.<br />
Lapin Liitto, Rovaniemi.<br />
Schanche, A. 1993a: : Ceavccageađgi – Mortensnes.<br />
– Várjjat Sámi Musea, Vuonnabahta. 33 s.<br />
— 1993: Sámi hávddit juovain. Finmárkku kultur-<br />
ja huksenhistorjá. – Forntidsvern 19(3):<br />
47–50. Foreningen til norske forntidsminnesmerkers<br />
bevaring, Oslo.<br />
SEA . Viitattu 29.9.2003.<br />
Simonsen, P. 1970: Forntidsminner nord for<br />
Polarsirkelen. – Universitetsforlaget, Tromsø.<br />
213 s.<br />
Solbakk, A. 2000: Ávjovári–Kárášjoga historjá I<br />
1553–1900. – Davvi Girji/Kárášjoga gielda &<br />
Karasjok kommune, Kárášjohka. 515 s.<br />
— 2001: Deanuleahki sogat. Historjá–Tanadalens<br />
slekter. Historie. – Čálliid lágádus, Kárášjohka.<br />
1044 s.<br />
TKU. Turun yliopiston Kulttuurien tutkimuksen<br />
laitoksen folkloristiikan ja uskontotieteen<br />
TKU-arkisto. Turun yliopisto, Turku.<br />
Valtonen, T. 1997: Kansatieteellistä retkeilyä:<br />
Utsjoen Paistuntureiden turvekammeja tutkimassa.<br />
Uusi napakaira 1997(1): 8–13.<br />
— 1999: Utsjoen Paistunturien inventointi<br />
6.6.–28.6. ja 9.8.–26.8.1999. – Käsikirjoitus,<br />
Museoviraston arkeologian osaston arkisto,<br />
Helsinki.<br />
— 2000a: Utsjoki Kevo, ohutta yläpilveä – arkeologinen<br />
inventointi tunturialueella. – Raito<br />
1/2000: 44–47.<br />
108<br />
Valtonen, T. 2000b: Utsjoki Paistunturi<br />
Gamajohka pohjoinen 3 -purnukohteen kaivauskertomus<br />
19.–27.6.2000. – Käsikirjoitus,<br />
Museoviraston arkeologian osaston arkisto,<br />
Helsinki.<br />
— 2000c: Tarkastuskertomus. Utsjoen<br />
Paistunturissa 18.–26.6.2000 inventoituja muinaisjäännöksiä.<br />
– Käsikirjoitus, Museoviraston<br />
arkeologian osaston arkisto, Helsinki.<br />
— 2001: Kesäkuussa 2001 Utsjoen Paistunturilla<br />
inventoituja kohteita – Käsikirjoitus,<br />
Museoviraston arkeologian osaston arkisto,<br />
Helsinki.<br />
— 2002: Tarkastuskertomus. Utsjoen<br />
Paistunturissa 8.–25.6.2002 tarkastettuja muinaisjäännöksiä.<br />
– Käsikirjoitus, Museoviraston<br />
arkeologian osaston arkisto, Helsinki.<br />
— 2003a: Paistunturin purnut. Historiallisen<br />
etnoarkeologian lähestymistapa. – Laudaturtutkielma,<br />
Oulun yliopisto, TAIDA-laitos,<br />
Yleisen arkeologian oppiaine. 37 s. + 4 liitettä.<br />
— 2003b: Tarkastuskertomus. Utsjoen<br />
Paistunturissa 17.–24.6.2003 tarkastettuja muinaisjäännöksiä.<br />
– Käsikirjoitus, Museoviraston<br />
arkeologian osaston arkisto, Helsinki.<br />
— 2006: Saami Food Caches In The Báišduottar<br />
– Paistunturi Area, Northern Finnish<br />
Lapland. – Teoksessa: Herva, V.-P. (toim.),<br />
People, Material Culture and Environment<br />
in the North. Proceedings from the Nordic<br />
Archaeology Conference 2004, Oulu, Finland.<br />
Studia humaniora ouluensia 1:64–74.<br />
Vorren, Ø. 1958: Samisk villreinfangst i eldre tid.<br />
– Ottar Nr. 17. 42 s.<br />
Wennstedt Edvinger, B. 2002: Reindeer herding<br />
and history in the mountains of Southern<br />
Sápmi. – Current Swedish Archaeology 10:<br />
115–136.
9 Porotalous<br />
Elina Stolt ja Kimmo Gröndahl<br />
9.1 Historiaa<br />
Poro on kesytetty aikoinaan villipeurasta ja poronhoito<br />
sai alkunsa peurojen metsästyksestä. Ilmeisesti<br />
porokanta syntyi peuroista, joita käytettiin<br />
houkutuseläiminä peuranpyynnissä tai kanto- ja<br />
vetoeläiminä. Ensimmäisiä kirjallisia mainintoja<br />
poronhoidosta on puolentoista tuhannen vuoden<br />
takaa. Hyvin aikaisessa vaiheessa porot olivat yksityistä<br />
omaisuutta (Paliskuntain yhdistys 2005).<br />
Vähitellen pienimuotoinen poronhoito väistyi<br />
suurempien porokarjojen tieltä. Suurporonhoidon<br />
katsotaan alkaneen saamelaisten keskuudessa<br />
jo 1200-luvulla (Paliskuntain yhdistys 2005, Pennanen<br />
2000). Kun peurat vähenivät, saamelaiset<br />
kehittivät itselleen uuden elinkeinon, poronhoidon,<br />
joka perustui jutaamiseen ja paimennukseen.<br />
Suurporonhoito levittäytyi Suomeen Ruotsin ja<br />
Norjan tunturialueilta.<br />
Ennen 1960-lukua porot olivat ihmisen valvonnassa<br />
(paimennuksessa) melkein koko vuoden<br />
ja eri vuodenajoille oli omat alueensa. Vuoden<br />
mittaan porot laidunsivat laajoilla alueilla. Valtakuntien<br />
välisen raja-aidan rakentaminen 1950-luvulla<br />
vaikutti suuresti Suomen paimentolaisporonhoitoon.<br />
Ympärivuotinen paimennus loppui<br />
vähitellen ja syntyi pysyvä asutus (Näkkäläjärvi<br />
& Pennanen 2000). Suomessa poronhoito omaksuttiin<br />
nopeasti ja sitä alettiin harjoittaa myös<br />
kaukana saamelaisten asuinalueilta. Siksi Suomen<br />
poronhoitoalue ulottuu Pohjanmaalle asti.<br />
Asutuksen tihetessä ja jäkälämaiden vähetessä<br />
poronhoidon leviäminen etelämmäksi pysähtyi<br />
(Paliskuntain yhdistys 2005).<br />
9.2 Porotalouden järjestelyt<br />
Paistunturin erämaa-alueella poroja laiduntavat<br />
Paistunturin, Muddusjärven ja Kaldoaivin paliskunnat<br />
sekä pienellä osalla alueen koillisosassa<br />
Muotkatunturin paliskunta. Kevon luonnonpuisto<br />
on Paistunturin paliskunnan laidunaluetta (kuva<br />
10).<br />
9.2.1 Paistunturin paliskunta<br />
Paistunturin paliskunnan kokonaispinta-ala on<br />
280 900 hehtaaria. Paliskunnan laidunalueista<br />
noin 45 % sijaitsee Paistunturin erämaa-alueella<br />
(lähes 125 000 hehtaaria) ja 25 % Kevon luonnonpuistossa<br />
(noin 70 000 hehtaaria).<br />
Paistunturin paliskunnan alueella toimii 10–14<br />
tokkakuntaa. Niiden määrä vaihtelee vuosittain<br />
sen mukaan, miten porot saavat kaivettua ruokaa<br />
lumen alta. Paistunturin paliskunnan eri osia ei<br />
ole nimetty erikseen kenellekään poromiehelle<br />
eikä millekään tokkakunnalle. Vuosittaiset sääolosuhteet<br />
vaikuttavat siihen, missä poroja paimennetaan.<br />
Tokkakunnat pyrkivät kuitenkin paimentamaan<br />
porojaan vuodesta toiseen samoilla<br />
totutuilla alueillaan. Paliskunnan porojen liikkumista<br />
ja hyvinvointia seurataan ympärivuotisesti,<br />
myös kesällä (A. P. Valle, henk. koht. tiedonanto<br />
12.6.2006).<br />
Porojen erottelu ja lukeminen tehdään syystammikuussa,<br />
jota varten porot kootaan Ailikkaan<br />
poroerotusaidalle. Erotuksen jälkeen noin 2/3<br />
poroista siirtyy Kaamanen–Karigasniemi-tien<br />
varressa olevan laidunkiertoaidan eteläpuolelle<br />
(Muotkatunturin erämaa-alueelle) ja 1/3 paliskunnan<br />
pohjois-osaan. Tammi-helmikuun vaihteessa<br />
paliskunnan pohjoisosassa palkivat (laiduntavat)<br />
porot tuodaan uudestaan erotukseen. Niiden<br />
erottelemisen jälkeen myös paliskunnan eteläosassa<br />
palkivat porot tuodaan erotukseen. Tässä<br />
yhteydessä paliskunnan kaikki porot vedetään<br />
tokkakuntiin (A. P. Valle, henk.koht. tiedonanto<br />
12.6.2006).<br />
Huhti-toukokuussa porot kerääntyvät itsekseen<br />
Kevon kanjonin rotkoalueelle, lähelle<br />
vasoma-alueita (kuva 11). Vasominen tapahtuu<br />
touko-kesäkuun aikana. Sen jälkeen sääsket ajavat<br />
porot laumoihin. Laumat nousevat ylös tuulisempaan<br />
ja viileämpään tunturiin (Guivi), missä<br />
sääskiä on vähemmän. Palkimisen jälkeen eli heinä-elokuun<br />
vaihteessa paarmat hajottavat tokat<br />
ja porot laskeutuvat tunturista alas ojien varsille<br />
hajoten ympäri paliskuntaa (A. P. Valle, henk.<br />
koht. tiedonanto 12.6.2006).<br />
109
Kuva 10. Paistunturi–Kevo-alueen porotalouden rakenteet ja paliskuntien laidunalueet.<br />
110<br />
© Metsähallitus 2006, © Genimap Oy, Lupa L5239
Riekonmetsästyksen alettua syyskuussa, osa<br />
Karigasniemi–Utsjoki-tien sekä Utsjoen varrella<br />
olevista poroista pakenee metsästyksessä apuna<br />
käytettäviä koiria Kevon luonnonpuiston alueelle.<br />
Tämä aiheuttaa Kevon luonnonpuiston laitumille<br />
normaalia suurempaa kulutusta. Lisäksi hirvenmetsästyksessä<br />
käytettävät koirat aiheuttavat<br />
syyskuun viimeisen lauantain ja joulukuun 15.<br />
päivän välisenä aikana porojen siirtymistä Angeli–Karigasniemi-tien<br />
varren (Muotkatunturin<br />
erämaa-alue) tärkeiltä alkutalven alueilta itää kohti<br />
(kuva 11) (A. P. Valle, henk.koht. tiedonanto<br />
12.6.2006).<br />
Paistunturin paliskunnan poronomistajat asuvat<br />
Utsjoella, Karigasniemellä ja niiden välisen<br />
maantien varrella, Kaamasen ja Karigasniemen<br />
välisen maantien varrella sekä Kaamasen ja Utsjoen<br />
välisen valtatien varrella (kuva 11).<br />
9.2.2 Muddusjärven paliskunta<br />
Muddusjärven paliskunnan kokonaispinta-ala<br />
on 182 700 hehtaaria. Paliskunnan laidunalueista<br />
noin 17 000 hehtaaria eli 9 % sijaitsee Paistuntunturin<br />
erämaa-alueen kaakkoisosassa.<br />
Keväällä puolet poroista vasotetaan aidassa<br />
ja toinen puoli vasoo vapaana. Alkukesästä<br />
porot kulkevat Iijärven seudulle ja siitä pohjoiseen,<br />
jolloin laidunaita suljetaan. Porot liikkuvat<br />
vapaasti kesälaitumella. Syksyllä porot kerätään<br />
pääerotuspaikalle, Siuttajoen erotusaidalle, ja vasat<br />
merkitään erotuksen yhteydessä. Erotusten<br />
jälkeen porot päästetään paliskunnan eteläosaan<br />
talvilaitumilleen. Talvi- ja kesälaitumen välillä on<br />
aita. Talvella poroja laidunnetaan paimentaen.<br />
Tammi-helmikuussa pidetään pohjaerotukset,<br />
joista tokkakunnat ottavat porot omille alueille<br />
paimennukseen. Tokat pyritään viemään joka<br />
talvi eri alueelle laidunnukseen. Poroja paimennetaan<br />
useassa tokassa ja ruokitaan lisärehulla paimennuksen<br />
helpottamiseksi. Paimennus jatkuu<br />
huhtikuuhun asti.<br />
Muddusjärven paliskunnan Paistunturin puoleinen<br />
alue on porojen kesä- ja syyslaidunaluetta.<br />
Paliskunnan laidunkiertoaita kulkee Kaamasjoen,<br />
Kiellajoen ja Iijärven tienristeyksen välillä (P. Valle,<br />
henk.koht. tiedonanto 2004).<br />
9.2.3 Kaldoaivin paliskunta<br />
Kaldoaivin paliskunnan kokonaispinta-ala on<br />
233 500 ha. Paliskunnan läntisestä laidunalueesta<br />
noin 12 000 hehtaaria eli viitisen prosenttia sijaitsee<br />
Paistunturin erämaa-alueen itäosassa.<br />
Kesäisin porot ovat vapaana koko paliskunnan<br />
alueella. Porot merkitään syksyn ja alkutalven<br />
kuluessa, kesäerotuksia eli -merkityksiä ei enää<br />
järjestetä. Syksyllä porot kootaan Annivaaran<br />
syöttöaitaan, joka sijaitsee Skalluvaaran erotusaidan<br />
yhteydessä. Erotusten jälkeen porot viedään<br />
tokkakunnittain omille laidunalueilleen. Paliskunnassa<br />
ei ole laidunkiertoaitoja ja vaikka varsinaista<br />
laidunkiertoa ei ole, niin poroilla on oma luontainen<br />
laidunkiertonsa.<br />
9.2.4 Muotkatunturin paliskunta<br />
Muotkatunturin paliskunnan kokonaispinta-ala<br />
on 250 900 ha. Paliskunnan laidunalueista noin<br />
2 500 hehtaaria eli vajaa prosentti sijaitsee Paistunturin<br />
erämaa-alueen eteläosassa.<br />
Paliskunnan laitumet on jaettu kesä- ja talvilaidunalueisiin.<br />
Laidunalueet on erotettu toisistaan<br />
laidunkiertoaidalla. Aidan pohjoispuolella sijaitsevat<br />
kesälaidunalueet ja eteläpuolella talvilaidunalueet<br />
(Siekkinen 2002). Muotkatunturin paliskunnan<br />
Paistunturin erämaa-alueeseen sisältyvä osa kuuluu<br />
paliskunnan kesälaidunalueisiin (kuva 10).<br />
Paliskunnan poronhoitotyöt (etto, erotukset,<br />
aitatyöt, teurastus, myynti ym.) järjestää paliskunta.<br />
Kaikkien vuodenkierron työvaiheiden<br />
ajankohta ja toteutustavat riippuvat vallitsevista<br />
sää-, lumi-, kaivu- ja muista olosuhteista (Jääskö<br />
2001).<br />
Porot siirtyvät talvilaitumilta Peltojärven ympärille<br />
vasomaan, kun vasonta-alueet palveävät.<br />
Muotkatunturin paliskunnan vasojen merkintä<br />
pidetään heinäkuun aikana Porttikaltion aidassa.<br />
(Jääskö 2001). Varsinaiset erotukset aloitetaan<br />
Skadjavaaran erotusaidalla heti rykimän jälkeen.<br />
Erotus voidaan pitää myös Kaamasessa, jolloin<br />
porot kuljetetaan talvilaitumille ja Skadjavaaran<br />
teurastamoon autoilla (Jääskö 2001).<br />
111
Kuva 11. Paistunturin paliskunnan porotalouden rakenteet ja tärkeät laidunalueet<br />
112<br />
© Metsähallitus 2006, © Genimap Oy, Lupa L5239
Angelin tokka lasketaan Skadjavaarasta Lintupuolivaaraan<br />
ja edelleen lounaaseen. Skaidin tokkakunnan<br />
porot lasketaan Siekka- ja Koutajänkiä<br />
pitkin Vaskojoen taakse. Angelin tokkakunnan<br />
alue sijoittuu paliskunnan etelä- ja lounaisosaan<br />
Norjan rajasta noin Pyhäjärven kohdalle. Skaidin<br />
tokkakunta pitää porojansa siitä itään (Jääskö<br />
2001).<br />
9.3 Porotalouden merkitys<br />
Vuosittaisesta luonnonolosuhteiden vaihtelusta<br />
johtuva kannanvaihtelu näkyy paliskuntien<br />
poro- ja tuotantomäärissä. Suotuisina vuosina<br />
1980-luvun lopulla Paistunturin, Muddusjärven<br />
ja Kaldoaivin paliskuntien yhteenlaskettu teuraiden<br />
määrä oli yli 17 000. Teurasmäärät putosivat<br />
vajaassa kymmenessä vuodessa puoleen.<br />
Poronhoitovuonna 2004/2005 Paistunturin<br />
paliskunnassa oli 6 803, Muddusjärven paliskunnassa<br />
5 065, Kaldoaivin paliskunnassa 5 493 ja<br />
Muotkatunturin paliskunnassa 7 177 eloporoa.<br />
Erämaa-alueen pinta-alan suhteessa laskettuna paliskuntien<br />
eloporoista noin 16 prosentin eli 3 860:n<br />
voidaan arvioida laiduntaneen erämaa-alueella.<br />
Kevon luonnonpuistossa voidaan arvioida laiduntaneen<br />
noin neljänneksen Paistunturin paliskunnan<br />
eloporoista, mikä tarkoittaa 1 700 poroa.<br />
Luvut ovat todennäköisesti aliarvioita, sillä osalla<br />
erämaan ja luonnonpuiston ulkopuolisia alueita<br />
mahdolliset muut käyttömuodot saattavat vähentää<br />
porotalouden laiduntamismahdollisuuksia.<br />
Poronhoitovuonna 2004/2005 poronomistajia<br />
oli Paistunturin paliskunnassa 117, Muddusjärven<br />
paliskunnassa 62, Kaldoaivin paliskunnassa 93 ja<br />
Muotkatunturin paliskunnassa 111 (J. Kumpula,<br />
henk. koht. tiedonanto 8.5.2006).<br />
Porotalouden merkitystä arvioitaessa pelkkä<br />
rahamääräinen arvio ei riitä. Poronhoidolla on<br />
taloudellisten vaikutusten lisäksi suuri kulttuurinen<br />
merkitys. Poronhoito on keskeinen saamelaiskulttuurin<br />
perusta ja sillä on myös laajempaa<br />
yhteiskunnallista merkitystä. Esimerkiksi Lapin<br />
matkailu tukeutuu vahvasti poroon ja poronhoitoon<br />
liittyviin mielikuviin.<br />
Lähteet<br />
Jääskö, O. 2001: Paliskunnan vuorovaikutteinen<br />
porotaloussuunnitelma: lähtökohtia ja ehdotuksia<br />
paliskunnan suunnittelun ja vuorovaikutuksen<br />
kehittämiseen. – Lapin yliopisto,<br />
Rovaniemi. 2001. 62 s.<br />
Näkkäläjärvi, K. & Pennanen, J. 2000: Poronhoito<br />
perustuu pohjoisen luonnon vuotuiskiertoon.<br />
– Teoksessa: Pennanen, J. & Näkkäläjärvi,<br />
K., Siiddastallan. Siidoista kyliin. Perinteinen<br />
luontosidonnainen saamelaiskulttuuri ja sen<br />
muuttuminen. Inarin saamelaismuseon julkaisuja<br />
n:o 3: 76–79.<br />
Paliskuntain yhdistys 2005: PoroNET –<br />
Porotalouden tietoverkko. – < http://www.<br />
http://www.<br />
paliskunnat.fi/>. Viitattu 15.8.2005.<br />
Pennanen, J. 2000: Poronhoidosta muodostuu<br />
merkittävin kullttuurinen tekijä sirkumpolaarisella<br />
alueella. – Teoksessa: Pennanen, J.<br />
& Näkkäläjärvi, K., Siiddastallan. Siidoista<br />
kyliin. Perinteinen luontosidonnainen saamelaiskulttuuri<br />
ja sen muuttuminen. Inarin<br />
saamelaismuseon julkaisuja n:o 3: 74–75.<br />
Siekkinen, A. 2002: Muotkatunturin paliskunnan<br />
paliskuntakohtainen metsätalouden toimintasuunnitelma<br />
2002–2011. – Moniste,<br />
Metsähallitus, Ivalo. . 35 s.<br />
113
10 Riistanhoito ja metsästys<br />
Kimmo Gröndahl ja Elina Stolt<br />
10.1 Johdanto<br />
Kalastukseen perustuva elämäntapa oli perustana<br />
varhaisimmalle kulttuurimuodolle Suomessa.<br />
Tehokas metsästys olisi vaatinut laaja-alaista liikkumista<br />
vaikeissa lumiolosuhteissa. Ensimmäiset<br />
tiedot metsästyksestä Suomessa ovat kuitenkin<br />
peräisin jo tuhansien vuosien takaa. Metsästys,<br />
jonka saaliina oli mm. villipeura, on ollut tärkeä<br />
elannon lähde (Pennanen 2000, Ylänne 1950).<br />
Metsästyspaine lisääntyi 1700-luvun lopulta alkaen<br />
ja 1800-luvulla ainakin peura ja majava<br />
pyydettiin loppuun. Peuran häviämiseen vaikutti<br />
myös porojen lisääntyminen, koska ne käyttivät<br />
samoja talvilaitumia peurojen kanssa (Parkkonen<br />
1998).<br />
Metsästys on kalastuksen ohella ollut aina<br />
tärkeä elinkeino pohjoisen asukkaille, ja se lienee<br />
ollut ensimmäisiä toimeentulon lähteitä. Aikoinaan<br />
poroja omistettiin vähän, joten metsän riista<br />
oli tärkeä osa ravintoa. Myöhemmin metsästyksen<br />
merkitys toimeentulon osana on vähentynyt,<br />
vaikka se on edelleen tärkeä osa luontaiselinkeinoja.<br />
Metsästyksellä on pohjoisessa hyvin suuri<br />
merkitys vapaa-ajan harrastuksena. Siinä on nykyään<br />
mukana vanhojen konkareiden lisäksi yhä<br />
enemmän myös naisia ja nuoria.<br />
10.2 Riistan elinympäristöt ja<br />
riistalajit<br />
Riistalajisto muuttuu, kun siirrytään puustoisilta<br />
alueilta avosoille ja tuntureille. Suo- ja metsäalueilla<br />
viihtyvät hirvi ja vanhojen metsien lajeista<br />
metso. Paistunturin erämaa-alueella yhtenäistä<br />
mäntymetsää on ainoastaan Kevojoen laaksossa<br />
ja Kaamasjoen alaosassa, joten metsoa tavataan<br />
alueella harvalukuisena. Niitä on kuitenkin nähty<br />
jopa Kevojoen laaksossa (kts. luku 6.2.1). Riekko<br />
viihtyy tunturikoivikoissa ja kesällä sekä alkusyksystä<br />
myös soilla. Ylemmäs tunturiin noustaessa<br />
tavataan myös kiirunaa. Metsähanhi viihtyy lähinnä<br />
metsäisten alueiden soilla.<br />
Matti Mela toteaa nisäkkäitä käsittelevässä<br />
luvussa, että hirvet keskittyvät Paistunturi–Kevo<br />
-alueella jokilaaksoihin ja talvisin ennen kaikkea<br />
mäntyjä kasvaville alueille. Kevon luonnon-<br />
114<br />
puistossa hirvenmetsästys on kielletty ja siten<br />
on luonnollista, että Kevon laaksoon kerääntyy<br />
talvehtimaan Utsjoen olosuhteisiin nähden tiheä<br />
hirvikanta. Hirviä on varsin runsaasti myös Tenon<br />
sivulaaksoissa ja Inarin puolella, Paistuntureiden<br />
kaakkoisosassa. Hirvet ovat osittain yhteisiä Norjan<br />
kanssa ja ne vaeltavat vuodenaikojen mukaan<br />
(kts. luku 6.1 nisäkkäät).<br />
10.3 Riistanhoito<br />
10.3.1 Riistakantojen arviointi<br />
Riistakolmiolaskennat<br />
Riistakantojen (pääasiassa kanalintujen) arvioinnin<br />
perusmenetelmänä on Suomessa käytetty<br />
vuodesta 1990 lähtien pelkästään riistakolmiolaskentoja.<br />
Niitä ennen arviointimenetelmänä<br />
käytettiin reittiarviointeja, joiden antamat lintutiheydet<br />
eivät olleet todellisia vaan suhteellisia tiheyksiä<br />
parhailla poikuemailla. Riistakolmioiden<br />
kehittämisellä pyrittiin entistä luotettavampaan ja<br />
oikeampaan tietoon riistalajien kannoista, myös<br />
muiden kuin kanalintujen. Riistakolmiomenetelmän<br />
tärkeimmiksi tehtäviksi asetettiin kestävän<br />
metsästyksen suunnittelun parantaminen, pitkälle<br />
kehittyneen tiedon saaminen eri riistaeläinten<br />
elinympäristövaatimuksista ja suhtautumisesta<br />
elinympäristön muutoksiin sekä mahdollisimman<br />
monien riistaeläinlajien sisällyttäminen samaan<br />
seurantajärjestelmään.<br />
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos on antanut<br />
vuonna 1989 riistanhoitopiireille ohjeelliset<br />
riistakolmioiden määrät. Näissä suosituksissa<br />
määrät suhteutettiin riistanhoitoyhdistysten<br />
määrään, alueen väkilukuun ja riistanhoitopiirin<br />
maa-alaan. Pohjois-Suomessa tulisi olla vähintään<br />
yksi riistakolmio 300 km 2 :ä eli 30 000 hehtaaria<br />
kohti. Paistunturin erämaa-alueen ja Kevon luonnonpuiston<br />
maa-ala on yhteensä noin 223 000<br />
hehtaaria. Jos edellä mainittu Riista- ja kalatalouden<br />
tutkimuslaitoksen antama suositus pitää paikkansa<br />
myös Paistunturi–Kevo-alueella, siellä tulisi<br />
olla vähintään seitsemän riistakolmiota.
Elokuussa 2001 Paistunturin erämaa-alueella<br />
laskettiin yksi Inarin kunnan puolella oleva riistakolmio<br />
ja yksi Utsjoen kunnan puolella oleva<br />
kolmio, joka sijaitsee Paistunturin erämaa-alueen<br />
ulkopuolella noin kahden kilometrin päässä erämaa-alueen<br />
itärajasta. Näiden kahden kolmion<br />
antama keskimääräinen riekkotiheys oli 9,03<br />
riekkoa/km 2 (M. Wikman, henk.koht. tiedonanto<br />
24.6.2004).<br />
Tutkijoiden mukaan riistakolmiolaskenta ei<br />
anna tunturissa, joka on riekon ominta ympäristöä,<br />
yhtä luotettavaa kuvaa kannan tiheydestä kuin<br />
esimerkiksi Metsä-Lapin olosuhteissa (Lindén<br />
2002). Tämä johtuu siitä, että riistakolmiolaskenta<br />
ei menetelmänä sovi aukeille tunturialueille,<br />
sillä riekot havaitsevat siellä ihmisen kaukaa<br />
ja karkaavat linjojen ulkopuolelle. Tunturialueilla<br />
pitäisikin ottaa käyttöön oma laskentamenetelmä,<br />
jossa voidaan käyttää koiraa apuna. Tällä hetkellä<br />
Ylä-Lapin alueelle saatavat riekkotiheydet ovatkin<br />
vain minimiarvioita. Tähän vaikuttaa myös<br />
se, että Ylä-Lapin alueella sijaitsevat kolmiot sijaitsevat<br />
pääasiassa mäntymetsäalueella, joka ei<br />
ole riekon ominta elinympäristöä. Riistakolmiolaskennat<br />
pystyvät tällä hetkellä kertomaan vain<br />
riekkokannan kehityssuunnan (H. Lindén, henk.<br />
koht. tiedonanto 14.10.2004).<br />
Hirvihavaintokortit ja hirvien<br />
lentolaskenta<br />
Hirvikannan seuranta perustuu hirviseurueiden<br />
metsästyksen aikana tekemiin havaintoihin ja arvioon<br />
jahdin jälkeisestä kannan koosta. Riista- ja<br />
kalatalouden tutkimuslaitokselle palautuu vuosittain<br />
yli 5 000 hirviseurueiden täyttämää hirvihavaintokorttia.<br />
Niissä ilmoitettujen kaatojen osuus<br />
kaikista kaadoista on lähes 90 %. Vastaavaa tietomäärää<br />
ei ole realistista kerätä muulla keinoin.<br />
Metsästäjien työpanos kannan seurannassa onkin<br />
ensiarvoisen tärkeä. Vuosittain kerättävä aineisto<br />
muodostaa pitkän aikasarjan, jota voidaan hyödyntää<br />
myös nykyisen kannan arvioinnissa yhdessä<br />
saalistietojen kanssa. Havaintokortista saadaan<br />
erilaisten tiheysindeksien lisäksi arvio alueen vasatuotosta<br />
ja aikuiskannan rakenteesta. Pohjois-<br />
Suomen laajoilla valtionmailla havaintokortti on<br />
kannan tiheyden arvioinnissa huonompi kuin<br />
maan eteläosien yksityismailla. Havaintokortti<br />
antaa kuitenkin tärkeää tietoa kannan rakenteesta<br />
ja vasatuotosta. Sen avulla hirvien määrää voidaan<br />
arvioida laskennallisesti. Lapin laajat metsästysalueet,<br />
joista osaa käyttävät samanaikaisesti useat<br />
seurueet, sekä suhteellisen harva hirvikanta vaikeuttavat<br />
kannanarviointia. Tällä hetkellä ei kuitenkaan<br />
ole olemassa havaintokorttia korvaavaa<br />
taloudellisesti toteutettavissa olevaa menetelmää<br />
(V. Ruusila, henk.koht. tiedonanto 8.7.2005).<br />
Hirvikannan koon laskemiseen ja varmentamiseen<br />
käytetään myös riistanhoitoyhdistysten<br />
organisoimaa lentolaskentaa. Inarin riistanhoitoyhdistyksen<br />
puheenjohtaja Esa Kumpulan<br />
(henk. koht. tiedonato 16.8.2005) mukaan lentolaskennassa<br />
lennetään joko helikopterilla tai<br />
lentokoneella viiden kilometrin levyisiä kaistoja<br />
pitkin. Laskentaan otetaan mukaan hirvet, jotka<br />
ovat enintään 250 metrin etäisyydellä kaistan keskilinjasta<br />
sen molemmin puolin. Laskentakaistan<br />
leveydeksi tulee siis 500 metriä. Tämän alueen<br />
ulkopuolella havaitut hirvet merkitään ylös, mutta<br />
niitä ei lasketa. Laskettujen hirvien määrä kerrotaan<br />
kymmenellä, jolloin saadaan selville koko<br />
lentolaskenta-alueen hirvien määrä. Lentolaskenta<br />
pyritään suorittamaan maaliskuun aikana, jolloin<br />
päivät ovat valoisia ja kirkkaita eikä maastossa<br />
ole vielä pälviä. Kumpula (henk. koht. tiedonanto<br />
16.8.2005) pitää lentolaskentaa tarkimpana hirvikannan<br />
arviointimenetelmänä Inarin riistanhoitoyhdistyksen<br />
laajoilla metsästysalueilla.<br />
Suurpetokantojen arviointi<br />
Vuoden 2004 arviot karhun, suden, ahman ja<br />
ilveksen runsaudesta ja lisääntymistuloksesta<br />
perustuvat pääasiassa vapaaehtoisten kirjaamiin<br />
havaintoihin, joita kyseisenä vuonna kertyi koko<br />
valtakunnan alueelta kaikkiaan 19 326 kappaletta.<br />
Runsausarvioissa otetaan huomioon myös tutkimustieto<br />
lajikohtaisesta, eri sukupuolille ja ikäryhmille<br />
ominaisesta liikkuvuudesta sekä elinpiirien<br />
koosta eri vuodenaikoina. Havaintoaineistoa täydentävää<br />
tietoa saadaan myös seuraamalla GPS-<br />
ja radiolähettimillä varustettuja karhuja ja susia<br />
(Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos 2005).<br />
115
10.3.2 Pienpetopyynti<br />
Utsjoen riistanhoitoyhdistyksen alueelta pyydetään<br />
vuosittain kymmenkunta minkkiä, joista arviolta<br />
puolet Paistunturin alueelta (V. Porsanger,<br />
henk.koht. tiedonanto 24.6.2005). Tämän lisäksi<br />
minkkejä on pyydetty maa- ja metsätalousministeriön<br />
luvalla loukuilla Kevon luonnonpuistosta.<br />
Vuosina 2003–2004 minkkejä pyydettiin kahdeksan<br />
yksilöä. Pyyntiä jatketaan edelleen uuden<br />
luvan (2005–2006) nojalla (K. Kyrö, henk.koht.<br />
tiedonanto 2005).<br />
Metsästyskaudella 2004–2005 Inarin riistanhoitoyhdistyksen<br />
alueelta saatiin saaliiksi yhteensä<br />
28 kettua, minkkiä, näätää ja kärppää. Pienpetosaaliin<br />
jakautumista yhdistyksen eri osiin ei pystytä<br />
saatavilla olevan tiedon perusteella paikantamaan<br />
(A. Nissilä, henk.koht. tiedonanto 7.8.2005).<br />
Kettua pyydetään Paistuntunturin erämaaalueella<br />
Naalin palauttamiseksi alueelle (kts. luku<br />
6.1.3).<br />
10.3.3 Muu riistanhoitotyö<br />
Sekä Inarin että Utsjoen riistanhoitoyhdistyksen<br />
alueella viedään vuosittain maastoon 100–150<br />
hirven nuolukiveä. Utsjoen yhdistyksen alueella<br />
arviolta puolet kivistä levitetään Paistunturin alueelle.<br />
Inarin yhdistyksen alueelle vietävien kivien<br />
sijainnista ei ole olemassa tarkempaa tietoa (A.<br />
Nissilä, henk.koht. tiedonanto 7.8.2005, V. Porsanger,<br />
henk.koht. tiedonanto 24.6.2005).<br />
10.4 Metsästykseen vaikuttava<br />
lainsäädäntö<br />
10.4.1 Metsästysoikeus ja siihen liittyvät<br />
rajoitteet<br />
Metsästystä säädellään Suomessa metsästyslailla<br />
(615/1993) ja metsästysasetuksella (666/1993).<br />
Metsästyslain lisäksi metsästyksessä on otettava<br />
huomioon myös se, mitä luonnon- ja eläinsuojelulaeissa<br />
säädetään. Luonnonsuojelulaissa<br />
(1096/1996) säädetään riistaeläimiin ja rauhoittamattomiin<br />
eläimiin kuulumattomien eläinten suojelusta<br />
ja hoidosta. Eläinsuojelulailla (247/1996)<br />
edistetään eläinten hyvinvointia ja hyvää kohtelua.<br />
Metsästysoikeudesta ja metsästyksestä määrää<br />
Suomessa maanomistaja, joka voi myös vuokra-<br />
116<br />
ta metsästysoikeutta tai antaa luvan harjoittaa<br />
metsästystä omistamallaan alueella metsästyslain<br />
mukaisesti. Maanomistukseen sidottua metsästysoikeutta<br />
voidaan kuitenkin säädellä joiltain osin<br />
lailla. Tällaisia metsästysoikeuksia ovat esimerkiksi<br />
metsästyslaissa mainittu oikeus metsästää yleisillä<br />
vesialueilla ja kuntalaisen oikeus metsästää valtion<br />
alueella (Niemelä 2000, 22–23).<br />
Valtion alueilla metsästysoikeuden käyttämisestä<br />
ja riistanhoidosta päättää se viranomainen,<br />
jonka hallinnassa alue on eli Paistunturin alueella<br />
pääosin Metsähallitus. Tätä oikeuttaan Metsähallitus<br />
voi Inarin ja Utsjoen kuntien alueilla<br />
käyttää kuitenkin vain kotikuntansa ulkopuolella<br />
metsästävien henkilöiden osalta, sillä kotikunnassaan<br />
valtion omistamilla mailla metsästävillä<br />
on kyseisellä alueella metsästyslain 8 § mukainen<br />
”vapaa” metsästysoikeus.<br />
Metsästyslupa valtion alueille on aina annettava<br />
kirjallisena, sillä valtion alueet ovat laajoja<br />
ja niiden valvonta vaikeaa. Luvassa pitää yksilöidä<br />
metsästysaika ja metsästettävät eläimet.<br />
Lupaehdoissa voidaan myös määrätä luvansaaja<br />
ilmoittamaan saamansa saaliin määrä luvan antajalle.<br />
Tiedot auttavat riistanhoidon järjestelyjen<br />
suunnittelussa. Jos lupahakemuksia tulee jollekin<br />
alueelle enemmän kuin niitä voidaan myöntää,<br />
on etusijalle asetettava sellaiset metsästäjät, joilla<br />
ei muutoin olisi kohtuullista metsästysmahdollisuutta.<br />
Kevon runkosuunnitelma (Metsähallitus 1991)<br />
ja järjestyssäännöt (Metsähallitus 1994) mahdollistavat<br />
mm. riekon, suden, ahman ja hirven metsästyksen.<br />
Luonnonpuistoja koskevassa metsästysasetuspykälän<br />
muutoksessa (annettu 5.1.1995)<br />
todetaan kuitenkin, että paikallisille asukkaille on<br />
sallittu ainoastaan riekon ansapyynti.<br />
10.4.2 Hirvieläinten ja suurpetojen<br />
metsästys<br />
Hirvieläinten ja suurpetojen metsästyksen järjestäminen<br />
poikkeaa muiden eläinten metsästämisestä.<br />
Vaikka metsästysoikeus pitää sisällään<br />
kaikkien riistaeläinten metsästämisen, hirvieläimet<br />
ovat tässä suhteessa erityisasemassa. Ennen<br />
metsästysoikeuden käyttämistä metsästäjän on<br />
hankittava hirvieläimen pyyntilupa. Pyyntiluvan<br />
myöntää riistanhoitopiiri, jonka on lupia myöntäessään<br />
huolehdittava, että hirvieläinkanta ei<br />
metsästyksen johdosta vaarannu ja että hirvi-
eläinten aiheuttamat vahingot pysyvät kohtuullisella<br />
tasolla. Metsästyslaki edellyttää myös, että<br />
riistanhoitopiirin tulee vuosittain kuulla alueellisia<br />
liikenneturvallisuudesta vastaavia viranomaisia ja<br />
että myönnettäessä pyyntilupia vapaan metsästysoikeuden<br />
alueelle kiinnitetään huomiota myös<br />
metsästysmahdollisuuksien tasapuoliseen jakaantumiseen.<br />
Metsästyslaki asettaa vaatimuksia myös hirvieläinten<br />
metsästykseen käytettävälle alueelle.<br />
Pyyntiluvan hakijalla on oltava käytettävissään<br />
metsästykseen sopiva yhtenäinen alue ja hirven<br />
metsästykseen käytettävän alueen pinta-alan on<br />
pääsääntöisesti oltava vähintään 1 000 hehtaaria.<br />
Hirvieläimen pyyntiluvan saamiseksi metsästäjällä/metsästäjillä<br />
on oltava metsästysoikeus kyseisen<br />
alueen hakemuksessa mainitulle hirvieläimelle.<br />
Muualla kuin vapaan metsästysoikeuden<br />
alueella samalle hirvieläimen metsästysalueelle<br />
voidaan myöntää pyyntilupa vain yhden hakemuksen<br />
perusteella.<br />
Muun muassa hirveä tai karhua metsästettäessä<br />
on tärkeää, että metsästäjän ampumakyky<br />
on riittävä, koska eläimen haavoittaminen epätarkalla<br />
laukauksella merkitsee sille kärsimystä ja<br />
karhun metsästyksessä myös vaaraa metsästäjälle<br />
(HE 300/1992). Tämän vuoksi metsästyslaki säätää,<br />
että ampujana toimivalla henkilöllä on oltava<br />
suoritettuna maa- ja metsätalousministeriön<br />
määräämä riistanhoitoyhdistyksen järjestämä ampumakoe<br />
tai Ahvenanmaalla suoritettu vastaava<br />
koe tai ministeriön hyväksymä todistus voimassa<br />
olevasta ulkomailla suoritetusta kokeesta tai selvitys<br />
oikeudesta metsästää kotimaassaan vastaavan<br />
kokoisia riistaeläimiä. Ampumakoe on voimassa<br />
kolme vuotta kokeen suorittamisesta.<br />
EU-jäsenyyden myötä suurpetojen – susi, karhu,<br />
ahma ja ilves – suojelua ja metsästystä säätelee<br />
ensisijaisesti EU-lainsäädäntö luontodirektiiveineen.<br />
Luontodirektiivin säännökset on sisällytetty<br />
kansalliseen metsästyslakiin ja -asetukseen (Sorto<br />
2005). Suurpedoistamme ahma kuuluu luontodirektiivin<br />
liitteen II lajeihin ja susi, karhu sekä<br />
ilves liitteiden II ja IV lajeihin (katso luku 6.1.4).<br />
Karhukannan saavutettua nykyisen tasonsa maa-<br />
ja metsätalousministeriö on valmistellut esitystä<br />
karhun siirtämiseksi luontodirektiivin liitteeseen<br />
V (Maa- ja metsätalousministeriö 2005).<br />
Suurpetojen metsästykseen on aina saatava<br />
joko pyyntilupa tai metsästyksen on tapahduttava<br />
kiintiöiden puitteissa. Pyyntiluvan myöntää<br />
riistanhoitopiiri maa- ja metsätalousministeriön<br />
vuosittain määräämän riistanhoitopiirikohtaisen<br />
enimmäismäärän puitteissa (Metsästäjäin keskusjärjestö<br />
2005). Kiintiöhin perustuva metsästys<br />
tulee suorittaa maa- ja metsätalousministeriön<br />
vuosittain määräämien kiintiöiden puitteissa.<br />
Metsästysasetuksen mukaan karhu, ahma ja<br />
ilves ovat koko maassa, ja susi poronhoitoalueen<br />
ulkopuolella aina rauhoitettuja. Asetuksen samaisen<br />
kohdan mukaan sutta saa metsästää poronhoitoalueella<br />
1.10.–31.3.<br />
Metsästysasetuksen mukaan muun muassa suden,<br />
karhun ja ilveksen yleisistä rauhoitusajoista<br />
saadaan poiketa eli pyyntilupia voidaan myöntää<br />
vain ”jos muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole eikä<br />
metsästys haittaa suotuisan suojelutason säilyttämistä”.<br />
Tämä tarkoittaa sitä, että haitallisen<br />
eläimen poistamiseksi alueelta on ensisijaisesti<br />
käytettävä muita keinoja, joita voivat olla esimerkiksi<br />
eläimen hätyyttäminen alueelta, jossa se voi<br />
aiheuttaa vahinkoa, omaisuuden suojaaminen ja<br />
eläimen aiheuttamasta vahingosta maksettavat<br />
korvaukset (Sorto 2005, Kuittinen 2003).<br />
Luontodirektiivin poikkeusperusteiden käyttöön<br />
voidaan turvautua vasta sen jälkeen, kun<br />
muut keinot eivät todistettavasti riitä, edellyttäen,<br />
että niiden käyttö ei uhkaa eläimen suotuisaa suojelutasoa,<br />
joka on luonnontieteellisesti määriteltävä<br />
asia. Poikkeusperusteiden käytön on myös<br />
pohjauduttava tieteelliseen selvitykseen suurpetokannoista.<br />
Jos suotuisa suojelutaso on uhattu,<br />
poikkeusperusteiden käyttö ei ole sallittua (Sorto<br />
2005).<br />
Poikkeusperusteisesti suurpetoja saa metsästää<br />
seuraavasti:<br />
1) Susi<br />
Poronhoitoalueen ulkopuolella 1.11.–31.3.<br />
2) Karhu<br />
20.8.–31.10. Lukuun ottamatta vuotta nuorempaa<br />
karhun pentua sekä karhunaarasta,<br />
jota tällainen pentu seuraa.<br />
3) Ilves<br />
1.12.–28.2. Lukuun ottamatta naaras ilvestä,<br />
jota vuotta nuorempi pentu seuraa.<br />
Vahinkoa aiheuttavan ahman pyynnistä päättää<br />
maa- ja metsätalousministeriö (Metsästäjäin<br />
keskusjärjestö 2005).<br />
117
10.4.3 Koirakuri<br />
Metsästyslaissa säädetään, että ulkona oleva koira<br />
on pidettävä kytkettynä tai välittömästi kytkettävissä<br />
1.3.–19.8. Tästä saadaan kuitenkin poiketa<br />
silloin, kun muuta kuin ajavaa koiraa käytetään<br />
metsästykseen sekä silloin, kun kanakoiraa tai<br />
muuta lintukoiraa koulutetaan häiritsemättä rauhoitettuja<br />
riistaeläimiä niiden lisääntymisaikana<br />
(Metsästyslaki 51 §:n 3. mom.).<br />
Lintudirektiivin (79/409/ETY) mukainen riekon<br />
lisääntymisaika alkaa Suomessa 11.–20.5. ja<br />
päättyy 31.8. Metsolla vastaavat ajat ovat 1.–10.4.<br />
ja 31.8. Myös kiirunan lisääntymisaika päättyy<br />
31.8. (Key concepts of article 7(4) of directive<br />
79/409/EEC 2001, s. 7, 113, 118, 124). Lisääntymisajan<br />
loppumispäivämäärät tarkoittavat periaatteessa<br />
sitä, että lintukoiran kouluttaminen riistalle<br />
(metsolle, riekolle ja kiirunalle) ei ainakaan Ylä-<br />
Lapissa ole mahdollista ennen syyskuun alkua,<br />
jos rauhoitettua riistaa ei saa häiritä sen lisääntymisaikana.<br />
Toisaalta metsästyslaki mahdollistaa<br />
kaikenlaisten metsästyskoirien kouluttamisen ja<br />
metsästyskokeiden järjestämisen ilman riistanhoitopiirin<br />
lupaa 20.8. eteenpäin. Tällöin koirakokeen<br />
ja koulutuksen tulee tapahtua siten, että<br />
rauhoitettuja riistaeläimiä ei vahingoiteta (MetsästysL<br />
52 § 2. mom.).<br />
Koiraa ei saa pitää irti toisen alueella ilman<br />
maanomistajan tai metsästysoikeuden haltijan<br />
lupaa. Tästä johtuen esimerkiksi koiran kouluttaminen<br />
ei ole valtionkaan omistamilla alueilla<br />
mahdollista ilman siihen tarkoitukseen myönnettyä<br />
lupaa. Koiran kouluttaminen ilman pyyntitarkoitusta<br />
ei ole metsästystä, jonka vuoksi myös<br />
kunnan alueella asuva henkilö tarvitsee muussa<br />
kuin metsästystarkoituksessa valtion mailla tapahtuvaan<br />
koiran irtipitoon luvan. Metsähallitus<br />
myöntää Ylä-Lapin alueelle erillisiä koirankoulutuslupia<br />
20.8. ja 20.9. väliselle ajalle. Paliskuntien<br />
toivomuksesta koirankoulutuslupia ei myönnetä<br />
talviajalle.<br />
Ylä-Lapin, sekä muun poronhoitoalueen,<br />
valtion maiden metsästysasioiden järjestelyyn<br />
vaikuttaa myös poronhoitolaki (848/1990). Ylä-<br />
Lapissa sijaitsevat valtion maat kuuluvat erityisesti<br />
poronhoitoa varten tarkoitettuun alueeseen. Tällaisella<br />
alueella olevaa maata ei saa käyttää sillä<br />
tavoin, että siitä aiheutuu huomattavaa haittaa<br />
poronhoidolle. Valtion viranomaisten on neuvoteltava<br />
paliskuntien edustajien kanssa, kun he<br />
118<br />
suunnittelevat valtion maita koskevia, poronhoidon<br />
harjoittamiseen olennaisesti vaikuttavia<br />
toimenpiteitä.<br />
10.5 Metsästys Ylä-Lapissa<br />
Seuraavaksi esitetyt tiedot perustuvat valtaosaltaan<br />
vuonna 2004 valmistuneeseen Rovaniemen<br />
ammattikorkeakoulussa tehtyyn opinnäytetyöhön,<br />
jossa selvitettiin riekonmetsästyksen ekologista ja<br />
sosiaalista kestävyyttä sekä metsästyksen ohjausta<br />
Ylä-Lapissa metsästyskaudella 2001–2002 (Gröndahl<br />
2004).<br />
10.5.1 Ylä-Lapin metsästykseen vaikuttavia<br />
erityispiirteitä<br />
Ylä-Lapissa (Utsjoki, Enontekiö ja Inari) asuvilla<br />
henkilöillä on kotikunnassaan valtion omistamilla<br />
alueilla (89 % Ylä-Lapin maapinta-alasta) metsästyslain<br />
8 §:n mukainen vapaa metsästysoikeus.<br />
Tällä on suuri merkitys alueen metsästyksen ohjaukseen.<br />
Metsähallitus ei voi käyttää metsästyslain<br />
8 §:n alueella oman kotikuntansa valtion mailla<br />
metsästäviin maanomistukseen perustuvaa metsästysoikeutta,<br />
mutta kotikuntansa ulkopuolella<br />
metsästäviin sillä on tämä oikeus tietyin rajoituksin.<br />
Tätä oikeuttaan Metsähallitus on käyttänyt<br />
myöntämällä ulkopaikkakuntalaisille metsästyslupia<br />
pääsääntöisesti pienriistan sekä jossain määrin<br />
hirven ja karhun metsästykseen. Pienriistan metsästysluvat<br />
antavat mahdollisuuden riekkojen, vesilintujen,<br />
jänisten ja pienpetojen metsästykseen.<br />
Ulkopaikkakuntalaiset eivät saa metsästää Kevon<br />
luonnonpuistossa ja paikkakuntalaisille on sallittu<br />
siellä ainoastaan riekon ansapyynti.<br />
Lupametsästäjien pienriistan metsästys on<br />
suuntautunut Ylä-Lapissa perinteisesti lähes yksinomaan<br />
riekonmetsästykseen. Inarin riistanhoitoyhdistyksen<br />
suosituksen mukaan <strong>Metsähallituksen</strong><br />
Ylä-Lappiin myöntämät metsästysluvat eivät<br />
ole viime vuosina oikeuttaneet muiden kanalintujen<br />
kuin riekon metsästykseen. Riistanhoitoyhdistys<br />
on katsonut, että muut kanalintukannat<br />
eivät Ylä-Lapissa ole niin vahvoja, että niitä voitaisiin<br />
hyvinäkään vuosina verottaa metsästyksellä<br />
enempää kuin mitä paikallisten metsästäjien aiheuttama<br />
verotus on.<br />
Lapin riistanhoitopiiri on hyväksynyt Ylä-Lapin<br />
riistanhoitoyhdistysten esityksen kanalintujen<br />
rauhoitusaikojen pidentämisestä Ylä-Lapin alu-
eella kymmenellä vuorokaudella metsästyskauden<br />
alusta. Näin ollen metson, teeren ja pyyn rauhoitusaika<br />
on Ylä-Lapissa 1.11.–19.9. ja riekon<br />
sekä kiirunan 1.4.–19.9., ja metsästys alkaa lajista<br />
riippumatta 20.9.<br />
Rauhoitusajan pidentämistä perustellaan Ylä-<br />
Lapin alueen kanalintujen poikasten muuta maata<br />
ja jopa muuta Lapin lääniä myöhäisemmällä kehityksellä.<br />
Tämä johtuu Ylä-Lapissa vallitsevista<br />
luonnonoloista, joiden vuoksi poikaset muun<br />
muassa kuoriutuvat myöhemmin. Myöhäisemmän<br />
kehityksen vuoksi poikaset ovat syksyllä,<br />
metsästysasetuksen mukaisten rauhoitusaikojen<br />
päättyessä, vielä niin kehittymättömiä, että ne<br />
ovat turhan helppoa saalista metsästäjille sekä<br />
metsästyksen yhteydessä mahdollisesti tapahtuvan<br />
poikueiden hajoamisen jälkeen myös pienpedoille.<br />
10.5.2 Lupametsästäjien metsästyksen<br />
ohjaus Ylä-Lapissa 2004–2005<br />
Ylä-Lapin metsästysluvat myytiin kaudella 2004–<br />
2005 siellä sijaitsevista kolmesta <strong>Metsähallituksen</strong><br />
asiakaspalvelupisteestä sekä <strong>Metsähallituksen</strong> valtuuttamista<br />
paikallisista matkailuyrityksistä. Metsästyslupia<br />
myydään ajalle 20.9.–31.3.<br />
Paistunturin erämaa-alue sisälsi metsästyskaudelle<br />
2002–2003 saakka kaksi <strong>Metsähallituksen</strong><br />
pienriistametsästysaluetta: Paistunturin ja Muotkatunturin<br />
metsästysalueet. Metsästyskaudelle<br />
2003–2004 metsästysalueet muuttuivat. Paistunturin<br />
erämaa-alueella on nyt kolme metsästysaluetta:<br />
Paistunturi, Karigasniemi ja Kaamanen.<br />
Pienriistalupien lisäksi Metsähallitus myy Ylä-<br />
Lappiin kotikuntansa ulkopuolella metsästäville<br />
vuosittain joitakin hirven sekä karhun metsästykseen<br />
oikeuttavia lupia.<br />
Metsästyskaudelle 2004–2005 pienriistan<br />
metsästykseen kehitettiin uusi lupa- ja kiintiöjärjestelmä.<br />
Nykyisin myynnissä on ainoastaan<br />
yhden vuorokauden lupia ja kanalintuluvassa<br />
on vuorokausikohtainen kanalintukiintiö, joka<br />
oikeuttaa ampumaan kanalinnuista ainoastaan<br />
riekkoa. Muiden kanalintuluvassa mainittujen<br />
riistaeläinten – vesilinnut, jänikset ja pienpedot<br />
– metsästystä ei ole kiintiöity. Metsästyskaudella<br />
2004–2005 vuorokautinen maksimiriekkosaalis<br />
oli Paistunturin erämaa-alueen Utsjoen puoleisella<br />
osalla kolme riekkoa ja Inarin puoleisella osalla<br />
kaksi riekkoa.<br />
Metsästyskaudella 2001–2002 lupametsästystä<br />
ja koirien käyttöä oli rajoitettu eri metsästysalueilla<br />
hieman eri tavalla. Ajavalla koiralla, ansoilla<br />
ja koiravaljakkoa hyväksi käyttävä metsästys oli<br />
kielletty koko Ylä-Lapin alueella. Edellä mainitusta<br />
metsästysvuodesta tähän päivään tullessa<br />
rajoitukset ovat joka vuosi hieman muuttuneet.<br />
10.5.3 Lupametsästyksen sosiaalinen ja<br />
kulttuurinen kestävyys ja sidosryhmäneuvottelut<br />
<strong>Metsähallituksen</strong> Ylä-Lapin luonnonhoitoalue<br />
lähtee pienriistalupien myynnin mitoituksessa<br />
liikkeelle sosiaalisesta ja kulttuurisesta kestävyydestä.<br />
Ekologisen kestävyyden määrittäminen on<br />
nykytietämyksen mukaan Ylä-Lapin riekkoalueilla<br />
mahdotonta. Tämä johtuu siitä, että Ylä-Lapin<br />
alueella, varsinkin varsinaisella ”riekkoalueella”,<br />
riistakolmioita on niin vähän, että niiden perusteella<br />
ei saada luotettavaa kuvaa alueiden riekkopopulaatioista.<br />
Riistakolmioaineistosta nähdään<br />
ainoastaan riekkokannan kehityssuunnat.<br />
Metsästyksen sosiaalisesta kestävyydestä ei<br />
Suomessa ole tutkittua tietoa, jonka vuoksi Metsähallitus<br />
käyttää metsästäjämäärien mitoituksessa<br />
apunaan omaa pitkän kokemuksen mukanaan<br />
tuomaa tietoa. Metsähallitus on arvellut suurimman<br />
osan lupametsästyspaineesta kohdistuvan<br />
maanteiden ympäristöön noin viiden kilometrin<br />
levyisenä vyöhykkeenä. Tämän perusteella on<br />
päädytty siihen, että sosiaalisesti kestävä metsästäjämäärä<br />
Ylä-Lapin avoimissa maisemissa<br />
on neljä metsästäjää/50 km 2 . Metsästysalueen<br />
vuorokautista lupametsästäjämäärää laskettaessa<br />
jokaista alueen maantien kymmentä kilometriä<br />
kohti lasketaan siis neljä lupametsästäjää.<br />
Kun Metsähallitus on määrittänyt sosiaalisen<br />
kestävyyden mukaiset metsästysaluekohtaiset<br />
lupametsästäjämäärät, se kutsuu koolle, yleensä<br />
toukokuussa, kuntakohtaiset, lupametsästysasioita<br />
käsittelevät sidosryhmäneuvottelut. Neuvotteluissa<br />
keskustellaan tulevan metsästyskauden lupametsästyksen<br />
mitoituksesta sekä mahdollisista<br />
rajoituksista ja lupametsästysalueiden uudelleen<br />
järjestelyistä. Niihin kutsutaan riistanhoitoyhdistyksen,<br />
matkailuyrittäjien, paliskuntien, saamelaiskäräjien,<br />
kolttien ja kunnan edustajat. Neuvotteluissa<br />
Metsähallitus esittelee sidosryhmille<br />
lupametsästäjien saalisilmoituksiin perustuvan<br />
edellisen metsästyskauden riekkosaaliin määrän<br />
119
sekä oman ehdotuksensa tulevan metsästyskauden<br />
vuorokausikohtaisiksi lupametsästäjämääriksi<br />
lupa-alueittain.<br />
Lupametsästäjien määrät pyritään pitämään<br />
vuodesta toiseen melko vakiona, koska metsästysmatkailulla<br />
on taloudellista merkitystä osalle<br />
paikallisia matkailuyrityksiä. Metsästäjämääriä ei<br />
voida vähentää kovin paljon myöskään sen takia,<br />
ettei muualta Ylä-Lappiin metsälle haluavien<br />
metsästäjien metsälle pääsy vaikeutuisi kohtuuttomasti.<br />
Metsähallitus on lisäksi katsonut, että sen<br />
määrittelemät sosiaalisen kantokyvyn mukaiset<br />
lupametsästäjämäärät ovat niin pienet, että niillä<br />
ei vaaranneta riekkokantaa edes huonoina riekkovuosina.<br />
Metsähallitus voi pienentää suunniteltua<br />
lupien myyntimäärää harkintansa mukaan kesken<br />
kauden, jos syksyiset riistakolmiolaskennat sekä<br />
muut maastossa tehdyt havainnot sitä edellyttävät.<br />
On katsottu myös, että neuvotteluissa ei voida<br />
nostaa vuorokausikohtaisia lupamääriä kovin<br />
paljon sosiaalisen kantokyvyn mahdollisen ylittymisen<br />
vuoksi. Metsähallituksella on ollut käytössä<br />
niin sanottu lisäoptio, jolla se voi nostaa<br />
neuvotteluissa päätettyjä metsästysalueittaisia<br />
vuorokausikohtaisia metsästäjämääriä edellyttäen,<br />
että syksyn riistakolmiolaskentojen tulokset sekä<br />
muut maastossa tehdyt havainnot antavat siihen<br />
mahdollisuuden. Lisäoption suuruudesta sovitaan<br />
vuosittain sidosryhmäneuvotteluissa. Kaudella<br />
2001–2002 lisäoption suuruus oli enintään 20 %<br />
peruskiintiöstä.<br />
Sidosryhmäneuvotteluissa keskustellaan myös<br />
lupametsästyksen luontaiselinkeinoille mahdollisesti<br />
aiheuttamista ongelmista. Jos sidosryhmät<br />
katsovat, että lupametsästys on aiheuttanut ongelmia<br />
esimerkiksi ammattimaiselle ansapyynnille<br />
tai poronhoidolle, neuvotteluissa voidaan sopia<br />
ajallisista sekä/tai alueellisista lupametsästystä<br />
koskevista rajoituksista. Esimerkiksi metsästyskaudella<br />
2001–2002 metsästysalueille asetettiin<br />
paliskuntien vaatimuksista lupametsästystä koskevia<br />
rajoituksia, jotka koskivat lähinnä metsästyskoiran<br />
käyttöä.<br />
Lupamyyntitiedostojen perusteella tiedetään,<br />
että lupametsästyssesonki kestää Ylä-Lapissa<br />
keskimäärin kolme ensimmäistä metsästysviikkoa<br />
20.9. alkaen. Talvikaudelle 2005 saakka matkailuyrittäjien<br />
syksyllä myymät metsästysluvat<br />
kohdistuivat suurimmaksi osaksi näille kolmelle<br />
ensimmäiselle viikolle. Edellä mainitulle ajalle<br />
120<br />
annettiin matkailuyrittäjien myytäväksi enintään<br />
puolet Ylä-Lapin metsästysalueille myytävien<br />
metsästyslupien vuorokautisesta kokonaiskiintiöstä.<br />
Metsähallitus jakoi yrittäjille tarkoitetun<br />
kiintiön yrittäjäkohtaisesti siinä suhteessa kuin<br />
katsoi, että he voivat sen käytössään olevien resurssien<br />
puitteissa kyseisen aikajakson kuluessa<br />
järkevästi käyttää. Yrittäjäkohtaiseen lupamäärään<br />
vaikuttavia tekijöitä olivat muun muassa yrityksen<br />
käytössä oleva majoituskapasiteetti, palkattuna<br />
olevien työntekijöiden määrä sekä mahdollisuudet<br />
järjestää ohjattuja metsästyspaketteja. Yrittäjät<br />
saivat myydä käyttöönsä varatun lupamäärän<br />
silloin, kun näkivät sen tarpeelliseksi. Heidän lupamyyntiään<br />
ei rajoitettu asettamalla samanlaisia<br />
vuorokausikohtaisia maksimimääriä myytäville<br />
luville kuin <strong>Metsähallituksen</strong> omassa myynnissä<br />
oli.<br />
Talven (1.1.–31.3.) lupametsästyksen ohjauksesta<br />
päätetään samoissa sidosryhmäneuvotteluissa<br />
kuin syksynkin. Talvimetsästyksessä noudatetaan<br />
suurin piirtein samoja periaatteita kuin<br />
syksyllä. Ainoastaan aluekohtaiset vuorokautiset<br />
lupametsästäjämäärät ovat noin puolet pienempiä<br />
ja lupien myynti tapahtuu pääsääntöisesti matkailuyrittäjien<br />
kautta. Tällä pyritään tukemaan<br />
paikallista matkailuyritystoimintaa. Matkailuyrittäjät<br />
voivat myös paremmin valistaa ja ohjeistaa<br />
lupametsästäjiä ottamaan metsästyksessä huomioon<br />
porotalouden vaatimukset. Talviset riekonmetsästysluvat<br />
voidaan jättää myymättä, jos<br />
riekkokannan katsotaan kestävän vain paikallisten<br />
metsästyksen.<br />
10.5.4. Lupametsästyksen ohjauksessa<br />
vuonna 2005 tapahtuneita muutoksia<br />
Metsästyskauden 2004–2005 jälkeen lupamyyntiä<br />
muutettiin 1.1.2005 voimaan tulleen Metsähallituslain<br />
vuoksi siten, että Ylä-Lapin metsästyslupia<br />
myydään nykyisin ainoastaan kolmesta Ylä-Lapissa<br />
sijaitsevasta <strong>Metsähallituksen</strong> asiakaspalvelupisteestä.<br />
Voimaan tullut laki aiheutti muutoksia<br />
myös lupametsästäjämäärän mitoituksen suunnitteluun.<br />
Metsästyskauden 2005–2006 lupametsästäjämäärien<br />
mitoituksessa Metsähallitus lähti liikkeelle<br />
aikaisemmin käytössä olleen metsästysalueittaisen<br />
vuorokausikohtaisen lupametsästäjämäärän<br />
määrittämisen sijasta koko tulevaa metsästyskautta<br />
koskevan riistanhoitoyhdistyskohtaisen lupa-
metsästäjien maksimimäärän määrittämisestä.<br />
Siinä se käytti apuna edellisen metsästyskauden<br />
lupametsästäjämääriä, saalistilastoja sekä arvioita<br />
tulevan metsästyskauden riekkokannoista.<br />
Metsähallitus vei valmistelemansa esitykset<br />
perusteluineen riistanhoitoyhdistysten kokouksiin,<br />
joissa yhdistykset pystyivät ottamaan niihin<br />
kantaa ja tekemään muutosehdotuksia. Kokouksissa<br />
keskusteltiin myös pienriistaluvan sisältämän<br />
vuorokausikohtaisen riekkokiintiön suuruudesta<br />
sekä siitä, miten syksyn riistakolmiolaskentatulokset<br />
otetaan huomioon metsästyslupien myynnissä.<br />
Riistanhoitoyhdistysten kokouksissa hyväksytyt<br />
esitykset Metsähallitus vei edelleen toukokuussa<br />
käytäviin metsästysasioita käsitteleviin kuntakohtaisiin<br />
sidosryhmäneuvotteluihin. Neuvotteluissa<br />
syntyneet esitykset, jotka mukailivat riistanhoitoyhdistysten<br />
antamia esityksiä, toimitettiin puolestaan<br />
lopullista päätöksentekoa varten <strong>Metsähallituksen</strong><br />
erätalouspäällikön hyväksyttäväksi.<br />
Matkailuyrittäjien lupamyynnin jäätyä pois<br />
Metsähallitus muutti omaa lupamyyntikäytäntöään<br />
joustavuuden säilymiseksi. Aikaisempi tiukka<br />
metsästysaluekohtainen vuorokausikiintiö muuttui<br />
siten, että nyt metsästysaluekohtainen syksyllä<br />
myytävä lupamäärä jaettiin kolmeen eri jaksoon,<br />
joista ensimmäinen jakso oli 20.9.–30.9., toinen<br />
1.10.–14.10. ja kolmas 15.10.–31.12. Kunkin<br />
jakson sisältämät luvat myytiin jakson aikavälin<br />
rajoissa joustavasti ilman vuorokausikohtaisia<br />
maksimikiintiöitä.<br />
Metsähallitus painotti syksyn 2005 metsästyslupien<br />
myyntiä siten, että ensimmäisen jakson<br />
aikana myytiin 50 %, toisen jakson aikana<br />
30 % ja kolmannen jakson aikana 20 % kunkin<br />
metsästysalueen syksyluvista. Tällaista painotusta<br />
perusteltiin ekologisella kestävyydellä eli metsästyspaine<br />
haluttiin painottaa alkukauteen, jolloin<br />
poikasten suhteellinen osuus koko populaatiosta<br />
on suurimmillaan.<br />
10.6 Metsästyskyselyn tuloksia<br />
Paistunturin erämaa-alueelta<br />
10.6.1 Kysymysten ja vastausten valinta<br />
Tässä luvussa olevien tilastollisten analyysien aineistona<br />
on käytetty metsästyskautta 2001–2002<br />
koskevan ylälappilaisille metsästäjille ja Ylä-Lapissa<br />
metsällä käyneille lupametsästäjille tehdyn<br />
metsästäjäkyselyn (Gröndahl 2004) osa-aineistoa.<br />
Aineisto sisälää sellaisten henkilöiden vastaukset,<br />
jotka ovat kyselyssä ilmoittaneet käyttäneensä riekonmetsästykseen<br />
Paistunturin erämaa-alueetta.<br />
Tuloksia tarkasteltaessa on hyvä muistaa, että erämaa-alueella<br />
metsästäneet henkilöt ovat voineet<br />
käydä metsällä myös muualla, mikä saattaa näkyä<br />
joissakin tuloksissa.<br />
Tämän selvityksen yhteydessä ei ole käsitelty<br />
kaikkia kyselylomakkeiden sisältämiä kysymyksiä.<br />
Tarkastelun kohteeksi on valittu sellaiset muuttujat,<br />
jotka antavat yleiskuvan Paistunturin erämaaalueen<br />
metsästäjistä ja metsästyksestä.<br />
10.6.2 Metsästäjien taustatiedot<br />
Hieman vajaa 260 paikallista metsästäjää metsästi<br />
riekkoa Paistunturin erämaa-alueella metsästyskaudella<br />
2001–2002. Se on noin 27 % kaikista<br />
Inarin ja Utsjoen kuntien alueilla riekkoa metsästäneistä<br />
paikallisista. Tämän lisäksi Paistunturin<br />
erämaa-alueella liikuskeli riekkojen perässä noin<br />
530 lupametsästäjää, joka on puolestaan noin<br />
33 % kaikista Inarissa ja Utsjoella metsästäneistä<br />
lupametsästäjistä. Paikallisista noin 8 % ilmoitti<br />
olevansa ansiometsästäjiä.<br />
Paistunturin alueella metsästäneet lupametsästäjät<br />
ja paikalliset metsästäjät ovat ikäjakaumaltaan<br />
varsin homogeeninen ryhmä. Lupametsästäjien<br />
ikäjakauma näyttäisi keskittyvän 30–49-vuotiaisiin<br />
eli he ovat valtaosaltaan parhaassa työiässä olevia<br />
henkilöitä, kun taas paikallisista metsästäjistä<br />
hieman vajaa puolet kuuluu 40–59-vuotiaisiin.<br />
Paikallisten metsästäjien ikäjakaumassa kaikki<br />
121
ikäluokat ovat edustettuina hieman tasaisemmin<br />
kuin lupametsästäjien vastaavassa jakaumassa.<br />
Paikallisten ikäjakauma painottuu myös jonkin<br />
verran enemmän vanhempiin ikäluokkiin kuin<br />
lupametsästäjien. Havaitut erot eivät ole kuitenkaan<br />
tilastollisesti merkitseviä.<br />
Lupametsästäjät ja ylälappilaiset metsästäjät<br />
poikkeavat sosioekonomisen asemansa suhteen<br />
jonkin verran toisistaan. Suurinta lupametsästäjien<br />
ammattiryhmää edustavat työntekijät, kun taas<br />
ylälappilaisten metsästäjien suurin ryhmä ovat<br />
toimihenkilöt/virkamiehet. Toiseksi suurimmat<br />
lupametsästäjien ammattiryhmät ovat tasavahvoina<br />
toimihenkilöt/virkamiehet sekä johtavassa/<br />
esimies asemassa olevat henkilöt ja paikallisilla<br />
metsästäjillä työntekijät ja eläkeläiset. Paikallisten<br />
metsästäjien suuri eläkeläisten määrä näkyy myös<br />
metsästäjien ikäjakaumaa tarkasteltaessa. Myös<br />
yrittäjät, poromiehet, luontaiselinkeinon harjoittajat<br />
ja opiskelijat ovat vahvemmin edustettuina<br />
paikallisissa kuin lupametsästäjissä. Työttömien<br />
osuus on molemmissa metsästäjäryhmissä yllättävän<br />
pieni. Tilastolliset testit osoittavat havaittujen<br />
erojen olevan tilastollisesti merkitseviä.<br />
Suurin osa Paistunturin erämaa-alueen metsästäjistä<br />
on miehiä. Naisten osuus on lupametsästäjissä<br />
4,5 % ja paikallisissa metsästäjissä 7,5 %.<br />
Metsästäjien sukupuolijakaumissa havaitut erot<br />
eivät ole tilastollisesti merkitseviä.<br />
Paikallisista metsästäjistä puolet ja lupametsästäjistä<br />
vain noin yhdeksän prosenttia metsästi<br />
yksin. Valtaosa lupametsästäjistä kävi metsällä<br />
ystävien tai sukulaisten kanssa, jotka paikallisilla<br />
metsästäjillä olivat toiseksi suosituinta seuraa,<br />
tosin puolta pienemmällä suhteellisella osuudella.<br />
Noin viidennes kaikista metsästäjistä metsästi perheen<br />
jäsenten kanssa. Yritysvieraiden suhteellinen<br />
osuus oli paikallisilla noin puolta suurempi kuin<br />
lupametsästäjillä. Samansuuruinen ja suuntainen<br />
ero näkyy myös tarkasteltaessa yrittäjien suhteellisia<br />
osuuksia metsästäjien ammattijakaumassa.<br />
Työtovereiden osuudet jäivät selvästi alle kymmenen<br />
prosentin, paikallisilla pyöreään nollaan.<br />
Paikalliset mainitsivat metsästysseuranaan myös<br />
hirviporukan ja asiakkaat. Lupametsästäjien seurana<br />
olivat koulu- ja opiskelukaverit, metsästysseuran<br />
jäsenet, paikalliset metsästysoppaat sekä<br />
paikalliset ihmiset.<br />
122<br />
10.6.3 Käytetyt metsästystavat<br />
Paistunturin erämaa-alueen ja Kevon luonnonpuiston<br />
paikkakuntalaisista riekonmetsästäjistä<br />
valtaosa käytti metsästykseen vain asetta. Pelkästään<br />
ansalla pyytäviä oli noin kahdeksan prosenttia.<br />
Noin joka kolmas metsästi molemmilla metsästystavoilla.<br />
Riekonmetsästykseen käytetyistä<br />
asetyypeistä haulikko oli ylivoimaisesti suosituin.<br />
Myös pienoiskivääriä käytettiin metsästykseen,<br />
mutta vain yhdessä haulikon kanssa. Noin 14 %<br />
paikallisista ilmoitti käyttäneensä riekonmetsästykseen<br />
molempia asetyyppejä. Mainittakoon<br />
myös tässä, että Kevon luonnonpuistossa on<br />
sallittu ainoastaan riekon ansapyynti.<br />
Paikallisista metsästäjistä noin 38 % käytti<br />
riekonmetsästyksessä apuna kanakoiraa vastaavan<br />
osuuden ollessa lupametsästäjillä hieman yli<br />
80 %. Ero on tilastollisesi erittäin merkitsevä.<br />
10.6.4 Metsästetyt riistalajit<br />
Paikallisista Paistunturin erämaa-alueella metsällä<br />
käyneistä riekkoa metsästäneistä henkilöistä hieman<br />
vajaa puolet metsästi riekon lisäksi myös hirviä.<br />
Noin 30 % oli kiinnostunut myös vesilinnuista<br />
ja pienpedoista. Seuraaviksi kiinnostavimmat<br />
saalislajit olivat metso ja jänikset. Metsästettyjä<br />
riistalajeja tarkasteltaessa on huomioitava se, että<br />
metsästäjä on riekkoa lukuun ottamatta voinut<br />
metsästää niitä myös muualla Inarin ja Utsjoen<br />
kuntien alueella kuin Paistunturin erämaassa.<br />
Etenkin metson osalla tämä on varsin todennäköistä,<br />
sillä Utsjoen kunnan alueella metso oli kokonaan<br />
rauhoitettu ja Paistunturin erämaa-alueen<br />
Inarin kunnan puoleiset osat eivät ole kovin hyviä<br />
metsoalueita, joskaan sen tapaaminen ja saaliiksi<br />
saaminen ei kuitenkaan ole mahdotonta.<br />
Noin kolme prosenttia paikallisista metsästäjistä<br />
ilmoitti metsästäneensä myös jotain muuta<br />
riistalajia, joka kaikissa tapauksissa oli karhu.<br />
<strong>Metsähallituksen</strong> saalistiedustelun mukaan<br />
metsästyskaudella 2001–2002 vain noin yksi<br />
prosentti kanalintuluvan Ylä-Lappiin ostaneista<br />
lupametsästäjistä sai saaliiksi pienpetoja.
10.6.5 Lupametsästäjien majoittuminen<br />
Paistunturin erämaa-alueella metsästyskaudella<br />
2001–2002 käyneistä lupametsästäjistä noin kaksi<br />
kolmasosaa majoittui matkailuyrittäjältä vuokraamassaan<br />
mökissä. Vajaa viidennes turvautui ystävän<br />
tai sukulaisen vieraanvaraisuuteen ja noin<br />
kuusi prosenttia käytti hyväkseen Villin Pohjolan<br />
palveluja. Noin kolme prosenttia lupametsästäjistä<br />
ilmoitti yöpyneensä <strong>Metsähallituksen</strong> autio- tai<br />
varaustuvassa, matkailuautossa tai asuntovaunussa.<br />
Joka neljäs lupametsästäjistä ilmoitti majoittuneensa<br />
jotenkin muuten kuin edellä luetellulla<br />
tavalla. Näistä metsästäjistä hieman vajaa kolmannes<br />
majoittui omassa mökissään tai luonnonhelmassa<br />
joko teltassa, laavussa, kodassa tai<br />
kammissa. Myös jonkun suuremman yhteisön tai<br />
porukan mökeissä majoittuneita oli melko paljon.<br />
Lisäksi oli hyödynnetty jonkin verran yksityisten<br />
paikallisten kämppiä sekä hotelleja. Noin kolme<br />
neljäsosaa lupametsästäjistä käytti joko pelkästään<br />
tai ilmaisen majoituksen lisänä maksullista<br />
majoitusta. Yksi metsästäjä on voinut majoittua<br />
useammalla eri tavalla.<br />
Liikunta<br />
Arjesta irtautuminen<br />
Rentoutuminen<br />
Luonnon tarkkailu<br />
Luontoretkeily<br />
Yhdessäolo<br />
Koiraharrastus<br />
Saalis<br />
Jännitys<br />
Taloudelliset tekijät<br />
Kuva 12. Paikkakuntalaisten metsästysmotiivit Paistunturin alueella.<br />
10.6.6 Metsästysmotiivit<br />
Paikallisista metsästäjistä noin 95 %:lle liikunta<br />
ja arjesta irtautuminen olivat tärkeitä metsästysmotiiveita.<br />
Seuraavaksi tärkeimpiä motiiveja olivat<br />
rentoutuminen ja luontoon itseensä liittyvät<br />
tekijät. Yhdessäolon koki tärkeäksi noin puolet<br />
paikallisista metsästäjistä, kun taas hieman alle<br />
puolelle jännitys, saalis ja koiraharrastus olivat<br />
tärkeitä. Vähiten merkittäväksi he kokivat metsästyksestä<br />
saatavan taloudellisen hyödyn, sillä vain<br />
noin viidennes piti sitä tärkeänä (kuva 12).<br />
Lupametsästäjistä 99 %:lle tärkeitä metsästysmotiiveja<br />
olivat arjesta irtautuminen ja rentoutuminen.<br />
Seuraavaksi tärkeimmäksi he mielsivät<br />
luonnontarkkailun. Tämän jälkeen tulivat liikunta,<br />
yhdessäolo ja luontoretkeily noin 90 %:n osuudella.<br />
Koiraharrastuksen koki tärkeäksi noin<br />
80 % lupametsästäjistä ja metsästyksen tuoman<br />
jännityksen noin puolet. Vähiten tärkeimmäksi<br />
miellettiin saalis, joka oli merkityksellistä hieman<br />
vajaalle kolmannekselle (kuva 13).<br />
0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %<br />
% metsästäjistä<br />
hyvin tärkeä<br />
melko tärkeä<br />
ei tärkeä<br />
ei osaa sanoa<br />
123
Arjesta irtautuminen<br />
Rentoutuminen<br />
Luonnon tarkkailu<br />
Liikunta<br />
Yhdessäolo<br />
Luontoretkeily<br />
Koiraharrastus<br />
Jännitys<br />
Saalis<br />
10.6.7 Metsästysalueen valintakriteerit<br />
Paikallisille metsästäjille tärkein metsästysalueen<br />
valintakriteeri Paistunturin erämaa-alueella metsästyskaudella<br />
2001–2002 oli luonnonrauha. Seuraavaksi<br />
tärkeimpiä kriteereitä olivat riekkokanta,<br />
erämaisuus ja luonnon koskemattomuus. Noin<br />
60 %:lle paikallisista metsästäjistä maisemalla ja<br />
noin puolelle metsästysalueen saavutettavuudella<br />
oli merkitystä. Vähiten vaikutusta oli tuttavilla,<br />
loma-asunnolla ja alueella saatavilla palveluilla.<br />
Myös useimmat lupametsästäjät hakivat Paistunturin<br />
erämaa-alueelta luonnon rauhaa. Lisäksi<br />
valtaosa lupametsästäjistä piti tärkeänä vahvoja<br />
riekkokantoja, erämaisuutta, metsästysalueen maisemia,<br />
luonnon koskemattomuutta ja kanakoiran<br />
käyttömahdollisuutta. Noin 60 %:lle lupametsästäjistä<br />
alueen saavutettavuus ja paikalliset tuttavat<br />
olivat merkittäviä tekijöitä, kun taas kaikkein vähiten<br />
merkitystä oli metsästysalueelta saatavilla<br />
palveluilla ja lähellä olevalla loma-asunnolla.<br />
Paikallisista metsästäjistä noin 14 % oli sitä<br />
mieltä, että jokin heidän tärkeänä pitämänsä<br />
metsästysalueen valintakriteeri ei täyttynyt. Suurimmat<br />
pettymyksiä aiheuttavat tekijät olivat<br />
metsästysalueen alhainen riekkokanta ja liiallinen<br />
metsästäjämäärä. Palautetta tuli myös häiritsevästä<br />
paukuttelusta, kasvaneesta maastoliikenteestä<br />
ja <strong>Metsähallituksen</strong> liian vähäisestä vuokramökkien<br />
määrästä sekä alueen huonosta saavutettavuudesta.<br />
124<br />
0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %<br />
% metsästäjistä<br />
Kuva 13. Ulkopaikkakuntalaisten metsästysmotiivit Paistunturin alueella.<br />
hyvin tärkeä<br />
melko tärkeä<br />
ei tärkeä<br />
ei osaa sanoa<br />
Lupametsästäjistä noin 10 % oli sitä mieltä,<br />
että jokin heidän tärkeänä pitämänsä metsästysalueen<br />
valintakriteeri ei täyttynyt. Reilusti eniten<br />
tyytymättömyyttä herätti metsästysalueen heikko<br />
riekkokanta. Seuraavaksi eniten lupametsästäjille<br />
aiheuttivat pettymyksiä koirien käyttörajoitukset,<br />
vaikutelma luonnon koskemattomuuden puutteesta,<br />
liian suuri ja alueiden huonosta saavutettavuudesta<br />
johtuva liikaa keskittynyt metsästäjämäärä<br />
sekä vaikeat luonnonolot (lumiolot).<br />
Tunteen luonnon koskemattomuuden puutteesta<br />
aiheuttivat maastosta löytyneet roskat, maastoliikenteen<br />
kauaksi teistä jättämät jäljet ja sotaharjoituksen<br />
jättämät jäljet.<br />
10.6.8 Metsästyksen häiriötekijöitä<br />
Paikallisten metsästäjien metsästystä häiritsi metsästyskaudella<br />
2001–2002 eniten metsästäjämäärä.<br />
Sen koki vähintäänkin melko häiritseväksi noin<br />
neljännes Paistunturin erämaa-alueella riekkoa<br />
metsästäneistä paikallisista metsästäjistä. Lupametsästäjistä<br />
metsästäjämäärä häiritsi vain noin<br />
neljää prosenttia.<br />
Metsästäjien käyttäytymisestä valitti puolestaan<br />
noin 16 % paikallisista metsästäjistä ja hieman vajaa<br />
neljä prosenttia lupametsästäjistä. Metsästäjiä<br />
oli häirinnyt muun muassa moottorikäyttöisten<br />
ajoneuvojen käyttö metsästyksen apuna ja luvan<br />
vastainen toiminta.
Metsästäjiltä kysyttiin mielipidettä myös metsästyksen<br />
äänien häiritsevyydestä. Paikallisista<br />
metsästäjistä hieman reilu kymmenen prosenttia<br />
piti metsästysääniä häiritsevinä. Lupametsästäjistä<br />
vain hieman vajaa prosentti oli kokenut metsästyksen<br />
äänet ongelmallisiksi. Nämä äänet olivat<br />
luonnollisestikin haulikon laukauksia.<br />
Lupametsästäjien keskuudessa kaikkein eniten<br />
metsästyksen tunnelmaa pilaavaksi häiriötekijäksi<br />
koettiin paikallisten suhtautuminen lupametsästäjiin.<br />
Lupametsästäjistä noin 15 % koki sen epämiellyttäväksi.<br />
Paikallisista noin 18 % oli pettynyt<br />
paikallisten ihmisten käytökseen lupametsästäjiä<br />
kohtaan. Eniten metsästäjiä oli ärsyttänyt poromiesten<br />
vihamielinen asennoituminen ja käyttäytyminen<br />
lupametsästäjiä ja kanakoirametsästystä<br />
kohtaan sekä yleinen paikallisten kateus.<br />
Noin 15 % paikallisista metsästäjistä oli kokenut<br />
lupametsästäjien käytöksen paikallisia kohtaan<br />
ärsyttäväksi. Lupametsästäjistä puolestaan<br />
vain hieman vajaa prosentti oli kokenut sen epämiellyttäväksi.<br />
Metsästäjiä oli ärsyttänyt se, että<br />
osa lupametsästäjistä tulee Ylä-Lappiin paikallisia<br />
ihmisiä väheksyvällä asenteella.<br />
Muita paikallisten metsästäjien ilmoittamia<br />
häiriöitä aiheuttavia tekijöitä olivat heinäkasat<br />
järvien jäillä, kanakoirametsästäjien sokea usko<br />
koiriensa porovapauteen ja yleensäkin koirametsästys.<br />
Paikallisia ärsytti myös kevätmetsästys,<br />
lupametsästäjien kulkeminen samoilla alueilla<br />
hirvenmetsästäjien kanssa, pienpetojen määrä,<br />
<strong>Metsähallituksen</strong> harjoittama liian väljä metsästyslupien<br />
myyntipolitiikka, koneiden käyttö metsästyksessä,<br />
kanakoirametsästäjien maastoon<br />
jättämät haavakot ja lupametsästäjien luvan vastainen<br />
toiminta.<br />
Lupametsästäjien mainitsemia muita metsästystä<br />
hankaloittavia ja häiritseviä tekijöitä olivat<br />
paikallisten ihmisten asenteet ja käytös, metsästyslupajärjestelyt<br />
(lupien saannin hankaluus, kiintiöt,<br />
jatkuvasti muuttuvat lupajärjestelyt, <strong>Metsähallituksen</strong><br />
vainoharhaisuus), tien katkaisu (Porttikaltion<br />
tie), porotalouden toiminta (maasto pahasti<br />
kulunut ja paikoitellen roskaantunut), maastoliikenne<br />
ja sen aiheuttamat jäljet, metsätalouden toiminta,<br />
tieltä metsästys sekä heikko riekkokanta.<br />
10.6.9 Mielipiteitä Paistunturin<br />
rajoituksesta<br />
Kysyttäessä mitä mieltä metsästäjät ovat siitä, että<br />
lupametsästäjät saavat metsästää osalla Paistunturin<br />
aluetta vain paliskunnan suostumuksella ja<br />
paikkakuntalaisen opastuksella, paikallisten ja lupametsästäjien<br />
asennoitumisessa havaittiin eroja,<br />
jotka ovat myös tilastollisesti merkitseviä. Paikalliset<br />
metsästäjät pitivät rajoitusta tarpeellisempana<br />
kuin lupametsästäjät. Kysymykseen kantaa ottamattomien<br />
osuudet olivat varsin suuret etenkin<br />
paikallisten metsästäjien joukossa (taulukko 8).<br />
Paikalliset metsästäjät kokivat Paistunturin<br />
rajoituksen hyväksi, koska sen avulla voidaan<br />
välttyä lupametsästyksen porotaloudelle aiheuttamilta<br />
haitoilta. Paikalliset ihmiset tuntevat oman<br />
alueensa käytön ja olosuhteet parhaiten ja voivat<br />
siten opastaa lupametsästäjät sopiville alueille.<br />
Paistunturin käytäntöön oltiin tyytyväisiä myös<br />
siksi, että paikalliset ovat saaneet siinä äänensä<br />
kuuluviin.<br />
Oppaan käyttämistä pidettiin hyvänä, koska se<br />
lisää paikallisten työllisyyttä ja matkailuyrittäjien<br />
tuloja. Oppaan tarpeellisuutta perusteltiin myös<br />
sillä, että hän voi toimia myös metsästyksen valvojana<br />
ja estää sillä tavalla metsästyksen villiintymistä.<br />
Paikalliset metsästäjät ehdottivat myös lupametsästyksen<br />
kokonaiskieltoa ja, että kanakoirilla<br />
metsästävillä lupametsästäjillä pitäisi aina olla paliskunnan<br />
lupa metsästämiseen.<br />
Taulukko 8. Paistunturin erämaa-alueella metsästävien mielipiteet Paistunturin rajoituksesta.<br />
Paikkakuntalainen<br />
metsästäjä<br />
Lupametsästäjä<br />
Yhteensä<br />
Hyvä Huono Ei ota kantaa/<br />
ei osaa sanoa<br />
Yhteensä<br />
Vastauksia (kappaletta) 21 8 11 40<br />
Suhteellinen osuus 52,5 % 20 % 27,5 % 100 %<br />
Vastauksia (kappaletta) 47 95 35 177<br />
Suhteellinen osuus 26,6 % 53,7 % 19,8 % 100 %<br />
Vastauksia (kappaletta) 68 103 46 217<br />
Suhteellinen osuus 31,3 % 47,5 % 21,2 % 100 %<br />
125
Lupametsästäjät katsoivat, että eri tahojen<br />
kanssa tehtävä yhteistyö kantaa hedelmää varsinkin,<br />
jos asetetut rajoitukset pystytään perustelemaan<br />
hyvin. Yhteistyön katsottiin olevan<br />
rajoituksia parempi muoto metsästyksen kehittämiseen.<br />
Rajoitusalueesta ei kaikkien lupametsästäjien<br />
mielestä ole haittaa, koska se on niin pieni, ettei se<br />
estä metsästäjiä kulkemasta omia polkujaan. Toiset<br />
taas kokevat, että määrittämällä Paistunturin<br />
rajoitusalue paliskunnille on annettu liikaa valtaa<br />
päätettäessä valtion maiden riekon metsästysasioista.<br />
Metsästäjien mielestä paliskunnilla ei voi<br />
olla riittävästi tietotaitoa metsästysasioiden hoidossa.<br />
Paliskunnat eivät myöskään omista valtion<br />
maita, vaan maiden isäntänä pitäisi toimia <strong>Metsähallituksen</strong>.<br />
Rajoituksen tarpeettomuutta perusteltiin<br />
myös sillä, että paliskuntien antamien tiedotusten<br />
avulla metsästäjät voivat kiertää porotokat<br />
sekä alueet, joissa tehdään poronhoitotöitä. Osa<br />
niistä lupametsästäjistä, jotka eivät hyväksyneet<br />
Paistunturissa olevia rajoituksia, pitivät niitä perusteettomina<br />
paikallisten, eritoten poromiesten,<br />
kateuden ja määräämishalun ilmentymänä sekä<br />
yksinkertaisesti haluna hankaloittaa lupametsästystä.<br />
Osa lupametsästäjistä oli sitä mieltä, että jos<br />
rajoitus aiheutuu kanakoirista, se on tarpeeton,<br />
koska kanakoirat ovat ohjaajansa hallinnassa eivätkä<br />
täten aiheuta poroille sen enempää vaaraa<br />
kuin paikallistenkaan koirat. Asia voitaisiin hoitaa<br />
myös järjestämällä porovapaustesti. Joidenkin<br />
mielestä koirattomien metsästäjien pitäisi pystyä<br />
liikkumaan vapaasti.<br />
Lupametsästäjien mielestä opas on hyväksi<br />
kokemattomalle kulkijalle. Kokeneille lupametsästäjille<br />
opasta ei pidetty tarpeellisena ja oppaan<br />
läsnäolon kerrottiin tuntuvan metsästysvapauden<br />
riistolta. Opasta ei haluttu mukaan myöskään sen<br />
vuoksi, että moni lupametsästäjä haluaa kulkea<br />
metsästysreissuillaan omien kavereidensa kanssa<br />
tai yksin eikä suinkaan ventovieraan seurassa.<br />
Muutamia mainintoja tuli myös siitä, että opasta<br />
ei haluta, koska aikaisempien kokemusten mukaan<br />
paikallisten oppaiden ammattitaito ei ole<br />
ollut kovinkaan kaksinen. Vaatimusta oppaasta<br />
pidettiin myös rahastuskeinona ja sen epäiltiin<br />
aiheuttavan metsästäjien eriarvoista kohtelua,<br />
jonka vuoksi metsästyksestä voi tulla vain rikkaiden<br />
harrastus.<br />
126<br />
Osa lupametsästäjistä koki paikallisen oppaan<br />
hyväksi, jos se ei lisää kustannuksia ja sen käyttäminen<br />
on vapaaehtoista. Paikallisten oppaiden<br />
mukanaoloa pidettiin hyvänä myös siksi, että sillä<br />
tavalla heille voidaan tehdä tutuksi kanakoirien<br />
toimintaa ja vähentää niihin kohdistuvia epäluuloja.<br />
Sekä paikallisilta että lupametsästäjiltä tuli<br />
vaatimuksia riekon talvimetsästyksen kieltämisestä<br />
kokonaan. Jotkut lupametsästäjät tosin<br />
mainitsivat, että kiellolle ei ole perusteita, koska<br />
lupametsästys ei aiheuta talvella häiriöitä pienistä<br />
metsästäjämääristä ja liikkumista rajoittavasta<br />
pehmeästä lumesta johtuen.<br />
10.6.10 Saalismäärät ja käytetyt<br />
metsästyspäivät<br />
Metsästyskaudella 2001–2002 Paistunturin erämaa-alueella<br />
kävi riekkometsällä 532 ulkopaikkakuntalaista<br />
metsästäjää. Heistä 181 metsästi<br />
erämaa-alueen Inarin kunnan puoleisella osalla<br />
ja 351 Utsjoen kunnan puolella. Paistunturin erämaa-alueella<br />
käyneiden lupametsästäjien mediaanisaalis<br />
oli neljä riekkoa metsästäjää kohti. Myös<br />
riekonmetsästykseen käytettyjen päivien määrä oli<br />
neljä/metsästäjä.<br />
Metsästyskaudella 2001–2002 Paistunturin<br />
erämaa-alueella metsästi riekkoja 258 paikallista<br />
metsästäjää. Heistä 132 metsästi erämaa-alueen<br />
Inarin kunnan puoleisella osalla ja 123 Utsjoen<br />
kunnan puolella. Kaikki Inarin kunnan alueella<br />
metsästäneet ilmoittivat olevansa virkistysmetsästäjiä.<br />
Sen sijaan Utsjoella metsästäneistä noin<br />
16 % ilmoitti pyytävänsä riekkoa ansiokseen. Metsästyskaudella<br />
2001–2002 Paistunturin erämaaalueen<br />
Utsjoen kunnan puoleisella osalla riekkoja<br />
metsästi siis 104 virkistys- ja 19 ansiometsästäjää.<br />
Paistunturin erämaa-alueella metsästäneiden virkistysmetsästäjien<br />
mediaanisaalis oli kymmenen<br />
riekkoa metsästäjää kohti ja ansiometsästäjien<br />
173,5. Paikallisten metsästäjien Paistunturin erämaa-alueella<br />
riekonmetsästykseen käyttämien<br />
metsästyspäivien määriä ei voida selvittää, sillä<br />
metsästäjille lähetetyn kyselyn aineistosta saadaan<br />
selville vain metsästäjän metsästyskaudella riekonmetsästykseen<br />
käyttämien kaikkien alueiden<br />
kokonaismetsästyspäivien määrä.
10.7 Hirven ja suurpetojen pyynti<br />
Inarin riistanhoitoyhdistyksen alue on jaettu<br />
viiteen hirvenpyyntialueeseen, joiden koot ovat<br />
211 700–403 200 hehtaaria. Utsjoen riistanhoitoyhdistyksellä<br />
on yksi hirvenmetsästysalue, jonka<br />
koko on 430 000 hehtaaria. Kevon luonnonpuisto<br />
ei sisälly Utsjoen hirvenmetsästysalueeseen, koska<br />
hirvenmetsästys on kielletty siellä.<br />
Vuonna 2004 Utsjoen riistanhoitoyhdistyksen<br />
alueelta kaadettiin 60 aikuista hirveä ja yksi vasa<br />
(kaatoprosentti 88). Niistä hieman reilu 20 kappaletta<br />
ammuttiin Paistunturin erämaa-alueelta<br />
tai sen läheisyydestä (V. Porsanger, henk.koht.<br />
tiedonanto 24.6.2005). Inarin riistanhoitoyhdistyksen<br />
alueelta kaadettiin edellä mainittuna vuotena<br />
puolestaan 126 aikuista hirveä ja yhdeksän<br />
vasaa (kaatoprosentti aikuisilla 91 ja vasoilla 75)<br />
(Vikeväkorva 2005). Viisi aikuista ja yksi vasa<br />
saatiin Paistunturin erämaa-alueelta tai sen läheisyydestä<br />
(P. Vikeväkorva, henk.koht. tiedonanto<br />
20.11. 2005).<br />
Inarin ja Utsjoen riistanhoitoyhdistysten alueella<br />
tapahtuvassa karhun metsästyksessä on<br />
noudatettava maa- ja metsätalousministeriön<br />
itäiselle poronhoitoalueelle määräämää kiintiötä<br />
(MetsästysA 5§). Metsästyskaudella 2004–2005<br />
edellä mainittu kiintiö oli 20 karhua, joista saatiin<br />
saaliiksi 19. Kaadetuista karhuista yksi ammuttiin<br />
Inarin ja yksi Utsjoen riistanhoitoyhdistyksen<br />
alueelle. Utsjoelta kaadettu karhu ammuttin Paistunturin<br />
erämaa-alueen liepeille (L. Haapamäki,<br />
henk.koht. tiedonanto 19.9.2005).<br />
Maa- ja metsätalousministeriö myönsi Lapin<br />
riistanhoitopiirin alueelle metsästyskaudelle<br />
2004–2005 kolmen ilveksen ja kahden suden<br />
pyyntiin oikeuttavat pyyntilupakiintiöt. Lapin<br />
riistanhoitopiiri puolestaan myönsi alueelleen<br />
kyseisenä metsästyskautena pyyntiluvat kahdelle<br />
ilvekselle ja kahdelle sudelle. Toinen suden pyyntiluvista<br />
myönnettiin Inarin riistanhoitoyhdistyksen<br />
alueelle. Edellä mainitut susien ja ilveksien<br />
pyynnit päättyivät tuloksettomina. Kolmas maa-<br />
ja metsätalousministeriön ilveksen pyyntilupa<br />
käytettiin ilveksen pyyntiin siten, että se johti<br />
poliisitutkintaan (L. Haapamäki, henk.koht. tiedonanto<br />
24.10.2005).<br />
10.8 Yhteenvetoa ja pohdintaa<br />
Metsästyskaudella 2001–2002 Paistunturin erämaa-alueella<br />
riekkoa metsästäneet paikalliset<br />
metsästäjät ja lupametsästäjät olivat sukupuoli- ja<br />
ikäjakaumaltaan toisiinsa verrattuina varsin homogeenisia<br />
ryhmiä. Ammattijakauman suhteen<br />
ryhmät poikkeavat toisistaan siten, että lupametsästäjät<br />
ovat jonkin verran paremmin koulutettuja<br />
ja heillä voi siten olla myös paremmat tulot kuin<br />
paikallisilla metsästäjillä. Erot eivät kuitenkaan ole<br />
yhtä huomattavia kuin koko Ylä-Lapin aineistoa<br />
tarkasteltaessa.<br />
Metsästäjäryhmien metsästysseurueita tarkastellessa<br />
voisi varovaisesti arvioiden tulla siihen<br />
johtopäätökseen, että paikalliset riekonmetsästäjät<br />
arvostavat omaa rauhaa enemmän kuin lupametsästäjät.<br />
Metsästysseurueita ja ammattijakaumia<br />
tarkastellessa voi tulla myös siihen johtopäätökseen,<br />
että Paistunturin erämaa-alueella riekkoa<br />
metsästäneistä paikallisista metsästäjistä suurempi<br />
osa kuin ylälappilaisista metsästäjistä keskimäärin<br />
saa ainakin osan elannostaan metsästysmatkailun<br />
tuomista tuloista. Paikalliset yrittäjät ovat myös<br />
onnistuneet majoituspalvelujen markkinoinnissa<br />
varsin hyvin, sillä noin 65 % Paistunturin erämaaalueella<br />
vierailleista lupametsästäjistä käytti ainakin<br />
jossain metsästysreissunsa vaiheessa jonkun<br />
paikallisen matkailuyrityksen majoituspalveluja.<br />
Tähän on voinut myötävaikuttaa <strong>Metsähallituksen</strong><br />
luvanmyyntipolitiikka, jonka periaatteena oli antaa<br />
noin puolet ensimmäisten metsästysviikkojen<br />
sekä kaikki talvimetsästysluvat matkailuyritysten<br />
myytäviksi.<br />
Paistunturin erämaa-alueella metsästäneet paikalliset<br />
riekonmetsästäjät ja lupametsästäjät ovat<br />
metsästysmotiiveiltaan melko lähellä toisiaan.<br />
Selvin ero metsästäjäryhmien välillä on se, että<br />
lupametsästäjät pitävät suurinta osaa motiiveista<br />
suhteellisesti ottaen tärkeämpinä kuin paikalliset.<br />
Ainoat poikkeukset tekevät saalis ja liikunta.<br />
Noin puolta suurempi osa paikallisista pitää saalista<br />
tärkeämpänä kuin lupametsästäjät. Liikuntaa<br />
tärkeänä pitävien suhteellisessa osuudessa ei ole<br />
kuin muutaman prosenttiyksikön ero paikallisten<br />
hyväksi, mutta paikallisten keskuudessa liikunta<br />
on motiiveista tärkein lupametsästäjillä sen ollessa<br />
neljännellä sijalla. Jännitystä pidetään molemmissa<br />
ryhmissä yhtä monen mielestä tärkeänä.<br />
127
Motiiveja tarkasteltaessa voidaan tulla samaan<br />
johtopäätökseen kuin metsästysseurueita tutkittaessa;<br />
lupametsästäjät ovat ainakin Paistunturin<br />
erämaa-alueella metsästäessään sosiaalisempia<br />
kuin paikalliset metsästäjät, sillä yhdessäolo on<br />
lupametsästäjille melko paljon tärkeämpi motiivi<br />
kuin paikallisille. Myös koiraharrastus on lupametsästäjille<br />
tärkeämpää kuin paikallisille. Tosin<br />
paikallisista metsästäjistä suurempi osa kuin mitä<br />
on kanakoiran käyttäjiä ilmoittaa koiraharrastuksen<br />
olevan tärkeä motiivi. Tämä johtuu todennäköisesti<br />
siitä, että osalle paikallisista metsästäjistä<br />
esimerkiksi haukkuvan lintukoiran tai hirvikoiran<br />
kouluttaminen ja käyttö ovat tärkeä osa metson<br />
ja/tai hirven metsästystä.<br />
Metsästyksestä saatavan taloudellisen hyödyn<br />
vähäinen merkitys paikallisille riekonmetsästäjille<br />
on varsin ymmärrettävää, sillä ansiokseen metsästäviä<br />
henkilöitä on metsästäjämäärään nähden<br />
vähän. Paikalliset metsästäjät näyttävät kuitenkin<br />
saavan jonkin verran taloudellista hyötyä riistasta,<br />
vaikka eivät olisikaan ansiometsästäjiä. Paistunturin<br />
erämaa-alueen riekonmetsästäjistä on oman<br />
ilmoituksensa mukaan ansiometsästäjiä noin kahdeksan<br />
prosenttia. Tästä huolimatta paikallisista<br />
metsästäjistä joka viides ilmoitti metsästyksen<br />
taloudellisen hyödyn olevan tärkeä metsästyksen<br />
motiivi. On vaikea sanoa, mitä ihmiset ovat mieltäneet<br />
taloudellisiksi hyödyikseen. Voisi olettaa,<br />
että se koostuu lihan myynnistä saadusta suorasta<br />
tulosta, majoittamisesta ja opastettujen metsästysretkien<br />
vetämisestä tai rahallisesta säästöstä oman<br />
ruokakunnan ruokakuluissa siltä osalta, minkä<br />
riistan liha korvaa muualta ostettua lihaa.<br />
Molemmat Paistunturin erämaa-alueella metsästäneet<br />
ryhmät, paikalliset riekonmetsästäjät ja<br />
lupametsästäjät, laittoivat metsästysalueen valintakriteerit<br />
suurin piirtein samaan tärkeysjärjestykseen.<br />
Erot lupametsästäjien ja paikallisten<br />
välillä löytyivät lähinnä siitä, että lupametsästäjät<br />
pitivät kaikkia valintakriteereitä suhteellisesti ottaen<br />
tärkeämpinä kuin paikalliset. Yhtenä mielenkiintoisena<br />
havaintona voidaan pitää sitä, että<br />
molemmat metsästäjäryhmät pitivät tärkeimpänä<br />
metsästysalueen valintakriteerinä luonnon rauhaa,<br />
mutta samanaikaisesti noin 26 % paikallisista<br />
metsästäjistä ilmoitti, että metsästäjämäärä oli häirinnyt<br />
vähintäänkin melko paljon metsästyksen<br />
harjoittamista. Lupametsästäjillä vastaava luku oli<br />
vain neljä prosenttia. Tämä epäsuhta voi johtua<br />
siitä, että paikalliset metsästäjät ja lupametsästäjät<br />
128<br />
ovat tottuneet kotipaikkakunnillaan erilaisiin olosuhteisiin,<br />
jolloin myös käsitys luonnonrauhasta<br />
on erilainen. Kysymyksessä voi tietysti olla myös<br />
vastaajien periaatteista ja jopa tarkoitushakuisuudesta<br />
aiheutuvat erot. Paikalliset metsästäjät eivät<br />
välttämättä myöskään katso hyvällä sitä, että heidän<br />
perinteisille metsästysmailleen tulee jatkuvasti<br />
kasvava määrä tuntemattomia metsästäjiä, jotka<br />
mahdollisen häiriön lisäksi kaventavat paikallisten<br />
saalismahdollisuuksia, joilla voi olla myös taloudellista<br />
merkitystä. Sama epäsuhta kuin metsästäjämäärän<br />
aiheuttamassa häiriössä, joskaan ei yhtä<br />
suurena, on havaittavissa myös metsästyksen äänien<br />
aiheuttamassa häiriössä.<br />
Paikallisten ja lupametsästäjien riekonmetsästys<br />
kohdistuu paljolti samoille alueille ja pääsääntöisesti<br />
kulkuväylien sekä majoituspisteiden<br />
läheisyyteen. Keväisissä sidosryhmäneuvotteluissa<br />
sovitut vuorokausikohtaiset metsästäjämäärät<br />
ovat muutaman ensimmäisen metsästysviikon<br />
aikana ylittyneet paikoin runsaastikin. Ylitykset<br />
johtuvat matkailuyritysten myymistä luvista, sillä<br />
heidän lupamyyntiään ei ole rajoitettu asettamalla<br />
samanlaisia vuorokausikohtaisia maksimimääriä<br />
myytäville luville kuin <strong>Metsähallituksen</strong> omassa<br />
myynnissä on. Se, että paikallisille matkailuyrityksille<br />
annetaan lupia myyntiin ja että ne saavat<br />
myydä niille myönnetyt luvat vapaammin kuin<br />
Metsähallitus, parantaa metsästysmatkailun taloudellista<br />
ja osittain myös sosiaalista kestävyyttä.<br />
Varjopuolena näyttäisi olevan matkailusta suoranaista<br />
tuloa saamattomien paikallisten metsästäjien<br />
sosiaalisen kestävyyden ylittyminen.<br />
Toisena mielenkiintoisena havaintona voidaan<br />
pitää sitä, että paikalliset riekonmetsästäjät ovat<br />
kokeneet paikallisten ihmisten suhtautumisen<br />
lupametsästäjiin jonkin verran häiritsevämmäksi<br />
kuin itse lupametsästäjät. Tähän voisi osittain löytyä<br />
vastaus siitä, että matkailuyrittäjät ja ohjattuja<br />
metsästysretkiä järjestävät henkilöt eivät katso hyvällä<br />
paikallisten asennoitumista lupametsästystä<br />
ja kanakoiria kohtaan.<br />
Tässä selvityksessä tutkituista muuttujista<br />
lupametsästäjien sosiaalista kestävyyttä koetteli<br />
kaikkein eniten erämaa-alueella oleva niin sanottu<br />
institutionaalinen rajoitus eli metsästysrajoitusalue,<br />
jolla lupametsästäjä sai metsästää vain<br />
”paikkakuntalaisen opastuksessa paliskunnan<br />
suostumuksella”. Noin puolet lupametsästäjistä<br />
”ampui” kyseisen rajoituksen ”alas” lukuisien eri<br />
argumenttien voimalla ja tarkkuudella.
Valtaosan Ylä-Lapissa metsästetystä riekkosaaliista<br />
metsästivät odotetusti paikalliset ansiometsästäjät<br />
loppuosan jakautuessa melko tasan paikallisten<br />
virkistysmetsästäjien ja lupametsästäjien<br />
kesken. Paistunturin erämaa-alueelta pyydettiin<br />
metsästyskaudella 2001–2002 noin 7 800 riekkoa.<br />
Riekkokanta oli elokuussa 2001 suoritettujen kolmiolaskentojen<br />
mukaan puolestaan noin 20 200<br />
riekkoa. Edellä esitettyjen lukujen perusteella<br />
Paistunturin erämaa-alueen riekkokannan metsästysverotus<br />
oli metsästyskaudella 2001–2002<br />
noin 40 % syksyisestä kannasta. Tämä on varsin<br />
suuri luku, vaikka tutkijat sekä kotimaassa että<br />
ulkomailla arvelevatkin riekon kestävän muita<br />
kanalintuja korkeamman metsästysverotuksen.<br />
Paistunturin korkea verotusprosentti johtunee<br />
epätarkasta kannanarviosta. Riistakolmiolaskentojen<br />
tulosten luotettavuus kärsii siitä, että alueella<br />
on liian vähän kolmioita. Kolmiomenetelmä ei<br />
myöskään ole täysin sopiva tapa tunturialueilla<br />
elävien riekkokantojen arviointiin. Näyttääkin<br />
siltä, että kolmiolaskennat kertovat Paistunturin<br />
erämaa-alueella ainoastaan riekkokannan kehityssuunnan.<br />
Tätä näkemystä tukevat seuraavien<br />
syksyjen kolmiolaskentatulokset sekä maastossa<br />
tehdyt havainnot. Molempien mukaan riekkokanta<br />
on noussut muutamana metsästyskautta<br />
2001–2002 seuranneena vuotena, vaikka metsästysverotus<br />
on lukujen valossa ollut suurta.<br />
Lähteet<br />
Eläinsuojelulaki 4.4.1996/247.<br />
Euroopan yhteisön neuvoston direktiivi (lintudirektiivi)<br />
(79/409/ETY).<br />
Gröndahl, K. 2004: Riekonmetsästyksen ekologinen<br />
ja sosiaalinen kestävyys sekä metsästyksen<br />
ohjaus Ylä-Lapissa metsästyskaudella<br />
2001–2002. – Opinnäytetyö, Rovaniemen<br />
ammattikorkeakoulu, luonnonvara- ja ympäristöala,<br />
Rovaniemi. 103 s. + 14 liitettä.<br />
Hallituksen esitys Eduskunnalle metsästyslaiksi<br />
ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE<br />
300/1992).<br />
Key concepts of article 7(4) of directive 79/409/<br />
EEC. Period of reproduction and prenuptial<br />
migration of Annex II bird species on<br />
the EU. – . Viitattu 2.9.2004.<br />
Kuittinen, J. 2003: Karhun metsästys EU-säännöillä.<br />
– .<br />
Viitattu<br />
16.9.2005.<br />
Lindén, H. (toim.) 2002: Metsäkanalintututki<br />
muksia: Metsäkanalintukannat. – Riista- ja<br />
kalatalouden tutkimuslaitos & Metsästäjäin<br />
Keskusjärjestö, Helsinki. 40 s.<br />
Luonnonsuojelulaki 20.12.1996/1096.<br />
Maa- ja metsätalousministeriö 2005: – .<br />
Viitattu<br />
19.1.2005.<br />
Metsähallitus 1991: Kevon luonnonpuiston runkosuunnitelma.<br />
– SU4: 115. <strong>Metsähallituksen</strong><br />
arkisto, Vantaa. 36 s. karttaliitteet.<br />
— 1994: Kevon luonnonpuiston järjestyssääntö.<br />
– Määräys 18.2.1994. Dnro 2085/600/93,<br />
<strong>Metsähallituksen</strong> arkisto, Vantaa.<br />
Metsästysasetus (666/1993).<br />
Metsästyslaki (615/1993).<br />
Metsästäjäin keskusjärjestö 2005: Pyyntilupahallinto.<br />
– . Viitattu<br />
16.09.2005.<br />
Niemelä, E. (toim.) 2000: Metsästäjän opas:<br />
Metsästys- ja aselainsäädäntö. 12 p. –<br />
Metsästäjäin keskusjärjestö, Helsinki. 116 s.<br />
129
Parkkonen, S. 1998: Metsästyksestä Kaldoaivin<br />
erämaa-alueella. Elinehdosta harrastukseen.<br />
– Käsikirjoitus, Ivalo. 17 s.<br />
Pennanen, J. 2000: Selviytymisen ehdot varhaisimpina<br />
aikoina. – Teoksessa: Pennanen, J.<br />
& Näkkäläjärvi, K., Siiddastallan. Siidoista<br />
kyliin. Perinteinen luontosidonnainen saamelaiskulttuuri<br />
ja sen muuttuminen. Inarin<br />
saamelaismuseon julkaisuja n:o 3: 56–57.<br />
Poronhoitolaki 14.9.1990/848.<br />
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos 2005:<br />
Susipuhelin. – < http://www.rktl.fi/riista/suurpedot/susipuhelin.html>.<br />
Viitattu<br />
16.09.2005.<br />
Sorto, A. 2005: EY-lainsäädännön merkitys suurpetojen<br />
suojelussa. – .<br />
Viitattu 16.09.2005.<br />
Vikeväkorva, P. 225: Inarin hirvenkaatotilasto<br />
2004. . Viitattu 18.08.2005.<br />
Ylänne, Y. (toim.) 1950: Suomen metsästys.<br />
Kokoomateos metsästyksestä ja riistanhoidosta.<br />
– Otava, Helsinki. 849 s.<br />
130
11 Kalavesien hoito ja kalastus<br />
Markku Seppänen<br />
11.1 Kalastus<br />
Lohenkalastus, joka teki jokilaaksojen pysyvän<br />
asutuksen mahdolliseksi, on aina ollut Paistunturi–Kevo-alueella<br />
tärkeämpää kuin tunturivesien<br />
kalastus. Tunturivesilläkin on kuitenkin ollut<br />
huomattava taloudellinen merkitys, joka on otettu<br />
huomioon tiloja perustettaessa lisäämällä niiden<br />
varallisuusarvoon omien vesialueiden lisäksi yhteisten<br />
kalavesien ja erityisten nautintajärvien<br />
kalantuotto.<br />
Kevon luonnonpuiston sisällä kalastusta on<br />
harjoitettu jo ammoisista ajoista saakka ja vanhemmista<br />
kalastuspaikoista on vielä jäljellä ikivanhat<br />
turvekammit. Tunturivesien tärkeimmät<br />
saalislajit olivat 1950-luvun lopulle asti alkuperäiseen<br />
lajistoon kuuluvat rautu, taimen, siika ja<br />
harjus. Hauen, ahvenen ja mateen merkitys oli<br />
vähäisempää. Kalastus keskittyi etupäässä isoimpiin<br />
järviin ja jokivesiin.<br />
Kalastuksen luonne muuttui 1960-luvulla, kun<br />
markkinoille tulivat nailon- ja sittemmin monofiiliverkot,<br />
joilla saatiin saalista paremmin kuin<br />
pumpuliverkoilla. Samaan aikaan aloitettiin tunturijärvien<br />
siikaistutukset, jotka lisäsivät useissa<br />
tapauksissa saaliita ja siten myös mielenkiintoa<br />
järvikalastusta kohtaan. Istutettu siika lisäsi myös<br />
niiden vesien kalastusta, joissa alkuperäisinä kalalajeina<br />
olivat olleet rautu ja taimen. Kulkeminen<br />
tunturijärville muuttui huomattavasti, kun moottorikulkuneuvot<br />
otettiin käyttöön. Ensin kuljettiin<br />
traktoreilla, sitten maastoautoilla, maastomoottoripyörillä<br />
ja moottorikelkoilla. Myös saaliin säilytystavat<br />
muuttuivat; perinteisen suolatun kalan<br />
merkitys väheni kauppatavarana ja saaliit voitiin<br />
pakastaa myöhempää käyttöä varten.<br />
1980-luvulle tultaessa kalastuksen merkitys alkoi<br />
muuttua. Tunturivesien kalastuksen suoranainen<br />
ansiomerkitys väheni, koska saaliita ei enää<br />
myyty tai vaihdettu siinä laajuudessa kuin ennen.<br />
Kalastuksesta tuli yhä enemmän kotitarve- ja virkistyskalastusta.<br />
Kalastus on kuitenkin säilyttänyt<br />
merkitykseksensä osana luontaiselinkeinojen<br />
harjoittamista. Luontaiselinkeinojen harjoittajien<br />
tulo koostuu useasta eri lähteestä. Vuotuiset tulot<br />
hankitaan poronhoidosta, lohenkalastuksesta ja<br />
siihen liittyvien palveluiden tarjoamisesta, hillan<br />
poimimisesta ja metsästyksestä. Tunturivesien kalastus<br />
liitetään usein muiden luontaiselinkeinojen<br />
harjoittamiseen liittyviin toimiin. Jokilaaksojen<br />
järvialtaissa kalastetaan säännöllisemmin koko<br />
avovesikauden.<br />
Lohi on edelleen merkittävä tulonlähde alueen<br />
väestölle, vaikka yksinomaan lohenlihan myynnillä<br />
ei kukaan enää elä. Norjalaisten meressä kasvattama<br />
lohi on muuttanut sekä kuluttajien ostokäyttäytymistä<br />
että lohenvälittäjien asennetta. Lohenvälittäjät<br />
eivät enää välttämättä osta villiä joesta<br />
pyydettyä luonnonlohta. Ostohinta on myös alhainen<br />
verrattuna lohen hintaan esimerkiksi 10–30<br />
vuotta sitten. Lohi on myös hyvin merkittävä<br />
kotitarvekala useassa paikallisessa ruokakunnassa<br />
ja lohenkalastus tuottaa sellaisia henkisiä arvoja,<br />
joille ei voi määritellä hintaa. Myös usealle kalastusmatkailijalle<br />
Tenojoki tai vaellus tunturissa on<br />
muodostunut sellaiseksi perinteeksi, lähes ”taudiksi”,<br />
johon pitää saada joka kesä ainakin yksi<br />
”tartunta”. Kalastusmatkailijan toive on saada<br />
lohi, mutta usealle riittää jo pelkkä ”vaara saada<br />
se isomus”. Henkinen rentoutuminen erilaisessa<br />
ilmapiirissä ja fyysinen lohensouturasite ovat yhä<br />
toistuvammin olleet Tenon lohenkalastuksen positiivisia<br />
puolia, syitä tulla uudestaan.<br />
Ensimmäiset urheilukalastajat olivat englantilaisia<br />
lordeja, jotka kävivät Tenolla 1800-luvulla<br />
aina vuoteen 1902 asti. Sodan aikana valmistui<br />
tieyhteys Kaamasesta Karigasniemeen ja edelleen<br />
Rovisuvantoon. Tien myötä turistikalastajat<br />
ilmestyivät Ylä-Tenolle. Suuremmassa mitassa turistikalastus<br />
alkoi kuitenkin vasta vuonna 1958<br />
maantien valmistuttua Utsjoelle.<br />
Tunturivesien virkistyskäyttö lisääntyi 1970luvulla,<br />
jolloin turisteille alettiin myydä virkistyskalastuslupia<br />
muutamille rajoitetuille virkistyskalastusalueille.<br />
Uuden kalastuslain myötä, vuoden<br />
1998 alusta turistikalastajat ovat päässeet kalastamaan<br />
tunturivesillä kuten muuallakin Suomessa.<br />
Vapaa pilkkimisoikeus ja läänin viehekortin<br />
käyttö mahdollistavat muiden kuin virtavesien<br />
kalastamisen. Ulkopaikkakuntalaisten kiinteistön<br />
omistajien määrä on lisääntynyt koko ajan<br />
Paistunturi–Kevo-alueella. Kiinteistöä ostettaessa<br />
131
kauppaan on usein kuulunut myös osuudet kantatilan<br />
kalastusoikeuksista. Oikeuksien perusteella<br />
kiinteistön omistajat voivat kalastaa sekä osakaskunnille<br />
että valtiolle kuuluvilla vesialueilla. Kalastus<br />
on kohdistunut ensisijaisesti Tenojokeen<br />
ja sen sivujokiin, mutta myös kiinnostus tunturivesien<br />
kalastukseen nautintaoikeuksien puitteissa<br />
on lisääntynyt.<br />
11.2 Uudet kansainväliset velvoitteet<br />
Suomi on sitoutunut useisiin kansainvälisiin sopimuksiin,<br />
joiden päätavoitteena on turvata luonnonvarojen<br />
riittävyys ja säilyvyys myös seuraaville<br />
sukupolville. Tärkein näistä kansainvälisistä<br />
sopimuksista on vuonna 1992 Yhdistyneiden<br />
kansakuntien ympäristö- ja kehityskonferenssissa<br />
Rio de Janeirossa solmittu nk. Rion sopimus.<br />
Konferenssissa tunnustettiin ja hyväksyttiin periaate,<br />
jonka mukaan ihmistoiminta pyritään järjestämään<br />
siten, että luonnon monimuotoisuus<br />
säilyy.<br />
Luonnon monimuotoisuudella eli biodiversiteetillä<br />
tarkoitetaan elämän koko kirjoa; lajien<br />
sisäistä perinnöllistä muuntelua, lajien runsautta<br />
sekä niiden elinympäristöjen monimuotoisuutta.<br />
Luonnon monimuotoisuuteen kuuluvat siis<br />
kasvit ja eläimet sekä kaikki maassa ja ilmassa<br />
elävät eliöt, mutta myös eloton luonto eli maaperä<br />
ja ilma. Luonnon monimuotoisuuden suojelu<br />
voi siten olla joko yhden lajin tai eri lajien<br />
muodostaman yhteisön säilymisen turvaamista.<br />
Monimuotoisuuden säilymisen tärkeimpänä uhkatekijänä<br />
pidetään ihmisen toimintaa, ja luonnon<br />
monimuotoisuuden väheneminen on yksi tämän<br />
päivän keskeisimmistä ympäristöongelmista.<br />
Eläinten tai kasvien säilyttämiseen liittyy usein<br />
käytetty termi kestävä käyttö. Se tarkoittaa sitä, että<br />
esimerkiksi kalakantojen hyödyntäminen ei saa<br />
alentaa niiden kykyä lisääntyä ja säilyttää kantansa<br />
elinkelpoisena. Esimerkkinä kalavarojen kestävästä<br />
käytöstä voidaan pitää Tenon lohikantaa. Sitä<br />
on hyödynnetty niin Jäämerellä, jokisuistossa, Tenon<br />
pääuomassa kuin sen sivuvesissäkin, mutta<br />
vuonna 1979 alkaneen ja siitä lähtien jatkuneen<br />
seurannan perusteella sen poikastuotanto ei ole<br />
alentunut. Kalastuksen säätelystä ja sen tehon<br />
toimivuudesta voivat olla osoituksena myös keskeltä<br />
Paistunturin erämaata, lohen vaellusjokien<br />
latvavesiltä tavatut kutukypsät lohet.<br />
132<br />
Eliökuntaa ja ympäristöä muokkaavat tekijät<br />
eivät välitä valtioiden rajoista. Ilmastonmuutos<br />
sekä maapalloa kiertävät teollisuuden-, liikenteen<br />
ja yhdyskuntien ilmansaasteet saavuttavat myös<br />
Paistunturin erämaa-alueen. Karmaiseva esimerkki<br />
saasteiden vapaasta liikkuvuudesta ovat<br />
Neuvostoliitossa 1950–1960-luvuilla tehdyt ydinaseiden<br />
räjäytykset, joiden seurauksena Ylä-Lappiin<br />
kulkeutui huomattavia määriä radioaktiivista<br />
säteilyä.<br />
Rion julistuksen toteuttamiseksi sekä kansallisesti<br />
että kansainvälisesti on tehty useita muita<br />
sopimuksia ja annettu toimintaohjeita. Käytännössä<br />
kunkin maan tulee omassa lainsäädännössään<br />
ryhtyä sellaisiin toimenpiteisiin, että Rion<br />
sopimuksen tavoitteet saavutetaan. Euroopan<br />
Unionin maat, Suomi mukaan lukien, ovat luoneet<br />
myös yhteistä lainsäädäntöä ympäristön ja<br />
eliökunnan säilyttämiseksi.<br />
Näiden eri sopimusten ja sitoutumisten perusteella<br />
Paistunturin erämaa-alueen kalavedetkin<br />
ovat osa suurempaa kokonaisuutta. Alueen historia<br />
osoittaa, että tuhansia vuosia jatkunut ihmisen<br />
läsnäolo on ollut sopusoinnussa luonnon<br />
kanssa. Liikapyynti tai muu luonnon tuhoaminen<br />
ei ole olemassa olevan tiedon perusteella hävittänyt<br />
yhtään kalalajia alueelta. Tuhoisin ihmisten<br />
aiheuttama toiminta kalakantojen muuttamiseksi<br />
tapahtui vasta 1900-luvun lopulla, kun tunturivesiin<br />
istutettu pohjasiika hävitti monen järven<br />
arvokkaan rautukannan.<br />
Voidaan tietysti kysyä, onko rautukanta erityisen<br />
suojelun tarpeessa tai sen kanta uhanalainen?<br />
Rautua esiintyy yli sadassa järvessä Utsjoen<br />
kunnan alueella. Vesistöjen latvoille äärimmäisiin<br />
olosuhteisiin sopeutuneet kalat ovat asettuneet<br />
sinne luonnon valintojen seurauksena ja eri elinympäristöjen<br />
hyödyntämiseksi. Päällisin puolin<br />
eripuolelta erämaata kotoisin olevat raudut ovat<br />
lähestulkoon samannäköisiä ja voisi kuvitella,<br />
että samoja kalojahan ne ovat. Nykyisillä tutkimusmenetelmillä<br />
voidaan kuitenkin erottaa jopa<br />
vierekkäisten järvien kalakannat toisistaan,<br />
jos järvet ovat olleet riittävän kauan eristyksissä.<br />
Siksi tulisikin huolehtia siitä, että myös yksittäisen<br />
järven – oli se sitten iso tai pieni – kalakannat<br />
turvataan, vaikka viereisessä järvessä olisi samoja<br />
kalalajeja.<br />
Luonnon hyväksikäytön ja suojelun kannalta<br />
on tärkeää huolehtia myös kokonaisista elinympäristöistä.<br />
Paistunturin alueella on hyvät
mahdollisuudet niin kalojen ympäristöjen kuin<br />
eri kalalajien säilyttämiseen. Kevojoen latvoilla<br />
ja muualla Paistunturissa on jääkauden jälkeen<br />
äärimmäisiin olosuhteisiin eristyksiin jääneitä<br />
purorautu- ja taimenkantoja. Kalastus tuskin hävittää<br />
niitä sukupuuttoon, suurempi vaara tulee<br />
muualta. Koko maapalloa koskevat ympäristön<br />
muutokset, erityisesti ilmaston lämpeneminen ja<br />
ilmansaasteet, vaikuttavat enemmän näihin lähes<br />
arktisiin olosuhteisiin sopeutuneihin lajeihin.<br />
Paistunturin arvokalalajit ja niiden levinneisyys<br />
tunnetaan suhteellisen hyvin. Muiden kuin<br />
saaliskalojen järvikohtaisesta levinneisyydestä ei<br />
kuitenkaan ole tutkimustietoa. Kansainvälisten<br />
sitoutumisten täyttämiseksi ja oman luonnontuntemuksen<br />
lisäämiseksi tulisi vesiympäristöön<br />
liittyvää tutkimusta ja vesissä tapahtuvien muutosten<br />
seuraamista lisätä. Yhden eläimen tai kasvin<br />
elinolosuhteiden tai kannan muutoksella on vaikutuksia<br />
myös muihin eliöstöihin. Veden pinnan<br />
alla tapahtuvat muutokset jäävät silti valitettavan<br />
usein huomaamatta.<br />
133
12 Keräilytalous<br />
Elina Stolt<br />
Keräilytalous on Paistunturin alueella pääasiassa<br />
hillan poimintaa. Alueella on paljon laajoja soita,<br />
joilla hilla kukkii kesäkuussa ja kypsyy heinä-elokuussa.<br />
Silloin alkaa kilpajuoksu parhaille hillastuspaikoille.<br />
Utsjoen alueella maastourat mahdollistavat<br />
paikkakuntalaisille hillojen poiminnan<br />
kauempaakin erämaasta esimerkiksi mönkijöitä<br />
apuna käyttäen.<br />
Hilla on selvästi Ylä-Lapin marjoista arvokkain.<br />
Sen kilohinta saattaa huonoina hillavuosina<br />
nousta varsin korkeaksi, vaihdellen seitsemän<br />
euron molemmin puolin. Muita luonnonmarjoja<br />
(puolukkaa, variksenmarjaa ja mustikkaa) ja sieniä<br />
kerätään lähinnä kotitarvekäyttöön.<br />
Marjastuksella ei saa päätoimeentuloa, vaan<br />
se on yksi osa luontaiselinkeinojen harjoittajien<br />
134<br />
elinkeinokokonaisuudessa. Luontaiselinkeinojen<br />
harjoittaminen on perinteisesti ollut useamman<br />
kuin yhden elinkeinon harjoittamisesta koostuvaa<br />
toimintaa. Yleisimmin siihen kuuluvat poronhoito,<br />
kalastus, metsästys ja marjastus sekä lisäksi nykyisin<br />
näihin kaikkiin liittyvä matkailutoiminta.<br />
Marjoja ja sieniä saa poimia erämaa-alueella<br />
jokamiehen oikeudella, rajoituksia ei ole. Kevon<br />
luonnonpuistossa marjojen ja sienten poimiminen<br />
on sallittu paikallisille asukkaille. Tässä tarkoituksessa<br />
he saavat liikkua jalan koko puiston<br />
alueella sekä leiriytyä ja tulistella muuallakin kuin<br />
merkityillä paikoilla.
13 Virkistyskäyttö ja luontomatkailu<br />
Elina Stolt<br />
13.1 Virkistyskäytön rakenteet ja<br />
reitit<br />
13.1.1 Retkeilyreitit ja maastourat<br />
Paistunturin erämaa-alueella on yksi merkitty vaellusreitti,<br />
Utsjoen retkeilyreitti. Se on 25 kilometrin<br />
mittainen ja kulkee pääasiassa avotunturissa. Reitin<br />
pohjoinen lähtöpiste on Utsjoen luontotuvalla<br />
ja eteläinen päätepiste Mantojärven kirkolla. Utsjoen<br />
retkeilyreitin voi kulkea myös rengasreittinä.<br />
Se on käytännössä Utsjoen retkeilyreitti, johon liittyy<br />
Mantojärven ja Utsjoen yhdistävä polkuosuus.<br />
Tällöin reitille tulee pituutta 35 km. Viimeinen<br />
polkuosuus kulkee Vuolleseavttet-joen laakson<br />
kautta. Ennen kirkonkylään laskeutumista polku<br />
nousee Vuolleseavttetvárri-tunturiin. Rastigaissalle<br />
pääsee ennen Mantojärveä Badjeseavttet-joen<br />
ylittävän sillan kautta.<br />
Retkeily Utsjoen läntisellä erämaa-alueella painottuu<br />
63 kilometriä pitkälle Kevon reitille. Reitin<br />
pohjoinen lähtöpiste sijaitsee valtatie E75 varrella<br />
Kenesjärvellä ja eteläinen piste Kaamanen–Karigasniemi-tien<br />
varrella Sulaojalla. Kevon reitti<br />
kulkee vuoroin tunturikoivikossa, avotunturissa<br />
ja mäntymetsässä sekä Kevon kanjonin laaksossa<br />
(kuva 14). Reitti on paikoin vaikeakulkuinen<br />
ja vaativa suurien korkeuserojen vuoksi. Jyrkkiä<br />
nousuja ja laskuja on paljon, vuoroin laskeudutaan<br />
alas kanjonin pohjalle ja noustaan jälleen ylös<br />
tunturipaljakalle (kuva 14).<br />
Guivin reitti (36,5 km + 8 km) erkanee Kevon<br />
reitiltä Ruktajärvellä Sulaojan suunnalta lähdettäessä.<br />
Se yhtyy jälleen Kevon reittiin Fiellun<br />
putouksen koillispuolella. Guivin reitin voi kulkea<br />
rengasreittinä Sulaojalta tai se voidaan yhdistää<br />
Kevon reittiin (kuva 14). Reitti on melko vaativa,<br />
sillä se on paikoin kivikkoinen ja louhikkoinen.<br />
Matkalla on muutama kovempi nousu ja pari jokea,<br />
jotka täytyy ylittää kahlaamalla.<br />
Kevon reitin eteläpäässä, luonnonpuiston ja<br />
erämaan tuntumassa, Sulaojalla on kahden kilometrin<br />
mittainen luontopolku. Kaiken kaikkiaan<br />
polkuverkostoa on Kevon alueella noin 125 kilometriä<br />
(kuva 14).<br />
Erämaa-alueen kaakkoisosassa on yksi moottorikelkkaura.<br />
Se kulkee Petsikosta Kiellajoelle.<br />
Erämaa-alueen eteläpuolella kulkee Kaamanen–<br />
Karigasniemi-tien suuntainen moottorikelkkaura<br />
Karigasniemeltä Kiellajoelle, josta se erkanee<br />
Paistunturin erämaahan ja Muotkanruoktun<br />
kohdalta Muotkatunturin erämaahan (kuva 14).<br />
Erämaassa ja luonnonpuistossa ei ole merkittyjä<br />
hiihtoreittejä. Kelkkakeino Utsjoen luontotuvalta<br />
ja Mantojärveltä Koahppelasjärvelle on<br />
suosittu hiihtoreitti varsinkin kevättalvella.<br />
Liikkuminen erämaa-alueella ja luonnonpuistossa<br />
jokamiehen oikeudella on kuvattu luvussa<br />
14.4 Liikkumisen ohjaus.<br />
13.1.2 Autiotuvat ja tulipaikat<br />
Paistunturin erämaa-alueella on kolme huollettua<br />
autiotupaa ja yksi kammi. Koahppelasjärven autiotupa<br />
ja kammi sijaitsevat Utsjoen retkeilyreitin<br />
varrella. Ruktajärven ja Njavgoaivin autiotuvat<br />
sijaitsevat Kevon reittien varrella erämaa-alueella.<br />
Erämaa-alueella ja luonnonpuistossa ei ole<br />
vuokrakämppiä, mutta yksi sellainen löytyy niiden<br />
lähimaastosta. Utsjoen retkeilyreitin varrella on<br />
neljä tulipaikkaa; Johtalanvárri, Koahppelasjärvi,<br />
Nammajärvi ja Vuolleseavttet.<br />
Kevon luonnonpuiston sisällä on kaksi autiotupaa,<br />
Guivin ja Mádjohkan tuvat. Mádjohkan<br />
autiotupa on hiihtäjien käytössä talvella huhtikuun<br />
loppuun saakka. Kevon reittien varrella on<br />
kaksikymmentä tulipaikkaa, 17 luonnonpuistossa<br />
ja kolme erämaa-alueella tai alueelle johtavan polun<br />
varrella. Leiriytyminen ja tulenteko on sallittu<br />
Kevon luonnonpuistossa ainoastaan näillä merkityillä<br />
paikoilla (kuva 14).<br />
135
Kuva 14. Virkistyskäytön palvelurakenteet Paistunturi–Kevo-alueella.<br />
136<br />
© Metsähallitus 2006, © Genimap Oy, Lupa L5239, © Suomen ympäristökeskus 2006
13.2 Virkistyskävijät ja -käynnit<br />
Kevolla<br />
Kevon luonnonpuiston kävijämääriä selvitettiin<br />
kesäkaudella 2001 käyttämällä elektronisia ja<br />
manuaalisia kävijälaskureita. Koko Kevon reitin<br />
(63 km) vaelsi yhteensä lähes 4 500 henkilöä.<br />
Reitin eteläpäässä Sulaojan luontopolulla vieraili<br />
yhteensä yli 10 000 henkilöä ja reitin pohjoispäässä<br />
Kenesjärvellä lähes 5 500 henkilöä (Rautiala<br />
2003). Tämän perusteella Kevolla on vieraillut<br />
kesäkaudella 2001 yli 15 500 kävijää.<br />
Kevon kävijätutkimuksen (Stolt 2002) mukaan<br />
alueen virkistyskävijöistä hieman yli puolet (54 %)<br />
on miehiä. Kävijöiden keski-ikä on 40 vuotta ja<br />
suurin kävijäryhmä on 45–54-vuotiaat. Kevolle<br />
tullaan yleisimmin oman perheen kanssa. 78 %<br />
kävijöistä tulee alueelle 2–5 hengen ryhmissä, ja<br />
viisi prosenttia retkeilijöistä liikkuu alueella yksin.<br />
Ainoastaan kolmisen prosenttia kävijöistä on<br />
Utsjoen tai Inarin kuntalaisia. Kotimaiset vierailijat<br />
saapuvat Kevolle useimmiten Helsingistä,<br />
Espoosta, Oulusta ja Kuopiosta. Ulkomaisista<br />
kävijöistä suurin osa tulee Saksasta (Stolt 2002).<br />
Alueen suosituin käyntikohde on Kevon<br />
kanjonin reitti, jossa oli käynyt 55 % kyselyyn<br />
vastanneista. Fiellun putouksella ja Ruktajärven<br />
autiotuvalla oli käynyt kolmannes vastanneista<br />
(Stolt 2002).<br />
Kävijöiden oleskelu alueella vaihteli puolesta<br />
tunnista kymmeneen päivään. Kävijät jaettiin<br />
päiväkävijöihin (viipyminen alle vuorokausi) ja<br />
yöpyjiin (yli vuorokausi). Haastattelun otantaan<br />
osuneista kävijöistä kolmannes oli päiväkävijöitä,<br />
he viipyivät alueella keskimäärin kolme tuntia.<br />
Yöpyjät (67 %) viipyivät keskimäärin neljä vuorokautta.<br />
Kävijöistä 79 % vieraili alueella ensimmäistä<br />
kertaa. Suosituin aika vierailla Kevolla<br />
– ainakin vuonna 2002 – oli syyskuu. Kevolle<br />
saavutaan useimmiten henkilöautolla. Yleisellä<br />
kulkuneuvolla alueelle saapui 15 % kävijöistä<br />
(Stolt 2002).<br />
13.2.1 Kävijätyytyväisyys<br />
Kevon palvelurakenteisiin oltiin pääosin tyytyväisiä.<br />
Polttopuun laatu sai keskimäärin parhaan<br />
arvosanan. Myös jätehuoltoon oltiin pääosin tyytyväisiä.<br />
Keskiarvoa huononsi se, että vilkkaana<br />
aikana käymälät täyttyivät hetkellisesti. Opasteista<br />
tuli useampia negatiivisia kommentteja. Niissä oli<br />
puutetta englannin- ja saksankielisestä tiedosta.<br />
Polkuviitoitukset olivat kävijöiden mielestä epäselviä<br />
ja niitä oli liian vähän. Muiden rakenteiden,<br />
kuten tulipaikkojen määrää, pidettiin yleisesti ottaen<br />
sopivana.<br />
Kävijät pitivät aluetta pääsääntöisesti erittäin<br />
siistinä eli roskaantuneisuus koettiin vähiten häiritseväksi<br />
tekijäksi. Eniten kävijöitä häiritsi Kevolla<br />
maaston kuluneisuus sekä liiallinen kävijämäärä.<br />
Tämän vuoksi kävijämäärien lisäämistä mm.<br />
palveluita parantamalla kannattaa harkita tarkoin.<br />
Kuluneiden polkujen leviämisen estämiseksi tulisi<br />
harkita polkujen pinnoittamista joissakin kohdin<br />
(Stolt 2002).<br />
13.3 Yrittäjäkysely erämaa-alueiden<br />
vaikutuspiirissä toimiville yrityksille<br />
Kesän ja syksyn 2003 aikana tehtiin yrittäjäkysely<br />
Kaldoaivin ja Paistunturin erämaiden vaikutuspiirissä<br />
toimiville yrittäjille (Stolt 2003). Kyselyyn<br />
vastasi 47 yrityksen edustaja. Näistä 28 oli käyttänyt<br />
ainakin toista erämaa-aluetta liiketoiminnassaan<br />
viimeisen vuoden aikana ja näistä 22 ilmoitti<br />
käyttäneensä Paistunturin erämaa-aluetta yritystoiminnassaan.<br />
Erämaa-alueiden käyttö painottuu<br />
syksyyn (40 %).<br />
Eniten Paistunturin erämaa-aluetta käytetään<br />
metsästykseen, kalastukseen, moottorikelkkailuun<br />
ja retkeilyyn. Useita mainintoja saivat myös marjastus,<br />
luonnon tarkkailu, lintujen tarkkailu sekä<br />
saamelaiskulttuuriin tutustuminen. Erämaa-aluetta<br />
käytetään liiketoiminnassa keskimäärin kerran<br />
kahdessa viikossa. Suosituin yritysten käyntikohde<br />
Paistunturissa oli Koahppelasjärven alue (Stolt<br />
2003).<br />
Paistunturin erämaa-aluetta käyttäneiden yritysten<br />
edustajat kokevat, että alueiden tarjoamat<br />
puitteet vastaavat keskimäärin melko hyvin yrityksen<br />
tarpeita. Parhaimman arvosanan saivat maiseman<br />
vaihtelevuus, luonnontilaiset tai erämaiset<br />
alueet, virkistysympäristön viihtyisyys ja rakenteista<br />
kämppien laatu. Huonoimman arvosanan<br />
saivat erityisryhmiä palvelevien rakenteiden riittävyys<br />
ja laatu, polku- ja latuverkoston riittävyys<br />
ja laatu sekä moottorikelkkareitistöjen riittävyys<br />
(Stolt 2003).<br />
Haastateltujen yritysten edustajista 21 (45 %)<br />
arvioi, että Paistunturin erämaa-alueella on tulevaisuudessa<br />
erittäin tai melko paljon merkitystä<br />
yrityksen liiketoiminnassa (Stolt 2003).<br />
137
Lähteet<br />
Rautiala, M. 2003: Kevon luonnonpuiston kävijälaskenta<br />
ja kävijäkysely kesäkaudella 2001.<br />
– Opinnäytetyö, Humanistinen ammattikorkeakoulu,<br />
Tornion koulutusyksikkö, AIKO<br />
1. 66 s.<br />
Stolt, E. 2002: Kevon kävijätutkimus. – Raportti,<br />
Metsähallitus, Ivalo. 70 s.<br />
Stolt, E. 2003: Yrittäjäkysely Kaldoaivin ja<br />
Paistunturin erämaa-alueiden vaikutuspiirissä<br />
toimiville yrityksille. – Raportti, Metsähallitus,<br />
Ivalo. 43 s.<br />
138
14 Liikenne ja kulkuyhteydet<br />
Elina Stolt<br />
14.1 Kulkijat ja vuodenkierto<br />
Paistunturin erämaa-alueella ja Kevon luonnonpuistossa<br />
liikkuu pääasiassa poromiehiä, kalastajia,<br />
metsästäjiä, hillastajia, retkeilijöitä, tutkijoita<br />
ja virantoimituksessa olevia henkilöitä. Kevon<br />
luonnonpuistossa suurin kävijäryhmä henkilömäärissä<br />
laskettuna ovat retkeilijät.<br />
Keskitalvella alueella liikkuu lähinnä paikallisia<br />
ihmisiä luonnonhyödyntämistarkoituksessa: poronhoitotehtävissä,<br />
riekostamassa ja kalastamassa.<br />
Virkistyskävijöiden määrä lisääntyy keväällä<br />
ja paikkakuntalaisten moottorikelkkailu pilkkikauden<br />
alkaessa. Kulkeminen hiljentyy jälleen<br />
toukokuussa kelirikkokauden koittaessa.<br />
Kesäkuun puolenvälin jälkeen kulkeminen<br />
taas helpottuu. Hillan kypsyttyä alueella liikkuu<br />
lähinnä paikallista väestöä hillan poiminnassa ja<br />
jonkin verran myös ulkopaikkakuntalaisia lähinnä<br />
pääteiden läheisyydessä. Virkistyskäyttö on huipussaan<br />
heinä-syyskuussa.<br />
Retkeily hiljenee ruskan myötä syyskuun lopussa.<br />
Sen jälkeen alueella liikkuu lähinnä poromiehiä<br />
ja paikallisia riekonpyytäjiä. Marras-joulukuussa<br />
liikkeellä ovat käytännössä vain poromiehet.<br />
14.2 Kulkuneuvot<br />
Talvella Paistunturi–Kevo-alueen yleisin kulkuneuvo<br />
on moottorikelkka. Kesällä liikkumiseen<br />
käytetään useita kulkuvälineitä, kuten mönkijöitä,<br />
traktoreita, maastoautoja, maastomoottoripyöriä,<br />
helikoptereita, vesitasoja, moottoriveneitä ja kanootteja.<br />
Utsjoen läntisellä erämaa-alueella lentoliikenne<br />
ei ole niin vilkasta kuin itäisellä, Kaldoaivin<br />
erämaa-alueella. Laskeutumiskelpoisia järviä on<br />
Paistunturin alueella vähemmän kuin Kaldoaivissa<br />
ja Kevon alueen järville laskeutuminen on<br />
kiellettyä.<br />
14.3 Tiestö ja reitistö<br />
Paistunturin erämaa-alue on tietön. Kevon tutkimusasemalla<br />
kulkee tie noin kilometrin matkan<br />
Kevon luonnonpuiston alueella. Alueiden itäraja<br />
kulkee valtatie 4:n länsipuolella. Lähimmillään<br />
Kevon luonnonpuiston raja kulkee vajaan puolen<br />
kilometrin päässä tiestä. Etelässä erämaa-alueen<br />
raja kulkee Kaamanen–Karigasniemi-tien pohjoispuolella<br />
ja lännessä sekä pohjoisessa Karigasniemi–Utsjoki-tien<br />
itä- ja eteläpuolella.<br />
Outakosken eteläpuolelta Karigasniemi–Utsjoki-tieltä<br />
kulkee vakiintunut kulku-ura Akujärvelle.<br />
Paistunturin alueella kulkee yksi moottorikelkkaura<br />
aivan alueen kaakkoisosassa Utsjoen<br />
ja Inarin kunnanrajan tuntumassa.<br />
Retkeilijöille merkittyjä kesäreittejä ovat Kevon<br />
retkeilyreitti (65 km) ja Kuivin reitti (78 km),<br />
joka haarautuu Kevon reitistä. Lisäksi on Utsjoen<br />
retkeilyreitti (35 km), jonka alku- ja päätepiste<br />
sijaitsee Utsjoen luontotuvalla. Paistunturin erämaa-alueen<br />
eteläpuolella sijaitsee kahden kilometrin<br />
mittainen Sulaojan luontopolku.<br />
14.4 Liikkumisen ohjaus<br />
14.4.1 Maastoliikenne<br />
Erämaalaissa ei ole maastoliikennettä koskevia<br />
säädöksiä, vaan ne tulevat maastoliikennelaista<br />
(1719/1995). Maastoliikenteeseen tarvitaan sekä<br />
kesällä että talvella joitakin poikkeuksia lukuun<br />
ottamatta maanomistajan lupa. Moottorikulkuneuvojen<br />
käyttö luonnonpuistossa on kielletty<br />
(Metsähallitus 1994).<br />
Maastoliikenne on lisääntynyt voimakkaasti<br />
viimeisten vuosikymmenten aikana. Ensimmäiset<br />
moottorikelkat hankittiin Ylä-Lappiin vuonna<br />
139
1962 ja ne yleistyivät nopeasti 1960-luvun lopulla<br />
ja 1970-luvulla, ensin työkäytössä ja sitten enenevässä<br />
määrin huvikäytössä. Nykyisin moottorikelkkailu<br />
on kiinteä osa ylälappilaisen talvielämää.<br />
Suurin osa moottorikelkkailusta keskittyy merkityille<br />
moottorikelkkaurille. Urien avulla pyritään<br />
siihen, että kelkkailu häiritsisi mahdollisimman<br />
vähän luontoa ja muita luonnon käyttäjiä.<br />
Kesäaikainen maastoliikenne<br />
Lumettoman maan maastoliikenne on sallittu ilman<br />
maanomistajan lupaa välttämättömissä poronhoitoon<br />
kuuluvissa tehtävissä poroisännän luvalla<br />
sekä <strong>Metsähallituksen</strong>, poliisin, tullilaitoksen<br />
ja rajavartiolaitoksen tehtävissä. Maanomistajan<br />
myöntämää maastoliikennelupaa ei myöskään tarvita<br />
sairaankuljetukseen, palo- ja pelastustoimen<br />
tehtäviin, muihin välttämättömiin virkatehtäviin,<br />
energia- ja tietoliikennelaitteiden huoltotöihin ja<br />
liikkumiseen näissä tehtävissä sekä vaikeasti liikuntavammaisen<br />
henkilön ja hänen saattajansa<br />
liikkumiseen maastossa.<br />
Vähässä lumessa liikkuvaa maastoautoa,<br />
moottoripyörää ja mönkijää koskevat kesäaikaisen<br />
maastoliikenteen määräykset. Lumipeitteen aikana<br />
maastoliikennelupaa eivät edellä mainittujen<br />
ryhmien lisäksi tarvitse poronhoitotöissä olevat<br />
tai kalastuksesta merkittävän osan toimeentulostaan<br />
saavat henkilöt. Paikkakuntalaisten kesäaikaisia<br />
maastoliikennelupia on myönnetty vain vakiintuneille<br />
kulku-urille (kuva 15). Pääsääntöisesti<br />
Metsähallitus ei ole myöntänyt ulkopaikkakuntalaisille<br />
kesäaikaisia maastoliikennelupia.<br />
Talviaikainen maastoliikenne<br />
Paikkakuntalaiset voivat kelkkailla erämaa-<br />
alueella myös urien ulkopuolella. Kelirikon myötä<br />
ennen lintujen pesimä- ja porojen vasomisaikaa<br />
paikkauntalaistenkin liikkuminen loppuu tai ainakin<br />
vähenee merkittävästi. Kevättalvinen moottorikelkkailu<br />
voi aiheuttaa haittaa sekä vahinkoa<br />
poroille juoksuttamalla kantavia vaatimia upottavassa<br />
hangessa ja hajottamalla porotokkia.<br />
140<br />
Metsähallitus on myöntänyt utsjokelaisille ja<br />
inarilaisille eduskunnan tahdon mukaisesti talviaikaisia<br />
maastoliikennelupia oman kotikunnan<br />
alueelle useammaksi vuodeksi kerrallaan. Lupa<br />
ei kuitenkaan koske Kevon luonnonpuistoa, vaan<br />
ainoastaan erämaa-aluetta.<br />
Ulkopaikkakuntalaiset saavat kelkkailla itsenäisesti<br />
uraluvan lunastettuaan valtakunnallisilla<br />
moottorikelkkaurilla. Lisäksi ulkopaikkakuntalaiselle<br />
voidaan myöntää kirjallinen lupa valtakunnallisen<br />
uran ulkopuolelle tietyin edellytyksin.<br />
14.4.2 Vesialueilla liikkuminen<br />
Erämaalaki ei sisällä säädöksiä vesillä liikkumisesta.<br />
Vesilain (264/1961) mukaisesti ”Jokaisella on<br />
oikeus, välttäen tarpeetonta häiriön aiheuttamista,<br />
kulkea vesistössä, missä se on avoinna. Vesistö<br />
katsotaan avoimeksi, jos sitä laillisen oikeuden<br />
perusteella ei ole suljettu. Mitä edellä on sanottu<br />
kulkemisesta vesistössä, koskee vastaavasti kulkemista<br />
jäällä.” Käytännössä tämä tarkoittaa sitä,<br />
että vesialueilla liikkuminen esimerkiksi moottoriveneellä<br />
ja moottorikelkalla on erämaa-alueella<br />
kaikille vapaata.<br />
Kevon luonnonpuiston vesillä ei saa liikkua<br />
moottoriveneellä tai moottorikelkalla ilman <strong>Metsähallituksen</strong><br />
lupaa.<br />
14.4.3 Ilmailu<br />
Ilmailulain mukaisesti lentokoneet voivat laskeutua<br />
erämaa-alueen järville ja joille ja nousta niiltä<br />
ilman <strong>Metsähallituksen</strong> lupaa, kun kyseessä ei ole<br />
säännöllinen reittiliikenne. Helikopterin laskeutuminen<br />
maalle on kuitenkin luvanvaraista, jos kyse<br />
ei ole pelastus- tai virkatoimista tai porotalouden<br />
ja luontaiselinkeinojen tarpeista. Ilma-alusten laskeutuminen<br />
Kevon luonnonpuistoon on kielletty<br />
viranomaistehtäviä lukuun ottamatta. Pienlentokoneiden<br />
toiminnasta alueella ei ole tarkkaa tietoa,<br />
sillä aluelennonjohdolle pitää tehdä ilmoitus<br />
ainoastaan silloin, kun lennetään rajavyöhykkeen<br />
lähellä.
Kuva 15. Kesäaikaiset maastoliikenneurat Paistunturissa.<br />
© Metsähallitus 2006, © Genimap Oy, Lupa L5239, © Suomen ympäristökeskus 2006.<br />
141
14.4.4 Liikkuminen jokamiehenoikeudella<br />
Erämaa-alueella ovat voimassa jokamiehenoikeudet.<br />
Siten kaikilla on oikeus liikkua siellä omin<br />
voimin (ei motorisoidusti) tai omatoimisesti ilman<br />
aika- tai aluerajoituksia. Omatoimiseen liikkumiseen<br />
voi käyttää apuna poroja, koiria tai hevosta.<br />
Jokamiehenoikeudella voi myös marjastaa,<br />
sienestää sekä pilkkiä ja onkia.<br />
Kevon luonnonpuiston alueella hevosen,<br />
koiravaljakon ja polkupyörän käyttämiseen pitää<br />
hakea <strong>Metsähallituksen</strong> lupa. Puiston tunturialueella<br />
voi retkeillä vapaasti jalkaisin ja hiihtäen<br />
talviaikana 16.10.–30.4., muuna aikana saa liikkua<br />
vain merkityillä poluilla (taulukko 9).<br />
Kevon rotkon alueella liikkuminen on vapaata<br />
jalkaisin tai hiihtäen 16.10.–31.3. Kesäaikana<br />
15.6.–15.10. rotkon alueella liikkuminen on sallittu<br />
vain merkityillä poluilla. Keväällä 1.4.–14.6.<br />
liikkuminen Kevon rotkon alueella on kokonaan<br />
kielletty. Poikkeuksena em. rajoituksista on tutkimuksen<br />
edellyttämä liikkuminen sekä paikallisten<br />
asukkaiden elinkeinoja ja viranomaistoimintaa<br />
koskeva liikkuminen (taulukko 9).<br />
Taulukko 9. Kevon tunturi- ja rotkoalueen liikkumissäännöt<br />
Sääntö Tunturialue Kevon rotko<br />
Liikkuminen sallittu<br />
jalkaisin tai hiihtäen<br />
16.10–30.4. 16.10–31.3.<br />
Liikkuminen sallittu<br />
vain merkityillä poluilla<br />
1.5.–15.10. 15.6.–15.10.<br />
Liikkuminen kielletty<br />
kokonaan<br />
1.4.–14.6.<br />
142<br />
Lähteet<br />
Maastoliikennelaki 22.12.1995/1710.<br />
Metsähallitus 1994: Kevon luonnonpuiston<br />
järjestyssääntö. – Määräys 18.2.1994. Dnro<br />
2085/600/93, <strong>Metsähallituksen</strong> arkisto,<br />
Vantaa<br />
Vesilaki 19.5.1961/264.
15 Asutus, maanvuokraus ja<br />
käyttöoikeuksien luovutus<br />
Elina Stolt<br />
Paistunturin erämaa-alueella ja Kevon luonnonpuistossa<br />
ei ole pysyvää asutusta. Alueella asutaan<br />
tilapäisesti kevättalvella, kesällä ja syksyllä. Tällöin<br />
asuminen liittyy yleensä luontaiselinkeinojen, kuten<br />
poronhoidon, metsästyksen, kalastuksen ja<br />
hillastuksen harjoittamiseen tai muuhun luonnon<br />
hyödyntämiseen.<br />
Paistunturin erämaa-alueen sisällä on noin 400<br />
hehtaaria yksityismaita ja 100 hehtaaria yksityisvesiä.<br />
Kevon luonnonpuiston sisällä on puolestaan<br />
yksityismaita noin 70 hehtaaria ja yksityisvesiä<br />
noin 30 hehtaaria. Nämä yksityismaat eivät kuulu<br />
erämaa-alueeseen eivätkä luonnonpuistoon.<br />
Useimmille alueiden sisällä sijaitseville yksityistiloille<br />
on rasiteoikeus olemassa olevia polkuja<br />
pitkin ja osalle yksityismaita on rakennettu.<br />
Turun yliopiston Lapin tutkimusasema Kevo<br />
sijaitsee luonnonpuiston vieressä Kevojärven<br />
rannalla.<br />
Retkeilijät, kalastajat ja metsästäjät tukeutuvat<br />
<strong>Metsähallituksen</strong> huoltamiin autiotupiin tai omiin<br />
metsästys- ja kalastustukikohtiinsa, mikäli eivät<br />
yövy teltassa tai laavulla.<br />
Alueella on kaksi luontaiselinkeinolain mukaista<br />
tukikohtaa, joista toinen sijaitsee Ullávárašvaarassa<br />
erämaa-alueella ja toinen Vuogojávrilla<br />
luonnonpuistossa.<br />
Erämaa-alueella on yksi kalastus- ja poropaimennustukikohta<br />
ja kaksi sääsuojan rakennuspaikkaa,<br />
joille Metsähallitus on tehnyt käyttöoikeussopimukset.<br />
Paistunturin paliskunnalla on alueella kolme<br />
porotilalain mukaista poropaimentopaikan<br />
hallintaoikeutta. Yksi paimentopaikka sijaitsee<br />
Fállát-tunturin alueella Kevon luonnonpuistossa,<br />
sinne on rakennettu paimentokämppä. Toinen<br />
ja kolmas paikka, jotka ovat rakentamattomia,<br />
sijaitsevat Akujärvellä ja Kaamasjoen latvalla<br />
erämaa-alueella. Muut Paistunturin paliskunnan<br />
paimentopaikat sijaitsevat erämaa-alueen ja luonnonpuiston<br />
ulkopuolella.<br />
Rajavartiolaitoksella on sopimus partiomajan<br />
vuokra-alueesta Koahppelasjärvellä ja siellä sijaitsee<br />
lukittu kammi.<br />
Utsjoen kunnalla on vuokrasopimus kahdesta<br />
tunturialueen jätehuoltopisteen sijoituspaikasta.<br />
Toinen sijaitsee Koahppelasjärvellä ja toinen<br />
Áhkojávrilla.<br />
143
16 Paikannimistö<br />
Ilmari Mattus<br />
16.1 Johdanto<br />
Paistunturin erämaa-alueen ja Kevon luonnonpuiston<br />
paikannimistöt on koottu aakkoselliseen<br />
muotoon alueelta, jonka suuruus on noin<br />
3 000 km 2 . Sitä rajoittavat idässä Utsjoki–Kaamanen-maantie,<br />
lounaassa Kaamanen–Karigasniemi-maantie<br />
ja lännessä, sekä pohjoisessa Inarijoen<br />
alajuoksun itäranta ja Tenon itä- ja eteläranta.<br />
Joidenkin paikannimien hahmottamisen helpottamiseksi<br />
luetteloon on otettu mukaan muutamia<br />
olennaisia nimiä alueen ulkopuoleltakin.<br />
Numeroituja nimiä on yhteensä 1 440, joista<br />
paikannimien osuus on 1 370. Ne ovat luettelossa<br />
aakkos- ja numerojärjestyksessä siten, että niin<br />
saamen kuin suomenkin kirjainmerkit on otettu<br />
huomioon. Käytetty aakkostus poikkeaa seuraavilta<br />
kohdin suomalaisesta aakkosjärjestyksestä:<br />
a, á, â, b, c, č, d, đ, e… n, ŋ, o… s, š, t, ŧ, u… z,<br />
ž, ä, ö.<br />
Paikannimien määrä ei täsmää juoksevan numeroinnin<br />
kanssa, koska numerojärjestykseen<br />
siirtämisen jälkeen ilmaantui vielä muutamia<br />
paikannimiä lisää. Ne sijoitettiin aakkosellisesti<br />
oikeaan paikkaan, mutta jo varatulle numerolle.<br />
Kun juoksevan numeron perässä on iso kirjain<br />
(esim. 552A), on kyseessä tällainen myöhemmin<br />
lisätty nimi, joka on sijoitettu sitä edeltävän paikannimen<br />
numerolle ja erotettu lisäkirjaimella A.<br />
Mikäli saman numeron kohdalle on osunut muitakin<br />
nimiä, on juoksevan numeron ja kirjaimen<br />
yhdistelmä esim. 552B jne.<br />
Ylä-Lapin erämaa-alueille tyypillisenä piirteenä<br />
Paistunturin erämaa-alueen keskiosissa ei ole<br />
kiinteää asutusta, mutta suhteessa sen laajuuteen<br />
paikannimitiheys on muihin erämaa-alueisiin verrattuna<br />
melko suuri: 1 paikannimi/2,2 km 2 kohden.<br />
Kaldoaivin erämaa-alueella vastaava luku on<br />
1 paikannimi/2,8 km 2 ja Lemmenjoen kansallispuiston<br />
alueella 1 paikannimi/3,7 km 2 .<br />
144<br />
Nimi- ja paikannimijakautuma Paistunturi–<br />
Kevo-alueella on seuraava:<br />
- pohjoissaamenkielisiä 1165<br />
- inarinsaamenkielisiä 213<br />
- suomenkielisiä 65<br />
- suoria suomennoksia pohjoissaamesta 33<br />
- suoria suomennoksia inarinsaamesta 50<br />
- suoria suomennoksia inarinsaamesta tai pohjoissaamesta<br />
13<br />
- lähes suoria suomennoksia pohjoissaamesta 2<br />
- lähes suoria suomennoksia inarinsaamesta 7<br />
- mukaelmasuomennoksia inarinsaamesta tai<br />
pohjoissaamesta 10<br />
- mukaelmasuomennoksia pohjoissaamesta 46<br />
- mukaelmasuomennoksia inarinsaamesta 29<br />
- mukaelmapohjoissaamennoksia 8<br />
- mukaelmainarinsaamennoksia 11<br />
- inarinsaamennoksia 3<br />
- pohjoissaamennoksia 8.<br />
Numeroituja nimiä ja karttanimiä, jotka eivät ole<br />
paikannimiä on mukana seuraavasti:<br />
- autiotupia 4<br />
- kouluja 2<br />
- kahlaamoja 4<br />
- lomakyliä 3<br />
- palsasoita 45<br />
- poroerotuspaikkoja 5<br />
- rukoushuoneita 1<br />
- soidensuojelualueita 4<br />
- tulliasemia 2.<br />
Tarkasteltaessa kielirajan eteläpuolista eli inarinsaamelaista<br />
kielialuetta, joka on Paistunturin<br />
erämaa-alueen Inarin kunnan puoleista aluetta, on<br />
merkille pantavaa suorien suomennosten suhteellisen<br />
suuri määrä. Tämä kertoo mm. siitä, että inarinsaamelainen<br />
kielialue toimii pienenemisestään<br />
huolimatta tai ehkä juuri siitä syystä, edelleenkin<br />
eräänlaisena puskurivyöhykkeenä suomalaisen<br />
kielialueen ja pohjoissaamelaisen kielialueen välissä<br />
pohjoisimmassa Lapissa.
16.2 Työn toteuttaminen<br />
Olen tukeutunut Paistunturi–Kevo-alueen paikannimistön<br />
selvittämistyössä Utsjoen kunnan<br />
puolella paikannimien sijoittamisissa ja oikeinkirjoittamisissa<br />
lähes täydellisesti Ante Aikion<br />
v. 1998 tekemään paikannimiselvitykseen, joka<br />
on laadittu Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen<br />
paikannimikortiston pohjalta. Inarin kunnan<br />
puolella olen käyttänyt aikaisempien tutkimusteni<br />
tuloksia, jotka nekin perustuvat suurelta osin Kotimaisten<br />
kielten tutkimuskeskuksen paikannimiaineistoon.<br />
Muina tietolähteinä olen käytettänyt<br />
vanhoja karttoja, paikallisten ihmisten asiantuntemusta,<br />
sekä asiasta julkaistuja kirjoja, kirjoituksia<br />
ja muistiinpanoja, joista tarkemmin lähdeluettelossa.<br />
Karttalehtien 3913 2 ja 3931 1 paikannimien<br />
tulkinnassa ja joidenkin nimien lisäämisissä<br />
olen tukeutunut Irma Laitin v. 1995 pro-gradua<br />
varten laatimaan käsikirjoitukseen ”Ohcejohsis<br />
báikenamat” (Utsjoenlaakson paikannmet). Lisäksi<br />
olen käyttänyt apuna Káre Vuolabin vuonna<br />
1993 Oulun yliopiston järjestämän paikannimikeruukurssin<br />
yhteydessä keräämää Outakosken seudun<br />
nimiaineistoa karttalehdiltä 3911 2, 3912 2,<br />
3913 1 ja 3914 1.<br />
16.3 Yleisiä ohjeita<br />
Karttalehtijakona on käytetty Topografikunnan<br />
valmistamia 1: 50 000 karttalehtiä, jotka on numeroitu<br />
ykkösestä yhteentoista. Paikannimen<br />
perässä olevan koodiyhdistelmän ensimmäinen<br />
lihavoitu numero on samalla karttalehden numero,<br />
sen perusteella lukija löytää etsimänsä kohteet<br />
liitteenä olevilta karttalehdiltä (liite 2). Seuraava<br />
kirjain–numero-yhdistelmä kertoo, missä ruudussa<br />
kohde sijaitsee kartalla. Viimeisenä on juokseva<br />
numero lihavoituna. Karttalehtien numerointi ja<br />
niiden painatusvuodet ovat seuraavat: 1 = 3923 2<br />
(1980), 2 = 3914 1 (1981), 3 = 3914 2 (1979), 4<br />
= 3932 1 (1979), 5 = 3911 2 (2000), 6 = 3913 1<br />
(2000), 7 = 3913 2 (2001), 8 = 3931 1 (1975),<br />
9 = 3924 1 (2000), 10 = 3824 2 (2000), 11 =<br />
3842 1 (2000).<br />
Karttalehdet on jaettu pystysuunnassa neljään<br />
osaan, lukuun ottamatta lehtiä 1 ja 2, jotka on lehtijaollisista<br />
syistä johtuen jaettu viiteen eri osaan<br />
ja lehteä numero 5, joka on jaettu kolmeen eri<br />
osaan. Pystyosat on merkitty A-kirjaimesta Mkirjaimeen.<br />
Vaakatasossa karttalehdet on jaettu<br />
kuuteen osaan, jotka on numeroitu 1–11, lukuun<br />
ottamatta karttalehteä 1, joka on jaettu kahteen<br />
osaan Norjan valtakunnan suuren osuuden<br />
(4/5) vuoksi. Numerointi ykkösestä eteenpäin<br />
alkaa karttalehdeltä 1 ja aakkostus A-kirjaimesta<br />
eteenpäin lehdeltä 5, jatkuen katkeamattomana<br />
seuraaville lehdille. Jos haluttaisiin tietää, missä<br />
sijaitsee paikannimi, jonka numero luettelossa on<br />
esim. 666, niin se löytyy sitä edeltävän numero- ja<br />
kirjainyhdistelmän avulla, joka on 7 H11. Karttalehti<br />
7 on 3913 2, kirjain H on toinen pystyosa<br />
kartan vasemmasta laidasta lukien ja numero 11<br />
on neljäs vaakaosa kyseisen kartan yläreunasta<br />
lukien. Loddevuoššanávži-rotkon koodi on siis<br />
kokonaisuudessaan 7 H11: 666.<br />
Noin kuudesosa paikannimistä on suomennoksia,<br />
mukaelmasuomennoksia, pohjoissaamennoksia,<br />
mukaelmapohjoissaamennoksia, inarinsaamennoksia<br />
tai mukaelmainarinsaamennoksia.<br />
Tässä kirjoituksessa nämä on eroteltu siten, että<br />
suomenkielinen nimi on aina ensimmäisenä<br />
ja seuraavana on paikannimi sillä kielellä, josta<br />
suomennos, mukaelmasuomennos, pohjoissaamennos<br />
tai inarinsaamennos on tehty.<br />
Esimerkki: Alempi Kuntsalompolo – Vuolit<br />
Gunžžáluoppal – Vyeleeb Kunžááluobâl<br />
(3824 2, JUM) Laajentuma Kuntsajoessa. Mukaelmasuomennos<br />
ja mukaelmainarinsaamennos<br />
pohjoissaamen nimestä, jonka merkitys ei ole tiedossa,<br />
vaikka se viittaakin johdokseen verbistä<br />
gunžat = virtsata.<br />
Alempi Kuntsalompolo on suomea, Vuolit<br />
Gunžžáluoppal pohjoissaamea ja Vyeleeb<br />
Kunžááluobâl inarinsaamea. 3824 2 on sen<br />
karttalehden numero, joka on suomenkielisen<br />
ja pohjoissaamenkielisen nimen lähteenä. JUM<br />
on Juhan Uula Mattus (1930–1998), jolta tieto<br />
inarinsaamen nimestä on peräisin.<br />
Jos paikalla ei ole suomenkielistä nimeä, mutta<br />
on inarinsaamenkielinen ja pohjoissaamenkielinen<br />
nimi, niin ensimmäisenä on sen kielinen nimi,<br />
kummalla puolen kielirajaa paikka sijatsee.<br />
Esimerkkejä: Hiävuščielgi – Hehpoščielgi<br />
(JUM, SA 1963) Hevosvaaran jatke kohti Siikajärveä.<br />
Inarinsaamea ja pohjoissaamea; hiävuš ~<br />
hehpoš = yhdysosamuoto sanasta hiävuš ~ heabuš<br />
= hevonen, čielgi ~ čielgi = selänne. Nimiperhe:<br />
ks. Hevosvaara – Hiävušvääri – Hehpošvárri. 8 K13:<br />
492.<br />
145
Rávdoskáidi – Rávduskäiđi (3931 1, JUM)<br />
Kaira Utsjoen eteläisemmän latvahaaran (Máttit<br />
suorgi) ja Rautujoen välissä. Pohjoissaamea ja<br />
inarinsaamea. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks.<br />
Rávdojávri, skáidi ~ skäiđi = kaira jokien välissä<br />
(kaita). 8 L12: 963<br />
Mikäli ei ole tiedossa, kummasta kielestä mukaelmasuomennos<br />
tai suomennos on tehty, se on<br />
ilmaistu paikannimien järjestyksellä ja sitä seuraavilla<br />
lauseilla.<br />
Esimerkki: Petsikko – Beazet – Peccik ~<br />
Pecikko ~ Peccikko ~ (Peesih) ~ Räjičummâ<br />
(SA 2001, JUM) Tunturialue, jonka Inarin ja<br />
Utsjoen kuntien raja ylittää Räjičummâ-kukkulan<br />
kohdalta. Mukaelmasuomennos pohjoissaamesta<br />
tai inarinsaamesta. Samuli Aikion mukaan nimi<br />
näyttää olevan osittain hämärtynyt johdos saamen<br />
sanasta beahci ~ peeci = mänty, beaze ~ peesi = männyn<br />
(SA 2001), räji = yhdysosalyhentymä sanasta<br />
rääji = raja, čummâ = kukkula. Inarinsaamen -k ja<br />
-kko päätteet ovat ilmeisesti mukaelmia suomen<br />
kielestä ja todennäköisesti primäärein muoto on<br />
Peesih, joka ei kylläkään ole enää käytössä. Primäärinimi,<br />
jonka nimiperheeseen kuuluu Petsikkojärvi<br />
– Peccikkojävri – Beazetjávri. 8 L12: 902<br />
Suomenkielisen nimen perässä olevat Beazet<br />
ja Peccik ~ Pecikko ~ Peccikko (Peesih) ovat<br />
niitä nimiä, joista mukaelmasuomennos on tehty<br />
pohjoissaame ensiksi mainittuna, kuten suomennoksesta<br />
kertovassa tekstissäkin. Kirjainyhdistelmät<br />
(AA/SA 1998 ja JUM) kertovat siitä, että<br />
tieto pohjoissaamen osalta on saatu Ante Aikion<br />
ja Samuli Aikion v. 1998 tekemästä paikannimiselvityksestä<br />
ja inarinsaamen osalta Juhan Uula<br />
Mattukselta (1930–1998).<br />
Kirjoituksessa usein esiintyvät termit ”yhdysosamuoto”,<br />
ja ”yhdysosalyhentymä” viittaavat<br />
paikannimissä yleisiin lyhentymiin, joiden lähtökohtana<br />
on tavallisesti genetiivimuoto. Myös<br />
termit ”nimiperhe” ja ”primääri” esiintyvät usein,<br />
koska paikannimiryppäät on jaettu nimiperheisiin.<br />
Niiden lähteenä on aina ollut perustana oleva<br />
alkuperäinen nimi eli primäärinimi, josta kaikki<br />
muut samaan nimiryhmään kuuluvat paikannimet<br />
ovat saaneet alkunsa ja muodostaneet siten ns.<br />
nimiperheen. Mikäli primäärinimi ei ole ollut tiedossa,<br />
sitä ei ole nimetty. Nimiperheissä esiintyy<br />
pääsääntöisesti kaksi sukupolvea, kolmi- ja sitä<br />
useampisukupolviset nimiperheet ovat harvinaisempia.<br />
146<br />
Esimerkki kaksisukupolvisesta nimestä: Erttetvárláttu<br />
”Kylkivaaranlampi”, jonka primäärinimi<br />
on Erttetvárri ”Kylkivaara”.<br />
Esimerkki kolmisukupolvisesta nimesta: Vyeleeb<br />
Piergivärjävrjuuvâš ”Alempi Pierkivaaranjärvenjokinen”,<br />
jonka lähin primäärinimi eli äitinimi on<br />
Pirgivärjäävrih ”Pierkivaaranjärvet”, jonka äitinimi<br />
ja samalla nimiperheen vanhin nimi taas on Pirgivääri<br />
”Pierkivaara”.<br />
Esimerkki nelisukupolvisesta nimestä:<br />
Ákšujuvnjälmkuoškâ ”Aksujoensuunkoski”, jonka<br />
äitinimi on Ákšujuvnjälmi ”Aksujoensuu”, jonka<br />
äitinimi vastaavasti on Ákšujuuhâ ”Aksujoki” ja<br />
koko nimisuvun primäärinimi on Ákšujävri ”Aksujärvi”.<br />
Esimerkki viisisukupolvisesta nimestä: Cuokkajárgeašádjatsuotnju”Tsuokkajärvenpäänojansuo”,<br />
jonka lähin primäärinimi on Cuokkajárgeašája<br />
”Tsuokkajärvenpäänoja”, jonka äitinimi<br />
on Cuokkajárgeahči ”Tsuokkajärvenpää”, jonka<br />
äitinimi on Cuokkajávri (tässä tapauksessa Bajit<br />
Cuokkajávri) ja koko nimisuvun primäärinimi on<br />
Cuoggá ”Tsuokka”.<br />
Kuten oikeissakin perheissä, nimiperheissäkin<br />
on perheristeytymiä. Esimerkki tällaisesta<br />
nimestä: Deanumuš Sieiddenjunis ”Tenommaisin<br />
Seitanenäke”. Siinä esiintyvät kahden nimiperheen<br />
(Deatnu ”Teno” ja Sieiddegeađgi ”Seitakivi”)<br />
elementit. Tuloksena on molempia nimiperheitä<br />
edustava nimi.<br />
Saamenkielien tunnistamista helpottavat seuraavat<br />
asiat:<br />
- Pohjoissaamesta puuttuvat kirjainmerkit ä,<br />
â, ja y. Sanan alussa ei ole yleensä kirjaimia k,<br />
p ja t, vaan niiden sijasta g, b ja d, (jotka tosin<br />
ääntyvät suurin piirtein samoin kuin k, p ja t).<br />
- Inarinsaamessa sen sijaan k, p ja t ovat sanan<br />
alussa tavanomaisia.<br />
Kaikista Suomen puolella kirjoitettavista saamelaiskielistä<br />
puuttuvat kirjainmerkit q, w, x, å<br />
ja ö. Å-kirjainta esiintyy vain koltansaamessa ja<br />
eräässä vanhentuneessa pohjoissaamen kirjoitustavassa.<br />
Tavallisimmat tässä tekstissä esiintyvät yleissanat<br />
eli apellatiivit on esitetty taulukossa 10.
Taulukko 10. Apellatiivit eli yleisnimet. Paikannimien perusosat ovat appellatiiveja eli yleisnimiä. Molemmissa saamelaiskielissä<br />
esiintyy lyhentyneitä yhdysosamuotoja ja ne on kerrottu kunkin paikannimen kohdalla erikseen.<br />
Pohjoissaame Inarinsaame Suomi<br />
aláš aalaaš huippu, laki<br />
áhpi ääpi laaja suo; avomeri<br />
ája aajâ lähde; oja, puro<br />
ápmir ämmir kunnas<br />
ávži ävži rotko (autsi)<br />
bahta pottâ perä, takamus<br />
balsa polsâ palsa, palsamätäs, mätäs<br />
bákti pähti pahta<br />
bálggis päälgis polku<br />
báljahaš päljihâš paljakka<br />
biedju piäju pesäkolo, luola (ketun, naalin, karhun)<br />
bohki pohe kapeikko järvien tai vaarojen välissä<br />
boldni kukkula, kumpu<br />
borri pore mäennyppylä, harjanne, kumpu<br />
buollán puállám palo<br />
buolža puolžâ harju<br />
čearru laaja, tasainen ja karu vaara, tunturi<br />
čielgi čielgi selkä ~ selänne<br />
čoalbmi čuálmi salmi<br />
čohkka čokke, čukkâ huippu<br />
čopma čummâ kumpu, kukkula<br />
čorru čoro harju, harjanne<br />
čuodjá čuájá suoja (pitkä kapea lahti, johon laskee tai josta lähtee<br />
joki)<br />
dievvá tiävá kumpare (tieva)<br />
eana(n) eennâm maa<br />
fielbmá viälmá kapea syvä suvanto<br />
galbmagáldu kolmâkäldee kylmäkaltio = pulppuava lähde<br />
gáddi riddo ranta<br />
gála, gállat kaalâ kahlaamo<br />
gáldu käldee avanto, kaltio, lähde<br />
gálli ~ gállu källee kallio<br />
gárggu kárgu kari (järvessä)<br />
gávva kaavâ mutka (loiva), poukama taive, kaarre<br />
geađgi keđđgi kivi<br />
geahči keeči kärki, pää, nokka<br />
geavŋŋis kievŋis köngäs<br />
gielas kielâs niemeke, pitkä ja kapea selänne<br />
goatnil kuánnil koste, akanvirta (syvä kohta joessa, jossa vesi kääntyy<br />
vastavirtaan)<br />
gorsa korsâ pienehkö syvä rotko, kapea kuru (kursu)<br />
gorži korže putous, kurkkio<br />
guoika kuoškâ koski<br />
guolbba kuolbâ kangas (maa)<br />
guotkku kuátku kannas<br />
gurra kurrâ kuru<br />
hárji harjanne<br />
hávdi hävdi hauta<br />
jávri jävri järvi<br />
jávrrádagaš jávráduvvâš järvikäinen<br />
jávrrádat jávrádâh järveke (suurempi kuin järvikäinen)<br />
jávrráš jáávráš järvinen<br />
jeaggi jeggi jänkä, suo<br />
jieŋas jieŋâs jäätie<br />
johka juuhâ joki<br />
147
Pohjoissaame Inarinsaame Suomi<br />
jorri kaarre (suurehko, tav. kivinen)<br />
coáhki koškes matalikko<br />
jargŋa jorŋâ järvenselkä<br />
kuáccám kotsamo (ylävä kangasmaa)<br />
lánjas laanjâs koivikko<br />
lásis lássá luoto (pieni saari), silokallio (sileä, viettävä)<br />
láttu láddu lampi<br />
leahki leehi laakso<br />
leakšá ~ leakši liäkšá soinen, laajahko laakso tunturissa<br />
lokta tasanne vaaran kyljessä (vintti, ullakko)<br />
luokta luohtâ lahti<br />
luoppal luobâl lompolo (joen laajentuma)<br />
maras, marastat moorâst marasto (soiden tai vesialueiden ympäröimä<br />
kuiva maankohta)<br />
máhcci mäcci jyrkkä mutka joessa tai järvessä<br />
mohkki mokke mutka<br />
muotki myetki kannas taival (vesistöjen välillä)<br />
njavvi njave niva<br />
njáiku njáikku ulkonema, kolkka, maannokka<br />
njálbmi njälmi suu<br />
njárga njargâ niemi<br />
njearri njeeri niva, matala pieni koski<br />
njoaski njuáski notkelma, notko, sola<br />
njunis njunes nenäke (vaaran tai tunturin)<br />
njunni njune nokka<br />
noppe korkea niemi<br />
nuorri nyeri salmi saaren ja mantereen välissä, pudas<br />
oaivi uáivi pää<br />
rášša karu, somerikkoinen, korkea vaara<br />
roavvi ruávi rova (vanha palanut alue)<br />
roggi rogge kuoppa<br />
rohči ahdas paikka, kapeikko (esim. kahden kallion välissä,<br />
joessa kapea ja virtaava paikka)<br />
rohtu roto lehto (tiheikkö eli ruto)<br />
ruvža harjanne (pitkittäis)harju<br />
savu, savvon savo, savvoon suvanto (joen hitaasti virtaava osa)<br />
sáiva saivâ makea vesi, pienehkö järvi, saivo<br />
sátku sátku venevalkama<br />
seaibbuš seeibuš pitkä, loiva vaaran- tai tunturinnokka<br />
skáidi skäiđi kaira eli kaita (jokien välissä)<br />
suohpáš ylikulkupaikka ylängöltä toiselle<br />
suolu suálui saari<br />
suotnju suánju letto, rimpisuo, sorajänkä<br />
suovka suovkkâ tiheikkö<br />
vađđa vođđâ aukea, matala puuton vaara tunturissa, laajahko aukio,<br />
tavallisesti soinen; laakea kunnas (”vosa”)<br />
várri vääri vaara<br />
vuodâs hiekkaranta<br />
veadji vei pienehkö joki (puro)<br />
vuohčču vuáčču kapea vetinen suo (vuotso), lahti<br />
vuohppi vyeppee vuopaja (järven tai joen erillinen lahti)<br />
vuolli vuálááš alus, alapuolinen tai alajuoksu<br />
vuopmi vyemi metsäinen laaja jokilaakso eli vuoma<br />
vuotna vuonâ vuono<br />
vuovdi vyevdi metsä (outa)<br />
148
A<br />
Ahvenjärvi – Vuoskkojávri (3824 2) Järvi Kesäkotajärvien kaakkoispuolella. Suora suomennos pohjoissaamesta.<br />
10 I16: 1<br />
Ailikas – Áilegas (AA/SA 1998) Tunturi Karigasniemen kylästä 6 km itä-koilliseen. Korkein ja eteläisin<br />
Áilegas-tuntureista (619,8 m/mpy.) Mukaelmasuomennos pohjoissaamesta; áilegas = pyhä. Terho<br />
Itkonen kirjoittaa (KSVK 52 s. 293):<br />
”Ailigas, yksi kolmesta samannimisestä Utsjoen tunturista, jotka kansanperinne tuntee ”pyhinä vaaroina”,<br />
”porojumalina”.<br />
Kaksi muuta Áilegas-tunturia ovat Tenon varrella Nuvvuksessa ja Utsjoen kylän itäpuolella. Primäärinimi,<br />
jonka nimiperheeseen kuuluvat Ailikasjänkä – Áilegasjeaggi ja Áilegasroavvi. 6 C12: 2<br />
Ailikas – Áilegas (AA/SA 1998) Tunturi Utsjoen kylän itäpuolella. Matalin ja pohjoisin kolmesta<br />
Utsjoen kunnassa sijaitsevasta Áilegas-tunturista (342 m/mpy.) Nimiselitys: ks. ylempi Ailikas – Áilegas.<br />
4 K2: 3<br />
Ailikasjänkä – Áilegasjeaggi (3913 1) Suo Karigasnimen Ailikkaan ja Bassečohkka-vaaran välissä.<br />
Mukaelmasuomennos pohjoissaamesta. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Ailikas – Áilegas.<br />
6 C13: 4, 6 C12: 4<br />
Ailikaskaava (AA/SA 1998) Talo Tenon itärannalla Nuvvuksen kylässä. Mukaelmasuomennos pohjoissaamesta.<br />
Nimiperhe: ks. Nuvvuksen Áilegas. 2 E4: 5<br />
Aittijoki – Áitejohka (AA/SA 1998) Kylä Tenon varrella Karigasniemeltä noin 50 km Utsjoen suuntaan.<br />
Mukaelmasuomennos pohjoissaamesta; áite = yhdysosamuoto sanasta áiti = aitta, varasto. Nimiperhe:<br />
ks. Áitejohka. 2 C6: 6<br />
Aksujoki – Ákšujuuhâ ~ Evšjuuhâ – Ákšojárjohka (3824 2) Aksujärvestä Kaamasjokeen laskeva<br />
joki. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Aksujärvi – Ákšujävri ~ Evšjävri – Ákšojávri, sekä alenevassa<br />
polvessa Ákšujuvnjälmi, evš = aksujärveläisten murrelyhentymä sanasta ákšu = kirves, jár = yhdysosalyhentymä<br />
sanasta jávri = järvi, johka = joki. 10 J17: 7<br />
Aksujärvi – Ákšujävri ~ Evšjävri – Ákšojávri (3824 2) Suurehko järvi Karigasniementien ja Kaamasjoen<br />
välissä. Mukaelmasuomennos inarinsaamesta tai pohjoissaamesta; ákšu ~ ákšo = kirves. Primäärinimi,<br />
jonka nimiperheeseen kuuluvat Aksujoki – Ákšujuuhâ ~ Evšjuuhâ – Ákšojárjohka ja Aksuvaara<br />
– Ákšuvääri ~ Evšvääri – Ákšovárri. Järvessä on noin 40 nuotta-apajaa (IV 2003). 10 J17: 8<br />
Aksuvaara – Ákšuvääri ~ Evšvääri – Ákšovárri (3824 2) Vaara Aksujärven ja Kaamasjoen välissä.<br />
Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Aksujärvi – Ákšujävri ~ Evšjävri – Ákšojávri ja Aksuvaaranjänkä.<br />
10 J17: 9<br />
Aksuvaaranjänkä – Ákšuvärjeggi ~ Evšvärjeggi – Ákšovárjeaggi (IV 2003) Suo Aksuvaaran<br />
pohjoispuolella. Määriteosaselitys: ks. Aksujärvi. Nimiperhe: ks. Aksuvaara – Ákšuvääri ~ Evšvääri<br />
– Ákšovárri. 10 J16: 10<br />
Akujoki – Áhkojohka (3913 1) Paistuntureilta Tenoon laskeva joki. Mukaelmasuomennos Pohjoissaamesta;<br />
áhko = genetiivimuoto sanasta áhkku = isoäiti ~ mummi ~ vanhahko nainen. Nimiperheeseen<br />
kuuluvat Akujärvi – Áhkojávri, Akukoski – Áhguoika, Áhkojohgárggu, Áhkojohguolbba, Áhkojohmohkki,<br />
Áhkojohnjunni, Áhkovađđa, Áhkovárri ja Uhc-Áhkovárri. 6 C10: 11, 6 E9: 11<br />
149
Akujärvenjoki – Áhkojárjohka (3913 1) Akujärvestä Akujokeen laskeva joki. Mukaelmasuomennos<br />
pohjoissaamesta. Määriteosaselitys: ks. Akujoki – Áhkojohka. Nimiperhe: ks. Akujärvi – Áhkojávri.<br />
6 D10: 12<br />
Akujärvi – Áhkojávri (3913 1) Järvi Outakoskelta 10 km itä-kaakkoon. Mukaelmasuomennos pohjoissaamesta.<br />
Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Akujoki – Áhkojohka, sekä alenevassa polvessa Akujärvenjoki<br />
– Áhkojárjohka ja Áhkojárgielas. 6 D9: 13<br />
Akukoski – Áhguoika (3911 2, KV 1993) Kylä ja neliosainen koski Akujoen suun alapuolella. Mukaelmasuomennos<br />
pohjoissaamesta. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Akujoki – Áhkojohka. Koskeen<br />
on muinoin hukkunut Elle-áhkku = ”Elli-Muori”, joka asusteli alueella. Hän sai mielenhäiriön ja juoksi<br />
koskeen. Nimiperhe: ks. Akujoki – Ákjojohka, sekä alenevassa polvessa Áhguoiluohkká ja Áhguoinjárga.<br />
5 B9: 14<br />
Alempi Alttojärvi – Vyeleeb Álttoojävri (SV) Järvi Alttojängän eteläpäässä. Määriteosaselitys ja<br />
nimiperhe: ks. Alttojoki – Álttoojuuhâ. 11 L18: 15<br />
Alempi Kivivuopajajärvi – Vyeleeb Keđgivyeppeejävri (3842 1) Järvi Saarijärven ja Kaamasjoen<br />
välissä. Suora suomennos inarinsaamesta. Nimiperhe: ks. Keđgivyeppee. 11 K16: 16<br />
Alempi Kuntsalompolo – Vuolit Gunžžáluoppal – Vyeleeb Kunžááluobâl (3824 2, JUM) Laajentuma<br />
Kuntsajoessa. Mukaelmasuomennos ja mukaelmainarinsaamennos pohjoissaamen paikannimestä,<br />
jonka määriteosan merkitys ei ole tiedossa, vaikka se viittaakin verbimuotoon gunžat = virtsata.<br />
Nimiperhe: ks. Kuntsajärvi – Gunččájávri – Kunžáájävri. 10 I14: 17<br />
Allabuolžá (AA/SA 1998) Harju Kevojärven pohjoisosan itäpuolella. Määriteosaselitys: ks. Alla-Gápmasroaveája,<br />
buolža = harju. 4 K5: 18<br />
Alla-Gápmasroaveája (3913 2) Alla-Gápmasroavejeaggi -jängältä Kaamasjokeen laskeva puro. Määriteosaselitys<br />
ja nimiperhe: ks. Alla-Gápmasroavvi, roave = genetiivimuoto sanasta roavvi = rova, ája = oja.<br />
7 G13: 19<br />
Alla-Gápmasroavejeaggi (3913 2) Suo Alla Gápmasroavvi -rovan eteläpuolella. Määriteosaselitys ja<br />
nimiperhe: ks. Alla-Gápmasroavvi, roave = genetiivimuoto sanasta roavvi = rova, jeaggi = jänkä.<br />
7 G13: 20<br />
Alla Gápmasroavvi (3913 2) Rova Kaamasjoen itäpuolella Kaamasmukasta pohjoiseen. Pohjoissaamea;<br />
alla = attribuuttimuoto sanasta allat = korkea, gápmas = genetiivimuoto sanastá gámas = poron koipinahka,<br />
roavvi = rova. Nimiperhe: ks. Kaamasjoki – Kaamâsjuuhâ – Gámasjohka, sekä alenevassa polvessa<br />
Alla-Gápmasroaveája ja Alla-Gápmasroavejeaggi. 7 G13: 21<br />
Allanjárga (SA 1963) Siikajärven keskiosan niemi Hevosvaaran kohdalla. Määriteosaselitys: ks. Alla-<br />
Gápmasroaveája, njárga = niemi. 8 K13: 22<br />
150
Alttojoki – Álttoojuuhâ (3842 1) Alttojärvestä Alemman Alttojärven kautta Kaamasjokeen laskeva<br />
joki. Mukaelmasuomennos, jonka alkuperästä Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen pitkäaikaisena<br />
saamenkielen tutkijana toiminut Samuli Aikio kertoo seuraavaa:<br />
”Sen alkuperäinen nimimuoto olisi kaiketi jäänyt historian hämärään, ellei T. I. Itkonen olisi kirjannut siitä<br />
1940-luvulla inarilaista muotoa Áldohjuuhâ, jonka alkuosa on lyhentymä vaatimentaljaa tarkoittavasta sanasta<br />
áldudâh (ps. Áldodat, josta ei tunneta vastaavaa lyhentymää). Nykymuotoonsa nimi päätyi ilmeisesti<br />
pohjoissaamelais-suomalaisen kierrätyksen tietä, kun toiskielisille tuntematon áldoh-lyhennys vääntyi pohjoissaamessa<br />
mitään sanomattomaan Álto-asuun ja suomen altto-sanaksi ja lainautui siitä takaisin inariin muodossa<br />
Álttoo-. Alkuperäisen nimen tienneellä Matti Mattuksella (1900 – 1983) oli joen varressa vielä tila nimeltään<br />
Aaltola – siinä toiseen suuntaan vedetty ”selitys” hämärtyvälle áldoh-sanalle! Suomeen iskostunutta nimenosaa<br />
altto ei sentään ole yhdistetty paikallisella tasolla samanasuiseen musiikkitermiin” (SA 2002).<br />
Aaltola-tilan on perustanut vuonna 1855 Matti Henrikinpoika Mattus (1820–1865), joka on tilan<br />
tienneen Matti Mattuksen isoisoisä. Nimiperheeseen kuuluvat Alttojärvi – Álttoojävri (nimiperheen<br />
primäärinimi, joka on Paistunturi–Kevo-alueen ulkopuolella), Alempi Alttojärvi – Vyeleeb Álttoojävri,<br />
Alttojänkä – Álttoojeggi ja Alttoniemi – Álttoonjargâ. 11 L18: 23<br />
Alttojänkä – Álttoojeggi (3842 1) Suo Syysjoen ja Alttojoen välissä. Nimi- ja määriteosaselitys sekä<br />
nimiperhe: ks. Alttojoki – Álttoojuuhâ. 11 L17: 24<br />
Alttoniemi – Álttoonjargâ (3842 1) Kuiva kangasmaa, jota rajoittavat Alttojoki idässä, Alttojänkä<br />
etelässä ja Syysjoki lännessä. Nimi- ja määriteosaselitys sekä nimiperhe: ks. Alttojoki – Álttoojuuhâ.<br />
11 L17: 25<br />
Andârâsnjargâ (IV 2003) Niemi Aksujärven länsirannalla Huutoniemi-talosta puoli kilometriä pohjois-koilliseen.<br />
Inarinsaamea: Andârâs = Antti, njargâ = niemi. Nimi on annettu mahdollisesti Andaras<br />
Länsmanin mukaan. Ks. Anttila (ylempi). 10 I17: 25A<br />
Anttila (3824 2) Talo Kesäkotajärvien rannalla. Nimi on annettu Andaras Länsmanin (1863–1923)<br />
mukaan (NV 2003), joka muutti Pulmankijärvelle ja katosi metsään v. 1926 (Samuli Paulaharju: Taka-Lappia,<br />
s. 107 ja 317). Samalla paikalla myöhemmin asunut Pahtal Antti = Antti Valle oli syntyisin<br />
Muddusjärven länsirannan Pahtalasta ja oli sukua Andaras Länsmanille. 10 I16: 26<br />
Anttila (AA/SA 1998) Talo Tenon ja maantien välissä Paatuksesta 2,5 km ylävirtaan. 2 F3: 27<br />
Aškkasjohjeaggi (AA/SA 1998) Suo Aškkasjohka- ja Loddejohka-jokien välissä. Määriteosaselitys ja<br />
nimiperhe: ks. Aškkasjohka, joh = yhdysosalyhentymä sanasta johka = joki, jeaggi = jänkä. 8 K8: 28<br />
Aškkasjohka (AA/SA 1998) Aškkasjohláttu-lammen kautta Utsjokeen laskeva joki. Pohjoissaamea;<br />
aškkas = paanne, johka = joki. Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluvat Aškkasjohjeaggi,<br />
Aškkasjohláttu ja Aškkasjohskáidi. 8 K8: 29<br />
Aškkasjohláttu (AA/SA 1998) Lampi Utsjoen länsipuolella Guhkesluoppal-lompolon kohdalla. Määriteosaselitys<br />
ja nimiperhe: ks. Aškkasjohka, láttu = lampi. 8 K8: 30<br />
Aškkasjohskáidi (AA/SA 1998) Kaira eli kaita Aškkasjohka- ja Loddejohka-jokien välissä. Määriteosaselitys<br />
ja nimiperhe: ks. Aškkasjohka, skáidi = kaira jokien välissä (kaita). 8 K8: 31<br />
Autiotupa (AA/SA 1998) Tupa Juovvaskáidi-kaidan eteläpuolella Davimuš Mádjohsuorgi -joen itärannalla.<br />
Tupa tunnetaan myös nimellä Kekkosenkämppä, koska tasavallan presidentti Urho Kekkonen yöpyi<br />
siinä keväällä 1963. 3 H6: 32<br />
151
Autiotupa (3913 2) Tupa Gamoaivi-tunturin koillispuolella, joka tunnetaan myös nimellä Guivin autiotupa.<br />
7 G8: 33<br />
Autiotupa (UKU 2001) Tupa Njávgoaivi-tunturista pohjois-koilliseen, joka tunnetaan myös nimellä<br />
Njávgoaivin autiotupa. 6 E11: 34<br />
Autiotupa (3913 1) Tupa Ruktajávri-järven koillispäässä, joka tunnetaan myös nimellä Ruktajärvi<br />
– Ruktajávri (UKU 2001). 6 E12: 34A<br />
Á<br />
Áánápuškojáávráš (JIM) Pitkänomainen järvi 4-tien vieressä sen länsipuolella Säytsjärven kohdalla.<br />
Kartassa virheellisesti Suávviljáávráš. Inarinsaamea; Ááná = genetiivimuoto nimestä Ánná = Anna ~<br />
Anni, puško = hauki, jáávráš = deminutiivimuoto sanasta jävri = järvi > järvinen. 11 L14: 35<br />
Áhguoiluohkká (KV 1993) Törmä Áhkonjárga-niemen länsipuolella. Määriteosaselitys: ks. Áhguoinjárga,<br />
luohkká = mäki ~ rinne. Nimiperhe: ks. Akukoski – Áhguoika. 6 C9: 36<br />
Áhguoinjárga (AA/SA 1998) Niemi Tenossa Akujoen ja Akukosken välissä. Pohjoissaamea; áh =<br />
lyhentymä genetiivimuotoisesta sanasta áhkku = isoäiti, mummi, vanhahko nainen, guoi = lyhentymä<br />
genetiivimuodosta guoika = koski, njárga = niemi. Nimiperhe: ks. Akukoski – Áhguoika. 5 B9: 37<br />
Áhkojárgielas (3913 1) Kapea selänne Akujärvestä pohjois-koilliseen. Määriteosaselitys: ks. Áhkoláttu,<br />
jár = yhdysosalyhentymä sanasta jávri = järvi, gielas = kapea selänne. Nimiperhe: ks. Akujärvi<br />
– Áhkojávri. 6 E9: 38<br />
Áhkojohgárggu (AA/SA 1998) Särkkä Tenoon laskevan Akujoen suun pohjoispuolella. Määriteosaselitys:<br />
ks. Áhkoláttu, joh = yhdysosalyhentymä sanasta johka = joki, gárggu = särkkä, somerikko.<br />
Nimiperhe: ks. Akujoki – Áhkojohka. 5 B9: 39<br />
Áhkojohguolbba (AA/SA 1998) Talo Akujoen suun eteläpuolella. Määriteosaselitys: ks. Áhkoláttu, joh<br />
= yhdysosalyhentymä sanasta johka = joki, guolbba = kangasmaa (kuolpuna). Nimiperhe: ks. Akujoki<br />
– Áhkojohka. 5 B9: 40<br />
Áhkojohmohkki (3913 1) Mutka Akujoessa Áitečohkka-tunturin koillispuolella. Määriteosaselitys: ks.<br />
Áhkoláttu, joh = yhdysosalyhentymä sanasta johka = joki, mohkki = mutka. Nimiperhe: ks. Akujoki<br />
– Áhkojohka. 6 E10: 41<br />
Áhkojohnjunni (3913 1) Vaara Akujoen länsipuolella Lyovdeskáidi-kaidan kohdalla. Määriteosaselitys:<br />
ks. Áhkoláttu, joh = yhdysosalyhentymä sanasta johka = joki, njunni = nokka. Nimiperhe: ks. Akujoki<br />
– Áhkojohka. 6 C10: 42<br />
Áhkoláttu (AA/SA 1998) Lampi Mieraslompolan talosta 0,6 km luoteeseen. Pohjoissaamea; áhko =<br />
genetiivimuoto sanasta áhkku = isoäiti, mummi, vanhahko nainen, láttu = lampi. Vanhempi nimitys<br />
Bajit Ráŋkebogeláttu (SA 2002); bajit = ylempi, ráŋke = merkitykseltään tuntematon sana, boge =<br />
genetiivimuoto sanasta bohki = kapeikko. 8 L9: 43<br />
Áhkovađđa (3913 1) Tunturi Outakoskelta 2 km itä-kaakkoon. Määriteosaselitys: ks. Áhkoláttu, vađđa<br />
= aukea metsässä. Nimiperhe: ks. Akujoki – Áhkojohka. 6 C8: 44<br />
152
Áhkovárri (3913 1) Vaara Outakoskelta 5 km kaakkoon. Määriteosaselitys: ks. Áhkoláttu, várri = vaara.<br />
Nimiperhe: ks. Akujoki – Áhkojohka. 6 D9: 45<br />
Áhu-Jovn Kuátimoorâst (JUM) Marasto Vuomavaaranjängän eteläpäässä. Inarinsaamea; áhu = genetiivinen<br />
yhdysosalyhentymä sanasta ákku = isoäiti ~ akka ~ muori, kuáti = kota, moorâst = marasto<br />
~ morosto. Akun-Jounilla (Jouni Högman 1890–1968) oli marostossa kota. 11 K16: 46<br />
Áilegas ~ Nuvvos Áilegas (AA/SA 1998, UKU 2001) Tunturi Nuvvuksen koillispuolella. Keskimmäinen<br />
ja keskikorkuisin Áilegas-tuntureista (534,8 m/mpy.) Pohjoissaamea; áilegas = pyhä. Terho<br />
Itkonen kirjoittaa (KSVK 52 s. 293):<br />
”Ailigas, yksi kolmesta samannimisestä Utsjoen tunturista, jotka kansanperinne tuntee ”pyhinä vaaroina”,<br />
”porojumalina”.<br />
Kaksi muuta Áilegas-tunturia ovat Tenon varrella Karigasniemen kylän koillispuolella ja Utsjoen kylän<br />
itäpuolella. Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluvat Áilegasfeaskkir, Áilegasjohka, Áilegasnjárga ja<br />
Ailikaskaava (talo). 2 E4: 47<br />
Áilegasfeaskkir (AA/SA 1998) Nuvvuksen Áilegas-tunturin eteläpään matalampi osa. Kaikilla Utsjoen<br />
Áilegas-tuntureilla on samanniminen osa. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Áilegas ~ Nuvvos Áilegas,<br />
feaskkir = eteinen, sekä alenevassa polvessa Feaskkergurra ja Feaskkerjeaggi. 2 E4: 48<br />
Áilegasjohka (AA/SA 1998) Nuvvuksen Áilegas-tunturin itäpuolelta Nuvvosjohka-jokeen laskeva joki.<br />
Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Áilegas, johka = joki. 2 E5: 49<br />
Áilegasnjárga (AA/SA 1998) Talo Tenon rannalla Nuvvuksen Áilegas-tunturin kohdalla. Määriteosaselitys<br />
ja nimiperhe: ks. Áilegas, njárga = niemi. 2 E4: 50<br />
Áilegasroavegorsa (3913 1) Rotko Karigasniemen Ailikkaan ja Áilegasroavvi-rovan välissä. Määriteosaselitys:<br />
ks. Áilegas, roave = genetiivimuoto sanasta roavvi = rova > rovan (vanha paloalue), gorsa =<br />
kursu (syvä rotko). Nimiperhe: ks. Áilegasroavvi. 6 C12: 51<br />
Áilegasroavvi (3913 1) Rova Piesjoen ja Ailikkaan välissä. Määriteosaselitys: ks. Áilegas, roavvi = rova<br />
(vanha paloalue). Nimiperhe: Ailikas – Áilegas ja alenevassa polvessa Áilegasroavegorsa. 6 C11: 52<br />
Áitečohkka (3913 1) Tunturi Akujoen ja Njávgoaijohka-joen muodostamassa kaidassa. Määriteosaselitys:<br />
ks. Áitejohka (alempi), čohkka = huippu (laki). 6 E10: 53<br />
Áitečohkka (AA/SA 1998) Tunturi Aittijoelta 1,8 km etelään. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks.<br />
Áitejohka (alempi). Aikaisempi nimi on ollut Áitejohčohkka, (joh = yhdysosalyhentymä sanasta johka<br />
= joki, kirj. lis.). Huipulla on ollut uhrikolo. Siellä oli vielä 1932 nähtävissä peuran sarvia (Seitoja ja<br />
seidan palvontaa s. 30). 2 C6: 54<br />
Áitejohjeaggi (AA/SA 1998) Suo Tenoon laskevan Áitejohka-joen yläpäässä. Määriteosaselitys ja<br />
nimiperhe: ks. Áitejohka (alempi), joh = yhdysosalyhentymä sanasta johka = joki, jeaggi = jänkä.<br />
2 D6: 55<br />
Áitejohka (3913 2) Skierrefális- ja Váldufális-tunturin välistä Vuogojávri-järveen laskeva joki. Nimiselitys:<br />
ks. Áitejohka (alempi), johka = joki. 7 J9: 56, 7 I10: 56<br />
Áitejohka (AA/SA 1998) Etelästä Aittijoen kylän yläpuolella Tenoon laskeva pieni joki. Pohjoissaamea;<br />
áite = yhdysosalyhentymä sanasta áiti = aitta ~ varasto, johka = joki. Primäärinimi, jonka nimiperheeseen<br />
kuuluvat Aittijoki – Áitejohka (kylä), Áitečohkka (Áitejohčohkka) ja Áitejohjeaggi. 2 C6: 57<br />
153
Ájanjálbmi (KV 1993) Guoikkavuolája-ojan suu Tenojoessa. Nimen tulisi olla kokonaisuudessaan<br />
Guoikkavuolájanjálbmi ”Koskenallaojansuu”, mutta ilmeisesti se on paikannimille tyypilliseen tapaan<br />
lyhentynyt em. muotoon. Pohjoissaamea; ája = oja, njálbmi = suu. Sillä kohtaa on Tenossa ”ottipaikka”.<br />
Nimiperhe: ks. Guoikkavuolája. 2 B7: 58<br />
Ákšujuvnjälmi (UP) Aksujoen suu Kaamasjoessa. Nimiselitys: ks. Ákšujuvnjälmkuoškâ. Nimiperhe:<br />
ks. Aksujoki – Ákšujuuhâ, sekä alenevassa polvessa Ákšujuvnjälmkuoškâ. 11 K16: 58A<br />
Ákšujuvnjälmkuoškâ (UP) Koski Kaamasjoessa Aksujoen suun alapuolella. Inarinsaamea; ákšu =<br />
kirves, juv = genetiivinen yhdysosalyhentymä sanasta juuhâ = joki, njälm = yhdysosalyhentymä sanasta<br />
njälmi = suu, kuoškâ = koski. Nimiperhe: ks. Ákšujuvnjälmi. 11 K16: 59<br />
Áldočohkaája (AA/SA 1998) Áldočohkka-kukkulan pohjoispuolta Kaamasjokeen laskeva oja. Määriteosaselitys<br />
ja nimiperhe: ks. Áldočohkka, čohka = genetiivimuoto sanasta čohkka = huippu (laki), ája<br />
= oja. 7 G13: 60<br />
Áldočohkka (3913 2) Kukkula Kaamasjoen länsipuolella Kaamasmukasta luoteeseen. Pohjoissaamea;<br />
áldo = yhdysosamuoto sanasta áldu = vaadin (naaras poro), čohkka = huippu (laki). Primäärinimi, jonka<br />
nimiperheeseen kuuluu Áldočohkaája. 7 G13: 61<br />
Áldovárri (3913 1) Vaara Čulloveijohka-joen pohjoisimmasta mutkasta 1–2 km pohjoiseen. Määrirteosaselitys:<br />
ks. Áldočohkka, várri = vaara. 6 C8: 62<br />
Ánnágurra (AA/SA 1998) Kuru Utsjoen kylän länsipuolella. Pohjoissaamea; Ánná = Anna, gurra =<br />
kuru. 4 K2: 63<br />
Ánnešnjárga (IL 1995) Niemi Vuogojávri-järven itärannalla. Pohjoissaamea; Ánneš = deminutiivimuoto<br />
nimestä Ánne = Anni, njárga = niemi. 7 J9: 64<br />
Ánotjohka (IL.1995, AA/SA 1998) Báldalasláddot-lammesta Utsjokeen laskeva joki. Pohjoissaamea;<br />
Ánot = Anund (miehen etunimi), johka = joki. Ánot-Áddjá ”Anundi-Äijä” (Anund Hannunpoika Laiti,<br />
1833–1900) asui nimetyn joen rannalla. Kaikki Ánot-alkuiset paikat Utsjokilaakson yläosassa, myös<br />
Ánotsuonju, jonka sijainti ei ole tiedossa, on nimetty hänen mukaansa (IL 1995). Kyseessä voi olla<br />
vanhempikin Anund, esim. Anund Nilsson (1679–1751), jonka asuinpaikaksi tosin merkittiin 1741<br />
”Karinifwa Tenos”, tai Anund Mattsson (*1756), joka oli Utsjoen ja Inarin rajan asiantuntija (SA 2002).<br />
Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluvat Ánotláttu, Ánotvárri ja Ánotsuotnju. 8 L11: 65<br />
Ánotláttu (IL 1995) Lampi Ánotjohka-joen yläjuoksulla. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Ánotjohka,<br />
láttu = lampi. 8 L11: 66<br />
Ánotváregurra (AA/SA 1998) Kuru Ánotvárri-vaaran etelärinteellä. Määriteosaselitys: ks. Ánotjohka,<br />
gurra = kuru. Nimiperhe: ks. Ánotvárri. 8 K10: 67<br />
Ánotvárri (AA/SA 1998) Noin 3 x 2 km laajuinen vaara Mierasjärven eteläpään ja Cuokkaskáidde<br />
Rávdojávri -järven välissä. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Ánotjohka, várri = vaara. Nimiperheeseen<br />
kuuluu alenevassa polvessa lisäksi Ánotváregurra. 8 L11: 68, 8 L10: 68, 8 K10: 68<br />
Ápparangeađggejeaggi (IL.1955) Suo Vuogojávri-järvelle menevän polun varrella. Se on saanut nimensä<br />
Ápparangeađgi-kiven mukaan, jonka päällä Ápparan-nimisellä miehellä oli tapana istuskella. Pohjoissaamea;<br />
Ápparan = Aabrami, geađgge = genetiivimuoto sanasta geađgi = kivi, jeaggi = jänkä. Primäärinimi<br />
on Ápparangeađgi, jonka sijainti ei ole tiedossa. 8 K8: 69<br />
154
Árkomaras (AA/SA 1998) Marasto Liŋkinjohka-joen latvan länsipuolella. Pohjoissaamea; árko = lyhentymä<br />
sanasta árku = arkku, maras = marasto. Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluvat Árkomarasája<br />
ja Árkomarasláttu. 3 G5: 70<br />
Árkomarasája (AA/SA 1998) Árkomaras-maraston pohjoispuolelta Liŋkinjohka-jokeen laskeva oja.<br />
Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Árkomaras, ája = oja (puro). 3 G4: 71<br />
Árkomarasláttu (AA/SA 1998) Lampi Árkomaras-maraston koillispuolella. Määriteosaselitys ja nimiperhe:<br />
ks. Árkomaras, láttu = lampi. 3 G4: 72<br />
Ásllatolbmočeavi (AA/SA 1998) Vaarannipukka Urračohkka- ja Gurutčohkka-tunturihuippujen välissä.<br />
Aslak Jouninpoika Guttorm on muurannut sille kivistä ihmisen hahmon. Pohjoissaamea; Ásllat = Aslak,<br />
olbmo = genetiivimuoto sanasta olmmoš = ihminen, čeavi = itä-ruijalaisten murteiden muoto sanasta<br />
čeabi = kaula (SA 2002). Hans Kitin mukaan kyseessä on Jovnn-Ásllat (Aslak Jouninpoika Guttorm,<br />
1891–1971), joka asui Aittijoelta (HK 2003). Ks. myös Jovnn-Ásllat-rohke ája. 2 D6: 73<br />
Ásllatroavvi (3913 2) Rova Fállát-tuntureiden lounaispuolella. Pohjoissaamea; Ásllat = Aaslakka, roavvi<br />
= rova. 7 I11: 74<br />
Ávžegeašoaivi (AA/SA 1998) Tunturi Goahppelašjávri-järven kaakkoispuolella. Määriteosaselitys:<br />
ks. Ávženjálmjeaggi, geaš = yhdysosalyhentymä sanasta geahči = pää (kärki), oaivi = pää. Tunturi on<br />
Sirddaávži-kurun pohjoispäässä ja Goappelávži-kurun eteläpäässä vedenjakajan kohdalla, joten on vaikea<br />
määritellä, kumpaan kuruun nimi viittaa, vaiko kenties molempiin. Nimiperhe: Sirddaávži tai Goahppelávži.<br />
3 I3: 75<br />
Ávženjálmjeaggi (AA/SA 1998) Suo Suolomaras-maraston eteläpuolella. Pohjoissaamea; ávže = yhdysosalyhentymä<br />
sanasta ávži = rotko, njálm = yhdysosalyhentymä sanasta njálbmi = suu, jeaggi = jänkä.<br />
Nimiperhe: ks. Njiljohmohkeávži. 3 G6: 76<br />
Ávži (AA/SA 1998) Rotko Mierasjärven pohjoispään itäpuolella. Pohjoissaamea; appellatiivi ávži =<br />
rotko. 8 L9: 77<br />
Ávžžičopma (AA/SA 1998) Kukkula Gukčajohka-joen pohjoispuolella. Pohjoissaamea; ávžži = genetiivimuoto<br />
sanasta ávži = rotko, čopma = kukkula. Nimiperhe: ks. Njiljohmohkeávži. 3 G6: 78<br />
B<br />
Badjeseavttet (AA/SA 1998) Lännestä Mantojärveen laskeva joki. Pohjoissaamea; badje = yhdysosamuoto<br />
sanasta badji = ylä (esim. yläjuoksu), seavttet = alkuperältään tuntematon sana (SA 2002).<br />
Nimiperheeseen kuuluvat Vuolleseavttet ja alenevassa polvessa Badjeseavttetvárri. 3 J3: 79<br />
Badjeseavttetvárri (AA/SA 1998) Vaara Mantojärven eteläpäästä 1 km länteen. Määriteosaselitys ja<br />
nimiperhe: ks. Badjeseavttet, várri = vaara. 3 J3: 80<br />
Bađđá (AA/SA 1998) Gistuskáidi-kaidan eteläpuolelta Tenoon laskeva joki. Pohjoissaamelainen nimi,<br />
jonka merkitys ei ole tiedossa. Nimiperheeseen kuuluvat Uhca Bađđá ja Bađđáskáidi. 1 H1: 81<br />
155
Bađđáskáidi (AA/SA 1998) Kaira Kuoppilasjärven pohjoispäästä 6,5 km luoteeseen aina Tenon<br />
rantaan asti. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Bađđá, skáidi = kaira jokien välissä (kaita).<br />
1 H1: 82, 3 H2: 82<br />
Bahtacáhcu (AA/SA 1998) Kuru Stuorra Mávnna -tunturin länsipuolella. Pohjoissaamea, bahta =<br />
takapuoli, cáhcu = viiva. Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluvat Bajit Bahtacáhcoája ja Vuolit Bahtacáhcoája.<br />
2 D7: 83<br />
Baikajohka (3913 1) Stuorra Biesvárri ja Gaska-Biesvárri-vaarojen välistä Piesjokeen laskeva joki. Pohjoissaamea;<br />
baika = uloste (paska), johka = joki. 6 C11: 84<br />
Bajimušbihttá (AA/SA 1998) Tenon Yläkönlään ylin koski. Pohjoissaamea; bajimuš = ylin, ylimmäinen,<br />
bihttá = pala, kappale. 1 G1: 85<br />
Bajimuš Cuokkajávri (AA/SA 1998) Kolmesta Cuokkajávri-järvestä ylin. Määriteosaselitys: ks.<br />
Bajimušbihttá, cuokka = genetiivimuoto tuntemattomasta sanasta cuoggá, joka on nimiperheen primäärinimi,<br />
jávri = järvi. 8 K11: 86<br />
Bajimuš Čieskadasjávri (3913 2) Järvi Kuntsajärvestä 2 km pohjoiseen. Määriteosaselitys: ks.<br />
Bajimušbihttá, čieskadas = johdos verbistä čieskat = halkaista konttiluuta, jávri = järvi. Nimiperheeseen<br />
kuuluvat Čieskadas-Suolojávri ja Vuolimuš Čieskadasjávri. 7 J13: 87<br />
Bajimuš Njaggalanluoppal (3913 2) Kevojoen suurin jokilaajentuma Vuogojávri-järven luoteispuolella.<br />
Pohjoissaamea; bajimuš = ylimmäinen, njaggalan = aktiomuoto tuntemattomasta verbistä njaggalit, joka<br />
muistuttaa verbiä njaŋgalit = rötkäyttää, luoppal = lompolo, jokilaajentuma. 7 J8: 88<br />
Bajimuš Njaggaleapme (3913 2) Kevojoen suurin järvi Uhcit Vuogojávri -järvestä 3,5 km pohjoiseen.<br />
Nimiselitys: ks. Bajimuš Njaggalanluoppal. Nimiperheeseen kuuluvat Bajimuš Njaggalanluoppal, Gaskkamuš<br />
Njaggaleapme ~ Sáltájanjálmjávri ja Vuolimuš Njaggaleapme, jotka muodostavat yhteisnimen Njaggaleamet<br />
(ilmeisesti primäärinimi, joka ei esiinny numeroituna nimenä tässä kirjoituksessa). Lisäksi nimiperheeseen<br />
kuuluvat Njaggalanjeaggi, Njaggalanjohka ja Vuolit Njaggalanjohka. 7 J8: 89<br />
Bajit Bahtacáhcoája (AA/SA 1998) Stuorra Mávnna -tunturin länsipuolelta Mávnnaávži-kurussa virtaavaan<br />
jokeen laskeva puro. Määriteosaselitys: ks. Bajit Beatnatjohka, bahta = takapuoli (ahteri), cáhco =<br />
yhdysosamuoto sanasta cáhcu = piirto, viiva, ája = oja (puro). Nimiperhe: ks. Bahtacáhcu. 2 D7: 90<br />
Bajit Beatnatjohka (3913 2) Beatnatskáidi-kaidan eteläpuolelta Vuolimuš Cuokkajávri –järveen laskeva<br />
joki. Pohjoissaamea; bajit = ylempi, beatnat = yhdysosamuoto sanasta beana = koira, johka = joki. Nimiperhe:<br />
ks. Beatnatskáidi. 7 J11: 91<br />
Bajit Bursaája (AA/SA 1998) Bursajeaggi-jängän itälaidalta Jeagelveijohka-jokeen laskeva oja. Määriteosaselitys:<br />
ks. Bajit Beatnatjohka, bursa = kukkaro, ája = oja. Nimiperhe: ks. Bursačohkka. 2 D7: 92<br />
Bajit Cuokkajávri (AA/SA 1998) Utsjoen jokijärvi Mierasjärven pohjoispäästä 4 km luoteeseen.<br />
Määriteosaselitys: ks. Bajit Beatnatjohka, cuokka = genetiivimuoto tuntemattomasta sanasta cuoggá, joka<br />
on primääri, jávri = järvi. Nimiperhe: ks. Cuoggá – Cuokkajohka, ja alenevassa polvessa Cuokkajárgeahči<br />
(ei ole kirjoituksessa), josta edelleen Cuokkajárgeašája. 8 L8: 93<br />
Bajit Divgaája (AA/SA 1998) Nuvvosjohka-jokeen etelästä, 6,5 km Nilijokisuulta itään laskeva oja.<br />
Määriteosaselitys: ks. Bajit Beatnatjohka, divga = pieni pyöreäsuinen kello (tiuku), ája = oja (puro). Nimiperheeseen<br />
kuuluu Vuolit Divgaája. 2 F5: 94<br />
156
Bajit Gompunája (3913 2) Gompunvađđa-tunturin länsipuolelta Kevojokeen laskeva oja. Määriteosaselitys:<br />
ks. Bajit Beatnatjohka, gompun = oletettavasti aktiomuoto tuntemattomasta verbistä gomput,<br />
ája = oja. Nimiperhe: ks. Gompunčohkka. 7 H11: 95<br />
Bajit Mierašguoika (AA/SA 1998) Koski Mieraslompolan ja Mierasjärven välissä. Määriteosaselitys:<br />
ks. Bajit Beatnatjohka, mieraš = merkitykseltään tuntematon sana, guoika = koski. Nimiperhe: ks. Mierasjärvi<br />
– Mierašjávri. 8 L9: 96<br />
Bajit Rávdoluoppal (AA/SA 1998) Lompolo Cuokkaskáidde Rávdojávri -järven (primäärinimi) länsipuolella.<br />
Määriteosaselitys: ks. Bajit Beatnatjohka, rávdo = yhdysosamuoto sanasta rávdu = rautu, luoppal =<br />
lompolo, jokilaajentuma tai pieni järvi. Nimiperhe: ks. Cuokkaskáidde Rávdojávri. 8 K10: 97<br />
Bajit Rávdoroggejávri (AA/SA 1998) Järvi Petsikolta 2 km pohjois-luoteeseen. Määriteosaselitys: ks.<br />
Bajit Beatnatjohka, rávdo = yhdysosamuoto sanasta rávdu = rautu, rogge = genetiivimuoto sanasta roggi =<br />
kuoppa, jávri = järvi. Nimiperhe: ks. Rávdoroggi. 8 L12: 98<br />
Bajit Sávzaluoppal (3913 2) Lompolo Sávzajávri-järven länsipuolella. Määriteosaselitys: ks. Bajit Beatnatjohka,<br />
sávza = lammas, luoppal = lompolo, jokilaajentuma tai pieni järvi. Nimiperhe: ks. Sávzajávri.<br />
7 H12: 99<br />
Bajit Sieiddejávri (KV 1993) Suurempi Outakosken koillispuolella sijaitsevista Sieiddejávri-järvistä.<br />
Määriteosaselitys: ks. Bajit beatnatjohka, sieidde = genetiivimuoto sanasta sieidi = seita, jávri = järvi. Nimiperhe:<br />
ks. Sieiddegeađgi. 6 C8: 100<br />
Basijávri (3913 1) Järvi Karigasniementien eteläpuolella Ailikkaan kohdalla. Pohjoissaamea; basi =<br />
genetiivimuoto sanasta bassi = pyhä, jávri = järvi. Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluvat Basijohka<br />
ja Basiskáidi. 6 C13: 101<br />
Basijohka (3913 1) Basijávri-järvestä Inarijokeen laskeva joki. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Basijávri,<br />
johka = joki. 6 C13: 102<br />
Basiskáidi (AA/SA 1998) Kaira Vuopmanjohka- ja Basijohka-jokien välissä. Määriteosaselitys ja nimiperhe:<br />
ks. Basijávri, skáidi = kaira jokien välissä (kaita). 5 B13: 103<br />
Bassečohkajohka (3913 1) Karigasniemen Ailigasjängältä Basijávri-järveen laskeva joki. Määriteosaselitys<br />
ja nimiperhe: ks. Bassečohkka, čohka = genetiivimuoto sanasta čohkka = huippu (laki), johka<br />
= joki. 6 C13: 104<br />
Bassečohkka (3913 1) Vaara Ailikasjängän eteläpuolella. Pohjoissaamea; basse = yhdysosamuoto sanasta<br />
bassi = pyhä, čohkka = huippu (laki). Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluu Bassečohkajohka.<br />
6 C13: 105<br />
Báddeláttu (AA/SA 1998) Lampi keskellä Námmáskáidi-kaitaa. Pohjoissaamea; bádde = yhdysosamuoto<br />
sanasta báddi = naru, nuora, köysi, láttu = lampi. 3 J4: 106<br />
Báđošgeaže Geađgegárdi (NV 2003) Kivinen aita Báđošjohka-joen latvalla. Määriteosaselitys: ks.<br />
Báđošjohka, geaže = genetiivimuoto sanasta geahči = pää (kärki), geađge = yhdysosalyhentymä sanasta<br />
geađgi = kivi, gárdi = kaarre. Samuli Paulaharjun mukaan (Taka-Lappia s. 142) Kivikaarteen on latonut<br />
Iivari Niilanpoika Pieski (1819–1877). 3 G3: 106A<br />
157
Báđošjohka (AA/SA 1998) Paatuksen yläpuolelta Tenoon laskeva joki. Määriteosaselitys: ks. Báđošoaivi,<br />
johka = joki. Nimiperhe: ks. Paatus – Báđoš. 2 F3: 107<br />
Báđošoaivi (AA/SA 1998) Tunturi Birkeoaivi-tunturista 3 km länsi-luoteeseen. Pohjoissaamea; báđoš<br />
= sottapytty, oaivi = pää. Nimiperhe: ks. Paatus – Báđoš. 3 G3: 108<br />
Báhkkeskáidi (AA/SA 1998) Kaira Mádjohka-jokeen laskevien Gaskkamuš Mádjohsuorgi ja Máttimuš<br />
Mádjohsuorgi -jokien välissä. Pohjoissaamea; báhkke = yhdysosamuoto sanasta báhkki = pahka > pahkainen,<br />
skáidi = kaira jokien välissä (kaita). 3 H7: 109<br />
Báktegoaŋku (AA/SA 1998) Joen päälle ulottuva kalliokieleke Kevojoessa Puistonvartijan kämpän<br />
kohdalla. Ilmeisesti vesistönimi, vaikka vaikuttaisikin maanimeltä. Määriteosaselitys: ks. Bákteluoppal,<br />
goaŋku = keitinselkä. 3 J7: 110<br />
Bákteluoppal (AA/SA 1998) Järvimäinen laajentuma Utsjoessa Suolobohki-nivan alapuolella. Pohjoissaamea;<br />
bákte = yhdysosalyhentymä sanasta bákti = pahta, luoppal = lompolo, jokilaajentuma.<br />
8 K8: 111<br />
Báktevárri (AA/SA 1998) Vaara Stuorra Mávnna -tunturin länsipuolella. Määriteosaselitys: ks. Bákteluoppal,<br />
várri = vaara. 2 D7: 112<br />
Báktevárri (AA/SA 1998) Vaara Tenon ja Dánsejohka-joen välissä. Nimiselitys: ks. Báktevárri (ylempi).<br />
1 G1: 113<br />
Báldalasláddot (AA/SA 1998) Kaksi lampea Mierasjärvestä 4 km etelään. Pohjoissaamea; báldalas =<br />
rinnakkainen ~ vierekkäinen, láddot = monikkomuoto sanasta láttu = lampi. 8 L11: 114<br />
Bálddotjohka (3913 2) Lounaasta Geavumuš Bálddotjávri -järveen laskeva joki. Pohjoissaamea; bálddot<br />
= johdos sanasta bálda = vieri (KSVK 52, s. 296), johka = joki. Nimiperhe: ks. Stuorra Bálddotjávri.<br />
7 J8: 114A<br />
Bálggesávžegeašoaivi (AA/SA 1998) Kukkula Bálggesávži-kurun yläpään eteläpuolella. Määriteosaselitys:<br />
ks. Bálggesávži, ávže = yhdysosamuoto sanasta ávži = rotko, geaš = yhdysosalyhentymä<br />
sanasta geahči = pää (kärki), oaivi = pää. Nimiperhe: ks Bálggesávži, vaikka ns. äitinimen pitäisikin olla<br />
Bálggesávžegeahči ”Polkurotkonpää”, jota ei ilmeisesti käytetä. 2 C7: 115<br />
Bálggesávži (3913 1) Kuru Sieiddejávrrit-järvistä itä-koilliseen. Pohjoissaamea; bálgges = yhdysosamuoto<br />
sanasta bálggis = polku, ávži = rotko. Nimiperheeseen kuuluu Bálggesávžegeašoaivi. 2 C7: 116, 6 C8: 116<br />
Bárši (3913 1, KV 1993) Niemi ja niemessä olevat talot Outakosken kylän pohjoisosassa. Pohjoissaamea;<br />
bárši = vaara (muista erottuva). Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluvat Bárššenjunni,<br />
Báršševárri, Uhca-Bárššáš. 6 C8: 117<br />
Bárššenjunni (3913 1) Vaarannokka Čulloveijohka-joen ja Tenon välissä. Pohjoissaamea; báršše = genetiivin<br />
lyhentymämuoto sanasta bárši = jyrkkä vaara (muista erottuva), njunni = nokka. Nimiperhe:<br />
ks. Bárši. 6 C8: 118<br />
Báršševárri (3913 1) Vaara Čulloveijohka-jokisuulta pohjois-koilliseen. Määriteosaselitys: ks. Bárššenjunni,<br />
várri = vaara. Nimiperhe: ks. Bárši. 6 C8: 119<br />
158
Bážasvárri (3911 2) Vaara Kaivojoenjängän koillispuolella. Pohjoissaamea; bážas = haavoittunut (ampumalla),<br />
várri = vaara. 5 B12: 120<br />
Beahcelahjeaggi (3913 1) Suo Beahceleahki-joen latvoilla. Määriteosaselitys: ks. Beahcelahskáidi, jeaggi<br />
= jänkä. Nimiperhe: ks. Beahceleahki. 6 C8: 121<br />
Beahcelahskáidi (3913 1) Kaira Smilčoaijohka-, Čulloveijohka- ja Beahceleahki-jokien välissä. Pohjoissaamea;<br />
beahce = yhdysosamuoto sanasta beahci = mänty, lah = yhdysosalyhentymä sanasta leahki = laakso,<br />
skáidi = kaira jokien välissä (kaita). Nimiperhe: ks. Beahceleahki. 6 C8: 122<br />
Beahceleahki (3913 1) Beahcelahjeaggi-jängältä Čulloveijohka-jokeen laskeva laakso ja siinä virtaava joki.<br />
Nimiselitys: ks. Beahcelahskáidi. Laaksossa kasvaa muutama kitukasvuinen mänty. Primäärinimi, jonka<br />
nimiperheeseen kuuluvat Beahcelahjeaggi ja Beahcelahskáidi. 6 C8: 123<br />
Beallemátkkeája (AA/SA 1998) Aškkasjohjeaggi-jängältä Loddejohka-jokeen laskeva puro. Pohjoissaamea;<br />
bealle = yhdysosalyhentymä sanasta bealli = puoli, mátkke = genetiivilyhentymä sanasta mátki =<br />
matka, ája = oja. 8 K8: 124<br />
Beašnjeará (AA/SA 1998) Oađašangielas-selänteen pohjoispuolelta Tenoon laskeva oja. Tuntematon<br />
pohjoissaamelainen yhdyssananimi, jonka perusosa on ilmeisesti šneará ~ šnjoará = noronen. Ääntämykseen<br />
nojaten nimi kirjoitettaisiin suunnilleen muotoon peäššnjiärá, mutta se voidaan kirjoittaa<br />
myös asuun Beasšnjeará, jolloin alkuosa Beas voisi olla lyhentymä sanan beassi = pesä genetiivistä (SA<br />
2002). 3 J2: 125<br />
Beatnatskáidi (3913 2) Kaira Bajit Beatnatjohka ja Vuolit Beatnatjohka -jokien välissä. Pohjoissaamea:<br />
beatnat = lyhyempi genetiivimuoto sanasta beana = koira (pitempi g-muoto olisi beatnaga), skáidi = kaira<br />
jokien välissä (kaita). Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluvat em. Bajit Beatnatjohka ja Vuolit<br />
Beatnatjohka. 7 J10: 126<br />
Biedjonjárga (AA/SA 1998) Niemi Vuogojávri-järven pohjoispään itärannalla. Pohjoissaamea; biedjo<br />
= yhdysosalyhentymä sanasta biedju = ketun tai naalin luola, njárga = niemi. 7 J9: 127<br />
Biehtarašoaivi (AA/SA 1998) Tunturi Birkeoaivi-tunturin kaakkoispuolella. Pohjoissaamea; Biehtaraš<br />
= deminutiivimuoto nimestä Biehtár = Pietari, oaivi = pää. 3 H3: 128<br />
Biergočohkka (AA/SA 1998) Kukkula Nilijokisuulta 4,5 km itään. Pohjoissaamea; biergo = yhdysosamuoto<br />
sanasta biergu = liha, čohkka = huippu (laki). 2 E5: 129<br />
Biesjávrrit (3913 1) Kolme järveä Biesjeaggi-jängällä. Määriteosaselitys: ks. Biesjeaggi, jávrrit = monikkomuoto<br />
sanasta jávri = järvi. Mahdollisesti primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluvat Piesjoki<br />
– Biesjohka, Biesjeaggi, Gaska-Biesvárri, Stuorra Biesvárri ja Vuobme-Biesvárri. 6 D12: 130<br />
Biesjeaggi (3913 1, SA 2002) Laaja suo Luomusjärvien ja Ailikkaan välissä. Pohjoissaamea; bies =<br />
tuntematon sana, vaikka se voisi olla yhdysosalyhentymä esim. sanasta beassi = pesä. Nimiperhe: ks.<br />
Biesjávrrit. 6 D12: 131<br />
Biesjohskáidi (AA/SA 1998) Laaja Kaira Piesjoen, Tenon ja Roavveája-ojan välissä. Määriteosaselitys:<br />
ks. Biesjeaggi, joh = yhdysosalyhentymä sanasta johka = joki, skáidi = kaira jokien välissä (kaita). Nimiperhe:<br />
ks. Piesjoki – Biesjohka. 5 B11: 132<br />
159
Bievlajávri (3913 2) Järvi Máttit Sávzavárri -vaaran kaakkoispuolella. Määriteosaselitys: ks. Bievlajohskáidi,<br />
jávri = järvi. Nimiperhe: ks. Bievlajohka. 7 I12: 133<br />
Bievlajohka (3913 2) Bievlajávri-järvestä Cuoggá-jokeen laskeva joki. Määriteosaselitys: ks. Bievlajohskáidi,<br />
johka = joki. Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluvat Bievlajávri, Bievlajohája, Bievlajohčomat ja Bievlajohskáidi.<br />
7 I12: 134<br />
Bievlajohája (AA/SA 1998) Koillisesta Bievlajohka-jokeen laskeva oja. Määriteosaselitys: ks. Bievlajohskáidi,<br />
ája= oja. Nimiperhe: ks. Bievlajohka. 7 I12: 135<br />
Bievlajohčomat (3913 2) Kukkuloita Bievlajohskáidi-kaidassa. Määriteosaselitys: ks. Bievlajohskáidi, čomat<br />
= kukkulat. Nimiperhe: ks. Bievlajohka. 7 I12: 136<br />
Bievlajohskáidi (AA/SA 1998) Kaira Guhkesjávri-järven ja Bievlajohka-joen välissä. Pohjoissaamea;<br />
bievla = pälvi, joh = yhdysosalyhentymä sanasta johka = joki, skáidi = kaira jokien välissä (kaita). Nimiperhe:<br />
ks. Bievlajohka. 7 I13: 137<br />
Bihteája (3911 2, SA 2002) Kaakosta Tenoon, 1,5 km Piesjokisuulta ylävirtaan, laskeva oja. Pohjoissaamea;<br />
bihte = erään suvun nimeksi kehittynyt muoto nimestä Biehtár = Pietari, Pekka, ája = oja<br />
(puro). 5 B9: 138<br />
Bikk-Ándde čopma Kukkula Kaamasjoen länsipuolella Kaamasmukasta luoteeseen. Pohjoissaamea;<br />
Bikk < Bikká = genetiivimuoto nimestä Biggá, Bikká = Pigga (Pirgit), Ánde = Antti (Antti Paltto,<br />
1906–1980), čopma = kukkula. 7 G13: 139<br />
Birccinjárga (IL 1995) Niemi Mierasjärven pohjoisosan itärannalla. Pohjoissaamea; bircci = hilkulla<br />
eli ”viittä vaille”, njárga = niemi. Niemi on pieni, joten se on tulkittavissa ”viittä vaille” niemeksi (IL<br />
2002). 8 L9: 140<br />
Biret-Ovllá luoppal (IL 1995) Laajentuma Cuoggá-joessa Vuolimuš Cuokkajávri -järvestä 2,5 km pohjois-koilliseen.<br />
Pohjoissaamea; Biret-Ovllá = Ola Erke (1901–1978), luoppal = lompolo, jokilaajentuma.<br />
Ola Erke kävi lompolossa ongella. 8 K10: 141<br />
Birkejávri (AA/SA 1998) Järvi Birkeoaivi-tunturista 2 km pohjois-koilliseen. Pohjoissaamea; birke-sanan<br />
merkitys on tuntematon, mutta se sopisi suomalaisen nimiaineksen Pirkka vastineeksi (KSVK 52 s.<br />
296), jávri = järvi. Nimiperheeseen kuuluvat Birkejohka, Birkeleakšá, Birkeoaivi ja Birkeráhppát.<br />
3 G3: 142<br />
Birkejohka (AA/SA 1998) Birkeleakšá-laaksosta Kuoppilasjokeen laskeva joki. Määriteosaselitys ja<br />
nimiperhe: ks. Birkejávri, johka = joki, sekä alenevassa polvessa Birkejohsuohppáš. 3 G3: 143, 3 H3: 143<br />
Birkejohsuohpáš (AA/SA 1998) Ylimenopaikka Kuoppilasjoessa Birkejohka-jokisuun yläpuolella.<br />
Määriteosaselitys: ks. Birkejávri, joh = yhdysosalyhentymä sanasta johka = joki, suohpáš = ylikulkupaikka.<br />
Nimiperhe: ks. Birkejohka. 3 I3: 144<br />
Birkeleakšá (AA/SA 1998) Laakso Birkeoaivi-tunturin länsipuolella. Määriteosaselitys ja nimiperhe:<br />
ks. Birkejávri, leakšá = laaja soinen laakso. 3 G3: 145<br />
Birkeoaivi (AA/SA 1998) Tunturi Kuoppilasjärven pohjoispäästä 6 km länteen. Määriteosaselitys ja<br />
nimiperhe: ks. Birkejávri, oaivi = pää. 3 H3: 146<br />
160
Birkeráhppát (AA/SA 1998) Vaikeakulkuinen maasto Birkeoaivi-tunturista 1,5 km itä-koilliseen. Määriteosaselitys<br />
ja nimiperhe: ks. Birkejávri, ráhppát = kivikkoinen, jyrkänteinen ja vaikeakulkuinen maasto.<br />
3 H3: 147<br />
Bissočuollančohkka (AA/SA 1998) Kukkula Bissočuollanvárri-vaaran eteläpuolella. Pohjoissaamea;<br />
bisso = yhdysosamuoto sanasta bissu = pyssy (ampuma-ase), čuollan = aktiomuoto verbistä čuollat =<br />
lyödä jotakin, hakata (esim. puita), čohkka = huippu (laki). Nimiperheeseen kuuluvat Bissočuollanjeaggi,<br />
Bissočuollanjohka, Bissočuollanroavvi ja Bissočuollanvárri. 2 F6: 148<br />
Bissočuollanjeaggi (AA/SA 1998) Suo Bissočuollanvárri-vaaran pohjoispuolella. Määriteosaselitys ja<br />
nimiperhe: ks. Bissočuollančohkka, jeaggi = jänkä. 2 F5: 149<br />
Bissočuollanjohka (AA/SA 1998) Bissočuollanjeaggi-jängältä Nilijokeen laskeva joki. Määriteosaselitys<br />
ja nimiperhe: ks. Bissočuollančohkka, johka = joki. 2 E6: 150<br />
Bissočuollanroavvi (AA/SA 1998) Rova Nilijoen suusta 7 km kaakkoon. Määriteosaselitys ja nimiperhe:<br />
ks. Bissočuollančohkka, roavvi = rova (vanha paloalue). 2 E6: 151<br />
Bissočuollanvárri (AA/SA 1998) Vaara Nilijokisuulta 8 km itä-kaakkoon. Määriteosaselitys ja nimiperhe:<br />
ks. Bissočuollančohkka, várri = vaara. 2 F6: 152<br />
Boaresgiettebohki (AA/SA 1998) Niva Utsjoessa Jorbaluoppal-lompolon ja Boaresgiettejávri-järven välissä.<br />
Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Boaresgiettejávri, bohki = virtaava kapea kohta kahden järven<br />
välissä. 4 K7: 153<br />
Boaresgiettejávri (AA/SA 1998) Utsjoen jokijärvi Kenesjärvestä 2,5 km etelään. Pohjoissaamea;<br />
boares = attribuuttimuoto sanasta boaris = vanha, giette = genetiivimuoto sanasta gieddi = kenttä, jávri =<br />
järvi. Nimiperheeseen kuuluvat Boaresgiettebohki ja Boaresgiettejohka. Primäärinimi on Boaregieddi, jonka<br />
sijainti ei ole tiedossa. 4 K7: 154<br />
Boaresgiettejohka (AA/SA 1998) Kaakosta Boaresgiettejávri-järveen laskeva pieni joki. Määriteosaselitys<br />
ja nimiperhe: ks. Boaresgiettejávri, johka = joki. 4 K7: 155<br />
Boazonjárga (3911 2) Suurehko ja korkea niemi Tenon länsirannalla Piesjoen pohjoispuolella. Pohjoissaamea;<br />
boazo = yhdysosamuoto sanasta boazu = poro, njárga = niemi. 5 B10: 156<br />
Bođosroadjá (3913 2) Kukkula Fiellogahjohka-jokisuulta 2 km pohjoiseen. Pohjoissaamea; bođos =<br />
yhdysosamuoto sanasta bođus = irrallinen ~ erillinen, roadjá = tuntematon sana. Nimiperheeseen kuuluu<br />
Roajáskáidi. Kukkula kuuluu tunturiryhmään, jonka nimien perusosana esiintyy roadjá. Ryhmään<br />
kuuluvat Ulloroadjá, Stuorraroadjá ja Uhcaroadjá. 7 H10: 157<br />
Bođosvárávži (AA/SA 1998) Kuru Bođosvárri-vaaran kaakkoispuolella. Määriteosaselitys: ks. Bođosroadjá,<br />
vár = yhdysosalyhentymä sanasta várri = vaara, ávži = rotko (kuru). Nimiperhe: ks. Bođosvárri (ylempi).<br />
2 C7: 158<br />
Bođosvárri (AA/SA 1998) Suurehko vaara Nuorbenjárga-niemestä itään. Määriteosaselitys: ks. Bođosroadjá,<br />
várri = vaara. Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluu Bođosvárávži. 2 C7: 159<br />
Bođosvárri (AA/SA 1998) Vaara Paatuksesta 3 km etelä-kaakkoon. Nimiselitys: ks. Bođosvárri (ylempi).<br />
2 F3: 160<br />
161
Bogejohka (3913 1) Áhkovárri-vaaran luoteispuolelta Akujokeen laskeva joki. Määriteosaselitys: ks.<br />
Bogejohnjunni, johka = joki. Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluvat Bogejohnjunni, Bogejohroavvi ja<br />
Bogejohskáidi. 6 C9: 161<br />
Bogejohnjunni (3913 1) Kaidan nokka Bogejohskáidi-kaidan länsipäässä. Pohjoissaamea; boge = lyhentynyt<br />
genetiivimuoto sanasta bohki = kapeikko, joh = yhdysosalyhentymä sanasta johka = joki, njunni<br />
= nokka. Nimiperhe: ks. Bogejohka. 6 C9: 162<br />
Bogejohroavvi (3913 1) Rova Outakoskelta 3 km etelä-kaakkoon. Määriteosaselitys: ks. Bogejohnjunni,<br />
roavvi = rova (vanha paloalue). Nimiperhe: ks. Bogejohka. 6 C9: 163<br />
Bogejohskáidi (3913 1) Kaira Bogejohka-joen ja Akujoen välissä. Määriteosaselitys: ks. Bogejohnjunni,<br />
skáidi = kaira jokien välissä (kaita). Nimiperhe: ks. Bogejohka. 6 C9: 164<br />
Bogijohjeaggi (AA/SA 1998) Suo Paatuksesta 2,5 km itä-koilliseen. Pohjoissaamea; bogi = genetiivimuoto<br />
sanasta bohki = kapeikko, joh = yhdysosalyhentymä sanasta johka = joki, jeaggi = jänkä.<br />
Nimiperheeseen kuuluu Bogijohvárri. Primäärinimen tulisi olla Bogijohka, joka on tuntematon nimi. Se<br />
saattaa kuitenkin olla nykyisen Goatneljohka-joen vanhempi nimitys. Saman ajatuskaavan mukaisesti<br />
kuru, jossa Goatneljohka-joki virtaa, olisi nimeltään Bohki. 2 F2: 165<br />
Bogijohvárri (AA/SA 1998) Vaara Paatuksesta 2 km koilliseen. Määriteosaselitys: ks. Bogijohjeaggi, várri<br />
= vaara. Nimiperhe: ks. Bogijohjeaggi. 2 F2: 166<br />
Boldni (AA/SA 1998) Kukkula Tenon ja maantien välissä Dálvadas-kylästä 4,5 km ylävirtaan. Pohjoissaamea;<br />
boldni = kumpu. 2 D6: 167<br />
Borgebeaskaávži (AA/SA 1998) Kuru, josta Davimuš Mádjohsuorgi -joki saa alkunsa. Pohjoissaamea;<br />
borge = yhdysosamuoto sanasta borgi = purka (silokarva), beaska = peski, ávži = rotko. Nimiperheeseen<br />
kuuluu myös Borgebeaskačopma, mutta siitä, kumpi niistä on primäärinimi, ei ole tietoa. 3 H6: 168<br />
Borgebeaskačopma (AA/SA 1998) Kukkula Čársejohka-joen ja Borgebeaskaávži-rotkon välissä. Määriteosaselitys<br />
ja nimiperhe: ks. Borgebeaskaávži, čopma = kukkula. 3 H6: 169<br />
Borjjasmielli (3911 2) Törmä Akujoen suulta 1,7 km etelään. Pohjoissaamea; borjjas = purje, mielli =<br />
törmä (mella). 5 B9: 170<br />
Buksaljávri (AA/SA 1998) Utsjoen vesistön jokijärvi Kevojärven ja Kenesjärven välissä. Määriteosaselitys:<br />
ks. Buksalskáidi, jávri = järvi. G. Wahlenbergin valmistamassa ja S. G. Hermelinin kustantamassa<br />
kartassa ”Karta Öfver Kemi Lappmark” vuodelta 1802 nimi on kirjoitettu ”Bukseljaur”.<br />
Nimiperhe: ks. Puksala – Buksal. 4 K6: 171<br />
Buksaljávri (AA/SA 1998) Järvi Stuorra Bálddotjávri -järven pohjoispuolella. Määriteosaselitys: ks.<br />
Buksalskáidi, jávri = järvi. Nimiperhe: ks. Puksala – Buksal. 4 K7: 172<br />
Buksaljohka (AA/SA 1998) Vuolimuš Bálddotjávri -järvestä Buksaljávri-järveen laskeva joki. Määriteosaselitys:<br />
ks. Buksalskáidi, johka = joki. Nimiperhe: ks. Puksala – Buksal. 4 K6: 173<br />
Buksalskáidegeahči (AA/SA 1998) Kevojärveen etelästä työntyvä pitkä niemi. Määriteosaselitys: ks.<br />
Buksalskáidi, skáide = yhdysosamuoto sanasta skáidi = kaira jokien välissä (kaita), geahči = pää (kärki).<br />
Nimiperhe: ks. Buksalskáidi. 4 K5: 174<br />
162
Buksalskáidi (AA/SA 1998) Laaja vaaramaa, jonka rajana ovat etelässä Vuogojávri-järvi ja Loddejohka-joki,<br />
idässä Utsjoen vesistö ja lännessä Kevojoki. Pohjoissaamea; buksal = johdos sanasta buksa<br />
= housunlahje, skáidi = kaira jokien välissä (kaita). Nimiperhe: ks. Puksala – Buksal, sekä alenevassa<br />
polvessa Buksalskáidegeahči. 7 J8: 175, 4 K7: 175, 4 K5: 175<br />
Buljardanája (AA/SA 1998) Alla Gápmasroavvi -rovan pohjoispuolelta Suttesjohka-jokeen laskeva oja.<br />
Pohjoissaamea; buljardan = aktiomuoto verbistä buljardit = pulista ~ solista ~ porista ~ kuplia, ája =<br />
oja. Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluu Buljardančopma. 7 G13: 176, 7 H13: 176<br />
Buljardančopma (3913 2) Kukkula Alla Gápmasroavvi -rovan itäpuolella. Määriteosaselitys: ks. Buljardanája,<br />
čopma = kukkula. Nimiperhe; ks. Buljardanája. 7 G13: 177<br />
Buncedievvá (IL 1995) Kumpare Rautujoen suussa Mierasjärven eteläpäässä. Rautujoki laskee sen<br />
molemmin puolin Mierasjärveen. Pohjoissaamea; bunce = yhdysosalyhentymä sanasta bunci = tappi<br />
(kumpareen tappimainen huippu), dievvá = kumpare (kunnas). 8 L11: 177A<br />
Buollán (KV 1993) Paloalue Čulloveijohka-jokisuulta 0,7 km itään. Pohjoissaamea; buollán = palo(alue),<br />
palanut. Piera-Lemet Porsangerilla (1925–1990) pääsi 16-vuotiaana kahvituli leviämään kyseisellä paikalla<br />
sillä aikaa kun haki vettä Čulloveijohka-joesta. 6 C8: 178<br />
Buollándievvá (AA/SA 1998) Kunnas Nuorpiniemi-talosta 4,5 km Utsjoen suuntaan. Määriteosaselitys:<br />
ks. Buolláneana, dievvá = kunnas (tieva). 2 C6: 179<br />
Buollándievvá (AA/SA 1998) Harjumainen maa Tenon ja maantien välissä Nuvvuksen Áilegas-tunturin<br />
kohdalla. Määriteosaselitys: ks. Buolláneana, dievvá = kunnas (tieva). 2 E4: 180<br />
Buolláneana (SA 1963) Paloalue Siikajärven eteläpuolella. Pohjoissaamea; buollán = palanut, eana =<br />
maa. 10 J14: 181<br />
Buollánnjárga (AA/SA 1998) Suurehko niemi Vuolit Cuokkajávri -järven etelärannalla. Määriteosaselitys:<br />
ks. Buolláneana, njárga = niemi. 8 K8: 182<br />
Buolžanjárga – Puolžânargâ (IV 2003) Niemi Aksujoen luusuan pohjoispuolella. Pohjoissaamea<br />
ja inarinsaamea; buolža ~ puolžâ = harju, njárga ~ njargâ = niemi. Niemen molemmin puolin on yksi<br />
nuotta-apaja. 10 J17: 182A<br />
Buortnajeaggi (3913 2) Laajahko suo Fiellogahjohka- ja Gamajohka-jokien välissä. Pohjoissaamea; buortna<br />
= genetiivimuoto osittain kadonneesta sanastra buordna = purnu eli säilytyskuoppa (SA 2002), jeaggi =<br />
jänkä. Nimiperheeseen kuuluvat Buortnajohka, Buortnaroavvi, Buortnaskáidi ja Buortnavárri. 7 G9: 183<br />
Buortnajohka (3913 2) Buortnajeaggi-jängältä Gamajohka-jokeen laskeva joki. Määriteosaselitys ja nimiperhe:<br />
ks. Buortnajeaggi, johka = joki. 7 H9: 184<br />
Buortnaroavvi (3913 2) Rova Roajáávži-rotkon ja Buortnajohka-joen välissä. Määriteosaselitys ja nimiperhe:<br />
ks. Buortnajeaggi; roavvi = rova (vanha paloalue). 7 H9: 185<br />
Buortnaskáidi (3913 2) Kaira Buortnajohka- ja Gamajohka-jokien välissä. Määriteosaselitys ja nimiperhe:<br />
ks. Buortnajeaggi, skáidi = kaira kahden joen välissä (kaita). 7 G9: 186, 7 H9: 186<br />
Buortnavárri (3913 2) Vaara Stuorraroadjá-tunturin ja Gamajohka-joen välissä. Määriteosaselitys ja<br />
nimiperhe: ks. Buortnajeaggi, várri = vaara. Nimiperhe: ks. Buortnajeaggi. 7 G9: 187<br />
163
Bursačohkája (AA/SA 1998) Bursačohkka-tunturin kaakkoispuolelta Jeagelveijohka-jokeen laskeva oja.<br />
Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Bursačohkka, čohk = yhdysosalyhentymä sanasta čohkka = huippu<br />
(laki), ája = oja (puro). 2 D7: 188<br />
Bursačohkka (AA/SA 1998) Tunturi Duottar-Mávnna-tunturista 3 km lounaaseen. Pohjoissaamea;<br />
bursa = kukkaro, čohkka = huippu (laki). Tunturin huippu on kolmilakinen ja se muistuttaa sivusta<br />
katsottuna leukakukkaron suuta. Keskimmäinen laki on korkein (KV 1993). Nimiperheeseen kuuluvat<br />
Bursajeaggi, Vuolit Bursaája ja Bajit Bursaája, sekä alenevassa polvessa Bursačohkája. 2 D7: 189<br />
Bursajeaggi (AA/SA 1998) Suo Bursačohkka-tunturin luoteispuolella. Määriteosaselitys ja nimiperhe:<br />
ks. Bursačohkka, jeaggi = jänkä. 2 D7: 190<br />
Buvrrášjávri (AA/SA 1998) Kevojoen toiseksi alimmainen järvi. Pohjoissaamea; buvrráš = deminutiivimuoto<br />
sanasta buvri = puura (turvemaja, kömmänä), jávri = järvi. 3 J7: 191<br />
C<br />
Caggoaivi (AA/SA 1998) Tunturi Čársejohka-joen latvoilla. Pohjoissaamea; cagg = yhdysosalyhentymä<br />
sanasta caggi = tuki, telki; (tekijännimenä) pidättävä, pingottava, estäjä, vastustava, oaivi = pää.<br />
3 G7: 192<br />
Ceakkoája (AA/SA 1998) Máhtelahčohkka- ja Biergočohkka-kukkuloiden välistä Nuvvosjohka-jokeen laskeva<br />
puro. Pohjoissaamea; ceakko = attribuuttimuoto sanasta ceakkus = jyrkkä, pysty, ája = oja (puro).<br />
2 E5: 193<br />
Ciekkáguoika (AA/SA 1998) Koski Leppälä-talon kohdalla. Pohjoissaamea: ciekká = ehkä yhteydessä<br />
verbiin cieggat = vajota, guoika = koski. 4 K7: 194<br />
Cihkágurra ~ Cihkángurra (AA/SA 1998) Kuru Nuvvuksen Áilegas-tunturin länsirinteellä. Pohjoissaamea;<br />
cihká ~ cihkán = tuntematon sana, gurra = kuru. 2 E4: 195<br />
Cizášvárri (3911 2) Vaara Kaivojoenjängän ja Heikinvaaran välissä. Pohjoissaamea; cizáš = pikkulintu<br />
(erit. lapinsirkku), várri = vaara. 5 B12: 196<br />
Cuoggá ~ Cuokkajohka (AA/SA 1998) Cuokkasisjávrrit-järvistä Utsjoen vesistön Vuolit Cuokkajávri<br />
-järveen laskeva joki. Määriteosaselitys: ks. Cuokkaskáidi, johka = joki. Primäärinimi, jonka nimiperheeseen<br />
kuuluvat Cuokkabohki, Cuokkanuorri, Cuokkasisjávrrit ~ Cuokkajávrrit, Bajimuš Cuokkajávri, Gaskkamuš<br />
Cuokkajávri, Vuolimuš Cuokkajávri, Cuokkaskáidi, Cuokkádearpmejeaggi, Cuokkágeašjávri, Cuokkágeašjeaggi,<br />
Cuokkágeašvárri ja Cuoggágoahtejávri. 8 K10: 197, 8 K9: 197, 8 K8: 197<br />
Cuokkabohki (AA/SA 1998) Kapeikko Bajit Cuokkajávri - ja Vuolit Cuokkajávri -järvien välissä. Määriteosaselitys:<br />
ks. Cuokkaskáidi, bohki = kapeikko virtaavassa vedessä. Nimiperhe: ks. Cuoggá ~ Cuokkajohka.<br />
8 L8: 198<br />
Cuokkajárgeašádjatsuotnju (AA/SA 1998) Rimpisuo Bajit Cuokkajávri -järven (Utsjoen jokijärvi)<br />
eteläpuolella. Määriteosaselitys: ks. Cuokkaskáidi, jár = genetiivinen yhdysosalyhentymä sanasta jávri =<br />
järvi, geaš = yhdysosalyhentymä sanasta geahči = pää (kärki), ádjat = genetiivimuoto sanasta ája = oja,<br />
suotnju = heinää kasvava rimpisuo. Nimiperhe: ks. Cuokkajárgeašája. 8 L9: 199<br />
164
Cuokkajárgeašája (AA/SA 1998) Bajit Cuokkajávri -järven (Utsjoen jokijärvi) eteläpäähän laskeva<br />
oja. Määriteosaselitys: ks. Cuokkaskáidi, jár = genetiivinen yhdysosalyhentymä sanasta jávri = järvi, geaš<br />
= yhdysosalyhentymä sanasta geahči = pää (kärki), ája = oja. Nimiperhe: ks. Bajit Cuokkajávri. Lähin<br />
”nimiperheäiti” olisi Cuokkajárgeahči, mutta se ei esiinny numeroituna nimenä tässä kirjoituksessa.<br />
8 L8: 200<br />
Cuokkanuorri (IL 1995) Cuoggá-joen alajuoksun kapeampi uoma saaren länsipuolella. Määriteosaselitys:<br />
ks. Cuokkaskáidi, nuorri = sivu-uoma. Nimiperhe: ks. Cuoggá ~ Cuokkajohka. 8 K9: 201<br />
Cuokkasisjávrrit ~ Cuokkajávrrit (AA/SA 1998) Kolme peräkkäistä kapeaa järveä Mierasjärven<br />
eteläpäästä 7–8 km länteen–länsilounaaseen. Määriteosaselitys: ks. Cuokkaskáidi, sis = lyhentymä sanasta<br />
siste = sisällä, jávrrit = monikkomuoto sanasta jávri = järvi. Nimiperhe: ks. Cuoggá ~ Cuokkajohka.<br />
8 K11: 202<br />
Cuokkaskáidde Rávdojávri (AA/SA 1998) Suurin järvi Cuokkaskáidi-kaidassa. Määriteosaselitys: ks.<br />
Cuokkaskáidi, skáidde = genetiivimuoto sanasta skáidi = kaira jokien välissä (kaita), rávdo = yhdysosamuoto<br />
sanasta rávdu = rautu, jávri = järvi. Nimiperhe: ks. Cuokkaskáidi ja alenevassa polvessa Vuolit<br />
Rávdoluoppal, Bajit Rávdoluoppal, Rávdojohka ja Rávdojohnjálmmeluoppal. 8 K10: 203<br />
Cuokkaskáidegeahči (AA/SA 1998) Vaarannokka Bajit Cuokkajávri -järven länsipuolella. Määriteosaselitys:<br />
ks. Cuokkaskáidi, skáide = yhdysosalyhentymä sanasta skáidi = kaira jokien välissä (kaita),<br />
geahči = pää (kärki). Nimiperhe: ks. Cuokkaskáidi. 8 K8: 204<br />
Cuokkaskáidi (AA/SA 1998) Noin 17 x 5 km laajuinen alue Utsjoen ja Cuoggá-joen välissä. Pohjoissaamea;<br />
cuokka = lyhentynyt genetiivimuoto tuntemattomasta sanasta cuoggá, joka esiintyy joen nimenä,<br />
skáidi = kaira jokien välissä (kaita). Nimiperhe: ks. Cuoggá ~ Cuokkajohka, sekä alenevassa polvessa<br />
Cuokkaskáidde Rávdojávri ja Cuokkaskáidegeahči, sekä perusosan mukaan Skáidejohka ja Uhcaskáidi, joka<br />
kuuluu Cuokkáskáidi-kaitaan. 8 K11: 205, 8 L10: 205, 8 L9: 205<br />
Cuokkádearpmejeaggi (AA/SA 1998) Jänkä Rávdojohka- ja Cuoggá-jokien välissä. Määriteosaselitys: ks.<br />
Cuokkaskáidi, dearpme = genetiivimuoto sanasta dearbmi = törmä, jeaggi = jänkä. Nimiperhe: ks. Cuoggá<br />
~ Cuokkajohka. Lähin ”nimiperheäiti” on Cuokkádearbmi, mutta se ei esiinny numeroituna nimenä tässä<br />
kirjoituksessa. 8 K10: 206<br />
Cuokkágeašjávri (3913 2) Cuoggá-joen lähdejärvi. Määriteosaselitys: ks. Cuokkaskáidi, geaš = yhdysosalyhentymä<br />
sanasta geahči = pää ~ kärki ~ nokka, jávri = järvi. Nimiperhe: ks. Cuoggá ~ Cuokkajohka.<br />
Lähin ”nimiperheäiti” on Cuokkágeahči ”Tsuokkanpää”, mutta se ei esiinny numeroituna nimenä tässä<br />
kirjoituksessa. 7 I13: 207<br />
Cuokkágeašvárri (3913 2) Vaara Kuntsavaaran ja Guhkesjávri-järven välissä. Määriteosaselitys: ks.<br />
Cuokkaskáidi, geaš = yhdysosalyhentymä sanasta geahči = pää, kärki, nokka, várri = vaara. Nimiperhe:<br />
ks. Cuoggá ~ Cuokkajohka. Lähin ”nimiperheäiti” on Cuokkágeahči ”Tsuokkanpää”, mutta se ei esiinny<br />
numeroituna nimenä tässä kirjoituksessa. 7 I13: 208<br />
Cuokkágoahtejávri ~ Ivvárgoahtejávri (AA/SA 1998) Suurin järvi Cuoggá-joessa. Määriteosaselitys:<br />
ks. Cuokkaskáidi, goahte = yhdysosamuoto sanasta goahti = kota, jávri = järvi, Ivvár = Ivar Niileksenpoika<br />
Pieski (1881–1959), joka asui Petsikon länsipuolisessa Rávdoskáidi-kaidassa. Nimiperhe: ks. Cuoggá ~<br />
Cuokkajohka. Lähin ”nimiperheäiti” on Cuoggágoahti ”Tsuokkankota”, mutta se ei esiinny numeroituna<br />
nimenä tässä kirjoituksessa. Rinnakkaisnimen nimiperheeseen kuuluvat Ivvárgoahtevuovdi ja Máret-Ivvár<br />
Goahtemaras ~ Ivvárgoahtemaras, sekä Ivvárláttu, joka on Mierasjärven eteläpäässä. 7 J12: 209<br />
165
Č<br />
Čársejohgorži (AA/SA 1998) Vesiputous Čársejohka-joen suulta 1,5 km länteen. Määriteosaselitys ja<br />
nimiperhe: ks. Čársejohka, joh = yhdysosamuoto sanasta johka = joki, gorži = vesiputous. 3 J5: 210<br />
Čársejohka (AA/SA 1998) Paistuntureilta Utsjoen vesistön Kevojärveen laskeva joki. Pohjoissaamenkielinen<br />
nimi, jonka määriteosan merkitys ei ole tiedossa, johka = joki. Primäärinimi, jonka<br />
nimiperheeseen kuuluvat Čársejohgorži ja Čársejohskáidi. 2 F7: 211, 3 G7: 211, 3 H5: 211, 3 J5: 211<br />
Čársejohskáidi (AA/SA 1998) Čársejohka, Kevojoki ja Sieđgajohka jokien ympäröimä kaira. Määriteosaselitys<br />
ja nimiperhe: ks. Čársejohka, joh = yhdysosalyhentymä sanasta johka = joki, skáidi = kaira<br />
jokien välissä (kaita). 3 J5: 212<br />
Čearijeaggi (IL 1995) Jänkä Mierasjärven eteläpäästä 1,6 km pohjois-luoteeseen. Pohjoissaamea; čeari<br />
= yhdysosalyhentymä verbistä čearidit = niittää jäältä heinää tai kortetta, jeaggi = jänkä. Samuel Laitin<br />
(1891–1951) perhe niitti heinää lehmille tältä jängältä. 8 L10: 213<br />
Čearpmatjohka (3913 2) Čearpmatoaivi-tunturin etelärinteeltä Sávzajohka-jokeen laskeva joki. Määriteosaselitys<br />
ja nimiperhe: ks. Čearpmatmaras, johka = joki. 7 I11: 214<br />
Čearpmatmaras (3913 2) Marasto Cuokkágoahtejávri-järven luoteispuolella. Pohjoissaamea; čearpmat<br />
= kermikkä (poro ensimmäisestä talvestaan seuraavaan syksyyn), maras = marasto. Nimiperheeseen<br />
kuuluvat Čearpmatjohka ja Čearpmatoaivi. 7 J12: 215<br />
Čearpmatoaivi (3913 2) Laaja tunturi Fállát-tuntureiden eteläpuolella. Määriteosaselitys ja nimiperhe:<br />
ks. Čearpmatmaras, oaivi = pää. 7 J11: 216<br />
Čearretláttu (KV 1993) Lampi Sieiddejávrrit-järvistä 0,3 km lounaaseen. Pohjoissaamea; čearret = tiira,<br />
láttu = lampi. 6 C8: 217<br />
Čeavrresgávva (IL 1995) Poukama Vuogojávri-järven kaakkoisrannalla. Määriteosaselitys: ks.<br />
Čeavrresjohka, gávva = poukama. Saukko on pesinyt joskus rantapalsassa. 7 J9: 218<br />
Čeavrresgielas (3913 1) Selänne Čeavrresjohka-joen länsipuolella. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks.<br />
Čeavrresjohka, gielas = pitkä ja kapea selänne. 6 F9: 219<br />
Čeavrresjohka (3913 1) Fiellogahjohka-joen yläosa Gamaoaivi-tunturin lounaispuolella. Pohjoissaamea;<br />
čeavrres = yhdysosamuoto sanasta čeavrris = saukko, johka = joki. Primäärinimi, jonka nimiperheeseen<br />
kuuluu Čeavrresgielas. 6 F9: 220<br />
Čerrihladduuh – Čearretláddot (JUM, VAH) Utsjoentien länsipuolella Venejoenlompoloiden kohdalla<br />
olevat lammet. Inarinsaamea ja pohjoissaamea; čerrih ~ čearret = tiira, ladduuh ~ láddot = lammet.<br />
11 L15: 221<br />
Čielgevárri (3913 1) Vaara Akujoen lounaispuolella Outakoskelta 6 km etelään. Pohjoissaamea; čielge<br />
= yhdysosamuoto sanasta čielgi = selkä, várri = vaara. 6 C9: 222<br />
Čiermihmuáđháš (JUM) Kohouma kahden jängän välissä keskellä Pierkivaaraa. Inarinsaamea; čiermih<br />
= kermikkä (poro ensimmäisestä talvestaan seuraavaan syksyyn), muáđháš = deminutiivimuoto sanasta<br />
myetki = taival. 11 L16: 223<br />
166
Čierronjohka (AA/SA 1998) Rodjánoaivi-tunturin pohjoispuolelta Tenoon laskeva pieni joki. Pohjoissaamea;<br />
čierron = lyhentynyt aktiomuoto verbistä čierrut = itkeä, johka = joki. Nimiperheeseen kuuluu<br />
Čierronvárri. 2 F3: 224<br />
Čierronvárri (AA/SA 1998) Vaara Paatuksesta 2 km etelään. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Čierronjohka,<br />
várri = vaara. 2 F3: 225<br />
Čieskadasjávrrit (3913 2) Järvijono Ruohtervađa Rávdojávri -järven pohjoispuolella. Pohjoissaamea;<br />
čieskadas = johdos sanasta čieskat = halkaista konttiluu, jávrrit = monikkomuoto sanasta jávri = järvi ><br />
järvet. Nimiperheeseen kuuluvat Čieskadasjohka ja Guovžaroavvi ~ Čieskadasroavvi. 7 H12: 226<br />
Čieskadasjohka (3913 2) Gopmirdanjogajávri-järvestä Kevojokeen laskeva joki. Määriteosaselitys ja<br />
nimiperhe: ks. Čieskadas-Suolojávri, johka = joki. 7 G11: 227<br />
Čieskadas-Suolojávri (3913 2) Järvi Bajimuš Čieskadasjávri -järven pohjoispuolella. Määriteosaselitys:<br />
ks. Čieskadasjávrrit, suolo = yhdysosalyhentymä sanasta suolu = saari, jávri = järvi. Nimiperhe: ks. Bajimuš<br />
Čieskadasjávri. 7 J12: 228<br />
Čohkunjohka (AA/SA 1998) Pohjoisemman Lohkkačopma-kukkulan itäpuolelta Mádjohka-jokeen laskeva<br />
joki. Pohjoissaamea; čohkun = kampa tai aktiomuoto verbistä čohkut = kammata, johka = joki.<br />
3 I7: 229<br />
Čopmalohája (3913 1) Áhkojohmohkki-mutkan kohdalla Akujokeen laskeva oja. Pohjoissaamea; čopma<br />
= kukkula, loh = mahdollisesti yhdysosalyhentymä sanasta lohkki = kansi, ája = oja (puro).<br />
6 E10: 230<br />
Čuhčákimeseennâm (UP) Soiden ympäröimä maa-alue Koskelojoen itäpuolisen Karhujärven itäpuolella.<br />
Inarinsaamea; čuhčá = metso, kimes = kiima (soidin), eennâm = maa. 11 K18: 231<br />
Čuhčákimesämmir (JUM) Kukkula Pierkivaaran keskimmäisen osan eteläosassa. Inarinsaamea. Määriteosaselitys:<br />
ks. Čuhčákimeseennâm. 11 L17: 232<br />
Čulloveiguolbba (AA/SA 1998) Kangasmaa Čulloveijohka-jokisuun pohjoispuolella. Määriteosaselitys<br />
ja nimiperhe: ks. Čulloveijohka, guolbba = kangasmaa (kuolpuna). Kuolpunassa on hautausmaa (KV<br />
1993). 6 C8: 233<br />
Čulloveijeaggi (3913 1) Suurehko suo Outakoskelta 7 km itä-kaakkoon. Määriteosaselitys ja nimiperhe:<br />
ks. Čulloveijohka, jeaggi = jänkä. 6 D9: 234<br />
Čulloveijohka (3913 1) Čulloveijeaggi-jängältä Tenoon Outakosken kohdalla laskeva joki. Pohjoissaamea,<br />
čullo = mahdollisesti yhdysosajohdos verbistä čuollat = lyödä jollakin tai čuollát = näkyä taivasta vasten,<br />
vei = genetiivin lyhentymä sanasta veadji = pienehkö joki, johka = joki. Primäärinimi, jonka nimiperheeseen<br />
kuuluvat Čulloveinjálbmi, Čulloveiguolbba ja Čulloveijeaggi. 6 D8: 235<br />
Čulloveinjálbmi (KV 1993) Čulloveijohka-joen suu Tenossa. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks.<br />
Čulloveijohka, njálbmi = suu. 6 C8: 235A<br />
Čuollávárri (3913 2) Vaara Gottetvárri-vaaran ja Gamajohka-joen välissä. Pohjoissaamea; čuollá = oletettavasti<br />
yhdysosalyhentymä sanasta čuollát = näkyä taivasta vasten, várri = vaara. 7 G8: 236<br />
167
Čuonjájávri (3824 2) Järvi Čuonjájeaggi-jängän eteläosassa. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Čuonjájeaggi,<br />
jávri = järvi. 10 H15: 237<br />
Čuonjájeaggi (3824 2) Suo Karigasniemen tien ja Utsjoen ja Inarin kuntien rajan yhtymäkohdasta 3<br />
km itä-koilliseen. Pohjoissaamea; čuonjá = hanhi, jeaggi = jänkä. Primäärinimi, jonka nimiperheeseen<br />
kuuluu Čuonjájávri. 10 H14: 238<br />
Čuoškâjävri – Čuoikajávri (3842 1) Järvi Moosesvaaran luoteisreunalla. Inarinsaamea ja pohjoissaamea;<br />
čuoškâ ~ čuoika = sääski, jävri ~ jávri = järvi. 11 K14: 239<br />
D<br />
Davimušaláš (3913 1) Karigasniemen Ailikkaan pohjoisin huippu. Pohjoissaamea; davimuš = pohjoisin,<br />
aláš = huippu (laki). 6 C12: 240<br />
Davimuš Luopmošvárri (3013 1) Vaara Luomusjärvien luoteispuolella. Määriteosaselitys: ks.<br />
Davimušaláš, luopmoš = tuntematon sana, várri = vaara. Nimiperhe: ks. Luomusjärvet – Luopmošjávrrit.<br />
168<br />
6 D12: 241<br />
Davimuš Mádjohsuorgi (AA/SA 1998) Juovvaskáidi-kaidan eteläpuolta Mádjohka-jokeen laskeva joki.<br />
Määriteosaselitys: ks. Davimušaláš, mád = yhdysosalyhentymä sanasta mádjit = majava (SA 2002), joh =<br />
yhdysosalyhentymä sanasta johka = joki, suorgi = haara. Nimiperhe: ks. Mádjohka. 3 H6: 242<br />
Davit Sávzavárri (3913 2) Vaara Sávzajávri-järvestä 3 km luonaaseen. Pohjoissaamea; davit = pohjoisempi,<br />
sávza = lammas, várri = vaara. Nimiperhe: ks. Sávzajávri. 7 H12: 243<br />
Davit suorgi (IL 1995) Utsjoen latvahaaroista pohjoisempi. Määriteosaselitys: ks. Davit Sávzavárri, suorgi<br />
= haara. Nimiperhe: ks. Utsjoki – Ohcejohka, koska kokonaisuudessaan nimen kuuluisi varmaankin olla<br />
Ohcejoh davit suorgi. 8 K11: 244<br />
Dálvadas (AA/SA 1998) Kylä Nilijokisuun alapuolella Tenon varrella. Pohjoissaamea; dálvadas =<br />
talvikylä. 2 D5: 245<br />
Dánsejohgieddi (OP) Vanha kenttä Dánsejohka-joen suulla. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Dánsejohka,<br />
joh = yhdysosalyhentymä sanasta johka = joki, gieddi = kenttä. 1 G1: 246<br />
Dánsejohguolbba (OP) Noin kilometrin mittainen kangasmaa Tenoon laskevan Dánsejohka-joen<br />
koillispuolella. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Dánsejohka, guolbba = kangasmaa (kuolpuna).<br />
1 G1: 247<br />
Dánsejohka (AA/SA 1998) Gistuskáidi-kaidan länsipuolelta Tenoon laskeva joki. Pohjoissaamea;<br />
dánse = yhdysosamuoto sanasta dánsut, dánset = tanssia. Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluvat<br />
Dánsejohgieddi, Dánsejohguolbba ja Tanssijoki – Dánsejohka (talo). 1 G1: 248<br />
Dápmotjohka (AA/SA 1998) Dápmotjávri-järvestä Mierasjärven puoleen väliin laskeva pieni joki.<br />
Pohjoissaamea; dápmot = purotaimen, johka = joki. 8 L10: 249
Dápmotluoppal (AA/SA 1998) Lompolo Kevojoen Buvrrášjávri-järven alapuolella. Määriteosaselitys:<br />
ks. Dápmotjohka, luoppal = lompolo, jokilaajentuma tai pieni järvi. 3 J7: 250<br />
Deanumuš Sieiddenjunis (AA/SA 1998) Vaaran nenäke Nuorpiniemestä 4,5 km itään. Pohjoissaamea;<br />
deanumuš = tenommaisin ~ tenonpuolimmaisin, sieidde = genetiivimuoto sanasta sieidi = seita,<br />
njunis = vaaran tai tunturin nenäke. Nimiperhe: ks. Sieiddegeađgi. 2 C7: 251<br />
Dearpmal-Rávdojávri ~ Dearbme-Rávdojávri (AA/SA 1998) Järvi Mierasjärven talosta 2,5 km<br />
länsi-lounaaseen. Suomenkielinen ”Törmä-Rautujärvi” ei ole vakiintunut, vaikka se onkin rinnakkaisnimen<br />
suora suomennos. Pohjoissaamea; dearpmal = yhdysosalyhentymä sanoista dearpmi alde = törmän<br />
päällä, rávdo = yhdysosamuoto sanasta rávdu = rautu, jávri = järvi, dearbme = yhdysosamuoto sanasta<br />
dearbmi = törmä. 8 K11: 252<br />
Deažžalahnjárga (3911 2) Niemi Rovisuvannosta 1,5 km pohjoiseen. Pohjoissaamea; deažžalah =<br />
genetiivinen johdos sanasta deaččalakkis = sisilisko (IL 2002), njárga = niemi. 5 B11: 253<br />
Dimbbarvárri (AA/SA 1998) Vaara Nuvvuksen kylästä 1,5 km kaakkoon. Pohjoissaamea; dimbbar =<br />
tukki, rakennuspuu, várri = vaara. 2 E5: 254<br />
Doaresgáldu (3913 1) Rihtáčopma-kukkulan länsipuolelta Čulloveijohka-jokeen laskeva oja. Pohjoissaamea;<br />
doares = attribuuttimuoto sanasta doaris = poikittainen, gáldu = lähde. 6 C8: 255<br />
Doarroája (AA/SA 1998) Doarrojeaggi-jängältä Čársejohka-jokeen laskeva oja. Määriteosaselitys ja nimiperhe:<br />
ks. Doarrovárri, ája = oja (puro). 3 I5: 256<br />
Doarročohkka (AA/SA 1998) Kukkula Aittijoelta 5 km itä-kaakkoon. Pohjoissaamea; doarro = yhdysosamuoto<br />
sanasta doarru = tappelu (taistelu), čohkka = huippu (laki). Nimiperheeseen kuuluvat<br />
Doarročopma ja Doarroleahki. 2 D6: 257<br />
Doarročopma (AA/SA 1998) Kukkula Aittijoelta 5 km itään. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Doarročohkka,<br />
čopma = kukkula. 2 D6: 258<br />
Doarrojeaggi (AA/SA 19989) Suo Doarrovárri-vaaran lounaispuolella. Määriteosaselitys ja nimiperhe:<br />
ks. Doarrovárri, jeaggi = jänkä. 3 I5: 259<br />
Doarroleahki (AA/SA 1998) Laakso Doarročohkka-kukkulan länsipuolella. Määriteosaselitys ja nimiperhe:<br />
ks. Doarročohkka, leahki = laakso. 2 D6: 260<br />
Doarrovárri (AA/SA 1998) Vaara Čársejohka-jokisuulta 8 km länteen Čársejohka-joen eteläpuolella. Pohjoissaamea;<br />
doarro = yhdysosamuoto sanasta doarru = tappelu (taistelu), várri = vaara. Nimiperheeseen<br />
kuuluvat Doarroája ja Doarrojeaggi. 3 I5: 261<br />
Dolastallandievvá (IL 1995) Kunnas Uhcit Vuogojávri -järven ja Rávdoláttu-lammen välissä. Pohjoissaamea;<br />
dolastallan = aktiomuoto verbistä dolastallat = pitää nuotiota (tulistella), dievvá = kunnas (tieva).<br />
Aikaisin keväällä pälveentyvä kunnas, jossa pilkkionkijat pitävät tulta. 7 J9: 262<br />
Doppemuš Sieddenjunis (AA/SA 1998) Sieddenjunis-nenäkkeistä itäisin, sijaitsee noin 8 kilometriä<br />
itään Nuorbenjárga-niemestä. Pohjoissaamea; doppemuš = tuokimmaisin ~ tuonpuolimmaisin ~ kauimmaisin,<br />
sieidde = genetiivimuoto sanasta sieidi = seita, njunis = vaaran tai tunturin nenäke. Nimiperhe:<br />
ks. Sieiddegeađgi. 2 C7: 263<br />
169
Dorveguoikkája (3911 2) Torvikosken alapuolelta Inarijokeen laskeva oja. Pohjoissaamea; dorve =<br />
torvi, guoikk = genetiivinen lyhentymä sanasta guoika = koski, ája = oja (puro). Nimiperhe: ks. Torvikoski<br />
– Dorveguoika. 5 B13: 264<br />
Duottar-Áitevárri (AA/SA 1998) Vaara Gáimmoaivi-tunturin itäpuolella. Pohjoissaamea: duottar =<br />
tunturi, áite = yhdysosamuoto sanasta áiti = aitta, varasto, säilö, várri = vaara. Vaara kuuluu perusosaltaan<br />
samannimiseen vaararyhmään, jota voitaneen pitää nimiperheenä, koska vaarat ovat peräkkäin.<br />
Ryhmän muut vaarat ovat Vuopme-Áitevárri ja Iŋggá Áitevárri. 2 F7: 265<br />
Duottar-Mávnna (AA/SA 1998) Tunturi Jeagelveijohka- ja Mávnnajohka-jokien välissä. Määriteosaselitys:<br />
ks. Duottar-Áitevárri, Mávnna = genetiivimuoto nimestä Mávnos = Maunu. Tunturi kuuluu kolmen<br />
tunturin ryhmään, joiden nimien perusosana esiintyy Mávnna. Ryhmää voitaneen siten pitää nimiperheenä.<br />
Ryhmän muut tunturit ovat Stuorra Mávnna ja Jorba-Mávnna ~ Skadjávár-Mávnna. Nimiperheeseen<br />
kuuluvat Duottar-Mávnna ráhppat, Mávnnajohka ja Mávnnaávži. 2 D7: 266<br />
Duottar-Mávnna ráhppat (AA/SA 1998) Vaikeakulkuinen maasto Duottar-Mávnna -tunturin koillispuolella.<br />
Määriteosaselitys: ks. Duottar-Áitevárri, Mávnna = tuntematon sana, joka viittaa miehen nimeen<br />
Mávnos = Maunu, ráhppát = kivikkoinen, jyrkänteinen ja vaikeakulkuinen maasto. Nimiperhe: ks. Duottar-Mávnna.<br />
2 E7: 267<br />
E<br />
Eahpárašjohka (AA/SA 1998) Goahppeloaivi-tunturin itärinteeltä Tenoon laskeva joki. Pohjoissaamea;<br />
eahpáraš = äpärä, lapsivainaja, johka = joki. 1 I1: 268<br />
Eartnavađđa (3913 1) Vaara Akujoen Áhkojohmohkki-mutkasta 1,5 km luoteeseen. Määriteosaselitys<br />
ja nimiperhe: ks. Eartnavárri, vađđa = aukea metsässä. 6 E10: 269<br />
Eartnavárája (3913 1) Akujärvenjokeen idästä laskeva puro. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Eartnavárri,<br />
vár = yhdysosalyhentymä sanasta várri = vaara, ája = oja (puro). 6 E10: 270<br />
Eartnavárri (3913 1) Vaara Akujoen ja Akujärvenjoen muodostamassa kaidassa. Pohjoissaamea; Eartna<br />
= ilmeisesti genetiivimuoto sanasta Eardna, joka voisi olla henkilönimi (SA 2002), várri = vaara.<br />
Nimiperheeseen kuuluvat Eartnávárája ja Eartnavađđa. 6 E10: 271<br />
Ell-Ándde geađgi (OP) Laakea vesikivi Tenon länsirannalla Leavvajohka-jokisuulta 0,7 km ylävirtaan.<br />
Määriteosaselitys: ks. Ell-Ásllat Goáhtečopma, geađgi = kivi. Ell-Ánde = ”Ellin Antti”, Antti Samuelinpoika<br />
Laiti (1888–1971) keitti kiven päällä kahvia. 1 F1: 272<br />
Ell-Ásllat Goáhtečopma (AA/SA 1998) Kukkula Čársejohka- ja Liŋkinjohka-jokien yhtymäkohdasta<br />
kilometri pohjoiseen. Pohjoissaamea; Ell = genetiivinen yhdysosalyhentymä naisen nimestä Elle = Elli,<br />
Ellen, Ásllat = Aslak, goahte = yhdysosamuoto sanasta goahti = kota (turvekota tai loudekota), čopma<br />
= kukkula. ”Ellin Aslakki”, Aslak Samuelinpoika Laitin (1886–1977) mukaan. Ell-Ánde (ks. edellinen<br />
nimi) ja Ell-Áslat olivat veljeksiä. 3 H5: 273<br />
Erkkejohka (AA/SA 1998) Ovddaldasvárri-vaaran itäpuolta Tenoon laskeva joki. Määriteosaselitys ja<br />
nimiperhe: ks. Erkkeroavvi, johka = joki. 2 C6: 274<br />
170
Erkkenjárga (3911 2) Niemi Piesjokisuulta 2 km Tenoa ylävirtaan. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks.<br />
Erkkeroavvi, njárga = niemi. 5 B11: 275<br />
Erkkeroavvi (3911 2) Rova Rovisuvannosta 4 km koilliseen. Pohjoissaamea; Erkke = genetiivimuoto<br />
miehen nimestä Erke = Erkki, roavvi = rova (vanha paloalue). Nimiperheeseen kuuluvat Erkkenjárga<br />
ja alenevassa polvessa perusosan roavvi mukaan Roavvejohka ja Rovisuvanto – Roavvesavu. 5 B11: 276<br />
Erttetjuovva (AA/SA 1998) Kivikko Erttetvárri-vaaran itäpuolella. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks.<br />
Erttetvárri, juovva = kivikko, louhikko. 3 I4: 277<br />
Erttetváre gárdi (AA/SA 1998) Vanha kivinen poroerotusaita Erttetvárri-vaaran etelä-lounaislaidalla.<br />
Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Erttetvárri, váre = genetiivimuoto sanasta várri = vaara, gárdi =<br />
kaarre, aitaus. Aidan on latonut laakakivistä Iivari Niilanpoika Pieski (1819–1877) ja sitä on korjaillut<br />
ja laajentanut Gáddjá-Nillá (1856–1929) eli Nils Nilsinpoika Vuolab (Paulaharju, S: Taka-Lappia s.<br />
142). 3 H4–5: 278<br />
Erttetvárjogajeaggi (AA/SA 1998) Suo Erttetvárri-vaaran luoteispuolella. Määriteosaselitys: ks. Erttetvárri,<br />
vár = yhdysosalyhentymä sanasta várri = vaara, joga = genetiivimuoto sanasta johka = joki ><br />
joen, jeaggi = jänkä. Nimiperhe: ks. Erttetvárjohka. 3 H4: 279<br />
Erttetvárjohka (AA/SA 1998) Erttetvárjogajeaggi-jängältä Čársejohka-jokeen laskeva pienehkö joki. Määriteosaselitys<br />
ja nimiperhe: ks. Erttetvárri, sekä alenevassa polvessa Erttetvárjogajeaggi, vár = yhdysosalyhentymä<br />
sanasta várri = vaara, johka = joki. 3 H4: 280, 3 I4: 280<br />
Erttetvárláttu (AA/SA 1998) Lampi Erttetvárri-vaarasta 2 km pohjois-koilliseen. Määriteosaselitys ja<br />
nimiperhe: ks. Erttetvárri, vár = yhdysosalyhentymä sanasta várri = vaara, láttu = lampi. 3 H4: 281<br />
Erttetvárri (AA/SA 1998) Vaara Njiđgu- ja Erttetvárjohka-jokien välissä. Pohjoissaamea; erttet = kylki,<br />
várri = vaara, várri = vaara. Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluvat Erttetjuovva, Erttetváre gárdi,<br />
Erttetvárjohka, Erttetvárláttu ja Uhca Erttetvárri. 3 H4: 282<br />
F<br />
Fanasjávri (AA/SA 1998) Järvi Jeagelveijohka-joen pohjoispuolella olevan Roavveskáidi-kaidan itäpäässä.<br />
Pohjoissaamea; fanas = vene, jávri = järvi. 2 D7: 283<br />
Fállágorsa (IL 1995) Rotko Váldufális- ja Stuorrafális-tuntureiden välissä. Pohjoissaamea; fállá = genetiivimuoto<br />
sanasta fális = valas, gorsa = kursu. Nimiperhe: ks. Fállát. 7 J10: 284<br />
Fállát (3913 2) Kolme tunturia Vuogojávri-järven eteläpuolella: Stuorrafális, Váldufális ~ Gaskafális ja<br />
Skierrefális. Pohjoissaamea; fállát = monikkomuoto sanasta fális = valas. Primäärinimi, jonka nimiperheeseen<br />
kuuluvat Fállágorsa, Fállávuolegávva, Stuorrafális, Váldufális ja Jorbafális. 7 J10: 285<br />
Fállávuolegávva (IL 1995) Poukama Vuogojávri-järven eteläpäässä. Määriteosaselitys: ks. Fállágorsa,<br />
vuole = alitse (alla), gávva = puokama. Paikka on lähinnä Stuorrafális-tunturia ja ikään kuin sen alla. Nimiperhe:<br />
ks. Fállát. 7 J9: 286<br />
171
Fávleguoika (AA/SA 1998) Ensimmäinen koski Utsjoen Kenesjärvestä ylävirtaan. Pohjoissaamea;<br />
fávle = yhdysosamuoto sanasta fávli = väylä, guoika = koski. Nimiperheeseen kuuluu Fávleguoika.<br />
4 K7: 287<br />
Fávleluoppal (AA/SA 1998) Ensimmäinen jokilaajentuma Utsjoen vesistön Kenesjärvestä ylävirtaan.<br />
Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Fávleguoika, luoppal = lompolo, jokilaajentuma. 4 K7: 288<br />
Fávrrosája Nuorpiniemi-talon koillispuolelta Fávrrosvuohppi-vuopajaan ja sitä kautta Tenoon laskeva<br />
pieni oja. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Fávrrosdievvá, ája = oja (puro). 2 B7: 289<br />
Fávrrosdievvá (AA/SA 1998) Kunnas Nuorpiniemi-talon kohdalla maantien itäpuolella. Pohjoissaamea;<br />
fávrros = kaunis (ihmisestä), dievvá = kunnas (tieva). Nimiperheeseen kuuluvat Fávrrosdievvá,<br />
Fávrrosnjunni ja Fávrrosvuohppi. 2 B7: 290<br />
Fávrrosnjunni (KV 1993) Fávrrosdievvá-kukkulan pohjoisnokka. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks.<br />
Fávrrosdievvá, njunni = nokka. 2 B7: 291<br />
Fávrrosvuohppi (AA/SA 1998) Vuopaja Nuorpiniemi-talosta 1 km koilliseen. Määriteosaselitys ja<br />
nimiperhe: ks. Fávrrosdievvá, vuohppi = vuopaja. 2 B7: 292<br />
Feaskkerádjagat (AA/SA 1998) Karigasniemen Ailikkaan Feaskkervárri-vaaran etelärinteeltä Basijohka-jokeen<br />
laskevat kolme vierekkäistä puroa. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Feaskkervárri, ádjagat<br />
= monikkomuoto sanasta ája = oja. 6 C13: 293<br />
Feaskkergurra (AA/SA 1998) Kuru Nuvvuksen kylästä kilometri itään. Määriteosaselitys: ks. Feaskkervárri,<br />
gurra = kuru. Nimiperhe: ks. Áilegasfeaskkir. 2 E4: 294<br />
Feaskkerjeaggi (AA/SA 1998) Pieni suo Nuvvuksen Áilegas-tunturin etelärinteessä. Määriteosaselitys:<br />
ks. Feaskkervárri, jeaggi = jänkä. Nimiperhe: ks. Áilegasfeaskkir. 2 E4: 295<br />
Feaskkervárri (3913 1) Vaara Karigasniemen Alikkaan eteläpuolella. Pohjoissaamea; feaskker = yhdysosamuoto<br />
sanasta feaskkir = eteinen, várri = vaara. Kaikissa Utsjoen kolmessa Ailikkaassa on feaskkir<br />
= eteinen. Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluu Feaskkerádjagat. 6 C13: 296<br />
Fielbmá (3913 1) Luomusjärvien välisen kannaksen katkaiseva joki Luomusjärvien koillispäässä. Pohjoissaamea;<br />
fielbmá = syvä suvanto. 6 E12: 297<br />
Fielbmá – Viälmá (IV 2003) Madejoen alajuoksu ennen Aksujärveen laskemista. Pohjoissaamea ja<br />
inarinsaamea. Nimiselitys: ks. Fielbmá (ylempi). 10 I17: 297A<br />
Fiellogahjohka (3913 2) Luoteesta Kevojokeen laskeva joki. Pohjoissaamea; fiello = yhdysosalyhentymä<br />
sanasta fiellu = lauta, gah = yhdysosalyhentymä sanasta geađgi = kivi, johka = joki (SA 2002). Vanhemmissa<br />
karttapainoksissa kuten 1: 20 000 nr. 3913 08/1975 nimi on kirjoitettu ”Fiellogeäđggejohka”, geađgge<br />
= genetiivimuoto sanasta geađgi = kivi. Jokisuulla on Suomen komeimpiin kuuluva putous. Nimiperheeseen<br />
kuuluu Fiellogahskáidi. 6 F10: 298, 7 G10: 298<br />
Fiellogahskáidi (AA/SA 1998) Vaaramaa Fiellogahjohka-joen ja Kevojoen välissä. Määriteosaselitys<br />
ja nimiperhe: ks. Fiellogahjohka, skáidi = kaira jokien välissä (kaita). 7 G10: 299<br />
172
Fierbmelahskáidi (3824 1) Kaira Kaktsajoen ja Leammašjohka-joen välissä. Pohjoissaamea; fierbme =<br />
yhdysosamuoto sanasta fierbmi = verkko, lah = yhdysosalyhentymä sanasta luovdi = nuotta- tai verkkolauta,<br />
skáidi = kaira jokien välissä (kaita). Nimiperhe: ks. Fierbmeluovdi. 9 E14: 300<br />
Fierbmeluovdi (SA 2002) Korkea mäennyppylä Fierbmelahskáidi-kaidan eteläpuolella. Määriteosaselitys:<br />
ks. Fierbmelahskáidi, luovdi = lauta. Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluu Fierbmelahskáidi.<br />
Kumpare muistuttaa kaukaa katsottuna nuotan perälautaa ja se toimii erinomaisena opaskumpuna,<br />
jonka on helppo tunnistaa. 9 E14: 301<br />
Fierranjohka (3911 2) Čielgevárri-vaaran eteläpuolelta Tenoon laskeva joki. Pohjoissaamea; fierran =<br />
aktiomuoto verbist fierrat = vieriä, johka = joki. Nimiperheeseen kuuluu Fierranjohka-niminen talo.<br />
5 B10: 302<br />
Fierranjohka (3911 2) Talo Tenon rannalla Fierranjohka-jokisuun länsipuolella. Nimiselitys ja nimiperhe:<br />
ks. ylempi Fierranjohka. 5 B10: 303<br />
G<br />
Gabbavaritčopma (3913 2) Kukkula Gamajohka-joen ja Roavvejeaggi-jängän välissä. Pohjoissaamea; gabba<br />
= täysvalkoinen poro, jonka koparatkin ovat valkoisia, varit = urakka (kaksi vuotta vanha urosporo),<br />
čopma = kukkula. 7 H8: 304<br />
Gahperjohka (3913 2) Gahpermaras-maraston kaakkoispuolelta Kevojokeen laskeva joki. Määriteosaselitys<br />
ja nimiperhe: ks. Gahpermaras, johka = joki. 7 I10: 305, 7 I9: 305<br />
Gahpermaras (3913 2) Marasto Kevojoen kaakkoispuolella Vuogojávri-järvestä 6 km länsi-lounaaseen.<br />
Pohjoissaamea; gahper = yhdysosamuoto sanasta gahpir = lakki, maras = marasto. Mahdollisesti<br />
primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluu Gahperjohka. 7 I10: 306<br />
Gamajohgeašoaivi (3913 1) Tunturi Gamajohka-joen latvan lounaispuolella. Määriteosaselitys: ks.<br />
Gamajohluoppal, geaš = yhdysosalyhentymä sanasta geahči = pää (kärki), oaivi = pää. Nimiperhe: ks. Gamajohka,<br />
vaikka pitäisi olla Gamajohgeahči, ”Kamajoenpää”, joka ei esiinny numeroituna nimenä tässä<br />
kirjoituksessa, eikä siis liene käytössäkään. 6 F8–9: 307<br />
Gamajohka (3913 2) Gamoaivi- ja Guivi-tuntureiden välistä Kevojokeen laskeva suurehko joki.<br />
Määriteosaselitys: ks. Gamajohluoppal, johka = joki. Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluvat<br />
Gamajohgeašoaivi, Gamajohluoppal ja Gamajohnjálbmi. 6 F8: 308, 7 G8: 308, 7 I9: 308<br />
Gamajohluoppal (3913 2) Pitkä laajentuma Kevojoessa Gamajohka-jokissuusta 1,5 km ylävirtaan.<br />
Pohjoissaamea, gama = tuntematon sana, joka assosioituu sanaan gáma = kenkä, joh = yhdysosalyhentymä<br />
sanasta johka = joki, luoppal = lompolo, jokilaajentuma. Nimiperhe: ks. Gamajohka. 7 I9: 309<br />
Gamajohnjálbmi (3913 2) Gamajohka-joen suu Kevojoessa. Määriteosaselitys: ks. Gamajohluoppal,<br />
njálbmi = suu. Nimiperhe: ks. Gamajohka, ja alenevassa polvessa Gamajohnjálmmeluoppal. 7 I9: 309A<br />
Gamajohnjálmmeluoppal (3913 2) Laajentuma Kevojoessa Suohpášjávri-järven pohjoispuolella. Määriteosaselitys:<br />
ks. Gamajohluoppal, njálmme = genetiivimuoto sanasta njálbmi = suu, luoppal = lompolo,<br />
jokilaajentuma. Nimiperhe: ks. Gamajohnjálbmi. 7 I9: 310<br />
173
Gamoaivi (3913 1) Tunturi Gamajohka-joen latvan eteläpuolella. Määriteosaselitys: ks. Gamajohluoppal,<br />
oaivi = pää. Mahdollisesti primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluu Gamajohka. 6 F9: 311<br />
Garvinoaivi (AA/SA 1998) Kukkula Várddoaijávri-järvestä kilometri pohjoiseen. Pohjoissaamea; garvin<br />
= aktiomuoto verbistä garvit = kiertää, oaivi = pää. 3 G2: 312<br />
Gaskabeaičopma (AA/SA 1998, IL.1995) Vaarannokka Mieraslompolasta kilometri etelään. Pohjoissaamea;<br />
gaskabeai = yhdysosalyhentymä yhdyssanasta gaskabeaivi = keskipäivä, čopma = kukkula.<br />
Mieraslompolasta katsottuna aurinko on keskipäivällä nimetyn kukkulan kohdalla. 8 L9: 313<br />
Gaska-Biesvárri (3913 1) Vaara Karigasniemen Ailikkaan korkeimmalta kohdalta 8 km pohjoiseen.<br />
Pohjoissaamea; gaska = väli, bies = tuntematon sana, joka voisi olla yhdysosalyhentymä esim. sanasta<br />
beassi = pesä, várri = vaara. Nimiperhe: ks. Biesjávrrit. 6 C10: 314<br />
Gaskačohkka (AA/SA 1998) Tunturi Aittijoelta 1,5 km kaakkoon. Määriteosaselitys: ks. Gaska-Biesvárri,<br />
čohkka = huippu (laki). 2 D6: 315<br />
Gaskadállu (AA/SA 1998) Talo Tenon varrella Rovisuvannon kylän keskellä. Määriteosaselitys: ks.<br />
Gaska-Biesvárri, dállu = talo. 5 A11: 316<br />
Gaskadállu (3911 2) Talo Tenon varrella Rovisuvannon kylän eteläpäässä. Määriteosaselitys: ks. Gaska-Biesvárri,<br />
dállu = talo. 5 A12: 317<br />
Gaskaniitojohgeašoaivi (AA/SA 1998) Kukkula Njálatoaivi-päästä 2 km pohjois-koilliseen. Määriteosaselitys:<br />
ks. Gaska-Biesvárri, niito = yhdysosamuoto sanasta niitu = niitty, joh = yhdysosalyhentymä<br />
sanasta johka = joki, oaivi = pää. 3 I2: 318<br />
Gaskanjáskkahat (AA/SA 1998) Raivattu alue Tenon ja maantien välissä Dálvadas-kylästä 4,5 km<br />
ylävirtaan. Määriteosaselitys: ks. Gaska-Biesvárri, njáskkahat = raivio. 2 D6: 319<br />
Gaskkamušaláš (3913 1) Karigasniemen Ailikkaan keskimmäinen huippu. Pohjoissaamea; gaskkamuš<br />
= keskimmäinen, aláš = huippu (laki). 6 C12: 320<br />
Gaskkamušbihttá (AA/SA 1998) Tenon Yläkönkään keskimmäinen koski. Määriteosaselitys: ks.<br />
Gaskkamušaláš, bihttá = pala, kappale. 1 G1: 321<br />
Gaskkamuš Cuokkajávri (AA/SA 1998) Järvi Mierasjärven eteläpäästä 7 km länteen. Määriteosaselitys:<br />
ks. Gaskkamušaláš, cuokka = merkitykseltään tuntematon sana, jávri = järvi. Nimiperhe: ks. Cuoggá<br />
~ Cuokkajohka. 8 K11: 322<br />
Gaskkamuš Luopmošvárri (3013 1) Vaara Luomusjärvistä luoteeseen. Määriteosaselitys:<br />
ks. Gaskkamušaláš, luopmoš = tuntematon sana, várri = vaara. Nimiperhe: ks. Luomusjärvet –<br />
Luopmošjávrrit. 6 D12: 323<br />
Gaskkamuš Mádjohsuorgi (AA/SA 1998) Lännestä Davimuš Mádjohsuorgi -jokeen laskeva joki. Määriteosaselitys:<br />
ks. Gaskkamušaláš, mád = yhdysosalyhentymä sanasta mádjit = majava (SA 2002), joh =<br />
yhdysosalyhentymä sanasta johka = joki, suorgi = haara. Nimiperhe: ks. Mádjohka. 3 H7: 324<br />
174
Gaskkamuš Njaggaleapme ~ Sáltájanjálmjávri (AA/SA 1998) Njaggaleamet-järvistä keskimmäinen.<br />
Määriteosaselitys: ks. Gaskkamušaláš, Njaggaleapme = mahdollisesti aktiomuoto tuntemattomasta<br />
verbistä njaggalit, sált = yhdysosalyhentymä sanasta sálti = suola, ája = oja, njálm = yhdysosalyhentymä<br />
sanasta njálbmi = suu, jávri = järvi. Kuuluu nimiperheeseen, jonka yhteisnimitys on Njaggaleamet (ilmeisesti<br />
primäärinimi, joka ei esiinny tässä kirjoituksessa numeroituna nimenä). Nimiperhe: ks. Bajimuš<br />
Njaggaleapme. 7 J8: 325<br />
Gaskkamuš Sieiddenjunis (AA/SA 1998) Vaaran nenäke Nuorbenjárga-niemestä 5,5 km itään. Määriteosaselitys:<br />
ks. Gaskkamušaláš, sieidde = genetiivimuoto sanasta sieidi = seita, njunis = vaaran nenäke.<br />
Nimiperhe: ks. Sieiddegeađgi. 2 C7: 326<br />
Gaskuguoikkája (AA/SA 1998) Sieiddenjunni-vaaran pohjoispuolelta Tenoon laskeva oja. Pohjoissaamea;<br />
gasku = keskellä, guoikk = genetiivimuoto sanasta guoika = koski, ája = oja (puro).<br />
6 C8: 327<br />
Gatnjalastinskáidi (3913 2) Kaira Čieskadasjohka- ja Bajit Gompunája -jokien välissä. Pohjoissaamea;<br />
gatnjalastin = aktiomuoto verbistä gatnjalastit = kyynelehtiä > kyynelehtimä, skáidi = kaira jokien välissä<br />
(kaita). 7 H11: 328<br />
Gazzanjavejohka (AA/SA 1998) Rišnjárvárri- ~ Riškávárri-vaaran koillispuolelta Tenoon laskeva joki.<br />
Pohjoissaamea; gazza = kynsi, njave = genetiivimuoto sanasta njavvi = niva, johka = joki. 2 F2: 329<br />
Gáimmoaivi (AA/SA 1998) Tunturi Nilijoen yläosan mutkan ja Mávnnajohka-joen välissä. Pohjoissaamea;<br />
gáimm = genetiivin lyhentymä sanasta gáibmi = kaima, oaivi = pää. Paistuntureitten toiseksi<br />
korkein tunturi (618,9 m/mpy.). 2 F7: 330<br />
Gáissáčopma (3824 2) Kukkula Kaamasmukan pohjoispuolella. Pohjoissaamea; gáissá = genetiivimuoto<br />
sanasta gáisá = lumitunturi, čopma = kukkula. 10 G14: 331<br />
Gáivvoskáidi (3911 2) Kaira Roavveája-ojan ja Kaivojoen välissä. Pohjoissaamea; gáivvo = kaivo, skáidi<br />
= kaira jokien välissä (kaita). 5 B11: 332<br />
Gáldobohki (AA/SA 1998) Ensimmäinen niva Vuolit Cuokkajávri -järvestä alavirtaan. Määriteosaselitys:<br />
ks. Gáldojohka, bohki = kapeikko (niva). 8 K8: 333<br />
Gáldojohka (AA/SA 1998) Stohpoláttu-lammesta Utsjoen itäisempään latvahaaraan laskeva joki. Pohjoissaamea;<br />
gáldo = yhdysosamuoto sanasta gáldu = lähde, johka = joki. 8 L11: 334<br />
Gálgojohka (AA/SA 1998) Lännestä Utsjokeen Utsjoen kylän kohdalla laskeva joki. Pohjoissaamea;<br />
gálgo = yhdysosamuoto sanasta gálgu = vaimo, johka = joki. Joki toimii Tenon jäittenlähdön indigaattorina<br />
siten, että Tenon jäät kolmen päivän päästä siitä kun Gálgojohka -joki avautuu. 4 K2: 335<br />
Gállovárri (AA/SA 1998) Vaara Nuvvosjohka-jokisuulta 5 km kaakkoon. Pohjoissaamea; gállo = yhdysosamuoto<br />
sanasta gállu = otsa, kallio, várri = vaara. 2 E5: 336<br />
Gámatbelvárri (3913 1) Vaara Luomusjärvien ja Karigasniementien välissä. Pohjoissaamea; gámatbel<br />
= mahdollisesti yhdysosalyhentymä sanoista gáma + bealli = kenkäpuoli, várri = vaara. 6 D13: 337<br />
Gánegurra (AA/SA 1998) Pieni kuru Tenon etelärannalla Goržánnjárga-niemen itäpuolella. Pohjoissaamea;<br />
gáne = genetiivimuoto tuntemattomasta sanasta gátni, vrt. gá(t)nis = ristiluu, gurra = kuru.<br />
1 J1: 338<br />
175
Gáranasjávri ~ Gáranasčuohkanjávri (AA/SA 1998, IL.1995) Pienehkö järvi keskellä Cuokkaskáidi-kaitaa.<br />
Pohjoissaamea; gáranas = korppi, čuohkan = aktiomuoto verbistä čuohkat = latkia, jávri = järvi.<br />
Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluu Gáranasjohka. 8 K10: 339<br />
Gáranasjohka (AA/SA 1998) Cuokkaskáidi-kaidan Gáranasjávri-järvestä Gievganláttu-lampeen laskeva<br />
joki. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Gáranasjávri, johka = joki. 8 K – L10: 340<br />
Gárdája (3913 2, IL.1995) Fállát-tuntureiden eteläpuolelta Sávzajávri-järveen laskeva oja. Pohjoissaamea;<br />
gárd = yhdysosalyhentymä sanasta gárdi = aitaus ~ kaarre, ája = oja. Ojan länsipuolella on vanha<br />
kaarre ja itäpuolella kaksi kaarretta. 7 I11: 341<br />
Gárdečielgi (IL 1995) Selänne Cuoggásisjávrrit-järvien itäpuolella. Pohjoissaamea; gárde = yhdysosalyhentymä<br />
sanasta gárdi = aitaus, čielgi = selkä. Poromiehet ovat pystyttäneet selänteeseen 1980-luvulla<br />
merkintäaidan. 8 K11: 342<br />
Gárdečopma (3913 2) Kukkula Gompunčohkka-tunturin itäpuolella. Määriteosaselitys: ks. Gárdečielgi,<br />
čopma = kukkula. Kukkulan laella on erotusaita. 7 H11: 343<br />
Gárdejohka (AA/SA 1998) Etelästä Nilijokeen kilometri ennen sen yhtymistä Tenoon laskeva joki.<br />
Määriteosaselitys: ks. Gárdečielgi, johka = joki. 2 D5: 344<br />
Gávccespáillitája (AA/SA 1998) Nuvvosváráš-vaaran koillispuolta Nuvvosjohka-jokeen laskeva oja.<br />
Pohjoissaamea, gávcce = yhdysosamuoto sanasta gávcci = kahdeksan, spáillit = pailakka (opettamaton,<br />
edellisvuonna kuohittu poro), ája = oja. 2 F4: 345<br />
Gávnnastaddancahca (AA/SA 1998) Sola Námmájohka-joen yläjuoksun pohjoispuolella. Pohjoissaamea;<br />
gávnnastaddan = aktiomuoto verbistä gávnnastaddat = naurahdella, cahca = vedenjakaja, sola. Irma<br />
Laitin mukaan taustalla saattaisi olla verbi gávnnadit = kohdata. 3 J3: 346<br />
Gearddosjávri (3913 1) Järvi Luomusjärvien eteläpuolella. Pohjoissaamea; gearddos = yhdysosamuoto<br />
sanasta gearddus, jota käytetään vain paikannimissä ilmaisemaan mm. veden kiertoa eli ”kertaamista”;<br />
vrt. geardut = kertoa, kerrata (SA 2002), jávri = järvi. 6 D13: 347<br />
Gearddosjávri (AA/SA 1998) Järvi Kenesjärven eteläpään eteläpuolella. Nimiselitys: ks. Gearddosjávri<br />
(ylin). Utsjoen koski tulvii joskus tähän lampeen aiheuttaen siinä veden kiertoa (SA 2002). 4 K7: 348<br />
Gearddosjávri (AA/SA 1998) Järvi Pikku Kevojärven koillispuolella tai saman järven länsipuolella.<br />
Nimiselitys: ks. Gearddosjávri (ylin). 3 J6: 349<br />
Geassesaibákti ~ Álesbákti ~ Yrjjebákti (KV 1993) Vaara Pihtioja-talon kohdalla Tenon rannalla.<br />
Pohjoissaamea; geasse = yhdysosamuoto sanasta geassi = kesä, sai = yhdysosalyhentymä sanasta sadji =<br />
paikka, bákti = pahta, Áles = mukaelma suomenkielisestä nimestä Aleksi (ks. Pihtioja), Yrjje = genetiivimukaelma<br />
nimestä Yrjö (Yrjö Hagelinin mukaan, ks. Pihtioja). 2 B7: 350<br />
Geatgielas (3913 1) Tunturi Luomusjärven ja Ruohtir-tunturin välissä. Nimiselitys: ks. Geatgiellasjohka.<br />
Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluvat Geatgiellasjohka ja Geatgiellasoaivi sekä Geatgiellasjeaggi (suo<br />
Geatgillasjohka-joen puolessa välissä) ja Geatgiellasnjárga (Geatgiellasjohka- ja Vuollašjohka-jokien muodostama<br />
niemi ennen niiden yhtymistä). Geatgiellasjeaggi ja Geatgiellasnjárga eivät esiinny omana numeronaan<br />
tässä luettelossa, koska ne on lisätty jälkikäteen. 6 E12: 351<br />
176
Geatgiellasjohka (3913 1) Ruohtir-tunturin etelärinteeltä Vuollašjohka-jokeen laskeva joki. Pohjoissaamea;<br />
geat = yhdysosalyhentymä sanasta geatki = ahma, giellas = genetiivimuoto sanasta gielas =<br />
pitkä ja kapea selänne, johka = joki. Nimiperhe: ks. Geatgielas. 6 F13: 352, 6 F12: 352<br />
Geatgiellasoaivi (3913 1) Kukkula Geatgielas-selänteen eteläpäässä. Määriteosaselitys: ks. Geatgiellasjohka,<br />
oaivi = pää. Nimiperhe: ks. Geatgielas. 6 E12: 353<br />
Geavgŋábákti (AA/SA 1998) Pahta Pikku Kevojärven itäpuolella. Pohjoissaamea; geavgŋá = genetiivimuoto<br />
sanasta geavŋŋis = köngäs, bákti = pahta. Nimiperhe: ks. Geavugeavŋŋis. 3 J6: 354<br />
Geavugeavŋŋis (AA/SA 1998) Köngäs Kevojoessa Pikku Kevojärven yläpuolella. Pohjoissaamea;<br />
Geavu = genetiivimuoto nimestä Geavvu, jonka merkitys ei ole tiedossa (ks. kuitenkin Kevojärvi), geavŋŋis<br />
= köngäs. Nimiperhe: ks. Kevojoki – Geavvu ja alenevassa polvessa Geavgŋábákti. 3 J6: 355<br />
Geavumuš Bálddotjávri (AA/SA 1998) Kolmesta Bálddotjávri-järvestä läntisin. Pohjoissaamea; geavumuš<br />
= superlatiivimuoto nimestä Geavvu = Kevo > kevommaisin (kevonpuolisin), bálddot = johdos sanasta<br />
bálda = vieri (KSVK 52, s. 296), jávri = järvi. Nimiperhe: ks. Stuorra Bálddotjávri. 3 J7: 356<br />
Geavvogeahči (AA/SA 1998) Kevon latva Ruohtir-tunturin pohjoispuolella. Pohjoissaamea; geavvo =<br />
yhdysosamuoto sanasta geavvu, jonka merkitys ei ole tiedossa, geahči = pää (kärki). Nimiperhe: ks. Kevojoki<br />
– Geavvu, ja alenevassa polvessa Geavvogeašláddot ja Geavvogeašoaivvit. 6 F11: 357<br />
Geavvogeašláddot (AA/SA 1998) Kaksi laskujoetonta lampea vedenjakajalla Ruohtir-tunturin luoteispuolella.<br />
Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Geavvogeahči, geaš = yhdysosalyhentymä sanasta geahči<br />
= pää (kärki), láddot = monikkomuoto sanasta láttu = lampi > lammet. 6 F11: 358<br />
Geavvogeašoaivvit (3913 1) Kaksi tunturihuippua Geavvogeašláddot-lampien luoteispuolella. Määriteosaselitys<br />
ja nimiperhe: ks. Geavvogeahči, geaš = yhdysosalyhentymä sanasta geahči = pää (kärki), oaivvit<br />
= monikkomuoto sanasta oaivi = pää > päät. 6 E – F11: 359<br />
Geresčopma (AA/SA 1998, IL.1995) Vaaranlaki Mierasjärven Guhkesnjárga-niemestä 2,5 km länsilounaaseen.<br />
Pohjoissaamea; geres = ahkio, čopma = kukkula. Kukkula on kumollaan olevan ahkion<br />
näköinen. 8 L10: 360<br />
Gieddeája (AA/SA 1998) Gieddeádjatjeaggi-jängältä Gukčajohka-jokeen laskeva oja. Määriteosaselitys:<br />
ks. Gieddenjunis, ája = oja (puro). Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluu Gieddeádjatjeaggi.<br />
3 G6: 361<br />
Gieddeádjatjeaggi (AA/SA 1998) Suo Skierrevađđa-vaaran eteläpuolella. Määriteosaselitys: ks. Gieddenjunis,<br />
ádjat = genetiivinen yhdysosamuoto sanasta, ája = oja (puro), jeaggi = jänkä. Nimiperhe: ks.<br />
Gieddeája. 3 G6: 362<br />
Gieddenjunis (AA/SA 1998) Vaarannokka Utsjoen kirkonkylän länsipuolella. Pohjoissaamea; giedde<br />
= yhdysosamuoto sanasta gieddi = kenttä, njunis = vaaran nenäke. 4 K2: 363<br />
Giedderohtu (AA/SA 1998) Tiheikkö Stuorra Mávnna -tunturista 2,5 km länsi-lounaaseen Jeagelveijohka-joen<br />
pohjoispuolella. Määriteosaselitys: ks. Gieddenjunis, rohtu = tiheikkö (ruto). 2 D7: 364<br />
Gieđbmeskálogorsa (HK 2003) Kuru Karigasniemen Ailikkaan Gieđbmeskálonjunni- ja Davimušalášhuippujen<br />
välissä. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Gieđbmeskálonjunni, gorsa = kapea kuru.<br />
6 C12: 364A<br />
177
Gieđbmeskálonjunni (3913 1) Karigasniemen Ailikkaan itäisin huippu. Pohjoissaamea; gieđbme =<br />
yhdysosalyhentymä sanasta gieđbmi = kattila, skálo = genetiivimuoto sanasta skállu = sinkkiämpäri,<br />
njunni = nokka. Primäärinimen lisäksi nimiperheeseen kuuluu Gieđbmeskálogorsa. 6 C12: 365<br />
Giellájoganjálmmenjavvi (SA 1963) Koski Kaamasjoessa Kiellajoensuun alapuolella. Pohjoissaamea;<br />
giellá = tuntematon sana, joga = genetiivimuoto sanasta johka = joki, njálmme = genetiivimuoto sanasta<br />
njálbmi = suu, njavvi = niva. Nimiperhe: ks. Kiellajoki – Kiälláá – Giellá. 10 I15: 366<br />
Gievganjeaggi (IL 1995) Suo Cuokkaskáidi-kaidan pohjoisosassa. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks.<br />
Gievganláttu, jeaggi = jänkä. 8 L9: 367<br />
Gievganláttu (AA/SA 1998) Lampi Mieraslompolasta 3 km lounaaseen. Pohjoissaamea; gievgan =<br />
aktiomuoto verbistä gievdat = rasittua, väsyä täydellisesti (IL 1995), láttu = lampi. Nimiperheeseen<br />
kuuluu Gievganjeaggi. 8 L9: 368<br />
Gihte Lemet čopma (IL 1995) Kukkula Vuogojávri-järvelle menevän polun kaakkoispuolella. Pohjoissaamea;<br />
Gihte Lemet = ”Kitin Klemetti” (Klemetti Kitti, 1816–1876), joka asui Fállát -tuntureilla (HK<br />
2003), čopma = kukkula. 8 K8: 369<br />
Giisáávži (SA 1998) Rotko Giisáčohkka-vaaran ja Giisájávri-järven välissä. Määriteosaselitys ja nimiperhe:<br />
ks. Giisájávri, ávži = rotko. 2 E5: 370<br />
Giisáčohkka (SA 1998) Vaaranhuippu Dálvadas-kylästä 1,5 km itään. Määriteosaselitys ja nimiperhe:<br />
ks. Giisájávri, čohkka = huippu (laki). 2 E5: 371<br />
Giisájávri (SA 1998) Järvi Nuvvosjohka-jokisuulta 1,2 km kaakkoon. Pohjoissaamea; giisá = kiisa, vakka,<br />
jávri = järvi. Nimiperheeseen kuuluvat Giisáávži ja Giisáčohkka. 2 E5: 372<br />
Gillárávži (AA/SA 1998) Rotko Jorba-Mávnna-tunturin lounaispuolella. Pohjoissaamea; gillár ~ gillar<br />
= killeri (lisku), ávži = rotko. 2 D6: 373<br />
Girjeeana (3913 1) Alue Girjeeatnanjohka- ja Sieđgajohka-jokien välisessä kaidassa. Pohjoissaamea; girje<br />
= yhdysosa-attribuutti sanasta girjjat = kirjava, eana = maa. Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluu<br />
Girjeeatnanjohka. 6 D11: 374<br />
Girjeeana (AA/SA 1998) Alue Nuvvosmohkki-mutkan luoteispuolella. Nimiselitys: ks. Girjeeana (ylempi).<br />
Kvartsiittilohkareet tekevät vaaran kirjavaksi sulan maan aikana (SA 2002). 2 F5: 375<br />
Girjeeatnanjohka (3913 1) Njávgoaivi-tunturin eteläpuolelta Njávgoaijohka-jokeen laskeva joki. Määriteosaselitys<br />
ja nimiperhe: ks. Girjeeana (ylempi), eatnan = genetiivimuoto sanasta eana = maa, johka =<br />
joki. 6 D – E11: 376<br />
Gistugurra (AA/SA 1998) Gistuskáidi-kaidan pohjoisrinteeltä Tenoon ulottuva kuru. Määriteosaselitys<br />
ja nimiperhe: ks. Gistuskáidi, gurra = kuru. 1 G1: 377<br />
Gistujohka (AA/SA 1998) Joki Gistugurra-kurussa. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Gistuskáidi,<br />
johka = joki. 1 G1: 378<br />
Gistuskáidi (AA/SA 1998) Kaira Tenon ja Baddajohka-joen välissä. Pohjoissaamea; gistu = ruumisarkku,<br />
skáidi = kaira jokien välissä (kaita). Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluvat Gistugurra ja<br />
Gistujohka. 1 G1: 379<br />
178
Goahppelávži (AL 2002) Kuoppilasjärven eteläpäästä Tenoon ulottuva kuru. Kuoppilasjoki –<br />
Goahppelašjohka virtaa sitä pitkin. Pohjoissaamea; goahppel = genetiivin yhdysosalyhentymä sanasta goahppil<br />
= naaras metso eli koppelo, ávži = kuru. Nimiperheeseen kuuluvat Goahppeloaivi ja alenevassa<br />
polvessa Kuoppilasjärvi – Goahppelašjávri ”Koppelorotkonjärvi” ja Kuoppilasjoki – Goahppelašjohka<br />
”Koppelorotkonjoki”, sekä mahdollisesti vielä Ávžegeašoaivi (ks. Ávžegeašoaivi). 1 H1: 380, 3 I2: 380<br />
Goahppelašjávrreluoppal (AA/SA 1998) Kuoppilasjoen laajentuma Kuoppilasjärven pohjoispuolella.<br />
Pohjoissaamea; goahppelaš = deminutiivin näköiseksi kulunut yhdysosa sanoista goahppel + ávžže = ”koppelorotkon”<br />
(SA 2002), jávrre = genetiivimuoto sanasta jávri = järvi, luoppal = lompolo, jokilaajentuma.<br />
Nimiperhe: ks. Kuoppilasjärvi – Goahppelašjávri. 3 I3: 381<br />
Goahppeloaivi (AA/SA 1998) Tunturi Kuoppilasjokisuun itäpuolella. Määriteosaselitys ja nimiperhe:<br />
ks. Goahppelávži, oaivi = pää. 1 I1: 382<br />
Goahteája (IL 1995) Vuogojárjeaggi-jängältä Vuogojávri-järveen laskeva pieni oja. Määriteosaselitys: ks.<br />
Goahtenjárga, ája = oja. Nimi johtuu ojan länsipuolella olevasta vanhasta kammista (kota). 7 J9: 383<br />
Goahteája (3913 1) Viercagálmaras-maraston pohjoispuolelta Sieđgajohka-jokeen laskeva oja. Määriteosaselitys:<br />
ks. Goahtenjárga, ája = oja. 6 D11: 384<br />
Goahteláttu (AA/SA 1998, IL.1995) Pieni lampi lähes keskellä Cuokkaskáidi-kaitaa. Suomenkielinen<br />
nimi ”Kotajärvi” ei ole vakiintunut käyttöön, vaikka se onkin lähes suora suomennos pohjoissaamesta;<br />
láttu = lampi. Andaras-Hanssilla (Hannu A. Kitti, 1886–1970) ja Ellin-Sammelilla (Samuel Laiti,<br />
1891–1951 ) oli lammen rannalla loudekota. 8 L10: 385<br />
Goahtemaras (3913 2) Marasto Sávzajávri-järven pohjoispuolella. Määriteosaselitys: ks. Goahtenjárga,<br />
maras = marasto. 7 I11: 386<br />
Goahtenjárga (IL 1995) Niemi Mierasjärven puolen välin itärannalla. Pohjoissaamea; goahte = yhdysosalyhentymä<br />
sanasta goahti = kota, njárga = niemi. Niemessä on kaksi vanhaa kotasijaa. 8 L10: 387<br />
Goahtesátku (OP) Venevalkama Tenon itärannalla Leavvajohka-jokisuun kohdalla. Määriteosaselitys:<br />
ks. Goahtenjárga, sátku = venevalkama. 1 F1: 388<br />
Goaskinbákti (AA/SA 1998) Pahta Kevojokisuulta kilometri etelään. Määriteosaselitys: ks.<br />
Goaskinleakšá, bákti = pahta. Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluu Goaskinluoppal. 3 J5: 389<br />
Goaskinjávri (AA/SA 1998) Järvi Goaskinjohka-joen keskijuoksulla. Määriteosaselitys: ks. Goaskinleakšá,<br />
jávri = järvi. Nimiperheeseen kuuluvat Goaskinjohka ja Goaskinleakšá. 3 H3: 390<br />
Goaskinjohka (AA/SA 1998) Goaskinleakšá-jängältä Birkejohka-jokeen laskeva joki. Määriteosaselitys:<br />
ks. Goaskinleakšá, johka = joki. Nimiperhe: ks. Goaskinjávri. 3 H3: 391<br />
Goaskinleakšá (AA/SA 1998) Suo Stuorrageađggegielas-selänteen itäpuolella. Pohjoissaamea; goaskin =<br />
kotka, leakšá = laaja soinen laakso. Nimiperhe: ks. Goaskinjávri. 3 H4: 392<br />
Goaskinluoppal (AA/SA 1998) Jokilaajentuma Kevojokisuusta 2 km ylävirtaan. Määriteosaselitys:<br />
ks. Goaskinleakšá, luoppal = lompolo, jokilaajentuma. Nimiperhe: ks. Goaskinbákti. 3 J5: 393<br />
179
Goatneljohka (AA/SA 1998) Rišnjárvárri- ~ Riškávárri-vaaran eteläpuolta Tenoon laskeva joki. Pohjoissaamea;<br />
goatnel = yhdysosamuoto sanasta goatnil = koste (akanvirta), johka = joki. Primäärinimi, jonka<br />
nimiperheeseen kuuluvat Goatnelveijávri ja Goatneljohka (talo). 2 F2: 394<br />
Goatneljohka (AA/SA 1998) Talo Tenon rannalla Rišnjárvárri- ~ Riškávárri-vaaran lounaispuolella.<br />
Nimiselitys ja nimiperhe: ks. Goatneljohka (ylempi). 2 F2: 395<br />
Goatnelveijávri (AA/SA 1998) Pieni järvi Tenon ja maantien välissä Paatuksen pohjoispuolella. Määriteosaselitys<br />
ja nimiperhe: ks. Goatneljohka (ylempi), vei = pieni joki, jávri = järvi. 2 F2: 396<br />
Gobmenjárga (AA/SA 1998) Niemi Mierasjärven eteläosan länsirannalla. Pohjoissaamea; gobme =<br />
yhdysosalyhentymä sanasta gobmi = kummitus (haamu), njárga = niemi. 8 L10: 397<br />
Gohpalasája (AA/SA 1998) Gohpalasjeaggi-jängältä Gohpalasskáidi-kaidan eteläpuolta Čársejohka-jokeen<br />
laskeva puro. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Gohpalasskáidi, ája = oja (puro). 3 G6: 398<br />
Gohpalasjeaggi (AA/SA 1998) Suo Gohpalasskáidi-kaidan länsipuolella. Määriteosaselitys ja nimiperhe:<br />
ks. Gohpalasája, jeaggi = jänkä. 3 G6: 399<br />
Gohpalasskáidi (AA/SA 1998) Kaira Čársejohka- ja Gukčajohka-jokien välissä. Pohjoissaamea; gohpalas<br />
= rakko (hiertymä), skáidi = kaira jokien välissä (kaita). Nimiperheeseen kuuluvat Gohpalasája ja<br />
Gohpalasjeaggi. 3 G6: 400<br />
Goike Sitnogohpi (3913 1) Painanne Leakšagoađoaivi- ja Juohkkoaivi-päitten välissä. Pohjoissaamea; goike<br />
= attribuuttimuoto sanasta goikkis = kuiva, sitno = yhdysosamuoto sanasta sitnu = ruoho (nurmikka),<br />
gohpi = kuoppa. Nimiperhe: ks. Sitnogohpi. 6 E8: 401<br />
Gompunčohkka (3913 2) Tunturinhuippu Kevojoen itäpuolella Fiellogahjohka-jokisuulta 3 km itä-kaakkoon.<br />
Pohjoissaamea; gompun = oletettavasti aktiomuoto tuntemattomasta verbistä gomput, čohkka =<br />
huippu (laki). Nimiperheeseen kuuluvat Gompunvađđa, Bajit Gompunája ja Vuolit Gompunája.<br />
7 H11: 402<br />
Gompunvađđa (3913 2) Vaara Fiellogahjohka-jokisuusta etelä-kaakkoon. Määriteosaselitys ja nimiperhe:<br />
ks. Gompunčohkka, vađđa = aukea metsässä. 7 H11: 403<br />
Gopmirdanjogajávri (3913 2) Pieni järvi Čieskadasjohka-joen vesistössä. Määriteosaselitys: ks. Gopmirdanoaivi,<br />
joga = genetiivimuoto sanasta johka = joki, jávri = järvi. Nimiperhe: ks. Gopmirdanoaivi.<br />
7 G – H11: 404<br />
Gopmirdanjohka (3913 2) Gopmirdanoaivi-tunturin pohjoispuolelta (pohjoisempi haara) Gopmirdanjogajávri-järveen<br />
laskeva joki. Määriteosaselitys: ks. Gopmirdanoaivi, johka = joki. Nimiperhe: ks. Gopmirdanoaivi,<br />
ja alenevassa polvessa Gopmirdanjogajávri. 7 G11: 405<br />
Gopmirdanoaivi (3913 2) Tunturi Ruohtir-tunturin itäpuolella. Pohjoissaamea; gopmirdan = aktiomuoto<br />
verbistä gopmirdit = kumartaa, oaivi = pää. Oletettavasti primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluvat<br />
Guorro-Gopmirdanjohka, Rásse-Gopmirdanjohka ja Gopmirdanjohka. 7 G12: 406<br />
Gorsa (HK 2003) Kuru Karigasniemen Ailikkaan eteläpuolisen Feaskkervárri-vaaran koillispuolella.<br />
Nimiselitys: ks. Gorsaája. 6 C13: 406A<br />
180
Gorsaája (3913 1) Oja Outakoskelta 1,5 km kaakkoon. Pohjoissaamea; gorsa = syvä rotko (kursu), ája<br />
= oja (puro). 6 C9: 407<br />
Goržán (AA/SA 1998) Talo Utsjoen kylältä 4,5 km Karigasniemen suuntaan. Pohjoissaamea; goržán<br />
= maallenousupaikka jäältä (SA 2002). Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluvat Goržánjávri ja<br />
Goržánnjárga. 1 J1: 408<br />
Goržánjávri (AA/SA 1998) Järvi Utsjoen kylältä 3 km Karigasniemen suuntaan. Määriteosaselitys ja<br />
nimiperhe: ks. Goržán, jávri = järvi. 1 J1: 409<br />
Goržánnjárga (AA/SA 1998) Niemi Tenon etelärannalla Goržán-talon kohdalla. Määriteosaselitys ja<br />
nimiperhe: ks. Goržán, njárga = niemi. 1 J1: 410<br />
Goržebákti (AA/SA 1998) Pahta Kevojoen itäpuolella Mádjohskáidi-kaidan kohdalla. Pohjoissaamea;<br />
gorže = yhdysosamuoto sanasta gorži = vesiputous (kurkkio), bákti = pahta. Nimiperhe: ks. Putous<br />
– Gorži. 3 J7: 411<br />
Goškkarčielgi (AA/SA 1998) Selänne Nilijoen suulta 6 km itä-koilliseen. Pohjoissaamea; goškkar =<br />
tuntematon sana, čielki = selkä. 2 E6: 412<br />
Gottetvárri (3913 2) Vaara Mádjoga máttimuš suorgi -joen eteläisimmän mutkan eteläpuolella. Pohjoissaamea;<br />
gottet = hämärtynyt johdos sanasta goddi = peura, várri = vaara (SA 2002). 7 G8: 413<br />
Gufihttarája (OP) Ylä-Jalve-talon itäpuolta Tenoon laskeva puro. Pohjoissaamea; gufihttar = genetiivimuoto<br />
sanasta gufihtár = maahinen, ája = oja (puro). Kirjassa Inarinlappalaista kansantietoutta A. V.<br />
Koskimies kertoo s. 228 seuraavaa:<br />
”Kufettarit ovat pienempiä kuin tavallinen ihminen ja asuvat maan alla vaaroissa. Heillä on suuret porotokat.<br />
Kun ihminen seisoo keskellä tokkaa, niin hän ottaa kiven, panee sen vanttuuseen ja heittää neljään suuntaan,<br />
ja niin kauas kuin kivet lentävät, tulevat härät hänen omikseen. Haltijanvaatimeksi nimitetään kufettarilta<br />
saatua vaadinta. Heillä on myös lehmiä kuten ihmisilläkin, ja toisinaan he laskevat ne maan päälle niin kuin<br />
poronsakin, ja ne voivat sekaantua ihmisten karjaan, mutta katoavat heti kun ne nähdään. Mutta jos ihminen<br />
ehtii heittää jonkun teräaseen (veitsen tai tulusraudan) kufettarlehmän yli, niin se tulee hänen omakseen.”<br />
1 H1: 414<br />
Gufihttarbákti (3913 2) Pahta Tanssijoki-talon eteläpuolella. Määriteosaselitys: ks. Gufihttarája, bákti<br />
= pahta. 1 G1: 415<br />
Gufihttarbákti (3913 2) Pahta Kevojoen vesistön Bajimuš Njaggaleapme -järven kaakkoispuolella. Määriteosaselitys:<br />
ks. Gufihttarája, bákti = pahta. 7 J8: 416<br />
Guhkesbohki (AA/SA 1998) Kapeikko Vuolit Cuokkajávri -järven luoteispäässä. Määriteosaselitys:<br />
ks. Guhkesnjárga, bohki = kapeikko. 8 K8: 417<br />
Guhkesjávri (3913 2) Pitkä ja kapea järvi Cuokkágeašvárri-vaaran pohjoispuolella. Määriteosaselitys: ks.<br />
Guhkesjárga, jávri = järvi. Kartassa olevan Čuovžajohkan, joka on merkitty Guhkesjávri-järven kohdalle,<br />
kuuluisi olla kartan alamarginaalissa ruudun 99/00 kohdalla. 7 I13: 418<br />
Guhkesláttu (AA/SA 1998) Lampi Mierasjärven eteläpäästä 3 km länsi-luoteeseen. Suomenkielinen<br />
nimi ”Pitkälampi” ei ole vakiintunut käyttöön, vaikka onkin suora suomennos pohjoissaamesta.<br />
8 K10: 419<br />
181
Guhkesláttu (AA/SA 1998) Pieni lampi Mieraslompolan pohjoispuolella. Määriteosaselitys: ks. Guhkesnjárga,<br />
láttu = lampi. 8 L9: 420<br />
Guhkesluoppal (AA/SA 1998) Laajentuma Utsjoessa Vuolit Cuokkajávri -järvestä kilometri pohjoiseen.<br />
Määriteosaselitys: ks. Guhkesnjárga, luoppal = lompolo, jokilaajentuma. 8 K8: 421<br />
Guhkesnjárga ~ Gaskujárnjárga (AA/SA 1998, IL.1995) Kapea niemi Mierasjärven puolenvälin<br />
länsirannalla. Pohjoissaamea; guhkes = attribuuttimuoto sanasta guhki = pitkä, njárga = niemi, gasku =<br />
puolivälissä, jár = yhdysosalyhentymä sanasta jávri = järvi. 8 L10: 422<br />
Guivi (3913 1) Paistuntureitten korkein tunturi (640,5 m/mpy.) tunturijonon eteläosassa. Pohjoissaamea;<br />
guivi = mahdollisesti miehen nimi historialliselta ajalta. Terho Itkonen kirjoittaa (KSVK 52<br />
s. 294):<br />
”Tämä paikannimi kätkee ehkä taakseen jo unohtuneen mytologisen olennon (vuorenhaltijan?) nimen, niin<br />
kuin T. I. Itkonen on olettanut SUST 125 s. 127 – 134, vertauskohtanaan Kuolasta tunnettu Kuiv-tšorr<br />
niminen palvostunturi ja Ruotsin Lapin Lyckselestä kirjattu uhrikiven nimi Guivie.”<br />
6 F8: 423<br />
Gukčajohka (AA/SA 1998) Gohpalasjeaggi-jängältä Čársejohka-jokeen laskeva joki. Pohjoissaamenkielinen<br />
nimi, josta Terho Itkonen kirjoittaa (KSVK 52, s. 194):<br />
”Määriteosa voi olla sisäheittoinen kehittymä guhkki (kirj. muotoilu nykyortografiaan) pitkä -adjektiivin<br />
oletettavasti deminutiivijohdoksesta, jonka vartalo nykyruijaksi (= pohjoissaameksi, kirj. huom.) mukailtuna<br />
kuuluisi guhkaža.” (kirj. muotoilu nykyortografiaan).<br />
Toinen samanniminen, mutta huomattavasti suurempi joki laskee Mierasjärven pohjoispäähän.<br />
3 G6: 424<br />
Gumppeája (3913 2) Čearpmatmaras-maraston luoteispuolta Sávzajohka-jokeen laskeva oja. Pohjoissaamea;<br />
gumppe = susi, ája = oja. 7 J12: 425<br />
Gumppeávži (AA/SA 1998) Rotko Gumppečohkka- ja Njalloščohkka-kukkuloiden välissä. Pohjoissaamea;<br />
gumpe = susi, ávži = rotko. Nimiperhe: ks. Gumppečohkka (ylempi). 2 C7: 426<br />
Gumppeávži (AA/SA 1998) Rotko Aittijoelta 0,7 km kaakkoon. Nimiselitys: ks. Gumppeávži (ylempi).<br />
2 D6: 427<br />
Gumppečohkka (AA/SA 1998) Kukkula Nuorpiniemi-talosta 3 km koilliseen. Pohjoissaamea; gumpe<br />
= susi, čohkka = huippu (laki). Nimiperheeseen kuuluu Gumppeávži (ylempi). 2 C7: 428<br />
Gumppečohkka (AA/SA 1998) Tunturi Paatuksesta 1,5 km itään. Nimiselitys: ks. Gumppečohkka<br />
(ylempi). 2 F3: 429<br />
Gumppekirku (NV 2003) Kumpare Máttimuš Mádjohsuorgi -jokisuulta 1,1 km itä-koilliseen. Määriteosaselitys:<br />
ks. Gumppečohkka, kirku = kirkko. Sudet ovat pitäneet siinä ”omia kirkonmenojaan” eli<br />
ulvoneet. 3 I7: 429A<br />
182
Gumppekirku (NV 2003) Kaksi kumparetta Stuorra Bálddotjávri -järven eteläpuolella. Nimiselitys: ks.<br />
Gumppekirku (ylempi). Samuli Paulaharju kirjoittaa kirjassaan Seitoja ja seidan palvontaa s. 3:<br />
”Paldojäyrin ja Vuokojäyrin välillä, Ollilan lähimailla on kaksi korkeaa ymmyrkäistä kumpua, parikymmentä<br />
metriä korkeaa hiekkatievaa, koivua kasvavaa. Niitä sanotaan Gumppi-kirhkkuksi, koska gumpit (sudet,<br />
kirj. lis.) menevät sinne myrskyöinä ulvomaan, kun ovat saaneet poroja tappaa ja syödä vatsansa täyteen. Gumpit<br />
pitävät siellä niinkuin kiitosta ateriastaan. Ehkä lienee entisiä lappalaisten palvontapaikkoja.”<br />
4 K7: 429B<br />
Gumppegirku (NV 2003) Kaksi kumparetta Uhcit Vuogojávri -järven ja Kevojoen välissä. Nimiselitys:<br />
ks. Gumppekirku (ylin). 7 I9: 429C<br />
Gunččájohguoika (SA 1963) Koski Kaamasjoessa Gunžžâjohka-jokisuun kohdalla. Pohjoissaamea;<br />
gunžžá = tuntematon sana, joka viittaa johdokseen verbistä gunžat = virtsata, jot = yhdysosalyhentymä<br />
sanasta johka = joki, guoika = koski. Nimiperhe: ks. Kuntsajoki – Gunččájohka – Kunžáájuuhâ.<br />
10 I15: 430<br />
Guoihgáhritjorbmi (AA/SA 1998) Syvänne Kevon Buvrrášjávri-järven alapuolella. Pohjoissaamea;<br />
guoihgáhrit = koskikara, jorbmi = syvänne. 3 J7: 431<br />
Guoikkavuolája (KV 1993) Tenoon idästä, Pihtioja-talosta 1,2 km ylävirtaan laskeva oja. Pohjoissaamea;<br />
guoikka = genetiivimuoto sanasta guoika = koski, vuol = yhdysosalyhentymä sanasta vuolli =<br />
alus, ája = oja (puro). Nimiperheeseen kuuluu Guoikkavuolájanjálbmi, joka on paikannimille tyypillisesti<br />
lyhentynyt muotoon Ájanjálbmi. 2 C7: 432<br />
Guolban (KV 1993) Kangasmaa Nuorpiniemi-talon itäpuolella. Pohjoissaamea; guolban = kangasmaa<br />
eli kuolpuna. Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluu Guolbanája. 2 B7: 433<br />
Guolbanája (KV 1993) Bođosvárri-vaaran rinteeltä laskeva oja, joka päättyi aikaisemmin Guolban-kuolpunaan,<br />
mutta Pihtioja-talon asukkaat ovat kaivaneet siihen jatkeen, joten nyt se valuu Fávrrosvuohppivuopajaan.<br />
Määriteosaselitys: ks. Guolban, ája = oja (puro). Nimiperhe: ks. Guolban. 2 B7: 434<br />
Guollássavu (AA/SA 1998, IL.1995) Suvanto Cuoggá- ~ Cuokkajohka-joessa. Pohjoissaamea; guollás<br />
= attribuuttimuoto sanasta guollái = kalaisa, savu = suvanto. Veljekset Josef Aikio (1889–1979), Uula<br />
Aikio (1894–1974) ja Samuli Aikio (1902–1980) kalastivat suvannossa mennessään Vuogojávri-järvelle<br />
siianpyyntiin noin 80 vuotta sitten. 8 K9: 435<br />
Guolleája (AA/SA 1998) Etelästä Čársejohka-jokeen laskevaan Gohpalasája-puroon laskeva puro. Pohjoissaamea;<br />
guolle = yhdysosamuoto sanasta guolli = kala, ája = oja (puro). 3 G7: 436<br />
Guollejávrrit (AA/SA 1998) Neljä pientä lampea Stuorra Mávnna -tunturin länsipuolella. Määriteosaselitys:<br />
ks. Guolleája, jávrrit = monikkomuoto sanasta jávri = järvi > järvet. 2 D7: 437<br />
Guorro-Gopmirdanjohka (3913 2) Gopmirdanoaivi-tunturin pohjoispuolta Gopmirdanjohka-jokeen laskeva<br />
pieni joki. Määriteosaselitys: ks. Guorroláttu, gopmirdan = aktiomuoto verbistä gopmirdit = kumartaa,<br />
johka = joki. Nimiperhe: ks. Gopmirdanoaivi. 7 G11: 438<br />
Guorroláttu (SA 1963) Lampi Gunžžâjohka-jokisuulta 0,7 km pohjois-koilliseen. Pohjoissaamea; guorro<br />
= yhdysosamuoto sanasta guorru = kesällä kuivuva lampi, láttu = lampi. 10 I15: 439<br />
Guorrosuorgi (AA/SA 1998) Pohjoisesta Juokkoaijohka-jokeen laskeva joki. Määriteosaselitys: ks.<br />
Guorroláttu, suorgi = haara. 2 F4: 440<br />
183
Guošnjárga (AA/SA 1998) Niemi Tenon etelärannalla Gistuskáidi-kaidan koillispäässä. Pohjoissaamea;<br />
guoš = yhdysosalyhentymä tuntemattomasta sanasta, njárga = niemi. 1 H1: 441<br />
Guovdoaivi (3913 1) Tunturi keskellä Paistuntureita. Pohjoissaamea; guovd = yhdysosalyhentymä sanasta<br />
guovda = keski, oaivi = pää. 6 F8: 442<br />
Guovttečohkajeaggi (AA/SA 1998) Suo Aittijoelta 2,5 km etelään. Pohjoissaamea; guovtte = genetiivimuoto<br />
sanasta guokte = kaksi > kahden, čohka = genetiivimuoto sanasta čohkka = huippu ><br />
huipun, jeaggi = jänkä. Nimi tulee mahdollisesti siitä, että jänkä sijaitsee kahden tunturin, Áitečohkkan<br />
ja Roavvečohkkan, välissä. Nimiperheeseen kuuluu Guovttečohkája. 2 C6: 443<br />
Guovttečohkája (AA/SA 1998) Guovttečohkajeaggi-jängältä Áitejohka-jokeen laskeva oja. Määriteosaselitys<br />
ja nimiperhe: ks. Guovttečohkajeaggi, ája = oja (puro). 2 C6: 444<br />
Guovžačopma (IL 1995) Kukkula Kartijärven kaakkoispuolella. Pohjoissaamea; guovža = karhu, čopma<br />
= kukkula. 8 K12: 445<br />
Guovžaroavvi ~ Čieskadasroavvi (AA/SA 1998) Rova Čieskadasjávrrit-järvien itäpuolella. Määriteosaselitys:<br />
ks. Guovžačopma, roavvi = rova, čieskadas = johdos verbistä čieskat = halkaista konttiluuta.<br />
Rinnakkaisnimen nimiperhe: ks. Čieskadasjávrrit. 7 H12: 446<br />
Guovžžagurra (3913 1) Pieni kuru Outakoskelta 2 km etelään maantien itäpuolella. Pohjoissaamea;<br />
guovžža = genetiivimuoto sanasta guovža = karhu, gurra = kuru. Joskus vanhoina aikoina tähän kuruun<br />
on tapettu karhu. 6 C9: 447<br />
Guronávžeoaivi (AA/SA 1998) Tunturi Utsjoen kylältä 4 km länsi-lounaaseen. Pohjoissaamea; guron =<br />
tuntematon sana, ávže = yhdysosamuoto sanasta ávži = rotko, oaivi = pää. Nimiperhe: ks. Guronávži.<br />
3 J2: 448<br />
Guronávži (AA/SA 1998) Rotko Utsjoen kylältä 1,5 km länteen. Nimiselitys: ks. Guronávžeoaivi. Primäärinimi,<br />
jonka nimiperheeseen kuuluu Guronávžeoaivi. 3 J2: 449<br />
Gurutčohkka ~ Nillágurut (AA/SA 1998) Tunturinhuippu Aittijoelta 3 km etelä-kaakkoon. Pohjoissaamea;<br />
gurut = vasen, čohkka = huippu (laki), Nillá = Niila. 2 D6: 450<br />
Gusaidčopma (AA/SA 1998) Kukkula Tenon rannasta 0,4 km länteen Deanumus Sieiddenjunis -nenäkkeen<br />
kohdalla. Pohjoissaamea; gusaid = monikon genetiivimuoto sanasta gussa = lehmä > lehmien, čopma =<br />
kukkula. Lehmillä oli tapana jäädä yöksi tämän kukkulan taakse (KV 1993). 2 B – C7: 451<br />
184
H<br />
Haanukeđgi (JUM) Siirtolohkare Utsjoentien länsipuolella Alttoniemen tyvellä. Inarinsaamea; Haanu<br />
= genetiivimuoto nimestä Hannu, keđgi = kivi. Kaamaslaisen Hannu Mustan (1905–1959) mukaan.<br />
11 L17: 452<br />
Hanasoja (3914 1) Talo Tenon rannalla 2 km Nilijokisuulta ylävirtaan. Mukaelmasuomennos pohjoissaamelaisesta<br />
nimestä Hánas = eräs Hans-nimen varianteista (SA 2002). 2 D5: 453<br />
Hanhijoki – Čuánjájuuhâ (US) Hanhijärvestä Kaamasjokeen laskeva joki. Suora suomennos inarinsaamesta.<br />
Nimiperhe: ks. Hanhijänkä – Čuánjájeggi. 11 L18: 454<br />
Hanhijängän - Pierkivaaranjängän soidensuojelualue (OVK:2001) Karigasniemen tienhaarasta<br />
pohjois-luoteeseen Kaamasjoen molemmin puolin sijaitseva soidensuojelualue. Nimiperheet: ks. Hanhijänkä<br />
– Čuánjájeggi ja Pierkivaaranjänkä – Pirgivärjeggi. 11 L17 – 18: 455<br />
Hanhijänkä – Čuánjájeggi (3842 1) Laajahko suo Kaamasjoen ja Hanhijärven välissä. Suora suomennos<br />
inarinsaamesta. Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluvat Hanhijoki – Čuánjájuuhâ, Hanhijängän<br />
- Pierkivaaranjängän soidensuojelualue, Hanhijärvi – Čuánjájävri ja Hanhiranta – Čuánjáriddo.<br />
11 L18: 456<br />
Hanhijärvi – Čuánjájävri (SA 1963) Järvi Hanhijängällä Karigasniementien pohjoispuolella. Suora<br />
suomennos inarinsaamesta. Nimiperhe: ks. Hanhijänkä – Čuánjájeggi. 11 L18: 457<br />
Hanhiranta – Čuánjáriddo (3842 1) Kaamasjoen länsiranta Hanhijängän pohjoispäässä. Suora suomennos<br />
inarinsaamesta. Nimiperhe: ks. Hanhijänkä – Čuánjájeggi. 11 L18: 458<br />
Haŋŋáláddot (SA 1963) Kaksi pyöreää lampea Kiellajoen suun eteläpuolella. Pohjoissaamea; haŋŋá<br />
= alli, láddot = lammet. 10 I16: 459<br />
Harrijärvet (3842 1) Neljä pientä järveä Áánápuškojáávráš-järven länsipuolella. 11 L14: 459<br />
Hastimajärvet – Hästimjávrááh (3842 1) Kolme perättäistä järveä Utsjoentien ja Kaamasjoen välissä.<br />
Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Hastimarova – Hästimruávi, jávrááh = monikon deminutiivimuoto<br />
sanasta jävri = järvi. 11 L18: 460<br />
Hastimarova – Hästimruávi (3842 1) Karigasniemen tienhaarasta 4–7 km pohjoiseen, Utsjoentien<br />
molemmin puolin sijaitseva rova. Mukaelmasuomennos inarinsaamesta; hästim = aktiomuoito verbistä<br />
hästiđ = haastaa > haastama. Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluvat Hastimajärvet – Hästimjávrááh,<br />
ja perusosan ruávi mukaan Ruávijuuvâš. 11 L18: 460A<br />
Haukijärvi – Puškojáávráš – Hávgajávri (3931 1, JUM, IL.1995) Järvi Siikajärvestä 2,2 km kaakkoon.<br />
Lähes suora suomennos inarinsaamesta ja suora suomennos pohjoissaamesta; jáávráš = deminutiivimuoto<br />
sanasta jävri = järvi > järvinen. Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluu Haukioja<br />
– Puškojuuhâ – Hávgaája. 8 K13: 461<br />
Haukilompola – Puškoluobâl (3842 1) Lompolo Kylävaaran ja Utsjoentien puolivälissä. Suora<br />
suomennos inarinsaamesta. 11 L14: 462<br />
Haukiniemi – Hágvanjárga (AA/SA 1998) Talo Utsjoen Patonivan yläpuolella. Suora suomennos<br />
pohjoissaamesta. 4 K5: 463<br />
185
Haukioja – Puškojuuhâ – Hávgaája (3842 1, IL.1995) Haukijärvestä Moosesjärveen laskeva oja.<br />
Lähes suora suomennos inarinsaamesta ja suora suomennos pohjoissaamesta. Nimiperhe: ks. Haukijärvi<br />
– Puškojáávráš – Hávgajávri. 11 K14: 464<br />
Hándalája ~ Bajit Hánasája (AA/SA 1998) Hándalláttu-lammesta Tenoon laskeva oja. Pohjoissaamea;<br />
hándal = kauppa, bajit = ylempi, Hánas = Hans, ája = oja. Nimiperheeseen kuuluvat Hándaljeaggi ja<br />
Hándalláttu, sekä rinnakkaisnimen nimiperheeseen Vuolit Hánasája. 2 D5: 465, 2 D6: 465<br />
Hándaljeaggi (AA/SA 1998) Suo Skadjároavvi-rovan eteläpuolella. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks.<br />
Hándalája ~ Bajit Hánasája, jeaggi = jänkä. 2 D6: 466<br />
Hándalláttu (AA/SA 1998) Pieni lampi Hándaljeaggi-jängällä. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Hándalája<br />
~ Bajit Hánasája, láttu = lampi. 2 D6: 467<br />
Hánnojohka (AA/SA 1998) Suohpajávri-järvestä Tenoon laskeva joki. Pohjoissaamea; Hánno = Hannu,<br />
johka = joki. 2 F3: 468<br />
Háŋkajeaggi (SA 1963) Jänkä Kiellajoen maantiesillasta pohjoiseen. Pohjoissaamea; Háŋka = mukaelmapohjoissaamennos<br />
suomalaisesta sukunimesta Hanka, jeaggi = jänkä. Siellä on asunut Hankaniminen<br />
ihminen. Sana háŋka tarkoittaa myös kimppua ~ nippua. 10 H15: 469<br />
Hápmárastinája (AA/SA 1998) Skierrečopma-kukkulan länsipuolelta Nuvvosjohka-jokeen laskeva puro.<br />
Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Hápmárastinoaivi, ája = oja (puro). 2 F4: 470<br />
Hápmárastinoaivi (AA/SA 1998) Tunturi Nuvvuksen koillispuolisesta Áilegas-tunturista 5 km itään.<br />
Pohjoissaamea; hápmárastin = aktiomuoto verbistä hápmárastit = häämöttää ~ siintää, oaivi = pää. Primäärinimi,<br />
jonka nimiperheeseen kuuluu Hápmárastinája. 2 F4: 471<br />
Hávgafielbmá (IL 1995) Suvanto Cuoggá-joessa, 3 km kyseisen joen suusta ylävirtaan. Pohjoissaamea;<br />
hávga = hauki, fielbmá = syvä suvanto. 8 K9: 472<br />
Hávgajorri (IL 1995) Lahti Vuolit Cuokkajávri -järven Buollánnjárga-niemen itäpuolella. Määriteosaselitys:<br />
ks. Hávgafielbmá, jorri = pyörre, pyörivä. 8 K8: 473<br />
Hávgaláddot (AA/SA 1998) Kaksi lampea Pikku Kevojärven länsipuolella. Määriteosaselitys: ks.<br />
Hávgajorri, láddot = lammet. 3 J6: 474<br />
Healvasuoinrohtu (IL 1995) Tiheikkö Vuogojávri-järven eteläpuolella. Pohjoissaamea; healvasuoin =<br />
yhdysosalyhentymä yhdyssanasta healvasuoidni (elvesuoidni) = tesma, kastikka (heinäkasvi), rohtu = lehto<br />
(ruto). 7 J9: 475<br />
Heargeávži (AA/SA 1998) Rotko Heargečohkka- ja Gumppečohkka-kukkuloiden välissä. Määriteosaselitys<br />
ja nimiperhe: ks Heargečohkka, ávži = rotko. 2 B – C7: 476<br />
Heargečohkka (AA/SA 1998) Kukkula Nuorpiniemi-talosta 2,5 km koilliseen. Pohjoissaamea; hearge<br />
= yhdysosamuoto sanasta heargi = porohärkä, čohkka = huippu (laki). Primäärinimi, jonka nimiperheeseen<br />
kuuluu Heargeávži. 2 B–C7: 477<br />
Heargejávri (AA/SA 1998) Järvi Vuolleseavttetjohka-joen eteläpuolella 2 km Utsjoen Mantojärven<br />
pohjoispäästä länteen. Määriteosaselitys: ks. Heargečohkka, jávri = järvi. 3 J3: 478<br />
186
Heavvojohka (AA/SA 1998) Mielkejohskáidi-kaidan eteläpuolelta Utsjoen Jumbáljávri-järveen laskeva<br />
joki. Pohjoissaamea; heavvo = yhdysosamuoto sanasta heavvu = surma ~ tuho ~ turma, johka = joki.<br />
3 J4: 479<br />
Heendu-Jovn kakkurpääččimláddu (SA 1963) Lampi Kaamasjoen länsipuolisen Manemusjärven<br />
eteläpuolella. Inarinsaamea; Heendu = genetiivimuoto nimestä Hendu = Heikki ~ Henrikki, Jovn = genetiivimuoto<br />
nimestä Jovnâ = Jouni, kakkur = yhdysosamukaelma suomenkielisestä sanasta kaakkuri,<br />
pääččim = aktiomuoto verbistä pääččiđ, ampua, láddu = lampi. ”Hentun-Jouni” oli sukunimeltään Valle<br />
ja asui Muddusjärven Pahtalan talossa. 11 K17: 480<br />
Hehpoščielgi (IV 2003) Vedenalainen kivi Aksujärvessä Huutoniemi-talosta kilometri koilliseen.<br />
Määriteosaselitys: ks. Hehpoščohkka, čielgi = selkä. 10 J17:480A<br />
Hehpoščohkka ~ Hehpoščopma (SA 1963, IL.1995) Hehpoščielgi-tievan korkein kohta. Pohjoissaamea;<br />
hehpoš = genetiivimuoto sanasta heabuš = hevonen, čohkka = huippu (laki), čopma = kukkula. Nimiperhe:<br />
ks. Hevosvaara – Hiävušvääri – Hehpošvárri. 8 K13: 481<br />
Hehpošhárji (AA/SA 1998) Tievannokka Nuvvuksen kylän pohjoispäässä. Määriteosaselitys: ks.<br />
Hehpoščohkka, hárji = harja, niskakarvat. 2 E4: 482<br />
Hehpošjeaggi (AA/SA 1998) Suo Mielkejohskáidi-kaidassa. Määriteosaselitys: ks. Hehpoščohkka, jeaggi<br />
= jänkä. Määriteosan oikeellisuus arveluttaa, koska jänkä sijaitsee Heavvojohka-joen latvoilla, ks. Heavvojohka.<br />
3 J4: 483<br />
Heikinvaara – Heaikkaidvárri ~ Jalgavárri (AA/SA 1998) Vaara Rovisuvannon kaakkoispuolella.<br />
Osittainen suomennos pohjoissaamesta; Heaikkaid = monikon genetiivimuoto nimestä Heaika =<br />
Heikki > Heikkien, jalga = attribuuttimuoto sanasta jalgat = avoin (paljas). 5 B12: 484<br />
Heinälahti – Syeiniluohtâ – Suoidneluokta (IV 2003) Aksujärven Jávrrádat-järvekkeen eteläisin lahti.<br />
Suora suomennos inarinsaamesta tai pohjoissaamesta. Lahden etelärannalla on yksi nuotta-apaja.<br />
10 J17: 484A<br />
Heinälampi – Suoidneláttu (3824 2) Lampi Utsjoen ja Inarin kuntien rajan ja Karigasniementien<br />
yhtymäkohdasta 1,8 km itä-kaakkoon. Suora suomennos pohjoissaamesta. Nimen pitäisi olla Heinäjärvi<br />
– Suoidnejávri, koska lammen vierellä oleva jänkä on nimeltään Suoidnejárjeaggi ”Heinäjärvenjänkä”.<br />
10 H15: 485<br />
Heŋgot (KV 1993) Jyrkkiä hiekkamelloja Tenon länsirannalla Čulloveijohka-jokisuulta 1,8 km ylävirtaan.<br />
Pohjoissaamea; hengot = monikkomuoto sanasta heaŋggu = jyrkänne. 6 C9: 486<br />
Hevojoki – Heavvojohka – Vuomvär-Hiävujuuhâ (3824 2, SA 2002) Vuomavaaran länsipuolelta<br />
Kaamasjokeen laskeva joki. Mukaelmasuomennos pohjoissaamesta tai inarinsaamesta. Määriteosaselitys:<br />
ks. Hiävujuuhâ. Inarinsaamen nimen alkuosa Vuomvär = genetiivinen yhdysosalyhentymä nimestä<br />
Vuomvääri = Vuomavaara, jonka määriteosa on mukaelmainarinsaamennos pohjoissaamen sanasta<br />
vuopmi = vuoma. 10 J15: 487<br />
Hevosjärvi – Hiävušjävri – Hehpošjávri (3931 1, JUM) Järvi Siikajärven koillispuolella. Suora<br />
suomennos ja mukaelmapohjoissaamennos inarinsaamesta. Nimiperhe: ks. Hevosvaara – Hiävušvääri<br />
– Hehpošvárri. 8 L12: 488<br />
187
Hevosvaara – Hiävušvääri – Hehpošvárri (JUM, SA 1963) Vaara Siikajärven koillispuolella. Suora<br />
suomennos inarinsaamesta tai pohjoissaamesta. Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluvat<br />
Hehpoščohkka ~ Hehpoščopma, Hevosjärvi – Hiävušjävri – Hehpošjávri, Hiävuščielgi – Hehpoščielgi, Hiävušjuuhâ<br />
– Hehpošjohka, Hiävušluobâl – Hehpošluoppal ja Hiävušluohtâ – Hehpošluokta. 8 K13: 489<br />
Hiävujuuhâ (3824 2) Ahvenjärvestä Kaamasjokeen laskeva joki. Inarinsaamea; hiävu = tuho, hukkuminen,<br />
juuhâ = joki. Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluu Hiävujuvpuolžâ. Jokeen on hukkunut<br />
keväällä poronvasoja (IV 2003). 10 I16: 490<br />
Hiävujuvpuolžâ (3824 2) Harju Petsimjärven luoteispuolella. Inarinsaamea. Määriteosaselitys ja nimiperhe:<br />
ks. Hiävujuuhâ, juv = genetiivinen yhdysosalyhentymä sanasta juuhâ = joki, puolžâ = harju.<br />
10 I16: 491<br />
Hiävuščielgi – Hehpoščielgi (JUM, SA 1963) Hevosvaaran jatke kohti Siikajärveä. Inarinsaamea<br />
ja pohjoissaamea; hiävuš ~ hehpoš = yhdysosamuoto sanasta hiävuš ~ heabuš = hevonen, čielgi ~ čielgi =<br />
selänne. Nimiperhe: ks. Hevosvaara – Hiävušvääri – Hehpošvárri. 8 K13: 492<br />
Hiävušjuuhâ – Hehpošjohka (JUM, SA 1963) Hevosjärvestä Hiävušluobâl-lompoloon laskeva joki.<br />
Inarinsaamea ja pohjoissaamea. Määriteosaselitys: ks. Hiävuščielgi, juuhâ ~ johka = joki. Nimiperhe: ks.<br />
Hevosvaara – Hiävušvääri – Hehpošvárri. 8 L13: 493<br />
Hiävušluobâl – Hehpošluoppal (JUM, SA 1963) Lompolo Ruávičielgjävri-järven lounaispuolella.<br />
Inarinsaamea ja pohjoissaamea. Määriteosaselitys: ks. Hiävuščielgi, luobâl ~ luoppal = lompolo, jokilaajentuma<br />
tai pieni järvi. Nimiperhe: ks. Hevosvaara – Hiävušvääri – Hehpošvárri. 8 L13: 494<br />
Hiävušluohtâ – Hehpošluokta (JUM, SA 1963) Lahti Siikajärven keskiosassa Hevosvaaran kohdalla.<br />
Inarinsaamea ja pohjoissaamea. Määriteosaselitys: ks. Hiävuščielgi, luohtâ ~ luokta = lahti. Nimiperhe:<br />
ks. Hevosvaara – Hiävušvääri – Hehpošvárri. 8 K13: 495<br />
Hoigadanoaivi (3913 2) Tunturi Gamajohka- ja Mádjoga máttimuš suorgi -jokien välissä. Pohjoissaamea;<br />
hoigadan = aktiomuoto verbistä hoigadit = lykätä ~ tyrkätä ~ työntää, oaivi = pää. 7 G8: 496<br />
Hoikkaniemi – Segismoorâst (UP) Kapea marasto Pitkäjärven länsipuolella. Osittainen suomennos<br />
inarinsaamesta: moorâst = marasto. 11 L19: 497<br />
Huikindievvá ~ Vuogojárgumpedievvá ~ Gumppekirku (AA/SA 1998, NV 2003) Kumpare<br />
Vuogojávri-järven pohjoispään länsipuolella. Ensimmäinen rinnakkaisnimi on epävarma, toisen rinnakkaisnimen<br />
tieto on peräisin Niilo Vallelta. Pohjoissaamea; huikin = aktiomuoto verbistä huikit = huutaa,<br />
dievvá = kunnas (tieva), vuogojár = genetiivinen yhdysosalyhentymä nimestä Vuogojávri (ks. Vuogojávri),<br />
gumpe = susi, gumppe = genetiivimuoto samasta sanasta = suden. Tievalta on huudettu toiselle puolelle<br />
Vuogojávri-järveä venekyydin saamiseksi ja sudet ovat pitäneet sillä omia kirkonmenojaan, ks. Gumppekirku.<br />
Nimiperheeseen kuuluu Huikinnjárga. 7 J9: 498<br />
Huikinnjárga (IL 1995) Niemi Vuogojávri-järven länsirannalla. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks.<br />
Huikindievvá, njárga = niemi. Niemestä on huudettu järven toiselle puolelle venekyydin saamiseksi.<br />
7 J9: 499<br />
Huikkanjohka (AA/SA 1998) Njiljohmohkejeaggi-jängältä Jeaggejohka-jokeen laskeva oja. Pohjoissaamea;<br />
huikkan = huutaja, johka = joki. 2 F6: 500<br />
188
Huikkemčukkâ – Huikinčohkka (3842 1, SA 1963) Huikkimavaaran korkein kohta. Määriteosaselitys:<br />
ks. Huikkimajärvet. Inarinsaamea ja pohjoissaamea; čukkâ ~ čohkka = huippu. Nimiperhe: ks.<br />
Huikkimavaara – Huikkemvääri – Huikinvárri. 11 K14: 501<br />
Huikkimajoki – Huikkemjuuhâ – Huikinjohka (3842 1, SA 1963) Huikkimajärvistä Pecivyetkimjävri-järveen<br />
laskeva joki. Määriteosaselitys: ks. Huikkimajärvet. Nimiperhe: ks. Huikkimavaara – Huikkemvääri<br />
– Huikinvárri. 11 K14: 502<br />
Huikkimajärvet – Huikkemjäävrih – Huikinjávrrit (3842 1, SA 1963) Kolme järveä Vuomavaaran<br />
pohjoispuolella. Mukaelmasuomennos inarinsaamesta tai pohjoissaamesta; huikkem ~ huikin = aktiomuoto<br />
verbistä huikkeđ ~ huikit = huutaa. Nimiperhe: ks. Huikkimavaara – Huikkemvääri – Huikinvárri.<br />
11 K14: 503<br />
Huikkimavaara – Huikkemvääri – Huikinvárri (3842 1, SA 1963) Vaara Vuomavaaran koillispuolella.<br />
Määriteosaselitys: ks. Huikkimajärvet. Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluvat Huikkemčukkâ<br />
– Huikinčohkka, Huikkimajoki – Huikkemjuuhâ – Huikinjohka ja Huikkimajärvet – Huikkemjäävrih – Huikinjávrrit.<br />
11 K14: 504<br />
Huutamajärvi – Huikkemčielgjävri (3824 2) Aksujärven pohjoispäästä 2 km länteen. Osittainen<br />
suomennos inarinsaamesta, čielg = yhdysosalyhentymä sanasta čielgi = selänne. Nimiperhe: ks. Huutamaselkä<br />
– Huikkemčielgi. 10 I16: 505<br />
Huutamaselkä – Huikkemčielgi (3824 2) Järvi Aksujärven pohjoispään luoteispuolella. Suora suomennos<br />
inarinsaamesta. Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluu Huutamajärvi – Huikkemčielgjävri.<br />
Iivari Vallen mukaan Huutamaselkä on Roavvečohkka-tunturin jatke koilliseen (IV 2003). 10 J16: 506<br />
Huutoniemi – Huikkemnjargâ (3824 2, SA 1963) Talo Aksujärven eteläpään länsirannalla. Inarinsaamennos<br />
suomenkielisestä nimestä, jota maanmittari ehdotti v. 1926 vuokratontin erottamisen<br />
yhteydessä. Ks. myös Njurgunjárga. 10 I17: 507<br />
Härkäsalmi – Ergičuálmi – Heargečoalbmi (3931 1, JUM, SA 1963) Salmi Siikajärven lounaisosassa.<br />
Suora suomennos inarinsaamesta tai pohjoissaamesta. Kyseessä on porohärkä ~ ajoporo (salvettu).<br />
8 K13: 508<br />
189
I<br />
Ilbmára láhppončopma (IL 1995) Kukkula Cuoggaskáidi-kaidan eteläpäässä. Pohjoissaamea; Ilbmára<br />
= genetiivimuoto nimestä Ilbmár = Ilmari, láhppon = aktiomuoto verbistä láhppot = eksyä, čopma =<br />
kukkula. Ilmari Vuolab (*1950) oli eksynyt kukkulan seutuvilla ettoaikaan 1980-luvulla. 8 K11: 509<br />
Inarijoki – Anárjohka – Aanaarjuuhâ Rajajoki Norjan ja Suomen välillä Kaarasjokisuulta ylävirtaan,<br />
latvat Norjan puolella. 5 A13: 510<br />
Iŋggá Áitevárri (AA/SA 1998) Vaara Nilijoen itäisimmän mutkan itäpuolella. Pohjoissaamea; Iŋggá<br />
= genetiivimuoto nimestä Iŋgá = Inga, Inka, áite = yhdysosamuoto sanasta áiti = aitta, varasto, várri =<br />
vaara. Vaara kuuluu perusosaltaan samannimiseen vaararyhmään, jota voitaneen pitää nimiperheenä,<br />
koska vaarat ovat peräkkäin. Ryhmän muut vaarat ovat Vuopme-Áitevárri ja Duottar-Áitevárri. 2 F6: 511<br />
Irjánašája (IL 1995) Mierasjärvi- ja Mierastörmä-talojen välistä Mierasjärven eteläpäähän laskeva<br />
pieni oja. Pohjoissaamea: Irjánaš = deminutiivimuoto nimestä Irján = Yrjö, ája = oja (puro). Kyseessä<br />
on inarinsaamelainen Yrjö Gabrielinpoika Morottaja (1859–1941), joka kaatoi koivuja nimetyn ojan<br />
varressa. Hänellä oli tapana tehdä rengintöitä asuinpaikkansa (Syysjärven itäpuolinen Paksumaa) ympäristön<br />
taloissa. 8 L11: 512<br />
Issát-Sámmol njunni (KV 1993) Vaarannenäke Samuel Nillukan (1880–1975) talon eteläpuolella.<br />
Pohjoissaamea; Issát-Sámmol = ”Iisakin-Sammeli” eli Samuel Nillukka, njunni = nokka. 6 C9: 513<br />
Ivvárgoahtevuovdi (AA/SA 1998) Metsä Máret-Ivvár Goahtemaras - ~ Ivvárgoahtemaras-maraston ja<br />
Cuoggá-joen välissä. Pohjoissaamea; Ivvár = Iivari, joka on mahdollisesti Rávdoskáidi-kaidassa asunut<br />
Ivar Niileksenpoika Pieski (1881–1959) tai hänen setänsä Ivar Niileksenpoika Pieski (1819–1877),<br />
goahte = yhdysosamuoto sanasta goahti = kota, vuovdi = metsä. Nimiperhe: ks. Cuoggágoahtejávri ~ Ivvárgoahtejávri.<br />
7 J12: 514<br />
Ivvár-Guivi ~ Ivvárguivi (SA 2002) Uhripaikka Karigasniemen Ailikkaalla. Pohjoissaamea; Ivvár =<br />
Iivari, guivi = mahdollisesti miehen nimi. Terho Itkonen kirjoittaa (KSVK 52 s. 294):<br />
”Tämä paikannimi kätkee ehkä taakseen jo unohtuneen mytologisen olennon (vuorenhaltijan?) nimen, niin<br />
kuin T. I. Itkonen on olettanut SUST 125 s. 127 – 134, vertauskohtanaan Kuolasta tunnettu Kuiv-tšorr<br />
niminen palvostunturi ja Ruotsin Lapin Lyckselestä kirjattu uhrikiven nimi Guivie.”<br />
Samuli Paulaharju puolestaan kertoo v. 1933 kirjassaan Seitoja ja seidan palvontaa s. 31 seuraavasti:<br />
”Karigas-njarga-Ailigaksessa, Karigasjoen latvoilla (tarkoittaa mahdollisesti Basijohka-jokea, tosin kyllä<br />
Luomusjärvistä lähtevä Luomusjokikin laskee Karigasjokeen, ollen siten ”Karigasjoen latvoja”, kirj. lis.),<br />
Karigas-njargasta pari penikulmaa ylös tunturimaahan on iso seitakivi, Ivvarkuivi on sen paikan nimi, ja<br />
siinä on suuri koivutieva. Täällä ovat ennen uhranneet Vuolabbat ja Jomppaiset, ja täällä on ollut ennen<br />
iso kasa sarvia, konttiluita ja pääluita. Hopeataalereitakin on täältä löydetty. Isot koivut ovat jo kasvaneet<br />
uhrauspaikalle, ja paikka on ruohottunut. Valtava polku, syvälle jäkälään painunut, kulki ennen paikan<br />
ohitse ja meni yli Ailgaksen ja Karigasvuoman Muotkatuntureihin. Näillä seuduilla tunturissa on ennen ollut<br />
vanhoilla peuranpyytäjillä pitkä peura-aitansa, hangas eli vuobman, johon pyytömiehet ovat ajaneet peuroja ja<br />
saaneet niitä saaliikseen.”<br />
Karigasniemen kylän kohdalta laskee Karigasniemen maantien poikki Inarijokeen Vuopmanjohka-joki,<br />
jonka varrella kyseinen hangas lienee ollut. Erään paikallisen tarinan mukaan oli poika nimeltään Ivvár<br />
= Iivari, joka oli hyvin paikkauskollinen virtsaamisensa suhteen. Niinpä ihmisillä oli tapana herätellä<br />
häntä: ”Ivvár-Guivi, Ivvár-Guivi, lihka gužžat!” = ”Iivari-Kuivi, Iivari-Kuivi, herää virtsalle! ” (Kaarina<br />
Vuolab v. 2003, äitinsä Kristiina Vuolabin kertomana). Virtsaamispaikka lienee ollut kiven (seidan?)<br />
vieri, joten kyseinen tarina saattaa hyvinkin olla kehitelty kristinuskon tueksi ja seidan häpäisemiseksi,<br />
koska pakanauskonnon kitkemisessä ei keinoja säästelty.<br />
190
Karigasniemeläisille Ivvár-Guivi on tuntematon. Sitävastoin Ivváraš-Guivi tunnetaan ja se on heidän<br />
mielestään sama, kuin Paistuntureihin lukeutuva Guivi. Ivváraš = deminutiivimuoto nimestä Ivvár =<br />
Iivari. Hans Pieskin mukaan nimi tulee Ivar Nilsson Pieskin (1819–1877) mukaan, joka oli hänen<br />
isoisoisänsä (HP 2003). Uula Hans Nuorgamin mukaan Ivvárašguivi-paikan voi nähdä kerran taikka<br />
kaksi kertaa vuodessa, jolloin paikalle ilmestyy mänty. Jos ihminen alkaa lähestyä mäntyä, se pakenee<br />
koko ajan, eikä hän saavuta sitä koskaan (HN 2003).<br />
Koska karigasniemeläiset eivät tiedä Ailikkaansa alueella sellaista paikkaa olevankaan kuin Ivvár-Guivi,<br />
on tehtävä varovainen johtopäätös siitä, että Ivvár-Guivi on sama paikka, kuin Ivváraš-Guivi, jonka<br />
tunnetumpi muoto on Guivi. Ks. Guivi (6 F8: 423).<br />
Karigasniemeläisten tapaan Niilo Valle ja Hans Kitti tuntevat nimen Ivváraš-Guivi, jonka he sijoittavat<br />
edellä mainittuun paikkaan. Ivvár-Guivi -palvoskiveä he eivät tunne nimenä, eivätkä siten sen<br />
sijaintiakaan. Mikäli sellainen kuitenkin on Karigasniemen Ailikkaan läheisyydessä, niin omaan paikallistuntemukseensa<br />
nojaten ja osin Samuli Paulaharjunkin kuvaukseen perustuen Hans Kitti sijoittaisi<br />
sen Luomusjärville menevän polun vieressä olevalle kumpareelle, joka sijaitsee Feaskkervárri-vaarasta<br />
1,5 km itäkoilliseen. Kumpareella on suuri kivi, jonka ympärillä kasvaa heinää (HK 2003). Niilo Valle<br />
puolestaan sijoittaisi mahdollisen seitakiven kumpareelle, joka sijaitsee Feaskkervárri-vaarasta 1,4 km<br />
itä-kaakkoon (NV 2003). Ivvár-Guivi -seidan todellinen sijainti on siis spekulatiivinen ja jää edelleenkin<br />
arvoitukseksi. 6 C13: 515<br />
Ivvárláttu (IL 1995) Lampi Mierasjärven talon lounaispuolella. Määriteosaselitys: ks. Ivvár-Guivi, láttu =<br />
lampi. Rávdoskáidi -kaidassa asunut Ivar Niileksenpoika Pieski (1881–1959) kulki talvisin aina nimetyn<br />
lammen kautta Mierasjärven taloon mennessään. 8 L11: 516<br />
Iälusaienâmeh (UP) Kaksi marastoa Hanhijängän kaakkoiskulmalla. Inarinsaamea; iälu = elo (poroista),<br />
sai = yhdysosalyhentymä sanasta saje = sija ~ paikka, enâmeh = monikkomuoto sanasta eennâm<br />
= maa > maat. 11 L18: 517<br />
J<br />
Jámešhávdi ~ Ruoššahávdi (3923 2, AL 2002, VG 2002, AN 2002, UW 2002) Muistokivellinen<br />
hauta Gistuskáidi-kaidan pohjoisrinteellä Uhcačohkka- ja Stuorračohkka-kukkuloiden välissä olevan nimettömän<br />
ojan rannasta noin 30 metriä länteen. Pohjoissaamea; jámeš = vainaja, hávdi = hauta, ruošša<br />
= genetiivimuoto sanasta ruošša = venäläinen.<br />
Viime sotien aikana Norjan Skiippakurussa oli saksalaisten ylläpitämä vankileiri, josta karkasi venäläinen<br />
sotavanki päätyen lopulta Suomen puolelle. Hengenpitimekseen hän varasteli Tenon varren taloista<br />
kaikenlaista, kuten esim. Kesäpaikasta voirasian ja sisnakengät. Nelimiehinen saksalaispartio tavoitti<br />
karkurin syksyllä 1943 erään paikallisen asukkaan opastamana Yläkönkään eteläpuolisilta kukkuloilta<br />
paistamassa sieniä. Hänet ammuttiin sinne ja saksalaiset hautasivat ruumiin samaan paikkaan.<br />
Ursula Waltarin (Utsjoen Venäjä-Seuran nykyinen sihteeri) mukaan Suomi-Neuvostoliittoseuran toimesta<br />
(nykyään Utsjoen Venäjä-Seura ry) päätettiin vuonna 1981 ”Kalman hautojen kunnostamisesta”<br />
eli Utsjoen kunnan alueella sijaitsevien neuvostosotilaiden hautojen asiallisesta kuntoon laittamisesta<br />
ja hautamuistomerkkien pystyttämisestä. Siihen liittyen ylirajajääkäri Veikko Guttorm ja opettaja Juhani<br />
Harjunharja kantoivat kesällä 1988 pienen muistokiven vankikarkurin haudalle ja pystyttivät sen<br />
sinne (VG 2002).<br />
Kaksi muuta hautaa, joissa kummassakin on kahdeksan neuvostosotilasta, sijaitsevat Luomusjoen<br />
maantierummun koillispuolisen tievan etelärinteellä ja Hans Uula Nuorgamin kentällä Kaamasmukassa<br />
(AN 2002). Näille haudoille pystytettiin muistomerkit samana kesänä. Yhteinen hautamuistomerkkien<br />
paljastustilaisuus pidettiin Kaamasmukassa sijaitsevalla muistomerkillä 9.10.1988 klo 10.00. Siihen<br />
osallistui mm. Neuvostoliiton sotilasasiamies (UW 2002).<br />
191
Virallisesti Utsjoen kunnan alueella on haudattu 17 neuvostosotilasta, mutta todellinen määrä lienee<br />
huomattavasti suurempi, koska saksalaiset teloittivat vankejaan mielivaltaisesti rakentaessaan vankityövoimalla<br />
Karigasniemen maantietä. Aulis Nordbergin (Utsjoen kunnanvaltuuston puheenjohtaja)<br />
mukaan vanhat karigasniemeläiset ovat kertoneet seuranneensa kauempaa näitä teloituksia, joissa ammutut<br />
vangit oli peitelty rakenteilla olleen maantien penkkoihin (AN 2002). 1 G1: 518<br />
Jámežiidguolbba (OP) Kangasmaa Utsjoen kirkonkylän Ylitalon ja Goržánláttu-lammen välissä. Pohjoissaamea:<br />
jámežiid = monikon genetiivimuoto sanasta jámeš = vainaja > vainajien, guolbba = kangasmaa<br />
(kuolpuna). 1 J1: 519<br />
Jávrrádat (3824 2) Lahti Aksujärven koillispäässä. Pohjoissaamea; jávrrádat = järveke (järven omainen<br />
lahti, tms.). Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluvat Jávrrádatjeaggi ja Jávrrádatjávrrit. Lahdessa on<br />
5 nuotta-apajaa. 10 J17: 520<br />
Jávrrádatjeaggi (3924 2) Jänkä Aksujoen luusuan koillispuolella. Pohjoissaamea. Määriteosaselitys ja<br />
nimiperhe: ks. Jávrrádat. 10 J17: 521<br />
Jávrrádatjávrrit (3824 2) Kaksi lampea Aksujärven ja Aksuvaaran välissä. Pohjoissaamea. Määriteosaselitys<br />
ja nimiperhe: ks. Jávrrádat, jávrrit = järvet. Vapaasti suomennettuna ”Järvekkeenjärvet”.<br />
10 J17: 522<br />
Jávrrádatnjárga (IV 2003) Niemi Aksujärven Jávrrádat-järvien pohjoispuolella. Määriteosaselitys ja<br />
nimiperhe: ks. Jávrrádat, njárga = niemi. 10 J17: 522A<br />
Jeagelveijohka ~ Jeagelveadji (AA/SA 1998) Soabbatoaivi-tunturin itäpuolelta Tenoon laskeva joki.<br />
Pohjoissaamea; jeagel = yhdysosamuoto sanasta jeagil = jäkälä, vei = genetiivinen lyhentymä sanasta<br />
veadji = pienehkö joki, johka = joki. Tässä nimessä jokea ilmaiseva sana esiintyy kaksi kertaa. Jos sen<br />
suomentaisi vapaasti, niin siitä tulisi ”Jäkäläjoenjoki”. Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluu<br />
Jeagelveinjálbmi. 2 C7: 523, 2 D7: 523, 6 D8: 523<br />
Jeagelveinjálbmi ~ Jeagelveijohnálbmi (KV 2003) Jeagelveijohka-joen suu Tenossa. Määriteosaselitys<br />
ja nimiperhe: ks. Jeagelveijohka ~ Jeagelveadji, njálbmi = suu. 2 B7: 523A<br />
Jeaggejohka (AA/SA 1998) Njiljohmohkejeaggi-jängältä Nilijokeen laskeva joki. Pohjoissaamea; jeagge<br />
= yhdysosamuoto sanasta jeaggi = jänkä, johka = joki. 2 F6: 524<br />
Jeaggeroavvi (AA/SA 1998) Pieni vaara Boazonjárga-niemen tyven eteläreunalla maantien ja Tenon<br />
välissä. Määriteosaselitys: ks. Jeaggejohka, roavvi = vanha paloalue (rova). 5 B10: 525<br />
Jiesnnalvárri (AA/SA 1998) Vaara Kevojokisuulta 2,5 km luoteeseen. Pohjoissaamea; jiesnnal = yhdysosalyhentymä<br />
jostakin tuntemattomasta (yhdys)sanasta, várri = vaara. 3 J5: 526<br />
Joensuu (AA/SA 1998) Talo Tenon yläpään rannalla Lohikostejoen suun eteläpuolella. 5 A12: 527<br />
Johtalanvárri (AA/SA 1998) Vaara Utsjoen kylältä 2 km länsi-lounaaseen. Pohjoissaamea; johtalan =<br />
aktiomuoto verbistä johtalit = kuljeskella, várri = vaara. 3 J2: 528<br />
192
Jomppala – Jumbál (AA/SA 1998) Talo Jumbáljávri-järven länsirannalla. Samuli Aikion mukaan nimi<br />
lienee peräisin 1800-luvun alusta, jolloin saamelaistunut nimismies Johan Fredrik Högman perusti talon<br />
ja otti toiseksi vaimokseen erään Jomppasen (joka oli muutenkin Jomppasten väärti eli läheinen ystävä).<br />
Järven nimi (ks. Jumbáljávri) oli vielä Sjögrenillä (1828) Áitegoađejávri (SA 2002). Pohjoissaamea;<br />
áite = yhdysosalyhentymä sanasta áiti = aitta, goađe = genetiivimuoto sanasta goahti = kota, jávri = järvi.<br />
Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluvat Jumbáljávri ja Jumbálnjárga. 4 K5: 529<br />
Jorba Gunžžávárri (SA 1963) Vaara Pikku Kuntsavaaran eteläpuolella. Pohjoissaamea; jorba = attribuuttimuoto<br />
sanasta jorbbas = pyöreä, gunžžá = merkitykseltään tuntematon sana, várri = vaara.<br />
Nimiperhe: ks. Kuntsajärvi – Gunččájávri – Kunžáájävri. 10 I14: 530<br />
Jorbaluoppal (AA/SA 1998) Laajentuma Utsjoen puolivälissä Guhkesluoppal-lompolon alapuolella.<br />
Määriteosaselitys: ks. Jorba Gunzzávárri, luoppal = lompolo, jokilaajentuma. 4 K7: 531<br />
Jorba-Mávnna ~ Skadjávár-Mávnna (AA/SA 1998) Tunturi Aittijoelta 4 km itä-kaakkoon. Määriteosaselitys:<br />
ks. Jorba Gunzzávárri, Mávnna = Maunu, skadjá = talas (vaja), vár = yhdysosalyhentymä<br />
sanasta várri = vaara. Tunturi kuuluu kolmen tunturin ryhmään joiden perusosana esiintyy Mávnna.<br />
Tunturiryhmää voitaneen siten pitää nimiperheenä. Ryhmän muut tunturit ovat Duottar-Mávnna ja<br />
Stuorra Mávnna. 2 D6: 532<br />
Jovnn-Ásllat-rohke ája (AA/SA 1998) Árkomaras-maraston länsipuolelta Liŋkinjohka-jokeen laskeva<br />
oja. Pohjoissaamea; Jovnn-Ásllat = mahdollisesti Aslak Jouninpoika Guttorm (1891–1971), joka asui<br />
Aittijoella, rohke = genetiivimuoto sanasta rohkki = vainaja, ája = oja (puro). 3 G5: 533<br />
Jumbáljávri (AA/SA 1998) Järvi Utsjoen Patonivan yläpuolella. Pohjoissaamenkielinen nimi, jonka<br />
määriteosa lienee yhteydessä sukunimeen Jombán = Jomppanen, jávri = järvi. Nimiperhe: ks. Jomppala<br />
– Jumbál. 4 K5: 534<br />
Jumbálnjárga (AA/SA 1998) Niemi, jossa Jomppala-talo sijaitsee. Määriteosaselitys: ks. Jumbáljávri,<br />
njárga = niemi. Nimiperhe: ks. Jomppala – Jumbál. 4 K5: 535<br />
Junnáája (HK 2003) Lännestä Ailikasjänkään laskeva pieni puro. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks.<br />
Junnájeaggi, ája = oja (puro). 6 C13: 535A<br />
Junnájeaggi (HK 2003) Pieni suo Feaskkervárri-vaaran kaakkoispuolella. Pohjoissaamea; Junná =<br />
mahdollisesti genetiivinen muoto Juhani-nimen variantista, jeaggi = jänkä. Nimiperheeseen kuuluu<br />
Junnáája. 6 C13: 535B<br />
Junnutája (3913 2) Silbadatroavvi-rovan etelärinteeltä Kaamasjokeen laskeva oja. Pohjoissaamea; junnut<br />
= tuntematon sana, joka muistuttaa miehen nimeä Junnu, ája = oja. 7 G13: 536<br />
Junttejohka (AA/SA 1998) Junttejohoaivi-tunturin rinteiltä Tenoon laskeva joki. Pohjoissaamea; Juntte<br />
= genetiivimuoto miehen nimestä Junte = Juhani, johka Joki. Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluvat<br />
Junttejohoaivi ja Junttijoki – Junttejohka (talo). 1 I1: 537<br />
Junttejohoaivi (3923 2) Tunturi Junttejohka-joen länsipuolella. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Junttejohka,<br />
joh = yhdysosalyhentymä sanasta johka = joki, oaivi = pää. 1 I1: 538<br />
Junttijoki – Junttejohka (AA/SA 1998) Talo Tenon rannalla Junttejohka-jokisuun kohdalla. Mukaelmasuomennos<br />
pohjoissaamesta. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Junttejohka. 1 J1: 539<br />
193
Juohkkoaijohka (AA/SA 1998) Juohkkoaivi-vaaran kaakkoispuolelta Nuvvosjohka-jokeen laskeva joki.<br />
Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Juohkkoaivi, oai = genetiivin lyhentymä sanasta oaivi = pää, johka =<br />
joki. 2 F4: 540, 3 G4: 540<br />
Juohkkoaivi (AA/SA 1998) Tunturi Stuorrageađggegielas-selänteestä 3 km länteen. Pohjoissaamea; juohkk<br />
= yhdysosalyhentymä tekijännimestä juohkki = jakaja, oaivi = pää. Primäärinimi, jonka nimiperheeseen<br />
kuuluu Juohkkoaijohka. 3 G4: 541<br />
Juohkoaiádjagat (3913 1) Kaksi Juohkoaivi-vaaran pohjoisrinteeltä Sitnogoveája-puroon laskevaa puroa.<br />
Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Juohkoaivi ~ Juohkovárri, ádjagat = monikkomuoto sanasta ája = oja<br />
(puro). 6 D8: 542<br />
Juohkoaigohpi (AA/SA 1998) Kuru Juohkoaivi-vaaran kahden huipun välissä. Määriteosaselitys ja<br />
nimiperhe: ks. Juohkoaivi, gohpi = kuoppa. Juohkoaigohpi jakaa Juohkoaivi-vaaran kahteen osaan.<br />
6 D8: 543<br />
Juohkoaivi ~ Juohkovárri (AA/SA 1998, KV 1993) Vaara Outakoskelta 8–10 km itään. Pohjoissaamea;<br />
juohk = yhdysosalyhentymä sanasta juohku = jako, oai = yhdysosalyhentymä sanasta oaivi = pää.<br />
Vaarassa on kaksi huippua ja se on ikään kuin jakaantunut kahteen osaan. Toisaalta se jakaa Akujoen<br />
ja Čulloveijohka-joen vedet eli sijaitsee niiden välissä. Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluvat<br />
Juohkoaiádjagat ja Juohkoaigohpi. 6 D8: 544, 6 E8: 544<br />
Juolgebealjohka (AA/SA 1998) Rišnjárvárri- ~ Riškávárri-vaaran koillispuolelta Tenoon laskeva joki.<br />
Pohjoissaamea; juolgebeal = jalkapuoli, johka = joki. 2 F2: 545<br />
Juovvaája (AA/SA 1998) Dálvadas-kylän pohjoispuolelta Tenoon laskeva oja. Määriteosaselitys: ks.<br />
Juovvaskáidi, ája = oja (puro). 2 D5: 546<br />
Juovvaskáidi (AA/SA 1998) Kaira Čársejohka-, Davimuš Mádjohsuorgi - ja Uhcaskáiddášjohka-jokien<br />
välissä. Pohjoissaamea; juovva = kivikko (louhikko), skáidi = kaira jokien välissä (kaita). 3 H6: 547<br />
Jyevdilâsluohtâ (UP) Lahti Aksujärven Jávrrádat-järvekkeen pohjoispäässä. Inarinsaamea; jyevdilâs =<br />
joutilas, luohtâ = lahti. 10 J16: 548<br />
Jäkälämorosto – Jeagelmaras (3824 2) Marasto Aksujärven länsipuolella. Suora suomennos pohjoissaamesta.<br />
10 I17: 549<br />
Jänkäjärvi – Jeggijáávráš (3842 1) Järvi Hanhijängän länsilaidalla. Osittainen suomennos inarinsaamesta;<br />
jáávráš = deminutiivimuoto sanasta jävri = järvi. 11 L18: 550<br />
194
K<br />
Kaab-Irjánáá peeci (HEV) Ikipetäjä eli aihki Pierkivaaran pohjoisimman osan itärinteellä nelostien<br />
länsipuolella. Inarinsaamea; Kaab = yhdysosalyhentymä miehen nimestä Kaabi = Gabriel ~ Kaaperi,<br />
Irjánáá = deminutiivinen genetiivimuoto nimestä Irján > Irjánâš = Yrjö ~ Yrjänä > Yrjänäinen > Yrjänäisen.<br />
Nimi on annettu Yrjö Gabrielinpoika Morottajan (1859–1941) mukaan, joka teki pikkupuita<br />
nimetyn männyn tyvellä. Ks. myös Irjánašája, koska kyseessä on sama henkilö. 11 L16: 551<br />
Kaabiš-Anttii čukkâ – Gáppeš Ándde čohkka (3842 1) Kukkula Kaapin Antin järven lounaispuolella.<br />
Inarinsaamea ja pohjoissaamea. Määriteosaselitys: ks. Kaapin Antin järvi, čukkâ ~ čohkka =<br />
huippu. Nimiperhe: ks. Kaapin Antin järvi – Kaabiš-Anttii jävri. 11 K14: 552<br />
Kaamasjoki (3842 1) Talo Kaamasjoen itärannalla Alemman Alttojärven kohdalla. Nimiperhe: ks.<br />
Kaamasjoki – Kaamâsjuuhâ – Gámasjohka. 11 L18: 552A<br />
Kaamasjoki – Kaamâsjuuhâ – Gámasjohka (3842 1) Ruohtir- ~ Ryettir-tunturin etelärinteeltä Muddusjärveen<br />
laskeva joki. Mukaelmasuomennos inarinsaamesta tai pohjoissaamesta; kaamâs ~ gámas = poron<br />
koipinahka, josta valmistetaan karvakenkiä ja säpikkäitä. Nimiperheeseen kuuluvat Kaamasjänkä<br />
– Kaamâsjeggi, Kaamasmukka – Gámasmohkki – Kaamâsmokke, Kaamasniemi – Kaamâsnjargâ ja Alla Gápmasroavvi,<br />
sekä Kaamasjoki (talo). Primäärinimi on Kaamâs, joka tunnetaan mukaelmasuomennoksena<br />
Kaamanen. Se ei esiinny numeroituna nimenä tässä kirjoituksessa, mutta kaikki mukaelmasuomennokset<br />
ja pohjoissaamennokset lienevät siitä peräisin.<br />
6 F12: 553, 7 G13: 553, 10 G14: 553, 10 J16: 553, 11 K17: 553<br />
Kaamasjänkä – Kaamâsjeggi (3842 1) Suo Kaamasjoen eteläpuolella Pierkivaaranjängän kohdalla.<br />
Mukaelmasuomennos inarinsaamesta. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Kaamasjoki – Kaamâsjuuhâ<br />
– Gámasjohka. 11 K17: 554<br />
Kaamasmukka – Gámasmohkki – Kaamâsmokke (3824 2) Pieni kylä ja mutka Kaamasjoessa<br />
Karigasniemen ja Kaamasen välillä. Mukaelmasuomennos pohjoissaamesta tai inarinsaamesta. Määriteosaselitys<br />
ja nimiperhe: ks. Kaamasjoki – Kaamâsjuuhâ – Gámasjohka. 10 G14: 555<br />
Kaamasniemi – Kaamâsnjargâ (3842 1) Kaamasjoen ja Syysjoen muodostama niemi em. jokien<br />
välissä. Mukaelmasuomennos inarinsaamesta. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Kaamasjoki – Kaamâsjuuhâ<br />
– Gámasjohka. 11 L18: 556<br />
Kaapin Antin järvi – Kaabiš-Anttii jävri (3842 1) Järvi Kylävaaran länsipuolella. Lähes suora suomennos<br />
inarinsaamesta; Kaabiš = deminutiivimuoto nimestä Kaabi = Kaaperi, Anttii = genetiivinen<br />
deminutiivimuoto nimestä Antti. Kaapin Antin henkilöllisyydestä ei ole tietoa. 11 K14: 557<br />
Kaarasjoki – Gárášjohka – Kárášjuuhâ (AA/SA 1998) Kylä Norjan puolella ja lännestä Tenon<br />
yläpäähän laskeva joki. Inarijoen ja Kaarasjoen yhtymäkohdasta alkaa Teno. Mukaelmasuomennos ja<br />
mukaelmainarinsaamennos pohjoissaamen nimestä, jonka määriteosan merkitys ei ole tiedossa.<br />
5 A12: 558<br />
Kaava – Gávva (AA/SA 1998) Talo Tenon rannalla Goahppeloaivi-tunturista koilliseen. Mukaelmasuomennos<br />
pohjoissaamesta; gávva = poukama. 1 I1: 559<br />
195
Kaaviinjargâ (IV 2003) Niemi Aksujärven itärannalla Tupavaaran kohdalla. Inarinsaamea; kaavii =<br />
genetiivinen deminutiivimuoto sanasta kaavâ = puokama > poukamaisen, njargâ = niemi. Primäärinimi<br />
on Kaavâš (deminutiivimuoto sanasta kaavâ = poukama > poukamainen), joka ei ole numeroituna<br />
nimenä tässä kirjoituksessa. Nimiperheeseen kuuluu myös Kaaviisátku. 10 J17: 559A<br />
Kaaviisátku (IV 2003) Venevalkama ja nuotta-apaja Aksujärven itärannalla Kaaviinjargâ-niemen eteläpuolella.<br />
Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Kaaviinjargâ, sátku = venevalkama. 10 J17: 559B<br />
Kahlaamo ~ Putouksen kahlaamo (UKU 2001) Kevojoessa Fiellogahjohka-jokisuulla putouksen<br />
alapuolella. 7 H10: 560<br />
Kahlaamo (3913 2) Kevojoessa Gahperjohka-jokisuun alapuolella. 7 I9: 561<br />
Kahlaamo (3913 2) Kevojoessa Gamajohka-jokisuun ja Gamajohnjálmmeluoppal-lompolon välissä.<br />
7 I9: 562<br />
Kahlaamo – Mäntylaavujärven alapään niva (UKU 2001) Kevojoessa Vuolimuš Njaggaleapme -järven<br />
alapuolella. 3 J7: 563<br />
Kaivojoenjänkä – Gáivojohjeaggi (3911 2) Suo Karigasniemen Ailikkaan länsipuolella. Suora suomennos<br />
pohjoissaamesta. Nimiperhe: ks. Kaivojoki – Gáivojohka. 5 B12: 564<br />
Kaivojoki – Gáivojohka (3911 2) Kaivojoenjängältä Tenoon laskeva joki. Suora suomennos pohjoissaamesta.<br />
Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluvat Kaivojoenjänkä – Gáivojohjeaggi ja Kaivojoki<br />
(talo). 5 B12: 565, 5 B11: 565<br />
Kaivojoki (3911 2) Talo Tenon rannalla Kaivojokisuun pohjoispuolella. Nimiperhe: ks. Kaivojoki<br />
– Gáivojohka. 5 B11: 566<br />
Kaivosjärvet – Koivumjávrááh (3842 1) Kaksi järveä Sudenjängän eteläpäässä. Lähes suora suomennos<br />
inarinsaamesta; koivum = kaivettu ~ kaivetut. 11 L14: 567<br />
Kaktsajärvet – Gákcajávrrit (3824 2) Järviryhmä Kaamasmukan länsipuolella. Mukaelmasuomennos<br />
pohjoissaamen nimestä, jonka määriteosan merkitys ei ole tiedossa. Nimiperheeseen kuuluu Kaktsavaaranjoki<br />
– Gákcavárája. 10 G14: 568<br />
Kaktsavaaranjoki – Gákcavárája (3824 2) Lännestä Utsjoen ja Inarin kuntien rajan kohdalta Kaamasjokeen<br />
laskeva joki. Mukaelmasuomennos pohjoissaamesta. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks.<br />
Kaktsajärvet – Gákcajávrrit. 10 H15: 569<br />
Kalatonjärvi – Kyelettis Savojävri (SA 1963) Järvi Koskelojoen itäpuolisen Karhujärven ja Karigasniemen<br />
maantien välissä. Osittainen suomennos inarinsaamesta; savo = suvanto. Kartassa 3842 1/2000<br />
inarinsaamen kaksiosaisen nimen loppuosa Savojävri on jäänyt kyseisen järven kohdalla pois, mutta<br />
on sijoitettu pienen lammen kohdalle Kalattomastajärvestä 0,5 km itään ja kirjoitettu perusosaltaan<br />
suomen kieliseksi eli Savojärvi, ollen siis virheellinen. Nimiperhe: ks. Savojärvet – Savojäävrih.<br />
11 K18: 570<br />
Kalasääksenjärvi – Čievčâpiervâljävri (3842 1) Järvi Pierkivaaran Saarijärven länsipuolella. Osittainen<br />
suomennos inarinsaamesta; piervâl = pesä. 11 L16: 571<br />
196
Kapteeninjärvi – Kapteenjävri (JUM) Pieni järvi Venejärven eteläpuolella. Suora suomennos inarinsaamesta.<br />
Karttaan (3842 1/2000) nimi on sijoitettu 0,5 km liiaksi itään. 11 K17: 572<br />
Kapteeninlampi – Kapteenláddu (3842 1) Lampi Syysjoen länsipuolella Syysjoenpalon eteläpään<br />
kohdalla. Myös Äävžisistláddu (JUM) ja Čovčjuvridoláddu (SV). Suora suomennos inarinsaamesta. Rinnakkaisnimet;<br />
äävži = genetiivimuoto sanasta ävži = rotko, sist = yhdysosalyhentymä sanasta siste =<br />
sisällä, Čovčjuv = genetiivimuoto nimestä Čovčjuuhâ (ks. Syysjoki), rido = genetiivimuoto sanasta riddo<br />
= ranta > rannan. Karttaan (3842 1/2000) nimi on sijoitettu 5 km liiaksi länteen. Nimiperheeseen<br />
kuuluu Kapteensavo. 11 L17: 573<br />
Kapteensavo (JUM) Suvanto Syysjoessa Kapteeninlammen kohdalla. Inarinsaamea; kapteen = genetiivimuoto<br />
sanasta kapteeni, savo = suvanto. Nimiperhe: ks. Kapteeninlampi – Kapteenláddu.<br />
11 L17: 574<br />
Karhujärvi – Kuobžâjävri (3842 1) Järvi Koskelojoen itäpuolella ja Karigasniemen maantien<br />
pohjoispuolella. Suora suomennos inarinsaamesta. Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluu<br />
Kuobžâváárááš. 11 K18: 575<br />
Karhujärvi – Kuobžâjävri (3824 2) Järvi Karigasniemen maantien ja Tupavaaran välissä. Suora suomennos<br />
inarinsaamesta. Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluvat Karhuoja – Kuobžâjuuhâ ja Karhujärvi<br />
– Kuobžâjävri (talo). 10 J18: 576<br />
Karhujärvi – Kuobžâjävri (3824 2) Talo Karigasniemen maantien ja Karhujärven välissä. Suora<br />
suomennos inarinsaamesta. Nimiperhe: ks. Karhujärvi – Kuobžâjävri (keskimmäinen). 10 J18: 576A<br />
Karhuoja – Kuobžâjuuhâ (3842 1) Sierrâmjävri-järvestä Karhujärven kautta Kaamasjokeen laskeva<br />
oja. Suomennos inarinsaamesta. Nimiperhe: ks. Karhujärvi – Kuobžâjävri (keskimmäinen).<br />
10 J17: 577, 10 J18: 577, 11 K17: 577<br />
Karigasniemen koulu – Gáregasnjárgga skuvla (IL 2002) Karigasniemen pohjoisosassa sijaitseva<br />
koulu, jossa on ala- ja yläaste. Nimiperhe: ks. Karigasniemi – Gáregasnjárga. 5 A12: 578<br />
Karigasniemi – Gáregasnjárga – Kärigâsnjargâ (3913 1) Utsjoen kunnan toiseksi suurin kyläkeskus<br />
Inarijoen alajuoksulla Norjan rajan tuntumassa. Mukaelmasuomennos ja mukaelmainarinsaamennos<br />
pohjoissaamen nimestä, jonka määriteosan merkitys ei ole tiedossa. Primäärinimi, jonka nimiperheeseen<br />
kuuluvat Karigasniemen koulu – Gáregasnjárgga skuvla ja alueen ulkopuolelta Karigasjoki – Gáregasjohka,<br />
sekä Gáregasskáidi. 5 B13: 579<br />
Kartijärvi – Gárdejávri (AA/SA 1998, IL.1995) Utsjoen vesistön lähdejärvi. Mukaelmasuomennos<br />
pohjoissaamesta; gárde = yhdysosamuoto sanasta gárdi = aitaus. Järven lähellä on ollut muinoin jorri =<br />
risukaarre. 8 K12: 580<br />
Káspernjárga (AA/SA 1998) Kevojärven kolmanneksi eteläisin niemi sen länsirannalla. Pohjoissaamea;<br />
Kásper = Kasperi, njárga = niemi. 4 K5: 581<br />
Keđgivyeppee (UP) Kivikkoinen vuopaja Kaamasjoen itärannalla, josta kaikki Kivivuopaja –<br />
Keđgivyeppee -alkuiset nimet ovat lähtöisin. Inarinsaamea; keđgi = kivi, vyeppee = vuopaja. Primäärinimi,<br />
jonka nimiperheeseen kuuluvat Alempi Kivivuopajajärvi – Vyeleeb Keđgivyeppeejävri ja Ylempi Kivivuopajajärvi<br />
– Paajeeb Keđgivyeppeejävri, joiden yhteisnimitys on Keđgivyeppeejäävrih, sekä Kivivuopajanharjut<br />
– Keđgivyeppeepuolžiih, Keđgivyeppeekuolbâ, Keđgivyeppeenjargâ ja Keđgivyeppeesavo. 11 K16: 582<br />
197
Keđgivyeppeejäävrih (JUM) Ks. Ylempi Kivivuopajajärvi – Paajeeb Keđgivyeppeejävri ja Alempi Kivivuopajajärvi<br />
– Vyeleeb Keđgivyeppeejävri. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Keđgivyeppee. 11 K16: 583<br />
Keđgivyeppeekuolbâ (JUM) Kangasmaa Alemman Kivivuopajajärven ja Ylemmän Kivivuopajajärven<br />
välissä. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Keđgivyeppee, kuolbâ = kuolpuna (kangasmaa). 11 K16: 584<br />
Keđgivyeppeenjargâ (JUM) Kaamasjoen mutkan muodostama niemi sen itäpuolella Alemmasta<br />
Kivivuopajajärvestä lounaaseen. Inarinsaamea. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Keđgivyeppee, njargâ<br />
= niemi. 11 K16: 585<br />
Keđgivyeppeesavo (UP) Pitkä suvanto Kaamasjoessa Vuomavaaranojan suulta Keđgivyeppeenjargâ-niemen<br />
kohdalle. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Keđgivyeppee, savo = suvanto. 11 K16: 586<br />
Keinolahti – Kiäinuluohtâ (IV 2003) Lahti Aksujärven länsirannalla Talvitiejängän kohdalla. Suomennos<br />
inarinsaamesta. 10 J17: 586A<br />
Kenesjärvi – Ganešjávri (AA/SA 1998) Järvi Utsjoen vesistön puolivälissä. Mukaelmasuomennos<br />
pohjoissaamesta; ganeš = maahinen, vuorenhaltija. G. Wahlenbergin tekemässä ja S. G. Hermelinin kustantamassa<br />
kartassa ”Karta Öfver Kemi Lappmark” vuodelta 1802 nimi on kirjoitettu ”Kaneschjauri”.<br />
4 K7: 587<br />
Keräsjávri (3913 2, IL.1995) Pitkä ja kapea järvi Guhkesjávri-järven koillispuolella. Pohjoissaamea; Keräs<br />
= genetiivimuoto sukunimestä Keränen, jávri = järvi. Postiauton kuljettaja Jaakko Keränen pyydysti<br />
järvestä haukia. 7 J12: 588<br />
Kesikuátjeegih (UP) Karigasniemen maantien molemmin puolin olevat jängät Kesäkotajärvien<br />
lounaispuolella. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Kesäkotajärvet – Geassegoahtejávrrit – Kesikuátjäävrih,<br />
jeegih = monikkomuoto sanasta jeggi = jänkä > jängät. 10 I16: 589<br />
Keskipäivänkukkula – Gaskabeaičopma (AA/SA 1998, IL.1995) Kukkula Petsikolta 3 km länsiluoteeseen.<br />
Suora suomennos pohjoissaamesta. Rávdoskáidi-talosta katsottuna aurinko on keskipäivällä<br />
kukkulan kohdalla. 8 L12: 590<br />
Kesäkotajärvet – Geassegoahtejávrrit – Kesikuátjäävrih (3824 2, UP) Kaksi pyöreää järveä Karigasniemen<br />
maantien varrella, joiden rannalla on Anttilan talo. Suora suomennos pohjoissaamesta tai<br />
inarinsaamesta. Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluu Kesikuátjeegih. 10 I16: 591<br />
Kesäpaikka (3923 2) Talo Tenon rannalla Kuoppilasjokisuulla. 1 H1: 592<br />
Kesäpaikka – Kesipäikki (IV 2003) Kesäpaikka Aksujärven eteläpään länsirannalla. Suora suomennos<br />
inarinsaamesta. Siinä oli Paadareiden kesäpaikka, talvipaikka sijaitsi Lyevdikuátijáávráš-järven rannalla.<br />
10 J17: 592A<br />
Kettusuo (3911 2) Pieni suo Fierranjohka-jokisuusta 0,9 km kaakkoon. Nimeä ei tunneta alueella.<br />
5 B10: 593<br />
198
Kevojoki – Geavvu (3913 2) Ruohtir- ~ Ryettir-tunturin pohjoispuolelta Utsjoen vesistön Kevojärveen<br />
laskeva suurehko joki. Mukaelmasuomennos pohjoissaamen nimestä, jonka merkitys ei ole tiedossa. Primäärinimi,<br />
jonka nimiperheeseen kuuluvat Geavugeavŋŋis, Geavvogeahči, Geavvogeašláddot, Geavvogeašoaivvit,<br />
Kevojärvi – Geavojávri, Pikku Kevojärvi – Uhca Geavojávri, Kevon luonnonpuisto – Geavu luonddumeahcci,<br />
Kevonsuu – Geavonjálbmi, Kevonniemi ja Kevon tutkimusasema – Geavu dutkanstašuvdna.<br />
3 J5: 594, 3 J7: 594, 6 F11: 594, 7 H10: 594<br />
Kevojärvi – Geavojávri (AA/SA 1998, 3932 1) Järvi Utsjoen vesistön alaosassa. Mukaelmasuomennos<br />
pohjoissaamesta. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Kevojoki – Geavvu. 4 K5: 595<br />
Kevon luonnonpuisto – Geavu luonddumeahcci (AA/SA 1998) Suomen pohjoisin luonnonpuisto<br />
Paistunturin erämaa-alueen keskellä, jonka suuruus on noin 700 km 2 . Pohjoissaamennos suomenkielisestä<br />
nimestä. Nimiperhe: ks. Kevojoki – Geavvu.<br />
3 I6: 596, 6 F9: 596, 6 E11: 596, 7 I12: 596, 7 I8: 596<br />
Kevonniemi (AA/SA 1998) Kevojärveen etelästä työntyvä niemi, vrt. Buksalskáidegeahči, joka on<br />
laajempi alue. Nimiperhe: ks. Kevojoki – Geavvu. 4 K5: 597<br />
Kevonsuu – Geavonjálbmi (AA/SA 1998) Vanha talon nimi ja Kevojoen laskukohta Kevojärveen.<br />
Mukaelmasuomennos pohjoissaamesta. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Kevojoki – Geavvu. Jo G.<br />
Wahlenbergin tekemässä ja S. G. Hermelinin kustantamassa kartassa ”Karta Öfver Kemi Lappmark”<br />
vuodelta 1802 suomenkielinen nimi kirjoitettiin nykyisellä tavalla ja karttaan oli merkitty kyseiseen<br />
kohtaan uudistalo ”Nybyggen och Skattlagde gårder”. 3 J5: 598<br />
Kevon tutkimusasema – Geavu dutkanstašuvdna (AA/SA 1998) Kevoniemessä. Pohjoissaamennos<br />
suomen kielestä. Nimiperhe: ks. Kevojoki – Geavvu. 4 K5: 599<br />
Kiellajoki – Kiälláá ~Kiälláájuuhaâ – Giellá ~Giellájohka (UP7SA, 3824 2) Lännestä Kaamasjokeen<br />
laskeva suurehko joki. Mukaelmasuomennos inarinsaamesta tai pohjoissaamesta. Samuli Aikion<br />
mukaan kiälláá ~ giellá on ehkä jonkinlainen ”rekonstruktio” (ikään kuin jonkin deminutiivin genetiivimuoto).<br />
Uula Paadarin mukaan nimi tulee inarinsaamen sanasta kielâ tai pohjoissaamen sanasta<br />
giella = ansa > ansainen, koska jokivarressa olevat koivun vesat ja pajut taipuvat talvella lumen rasituksesta<br />
luokille muistuttaen esim. riekon ansaa tai suopungin sarvikielaa. Nimiperheeseen kuuluvat<br />
Giellájoganjálmmenjavvi ja Kiellaniemi – Kiälláánjargâ – Giellánjargâ. 10 I15: 600<br />
Kiellaniemi – Kiälláánjargâ – Giellánjargâ (3824 2, UP) Niemi Kaamasjoen ja Kiellajoen välissä.<br />
Mukaelmasuomennos inarinsaamesta tai pohjoissaamesta. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Kiellajoki<br />
– Kiälláá – Giellá. 10 I15: 601<br />
Kirkobákti (AA/SA 1998) Pahta Utsjoen Pappilan luoteispuolella. Määriteosaselitys: ks. Kirkobuolža,<br />
bákti = pahta. Pahdan eteläpuolella sijaitsee vuonna 1853 rakennettu E. B. Lohmanin suunnittelema<br />
Utsjoen kivinen kirkko. 4 K3: 602<br />
199
Kirkobuolža (3824 2) Harju Utsjoen ja Inarin kuntien rajan ja Karigasniemen maantien yhtymäkohdasta<br />
4 km itään. Pohjoissaamea; kirko = yhdysosamuoto sanasta kirku = kirkko, buolžâ = harju.<br />
Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluvat Kirkobuolžžajávrrit ja Kirkobuolžžajeaggi.<br />
Pohjoisen suunnasta nähtynä harju muistuttaa kirkkoa kellotapuleineen. Harjussa on paljon ketunluolia.<br />
Sota-aikana saksalaiselta vankityömaalta Kaamasmukasta kerrotaan karanneen neuvostoliittolaisen<br />
vangin, joka oli paikallisista taloista varastellut elintarvikkeita, mm. kuivaa lihaa yms, tarkoituksenaan<br />
vaeltaa kesän aikana kotimaahansa. Hän oli päässyt Kirkobuolža-harjulle saakka, ripustanut elintarvikkeet<br />
puiden oksille ja suurentanut yhden ketunluolista itselleen sopivan kokoiseksi, sekä pehmustanut sen<br />
risuilla ja mennyt nukkumaan sinne. Saksalainen partio oli kuitenkin löytänyt nukkuvan vangin piilopaikan<br />
paikallisen poromiehen ja hänen koiransa avustuksella, ottanut hänet kiinni ja vienyt Kaamasmukkaan.<br />
Siellä vanki oli pakotettu kaivamaan itselleen hauta, jonka jälkeen hänet oli teloitettu siihen.<br />
Kaamasmukassa sijaitsee neuvostosotilaiden joukkohauta (NV 2003). Ks. myös Jámešhávdi.<br />
10 H15: 603<br />
Kirkobuolžžajávrrit (SA 1963) Kaksi järveä Kirkobuolžâ-harjun lounaispuolella. Määriteosaselitys ja<br />
nimiperhe: ks. Kirkobuolžâ, buolžža = genetiivimuoto sanasta buolža = harju > harjun, jávrrit = järvet.<br />
10 H15: 604<br />
Kirkobuolžžajeaggi (SA 1963) Jänkä Kirkobuolža-harjun pohjoispuolella. Määriteosaselitys ja nimiperhe:<br />
ks. Kirkobuolžâ, buolžža = genetiivimuoto sanasta buolža = harju > harjun, jeaggi = jänkä.<br />
10 H15: 605<br />
Kiviranta (AA/SA 1998) Talo Tenon rannalla Yläkönkään kohdalla. 1 G1: 606<br />
Kivivuopajanharjut – Keđgivyeppeepuolžiih (3842 1) Useita harjuja Venejoen länsipuolisen Saarijärven<br />
länsipuolella. Suora suomennos inarinsaamesta. Nimiperhe: ks. Keđgivyeppee. 11 K16: 607<br />
Kivivuopajanjängät (3824 2) Useita soita Peltojoensuun pohjoispuolella. 10 J15: 608<br />
Koivistonkivi (OP) Suurehko kivi Karigasniemen ja Utsjoen välisen maantien levikkeen reunalla puoli<br />
kilometriä Leavvajohka-jokisuulta ylävirtaan. Tasavallan presidentti Mauno Koivisto vihki tieosuuden<br />
käyttöön vuonna 1983. 1 F1: 609<br />
Korrilampi – Skoarraláttu (IV 2003) Lampi Huutamajärven itäpuolella. Mukaelmasuomennos pohjoissaamesta;<br />
skoarra = pilkkasiipi. 10 I16: 609A<br />
Kosimajärvi – Čuoikajávri (3824 2) Järvi Hevojoen suulta 2 km pohjois-koilliseen. Mukaelmasuomennos<br />
pohjoissaamesta; čuoika = sääski. 10 J15: 610<br />
Koskâmuš Piergivärjävri (JUM) Pierkivaaranjärvistä itäisin. Inarinsaamea; koskâmuš = keskimmäinen,<br />
piergi = merkitykseltään tuntematon sana, joka viittaa inarinsaamen verbiin piergiđ = pärjätä, vär =<br />
yhdysosalyhentymä sanasta vääri = vaara, jävri = järvi. Nimiperhe: ks. Pierkivaara – Piergivääri.<br />
11 L17: 611<br />
Koskelojoki – Kuálsivei (2842 1) Koskelojärvestä Kaamasjokeen laskeva joki. Suora suomennos<br />
inarinsaamesta. Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluvat Kuálsiveičielgi ja Kuálsiveinjälmi.<br />
11 K17: 612<br />
Kotakoski – Goahteguoika (IV 2003) Koski Kiellajoen suusta kilometri ylävirtaan. Suora suomennos<br />
pohjoissaamesta. 10 I15: 612A<br />
200
Kuálsiveičielgi (UP) Maanselänne Koskelojoen itäpuolella. Inarinsaamea; kuálsi = koskelo, vei = joki,<br />
čielgi = selänne. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Koskelojoki – Kuálsivei. 11 K18: 613, 11 K17: 613<br />
Kuálsiveinjälmi (UP) Koskelojoen suu Kaamasjoessa. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Koskelojoki<br />
– Kuálsivei, ja alenevassa polvessa Kuálsiveinjälmkuoškâ, njälmi = suu. 11 K17: 613A<br />
Kuálsiveinjälmkuoškâ (UP) Koski Kaamasjoessa Koskelojoen suun alapuolella. Määriteosaselitys:<br />
ks. Kuálsiveičielgi, njälm = yhdysosalyhentymä sanasta njälmi = suu, kuoškâ = koski. Karttaan on tälle<br />
paikalle merkitty virheellisesti Maaritinkoski, joka on alempana. Nimiperhe: ks. Kuálsiveinjälmi.<br />
11 K17: 614<br />
Kuáppilkovádâh (JUM) Painanne keskellä Pierkivaaraa. Inarinsaamea; kuáppil = naarasmetso (koppelo),<br />
kovádâh = painanne maastossa. 11 L16: 615<br />
Kuásivyevdi ~ Kuálsivyevdi (JIM, UP) Metsämaa Vuomavaaran ja Kaamasjoen välissä. Inarinsaamea;<br />
kuási = merkitykseltään tuntematon sana, kuálsi = genetiivimuoto sanasta kuálsi = koskelo, vyevdi =<br />
metsämaa ~ outa. 11 K15: 616<br />
Kuátiluohtâ – Goahteluokta (JUM) Lahti Siikajärven itärannalla. Inarinsaamea ja pohjoissaamea; kuáti<br />
~ goahte = yhdysosamuoto sanasta kuáti ~ goahti = kota, luohtâ ~ luokta = lahti. Lahden länsirannalla<br />
sijaitsee kaamaslaisten entisöimä turvekota. 8 K13: 617<br />
Kuheskuoškâ (SA 1963) Koski Kaamasjoessa Siikajoen suun alapuolella. Määriteosaselitys: ks. Kuhesnjargâ,<br />
kuoškâ = koski. 10 J15: 618<br />
Kuhesnjargâ (UP) Pitkä Marasto Pitkäjärven länsipuolella. Inarinsaamea; kuhes = attribuuttimuoto<br />
sanasta kukke = pitkä, njargâ = niemi. 11 L19: 619<br />
Kuhessuánju (UP) Heinikkoinen suo Karhujärven ja Aksujärven välissä. Määriteosaselitys: ks. Kuhesnjargâ,<br />
suánju = letto (vetinen suo). 10 J17: 620<br />
Kuivajärvi – Koškisjävri (3842 1) Järvi Pitkäjärven ja Kaamasjoen välissä. Suora suomennos inarinsaamesta.<br />
11 L19: 621<br />
Kuivakoski – Koškekuoškâ (3842 1) Koski Kaamasjoessa Pierkivaaranjärvien kohdalla. Suora suomennos<br />
inarinsaamesta. 11 K – L17: 622<br />
Kulkujoenjänkä – Máđiijohjeaggi (AA/SA 1998) Suo Petsikolta 3 km luoteeseen. Suomennos<br />
pohjoissaamesta; máđii = tie (talvitie). 8 L12: 623<br />
Kultala – Guldal (AA/SA 1998) Talo Tenoon laskevan Äimäjoen eteläpuolella. Mukaelmapohjoissaamennos<br />
suomenkielisestä nimestä. 4 K2: 624<br />
Kuntsajoki – Gunžžájohka – Kunžáájuuhâ (3824 2, JUM) Kuntsajärvestä Kaamasjokeen laskeva<br />
joki. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Kuntsajärvi – Gunččájávri – Kunžáájävri, ja alenevassa polvessa<br />
Gunžžájohguoika. 10 I14: 625<br />
201
Kuntsajärvi – Gunččájávri – Kunžáájävri (3913 2, JUM) Järvi Utsjoen ja Inarin kuntien rajalla. Mukaelmasuomennos<br />
ja mukaelmainarinsaamenos pohjoissaamen nimestä, jonka määriteosan merkitys<br />
ei ole tiedossa, vaikka se viittaakin pohjoissaamen sanaan gunžat = virtsata.<br />
Niilo Valle arvelee viittauksen pitävän paikkansa, koska järvestä lähtevä joki on pienine lompoloineen<br />
”virtsanoron” kokoinen verrattuna järven pituuteen (2 km) ja syvyyteen (NV 2003). Nimiperheeseen<br />
kuuluvat Kuntsajoki – Gunžžájohka – Kunžáájuuhâ, Alempi Kuntsalompolo – Vuolit Gunžžáluoppal<br />
– Vyeleeb Kunžááluobâl, Ylempi Kuntsalompolo – Bajit Gunžžáluoppal – Paajeeb Kunžááluobâl, Kuntsavaara<br />
– Gunžžávárri – Kunžáávääri, Pikku Kuntsavaara – Uhca Gunžžáváráš – Uccâ Kunžááváárááš ja Jorba<br />
Gunzzávárri. 7 J13: 626, 10 J14: 626<br />
Kuntsavaara – Gunžžávárri – Kunžáávääri (3913 2, JUM) Vaara Kuntsajärven länsipuolella Utsjoen<br />
ja Inarin kuntien rajan tuntumassa. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Kuntsajärvi – Gunččájávri<br />
– Kunžáájävri. 7 I13: 627<br />
Kuobžâváárááš (UP) Pieni vaara Koskelojoen itäpuolisen Karhujärven pohjoispuolella. Inarinsaamea;<br />
kuobžâ = karhu, váárááš = deminutiivimuoto sanasta vääri = vaara > vaaranen. Nimiperhe: ks. Karhujärvi<br />
– Kuobžâjävri (ylin). 11 K18: 628<br />
Kuoppilasjärvi – Goahppelašjávri (AA/SA 1998) Tenoon laskevan Kuoppilasjoen lähdejärvi. Mukaelmasuomennos<br />
pohjoissaamesta; goahppelaš = deminutiivin näköiseksi kulunut yhdysosa sanoista<br />
goahppel + ávžže = ”koppelorotkon” (SA 2002). Nimiperhe: ks. Goahppelávži ja alenevassa polvessa<br />
Goahppelašjávrreluoppal. 3 I3: 629<br />
Kuoppilasjoki – Goahppelašjohka (AA/SA 1998) Kuoppilasjärvestä Tenoon laskeva joki. Mukaelmasuomennos<br />
pohjoissaamesta. Määriteosaselitys: ks. Kuoppilasjärvi – Goahppelašjávri. Nimiperhe:<br />
ks. Goahppelávži. 1 I1: 630, 3 I3: 630, 3 I2: 630<br />
Kurjaluohtâ (UP) Lahti Aksujärven pohjoispäässä. Inarinsaamea; kurja = kurja, luohtâ = lahti.<br />
10 J16: 631<br />
Kutujärvi – Kođojävri (3842 1) Järvi Sudenjängän itälaidalla Utsjoen maantien länsipuolella. Suora<br />
suomennos inarinsaamesta. Nimiperhe: ks. Kutuoja – Kođojuuhâ – Gođđuája. 11 L14: 632<br />
Kutuniemi – Gođđunjárga (AA/SA 1998) Niemi Utsjoen vesistön Kevojärven pohjoisosan itärannalla.<br />
Suora suomennos pohjoissaamesta. 4 K5: 633<br />
Kutuoja – Kođojuuhâ – Gođđuája (3931 1, JUM, IL.1995) Lihavakalajärvistä Ulkujärven ja Kutujärven<br />
kautta Säytsjärveen laskeva oja. Suora suomennos inarinsaamesta tai pohjoissaamesta. Primäärinimi,<br />
jonka nimiperheeseen kuuluu Kutujärvi – Kođojävri. 8 L13: 634<br />
Kylävaara – Sijdâvääri – Siidavárri (3842 1, IL.1995) Vaara Moosesvaaran koillispuolella. Suora<br />
suomennos inarinsaamesta tai pohjoissaamesta. Sijdâ ~ siida viitannee tässä tapauksessa muinaisen<br />
Inarin lapinkylän ja Tenon lapinkylän rajatraditioon, koska kyseisten siitojen raja kulki nimetyn vaaran<br />
pohjoispuolelta. Siellä sijaitsee nykyäänkin inarinsaamen ja pohjoissaamen kieliraja. 11 K14: 635<br />
Kähteeluohtâ (IV 2003) Lahti Aksujärven länsireunalla Talvitiejängän kohdalla. Inarinsaamea; kähtee<br />
= kaakkuri = luohtâ = lahti. Lahdessa on nuotta-apaja. 10 J17: 635A<br />
Köngäs (AA/SA 1998) Talo Tenon Yläkönkään Bajimušbihttá- ja Gaskkamušbihttá-koskien välissä. Nimiperhe:<br />
ks. Yläköngäs – Badjegievŋŋis. 1 G1: 636<br />
202
L<br />
Laihanhauenjärvi – Ruoinapuškojáávráš (JUM) Järvi Pierkivaaran Saarijärvestä kilometri pohjoiseen.<br />
Suora suomennos inarinsaamesta. Ennen siikaistutuksia järvessä oli suuria ja laihoja haukia, jotka<br />
tavoittelivat jopa airon lapoja. 11 L16: 637<br />
Laitila (3913 1) Talo Outakosken kylän pohjoisosassa. 6 C8: 638<br />
Ládjogeađgi (AA/SA 1998) Kivi Tenon rannalla Dálvadas-kylästä 3 km ylävirtaan. Määriteosaselitys:<br />
ks. Ládjojeaggi, geađgi = kivi.<br />
Samuli Paulaharjun mukaan Dálvadas-kylän ja Luhkkárbáiki-talon välissä on Jávrebainjárga-niemen<br />
kalaseita, josta hän kirjoittaa kirjassaan Seitoja ja seidan palvontaa s. 30 seuraavasti:<br />
”Suomen puolella, on iso kalamiesten palvoskivi. Harmaa kivi, kellanrusket kyljet, mustahko päällys. Se<br />
on kuin korkea matalaselkämystäinen tuoli tai suolasalkkari. Siitä kivellä on myös nimet: Stallun istuin ja<br />
Salkkarikivi (salkkari > sálkor = suola-astia, kirj. lis.). Kiven korkeus takaa 2,7 m, edestä 1,9 m, leveys<br />
takaa 2,5 m, edestä 2 m, sivut 1,8 m ja 2 m. Seita on matalapensaisella kivikkorannalla jonkin kymmenisen<br />
metriä vesirajasta, ja takana on koivuouta, kauempana suuri tunturimaa.”<br />
Kyseessä saattaa olla Ládjogeađgi, koska se sijaitsee Samuli Paulaharjun kuvaamalla paikalla. Niilo Valle<br />
arvelee, että sana ládjo tarkoittaisi tässä tapauksessa vanhanmallista naisen sarvilakkia nimeltään ládju,<br />
jota kivi suuresti muistuttaakin (NV 2003). Ládjo on siten yhdysosalyhentymä ládju-sanasta.<br />
2 D5: 639<br />
Ládjojeaggi (3913 1) Suo Bassečohkka-vaaran ja Luomusjoen välissä. Pohjoissaamea; ládjo = heinänteko,<br />
jeaggi = jänkä. 6 D13: 640<br />
Láŋká (3913 1) Karigasniemen Ailikkaan eteläisin huippu (619,8 m/mpy.). Pohjoissaamea; láŋká =<br />
tuntematon sana. Samuli Aikion mukaan Jyykeässä on merkitty sana láŋka = kallionyppylä. Primäärinimi,<br />
jonka nimiperheeseen kuuluu Láŋkáájá. 6 C12: 641<br />
Láŋkáájá (3911 2) Láŋká-tunturin länsirinteeltä Vuopmanjohka-jokeen laskeva oja. Määriteosaselitys<br />
ja nimiperhe: ks. Láŋká, ája = oja (puro). 5 B12: 642<br />
Láskojávri (AA/SA 1998) Järvi Badjeseavttet-joen eteläpuolella. Pohjoissaamea; lásko = tuntematon<br />
sana, jávri = järvi. 3 J3: 643<br />
Lásseroavejeaggi (3911 2) Suo Piesjokisuulta 2 km pohjoiseen. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks.<br />
Lásseroavvi, roave = genetiivimuoto sanasta roavvi = rova (vanha paloalue), jeaggi = jänkä. 5 B10: 644<br />
Lásseroavvi (3911 2) Rova Piesjokisuulta 2 km koilliseen. Pohjoissaamea; Lásse = genetiivimuoto<br />
nimestä Lásse = Lassi. Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluu Lásseroavejeaggi. 5 B10: 645<br />
Lássesáđihanvađđa (HK 2003) Vaara Čársejohka-joen já Báhkkeskáidi-kaidan välissä. Määriteosaselitys:<br />
ks. Lásseroavvi, sáđihan = aktiomuoto verbistä sáđihit = läähättää, puuskuttaa, saaloa lyhyen ajan,<br />
vađđa = laajahko aukea metsässä (tavallisesti soinen). Kyseessä on Bihtoš-Per Lásse (Lassi Helander,<br />
1885–1920). 3 G7: 645A<br />
Leakšagoađoaivi (3913 1) Tunturi Guivi-tunturista 5 km länteen. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks.<br />
Leakšagoahti, goađ = genetiivinen yhdysosalyhentymä sanasta goahti = kota > kodan, oaivi = pää.<br />
6 E8: 646<br />
203
Leakšagoahti (3913 1) Mahdollisesti puro taikka suo Guovdoaivi-tunturin lounaispuolella. Pohjoissaamea;<br />
leakša = yhdysosalyhentymä sanasta leakšá = laaja soinen laakso, goahti = kota. Primäärinimi,<br />
jonka nimiperheeseen kuuluu Leakšagoađoaivi. 6 E8: 647<br />
Leammašjohka (3824 1) Luopmošjohjeaggi-jängältä Kaamasjokeen laskeva joki. Pohjoissaamea; leammaš<br />
= tuntematon sana, johka = joki. Nimiperheeseen kuuluu Leammašvárri. 9 F14: 648, 6 E13: 648<br />
Leammašvárri (3913 1) Laaja vaara Leammašjohka-joen ja Luomusjärvien välissä. Määriteosaselitys ja<br />
nimiperhe: ks. Leammašjohka, várri = vaara. 6 E13: 649<br />
Leavvajohka (AA/SA 1998) Norjan Gáissát-tuntureiden itärinteiltä Tenoon laskeva joki. Pohjoissaamea;<br />
leavva = tuntematon sana, johka = joki. 1 F1: 650<br />
Lemmoroavvi (AA/SA 1998) Rova Smilčoaivi-pään pohjoispuolella. Pohjoissaamea; lemmo = variantti<br />
nimestä Lemmá = Klemetti, roavvi = rova (vanha paloalue). Káre Vuolab arvelee että Niljut Lemmo<br />
(Klemens Niilesson Nillukka, *1847) on päästänyt alueen joskus palamaan. 2 D7: 651<br />
Lentokonebohki (AA/SA 1998) Kuru Máttit Sávzavárri -vaaran eteläpuolella. Pohjoissaamea. Nimen<br />
määriteosa suomea, bohki = kapeikko. 7 I12: 652<br />
Leppälä – Leaibejohka (AA/SA 1998) Talo Kenesjärven eteläpäästä 2 km etelään. Mukaelmasuomennos<br />
pohjoissaamesta; leaibe = yhdysosamuoto sanasta leaibi = leppä, johka = joki. Nimi on annettu<br />
Leaibejohka-joen mukaan, joka laskee idästä kyseisen talon kohdalta Utsjokeen. 4 K7: 653<br />
Lihavakalajärvet – Pyeidiskyeljávrááh – Buoiddeguoljávrrit (MM 1974, SA 2002) Kaksi järveä<br />
molemmin puolin Utsjoen maantietä Säytsjärven pohjoispään länsipuolella. Suomennos ja pohjoissaamennos<br />
inarinsaamesta. Järviä on ollut aikaisemmin vain yksi, mutta 1950-luvun puolivälissä järven<br />
kapeikon yli rakennettiin Utsjoen maantie, jolloin järvi jakautui kahdeksi. 8 L13: 654<br />
Lihavanhauenjärvi – Pyeidispuškojáávráš (SA 1963) Järvi Pierkivaaran pohjoisimman ja keskimmäisen<br />
osan välissä. Lähes suora suomennos inarinsaamesta; jáávrâš = deminutiivimuoto sanasta jävri<br />
= järvi > järvinen. 11 L16: 655<br />
Liŋkebákti (AA/SA 1998) Pahta Kevojoen itäpuolella Mádjohskáidi-kaidan kohdalla. Pohjoissaamea;<br />
liŋke = tuntematon sana, bákti = pahta. 3 J7: 656<br />
Liŋkinjeaggi (AA/SA 1998) Suo Liŋkinvárri-vaaran luoteispuolella. Määriteosaselitys ja nimiperhe:<br />
ks. Liŋkinvárri, jeaggi = jänkä. 3 G5: 657, 3 G4: 657<br />
Liŋkinjohka (AA/SA 1998) Liŋkinjeaggi-jängältä Čársejohka-jokeen laskeva joki. Määriteosaselitys ja<br />
nimiperhe: ks. Liŋkinvárri, johka = joki. 3 H5: 658<br />
Liŋkinvárri (AA/SA 1998) Vaara Njiđgu- ja Liŋkinjohka-jokien välissä. Pohjoissaamea; liŋkin = tuntematon<br />
sana, várri = vaara: ks. Nimiperheeseen kuuluvat Uhca Liŋkinvárri, Liŋkinjeaggi ja Liŋkinjohka.<br />
3 H5: 659<br />
Lisačomat (AA/SA 1998) Čársejohka- ja Gaskkamuš Mádjohsuorgi -jokien väliset kukkalat. Pohjoissaamea;<br />
lisa = mahdollisesti johdos sanasta lisas = rappeutunut, ränsistynyt, čomat = monikkomuoto sanasta<br />
čopma = kukkula. 3 G – H6 – 7: 660<br />
204
Loamppunjárga (AA/SA 1998) Niemi Kevojärven eteläpään länsirannalla. Pohjoissaamea: loamppu =<br />
genetiivimuoto sanasta loampu = lampaan nimi, njárga = niemi. Loampu oli Josef Aslak Aikion (*1924)<br />
mukaan lammas (SA 2002). 4 K5: 661<br />
Loddejohgeašláddot (AA/SA 1998) Loddejohka-joen latvajärvet. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks.<br />
Loddejohka, joh = yhdysosalyhentymä sanasta johka = joki, geaš = yhdysosalyhentymä sanasta geahči =<br />
pää (kärki), láddot = monikkomuoto sanasta láttu = lampi > lammet. 8 K9: 662<br />
Loddejohka (AA/SA 1998) Loddejohgeašláddot-lammista Vuolit Cuokkajávri -järveen laskeva joki. Pohjoissaamea;<br />
lodde = yhdysosalyhentymä sanasta loddi = lintu, johka = joki. Nimi johtuu siitä, että alue<br />
sopii hyvin riekonpyyntiin. Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluvat Loddejohskáidi ja Loddejohgeahči,<br />
joka ei esiinny numeroituna nimenä tässä kirjoituksessa, sekä Loddejohgeašláddot. 8 K8: 663<br />
Loddejohskáiddemaras (AA/SA 1998) Marasto Loddejohka-joen yläpään itäpuolella. Määriteosaselitys:<br />
ks. Loddejohka, joh = yhdysosalyhentymä sanasta johka = joki, skáidde = genetiivimuoto sanasta skáidi<br />
= kaira jokien välissä (kaita), maras = marasto. Nimiperhe: ks. Loddejohskáidi. 8 K9: 664<br />
Loddejohskáidi (AA/SA 1998) Kaira Loddejohka- ja Cuoggá-jokien välissä. Määriteosaselitys ja nimiperhe:<br />
ks. Loddejohka, sekä alenevassa polvessa Loddejohskáiddemaras, joh = yhdysosalyhentymä sanasta<br />
johka = joki, skáidi = kaira jokien välissä (kaita). 8 K8: 665<br />
Loddevuoššanávži (3913 2) Kuru Gompunvađđa-tunturin kaakkoispuolella. Määriteosaselitys: ks. Loddejohka,<br />
vuoššan = aktiomuoto verbistä vuoššat = keittää, ávži = rotko. 7 H11: 666<br />
Lohikoste – Luossagoatnil (AA/SA 1998) Talo Tenon rannalla Nuvvuksen ja Paatuksen puolivälissä.<br />
Suora suomennos pohjoissaamesta. Nimiperhe: ks. Luossagoatnil. 2 E3: 667<br />
Lohikosteoja – Luossagoatnelája (3911 2) Cizášvárri-vaaran länsipuolelta Tenoon laskeva oja. Suora<br />
suomennos pohjoissaamesta. 5 B12: 668<br />
Lohkkačopma (AA/SA 1998) Kukkula Vuolimuš Njaggaleapme -järven pohjoispäästä 6 km länteen.<br />
Pohjoissaamea; lohkka = lukko, čopma = kukkula. 3 I7: 669<br />
Loktajávri (AA/SA 1998) Järvi Kuoppilasjärven pohjoispäästä 1,2 km länteen. Pohjoissaamea; lokta<br />
= (korkealla oleva) vaaranolka tai tasanne; yläkerta, ullakko, jávri = järvi. Nimiperheeseen kuuluu Loktaoaivi.<br />
3 I3: 670<br />
Loktaoaivi (AA/SA 1998) Tunturi Kuoppilasjärven pohjoispäästä 2,3 km länsi-luoteeseen. Määriteosaselitys<br />
ja nimiperhe: ks. Loktajávri, oaivi = pää. 3 H3: 671<br />
Lomakylä Retkeilykeskus Kiellatupa (3824 2) Karigasniemen maantien pohjoispuolella Kiellajoen<br />
itärannalla. 10 H15: 672<br />
Lomakylä Muotkanruoktu – Muotke Ruoktu (3824 2) Tunturikylä Peltojoen itärannalla. Jaakko<br />
Ranta perusti sen vuonna 1966 ja myi vuonna 1976 Muotkan Hanssille eli Hans Niittyvuopiolle (*1933).<br />
Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Muotkatunturit. 10 I16: 673<br />
Lomakylä Neljäntuulentupa (3842 1) Karigasniemen tienhaarasta 5 km pohjoiseen.<br />
11 L18: 673A<br />
205
Luhkkárbáiki (AA/SA 1998) Talo Tenon rannalla Dálvadas-kylästä 5,5 km ylävirtaan. Pohjoissaamea;<br />
luhkkár = lukkari, báiki = koti. 2 C6: 674<br />
Lukkokukkula – Lohkkačopma (3913 2) Kukkula Bajimuš Njaggalanluoppal -lompolosta 4 km luoteessen.<br />
Suora suomennos pohjoissamesta. 7 I8: 675<br />
Luohkkoaijohka Luohkkoaijávri-järvestä Mierasjärven eteläpäähän laskeva joki. Suomenkielinen nimijohdos<br />
”Luokkajoki” on virheellinen, eikä ole paikallisten käytössä (AA/SA 1998). Pohjoissaamea;<br />
luohkk = lyhentynyt genetiivimuoto sanasta luohkká = mäki > mäen, johka = joki. Nimen määriteosa<br />
tulee paikannimestä Luohkkoaivi, joka saavutetaan, kun noustaan Mierasjärven eteläpäästä jyrkkää rinnettä,<br />
joka on nimeltään Mierašjárluohkká ”Mierasjärvenmäki” maantielle, eli ”luohká oaivái” = ”mäen<br />
päähän” (SA 2001). 8 L11: 676<br />
Luolajärvi – Riämnjákuovđâšmjävri – Biedjojávri (3931 1, JUM, IL.1995) Järvi Lihavakalajärvien<br />
lounaispuolella. Osittainen suomennos inarinsaamesta; riämnjá = genetiivimuoto sanasta riemnjis =<br />
kettu, kuovđâšm = luola ja täydellinen suomennos pohjoissaamesta. 8 L13: 677<br />
Luomečoagginláddot (IL 1995) Kolme peräkkäistä lampea Mierastörmä-talon länsipuolella. Pohjoissaamea;<br />
luome = yhdysosalyhentymä sanasta luomi = hilla (lakka), čoaggin = aktiomuoto verbistä čoaggit<br />
= kerätä, láddot = monikkomuoto sanasta láttu = lampi > lammet. 8 L11: 678<br />
Luomusjärvet – Luopmošjávrrit (3913 1) Kaksi kapean harjun erottamaa suurehkoa rinnakkain<br />
olevaa järveä Kevon kansallispuiston lounaiskulman kohdalla. Mukaelmasuomennos pohjoissaamesta;<br />
luopmoš = merkitykseltään tuntematon sana. Niilo Valle arvelee, että sana olisi mukaelma väljyyttä ja<br />
avaruutta kuvaavasta sanasta luomus (NV 2003). Nimiperheeseen kuuluvat primäärin nimen lisäksi<br />
Luopmošjárguotkku, Luopmošjárluobbalat, Luomusjoki – Luopmošjohka, Luopmošjohguolbanat, Luopmošjohjeaggi,<br />
Luopmošvárit, joita ovat Máttimuš Luopmošvárri, Gaskkamuš Luopmošvárri ja Davimuš Luopmošvárri.<br />
6 E12: 679<br />
Luomusjoki – Luopmošjohka Luomusjärvistä Karigasjokeen laskeva joki. Mukaelmasuomennos<br />
pohjoissaamesta. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Luomusjärvet – Luopmošjávrrit. 6 D13: 680<br />
Luopmosjárguotkku (3913 1) Noin 4 km pitkä kannas Luomusjärvien välissä. Määriteosaselitys ja<br />
nimiperhe: ks. Luomusjärvet – Luopmošjávrrit, jár = yhdysosalyhentymä sanasta jávri = järvi, guotkku =<br />
kannas. 6 D12: 681, 6 E12: 681<br />
Luopmošjárluobbalat (3913 1) Kaksi lompoloa Luomusjärvien lounaispuolella. Määriteosaselitys ja<br />
nimiperhe: ks. Luomusjärvet – Luopmošjávrrit, jár = yhdysosalyhentymä sanasta jávri = järvi, luobbalat<br />
= monikkomuoto sanasta luoppal = lompolo, jokilaajentuma tai pieni järvi. 6 D12: 682<br />
Luopmošjohguolbanat (3913 1) Karigasniementien pohjoispuolella ja Luopmošjohka-joen itäpuolella<br />
olevat kangasmaat. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Luomusjoki – Luopmošjohka, joh = yhdysosalyhentymä<br />
sanasta johka = joki, guolbanat = monikkomuoto sanasta guolbba = kangasmaa (kuolpuna).<br />
6 D13: 683<br />
Luopmošjohjeaggi (3913 1) Luomusjoen itäpuolella Karigasniementien molemmin puolin olevat<br />
suot. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Luomusjoki – Luopmošjohka, joh = yhdysosalyhentymä sanasta<br />
johka = joki, jeaggi = jänkä. 6 D13: 684<br />
Luopmošvárit (3913 1) Kolme vaaraa Luomusjärvistä luoteeseen: Davimuš Luopmošvárri, Gaskkamuš<br />
Luopmošvárri ja Máttimuš Luopmošvárri. Nimiperhe: ks. Luomusjärvet – Luopmošjávrrit. 6 D12: 685<br />
206
Luossagoatneljávri (AA/SA 1998) Pieni lampi Lohikoste-talon itäpuolella. Määriteosaselitys ja nimiperhe:<br />
ks. Luossagoatnil, goatnel = yhdysosamuoto sanasta goatnil = koste, jávri = järvi. 2 E3: 686<br />
Luossagoatnelvárri (AA/SA 1998) Vaara Nuvvuksen Áilegas-tunturista 3 km koilliseen. Määriteosaselitys<br />
ja nimiperhe: ks. Luossagoatnil, goatnel = yhdysosamuoto sanasta goatnil = koste, várri =<br />
vaara. 2 F4: 687<br />
Luossagoatnil (AA/SA 1998) Koste Tenossa Lohikoste- – Luossagoatnil-talon kohdalla. Pohjoissaamea;<br />
luossa = lohi, goatnil = koste (akanvirta). Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluvat Luossagoatneljávri,<br />
Luossagoatnelvárri ja Lohikoste – Luossagoatnil (talo). 2 E3: 687A<br />
Luovdejeaggi (3913 1) Suo Akujärven länsipuolella. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Luovdejohka,<br />
jeaggi = jänkä. 6 D9: 688<br />
Luovdejohka (3913 1) Luovdejeaggi-jängältä Akujokeen laskeva joki. Pohjoissaamea; luovde = yhdysosamuoto<br />
sanasta luovdi = lauta, johka = joki. Nimiperheeseen kuuluvat Luovdejeaggi, Luovdejohskáidi ja<br />
Luovdevárri. 6 D9: 689<br />
Luovdejohskáidi (3913 1) Luovdejohka-joen ja Akujoen välissä oleva kaira. Määriteosaselitys ja nimiperhe:<br />
ks. Luovdejohka, joh = yhdysosalyhentymä sanasta johka = joki, skáidi = kaira jokien välissä<br />
(kaita). 6 C10: 690<br />
Luovdevárri (3913 1) Vaara Akujärven lounaispuolella. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Luovdejohka,<br />
várri = vaara. 6 D9: 691<br />
Luovveája (3913 1) Vuopme-Biesvárri- ja Gaska-Biesvárri-vaarojen välistä Piesjokeen laskeva oja. Määriteosaselitys:<br />
ks. Luovvejávri, ája = oja (puro). 6 C10: 692<br />
Luovvejármaras (AA/SA 1998) Marasto Utsjoen kirkonkylältä 4,5 km länteen. Määriteosaselitys ja<br />
nimiperhe: ks. Luovvejávri, jár = yhdysosalyhentymä sanasta jávri = järvi, maras = marasto. 3 J2: 693<br />
Luovvejávri Järvi Luovvejármaras-maraston pohjoispuolella. Pohjoissaamea; luovve = yhdysosamuoto<br />
sanasta luovvi = luova (säilytyslava), jávri = järvi. Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluu Luovvejármaras.<br />
3 J2: 694<br />
Luovvemaras (AA/SA 1998) Marasto Luovvemarasjeaggi-jängän ja Nuvvosjohka-joen välissä. Pohjoissaamea;<br />
luovve = yhdysosamuoto sanasta luovvi = luova (säilytyslava), maras = marasto. Primäärinimi,<br />
jonka nimiperheeseen kuuluvat Luovvemarasája ja Luovvemarasjeaggi. 2 F5: 695<br />
Luovvemarasája (AA/SA 1998) Luovvemarasjeaggi-jängältä Nuvvosjohka-jokeen laskeva puro. Määriteosaselitys<br />
ja nimiperhe: ks. Luovvemaras, ája = oja (puro). 2 F5: 696<br />
Luovvemarasjeaggi (AA/SA 1998) Suo Nuvvos-Áitevárri-vaaran, sekä Luovvemaras-maraston välissä.<br />
Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Luovvemaras, jeaggi = jänkä. 2 F5: 697<br />
Lyevdikuátijáávráš (3824 2) Pieni järvi Karhujärven ja Tupavaaran välissä. Inarinsaamea; lyevdi =<br />
lauta, kuáti = kota, jáávráš = deminutiivimuoto sanasta jävri = järvi > järvinen. 10 J17: 698<br />
207
M<br />
Maađijpellâstjáávráš (JUM) Sestjoenjärvistä itäisin. Inarinsaamea; maađij = maantie, pellâst = vieressä,<br />
jávrááh = monikon deminutiivimuoto sanasta jävri = järvi > järviset. 11 L15: 699<br />
Maaritinkoski – Piittuš-Maarit kuoškâ (3842 1) Koski Kaamasjoessa kilometri Koskelojoen suulta<br />
alavirtaan. Suomennos inarinsaamesta. Piittuš-Maarit (*1855) oli pohjoissaamelainen nainen, jonka<br />
sukunimi oli Porsanger. Piittuš = mukaelma pohjoissaamen sanasta Bihtoš = Pietu(nen), Pietari-nimen<br />
toisinto, jota käytetään suvun nimenä. Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluu Piittuš-Maarit kuoškâeennâm.<br />
Samuli Paulaharju kirjoittaa kirjassaan Taka-Lappia s. 32:<br />
”Mutta entinen »Pittus-Maaret», pahankurinen ämmä, karjan kähveltäjä ja naapurien lampaiden kivittäjä,<br />
muutteli asuinpaikkaansa alinomaa, rähjäten milloin missäkin järvenrannalla tahi tunturissa, niin että»Pittus-<br />
Maaretin kotasijoja» on ympäri erämaita ja Kaamasjoessa on vielä »Pittus-Maaretin koskikin».”<br />
11 K17: 700<br />
Maati Čuánjápääččimlááduh (UP) Kaksi lampea Kaamasjoen länsipuolella Kaamasniemen kohdalla.<br />
Inarinsaamea; Maati = genetiivimuoto nimestä Matti, čuánjá = hanhi, pääččim = aktiomuoto verbistä<br />
pääččiđ = ampua, lááduh = monikkomuoto sanasta láddu = lampi. Nimi on annettu Juhan Matti Paadarin<br />
(1891–195?) mukaan, joka ampui lammista hanhia. 11 K18: 701<br />
Maati Kähvivuoššâmjávrááh (JUM) Kaksi järveä Pierkivaaran Saarijärven luoteispuolella. Inarinsaamea;<br />
Maati = genetiivimuoto nimestä Matti, vuoššâm = aktiomuoto verbistä vuoššâđ = keittää, jávrááh<br />
= monikon deminutiivimuoto sanasta jävri = järvi > järviset. Kyseessä on Pikku-Heikin Matti (Matti<br />
Mattus, 1900–1983), joka keitti järvien välissä kahvia. 11 L16: 702<br />
Madelammit (3842 1) Kaksi pientä järveä Kylävaaran eteläpuolella. 11 K14: 703<br />
Mangemusjärvi – Paajeeb Manemušjävri (3824 2) Järvi Manemusvaaran koillispuolella. Mukaelmasuomennos<br />
inarinsaamesta; paajeeb = ylempi, manemuš = munuainen. Nimiperhe: ks. Manemusvaara<br />
– Manemušvääri. 10 J17: 704<br />
Mangemusjärvi – Vyeleeb Manemušjävri (3842 1) Järvi Pitkämaraston ja Kaamasjoen välissä.<br />
Mukaelmasuomennos inarinsaamesta; vyeleeb = alempi, manemuš = munuainen. Nimiperhe: ks. Manemusvaara<br />
– Manemušvääri. 11 K17: 705<br />
Mangemusvaara – Manemušvääri (3824 2) Vaara Aksujärven ja Tupavaaran välissä. Mukaelmasuomennos<br />
inarinsaamesta; manemuš = munuainen. Nimiperheeseen kuuluvat Mangemusjärvi<br />
– Paajeeb Manemušjävri ja Mangemusjärvi – Vyeleeb Manemušjävri. Iivari Vallen mukaan määriteosa saattaa<br />
olla myös maŋemuš = hybridi pohjoissaamen sanasta maŋemus ja inarinsaamen sanasta majemuš = viimeinen,<br />
koska etelästä katsottuna se on viimeinen näkyvä vaara. 10 J17: 706<br />
Mantojärvi – Máttajávri (AA/SA 1998) Utsjoen vesistön alin järvi. Mukaelmasuomennos pohjoissaamesta,<br />
mátta = tyvi tai yhdysosamuoto sanasta máddi = etelä. 4 K3: 707<br />
Marasčopma (AA/SA 1998) Kukkula Nuvvos-Áitevárri-vaarasta 1,5 km länsi-luoteeseen. Pohjoissaamea;<br />
maras = marasto, čopma = kukkula. 2 F5: 708<br />
Mattila (AA/SA 1998) Talo Tenon itärannalla Nuvvosjohka-jokisuun eteläpuolella. 2 E5: 709<br />
208
Mádjohka (AA/SA 1998) Lännestä Kevojoen alajuoksulle laskeva kolmihaarainen joki. Pohjoissaamea;<br />
mád = yhdysosalyhentymä sanasta mádjit = majava (Irma Laiti 2002). Primäärinimi, jonka nimiperheeseen<br />
kuuluvat Mádjohluoppal, Mádjohskáidi, Davimuš Mádjohsuorgi ja Máttimuš Mádjohsuorgi ~ Mádjogá<br />
máttimuš suorgi. 3 I7: 710<br />
Mádjohluoppal (AA/SA 1998) Laajentuma Kevojoessa Mádjohka-jokisuun alapuolella. Määriteosaselitys<br />
ja nimiperhe: ks. Mádjohka, joh = yhdysosalyhentymä sanasta johka = joki, luoppal = lompolo, jokilaajentuma.<br />
3 J6: 711<br />
Mádjohskáidi (AA/SA 1998) Kaira Mádjohka-joen ja Kevojoen välissä. Määriteosaselitys ja nimiperhe:<br />
ks. Mádjohka, joh = yhdysosalyhentymä sanasta johka = joki, skáidi = kaira jokien välissä (kaita).<br />
3 J7: 712<br />
Máđiiája (3913 2) Cuokkágeašjávri-järven lounaispuolelta Suttesjohka-jokeen laskeva puro. Pohjoissaamea;<br />
máđii = talvitie, ája = oja. Nimiperhe: ks. Máđiijeaggi ~ Cuokkágeašjeaggi. 7 H13: 713<br />
Máđiiája (3913 2) Kaakosta Kevon Bajimuš Njaggalanluoppal -lompoloon laskeva oja. Nimiselitys: ks.<br />
Máđiiája (ylin). 7 J8: 714<br />
Máđiiája (AA/SA 1998) Áilegas-tunturin etelärinteeltä Nuvvosjohka-jokeen laskeva oja. Nimiselitys: ks.<br />
Máđiiája (ylin). 2 E5: 715<br />
Máđiijeaggi ~ Cuokkágeašjeaggi (3913 2, AA/SA 1998) Suo Cuokkágeašjávri-järven ja Suttesjohka-joen<br />
välissä. Määriteosaselitys: ks. Máđiiája (ylin), jeaggi = jänkä, cuokká = merkitykseltään tuntematon<br />
sana, geaš = yhdysosalyhentymä sanasta geahči = pää (kärki). Nimiperheeseen kuuluu Máđiiája (ylin).<br />
7 H13: 716<br />
Mágarátkinjávri (IL 1995) Pieni järvi Hevosvaaran pohjoispuolella. Pohjoissaamea; mága = genetiivimuoto<br />
sanasta máhka = lanko, rátkin = aktiomuoto verbistä rátkit = ratkoa, erotella, jávri = järvi.<br />
Entiseen aikaan porojen ollessa kesyjä suoritettiin poroerotteluja talvisin myös järvien jäillä. Vanhempi<br />
nimi on Máđaráhkajávri; Máđaráhka = genetiivinen lyhentymä sanasta Máđaráhkká = ”Mannerakka”,<br />
muinainen naispuolinen jumalolento (SA 2002). 8 K12: 717<br />
Máhtelahčohkka (AA/SA 1998) Tunturinhuippu Nuvvosjohka-jokisuulta 4 km kaakkoon. Pohjoissaamea;<br />
Máhte = genetiivimuoto nimestä Máhtte = Matti, lah = yhdysosalyhentymä sanasta leahki<br />
= laakso, čohkka = huippu (laki). 2 E5: 718<br />
Máhteleahki (AA/SA 1998) Laakso Nilijokisuulta 2,5 km itään. Nimiselitys: ks. Máhtelahčohkka.<br />
Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluu Máhtelahčohkka. 2 E5: 719<br />
Mákkáájá (AA/SA 1998) Áitečohkka-tunturin eteläpuolelta Roavvejohka-jokeen laskeva oja. Pohjoissaamea;<br />
Mákká = genetiivimuoto nimestä Mággá = Margareeta, Margit Magga, ája = oja (puro).<br />
2 C6: 720<br />
Mállejohka (3911 2) Piesjokisuun pohjoispuolelta Tenoon laskeva pieni puro. Pohjoissaamea; málle<br />
= yhdysosamuoto sanasta málli = keitto (velli), johka = joki. 5 B10: 721<br />
Máret-Ivvár Goahtemaras ~ Ivvárgoahtemaras (AA/SA 1998) Marasto Keräsjávri-järven pohjoispäästä<br />
kilometri pohjoiseen. Pohjoissaamea; Máret-Ivvár = ”Maaretan Iivari” (Ivar Niileksenpoika<br />
Pieski, 1881–1959), joka asui Rávdoskáidi-kaidassa, goahte = yhdysosalyhentymä sanasta goahti = kota,<br />
maras = marasto. 7 J12: 722<br />
209
Márjjájeaggi (AA/SA 1998, KV 1993) Jänkä Bálggesávži-kurun yläpäästä kilometri koilliseen. Pohjoissaamea;<br />
Márjjá = Maria, jeaggi = jänkä. Áles Márjá, Olga Maria Ravna s. Hagelin (1908–1973) poimi<br />
siellä hilloja. Jänkä kuuluu osana Sirddajeaggi-jänkään. 2 C7: 723<br />
Máttimuš Luopmošvárri (3013 1) Vaara Luomusjärvien länsipuolella. Pohjoissaamea; máttimuš =<br />
eteläisin, luopmoš = tuntematon sana, várri = vaara. Nimiperhe: ks. Luomusjärvet – Luopmošjávrrit.<br />
6 D12: 724<br />
Máttimuš Mádjohsuorgi ~ Mádjogá máttimuš suorgi (AA/SA 1998, 3913 2) Mádjohka-joen eteläisin<br />
haara. Pohjoissaamea; máttimuš = eteläisin, mád = yhdysosalyhentymä sanasta mádjit = majava,<br />
joh = yhdysosalyhentymä sanasta johka = joki, suorgi = haara. Nimiperhe: ks. Mádjohka. 7 H8: 725<br />
Máttit Sávzavárri (3913 2) Kevon kansallispuiston eteläisin paljaslakinen tunturi. Määriteosaselitys:<br />
ks. Máttit suorgi, sávza = lammas, várri = vaara. Nimiperhe: ks. Sávzajávri. 7 I12: 726<br />
Máttit suorgi (IL 1995) Utsjoen latvahaaroista eteläisempi, joten sen täydellinen nimi olisi Ohcejoh<br />
máttit suorgi. Pohjoissaamea; máttit eteläisempi, suorgi = haara. Nimiperhe: ks. Utsjoki – Ohcejohka – Uccjuuhâ.<br />
8 K12: 727<br />
Mávnnaávži (AA/SA 1998) Rotko Niibevárri-vaaran pohjoispuolella. Määriteosaselitys: ks. Mávnnajohka,<br />
ávži = rotko. Nimiperhe: ks. Duottar-Mávnna. 2 E6: 728<br />
Mávnnajohka (AA/SA 1998) Paistuntureilta Nilijokeen laskeva joki. Pohjoissaamea; mávnna = Maunu,<br />
johka = joki. Nimiperhe: ks. Duottar-Mávnna. 2 E6: 729<br />
Meađđenvárája (3911 2) Meađđenvárri-vaaran länsipuolelta Inarijokeen laskeva joki. Määriteosaselitys<br />
ja nimiperhe: ks. Meađđenvárri, vár = yhdysosalyhentymä sanasta várri = vaara, ája = oja (puro).<br />
5 A12: 730<br />
Meađđenvárjeaggi (3911 2) Suo Meađđenvárri-vaaran eteläpuolella. Määriteosaselitys ja nimiperhe:<br />
ks. Meađđenvárri, vár = yhdysosalyhentymä sanasta várri = vaara, jeaggi = jänkä. 5 B13: 731<br />
Meađđenvárri (3911 2) Vaara Karigasniemen Ailikkaan ja Inarijoen välissä. Pohjoissaamea; meađđen<br />
= yhdysosalyhentymä sanasta meađđemat = mäti, várri = vaara. Primäärinimi, jonka nimiperheeseen<br />
kuuluvat Meađđenvárjeaggi ja Meađđenvárája. 5 B12: 732<br />
Merilintujärvi – Njurgoijáávráš (JIM) Järvi Pierkivaaran länsipuolella. Puolittainen suomennos inarinsaamesta;<br />
njurgoi = mustalintu, jáávráš = deminutiivimuoto sanasta jävri = järvi > järvinen.<br />
11 L16: 733<br />
Mielkečohkka (AA/SA 1998) Tunturinhuippu Mielkejohka-joen yläosan länsipuolella. Määriteosaselitys<br />
ja nimiperhe: ks. Mielkejohka, čohkka = huippu (laki). 3 J4: 734<br />
Mielkejohka (AA/SA 1998) Lännestä Utsjoen vesistöön 11 km Utsjoen kylältä etelään laskeva joki.<br />
Pohjoissaamea, mielke = yhdysosamuoto sanasta mielki = maito, johka = joki. Primäärinimi, jonka<br />
nimiperheeseen kuuluvat Mielkejohskáidi, Mielkečohkka ja Mielkeráhppát. 3 J4: 735<br />
Mielkejohskáidi (AA/SA 1998) Kaira Miekejohka-joen ja Utsjoen vesistön välissä. Määriteosaselitys<br />
ja nimiperhe: ks. Mielkejohka, skáidi = kaira jokien välissä (kaita). 3 J4: 736<br />
210
Mielkeráhppát (AA/SA 1998) Vaikeakulkuista maastoa Čársejohka-joen pohjoisimmasta mutkasta<br />
1,5 km itään. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Mielkejohka, ráhppát = kivikkoinen, jyrkänteinen ja<br />
vaikeakulkuinen maasto. 3 J4: 737<br />
Mierasjärvi – Mierašjávri (AA/SA 1998) Pitkä järvi ja lapintalo sen eteläpäässä Utsjoentien länsipuolella.<br />
Mierasjärven eteläpäässä asui poromies Samuel Laiti (1891–1951). Mukaelmasuomennos<br />
pohjoissaamenkielisestä nimestä, jonka määriteosan merkitys ei ole tiedossa. Primäärinimi, jonka nimiperheeseen<br />
kuuluvat Mierašjársuolu, Mierašjárluohkká, Mierašroavvi, Mieraslompola – Mierašluoppal,<br />
Mierastupa – Mierašstohpu, Mierastörmä – Mierašdearbmi, Bajit Mierašguoika ja Vuolit Mierašguoika.<br />
8 L11: 738, 8 L10: 738<br />
Mieraslompola – Mierašluoppal (AA/SA 1998) Lompolo ja muutaman talon kylä Mierasjärven<br />
pohjoispäästä 1,5 km luoteeseen. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Mierasjärvi – Mierašjávri.<br />
8 L9: 739<br />
Mierastupa – Mierašstohpu (AA/SA 1998) Mierasjärven puolen välin itärannalla. Määriteosaselitys<br />
ja nimiperhe: ks. Mierasjärvi – Mierašjávri. 8 L10: 740<br />
Mierastörmä – Mierašdearbmi (AA/SA 1998) Talo Mierasjärven eteläpään länsipuolella. Määriteosaselitys<br />
ja nimiperhe: ks. Mierasjärvi – Mierašjávri. 8 L11: 741<br />
Mierašdearbmi (IL 1995) Törmä Mierasjärven Mierastörmä-talon länsipuolella. Määriteosaselitys ja<br />
nimiperhe: ks. Mierasjärvi – Mierašjávri, dearbmi = törmä. 8 L11: 742<br />
Mierašjárluohkká (SA 2001) Jyrkkä rinne Mierasjärven eteläpään itäpuolella. Määriteosaselitys ja<br />
nimiperhe: ks. Mierasjärvi – Mierašjávri, jár = genetiivinen yhdysosalyhentymä sanasta jávri = järvi,<br />
luohkká = rinne ~ mäki. 8 L11: 742A<br />
Mierašjársuolu (AA/SA 1998) Saari Mierasjärven pohjoispäässä. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks.<br />
Mierasjärvi – Mierašjávri, jár = genetiivinen yhdysosalyhentymä sanasta jávri = järvi, suolu = saari.<br />
8 L9: 743<br />
Mierašroavvi (AA/SA 1998) Rova Mierasjärven itäpuolella. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Mierasjärvi<br />
– Mierašjávri, ja alenevassa polvessa Roavvečohkka, roavvi = vanha paloalue (rova). 8 L10: 743A<br />
Miestta (3913 1) Talo Outakoskella maantien itäpuolella. Pohjoissaamea; miestta = pensas. 6 C8: 744<br />
Mirkkočopma (IL 1995) Kukkula Cuoggaskáidde Rávdojávri -järvestä 1,2 km kaakkoon. Pohjoissaamea;<br />
mirkko = myrkky, čopma = kukkula. Samuel Laitin (1891–1951) väki pyysi alueella susia myrkkysyöteillä.<br />
Nimiperheeseen kuuluu Mirkkoláttu. 8 K10: 745<br />
Mirkkoláttu (IL 1995) Lampi Mierasjärven eteläpäästä 3,5 km länteen. Määriteosaselitys ja nimiperhe:<br />
ks. Mirkkočopma, láttu = lampi. Samuel Laitin (1891–1951) väki pyysi alueella susia myrkkysyöteillä.<br />
8 K11: 746<br />
Moalkejohka (AA/SA 1998) Moalkejávri-järvestä Mierasjärveen laskeva joki. Pohjoissaamea; moalke<br />
= yhdysosamuoto sanasta moalki = mutka, johka = joki. 8 L10: 747<br />
Moalkeláttu (SA 1963) Kiellaniemen suurin lampi. Pohjoissaamea; moalke = yhdysosamuoto sanasta<br />
moalki = käyrä, mutka, láttu = lampi. 10 I15: 748<br />
211
Mokkejävri (3824 2) Järvi tai oikeammin Kaamasjoen vuopaja Kiellajoen suusta 1,5 km itäkaakkoon.<br />
Inarinsaamea; mokke = mutka, jävri = järvi. 10 I16: 749<br />
Moosesjärvi – Moosesjävri – Mosesjávri (3842 1, SA 1963) Järvi Moosesvaaran koilliskulmalla. Suora<br />
suomennos inarinsaamesta tai pohjoissaamesta. Nimiperheeseen kuuluu Moosesvaara – Moosesvääri<br />
– Mosesvárri. 11 K14: 750<br />
Moosesvaara – Moosesvääri – Mosesvárri (3842 1, SA 1963) Vaara Vuomavaaran pohjoispuolella.<br />
Suora suomennos inarinsaamesta tai pohjoissaamesta. Nimiperhe: ks. Moosesjärvi – Moosesjävri – Mosesjávri.<br />
11 K14: 751<br />
Moskkoskáiddejohka (3913 2) Moskkoskáidi-kaidan eteläpuolta Čieskadasjohka-jokeen laskeva joki.<br />
Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Moskkoskáidi, skáidde = genetiivimuoto sanasta skáidi = kaira jokien<br />
välissä (kaita), johka = joki. 7 G11: 752<br />
Moskkoskáidi (3913 2) Kaira Čieskadasjohka-joen ja Kevojoen välissä. Pohjoissaamea; moskko =<br />
attribuuttimuoto sanasta moskkus = pilvinen, skáidi = kaira jokien välissä (kaita). Primäärinimi, jonka<br />
nimiperheeseen kuuluu Moskkoskáiddejohka. 7 G11: 753<br />
Muálkkiluobâl (MUM) Venejoen toiseksi alimmainen laajentuma Inarinsaamea; muálkki = mutka<br />
(koukuro), luobâl = lompolo, jokilaajentuma. 11 L15: 754<br />
Mädibâšsátku (IV 2003) Venevalkama ja ilmeisesti nuotta-apajan nimi Aksujärven itäpuolella Huutoniemi-talon<br />
kohdalla. Inarinsaamea; mädibáš = eteläisempi, sátku = venevalkama. Venevalkaman<br />
eteläpuolella on pystyyn nostettu laattakivi Kaarinkeđgi, Kaarin = Kaarina, keđgi = kivi. Kyseessä on<br />
mahdollisesti Karin Jounintytär Paadar (*1919). Kiven merkitys ei ole tiedossa. 10 J17: 754A<br />
Mädimušvääri ~ Mädimuš Piergivääri (JUM) Pierkivaaran eteläisin osa. Inarinsaamea; mädimuš<br />
= eteläisin, vääri = vaara, piergi = merkitykseltään tuntematon sana, joka viittaa inarinsaamen verbiin<br />
piergiđ = pärjätä. Nimiperhe: ks. Pierkivaara – Piergivääri. 11 L17: 755<br />
N<br />
Namahisája (3913 2, IL.1995) Skierrefális-tunturin lounaispuolelta Gárdája-ojaan laskeva oja. Pohjoissaamea;<br />
namahis = nimetön, ája = oja (puro). 7 I11: 756<br />
Náhppevárri (AA/SA 1998) Kuoppilasjoen länsipuolella, Kuoppilasjärveltä 7 km pohjoiseen sijaitseva<br />
vaara. Pohjoissaamea; náhppe = yhdysosamuoto sanasta náhppi = naappu, pahkainen lypsyastia, várri =<br />
vaara. 3 H2: 759<br />
Námmáčohkka (AA/SA 1998) Vaaranhuippu Námmájohka-joen latvan lounaispuolella. Määriteosaselitys<br />
ja nimiperhe: ks. Námmájohka, čohkka = huippu (laki). 3 I4: 760<br />
Námmájávrrit (AA/SA 1998) Kolme peräkkäistä pientä järveä Námmájohka-joen keskijuoksulla. Määriteosaselitys<br />
ja nimiperhe: ks. Námmájohka, jávrrit = monikkomuoto sanasta jávri = järvi.<br />
3 J4: 761, 3 J3: 761<br />
212
Námmájohka (AA/SA 1998) Lännestä Námmájávrrit-järvien kautta Utsjoen vesistöön laskeva joki.<br />
Pohjoissaamea; námmá = johdos sanasta námmi = kasvavien sarvien nahka, johka = joki. Nimiperheeseen<br />
kuuluvat Námmáčohkka, Námmájávrrit ja Námmáskáidi. 3 J4: 762, 3 J3: 762<br />
Námmáskáidi (AA/SA 1998) Kaira Námmájohka- ja Mielkejohka-jokien välissä. Määriteosaselitys ja<br />
nimiperhe: ks. Námmájohka, skáidi = kaira jokien välissä (kaita). 3 J4: 763<br />
Nihkkiranvađđa (AA/SA 1998) Vaara Stuorrageađggegielas-selänteestä 3 km lounaaseen. Pohjoissaamea;<br />
nihkkiran = Samuli Aikion mukaan luultavasti suomalaismallinen genetiivin -n päätteinen muoto henkilönimestä<br />
Nihkkir, vađđa = aukea metsässä (tavallisesti soinen). 3 G4: 764<br />
Niibevárri (AA/SA 1998) Vaara Paatuksesta 3 km kaakkoon. Pohjoissaamea; niibe = yhdysosamuoto<br />
sanasta niibi = puukko, várri = vaara. 2 F3: 763<br />
Niibevárri (AA/SA 1998) Vaara Mávnnaávži-kurun ja Mávnnajohka-joen välissä. Nimiselitys: ks. Niibevárri<br />
(ylempi). 2 E6: 764<br />
Niilekselä (AA/SA 1998) Talo Nilijokisuun eteläpuolella. 2 D5: 765<br />
Niillasašvárri (3913 1) Suurehko vaara Luomusjärvien ja Ailikkaan välissä. Pohjoissaamea; Niillasaš<br />
= deminutiivimuoto nimestä Niillas. Hänen jälkeläisiään kutsutaan nimellä Niillasaččat ja he käyttävät<br />
sukunimeä Niittyvuopio, joka on käännös pohjoissaamen paikannimestä Niitovuohppi (ks. Niittyvuopio),<br />
várri = vaara. Vaaraan on kuollut Niillasaš eli Niiles Uulanpoika Niittyvuopio (*1840) tai hänen<br />
poikansa, joka niin ikään oli Niillasaš eli Niiles Niileksenpoika Niittyvuopio (1881–1943) (NV 2003).<br />
Vaaran vanhempi nimi on Hánnovárri. Hánno = Hannu, joka lienee ollut sukunimeltään Paltto,<br />
koska hän oli Otto Palton isoisä (OP). 6 D12: 766<br />
Niillas Ovllá láttu ~ Niillasa heavvananláttu (IL 1995) Lampi Vuogojávri-järven pohjoispuolella.<br />
Pohjoissaamea; Niillas Ovllá = ”Niiles Uula”, láttu = lampi, Niillasa = genetiivimuoto nimestä Niillas<br />
= Niileksen, heavvanan = aktiomuoto verbistä heavvanit = hukkua. Utsjoen Jomppalasta kotoisin ollut<br />
Niiles Uula Högman hukkui lampeen heti evakosta tulon jälkeen kevätlinnustuksen aikaan, kun hänen<br />
kuikan noutamisessa apunaan käyttämä jäälautta hajosi. Niilo Valle muistaa poikasena ollessaan<br />
nähneensä Högmanin lippalakin järven rannalla (NV 2003). 7 J9: 767<br />
Niitovuohpejávri (3911 2) Pieni järvi Piesjokisuulta 3 km etelään. Pohjoissaamea; niito < niitu = niitty,<br />
vuohpe = genetiivimuoto sanasta vuohppi = vuopaja, jávri = järvi. 5 B11: 768<br />
Niittoš (KV 1993) Pieni Vuopaja Fávrrošvuohppi-vuopajan itäpuolella. Pohjoissaamea; niittoš = deminutiivimuoto<br />
sanasta niitu = niitty. Vuopajan itäpuolella oli niittyjä, joista niitettiin heinää Outakosken<br />
koululle. Myöhemmin ne myytiin Ingan Pieralle (Piera Paltto, *1905). 2 B7: 769<br />
Niittyvuopio – Niitovuohppi (3911 2) Talo Inarijokisuun kohdalla. Ei ole varmaa onko kysymys<br />
suomennoksesta vai pohjoissaamennoksesta. 5 A12: 770<br />
Nijlâskäärdieenâ (JUM) Erillinen kangasmaasaareke Pierkivaaranjängän koilliskulmalla. Inarinsaamea;<br />
Nijlâs = genetiivimuoto nimestä Niijlâs = Niilo, käärdi = genetiivimuoto sanasta kärdi = aitaus, eenâ =<br />
maa. 11 L17: 771<br />
Nijttokuovlâš (JUM) Pieni kosteikko Pierkivaaran Lihavanhauenjärven eteläpuolella. Inarinsaamea;<br />
nijtto = niitty, kuovlâš = deminutiivimuoto sanasta kuovlâ ~ kuovđâ = kostea ruohikkoinen painanne<br />
maastossa. 11 L16: 772<br />
213
Nilijoki – Njiljohka (AA/SA 1998) Gáimmoaivi-tunturin eteläpuolelta Tenoon laskeva joki. Mukaelmasuomennos<br />
pohjoissaamesta; njil = yhdysosalyhentymä tuntemattomasta sanasta. G. Wahlenbergin<br />
tekemässä ja S. G. Hermelinin kustantamassa kartassa ”Karta Öfver Kemi Lappmark” vuodelta 1802<br />
nimi on kirjoitettu ”Njuos” = tuntematon sana, jonka suun eteläpuolelle (Dálvadas) on merkitty yksi<br />
kalastajalappalaisasumus ja pohjoispuolelle yksi asumaton eli avonainen asumus. Primäärinimi, jonka<br />
nimiperheeseen kuuluisi Njiljohmohkki ”Nilijoenmutka”, koska siitä alenevassa polvessa esiintyvät<br />
Njiljohmohkeávži ”Nilijoenmutkanrotko” ja Njiljohmohkejeaggi ”Nilijoenmutkanjänkä”.<br />
2 F7: 773, 2 E6: 773, 2 E5: 773<br />
Nillánjárga (OP) Niemi Yläkönkään Bajimušbihttá-kosken kohdalla. Määriteosaselitys; ks. Nillávárri,<br />
njárga = niemi. 1 G1: 774<br />
Nillávárri (AA/SA 1998) Vaara Dálvadas-kylän eteläpuolella. Pohjoissaamea; Nillá = Niila, Niilo, Nils,<br />
várri = vaara. 2 D5: 775<br />
Nillukka (3913 1) Talo Outakosken kylän eteläpäässä. 6 C9: 776<br />
Njaggalanjeaggi (3913 2) Suo Kevojoen luoteispuolella Bajimuš Njaggalanluoppal -lompolon kohdalla.<br />
Pohjoissaamea; njaggalan = aktiomuoto tuntemattomasta verbistä njaggalit, jeaggi = jänkä. Nimiperhe:<br />
ks. Bajimuš Njaggaleapme. 7 I8: 777<br />
Njaggalanjohka (3913 2) Njaggalanjeaggi-jängältä Kevojokeen laskeva joki. Määriteosaselitys: ks. Njaggalanjeaggi,<br />
johka = joki. Nimiperhe: ks. Bajimuš Njaggaleapme. 7 I8: 778<br />
Njallosávži (AA/SA 1998) Rotko Ovddaldasvárri-vaaran lounaispuolella. Määriteosaselitys ja nimiperhe:<br />
ks. Njallosjohka, ávži = rotko. 2 C6: 779<br />
Njallosčohkka (AA/SA 1998) Kukkula Ovddaldasvárri-vaaran lounaispuolella. Määriteosaselitys ja<br />
nimiperhe: ks. Njallosjohka, čohkka = huippu (laki). 2 C6: 780<br />
Njallosjohka (AA/SA 1998) Pohjoisesta Jeagelveijohka-jokeen 3 km ennen sen Tenoon yhtymistä laskeva<br />
joki. Pohjoissaamea; njallos = johdos sanoista njalla = nili, njallat = nilottua, njallut = paikata nahkaa tai<br />
njallet = nostaa joen pintaa. Nimiperheeseen kuuluvat Njallosávži ja Njallosčohkka. 2 C7: 781<br />
Njappitája (AA/SA 1998) Nihkkiranvađđa-vaaran koillispäästä Liŋkinjohka-jokeen laskeva oja. Pohjoissaamea;<br />
njappit = mahdollisesti johdos verbistä njappohallat = luimistella, mielistellä, liehakoida, ája<br />
= oja (puro). 3 G4: 782<br />
Njáhkájávri (3913 2) Järvi Ruohtervađđa-vaaran länsipuolella. Pohjoissaamea; njáhká = made, jávri =<br />
järvi. Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluvat Njáhkájohka ja Njáhkájeaggi. 7 G12: 783<br />
Njáhkájeaggi (3913 2) Suo Kaamasjoen latvan itäpuolella. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Njáhkájávri,<br />
jeaggi = jänkä. 7 G13: 784<br />
Njáhkájohka (3913 2) Njáhkájávri-järvestä Kaamasjokeen laskeva joki. Määriteosaselitys ja nimiperhe:<br />
ks. Njáhkájávri, johka = joki. 7 G12: 785<br />
Njáikku (HEV) Pierkivaaran nokka Syysjoen luusuan eteläpuolella. Inarinsaamea; njáikku = jänkään<br />
päättyvän vaarannokan ulkonema. 11 L16: 786<br />
214
Njálabiedjojohgeašoaivi (AA/SA 1998) Tunturi Njálatoaivi-tunturin pohjoispuolella. Määriteosaselitys:<br />
ks. Njálabiedjojohka, joh = yhdysosalyhentymä sanasta johka = joki, geaš = yhdysosalyhentymä sanasta<br />
geahči = pää (kärki), oaivi = pää. Nimiperhe: ks. Njálabiedjojohka. 3 I2: 787<br />
Njálabiedjojohka (AA/SA 1998) Njálatoaivi-tunturin koillispuolelta Oađašanjávrrit-järviin laskeva pieni<br />
joki. Pohjoissaamea; njála = genetiivimuoto sanasta njálla = naali, johka = joki. Primäärinimi, jonka<br />
nimiperheeseen pitäisi kuulua Njálabiedjojohgeahči ”Naalinluolajoenlatva”, koska siitä alenevassa polvessa<br />
esiintyy Njálabiedjojohgeašoaivi ”Naalinluolajoenlatvanpää”, mutta nimi ei liene käytössä. 3 I2: 788<br />
Njálatoaivi (AA/SA 1998) Tunturi Kuoppilasjärven pohjoispäästä 4 km pohjois-koilliseen. Pohjoissaamea;<br />
njálat = tuntematon sana, oaivi = pää. 3 I2: 789<br />
Njárčagahperroavvi (AA/SA 1998) Rova Gamajohka-jokisuusta 5 km pohjois-luoteeseen. Pohjoissaamea;<br />
njárča = yhdysosamuoto sanasta njárčá = lihassa oleva jänne tai lihaskalvo, gahper = yhdysosamuoto<br />
sanasta gahpir = lakki, roavvi = rova (vanha paloalue). 7 I8: 790<br />
Njávgoaijohka (3913 1) Njávgoaivi-tunturin etelä-, itä- ja pohjoispuolta Akujokeen laskeva joki. Määriteosaselitys<br />
ja nimiperhe: ks. Njávgoaivi, oai = yhdysosalyhentymä sanasta oaivi = pää, johka = joki.<br />
6 E11: 791, 6 F11: 791, 6 E10: 791<br />
Njávgoairoavvi (3913 1) Rova Njávgoaijohka-joen, Pajuojan ja Girjeetnanjohka-joen välissä. Määriteosaselitys<br />
ja nimiperhe: ks. Njávgoaivi, oai = yhdysosalyhentymä sanasta oaivi = pää, roavvi = rova (vanha<br />
paloalue). 6 E11: 792<br />
Njávgoaivi (3913 1) Tunturi Ruohtir- ~ Ryettir-tunturista 4 km luoteeseen. Pohjoissaamea; njávg =<br />
yhdysosalyhentymä verbistä njávgut = naukua tai njávgit = naukua riekkonaarasta (matkia), oaivi = pää.<br />
Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluvat Njávgoairoavvi ja Njávgoaijohka. 6 E11: 793<br />
Njiđggujeaggi (AA/SA 1998) Jänkä Liŋkinvárri-vaaran itä-koillispuolella. Pohjoissaamea; njiđggu =<br />
genetiivimuoto tuntemattomasta sanasta njiđgu, jeaggi = jänkä. Nimiperhe: ks. Njiđgu. 3 H5: 794<br />
Njiđgu (AA/SA 1998) Liŋkinvárri-vaaran pohjoispuolelta Čársejohka-jokeen laskeva joki. Nimiselitys:<br />
ks. Njiđggujeaggi. Samanniminen joki on myös Norjan Varangissa. Primäärinimi, jonka nimiperheeseen<br />
kuuluu Njiđggujeaggi. 3 H5: 795<br />
Njiljohmohkeávži (AA/SA 1998) Kuru Ávžžičopma-kukkulan ja Gohpalasskáidi-kaidan välissä. Pohjoissaamea;<br />
njil = yhdysosalyhentymä tuntemattomasta sanasta, joh = yhdysosalyhentymä sanasta johka<br />
= joki, moh = yhdysosalyhentymä sanasta mohkki = mutka, ávži = rotko. Loogisesti ajateltuna nimiperheen<br />
”äitinimi” olisi Njiljohmohkki, ”Nilijoenmutka”, mutta sitä ei ilmeisesti käytetä, joten tässä<br />
tapauksessa nimiperheen äitinä on pidettävä jokea nimeltään Nilijoki – Njiljohka. Njiljohmohkeávži on<br />
omassa polvessaan primäärinen nimi, koska siihen kuuluvat alenevassa polvessa nimet Ávženjálmjeaggi<br />
ja Ávžžičopma. 3 G6: 796<br />
Njiljohmohkejeaggi (AA/SA 1998) Suo Nilijoen itäisimmästä mutkasta 2,5 km pohjoiseen. Määriteosaselitys:<br />
ks. Njiljohmohkeávži, jeaggi = jänkä. Nimiperhe: ks. Nilijoki – Njiljohka. 2 F6: 797<br />
Njiärááš (JUM) Koski Syysjoen maantiesillan alapuolella. Inarinsaamea; njiärááš = deminutiivimuoto<br />
sanasta njeeri = matala niva. 11 L16: 798<br />
Njoammelgielas (3913 2) Selänne Gopmirdanoaivi-tunturin kaakkoispuolella. Määriteosaselitys: ks.<br />
Njoammelroavvi, gielas = pitkä ja kapea selänne. 7 G12: 799<br />
215
Njoammeloaivi (AA/SA 1998) Vaara Gáimmoaivi-tunturin ja Nilijoen välissä. Määriteosaselitys: ks.<br />
Njoammelroavvi, oaivi = pää. 2 E – F6: 800<br />
Njoammelroavegorsa (3913 1) Jyrkkäreunainen kuru Vuopme-Biesvárri-vaaran itäpuolella. Määriteosaselitys<br />
ja nimiperhe: ks. Njoammelroavvi, roave = genetiivimuoto sanasta roavvi = rova > rovan<br />
(vanha paloalue), gorsa = syvä rotko (kursu). 6 C10: 801<br />
Njoammelroavvi (3913 1) Rova Akujoen ja Stuorra Biesvárri -vaaran välissä. Pohjoissaamea; njoammel<br />
= yhdysosamuoto sanasta njoammil = jänis, roavvi = rova (vanha paloalue). Primäärinimi, jonka nimiperheeseen<br />
kuuluu Njoammelroavegorsa. 6 C–D10: 802<br />
Njurgunnjárga (IV 2003) Niemi Aksujärven eteläpään länsirannalla. Pohjoissaamen njurgun = aktiomuoto<br />
verbistä njurgut = viheltää, njárga = niemi. Niemestä on vihelletty järven yli Kesäpaikkaan<br />
venekyydin saamiseksi. Niemellä sijaitsee talo nimeltään Huutoniemi – Huikkemnjargâ. 10 I17: 802A<br />
Njälmi – Njálbmi (IV 2003) Salmi Aksujärven Jávrrádat-järvekkeen suulla. Inarinsaamea ja pohjoissaamea;<br />
njälmi ~ njálbmi = suu. 10 J17: 802A<br />
Norja – Norga – Taažâ Suomen pohjoisimman Lapin naapurivaltakunta lännessä, pohjoisessa ja<br />
koillisessa. 1 H1: 803, 2 D4: 803, 4 K2: 803, 5 A10: 803, 5 A13: 803<br />
Nuorášjohka (AA/SA 1998) Goahppeloaivi-tunturin koillisrinteeltä Tenoon laskeva joki. Pohjoissaamea;<br />
nuoráš = deminutiivimuoto sanasta nuorri = nuora (salmi saaren ja mantereen välillä), johka = joki.<br />
1 I1: 804<br />
Nuorbenjárga (AA/SA 1998) Niemi Karigasniemestä 40 km Utsjoen suuntaan. Mukaelmasuomennos<br />
pohjoissaamesta; nuorbe = yhdysosamuoto verbistä nuorbat = lipua, liikkua vaivoin. Sillä kohtaa Teno on<br />
hiekkapohjainen ja leveä, joten joki virtaa vaivalloisesti eteenpäin. Ehkäpä niemikin on ajan saatossa<br />
lipunut pitemmäksi, josta nimi voi johtua. 2 B7: 805<br />
Nuorpiniemi – Nuorbenjárga (AA/SA 1998) Talo Karigasniemestä 40 km Utsjoen suuntaan. Mukaelmasuomennos<br />
pohjoissaamesta. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Nuorpiniemi – Nuorbenjárga.<br />
2 B7: 805A<br />
Nuorttatjávri (3913 1) Luomusjärvistä pienempi. Pohjoissaamea; nuorttat = itäisempi, jávri = järvi.<br />
6 E12: 806<br />
Nuorttibjävri (3824 2) Kesäkotajärvistä itäisempi. Inarinsaamea; nuorttib = itäisempi, jävri = järvi.<br />
10 I16: 807<br />
Nuorttit Sávzajávri (3913 2) Pieni järvi Sávzajávri-järven eteläpuolella. Pohjoissaamea; nuorttit = itäisempi,<br />
sávza = lammas, jávri = järvi. Nimiperhe: ks. Sávzajávri. 7 I12: 808<br />
Nuvvos-Áitevárri (AA/SA 1998) Vaara Nuvvosjohka-jokisuulta 9 km itä-kaakkoon. Määriteosaselitys<br />
ja nimiperhe: ks. Nuvvus – Nuvvos, áite = yhdysosamuoto sanasta áiti = aitta, varasto, várri = vaara.<br />
2 F5: 809<br />
Nuvvos-Gávva (AA/SA 1998) Talo Tenon rannalla Nuvvuksen kylässä. Määriteosaselitys ja nimiperhe:<br />
ks. Nuvvus – Nuvvos, gávva = poukama. 2 E4: 810<br />
216
Nuvvosgeahči (AA/SA 1998) Nuvvosjohka-joen latvaosa Nuvvosjohka-jokisuulta 10 km itään. Määriteosaselitys<br />
ja nimiperhe: ks. Nuvvus – Nuvvos, geahči = pää (kärki). 2 F5: 811<br />
Nuvvosgieddi (AA/SA 1998) Talo Nuvvosjohka-jokisuun pohjoispuolella. Määriteosaselitys ja nimiperhe:<br />
ks. Nuvvus – Nuvvos, gieddi = kenttä. 2 E4: 812<br />
Nuvvosjohka (AA/SA 1998) Skierreoaivi-pään itäpuolelta Tenoon laskeva joki. Määriteosaselitys ja<br />
nimiperhe: ks. Nuvvus – Nuvvos, johka = joki. 2 E5: 813, 2 F5: 813<br />
Nuvvosmohkki (AA/SA 1998) Mutka Nuvvosjohka-joessa 6,5 km Nuvvuksen kylästä itä-kaakkoon.<br />
Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Nuvvus – Nuvvos, mohkki = mutka. 2 F5: 814<br />
Nuvvosnjárga (AA/SA 1998) Niemi Tenon itärannalla Nuvvuksen kylän kohdalla. Määriteosaselitys<br />
ja nimiperhe: ks. Nuvvus – Nuvvos, njárga = niemi. 2 E4: 815<br />
Nuvvosskáidi (AA/SA 1998) Kaira Nilijoen ja Nuvvosjohka-joen välissä. Määriteosaselitys ja nimiperhe:<br />
ks. Nuvvus – Nuvvos, skáidi = kaira jokien välissä (kaita). 2 E5: 816<br />
Nuvvosváráš (AA/SA 1998) Pieni vaara Nuvvuksen kylältä 3 km itä-kaakkoon. Määriteosaselitys ja<br />
nimiperhe: ks. Nuvvus – Nuvvos, váráš = deminutiivimuoto sanasta várri = vaara > vaaranen.<br />
2 E5: 817<br />
Nuvvus – Nuvvos (AA/SA 1998) Kylä Tenon varrella Karigasniemen ja Utsjoen puolivälissä. Mukaelmasuomennos<br />
pohjoissaamesta; nuvvos = tuntematon sana. Primäärinimi, jonka nimiperheeseen<br />
kuuluvat Nuvvos Áilegas, Nuvvos-Áitevárri, Nuvvos-Gávva, Nuvvosgeahči, Nuvvosgieddi, Nuvvosjohka, Nuvvosmohkki,<br />
Nuvvosnjárga, Nuvvosskáidi ja Nuvvosváráš. 2 E4: 818<br />
O<br />
Oađašangielas (AA/SA 1998) Selänne Oađašanjávrrit-järvien koillispuolella. Määriteosaselitys ja nimiperhe:<br />
ks. Oađašanjávrrit, gielas = pitkä ja kapea selänne. 3 J2: 819<br />
Oađašanjávrrit (AA/SA 1998) Kaksi järveä Kuoppilasjärven pohjoispäästä 4,3 km koilliseen olevat<br />
järvet. Pohjoissaamea; oađašan = aktiomuoto verbistä oađašit = nukkua turvallisin mielin, jávrrit = monikkomuoto<br />
sanasta jávri = järvi. Nimiperheeseen kuuluvat Oađašangielas, Oađašanjeaggi ja Oađašanjohka.<br />
3 J3: 820<br />
Oađašanjeaggi (AA/SA 1998) Suo Oađašanjávrrit-järvien pohjoispuolella. Määriteosaselitys ja nimiperhe:<br />
ks. Oađašanjávrrit, jeaggi = jänkä. 3 I2: 821<br />
Oađašanjohka (AA/SA 1998) Oađašanjávrrit-järvistä Badjeseavttet-jokeen laskeva joki. Määriteosaselitys<br />
ja nimiperhe: ks. Oađašanjávrrit, johka = joki. 3 J3: 822<br />
Oainnosčohkka (AA/SA 1998) Tunturinnokka Aittijoelta 1,1 km kaakkoon. Pohjoissaamea; oainnos<br />
= yhdysosamuoto sanasta oainnus = näkymä, (hyvin) näkyvä, čohkka = huippu (laki). Primäärinimi,<br />
jonka nimiperheeseen kuuluu Oainnosleahki. 2 D6: 823<br />
Oainnosleahki (AA/SA 1998) Laakso Aittijoelta 1,3 km kaakkoon. Määriteosaselitys ja nimiperhe:<br />
ks. Oainnosčohkka, leahki = laakso. 2 D6: 824<br />
217
Oaivvošnjárga (IL 1995) Niemi Vuogojávri-järven itärannalla Vuogojárjohka-joen luusuassa. Määriteosaselitys:<br />
ks. Oaivvošvárri, njárga = niemi. 7 J9: 825<br />
Oaivvošvárri – Uáivušvääri (3913 2) Vaara Siikajärven lounaispuolella. Pohjoissaamea ja inarinsaamea;<br />
oaivvoš ~ uáivuš = yhdysosamuoto sanasta oaivvuš ~ uáivuš = luusua, várri ~ vääri = vaara. 7 J13: 826<br />
Ohcejohguoika (AA/SA 1998) Koski Tenossa Utsjokisuun alapuolella. Määriteosaselitys: ks. Ohcejohskáidi,<br />
guoika = koski. Nimiperhe: ks. Utsjoki – Ohcejohka – Uccjuuhâ. 4 K2: 826A<br />
Ohcejohluobbalat (AA/SA 1998) Kaksi jokilaajentumaa Utsjoen vesistön latvaosassa Mierasjärven<br />
talosta 3 km lounaaseen. Määriteosaselitys: ks. Ohcejohskáidi, luobbalat = monikkomuoto sanasta luoppal<br />
= lompolo, jokilaajentuma. Nimiperhe: ks. Utsjoki – Ohcejohka. 8 L11: 827<br />
Ohcejohskáidi (AA/SA 1998) Kaira Utsjoen latvahaarojen välissä. Pohjoissaamea; ohce = merkitykseltään<br />
tuntematon sana, joh = yhdysosalyhentymä sanasta johka = joki, skáidi = kaira eli kaita jokien<br />
välissä. Nimiperhe: ks. Utsjoki – Ohcejohka. 8 K12: 828<br />
Ohcejohsuohpáš ~ Rávdoskáidde suohpaš (IL 1995) Joen ylityspaikka Utsjoen eteläisemmässä<br />
latvahaarassa Seisontalammen kohdalla. Määriteosaselitys: ks. Ohcejohskáidi, suohpáš = ylikulkupaikka<br />
ylängöltä toiselle, rávdo = rautu, skáidde = genetiivimuoto sanastá skáidi = kaira jokien välissä (kaita).<br />
Nimiperhe: ks. Utsjoki – Ohcejohka. 8 K12: 829<br />
Ollila – Ollel (AA/SA 1998) Talo Vuolit Cuokkajávri -järven pohjoispäässä. Mukaelmapohjoissaamennos<br />
suomen kielestä. 8 K8: 830<br />
Onnikkamäki (IV 2003) Mäki Karhujärven talosta 1,2 km Kaamasen suuntaan. Sota-aikana mäen<br />
päällä paloi saksalainen linja-auto. 10 J18: 830A<br />
Orošoaivi (AA/SA 1998) Tunturi Kuoppilasjärven pohjoispäästä 5 km luoteeseen. Pohjoissaamea;<br />
oroš = yhdysosajohdos sanasta orrut = olla, oaivi = pää. 3 H2: 831<br />
Osma (3923 2) Talo Tenon rannalla Utsjoen kirkonkylältä noin 10 km Karigasniemen suuntaan. T. I.<br />
Itkosen mukaan alkuaan suomalainen sukunimi (Suomen lappalaiset II s. 513). 1 I1: 832<br />
Ostoája (IL 1995) Mierasjärven itäpuolisen Roavvečohkka-vaaran pohjoispuolella virtaava oja. Pohjoissaamea:<br />
osto = yhdysosalyhenne sanasta ostu = pajunkuoriuute, ája = oja. Elle-Sámmol Ovllá (Uula Laiti,<br />
1928–1981) haki ojan varrelta pajuja kuoriuutetta varten. 8 L10: 833<br />
Outakoski – Vuovdaguoika (3913 1) Kylä Tenon varrella Karigasniemestä 25 km Utsjoen suuntaan.<br />
Mukaelmasuomennos pohjoissaamesta; vuovda = linnunpönttö ~ uuttu. Niilo Vallen mukaan nimi tulee<br />
pohjoissaamen sanasta vuovdi = outa, jolloin se olisi suora suomennos pohjoissaamesta (NV 2003).<br />
G. Wahlenbergin ja S. G. Hermelinin kartassa ”Karta Öfver Kemi Lappmark” vuodelta 1802 nimi on<br />
kirjoitettu ”Autakoski”, ja paikalle on merkitty neljä kalastajalappalaistaloa (kaksi kummallekin puolelle<br />
Tenoa). Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluu Outakoski (talo). 6 C8: 834<br />
Outakoski (3911 2) Talo Tenon rannalla Kaarasjokisuun alapuolella. Nimiperhe: ks. Outakoski – Vuovdaguoika.<br />
5 A12: 835<br />
Ovddaldasnjárga (AA/SA 1998) Niemi Aittijoelta 3 km Karigasniemen suuntaan. Pohjoissaamea; ovddaldas<br />
= edessä oleva (korvamerkin sanasta), njárga = niemi. Nimiperheeseen kuuluu Ovddaldasvárri.<br />
2 C6: 836<br />
218
Ovddaldasvárri (AA/SA 1998) Vaara Nuorpiniemi-talosta 5 km koilliseen. Määriteosaselitys ja nimiperhe:<br />
ks. Ovddaldasnjárga, várri = vaara. 2 C6: 837<br />
Ovtteščohkka (AA/SA 1998) Nuvvoskáidi-tunturin läntisin huippu Dálvadas-kylän itäpuolella. Pohjoissaamea;<br />
ovttes = ykkönen, čohkka = huippu (laki). 2 D5: 838<br />
P<br />
Paajeeb Piergivärjävrjuuvâš (JUM) Läntisimmästä Pierkivaaranjärvestä Kaamasjokeen laskeva pieni<br />
joki. Inarinsaamea; paajeeb = ylempi, piergi = tuntematon sana, joka viittaa inarinsaamen verbiin piergiđ<br />
= pärjätä, vär = yhdysosalyhentymä sanasta vääri = vaara, jävr = yhdysosalyhentymä sanasta jävri =<br />
järvi, juuvâš = deminutiivimuoto sanasta juuhâ = joki > jokinen. Nimiperhe: ks. Pierkivaaranjärvet<br />
– Piergivärjäävrih. 11 K17: 839<br />
Paatus – Báđoš (AA/SA 1998) Parin talon kylä Báđošjohka-jokisuun alapuolella. Mukaelmasuomennos<br />
pohjoissaamesta; báđoš = sottapytty. G. Wahlenbergin tekemässä ja S. G. Hermelinin kustantamassa<br />
kartassa ”Karta Öfver Kemi Lappmark” vuodelta 1802 nimi on kirjoitettu ”Padusch”. 2 F3: 840<br />
Paistunturit – Báišduottar – Paištuodâr (AA/SA 1998, JUM) Laaja tunturialue, johon kuuluvat<br />
Guivi-, Ráššoaivi-, Gamoaivi- ja Guovdoaivi-tunturit. Mukaelmasuomennos ja mukaelmainarinsaamennos<br />
pohjoissaamesta; báiš = tuntematon sana, duottar = tunturi. 2 E7: 841, 2 F7: 841, 6 E8: 841, 6 F8: 841<br />
Pajemuš Piergivärjävri (JUM) Pierkivaaranjärvistä läntisin. Inarinsaamea; pajemuš = ylimmäinen, piergi<br />
= merkitykseltään tuntematon sana, joka viittaa inarinsaamen verbiin piergiđ = pärjätä, vär = yhdysosalyhentymä<br />
sanasta vääri = vaara, jävri = järvi. Nimiperhe: ks. Pierkivaara – Piergivääri. 11 L17: 842<br />
Pajuoja – Sieđgája (3913 1) Njávgoaivi-tunturin länsipuolelta Njávgoaijohka-jokeen laskeva oja. Suora<br />
suomennos pohjoissaamesta. 6 E11: 843<br />
Palsasuo – Ollâpoolsah (3842 1) Suo Venejoen länsipuolisen Saarijärven pohjoispuolella. Inarinsaamen<br />
ollâ = korkea, poolsah = monikkomuoto sanasta polsâ = palsa > palsat. 11 K16: 844<br />
Palsasuo – Ollâpoolsah (3842 1) Suo Venejoen länsipuolisesta Saarijärvesta 0,5 km länteen. Inarinsaamen<br />
nimiselitys: ks. ylin Palsasuo – Ollâpoolsah. 11 K16: 845<br />
Palsasuo – Ollâpoolsah (3842 1) Suo Ylemmän Kivivuopajajärven pohjoispuolella. Inarinsaamen<br />
nimiselitys: ks. ylin Palsasuo – Ollâpoolsah. 11 K15: 846<br />
Palsasuo – Ollâpoolsah (3931 1) Suo Perunämmärinjängällä. Inarinsaamen nimiselitys: ks. ylin Palsasuo<br />
– Ollâpoolsah. 8 L13: 847<br />
Palsasuo – Balssat (3931 1) Suo Mierasjärven eteläpäästä 4,5 km etelään. Pohjoissaamen Balssat =<br />
monikkomuoto sanasta bálsa = palsa. 8 K11: 848<br />
Palsasuo – Balssat (3931 1) Suo Mierasjärven eteläpäästä 5 km länsi-lounaaseen. Pohjoissaamen<br />
nimiselitys: ks. ylin Palsasuo – Balssat. 8 K11: 849<br />
Palsasuo – Balssat (3913 2) Suo Vuolit Sávzaluoppal -lompolon pohjoispuolella. Pohjoissaamen nimiselitys:<br />
ks. ylin Palsasuo – Balssat. 7 I12: 850<br />
219
Palsasuo – Balssat (AA/SA 1998) Suo Vuogojávri-järven eteläpuolella. Pohjoissaamen nimiselitys: ks.<br />
ylin Palsasuo – Balssat. 7 J9: 851<br />
Palsasuo – Balssat (AA/SA 1998) Suo Roavvejeakkit-jänkien itälaidalla. Pohjoissaamen nimiselitys:<br />
ks. ylin Palsasuo – Balssat. 7 H8: 852<br />
Palsasuo – Balssat (3913 1) Suo Biesjeaggi-jängän pohjoisosassa. Pohjoissaamen nimiselitys: ks. ylin<br />
Palsasuo – Balssat. 6 D12: 853<br />
Palsasuo – Balssat (3913 1) Suo Gaska-Biesvárri -vaaran lounaispuolella. Pohjoissaamen nimiselitys:<br />
ks. ylin Palsasuo – Balssat. 6 C11: 854<br />
Palsasuo – Balssat (3913 1) Suo Akujärven kaakkoispuolella. Pohjoissaamen nimiselitys: ks. ylin<br />
Palsasuo – Balssat. 6 E9: 855<br />
Palsasuo – Balssat (3913 1) Suo Uhcaroadjá-vaaran eteläpuolella. Pohjoissaamen nimiselitys: ks. ylin<br />
Palsasuo – Balssat. 6 F9: 856<br />
Palsasuo – Balssat (3913 1) Suo Akujärven länsipuolella. Pohjoissaamen nimiselitys: ks. ylin Palsasuo<br />
– Balssat. 6 D9: 857<br />
Palsasuo – Balssat (3913 1) Suo Čulloveijeaggi-jängän kaakkoisosassa. Pohjoissaamen nimiselitys: ks.<br />
ylin Palsasuo – Balssat. 6 D9: 858<br />
Palsasuo – Balssat (3913 1) Suo Čulloveijeaggi-jängän luoteisosassa. Pohjoissaamen nimiselitys: ks. ylin<br />
Palsasuo – Balssat. 6 D9: 859<br />
Palsasuo – Balssat (3914 2) Suo Kevojoen Vuolimuš Njaggaleapme -järvestä 6 km länteen. Pohjoissaamen<br />
nimiselitys: ks. ylin Palsasuo – Balssat. 3 I7: 860<br />
Palsasuo – Balssat (3914 2) Suo Roavveoaivi-tunturin koillispuolella. Pohjoissaamen nimiselitys: ks.<br />
ylin Palsasuo – Balssat. 3 G7: 861<br />
Palsasuo – Balssat (3914 2) Suo Lisačomat-kukkuloiden eteläpuolella. Pohjoissaamen nimiselitys: ks.<br />
ylin Palsasuo – Balssat. 3 G7: 862<br />
Palsasuo – Balssat (3914 2) Suo Gohpalasája-ojan latvassa. Pohjoissaamen nimiselitys: ks. ylin Palsasuo<br />
– Balssat. 3 G6: 863<br />
Palsasuo – Balssat (3914 2) Suo Ávžžičopma-kukkulan pohjoispuolella. Pohjoissaamen nimiselitys:<br />
ks. ylin Palsasuo – Balssat. 3 G6: 864<br />
Palsasuo – Balssat (3914 2) Suo Suolomaras-maraston pohjoispuolella. Pohjoissaamen nimiselitys: ks.<br />
ylin Palsasuo – Balssat. 3 G6: 865<br />
Palsasuo – Balssat (3914 2) Suo Ávžžičopma-kukkulan länsipuolella. Pohjoissaamen nimiselitys: ks.<br />
ylin Palsasuo – Balssat. 3 G6: 866<br />
Palsasuo – Balssat (3914 2) Suo Gohpalasjeaggi-jängän eteläpäässä. Pohjoissaamen nimiselitys: ks. ylin<br />
Palsasuo – Balssat. 3 G6: 867<br />
220
Palsasuo – Balssat (3914 2) Suo Skierrevađđa-vaarasta pohjois-koilliseen. Pohjoissaamen nimiselitys:<br />
ks. ylin Palsasuo – Balssat. 3 G5: 868<br />
Palsasuo – Balssat (3914 2) Suo Skierrevađđa-vaarasta lounaaseen. Pohjoissaamen nimiselitys: ks. ylin<br />
Palsasuo – Balssat. 3 G5: 869<br />
Palsasuo – Balssat (3914 2) Suo Árkomaras-maraston eteläpuolella. Pohjoissaamen nimiselitys: ks.<br />
ylin Palsasuo – Balssat. 3 G5: 870<br />
Palsasuo – Balssat (3914 2) Suo Liŋkinvárri-vaaran luoteispuolella. Pohjoissaamen nimiselitys: ks.<br />
ylin Palsasuo – Balssat. 3 G5: 871<br />
Palsasuo – Balssat (3914 2) Suo Árvomaras-maraston pohjoispuolella. Pohjoissaamen nimiselitys: ks.<br />
ylin Palsasuo – Balssat. 3 G4: 872<br />
Palsasuo – Balssat (3914 2) Suo Liŋkinjeaggi-jängän koilliskulmalla. Pohjoissaamen nimiselitys: ks.<br />
ylin Palsasuo – Balssat. 3 G4: 873<br />
Palsasuo – Balssat (3914 2) Suo Erttetvárri-vaaran pohjoispuolella. Pohjoissaamen nimiselitys: ks. ylin<br />
Palsasuo – Balssat. 3 H4: 874<br />
Palsasuo – Balssat (3914 2) Suo Erttetvárri-vaarasta 3 km luoteeseen. Pohjoissaamen nimiselitys: ks.<br />
ylin Palsasuo – Balssat. 3 H4: 875<br />
Palsasuo – Balssat (3914 2) Suo Stuorrageađggegielas-selänteen eteläpuolella. Pohjoissaamen nimiselitys:<br />
ks. ylin Palsasuo – Balssat. 3 G4: 876<br />
Palsasuo – Balssat (3914 2) Suo Juohkkoaivi-tunturin itäpuolella. Pohjoissaamen nimiselitys: ks. ylin<br />
Palsasuo – Balssat. 3 G3: 877<br />
Palsasuo – Balssat (3914 2) Suo Birkeoaivi-tunturin länsipuolella. Pohjoissaamen nimiselitys: ks. ylin<br />
Palsasuo – Balssat. 3 G3: 878<br />
Palsasuo – Balssat (3914 2) Suo Birkeoaivi-tunturin luoteispuolella. Pohjoissaamen nimiselitys: ks.<br />
ylin Palsasuo – Balssat. 3 G3: 879<br />
Palsasuo – Balssat (3914 2) Suo Birkeoaivi-tunturin länsipuolella. Pohjoissaamen nimiselitys: ks. ylin<br />
Palsasuo – Balssat. 3 G3: 880<br />
Palsasuo – Balssat (3914 2) Suo Birkeoaivi-tunturista 2 km itä-koilliseen. Pohjoissaamen nimiselitys:<br />
ks. ylin Palsasuo – Balssat. 3 H3: 881<br />
Palsasuo – Balssat (3914 2) Suo Vuopme-Áitevárri-vaaran koillispuolella. Pohjoissaamen nimiselitys:<br />
ks. ylin Palsasuo – Balssat. 2 F6: 882<br />
Palsasuo – Balssat (3914 2) Suo Vuopme-Áitevárri-vaaran pohjois-koillispuolella. Pohjoissaamen nimiselitys:<br />
ks. ylin Palsasuo – Balssat. 2 F6: 883<br />
Palsasuo – Balssat (3914 2) Suo Vuopme-Áitevárri-vaaran luoteispuolella. Pohjoissaamen nimiselitys:<br />
ks. ylin Palsasuo – Balssat. 2 F6: 884<br />
221
Palsasuo – Balssat (3914 2) Suo Nuvvos-Áitevárri-vaaran kaakkoispuolella. Pohjoissaamen nimiselitys:<br />
ks. ylin Palsasuo – Balssat. 2 F5: 885<br />
Palsasuo – Balssat (3914 2) Suo Nuvvos-Áitevárri-vaaran luoteispuolella. Pohjoissaamen nimiselitys:<br />
ks. ylin Palsasuo – Balssat. 2 F5: 886<br />
Palsasuo – Balssat (3914 2) Suo Nuvvosmohkke-mutkassa. Pohjoissaamen nimiselitys: ks. ylin Palsasuo<br />
– Balssat. 2 F5: 887<br />
Palsasuo – Balssat (3914 2) Suo Skierrečopma-kukkulasta kilometri etelä-kaakkoon. Pohjoissaamen<br />
nimiselitys: ks. ylin Palsasuo – Balssat. 2 F4: 888<br />
Palsasuo – Balssat (3914 2) Suo Skierrečopma-kukkulasta 2 km etelä-kaakkoon. Pohjoissaamen nimiselitys:<br />
ks. ylin Palsasuo – Balssat. 2 F5: 889<br />
Pappila (3932 1) Utsjoen Mantojärven länsirannalla olevan pappilan on suunnitellut L. C. Engel vuonna<br />
1843. Pappilan vieressä on Utsjoen kivinen kirkko, joka rakennettiin E. B. Lohmanin suunnittelemana<br />
vuonna 1853. 4 K3: 890<br />
Patoniva – Buođđobohki (AA/SA 1998) Niva Jumbáljávri-järven alapuolella. Suora suomennos pohjoissaamesta.<br />
4 K4: 891<br />
Pálluváárááš (UP) Vaara Koskelojoen ja Karhuojan välissä. Inarinsaamea; pállu = pallo, váárááš =<br />
deminutiivimuoto sanasta vääri = vaara > vaaranen. 11 K17: 892<br />
Pecivyetkimjävri – Beahcevuotkinjávri (3842 1) Järvi Huikkimavaaran koillispuolella. Inarinsaamea<br />
ja pohjoissaamea. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Pecivyetkimvääri – Beahcevuotkinvárri, jävri ~ jávri =<br />
järvi. 11 L14: 893<br />
Pecivyetkimvääri – Beahcevuotkinvárri (3842 1) Vaara Vuomavaaranjärven koillispuolella. Inarinsaamea<br />
ja pohjoissaamea; peci ~ beahce = yhdysosalyhentymä sanasta peeci ~ beahci = mänty, vyetkim ~<br />
vuotkin = aktiomuoto verbistä vyetkiđ ~ vuotkit = kuoria mäntyä, vääri ~ várri = vaara. Primäärinimi,<br />
jonka nimiperheeseen kuuluvat Pecivyetkimjävri – Beahcevuotkinjávri ja Pecivyetkimvääri – Beahcevuotkinvárri.<br />
11 L14: 894<br />
Pecivyetkimvääri – Beahcevuotkinvárri (MUM) Vaara Pecivyetkimjävri-järven itäpuolella. Määriteosaselitys<br />
ja nimiperhe: ks. ylempi Pecivyetkimvääri – Beahcevuotkinvárri (ylempi). 11 L14: 895<br />
Pehkoranta (AA/SA 1998) Talo Tenon rannalla Yläkönkään kohdalla. 1 G1: 896<br />
Pekkala (AA/SA 1998) Talo Tenon ja maantien välissä Paatuksesta 2,5 km ylävirtaan. 2 F3: 897<br />
Peltojoenjänkä – Piäldujuvjeggi (3824 2, IV 2003) Suo Peltojoen ja Huutamaseljän välissä. Suora<br />
suomennos inarinsaamesta. Nimiperhe: ks. Peltojoki ja alenevassa polvessa Piäldujuvjeegilááduh.<br />
10 J16: 898<br />
Peltojoki – Piäldujuuhâ (3824 2) Peltojärvestä Kaamasjokeen laskeva joki. Suora suomennos inarinsaamesta.<br />
Nimiperheeseen kuuluu Peltojoenjänkä. 10 J16: 899<br />
Peerrumämmirjeggi ~ Perunämmirjeggi – Beronápmirjeaggi (JUM) Suo Petsikolta 3–7 km<br />
etelään. Nimiselitys: ks. Perunämmäri. 8 L13: 900<br />
222
Perunämmäri ~ Pieruämpäri – Peerrumnämmir ~ Perunämmir – Beronápmir (JUM) Kukkula<br />
Utsjoen maantien länsipuolella 4 km Petsikolta etelään. Inarinsaamea ja pohjoissaamea; peerrum ~ perun<br />
~ beron = matalan louhikkomaan haltija (SA 2002), ämmir ~ ápmir = kumpu (kunnas). Primäärinimi,<br />
jonka nimiperheeseen kuuluvat Peerrumämmirjeggi ~ Perunämmirjeggi – Beronápmirjeaggi ja Perunämmärin<br />
jängän soidensuojelualue (virheellisesti Pieran Marin jängän soidensuojelualue). 8 M13: 901<br />
Petsikko – Beazet – Peccik ~ Pecikko ~ Peccikko ~ (Peesih) ~ Räjičummâ (SA 2001, JUM) Tunturialue,<br />
jonka Inarin ja Utsjoen kunnan raja ylittää Räjičummâ-kukkulan kohdalta. Mukaelmasuomennos<br />
pohjoissaamesta tai inarinsaamesta. Samuli Aikion mukaan nimi näyttää olevan osittain hämärtynyt johdos<br />
saamen sanasta beahci ~ peeci = mänty, beaze ~ peesi = männyn (SA 2001), räji = yhdysosalyhentymä<br />
sanasta rääji = raja, čummâ = kukkula. Inarinsaamen -k ja -kko päätteet ovat ilmeisesti mukaelmia<br />
suomen kielestä ja todennäköisesti primäärein muoto on Peesih, joka ei kylläkään ole enää käytössä.<br />
Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluu Petsikkojärvi – Peccikkojävri – Beazetjávri. 8 L12: 902<br />
Petsikkojärvi – Peccikkojävri – Beazetjávri (JUM) Järvi Petsikkotunturin kaakkoispuolella. Mukaelmasuomennos<br />
inarinsaamesta tai pohjoissaamesta. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Petsikko.<br />
8 M12: 902A<br />
Petsimjärvi – Piäccámjävri (3824 2) Järvi Kesäkotajärvistä 2 km itään. Mukaelmasuomennos inarinsaamesta;<br />
piäccám = johdos sanasta peeci = mänty. Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluu<br />
Piäccámjävrčummâ. 10 I16: 903<br />
Pieran Marin jängän soidensuojelualue (OVK.2001) Soidensuojelualue Petsikon eteläpuolella Peerrumämmirjeggi-jängällä.<br />
Käännösvirhe! pitäisi olla: Perunämmärin jängän soidensuojelualue.<br />
8 L13: 904<br />
Pieran-Uulan Kotasijajärvi – Pierii-Uulá Kuátsaijáávráš (JUM) Järvi Vartamovaaran ja Utsjoentien<br />
välissä. Lähes suora suomennos inarinsaamesta; jáávráš = deminutiivimuoto sanasta jävri = järvi > järvinen.<br />
Pieran-Uulan henkilöllisyydestä ei ole tietoa, mutta luultavasti kyseessä on pohjoissaamelainen<br />
henkilö. 11 L16: 905<br />
Piergivärjavrijvyevdi (SA 1963) Suurehko metsäsaareke Pierkivaaranjärvien länsipuolella. Määriteosaselitys:<br />
ks. Pierkivaara – Piergivääri, vär = yhdysosalyhentymä sanasta vääri = vaara, javrij = monikon<br />
genetiivimuoto sanasta jävri = järvi > järvien, vyevdi = metsä ~ outa. Nimiperhe: ks. Pierkivaaranjärvet<br />
– Piergivärjäävrih. 11 K17: 906<br />
Pierkivaara – Piergivääri (3842 1) Kolmiosainen suuri vaara Syysjärven luoteispuolella. Mukaelmasuomennos<br />
inarinsaamesta; piergi = tuntematon sana, joka viittaa inarinsaamen verbiin piergiđ =<br />
pärjätä, tulla toimeen. Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluvat Pajemuš Piergivärjävri, Koskâmuš<br />
Piergivärjävri ja Vyelemuš Piergivärjävri, joiden yhteisnimitys on Pierkivaaranjärvet – Piergivärjäävrih, sekä<br />
Pierkivaaranjänkä – Piergivärjeggi, Mädimušvääri ~ Mädimuš Piergivääri, sekä perusosan mukaan Väripohe<br />
ja Värikurrâ. 11 L16: 907, 11 L17: 907<br />
Pierkivaaranjänkä – Piergivärjeggi (3842 1) Laaja ja vetinen suo Pierkivaaran, Syysjoen ja Kaamasjoen<br />
välissä. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Pierkivaara – Piergivääri. 11 L17: 908<br />
Pierkivaaranjärvet – Piergivärjäävrih (3842 1) Kolme järveä keskellä Pierkivaaranjänkää: Pajemuš<br />
Piergijvärjävri, Koskâmuš Piergivärjävri ja Vyelemuš Piergivärjävri. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Pierkivaara<br />
– Piergivääri, ja alenevassa polvessa Vyeleeb Piergivärjävrjuuvâš ja Paajeeb Piergivärjävrjuuvâš.<br />
11 L17: 909<br />
223
Piesjoki – Biesjohka (3913 1) Biesjávrrit-järvistä Tenoon laskeva joki. Mukaelmasuomennos pohjoissaamesta;<br />
bies = tuntematon sana, joka vaikuttaa yhdysosalyhentymältä sanasta biestta = pensas tai<br />
besdat = vitsas. Nimiperhe: ks. Biesjávrrit ja Piesjoki (talo). 6 C11: 910, 5 B10: 910<br />
Piesjoki (3911 2) Talo Tenon rannalla Piesjokisuun pohjoispuolella. Nimiperhe: ks. Piesjoki – Biesjohka.<br />
5 B10: 911<br />
Pigimuorjeggi (IV 2003) Pieni suo Aksujärven itärannalla Tupamaan pohjoispuolella. Inarinsaamea;<br />
Pigi = yhdysosalyhentymä naisen nimestä Piigi = Birgitta, muor = yhdysosalyhentymä sanasta muora =<br />
puu, jeggi = jänkä. Kyseessä voisi olla esim. Huutoniemen talon perustajan Hentun Juhanin (Juhani<br />
Valle) äiti Bigga, joka asui Muddusjärven Pahtalassa. 10 J17: 911A<br />
Pihtioja – Álesbáiki (AA/SA 1998, KV 1993) Talo Tenon rannalla Nuorbenárga-niemen eteläpuolella.<br />
Suomea ja pohjoissaamea; Áles = Aleksi, báiki = koti. Talon rakensivat Aleksi Hagelin (*1851 Jyväskylässä)<br />
ja hänen vaimonsa Eeva Stina Hagelin s. Spets (*1871). Heidän kuolemansa jälkeen siinä asui<br />
heidän poikansa Yrjö Hagelin (1910–1978). 2 B7: 912<br />
Pihtiranta – Bihtegáddi (3911 2) Talo Akujoen suulta 1,5 km etelään. Mukaelmasuomennos pohjoissaamesta;<br />
bihte = Pieti-, Pekka- tai Pietari-nimen toisintomuoto, jota käytetään suvun nimenä (SA<br />
2002). 5 B9: 913<br />
Piittuš-Maarit kuoškâeennâm (UP) Kangasmaa Kaamasjoen eteläpuolella Maaritankosken kohdalla.<br />
Inarinsaamea; Piittuš-Maarit (*1855) oli pohjoissaamelainen nainen, jonka sukunimi oli Porsanger,<br />
kuoškâ = koski, eennâm = maa. Piittuš < Bihtoš (pohjoissaamea) = Pietu(nen), Pietari-nimen toisinto,<br />
jota käytetään suvun nimenä. Nimiperhe: ks. Maaritankoski – Piittuš-Maarit kuoškâ. 11 K17: 914<br />
Pikku Kevojärvi – Uhca Geavojávri (AA/SA 1998, 3932 1) Kevojoen alin järvi. Mukaelmasuomennos<br />
pohjoissaamesta; geavo = genetiivilyhentymä sanasta geavvu = tuntematon sana. Nimiperhe:<br />
ks. Kevojoki – Geavvu. 3 J6: 915<br />
Pikku Kuntsavaara – Uhca Gunžžáváráš – Uccâ Kunžááváárááš (3824 2, JUM) Vaara Kuntsajoen<br />
kaakkoispuolella. Mukaelmasuomennos ja mukaelmainarinsaamennos pohjoissaamen nimestä<br />
tai mukaelmapohjoissaamennos inarinsaamen nimestä, jonka määriteosan merkitys ei ole tiedossa.<br />
Nimiperhe: ks. Kuntsajärvi – Gunččájávri – Kunžáájävri. 10 J14: 916<br />
Pitkäjärvi – Kuhesjävri (SA 1963) Järvi Karigasniementien ja Hanhijängän välissä. Suora suomennos<br />
inarinsaamesta. 11 L19: 917<br />
Pitkämarasto – Kuhesmoorâst (3842 1) Marasto Aksujoen ja Kaamasjoen välissä. Suora suomennos<br />
inarinsaamesta. 11 K17: 918<br />
Pitkäniemi – Guhkesnjárga (3913 1) Niemi suuremman Luomusjärven pohjoisrannalla. Suora suomennos<br />
pohjoissaamesta. 6 E12: 919<br />
Piäccámjävrčummâ (3824 2) Kukkula Kiellajoen suulta 2,5 km etelään. Inarinsaamea; piäccám =<br />
johdos sanasta peeci = mänty, jävr = yhdysosalyhentymä sanasta jävri = järvi, čummâ = kukkula. Nimiperhe:<br />
ks. Petsimjärvi – Piäccámjävri. 10 I16: 920<br />
Piäldujuvjeegilááduh (IV 2003) Kaksi lampea Peltojoenjängällä. Inarinsaamea; piäldu = pelto, juv =<br />
lyhentynyt genetiivimuoto sanasta juuhâ = joki > joen, jeegi = genetiivimuoto sanasta jeggi = jänkä ><br />
jängän, lááduh = lammet. Nimiperhe: ks. Peltojoenjänkä – Piäldujuvjeggi. 10 J16: 920A<br />
224
Poastaája (IL 1995) Idästä Mierasjärven eteläpäähän laskeva puro. Pohjoissaamea; poasta = posti, ája<br />
= oja. Postimiesten reitti Mierasjärveen kulki ojan vartta. 8 L11: 921<br />
Pohjoisen haaran kammi (KK 2002) Kammi Davimuš Mádjohsuorgi -joen latvoilla. Sen pohjoissaamenkielinen<br />
nimi voisi olla Davimuš Mádjohsuorggi goahti. 3 H6: 922<br />
Pokka (AA/SA 1998) Talo Nuvvuksen kylän keskivaiheilla. 2 E4: 923<br />
Polvarilampi (3911 2) Talo Polvariniemen pohjoispuolella. Määriteosaselitys: ks. Polvariniemi. Nimiperhe:<br />
ks. Polvariniemi – Boalvárnjárga. 5 A12: 924<br />
Polvariniemi – Boalvárnjárga (3911 2) Niemi ja talo Tenon länsirannalla 3 km Karigasniemestä<br />
Utsjoen suuntaan. Mukaelmasuomennos pohjoissaamesta; boalvár = kauppias. Nimiperheeseen kuuluu<br />
Polvarilampi (talo). 5 A12: 925<br />
Poroerotuspaikka – Gárdi (3913 1) Luomusjärvien pohjoispuolella. Suora suomennos pohjoissaamesta.<br />
6 E12: 926<br />
Poroerotuspaikka – Gárdi (3913 1) Vuollašjohka-joen pohjoispuolella Silbadatroavvi-rovasta 3 km<br />
etelään. Suora suomennos pohjoissaamesta. 6 F13: 927<br />
Poroerotuspaikka – Gárdi (3913 1) Ailikkaan kaakkoispuolella. Suora suomennos pohjoissaamesta.<br />
6 C12: 928<br />
Poroerotuspaikka – Gárdi (UKU 2001) Kaamasmukasta 4 km kaakkoon. Suora suomennos pohjoissaamesta.<br />
10 G15: 929<br />
Puárisjävilkuolbâ (JUM) Kangasmaa Pierkivaaranjärvistä Kaamasjokeen laskevien jokien välissä<br />
Kaamasjoen pohjoisrannalla. Inarinsaamea; puáris = vanha, jävil = yhdysosalyhentymä sanasta jäävvil<br />
= jäkälä, kuolbâ = kangasmaa (kuolpuna). 11 L17: 930<br />
Puistonvartijan kämppä – Luonddumeahccefávtta stohpu (AA/SA 1998) Kevon alajuoksulla<br />
Bálddotjávri-järvien luoteispuolella. Suora pohjoissaamennos suomen kielestä. 3 J7: 931<br />
Puksala – Buksal Talo Buksaljávri-järven länsipuolella. Mukaelmasuomennos pohjoissaamesta; buksal<br />
= johdos sanasta buksa = housunlahje. Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluvat Buksaljávri,<br />
Buksaljeaggi, Buksaljohka ja Buksalskáidi. 4 K6: 932<br />
Puornavaara – Puornâvääri (3824 2) Vaara Aksujärven pohjoispäässä. Mukaelmasuomennos inarinsaamesta,<br />
puornâ = purnu (säilytyskuoppa). Nimiperheeseen kuuluvat Puornâčielgi ja Puornâluohtâ.<br />
10 J16: 933<br />
Puornâčielgi (IV 2003) Puornavaaran jatke koilliseen. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Puornavaara<br />
– Puornâvääri, čielgi = selänne. 10 J16: 933A<br />
Puornâluohtâ (IV 2003) Aksujärven pohjoispään läntisin lahti. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks.<br />
Puornavaara – Puornâvääri, luohtâ = lahti. Lahden länsirannalla on kaksi nuotta-apajaa.<br />
10 J16 – 17: 933B<br />
225
Purnuvaara – Puornâvääri – Buordnavárri (3842 1, VAH) Vaara 4-tien länsipuolella Säytsjärven<br />
kohdalla. Suora suomennos inarinsaamesta tai pohjoissaamesta. Purnu on maahan salvettu lihan- tai<br />
kalansäilytyskuoppa. 11 L14: 934<br />
Putous – Gorži (AA/SA 1998) Vesiputous Mádjohskáidi-kaidan kohdalla Kevojoessa. Suora suomennos<br />
pohjoissaamen appellatiivistä. Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluu Goržebákti. 3 J7: 935<br />
Puute (3842 1) Talo Kaamasjoen itärannalla Hastimarovan kohdalla. 11 L18: 935A<br />
Pyhäjärvi – Basejávri (3913 1) Järvi Luomusjärvien koillispuolella. Suora suomennos pohjoissaamesta.<br />
6 E12: 936<br />
Päljiskällee (JUM) Avokallio Pierkivaaran eteläisimmän ja keskimmäisen osan välissä. Inarinsaamea;<br />
päljis = attribuuttimuoto sanasta pääljis = paljas, källee = kallio. 11 L17: 937<br />
Pässirova – Vierccâruávááš (JUM) Pieni rova Karigasniemen ja Utsjoen tienhaaran pohjoispuolella.<br />
Se oli vielä 1950-luvulla syysjärveläisten jäkälännostopaikka. Suora suomennos inarinsaamesta.<br />
11 L19: 938<br />
R<br />
Rautujoki – Rávdojohka (AA/SA 1998) Rávdoroggi-kurusta Mierasjärven eteläpäähän laskeva joki.<br />
Suora suomennos pohjoissaamesta. Nimiperhe: ks. Rávdojávri. 8 L11: 939<br />
Ráŋkebohki (LA 2002) Kapeikko Ráŋkeluoppal-lompolon ja Bajit Cuokkajávri -järven välissä. Määriteosaselitys<br />
ja nimiperhe: ks. Ráŋkeluoppal, bohki = kapeikko. 8 L8: 940<br />
Ráŋkegurra (IL 1995) Kuru Ráŋkeluoppal-lompolon yläpuolella. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks.<br />
Ráŋkeluoppal, gurra = kuru. 8 L9: 941<br />
Ráŋkeluoppal (AA/SA 1998) Laajentuma Utsjoessa Bajit Cuokkajávri -järven yläpuolella. Pohjoissaamea;<br />
ráŋke = merkitykseltään tuntematon sana, joka saattaisi perustua sanaan roaŋki = jyrkkä mutka<br />
(lompolossa on juuri sellainen), luoppal = lompolo, jokilaajentuma. Primäärinimi, jonka nimiperheeseen<br />
kuuluvat Ráŋkebohki ja Ráŋkegurra. 8 L9: 942<br />
Rásseája (3911 2) Kaivojoenjängän länsipuolelta Inarijokeen laskeva oja. Nimiselitys: ks. Rásseája<br />
(alempi). 5 A12: 943<br />
Rásseája (AA/SA 1998) Rássečohkka-vaaran pohjoispuolta Nilijokeen laskeva oja. Pohjoissaamea; rásse<br />
= yhdysosamuoto sanasta rássi = kukka, ája = oja (puro). Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluu<br />
Rássečohkka. 2 E5: 944<br />
Rássebohki ~ Rássejohbohki (AA/SA 1998, MA) Niva Kevojärven ja Jumbáljávri-järven välissä.<br />
Määriteosaselitys: ks. Rásseája (alempi), bohki = virtaava kapeikko kahden järven välissä. Nimi johtuu<br />
nivan yläpuolelle laskevasta Rássejohka-joesta. Nimiperhe: ks. Rássejohka. 4 K5: 945<br />
Rássečohkka (AA/SA 1998) Vaaranhuippu Nilijoen itäpuolella Dálvadas-kylästä 4,5 km kaakkoon.<br />
Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Rásseája (alempi), čohkka = huippu (laki). 2 E5: 946<br />
226
Rásse-Gopmirdanjohka (AA/SA 1998) Gopmirdanoaivi-tunturin koillisrinteeltä Gopmirdanjohka-jokeen<br />
laskeva pieni joki. Määriteosaselitys: ks. Rásseája (alempi), gopmirdan = aktiomuoto verbistä gopmirdit =<br />
kumartaa, johka = joki. Nimiperhe: ks. Gopmirdanoaivi. 7 G11: 947<br />
Rássejohka (AA/SA 1998) Idästä Jumbáljávri-järven pohjoispäähän laskeva joki. Määriteosaselitys: ks.<br />
Rásseája (alempi), johka = joki. Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluu Rássebohki ~ Rássejohbohki.<br />
4 K5: 948<br />
Rásserohtu (AA/SA 1998) Tiheikkö Tenon rannalla Nuvvosjohka-jokisuulta 0,5 km ylävirtaan.<br />
Määriteosaselitys: ks. Rásseája (alempi), rohtu = tiheikkö (ruto). 2 D – E5: 949<br />
Ráššoaivi (3913 1) Monilakinen tunturi Paistuntureissa. Pohjoissaamea; rášš = yhdysosalyhentymä<br />
sanasta rášša = karu ja somerikkoinen korkea vaara tai tunturi, oaivi = pää. 6 E8: 950<br />
Rátnojohka (AA/SA 1998) Rátnojohvárri-vaaran länsipuolta Tenoon laskeva joki. Pohjoissaamea; rátno<br />
= yhdysosamuoto sanasta rátnu = raanu, matto, johka = joki. Primäärinimi, jonka nimiperheeseen<br />
kuuluvat Rátnojohoaivi ja Rátnojohvárri. 1 J1: 951<br />
Rátnojohoaivi (AA/SA 1998) Tunturi Utsjoen kirkonkylältä 3,5 km länteen. Määriteosaselitys ja<br />
nimiperhe: ks Rátnojohka, joh = yhdysosalyhentymä sanasta johka = joki, oaivi = pää. 1 J1: 952<br />
Rátnojohvárri (AA/SA 1998) Vaara Utsjoen kylältä 4,5 km länteen. Määriteosaselitys ja nimiperhe:<br />
ks. Rátnojohja, joh = yhdysosalyhentymä sanasta johka = joki, várri = vaara. 1 J1: 953<br />
Rávdobuolžžat (3913 2) Harjujono Suttesjohka-joen ja Ruohtervađa Rávdojávri -järven välissä. Määriteosaselitys:<br />
ks. Rávdojávri, buolžžat = monikkomuoto sanasta buolža = harju. Nimiperhe: ks. Ruohtervađa<br />
Rávdojávri. 7 H12: 954<br />
Rávdojárčopma (IL 1995) Kukkula Petsikon poroerotuspaikalta 4 km länteen. Pohjoissaamea. Määriteosaselitys<br />
ja nimiperhe: ks. Rávdojávri, jár = genetiivinen yhdysosalyhentymä sanasta jávri = järvi,<br />
čopma = kukkula. 8 L12: 955<br />
Rávdojávri ~ Stuorra Rávdojávri – Rávdujävri (3931 1, IL.1995, JUM) Järvi Petsikon länsipuolella.<br />
Pohjoissaamea ja inarinsaamea; rávdo ~ rávdu = yhdysosamuoto sanasta rávdu ~ rávdu = rautu, jávri ~<br />
jävri = järvi, stuorra = iso. Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluvat Rávdoroggi, Bajit Rávdoroggejávri,<br />
Vuolit Rávdoroggejávri, Rávdoroggejávri, Rávdojárčopma ja Rávdoskáidi. 8 L12: 956<br />
Rávdojohka (AA/SA 1998) Cuokkaskáidi-kaidan Bajit Rávdoluoppal -lompolosta Cuoggá-jokeen laskeva<br />
joki. Määriteosaselitys: ks. Rávdojávri, johka = joki. Nimiperhe: ks. Cuokkaskáidde Rávdojávri. Alenevassa<br />
polvessa pitäisi olla Rávdojohnjálbmi ”Rautujoensuu”, koska siitä edelleen alenevassa polvessa on<br />
Rávdojohnjálmmeluoppal ”Rautujoensuunlompolo”, joka on Cuokkajohka-joessa. 8 K10: 957<br />
Rávdojohnjálmmeluoppal (AA/SA 1998) Laajentuma Cuoggá-joessa 2 km Vuolimuš Cuokkajávri -järvestä<br />
alavirtaan. Määriteosaselitys: ks. Rávdojávri, joh = yhdysosalyhentymä sanasta johka = joki, njálmme =<br />
genetiivimuoto sanasta njálbmi = suu, luoppal = lompolo, jokilaajentuma. Nimiperhe: ks. Rávdojohka.<br />
8 K10: 958<br />
Rávdoláttu (3913 2) Lampi Uhcit Vuogojávri -järven koillispuolella. Määriteosaselitys: ks. Rávdojávri,<br />
láttu = lampi. 7 J9: 959<br />
227
Rávdoroggejávri (IL 1995) Järvi Petsikolta kilometri luoteeseen. Määriteosaselitys: ks. Rávdojávri,<br />
rogge = genetiivimuoto sanasta roggi = kuoppa, jávri = järvi. Nimiperhe: ks. Rávdoroggi. 8 L12: 960<br />
Rávdoroggi (IL 1995) Petsikkotunturin kohdalta Mierasjärven eteläpäähän ulottuva noin 7 km:n mittainen<br />
kuru Utsjoen maantien länsipuolella. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Rávdojávri, ja alenevassa<br />
polvessa Rávdoroggejávri, roggi = kuoppa, notkelma, jokilaakso. 8 L12: 961, 8 L11: 961<br />
Rávdoskáidi (AA/SA 1998) Vanha lapintalo Mierasjärven eteläpäästä 3,5 km etelä-lounaaseen. Siinä<br />
asui Ivar Niileksenpoika Pieski (1881–1959). Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Rávdojávri, skáidi ~<br />
skäiđi = kaira jokien välissä (kaita). 8 L11: 962<br />
Rávdoskáidi – Rávduskäiđi (3931 1, JUM) Kaira Utsjoen eteläisemmän latvahaaran (Máttit suorgi) ja<br />
Rautujoen välissä. Pohjoissaamea ja inarinsaamea. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Rávdojávri, skáidi<br />
~ skäiđi = kaira jokien välissä (kaita). 8 L12: 963<br />
Rávnnánjárga (AA/SA 1998) Niemi Tenon itärannalla Nuvvuksen Áilegas-tunturin pohjoispuolella.<br />
Pohjoissaamea; Rávnná = genetiivimuoto nimestá Rávdná = Rauna, njárga = niemi. 2 E3: 964<br />
Reisti (3913 1) Talo Outakosken pohjoispuolella. 6 C8: 965<br />
Renvallsuolu (IL 1995) Saari Vuolit Cuokkajávri -järvessä, jossa Renvall-niminen mies halusi yöpyä ja<br />
kaiketi yöpyikin. Pohjoissaamea; suolu = saari. 8 K8: 966<br />
Rihtáčohkka (3913 1) Pohjoisin tunturinhuippu Čulloveijohka-joen eteläpuolella Outakosken kohdalla.<br />
Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Rihtáčopma, čohkka = huippu (laki). 6 C8: 967<br />
Rihtáčopma (3913 1) Tunturi Outakoskelta 4,5 km itään. Pohjoissaamea; rihtá = loukku (rita), čopma<br />
= kukkula. Nimiperheeseen kuuluu Rihtáčohkka. 6 C8: 968<br />
Rihtáluoppal (AA/SA 1998) Pieni jokilaajentuma Kevojokisuulta 2,5 km ylävirtaan. Määriteosaselitys<br />
ja nimiperhe: ks. Rihtánjarga, luoppal = lompolo, jokilaajentuma. 3 J6: 969<br />
Rihtánjárga (AA/SA 1998) Hiekkainen niemi Kevojokisuulta 2,5 km ylävirtaan. Pohjoissaamea; rihtá<br />
= loukku (rita), njárga = niemi. Nimiperheeseen kuuluu Rihtáluoppal. 3 J6: 970<br />
Rihtáoaivi (AA/SA 1998) Vaara Utsjoen kirkonkylältä 3,5 km länteen. Määriteosaselitys: ks. Rihtáčopma,<br />
oaivi = pää. 3 J2: 971<br />
Rihtojávri (3913 2) Järvi Gamajohka-jokisuulta 3 km luoteeseen. Pohjoissaamea; rihto = yhdysosamuoto<br />
sanasta rihtu = myrsy (vyöry), jávri = järvi. 7 I8: 972<br />
Riikkavárri (AA/SA 1998) Vaara Vuolleseavttetvárri-vaarasta 1,5 km luoteeseen. Pohjoissaamea; riikka<br />
= genetiivimuoto sanasta riika = valtakunta, valtio, maa, várri = vaara. 3 J2: 973<br />
Ristenašája (3913 1) Ristenašoaivi-tunturin itäpuolta Ristenašjávri-järveen laskeva oja. Määriteosaselitys<br />
ja nimiperhe: ks. Ristenašjávri, ája = oja. 6 E12: 974<br />
Ristenašjávri (3913 1) Järvi Luomusjärvistä 2 km koilliseen. Pohjoissaamea; Ristenaš = deminutiivimuoto<br />
nimestä Risten = Kristiina, Kirsti, jávri = järvi. Nimiperheeseen kuuluvat Ristenašája, Ristenašjohka<br />
ja Ristenašoaivi. 6 E12: 975<br />
228
Ristenašjohka (3913 1) Ristenašjávri-järvestä Ruktajávri-järveen laskeva joki. Määriteosaselitys ja nimiperhe:<br />
ks. Ristenašjávri, johka = joki. 6 E12: 976<br />
Ristenašoaivi (3913 1) Tunturi Luomusjärvien koillispuolisen Pyhäjärven pohjoispuolella. Määriteosaselitys<br />
ja nimiperhe: ks. Ristenašjávri, oaivi = pää. 6 E11: 977<br />
Ristikanjoni (3913 2) Kevojoen kanjoni, johon yhtyvät Čieskadasjohka-joki (etelästä) ja Fiellogahjohkajoki<br />
(pohjoisesta) muodostaen ristin. 7 H10: 978<br />
Rišnjárga (AA/SA 1998) Suurehko niemi Tenon itärannalla Rišnjárvárri- ~ Riškávárri-vaaran kohdalla.<br />
Pohjoissaamea; riš = mahdollisesti yhdysosalyhentymä sanasta riškit = roiskua, räiskyä, njárga = niemi.<br />
Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluu Rišnjárvárri ~ Riškavárri. 2 F2: 979<br />
Rišnjárvárri ~ Riškavárri (AA/SA 1998) Vaara Paatuksesta 3 km koilliseen. Määriteosaselitys ja<br />
nimiperhe: ks. Rišnjárga, njár = yhdysosalyhentymä sanasta njárga = niemi, riška = mahdollisesti johdos<br />
sanasta riškit = roiskua, räiskyä, várri = vaara. 2 F2: 980<br />
Roahkáája (AA/SA 1998) Bođosvárri-vaaran etelärinteeltä Tenoon laskeva oja. Pohjoissaamea; roahká =<br />
deminutiivinen genetiivimuoto sanasta roahkki = haka, rookki, ája = oja (puro). Määriteosan merkitys<br />
ei ole täysin tiedossa, mutta Káre Vuolab arvelee, että Teno ja Bođosvárri-vaara ovat sillä kohtaa ikään<br />
kuin rookissa toisiinsa nähden (kuten esim. hakasella liitetty yhteen). Primäärinimi, jonka nimiperheeseen<br />
kuuluvat Roahkájohka ja Roahkálánjás. 2 B7: 981<br />
Roahkájohka (KV 1993) Pihtioja-talon kaakkoispuolelta Tenoon laskeva pieni oja. Määriteosaselitys<br />
ja nimiperhe: ks. Roahkáája, johka = joki. 2 B7: 982<br />
Roahkálánjás (AA/SA 1998) Koivikko Roahkáája-ojan eteläpuolella. Määriteosaselitys ja nimiperhe:<br />
ks. Roahkáája, lánjas = koivikko, vesakko (nuorta koivua kasvava). 2 B7: 983<br />
Roaiskalanája (AA/SA 1998) Oja Roaiskalanvađđa-vaaran eteläpuolella. Pohjoissaamea; roaiskalan =<br />
aktiomuoto verbistä roaiskalit = roimaista, sivaltaa (ruoskalla tai piiskalla), läjäyttää, roiskaista, ája =<br />
oja (puro). Nimiperheeseen kuuluu Roaiskalanvađđa. 3 I5: 984<br />
Roaiskalanvađđa (AA/SA 1998) Vaara Čársejohka-joen länsipuolella Širráčohkka-tunturin kohdalla.<br />
Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Roaiskalanája, vađđa = laajahko aukea metsässä (tavallisesti soinen).<br />
3 I5: 985<br />
Roajáávži (AA/SA 1998) Pitkä kuru Skálonjuovčča-harjanteen luoteispuolella. Määriteosaselitys ja nimiperhe:<br />
ks. Roajáskáidi, ávži = rotko. Nimiperhe: ks. Ulloroadjá. 7 G10: 986, 7 H9: 986<br />
Roajáskáidi (3913 2, SA 2002) Kaira Kevojoen luoteispuolella Ristikanjonista 4 km koilliseen. Pohjoissaamea;<br />
roajá = genetiivimuoto merkitykseltään tuntemattomasta sanasta roadjá, joka esiintyy vaaran<br />
nimenä (esim. Ulloroadjá), skáidi = kaira jokien välissä (kaita). Nimiperhe: ks. Bođosroadjá.<br />
7 H10: 987, 7 H9: 987<br />
Roaŋkeluoppal (3913 2) Laajentuma Kevojoessa Bajimuš Njaggalanluoppal -lompolon yläpuolella. Pohjoissaamea;<br />
roaŋke = yhdysosamuoto sanasta roaŋki = koukkuinen esine (käkkyrä), luoppal = lompolo,<br />
jokilaajentuma. 7 I8: 988<br />
Roavveája (3911 2) Erkkeroavvi-rovan eteläpuolta Tenoon laskeva oja. Pohjoissaamea; roavve = yhdysosamuoto<br />
sanasta roavvi = rova (vanha paloalue), ája = oja. Nimiperhe: ks. Erkeroavvi. 5 B11: 989<br />
229
Roavveája (AA/SA 1998) Skadjávárri-vaaran länsirinteeltä Tenoon laskeva oja. Nimiselitys: ks. Roavveája<br />
(ylempi). Nimiperhe: ks. Skadjároavvi. 2 D6: 990<br />
Roavvebohki (3913 2) Kuru Gottetvárri- ja Čuollavárri-vaarojen välissä. Määriteosaselitys: ks. Roavvečohkka,<br />
bohki = kapeikko. Nimiperheeseen kuuluu Roavvejeakkit. 7 G8: 991<br />
Roavvečohkka (AA/SA 1998) Mierašroavvi-rovan eteläpään vaara Mierasjärven itäpuolella. Pohjoissaamea;<br />
roavve = yhdysosamuoto sanasta roavvi = rova (vanha paloalue), čohkka = vaaran tai tunturin<br />
huippu (laki). Nimiperhe: ks. Mierašroavvi. 8 L10: 992<br />
Roavvečohkka (AA/SA 1998) Tunturi Roavveskáidi-kaidasta 2 km pohjoiseen. Nimiselitys: ks.<br />
Roavvečohkka (ylempi). Nimiperhe: ks. Roavveskáidi. 2 C6: 993<br />
Roavvečopma (3824 2) Pieni vaara Aksujärven pohjoispäästä 3 km länteen. Määriteosaselitys: ks.<br />
Roavvečohkka (ylempi), čopma = kukkula. 10 I16: 994<br />
Roavvečopma (AA/SA 1998) Kukkula Jeagelveijohka-joen pohjoispuolisen Roavveskáidi-kaidan itälaidalla.<br />
Nimiselitys: ks. Roavvečopma (ylempi). Nimiperhe: ks. Roavveskáidi. 2 C7: 995<br />
Roavvejeaggi (AA/SA 1998) Suo Roavveskáidi-kaidan koillispuolella. Määriteosaselitys: ks. Roavvečohkka,<br />
jeaggi = jänkä. Nimiperhe: ks. Roavveskáidi. 2 D6: 996<br />
Roavvejeakkit (3913 2) Neljä suota Mádjoga máttimuš suorgi -joen eteläisimmän mutkan itäpuolella.<br />
Määriteosaselitys: ks. Roavvečohkka, jeakkit = monikkomuoto sanasta jeaggi = jänkä > jängät. Nimiperhe:<br />
ks. Roavvebohki. 7 H8: 997<br />
Roavvejohka (3913 2) Roavvevárri-vaaran länsipuolelta Vuolimuš Cuokkajávri -järveen laskeva joki.<br />
Määriteosaselitys: ks. Roavvečohkka, johka = joki. Nimiperhe: ks. Roavvevárri. 7 J11: 998<br />
Roavvejohka (AA/SA 1998) Idästä Jeagelveijohka-jokeen 3 km ennen sen Tenoon yhtymistä laskeva<br />
joki. Määriteosaselitys: ks. Roavvečohkka, johka = joki. Nimiperhe: ks. Roavveskáidi. 2 C7: 999<br />
Roavveláddot (AA/SA 1998) Kaksi lampea Jeagelveijohka-joen pohjoispuolisen Roavveskáidi-kaidan<br />
koillispuolella. Määriteosaselitys: ks. Roavvečohkka, láddot = monikkomuoto sanasta láttu = lampi ><br />
lammet. Nimiperhe: ks. Roavveskáidi. 2 D6: 1000<br />
Roavveoaivi (AA/SA 1998) Tunturi Čársejohka-jokilatvan itäpuolella. Määriteosaselitys: ks. Roavvečohkka,<br />
oaivi = pää. 2 F7: 1001<br />
Roavveoaivi (AA/SA 1998) Tunturi Kuoppilasjärven pohjoispään itäpuolella. Määriteosaselitys: ks.<br />
Roavvečohkka, oaivi = pää. 3 I3: 1002<br />
Roavveskáidi (AA/SA 1998) Kaira Roavvejohka- ja Jeagelveijohka-jokien välissä. Määriteosaselitys:<br />
ks. Roavvečohkka, skáidi = kaira jokien välissä (kaita). Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluvat<br />
Roavvečohkka (alempi), Roavvečopma, Roavvejeaggi, Roavvejohka (alempi) ja Roavveláddot. 2 C7: 1003<br />
Roavvevárri (3913 2) Vaara Cuokkágoahtejávri-järven pohjoispuolella. Määriteosaselitys: ks. Roavvečohkka,<br />
várri = vaara. Nimiperheeseen kuuluu Roavvejohka (ylempi). 7 J11: 1004<br />
Rodjánjohka (AA/SA 1998) Rodjánoaivi-tunturin itäpuolelta Báđošjohka-jokeen laskeva joki. Määriteosaselitys<br />
ja nimiperhe: ks. Rodjánoaivi, johka = joki. 2 F3: 1005<br />
230
Rodjánoaivi (AA/SA 1998) Tunturi Paatuksesta 4 km etelään. Pohjoissaamea; rodján = merkitykseltään<br />
tuntematon sana, oaivi = pää. Nimiperheeseen kuuluu Rodjánjohka. 2 F3: 1006<br />
Rohtoaivi (AA/SA 1998) Tunturi Birkeoaivi-tunturista 2 km pohjoiseen. Määriteosaselitys ja nimiperhe:<br />
ks. Rohtojohka, oaivi = pää. 3 H2: 1007<br />
Rohtojávri (AA/SA 1998) Järvi Rohtoaivi- ja Orošoaivi-tuntureiden välissä. Määriteosaselitys ja nimiperhe:<br />
ks. Rohtojohka, jávri = järvi. 3 H2: 1008<br />
Rohtojeaggi (AA/SA 1998) Suo Rohtoluoppal-lompolon pohjoispuolella. Määriteosaselitys ja nimiperhe:<br />
ks. Rohtojohka, jeaggi = jänkä. 3 H2: 1009<br />
Rohtojohka (AA/SA 1998) Rohtojeaggi-jängältä Bađđá-jokeen laskeva joki. Pohjoissaamea; rohto =<br />
yhdysosalyhentymä sanasta rohtu = tiheikkö (ruto), johka = joki. Mahdollisesti primäärinimi, jonka<br />
nimiperheeseen kuuluvat Rohtoaivi, Rohtojávri, Rohtojeaggi ja Rohtoluoppal. 1 H1: 1010, 3 H2: 1010<br />
Rohtoluoppal (AA/SA 1998) Lompolo Rohtoaivi-tunturin pohjoispuolella. Määriteosaselitys ja nimiperhe:<br />
ks. Rohtojohka, luoppal = lompolo, jokilaajentuma tai pieni järvi. 3 H2: 1011<br />
Rovaniemi ~ Roviniemi – Roavvenjárga (3911 2, AA/SA 1998) Niemi Inarijoen länsirannalla<br />
Karigasniemen luoteispuolella. Suora suomennos ja mukaelmasuomennos pohjoissaamesta.<br />
5 A13: 1012<br />
Rovarinne (3931 1) Talo Utsjoen maantien ja Mierasjärven välissä. 8 L10: 1013<br />
Rovaselkä – Ruávičielgi – Roavvečielgi (JUM, 3931 1) Selänne Petsikosta länsi-lounaaseen. Suora<br />
suomennos inarinsaamesta tai pohjoissaamesta. Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluvat Rovaselkäjärvi<br />
– Ruávičielgjävri – Roavvečielggejávri, Ruávičielgjävrjuuhâ – Roavvečielggejohka ja Ruávičielgjävrluobâl<br />
– Roavveluoppal. 8 L12: 1014<br />
Rovaselkäjärvi – Ruávičielgjävri – Roavvečielggejávri (JUM, 3931 1) Pitkä järvi Petsikon lounaispuolella.<br />
Suora suomennos inarinsaamesta tai pohjoissaamesta. Järven eteläpään pienessä saaressa on<br />
seitakivi, jota Čuávvá-Piättâr ~ Čoavvá-Biehtár = Sauva-Pekka (1789–1851) on palvellut peuraseitana.<br />
Samuli Paulaharju kertoo kirjassaan Taka-Lappia s. 308 seuraavaa:<br />
”Vanhoja peuramiesten jumalia oli myöskin Utsjoen ja Inarin rajoilla pienen tunturijärven, Roavvisielgjäyrin<br />
saarella asuva seita. Se oli pyöreähkö, metriä leveä, toista korkea suivakkoharmaa kivi, joka pienempäinsä<br />
joukosta kohosi koivikossa. Sen saamia uhrisarvia on vieläkin kiven vierellä, ja kaukaisina aikoina Säytsjärvellä<br />
asunut Sauva-Piettar on ainakin osan niistä siihen kasannut, palvoen kiveä myöskin kalanpyyntinsä<br />
hyväksi.”<br />
Ks. Säytsjärvi. Nimiperhe: ks. Rovaselkä – Ruávičielgi – Roavvečielgi. 8 L12: 1015<br />
Rovisuvanto – Roavesavu (AA/SA 1998) Kylä Tenon varrella 8 km Karigasniemestä pohjoiseen.<br />
Mukaelmasuomennos pohjoissaamesta; roave = genetiivin lyhentymä sanasta roavvi = rova (vanha<br />
paloalue). 5 B11: 1016<br />
Ruávičielgjävrjuuhâ – Roavvečielggejohka (3931 1, SA 1963) Rovaselkäjärvestä Kutujokeen laskeva<br />
joki. Inarinsaamea ja pohjoissaamea; ruávi ~ roavve = yhdysosamuoto sanasta ruávi ~ roavvi = rova<br />
(vanha paloalue), čielg ~ čielgge = yhdysosamuoto sanasta čielgi ~ čielgi = selkä, jävr = yhdysosalyhentymä<br />
sanasta jävri = järvi, juuhâ ~ johka = joki. Nimiperhe: ks. Rovaselkä – Ruávičielgi – Roavvečielgi.<br />
8 L13: 1017<br />
231
Ruávičielgjävrluobâl – Roavveluoppal (JUM, SA 1963) Ensimmäinen jokilaajentuma Rovaselkäjärvestä<br />
kaakkoon. Inarinsaamea ja pohjoissaamea. Määriteosaselitys: ks. Ruávičielgjävrjuuhâ, luobâl ~<br />
luoppal = lompolo, jokilaajentuma. Nimiperhe: ks. Rovaselkä – Ruávičielgi – Roavvečielgi. 8 L13: 1018<br />
Ruávijuuvâš (SA 1963) Nelostien poikki alimmaiseen Hastimajärveen laskeva pieni joki. Inarinsaamea;<br />
ruávi = rova (vanha paloalue), juuvâš = deminutiivimuoto sanasta juuhâ = joki > jokinen. Nimiperhe:<br />
ks Hastimarova – Hästimruávi (perusosan mukaan). 11 L18: 1019<br />
Rukoushuone (AA/SA 1998) Karigasniemen kylän pohjoispäässä. 5 A13: 1020<br />
Ruktajároaivi (3913 1) Kukkula Luomusjärvistä 1,5 km pohjoiseen. Sen itärinteellä on poroerotusaita.<br />
Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Ruktajávri, jár = yhdysosalyhentymä sanasta jávri = järvi, oaivi =<br />
pää. 6 E12: 1021<br />
Ruktajávri (3913 1) Pieni järvi suuremman Luomusjärven koillispuolella. Pohjoissaamea; rukta = ruuti.<br />
Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluvat Ruktajároaivi ja Ruktajärvi – Ruktajávri (autiotupa).<br />
6 E12: 1022<br />
Ruoho-oja (3911 2) Muutaman talon ryhmä Tenoon laskevan Rásseája-ojan suulla. 5 A12: 1023<br />
Ruohtergávva (3913 1) Kuru Ruohtir-tunturin koillispuolella. Määriteosaselitys: ks. Ruohtergielas, gávva<br />
= mutka. Nimiperhe: ks. Ruohtir – Ryettir. 6 F11: 1024<br />
Ruohtergielas (3913 1) Selänne Ruohtir-tunturin ja Silbadatvárri-vaaran välissä. Pohjoissaamea; ruohter<br />
= yhdysosalyhentymä sanasta ruohtir = tuntematon sana, gielas = pitkä ja kapea selänne. Nimiperhe:<br />
ks. Ruohtir – Ryettir. 6 F12: 1025<br />
Ruohtervađaláttu ~ Háisulanjávri (AA/SA 1998) Lampi Ruohtervađđa-vaaran pohjoispuolella.<br />
Määriteosaselitys: ks. Ruohtergielas, vađa = genetiivimuoto sanasta vađđa = laajahko aukea metsässä<br />
(tavallisesti soinen), láttu = lampi, háisulan = aktiomuoto verbistä háisulit = haiskahtaa, jávri = järvi.<br />
Nimiperhe: ks. Ruohtervađđa. 7 H12: 1026<br />
Ruohtervađa Rávdojávri (3913 2) Järvi Ruohtervađđa-vaaran itäpuolella. Määriteosaselitys ja nimiperhe:<br />
ks. Ruohtervađđa, ja alenevassa polvessa järven eteläpuolinen Rávdobuolžžat, vađa = genetiivimuoto<br />
sanasta vađđa = laajahko aukea metsässä (tavallisesti soinen), rávdo = yhdysosamuoto sanasta rávdu =<br />
rautu, jávri = järvi. 7 H12: 1027<br />
Ruohtervađaroavvi (3913 2) Rova Ruohtervađđa-vaaran pohjoispäässä. Määriteosaselitys ja nimiperhe:<br />
ks. Ruohtervađđa, vađa = genetiivimuoto sanasta vađđa = laajahko aukea metsässä (tavallisesti soinen),<br />
roavvi = rova (vanha paloalue). 7 G12: 1028<br />
Ruohtervađája (3913 2) Ruohtervađa Rávdojávri -järveen laskeva oja. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks.<br />
Ruohtervađđa, vađ = genetiivin lyhentymä sanasta vađđa = laajahko aukea metsässä (tavallisesti soinen),<br />
ája = oja. 7 H12: 1029<br />
Ruohtervađđa (3913 2) Vaara Gopmirdanoaivi-tunturin ja Guovžaroavvi-rovan välissä. Pohjoissaamea;<br />
ruohter = yhdysosalyhentymä sanasta ruohtir = tuntematon sana, vađđa = laajahko aukea metsässä (tavallisesti<br />
soinen). Nimiperhe: ks. Ruohtir – Ryettir, ja alenevassa polvessa Ruohtervađaláttu ~ Háisulanjávri,<br />
Ruohtervađa Rávdojávri, Ruohtervađaroavvi ja Ruohtervađája. 7 G12: 1030, 7 H12: 1030<br />
232
Ruohtir – Ryettir (3913 1, MUM) Korkea (552 m/mpy) ja laaja tunturi, jonka pohjoispuolelta saa alkunsa<br />
Kevojoki ja itäpuolelta Kaamasjoki. Pohjoissaamea ja inarinsaamea; ruohtir ~ ryettir = tuntematon<br />
sana. Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluvat Ruohtergávva, Ruohtergielas ja Ruohtervađđa.<br />
6 F12: 1031<br />
Ruoidnahávggaláttu (3913 2) Lampi Keräsjávri-järvestä 1,5 km luoteeseen. Pohjoissaamea; ruoidna =<br />
attribuuttimuoto sanasta ruoinnas = laiha, hávgga = genetiivimuoto sanasta hávga = hauki > hauen, láttu<br />
= lampi. 7 I12: 1032<br />
Ruovdenjárga (AA/SA 1998) Niemi Tenon etelärannalla Aittijoki-talosta 1,6 km ylävirtaan. Pohjoissaamea;<br />
ruovde = yhdysosamuoto sanasta ruovdi = rauta, njárga = niemi. 2 C6: 1033<br />
Rušjohoalgi (AA/SA 1998) Vaara Rušjohka-joen länsipuolella. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks.<br />
Rušjohka, joh = yhdysosalyhentymä sanasta johka = joki, oalgi = olka. 2 F4: 1034<br />
Rušjohka (AA/SA 1998) Hápmárastinoaivi-tunturin pohjois- ja länsipuolta Nuvvosjohka-jokeen laskeva<br />
joki. Pohjoissaamea; ruš = lyhentymä jostakin tuntemattomasta ruš -alkuisesta sanasta, johka = joki.<br />
Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluu Rušjohoalgi. 2 F4: 1035<br />
Ruvžavárája (AA/SA 1998) Ruvžavárri- ja Nuvvosváráš-vaarojen välistä Nilijokeen laskeva puro. Määriteosaselitys<br />
ja nimiperhe: ks. Ruvžávárri, vár = yhdysosalyhentymä sanasta várri = vaara, ája = oja<br />
(puro). 2 E5: 1036<br />
Ruvžavárjeaggi (AA/SA 1998) Suo Nuvvosváráš-vaaran pohjoispuolella. Määriteosaselitys ja nimiperhe:<br />
ks. Ruvžavárri, vár = yhdysosalyhentymä sanasta várri = vaara, jeaggi = jänkä. 2 E – F5: 1037<br />
Ruvžavárri (AA/SA 1998) Vaara Nuvvuksen kylältä 3 km itä-kaakkoon. Pohjoissaamea; ruvža =<br />
harjanne (pitkittäisharju), várri = vaara. Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluvat Ruvžavárája ja<br />
Ruvžavárjeaggi. 2 E5: 1038<br />
Ryešiliijävri (MUM) Järvi Vuomavaaran itäpuolella. Inarinsaamea; ryešilii = genetiivimuoto sanasta<br />
ryešilâš = venäläinen, jävri = järvi. Kartassa Ulkujärvi – Ulgâjävri, joka on koillisempana. 11 L15: 1039<br />
S<br />
Saarajärvi – Sáárájävri (SA 1963) Savo-ojan alimmainen järvimäinen laajentuma, lompolo. Suora<br />
suomennos inarinsaamesta. Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluu Sárájävrluobâl. 11 K18: 1040<br />
Saarijärvenjänkä – Suáluijävrjeggi (3842 1) Suo Venejoen länsipuolisen Saarijärven pohjois-, länsi-<br />
ja eteläpuolella. Suora suomennos inarinsaamesta. Nimiperhe: ks. Venejoen länsipuolinen Saarijärvi<br />
– Suáluijävri. 11 K16: 1041<br />
Saarijärvi – Suáluijävri (3842 1) Järvi Pierkivaaran keskimmäisen osan luoteispuolella. Suora suomennos<br />
inarinsaamesta. Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluu Suáluijävrjeggi. 11 L16: 1042<br />
Saarijärvi – Suáluijävri (3842 1) Järvi Venejoen länsipuolella. Suora suomennos inarinsaamesta.<br />
Järvessä on saari, jossa joutsen pesii vuosittain. Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluu Saarijärvenjänkä<br />
– Suáluijävrjeggi. 11 K16: 1043<br />
233
Sahtimohejeggi (JUM) Jänkä Syysjoenpalon eteläpuolella. Inarinsaamea; sahti = sahti, mohe = genetiivimuoto<br />
sanasta mokke = mutka > mutkan, jeggi = jänkä. Jänkä on saanut nimensä läheisen Sahtimutkan<br />
mukaan. Nimiperhe: ks. Sahtimutka – Sahtimokke. 11 L17: 1044<br />
Sahtimutka – Sahtimokke (3842 1) Mutka Utsjoen maantiessä. Syysjärven maantien rakentajat valmistivat<br />
sen kieppeillä sahtia 1930-luvulla. Ei ole tiedossa, onko kyseessä suomennos, vai inarinsaamennos.<br />
Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluu Sahtimohejeggi. 11 L17: 1045<br />
Sarvvesája (AA/SA 1998) Gaskkamuš Sieiddenjunis -nenäkkeen etelärinteiltä Sieiddejohka-jokeen laskeva<br />
oja. Pohjoissaamea; sarvves = yhdysosamuoto sanasta sarvvis = hirvas (täysikasvuinen salvamaton<br />
urosporo), ája = oja (puro). 2 C7: 1046<br />
Saukkojärvi – Čevrisjáávráš (JIM) Järvi Vartamovaaran eteläpuolella. Osittainen suomennos inarinsaamesta;<br />
jáávráš = deminutiivimuoto sanasta jävri = järvi > järvinen. 11 L16: 1047<br />
Savojärvet – Savojäävrih (3842 1) Karigasniemen maantien molemmilla puolin olevat järvet: Kalatonjärvi<br />
– Kyelettis Savojävri (tien pohjoispuolella) ja Syväjärvi – Jieŋâlâs Savojävri (tien eteläpuolella). Lisäksi<br />
Savojärviksi luetaan muutaman lompolon ryhmä, joka on maantien pohjoispuolella. Niillä on erilliset<br />
inarinsaamelaiset nimet, ks. Savojävri, Savojävrluobâl, ja Sárájävrluobâl. Mukaelmasuomennos inarinsaamesta;<br />
savo = suvanto. Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluvat Savojävri, Savojävrluobâl, Savo-oja<br />
– Savojuuhâ, Savovaara – Savovääri, Kalatonjärvi – Kyelettis Savojävri ja Syväjärvi – Jieŋâlâs Savojävri.<br />
11 K18: 1048<br />
Savojävri (SA 1963) Järvi Savovaaran ja Karigasniemen maantien välissä. Määriteosaselitys ja nimiperhe:<br />
ks. Savojärvet – Savojäävrih. 11 K18: 1049<br />
Savojävrluobâl (SA 1963) Jokilaajentuma Savojärvien välissä. Inarinsaamea. Määriteosaselitys ja nimiperhe:<br />
ks. Savojärvet – Savojäävrih, jävr = yhdysosalyhentymä sanasta jävri = järvi, luobâl = lompolo,<br />
jokilaajentuma. 11 K18: 1050<br />
Savo-oja – Savojuuhâ (SA 1963) Savojärvistä Kaamasjokeen laskeva oja. Määriteosaselitys: ja nimiperhe:<br />
ks. Savojärvet – Savojäävrih. 11 K18: 1051<br />
Savovaara – Savovääri (3842 1) Vaara Karigasniemen maantien ja Kaamasjoen puolivälissä. Määriteosaselitys:<br />
ja nimiperhe: ks. Savojärvet – Savojäävrih. 11 K18: 1052<br />
Savvonluohkká (KV 1993) Törmä Čulloveijohka-jokisuulta kilometri etelään. Pohjoissaamea; savvon =<br />
suvanto, luohkká = törmä ~ mäki. 6 C8: 1053<br />
Sáksilašája (IL 1995) Vuolimuš Cuokkajávri -järven itäpuolelta Cuoggá-jokeen laskeva oja. Pohjoissaamea;<br />
sáksilaš = saksalainen, ája = oja. 1980-luvulla Kevon luonnonpuistoon eksyi saksalainen pariskunta.<br />
Myöhemmin toinen heistä löytyi kuolleena kyseisen ojan lähettyviltä. 8 K11: 1054<br />
Sálteája (3913 2) Vuogojávri-järven pohjoispuolella olevista lammista Kevojokeen laskeva oja. Määriteosaselitys<br />
ja nimiperhe: ks. Sálteroavvi, ája = oja. 7 J8: 1055<br />
Sálteroavvi (3913 2) Rova Máđiiája- ja Sálteája-ojien välissä. Pohjoissaamea; sálte = yhdysosalyhentymä<br />
sanasta sálti = suola, roavvi = rova (vanha paloalue). Nimiperheeseen kuuluu Sálteája. 7 J8 1056<br />
234
Sárájävrluobâl (UP) Jokilaajentuma Saarajärven länsipuolella. Inarinsaamea; Sárá = yhdysosalyhentymä<br />
nimestä Sáárá = Saara, jävr = yhdysosalyhentymä sanasta jävri = järvi, luobâl = lompolo, jokilaajentuma.<br />
Nimiperhe: ks. Saarajärvi – Sáárájävri. 11 K18: 1057<br />
Sáttogávája (AA/SA 1998) Sieiddejohka-joen eteläpuolta Tenoon laskeva puro. Pohjoissaamea; sátto =<br />
yhdysosamuoto sanasta sáttu = hiekka, gáv = yhdysosalyhentymä sanasta gávva = poukama, ája = oja<br />
(puro). 6 C8: 1058<br />
Sávdneája (391 1) Rihtáčohkka-tunturin ja Suhpičohkka-vaaran välistä Tenoon Outakosken kohdalta<br />
laskeva puro. Pohjoissaamea; sávdne = yhdysosamuoto sanasta sávdni = sauna, ája = oja (puro).<br />
6 C8: 1059<br />
Sávdneája (AA/SA 1998) Etelästä Nilijokisuuhun laskeva puro. Nimiselitys: ks. Sávdneája (ylempi).<br />
2 D5: 1060<br />
Sávjabákti (3911 2) Tenon rantavaara Boazonjárga-niemestä koilliseen. Pohjoissaamea; sávja ~ sáiva =<br />
makea (vedestä), bákti = pahta (SA 2002). 5 B9: 1061<br />
Sávzajávri (3913 2, IL.1995) Kevon luonnonpuiston eteläpään suurin järvi. Pohjoissaamea; sávza =<br />
lammas, jávri = järvi. Ennen vanhaan otettiin lampaita mukaan siirryttäessä kesäisin järvien rannoille,<br />
jotta niistä saatiin kahvimaitoa. Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluvat, Vuolit Sávzaluoppal, Bajit<br />
Sávzaluoppal, Davit Sávzavárri, Nuorttit Sávzajávri, Sávzajohka ja Sávzavađđa. 7 I12: 1062<br />
Sávzajohka (3913 2) Sávzajávri-järvestä Cuoggá-jokeen laskeva joki. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks.<br />
Sávzajávri, johka = joki. 7 J12: 1063<br />
Sávzavađajohka (3913 2) Sávzavađđa vaaran pohjoispuolta Suttesjohka-jokeen laskeva joki. Määriteosaselitys:<br />
ks. Sávzajávri, vađa = genetiivimuoto sanasta vađđa = (laajahko) aukea metsässä, johka = joki.<br />
Nimiperhe: ks. Sávzavađđa. 7 H12: 1064<br />
Sávzavađđa (3913 2) Vaara Sávzajávri-järvestä 3 km lounaaseen. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks.<br />
Sávzajávri, ja alenevassa polvessa Sávzavađajohka, vađđa = (laajahko) aukea metsässä. 7 H13: 1065<br />
Seaktečopma (IL 1995) Kukkula Mierasjärven puolesta välistä 4,4 km länteen. Pohjoissaamea; seakte<br />
= yhdysosamuoto sanasta seakti = syötti, čopma = kukkula. Kukkulalla on ollut myrkkysyöttejä susia<br />
varten. 8 K10: 1066<br />
Seeibâgluovtjeggi (3842 1) Jänkä Pierkivaaran pohjoisimman osan pohjoispuolella molemmin puolin<br />
4-tietä. Inarinsaamea; seeibâg = hännällinen, luovt = genetiivinen yhdysosalyhentymä sanasta luohtâ =<br />
lahti, jeggi = jänkä. 11 L16: 1067<br />
Seilosenmäki (AA/SA 1998) Talo Inarijoen Polvariniemessä. Nimi on annettu Reino Seilosen mukaan.<br />
5 A13: 1068<br />
Seisontalampi – Čuožžohanláttu (AA/SA 1998) Lampi Petsikolta 4 km länsi-luoteeseen. Lähes suora<br />
suomennos pohjoissaamesta; čuožžohan = aktiomuoto verbistä čuožžohit = seisottaa. Suora suomennos<br />
olisi ”Seisotuslampi”. Ei ole tiedossa, miksi lammelle on seisautettu ja mitä, mutta olettaa sopisi, että<br />
siinä olisi seisautettu esim. kuljetettavaa porotokkaa. 8 L12: 1069<br />
Seitala – Sieidal (3911 2) Talo Seitaojan pohjoispuolella. Mukaelmapohjoissaamennos suomenkielisestä<br />
talonnimestä (SA 2002). Nimi kuuluu Sieiddegeađgi-kiven nimiperheeseen. 5 B8: 1070<br />
235
Seitaoja – Sieiddeája (3913 1) Sieddejohka-joen pohjoispuolta Tenoon leskeva pieni puro ja talo Tenon<br />
suulla. Suora suomennos pohjoissaamesta. Nimiperhe: ks. Sieiddegeađgi. 5 B8: 1071<br />
Selkäjänkä – Selgijeggi – Sealgejeaggi (3824 2, UP 2002) Noin 4 km pitkä suo molemmin puolin<br />
Karigasniemen tietä Aksujärven kaakkoispuolella Aksujoen luusuaan saakka. Suora suomennos inarinsaamesta<br />
tai pohjoissaamesta. Nimiperheeseen kuuluvat Selkäjärvi – Selgijävri – Sealgejávri ja Selkäoja<br />
– Selgiaajâ – Sealgeája. 10 J17: 1072<br />
Selkäjärvi – Selgijävri – Sealgejávri (3824 2, UP 2002) Järvi Aksujärven kaakkoispuolella. Suora<br />
suomennos inarinsaamesta tai pohjoissaamesta. Nimiperhe: ks. Selkäjänkä – Selgijeggi – Sealgejeaggi.<br />
10 J17: 1073<br />
Selkäoja – Selgiaajâ – Sealgeája (UP, 3824 2) Oja Manemusvaaran ja Aksujärven välissä. Suora<br />
suomennos inarinsaamesta tai pohjoissaamesta. Nimiperhe: ks. Selkäjänkä – Selgijeggi – Sealgejeaggi.<br />
10 J17: 1074<br />
Sestijoki – Sestjuuhâ – Seastojogaš (3842 1, SA 1963) Sestjoenjärvistä Venejokeen laskeva joki. Mukaelmasuomennos<br />
inarinsaamesta, joka lienee mukaelmainarinsaamennos pohjoissaamen verbistä seastit<br />
= säästää. Samuli Aikion mukaan pohjoissaamen nimi on tulkinta inarinsaamen nimestä (SA 2002),<br />
jolloin määriteosan merkitys on tuntematon. Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluvat Sestrova<br />
– Sestjuvruávi, Sestjoenjärvet – Sestjuvjávrááh ja Sestjuvjeggi. 11 L15: 1075<br />
Sestjoenjärvet – Sestjuvjávrááh (3842 1) Muutaman lammen ryhmä Sestjuvjeggi-jängällä. Mukaelmasuomennos<br />
inarinsaamesta. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Sestijoki – Sestjuuhâ – Seastojogaš, jávrááh<br />
= monikon deminutiivimuoto sanasta jävri = järvi > järviset. 11 L15: 1076<br />
Sestjuvjeggi (3842 1) Suo Sestrovan ja Utsjoentien välissä. Inarinsaamea. Määriteosaselitys ja nimiperhe:<br />
ks. Sestijoki – Sestjuuhâ – Seastojogaš, juv = genetiivinen yhdysosalyhentymä sanasta juuhâ = joki,<br />
jeggi = jänkä ~ suo. 11 L15: 1077<br />
Sestrova – Sestjuvruávi (3842 1) Rova Sestijoen ja Venejoen välissä. Mukaelmasuomennos inarinsaamesta.<br />
Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Sestijoki – Sestjuuhâ – Seastojogaš, juv = genetiivimuoto<br />
sanasta juuhâ = joki. 11 L15: 1078<br />
Sieđgajohka (3913 1) Viercagálmaras-maraston länsipuolelta Akujokeen laskeva joki. Pohjoissaamea;<br />
sieđga = paju, johka = joki. 6 D11: 1079<br />
Sieđgajohka (AA/SA 1998) Doarrovárri-vaaran etelä- ja koillisrinteeltä Uhcaskáiddášjohka-jokeen laskeva<br />
joki. Nimiselitys: ks. Sieđgajohka (ylempi). 3 J5: 1080<br />
Sieiddeávži (3913 1) Rotko Áldovárri- ja Báršševárri-vaarojen välissä. Määriteosaselitys ja nimiperhe:<br />
ks. Sieiddegeađgi, ávži = rotko (autsi). 6 C8: 1081<br />
236
Sieiddegeađgi (3913 1) Palvoskivi Sieiddejohka-joen pohjoispuolella. Pohjoissaamea; sieidde = genetiivimuoto<br />
sanasta sieidi = seita, geađgi = kivi. Samuli Paulaharju kertoo v. 1933 kirjassaan Seitoja ja<br />
seidan palvontaa s. 30–31:<br />
”Kivi on harmaa, 2 m korkea, pohja-alan mitoiltaan 5 x 3,5 m. Joen puoleisen laidan alaosassa on iso, miltei<br />
miehen mentävä holvikopero, josta menee kiven sisään monta syvää lokeroa, uhrikoloa. Rahoja on ennen pantu<br />
uhrikoloihin, peuransarvia oli ennen paljon kiven ympärillä. Vieläkin on kiven luona sarvenkappaleita, ja<br />
maassa on vanhoja tulisijoja. Sanotaan ennen olleen aidan kiven ympärillä.”<br />
Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluvat Sieiddenjunnásat (Deanumuš Sieiddenjunis, Gaskkamuš Sieiddenjunis<br />
ja Doppemuš Sieiddenjunis), Seitala – Sieidal, Seitaoja – Sieiddeája, Sieiddeája, Sieiddeávži, Sieiddejávrrit<br />
(Bajit Sieiddejávri ja Vuolit Sieiddejávri), Sieiddejárbálggis, Sieiddejohka ja Sieiddenjunni. 6 C8: 1082<br />
Sieiddejárbálggis (KV 1993) Polku, joka lähtee Sieiddeája-ojan pohjoispuolelta, ylittää Sieiddejohka-joen<br />
ja ohitettuaan Sieiddegeađgi-kiven haaraantuu kahdeksi poluksi, joista Bajit Sieiddejávri-järvelle menevä<br />
polku ylittää Sieiddenjunni-nenäkkeen ja Vuolit Sieiddejávri-järvelle menevä polku ohittaa kyseisen nenäkkeen<br />
sen eteläpuolelta. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Sieiddegeađgi, jár = yhdysosalyhentymä<br />
sanasta jávri = järvi, bálggis = polku. 6 C8: 1082A<br />
Sieiddejávrrit (3913 1) Kaksi järveä Čulloveijohka-joen pohjoisimmasta mutkasta 1,5 km luoteeseen<br />
(Bajit Sieiddejávri ja Vuolit Sieiddejávri). Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks Sieiddegeađgi, jávrrit = monikkomuoto<br />
sanasta jávri = järvi > järvet. 6 C8: 1083<br />
Sieiddejohka (3913 1) Bajit Sieiddejávri -järvestä Vuolit Sieiddejávri -järven kautta Tenoon laskeva joki.<br />
Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Sieiddegeađgi, johka = joki. 6 C8: 1084<br />
Sieiddenjunnásat (AA/SA 1998) Kolme nenäkettä, Deanumuš Sieiddenjunis, Gaskkamuš Sieiddenjunis<br />
ja Doppemuš Sieiddenjunis Nuorpiniemestä 4–8 km itään. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks Sieiddegeađgi,<br />
njunnásat = monikkomuoto sanasta njunis = vaaran tai tunturin nenäke > nenäkkeet. 2 C7: 1085<br />
Sieiddenjunni (3913 1) Jyrkkä vaara Sieiddejávrrit-järvien ja Tenon välissä. Määriteosaselitys ja nimiperhe:<br />
ks. Sieiddegeađgi, njunni = nokka. 6 C8: 1086<br />
Sieidikeđgi ~ Epi-immeel – Eahpeipmil (TII 1963) Kivi Aksujärven länsirannalla. Inarinsaamea; sieidi<br />
= seita, keđgi = kivi. Kristinuskon saatua alueen väestössä yliotteen, kiveä ryhdyttiin kutsumaan nimellä<br />
Epi-immeel ~ Eahpeipmil = epäjumala, mutta vielä 1900-luvun puolellakin kivellä on nähty kalanperkeitä,<br />
joten sille lienee uhrattu leikillään tai tosissaan. Seidalle lausuttava loitsu kuului seuraavasti:<br />
”Jumalani, jumalani, jos liikahdat niin taimenta sinulle toimitan”.<br />
Seidan liikahtaminen toimi merkkinä tulevasta hyvästä saaliista, josta oli sitten seidallekin jotain annettavaa<br />
(IV 2003). 10 J17: 1087<br />
Sierrâmjävri (3824 2) Järvi Karhujärven talon lounaispuolella. Inarinsaamea; sierrâm = aktiomuoto<br />
várbistä sierrâđ = leikkiä > leikkimä, jävri = järvi. 10 J18: 1087A<br />
Siikajoenjängät (3824 2) Siikajoen länsipuoliset suot. 10 J15: 1088<br />
Siikajoki – Šapšjuuhâ – Čuovžajohka (3824 2) Siikajärvestä Kaamasjokeen laskeva joki. Suora<br />
suomennos ja pohjoissaamennos inarinsaamesta. Nimiperhe: ks. Siikajärvi – Šapšjävri – Čuovžajávri ~<br />
Šakšajávri. 10 J14: 1089, 10 J15: 1089<br />
Siikalompolo – Šapšluobâl – Čuovžaluoppal (3824 2, JUM) Järvimäinen laajentuma Siikajoessa.<br />
Suora suomennos ja pohjoissaamennos inarinsaamesta. Nimiperhe: ks. Siikajärvi – Šapšjävri – Čuovžajávri<br />
~ Šakšajávri. 10 J14: 1090<br />
237
Siikajärvenlompolo – Šapšjävrluobâl – Soavveljávri (JUM, IL.1995) Utsjoen ja Inarin kuntien<br />
rajalla Siikajärven luoteispuolella oleva jokilaajentuma. Suora suomennos inarinsaamesta. Pohjoissaamenkielinen<br />
nimi; soavvel = harjus, jávri = järvi. Nimiperhe: ks. Siikajärvi – Šapšjävri – Čuovžajávri ~<br />
Šakšajávri. 8 K13: 1091<br />
Siikajärvi – Šapšjävri – Čuovžajávri ~ Šakšajávri (3931 1, JUM, SA 2002, IL. 1995) Järvi Petsikolta<br />
9 km lounaaseen. Suora suomennos ja pohjoissaamennos inarinsaamesta, šakša = mukaelmapohjoissaamennos<br />
inarinsaamen sanasta šapšâ = siika. Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluvat Siikajoki<br />
– Šapšjuuhâ – Čuovžajohka, Siikalompolo – Šapšluobâl – Čuovžaluoppal, Siikajärvenlompolo – Šapšjävrluobâl<br />
– Soavveljávri ja Šapšmoorâst. 8 K13: 1092<br />
Siitajoki – Sijdâjuuvâš (IV 2003) Siitajärvestä Aksujärveen laskeva joki. Määriteosaselitys ja nimiperhe:<br />
ks. Siitajärvi – Sijdâjáávráš. 10 I17: 1092A<br />
Siitajärvi – Sijdâjáávráš (3824 2) Pieni järvi maantien ja Aksujärven välissä. Mukaelmasuomennos<br />
inarinsaamesta; sijdâ = kylä tai porotokka, jáávráš = deminutiivimuoto sanasta jävri = järvi. Järven varhaisempi<br />
nimi on saattanut olla Sieidijáávráš, koska järven eteläpuolisen vaaran pohjoissaamenkielinen<br />
nimi on Sieidevárri ”Seitavaara”; sieide = yhdysosalyhentymä sanasta sieidi = seita. Määriteosa sijdâ olisi<br />
siis kiertoilmaus sieidi-sanalle. Nimiperheeseen kuuluvat Siitajoki – Sijdâjuuvâš ja Sijdâkeđgi.<br />
10 I17: 1093<br />
Sijdâkeđgi (UP) Kivi Aksujärvessä. Sen varhaisempi nimi on saattanut olla Sieidikeđgi, koska Aksujärven<br />
eteläpään länsipuolella on Sijdâváárááš, jonka pohjoissaamen nimi on Sieidevárri; sieide = yhdysosalyhentymä<br />
sanasta sieidi = seita. Inarinsaamea; sijdâ = siita (kylä), keđgi = kivi, sieidi = seita. Nimiperhe:<br />
ks. Siitajärvi – Sijdâjáávráš. 10 J17: 1094<br />
Silbadatája (3913 2) Silbadatvárri-vaaran länsipuolta Geatgiellasjohka-jokeen laskeva puro. Pohjoissaamea,<br />
silbadat = hämärtynyt yhdysosa muodosta silbagah, joka on puolestaan yhdysosalyhentymä yhdyssanan<br />
silbagoahti = hopeakota genetiivistä (SA 2002), ája = oja. Nimiperheeseen kuuluvat Silbadatávži, Silbadatroavvi<br />
ja Silbadatvárri. 6 F13: 1095, 7 G13: 1095<br />
Silbadatávži (3913 1) Rotko Silbadatroavvi-rovan ja Silbadatvárri-vaaran välissä. Määriteosaselitys ja<br />
nimiperhe: ks. Silbadatája, ávži = rotko. 6 F13: 1096<br />
Silbadatroavvi (3913 1) Rova Silbadatája-ojan ja Vuollašjohka-joen välissä. Määriteosaselitys ja nimiperhe:<br />
ks. Silbadatája, roavvi = rova (vanha paloalue). 6 F13: 1097<br />
Silbadatvárri (3913 1) Vaara Silbadatroavvi-rovan ja Ruohtergielas-selänteen välissä. Määriteosaselitys ja<br />
nimiperhe: ks. Silbadatája, várri = vaara. 6 F12: 1098<br />
Sirddaávži (3914 2) Sirddaluoppal-lompolosta Čársejohka-jokeen laskeva joki ja kuru. Määriteosaselitys:<br />
ks. Sirddaráhppát, ávži = rotko. Nimiperheeseen kuuluvat Sirddaráhppát ja Sirddaluoppal, sekä alenevassa<br />
polvessa mahdollisesti vielä Ávžegeašoaivi (ks. Ávžegeašoaivi). 3 I4: 1099<br />
Sirddajeaggi (AA/SA 1998) Suo Sirddaoaivi-tunturin länsipuolella. Pohjoissaamea; sirdda = siirtymämatka<br />
(jutamamatkalla), jeaggi = jänkä. Nimiperheeseen kuuluu Sirddaoaivi. 2 C7: 1100<br />
Sirddaluoppal (AA/SA 1998) Lompolo Goahppelašjávri-järven eteläpäästä 1,2 km kaakkoon. Määriteosaselitys:<br />
ks. Sirddaráhppát, luoppal = lompolo, jokilaajentuma tai pieni järvi. Nimiperhe: ks. Sirddaávži.<br />
3 I4: 1101<br />
238
Sirddaoaivi (AA/SA 1998) Tunturi Duottar-Mávnna-tunturista 5 km länteen. Määriteosaselitys ja nimiperhe:<br />
ks. Sirddajeaggi, oaivi = pää. 2 D7: 1102<br />
Sirddaráhppát (AA/SA 1998) Vaikeakulkuista maastoa Sirddaávži- ja Erttetvárjohka-jokien välissä.<br />
Pohjoissaamea; sirdda = siirtymämatka (jutamamatkalla), ráhppát = kivikkoinen, jyrkänteinen ja vaikeakulkuinen<br />
maasto. Nimiperhe: ks. Sirddaávži. 3 I4: 1103<br />
Sitnogohpi (3913 1) Painanne Paistuntureiden Ráššoaivi-tunturin lounaispuolella. Pohjoissaamea; sitno<br />
= yhdysosamuoto sanasta sitnu = ruohonurmikka, gohpi = kuoppa. Primäärinimi, jonka nimiperheeseen<br />
kuuluvat Goike Sitnogohpi, Sitnogoveája ja Sitnogovoaivi. 6 E8: 1104<br />
Sitnogoveája (3913 1) Sitnogohpi-kurusta Čulloveijohka-jokeen laskeva oja. Määriteosaselitys ja nimiperhe:<br />
ks. Sitnogohpi, gove = genetiivimuoto sanasta gohpi = kuoppa, painanne, ája = oja (puro). 6 D8: 1105<br />
Sitnogovoaivi (3913 1) Tunturi Akujärveltä 3 km pohjois-koilliseen. Määriteosaselitys ja nimiperhe:<br />
ks. Sitnogohpi, gov = genetiivinen yhdysosalyhentymä sanasta gohpi = kuoppa, painanne, oaivi = pää.<br />
6 E8: 1106<br />
Skadjároavvi (AA/SA 1998) Laaja rova Nilijokisuun eteläpuolella. Pohjoissaamea; skadjá = talas, vaja,<br />
roavvi = rova (vanha paloalue). Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluu Skadjávárri ja perusosan<br />
mukaan Roavveája. 2 D5: 1107<br />
Skadjávárri (AA/SA 1998) Vaara Aittijoelta 3 km itään. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Skadjároavvi,<br />
várri = vaara. 2 D6: 1108<br />
Skadjnjárája (AA/SA 1998) Goahppeloaivi-tunturin huipun länsipuolta Tenoon laskeva oja. Määriteosaselitys:<br />
ks. Skadjávárri, njár = yhdysosalyhentymä sanasta njárga = niemi, ája = oja (puro). Nimiperhe:<br />
ks. Skadjnjárga. 1 I1: 1109<br />
Skadjnjárga (AA/SA 1998) Niemi Tenon rannalla Aittijoki-talosta kilometri lounaaseen. Määriteosaselitys:<br />
ks. Skadjároavvi, njárga = niemi. 2 C6: 1110<br />
Skadjnjárga (OP) Niemi Tenon rannalla 12 km Utsjoen kirkonkylältä Karigasniemen suuntaan. Nimiselitys:<br />
ks. Skadjnárga (ylempi). Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluu Skadjnjárája. 1 I1: 1111<br />
Skáidejohka (AA/SA 1998) Gievganláttu-lammesta Utsjokeen Mieraslompolan kohdalta laskeva joki.<br />
Pohjoissaamea; skáide = yhdysosamuoto sanasta skáidi = kaira jokien välissä (kaita), johka = joki. Nimiperhe:<br />
ks. Cuokkaskáidi. 8 L9: 1112<br />
Skáideláttu (AA/SA 1998) Suurin lampi Mielkejohskáidi-kaidassa. Määriteosaselitys: ks. Skáidejohka,<br />
láttu = lampi. 3 J4: 1113<br />
Skáidenjunni (AA/SA 1998) Vaarannenäke Sieiddejohka-joen ja Sieiddeávži-kurun välissä. Määriteosaselitys:<br />
ks. Skáidejohka, njunni = nokka. 6 C8: 1114<br />
Skálonjuovčča (3913 2) Pitkähkö niemeke Kevon latvahaarojen välissä. Pohjoissaamea; skálo = genetiivimuoto<br />
sanasta skállu = kasari, sinkkiämpäri tai metallinen astia, njuovčča = kieli. Kasarissa on<br />
”kieli” eli varsi (SA 2002). 7 G11: 1115<br />
Skálonjuovčča (3913 2) Roajáávži-rotkon ja sen kaakkoispuolella olevan samansuuntaisen rotkon<br />
välissä oleva pitkä harjanne. Nimiselitys: ks. Skálonjuovčča (ylin). 7 G10: 1116, 7 H9: 1116<br />
239
Skálonjuovčča (3911 2) Karigasniemen Ailikkaan länsirinteellä oleva harjanne. Nimiselitys: ks.<br />
Skálonjuovčča (ylin). 5 B12: 1117<br />
Skálvevárri (AA/SA 1998) Vaara Goahppelašjávri-järven eteläpäästä kilometri länsi-lounaaseen. Pohjoissaamea;<br />
skálve = yhdysosamuoto sanasta skálvi = kinos (nietos), syvä lumi, várri = vaara.<br />
3 I4: 1118<br />
Skáŋkkaidája (3913 2) Lännestä Gaskkamuš Njaggaleapme -järveen laskeva oja. Pohjoissaamea; skáŋkkaid<br />
= monikon genetiivimuoto sanasta skáŋka = eräs suku (SA 2002), ája = oja. 7 J8: 1119<br />
Skierrečopma (AA/SA 1998) Vaara Nuvvuksen kylältä 8 km itään. Määriteosaselitys: ks. Skierrefális,<br />
čopma = kukkula. 2 F4: 1120<br />
Skierrefális (3913 2) Tunturi Vuogojávri-järvestä 6 km lounaaseen. Pohjoissaamea; skierre = yhdysosamuoto<br />
sanasta skierri = vaivaiskoivu, fális = valas. Tunturi kuuluu tunturiryhmään, jonka yhteisnimitys<br />
on Fállát = valaat. Kaksi muuta ryhmään kuuluvaa tunturia ovat Váldufális ja Stuorrafális. 7 I10: 1121<br />
Skierreskáiája (AA/SA 1998) Skierrevađđa-vaaran koillispuolelta Liŋkinjohka-jokeen laskeva pieni<br />
puro. Määriteosaselitys: ks. Skierrefális, skái = yhdysosalyhentymä sanasta skáidi = kaira jokien välissä<br />
(kaita), ája = oja (puro). Nimiperhe: ks. Skierreskáidi. 3 G5: 1122<br />
Skierreskáidi (AA/SA 1998) Kaira Liŋkinjohka- ja Skierreskáiája-jokien välissä. Määriteosaselitys: ks.<br />
Skierrefális, skáidi = kaira jokien välissä (kaita). Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluu Skierreskáiája.<br />
3 G5: 1123<br />
Skierrevađđa (AA/SA 1998) Vaara Čársejohka- ja Liŋkinjohka-jokien yhtymäkohdasta 5,5 km länteen.<br />
Määriteosaselitys: ks. Skierrefális, vađđa = laajahko aukea metsässä (tavallisesti soinen). 3 G5: 1124<br />
Skoahppaádjagat (AA/SA 1998) Valjášjohka-jokeen laskeva puro latvahaaroineen. Pohjoissaamea;<br />
skoahppa = latvajänkä, laakson pohjukka, ádjagat = monikkomuoto sanasta ája = oja (puro).<br />
2 D6: 1125<br />
Skoarraája (AA/SA 1998) Skoarrajávri-järvestä Mierasjärveen laskeva oja. Määriteosaselitys ja nimiperhe:<br />
ks. Skoarrajávri, ája = oja. 8 L10: 1126<br />
Skoarrajávri (AA/SA 1998, IL.1995) Järvi Mierasjärven puolen välin länsipuolella. Pohjoissaamea;<br />
skoarra = pilkkasiipi, jávri = järvi. Nimi on annettu pilkkasiipien mukaan, jotka vielä nykyäänkin pesivät<br />
järvessä. Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluu Skoarraája. 8 L10: 1127<br />
Skuolfeája (AA/SA 1998) Lännestä Erttevárjohka-jokeen 200 metriä ennen sen yhtymistä<br />
Čársejohka-jokeen laskeva oja. Pohjoissaamea; skuolfe = yhdysosalyhentymä sanasta skuolfi = tunturipöllö,<br />
ája = oja (puro). Nimiperheeseen kuuluu Skuolffečopma. 3 I4: 1128<br />
Skuolffečopma (AA/SA 1998) Kukkula Erttetvárri-vaaran eteläpuolella. Pohjoissaamea; skuolffe =<br />
genetiivimuoto sanasta skuolfi = pöllö, čopma = kukkula. Nimiperhe: ks. Skuolfeája. 3 H5: 1129<br />
Skužirdeijeeláddu (US) Pieni lampi Kaamasjoen länsipuolella Tuuruniemen talosta 0,4 km luoteeseen.<br />
Inarinsaamea; skužirdeijee = nominijohdos verbistä skužirdiđ = kihistä > kihisevä, láddu = lampi.<br />
11 L18: 1130<br />
240
Smilčoaijohka (3913 1) Smilčoaivi-tunturin pohjois- ja länsipuolta Čulloveijohka-jokeen laskeva joki.<br />
Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Smilčoaivi, oai = yhdysosalyhentymä sanasta oaivi = pää, johka =<br />
joki. 6 D8: 1131<br />
Smilčoaivi (3913 1) Tunturi Outakoskelta 6 km itä-koilliseen. Pohjoissaamea; smilč = yhdysosalyhentymä<br />
sanasta smilči = kalteva paikka, jossa reki tai ahkio lipsuu alaspäin, oaivi = pää. Primäärinimi, jonka<br />
nimiperheeseen kuuluu Smilčoaijohka. 6 D8: 1132<br />
Smilčoaivi (AA/SA 1998) Kukkula Bursačohkka -tunturin länsipuolella. Nimiselitys: ks. Smilčoaivi (ylempi).<br />
2 D7: 1133<br />
Snoikanjohka Karigasniemen Ailikkaan länsirinteeltä Kaivojokeen laskeva joki. Pohjoissaamea; snoikan<br />
= tuntematon sana, johka = joki. 5 B11: 1134, 6 C12: 1134<br />
Soabbatoaijohka (3913 1) Soabbatoaivi-tunturin länsipuolelta Čulloveijohka-jokeen laskeva joki. Määriteosaselitys<br />
ja nimiperhe: ks. Soabbatoaivi, johka = joki. 6 D8: 1135<br />
Soabbatoaivi (3913 1) Tunturi Outakoskelta 8 km itä-koilliseen. Pohjoissaamea; soabbat = tuntematon<br />
sana, oaivi = pää. Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluu Soabbatoaijohka. 6 D8: 1136<br />
Soahkemohbuolžžat (3824 2) Harjujono Soahkemohjávrrit-järvien välissä. Pohjoissaamea. Määriteosaselitys<br />
ja nimiperhe: ks. Soahkemohjávrrit – Suáhimokjäävrih, buolžžat = monikkomuoto sanasta buolža =<br />
harju > harjut. 10 H14: 1137<br />
Soahkemohjávrrit – Suáhimokjäävrih (3824 2, JUM) Kaksi järveä Utsjoen ja Inarin kuntien rajan<br />
ja Karigasniemen tien yhtymäkohdasta 7 km koilliseen. Pohjoissaamea ja inarinsaamea; soahke ~ suáhi<br />
= yhdysosamuoto sanasta soahki ~ suáhi = koivu, moh ~ mok = yhdysosalyhentymä sanasta mohkki ~<br />
mokke = mutka, jávrrit ~ jäävrih = monikkomuoto sanasta jávri ~ jävri = järvi > järvet. Nimiperheeseen<br />
kuuluu Soahkemohbuolžžat. 10 H14: 1138<br />
Soavvelčopma (IL 1995) Kukkula Utsjoen ja Inarin kuntien rajalla olevan Siikajärven pohjoispäästä<br />
kilometri luoteeseen. Määriteosaselitys: ks. Soavveljogaš, čopma = kukkula. 8 K13: 1139<br />
Soavveljávri (PS 2002) Järvi Oaivvošvárri-vaaran ja Kuntsajärven välissä. Määriteosaselitys: ks. Soavveljogaš,<br />
jávri = järvi. 7 J13: 1140<br />
Soavveljogaš (SA 1963) Áánápuškojáávráš-järvestä Kutujärveen laskeva pieni joki. Pohjoissaamea;<br />
soavvel = harjus, jogaš = deminutiivimuoto sanasta johka = joki. 11 L14: 1141<br />
Soavvelláddot (IL 1995) Epälukuinen määrä lampia Siikajärven luoteispuolella. Määriteosaselitys: ks.<br />
Soavveljogaš, láddot = monikkomuoto sanasta láttu = lampi. 8 K13: 1142<br />
Soidensuojelualue (3913 1) Biesjávrrit-järvien ympärillä. 6 D12: 1143<br />
Soidensuojelualue (3913 1) Karigasniemen maantien molemmin puolin Luomusjoen itäpuolella.<br />
6 D13: 1144<br />
Solljunája (3913 2) Solljunávži-kurusta Suttesjohka-jokeen laskeva oja. Pohjoissaamea; solljun = aktiomuoto<br />
tuntemattomasta verbistä solljut, ája = oja. Nimiperheeseen kuuluvat Solljunávži, Solljunčopma ja<br />
Solljunroavvi. 7 H13: 1145<br />
241
Solljunávži (3913 2) Kuru Solljunroavvi-rovan ja Solljunčopma-kukkulan välissä. Määriteosaselitys ja<br />
nimiperhe: ks. Solljunája, ávži = rotko. 7 G13: 1146<br />
Solljunčopma (3913 2) Kukkula Kaamasjoen latvan itäpuolella. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks.<br />
Solljunája, čopma = kukkula. 7 G13: 1147<br />
Solljunroavvi (3913 2) Rova Kaamasjoen itäpuolella Kaamasmukasta 6 km pohjoiseen. Määriteosaselitys<br />
ja nimiperhe: ks. Solljunája, roavvi = rova. 7 G13: 1148<br />
Spárrasuoljávri (AA/SA 1998) Pitkulainen järvi Tenon ja maantien välissä Lohikoste-talon koillispuolella.<br />
Pohjoissaamea; spárra = johdos luultavasti vanhanaikaisen hakassoljen nimityksestä spárasolju,<br />
jota harjumainen saari hieman muistuttaa (SA 2002), suol = yhdysosalyhentymä sanasta suolu = saari,<br />
jávri = järvi, ks. myös Spárrasuolu. Nimiperhe: ks. Spárrasuolu. 2 F3: 1149<br />
Spárrasuolu (AA/SA 1998) Pitkulainen saari Tenon Norjanpuoleisella rannalla Paatuksesta 2 km<br />
ylävirtaan. Nimiselitys: ks. Spárrasuoljávri. Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluu Spárrasuoljávri.<br />
2 F3: 1150<br />
Stállegurra (AA/SA 1998) Kuru Nuvvuksen kylän itäpuolella. Pohjoissaamea: stálle = yhdysosamuoto<br />
sanasta stálli = teräs, gurra = kuru. 2 E4: 1151<br />
Stálojohka (AA/SA 1998) Koahppeloaivi-tunturin koillisrinteeltä Tenoon laskeva joki. Pohjoissaamea;<br />
stálo = genetiivimuoto sanasta stállu = staalo (peikko), johka = joki. Nimiperheeseen kuuluvat Stálojohoaivi<br />
ja Stáloskáidi. 1 I1: 1152<br />
Stálojohoaivi (AA/SA 1998) Tunturi Njálabiedjojohgeašoaivi-tunturin pohjoispuolella. Määriteosaselitys<br />
ja nimiperhe: ks. Stálojohka, joh = yhdysosalyhentymä sanasta johka = joki, oaivi = pää. 3 I2: 1153<br />
Stáloleakšá (AA/SA 1998) Laakso Njiljohmohkejeaggi-jängän pohjoispuolella. Määriteosaselitys: ks.<br />
Stálojohka, leakšá = laaja soinen laakso. 2 F6: 1154<br />
Stáloskáidi (AA/SA 1998) Kaira Juntejohka- ja Stálojohka-jokien välissä. Määriteosaselitys ja nimiperhe:<br />
ks. Stálojohka, skáidi = kaira jokien välissä (kaita). 1 I1: 1155<br />
Stohpoaláš (AA/SA 1998) Vaara Nilijokisuulta 5,5 km etelä-kaakkoon. Määriteosaselitys ja nimiperhe:<br />
ks. Stohposaičohkka, aláš = huippu, laki. 2 E6: 1156<br />
Stohpojeaggi (AA/SA 1998) Suo Mierasjärvestä 2–3 km etelä-lounaaseen. Suomenkielinen karttanimi<br />
”Tupajänkä” ei ole vakiintunut käyttöön, vaikka se onkin suora suomennos pohjoissaamesta.<br />
Nimiperhe: ks. Stohpoláttu. 8 L11: 1157<br />
Stohpoláttu (AA/SA 1998) Lampi Mierasjärvestä 3,5 km etelä-lounaaseen. Suomenkielinen karttanimi<br />
”Tupalampi”, joka on suora suomennos pohjoissaamesta, ei ole vakiintunut käyttöön. Primäärinimi,<br />
jonka nimiperheeseen kuuluu Stohpojeaggi. 8 L11: 1158<br />
Stohposaiája (3914 1) Stohposaičohkka-kukkulan länsipuolta Nilijokeen laskeva oja. Määriteosaselitys<br />
ja nimiperhe: ks. Stohposaičohkka, ája = oja (puro). 2 E6: 1158A<br />
Stohposaičohkka (AA/SA 1998) Kukkula Nilijoen suulta 5 km kaakkoon. Pohjoissaamea; stohpo =<br />
yhdysosamuoto sanasta stohpu = tupa, sai = yhdysosalyhentymä sanasta sadji = sija ~ paikka, čohkka =<br />
huippu (laki). Nimiperheeseen kuuluvat Stohpoaláš ja Stohposaiája. 2 E6: 1159<br />
242
Stohposaiguoika (SA 1963) Koski Kiellajoen alajuoksulla. Määriteosaselitys: ks. Stohposaičohkka, guoika<br />
= koski. 10 I15: 1160<br />
Stuorra Áibmejohvárri (AA/SA 1998) Vaara Utsjoen kirkonkylältä 3 km länteen. Määriteosaselitys:<br />
ks. Stuorrafális, áibme = yhdysosamuoto sanasta áibmi = äimä, joh = yhdysosalyhentymä sanasta johka<br />
= joki, várri = vaara. Nimiperhe: ks. Äimäjoki – Áibmejohka. 3 J2: 1161<br />
Stuorra Bálddotjávri (AA/SA 1998) Järvi Kenesjärven eteläpäästä 2 km lounaaseen. Määriteosaselitys:<br />
ks. Stuorrafális, bálddot = johdos sanasta bálda = vieri (KSVK 52, s. 296), jávri = järvi. Primäärinimi,<br />
jonka nimiperheeseen kuuluvat Geavumuš Bálddotjávri, Bálddotjohka ja Vuolimuš Bálddotjávri. 4 K7: 1162<br />
Stuorra Biesvárri (3913 1) Vaara Karigasniemen Ailikkaalta 7 km pohjoiseen. Määriteosaselitys: ks.<br />
Stuorrafális, bies = tuntematon sana, várri = vaara. Nimiperhe: ks. Biesjávrrit. 6 C11: 1163<br />
Stuorrabohki (AA/SA 1998) Kapeikko Gaskačohkka- ja Urračohkka-kukkuloiden välissä. Määriteosaselitys:<br />
ks. Stuorrafális, bohki = kapeikko vaarojen välissä. 2 D6: 1164<br />
Stuorračohkka (AL 2002) Kukkula Ylä-Jalve-talosta 0,8 km etelään. Määriteosaselitys: ks. Stuorrafális,<br />
čohkka = huippu (laki). 1 G1: 1165<br />
Stuorrafális (3913 2) Tunturi Vuogojávri-järven eteläpuolella. Pohjoissaamea, stuorra = attribuuttimuoto<br />
sanasta stuoris = suuri, fális = valas. Tunturi kuuluu tunturiryhmään, jonka yhteisnimitys on Fállát =<br />
valaat. Ryhmän kaksi muuta tunturia ovat Skierrefális ja Fáldufális. Nimiperhe: ks. Fállát. 7 J10: 1166<br />
Stuorrageađggegielas (AA/SA 1998) Selänne Erttetvárri-vaarasta 5 km länsi-luoteeseen. Määriteosaselitys:<br />
ks. Stuorrafális, geađgge = genetiivimuoto sanasta geađgi = kivi > kiven, gielas = pitkä ja kapea<br />
selänne. 3 G4: 1167<br />
Stuorragurra (3911 2) Kuru Rovisuvannon kohdalla. Määriteosaselitys: ks. Stuorrafális, gurra = kuru.<br />
5 B12: 1168<br />
Stuorrajávri (3913 1) Luomusjärvistä suurempi. Määriteosaselitys: ks. Stuorrafális, jávri = järvi.<br />
6 E12: 1169<br />
Stuorra Mávnna (AA/SA 1998) Duottar-Mávnna-tunturin luoteispuolella oleva tunturi. Määriteosaselitys:<br />
ks. Stuorrafális, Mávnna = Maunu. Tunturi kuuluu kolmen tunturin ryhmään joiden perusosana<br />
esiintyy Mávnna. Ryhmää voitaneen siten pitää nimiperheenä. Ryhmän muut tunturit ovat Duottar-Mávnna<br />
ja Jorba-Mávnna ~ Skadjávár-Mávnna. 2 D7: 1170<br />
Stuorraroadjá (3913 2) Tunturi Fiellogahjohka- ja Gamajohka-jokien välissä. Määriteosaselitys: ks. Stuorrafális,<br />
roadjá = tuntematon sana. Tunturi kuuluu tunturiryhmään, jonka nimien perusosana esiintyy<br />
roadjá. Ryhmään kuuluvat Bođosroadjá, Ulloroadjá ja Uhcaroadjá. 7 G9: 1171<br />
Stuorrarohtu (IL 1995) Lehto Vuogojávri-järven rannalla. Määriteosaselitys: ks. Stuorrafális, rohtu = lehto<br />
(ruto). 7 J9: 1172<br />
Stuorrâpecnjargâ (IV 2003) Niemi Aksujärven itärannalla Aksujoen luusuasta 0,7 km länsi-lounaaseen.<br />
Inarinsaamea; stuorrâ = attribuuttimuoto sanasta styeres = suuri, pec = yhdysosalyhentymä sanasta peeci<br />
= mänty, njargâ = niemi. 10 J17: 1172A<br />
243
Sudenjänkä – Kuumpijeggi (3842 1) Suo Utsjoen maantien länsipuolella Säytsjärven kohdalla. Suora<br />
suomennos inarinsaamesta. 11 L14: 1173<br />
Suáluijävrjeggi (JIM) Suo Pierkivaaran länsilaidan Saarijärven länsipuolella. Inarinsaamea; suálui =<br />
saari, jävr = yhdysosalyhentymä sanasta jävri = järvi, jeggi = jänkä. Kartassa (3842 1/2000) kyseinen<br />
jänkä on sijoitettu paikkaan, jossa on Laihanhauenjärvi. Nimiperhe: ks. Saarijärvi – Suáluijävri.<br />
11 L16: 1174<br />
Suávviljuuvâš (3824 2) Suávviljävri-järvestä Siikajokeen laskeva pieni joki. Määriteosaselitys ja nimiperhe:<br />
ks. Suávviljävri (ylempi), juuvâš = deminutiivimuoto sanasta juuhâ = joki. 10 J14: 1175<br />
Suávviljuuvâš (JUM) Harrijärvestä Syysjokeen laskeva pieni joki. Nimiselitys: ks. Suávviljuuvâš (ylempi).<br />
11 L16: 1176<br />
Suávviljävri (3824 2) Järvi Siikalompolon ja Kuntsajärven välissä. Inarinsaamea; suávvil = harjus, jävri<br />
= järvi. Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluu Suávviljuuvâš. 10 J14: 1177<br />
Suávviljävri (3931 1) Järvi Lihavakalajärvistä noin 2 km länteen. Nimiselitys: ks. Suavviljävri (ylempi).<br />
Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluu Suávvilvääri. 8 L13: 1178<br />
Suávvilvääri (JUM) Vaara Lihavakalajärvistä 2 km länteen. Määriteosaselitys: ks. Suávviljuuvâš, vääri =<br />
vaara. Nimiperhe: ks. Suávviljävri (alempi). 8 L13: 1179<br />
Sudesčuálmjuuhâ – Suttesjohka ~ Soavviljohka (JUM, SA 1963, IL.1995) Siikajärvenlompolosta<br />
Siikajärveen laskeva joki. Inarinsaamea ja pohjoissaamea; sudes ~ suttes = attribuuttimuoto sanasta sudes<br />
~ suttis = sulana, čuálm = genetiivinen yhdysosalyhentymä sanasta čuálmi = salmi, juuhâ ~ johka = joki,<br />
soavvil = harjus. Nimiperhe: ks. Sulasalmi – Sudesčuálmi – Suttesčoalbmi. 8 K13: 1180<br />
Suhkkesvuovddenjáiku (IL 1995) Metsäniemeke Rávdoskáidi-kaidan Stohpoláttu-lammen eteläpuolella<br />
olevan Suhkkesvuovdi-metsän eteläpäässä. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Suhkkesvuovdi, vuovdde =<br />
genetiivimuoto sanasta vuovdi = metsä, njáiku = ulkonema, nokka. 8 L12: 1181<br />
Suhkkesvuovdi (IL 1995) Metsä Rávdoskáidi-kaidan Stohpoláttu-lammen eteläpuolella. Pohjoissaamea;<br />
suhkkes = attribuuttimuoto sanasta suohkat = sakea ~ tiheä, vuovdi = metsä. Primäärinimi, jonka nimiperheeseen<br />
kuuluu Suhkkesvuovddenjáiku. 8 L11: 1182<br />
Suhpečopma (AA/SA 1998) Kukkula Vuolimuš Cuokkajávri -järven itäpuolella. Suomenkielinen karttanimimukaelma<br />
”Suhpikumpu” ei ole vakiintunut. Pohjoissaamea; suhpe = yhdysosamuoto sanasta<br />
suhpi = haapa, čopma = kukkula ~ kumpu. Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluu Suhpeláttu.<br />
8 K11: 1183<br />
Suhpeláttu (AA/SA 1998) Lampi Gaskkamuš Cuokkajávri -järven itäpuolella. Suomenkielinen karttanimimukaelma<br />
”Suhpilampi” ei ole vakiintunut. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Suhpečopma, láttu =<br />
lampi. 8 K11: 1184<br />
Suhpenjárga (AA/SA 1998) Niemi Nuorpiniemi-talosta 4 km Utsjoen suuntaan. Määriteosaselitys:<br />
ks. Suhpečopma, njárga = niemi. 2 C6: 1185<br />
Suhpevárri (AA/SA 1998) Matala pieni vaara Äimäjoen ja sen sivupuron välissä 5 km Utsjoen kylältä<br />
Karigasniemen suuntaan. Määriteosaselitys: ks. Suhpečopma, várri = vaara. 1 J1: 1186<br />
244
Suhpičohkka ~ Urravárri (3913 1, KV 1993) Vaara Outakoskelta 1,5 km itään. Määriteosaselitys: ks.<br />
Suhpečopma, čohkka = huippu (laki), urra = kivipyykki. Rinnakkaisnimi johtuu vaaran laelle päällekkäin<br />
ladotuista kivistä. 6 C8: 1187<br />
Sujaljeaggi (IL 1995) Suo Mierasjärven puolenvälin länsipuolella. Pohjoissaamea; Sujal = yhdysosalyhentymä<br />
sukunimestä Sujala, jeaggi = jänkä. Metsähallitus kaatoi puita kyseisen suon viereen, josta<br />
Juho Erkki Sujala (1910–1996) vedätti ne hevosella Mierasjärveä pitkin maantien varteen.<br />
8 L10: 1188<br />
Sulaoja – Suttesája (SA 2002) Basijávri-järven itäpäähän laskeva lähdepuro. Määriteosaselitys: ks. Suttesbuolžžat,<br />
ája = oja. Nimi on tullut tunnetuksi Utsjoen kunnan vedenmyyntihankkeen tiimoilta.<br />
6 D13: 1189<br />
Sulasalmi – Sudesčuálmi – Suttesčoalbmi (3931 1, JUM) Kapea salmi Siikajärven puolenvälin<br />
lounaispuolella. Suora suomennos inarinsaamesta tai pohjoissaamesta. Primäärinimi, jonka nimiperheeseen<br />
kuuluu Sudesčuálmjuuhâ – Suttesjohka ~ Soavviljohka. 8 K13: 1190<br />
Sunddašgeašláttu (AA/SA 1998) Lampi Vuolleseavttetvárri-vaaran luoteispuolella. Pohjoissaamea;<br />
sunddaš = genetiivimuotoinen yhdysosalyhentymä yhdyssananimestä Sunddávži, geaš = yhdysosalyhentymä<br />
sanasta geahči = pää (kärki), láttu = lampi. Nimiperhe: ks. Sunddávži. 3 J2: 1191<br />
Sunddávži (AA/SA 1998) Guronávži-kurun latvakuru Riikkavárri- ja Vuolleseavttetvárri-vaarojen välissä.<br />
Pohjoissaamea; sundd = genetiivimuotoinen yhdysosamuoto sanasta sundi = kihlakunnantuomari,<br />
suntio; vouti, ávži = rotko. Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluu Sunddašgeašláttu. 3 J2: 1192<br />
Suohisenâmeh (UP) Kaksi pitkänomaista marastoa Savojoen ja Hanhijärven välissä. Inarinsaamea;<br />
suohis = attribuuttimuoto sanasta suohâd = sakea > sakeat, enâmeh = monikkomuoto sanasta eennâm =<br />
maa > maat. 11 K18: 1193, 11 L18: 1193<br />
Suohpagurra (AA/SA 1998) Kuru Nuvvuksen Áilegas-tunturin itäpuolella. Pohjoissaamea; suohpa =<br />
ylityskohta, gurra = kuru. Nimiperheeseen kuuluvat Suohpajávri, Suohpajohka, Suohpanjárga ja Suohpanjunni.<br />
2 E4: 1194<br />
Suohpajávri (AA/SA 1998) Järvi Nuvvuksen Áilegas-tunturin koillispuolella. Määriteosaselitys ja nimiperhe:<br />
ks. Suohpagurra, jávri = järvi. 2 F4: 1195<br />
Suohpajohka (AA/SA 1998) Nuvvuksen Áilegas-tunturin itäpuolelta Tenoon laskeva joki. Määriteosaselitys<br />
ja nimiperhe: ks. Suohpagurra, johka = joki. 2 E4: 1196<br />
Suohpanjárga (AA/SA 1998) Niemi Tenon itärannalla Luossagoatnelvárri-vaaran kohdalla. Määriteosaselitys<br />
ja nimiperhe: ks. Suohpagurra, njárga = niemi. 2 E3: 1197<br />
Suohpanjunni (AA/SA 1998) Nuvvuksen Áilegas-tunturin itäpuolella. Määriteosaselitys ja nimiperhe:<br />
ks. Suohpagurra, njunni = nokka. 2 E4: 1198<br />
Suohpášája (3913 2) Suohpášoaivi-tunturin pohjoispuolta Kevojokeen laskeva oja. Määriteosaselitys ja<br />
nimiperhe: ks. Suohpášoaivi, ája = oja. 7 G11: 1199<br />
Suohpáščielgi (3913 2) Selänne Gopmirdanoaivi-tunturin ja Kevojoen välissä. Määriteosaselitys ja nimiperhe:<br />
ks. Suohpášoaivi, čielgi = selkä. 7 G11: 1200<br />
245
Suohpáščopma (3813 2) Kukkula Kevojoen pohjoispuolella Suohpášoaivi-tunturista koilliseen. Määriteosaselitys<br />
ja nimiperhe: ks. Suohpášoaivi, čopma = kukkula. 7 G11: 1201<br />
Suohpáščopma (3813 2) Tunturi Kevojoen Gamajohka-jokisuulta pohjois-luoteeseen. Määriteosaselitys<br />
ja nimiperhe: ks. Suohpášoaivi, čopma = kukkula. 7 I8: 1202<br />
Suohpášjávri (3913 2) Kevojokeen yhteydessa oleva pieni järvi Gamajohka-jokisuun alapuolella. Määriteosaselitys:<br />
ks. Suohpášoaivi, jávri = järvi. Järven kohdalla on Kevon retkeilyreitin kahlaamo Gamajohka-joen<br />
ylitse. 7 I9: 1203<br />
Suohpášoaivi (3913 1) Tunturi Kevojoen latvan pohjoispuolella. Pohjoissaamea; suohpáš = ylikulkupaikka<br />
ylängöltä toiselle, oaivi = pää. Nimiperheeseen kuuluvat Suohpáščielgi, Suohpáščopma (2 kpl), ja<br />
Suohpášája. 6 F11: 1204<br />
Suoidneája (SA 1963) Kaamasjokeen Kiellajoen suusta 2,5 km pohjoiseen laskeva oja. Määriteosaselitys<br />
ja nimiperhe: ks. Suoidnejeaggi, ája = oja. 10 I15: 1205<br />
Suoidnejárjeaggi (SA 1963) Jänkä Utsjoen ja Inarin kuntien rajan ja Karigasniementien yhtymäkohdasta<br />
2 km itä-kaakkoon. Määriteosaselitys: ks. Suoidnejeaggi, jár = yhdysosalyhentymä sanasta jávri =<br />
järvi, jeaggi = jänkä. Nimiperhe: ks. Heinälampi – Suoidneláttu. 10 H15: 1206<br />
Suoidnejávri (SA 1963) Järvi Kaamasjoen itäpuolella Kiellajoen suusta 3 km pohjoiseen. Määriteosaselitys<br />
ja nimiperhe: ks. Suoidnejeaggi, jávri = järvi. 10 I15: 1207<br />
Suoidnejeaggi (SA 1963) Suo Kaamasjoen itäpuolella Kiellajoen suusta 3,5 km pohjoiseen. Pohjoissaamea;<br />
suoidne = yhdysosamuoto sanasta suoidni = heinä, jeaggi = jänkä. Primäärinimi, jonka nimiperheeseen<br />
kuuluvat Suoidnejávri ja Suoidneája. 10 I15: 1208<br />
Suoidneláttu (SA 1963) Lampi Petsimjärvestä 1,5 km itään. Määriteosaselitys: ks. Suoidneája, láttu =<br />
lampi. 10 J16: 1209<br />
Suolluuh (IV 2003) Kaksi saarta Aksujärven pohjoisosassa. Niiden kummankin koillispuolella on<br />
nuotta-apaja. Inarinsaamea; suolluuh = saaret. 10 J17: 1209A<br />
Suolobohki (AA/SA 1998) Toinen niva Vuolit Cuokkajávri -järvestä alavirtaan. Määriteosaselitys: ks.<br />
Suolofielbmá, bohki = kapeikko (niva). 8 K8: 1210<br />
Suolofielbmá (IL 1995) Suvanto Cuoggá-jokisuusta 4 km ylävirtaan. Pohjoissaamea; suolo = yhdysosalyhentymä<br />
sanasta suolu = saari, fielbmá = syvä suvanto. Kyseisessä suvannossa on saari. 8 K9: 1211<br />
Suolojárjeaggi (3913 2) Laajahko suo Suolojávri-järven itäpuolella Utsjoen ja Inarin kuntien rajalla.<br />
Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Suolojávri (ylempi), jár = yhdysosalyhentymä sanasta jávri = järvi,<br />
jeaggi = jänkä. 7 J13: 1212<br />
Suolojávri (3913 2) Järvi Kevon luonnonpuiston eteläkärjestä 5 km itään. Pohjoissaamea; suolo =<br />
yhdysosalyhentymä sanasta suolu = saari, jávri = järvi. Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluu<br />
Suolojárjeaggi. 7 J13: 1213<br />
Suolojávri (SA 1963) Järvi Petsimjärven itäpuolella. Nimiselitys: ks. Suolojávri (ylempi).<br />
10 I – J16: 1214<br />
246
Suololuoppal (3913 1) Järvimäinen laajentuma Luomusjoen yläjuoksulla. Määriteosaselitys: ks. Suolofielbmá,<br />
luoppal = lompolo, jokilaajentuma. 6 D13: 1215<br />
Suolomaras (AA/SA 1998) Marasto Ávžžičopma-kukkulasta 2 km koilliseen. Määriteosaselitys: ks.<br />
Suolofielbmá, maras = marasto. 3 G6: 1216<br />
Suorbmaája (AA/SA 1998) Borgebeaskačopma-kukkulan länsipuolta Čársejohka-jokeen laskeva puro.<br />
Pohjoissaamea; suorbma = sormi, ája = oja (puro). 3 H6: 1217<br />
Suorbmaljohka (3913 1) Čeavrresgielas-kaidan luoteispuolelta Akujokeen laskeva joki. Pohjoissaamea;<br />
suorbmal = johdos sanasta suorbma = sormi, johka = joki. 6 E9: 1218<br />
Suotnjojávri (3913 1) Järvi Gaska-Biesvárri-vaaran lounaispuolella. Pohjoissaamea; suotnjo = yhdysosamuoto<br />
sanasta suotnju = saraa kasvava suo (rimpisuo), jávri = järvi. 6 C11: 1219<br />
Suovvagoađevuohppi (AA/SA 1998) Vuopaja Kevojärven eteläpään itärannalla. Pohjoissaamea; suovva<br />
= savu, goađe = genetiivimuoto sanasta goahti = kota, vuohppi = vuopaja. 4 K5: 1220<br />
Surggiidgávnnadanoaivvit (3913 1) Kaksi kukkulaa Soabbatoaivi-tunturin luoteispuolella. Pohjoissaamea;<br />
surggiid = monikkomuoto sanasta suorgi = haara, gávnnadan = aktiomuoto verbistä gávnnadit<br />
= kohdata, oaivvit = monikkomuoto sanasta oaivi = pää. Kukkulat ovat saaneet nimensä siitä, että<br />
jokihaarat saavat alkunsa lähes samasta paikasta (KV 1993). 6 D8: 1221<br />
Suttesája (3824 2) Suttesájageahčeláttu-lammesta Kaamasjokeen laskeva oja. Pohjoissaamea; suttes<br />
= attribuuttimuoto sanasta suttis = sulana, ája = oja. Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluu<br />
Suttesájageahčeláttu. 10 G14: 1222<br />
Suttesájageahčeláttu (3824 2) Lampi Kaamasmukasta 2,5 km pohjoiseen. Pohjoissaamea. Määriteosaselitys<br />
ja nimiperhe: ks. Suttesája, geahče = yhdysosamuoto sanasta geahči = kärki ~ pää, láttu = lampi.<br />
10 G14: 1223<br />
Suttesbuolžžat (3913 2) Harjuryhmittymä Suttesjohka-joen länsipuolella. Pohjoissaamea; suttes = attribuuttimuoto<br />
sanasta suttis = sulana, buolžžat = monikkomuoto sanasta buolža = harju. Nimiperhe:<br />
ks. Suttesjávri (ylempi). 7 H13: 1224<br />
Suttesjávri (3913 2) Suttesjohka-joen lähdejärvi Ruohtervađa Rávdojávri -järven itäpuolella. Määriteosaselitys:<br />
ks. Suttesbuolžžat, jávri = järvi. Nimiperheeseen kuuluvat Suttesbuolžžat, Suttesjohka, Suttesvárri ja<br />
Uhca Suttesvárri. 7 H12: 1225<br />
Suttesjávri (3913 1) Järvi Karigasniementien pohjoispuolella ja Luopmošjohka-joen länsipuolella. Pohjoissaamea;<br />
suttes = attribuuttimuoto sanasta suttis = sulana, jávri = järvi. Nimiperheeseen kuuluu Suttesjohka<br />
(ylempi). 6 D13: 1226<br />
Suttesjohka (AA/SA 1998) Suttesjávri-järvestä Basijávri-järveen laskeva pieni joki. Määriteosaselitys ja<br />
nimiperhe: ks. Suttesjávri (alempi), johka = joki. 6 C13: 1227<br />
Suttesjohka (3824 2) Suttesjávri-järvestä Kaamasjokeen laskeva joki. Nimiselitys: ks. Suttesjohka (ylempi).<br />
Nimiperhe: ks. Suttesjávri (ylempi). 10 H14: 1228, 7 H13: 1228<br />
247
Suttesvárjeaggi (3824 2) Suo Kaamasmukan kylästä 5 km itään. Pohjoissaamea. Määriteosaselitys:<br />
ks. Suttesbuolžžat, vár = yhdysosalyhentymä sanasta várri = vaara, jeaggi = jänkä. Nimiperhe: ks. Suttesvárri.<br />
10 H14: 1229<br />
Suttesvárri (3824 2) Vaara Kaamasmukan kylästä 4 km itä-koilliseen. Pohjoissaamea. Määriteosaselitys:<br />
ks. Suttesbuolžžat, várri = vaara. Nimiperhe: ks. Suttesjávri (ylempi) ja alenevassa polvessa Suttesvárjeaggi.<br />
10 H14: 1230<br />
Suvanto – Savvon ~ Savu (UKU 2001) Kylä Outakoskella Čulloveijohka-jokisuun yläpuolella. Suora<br />
suomennos pohjoissaamesta. 6 C8: 1231<br />
Syysjoenharjut – Čovčjuvpuolžiih (JUM) Monta pientä harjua Pierkivaaranjängän kaakkoiskulmalla.<br />
Kartassa (3842 1) harjut on sijoitettu paikkaan, jossa sijaitsee Pierkivaara. Lähes suora suomennos<br />
inarinsaamesta; puolžiih = monikon deminutiivimuoto sanasta puolžâ = harju > harjuset. Nimiperhe:<br />
ks. Syysjoki – Čovčjuuhâ. 11 L17: 1232<br />
Syysjoenpalo – Čovčjuvruávi (3842 1) Rova Syysjärven eteläpuolella ja Syysjoen itäpuolella. Suora<br />
suomennos inarinsaamesta. Paikalliset käyttävät tuttavallisesti nimeä Ruávááš = deminutiivimuoto<br />
sanasta ruávi = rova > rovanen (vanha paloalue). Nimiperhe: ks Syysjoki – Čovčjuuhâ. 11 L17: 1233<br />
Syysjoki – Čovčjuuhâ (3842 1) Syysjärvestä Kaamasjokeen laskeva joki. Suora suomennos inarinsaamesta.<br />
Nimiperhe: ks. Syysjärvi – Čovčjävri, aleneva polvi: Syysjoenpalo – Čovčjuvruávi ja Syysjoenharjut<br />
– Čovčjuvpuolžiih. 11 L16: 1234, 11 L 18: 1234<br />
Syysjärvi – Čovčjävri (MM 1974) Taloryhmittymä Syysjärven eteläpäässä. Sen asukkaat ovat pääasiassa<br />
kesäasukkaita. 11 L16: 1235<br />
Syysjärvi – Čovčjävri (MM 1974) Keskikokoinen järvi Utsjoentien itäpuolella. Suora suomennos<br />
inarinsaamesta. Samuel Gustav Hermelinin kartassa vuodelta 1797 ”Sabjaure” ja Georg Wahlenbergin<br />
tekemässä ja Samuel Gustaf Hermelinin kustantamassa kartassa ”Karta Öfver Kemi Lappmark”<br />
vuodelta 1802 nimi on kirjoitettu muotoon ”Sautsjauri”. Se assosioituu inarinsaamessa sanaan savzâ =<br />
lammas. Nimiperheeseen kuuluu Syysjoki – Čovčjuuhâ. 11 L16: 1236<br />
Säytsjärvi – Sevžjävri – Seavžejávri (3842 1, SA 1963) Pitkä ja monilahtinen järvi Petsikon ja Syysjärven<br />
puolivälissä. Mukaelmasuomennos inarinsaamen tai pohjoissaamen nimestä, jonka määriteosan<br />
merkitys ei ole tiedossa. G. Wahlenbergin tekemässä ja S. G. Hermelinin kustantamassa kartassa ”Karta<br />
Öfver Kemi Lappmark” vuodelta 1802 nimi on kirjoitettu muotoon ”Savujärvi”, joka voisi hyvinkin tulla<br />
sukunimen Sauva mukaan. Säytsjärven Kenttäsaaressahan asui tuolloin Čuávvá-Piättâr ~ Čoavvá-Biehtár<br />
(*1789 Inarissa, †1851 Norjan Pulmangissa), jota kutsuttiin suomen kielellä ”Sauva-Pekaksi”.<br />
11 L14: 1237<br />
248
Š<br />
Šapšâmoorâst (3824 2) Laaja marasto Siikajoen ja Hevojoen välissä. Inarinsaamea; šapšâ = siika,<br />
moorâst = marasto. Nimiperhe: ks. Siikajärvi – Šapšjävri – Čuovžajávri ~ Šakšajávri. 10 J15: 1238<br />
Širráčohkka (AA/SA 1998) Tunturi Kevojokisuulta 6,5 km länsi-luoteeseen. Määriteosaselitys ja<br />
nimiperhe: ks. Širrájávri, čohkka = huippu (laki). 3 I5: 1239<br />
Širrájávri (3914 2) Järvi Kevojokisuulta 4 km länteen. Pohjoissaamea; širrá = vesikirppu, jávri = järvi.<br />
Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluvat Širráčohkka ja Širrájohka. 3 J5: 1240<br />
Širrájohka (AA/SA 1998) Širrájávri-järvestä Čársejohka-jokeen laskeva joki. Määriteosaselitys ja nimiperhe:<br />
ks. Širrájávri, johka = joki. 3 J5: 1241<br />
Šlieddan (AA/SA 1998) Suo Caggoaivi-tunturin koillispuolella. Nimiselitys: ks. Šlieddan (alempi).<br />
3 G7: 1242<br />
Šlieddan (3913 1) Suo Čuolloveijeaggi-jängän luoteiskulmalla. Pohjoissaamea; šlieddan = aktiomuoto<br />
verbistä šlieddat = tulla uniseksi. Nimiperhe: ks. Uhca-Šlieddan. 6 D8: 1243<br />
Šlivggodanája (AA/SA 1998) Lännestä Máddimuš Mádjohsuorgi -jokeen laskeva puro. Pohjoissaamea;<br />
šlivggodan = aktiomuoto verbistä šlivggodit = heilutella, liehutella, heitellä, onkia, ája = oja (puro).<br />
3 H7: 1244<br />
T<br />
Taavvid Kärdieenâ (JUM) Maannokka Pierkivaaran pohjoisimman osan luoteispuolella. Inarinsaamea;<br />
Taavvid = genetiivimuoto nimestä Taavvid = Taavetti ~ David, kärdi = kaarre ~ aitaus, eenâ = maa.<br />
11 L16: 1245<br />
Talvitiejänkä – Dálvegeainnojeaggi (3824 2) Suo Aksujärven länsipuolella. Suora suomennos pohjoissaamesta.<br />
10 J17: 1246<br />
Tanssijoki – Dánsejohka (AA/SA 1998) Talo Dánsejohka-jokisuun eteläpuolella. Suora suomennos<br />
pohjoissaamesta. Nimiperhe: ks Dánsejohka. 1 G1: 1247<br />
Teno – Deatnu – Tiänu (LPN 1500) Norjan ja Suomen rajajoki Kaarasjokisuulta Tenovuonoon.<br />
Teno on alueen vanhimpia nimiä. Mukaelmasuomennos ja mukaelmainarinsaamennos pohjoissaamesta;<br />
Deatnu < eatnu = suuri joki. Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluvat talot Tenoharju, Tenokoti,<br />
Tenola ja Tenoranta – Garránnjárga, sekä Deanumuš Sieiddenjunis, joka on luettava samaan nimiperheeseen,<br />
koska se on ”Tenonpuolimmaisin”. 1 I1: 1248, 2 D5: 1248, 5 A12: 1248, 5 B8: 1248<br />
Tenoharju (AA/SA 1998) Talo Tenon rannalla Yläkönkään Bajimušbihttá- ja Gaskkamušbihttá-koskien<br />
välissä. Nimiperhe: ks. Teno – Deatnu. 1 G1: 1249<br />
Tenokoti (3911 2) Matkustajakoti Karigasniemeltä 7 km pohjoiseen. Paikka lienee nykyään Virkamiesliiton<br />
omistuksessa ja käytössä. Nimiperhe: ks. Teno – Deatnu. 5 A11: 1250<br />
249
Tenola (3923 2) Talo Tenon rannalla Utsjoen kirkonkylältä noin 11 km Karigasniemen suuntaan.<br />
Nimiperhe: ks. Teno – Deatnu. 1 I1: 1251<br />
Tenoranta – Garránnjárga (AA/SA 1998) Talo Tenon rannalla Nilijokisuulta 3 km ylävirtaan. Pohjoissaamenkielinen<br />
nimi; garrán = kerokaulainen urosporo, jonka karvat ovat katkeilleet rykimäaikana,<br />
njárga = niemi. Nimiperhe: ks. Teno – Deatnu. 2 D6: 1252<br />
Teospuunmaa – Amnâsmuorroto (3842 1) Maasaareke Vuomavaaranjängällä. Suomennos inarinsaamesta;<br />
amnâs = yhdysosalyhentymä sanasta aamnâs = aines, tarvike, muor = genetiivinen yhdysosalyhentymä<br />
sanasta muorâ = puu, roto = lehto (ruto). 11 K15: 1253<br />
Torvikoski – Dorveguoika (3911 2) Koski Inarijoessa Karigasniemen kylän kohdalla. Suora suomennos<br />
pohjoissaamesta. Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluu Dorveguoikkája. 5 A13: 1253A<br />
Tsieskula – Cieskul (AA/SA 1998) Talo Buksaljávri-järven pohjoispäässä. Mukaelmasuomennos<br />
pohjoissaamesta; cieskul = tuntematon sana. 4 K6: 1254<br />
Tuáhtárnjargâ (US) Kapea Kaamasjoen mutkan muodostama niemi Hastimarovan kohdalla. Inarinsaamea;<br />
tuáhtár = tohtori, njargâ = niemi. 11 L18: 1255<br />
Tulli – Duollu (AA/SA 1998) Karigasniemen kylällä. 5 B13: 1256<br />
Tulli – Duollu (AA/SA 1998) Utsjoen kylällä. 4 K2: 1257<br />
Tupamaa (3824 2) Erillinen vaaranomainen maasaareke Aksujärven kaakkoispuolella. 10 J17: 1258<br />
Tupavaara – Lyevdikuátvääri (3824 2) Vaara Karhujärven talosta 1,5 km koilliseen. Osittainen suomennos<br />
inarinsaamesta; lyevdi = lauta, kuát = yhdysosalyhentymä sanasta kuáti = kota. 10 J17: 1259<br />
Tuuruharju – Tuurupuolžâ (3845 1) Harju, joka saa alkunsa Kaamasen kylän länsipuolelta ja jatkuu<br />
lähes yhtenäisenä Niipijoen pohjoispuolelle muuttuen siellä Reppänäselkä- – Reeppinčielgi-harjuksi.<br />
Iijärven ylitettyään harju muuttuu Selgijävrpuolžâ-harjuksi. Mukaelmasuomennos inarinsaamen sanasta<br />
tuuru, joka pohjautuu mahdollisesti pohjoissaamelaiseen nimeen Duvre < skand. Thor (SA 2002).<br />
Nimiperheeseen kuuluvat Tuurujärvi – Tuurujävri – Du(v)rojávri, Tuurukoskenniemi – Tuurukuoškâ<br />
(talo), Tuurukoski – Tuurukuoškâ – Du(v)roguoika ja Tuuruniemi – Tuurunjargâ – Du(v)ronjárga (talo ja<br />
niemi). 11 L19: 1259A<br />
Tuurujärvi – Tuurujävri – Du(v)rojávri (3842 1, SA 2002) Pitkänomainen järvi Tuuruharjun ja<br />
Kaamasjoen välissä. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Tuuruharju – Tuurupuolzâ. 11 L18: 1259B<br />
Tuurukoskenniemi – Tuurukuoškâ (3842 1, US) Talo Kaamasjoen länsirannalla Tuuruniemen eteläpuolella.<br />
Talossa asui Falfrid Koivisto. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. – Tuuruharju – Tuurupuolzâ,<br />
kuoškâ = koski. 11 L19: 1260<br />
Tuurukoski – Tuurukuoškâ – Du(v)roguoika (3842 1, SA 2002) Koski Kaamasjoessa Tuuruharjun<br />
katkaisevan Karigasniemen maantiesillan yläpuolella. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Tuuruharju<br />
– Tuurupuolzâ. 11 L19: 1261<br />
Tuuruniemi – Tuurunjargâ – Du(v)ronjárga (3842 1, SA 2002) Niemi ja talo Tuurujärven, Tuurujoen<br />
ja Kaamasjoen välissä. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Tuuruharju – Tuurupuolzâ.<br />
11 L18: 1262<br />
250
Tyerbeevyeppee (IV 2003) Aksujärven pohjoispään itäisin lahti (vuopaja). Inarinsaamea; tyerbee =<br />
tekijänimi verbistä tuorbiđ = porkata vähäsen (nuotatessa), vyeppee = vuopaja. Vuopajassa on kaksi<br />
nuotta-apajaa. 10 J17: 1262A<br />
Törmälä (3923 2) Talo Tenon rannalla Goahppeloaivi-tunturista koilliseen Kaavan talon pohjoispuolella.<br />
1 I1: 1263<br />
Törmälä (3911 2) Talo Tenon yläpäässä Kaarasjokisuun alapuolella. 5 A12: 1264<br />
U<br />
Uámikuátjáávráš (UP) Pieni lampi Aksujärven eteläpään ja Karigasniementien välissä. Inarinsaamea;<br />
uámi = attribuuttimuoto sanasta uámis = vanha. Samuli Aikion mukaan taustalla on pohjoissaamen sana<br />
oami = karjaeläin (SA 2002), kuát = yhdysosalyhentymä sanasta kuáti = kota, jáávráš = deminutiivimuoto<br />
sanasta jävri = järvi > järvinen. Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluu Uámikuátjávráásátku.<br />
10 J17: 1265<br />
Uámikuátjávráásátku (UP) Uámikieddsátku (IV 2003) Venevalkama Aksujärven eteläpäässä. Inarinsaamea.<br />
Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Uáimikuátjáávráš, jávráá = deminutiivinen genetiivimuoto<br />
sanasta jävri = järvi > järvisen, kiedd = yhdysosamuoto sanasta kieddi = kenttä, sátku = venevalkama.<br />
10 I17: 1266<br />
Uhca Áibmejohvárri (AA/SA 1998) Vaara Utsjoen kirkonkylältä 2 km länteen. Määriteosaselitys: ks.<br />
Uhca-Bárššáš, áibme = yhdysosamuoto sanasta áibmi = äimä, joh = yhdysosalyhentymä sanasta johka =<br />
joki, várri = vaara. Nimiperhe: ks. Äimäjoki – Áibmejohka. 3 J2: 1267<br />
Uhca Bađđá (AA/SA 1998) Bađđaskáidi-kaidan itäpuolta Kuoppilasjokeen laskeva joki. Määriteosaselitys:<br />
ks. Uhca-Bárššáš, bađđá = tuntematon sana. Nimiperhe: ks. Bađđá. 1 H1: 1268<br />
Uhca-Bárššáš (3913 1) Jyrkkä vaara Uhca-Bárššáš ája -, Čulloveijohka- ja Smilčoaijohka-jokien välissä.<br />
Pohjoissaamea; uhca = attribuuttimuoto sanasta uhci = pieni, bárššáš = deminutiivimuoto sanasta bárši<br />
= jyrkkä vaara (muista poikkeava). Nimiperhe: ks. Bárši, sekä alenevassa polvessa Uhca-Bárššáš ája ja<br />
Uhca-Bárššáš jeaggi. 6 C8: 1269<br />
Uhca-Bárššáš ája (3913 1) Smilčoaivi-pään etelärinteeltä Čulloveijohka-jokeen laskeva puro. Määriteosaselitys<br />
ja nimiperhe: ks. Uhca-Bárššáš, ája = oja (puro). 6 D8: 1270<br />
Uhca-Bárššáš jeaggi (3913 1) Suo Uhca-Bárššáš ája -ojan varrella. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks.<br />
Uhca-Bárššáš, jeaggi = jänkä. 6 D8: 1271<br />
Uhcabuollámašája (KV 1993) Sieiddeája-puroon laskeva, kesäksi kuivuva pieni oja Sieiddejohka- ja<br />
Sieiddeája-purojen välissä. Määriteosaselitys: ks. Uhca-Bárššáš, buollámaš = deminutiivimuoto sanasta<br />
buollán = paloalue > pieni palanut alue, ája = oja (puro). Josef Laitilla (1859–1944) oli tapana kahvitella<br />
nimetyn ojan varrella. Ilmeisesti hän oli päästänyt joskus tulen hieman leviämään, koska kutsui puroa<br />
nimellä Uhcabuollámašája. 6 C8: 1271A<br />
Uhcačohkka (AL 2002) Kukkula Ylä-Jalve-talosta 0,9 km etelään. Määriteosaselitys: ks. Uhca-Bárššáš,<br />
čohkka = huippu (laki). 1 G1: 1272<br />
251
Uhca Erttetvárri (AA/SA 1998) Vaara Erttetvárri-vaarasta 2 km itä-kaakkoon. Määriteosaselitys: ks.<br />
Uhca-Bárššáš, erttet = kylki, várri = vaara. Nimiperhe: ks. Erttetvárri. 3 I4: 1273<br />
Uhcaguoika (AA/SA 1998) Kevojoen alimmainen koski. Määriteosaselitys: ks. Uhca-Bárššáš, guoika<br />
= koski. 3 J5: 1274<br />
Uhca Liŋkinvárri (AA/SA 1998) Vaara Čársejohka- ja Liŋkinjohka-jokien yhtymäkohdan länsipuolella.<br />
Määriteosaselitys: ks. Uhca-Bárššáš, liŋkin = tuntematon sana, várri = vaara. Nimiperhe: ks.<br />
Liŋkinvárri. 3 H5: 1275<br />
Uhcaroadjá (3913 1) Tunturi Gamoaivi-tunturin eteläpuolella. Määriteosaselitys: ks. Uhcaskáiddáš, roadjá<br />
= tuntematon sana. Tunturi kuuluu tunturiryhmään, jonka nimien perusosana on roadjá. Ryhmään<br />
kuuluvat ovat Bođosroadjá, Stuorraroadjá ja Ulloroadjá. 6 F9: 1276<br />
Uhcaskáiddáš (AA/SA 1998) Mádjohka-joen, Kevojoen ja Uhcaskáiddášjohka-joen ympäröimä pieni<br />
kaira. Pohjoissaamea; uhca = attribuuttimuoto sanasta uhci = pieni, skáiddáš = deminutiivimuoto<br />
sanasta skáidi = kaira jokien välissä (kaita). Uhcaskáiddáš on monta kertaa pienempi kuin Kevojoen<br />
toisella puolella oleva Buksalskáidi. Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluvat Uhcaskáiddášjohka ja<br />
Uhcaskáiddášvuovdi. 3 J6: 1277<br />
Uhcaskáiddášjohka (AA/SA 1998) Kevojokeen lännestä noin 4 km Kevojokisuulta ylävirtaan laskeva<br />
joki. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks Uhcaskáiddáš, johka = joki. 3 J6: 1278<br />
Uhcaskáiddášvuovdi (AA/SA 1998) Metsäinen maa Uhcaskáiddášjohka-jokilatvan eteläpuolella. Määriteosaselitys<br />
ja nimiperhe: ks. Uhcaskáiddáš, vuovdi = metsä (puineen). 3 I6: 1279<br />
Uhcaskáiddeávži (IL 1995) Kuru Mieraslompolan lounaispuolella. Määriteosaselitys ja nimiperhe:<br />
ks. Uhcaskáidi, skáidde = genetiivimuoto sanasta skáidi = kaira jokien välissä (kaita), ávži = rotko.<br />
8 L9: 1280<br />
Uhcaskáidi (IL 1995) Mierasjärven, Utsjoen ja Skáidejohka-joen muodostama niemi. Pohjoissaamea;<br />
uhca = attribuuttimuoto sanasta uhci = pieni. Nimiperhe: ks. Cuokkaskáidi ja alenevassa polvessa<br />
Uhcaskáiddeávži. 8 L9: 1281<br />
Uhca Suttesvárri (3824 2) Vaara Kaamasmukasta 6 km itään. Määriteosaselitys: ks. Uhcaskáidi, suttes<br />
= attribuuttimuoto sanasta suttis = sula ~ sulana, várri = vaara. Nimiperhe: ks. Suttesjávri (ylempi).<br />
10 H14: 1282<br />
Uhca-Šlieddan (3913 1) Suo Čulloveijeaggi-jängän länsilaidalla. Määriteosaselitys: ks. Uhcaskáidi, šlieddan<br />
= aktiomuoto verbistä šlieddat = tulla uniseksi ~ veltoksi ~ veltostua. Nimiperhe: ks. Šlieddan (alempi).<br />
6 D9: 1283<br />
Uhc-Áhkováráš (3913 1) Pieni vaara Áhkovárri-vaarasta 3 km etelään. Pohjoissaamea; uhc = yhdysosalyhentymä<br />
sanasta uhca = attribuuttimuoto sanasta uhci = pieni, áhko = genetiivimuoto sanasta áhkku<br />
= isoäiti ~ vanhahko nainen, váráš = deminutiivimuoto sanasta várri = vaara. Nimiperhe: ks. Akujoki<br />
– Áhkojohka. 6 D10: 1284<br />
Uhcit Vuogojávri (3913 2) Järvi Vuogojávri-järven luoteispuolella. Pohjoissaamea; uhcit = pienempi,<br />
vuogo + nimiperhe = ks. Vuogojávri, jávri = järvi. 7 J9: 1285<br />
252
Ulkujärvi ~ Venejoenjärvi – Ulgâjävri – Gárbbesjogajávri (MUM) Suurempi järvi Vuomavaaran<br />
itäpuolella olevista järvistä. Suora suomennos inarinsaamesta. Kartassa Venejoenjärvi, joka on suora<br />
suomennos pohjoissaamesta. 11 L15: 1286<br />
Ulkujärvi – Ulgâjävri (3842 1) Järvi Sudenjängän koilliskulmalla. Suora suomennos inarinsaamesta.<br />
11 L14: 1287<br />
Ulláváráš (3913 1) Pieni vaara Áitečohkka-tunturin itäpuolella. Pohjoissaamea; Ullá = Ulla, váráš =<br />
deminutiivimuoto sanasta várri = vaara. 6 E10: 1288<br />
Ulloroadjá (3913 2) Kivinen vaara Fiellogahjohka-jokisuulta 5 km luoteeseen. Pohjoissaamea; ullo =<br />
yhdysosalyhentymä sanasta ullu = villa, roadja = tuntematon sana. Vaara kuuluu tunturiryhmään, jonka<br />
nimien perusosana esiintyy roadjá. Ryhmään kuuluvat Bođosroadjá, Stuorraroadjá ja Uhcaroadjá.<br />
7 G9: 1289<br />
Urračohkka (AA/SA 1998) Tunturi Aittijoelta 2,5 km etelä-kaakkoon. Pohjoissaamea; urra = kivipyykki,<br />
čohkka = huippu (laki). 2 D6: 1290<br />
Utsjoki – Ohcejohka – Uccjuuhâ (AA/SA 1998, JUM) Pitkä ja monijärvinen Kartijärvestä Tenoon<br />
laskeva joki. Sen eteläisempi latvahaara saa alkunsa Utsjoen ja Inarin kuntien rajalta Hevosvaaran<br />
pohjoisrinteeltä. Mukaelmasuomennos ja mukaelmainarinsaamennos pohjoissaamen paikannimestä,<br />
jonka määriteosan merkitys ei ole tiedossa. Ks. kuitenkin T. I. Itkonen: Suomen Lappalaiset II s. 524,<br />
jossa määriteosaa verrataan sanaan ohcat = etsiä. Inarinsaamen yhdysosalyhentymä ucc assosioituu<br />
sanaan ucce = pieni. Samuel Gustav Hermelinin kartassa vuodelta 1797 nimi kirjoitettiin ”Aritzjock”.<br />
Isaac Olsenin kartassa vuodelta 1714 nimi kirjoitettiin ”Ovzajocka” tai ”Uvzajocka”. Primäärinimi, jonka<br />
nimiperheeseen kuuluvat Ohcejohluobbalat, Ohcejohskáidi, Ohcejohsuohpáš ~ Rávdoskáidde suohpaš, (Ohcejoh)<br />
Davit suorgi, (Ohcejoh) Máttit suorgi, Utsjoki – Ohcejohka – Uccjuuhâ (kylä) ja Ohcejohguoika, joka on Tenon<br />
koski. 4 K2: 1291, 4 K6: 1291, 8 K11: 1291, 8 K12: 1291<br />
Utsjoki – Ohcejohka – Uccjuuhâ (AA/SA 1998, JUM) Utsjoen kunnan suurin kylä Utsjoen ja Tenon<br />
yhtymäkohdassa. Samuel Gustav Hermelinin kartassa vuodelta 1797 kylän nimi kirjoitettiin ”Aritzby”.<br />
Isaac Olsenin kartassa vuodelta 1714 ”Arizbÿr” tai ”Arizbijr”. Nimiselitys: ks. Utsjoki (ylempi).<br />
4 K2: 1292<br />
Utsjokisuun koulu – Ohcejoga skuvllaguovddáš (IL 2002) Utsjoen kirkonkylän eteläosassa sijaitseva<br />
koulu, jossa on ala- ja yläaste, lukio, uimahalli, voimistelusali ja kirjasto. 4 K2: 1293<br />
253
V<br />
Valljášjohčohkkat (AA/SA 1998) Kolme kukkulaa Valjjášjohka-joen pohjoispuolella. Määriteosaselitys:<br />
ks. Valljášjohjeaggi, čohkkat = monikkomuoto sanasta čohkka = huippu > huiput (laki > laet). Nimiperhe:<br />
ks. Valljášjohka. 2 D6: 1294<br />
Valljášjohjeaggi (AA/SA 1998) Suo Aittijoelta 3 km kaakkoon. Pohjoissaamea; valljáš = epäsäännöllinen<br />
deminutiivimuoto sanasta vallji = runsaus, vilja(vuus) tai deminutiivin ja valljái-adjektiivi-attribuuttimuodon<br />
valljaš sekaantuma (SA 2002), joh = yhdysosalyhentymä sanasta johka = joki, jeaggi =<br />
jänkä. Nimiperhe: ks. Valljášjohka. 2 D6: 1295<br />
Valljášjohka (AA/SA 1998) Valljášjohjeaggi-jängältä Tenoon laskeva joki. Nimiselitys: ks. Valljášjohjeaggi.<br />
Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluvat Valljášjohčohkkat ja Valljášjohjeaggi. 2 D6: 1296<br />
Vanadanjeaggi (SA 1999) Suo Akujärven kaakkoispuolella. Määriteosaselitys: ks. samaan nimiperheeseen<br />
kuuluva Vanadanmaras, jeaggi = jänkä. 6 E9: 1297<br />
Vanadanmaras (SA 1999) Marasto Akujärven eteläpuolella. Pohjoissaamea; vanadan = aktiomuoto<br />
verbista vanadit = venyskellä ~ loikoilla, maras = marasto. Nimiperheeseen kuuluu Vanadanjeaggi.<br />
6 E9: 1298<br />
Varpula (3932 1) Talo Utsjoen kylältä 10 km etelään. 4 K4: 1299<br />
Vartamovaara – Várdámvääri (3842 1) Korkeahko vaara Venejoen itäpuolella. Mukaelmasuomennos<br />
inarinsaamesta; várdám = aktiomuoto verbistä várdáđ = tähystää. Nimiperheeseen kuuluu Várdámkeđgi.<br />
Vaaran päällä oli petäjä, johon kiivettiin, kun haluttiin nähdä vieläkin kauemmaksi. 11 L16: 1300<br />
Vartavaara – Várdámváárááš – Várdánváráš (3824 2; UP 2002) Pieni vaara Peltojoen suun kaakkoispuolella.<br />
Mukaelmasuomennos inarinsaamesta tai pohjoissaamesta; várdám ~ várdán = aktiomuoto<br />
verbistä várdáđ ~ várdát = tähystää ~ tähyillä, váárááš ~ váráš = deminutiivimuoto sanasta vääri ~ várri<br />
= vaara. Nimiperheeseen kuuluu Vartavaaranjänkä – Várdámvááráájeggi. Tämänkin vaaran päällä on<br />
petäjä, johon kiivettiin porojen tähyämiseksi (IV 2003). 10 J16: 1301<br />
Vartavaaranjänkä – Várdámvááráájeggi (3824 2; UP 2002) Suo Peltojoen suun eteläpuolella. Mukaelmasuomennos<br />
inarinsaamesta. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Vartavaara – Várdámváárááš<br />
– Várdánváráš. 10 J16: 1302<br />
Váldufális ~ Gaskafális (AA/SA 1998) Tunturi Vuogojávri-järvestä 6 km etelä-lounaaseen. Pohjoissaamea;<br />
váldu = valta, valtias, fális = valas, gaska = väli. Tunturi kuuluu kolmen tunturin ryhmään, joiden<br />
yhteisnimitys ja nimiperhe on Fállát = valaat. 7 I10: 1303<br />
Várdámkeđgi (JUM) Iso kivi (kiintokallion reuna) Vartamovaaran luoteisreunalla. Määriteosaselitys<br />
ja nimiperhe: ks. Vartamovaara, keđgi = kivi. 11 L16: 1304<br />
Várdánčopma (3913 1) Kukkula Outakoskelta 2 km kaakkoon. Pohjoissaamea; várdán = aktiomuoto<br />
verbistä várdát = tähyillä, čopma = kukkula. 6 C9: 1305<br />
Várddoaijávri (AA/SA 1998) Järvi Várddoaivi-tunturin pohjoispuolella. Pohjoissaamea; várdd = yhdysosamuoto<br />
muutoin tuntemattomasta johdoksesta várdda, jonka taustalla saattaa olla verbi várdát =<br />
tähyillä, oai = yhdysosalyhentymä sanasta oaivi = pää, jávri = järvi. Nimiperhe: ks. Várddoaivi.<br />
3 G2: 1306<br />
254
Várddoaijohka (AA/SA 1998) Várddoaijávri-järvestä Rohtojohka-jokeen laskeva joki. Määriteosaselitys:<br />
ks. Várddoaijávri, johka = joki. Nimiperhe: ks. Várddoaivi. 3 G2: 1307<br />
Várddoairáhppát (AA/SA 1998) Vaikeakulkuista maastoa Várddoaijávri-järven itäpuolella. Määriteosaselitys:<br />
ks. Várddoaijávri, ráhppát = kivikkoinen, jyrkänteinen ja vaikeakulkuinen maasto. Nimiperhe: ks.<br />
Várddoaivi. 3 G2: 1308<br />
Várddoaivi (AA/SA 1998) Tunturi Báđošoaivi-tunturin pohjoispuolella. Nimiselitys: ks. Várddoaijávri.<br />
Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluvat Várddoaijávri, Várddoaijohka ja Várddoairáhppát.<br />
3 G2: 1309<br />
Veajetádjagat (AA/SA 1998) Kolme Nuvvuksen Áilegas-tunturin etelärinteeltä Áilegasjohka-jokeen<br />
laskevaa puroa. Pohjoissaamea; veajet = kalanpoikanen, pikku tammukka, ádjagat = monikkomuoto<br />
sanastá ája = oja (puro). 2 E4: 1310<br />
Veanzeája (3913 1, KV 1993) Suhpičohkka-vaaran eteläpuolta Tenoon laskeva oja. Pohjoissaamea;<br />
veanze = yhdysosamuoto verbistä veanzát = irvistää, vääntää suuta, itkeä, vollottaa tai haava(repeämä),<br />
ája = oja (puro). Nimi on ehkä peräisin siitä, että puro on kova paantamaan. 6 C8: 1311<br />
Venejoenlompolat – Kärbisjuvluobbâlááh – Gárbbesjogaluobbalat (3842 1) Kymmenen pienen<br />
lompolon ryhmä Venejoen yläjuoksulla. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Venejoki – Kärbisjuuhâ<br />
– Gárbbesjohka. 11 L15: 1312<br />
Venejoki – Kärbisjuuhâ – Gárbbesjohka (JUM) Pecivyetkimjävri-järvestä Venejoenlompoloiden ja<br />
Venejärven kautta Kaamasjokeen laskeva joki. Suora suomennos ja pohjoissaamennos inarinsaamesta.<br />
Oletettavasti primäärinimi, koska joki on veneellä kuljettava. Nimiperheeseen kuuluvat Venejärvi –<br />
Kärbisjävri – Gárbbesjávri ja alenevassa polvessa Venejoenlompolat – Kärbisjuvluobbâlááh – Gárbbesjogaluobbalat.<br />
11 K16: 1313, 11 L16: 1313, 11 L14: 1313<br />
Venejärvi – Kärbisjävri – Gárbbesjávri (3842 1) Pieni järvi Venejoen alajuoksulla Kaamasjoen itäpuolella.<br />
Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Venejoki – Kärbisjuuhâ – Gárbbesjohka. 11 K17: 1314<br />
Vesikuru (SA 1963) Kuru Vesikurujärven ja Kaamasjoen välissä. Primäärinimi, jonka nimiperheeseen<br />
kuuluu Vesikurujärvi. 11 L18: 1315<br />
Vesikurujärvi (SA 1963) Pieni lampi Hanhijängän itälaidalla. Nimiperhe: ks. Vesikuru. 11 L18: 1316<br />
Viercagáldu (NV 2003) Lähde Viercagálvárit-vaarojen välissä. Pohjoissaamea; vierca = pässi, gáldu =<br />
lähde. Primäärinimen lisäksi nimiperheeseen kuuluvat Viercagáljohka ~ Viercaljohka, Viercagálmarrasat<br />
~ Viercalmarrasat ja Viercagálvárit ~ Viercalvárit. 6 D11: 1316A<br />
Viercagáljohka ~ Viercaljohka (3913 1, NV 2003) Idästä Biesjohka-jokeen Biesjeaggi-jängän pohjoispuolelta<br />
laskeva joki. Pohjoissaamea; vierca = pässi, gál = yhdysosalyhentymä sanasta gáldu = lähde,<br />
johka = joki, viercal = lyhentymä yhdyssanasta viercagáldu ”pässinlähde”. Nimiperhe: ks. Viercagáldu.<br />
6 D11: 1317<br />
Viercagálmarrasat ~ Viercalmarrasat (NV 2003) Kaksi marastoa Biesjeaggi-jängältä 1–3 km pohjoiseen.<br />
Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Viercagáldu. gál = yhdysosalyhentymä sanasta gáldu = lähde,<br />
marrasat = monikkomuoto sanasta maras = marasto > marastot, viercal = lyhentymä yhdyssanasta<br />
viercagáldu ”pässinlähde”. 6 D11: 1318<br />
255
Viercagálvárit ~ Viercalvárit (NV 2003) Kaksi vaaraa Luopmošvárit-vaarojen pohjoispuolella.<br />
Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Viercagáldu. gál = yhdysosalyhentymä sanasta gáldu = lähde, várit =<br />
monikkomuoto sanasta várri = vaara, viercal = lyhentymä yhdyssanasta viercagáldu ”pässinlähde”.<br />
6 D11: 1319<br />
Viercanjeriidája (AA/SA 1998) Goahppeloaivi-tunturin länsipuolelta Tenoon laskeva oja. Määriteosaselitys:<br />
ks. Viercagáljohka, njeriid = genetiivimuoto sanasta njearri = matala pieni koski, ája = oja (puro).<br />
1 I1: 1320<br />
Viercâkállu (JUM) Lyhyt ja jyrkkä koski Syysjoessa Syysjoenpalon eteläosan kohdalla. Inarinsaamea;<br />
viercâ = genetiivimuoto sanasta vierccâ = pässi, kállu = kallo. Koski on lyhyt ja pysty kuin pässin otsa.<br />
11 L17: 1321<br />
Vilgesgeađggeája (AA/SA 1998) Báđošoaivi-tunturin eteläpuolelta Báđošjohka-jokeen laskeva oja. Pohjoissaamea;<br />
vilges = attribuuttimuoto sanasta vielgat = valkoinen, geađgge = genetiivimuoto sanasta geađgi<br />
= kivi, ája = oja (puro). 3 G3: 1322<br />
Ville Gámaláhppinvárri (3913 2) Vaara Kaamasjoen ja Silbadatája-ojan välissä. Pohjoissaamea; Ville<br />
= Ville Järvensivu (1901–1970), joka asui Utsjoen Mantojärven eteläpäässä, gáma = kenkä, láhppin =<br />
aktiomuoto verbistä láhppit = kadottaa > kadottama, várri = vaara.<br />
”Ville oli paimentamassa tokkaa keväällä ja oli parasta aikaa valmistamassa ruokaa, sekä heinittämässä<br />
kenkää pälvellä (toinen kenkä oli jo heinitetty ja jalassa), kun tokka yht ”äkkiä rynnisti pakosalle. Ville<br />
juoksenteli kenkäpuolisena pälveltä toiselle, mutta ei voinut lähteä kauemmaksi ilman toista kenkää. Hänellä<br />
oli kuitenkin hyvä koira, joka ilman eri käskyä säntäsi tokan perään ja se olikin niin tehokas, että käänsi<br />
tokan takaisin suoraan Villen asentopaikan ylitse sillä seurauksella, että Villen heinittämätön kenkä, sekä<br />
muutkin varusteet, jotka siinä olivat, tallaantuivat kevätsohjoon ja kenkä katosi.” (NV 2003).<br />
7 G12: 1323<br />
Vinšesterčopma (IL 1995) Kukkula Cuokkágoahtejávri-järven eteläpuolella. Pohjoissaamea; vinšester =<br />
Vinshester-niminen luodikko, čopma = kukkula.<br />
Hannu A. Kitti (1886–1970) kadotti Vinshesterinsä Cuokkaskáidi-kaitaan. Ase löytyi seuraavana<br />
talvena kyseiseltä kukkulalta. Nimiperheeseen kuuluu Vinšesterláttu, lampi, joka on nimetyn kukkulan<br />
vieressä. 7 J12: 1324<br />
Vinšesterláttu (AA/SA 1998) Lampi Cuokkágoahtejávri-järven eteläpään kaakkoispuolella. Määriteosaselitys<br />
ja nimiperhe: ks. Vinšesterčopma, láttu = lampi. 7 J12: 1325<br />
Vulležiidgirku (AA/SA 1998) Mádjohka-joen etelärannalla oleva kukkula, jota on palvottu seitana.<br />
Pohjoissaamea; vulležiid = monikon genetiivimuoto sanasta vulleš > vulležat = monikon deminutiivimuoto<br />
nimestä Vulle = Olli. Vulležat on eräs Aikion sukuhaara Utsjoella, girku = kirkko. Samuli Paulaharjun<br />
mukaan ”Paksujalan Vullitse” eli Gassajuol-Vulle (Uula Matinpoika Aikio, 1813–1892), joka oli Sauva-<br />
Pekan (ks. Säytsjärvi) vävy, on entisinä aikoina palvellut siinä jumalaansa (Seitoja ja seidan palvontaa,<br />
s. 33, Taka-Lappia s. 77). 3 J7: 1326<br />
Vuogojárjeaggi (3913 2) Suo Vuogojávri-järven eteläpuolella. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Vuogojávri,<br />
jár = yhdysosalyhentymä sanasta jávri = järvi, jeaggi = jänkä. 7 J9: 1327<br />
Vuogojárjohka (AA/SA 1998) Vuogojárvi-järvestä Cuoggá-jokeen laskeva joki. Määriteosaselitys ja<br />
nimiperhe: ks. Vuogojávri, jár = yhdysosalyhentymä sanasta jávri = järvi, johka = joki.<br />
7 J9: 1328, 8 K9: 1328<br />
256
Vuogojármaras (3913 2) Marasto Vuogojávri-järven itäpuolella. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks.<br />
Vuogojávri, maras = marasto. 7 J9: 1329<br />
Vuogojávri (3913 2) Suurehko järvi Kevon luonnonpuiston itälaidassa. Pohjoissaamea; vuogo = mahdollisesti<br />
mukaelmapohjoissaamennos inarinsaamen vuággu- = kolo-sanan genetiivimuodosta vuágu =<br />
kolon, jávri = järvi.<br />
Samuli Aikion kertoman mukaan ensimmäiset Aikiot saapuivat Utsjoelle Inarin puolelta ja asettuivat<br />
Vuogojávri-järven rannalle ollen siis inarinsaamelaisia. Nämä Aikiot muuttivat myöhemmin Norjaan.<br />
Samuli Aikion mukaan kysymys on luultavasti kadonneesta mytologisesta nimestä vuohku = vaakalintu<br />
(mm. kalevalainen jättilintu), nykyään guottán. Terho Itkonen kirjoittaa (KSVK 52, s. 297):<br />
”muodollisesti se voisi olla ”hahlojen rautakoukkua ” merkitsevästä sanasta joka on kirjattu länsiruijanlapista<br />
(Nielsen: vuokko) ja koltastakin (T. I. Itkonen: vuohkk a ).”<br />
Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluvat Vuogojármárás, Vuogojárjeaggi, Vuogojárjohka ja Uhcit Vuogojávri.<br />
7 J9: 1330<br />
Vuohččojeaggi (AA/SA 1998) Suo Kevojokisuulta 4 km etelään. Pohjoissaamea; vuohččo = yhdysosalyhentymä<br />
sanasta vuohčču = kapea vetinen suo, jeaggi = jänkä. Primäärinimi, jonka nimiperheeseen<br />
kuuluu Vuohččojohka. 3 J6: 1331<br />
Vuohččojohka Vuohččojávri-järvestä Mieraslompolan kohdalta Utsjokeen laskeva joki. Määriteosaselitys<br />
ja nimiperhe: ks. Vuohččojeaggi, johka = joki. 8 L9: 1332<br />
Vuolimuš Bálddotjávri (AA/SA 1998) Järvi Stuorra Bálddotjávri -järven luoteispuolella. Pohjoissaamea;<br />
vuolimuš = alimmainen, bálddot = johdos sanasta bálda = vieri (KSVK 52, s. 296), jávri = järvi.<br />
Nimiperhe: ks. Stuorra Bálddotjávri. 4 K7: 1333<br />
Vuolimušbihttá (AA/SA 1998) Tenon Yläkönkään alin koski. Määriteosaselitys: ks. Vuolimuš Bálddotjávri,<br />
bihttá = pala, kappale. 1 H1: 1334<br />
Vuolimuš Cuokkajávri (AA/SA 1998) Järvi Mierasjärven eteläpäästä 7 km länteen. Määriteosaselitys:<br />
ks. Vuolimuš Bálddotjávri, cuokka = genetiivimuoto merkitykseltään tuntemattomasta sanasta cuoggá, jávri<br />
= järvi. Nimiperhe: ks. Cuoggá ~ Cuokkajohka. 8 K10: 1335<br />
Vuolimuš Čieskadasjávri (3913 2) Keräsjávri-järven ja Utsjoen ja Inarin kuntien rajan välisistä järvistä<br />
pohjoisin. Määriteosaselitys: ks. Vuolimuš Bálddotjávri, čieskadas = johdos verbistä čieskat = halkaista<br />
konttiluuta, jávri = järvi. Nimiperhe: ks. Bajimuš Čieskadasjávri. 7 J12: 1336<br />
Vuolimuš Njaggaleapme (3913 2) Kevon vesistön Njaggaleamet-järvistä pohjoisin. Määriteosaselitys:<br />
ks. Vuolimuš Bálddotjávri, njaggaleapme = aktiomuoto tuntemattomasta verbistä njaggalit, vrt. njangalit =<br />
rojahtaa pitkälleen. Nimiperheeseen kuuluvat Bajimuš Njaggalanluoppal ja Bajimuš Njaggaleapme, jotka muodostavat<br />
yhteisnimen Njaggaleamet (ilmeisesti primäärinimi, joka ei esiinny numeroituna nimenä tässä<br />
kirjoituksessa). Nimiperheeseen kuuluvat Njaggalanjeaggi, Njaggalanjohka ja Vuolit Njaggalanjohka.<br />
3 J7: 1337, 7 J8: 1337<br />
Vuolit Beatnatjohka (AA/SA 1998) Beatnatskáidi-kaidan pohjoispuolelta Cuoggá-jokeen laskeva joki.<br />
Pohjoissaamea; vuolit = alempi, beatnat = lyhyempi genetiivimuoto sanasta beana = koira (pitempi genetiivimuoto<br />
olisi beatnaga), johka = joki. Nimiperhe: ks. Beatnatskáidi. 8 K10: 1338, 7 J10: 1338<br />
Vuolit Bievlajávri (AA/SA 1998) Alimmainen järvi Bievlajohka-joessa. Määriteosaselitys: ks. Vuolit<br />
Beatnatjohka, bievla = pälvi, jávri = järvi. Nimiperhe: ks. Bievlajohka. 7 I13: 1339<br />
257
Vuolit Bahtacáhcoája (AA/SA 1998) Stuorra Mávnna -tunturin länsipuolelta Mávnnaávži-kurussa virtaavaan<br />
jokeen laskeva oja. Määriteosaselitys: ks. Vuolit Beatnatjohka, bahta = takapuoli (ahteri), cáhco =<br />
yhdysosamuoto sanasta cáhcu = viiva, ája = oja (puro). Nimiperhe: ks. Bahtacáhcu. 2 D7: 1340<br />
Vuolit Bursaája (AA/SA 1998) Bursačohkka-tunturin länsipuolelta Bursajeaggi-jängän kautta Jeagelveijohka-jokeen<br />
laskeva oja. Määriteosaselitys: ks. Vuolit Beatnatjohka, bursa = kukkaro, ája = oja (puro).<br />
Nimiperhe: ks. Bursačohkka. 2 D7: 1341<br />
Vuolit Cuokkajávri (AA/SA 1998) Utsjoen vesistön jokijärvi Mierasjärvestä 6 km alavirtaan. Määriteosaselitys:<br />
ks. Vuolit Beatnatjohka, cuokka = genetiivin yhdysosamuoto tuntemattomasta sanasta cuoggá,<br />
jávri = järvi. G. Wahlenbergin valmistamassa ja S. G. Hermelinin kustantamassa kartassa ”Karta Öfver<br />
Kemi Lappmark” vuodelta 1802 nimi on kirjoitettu muotoon ”Scnoagajauri”. Nimiperhe: ks. Cuoggá ~<br />
Cuokkajávri. 8 K8: 1342<br />
Vuolit Divgaája (AA/SA 1998) Nuvvosjohka-jokeen etelästä 6 km Nilijokisuulta itään laskeva oja.<br />
Määriteosaselitys: ks. Vuolit Beatnatjohka, divga = pieni pyöreäsuinen kello (tiuku), ája = oja (puro).<br />
Nimiperhe: ks. Bajit Divgaája. 2 E5: 1343<br />
Vuolit Gompunája (3913 2) Gárdečopma-kukkulan itäpuolelta Kevojokeen laskeva oja. Määriteosaselitys:<br />
ks. Vuolit Beatnatjohka, gompun = oletettavasti aktiomuoto tuntemattomasta verbistä gomput, ája = oja.<br />
Nimiperhe: ks. Gompunčohkka. 7 H10: 1344<br />
Vuolit gorži (IL 1995) Putous Cuoggá-joessa 7 km joensuusta ylävirtaan. Määriteosaselitys: ks. Vuolit<br />
Beatnatjohka, gorži = putous. 8 K9: 1345<br />
Vuolit Hánasája (AA/SA 1998) Tenoon 1,5 km Aittijoelta ylävirtaan laskeva puro. Määriteosaselitys:<br />
ks. Vuolit Beatnatjohka, Hánas = eräs Hans-nimen muoto, ája = oja (puro). Nimiperheeseen kuuluu Bajit<br />
Hánasája ~ Hándalája. 2 D5: 1346<br />
Vuolit Mierašguoika (AA/SA 1998) Koski Mieraslompolan ja Ráŋkeluoppal-lompolon välissä. Määriteosaselitys:<br />
ks. Vuolit Beatnatjohka, mieraš = tuntematon sana, guoika = koski. Nimiperhe: ks. Mierasjärvi<br />
– Mierašjávri. 8 L9: 1347<br />
Vuolit Njaggalanjohka (3913 3) Lukkokukkulan eteläpuolelta Kevojokeen laskeva joki. Määriteosaselitys:<br />
ks. Vuolit Beatnatjohka, njaggalan = aktiomuoto tuntemattomasta verbistä njaggalit, johka<br />
= joki. Ks. kuitenkin Vuolimuš Njaggaleapme. Nimiperhe: ks. Bajit Njaggaleapme. 7 I8: 1348<br />
Vuolit Rávdoluoppal (AA/SA 1998) Lompolo Bajit Rávdoluoppal -lompolon ja Cuoggá-joen välissä.<br />
Määriteosaselitys: ks. Vuolit Beatnatjohka, rávdo = yhdysosamuoto sanasta rávdu = rautu, luoppal = lompolo.<br />
Nimiperhe: ks. Cuokkaskáidde Rávdojávri. 8 K10: 1349<br />
Vuolit Rávdoroggejávri (AA/SA 1998) Järvi Mierasjärven eteläpäästä 3 km etelä-kaakkoon. Määriteosaselitys:<br />
ks. Vuolit Beatnatjohka, rávdo = yhdysosamuoto sanasta rávdu = rautu, rogge = genetiivimuoto<br />
sanasta roggi = kuoppa, notkelma jávri = järvi. Nimiperhe: ks. Rávdoroggi. 8 L11: 1350<br />
Vuolit Sávzaluoppal (3913 2) Lompolo Sávzajávri-järven itäpuolella. Määriteosaselitys: ks. Vuolit<br />
Beatnatjohka, sávza = lammas, luoppal = lompolo. Nimiperhe: ks. Sávzajávri. 7 I12: 1351<br />
Vuolit Sieiddejávri (KV 1993) Pienempi Outakosken koillispuolella olevista Sieiddejávrrit-järvistä.<br />
Määriteosaselitys: ks. Vuolit Beatnatjohka, sieidde = genetiivimuoto sanasta sieidi = seita, jávri = järvi.<br />
Nimiperhe: ks. Sieiddegeađgi. 6 C8: 1352<br />
258
Vuollašjohka (3913 1) Luomusjärven itäpuolelta Kaamasjokeen laskeva joki. Määriteosaselitys ja<br />
nimiperhe: ks. Vuollašvárri, johka = joki. 6 E13: 1353<br />
Vuollašoaivi (3913 1) Vaara Vuollašjohka-joen ja Geatkegiellasoaivi-kukkulan välissä. Määriteosaselitys<br />
ja nimiperhe: ks. Vuollašvárri, oaivi = pää. 6 E13: 1354<br />
Vuollašvárri (3013 1) Noin 5 km pitkä vaara Vuollašjohka- ja Leammašjohka-jokien välissä. Pohjoissaamea;<br />
vuollaš = tuntematon sana, várri = vaara. Nimiperheeseen kuuluvat Vuollašjohka ja Vuollašoaivi.<br />
6 E13: 1355<br />
Vuolledállu (AA/SA 1998) Rovisuvannon kylän pohjoisin talo. Määriteosaselitys: ks. Vuolleseavttet,<br />
dállu = talo. 5 B11: 1356<br />
Vuolleseavttet (AA/SA 1998) Lännestä Mantojärven pohjoispäähän laskeva joki. Pohjoissaamea; vuolle<br />
= ala (esim. alajuoksu), seavttet = tuntematon sana, joka muodoltaan voisi olla johdos sanasta seakti =<br />
syötti (SA 2002). Nimiperheeseen kuuluvat Badjeseavttet ja alenevassa polvessa Vuolleseavttetvárri.<br />
3 J3: 1357<br />
Vuolleseavttetvárri (AA/SA 1998) Vaara Mantojärven pohjoispään länsipuolella. Määriteosaselitys<br />
ja nimiperhe: ks. Vuolleseavttet, várri = vaara. 3 J2: 1358<br />
Vuomavaara – Vuomvääri – Vuopmavárri (3842 1, SA 1963) Suurehko vaara Utsjoentien länsipuolella<br />
Inarin kunnan puolella. Mukaelmasuomennos inarinsaamesta, joka lienee mukaelmainarinsaamennos<br />
pohjoissaamen sanasta vuopmi = vuoma. Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluvat Vuomavaaranjänkä<br />
– Vuomvärjeggi, Vuomavaaranjärvi – Vuomvärjävri – Vuopmavárjávri, Vuomavaaranjärvi – Vuomvärjävri<br />
– Vuopmavárjávri, Vuomavaaranoja – Vuomvärjuuvâš – Vuopmavárejohka ja Vuomvär-Hiävujuuhâ<br />
(ks. Hevojoki). 11 K15: 1359<br />
Vuomavaaranjänkä – Vuomvärjeggi (2842 1) Suo Vuomavaaran eteläpuolella. Mukaelmasuomennos<br />
inarinsaamesta. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Vuomavaara – Vuomvääri – Vuopmavárri.<br />
11 K15: 1360<br />
Vuomavaaranjärvi – Vuomvärjävri – Vuopmavárjávri (3842 1, SA 1963) Järvi Vuomavaaran koillispuolella.<br />
Mukaelmasuomennos inarinsaamesta. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks. Vuomavaara<br />
– Vuomvääri – Vuopmavárri. 11 K15: 1361<br />
Vuomavaaranoja – Vuomvärjuuvâš – Vuopmavárejohka (3842 1, SA 1963) Vuomavaaranjängältä<br />
Kaamasjokeen laskeva oja. Mukaelmasuomennos inarinsaamesta. Määriteosaselitys ja nimiperhe: ks.<br />
Vuomavaara – Vuomvääri – Vuopmavárri. 11 K15: 1362<br />
Vuopmanjohjeaggi (3911 2) Suo Karigasniemen Ailikkaan lounaispuolella. Määriteosaselitys ja nimiperhe:<br />
ks. Vuopmanjohka, joh = yhdysosalyhentymä sanasta, johka = joki, jeaggi = jänkä. 5 B13: 1363<br />
Vuopmanjohka (3911 2) Karigasniemen Ailikkaan lounaispuolelta Inarijokeen laskeva joki. Pohjoissaamea;<br />
vuopman = peuranpyyntiaitaus, johka = joki. Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluu<br />
Vuopmanjohjeaggi. 5 B13: 1364<br />
Vuopme-Áitevárri (AA/SA 1998) Vaara Nilijoen itäisimmän mutkan pohjoispuolella. Määriteosaselitys:<br />
ks. Vuopme-Biesvárri, áite = yhdysosamuoto sanasta áiti = aitta, varasto, várri = vaara. Vaara kuuluu<br />
perusosaltaan samannimiseen vaararyhmään, jota voitaneen pitää nimiperheenä, koska vaarat ovat<br />
peräkkäin. Ryhmän muut vaarat ovat Duottar-Áitevárri ja Iŋggá Áitevárri. 2 F6: 1365<br />
259
Vuopme-Biesvárri (3913 1) Biesvárit-vaaroista pohjoisisin. Pohjoissaamea; vuopme = yhdysosamuoto<br />
sanasta vuopmi = metsäinen jokilaakso (vuoma), bies = tuntematon sana, joka voisi olla yhdysosalyhentymä<br />
esim. sanasta beassi = pesä, várri = vaara. Nimiperhe: ks. Biesjávrrit. 6 C10: 1366<br />
Vuoskkojávri ~ Skáidejávri (AA/SA 1998) Järvi Kevojokisuulta 2 km lounaaseen. Pohjoissaamea;<br />
vuoskko = yhdysosamuoto sanasta vuoskku = ahven, jávri = järvi, skáide = yhdysosamuoto sanasta skáidi<br />
= kaira jokien välissä (kaita). 3 J5: 1367<br />
Vyeleeb Piergivärjävrjuuvâš (JUM) Eteläisimmästä Pierkivaaranjärvestä Kaamasjokeen laskeva pieni<br />
joki. Inarinsaamea; vyeleeb = alempi, piergi = tuntematon sana, joka viittaa inarinsaamen verbiin piergiđ<br />
= pärjätä, vär = yhdysosalyhentymä sanasta vääri = vaara, jävr = yhdysosalyhentymä sanasta jävri =<br />
järvi, juuvâš = deminutiivimuoto sanasta juuhâ = joki > jokinen. Nimiperhe: ks. Pierkivaaranjärvet<br />
– Piergivärjäävrih. 11 L17: 1368<br />
Vyelemušluobâl (MUM) Lompolo Venejoen puolivälissä. Inarinsaamea; vyelemuš = alin, luobâl =<br />
lompolo. Lompolo on Venejoen alimmaisin. 11 L15: 1369<br />
Vyelemuš Piergivärjävri (JUM) Pierkivaaranjärvistä eteläisin. Inarinsaamea; vyelemuš = alimmainen,<br />
piergi = tuntematon sana, joka viittaa inarinsaamen verbiin piergiđ = pärjätä, vär = yhdysosalyhentymä<br />
sanasta vääri = vaara, jävri = järvi. Nimiperhe: ks. Pierkivaara – Piergivääri. 11 L17: 1370<br />
Värikurrâ (JUM) Kuru Pierkivaaran Saarijärveltä lounaaseen. Inarinsaamea; väri = yhdysosalyhentymä<br />
sanasta vääri = vaara, kurrâ = kuru. Nimiperhe: ks. Pierkivaara – Piergivääri. 11 L16: 1371<br />
Väripohe (JUM) Laakso Pierkivaaran eteläisimmän ja keskimmäisen osan välissä. Määriteosaselitys:<br />
ks. Värikurrâ, pohe = kapeikko eli laakso maastossa. Nimiperhe: ks. Pierkivaara – Piergivääri.<br />
11 L17: 1372<br />
260
Y<br />
Ylempi Kivivuopajajärvi – Paajeeb Keđgivyeppeejävri (3842 1) Järvi Vuomavaaranjängän eteläpäässä.<br />
Suora suomennos inarinsaamesta. Nimiperhe: ks. Keđgivyeppee. 11 K16: 1373<br />
Ylempi Kuntsalompolo – Bajit Gunžžáluoppal – Paajeeb Kunžááluobâl (3824 2, JUM) Lompolo<br />
Kuntsajoessa. Mukaelmasuomennos ja mukaelmainarinsaamenos pohjoissaamen nimestä, jonka<br />
merkitys ei ole tiedossa. Nimiperhe: ks. Kuntsajärvi – Gunččájávri – Kunžáájävri. 10 I14: 1374<br />
Ylitalo (OP) Talo Utsjoen kylältä 1,5 km Karigasniemen suuntaan. 1 J1: 1375<br />
Ylä-Jalve – Badje-Jalvi (AA/SA 1998) Talo Gistuskáidi-kaidan ja Tenon välissä. Mukaelmasuomennos<br />
pohjoissaamesta; jalvi = suvanto kahden kosken välissä. Tenossa on talon kohdalla suvanto Yläkönkään<br />
Gaskkamušbihttá- ja Vuolimušbihttá-koskien välissä.<br />
Ylä-Jalve on nuorena tuberkuloosiin kuolleen saamelaiskirjailijan Lemehaš Piehtárin(Pedar Jalvi, 1888–<br />
1916) syntymäpaikka. Piera Helander, joka oli hänen senaikainen nimensä, hakeutui opettajanoppiin<br />
Jyväskylän seminaariin vuonna 1911. Opintojensa ohella hän aloitti siellä myös kirjalliset työnsä aluksi<br />
suomen kielellä kirjoittajanimellä Pekka Pohjansäde. Hänen toiveenaan oli päästä opettajaksi valmistumisen<br />
jälkeen kansansa pariin opettajaksi. Toive ei kuitenkaan koskaan toteutunut, vaan hän joutui<br />
tyytymään opettajan toimeen Savitaipaleella lähellä Lappeenrantaa.<br />
Jo opiskeluaikana saatu tuberkuloosi oli edennyt niin pitkälle, että opettajaksi valmistumisensa jälkeen<br />
Helander jaksoi opettaa vain yhden lukukauden. Kuultuaan lääkäriltään elinaikansa olevan enää<br />
kovin lyhyt hän päätti palata vielä viimeisen kerran kotiinsa nähdäkseen Rastekaisojen lumihuiput ja<br />
kuullakseen Yläkönkään kohinan. Tämäkään toive ei toteutunut, koska hänen voimansa ehtyivät Inarissa<br />
elokuun 22. päivänä 1916. Hänet haudattiin saman kuukauden aikana Inarin hautausmaalle jonne<br />
pystytettiin muistokivi 50 vuotta myöhemmin (Lohkamušak s. 136–139, toim. Pekka Lukkari).<br />
1 G1: 1376<br />
Yläköngäs – Badjegievŋŋis (AA/SA 1998) Kolmiosainen koski Tenossa noin 20 km Utsjoelta<br />
Karigasniemen suuntaan: Bajimušbihttá, Gaskkamušbihttá ja Vuolimušbihttá. Suora suomennos pohjoissaamesta.<br />
1 G1: 1337, 1 G1: 1337, 1 H1: 1377<br />
Ä<br />
Äimäjoki – Áibmejohka (AA/SA 1998) Uhca Áibmejohvárri -vaaran pohjoispuolta Tenoon laskeva<br />
joki. Suora suomennos pohjoissaamesta. Primäärinimi, jonka nimiperheeseen kuuluvat Äimäjoki – Áibmejohka<br />
(talo), Stuorra Áibmejohvárri ja Uhca Áibmejohvárri. 1 J1: 1378<br />
Äimäjoki – Áibmejohka (AA/SA 1998) Talo Tenon rannalla Äimäjoen suulla. Suora suomennos<br />
pohjoissaamesta. G. Wahlenbergin tekemässä ja S. G. Hermelinin kustantamassa kartassa ”Karta Öfver<br />
Kemi Lappmark” vuodelta 1802 nimi on kirjoitettu muotoon ”Aimio”. 4 K2: 1379<br />
261
Lähteet<br />
Arkistolähteet<br />
Aikio, Ante & Aikio, Samuli 1998: Saamenkielisten<br />
paikannimien numerisoinnin yhteydessä kerätty<br />
paikannimiaineisto Utsjoen kunnan alueella.<br />
(AA/SA 1998). – Maanmittauslaitos,<br />
Helsinki.<br />
Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen nimiarkiston<br />
paikannimikokoelmat vuoteen 1995<br />
saakka. Kokoelma perustuu Samuli Aikion<br />
(SA 1964), Káre Vuolabin (KV 1993), Matti<br />
Morottajan (MM 1974) ja Pekka Sammallahden<br />
(PS 1985) kokoamiin paikannimiin sekä Toivo<br />
Immanuel Itkosen (1891–1968) (TII 1963)<br />
kokoamaan ja vuonna 1963 luovuttamaan<br />
paikannimikokoelmaan. – Kotimaisten kielten<br />
tutkimuskeskus, Helsinki.<br />
Sanakirjat ja hakuteokset<br />
Itkonen, E. 1986–1987: Inarilappisches<br />
Wörterbuch I–III. Toim. Raija Bartens ja<br />
Lea Laitinen. – Suomalais-ugrilainen seura,<br />
Helsinki. 1331 s.<br />
Sammallahti, P. 1989: Sámi–suoma sátnegirji<br />
– Saamelais–suomalainen sanakirja. – Jorgaleaddji<br />
Oy, Utsjoki. 527 s.<br />
— 1993: Sámi–suoma–sámi sátnegirji –<br />
Saamelais–suomalais–saamelainen sanakirja.<br />
– Jorgaleaddji Oy, Utsjoki. 592 s.<br />
— & Morottaja, M. 1993: Säämi–suomâ sänikirje<br />
– Inarinsaamelais–suomalainen sanakirja.<br />
– Girjegiisá, Utsjoki. 165 s.<br />
Tietosanakirja: CD Fakta 2001: – Tietosanakirjat,<br />
WSOY.<br />
Valpola, V. 1976: 10-osainen Tietosanakirja Fakta<br />
osa 1. – WSOY, Helsinki.<br />
262<br />
Haastattelut<br />
Aikio Lento (LA 2002)<br />
Aikio Matti (MA)<br />
Aikio Samuli (SA 1998), (SA 2000) ja (SA 2001)<br />
Guttorm Veikko *1947 (VG 2002)<br />
Holmberg Veikko August *1945 (VAH)<br />
Kitti Hans *1935 (HK 2003)<br />
Kyrö Kari (KK 2002)<br />
Laiti Irma (IL 2002)<br />
Lukkari Antti *1928 (AL 2002)<br />
Mattus Jouni Iisakki *1937 (JIM)<br />
Mattus Juhan Uula 1935–1998 (JUM)<br />
Mattus Matti Uula *1939 (MUM)<br />
Nordberg Aulis (AN 2002)<br />
Nuorgam Uula Hans Kaamasmukasta *1925<br />
(HN 2003)<br />
Paadar Uula (Pikku-Paatarin Uula) *1936 (UP)<br />
ja (UP 2002)<br />
Paltto Otto *1948 (OP)<br />
Pieski Hans (HP 2003)<br />
Saijets Uula (US)<br />
Valle Heikki Edvard (Nuutin Heikki) *1927<br />
(HEV)<br />
Valle Iivari *1937 (IV 2003)<br />
Valle Niilo *1937 (NV 2003)<br />
Valle Sammeli (Nuutin Sammeli) *1912 (SV)<br />
Waltari Ursula (UW 2002)
Kirjallisuus<br />
Itkonen, Terho 1972: Lapin paikannimistön<br />
huoltoa. – Teoksessa: Nimikirja. Kalevalaseuran<br />
vuosikirja 52 (KSVK 52). WSOY, Porvoo.<br />
S. 284–304.<br />
Itkonen, T. I. 1961: Kvasisuomalaisia Lapin paikannimiä.<br />
– Virittäjä 1961 nro 1: 1–13.<br />
— 1966 Lappalaisia paikannimiä 1500-luvulta.<br />
– Suomalais-ugrilaisen seuran vuosikirja 67<br />
(LPN 1500). Suomalais-ugrilainen seura, Helsinki.<br />
32 s.<br />
— 1984: Suomen lappalaiset vuoteen 1945 I–II.<br />
2 p. – WSOY, Porvoo. 589 + 629 s.<br />
Koskimies, A. V. & Itkonen T. I. 1978 (1917):<br />
Inarinlappalaista kansantietoutta (ILK).<br />
Uusintapainoksen toim. Lea Laitinen. –<br />
Suomalais-ugrilaisen seuran toimituksia 167.<br />
417 s.<br />
Laiti, I. 1995: ”Ohcejohsis báikenamat” (Utsjoenlaakson<br />
paikannimet) (IL 1995). –<br />
Käsikirjoitus pro gradu -työtä varten, Irma<br />
Laiti. 35 s.<br />
Lukkari, P. 1972: Lohkamušak. – Lapin<br />
Sivistysseuran toimituksia N:r 32, Suomalaisen<br />
Kirjallisuuden Kirjapaino Oy, Helsinki. 274 s.<br />
Paulaharju, S. 1927: Taka-Lappia. – Kustannusosakeyhtiö<br />
Kirjan kirjapaino, Helsinki.<br />
329 s.<br />
— 1932: Kokoelmasta Vähäisiä kirjelmiä<br />
LXXXIV, Seitoja ja seidan palvontaa. –<br />
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.<br />
54 s.<br />
Kartat<br />
Hermelin, S. G. 1797: Geokraphiske kartor öfver<br />
Swerige.<br />
Karttakeskus 2001: Utsjoki Kevo ulkoilukartta<br />
2001, viittauksissa (UKU 2001). –<br />
Karttakeskus, Helsinki.<br />
Lapin maanmittaustoimisto 2001: Inarin osoite-<br />
ja virkistyskartta, viittauksissa (OVK 2001).<br />
– Genimap, Helsinki.<br />
Olsen, Isaac 1914: Kart over Finnmarkskysten med<br />
tilgrensende delar av Russland. Alkuperäinen<br />
kartta 41x62 cm. – Universitetsbiblioteket i<br />
Trondheim.<br />
Peruskartat 1: 20 000: 3824 06, 3924 09 – 12,<br />
3842 01 – 03, 3911 10 – 12, 3914 01 + 3912<br />
10, 3914 04, 3913 01 – 12, 3914 05 + 02,<br />
3914 06 – 12, 3923 07 + 3923 04, 3923 10,<br />
3931 01 – 04, 3932 01 – 02, 3932 03 + 3941<br />
01. – Maanmittauslaitos, Helsinki.<br />
Schnitler, P. 1744–1745: Kart no. 134 b i<br />
Riksarkivet. – Kristiania.<br />
Topografikartat 1: 50 000: 3923 2 Kistuskaidi<br />
1980, 3914 1 Paistunturit 1981, 3914 2<br />
Erttegvarri 1979, 3932 1 Utsjoki 1979,<br />
3911 2 Karigasniemi Gregasnjárga 2000,<br />
3913 1 Outakoski 2000, 3913 2 Vuogojávri<br />
2001, 3931 1 Mieraslompolo 1975, 3824 1<br />
Buresoaivi 2000, 3824 2 Kaamasmukka<br />
Gámasmohkki 2000, 3842 1 Tuuruharju<br />
Tuurupuolžâ 2000. – Maanmittauslaitos,<br />
Helsinki.<br />
Wahlenberg, G. 1802: Karta öfver Kemi<br />
Lappmark. – Teoksessa: Geografisk och<br />
ekonomisk beskrifning om Kemi Lappmark<br />
i Vesterbottens höfdingdöme med geografisk<br />
karta på bergs-rådet Friherre S. G. hermelins<br />
anmodan, författad af Göran Wahlenberg.<br />
Carl Delen, 1804. Näköispainos: Karttakeskus,<br />
Helsinki, 1994.<br />
263
LIITE 1.<br />
Kevon luonnonpuistossa ja Paistunturin<br />
erämaassa esiintyvät Suomen kansainväliset<br />
vastuulajit<br />
Suomen osuus Euroopan kannasta: I = 15–30 %, II = 30–45 %, III = > 45 %, IV = 100 % (Rassi<br />
ym. 2001). Tietolähteet: Lapin tutkimusasema Kevon kasvirekisteri, Turun yliopiston kasvikokoelmat<br />
ja Ympäristöhallinnon Hertta-tietojärjestelmän Eliölajit-osio.<br />
PUTKILOKASVIT<br />
Antennaria nordhageniana ruijankissankäpälä, II<br />
Botrychium boreale pohjannoidanlukko, I<br />
Botrychium lanceolatum suikeanoidanlukko, II<br />
Botrychium multifidum ahonoidanlukko, I<br />
Carex laxa velttosara, II<br />
Carex livida vaaleasara, II<br />
Carex tenuiflora viitasara, I<br />
Chrysosplenium tetrandrum lapinlinnunsilmä, II<br />
Diplazium sibiricum myyränporras, I<br />
Eriophorum<br />
brachyantherum<br />
himmeävilla, I<br />
Gymnocarpium<br />
continentale<br />
idänimarre, III<br />
Isoëtes echinospora vaalealahnanruoho, I<br />
Isoëtes lacustris tummalahnanruoho, I<br />
Pinquicula villosa karvayökönlehti, II<br />
Polemonium acutiflorum kellosinilatva, II<br />
Ranunculus lapponicus lapinleinikki, I<br />
Sparganium hyperboreum pohjanpalpakko, I<br />
Subularia aquatica äimäruoho, I<br />
Thalictrum simplex ssp.<br />
boreale<br />
pohjanhoikkaängelmä, III<br />
Thymus serpyllum ssp.<br />
tanaënsis<br />
tenonajuruoho, III<br />
Urtica dioica ssp. sondenii pohjannokkonen, I<br />
MAKSASAMMALET<br />
Harpanthus flotowianus korpikaltiosammal<br />
Scapania crassiretis pahtakinnassammal<br />
Scapania paludosa hetekinnassammal<br />
Tritomaria polita<br />
(Saccopasis polita)<br />
pussikämmensammal<br />
264<br />
LEHTISAMMALET<br />
Aplodon wormskioldii sopulinsammal<br />
Bartramia halleriana pahtaomenasammal<br />
Brachythecium erythrorhizon ryppysuikerosammal<br />
Brachythecium latifolium sopulinsuikerosammal<br />
Cinclidium subrotundum luhtakilpisammal<br />
Cynodontium suecicum isotorasammal<br />
Dicranum acutifolium taigakynsisammal<br />
Dicranum angustum äimäkynsisammal<br />
Dicranum drummondii pohjankynsisammal<br />
Herzogiella turfagea korpihohtosammal<br />
Isopterygiopsis alpicola pohjankiiltosammal<br />
Meesia hexasticha pohjannuijasammal<br />
Meesia longiseta isonuijasammal<br />
Mnium lycopodioides purolehväsammal<br />
Mnium spinosum pohjanlehväsammal<br />
Myrinia pulvinata tulvasammal<br />
Orthotrichum pylaisii lokinhiippasammal<br />
Philonotis seriata särmälähdesammal,<br />
Polytrichum jensenii rantakarhunsammal<br />
Pseudoleskeella papillosa pohjanvaskisammal<br />
Rhizomnium gracile kuusamonlehväsammal<br />
Sphagnum aongstroemii kuultorahkasammal<br />
Sphagnum wulfianum pallopäärahkasammal<br />
Ulota curvifolia pohjantakkusammal
Paistunturin–Kevon alueen indeksikartta<br />
ja nimistökartat<br />
© Metsähallitus 2006, © Genimap Oy, Lupa L5239, © Maanmittauslaitos 1/MYY/06<br />
265<br />
LIITE 2. 1(12)
LIITE 2. 2(12)<br />
Karttalehti 3923 2, Kistusskaidi.<br />
266<br />
© Metsähallitus 2006, © Genimap Oy, Lupa L5239, © Maanmittauslaitos 1/MYY/06
Karttalehti 3914 1, Paistunturit.<br />
© Metsähallitus 2006, © Genimap Oy, Lupa L5239, © Maanmittauslaitos 1/MYY/06<br />
267<br />
LIITE 2. 3(12)
LIITE 2. 4(12)<br />
Karttalehti 3914 2, Erttegvarri.<br />
268<br />
© Metsähallitus 2006, © Genimap Oy, Lupa L5239, © Maanmittauslaitos 1/MYY/06
Karttalehti 3932 1, Utsjoki.<br />
© Metsähallitus 2006, © Genimap Oy, Lupa L5239, © Maanmittauslaitos 1/MYY/06<br />
269<br />
LIITE 2. 5(12)
LIITE 2. 6(12)<br />
Karttalehti 3911 2, Karigasniemi.<br />
270<br />
© Metsähallitus 2006, © Genimap Oy, Lupa L5239, © Maanmittauslaitos 1/MYY/06
Karttalehti 3913 1, Outakoski.<br />
© Metsähallitus 2006, © Genimap Oy, Lupa L5239, © Maanmittauslaitos 1/MYY/06<br />
271<br />
LIITE 2. 7(12)
Karttalehti 3913 2, Vuogojavri.<br />
272<br />
© Metsähallitus 2006, © Genimap Oy, Lupa L5239, © Maanmittauslaitos 1/MYY/06
Karttalehti 3931 1, Mieraslompolo.<br />
© Metsähallitus 2006, © Genimap Oy, Lupa L5239, © Maanmittauslaitos 1/MYY/06<br />
273<br />
LIITE 2. 9(12)
LIITE 2. 10(12)<br />
Karttalehti 3924 1, Buresoaivi.<br />
274<br />
© Metsähallitus 2006, © Genimap Oy, Lupa L5239, © Maanmittauslaitos 1/MYY/06
Karttalehti 3924 2, Kaamasmukka.<br />
© Metsähallitus 2006, © Genimap Oy, Lupa L5239, © Maanmittauslaitos 1/MYY/06<br />
275<br />
LIITE 2. 11(12)
LIITE 2. 12(12)<br />
Karttalehti 3942 1, Tuuruharju.<br />
276<br />
© Metsähallitus 2006, © Genimap Oy, Lupa L5239, © Maanmittauslaitos 1/MYY/06
Vuonna 2006 ilmestyneet <strong>Metsähallituksen</strong><br />
luonnonsuojelu<strong>julkaisut</strong><br />
Sarja A<br />
A 154 Laitinen, Tiina 2006: Tikankontin (Cypripedium<br />
calceolus L.) tila Suomessa. 96 s.<br />
A 155 Perttula, Minttu 2006: Suomen kansallispuistojärjestelmän<br />
kehittyminen<br />
1960–1990-luvulla ja U.S. National Park<br />
Servicen vaikutukset sen hoitokäytäntöihin.<br />
66 s.<br />
A 156 Haapalehto, Tuomas, Kotiaho, Janne S. &<br />
Kuitunen, Markku 2006: Metsäojituksen<br />
ja ennallistamisen vaikutukset suokasvillisuuteen<br />
Seitsemisen kansallispuistossa.<br />
45 s.<br />
A 157 Uusitalo, Anna, Kotiaho, Janne S., Päivinen<br />
Jussi, Rintala, Teemu & Saari, Veli<br />
2006: Kasvien ja päiväperhosten esiintyminen<br />
luonnontilaisilla ja ojitetuilla<br />
soilla. 44 s.<br />
A 158 Pihlajaniemi, Mari 2006: Kuukkeli Etelä-<br />
Suomessa. Kannan tila ja valtionmaiden<br />
merkitys lajin säilymiselle. 100 s.<br />
A 159 Sokka, Katariina: Vieraskirjamerkintöjä<br />
Nuuksion ja Linnansaaren kansallispuistoissa<br />
sekä Käsivarren erämaassa..<br />
A 160 Heinonen, Mervi (toim.): Puistojen tila<br />
Suomessa. Suomen suojelualueet ja niiden<br />
hoito vuosina 2000–2005.<br />
Sarja B<br />
B 77 Luhta, Pirkko-Liisa & Moilanen, Eero<br />
2006: Iijoen kunnostettujen jokien kalataloudellinen<br />
seuranta 2000–2004. 81 s.<br />
B 78 Metsähallitus 2006: <strong>Metsähallituksen</strong><br />
julkisten hallintotehtävien toimintakertomus<br />
2005. 62 s.<br />
B 79 Niikkonen, Tiina 2006: Parikkalan Siikalahden<br />
lintuveden kävijätutkimus 2003–<br />
2004. 57 s.<br />
Sarja C<br />
C 1 Metsähallitus 2006: Kurjenrahkan kansallispuiston<br />
hoito- ja käyttösuunnitelma. 68 s.<br />
C 2 Metsähallitus 2006: Syötteen kansallispuiston<br />
hoito- ja käyttösuunnitelma. 61 s.<br />
C 3 Metsähallitus 2006: Parikkalan Siikalahden<br />
hoito- ja käyttösuunnitelma. 169 s.<br />
C 4 Metsähallitus 2006: Koitajoen Naturaalueen<br />
hoito- ja käyttösuunnitelma. 77 s.<br />
C 5 Metsähallitus 2006: Mietoistenlahden<br />
hoito- ja käyttösuunnitelma. 92 s.<br />
C 6 Metsähallitus 2006: Levanevan hoito- ja<br />
käyttösuunnitelma.66 s. (verkkojulkaisu)<br />
C 7 Metsähallitus 2006: Joutsenaavan–Kaitaaavan<br />
hoito- ja käyttösuunnitelma. 48 s.<br />
(verkkojulkaisu)<br />
C 8 Metsähallitus 2006: Luiron soiden hoito-<br />
ja käyttösuunnitelma. 54 s. (verkkojulkaisu)<br />
C 9 Metsähallitus 2006: Näätävuoman–Sotkavuoman<br />
hoito- ja käyttösuunnitelma.<br />
48 s. (verkkojulkaisu)<br />
C 10 Metsähallitus 2006: Teuravuoman–Kivijärvenvuoman<br />
hoito- ja käyttösuunnitelma.<br />
50 s. (verkkojulkaisu)<br />
C 11 Metsähallitus 2006: Viiankiaavan hoito-<br />
ja käyttösuunnitelma. 51 s. (verkkojulkaisu)<br />
C 12 Metsähallitus 2006: Hossan retkeilyalueen<br />
hoito- ja käyttösuunnitelma. 58 s.<br />
C 13 Metsähallitus 2006: Omenajärven Natura<br />
2000 -alueen hoito- ja käyttösuunnitelma.<br />
64 s. (verkkojulkaisu)<br />
C 14 Metsähallitus 2006: Koskeljärven Natura<br />
2000- alueen hoito- ja käyttösuunnitelma.<br />
79 s.<br />
C 15 Metsähallitus 2006: Haukisuon-Härkäsuon-Kukkonevan<br />
Natura 2000 -alueen<br />
hoito- ja käyttösuunnitelma. 63 s. (verkkojulkaisu)
ISSN 1235-6549<br />
ISBN 952-446-522-1 (nidottu)<br />
ISBN 952-446-523-X (pdf)<br />
www.metsa.fi<br />
<strong>Metsähallituksen</strong> luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 161