Kuolavaara–Keulakkopään tuulipuisto

<strong>Kuolavaara–Keulakkopään</strong> <strong>tuulipuisto</strong><br />

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

27.1.2011

---

<strong>Kuolavaara–Keulakkopään</strong> <strong>tuulipuisto</strong><br />

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

FCG Finnish Consulting Group Oy<br />

Ulkoasu<br />

FCG / Taina Kytöaho<br />

Kannen kuva<br />

Keulakkopää Herravaaralta nähtynä,<br />

valokuvasovite, FCG<br />

Painopaikka<br />

Kalevaprint Oy, Oulu

---

Esipuhe<br />

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

ESIPUHE<br />

Tässä ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa (YVA-selostus) on kuvattu<br />

Kittilän ja Sodankylän kuntien alueille sijoitettavaksi suunnitellun Kuolavaara–<br />

Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong>n arvioidut ympäristövaikutukset.<br />

Arviointimenettelyn on laatinut Metsähallituksen ja Fortum Power and Heat Oy:n<br />

toimeksiannosta FCG Finnish Consulting Group Oy. FCG:n työryhmään kuuluivat<br />

YVA-selostusvaiheessa:<br />

Saara-Kaisa Konttori, FM (maantiede), maisemasuunnittelija AMK<br />

projektin johto (1.9.2010 alkaen), yhteydet tilaajaan ja sidosryhmiin<br />

maisema- ja ympäristö, kulttuuriperintö<br />

Minna Tuomala, FM (biologi), ympäristösuunnittelija AMK<br />

luonto- ja linnusto<br />

riistatalous<br />

Natura-arvioinnin tarveharkinta<br />

Ville Suorsa, FM (biologi)<br />

luonto- ja linnusto<br />

Olli-Pekka Karlin<br />

muuttolinnustoselvitykset<br />

Marja Anttonen, FM (maantiede)<br />

porotalous<br />

Jouni Mäkäräinen, YTM<br />

sosiaaliset vaikutukset<br />

elinkeinot<br />

Suvi Korpinen, arkkitehti SAFA<br />

yhdyskuntarakenne ja maankäyttö<br />

Minna Kurttila, TaM<br />

matkailu<br />

Matti Manninen, DI<br />

melu ja varjonmuodostuminen<br />

Leila Väyrynen, projektiassistentti<br />

suunnitelma-asiakirjat, kuva-aineisto, havainnekuvat<br />

Erillisselvitykset:<br />

Juha-Pekka Joona, FM arkeologi<br />

arkeologinen inventointi<br />

I

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

YHTEYSTIEDOT<br />

Yhteystiedot<br />

Hankkeesta vastaavat:<br />

Metsähallitus<br />

Veteraanikatu 5<br />

90100 Oulu<br />

www.metsa.fi<br />

Olli-Matti Tervaniemi<br />

p. 040 195 6934<br />

olli-matti.tervaniemi@metsa.fi<br />

Fortum Power and Heat Oy<br />

Keilaniementie 1, Espoo<br />

PL 100<br />

00048 Fortum<br />

www.fortum.fi<br />

Jouni Tolonen<br />

p. 050 594 2261<br />

jouni.tolonen@fortum.com<br />

II<br />

YVA-konsultti:<br />

FCG Finnish Consulting Group Oy<br />

Hallituskatu 13–17 D, 7. krs<br />

90100 Oulu<br />

www.fcg.fi<br />

Saara-Kaisa Konttori<br />

p. 050 3120 425<br />

saara-kaisa.konttori@fcg.fi<br />

Yhteysviranomainen:<br />

Lapin elinkeino-, liikenne- ja<br />

ympäristökeskus<br />

PL 8060<br />

96101 Rovaniemi<br />

www.ely-keskus.fi/lappi<br />

Kaija Pekkala<br />

p. 040 052 1130<br />

kirjaamo.lappi@ely-keskus.fi

---

Tiivistelmä<br />

Hanke ja hankkeen tarkoitus<br />

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

TIIVISTELMÄ<br />

Metsähallitus ja Fortum Power and Heat Oy suunnittelevat <strong>tuulipuisto</strong>n perustamista Kittilän<br />

ja Sodankylän kuntien rajalla sijaitsevalle <strong>Kuolavaara–Keulakkopään</strong> alueelle. Alue on varattu<br />

tuulivoimatuotantoalueeksi Tunturi-Lapin maakuntakaavasssa ja Pohjois-Lapin maakuntakaavassa.<br />

Alue on valtion omistama ja Metsähallituksen hallinnoima. Hankkeen taustalla on<br />

tavoite osaltaan pyrkiä niihin ilmastopoliittisiin tavoitteisiin, joihin Suomi on kansainvälisin<br />

sopimuksin sitoutunut. Tavoitteena on rakentaa teknisesti, taloudellisesti ja ympäristön kannalta<br />

toteuttamiskelpoinen <strong>tuulipuisto</strong>.<br />

Tuulipuistoalueen alueen pinta-ala on noin 10,6 km�, jolle rakentamista osoitetaan vain<br />

muutaman prosentin osuudelle. Tuulipuisto muodostuu 20 tuulivoimalasta, joiden napakorkeus<br />

on 120 m ja roottorin halkaisija 120 m. Voimalat ovat yksikköteholtaan noin 3 MW ja<br />

suunnitellun <strong>tuulipuisto</strong>n kokonaisteho on 40–60 MW. Arvioitu vuotuinen sähköntuotanto olisi<br />

tällöin 100–125 GWh.<br />

Tuulivoimalla tuotettu sähkö tullaan siirtämään valtakunnan sähköverkkoon <strong>tuulipuisto</strong>alueelta<br />

110 kV tai 220 kV voimajohdolla. YVA-menettelyssä on tarkasteltu kolmea eri sähkönsiirtovaihtoehtoa.<br />

Hankkeen toteuttaminen vaatii <strong>tuulipuisto</strong>alueen kaavoittamista. Alueen osayleiskaavan laatiminen<br />

on aloitettu rinnakkain YVA-menettelyn kanssa. Kaavan laadinnassa hyödynnetään<br />

ympäristövaikutusten arvioinnista saatavaa tietoa.<br />

III

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

TIIVISTELMÄ<br />

YVA-menettely ja osallistuminen<br />

YVA-menettely perustuu Lapin ympäristökeskuksen 28.10.2009 antamaan päätökseen, jonka<br />

mukaan hankkeeseen on sovellettava YVA-lain (486/1994, muutettu 458/2006) mukaista<br />

ympäristövaikutusten arviointimenettelyä. Päätös perustuu YVA-menettelyn tapauskohtaiseen<br />

soveltamiseen (YVA-lain 6 §). Perusteluina olivat mm. hankkeen koko, vaikutusalueen<br />

laajuus ja alueen mahdolliset luontoarvot.<br />

Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (468/1994) tavoitteena on edistää<br />

ympäristövaikutusten arviointia ja yhtenäistä huomioon ottamista suunnittelussa ja päätöksenteossa<br />

sekä lisätä kansalaisten tiedonsaantia ja osallistumismahdollisuuksia.<br />

Ympäristövaikutusten arviointimenettely on kaksivaiheinen prosessi, joka muodostuu arviointiohjelma-<br />

ja arviointiselostusvaiheesta. Molemmissa vaiheissa kaikki voivat esittää mielipiteitään<br />

hankkeesta ja yhteysviranomainen pyytää lausuntoja tarpeelliseksi katsomiltaan tahoilta.<br />

Nyt käsillä oleva työ on hankkeen ympäristövaikutusten arviointiselostus, jossa tuodaan esille<br />

hankkeen arvioidut ympäristövaikutukset. Vaikutusten arvioinnissa on huomioitu YVA-ohjelmasta<br />

saatu palaute, yhteysviranomaisen lausunto sekä hanketta varten perustetun seurantaryhmän<br />

mielipiteet.<br />

Ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta voi esittää mielipiteitä kirjallisesti YVA-selostuksen<br />

nähtävilläoloaikana yhteysviranomaisena toimivalle Lapin ELY-keskukselle. Annetut mielipiteet<br />

huomioidaan, kun yhteysviranomainen antaa oman lausuntonsa Kuolavaara–<br />

Keulakkopään ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta keväällä 2011.<br />

Ympäristövaikutusten arviointiselostus sekä yhteysviranomaisen siitä antama lausunto liitetään<br />

hankkeen edellyttämiin lupahakemuksiin ja suunnitelmiin. YVA-menettely ei ole itsessään<br />

lupaprosessi.<br />

Arvioidut vaihtoehdot<br />

Hankkeen ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä on tarkasteltu kolmea eri vaihtoehtoa<br />

ja niin sanottua "nollavaihtoehtoa" eli hankkeen toteuttamatta jättämistä. Tarkasteltujen<br />

vaihtoehtojen erot muodostuvat vaihtoehtoisista sähkönsiirtoreiteistä. Kaikki tarkastellut<br />

vaihtoehdot perustuvat todellisiin toteuttavissa oleviin sähkönsiirtoreittien vaihtoehtoihin.<br />

IV<br />

VE 0: Hanketta ei toteuteta, vastaava sähkömäärä tuotetaan muilla keinoilla.<br />

VE 1: 20 tuulivoimalan <strong>tuulipuisto</strong>, jonka sähkönsyöttö Kittilän alueverkon 110<br />

kV:n johtoon <strong>tuulipuisto</strong>n koillispuolella. Sähkönsiirtovaihtoehdot VE 1a ja<br />

VE 1b.<br />

VE 2: 20 tuulivoimalan <strong>tuulipuisto</strong>, jonka sähkönsyöttö Kittilän alueverkon 110<br />

kV:n johtoon <strong>tuulipuisto</strong>n itäpuolella Rajalan alueverkkoasemalla. Sähkönsiirtovaihtoehto<br />

VE 2.<br />

VE 3: 20 tuulivoimalan <strong>tuulipuisto</strong>, jonka sähkönsyöttö Fingrid Oyj:n 220 kV:n<br />

voimajohtoon <strong>tuulipuisto</strong>alueen eteläpuolella. Sähkönsiirtovaihtoehto VE 3.

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

TIIVISTELMÄ<br />

Tuulipuiston tekniset ominaisuudet<br />

Tuulivoimala koostuu perustusten päälle asennettavasta tornista, 3-lapaisesta roottorista ja<br />

konehuoneesta. <strong>Kuolavaara–Keulakkopään</strong> <strong>tuulipuisto</strong>n voimaloiden korkeus on maksimissaan<br />

noin 120 m ja roottorin halkaisija noin 120 m. Tuulivoimalan maksimikorkeus on tällöin<br />

noin 180 m lavan ollessa pystyasennossa.<br />

<strong>Kuolavaara–Keulakkopään</strong> <strong>tuulipuisto</strong>n perustuksissa tullaan todennäköisesti käyttämään ns.<br />

maavaraista betonilaattaa. Betonilaatan halkaisija on noin 20 m, korkeus ulkokehällä noin 1<br />

m ja sisäkehällä n. 2 m. Betonilaatta asennetaan maan sisään ja peitetään maa-aineksella.<br />

Yhden tuulivoimalan rakentamisalaksi tarvitaan noin 60 x 80 m hiekkakenttä, jolta raivataan<br />

kasvillisuus.<br />

Tuulipuiston sisäinen sähkönsiirto tapahtuu maakaapeleilla. Tuulipuistoalueelle rakennettavalta<br />

sähköasemalta sähkö siirretään valtakunnan sähköverkkoon 110 kV tai 220 kV siirtojohdolla,<br />

valittavasta vaihtoehdosta riippuen. Vaihtoehtoisten sähkönsiirtoreittien pituudet<br />

vaihtelevat 2–23 km välillä.<br />

Hankkeen ympäristövaikutukset<br />

Hankkeen ympäristövaikutuksilla tarkoitetaan niitä muutoksia, joita tapahtuu hankealueella<br />

tai sen lähiympäristössä hankkeesta johtuen. Vaikutukset ovat arvioituja muutoksia vaikutustyypeittäin<br />

nykytilaan verrattuna. Kunkin vaikutustyypin vaikutusalue riippuu arvioitavan<br />

vaikutuksen luonteesta ja ilmenemismuodosta.<br />

V

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

TIIVISTELMÄ<br />

Yhdyskuntarakenne ja maankäyttö<br />

Hankealue on pääosin metsätalouskäytössä. Alue on myös poronhoitoaluetta. Osa <strong>tuulipuisto</strong>alueesta<br />

sijaitsee kaivosvaltausten ja valtausvarausten alueella. Lähiseutujen asukkaat<br />

käyttävät hankealuetta virkistyskäyttöön kuten marjastukseen ja metsästykseen.<br />

Keulakkopää on rakentamaton. Kuolavaaran länsirinteelle sijoittuu moottorikelkkareitti sekä<br />

siihen liittyvät kota ja kuivakäymälä. Vaarojen lakialueiden välistä on tieyhteys Sodankyläntieltä<br />

Keskijärven ja Lomajärven alueille. Vaarojen ylärinteillä ja lakialueilla ei ole valmiita<br />

tiepohjia. Tuulipuistoalueen pohjoispuolelle sijoittuu Kittilän alueverkon 110 kV:n voimajohto<br />

ja eteläpuolelle Fingrid Oyj:n kantaverkon 220 kV:n voimajohto.<br />

Hankkeen toteuttaminen ei aiheuta merkittäviä yhdyskuntarakenteeseen kohdistuvia vaikutuksia.<br />

Uusi energiantuotannon alue sijoittuu toiminnan kannalta sopivalle alueelle ja tukeutuu<br />

pääosin olemassa olevaan infrastruktuuriin. Sähkönsiirrossa hyödynnetään pääosin olemassa<br />

olevia johtokäytäviä. Toiminnassa hyödynnetään myös pääosin olemassa olevaa tiestöä.<br />

Tuulipuistoalue säilyy pääkäyttötarkoitukseltaan metsätalousalueena. Tuulipuistoa varten<br />

tarvittava maa-ala on hankealueen kokonaispinta-alaan verrattuna vähäinen, eikä siten merkittävästi<br />

heikennä ympäröivän alueen käytettävyyttä. Tuulipuisto rajoittaa asuin- ja lomaasutusalueiden<br />

rakentamista alueen välittömässä läheisyydessä. Tuulipuistoalue rajoittaa<br />

alueen käyttöä kaivostoimintaan. Toiminnan loputtua hankealue vapautuu muuhun käyttöön.<br />

Tuulipuistoalue on valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden (VAT) mukainen ja tukee erityisesti<br />

uusiutuvan energian hyödyntämistä koskevien tavoitteiden toteutumista. Tuulipuiston<br />

aiheuttama maankäytön muutos on aluetta koskevien kaavojen mukainen.<br />

Voimajohtojen lähiympäristön maankäytölle ei Suomessa ole virallisia rajoituksia. Rakennelmien,<br />

rakennusten ja voimajohdon väliin jätettävän etäisyyden riittävyys varmistuu, kun johtoalueen<br />

kokonaisleveydelle ei sijoiteta rakentamista lainkaan. Johtoaluetta on kuitenkin<br />

mahdollista käyttää mm. virkistykseen, metsästykseen ja laiduntamiseen.<br />

Tuulivoimaloiden edellyttämän sähkönsiirron rakenteet rajoittavat maankäyttöä uusien sähköasemien<br />

ja liittymisjohdon alueilla. Vaihtoehdoissa VE 1a ja VE 1b uudet voimajohdot sijoittuvat<br />

lähes rakentamattomalle metsätalousalueelle. Vaihtoehdossa VE 2 uutta voimajohtoa<br />

joudutaan rakentamaan eniten, mutta johtoreitti tukeutuu pääosin olemassa olevaan<br />

johtokäytävään. Vaihtoehdossa VE 3 uutta voimajohtoa joudutaan rakentamaan vähiten ja<br />

muuta maankäyttöä rajoittava maa-ala on pienin.<br />

Sähkönsiirto toteuttaa valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita (VAT), joiden mukaan voimajohtolinjauksissa<br />

on ensisijaisesti hyödynnettävä olemassa olevia johtokäytäviä. Vaihtoehto<br />

VE 3 toteuttaa valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita parhaiten, sillä sähkönsiirrossa<br />

hyödynnettävän valtakunnallisen voimajohdon osuus on suurin. Myös sähkönsiirron vaihtoehdossa<br />

VE 2 voimajohto sijoittuu pääosin olemassa olevaan valtakunnalliseen johtokäytävään,<br />

mutta sitä laajentaen. Vaihtoehdoissa VE 1a ja VE 1b rakennettava voimajohto sijoittuu<br />

kokonaisuudessaan uuteen johtokäytävään, mutta alueen nykyinen ja suunniteltu maankäyttö<br />

ovat sovitettavissa yhteen.<br />

Vaikutusten arviointiin ei liity merkittäviä epävarmuustekijöitä. Hankealue on merkitty tuulivoimatuotannon<br />

alueeksi voimassa olevissa kaavoissa. Hankealueella ei ole muita rakentamispaineita.<br />

Maankäytön suunnittelussa tulee huomioida eri maankäyttömuotojen sijoittaminen<br />

suhteessa toisiinsa sekä niiden yhteensovittaminen. Haitallisten vaikutusten ehkäisemiseen<br />

voidaan vaikuttaa kaavamääräyksillä ja -merkinnöillä. Rakentamisen aikaisia vaikutuksia<br />

voidaan lieventää mm. työaikataulujen suunnittelulla.<br />

VI

---

Maisema ja kulttuuriympäristö<br />

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

TIIVISTELMÄ<br />

Tuulivoimarakentamisen vaikutukset maisemaan ja kulttuuriympäristöihin ovat sidoksissa<br />

voimaloiden ulkonäköön, kokoon ja näkyvyyteen liittyviin tekijöihin. Maisemavaikutusten arviointi<br />

on tehty ympäristöministeriön julkaisussa ”Tuulivoimalat ja maisema” esitettyjen lähtökohtien<br />

mukaisesti.<br />

Etäisyys on merkittävä tekijä arvioitaessa tuulivoimaloiden aiheuttamaa maisemavaikutusten<br />

luonnetta. Visuaalisten vaikutusten vyöhykkeiden määrittelyssä ei ole yhtenäistä linjaa, koska<br />

vaikutukset ovat aina hankekohtaisia. Tässä hankkeessa lähivyöhykkeenä pidetään 0–5<br />

km etäisyyttä <strong>tuulipuisto</strong>sta. Lähivyöhykkeellä tuulivoimalat hallitsevat maisemaa, mikäli näkemäesteitä<br />

ei ole.<br />

Lähtökohtaisesti suurpiirteinen ja laaja maisema sietää paremmin tuulivoimaloita, joten tämän<br />

perusteella Kuolavaara–Keulakkopää on sopiva sijoituspaikka tuulivoimaloille. Toisaalta<br />

luonnontilaiseksi koettu maisema sietää huonommin tuulivoimaloita, minkä perusteella <strong>Kuolavaara–Keulakkopään</strong><br />

alue ei sovellu niin hyvin tuulivoimarakentamiseen.<br />

Hankealueen topografiasta ja peitteisyydestä johtuen tuulivoimalat eivät hallitse maisemaa<br />

lähialueiden asuin- ja lomarakennusten pihapiireissä. Kaukomaisemassa tuulivoimalat näkyvät<br />

myös asuin- ja lomarakennusten pihapiireihin (mm. Kelontekemäjärven länsiosissa).<br />

Ajatellen hanketta kokonaisuutena tuulivoimaloiden aiheuttamat maisemavaikutukset ovat<br />

voimakkaampia kuin sähkönsiirtolinjojen aiheuttamat maisemavaikutukset. Voimajohtojen<br />

maisemavaikutukset ovat havaittavissa suppeammalta alueelta kuin tuulivoimaloiden aiheuttamat<br />

maisemavaikutukset. Toisaalta avoimet voimajohtoaukeat sekä raivatut tiet erottuvat<br />

etenkin kaukomaisemassa vaarojen rinteillä.<br />

VII

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

TIIVISTELMÄ<br />

Varsinaisella hankealueella ei sijaitse valtakunnallisesti arvokkaita maisema-alueita tai kulttuurihistoriallisia<br />

kohteita. Hankealueen läheisyydessä on kaksi valtakunnallisesti arvokasta<br />

kulttuurihistoriallista ympäristöä (RKY 2009), Kelontekemän kylä ja Jeesiöjärven kylä. Paikallisia<br />

kulttuurihistoriallisia kohteita on Lomajärvellä, Jeesiöjärvellä, Kelontekemässä ja Rajalassa.<br />

Tuulipuisto tai sen sähkönsiirto eivät muuta kulttuurihistoriallisten kohteiden arvoa tai luonnetta,<br />

jolloin vaikutukset niihin jäävät hyvin lieviksi tai niitä ei voida sanoa muodostuvat<br />

lainkaan. Arkeologisen inventoinnin mukaan hankkeella ei ole vaikutuksia muinaisjäännöksiin.<br />

Kasvillisuus, arvokkaat luontotyypit ja uhanalainen lajisto<br />

Arvokkaisiin luontokohteisiin ja lajistoon kohdistuvien vaikutusten arvioinnissa on huomioitu<br />

seuraavia näkökohtia:<br />

VIII<br />

� Suorat menetykset arvokkaiden luontokohteiden ja lajiesiintymien pinta-aloissa<br />

� Suorat ja välilliset vaikutukset kohteiden ja elinympäristöjen ominaispiirteissä<br />

� Vaikutukset ekologisiin yhteyksiin<br />

� Vaikutusten merkittävyys suhteessa arvokohteen/lajin suojelubiologiseen asemaan<br />

sekä edustavuuteen paikallisesti, alueellisesti ja valtakunnallisesti<br />

� Vaikutusten merkittävyys lajitasolla suhteessa lajin suotuisaan suojelutasoon sekä<br />

lajin paikallista kantaa verottaviin muihin tekijöihin<br />

Vaikutukset kasvillisuudelle ovat välittömiä ja välillisiä. Kasvupaikkojen raivauksen myötä<br />

kasvillisuutta tuhoutuu ja olosuhteet muuttuvat tietylle lajistolle epäedullisiksi. Tuulipuistoalueen<br />

arvokkaimmat luontokohteet sijoittuvat Keulakkopään vanhojen metsien ja lehtojen<br />

alueille, jotka osin sijoittuvat aluerajauksen sisäpuolelle. Tuulivoimaloiden tai niitä yhdistävän<br />

huoltotiestön rakentamisella ei ole vaikutuksia näille alemman rinteen puolelle sijoittuville<br />

kohteille. Ylärinteille sijoittuvien vesilain (17 a§) mukaisten edustavampien tihkupintaisten<br />

lähteiden sijainti voidaan huomioida tielinjauksen suunnittelussa. Tuulipuiston rakentaminen<br />

pirstoo hieman vanhojen metsien alueita Keulakkopään itäosassa sekä Kuolavaaran länsiosassa<br />

vaikuttaen luontotyypin eheyteen sekä lajistoon lievästi.<br />

Sähkönsiirtoreittien alueella vaikutukset kasvillisuudelle ja eliöstölle ovat suurimmat uusien<br />

johtokäytävien alueilla, missä yhtenäiset alueet pirstoutuvat. Johtoreittien rakentaminen vähentää<br />

alueiden luonnontilaisuutta ja ekologista eheyttä, mutta vaikutukset ovat lieviä alueella,<br />

missä harjoitetaan metsätaloutta. Sähkönsiirtolinjojen VE 1a ja VE 1b useiden pienten<br />

virtavesien ylitykset aiheuttavat rantaluonnon pirstoutumista, millä on lievää vaikutusta joidenkin<br />

luontotyyppien eheyteen. Sähkönsiirtovaihtoehtojen alueella ainut uhanalainen ja erityisesti<br />

suojeltava kasvilaji sijoittuu Pikkuolehdonojan puronvarsiletolle VE 2 läheisyyteen.<br />

Vaikutukset lajille jäävät vähäisiksi, sillä esiintymä voidaan huomioida rakennusaikaisen kaluston<br />

kulku-urien suunnittelulla. Penikkavuoman aapasuoalueelle sijoittuva voimalinjavaihtoehto<br />

VE 2 saattaa muuttaa suon vesitasapainoa paikallisesti voimajohtopylväiden alueella,<br />

mutta vaikutukset ovat lieviä.<br />

Tuulipuiston rakennuspaikkojen tai tielinjauksen alueella ei esiinny uhanalaista kasvilajistoa.<br />

Hankkeesta ei aiheudu merkittäviä haitallisia vaikutuksia uhanalaisiksi luokitelluille luontotyypeille.<br />

Vaikutukset uhanalaiselle kääväkäslajistolle jäävät vähäisiksi, sillä rakentaminen ei<br />

ulotu alarinteiden arvokkaimmille vanhojen metsien alueille. Hankkeen vaikutukset uhanalaisille<br />

nisäkkäille sekä EU:n luontodirektiivin liitteiden II ja IV (a) lajeille arvioitiin, mutta<br />

hankkeen ei katsota vaikuttavan heikentävästi niiden paikallisiin tai alueellisiin kantoihin.

---

Linnusto<br />

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

TIIVISTELMÄ<br />

<strong>Kuolavaara–Keulakkopään</strong> suunniteltu <strong>tuulipuisto</strong> sijoittuu Keski-Lapin metsä- ja suovaltaiselle<br />

kivennäismaa-alueelle, missä ei olemassa olevan tiedon perusteella sijaitse merkittäviä<br />

lintujen ruokailu- ja levähdysalueita tai muuttoreittejä. Hankealueen linnustoa selvitettiin<br />

maastoinventoinneilla vuonna 2010. Suunnitellun <strong>tuulipuisto</strong>n vaikutuksia alueen pesimälinnustoon<br />

sekä alueen kautta muuttavaan linnustoon arvioitiin hyödyntämällä laaja-alaisesti<br />

tuulivoiman linnustovaikutuksista julkaistua tuoreinta kirjallisuustietoa. Pesimälinnustoon<br />

kohdistuvien vaikutusten tunnistamiseksi arvioitiin sekä <strong>tuulipuisto</strong>n rakentamisen aikaisia<br />

vaikutuksia lintujen elinympäristöön ja linnuille aiheutuvaa häirintää että <strong>tuulipuisto</strong>n toiminnan<br />

aikaisia häiriö- ja törmäysvaikutuksia. Linnustovaikutusten arvioinnin kannalta keskeisessä<br />

asemassa oli selvittää lähimpien petolintureviirien yksilöiden liikkumista alueella sekä<br />

mahdollisesti alueen kautta muuttavan linnuston reittejä ja lentokorkeuksia.<br />

Tuulipuistojen linnustovaikutukset voivat ilmetä kolmella tavalla:<br />

� Tuulipuiston rakentamisen aiheuttamien elinympäristömuutosten vaikutukset alueen<br />

linnustoon.<br />

� Tuulipuiston aiheuttamat häiriö- ja estevaikutukset lintujen pesimä- ja ruokailualueilla<br />

sekä niiden välillä ja muuttoreiteillä.<br />

� Tuulipuiston aiheuttama törmäyskuolleisuus ja sen vaikutukset alueen linnustoon<br />

sekä lintupopulaatioihin.<br />

Selvitysten perusteella <strong>tuulipuisto</strong>alueen herkimmät pesimälajit ovat vanhanmetsän lajistoa<br />

(metso, kuukkeli, pohjantikka, taviokuurna). Lintujen muutto alueella on hyvin vähäistä ja<br />

hajanaista, joten <strong>tuulipuisto</strong>n ei arvioida aiheuttavan merkittävää törmäysriskiä linnustolle.<br />

Tuulipuiston elinympäristöjä muokkaava vaikutus sekä ihmistoiminnasta aiheutuva häiriö<br />

kohdistuvat enimmäkseen alueen metsäympäristöissä yleisiin ja tavanomaisiin lintulajeihin.<br />

Kuolavaaran länsirinteillä pieni osa rakentamistoimista kohdistuu alueen vanhoihin kuusimetsiin,<br />

missä lajiston elinympäristöä pirstoutuu. Tuulipuistolla arvioidaan kokonaisuudessaan<br />

olevan vain vähäisiä vaikutuksia pesimälinnuston elinoloihin, eikä <strong>tuulipuisto</strong>n rakentaminen<br />

juurikaan lisää niiden törmäysriskiä.<br />

Sähkönsiirron vaihtoehdoista linnuston kannalta vähäisimmät vaikutukset aiheutuvat vaihtoehdosta<br />

VE 3, missä elinympäristön muutokset ja mahdollinen törmäysriski jäävät vähäisimmiksi.<br />

Hankealueella tavataan useita suojelullisesti arvokkaita lintulajeja, mutta hankkeen<br />

vaikutukset niiden elinoloihin tai esiintymiseen alueella arvioidaan pääosin vähäisiksi.<br />

Natura-alueet ja muut suojelualueet<br />

Natura-arvioinnin tarveharkinta laadittiin hankealuetta lähimmille Tollovuoma–Silmäsvuoma–<br />

Mustaoja–Nunarvuoman (FI 1300608, SCI/SPA) ja Loukisen latvasoiden (FI 1300605,<br />

SCI/SPA) Natura-alueille. Vaikutusten arvioinnissa kiinnitettiin erityistä huomiota Loukisen<br />

latvasoiden Natura-alueen eräänä suojeluperusteena olevaan maakotkaan. Kotkaseurannassa<br />

havainnoitiin lähimmän reviirin maakotkaparin liikkumista, mutta linnut eivät liikkuneet<br />

<strong>tuulipuisto</strong>n alueella, jolloin vaikutukset arvioitiin vähäisiksi. Tuulipuiston tai sähkönsiirron<br />

rakenteita ei sijoitu Natura-alueille, joten hankkeella ei arvioida olevan vaikutusta Naturaalueiden<br />

suojeluperusteissa mainituille luontotyypeille tai kasvilajeille. Tuulipuiston tai sähkönsiirron<br />

rakenteita ei sijoitu suojelualueille.<br />

Riistatalous<br />

IX

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

TIIVISTELMÄ<br />

Riistalajeihin kohdistuvat samat vaikutukset kuin muuhun eläimistöön tai linnustoon; <strong>tuulipuisto</strong>n<br />

sekä sen sähkönsiirron rakentamisenaikainen häiriövaikutus, rakentamisesta johtuva<br />

elinalueen pinta-alan ja luonteen muutos sekä käytönaikainen häiriövaikutus. Voimalinjojen<br />

osalta riistalinnustoon kohdistuu lievää törmäysriskin kasvua. Tuulipuiston ja sen sähkönsiirron<br />

rakentamisenaikaisesta liikennöinnistä ja melusta johtuva häiriövaikutus todennäköisesti<br />

karkottaa riistaa, etenkin suurpetoja, alueelta. Häiriövaikutus on kuitenkin lyhytaikaista ja<br />

tyypiltään metsänkäsittelytoimien kaltaista, joten sen merkitys ei muodostu suureksi.<br />

Hankkeella ei katsota olevan paikallisiin hirvikantoihin merkittävää haitallista vaikutusta.<br />

Eräiden tulkintojen mukaan vaikutus hirvelle saattaa olla rakentamisen aikaisen häirinnän<br />

loputtua jopa edullinen. Haastattelujen mukaan paikallisen hirvenmetsästyksen arveltiin kärsivän<br />

hirvien syys- ja talvilaidunalueiden siirtyessä pinta-alojen menetyksen ja häiriintymisen<br />

vuoksi toisaalle. Toisaalta arveltiin hirvenpyynnin hyötyvän tielinjauksen tuomasta mahdollisuudesta<br />

liikkua alueella.<br />

Hankkeen aiheuttamalla metson elinympäristön tuhoutumisella on yhdessä alueen voimakkaan<br />

metsätalouden kanssa lajin paikallista populaatiokokoa lievästi heikentävä vaikutus.<br />

Vaikutuksen merkittävyyttä ei arvioida kuitenkaan suureksi lajilla, johon kohdistuu myös<br />

metsästyspainetta.<br />

Metsästykselle aiheutuvat vaikutukset eivät johdu riistalajiston liikkumisen muutoksista tai<br />

niiden metsästettävien kantojen heikkenemisestä, vaan vaikutukset liittyvät virkistyskäytön<br />

kokemiseen. Vaikutuksen merkittävyys ulkopaikkakuntalaiselle arvioidaan vähäiseksi, mutta<br />

paikallisen metsästäjän maisemassa ja erämaisen metsästysympäristön kokemisessa hankkeella<br />

on merkittävämpi vaikutus.<br />

Porotalous<br />

Tuulipuistohanke sijoittuu Kuivasalmen ja Sattasniemen paliskuntien väliselle raja-alueelle.<br />

Hankkeen vaikutukset porotalouteen voivat ilmetä mm. laidunvaikutuksina (suorat ja epäsuorat<br />

laidunmenetykset), poronhoidon vaikeutumisena tai poronhoidon infrastruktuurin käytettävyyden<br />

muutoksina, porojen laidunkäytöksen muutoksina, erilaisina vahinkoina (mm.<br />

liikenneonnettomuudet, tippuva jää) sekä näiden edellä mainituista asioista johtuvina muina<br />

vaikutuksina.<br />

Tuulipuiston toteutuminen aiheuttaisi paliskuntien laidunalueiden menetyksiä. Erilaisista laiduntyypeistä<br />

<strong>tuulipuisto</strong>n alueelle jäisi eniten luppolaitumia. Tuulipuistoalueelle paliskuntien<br />

väliseen raja-aitaan tehtävät veräjät lisäävät poronhoitajien työtä ja siten poronhoidon kustannuksia.<br />

Tuulipuiston rakentamisaikaisen häiriön aiheuttama <strong>tuulipuisto</strong>alueen välttäminen ei oletettavasti<br />

ole pysyvää ja todennäköisesti porot tottuvat ajan kuluessa käyttämään aluetta tuulivoimaloista<br />

huolimatta. Tuulipuistoalueella mahdollisesti lisääntyvä liikenne voi aiheuttaa<br />

häiriötä porojen laidunnukselle lähialueille. Kesällä nykyistä avoimemmista vaarojen lakialueista<br />

voi muodostua räkkäsuojapaikka etenkin hirvasporoille, jolloin hirvaat eivät välttämättä<br />

siirry muiden porojen kanssa kesälaidunalueille.<br />

<strong>Kuolavaara–Keulakkopään</strong> <strong>tuulipuisto</strong>hankkeen sähkönsiirtoon tarvittava voimajohto lisää<br />

osaltaan paliskuntien laidunalueiden muutoksia ja niiden pirstoutumista. Uusilla voimajohtoalueilla<br />

porot voivat laiduntaa edelleen, mutta hakatuilla alueilla laidunolosuhteet ja sen<br />

myötä ravintokasvit muuttuvat (esim. luppopuut poistetaan). Suurin osa sähkönsiirtoreittien<br />

laidunvaikutuksista sijoittuisi Sattasniemen alueelle, lukuun ottamatta vaihtoehtoa VE 3, joka<br />

sijoittuu kokonaan Kuivasalmen puolelle. Kuivasalmen paliskunnan alueella <strong>tuulipuisto</strong>n rakenteet<br />

vievät noin 24 ha laidunalueita ja sähkönsiirtovaihtoehdot vaihtoehdosta riippuen<br />

12–19 ha. Sattasniemen paliskunnan alueella <strong>tuulipuisto</strong>n rakenteet vievät noin 15 ha laidunalueita<br />

ja sähkönsiirtovaihtoehdot vaihtoehdosta riippuen 0–47 ha.<br />

X

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

TIIVISTELMÄ<br />

Voimajohdon vaikutukset poronhoitoon ilmenevät ennen muuta töiden vaikeutumisena ja<br />

lisääntymisenä. Porotokan kuljettaminen Sattasniemen Kautoselän erotusaitaan vaikeutuu<br />

sähkönsiirron vaihtoehdoissa VE 1a, VE 1b ja VE 2, joissa joudutaan rakentamaan veräjät<br />

Sattasniemen laidunkiertoaitaan. Voimajohto aiheuttaa myös vähäisen turvallisuusriskin<br />

maastoajoneuvoilla ajettaessa (harukset ym. rakenteet). Voimajohtoalueiden raivauksessa<br />

menetetään tärkeitä kuusilaikkuja, joita alueella on säilynyt. Voimajohtoalueiden mahdollisesti<br />

lisääntyvä liikenne voi myös aiheuttaa häiriötä.<br />

Osassa vaikutuksia niiden merkittävyyttä lisää se, että ne todennäköisesti kohdistuvat laajimmin<br />

vain muutamien poronomistajien elinkeinoon verrattuna siihen, että vaikutus kohdistuisi<br />

tasaisesti koko paliskunnan osakkaiden elinkeinoon.<br />

Muut elinkeinot ja luonnonvarat<br />

Uusiutuvalla energiantuotannolla ja tuulivoiman rakentamisella on laaja-alaisia työllisyysvaikutuksia.<br />

Tuulipuiston merkittävimmät työllisyysvaikutukset syntyvät rakentamisen aikana.<br />

Etenkin rakentamisvaiheessa käytetään myös runsaasti muiden toimialojen tuottamia välituotteita<br />

ja palveluja. Kokonaisvaikutus lähialueen (sijainti- ja naapurikunnat) työllisyyteen<br />

<strong>tuulipuisto</strong>n elinkaaren aikana on 100–200 henkilötyövuotta. Tuulipuisto lisää työllisyyden<br />

kasvun ja yritystoiminnan lisääntymisen kautta kuntien verotuloja sekä rakentamisen myötä<br />

kiinteistöverotuloja.<br />

Tuulipuistohakkeen vaikutukset metsätalouteen on arvioitu metsätalouskäytöstä poistuvan pinta-alan<br />

kautta. Tuulipuiston ja voimajohtoreittien alueille ei sijoitu maatalouskäytössä olevia<br />

maita. Kokonaan metsätalouskäytöstä poistuva ala <strong>Kuolavaara–Keulakkopään</strong> alueella ovat<br />

vain noin 10 hehtaaria. Tuulipuistoalueen metsät ovat metsätalouden kuviotietojen perusteella<br />

pääosin kitu- tai joutomaita, joten niillä ei ole suurta merkitystä alueen metsäntuottoon. Metsätalouskäytössä<br />

olevaa alaa poistuu sähkönsiirtovaihtoehtojen alueilla seuraavasti; VE 1a 50<br />

ha, VE 1b 51 ha, VE 2 66 ha ja VE 3 12 ha. Kaikki poistuva maa-ala ei ole metsätaloudellisesti<br />

tuottavaa, sillä johtoalueille jää myös laajoja avosuoalueita ja puustoisia rämeitä.<br />

XI

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

TIIVISTELMÄ<br />

Matkailuun kohdistuvat vaikutukset jäävät pieniksi, sillä alueella ei ole merkittävää matkailutoimintaa.<br />

Alueella sijaitsee myös kaivostoiminnan kannalta kiinnostavia alueita. Hanke rajoittaa<br />

mahdollista kaivostoimintaa <strong>tuulipuisto</strong>n alueella sekä voimajohtojen alueella. Muita hyödynnettäviä<br />

luonnonvaroja hankealueella on lähinnä metsästä kerättävät tuotteet, etupäässä marjat ja<br />

sienet. Marjastus- ja sienestysmaita poistuu käytöstä jonkin verran tuulivoimaloiden, sähköaseman<br />

ja huoltoteiden alueella, mutta vapaasti käytettävää maastoa jää alueelle yhä runsaasti.<br />

Melu ja varjonmuodostuminen<br />

Tuulivoimaloiden aiheuttamat melutasot on mallinnettu WindPRO-melulaskentaohjelmalla<br />

pohjoismaista teollisuusmelun laskentamallia käyttäen. Lähtötietoina on käytetty tuulivoimalaitosvalmistajan<br />

Vestas V112 / 3 MW tuulivoimalaa. Voimalan napakorkeus on 120 m ja roottorin<br />

halkaisija 120 m. Melumallinnuksen tuulen nopeudeksi on valittu 8 m/s. Pienemmillä tuulen nopeuksilla<br />

tuulivoimaloiden melu vähenee, kuten myös luonnossa ilmenevä taustamelu. Tuulen<br />

nopeuden kasvaessa tuulivoimaloiden melu voimistuu, mutta yli 10 m/s tuulen nopeuksilla ympäristön<br />

taustamelu on jo niin voimakasta, että se peittää tuulivoimalaitoksien melun alleen.<br />

Alin ohjeellinen melutason raja-arvo on 40 dB, joka ei saisi ylittyä yöaikaan loma-asumiseen<br />

käytettävillä alueilla, leirintäalueilla, taajamien ulkopuolisilla virkistysalueilla eikä luonnonsuojelualueilla.<br />

Laadittujen mallinnusten mukaan 40 dB melutaso rajoittuu vaarojen lakialueille.<br />

Melutasot ohjearvot eivät siten ylity <strong>tuulipuisto</strong> alueen lähimmillä loma- ja asuinkiinteistöillä,<br />

joten meluvaikutukset jäävät lieviksi. Tuulipuiston alueella liikuttaessa tuulivoimaloista<br />

aiheutuva melu, eli vaihteleva "humina" voidaan kokea häiritsevänä.<br />

Tuulipuiston aiheuttama varjonmuodostus arvioitiin asiantuntija-arviona, WindPRO-ohjelmalla<br />

suoritetun mallinnuksen pohjalta. Mallinnuksessa otettiin huomioon auringon asema horisontissa<br />

eri kellon- ja vuodenaikoina sekä pilvisyys kuukausittain. Eli kuinka paljon aurinko paistaa<br />

ollessaan horisontin yläpuolella sekä tuulivoimalaitoksien arvioitu vuotuinen käyntiaika.<br />

Suomessa ei ole olemassa ohjeellisia raja-arvoja sallituille varjostusajoille. Saksassa, Ruotsissa<br />

ja Tanskassa tuulivoimaloiden varjostusvaikutukset kiinteistöille saa olla enintään 8–10<br />

h/vuosi. Tuulivoimaloiden varjostusvaikutuksista laajimmalle levittäytyy 1–9 h/vuosi varjostusvaikutus,<br />

jonka uloin vaikutusalue (1h/vuosi) ulottuu Kuolavaaraa ja Keulakkopäätä ympäröivän<br />

tasangon rajamaastoon. Lähimmille loma- ja vakituisille asunnoille ei ulotu varjostusvaikutuksia.<br />

Muissa maissa käytössä olevat varjostuksen raja-arvoille sijoittuvat varjostusalueet<br />

(max. 8 h/vuosi) jäävät vaarojen lakialueille. Varjostusvaikutukset ovat voimakkaimmillaan<br />

kesällä, jolloin aurinko paistaa eniten.<br />

Elinolot ja viihtyvyys<br />

Arvioinnin lähtötietoina on käytetty tietoja alueen asutuksesta, vapaa-ajan rakennuksista<br />

sekä muiden vaikutusten arvioinnin yhteydessä tuotettuja tietoja. Ihmisiin kohdistuvien vaikutusten<br />

tunnistamisessa on hyödynnetty YVA-ohjelmasta saatua palautetta ja ohjelmavaiheen<br />

yleisötilaisuudessa esitettyjä mielipiteitä. Terveysvaikutukset on arvioitu vertaamalla<br />

terveyteen vaikuttavia arvioituja ympäristövaikutuksia säädettyihin ohjearvoihin ja tunnuslukuihin.<br />

Vaikutusten arviointia varten on arviointityön aikana toteutettu yksi ryhmähaastattelu<br />

sekä seitsemän teemahaastattelua.<br />

Tuulipuiston rakentaminen muuttaa sekä <strong>Kuolavaara–Keulakkopään</strong> varsin erämaista vaarojen<br />

lakialuetta että sen ympäristöä merkittävästi. Hanke ei aiheuta suoria haitallisia vaikutuksia<br />

lähimpien vakituisten tai loma-asuntojen asumisviihtyvyyteen, koska kohtuullisen suuren<br />

etäisyyden (n. 2,5 km) vuoksi mahdolliset melu- ja maisemahaitat jäävät vähäiseksi.<br />

Tuulipuiston viihtyvyyteen kohdistuvat haitalliset vaikutukset ovatkin pääosin koettuja. Tuulivoimalat<br />

muuttavat asukkaiden arkipäiväistä elinympäristöä ja maisemakuvaa, vaikka ne<br />

eivät vaikuttaisi suoraan asuntojen välittömään lähiympäristöön.<br />

Tuulipuiston rakentaminen ei estä alueella liikkumista eikä virkistyskäyttöä jatkossakaan.<br />

Tuulipuiston rakentaminen muuttaa alueen luonnonmukaista ympäristöä ja heikentää siten<br />

sen erämaamaisuuteen perustuvia virkistysarvoja. Tuulivoimaloiden näkyminen, ääni, liike ja<br />

varjostus voidaan kokea virkistyskäyttöä häiritsevänä, jolloin vaaran lakialueiden virkistysarvojen<br />

koetaan vähenevän.<br />

XII

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

TIIVISTELMÄ<br />

<strong>Kuolavaara–Keulakkopään</strong> <strong>tuulipuisto</strong>lla ei ole haitallisia terveysvaikutuksia. Vaikka ohjearvot<br />

eivät ylity kiinteistöjen kohdalla, voidaan <strong>tuulipuisto</strong>lla kokea olevan vaikutuksia ihmisten<br />

terveyteen niiden melu- ja varjostusvaikutuksien kautta <strong>tuulipuisto</strong>alueella liikuttaessa.<br />

Muut vaikutukset<br />

Edellä mainittujen vaikutustyyppien ohella ympäristövaikutusten arvioinnissa on otettu kantaa<br />

hankkeen vaikutuksista alueen liikenteeseen, ilmastoon ja ilmanlaatuun ja lentoturvallisuuteen<br />

sekä tutkien toimintaan. Lisäksi on arvioitu <strong>tuulipuisto</strong>n lopettamisen vaikutukset<br />

sekä nk. nollavaihtoehdon, eli toteuttamatta jättämisen vaikutukset.<br />

Vaikutukset alueen liikenteeseen ovat vähäisiä ja keskittyvät <strong>tuulipuisto</strong>n rakentamisen ja<br />

purkamisen aikaan. Rakentamisaikana <strong>tuulipuisto</strong>alueelle suuntautuu paljon erilaisia kuljetuksia,<br />

jotka lisäävät liikennettä hankealueen välittömässä läheisyydessä. Paljon tilaa vaativat<br />

kuljetukset voivat myös hetkellisesti aiheuttaa liikenteen sujuvuuden heikentymistä. Tuulipuiston<br />

toiminnan aikana liikenteelliset vaikutukset jäävät vähäisiksi.<br />

Hankkeen yksi toteuttamisen lähtökohdista on tuulivoimalla tuotetun energian puhtaus ja<br />

päästöttömyys. Tuulivoimalla tuotettu energia ei lisää ilmaston muutosta kiihdyttäviä kasvihuonekaasuja,<br />

kuten hiilidioksidia (CO 2) ja pienhiukkasia. Näin ollen tuulivoimalla voidaan<br />

ehkäistä kasvihuoneilmiön vahvistumista, koska oletetaan, että tuulivoimalla tuotettu energia<br />

korvaa muita energian tuotantomuotoja.<br />

Hankkeen vaikutukset lentoturvallisuuteen muodostuu tuulivoimaloiden aiheuttamista lentoestevaikutuksesta.<br />

Nykyisen lainsäädännön mukaan jokainen tuulivoimala tulee merkitä<br />

lentoestevalolla. Ennen hankkeen toteuttamista hankkeesta vastaavien tulee neuvotella<br />

hankkeen vaikutuksista alueen lentoturvallisuuteen.<br />

Viime aikoina etenkin puolustusvoimat ovat olleet huolissaan <strong>tuulipuisto</strong>jen vaikutuksista<br />

tutkien toimitaan. Tuulivoimaloiden tutkavaikutusten selvittämiseksi on aloitettu tutkimus,<br />

jonka laatimisessa myös molemmat tämän hankkeen hankkeesta vastaavat ovat mukana.<br />

Hankkeen aiheuttamia tutkavaikutuksia voidaan arvioida vasta kun ko. tutkimustulokset ovat<br />

käytettävissä.<br />

Tuulipuiston toiminnan jälkeiset vaikutukset ovat verrattavissa <strong>tuulipuisto</strong>n rakentamisen aikaisiin<br />

vaikutuksiin. Tuulipuiston tullessa elinkaarensa päähän voidaan <strong>tuulipuisto</strong>n maanpäälliset<br />

osat poistaa, mikä aiheuttaa alueelle lisääntyvää liikennettä sekä purkutöiden aiheuttamaa melua.<br />

Tuulivoimakäytöstä poistuvat alueet vapautuvat takaisin muuhun maankäyttöön.<br />

Hankkeen toteuttamatta jättäminen eli nk. "nollavaihtoehto" säilyttää alueen nykyisessä tilassa,<br />

jolloin alueen muut maankäyttömuotojen kehittyminen voi muodostua erilaiseksi. Nollavaihtoehdossa<br />

luontoon ja maisemaan ei muodostu haitallisia vaikutuksia, mutta toisaalta<br />

hankkeen aiheuttamat positiiviset vaikutukset jäävät saavuttamatta.<br />

Haitallisten vaikutusten lieventäminen<br />

Hankkeesta aiheutuvia haitallisia vaikutuksia voidaan ehkäistä ja lieventää monin tavoin<br />

hankkeen elinkaaren aikana. Hankkeen huolellisella suunnittelulla voidaan huomioida alueen<br />

arvokasta lajistoa ja eläinten elinympäristöjä siten, että aiheutuvat haitat jäävän mahdollisimman<br />

vähäisiksi. Myös maisemavaikutusten osalta tuulivoimaloiden ja voimajohtojen sijainnin<br />

huolellisella suunnittelulla voidaan ehkäistä syntyviä maisemahaittoja.<br />

Hankkeen rakentamisajankohdan valinnalla voidaan ehkäistä myös kasvillisuuteen, eläimistöön<br />

ja tiestöön syntyviä haittoja. Talviaikainen rakentaminen vähentää mm. luonnontilaisilla suoalueilla<br />

rakentamisesta aiheutuvien ajourien vaikutuksia suon vesitasapainolle. Ajoittamalla<br />

rakentaminen kelirikkoajan ulkopuolelle voidaan huomattavasti vähentää tiestölle aiheutuvaa<br />

haittaa. Lähialueiden asukkaiden ja loma-asukkaiden riittävä tiedottaminen etenkin <strong>tuulipuisto</strong>n<br />

ja voimajohtojen rakentamisaikana on tärkeää niistä aiheutuvien haittojen lieventämiseksi.<br />

XIII

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

TIIVISTELMÄ<br />

Hankkeen toteuttamiskelpoisuus<br />

Tuulipuisto ja sen kaikki sähkönsiirtoreitit ovat toteuttamiskelpoisia ja todellisia vaihtoehtoja<br />

hankkeen toteuttamiseksi. Hankkeen todellinen toteuttaminen on monien tekijöiden summa.<br />

Hankkeesta vastaavat ovat valmiita investoimaan tuulivoimatuotantoon ja siten vastaamaan<br />

kansallisiin tavoitteisiin tuulivoimalla tuotetun energian lisäämiseen ja uusiutuvalla energialla<br />

tuotetun sähkön määrään.<br />

Hankkeen toteuttamiskelpoisuutta arvioitaessa tulee huomioida hankkeen aiheuttamat ympäristövaikutukset,<br />

joihin tämä ympäristövaikutusten arviointiselostus keskittyy. Hankkeen<br />

toteuttamisen tulee olla myös taloudellisesti kannattava ratkaisu, jolloin toteutettavan vaihtoehdon<br />

valinnassa tulee huomioida ympäristönäkökohtien lisäksi myös hankkeen rakentamiskustannukset<br />

sekä <strong>tuulipuisto</strong>n tuotantokyky. YVA-menettelyssä ei YVA-lain mukaisesti<br />

tarkastella hankkeen taloudellisia vaikutuksia.<br />

Hankkeesta vastaavat ovat todenneet, että <strong>tuulipuisto</strong>n toteuttaminen taloudellisesti kannattavaksi<br />

vaatii noin 20 tuulivoimalaa. Tämän hetkisten tuulivoimalatyyppien mukaan 20 voimalaa<br />

on myös alueelle sijoitettavien voimaloiden maksimimäärä, jotta tuulivoimalat eivät<br />

merkittävästi heikennä viereisten tuulivoimaloiden tuotantoa. Tästä syystä voimaloiden määriin<br />

ei ole ehdotettu vaihtoehtoisia lukumääriä.<br />

Sähkönsiirron vaihtoehdoista ympäristövaikutusten arvioinnin tulosten perusteella monien<br />

vaikutustyyppien osalta VE 3 aiheuttaisi vähiten haitallisia vaikutuksia ympäristölle. VE 3 on<br />

myös hankkeesta vastaavien tavoitteellinen toteuttamisvaihtoehto hankkeessa. Vaihtoehdon<br />

toteutuminen riippuu mahdollisuudesta liittää tuulivoimalla tuotettu energia suoraan Fingridin<br />

220 kV voimajohtoon. Hankkeesta vastaavien alustavasti Fingrid Oyj:n kanssa käymien neuvottelujen<br />

mukaan liittyminen suoraan 220 kV voimajohtoon olisi mahdollista. Kaikki sähkönsiirron<br />

vaihtoehdot pidetään kuitenkin yhä mukana todellisina vaihtoehtoina valittaessa<br />

hankkeen lopullista toteutusvaihtoehtoa.<br />

Hankealueen sijainti.<br />

XIV

---

Sisältö<br />

HANKE JA YVA-MENETTELY<br />

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

SISÄLTÖ<br />

1 JOHDANTO ................................................................................................................... 2<br />

1.1 Hankkeen taustaa ......................................................................................................... 2<br />

1.2 Hankkeen tarkoitus ja tavoitteet ..................................................................................... 3<br />

2 YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIMENETTELY ............................................................. 6<br />

2.1 Arviointimenettelyn tarve ja tavoitteet ............................................................................. 6<br />

2.2 Arviointimenettelyn päävaiheet ....................................................................................... 7<br />

2.3 Osallistuminen ja vuorovaikutuksen järjestäminen ............................................................ 8<br />

3 HANKKEEN EDELLYTTÄMÄT SUUNNITELMAT, LUVAT JA PÄÄTÖKSET .................................. 10<br />

3.1 Ympäristövaikutusten arviointi ...................................................................................... 10<br />

3.2 Yleissuunnittelu .......................................................................................................... 11<br />

3.3 Kaavoitus ................................................................................................................... 11<br />

3.4 Maankäyttöoikeudet ja -sopimukset .............................................................................. 11<br />

3.5 Rakennus- ja rakentamisluvat ...................................................................................... 11<br />

3.6 Ympäristöluvat ........................................................................................................... 11<br />

3.7 Toteutussuunnittelu ..................................................................................................... 12<br />

3.8 Yleisten teiden suunnittelu ........................................................................................... 12<br />

3.9 Liittymissopimus sähköverkkoon ................................................................................... 12<br />

3.10 Lentoestelupa ............................................................................................................. 12<br />

3.11 Luonnonsuojelu- ja vesilain mukaiset poikkeamisluvat ..................................................... 12<br />

3.12 Muinaismuistolain mukainen poikkeamislupa .................................................................. 12<br />

4 VALTAKUNNALLISET ALUEIDENKÄYTTÖTAVOITTEET ........................................................ 13<br />

5 HANKE JA ARVIOITAVAT VAIHTOEHDOT ........................................................................ 15<br />

5.1 Hankkeesta vastaava ................................................................................................... 15<br />

5.2 Hankkeen yleiskuvaus ................................................................................................. 15<br />

5.3 Hankkeen suunnittelutilanne ja toteutusaikataulu ........................................................... 16<br />

5.4 Arvioidut vaihtoehdot .................................................................................................. 17<br />

5.5 Liittyminen muihin hankkeisiin, suunnitelmiin ja ohjelmiin ................................................ 21<br />

6 HANKKEEN TEKNINEN KUVAUS ..................................................................................... 22<br />

6.1 Tuulipuiston rakenteet ................................................................................................. 22<br />

6.2 Voimajohdot ja valtakunnalliseen sähköverkkoon liittyminen ............................................ 24<br />

6.3 Tuulipuiston ja voimajohtojen rakentaminen................................................................... 26<br />

6.4 Huolto ja ylläpito ......................................................................................................... 27<br />

6.5 Käytöstäpoisto ............................................................................................................ 27<br />

VAIKUTUSTEN ARVIOINTI<br />

7 VAIKUTUSTEN ARVIOINTI ............................................................................................ 32<br />

7.1 Tuulipuistojen ja voimajohtojen tyypilliset ympäristövaikutukset ....................................... 32<br />

7.2 Arvioidut ympäristövaikutukset ..................................................................................... 33<br />

7.3 Hankkeen vaikutusalue ................................................................................................ 35<br />

7.4 Hankkeen ympäristövaikutusten ajoittuminen ................................................................. 37<br />

8 YHTEYSVIRANOMAISEN YVA-OHJELMASTA ANTAMAN LAUSUNNON HUOMIOIMINEN ............ 38<br />

XV

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

SISÄLTÖ<br />

9 VAIKUTUKSET YHDYSKUNTARAKENTEESEEN JA MAANKÄYTTÖÖN ..................................... 41<br />

9.1 Lähtötiedot ja arviointimenetelmät ................................................................................ 41<br />

9.2 Hankkeen toteuttamisen vaikutus yhdyskuntarakenteeseen ............................................. 45<br />

9.3 Tuulipuiston vaikutukset .............................................................................................. 45<br />

9.4 Sähkönsiirron vaikutukset ............................................................................................ 48<br />

9.5 Vaikutusten arvioinnin epävarmuustekijät ...................................................................... 51<br />

9.6 Haitallisten vaikutusten ehkäiseminen ja lieventäminen ................................................... 52<br />

10 VAIKUTUKSET MAISEMAAN JA KULTTUURIYMPÄRISTÖÖN ................................................ 53<br />

10.1 Lähtötiedot ja arviointimenetelmät ................................................................................ 53<br />

10.2 Vaikutusmekanismit .................................................................................................... 54<br />

10.3 Maisemavaikutusten arvioinnin lähtökohtia .................................................................... 55<br />

10.4 Nykytila ..................................................................................................................... 58<br />

10.5 Vaikutukset maisemaan ja kulttuuriympäristöön ............................................................. 63<br />

10.6 Tuulipuistohankkeen kokonaisvaikutukset maisemaan ja kulttuuriympäristöön ................... 74<br />

10.7 Vaikutusten arvioinnin epävarmuustekijät ...................................................................... 74<br />

10.8 Haittojen lieventäminen ja ehkäiseminen ....................................................................... 75<br />

11 VAIKUTUKSET MUINAISJÄÄNNÖKSIIN ........................................................................... 76<br />

11.1 Lähtötiedot ja arviointimenetelmät ................................................................................ 76<br />

11.2 Nykytilanne ................................................................................................................ 76<br />

11.3 Hankkeen vaikutukset muinaisjäännöksiin ..................................................................... 78<br />

11.4 Vaikutusten arvioinnin epävarmuustekijät ...................................................................... 78<br />

11.5 Haitallisten vaikutusten ehkäiseminen ja lieventäminen ................................................... 78<br />

12 LUONNONYMPÄRISTÖN NYKYTILA JA ARVIOIDUT LUONTOVAIKUTUKSET ........................... 79<br />

12.1 Maa- ja kallioperä sekä vesistöt .................................................................................... 79<br />

12.2 Kasvillisuus ja arvokkaat luontotyypit ............................................................................ 83<br />

12.3 Linnusto ................................................................................................................... 103<br />

12.4 Eläimistö .................................................................................................................. 121<br />

12.5 Hankkeen vaikutukset suojelullisesti arvokkaisiin lajeihin ................................................ 122<br />

12.6 Natura-alueet ja muut suojelualueet ............................................................................ 126<br />

12.7 Luontovaikutusten arvioinnin epävarmuustekijät ........................................................... 131<br />

12.8 Haitallisten vaikutusten ehkäiseminen ja lieventäminen .................................................. 132<br />

12.9 Yhteenveto luontovaikutuksista ................................................................................... 134<br />

13 VAIKUTUKSET RIISTATALOUTEEN ................................................................................ 135<br />

13.1 Lähtötiedot ja arviointimenetelmät ............................................................................... 135<br />

13.2 Alueen riistakannat ja metsästys alueella ...................................................................... 135<br />

13.3 Metsästys alueella ...................................................................................................... 137<br />

13.4 Vaikutukset riistatalouteen .......................................................................................... 140<br />

13.5 Vaikutusten arvioinnin epävarmuustekijät ..................................................................... 142<br />

13.6 Lieventävät toimenpiteet ............................................................................................ 142<br />

14 VAIKUTUKSET POROTALOUTEEN ................................................................................. 143<br />

14.1 Lähtötiedot ja arviointimenetelmät ............................................................................... 143<br />

14.2 Vaikutusmekanismit ................................................................................................... 144<br />

14.3 Poroelinkeinon nykytila ............................................................................................... 148<br />

14.4 Rakentamisen aikaiset vaikutukset .............................................................................. 157<br />

14.5 Tuulipuiston vaikutukset ............................................................................................. 158<br />

14.6 Sähkönsiirron vaihtoehtojen vaikutukset poroelinkeinoon ............................................... 162<br />

14.7 Arvioinnin epävarmuustekijät ...................................................................................... 164<br />

14.8 Haitallisten vaikutusten ehkäisy- ja lievennyskeinot ....................................................... 164<br />

15 VAIKUTUKSET MUIHIN ELINKEINOIHIN JA LUONNONVAROJEN HYÖDYNTÄMISEEN ............ 166<br />

15.1 Tuulivoimarakentamisen yleisistä työllisyys- ja aluetalousvaikutuksista ............................ 166<br />

XVI

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

SISÄLTÖ<br />

15.2 Tuulipuiston vaikutukset lähialueiden työllisyyteen ........................................................ 167<br />

15.3 Vaikutukset maa- ja metsätalouteen ........................................................................... 167<br />

15.4 Vaikutukset matkailuun ............................................................................................. 168<br />

15.5 Vaikutukset luonnonvarojen hyödyntämiseen ............................................................... 169<br />

16 TUULIVOIMALOIDEN AIHEUTTAMAT MELU- JA VARJOVAIKUTUKSET ................................ 171<br />

16.1 Tuulivoimaloiden melun vaikutusmekanismit ................................................................ 171<br />

16.2 Lähtötiedot ja menetelmät ......................................................................................... 171<br />

16.3 Melun ohjearvot ........................................................................................................ 172<br />

16.4 Tuulipuiston aiheuttamat meluvaikutukset ................................................................... 174<br />

16.5 Sähkönsiirron meluvaikutukset ................................................................................... 175<br />

16.6 Hankealueen yhteismelu tuulivoimaloiden käytön aikana ................................................ 175<br />

16.7 Tuulivoimalaitoksien melun vaikutus hankealueen muuhun käyttöön ............................... 175<br />

16.8 Varjon muodostumisen vaikutusmekanismit ................................................................. 176<br />

16.9 Lähtötiedot ja menetelmät ......................................................................................... 176<br />

16.10 Vaikutusten arvioinnin epävarmuustekijät .................................................................... 178<br />

16.11 Haitallisten vaikutusten vähentämiskeinot .................................................................... 178<br />

17 LIIKENNEVAIKUTUKSET ............................................................................................. 179<br />

17.1 Arviointimenetelmät ja nykyiset liikenneolot ................................................................. 179<br />

17.2 Tuulipuiston vaikutukset liikenteeseen ja liikenneturvallisuuteen ..................................... 180<br />

17.3 Haitallisten vaikutusten lieventämiskeinot .................................................................... 180<br />

18 VAIKUTUKSET IHMISTEN ELINOLOIHIN, VIIHTYVYYTEEN JA VIRKISTYSKÄYTTÖÖN ........... 181<br />

18.1 Vaikutusmekanismit .................................................................................................. 181<br />

18.2 Käytetyt menetelmät ja aineisto ................................................................................. 182<br />

18.3 Nykytila ................................................................................................................... 182<br />

18.4 Tuulipuiston vaikutukset ihmisiin ................................................................................. 183<br />

18.5 Vaikutusten arvioinnin epävarmuustekijät .................................................................... 189<br />

18.6 Haitallisten vaikutusten ehkäiseminen ja lieventäminen ................................................. 189<br />

19 VAIKUTUKSET ILMAN LAATUUN JA ILMASTOON ............................................................ 190<br />

20 MUUT VAIKUTUKSET ................................................................................................. 192<br />

20.1 Vaikutukset ilmaturvallisuuteen, tutkien toimitaan ja viestintäyhteyksiin .......................... 192<br />

20.2 Tuulipuiston lopettamisen vaikutukset ......................................................................... 192<br />

21 NOLLAVAIHTOEHDON VAIKUTUKSET ........................................................................... 194<br />

22 YHTEISVAIKUTUKSET MUIDEN HANKKEIDEN KANSSA ................................................... 195<br />

22.1 Muut <strong>tuulipuisto</strong>hankkeet ........................................................................................... 195<br />

22.2 Muut alueen hankkeet, suunnitelmat ja ohjelmat .......................................................... 195<br />

23 YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN SEURANTA .......................................................................... 196<br />

VAIHTOEHTOJEN VERTAILU<br />

24 VAIHTOEHTOJEN VERTAILU JA TOTEUTTAMISKELPOISUUS ............................................ 198<br />

24.1 Vaihtoehtojen vertailun periaatteet ............................................................................. 198<br />

24.2 Vaihtoehtojen vertailu ............................................................................................... 199<br />

24.3 Hankkeen toteuttamiskelpoisuus ................................................................................. 203<br />

LÄHTEET JA LIITTEET<br />

Lähteet ........................................................................................................................ 206<br />

Liitekartta 1<br />

XVII

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

SISÄLTÖ<br />

Käytetyt lyhenteet:<br />

CO 2<br />

hiilidioksidi<br />

CR lajin uhanalaisuusluokka, äärimmäisen uhanalaiset (Critically<br />

Endangered)<br />

dB äänenvoimakkuutta kuvaava yksikkö<br />

ELY Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus<br />

EN lajin uhanalausuusluokka, erittäin uhanalaiset (Endangered)<br />

EU Euroopan unioni<br />

gCO 2/kWh grammaa hiilidioksidia tuotettua kilowattituntia kohti<br />

GTK Geologian tutkimuslaitos<br />

GWh gigawattitunti<br />

ha hehtaari<br />

km kilometri<br />

km 2<br />

neliökilometri<br />

kV kilovoltti<br />

m metri<br />

m mpy metriä merenpinnan yläpuolella<br />

m 3 /d kuutiota päivässä<br />

MW megawatti<br />

MWh megawattitunti<br />

NT lajin uhanalaisuusluokka, silmälläpidettävät (Near Threatned)<br />

RES-E –direktiivi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/77/EY sähköntuotannon<br />

edistämisestä uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön sisämarkkinoilla<br />

RHY Riistanhoitoyhdistys<br />

RHP Riistahoitopiiri<br />

RKTL Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos<br />

RT lajin uhanalaisuusluokka, alueellisesti uhanalainen (Regionally Threatened)<br />

t tonni<br />

UHEX uhanalaisten eliöiden seurantarekisteri<br />

VAT valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet<br />

VTT Valtion teknillinen tutkimuskeskus<br />

YVA ympäristövaikutusten arvointi<br />

YVA-ohjelma ympäristövaikutusten arvointiohjelma<br />

YVA-selostus ympäristövaikutusten arvointiselostus<br />

Kartta-aineistot:<br />

© Maanmittauslaitos, lupa nro 053/MML/11<br />

© Affecto Finland Oy, Karttakeskus, lupa L9053/11<br />

Valokuvat:<br />

© Metsähallitus Laatumaa<br />

© Fortum Power and Heat Oy<br />

© FCG Finnish Consulting Group Oy<br />

© Lentokuva Vallas Oy<br />

© Olli-Pekka Karlin<br />

© Jouko Vuolli<br />

© Ville Suorsa<br />

XVIII

---

Hanke ja YVA-menettely<br />

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

JOHDANTO<br />

1

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään tuulivoimapuisto<br />

JOHDANTO<br />

Hanke ja YVA-menettely<br />

1 JOHDANTO<br />

1.1 Hankkeen taustaa<br />

Metsähallitus ja Fortum Power and Heat Oy suunnittelevat <strong>tuulipuisto</strong>n perustamista Kittilän<br />

ja Sodankylän kuntien rajalla sijaitsevalle Kuolavaara-Keulakkopään alueelle (kuva 1-1).<br />

Alue on varattu tuulivoimatuotantoalueeksi Tunturi-Lapin maakuntakaavasssa ja Pohjois-<br />

Lapin maakuntakaavassa. Alue on valtion omistama ja Metsähallituksen hallinnoima.<br />

<strong>Kuolavaara–Keulakkopään</strong> alue on todettu Tuulivoimatuotantoon parhaiten soveltuvat Lapin<br />

tunturit ja vaarat -selvityksen (Lapin Liitto, 2005) perusteella soveltuvan asumisviihtyvyyden<br />

ja virkistyskäytön sekä liikenteen ja puolustusvoimain toiminnan kannalta hyvin, maiseman<br />

ja kulttuuriympäristön sekä elinkeinojen osalta melko hyvin ja luonnonympäristön osalta varauksin<br />

tuulivoiman tuotantoalueeksi. Esiselvityksessä tarkastellut kohteet on valittu teknistaloudellisen<br />

tarkastelun lisäksi siten, että ne eivät sijoitu suojelualueille.<br />

YVA-menettely perustuu Lapin ympäristökeskuksen (nyk. Lapin ELY-keskus) 28.10.2009 antamaan<br />

päätökseen, että hankkeeseen on sovellettava YYA-lain (486/1994, muutettu<br />

458/2006) mukaista ympäristövaikutusten arviointimenettelyä. Päätös perustuu YVAmenettelyn<br />

tapauskohtaiseen soveltamiseen (YVA-lain 6 §). Perusteluina päätökselle olivat<br />

muun muassa hankkeen koko, vaikutusalueen laajuus ja alueen mahdolliset luontoarvot.<br />

Hanke käsittää noin 20 tuulivoimalan rakentamisen <strong>Kuolavaara–Keulakkopään</strong> lakialueille, sekä<br />

tarvittavat voimajohdot sähkönsiirtämiseksi valtakunnan sähköverkkoon. Tavoitteena on rakentaa<br />

teknisesti, taloudellisesti ja ympäristön kannalta toteuttamiskelpoinen <strong>tuulipuisto</strong>.<br />

YVA-menettelyn tarkoituksena on edistää hankkeen ympäristövaikutusten arviointia ja huomioon<br />

ottamista hankkeen suunnittelussa ja päätöksenteossa. YVA-menettelyllä on myös merkittävä<br />

rooli hankkeen tiedottamisen ja osallistumismenettelyiden osalta. YVA-menettelyssä ei<br />

tehdä päätöksiä hankkeen toteuttamisesta, mutta YVA-menettelyn tulokset vaikuttavat jatkossa<br />

hankkeen jatkosuunnitteluun ja lupamenettelyihin. Päätökset hankkeen mahdollisesta toteuttamisesta<br />

tekee myöhemmin Metsähallitus ja Fortum Power and Heat Oy.<br />

2

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

JOHDANTO<br />

Kuva 1-1. <strong>Kuolavaara–Keulakkopään</strong> vaara-alue on paikallinen maamerkki, kuvattu Kuolajärven<br />

länsipäästä (kuva: Ville Suorsa).<br />

1.2 Hankkeen tarkoitus ja tavoitteet<br />

1.2.1 Energia- ja ilmastopolitiikka<br />

Hankkeen taustalla on tavoite osaltaan pyrkiä niihin ilmastopoliittisiin tavoitteisiin, joihin<br />

Suomi on kansainvälisin sopimuksin sitoutunut. Kansainvälisen ja siitä edelleen johdettuna<br />

kansallisen ilmastopolitiikan perusta on vuonna 1992 solmittu YK:n ilmastosopimus. Ilmastosopimuksen<br />

tavoitteena on ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuuksien vakauttaminen sellaiselle<br />

tasolle, ettei ihmisen toiminta vaikuta haitallisesti ilmastoon. Teollisuusmaiden kasvihuonepäästöjen<br />

rajoittamista on edelleen tarkennettu vuonna 1997 laaditussa ns. Kioton<br />

pöytäkirjassa. Kioton sopimus velvoitti, että kunkin sopimuspuolen tulee panna toimeen kansallisia<br />

ohjelmia ilmastomuutoksen hillitsemiseksi.<br />

Suomen kansallinen suunnitelma esitettiin eduskunnalle huhtikuussa 2001. Siinä todettiin,<br />

että energian hankintaa pyritään monipuolistamaan ja ohjaamaan suuntaan, jossa syntyy<br />

entistä vähemmän kasvihuonekaasuja mm. edistämällä uusiutuvan energian käyttöä. Kansallista<br />

suunnitelmaa tarkistettiin vuonna 2005 antamalla eduskunnalle uusi selonteko Suomen<br />

lähiajan energia- ja ilmastopolitiikan linjauksista. Kasvihuonepäästöjen vähentämiseksi<br />

ja energiaomavaraisuuden lisäämiseksi selonteossa esitettiin keinoina vesivoiman ja biopolttoaineiden<br />

ohella tuulivoiman hyödyntäminen.<br />

Valtioneuvosto hyväksyi marraskuussa 2008 maallemme uuden ilmasto- ja energiastrategian,<br />

joka käsittelee ilmasto- ja energiapoliittisia toimenpiteitä vuoteen 2020 asti ja laajemmassa<br />

mittakaavassa aina vuoteen 2050 saakka.<br />

Valtioneuvoston hyväksymä strategia osoittaa selkeästi, että EU:n Suomelle ehdottamia<br />

päästöjen vähentämistavoitteita, uusiutuvan energian edistämistavoitteita tai energiankäytön<br />

tehostamistavoitteita ei saavuteta ilman merkittäviä uusia ilmasto- ja energiapoliittisia toimenpiteitä.<br />

Strategian mukaisessa kehityksessä kotimaisen energian ja erityisesti uusiutuvan<br />

energian osuutta kasvatetaan huomattavasti nykyisestään. Uusiutuvan energian osuus nousee<br />

38 %:iin energian loppukulutuksesta vuoteen 2020 mennessä.<br />

3

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään tuulivoimapuisto<br />

JOHDANTO<br />

Suomen tavoitteena on tuottaa vuonna 2020 sähköä tuulivoimalla n. 6 TWh. Lokakuussa<br />

2010 lopussa Suomessa oli 124 tuulivoimalaa, joiden yhteenlaskettu teho on 169 megawattia.<br />

Tuulivoimatuotantoa Suomessa oli vuonna 2009 0,277 TWh, joka oli noin 0,3 % koko<br />

sähköntuotannosta.<br />

1.2.2 Tuulisuus<br />

Suomen tuulioloihin vaikuttaa maantieteellinen sijainti ja pääasiassa Atlantilta maahamme<br />

suuntautuvat matalapaineet ja niiden kulkemat reitit. Suomessa tuuliolosuhteiltaan parhaiten<br />

tuulivoimantuotantoon soveltuvat alueet sijaitsevat rannikko-, meri- ja tunturialueilla. Tuulivoiman<br />

kannalta voidaan edelleen todeta, että Suomessa tuulee eniten talvikuukausina.<br />

(Tuuliatlas 2010).<br />

Suomen Ilmatieteen laitos on mitannut Suomen tuulisuusoloja jo pitkään. Nykyisin paikkakohtaista<br />

ja koko Suomen käsittelevää tuulisuustietoa on saatavilla työ- ja elinkeinoministeriön<br />

rahoittamasta Suomen tuuliolosuhteita kuvaavasta tuuliatlaksesta (www.tuuliatlas.fi).<br />

Tuuliatlas toimii apuvälineenä arvioitaessa mahdollisuuksia tuottaa energiaa tuulen avulla.<br />

Tuuliatlaksen tiedot perustuvat mittaustulosten ja seurannan avulla luotaviin tuulisuusmallinnuksiin.<br />

Tuuliatlaksen tietojen pohjalta (Tuuliatlas 2010) voidaan arvioida, että Kuolavaara–<br />

Keulakkopään alue on sopiva tuulivoimatuotantoon. Oheisissa tuuliruusuissa (kuva 1-2) on<br />

esitetty Keulakkopään alueen tuuliruusut 100 m ja 200 m korkeudessa. Vallitsevat tuulet<br />

puhaltavat tuuliruusujen mukaan lounaasta kohti koillista.<br />

Tuulen nopeus kasvaa korkeuden kasvaessa (kuva 1-3), minkä vuoksi on perusteltua rakentaa<br />

mahdollisimman korkeita tuulivoimaloita. Tuulen nopeuden kasvu riippuu useista tekijöistä,<br />

joista merkittävimmät ovat maaston korkeuserot, maaston rosoisuus sekä ilman lämpötilan<br />

muutokset ylöspäin mentäessä (Tuuliatlas 2010).<br />

Kuva 1-2. Keulakkopään tuuliruusut, vuosidata 100 m:n ja 200 m:n keskikorkeudesta<br />

(Tuuliatlas 2010).<br />

4

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

JOHDANTO<br />

Kuva 1-3. Keulakkopään tuulen nopeusprofiili 50–400 m korkeudella (Tuuliatlas 2010).<br />

Kuva 1-4. Keulakkopään tuulimittausmaston rakennusta kesällä 2010.<br />

5

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIMENETTELY<br />

2 YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIMENETTELY<br />

2.1 Arviointimenettelyn tarve ja tavoitteet<br />

Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (468/1994) tavoitteena on edistää<br />

ympäristövaikutusten arviointia ja yhtenäistä huomioon ottamista suunnittelussa ja päätöksenteossa<br />

sekä lisätä kansalaisten tiedonsaantia ja osallistumismahdollisuuksia.<br />

YVA-menettely ei ole itsessään lupahakemus, mutta YVA-selostus liitetään mukaan hanketta<br />

koskeviin lupahakemuksiin. YVA-prosessin tarkoituksena on tuottaa lisätietoa:<br />

YVA-menettelyä sovelletaan hankkeisiin, jotka saattavat aiheuttaa merkittäviä ympäristövaikutuksia.<br />

YVA -asetuksessa on lueteltu hankkeet, joihin YVA-lakia tulee soveltaa. Yksittäistapauksissa<br />

hankkeilta voidaan vaatia myös YVA -menettelyä. Tuulipuistohankkeet ovat voimassa<br />

olevan YVA-lain ja -asetuksen mukaan hankkeita, joihin YVA-menettelyä sovelletaan<br />

aina hankekohtaisesti. Hankekohtaiset päätökset YVA-lain soveltamisesta tekee alueellinen<br />

ELY-keskus (aiemmin ympäristökeskus).<br />

Tässä hankkeessa Lapin ympäristökeskus päätti (nyk. Lapin ELY-keskus) 28.10.2009, että<br />

hankkeeseen on sovellettava YVA-lain mukaista ympäristövaikutusten arviointimenettelyä.<br />

Ympäristökeskuksen mukaan <strong>Kuolavaara–Keulakkopään</strong> <strong>tuulipuisto</strong>hanke aiheuttaa todennäköisesti<br />

laadultaan ja laajuudeltaan, myös eri hankkeiden yhteysvaikutukset huomioon ottaen,<br />

YVA-asetuksen hankeluettelon hankkeiden vaikutuksiin rinnastettavia merkittäviä, haitallisia<br />

ympäristövaikutuksia.<br />

Kuva 2-1. Arviointimenettelyn eteneminen.<br />

6<br />

� kansalaisille suunnitellusta hankkeesta<br />

� hankkeesta vastaavalle ympäristön kannalta sopivimman toteutusvaihtoehdon<br />

löytämiseksi<br />

� viranomaiselle sopivimman vaihtoehdon arvioimiseksi<br />

� luvan myöntäjälle, täyttääkö hanke luvan myöntämisen edellytykset ja millaisin<br />

ehdoin lupa voidaan myöntää.<br />

Arviointiohjelma<br />

Selvitykset, arviointi<br />

ja verteilu<br />

Arviointiselostus<br />

Arviointiohjelma<br />

nähtävillä<br />

Yhteysviranomaisen<br />

lausunto YVA‐<br />

ohjelmasta<br />

Arviointiselostus<br />

nähtävillä<br />

Yhteysviranomaisen<br />

lausunto YVA‐<br />

selostuksesta<br />

Tiedottaminen,<br />

osallistuminen<br />

•kuulutukset<br />

•nähtävilläolot<br />

•yleisötilaisuudet<br />

•haastattelut<br />

•tiedotusvälineet<br />

•lausunnot<br />

•kirjalliset mielipiteet<br />

•seurantaryhmä‐<br />

työskentely

---

2.2 Arviointimenettelyn päävaiheet<br />

2.2.1 Arviointiohjelma<br />

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIMENETTELY<br />

Ympäristövaikutusten arviointimenettely on kaksivaiheinen prosessi, joka muodostuu arviointiohjelma-<br />

ja arviointiselostusvaiheesta (kuva 2-1). Molemmissa vaiheissa osalliset voivat<br />

esittää mielipiteitään hankkeesta ja yhteysviranomainen pyytää lausuntoja tarpeelliseksi katsomiltaan<br />

tahoilta.<br />

Metsähallitus ja Fortum Power and Heat Oy aloittivat ympäristövaikutusten arviointimenettelyn<br />

jättämällä YVA -ohjelman yhteysviranomaiselle (Lapin ELY -keskus, ympäristö- ja luonnonvarat<br />

vastuualue) huhtikuussa 2010. <strong>Kuolavaara–Keulakkopään</strong> <strong>tuulipuisto</strong>n arviointiohjelma<br />

oli virallisesti nähtävillä 30.4–31.5.2010 välisen ajan.<br />

YVA-ohjelmassa esiteltiin suunnitteilla oleva <strong>tuulipuisto</strong>hanke, hankkeen toteuttamisvaihtoehdot,<br />

hankealueen nykytila sekä suunnitelma hankkeen aiheuttamien ympäristövaikutusten<br />

arvioimiseksi.<br />

2.2.2 Arviointiselostus<br />

Arviointimenettelyn toisessa vaiheessa laaditaan ympäristövaikutusten arviointiselostus, jossa<br />

esitetään tulokset laadituista ympäristövaikutusten arvioinneista. Arviointi on laadittu<br />

YVA-ohjelman mukaisen suunnitelman ja siitä saadun yhteysviranomaisen lausunnon perusteella.<br />

YVA-selostuksessa esitetään hankkeet tiedot tarkistettuna sekä yhtenäinen arvio<br />

hankkeen ympäristövaikutuksista. YVA-selostuksen tulee sisältää tiedot:<br />

� arvioiduista vaihtoehdoista<br />

� ympäristön nykytilasta<br />

� arvioiduista ympäristövaikutuksista ja niiden merkittävyydestä<br />

� arvioitujen vaihtoehtojen vertailusta<br />

� haitallisten vaikutusten ehkäisy- ja lieventämiskeinoista<br />

� ehdotus seurantaohjelmasta<br />

� selvitys miten vuorovaikutus ja osallistuminen on järjestetty YVA-menettelyn aikana<br />

� miten yhteysviranomaisen antama lausunto on huomioitu arvioinnissa<br />

Yhteysviranomainen asettaa arviointiselostuksen julkisesti nähtäville, kun hankkeesta vastaava<br />

luovuttaa sen yhteysviranomaiselle. Kaikki halukkaat voivat esittää mielipiteitään selostuksesta<br />

ja tehtyjen selvitysten riittävyydestä nähtävilläoloaikana. Yhteisviranomainen<br />

pyytää myös lausuntoja valitsemiltaan tahoilta YVA-selostuksesta. Yhteysviranomainen laatii<br />

oman lausuntonsa YVA-menettelystä annettujen mielipiteiden, lausuntojen ja oman näkemyksensä<br />

perusteella.<br />

2.2.3 Arviointimenettelyn päättyminen<br />

Ympäristövaikutusten arviointimenettely päättyy, kun yhteysviranomainen toimittaa lausuntonsa<br />

YVA-selostuksesta viimeistään kahden kuukauden kuluttua nähtävilläoloajan päättymisen<br />

jälkeen hankkeesta vastaaville. Ympäristövaikutusten arviointiselostus sekä yhteysviranomaisen<br />

siitä antama lausunto liitetään hankkeen edellyttämiin lupahakemuksiin ja suunnitelmiin.<br />

Lupaviranomaisen tulee esittää lupapäätöksessään, miten arviointiselostus ja siitä<br />

annettu yhteysviranomaisen lausunto on otettu huomioon lupapäätöstä annettaessa.<br />

7

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIMENETTELY<br />

2.3 Osallistuminen ja vuorovaikutuksen järjestäminen<br />

YVA-menettelyn toinen päätavoite on lisätä kansalaisten tiedonsaantia hankkeesta ja parantaa<br />

osallistumismahdollisuuksia hankkeen suunnitteluvaiheessa. Ympäristövaikutusten arviointimenettely<br />

on avoin prosessi, johon voivat osallistua kaikki ne, joiden oloihin tai etuihin,<br />

kuten asumiseen, työntekoon, liikkumiseen, vapaa-ajanviettoon tai muihin elinoloihin, hanke<br />

saattaa vaikuttaa.<br />

Mielipiteitä ja kannanottoja on voinut esittää koko YVA-menettelyn ajan Lapin ELYkeskukselle<br />

ja hankkeesta vastaaville. Mielipiteitä ja kannanottoja voi esittää YVAselostuksen<br />

nähtävilläoloajan loppuun asti. YVA-menettelyn aikana on järjestetty yleisötilaisuuksia,<br />

haastatteluita paikallisille asukkaille ja intressiryhmille sekä perustettu seurantaryhmä,<br />

johon on koottu tahoja, joita hanke koskee.<br />

2.3.1 Yleisötilaisuudet<br />

Ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta järjestettiin yleisö- ja keskustelutilaisuudet Sodankylässä<br />

27.4.2010 ja Kittilässä 28.4.2010. Molempiin tilaisuuksiin osallistui noin kymmenen<br />

henkilöä. Yleisötilaisuuksista laadittiin muistiot, jotka yhteysviranomainen on huomioinut antaessaan<br />

lausuntoa YVA-ohjelmasta. Yleisötilaisuuksista ilmoitettiin 22.4.2010 Sompiolehdessä,<br />

21.4.2010 Kittilälehdessä ja 27.4.2010 Lapin Kansassa.<br />

Kansalaisten kuulemiseksi yhteysviranomainen asetti hanketta koskevan kuulutuksen nähtäville<br />

30.4.2010 alkaen. Arviointiohjelmaan koskeva kuulutus julkaistiin Lapin Kansassa, Kittilälehdessä<br />

ja Sompiolehdessä.<br />

Ympäristövaikutusten arviointiselostus asetetaan vastaavasti virallisesti nähtäville, kun<br />

hankkeesta vastaavat toimittavat YVA-selostuksen yhteysviranomaiselle vuoden 2010 lopussa.<br />

Nähtävilläoloaika on YVA-lain mukaan vähintään 30 päivää ja enintään 60 päivää. Yhteysviranomainen<br />

päättää nähtävilläoloajan pituudesta. Yhteysviranomainen julkaisee kuulutuksen<br />

YVA-selostuksen nähtävilläolosta samoissa lehdissä kuin YVA-ohjelma vaiheessakin.<br />

Ympäristövaikutusten arviointiselostukseen voi tutustua nähtävilläoloaikana Kittilän ja Sodankylän<br />

kunnanvirastoissa ja kunnankirjastoissa sekä internetissä ELY-keskuksen sekä<br />

hankkeesta vastaavien sivuilla.<br />

Ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta järjestetään yleisö- ja keskustelutilaisuudet YVAselostuksen<br />

nähtävilläoloaikana Sodankylässä ja Kittilässä. Tilaisuudet tullaan järjestämään<br />

vuoden 2011 alussa. Tilaisuuksissa esitellään hankkeen sen hetkinen suunnittelutilanne sekä<br />

ympäristövaikutusten arvioinnin keskeiset tulokset. Yleisötilaisuuksista laaditaan muistio,<br />

johon tilaisuudessa esitetyt mielipiteet ja kannanotot kirjataan. Yhteysviranomainen huomioi<br />

tilaisuudessa esitetyt mielipiteet ja kannanotot laatiessaan lausuntoa YVA-selostuksesta.<br />

2.3.2 Seurantaryhmä<br />

YVA-menettelyä varten koottiin seurantaryhmä, jonka tarkoituksena oli edistää osallistumista<br />

sekä tehostaa tiedonkulkua ja -vaihtoa hankkeestavastaavan, viranomaisten ja eri sidosryhmien<br />

välillä. Seurantaryhmän tehtävänä oli osaltaan varmistaa tarvittavien selvitysten<br />

asianmukaisuus ja riittävyys. Seurantaryhmän rooli korostuu siinä, että sen jäsenet edustavat<br />

keskeisesti niitä kansalaisia ja ryhmiä, joiden oloihin ja etuihin hanke saattaa vaikuttaa.<br />

Lisäksi seurantaryhmän jäseninä oli henkilöitä järjestöistä, joiden voidaan katsoa edustavan<br />

yleistä etua kuten esimerkiksi luonnonsuojelua.<br />

8

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIMENETTELY<br />

Seurantaryhmässä olivat edustettuna seuraavat tahot:<br />

� Fingrid Oyj<br />

� Kelontekemän kyläyhdistys ry.<br />

� Kittilän Alueverkko Oy<br />

� Kittilän kunta<br />

� Kittilän riistanhoitoyhdistys ry.<br />

� Kuivasalmen paliskunta<br />

� Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus<br />

� Lapin liitto<br />

� Lapin lintutieteellinen yhdistys ry.<br />

� Lapin luonnonsuojelupiiri ry.<br />

� Lomajärven asukkaiden edustaja<br />

� Metsähallitus, Metsätalous, Lappi<br />

� Metsähallitus, Luontopalvelut, Lappi<br />

� Paliskuntain yhdistys ry.<br />

� Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos<br />

� Sattasniemen paliskunta<br />

� Sodankylän kunta<br />

� Sodankylän riistanhoitoyhdistys ry.<br />

� Tepsan kylän asukkaiden edustaja<br />

� Fortum Power and Heat Oy, hankkeesta vastaava<br />

� Metsähallitus, hankkeesta vastaava<br />

YVA-ohjelmasta annetun lausunnon myötä seurantaryhmän jäseneksi kutsuttiin myös edustaja<br />

riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksesta. Kutsu esitettiin myös Pohjois-Suomen Sotilasläänin<br />

esikunnille/ilmavoimille, mutta heiltä ei nimetty edustajaa seurantaryhmään.<br />

Seurantatyhmä kokoontui YVA-menettelyn aikana kolme kertaa. Ensimmäisen kerran seurantaryhmä<br />

kokoontui 16.2.2010 Kittilän kunnanvirastolla. Kokouksessa käsiteltiin tuulivoimahanketta<br />

ja YVA-ohjelmaa. Toisen kerran seurantaryhmä kokoontui 16.8.2010 Tepsan<br />

työväentalolla, jolloin käytiin läpi yhteysviranomaisen antama lausunto YVA-ohjelmasta, esiteltiin<br />

alustavia tuloksia laadituista ympäristövaikutusten arvioinneista sekä käytiin yleistä<br />

keskustelua hankkeesta. Kolmas seurantaryhmän kokous järjestettiin Kittilässä 8.12.2010<br />

Kelontekemän kylän työväentalolla, jolloin esiteltiin ympäristövaikutusten arvioinnin tuloksia<br />

ja keskusteltiin hankkeen toteutuksesta sekä YVA-menettelyn vaiheista.<br />

2.3.3 Muu tiedottaminen ja kansalaisten kuuleminen<br />

Hankkeesta vastaavat ovat tiedottaneet <strong>Kuolavaara–Keulakkopään</strong> <strong>tuulipuisto</strong>hankkeesta<br />

myös omilla internet -sivuillaan ja ovat valmiita antamaan hankkeesta lisätietoja. Hankkeesta<br />

vastaavat ovat pyrkineet tiedottamaan myös <strong>Kuolavaara–Keulakkopään</strong> lähialueiden<br />

asukkaita alueella tapahtuvista tuulimittauksista sekä muista mahdollisesta hankkeeseen<br />

liittyvistä töistä ja selvityksistä.<br />

Ympäristövaikutusten arviointityöhön on liittynyt myös hankkeen lähialueiden asukkaiden ja<br />

intressiryhmien haastatteluita. Näiden haastatteluiden tuloksia on luettavissa tämän YVAselostuksen<br />

kappaleista 13, 14 ja 18.<br />

Hanketta koskien pidettiin Rovaniemellä 16.9.2010 neuvottelu hankealueen paliskuntien,<br />

kuntien, hankkeesta vastaavan ja viranomaisen kanssa. Neuvottelussa kuultiin alueen porotalouden<br />

harjoittajia siitä, miten hanke tulisi vaikuttamaan heidän elinkeinoonsa ja miten<br />

hankkeen suunnittelussa voidaan huomioida porotalous.<br />

9

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

HANKKEEN EDELLYTTÄMÄT SUUNNITELMAT, LUVAT JA PÄÄTÖKSET<br />

3 HANKKEEN EDELLYTTÄMÄT SUUNNITELMAT, LUVAT JA<br />

PÄÄTÖKSET<br />

<strong>Kuolavaara–Keulakkopään</strong> <strong>tuulipuisto</strong>hankkeen toteuttaminen edellyttää useita erilaisia<br />

suunnitelmia, lupia ja päätöksiä ennen kuin hankkeen toteuttaminen on mahdollista. Seuraaviin<br />

kappaleisiin ja taulukoihin 3-1 ja 3-2 on koottu pääpiirteissään tiedot näistä tarvittavista<br />

suunnitelmista, luvista ja päätöksistä.<br />

Kaikkiin hankkeen toteuttamiseen tarpeellisiin lupahakemuksiin tulee liittää YVA-selostus ja<br />

yhteysviranomaisen siitä antama lausunto.<br />

Taulukko 3-1. Hankkeen edellyttämät suunnitelmat ja luvat sekä niihin rinnastettavat päätökset<br />

Suunnitelma/lupa Laki Viranomainen/Toteuttaja<br />

10<br />

YVA-menettely YVA -laki (468/1994) ja<br />

sen muutos (258/2006)<br />

Lapin ELY -keskus<br />

Yleissuunnittelu Hankkeesta vastaavat<br />

Kaavoitus MRL (132/1999) Kunnanvaltuusto<br />

Maankäyttösopimukset MRL (132/1999) Hankkeesta vastaavat<br />

Rakennuslupa MRL (132/1999) 125 § Kunnan rakennusvalvontaviranomainen<br />

Voimajohdon tutkimuslupa Lunastuslaki (603/1997) Pohjois-Suomen<br />

aluehallintovirasto<br />

Voimajohdon rakentamislupa Sähkömarkkinalaki<br />

(386/1995)<br />

Maankäyttö- ja rakennuslain<br />

mukainen toimenpidelupa<br />

Energiamarkkinavirasto<br />

MRL (132/1999) 126 § Kunnan rakennusvalvontaviranomainen<br />

Toteutussuunnittelu Hankkeesta vastaavat<br />

Liittymälupa yleiseen tiehen Maantielaki (503-<br />

508/2005)<br />

Lapin ELY-keskus<br />

Liittymissopimus sähköverkkoon Hankkeesta vastaavat<br />

Lentoestelupa Ilmailulaki (281/1995)<br />

159 §<br />

Liikenteen turvallisuusvirasto<br />

Taulukko 3-2. Mahdollisesti tarvittavat luvat<br />

Lupa Laki Viranomainen<br />

Voimajohdon johtoalueen lunastuslupa<br />

Lunastuslaki (603/1997) Valtioneuvosto<br />

Ympäristölupa YSL (86/2000) Kunnan rakennusvalvontaviranomainen<br />

tai Pohjois-<br />

Suomen aluehallintovirasto<br />

Paikallistien 19901, Lomajärventie,<br />

parantamiseen tarvittava lupa<br />

Maantielaki (503-<br />

508/2005)<br />

Lapin ELY -keskus<br />

Suunnittelutarveratkaisu MRL (132/1999) 137 § Kunnan rakennusvalvontaviranomainen<br />

3.1 Ympäristövaikutusten arviointi<br />

Ympäristövaikutusten arvioinnissa kuvataan hanke ja selvitetään sen aiheuttamat ympäristövaikutukset<br />

mukaan lukien vaikutukset ihmisten elinoloihin. YVA-menettelyssä ei tehdä hanketta<br />

koskevia päätöksiä eikä ratkaista sitä koskevia lupa-asioita.

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

HANKKEEN EDELLYTTÄMÄT SUUNNITELMAT, LUVAT JA PÄÄTÖKSET<br />

3.2 Yleissuunnittelu<br />

<strong>Kuolavaara–Keulakkopään</strong> <strong>tuulipuisto</strong>n esisuunnittelua on tehty samanaikaisesti ympäristövaikutusten<br />

arviointimenettelyn kanssa. Hankkeen esisuunnittelu jatkuu ja tarkentuu ympäristövaikutusten<br />

arviointimenettelyn jälkeen, jolloin voidaan käynnistää hankkeen yleissuunnittelu.<br />

Yleissuunnittelussa hyödynnetään YVA-menettelystä saatua tietoa, jotta <strong>tuulipuisto</strong><br />

voidaan toteuttaa mahdollisimman hyvin ympäristöön sopivaksi.<br />

3.3 Kaavoitus<br />

Tuulipuistoalueen maankäyttöä ohjaamaan laaditaan oikeusvaikutteinen osayleiskaava. Voimassaolevan<br />

lainsäädännön mukaan oikeusvaikutteisen yleiskaavan mukainen rakentaminen<br />

edellyttää kuitenkin ennen rakennusluvan myöntämistä rakentamisen erityisten edellytysten<br />

tutkimista (suunnittelutarveratkaisu) tai asemakaavan laatimista.<br />

Hallituksen esityksessä Eduskunnalle laiksi maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta ehdotetaan,<br />

että tuulivoimaloiden rakennuslupien myöntäminen voisi perustua aikaisempaa<br />

laajemmin yleiskaavoitukseen. Tavoitteena on laajentaa yleiskaavan käyttömahdollisuutta<br />

siten, että sen perusteella voidaan tietyin edellytyksin suoraan myöntää rakennuslupa tuulivoimalalle.<br />

Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan vuoden 2011 alusta.<br />

<strong>Kuolavaara–Keulakkopään</strong> vaara-alueelle sijoittuvan <strong>tuulipuisto</strong>n oikeusvaikutteisen<br />

osayleiskaavan laatiminen on käynnistetty. Osayleiskaavan tavoitteena on selvittää mahdollisuus<br />

tuulivoimaloiden sijoittamisesta alueelle ja mahdollistaa rakennuslupien hakeminen tuulivoimaloille<br />

suoraan yleiskaavalla. <strong>Kuolavaara–Keulakkopään</strong> osayleiskaavasta on laadittu<br />

osallistumis- ja arviointisuunnitelma, joka pidetään nähtävillä marras-joulukuussa 2010.<br />

3.3.1 YVA -menettelyn ja osayleiskaavan laatimisen yhteensovittaminen<br />

YVA-lain 5 §:n mukaan "yhteisviranomaisen, kaavaa laativan kunnan tai maakunnan liiton ja<br />

hankkeesta vastaavan on oltava riittävässä yhteistyössä hankkeen arviointimenettelyn ja<br />

kaavoituksen yhteensovittamiseksi". Ympäristövaikutusten arviointia varten tehdyissä selvityksissä<br />

on huomioitu osayleiskaavoituksessa tarvittavat selvitystarpeet, jolloin osayleiskaava<br />

voidaan laatia YVA-menettelyn selvitysaineiston pohjalta.<br />

3.4 Maankäyttöoikeudet ja -sopimukset<br />

Tuulivoimalaitokset sijoittuvat valtion omistamille maille, joita hallinnoi Metsähallitus. Voimajohdot<br />

sijoittuvat osittain myös yksityisten omistamille maa-alueille eri vaihtoehdoista riippuen.<br />

Hankkeen toteuttaja tekee maanomistajien kanssa tarvittavat sopimukset.<br />

3.5 Rakennus- ja rakentamisluvat<br />

Tuulivoimalaitosten rakentaminen edellyttää maankäyttö- ja rakennuslain mukaisen rakennusluvan.<br />

Lupahakemus on tarkoitus saattaa vireille heti tarvittavien taustatietojen ollessa<br />

käytettävissä siten, että rakennuslupapäätös saataisiin vuoden 2011 kuluessa. Luvan myöntävät<br />

kuntien rakennusvalvontaviranomaiset.<br />

Voimajohdon rakentamiseen tarvitaan sähkömarkkinalain (386/1995) mukainen rakentamislupa<br />

(Energiamarkkinavirasto, EMV). Voimajohtoreittien maastotutkimukseen ja johtoalueen<br />

lunastamiseen tarvitaan lunastuslain (603/1997) mukaiset tutkimus- ja lunastusluvat.<br />

3.6 Ympäristöluvat<br />

Tuulivoimalaitosten ympäristöluvanvaraisuus perustuu tapauskohtaiseen harkintaan, sillä tuulivoimalaitoksia<br />

ei mainita ympäristönsuojeluasetuksen hankeluetteloissa. Ympäristönsuojelulain<br />

mukainen ympäristölupa on tarpeen, jos tuulivoimalaitoksista voi aiheutua naapuruussuhdelain<br />

17 §:n mukaista rasitusta, joita tuulivoimalaitosten tapauksessa voivat olla lähinnä<br />

melu ja varjon vilkkuminen. Maisemavaikutukset eivät aiheuta ympäristöluvan tarvetta.<br />

11

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

HANKKEEN EDELLYTTÄMÄT SUUNNITELMAT, LUVAT JA PÄÄTÖKSET<br />

Jos ympäristölupa tarvitaan, se myönnetään erillisestä hakemuksesta sen jälkeen, kun yhteysviranomainen<br />

on antanut lausuntonsa ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta, eli<br />

kun YVA -menettely on päättynyt. Luvan myöntävät joko ao. kuntien ympäristölupaviranomaiset<br />

tai Pohjois-Suomen aluehallintovirasto.<br />

3.7 Toteutussuunnittelu<br />

Hankkeen edellyttämä tekninen suunnittelu tehdään vuosien 2010–12 aikana.<br />

3.8 Yleisten teiden suunnittelu<br />

Tarvittaessa liittymälle yleiseen tiehen (pt. 19901, Lomajärventie) on haettava lupa Lapin<br />

elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta (ELY-keskus).<br />

Paikallistien 19901, Lomajärventien, parantaminen geometrian ja kantavuuden osalta saattaa<br />

tulla joiltakin osin kysymykseen.<br />

3.9 Liittymissopimus sähköverkkoon<br />

Tuulivoimalaitosten kytkentä sähköverkkoon edellyttää sopimusta sähköverkon omistajan<br />

kanssa.<br />

3.10 Lentoestelupa<br />

Hanke edellyttää ilmailulain mukaisen lentoesteluvan. Kaikkien yli 30 m korkeiden laitteiden,<br />

rakennusten, rakennelmien tai merkkien rakentamiseen tulee olla ilmailuhallinnon myöntämä<br />

lentoestelupa (159 §). Lupahakemus on tarkoitus saattaa vireille heti tarvittavien taustatietojen<br />

ollessa käytettävissä. Lupahakemukseen pyydetään myös Finavian lausunto.<br />

3.11 Luonnonsuojelu- ja vesilain mukaiset poikkeamisluvat<br />

Hankealueelta ei ole tiedossa sellaisia luonnonsuojelulain (LsL 47§) tarkoittamia uhanalaisten<br />

ja erityisesti suojeltavien lajien esiintymiä tai kasvupaikkoja, joihin kohdistuisi vaikutuksia ja<br />

siten niiden olosuhteiden muuttamiseen tarvittaisiin luonnonsuojelulain (1069/1996,<br />

553/2004) mukainen poikkeamislupa. Myöskään luontodirektiivin liitteen II ja IV b (LsL 49§)<br />

tiukkaa suojelua vaativalle lajistolle ei aiheudu sellaisia vaikutuksia, että tarvittaisiin poikkeamislupa.<br />

Sähkönsiirtovaihtoehdon VE 2 lähialueelle sijoittuu uhanalaisen ja luontodirektiivin<br />

liitteissä II ja IV b luetellun kasvilajin, lettorikon, kasvupaikka, joka tulee huomioida voimalinjan<br />

rakennustöissä työkoneiden kulku-urien sijoittelussa, mikäli vaihtoehto VE 2 toteutuu.<br />

Kohteen ylittävällä sähkölinjalla ei ole lajille haitallisia vaikutuksia.<br />

Mikäli vaarojen rinteille sijoittuvat lähteiköt huomioidaan tiestön sijoittelussa, ei <strong>tuulipuisto</strong>n rakentamisesta<br />

aiheudu alueen luonnontilaisten lähteiden olosuhteita muuttavaa vaikutusta, joten<br />

vesilain (VesiL 17 a§) mukaisen poikkeusluvan tarvetta ei ole. Sähkönsiirtovaihtoehtojen osalta<br />

luonnontilaisten vesistöjen ylityksestä ei aiheudu sellaista haittaa (ruoppauksia, pengerryksiä)<br />

vesistöille, että niiden perusteella tarvittaisiin vesi- tai ympäristönsuojelulain mukainen lupa.<br />

3.12 Muinaismuistolain mukainen poikkeamislupa<br />

Kiinteät muinaisjäännökset ovat muinaismuistolain (295/1963, 15§) nojalla rauhoitettuja<br />

ilman erillistä päätöstä. Mikäli hankkeen toteuttamatta jättäminen aiheuttaa kohtuutonta<br />

haittaa suhteessa muinaismuiston merkitykseen, voi ELY -keskus myöntää kajoamisluvan<br />

muinaistieteellistä toimikuntaa kuultuaan. Muinaismuiston tutkimiselle on kuitenkin varattava<br />

riittävästi aikaa ennen kajoamista.<br />

Muinaismuistolain mukaista poikkeamislupaa ei tarvita hankkeen toteuttamiseksi, koska vaikutustenarvioinnissa<br />

on todettu, että hanke ei aiheuta vaikutuksia muinaismuistolain mukaisiin<br />

kiinteisiin muinaisjäännöksiin.<br />

12

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

VALTAKUNNALLISET ALUEIDENKÄYTTÖTAVOITTEET<br />

Kuva 4-1. Enontekiön Lammasoaivin <strong>tuulipuisto</strong> (kuva: Ville Suorsa).<br />

4 VALTAKUNNALLISET ALUEIDENKÄYTTÖTAVOITTEET<br />

Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ovat osa maankäyttö- ja rakennuslain mukaista<br />

alueidenkäytön suunnittelujärjestelmää. Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tehtävänä<br />

on mm. auttaa saavuttamaan maankäyttö- ja rakennuslain ja alueidenkäytön suunnittelun<br />

tavoitteet, joista tärkeimmät ovat hyvä elinympäristö ja kestävä kehitys, edistää kansainvälisten<br />

sopimusten täytäntöönpanoa Suomessa sekä luoda alueidenkäytöllisiä edellytyksiä<br />

valtakunnallisten hankkeiden toteuttamiselle.<br />

Valtioneuvoston päätös valtakunnallisista alueidenkäyttötavoitteista tuli lainvoimaiseksi<br />

26.11.2001. Valtioneuvosto päätti valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkistamisesta<br />

13.11.2008. Tarkistuksen pääteemana on ollut ilmastonmuutoksen haasteisiin vastaaminen.<br />

Lisäksi tavoitteiden vaikuttavuutta on lisätty täsmentämällä tavoitemuotoiluja sekä<br />

vahvistamalla niiden velvoittavuutta. Suurin osa tavoitteista on kuitenkin säilynyt ennallaan.<br />

Tarkistetut valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet tulivat voimaan 1.3.2009.<br />

Valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa esitetään periaatteellisia linjauksia sekä velvoitteita<br />

ja ne on ryhmitelty kokonaisuuksiin asiasisällön perusteella. <strong>Kuolavaara–Keulakkopään</strong><br />

<strong>tuulipuisto</strong>a koskevat seuraavat asiakokonaisuudet ja valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet:<br />

Toimiva aluerakenne<br />

Alueidenkäytöllä tuetaan aluerakenteen tasapainoista kehittämistä sekä elinkeinoelämän<br />

kilpailukyvyn ja kansainvälisen aseman vahvistamista hyödyntämällä mahdollisimman hyvin<br />

olemassa olevia rakenteita sekä edistämällä elinympäristön laadun parantamista ja<br />

luonnon voimavarojen kestävää hyödyntämistä.<br />

Erityisesti harvaan asutulla maaseudulla ja taantuvilla alueilla kiinnitetään alueidenkäytössä<br />

huomiota jo olemassa olevien rakenteiden hyödyntämiseen sekä elinkeinotoiminnan<br />

ja muun toimintapohjan monipuolistamiseen.<br />

13

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

VALTAKUNNALLISET ALUEIDENKÄYTTÖTAVOITTEET<br />

14<br />

Alueidenkäytössä otetaan huomioon haja-asutukseen ja yksittäistoimintoihin perustuvat<br />

elinkeinot sekä maaseudun tarve saada uusia pysyviä asukkaita.<br />

Eheytyvä yhdyskuntarakenne ja elinympäristön laatu<br />

Alueidenkäytöllä edistetään yhdyskuntien ja elinympäristöjen ekologista, taloudellista, sosiaalista<br />

ja kulttuurista kestävyyttä.<br />

Alueidenkäytössä kiinnitetään erityistä huomiota ihmisten terveydelle aiheutuvien haittojen<br />

ja riskien ennalta ehkäisemiseen.<br />

Alueidenkäytössä luodaan edellytykset ilmastonmuutokseen sopeutumiselle.<br />

Alueidenkäytössä on ehkäistävä melusta, tärinästä ja ilman epäpuhtauksista aiheutuvaa<br />

haittaa.<br />

Alueidenkäytössä tulee edistää energian säästämistä sekä uusiutuvien energialähteiden<br />

käyttöedellytyksiä.<br />

Kulttuuri- ja luonnonperintö, virkistyskäyttö ja luonnonvarat<br />

Alueidenkäytöllä edistetään elollisen ja elottoman luonnon kannalta arvokkaiden ja herkkien<br />

alueiden monimuotoisuuden säilymistä.<br />

Alueidenkäytöllä edistetään luonnon virkistyskäyttöä sekä luontomatkailua parantamalla<br />

moninaiskäytön edellytyksiä.<br />

Alueidenkäytöllä edistetään luonnonvarojen kestävää hyödyntämistä siten, että turvataan<br />

luonnonvarojen saatavuus myös tuleville sukupolville.<br />

Alueidenkäytössä otetaan huomioon luonnonvarojen sijainti ja hyödyntämismahdollisuudet.<br />

Alueidenkäytössä edistetään vesien hyvän tilan saavuttamista ja ylläpitämistä.<br />

Alueidenkäytössä on otettava huomioon pohja- ja pintavesien suojelutarve ja käyttötarpeet.<br />

Toimivat yhteysverkostot ja energiahuolto<br />

Alueidenkäytössä turvataan energiahuollon valtakunnalliset tarpeet ja edistetään uusiutuvien<br />

energialähteiden hyödyntämismahdollisuuksia.<br />

Tuulivoimalat on sijoitettava ensisijaisesti keskitetysti useamman voimalan yksiköihin.<br />

Energiaverkostoja koskevassa alueidenkäytössä on otettava huomioon sään ääri-ilmiöiden<br />

ja tulvien riskit, ympäröivä maankäyttö ja sen kehittämistarpeet sekä lähiympäristö, erityisesti<br />

asutus, arvokkaat luontokohteet ja -alueet sekä maiseman erityispiirteet.<br />

Luonto- ja kulttuuriympäristöinä erityiset aluekokonaisuudet<br />

Alueidenkäytöllä edistetään Lapin tunturialueiden säilymistä luonto- ja kulttuuriarvojen<br />

kannalta erityisen merkittävinä aluekokonaisuuksina.<br />

Samalla varmistetaan, että asumisen ja elinkeinotoiminnan harjoittamisen edellytykset<br />

säilyvät.<br />

Alueiden erityispiirteet tunnistetaan ja alueidenkäyttö sovitetaan mahdollisimman tasapainoisesti<br />

yhteen poikkeuksellisten luonnonolojen, luonnon kestokyvyn ja kulttuuriarvojen<br />

turvaamiseksi.<br />

Poronhoitoalueella turvataan poronhoidon alueidenkäytölliset edellytykset.<br />

Hankkeen osalta valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden toteutumista on käsitelty<br />

kappaleessa 9.3.4.

---

5 HANKE JA ARVIOITAVAT VAIHTOEHDOT<br />

5.1 Hankkeesta vastaava<br />

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

HANKE JA ARVIOITAVAT VAIHTOEHDOT<br />

Hankkeesta vastaavat ovat Metsähallitus ja Fortum Power and Heat Oy.<br />

Fortum Power and Heat Oy on Fortum Oyj:n kokonaan omistama tytäryhtiö. Fortumin toiminnan<br />

tarkoitus on tuottaa energiaa, joka edesauttaa nykyisten ja tulevien sukupolvien<br />

elämää. Yhtiö tarjoaa kestäviä ratkaisuja, jotka auttavat vähentämään päästöjä, tehostamaan<br />

resurssien käyttöä ja varmistamaan energian saatavuuden. Fortumin liiketoimintaa on<br />

sähkön ja lämmön tuotanto, myynti ja jakelu sekä energia-alan asiantuntijapalvelut.<br />

Fortumin toiminta on keskittynyt Pohjoismaihin, Venäjälle ja Itämeren alueelle. Tulevaisuudessa<br />

kasvumahdollisuuksia tarjoavat myös kilpaillut energiamarkkinat nopeasti kasvavissa<br />

Euroopan ja Aasian talouksissa.<br />

Metsähallitus on valtion liikelaitos, jonka hallinnassa on noin 12 milj. ha valtion omistamia<br />

maa- ja vesialueita. Metsähallitus vastaa lisääntyvään uusiutuvan energian tarpeeseen kehittämällä<br />

tuulivoimatuotantoon sopivia alueita.<br />

5.2 Hankkeen yleiskuvaus<br />

Tässä ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa tarkasteltava hanke on Kittilän ja Sodankylän<br />

kuntien alueelle rakennettava <strong>Kuolavaara–Keulakkopään</strong> <strong>tuulipuisto</strong> (kuva 5-1). Tuulipuisto<br />

tulee esiselvitysten ja -suunnitelmien mukaan muodostumaan 20 tuulivoimalasta, joiden<br />

napakorkeus on maksimissaan noin 120 m. Voimalat ovat yksikköteholtaan noin 3 MW ja<br />

suunnitellun <strong>tuulipuisto</strong>n kokonaisteho on noin 60 MW. Arvioitu vuotuinen sähköntuotanto<br />

olisi tällöin 100–125 GWh.<br />

Tuulivoimalla tuotettu sähkö tullaan siirtämään valtakunnan sähköverkkoon <strong>tuulipuisto</strong>alueelta<br />

110 kV tai 220 kV voimajohdolla. Tarvittavan uuden voimajohdon pituus riippuu lopulliseen<br />

suunnitelmaan valittavasta sähkönsiirtoreitistä. Esisuunnitteluvaiheessa ja tässä YVAmenettelyssä<br />

on tarkasteltu kolmea eri sähkönsiirtovaihtoehtoa. Vaihtoehtoisten sähkönsiirtoreittien<br />

pituudet vaihtelevat 2,5–23 km välillä.<br />

Tuulipuistoalueeksi kartoilla rajatun alueen pinta-ala on noin 10,6 km�, mutta rakentamista<br />

tälle alueelle osoitetaan vain muutaman prosentin osuudelle. Tuulipuistoalueen rakentaminen<br />

muodostuu tuulivoimaloiden perustusten, huoltoteiden sekä huoltorakennusten ja sähköaseman<br />

rakentamisesta.<br />

5.2.1 Hankeen valtakunnallinen ja alueellinen merkitys<br />

Hanke omalta osaltaan edesauttaa Suomen hallituksen 6.11.2008 julkistaman ilmasto- ja<br />

energiastrategian toteutumista, jossa tavoitteena on mm. uusiutuvan energian tuotannon<br />

lisääminen. Osaltaan hankkeen myötä voidaan vähentää myös hiilidioksidipäästöjä.<br />

Tuulipuiston rakentaminen tulisi osaltaan vakauttamaan myös hankealueen ja sen lähiympäristön<br />

sähköntoimitusta ja vahvistaisi alueen sähköverkkoa, koska <strong>tuulipuisto</strong>n tuottama<br />

sähköenergia ohjataan suoraan alueelliseen sähköverkkoon. Kittilän ja Sodankylän sähkönkulutus<br />

vuonna 2009 oli yhteensä 379 GWh, jolloin <strong>Kuolavaara–Keulakkopään</strong> sähköntuotanto<br />

vastaisi tästä määrästä noin 30 %.<br />

Suunnitteilla oleva <strong>tuulipuisto</strong> sijoittuu Sodankylän ja Kittilän kuntien alueelle. Kittilän kunnassa<br />

oli 6 115 asukasta 31.12.2009. Kunnan asukasluvun on ennustettu tilastokeskuksen<br />

väestöennusteen kasvavan noin 10 % vuoteen 2030. Vastaavasti Sodankylässä oli 8 801<br />

asukasta ja kunnan väestömäärän on ennustettu vähenevän 7 500 asukkaaseen vuoteen<br />

2030 mennessä.<br />

15

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

HANKE JA ARVIOITAVAT VAIHTOEHDOT<br />

Tuulipuisto vaikuttaa toteutuessaan monin tavoin vaikutusalueensa työllisyyteen ja yritystoimintaan.<br />

Tuulipuisto lisää työllisyyden kasvun ja yritystoiminnan lisääntymisen kautta<br />

kuntien kunnallis-, kiinteistö- ja yhteisöverotuloja.<br />

Toimintavaiheessa <strong>tuulipuisto</strong> tarjoaa töitä suoraan huolto- ja kunnossapitotoimissa ja teiden<br />

aurauksessa sekä välillisesti mm. majoitus-, ravitsemus- ja kuljetuspalveluissa ja vähittäiskaupassa.<br />

Tuulipuiston käytöstä poistaminen työllistää samoja ammattiryhmiä kuin rakentaminenkin.<br />

5.3 Hankkeen suunnittelutilanne ja toteutusaikataulu<br />

Hankkeen esisuunnittelua on tehty vuodesta 2009 lähtien. Hankkeen esisuunnittelu jatkuu ja<br />

tarkentuu ympäristövaikutusten arviointimenettelyn jälkeen, jolloin voidaan käynnistää<br />

hankkeen yleissuunnittelu. Yleissuunnittelussa hyödynnetään YVA-menettelystä saatua tietoa,<br />

jotta <strong>tuulipuisto</strong> voidaan toteuttaa mahdollisimman hyvin ympäristöön sopivaksi.<br />

Esisuunnitteluvaiheeseen on sisältynyt mm. tuulivoimaloiden alustava sijoitussuunnittelu,<br />

tuulimittausten käynnistäminen hankealueella sekä alueen tiestön ja sähköinfrastruktuurin<br />

suunnittelu. Tuulimittaukset aloitettiin Keulakkopäälle rakennetussa tuulimittausmastossa<br />

syyskuussa 2010. Mittaukset jatkuvat yhtäjaksoisesti vähintään vuoden ajan.<br />

Ympäristövaikutusten arviointimenettely on tavoitteena saattaa päätökseen vuoden 2011<br />

kevään aikana. Hankkeesta vastaavat tekevät myöhemmin lopullisen päätöksen investointien<br />

tekemisestä alueelle.<br />

Hankkeen toteuttaminen vaatii useita suunnitelmia ja lupia, jotka on esitelty kappaleessa 3.<br />

Alustavan suunnitelman mukaan tavoitteena on, että <strong>tuulipuisto</strong> tuottaa sähköä vuonna<br />

2013. Hanke on nopeimmillaan toteutettavissa alla olevan taikataulun mukaisesti:<br />

16<br />

Hankkeen esisuunnittelu 2009<br />

YVA:n tarpeellisuuspäätös 2009<br />

YVA -menettely 2009 – 2011<br />

Tuulimittaukset 2010 – 2011<br />

Kaavoitus 2010 – 2011<br />

Rakentamiseen tarvittavat luvat 2011<br />

Tekninen suunnittelu 2010 – 2012<br />

Rakentaminen 2012<br />

Tuulipuisto tuottaa sähköä 2013

---

5.4 Arvioidut vaihtoehdot<br />

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

HANKE JA ARVIOITAVAT VAIHTOEHDOT<br />

Hankkeen ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä on tarkasteltu kolmea eri vaihtoehtoa<br />

ja niin sanottua "nollavaihtoehtoa" eli hankkeen toteuttamatta jättämistä. Tarkasteltujen<br />

vaihtoehtojen erot muodostuvat vaihtoehtoisista sähkönsiirtoreiteistä. Kaikki tarkastellut<br />

vaihtoehdot perustuvat todellisiin toteuttavissa oleviin sähkönsiirtoreittien vaihtoehtoihin.<br />

Vaihtoehdot on esitetty taulukossa 5-1 ja kuvassa 5-1 ja 5–3.<br />

Tässä ympäristövaikutusten arvioinnissa on tarkasteltu seuraavat vaihtoehdot:<br />

VE 0: Hanketta ei toteuteta, vastaava sähkömäärä tuotetaan muilla keinoilla.<br />

VE 1: 20 tuulivoimalan <strong>tuulipuisto</strong>, jonka sähkönsyöttö Kittilän alueverkon 110<br />

kV:n johtoon <strong>tuulipuisto</strong>n koillispuolella, voimajohtovaihtoehdot 1a ja 1b.<br />

VE 2: 20 tuulivoimalan <strong>tuulipuisto</strong>, jonka sähkönsyöttö Kittilän alueverkon 110<br />

kV:n johtoon <strong>tuulipuisto</strong>n itäpuolella Rajalan alueverkkoasemalla, voimajohtovaihtoehto<br />

2.<br />

VE 3: 20 tuulivoimalan <strong>tuulipuisto</strong>, jonka sähkönsyöttö Fingrid Oyj:n 220 kV:n<br />

voimajohtoon <strong>tuulipuisto</strong>alueen eteläpuolella, voimajohtovaihtoehto 3.<br />

Kuva 5-1. Tuulipuiston alue ja tarkasteltavien sähkönsiirtoon tarvittavien voimajohtojen<br />

reittivaihtoehtojen suunnat <strong>tuulipuisto</strong>sta eteenpäin. Kuvaan on merkitty 1–3<br />

km etäisyysvyöhykkeet <strong>tuulipuisto</strong>sta.<br />

17

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

HANKE JA ARVIOITAVAT VAIHTOEHDOT<br />

Kuva 5-2. Kantaverkon voimalinjaa.<br />

Taulukko 5-1. YVA -menettelyssä arvioidut vaihtoehdot<br />

Vaihtoehto/<br />

ominaisuus<br />

VE 1a ja 1b VE 2 VE 3<br />

Tuulivoimaloiden määrä 20 kpl 20 kpl 20 kpl<br />

Voimaloiden teho n. 3 MW n. 3 MW n. 3 MW<br />

Sähkönsiirtoreitin pituus<br />

(täysin uutta johtoaluetta)<br />

18<br />

VE 1a 10,9 km<br />

VE 1b 11,0 km<br />

(10,9/11,0 km)<br />

23,4 km<br />

(2,5 km)<br />

2,5 km<br />

(2,5 km)<br />

Voimajohdon jännite 110 kV 110 kV 220 kV

---

Kuva 5-3. YVA -menettelyssä tarkasteltavat vaihtoehdot.<br />

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

HANKE JA ARVIOITAVAT VAIHTOEHDOT<br />

19

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

HANKE JA ARVIOITAVAT VAIHTOEHDOT<br />

Vaihtoehtoisten sähkönsiirtoreittien kuvaukset<br />

Vaihtoehto VE 1a: voimajohto lähtee <strong>tuulipuisto</strong>n kytkinkentältä aluksi Keulakkopään luoteis-/pohjoispuolelta<br />

noin 4 km koillisen suuntaan, jonka jälkeen voimajohto kääntyy Lomajoen<br />

suuntaisesti pohjois-koilliseen, sijoittuen runsaan 3 km matkalla Lomajoen itäpuolelle.<br />

Lomajoen ylitettyään voimajohtoreitti kääntyy joen pohjoispuolella itään päin tien suuntaisesti,<br />

jonka jälkeen voimajohto kääntyy jälleen pohjois-luoteeseen yhdistyen Kittilän alueverkon<br />

110 kV voimajohtoon. Tällä välillä voimajohto ylittää Sattasjoen hieman vinottain.<br />

Vaihtoehdon VE 1a kokonaispituus on 10,9 km.<br />

Vaihtoehto VE 1b: voimajohto sijoittuu Keulakkopään luoteis-/pohjoispuolella samalle reitille<br />

noin 4 km matkalla kuin vaihtoehdossa VE 1 a. Vaihtoehdon VE 1 b voimajohto jatkuu<br />

koillisen suuntaan noin 5 km ylittäen Lomajoen ja Sattasjoen lähes kohtisuoraan. Sattasen<br />

itäpuolella voimajohto kääntyy suoraan pohjoiseen yhdistyen Kittilän alueverkon 110 kV<br />

voimajohtoon. Vaihtoehdon VE 1 b kokonaispituus on 11,0 km.<br />

Vaihtoehto VE 2: <strong>tuulipuisto</strong>n kytkinkentältä voimajohto sijoittuu aluksi noin 2 km matkalla<br />

etelään tien suuntaisesti kunnes, kääntyy itään Fingridin voimajohdon rinnalle. Vaihtoehdon<br />

VE 2 kokonaispituus on 23,4 km. Kittilän alueverkon 110 kV voimajohtoon liittyminen toteutetaan<br />

110 kV voimajohdolla. Hankealueen eteläpuolelle noin 2 km etäisyydelle sijoittuu Sodankylän<br />

Vajukosken ja Kittilän Isoniemen sähköaseman välinen 220 kV voimajohto. Fingrid<br />

Oy on laatinut ympäristövaikutusten arvioinnin kyseiselle voimajohdolle. Vaihtoehdossa VE 2<br />

<strong>Kuolavaara–Keulakkopään</strong> <strong>tuulipuisto</strong>n voimajohto sijoittuu samalle johtoalueelle noin 22 km<br />

matkalla Kittilän alueverkon 110 kV voimajohdolle saakka.<br />

Vaihtoehto VE 3: voimajohtoreitti on sama kuin vaihtoehdon VE 2 alkuosa. Tuulipuiston<br />

voimajohto kytketään Fingrid Oyj:n 220 kV:n voimajohtoon puiston eteläpuolella 2,5 km<br />

etäisyydellä <strong>tuulipuisto</strong>n kytkinkentältä. Vaihtoehdon VE 3 voimajohdon kokonaispituus on<br />

2,5 km. Fingrid Oyj:n 220 kV voimajohtoon liittyminen vaihtoehdossa VE 3 toteutetaan 220<br />

kV voimajohdolla ja voimajohdon välittömään läheisyyteen rakennettavalla kytkinkentällä.<br />

5.4.1 Vaihtoehtojen muodostaminen<br />

YVA-laki velvoittaa tarkastelemaan erilaisia vaihtoehtoja hankkeen toteuttamiseksi, ellei<br />

vaihtoehtojen muodostaminen ole erityisestä syystä tarpeetonta tai mahdotonta. <strong>Kuolavaara–Keulakkopään</strong><br />

<strong>tuulipuisto</strong>hankkeessa vaihtoehdot muodostuvat ainoastaan vaihtoehtoisista<br />

sähkönsiirtoreiteistä. Tuulipuistoon ei ole esitetty eri vaihtoehtoja, koska suunnitellulle<br />

<strong>tuulipuisto</strong>alueelle ei sovi enempää tuulivoimaloita. Suurempi tuulivoimaloiden määrä heikentäisi<br />

yksittäisten tuulivoimaloiden tuotantotehoa, kun voimalat sijoittuisivat liian lähekkäin<br />

toisiaan. Toisaalta alueelle ei ole mahdollista toteuttaa taloudellisesti tehokasta ja tuottavaa<br />

<strong>tuulipuisto</strong>a pienemmällä kuin 20 tuulivoimalan kokonaisuudella.<br />

Hankkeen alustavassa suunnittelussa on pohdittu myös tarkasteluun otettujen voimajohtovaihtoehtojen<br />

lisäksi neljättä voimajohtovaihtoehtoa. Hylätyssä vaihtoehdossa 4 <strong>tuulipuisto</strong>n<br />

voimajohto olisi sijoittunut Fingrid Oyj:n Isoniemen ja Vajukosken välisen johtoalueen rinnalle<br />

ja voimajohto olisi liitetty valtakunnan sähköverkkoon Isoniemen sähköasemalla Kaukosen<br />

kylän pohjoispuolella. Vaihtoehdon 4 voimajohdon kokonaispituus oli ollut noin 40 km.<br />

Vaihtoehdon 4 rakentamiskustannukset olisivat muita vaihtoehtoja huomattavasti suuremmat,<br />

jolloin vaihtoehto ei ole taloudellisesti kannattava. Myös voimajohdon pituudesta johtuva<br />

tehohäviö on merkittävä ja sen aiheuttamat kustannukset ovat huomattavan suuret. Näillä<br />

perusteilla vaihtoehtoa 4 ei ole otettu mukaan jatkotarkasteluun.<br />

20

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

HANKE JA ARVIOITAVAT VAIHTOEHDOT<br />

5.5 Liittyminen muihin hankkeisiin, suunnitelmiin ja ohjelmiin<br />

5.5.1 Hankealueen lähialueella olevat muut hankkeet<br />

Tuulipuistoalueen eteläpuolella on Fingrid Oyj:n omistama 220 kV voimajohto välillä Petäjäskoski–Isoniemi–Vajukoski.<br />

Voimajohdon ensimmäinen osuus on valmis ja toinen osuus Isoniemi–Vajukoski<br />

valmistuu 12/2010. Voimajohto sijaitsee n. 2,5 km etäisyydellä <strong>tuulipuisto</strong>sta.<br />

Yksi mahdollisuus liittää <strong>Kuolavaara–Keulakkopään</strong> <strong>tuulipuisto</strong> valtakunnan sähkönsiirtoverkkoon<br />

on liittymällä tähän 220 kV voimajohtoon <strong>tuulipuisto</strong>n eteläpuolella.<br />

Metsähallitus ja Fortum ovat aloittaneet tuulivoimarakentamismahdollisuuksien selvittämisen<br />

Sodankylän Joukhaisselän alueella. Joukhaisselkä sijaitsee noin 35 km Kuolavaara–<br />

Keulakkopään suunnitellulta <strong>tuulipuisto</strong>alueelta kaakkoon. Alueelle on alustavasti suunniteltu<br />

sijoitettavan 20–30 kappaletta 2–3 MW tuulivoimalaa.<br />

5.5.2 Hankkeen suhde ympäristönsuojelua koskeviin suunnitelmiin ja ohjelmiin<br />

Hankkeen toteuttamiseen liittyy useita keskeisiä ympäristönsuojelua koskevia suunnitelmia<br />

ja ohjelmia sekä kansallisia ja kansainvälisiä tavoitteita ja sitoumuksia. Nämä eivät yleensä<br />

suoraan velvoita toiminnanharjoittajia, mutta niiden tavoitteet voivat realisoitua esimerkiksi<br />

ympäristölupien kautta.<br />

Suojeluohjelmien avulla turvataan ohjelmaan varattavien alueiden valtakunnallisesti merkittäviä<br />

arvoja, kuten luonnon- tai maisemansuojelun tarpeisiin. Suojeluohjelmiin varatut alueet<br />

eivät ole suoraan luonnonsuojelulain mukaan rauhoitettuja luonnonsuojelualueita, mutta<br />

ne voivat sisältää niitä.<br />

Seuraavaan taulukkoon (taulukko 5-2) on koottu keskeisimpiä suunnitelmia ja ohjelmia, joita<br />

tämän hankkeen toteuttaminen osaltaan tukee ja jotka on osaltaan huomioitu hankkeen esisuunnitteluvaiheessa<br />

ja ympäristövaikutusten arvioinnin laadinnassa.<br />

Taulukko 5-2. Keskeisimmät hankkeessa huomioitavat ohjelmat ja suunnitelmat.<br />

Ohjelma/suunnitelma<br />

� YK:n ilmastosopimus<br />

� EU:n ilmasto- ja energiapaketti<br />

� EU:n energiastrategia<br />

� Kansallinen energia- ja ilmastostrategia<br />

� Lapin energiastrategia<br />

� Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet<br />

� Lapin maakuntaohjelma 2011–2014<br />

� Lapin maakuntasuunnitelma 2030<br />

� Kittilän kulttuuriympäristöohjelma<br />

� Energiapoliittiset ohjelmat<br />

� Ilmansuojeluohjelma 2010<br />

� Kaukokulkeutumissopimusta koskeva pöytäkirja 1999 ja asetus nro 40/2005<br />

� Natura 2000-ohjelma<br />

� Luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategia 2006–2010<br />

� Metsähallituksen alue-ekologiset suunnitelmat<br />

� Kemijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma vuoteen 2015<br />

� Melun ohjearvot<br />

21

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään tuulivoimapuisto<br />

HANKKEEN TEKNINEN KUVAUS<br />

6 HANKKEEN TEKNINEN KUVAUS<br />

6.1 Tuulipuiston rakenteet<br />

Tuulipuisto muodostuu 20 tuulivoimalasta perustuksineen, tuulivoimaloiden välisistä huoltoteistä,<br />

tuulivoimaloiden välisistä keskijännitekaapeleista (20 kV maakaapeli), sähköasemasta<br />

sekä kanta- tai alueverkkoon liitettävästä voimajohdosta (ilmajohto 110 kV tai 220 kV). Tuulipuiston<br />

aluetta ei aidata. Alueelta aidataan ainoastaan sähköasema.<br />

6.1.1 Tuulivoimaloiden rakenne<br />

Tuulivoimala koostuu perustusten päälle asennettavasta tornista, 3-lapaisesta roottorista ja<br />

konehuoneesta. Tuulivoimaloiden torneilla on erilaisia rakennustekniikoita. Käytössä ovat<br />

kokonaan teräsrakenteinen, kokonaan betonirakenteinen, betonin ja teräksen yhdistelmä,<br />

ns. hybridirakenne sekä teräsristikkorakenteinen torni. Tuulivoimaloiden toimittajat kehittävät<br />

koko ajan uusia ratkaisuita tuulivoimaloiden tornien rakentamiseksi. Esisuunnitelmien<br />

mukaan <strong>Kuolavaara–Keulakkopään</strong> tuulivoimaloiden korkeus on maksimissaan noin 120 m ja<br />

roottorin halkaisija noin 120 m. Tuulivoimalan maksimikorkeus on tällöin 180 m lavan ollessa<br />

pystyasennossa (kuva 6–1). Esisuunnitelmien mukaan hankkeessa ei käytetä teräsristikkorakeisia<br />

torneja.<br />

Tuulivoimaloiden perustamistapa riippuu tuulivoimalan rakentamispaikan pohjaolosuhteista.<br />

Rakennussuunnitteluvaiheessa tehtävien pohjatutkimustulosten perusteella jokaiselle tuulivoimalalle<br />

tullaan valitsemaan sopivin ja kustannustehokkain perustamistapavaihtoehto.<br />

<strong>Kuolavaara–Keulakkopään</strong> <strong>tuulipuisto</strong>ssa tullaan todennäköisesti käyttämään ns. maavaraista<br />

betonilaattaa. Betonilaatan halkaisija on noin 20 m, korkeus ulkokehällä noin 1 m ja sisäkehällä<br />

noin 2 m. Betonilaatta asennetaan maan sisään, raudoitetaan ja peitetään maaaineksella.<br />

Muita tuulivoimaloiden perustamistekniikoita ovat mm. teräsbetoniperustus paalujen varaan<br />

sekä kallioankkuroitu teräsbetoniperustus.<br />

6.1.2 Tarvittava maa-ala<br />

<strong>Kuolavaara–Keulakkopään</strong> <strong>tuulipuisto</strong>n alueen pinta-ala on n. 10,6 km�. Alueesta rakentamista<br />

osoitetaan ainoastaan pienelle osuudelle tästä. Rakentamiseen tarvittava maa-ala<br />

muodostuu tuulivoimaloiden, huoltoteiden, huoltorakennuksen sekä sähköaseman rakentamisesta.<br />

Voimaloita pystytettäessä tarvitaan vajaan puolen hehtaarin raivattu maa-ala jokaista<br />

voimalaa kohti.<br />

6.1.3 Yhdystiet<br />

Hankkeessa voidaan osin hyödyntää alueella jo sijaitsevia teitä. Teiden geometriaa ja kantavuutta<br />

on osin parannettava ja teiden leveyttä on myös paikoin kasvatettava siten, että kuljetukset<br />

alueelle voidaan suorittaa. Kuljetuksiin soveltuvan tien leveys on voimalatyypistä<br />

riippuen vähintään n. 5 metriä. Tarvittavien teiden leveys reuna-alueineen (ojat) on noin 8<br />

m. Tielinjauksien kohdalta raivataan ja kaadetaan puustoa n. 12–15 metrin levyiseltä alueelta<br />

työkoneiden ja tien reunaluiskien tilantarpeen vuoksi. Kuljetusreittien varrella risteyksissä<br />

tulee olla noin 50 m vapaata kääntösädettä tulosuunnassa.<br />

Kuljetusteinä hyödynnetään mahdollisimman paljon hankealueella olemassa olevaa tiestöä.<br />

Lomajärventietä on tasoitettava ja vahvistettava n. 10 km:n pituudelta kantatien liittymästä<br />

aina <strong>tuulipuisto</strong>alueen huoltotieliittymiin asti. Suunnitelluille tuulivoimaloille vaarojen ylärinteille<br />

ja lakialueille rakennetaan täysin uusia sorapintaisia huoltoteitä yhteensä n. 9 km, joista<br />

Keulakkopäälle on rakennettu kesällä 2010 noin kilometri uutta huoltotietä pystytetylle<br />

tuulimittausmastolle.<br />

22

---

Kuva 6-1. Tuulivoimalan sivuprofiili ja osien nimet.<br />

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

HANKKEEN TEKNINEN KUVAUS<br />

23

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään tuulivoimapuisto<br />

HANKKEEN TEKNINEN KUVAUS<br />

6.1.4 Tuulipuiston muuntoasema, sisäiset johdot ja kaapelit<br />

Tuulipuiston alueelle rakennetaan muuntoasema (sähköasema), jossa tuulivoimaloiden tuottama<br />

sähkö muunnetaan tarvittavaan siirtojännitteeseen, joka on toteutuvasta vaihtoehdosta<br />

riippuen 110 kV tai 220 kV. Muuntoasema aidataan.<br />

Tuulivoimaloiden tuottama sähkö siirretään muuntoasemalle 20 kV maakaapeleilla. Maakaapelit<br />

asennetaan huoltoteiden yhteyteen kaapeliojaan.<br />

Jokainen tuulivoimala tarvitsee muuntajan, joka muuttaa voimalan tuottaman jännitteen 20<br />

kV tasolle. Voimalakohtaiset muuntajat sijaitsevat voimalan konehuoneessa, tornin alaosan<br />

erillisessä muuntamotilassa tai tornin ulkopuolella erillisessä muuntamokopissa.<br />

6.2 Voimajohdot ja valtakunnalliseen sähköverkkoon liittyminen<br />

Tuulivoimaloiden tuottama sähköenergia siirretään valtakunnan sähköverkkoon <strong>tuulipuisto</strong>n<br />

sisälle rakennettavien rengasverkkojen ja sähköaseman avulla sekä voimajohdon ja kytkinkenttien<br />

avulla.<br />

Tuulipuistoa palveleva sähköasema muodostuu sähköasematontista, n. 70 x 100 m aidatusta<br />

alueesta, jolle sijoitetaan liityntää palveleva 110 tai 220 kV:n voimajohdon pääteporttaali ja<br />

110 tai 220 kV:n kytkinlaitos.<br />

Kuolavaaran–Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong>n tuottaman sähköenergian siirtoon käytetään 110 kV<br />

tai 220 kV siirtojohtoa.<br />

Uuden 110 kV voimajohdon rakentaminen vaatii kasvillisuuden poistamista kokonaan vähintään<br />

26 m leveydeltä (kuva 6-2) ja uuden 220 kV voimajohdon rakentaminen 36 m leveydeltä<br />

(kuva 6-3). Tämän lisäksi voimajohdon molemmille puolille tulee jättää 10 m reunavyöhyke,<br />

jossa kasvillisuus ei saa ylittää 20 m korkeutta.<br />

Valittavasta vaihtoehdosta riippuen, voimajohdot voidaan sijoittaa samalle johtoalueelle olemassa<br />

olevan 220 kV:n voimajohdon kanssa. Tällöin johtoalueen leveyttä tulee lisätä raivaamalla<br />

kasvillisuutta johtoaukean reunalta noin 20 m. Tämän lisäksi tulee voimajohdon<br />

molemmille puolille jättää 10 m reunavyöhyke, jossa kasvillisuus ei saa ylittää 20 m korkeutta<br />

(kuva 6-4).<br />

Rakennettavat uudet voimajohtopylväät ovat noin 20 m korkeita. Voimajohtopylväät rakennetaan<br />

tyypillisesti harustettuina. Pylväsmateriaalina käytetään puuta tai sinkittyä terästä.<br />

Voimajohtopylväinä käytetään myös paikoin nk. vapaasti seisovia pylväitä, joista harukset<br />

puuttuvat.<br />

Voimajohtolinjauksien tarkka suunnittelu tehdään vasta ympäristövaikutusten arvioinnin<br />

valmistuttua ja kun hankkeesta vastaava on päättänyt, mikä vaihtoehtoisista voimajohtoreiteistä<br />

toteutetaan. Tarkemmassa voimajohtolinjauksen suunnittelussa harkitaan tarkoin<br />

myös voimajohtopylväiden paikat. Lähtökohtaisesti voimajohtopylväät sijoitetaan alueille,<br />

jonne ne on paras sijoittaa maaperän ja luontoarvojen puolesta ja missä niiden aiheuttamat<br />

maisemalliset ja sosiaaliset vaikutukset jäävät lievimmiksi.<br />

24

---

Kuva 6-2. 110 kV voimajohdon tarvitsema tila maastossa.<br />

Kuva 6-3. 220 kV voimajohdon tarvitsema tila maastossa.<br />

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

HANKKEEN TEKNINEN KUVAUS<br />

25

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään tuulivoimapuisto<br />

HANKKEEN TEKNINEN KUVAUS<br />

Kuva 6-4. Voimajohtoalueen tilantarve maastossa, kun 110 kV voimajohto sijoitetaan 220<br />

kV voimajohdon rinnalle.<br />

6.3 Tuulipuiston ja voimajohtojen rakentaminen<br />

Tuulipuiston rakentaminen aloitetaan teiden parantamisella sekä huoltoteiden ja pystytysalueiden<br />

rakentamisella. Samassa yhteydessä asennetaan <strong>tuulipuisto</strong>n sisäisen sähkönsiirron<br />

kaapeleiden suojaputket ja kaapelit teiden reuna-alueille. Tienpohjat voidaan rakentaa valmiiksi<br />

edeltävänä syksynä, ennen varsinaista <strong>tuulipuisto</strong>n rakentamista.<br />

Tiestön rakentamisen jälkeen tehdään voimaloiden perustukset. Perustukset valetaan betonista<br />

ja ne raudoitetaan. Jokaisen tuulivoimalan perustus vaatii noin 500 m 3 betonia. Betonikuljetuksia<br />

tarvitaan voimalaa kohti noin 100 betoniautokuormaa sekä jonkin verran muuta<br />

rakentamiseen liittyvää liikennettä. Perustusten valaminen on mahdollista myös talvella,<br />

mutta ei kelirikkoaikaan. Yleensä perustusten valaminen pyritään ajoittamaan kesäaikaan.<br />

<strong>Kuolavaara–Keulakkopään</strong> tuulivoimaloiden kaikki perustukset voidaan rakentaa noin 2,5<br />

kuukaudessa.<br />

Tuulivoimalat kootaan valmiiksi rakennuspaikalla. Tuulivoimaloiden rakentamisalueeksi tarvitaan<br />

noin 60 m x 80 m hiekkakenttä, jolta raivataan kasvillisuus. Rakentamisen jälkeen<br />

hiekkakenttä saa kasvittua ruohovartisilla kasveilla. Tuulivoimaloiden osat ja pystytyskalusto<br />

tuodaan <strong>tuulipuisto</strong>alueelle yleensä useiden kymmenien metrien pituisina lavettikuljetuksina,<br />

minkä vuoksi käytettävän tiestön tulee olla riittävän kantava ja kaarresäteiltään loiva. Tyypillisesti<br />

torni tuodaan 3–4 osassa, konehuone yhtenä kappaleena, sekä erikseen roottorin napa<br />

ja lavat, jotka liitetään toisiinsa nostureiden avulla. Yleensä roottori kootaan jo maassa valmiiksi<br />

liittämällä lavat napaan. Yhdellä nosturilla saadaan pystytettyä noin kolme tuulivoimalaa<br />

viikon aikana. <strong>Kuolavaara–Keulakkopään</strong> <strong>tuulipuisto</strong>n 20 voimalaa saadaan pystytettyä<br />

kahdessa kuukaudessa, mikäli rakentamista hidastavia esteitä ei ilmaannu.<br />

Koko <strong>tuulipuisto</strong>n rakentamiseen varataan aikaa noin vuosi, jonka aikana tehdään sekä tuulivoimaloiden<br />

perustukset, että pystytetään tuulivoimalat. Peruslähtökohtana on, ettei rakenneta<br />

hankalimpaan kelirikkoaikaan teiden kunnon säilyttämiseksi.<br />

26

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

HANKKEEN TEKNINEN KUVAUS<br />

Tuulipuiston sähkönsiirtoon tarvittavan voimajohdon suunnittelu voidaan aloittaa vasta, kun<br />

on tehty päätös jatkosuunnitteluun valittavasta sähkönsiirtoreitistä. Valitun sähkönsiirtoreitin<br />

voimajohdon rakentamislupa haetaan sähkömarkkinaviranomaiselta. Vasta tämän jälkeen<br />

aloitetaan maastotutkimukset valitulla sähkönsiirtoreitillä sekä voimajohdon rakennussuunnittelu.<br />

Voimajohdon rakentaminen (kuva 6-5) pyritään ajoittamaan talviaikaan, jolloin aiheutetaan<br />

vähiten haittaa herkille kasvillisuusalueille. Alustavan suunnitelman mukaan voimajohdon<br />

rakentaminen voisi alkaa talvella 2012–2013.<br />

6.4 Huolto ja ylläpito<br />

6.4.1 Tuulivoimalat<br />

Huolto-ohjelman mukaisia huoltokäyntejä kullakin voimalalla tehdään 1–2 kertaa vuodessa,<br />

minkä lisäksi voidaan olettaa 1–2 ennakoimatonta huoltokäyntiä voimalaa kohti vuosittain.<br />

Kullakin voimalalla on näin ollen tarpeen tehdä keskimäärin 3 käyntiä vuodessa.<br />

Tuulivoimaloiden vuosihuollot kestävät noin 2–3 vuorokautta voimalaa kohti. Vuosihuollot<br />

pyritään ajoittamaan ajankohtaan, jolloin tuulisuusolot ovat heikoimmat, tuotantotappioiden<br />

minimoimiseksi.<br />

Huoltokäynnit tehdään pääsääntöisesti pakettiautolla. Raskaammat välineet ja komponentit<br />

nostetaan konehuoneeseen voimalan omalla huoltonosturilla. Erikoistapauksissa voidaan tarvita<br />

myös autonosturia, ja raskaimpien pääkomponenttien vikaantuessa mahdollisesti telanosturia.<br />

6.4.2 Voimajohto<br />

Voimajohdon kunnossapidosta vastaa voimajohdon omistaja. Voimajohtojen kunnossapito<br />

vaatii säännöllisiä tarkastuksia ja kunnossapitotöitä. Tarkistuksia tehdään noin 1–3 vuoden<br />

välein. Tarkistukset tehdään johtoaukealla liikkuen tai lentäen.<br />

Merkittävimmät voimajohtoihin liittyvät kunnossapitotyöt liittyvät johtoaukeiden ja reunavyöhykkeiden<br />

puuston raivaamiseen. Johtoaukeiden puusto raivataan 5–8 vuoden välein koneellisesti<br />

tai miestyövoimin. Reunavyöhykkeiden puustoa käsitellään 10–25 vuoden välein.<br />

Ylipitkät puut kaadetaan tai puuston latvustoa lyhennetään siten, ettei puuston korkeus ylitä<br />

sallittua korkeutta. (Fingrid 2010).<br />

6.5 Käytöstäpoisto<br />

6.5.1 Tuulivoimalat<br />

Tuulivoimaloiden tekninen käyttöikä on noin 25 vuotta. Perustukset mitoitetaan 50 vuoden<br />

käyttöiälle ja kaapeleiden käyttöikä on vähintään 30 vuotta. Koneistoja uusimalla on <strong>tuulipuisto</strong>n<br />

käyttöikää mahdollista jatkaa 50 vuoteen asti.<br />

Tuulipuiston käytöstäpoiston työvaiheet ja käytettävä asennuskalusto ovat periaatteessa<br />

vastaavat kuin rakennusvaiheessa.<br />

Perustusten ja kaapelien osalta on ratkaistava, jätetäänkö rakenteet paikoilleen vai poistetaanko<br />

ne. Perustuksen purku kokonaan edellyttää betonirakenteiden lohkomista ja teräsrakenteiden<br />

leikkelemistä, mikä on hidasta ja työvoimavaltaista. Useissa tapauksissa ympäristöön<br />

kohdistuvat vaikutukset jäävät pienemmiksi, jos perustuslaatta jätetään paikoilleen ja<br />

maanpäälliset osat maisemoidaan. Maakaapeli voidaan käyttövaiheen päätyttyä poistaa.<br />

Mahdollisten syvälle ulottuvien maadoitusjohdinten poistaminen ei välttämättä ole tarkoituksenmukaista.<br />

Poistetuilla metalleilla on romuarvo ja ne voidaan kierrättää. Sama koskee<br />

kaapeleissa käytettyjä metalleja.<br />

27

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään tuulivoimapuisto<br />

HANKKEEN TEKNINEN KUVAUS<br />

Kuva 6-5. Fingridin 220 kV voimajohdon rakentamista Sodankylän Kautoselässä.<br />

6.5.2 Voimajohto<br />

Voimajohdon tekninen käyttöikä on 50–70 vuotta. Käyttöikää pystytään pidentämään vähintään<br />

20–30 vuotta perusparannuksilla.<br />

Voimajohdon käytön päätyttyä voimajohdon rakenteet poistetaan ja voimajohtoalueena käytössä<br />

ollut maa-ala vapautuu maanomistajan muuhun käyttöön.<br />

Käytön jälkeen voimajohdon johtimien ja pylväsrakenteiden materiaali voidaan kierrättää<br />

lähes kokonaan. (Fingrid 2010)<br />

Pääkohdat hankkeen teknisistä tiedoista:<br />

� Tuulipuiston muodostaa 20 tuulivoimalaa<br />

� Tuulivoimaloiden napakorkeus on maksimissaan noin 120 m<br />

� Roottorin halkaisija on noin 120 m, jolloin lavan pituus on noin 60 m<br />

� Tuulipuiston sisäinen sähkönsiirto tapahtuu maakaapeleilla<br />

� Tuulipuiston tuottama sähköenergia siirretään kantaverkkoon joko<br />

110 kV tai 220 kV siirtojohdolla<br />

� Tuulipuiston ja tarvittavien voimajohtojen rakentamiseen varataan aikaa noin<br />

yksi vuosi<br />

Kuva 7-1, oikealla. Kurkiparvi syysmuutolla (kuva: Ville Suorsa).<br />

28

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään tuulivoimapuisto<br />

VAIKUTUSTEN ARVIOINTI<br />

Arvioidut ympäristövaikutukset<br />

31

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään tuulivoimapuisto<br />

VAIKUTUSTEN ARVIOINTI<br />

Arvioidut ympäristövaikutukset<br />

7 VAIKUTUSTEN ARVIOINTI<br />

7.1 Tuulipuistojen ja voimajohtojen tyypilliset ympäristövaikutukset<br />

Tuulivoimaloiden rakentamisesta aiheutuvat vaikutukset vaikuttavat eniten ympäristön fyysisiin<br />

muutoksiin. Rakentamisesta aiheutuu rakentamismelua, liikenteellisiä vaikutuksia kuljetuksista<br />

johtuen sekä muutoksia rakennuspaikkojen luonnonympäristössä. Suurin osa rakentamisen<br />

aikaisista vaikutuksista on väliaikaisia.<br />

Tuulivoimahankkeiden toiminnan aikaisia keskeisimpiä ympäristövaikutuksia ovat tyypillisesti<br />

maisemaan kohdistuvat visuaaliset vaikutukset. Sijoituspaikasta riippuen vaikutuksia voivat<br />

aiheuttaa myös tuulivoimalaitosten käyntiääni sekä roottorin pyörimisestä johtuva auringonvalon<br />

vilkkuminen ja varjonmuodostuminen. Luonnonympäristöön kohdistuvista vaikutuksista<br />

tuulivoimaloiden osalta merkittävimmät huomioon otettavat vaikutukset kohdistuvat linnustoon.<br />

Käytön lopettamisen aikaiset vaikutukset ovat verrattavissa rakentamisen aikaisiin vaikutuksiin.<br />

Ajanjaksollisesti vaikutus on lyhytkestoinen ja aiheutuu pääosin työmaakoneiden äänistä<br />

ja liikenteestä.<br />

Voimajohdon ympäristövaikutusten tarkastelualueeseen lukeutuvat rakennettavan voimajohtoalueen<br />

lisäksi alueet, joiden luontoarvoihin tai lajistoon rakennettava johtoalue saattaa<br />

vaikuttaa sekä alueet joille saattaa aiheutua maisemallisia tai sosiaalisia vaikutuksia tai vaikutuksia<br />

elinkeinoihin.<br />

32

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään tuulivoimapuisto<br />

VAIKUTUSTEN ARVIOINTI<br />

Kuva 7-2. Kuolavaara-Keulakkopää Herravaaralta nähtynä (valokuvasovite)<br />

7.2 Arvioidut ympäristövaikutukset<br />

Ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä tarkastellaan hankkeen vaikutuksia kokonaisvaltaisesti<br />

ihmisiin, ympäristön laatuun ja tilaan, maankäyttöön ja luonnonvaroihin sekä näiden<br />

keskinäisiin vuorovaikutussuhteisiin YVA-lain ja -asetuksen edellyttämässä laajuudessa.<br />

Kullakin YVA-hankkeella on omat, hankkeen luonteesta, laajuudesta ja sijainnista johtuvat<br />

tyypilliset vaikutuksensa, joihin YVA-menettelyn yhteydessä kiinnitetään erityistä huomiota.<br />

Edellä esitetyt päätason arvioitavat vaikutukset tarkennetaan aina hankekohtaisesti. Ympäristövaikutus<br />

määritetään tilaksi, jolloin hankealueella tai sen lähiympäristössä sijaitseva<br />

kohde muuttuu hankeen rakennusvaiheessa tai käytön aikana. Siten osa hankkeen aiheuttamista<br />

vaikutuksista ovat väliaikaisia ja osa pysyviä.<br />

Tässä ympäristövaikutusten arvioinnissa arviointi on tehty <strong>tuulipuisto</strong>lle ja sen vaatimille<br />

sähkönsiirtolinjoille (rakennettavat voimajohdot). Arviointityössä on arvioitu hankkeen vaikutusalue,<br />

hankkeiden yhteisvaikutukset sekä eritelty<br />

1. <strong>tuulipuisto</strong>n ja voimajohdon rakentamisenaikaiset vaikutukset<br />

2. käytön aikaiset vaikutukset yllä mainittuihin osa-alueisiin<br />

3. <strong>tuulipuisto</strong>n lopettamisen vaikutukset<br />

<strong>Kuolavaara–Keulakkopään</strong> <strong>tuulipuisto</strong>n ympäristövaikutusten arviointia varten on laadittu<br />

selvityksiä olemassa olevien selvitysten lisäksi ja täydennykseksi. Selvitystarve on määritelty<br />

Lapin ELY-keskuksen päätöksen (28.10.2009) sisällön sekä hanketta koskevan alueen tunnettujen<br />

luontoarvojen tietojen ja merkittävyyden mukaan suhteutettuna siihen, millaisia<br />

<strong>tuulipuisto</strong>jen ja voimajohtojen tyypilliset ympäristövaikutukset ovat. Lisäksi selvityksiä laadittaessa<br />

on otettu huomioon yhteysviranomaisen YVA-ohjelmasta antama lausunto<br />

(17.6.2010) sekä YVA-menettelyä varten perustetun seurantaryhmän antamat huomiot ja<br />

kommentit. Selvityksiä tukevat maastotyöt on tehty maastokauden 2010 aikana.<br />

33

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään tuulivoimapuisto<br />

VAIKUTUSTEN ARVIOINTI<br />

Kuva 7-3. Hankkeessa selvitettävät välittömät ja välilliset vaikutukset YVA-lain ja –<br />

asetuksen mukaisesti.<br />

Kuva 7-4. Tässä hankkeessa arvioidut ympäristövaikutukset. Vaikutustyypeistä on korostettu<br />

niitä, joiden vaikutusten arviointiin on erityisesti keskitytty tässä hankkeessa.<br />

34<br />

Ihmisen terveyteen,<br />

elinoloihin ja<br />

viihtyvyyteen<br />

Maaperään, vesiin,<br />

ilmaan, ilmastoon,<br />

eliöihin,<br />

kasvillisuuteen ja<br />

luonnon<br />

monimuotoisuuteen<br />

Yhdyskuntarakenteese<br />

en, rakennuksiin,<br />

maisemaan,<br />

kaupunkikuvaan ja<br />

kulttuuriperintöön<br />

Luonnonvarojen<br />

hyödyntämiseen<br />

Asuminen,<br />

elinolot<br />

Arvokkaat<br />

luontokohteet,<br />

Maankäytt<br />

ö<br />

Marjastus,<br />

sienestys<br />

Hankkeen välittömät<br />

ja välilliset vaikutukset<br />

Elinkeinot,<br />

porotalous<br />

Linnusto<br />

Rakennuks<br />

et ja infra<br />

Kaivannais<br />

et<br />

Melun<br />

kokeminen<br />

,<br />

maiseman<br />

muutos<br />

Natura- ja<br />

suojelualueet<br />

Maisema<br />

Metsästys<br />

Voimajohtojen<br />

vaikutus<br />

terveyteen<br />

Ilmasto<br />

Muinaisjäännökset<br />

, kulttuuriperintö<br />

Virkistyskäyttö

---

7.3 Hankkeen vaikutusalue<br />

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään tuulivoimapuisto<br />

VAIKUTUSTEN ARVIOINTI<br />

Ympäristövaikutusten arviointi on toteutettu tavalla, jossa kuvataan ympäristövaikutuksen<br />

ilmeneminen ja arvioidaan muutoksen suuruutta verrattuna nykytilaan. Vaikutusten arviointi<br />

perustuu olemassa olevaan tietoon ympäristön nykytilasta, hankealueella tehtyihin selvityksiin<br />

sekä mallinnuksiin.<br />

YVA-ohjelmavaiheessa arvioitiin, että keskeisimpiä vaikutustyyppejä tämän hankkeen ympäristövaikutusten<br />

kannalta ovat vaikutukset maankäyttöön, rakennuspaikkojen luontoon, linnustoon,<br />

lähialueiden luonnonsuojelukohteisiin (linnustovaikutusten kautta), muinaismuistoihin<br />

ja alueen kulttuurihistoriaan, maisemaan, ihmisten elinoloihin ja viihtyvyyteen sekä melun<br />

ja varjonmuodostumisen aiheuttamat vaikutukset.<br />

Ympäristövaikutusten arviointityön perusteella keskeisimmät vaikutukset hankkeesta kohdistuvat:<br />

� ihmisten elinoloihin ja viihtyvyyteen<br />

� virkistyskäyttöön (metsästys)<br />

� porotalouteen<br />

� maisemaan<br />

� melun ja varjon muodostumiseen<br />

� rakennuspaikkojen luontoon<br />

� linnustoon<br />

Kuva 7-5. Tuulipuiston vaikutusvyöhykkeet.<br />

35

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään tuulivoimapuisto<br />

VAIKUTUSTEN ARVIOINTI<br />

Vaikutusten arvioinnissa on arvioitu kaikkia YVA-ohjelmavaiheessa lueteltuja tekijöitä sekä<br />

lisäksi hankkeen erilaisia turvallisuustekijöitä (mm. liikenne, tutka- ja viestiyhteydet, lentoliikenne,<br />

puolustusvoimien toiminta). Hankkeen luonteesta ja sijainnista johtuen vähemmälle<br />

huomiolle on voitu jättää hankeen vaikutukset maaperään ja vesiin, haitallisiin ilmastopäästöihin<br />

sekä kulttuuriympäristöön ja muinaisjäännöksiin. Hankkeen toteuttamisen perusajatuksena<br />

on osaltaan parantaa ilmastoa ja ilmanlaatua lisäämällä uusiutuvan energian tuotantoa<br />

ja vähentämällä siten hiilidioksidipäästöjä.<br />

Kullakin vaikutustyypillä on erilainen vaikutusalueensa (kuva 7-5). Osa vaikutuksista rajoittuu<br />

aivan rakennuskohteen läheisyyteen, osa rajoittuu kapealle nauhamaiselle väylälle (mm.<br />

voimajohtojen vaikutukset) ja osa taas levittäytyy hyvin laajalle alueelle (mm. maisemavaikutukset).<br />

Hankealueena tässä ympäristövaikutusten arvioinnissa tarkoitetaan kartoille rajattua<br />

ohjeellista <strong>tuulipuisto</strong>aluetta sekä vaihtoehtoisten sähkönsiirtoreittien alueita.<br />

Maankäyttöä tarkastellaan laajana kuntia ja niiden yhdyskuntarakennetta koskevana kokonaisuutena.<br />

Huomiota kiinnitetään hankkeen soveltuvuuteen suunnittelualueelle sekä toteuttamisen<br />

aiheuttamiin muutoksiin alueen nykyisessä maankäytössä. Erityistä huomiota kiinnitetään<br />

hankkeen toteuttamisen aiheuttamiin maankäyttörajoituksiin suunnittelualueella ja<br />

sen lähiympäristössä.<br />

Luontovaikutukset eli vaikutukset kasvillisuuteen, lajistoon ja arvokkaisiin elinympäristöihin,<br />

rajataan ensisijaisesti rakennuspaikkoihin ja niiden lähiympäristöön. Vaikutustarkastelussa<br />

otetaan huomioon ympäristön arvokkaat luontokohteet ja niissä mahdollisesti esiintyvien<br />

uhanalaisten tai erityistä suojelua vaativien kasvien ja eläinten erityispiirteet ja vaatimukset<br />

elinympäristönsä suhteen.<br />

Alueen linnustoa tarkastellaan laajemmassa mittakaavassa koko <strong>tuulipuisto</strong>n ja sähkönsiirtovaihtoehtojen<br />

alueella sekä ympäristössä huomioiden lähiseudun arvokkaat lintualueet ja<br />

lintujen mahdollinen liikehdintä. Hankealueen pesimälinnuston lisäksi tarkastellaan vaikutuksia<br />

muuttolinnustoon seurannalla hankitun aineiston perusteella. Linnustovaikutusten osalta<br />

hankkeen vaikutusalue ulottuu maisemavaikutusten tavoin melko laajalle.<br />

Muinaismuistoihin kohdistuvat vaikutukset on arvioitu rakennuspaikkakohtaisesti. Vaikutukset<br />

kulttuurihistoriallisiin kohteisiin on arvioitu kohteisiin muodostuvien muutosten laadun<br />

ja määrän perusteella.<br />

Maisemavaikutusten tarkastelu on ulotettu alueen ympäristöön niin kauas kuin <strong>tuulipuisto</strong><br />

voidaan käytännössä ihmissilmin havaita. Tämä tarkoittaa noin 20–30 km sädettä.<br />

Meluvaikutukset ja varjon muodostumisen vaikutukset on tarkasteltu siinä laajuudessa,<br />

kuin laskelmat osoittavat hankkeella olevan kyseisiä vaikutuksia.<br />

Vaikutukset ihmisten elinoloihin ja viihtyvyyteen on tarkasteltu kuntien alueen laajuudella,<br />

keskeisin huomio on kuitenkin kohdistunut noin 5 km säteelle <strong>tuulipuisto</strong>sta.<br />

Vaikutukset riistatalouteen sekä metsästykseen virkistyskäyttömuotona on tarkasteltu<br />

laajemmin, sillä kuntalaisen vapaa metsästysoikeus valtion mailla Kittilän ja Sodankylän<br />

kunnissa aiheuttaa sen, että alue sisältyy yhtenä osana laajan metsästäjäjoukon metsästysalueisiin.<br />

Lisäksi alueelle myönnetään metsästyslupia vieraspaikkakuntalaisille. Riistakantojen<br />

tilaa ja kannanvaihteluita on tarkasteltu laajemmalla alueella, sillä metsästys ja riistan<br />

liikkuminen sijoittuvat aina laajemmalle alueelle.<br />

Vaikutukset porotalouteen on arvioitu hankealueella sijaitsevien paliskuntien alueilta koko<br />

paliskuntia koskevina kokonaisuuksina.<br />

Liikennevaikutukset on tarkasteltu pääliikennereiteillä. Turvallisuustarkastelut ovat paikkakohtaiset.<br />

Arvioinnissa on otettu huomioon paliskuntien erityispiirteet ja poronhoitotavat.<br />

36

---

7.4 Hankkeen ympäristövaikutusten ajoittuminen<br />

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään tuulivoimapuisto<br />

VAIKUTUSTEN ARVIOINTI<br />

<strong>Kuolavaara–Keulakkopään</strong> <strong>tuulipuisto</strong>hankkeen aiheuttamat ympäristövaikutukset jakautuvat<br />

koko <strong>tuulipuisto</strong>n elinkaaren ajalle. Ympäristövaikutusten intensiteetti ja luonne ovat kuitenkin<br />

erilaiset <strong>tuulipuisto</strong>n rakentamisaikana, toiminta-aikana ja <strong>tuulipuisto</strong>n käytöstä poistamisen<br />

aikana.<br />

7.4.1 Rakentamisenaikaiset vaikutukset<br />

Tuulipuiston rakentaminen kestää yhteensä noin vuoden. Rakentamisenaikaiset ympäristövaikutukset<br />

muodostuvat <strong>tuulipuisto</strong>n ja tarvittavien voimajohtojen rakentamisesta. Rakentamisenaikaiset<br />

vaikutukset eroavat <strong>tuulipuisto</strong>n käytönaikaisista vaikutuksista. Rakentamisen<br />

aikana hankkeesta aiheutuvat meluhaitat ja ympäristön fyysiset muutokset ovat suurimmat.<br />

7.4.2 Käytönaikaiset vaikutukset<br />

Käytönaikaiset vaikutukset ajoittuvat sille aikavälille, kun kukin <strong>tuulipuisto</strong>n osa valmistuu,<br />

aina siihen asti, että <strong>tuulipuisto</strong>n osa poistetaan käytöstä. Tuulivoimaloiden perustukset mitoitetaan<br />

rakennusvaiheessa siten, että ne kestävät 50 vuotta. Tuulivoimaloiden käyttöikä on<br />

noin 25 vuotta, mutta niiden käyttöikää voidaan pidentää erilaisilla huolto- ja uusintatoimenpiteillä.<br />

Kokonaisuutena voidaan arvioida, että <strong>tuulipuisto</strong>n käytönaikaiset vaikutukset kestävät<br />

noin 50 vuotta. Tuulipuiston toiminnan aikana ei ympäristössä tapahdu hankkeesta johtuvia<br />

fyysisiä muutoksia.<br />

7.4.3 Toiminnan lopettamisen vaikutukset<br />

Tuulipuiston tullessa teknisen käyttöikänsä päähän se voidaan purkaa. Tuulivoimaloiden<br />

komponentit ovat suurelta osin kierrätettävissä. Tuulipuiston alueelta puretaan muut rakenteet,<br />

jos niille ei ole muuta käyttöä. Perustukset voidaan purkaa, mutta ne voidaan jättää<br />

myös maan alle ja maanpäälliset osat voidaan maisemoida. Toiminnan lopettamisen aiheuttamat<br />

ympäristövaikutukset ovat hyvin samankaltaisia kuin <strong>tuulipuisto</strong>n rakentamisenaikaiset<br />

vaikutukset.<br />

37

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

YHTEYSVIRANOMAISEN YVA-OHJELMASTA ANTAMAN LAUSUNNON HUOMIOIMINEN<br />

8 YHTEYSVIRANOMAISEN YVA-OHJELMASTA ANTAMAN LAU-<br />

SUNNON HUOMIOIMINEN<br />

Lapin ELY-keskus antoi yhteysviranomaisen roolissa lausuntonsa <strong>Kuolavaara–Keulakkopään</strong><br />

YVA-ohjelmasta 17.6.2010. Seuraavaan taulukkoon on koottu otteita yhteysviranomaisen<br />

lausunnosta sekä yksittäisistä lausunnoista ja mielipiteistä, joiden pohjalta yhteysviranomainen<br />

on lausuntonsa antanut. Toisessa sarakkeessa on kuvattu miten asia on huomioitu YVA -<br />

selostusta laadittaessa ja mistä tieto löytyy tästä YVA-selostuksesta. YVA-ohjelmasta annettu<br />

lausunto on luettavissa mm. Lapin ELY-keskuksen internetsivuilla.<br />

Hankkeen kuvausta s. 17 tarkennettavat<br />

mittojen osalta paikkansa pitäväksi. Tuulivoimaloiden<br />

korkeustiedot esitetty epäselvästi.<br />

Sähköntuotannon suhde kulutukseen arvioitava<br />

2009/2010 tietojen perusteella.<br />

Kuva 11 tulisi esittää kappaleessa, jossa<br />

kerrotaan mukaan otetuista vaihtoehdoista.<br />

Vaihtoehtojen tiedot olisi hyvä esittää taulukkomuodossa.<br />

Mikäli voimaloiden määrää vähentämällä<br />

voidaan vähentää jotain haitallista vaikutusta,<br />

voi vaihtoehtotarkastelussa olla tarpeen<br />

esittää vaihtoehto, jossa tuulivoimaloita on<br />

vähemmän.<br />

Tulee kiinnittää huomiota valtionhallinnon<br />

muutoksiin, joiden myötä virastojen toimivalta<br />

ja nimet ovat saattaneet vaihtua.<br />

Muinaismuistolain mukaan tuulivoimahankkeissa<br />

noudatetaan aina pykälää § 15 (lakitaulukko)<br />

Hanketta koskevassa luvituksessa vesilain<br />

mukaisia lupia ei ole tunnistettu. Arvioinnissa<br />

tulee huomioida myös Valtioneuvoston<br />

10.12.2009 hyväksymä Kemijoen vesienhoitoalueen<br />

vesienhoitosuunnitelma.<br />

Kelujärvi–Rajala yleiskaavassa osoitetut<br />

maisema- ja luontoarvot, sekä rakentamiselle<br />

varatut alueet on huomioitava arviointia<br />

tehdessä.<br />

Paliskuntien porolaitumia. Laidunten nykyistä<br />

tilaa ja porotalouden alueellista merkitystä<br />

tulisi kuvata perusteellisemmin.<br />

Riistalajit ja mahdolliset vaikutukset riistatalouteen<br />

ja metsästykseen tulee kuvata ja<br />

huomioida tarkemmin.<br />

Ihmisiin kohdistuvien vaikutusten tarkastelu<br />

tulee tehdä perusteellisemmin ja huomioitava<br />

erityisesti paikallinen pysyvä asutus.<br />

Norjan ja Ruotsin tutkimustieto tulee hyödyntää<br />

porotalouden selvityksissä.<br />

38<br />

Poimintoja yhteysviranomaisen lausunnosta<br />

Kuvissa 6-2 – 6-4 on esitetty voimajohtoalueiden mitat.<br />

Tuulivoimaloiden mittasuhteet on esitetty kappaleessa<br />

6.1.<br />

Hankkeen sähköntuotannon suhde on arvioitu kappaleessa<br />

5<br />

YVA:ssa tarkastellut vaihtoehdot on esitetty kappaleessa<br />

5.4 Vaihtoehdot on koottu taulukkoon 5-1.<br />

Voimaloiden merkittävä vähentäminen tekee hankkeesta<br />

taloudellisesti kannattamattoman toteuttaa,<br />

jolloin pienemmällä voimalamäärällä toteutettu vaihtoehto<br />

ei olisi enää realistinen toteuttamisvaihtoehto<br />

Muutokset valtionhallinnossa ja sen aiheuttamissa virastojen<br />

toimivallan muutoksiin on huomioitu ja tuotu<br />

esille taulukossa 3-1 ja 3-2.<br />

Muinaismuistolain pykälä on mainittu kappaleessa<br />

3.12.<br />

Kemijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma<br />

on tuotu esille kappaleessa 5.5 ja 12.1. Hankkeen toteuttaminen<br />

ei vaadi vesilain mukaisia lupia vaikutusten<br />

arvioinnin perusteella.<br />

Kelujärvi–Rajala yleiskaavan merkinnät on huomioitu<br />

maisemavaikutusten arvioinnissa kappaleessa 10.<br />

Paliskuntien poronhoitoa ja porotalouden merkitystä<br />

on kuvattu laajasti kappaleessa 14.<br />

Haastateltu riistanhoitoyhdistysten edustajia sekä paikallisten<br />

metsästysseurojen edustajia. Hankittu riistalaskentojen<br />

tilastoja RKTL:lta sekä alueen pienriistan<br />

vieraslupatilastoja Metsähallituksen eräsuunnittelijalta.<br />

(kappale 13)<br />

Alueen asukkaita on haastateltu. Lisäksi on kuultu<br />

myös lähialueiden asukkaita ja kyläyhdistyksiä. Asutuksen<br />

kuvausta on laajennettu ja alueen asukkaita on<br />

kuultu YVA-menettelyn aikana. Kappale 18.<br />

Aikaisempaa tutkimustietoa on hyödynnetty porotalousselvityksissä<br />

(kappale 14).

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

YHTEYSVIRANOMAISEN YVA-OHJELMASTA ANTAMAN LAUSUNNON HUOMIOIMINEN<br />

Loukisen latvasoiden kohdalla tulee kiinnittää<br />

erityishuomioita kotkalle aiheutuviin<br />

vaikutuksiin.<br />

Maisemavaikutusten arviointi kohdennettava<br />

erityisesti asutuksen, matkailun ja muun<br />

liikkumisen kannalta merkittäviin kohteisiin.<br />

Tulee esittää havainnekuvia lähi- ja kaukomaisemasta.<br />

Esitettävä havainnekuvia eri<br />

vuoden/vuorokauden aikoina. Tulee esittää<br />

mille alueelle tuulivoimalat näkyvät.<br />

Muinaismuistojen inventoinnin osalta esitetään<br />

yhteistyötä hankkeesta vastaavan ja<br />

museoviraston välillä riittävän selvitystason<br />

varmistamiseksi.<br />

Tuulivoimaloiden melua on arvioitava erityisesti<br />

asukkaiden ja virkistyskäytön näkökulmasta.<br />

Myös arvioitava melua koettuna<br />

ilmiönä.<br />

Lomajärven asutuille taloille kohdistuvat<br />

liikennöintiin kohdistuvat vaikutukset otettava<br />

huomioon selvityksissä.<br />

Valtion viranomaisen ja paliskunnan välisen<br />

neuvottelun yhteensovittaminen YVAmenettelyyn<br />

edistäisi PHL:n ja YVA-lain tarkoituksen<br />

toteutumista ELY-esittää yhteistä<br />

neuvottelua kuntien ja paliskuntien kanssa.<br />

Seurantaryhmää tulisi täydentää riista- ja<br />

porotalouden asiantuntijalla.<br />

Pohjois-Suomen Sotilasläänin esikunnalle<br />

tulee antaa mahdollisuus nimetä edustaja<br />

seurauntaryhmään.<br />

Yleisötilaisuudet ja tiedottaminen kohtaa on<br />

täydennettävä lehdillä, joissa kuulutukset<br />

ilmoitetaan.<br />

Kaavoituksen osalta aikataulua tulee tarkistaa<br />

ja saattaa ajan tasalle.<br />

Karttaesitysten mittakaava voisi olla selkeämpi<br />

ja kartalla paikkojen nimet tulisi olla<br />

luettavissa ja symbolit selitettyinä.<br />

Arviointiselostuksessa on esitettävä miten<br />

yhteisviranomaisen lausunto YVAohjelmasta<br />

on otettu huomioon.<br />

Poimintoja yhteysviranomaisen lausunnosta<br />

Kotkaseuranta toteutettu osana YVA-menettelyn selvityksiä<br />

(kappale 12.3)<br />

Maisemavaikutusten arviointi on kohdennettu merkittäviin<br />

kohteisiin asutuksen ja matkailun kannalta. Havainnekuvia<br />

on laadittu eri alueilta ja eri vuodenaikoina<br />

(kappale 10).<br />

Muinaismuistojen selvittämiseksi on laadittu arkeologinen<br />

inventointi hankealueelle (kappale 11).<br />

Meluvaikutukset on arvioitu asukkaiden ja virkistyskäytön<br />

kannalta. Melua on arvioitu myös koettuna<br />

ilmiönä sosiaalisten vaikutusten osana (kappaleet 16<br />

ja 18)<br />

Liikenteen vaikutuksia on arvioitu kappaleessa 17.<br />

Hankkeesta vastaavat, paliskuntien edustajat ja viranomaiset<br />

ovat pitäneet poronhoitoa käsittelevän neuvottelun<br />

16.9.2010.<br />

Seurantaryhmää täydennetty RKTL:n edustajalla YVA<br />

–ohjelmasta saadun lausunnon jälkeen.<br />

Pääesikunnalle on esitettiin kutsu osallistua seurantaryhmän<br />

toimintaan. Edustajaa ei nimetty seurantaryhmään.<br />

Kappaleessa 2.3 ilmoitetaan lehdet, joissa on ilmoitettu/ilmoitetaan<br />

yleisö- ja tiedottamistilaisuuksista.<br />

Kaavoituksen aikataulu on tarkastettu ja esitetty kappaleessa<br />

3.3.<br />

Karttaesityksiä on pyritty selventämään. Alueen laajuus<br />

aiheuttaa omat haasteensa karttojen tarkkuuteen.<br />

Yhteysviranomaisen lausunnon huomioimine on esitetty<br />

tässä taulukossa.<br />

39

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

YHTEYSVIRANOMAISEN YVA-OHJELMASTA ANTAMAN LAUSUNNON HUOMIOIMINEN<br />

40<br />

Poimintoja erillistahojen lausunnoista ja yksityisistä mielipiteistä<br />

Lausunnossa sanottua Selostuksessa huomioitu<br />

Metsähallitus, luontopalvelut: Päiväpetolintujen<br />

inventointitietoja tarkennettava.<br />

Fingrid Oyj: Kantaverkon liityntäsähköaseman<br />

paikka tulee neuvotella Fingridin kanssa.<br />

Paliskuntain yhdistys: Poroelinkeinoa ei ole<br />

huomioitu lainsäädännön tasolla. Neuvotteluvelvollisuus<br />

PHL 53 huomioitava. Asiantuntija-arvioon<br />

tulee kuulla useampia porotutkimuksen<br />

asiantuntijoita.<br />

Lomajärven edustajat: Paikallinen asutus<br />

huomioitava erityisesti visuaalisia ja sosiaalisia<br />

vaikutuksia arvioitaessa. Melu- ja varjo<br />

vaikutusten mallinnukset ulotettava Lomajärvelle<br />

saakka. Arviointia tarkennettava<br />

pysyvän asutuksen vaikutusten arvioinnilla.<br />

Tarkasteltava suojelukohteiden imagomerkitys<br />

<strong>tuulipuisto</strong>n jälkeen.<br />

Petolintujen reviirien sijoittumista on selvitetty keväällä,<br />

jolloin ne ilmaisevat reviirinsä parhaiten soidinaikana<br />

(muutonseuranta ja kotkaseuranta), lisäksi on selvitetty<br />

pöllöjen esiintymistä alueella syysaikaisella<br />

rengastuspyynnillä. Kaikkien maastoinventointien yhteydessä<br />

on etsitty suuria risupesiä.<br />

Hankkeesta vastaava vastaa liityntäsähköaseman paikan<br />

valinnasta yhdessä Fingrid Oyj:n kanssa.<br />

Neuvottelu paliskuntien, hankkeesta vastaavien ja<br />

viranomaisten kanssa on järjestetty 16.9.2010. Poronhoitolain<br />

perusteella hankkeelle ei tarvitse hakea erillistä<br />

lupaa hankkeen toteuttamiseksi. Poronhoitolaki<br />

tulee kuitenkin huomioida hankkeen suunnittelussa,<br />

jotta poronhoidolle ei aiheudu hankkeesta merkittävää<br />

haittaa.<br />

Paikallinen asutus on huomioitu maisema- ja sosiaalisten<br />

vaikutusten arvioinnissa. Hankkeella ei ole rakentamisen<br />

tai toiminnan aikaisia vaikutuksia Lomajärvenkurun<br />

lehtojensuojelualueelle (kappale 12.2). Imagokysymyksellä<br />

ei ole merkitystä suojelualueen suojeluperusteille.

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

VAIKUTUKSET YHDYSKUNTARAKENTEESEEN JA MAANKÄYTTÖÖN<br />

9 VAIKUTUKSET YHDYSKUNTARAKENTEESEEN JA<br />

MAANKÄYTTÖÖN<br />

Arvioidut vaihtoehdot ovat <strong>tuulipuisto</strong>n osalta samanlaiset. Eroavaisuudet ilmenevät sähkönsiirtoreittien<br />

vaihtoehtoisissa linjauksissa.<br />

9.1 Lähtötiedot ja arviointimenetelmät<br />

Hankealueen ja sen lähiympäristön nykyinen ja suunniteltu maankäyttö on analysoitu ja kuvailtu<br />

käytettävissä olleiden tietojen pohjalta. Aineistona on käytetty valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita<br />

tarkistuksineen, hankkeen suunnitteluun ja toteutukseen liittyviä ohjeita<br />

ja oppaita, hankealuetta koskevia, voimassa ja vireillä olevia maankäytön suunnitelmia,<br />

paikkatietoaineistoa, karttatarkasteluja, valo- ja ilmakuvia sekä <strong>tuulipuisto</strong>n ja voimajohdon<br />

reittivaihtoehtojen alustavaa yleissuunnitelmaa. Hankealuetta koskevan, eri kaavatasoilla<br />

esitetyn maankäytön tiedot on koottu Lapin liiton sekä Kittilän ja Sodankylän kuntien julkaisemista<br />

kaava-asiakirjoista. Tietoja on saatu myös paikallisilta maankäytön suunnittelijoilta.<br />

Hankkeen soveltuvuutta sekä vaikutuksia hankealueen maankäyttöön on arvioitu alueen nykyisen<br />

ja suunnitellun maankäytön vertailun pohjalta. Vaikutukset maankäyttöön on tarkasteltu<br />

erikseen <strong>tuulipuisto</strong>n ja kaikkien voimajohdon reittivaihtoehtojen osalta rakentamis- ja<br />

käyttövaiheessa sekä käytön lopettamisen jälkeen. Erityistä huomiota on kiinnitetty hankkeen<br />

toteuttamisen aiheuttamiin maankäyttörajoituksiin hankealueella ja sen lähiympäristössä.<br />

Vaikutuksen merkittävyyden arvioinnissa on kiinnitetty huomiota hankealueelle kohdistuvien<br />

muiden maankäyttömuotojen käytettävissä olevien alueiden määrään seudullisesti.<br />

Hankkeen soveltuvuutta sekä vaikutuksia nykyiseen yhdyskuntarakenteeseen ja infrastruktuuriin<br />

on arvioitu hankealuetta laajempana kokonaisuutena. Lisäksi on tarkasteltu hankkeen<br />

yhdyskuntarakenteen ja maankäytön vaikutuksia valtakunnallisten alueidenkäytön tavoitteiden<br />

toteutumisen kannalta.<br />

Hankealueelle sijoittuvat arkeologiset kohteet sekä arvokkaat luontokohteet ja -alueet vaikutusarviointeineen<br />

sekä hankealueelle kohdistuvien toimintojen vaikutusarvioinnit on esitetty<br />

niitä koskevissa asiakohdissa (kappaleet 11 ja 12).<br />

9.1.1 Vaikutusmekanismit<br />

Arvioinnin kohteena on energiantuotannon alue sähkönsiirron reittivaihtoehtoineen. Tuulipuistoalue<br />

on alueella voimassa olevien maakuntakaavojen mukainen, joten sen keskeisimmät<br />

vaikutukset seudulliseen alueidenkäyttöön on tarkasteltu jo maakuntakaavoituksen yhteydessä.<br />

Välittömät vaikutukset kohdistuvat suoraan alueidenkäyttöön ja ilmenevät fyysisessä ympäristössä.<br />

Tuulipuiston kohdalla hankealue muuttuu avoimesta metsätalousalueesta energiatuotannon<br />

alueeksi ja alueella liikkuminen ja muu maankäyttö rajoittuvat paikallisesti jonkin<br />

verran. Myös uusi voimajohto tai olemassa olevan johtokäytävän leventäminen rajoittaa alueella<br />

liikkumista ja muuta maankäyttöä paikallisesti jonkin verran.<br />

Välillisiä vaikutuksia tai seurannaisvaikutuksia on vaikeampi tunnistaa. Tuulipuiston toteuttamisen<br />

myötä jonkin muun voimalaitoksen rakentaminen saattaa olla tarpeetonta, jolloin<br />

kyseisen alueen maankäyttö on mahdollista suunnitella ja toteuttaa toisin.<br />

9.1.2 Nykytilanne<br />

Hankealue on pääosin metsätalouskäytössä. Alue on myös poronhoitoaluetta. Kuntien rajalle<br />

sijoittuvalla paliskuntien rajalla on raja-aita. Osa <strong>tuulipuisto</strong>alueesta sijaitsee kaivosvaltausten<br />

ja valtausvarausten alueella.<br />

Hankealueella ei ole asutusta. Lähimmät rakennukset sijaitsevat <strong>tuulipuisto</strong>alueen pohjoispuolella<br />

Keskijärven (etäisyys n. 2 km) ja Lomajärven (etäisyys n. 2,8 km) alueilla. Lähimmät<br />

varsinaiset taajamat ovat Kittilä (etäisyys n. 40 km) ja Sodankylä (etäisyys n. 50 km).<br />

Lähiseutujen asukkaat käyttävät hankealuetta virkistyskäyttöön, kuten marjastukseen ja<br />

41

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

VAIKUTUKSET YHDYSKUNTARAKENTEESEEN JA MAANKÄYTTÖÖN<br />

metsästykseen. Keulakkopää on rakentamaton. Kuolavaaran länsirinteelle sijoittuu moottorikelkkareitti<br />

sekä siihen liittyvät Kuolavaaran kota ja kuivakäymälä.<br />

Sodankyläntie (kantatie 80) sijoittuu alueen eteläpuolelle (etäisyys n. 10 km). Vaarojen lakialueiden<br />

välistä on ajoneuvoyhteys maantieltä Keskijärven ja Lomajärven alueille. Päätiehen<br />

liittyvä Rovanpääntie (yhdystie 19902) on kapea, sorapintainen ja valaisematon. Rovanpääntiestä<br />

haarautuu koilliseen Lomajärventie (yhdystie 19901). Myös Lomajärventie on kapea,<br />

sorapintainen ja valaisematon. Vaarojen ylärinteillä ja lakialueilla ei ole valmiita tiepohjia.<br />

Alueella ei ole vesi- ja viemäriverkkoa. Rovanpääntien ja Lomajärventien varteen sijoittuu<br />

matalajännitteinen voimajohto. Tuulipuistoalueen pohjoispuolelle sijoittuu Kittilän alueverkon<br />

110 kV:n voimajohto (etäisyys n. 11 km) ja eteläpuolelle Fingrid Oyj:n kantaverkon 220<br />

kV:n voimajohto (etäisyys n. 2,5 km).<br />

9.1.3 Kaavoitustilanne<br />

<strong>Kuolavaara–Keulakkopään</strong> -alueen on todettu soveltuvan hyvin tuulivoimatuotannon alueeksi<br />

Lapin maakuntakaavoitusta varten laaditussa selvityksessä. Vaikutusten on arvioitu olevan<br />

kaikkiaan melko vähäiset. Asumisviihtyisyyden ja virkistyskäytön sekä liikenteen ja puolustusvoimien<br />

toiminnan osalta alueen on arvioitu soveltuvan tuulivoimatuotantoon hyvin, elinkeinojen<br />

sekä maiseman ja kulttuuriperinnön kannalta melko hyvin ja luonnonympäristön<br />

osalta varauksin.<br />

Hankealueella ovat voimassa Tunturi-Lapin ja Pohjois-Lapin maakuntakaavat. Kittilän kunnan<br />

puolella ei <strong>tuulipuisto</strong>alueella eikä johtoreittivaihtoehtojen alueilla ole yleis- tai asemakaavaa.<br />

Lähin kaava-alue Kittilässä sijoittuu n. 5 km:n etäisyydelle <strong>tuulipuisto</strong>alueen lounaispuolelle;<br />

Lapin lääninhallitus on vahvistanut Kuolajärven rantakaavan 30.3.1981 ja Kuolajärven rantakaavan<br />

muutoksen 2.4.1992. Sodankylän kunnan puolella on voimassa Kelujärvi–Rajala<br />

osayleiskaava. Sodankylän puolella <strong>tuulipuisto</strong>alueella ei ole olemassa olevaa asemakaavaa.<br />

Tunturi-Lapin maakuntakaava<br />

Kittilän kunta kuuluu Lapin liiton valtuuston 25.11.2009 hyväksymän ja ympäristöministeriön<br />

23.6.2010 vahvistaman Tunturi-Lapin maakuntakaavan alueeseen (kuva 9-1). Maakuntakaavassa<br />

tuulivoimaloiden alue -merkinnällä on osoitettu valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden<br />

tarkoittamia tuulivoiman hyödyntämiseen parhaiten soveltuvia alueita. Tuulivoimaalueiksi<br />

on maakuntakaavassa osoitettu hankealueen lisäksi viisi uutta aluevarausta ja kaksi<br />

olemassa olevaa <strong>tuulipuisto</strong>aluetta. Energianhuollon valtakunnalliset tarpeet on pyritty turvaamaan,<br />

ja sovittamaan ne yhdyskuntarakenteeseen, maisemaan ja luonnonarvoihin. Tavoitteena<br />

on tuulivoiman tuotannon lisääminen; uusiutuvan energian tuotannolla todetaan<br />

olevan positiivisia vaikutuksia ilmastonmuutoksen torjuntaan.<br />

Hankealue eli <strong>tuulipuisto</strong>alue ja johtoreittivaihtoehtojen alueet on kaavassa merkitty maa- ja<br />

metsätalousvaltaiseksi alueeksi (M 4511). Aluevarauksen perusteena on nykyinen käyttötarkoitus,<br />

ja sitä myös kehitetään pääasiassa maa- ja metsätalouskäyttöön. Kuolavaara ja Keulakkopää<br />

on merkitty erillisiksi tuulivoimaloiden alueiksi (tv 2364). Seudullisesti merkittävään<br />

<strong>tuulipuisto</strong>alueeseen liittyvien teiden ja voimaloiden sijoittelussa on otettava huomioon mm.<br />

uhanalaisten kääpien ja jäkälien sijainti sekä porotalouden tarpeet. Tuulivoimaloiden alueen<br />

toteuttamisen todetaan muuttavan osittain Jeesiöjärven kylästä avautuvaa maisemaa. Johtoreittivaihtoehtojen<br />

VE 1a ja VE 1b läheisyyteen merkityt Lomajärven kurun lehtoalueet (SL<br />

4034) ovat luonnonsuojelulain nojalla suojeltuja alueita, joiden kehittämisperiaatteena on<br />

niiden luontoarvojen säilyttäminen. Tuulipuistoalueen eteläosaan on merkitty moottorikelkkailureitti<br />

([) sekä Fingrid Oyj:n kantaverkon nimellisjännitteeltään 220 kV:n voimajohto<br />

merkinnällä sähkölinja (z). Tuulipuistoalueen pohjoispuolelle on merkitty Kittilän alueverkon<br />

nimellisjännitteeltään 110 kV:n voimajohto merkinnällä sähkölinja (z).<br />

Tuulipuistoalueen eteläpuolelle on merkitty erityisesti poronhoitoa varten tarkoitetun alueen<br />

raja, jonka pohjoispuolella olevan valtion maan käytöstä ei saa aiheutua huomattavaa haittaa<br />

poronhoidolle. Keulakkopään länsirinteelle, kuntien rajalle on merkitty paliskuntien raja,<br />

joka tulee huomioida reittejä suunniteltaessa.<br />

42

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

VAIKUTUKSET YHDYSKUNTARAKENTEESEEN JA MAANKÄYTTÖÖN<br />

Maakuntakaava-aluetta koskevien suunnittelumääräysten mukaan maankäytössä on otettava<br />

huomioon melutasojen ohjearvot, arvokkaat luonnonympäristöt ja maisema-alueet sekä rakennetut<br />

kulttuuriympäristöt. Rakennetun ympäristön laatuun on kiinnitettävä erityistä huomiota.<br />

Malminetsintä ja hyödyntäminen sekä poronhoidon ja muiden luontaiselinkeinojen<br />

toiminta- ja kehittämisedellytykset on turvattava. Teknisen huollon verkostoja tai alueita<br />

varten osoitetuilla alueilla kuten tuulivoimaloiden ja sähkölinjojen alueilla on voimassa<br />

maankäyttö- ja rakennuslain mukainen ehdollinen rakentamisrajoitus. Lupaa maakuntakaavan<br />

toteuttamista vaikeuttavan rakennuksen rakentamiseen ei pääsääntöisesti saa myöntää.<br />

Kuva 9-1. Ote Tunturi-Lapin maakuntakaavasta.<br />

Pohjois-Lapin maakuntakaava<br />

Kuva 9-2. Ote Pohjois-Lapin maakuntakaavasta.<br />

Sodankylän kunta kuuluu Lapin liiton valtuuston 19.5.2006 hyväksymän ja valtioneuvoston<br />

27.12.2007 vahvistaman Pohjois-Lapin maakuntakaavan alueeseen (kuva 9-2). Myös Pohjois-Lapin<br />

alueella tavoitteena on tuulivoiman tuotannon lisääminen. Tuulivoimaloiden alueeksi<br />

on kuitenkin osoitettu ainoastaan Keulakkopää (tv 2364). Seudullisesti merkittävään<br />

<strong>tuulipuisto</strong>alueeseen liittyvien teiden ja voimaloiden sijoittelussa on otettava huomioon mm.<br />

uhanalaisten kääpien ja jäkälien sijainti sekä porotalouden tarpeet.<br />

Pääosa Sodankylän kunnan alueesta on merkitty maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi<br />

(M). Maa- ja metsätalouskäytössä olevia ja kehitettäviä alueita voidaan käyttää pääasiallista<br />

käyttötarkoitusta haittaamatta ja luonnetta muuttamatta myös muihin tarkoituksiin. Hankealue<br />

eli <strong>tuulipuisto</strong>alue ja johtoreittivaihtoehtojen alueet on kaavassa merkitty maa- ja metsätalousvaltaiseksi<br />

alueeksi (M 4519). Keulakkopään eteläpuolelle, Fingrid Oyj:n kantaverkon<br />

nimellisjännitteeltään 220 kV:n voimajohdon kohdalle, on merkitty sähkölinjan yhteystarve.<br />

Tuulipuistoalueen pohjoispuolelle on merkitty Kittilän alueverkon nimellisjännitteeltään 110<br />

kV:n voimajohto merkinnällä sähkölinja (z). Tuulipuistoalueen eteläosaan on merkitty moottorikelkkailureitti<br />

([). Tuulipuistoalue on merkitty myös osaksi todennäköistä mineraalivarantoaluetta<br />

(ek-1). Alueet ovat hyödynnettävien mineraaliesiintymien kannalta lupaavia, ja niillä<br />

on todettua tai todennäköistä malmi- ja mineraalivarantoa. Alueita voidaan käyttää myös<br />

muihin tarkoituksiin, kunhan malminetsintä ja hyödyntäminen turvataan.<br />

Tuulipuistoalueen eteläpuolelle on merkitty erityisesti poronhoitoa varten tarkoitetun alueen<br />

raja, jonka pohjoispuolella olevan valtion maan käytöstä ei saa aiheutua huomattavaa haittaa<br />

poronhoidolle. Keulakkopään länsirinteelle, kuntien rajalle on merkitty paliskuntien raja,<br />

joka tulee huomioida reittejä suunniteltaessa. Maakuntakaava-aluetta koskevien suunnittelumääräysten<br />

mukaan maankäytössä on otettava huomioon melutasojen ohjearvot, arvokkaat<br />

luonnonympäristöt ja maisema-alueet sekä rakennetut kulttuuriympäristöt. Rakennetun<br />

ympäristön laatuun on kiinnitettävä erityistä huomiota. Malminetsintä ja hyödyntäminen sekä<br />

poronhoidon ja muiden luontaiselinkeinojen toiminta- ja kehittämisedellytykset on turvattava.<br />

Teknisen huollon verkostoja tai alueita varten osoitetuilla alueilla kuten tuulivoimaloiden<br />

ja sähkölinjojen alueilla on voimassa maankäyttö- ja rakennuslain mukainen ehdollinen<br />

rakentamisrajoitus. Lupaa maakuntakaavan toteuttamista vaikeuttavan rakennuksen rakentamiseen<br />

ei pääsääntöisesti saa myöntää.<br />

43

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

VAIKUTUKSET YHDYSKUNTARAKENTEESEEN JA MAANKÄYTTÖÖN<br />

Kelujärvi–Rajala osayleiskaava<br />

Sodankylän kunnan puolella <strong>tuulipuisto</strong>aluetta ja johtoreittivaihtoehtojen alueita koskee kunnanvaltuuston<br />

18.12.2009 hyväksymä oikeusvaikutteinen Kelujärvi-Rajala osayleiskaava<br />

(kuva 9-3). Kaava on asetettu tulemaan voimaan niiltä osin, kuin alueisiin ei kohdistu valituksia.<br />

Tuulipuistoalue ja johtoreittivaihtoehtojen alueet on kaavassa merkitty pääosin maaja<br />

metsätalousvaltaiseksi alueeksi, jolla on erityisiä ympäristöarvoja (MY-1) sekä maiseman<br />

monimuotoisuuden kannalta tärkeiksi alueiksi (ma). Keulakkopää on merkitty tuulivoimaloiden<br />

alueeksi (tv) ja luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeäksi alueeksi. Kaavamääräyksen<br />

mukaan tuulivoimalat tulee sijoittaa keskitetysti usean tuulivoimalan muodostamiin<br />

ryhmiin ja niin lähelle toisiaan kuin se energiatuotannon taloudellisuuden huomioiden<br />

on mahdollista. Tuulivoimalat tulee sijoittaa geometrialtaan selkeään muotoon ja maiseman<br />

suuntautuneisuus huomioon ottaen. Tuulivoimaloiden suunnittelussa on otettava huomioon<br />

rakentamisen vaikutukset maisemaan, asutukseen, loma-asutukseen, linnustoon ja muuhun<br />

eläimistöön, sekä pyrittävä lieventämään haitallisia vaikutuksia. Lentoturvallisuutta mahdollisesti<br />

vaarantavan laitteen, rakennelman tai merkin asettamisesta on etukäteen pyydettävä<br />

ilmailulaitoksen lausunto. Tuulipuistoalueelle on merkitty myös suojeltujen tai silmälläpidettävien<br />

kasvien tai eläinten esiintymäalueita (sl). Tuulipuistoalueen eteläosaan on merkitty<br />

Kirkonkylä–Keulakkopää moottorikelkkareitti ([).<br />

Johtoreittivaihtoehtojen VE 1a ja VE 1b läheisyyteen on merkitty loma-asuntoalue (RA) sekä<br />

paikallisen ulkoilureitin yhteystarve tai viheryhteystarve. Tuulipuistoalueen eteläpuolelle,<br />

Fingrid Oyj:n kantaverkon nimellisjännitteeltään 220 kV:n voimajohdon kohdalle, on merkitty<br />

sähkönjakelun pääverkon voimajohto (z, 220 kV). Johtoreittivaihtoehdon VE 2 aluetta on<br />

merkitty myös maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi (M) sekä maa- ja metsätalousvaltaiseksi<br />

alueeksi, jolla on erityistä ulkoilun ohjaamistarvetta (MU-1). Johtoreittivaihtoehdon VE<br />

2 alueelle on merkitty vedenhankintaan soveltuva pohjavesialue (pv-2), luonnon monimuotoisuuden<br />

kannalta erityisen tärkeitä alueita, seudullisen ulkoilureitin yhteystarve tai viheryhteystarve,<br />

paikallisen ulkoilureitin yhteystarve tai viheryhteystarve, vaellusreitti sekä lintutorni,<br />

laavu, kota tai autiotupa. Johtoreittivaihtoehdon VE 2 alueella sijaitseva Sattanen on<br />

merkitty vesialueeksi (W); jokivarteen on merkitty ohjeellinen tulva-alue (tu).<br />

Kuva 9-3. Ote Kelujärvi-Rajala osayleiskaavasta.<br />

44

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

VAIKUTUKSET YHDYSKUNTARAKENTEESEEN JA MAANKÄYTTÖÖN<br />

9.2 Hankkeen toteuttamisen vaikutus yhdyskuntarakenteeseen<br />

Uusi energiantuotannon alue sijoittuu toiminnan kannalta sopivalle alueelle ja tukeutuu pääosin<br />

olemassa olevaan infrastruktuuriin.<br />

Hankkeen toteuttaminen on alueen suunnitellun maankäytön ja alueella voimassa olevien<br />

kaavojen mukaista. Tuulipuistoalue säilyy pääkäyttötarkoitukseltaan metsätalousalueena.<br />

Tuulipuiston toteuttaminen ei aiheuta merkittäviä yhdyskuntarakenteeseen kohdistuvia vaikutuksia.<br />

Yhdyskuntarakenne ei hajaudu, sillä uusia asuin-, työpaikka- tai palvelualueita ei<br />

tarvitse rakentaa.<br />

Sähkönsiirrossa hyödynnetään joko pohjoispuolista Kittilän alueverkon nimellisjännitteeltään<br />

110 kV:n tai eteläpuolista Fingrid Oyj:n kantaverkon nimellisjännitteeltään 220 kV:n voimajohtoa.<br />

Toiminnassa hyödynnetään myös pääosin olemassa olevaa tiestöä, eivätkä toiminnasta<br />

aiheutuvat liikennejärjestelyt edellytä muutoksia tieverkkoon.<br />

9.3 Tuulipuiston vaikutukset<br />

Tuulipuiston rakentaminen muuttaa alueen maankäyttöä. Toteuttamisen myötä vaarojen lähes<br />

rakentamattomat, metsäiset lakialueet muutetaan uudeksi energiantuotannon alueeksi.<br />

Tuulipuistoalue on n. 10,6 km 2 :n suuruinen, ja jakautuu kahdeksi erilliseksi alueeksi Kuolavaaran<br />

ja Keulakkopään lakialueille, Lomajärventien molemmin puolin.<br />

9.3.1 Tuulipuiston rakentamisenaikaiset vaikutukset<br />

Rakentamisen aikana hankealueen maankäyttö on muutostilassa. Yksittäiset tuulivoimalat<br />

sijoitetaan alueelle koostaan riippuen n. 500–600 metrin etäisyydelle toisistaan. Tuulivoimalan<br />

ympärillä tulee olla riittävästi tilaa varastointia ja kokoonpanoa sekä rakennus- ja asennustöitä<br />

varten. Kunkin tuulivoimalan ympäriltä raivataan ja kaadetaan puustoa sekä tasoitetaan<br />

maan pintaa noin 0,5 ha:n suuruiselta alueelta.<br />

Vapaata liikkumista joudutaan turvallisuussyistä rajoittamaan rakennettavana olevalla <strong>tuulipuisto</strong>alueella.<br />

Rajoitukset saattavat estää virkistyskäytön ja poronhoidon rakentamisalueen<br />

välittömässä läheisyydessä. Vaikutukset metsätaloustoimintaan on esitetty sitä koskevassa<br />

asiakohdassa (kappale 15).<br />

Tuulivoimaloiden rakentaminen ja tarvittavan tiestön kuvaus on esitetty kappaleissa 6.1 ja<br />

6.3. Tiestön parantaminen helpottaa kulkua vaara-alueen pohjoispuolisille Keskijärven ja<br />

Lomajärven alueille. Uudet huoltotiet helpottavat kulkua myös vaarojen lakialueille ja saattavat<br />

osaltaan edistää vaara-alueen muun käytön lisääntymistä.<br />

9.3.2 Tuulipuiston käytönaikaiset vaikutukset<br />

Tuulipuiston maankäyttövaikutukset kohdistuvat pääosin n. 5 km:n levyiselle, fyysisten tekijöiden<br />

vaikutusalueisiin perustuvalle vyöhykkeelle <strong>tuulipuisto</strong>n ympärillä. Metsätalous-, poronhoito-<br />

ja virkistyskäytöstä poistuu tuulivoimaloiden paikkoihin, muuntoasemiin ja huoltoteihin<br />

tarvittavat maa-alat. Hankealuetta ympäröi laaja, pääosin maa- ja metsätalousvaltainen<br />

alue. Tuulipuistoa varten tarvittava maa-ala on hankealueen kokonaispinta-alaan verrattuna<br />

vähäinen, eikä siten merkittävästi heikennä ympäröivän alueen käytettävyyttä. Rakentamisesta<br />

aiheutuu metsätalousaluetta pirstovaa vaikutusta.<br />

45

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

VAIKUTUKSET YHDYSKUNTARAKENTEESEEN JA MAANKÄYTTÖÖN<br />

Metsätalouden nykyiset hakkuualueet sijoittuvat vaarojen rinteille, ja niitä voidaan <strong>tuulipuisto</strong>n<br />

toteutuksen jälkeenkin käyttää metsätalousalueina. Poronhoito- ja virkistystoiminta on<br />

alueella mahdollista jatkossakin. Vaikutukset alueen muuhun toimintaan on esitetty niitä<br />

koskevissa asiakohdissa (kappaleet 15 ja 18). Tuulipuiston valmistuttua alueella voi jälleen<br />

liikkua jokamiehenoikeudella Tuulipuistoalueen virkistyskäytössä turvallisuuden kannalta riittävä<br />

suojaetäisyys on laskennallisesti 1,5 × tuulivoimalan maksimikorkeus. Riski tuulivoimalasta<br />

irtoavan jään ja kovan lumen tai tuulivoimaloiden rikkoutumisen johdosta putoavien<br />

osien aiheuttamaan vaaraan on vähäinen. Virkistyskäyttöä ei ole syytä rajoittaa 100 metriä<br />

lähempänä tuulivoimalaa, mikäli se muuten on mahdollista. Kuolavaaran länsirinteelle sijoittuvan<br />

moottorikelkkareitin linjausta sekä siihen liittyviä kevytrakenteista kotaa ja kuivakäymälää<br />

on mahdollisesti siirrettävä tuulivoimaloiden rakentamisen vuoksi. Maankäytön<br />

muutos rajoittaa joka tapauksessa liikkumista <strong>tuulipuisto</strong>alueelle rakennettavan n. 70 x 100<br />

m suuruisen sähköaseman alueella, joka aidataan.<br />

Tuulipuisto rajoittaa asuin- ja loma-asutusalueiden rakentamista vain alueen välittömässä<br />

läheisyydessä. Tuulipuiston toteuttamisella ei ole maankäytön kannalta vaikutuksia olemassa<br />

oleviin, lähimmillään n. 2 km:n etäisyydelle sijoittuviin asuin- ja loma-asutusalueisiin Keskijärven<br />

ja Lomajärven alueilla. Lähin suunniteltu loma-asutusalue sijoittuu Lomajärven itäpuolelle,<br />

n. 2,8 km:n etäisyydelle <strong>tuulipuisto</strong>alueesta. Asumiseen kohdistuvat vaikutukset<br />

ilmenevät maiseman muutoksena sekä tuulivoimaloiden välkkymisen ja varjostusvaikutusten<br />

aiheuttamina häiriötekijöinä, joita on käsitelty niitä koskevissa asiakohdissa (kappale 16).<br />

Tuulipuistoalue rajoittaa alueen käyttöä kaivostoimintaan. Kaivosvaltausta ei saa suorittaa<br />

oikeusvaikutteisen yleiskaavan alueella ilman erityistä syytä. Vaikutukset kaivostoimintaan<br />

on esitetty sitä koskevassa asiakohdassa (kappale 15).<br />

46

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

VAIKUTUKSET YHDYSKUNTARAKENTEESEEN JA MAANKÄYTTÖÖN<br />

Kuva 9-4. Rajalan kylä.<br />

9.3.3 Tuulipuiston käytön jälkeiset vaikutukset<br />

Tuulipuiston arvioitu käyttöikä on 50 vuotta. Käytön jälkeen tuulivoimalat ja maakaapelit<br />

ovat purettavissa ja poistettavissa paikalta kokonaisuudessaan (ks. kappale 6.5). Tuulipuiston<br />

purkamisen jälkeen alue vapautuu muuhun maankäyttöön.<br />

9.3.4 Tuulipuiston suhde valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin ja kaavoitukseen<br />

Tuulipuistoalue on valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden (VAT) mukainen ja tukee erityisesti<br />

uusiutuvan energian hyödyntämistä koskevien tavoitteiden toteutumista. Tuulipuiston<br />

rakentaminen toteuttaa alueella voimassa olevia maankäytön suunnitelmia. Tuulipuiston<br />

aiheuttama maankäytön muutos on aluetta koskevien kaavojen mukainen.<br />

Tuulipuiston toteuttamiseksi hankealueelle laaditaan oikeusvaikutteinen osayleiskaava. Tarkoituksena<br />

on laatia osayleiskaava tuulivoimaa koskevan maankäyttö- ja rakennuslain muutoksen<br />

mukaisesti, joka astunee voimaan vuoden 2011 alussa. Lakimuutoksen jälkeen <strong>tuulipuisto</strong>n<br />

toteuttamiseksi vaadittavat tuulivoimaloiden rakennusluvat voidaan myöntää suoraan<br />

yleiskaavan perusteella, eikä suunnittelutarveratkaisua tai asemakaavaa enää tarvita.<br />

Oikeusvaikutteisen osayleiskaavan laatiminen on käynnistetty.<br />

47

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

VAIKUTUKSET YHDYSKUNTARAKENTEESEEN JA MAANKÄYTTÖÖN<br />

Kuva 9-5. Uuden voimajohdon rakennustyömaa.<br />

9.4 Sähkönsiirron vaikutukset<br />

Tuulipuiston toteuttamisen yhteydessä alueelle rakennetaan sähköverkko, johon tuulivoimalat<br />

liitetään. Voimajohdon rakentaminen muuttaa alueen maankäyttöä. Toteuttamisen myötä<br />

lähes rakentamattomat metsätalousalueet muutetaan osaksi uuden energiantuotannon aluetta.<br />

9.4.1 Sähkönsiirron rakentamisenaikaiset vaikutukset<br />

Tuulivoimaloiden edellyttämän sähkönsiirron rakenteet rajoittavat maankäyttöä uusien sähköasemien<br />

ja liittymisjohdon alueilla. Voimajohdon rakentamisen aikaiset maankäyttövaikutukset<br />

ovat paikallisia. Rakentaminen ei vaikuta voimajohtojen maa-alueiden tai johtoalueen<br />

puuston omistukseen.<br />

Sähkönsiirron liittymisjohtojen reittivaihtoehdot ovat alustavien suunnitelmien mukaisia. Ainoastaan<br />

vaihtoehdon VE 2 sijainti olemassa olevan Fingrid Oyj:n kantaverkon nimellisjännitteeltään<br />

220 kV:n voimajohdon rinnalla tiedetään tarkasti. Kokonaan uutta voimajohtoa rakennetaan<br />

vaihtoehdossa VE 1a n. 10,9 km, vaihtoehdossa VE 1b n. 11 km, vaihtoehdossa<br />

VE 2 n. 23,4 km ja vaihtoehdossa VE 3 n. 2,5 km pituudelta.<br />

Vaihtoehdoissa VE 1a ja VE 1b voimajohdot liitetään pohjoispuolelle sijoittuvaan Kittilän<br />

alueverkon nimellisjännitteeltään 110 kV:n voimajohtoon. Rakentamisen aikaiset maankäyttövaikutukset<br />

ovat vaihtoehdoissa suurimmat. Uudet voimajohdot sijoittuvat lähes rakentamattomalle<br />

metsätalousalueelle, ja siten vaikutus alueen muuhun maankäyttöön on kaikkein<br />

merkittävintä. Voimajohtoreittien toteuttaminen metsäalueelle saattaa myös kestää kauemmin<br />

kuin muissa vaihtoehdoissa, jolloin rakentamisen aikaiset tilapäiset haittavaikutukset<br />

ovat hieman suuremmat. Vaihtoehdot toteuttavat valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita<br />

huonoiten, sillä kokonaan uusien johtokäytävien osuus on kaikkein suurin.<br />

48

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

VAIKUTUKSET YHDYSKUNTARAKENTEESEEN JA MAANKÄYTTÖÖN<br />

Vaihtoehdossa VE 2 voimajohto sijoittuu Lomajärventien kaakkoispuolelle ja kääntyy Fingridin<br />

kantaverkon nimellisjännitteeltään 220 kV:n voimajohdon rinnalle kohti Rajalan alueverkkoasemaa.<br />

Rakentamisen aikaiset maankäyttövaikutukset ovat melko vähäiset, vaikka<br />

kokonaan uutta voimajohtoa joudutaan rakentamaan kaikkein eniten. Vaikutukset ovat kuitenkin<br />

hieman suuremmat kuin vaihtoehdossa VE 3, sillä olemassa olevaa johtokäytävää<br />

joudutaan leventämään. Rakennettavan voimajohdon pituus on suurin, joten rakentamisen<br />

aikaiset tilapäiset haittavaikutukset ovat hieman suuremmat kuin muissa vaihtoehdoissa.<br />

Vaihtoehto toteuttaa valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita lähes yhtä hyvin kuin vaihtoehto<br />

VE 3, sillä pääosa uudesta voimajohdosta sijoittuu olemassa olevan johtokäytävän rinnalle.<br />

Vaihtoehdossa VE 3 voimajohto liitetään eteläpuolelle sijoittuvaan Fingridin kantaverkon nimellisjännitteeltään<br />

220 kV:n voimajohtoon. Rakentamisen aikaiset maankäyttövaikutukset<br />

ovat vähäisimmät, sillä rakennettava voimajohto on pituudeltaan lyhin. Voimajohto myös<br />

sijoittuu olemassa olevan Lomajärventien varteen, jolloin sen rakentaminen rajoittaa voimajohtoalueen<br />

muuta maankäyttöä kaikkein vähiten. Rakentamisen aikaiset tilapäiset haittavaikutukset<br />

kohdistuvat suppeimmalle alueelle ja ovat lyhytkestoisimmat. Voimajohto toteuttaa<br />

valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita parhaiten.<br />

9.4.2 Sähkönsiirron käytönaikaiset vaikutukset<br />

Voimajohtojen maankäyttövaikutukset kohdistuvat pääosin n. 500 metrin levyiselle, voimajohtojen<br />

lähialueiden näkyvyyteen perustuvalle vyöhykkeelle voimajohdon ympärillä. Voimajohdot<br />

vaikuttavat lähiympäristöönsä ja asettavat maankäytölle erilaisia rajoituksia. Voimajohtojen<br />

vaikutukset riippuvat alueen luonteesta ja kohdistuvat yleensä maisemaan ja viihtyisyyteen,<br />

joita on käsitelty niitä koskevissa asiakohdissa (kappaleet 10 ja 18).<br />

Johtoalueen rajoitukset muuhun maankäyttöön perustuvat siihen, ettei sähköturvallisuus saa<br />

voimajohdon läheisyydessä vaarantua. Johtoaukealla tai sen läheisyydessä ei saa harjoittaa<br />

sellaista toimintaa, josta saattaa koitua vaaraa voimajohdon käytölle ja kunnossa pysymiselle.<br />

Voimajohtojen lähiympäristön maankäytölle ei Suomessa ole virallisia rajoituksia, eikä<br />

johtoalueen ympärille vaadita suoja-alueen jättämistä. Asuin- ja loma-asuntorakennusten,<br />

leikkialueiden ja päiväkotien sijoittamista johtoalueen välittömään tuntumaan on kuitenkin<br />

suositeltavaa välttää, mikäli ne on mahdollista sijoittaa etäämmälle johtoalueen reunasta.<br />

Voimajohtoalueen leveys riippuu voimajohdon rakenteesta ja jännitetasosta. Johtoaukean<br />

leveys on nimellisjännitteeltään 110 kV:n voimajohdolla 26–30 metriä ja nimellisjännitteeltään<br />

220 kV:n voimajohdolla 32–38 metriä. Kasvillisuus poistetaan koko johtoaukean leveydeltä,<br />

ja se pidetään avoimena. Johtoaukean molemmin puolin sijoittuu 10 metrin levyiset<br />

reunavyöhykkeet, joilla puuston korkeutta on rajoitettu. Myös rakentamista rajoittavan rakennusrajoitusalueen<br />

leveys riippuu voimajohdon rakenteesta ja jännitetasosta. Rakennusrajoitusalueelle<br />

ei saa sijoittaa rakennusta tai siihen kiinteästi liittyvää rakennuksen osaa. Rakennusrajoitusalue<br />

koskee turvallisuussyistä myös maanalaista rakentamista ja toimintaa.<br />

Korkeiden rakennelmien, kuten tuulivoimaloiden rakentamista on tarpeen rajoittaa myös rakennusrajoitusalueen<br />

ulkopuolella voimajohtoihin osumisen estämiseksi. Rakennelmien, rakennusten<br />

ja voimajohdon väliin jätettävän etäisyyden riittävyys varmistuu, kun johtoalueen<br />

kokonaisleveydelle ei sijoiteta rakentamista lainkaan. Johtopylväiden rakenteiden väliin ja<br />

kolmea metriä niitä lähemmäksi ei saa sijoittaa ojia, teitä tai pysäköintialueita eikä rakenteita<br />

tai laitteita tavanomaisia aitoja lukuun ottamatta.<br />

Johtoaluetta on rajoituksista huolimatta kuitenkin mahdollista käyttää virkistykseen kuten<br />

retkeilyyn, marjastukseen ja sienestykseen. Voimajohtoaukeita käytetään metsästykseen<br />

hyvän näkyvyyden vuoksi. Johtoaukeita voidaan käyttää myös laiduntamiseen sekä kasvi-,<br />

puu- ja marjalajikkeiden kasvattamiseen. Johtoaukealle voidaan istuttaa puita tai kasveja,<br />

joiden luontainen kasvukorkeus on enintään neljä metriä. Johtoaukeita on metsämaastossa<br />

hyödynnetty mm. joulukuusten kasvattamiseen. Kulkemista voimajohdon alittavilla teillä,<br />

kevyen liikenteen väylillä ja ulkoilureiteillä sekä tilapäistä oleskelua mahdollisilla voimajohtoalueelle<br />

sijoittuvilla pysäköintialueilla ei ole syytä rajoittaa. Johtoaukeaa voidaan käyttää<br />

moottorikelkkailuun pylväsaloja lukuun ottamatta. Johtoalueella ei saa suorittaa kiviaineksen<br />

louhintaa ja murskausta, mutta sitä voidaan käyttää maa-aineksen ottoon.<br />

49

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

VAIKUTUKSET YHDYSKUNTARAKENTEESEEN JA MAANKÄYTTÖÖN<br />

Hankealueella metsätaloutta, poronhoitoa ja virkistyskäyttöä rajoitetaan muuntoasemiin ja<br />

voimajohtoihin käytettävillä maa-aloilla. Voimajohdon muuta käyttöä rajoittama maa-ala on<br />

vaihtoehdossa VE 1a n. 50 ha:n, vaihtoehdossa VE 1b n. 51 ha:n, vaihtoehdossa VE 2 n. 66<br />

ha:n ja vaihtoehdossa VE 3 n. 12 ha:n suuruinen. Voimajohdon valmistuttua alueella voi jälleen<br />

liikkua ja aluetta voidaan käyttää jokamiehenoikeuksien sallimissa puitteissa. Myös poronhoitotoiminta<br />

on alueella mahdollista jatkossakin. Maankäytön muutos rajoittaa kuitenkin<br />

liikkumista voimajohtojen liittymäkohtaan rakennettavan n. 15 x 15 m:n suuruisen muuntoaseman<br />

alueella, joka aidataan. Uusia rakennuspaikkoja ei saa sijoittaa aivan sähköaseman<br />

tuntumaan turvallisuusvaatimusten vuoksi.<br />

Vaihtoehtojen VE 1a ja VE 1b johtokäytävät aiheuttavat metsätalousalueelle täysin uudet<br />

avonaiset ja puuttomat linjat. Uusien johtokäytävien rakennusrajoitusalueilla saattaa olla<br />

vaikutusta alueen tuleviin maankäyttöratkaisuihin. Alueen suunnittelu saattaa hankaloitua<br />

aluetta halkovan linjauksen vuoksi. Merkitys lienee kuitenkin vähäinen, sillä voimajohdot sijoittuvat<br />

kohtalaisen etäälle asutuksesta, eikä alueelle ole odotettavissa maankäytön muutostarpeita.<br />

Vaihtoehdoissa etäisyys Keskijärven asutukseen on lähimmillään n. 500 metriä<br />

ja Lomajärven asutukseen n. 870 metriä. Voimajohdon muuta maankäyttöä rajoittavan alueen<br />

pinta-ala on vaihtoehdoissa kaikkein suurin.<br />

Vaihtoehdoissa VE 2 ja VE 3 liittymisjohto sijoitetaan Lomajärventien varteen, sen kaakkoispuolelle.<br />

Tie ja voimajohto voidaan toteuttaa samansuuntaisesti etäisyysvaatimukset huomioiden.<br />

Maantien suoja-alue ulottuu yleensä 20 metrin etäisyydelle maantien lähimmän ajoradan<br />

keskilinjasta. Suoja-alueelle ei saa rakentaa rakennusta eikä pitää rakennelmia ja laitteita<br />

kuten varastoa tai aitaa, joka saattaa aiheuttaa turvallisuusriskin tai haitata tienpitoa.<br />

Suoja-alueelta voidaan turvallisuussyistä poistaa kasvillisuutta. Vaihtoehdoissa VE 2 ja VE 3<br />

asuin- ja loma-asutusalueet voidaan huomioida parhaiten, sillä liittymisjohto sijoittuu vaaraalueen<br />

vastakkaiselle puolelle. Vaihtoehdoissa uusi voimajohto sijoittuu vaara-alueen eteläpuolelle<br />

sijoittuvaan asutukseen nähden kauemmas kuin olemassa oleva Fingrid Oyj:n kantaverkon<br />

nimellisjännitteeltään 220 kV:n voimajohto.<br />

Merkittäviä maankäyttövaikutuksia ei kohdistu olemassa olevan voimajohtokäytävän alueella.<br />

Vaihtoehdon VE 2 maankäyttövaikutukset ovat vähäisempiä verrattuna vaihtoehtoihin VE<br />

1a ja VE 1b, sillä johtoreitti tukeutuu pääosin olemassa olevaan johtoalueeseen, eivätkä laajennettavan<br />

johtokäytävän aiheuttamat maankäytön rajoitukset muuta vallitsevaa tilannetta<br />

kovinkaan paljon. Johtoreitin linjaus on selkeä, eikä hankaloita alueen tulevia maankäyttöratkaisuja.<br />

Johtokäytävä sijoittuu maa- ja metsätalousvaltaiselle alueelle, eikä sen läheisyydessä<br />

ole suunniteltuja asuin- tai loma-asutusalueita. Olemassa olevan johtoalueen leventämisellä<br />

saattaa kuitenkin olla paikallisesti haitallisia vaikutuksia maankäyttöön. Vaikka muuta<br />

maankäyttöä rajoittava alue on lähes vaihtoehtojen VE 1a ja VE 1b suuruinen, on se vaikutuksiltaan<br />

lähes yhtä vähäinen kuin vaihtoehdossa VE 3, sillä valtaosa uudesta voimajohdosta<br />

sijoittuu olemassa olevaan johtokäytävään.<br />

Vaihtoehdon VE 3 maankäyttövaikutukset ovat tarkastelluista vaihtoehdoista vähäisimmät,<br />

sillä uutta voimajohtoa joudutaan rakentamaan vähiten ja muuta maankäyttöä rajoittava<br />

maa-ala on pienin. Johtoreitin linjaus on selkeä, eikä hankaloita alueen tulevia maankäyttöratkaisuja<br />

nykyisestä.<br />

9.4.3 Sähkönsiirron käytön jälkeiset vaikutukset<br />

Käytön päätyttyä toteutetun <strong>tuulipuisto</strong>n alue- tai kantaverkkoon liittävän ilmajohdon rakenteet<br />

voidaan purkaa ja poistaa kokonaan. Myös sähköasemat voidaan purkaa. Käytössä ollut<br />

maa-ala vapautuu maanomistajan muuhun käyttöön.<br />

50

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

VAIKUTUKSET YHDYSKUNTARAKENTEESEEN JA MAANKÄYTTÖÖN<br />

9.4.4 Sähkönsiirron suhde valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin ja kaavoitukseen<br />

Sähkönsiirto toteuttaa valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita (VAT), joiden mukaan voimajohtolinjauksissa<br />

on ensisijaisesti hyödynnettävä olemassa olevia johtokäytäviä. Valtakunnallisen<br />

energianhuollon kannalta merkittävät voimajohtojen pääreitit on huomioitu hankealuetta<br />

koskevissa kaavoissa.<br />

Vaihtoehto VE 3 toteuttaa valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita parhaiten, sillä sähkönsiirrossa<br />

hyödynnettävän valtakunnallisen voimajohdon osuus on suurin. Myös sähkönsiirron<br />

vaihtoehdossa VE 2 voimajohto sijoittuu pääosin olemassa olevaa valtakunnallista johtokäytävää<br />

pitkin, mutta sitä laajentaen. Vaihtoehdoissa VE 1a ja VE 1b rakennettava voimajohto<br />

sijoittuu kokonaisuudessaan uuteen johtokäytävään, mutta alueen nykyinen ja suunniteltu<br />

maankäyttö ovat sovitettavissa yhteen.<br />

Uudet voimajohtoreitit ja sähköasemat huomioidaan <strong>tuulipuisto</strong>n edellyttämässä kaavatyössä.<br />

Yleis- ja osayleiskaavoissa esitetään vähintään 110 kV:n sähköverkostoihin liittyvät johtomerkinnät.<br />

Voimalinjojen edellyttämät suojavyöhykkeet ja sähköasemat osoitetaan yleensä<br />

alueen detaljikaavoissa. Maankäyttö- ja rakennuslain tuulivoimaa koskevalla muutoksella<br />

saattaa olla vaikutuksia osayleiskaavan sisältövaatimuksiin ja esitystarkkuuteen.<br />

Tuulipuiston alueelle rakennettava sähköasema liitetään joko pohjoispuoliseen Kittilän alueverkon<br />

nimellisjännitteeltään 110 kV:n voimajohtoon tai eteläpuoliseen Fingrid Oyj:n kantaverkon<br />

nimellisjännitteeltään 220 kV:n voimajohtoon. Uudet nimellisjännitteeltään 110 kV:n<br />

voimajohto-osuudet <strong>tuulipuisto</strong>n sähköasemalta sähkönsiirron pääreitille eivät ole valtakunnallisten<br />

alueidenkäyttötavoitteiden tarkoittamia valtakunnallisesti merkittäviä voimajohdon<br />

linjauksia, vaan sähkömarkkinalain mukaisia liittymisjohtoja. Liittymisjohtoa rakennettaessa<br />

alueelle, jolla voimajohtoa ei ole merkitty kaavaan, tulee johtoreitille saada kunnan suostumus,<br />

joka voi perustua YVA -menettelyn tuloksiin. Liittymisjohtoa ei ole välttämätöntä osoittaa<br />

kaavassa.<br />

9.5 Vaikutusten arvioinnin epävarmuustekijät<br />

Hankkeen aiheuttamat vaikutukset on pyritty huomioimaan mahdollisimman laajasti. Vaikutusten<br />

arviointiin ei liity merkittäviä epävarmuustekijöitä. Maankäyttöä voidaan säädellä kaavoituksella,<br />

muun maankäytön ohjaamisella, suunnittelulla ja lupamenettelyillä. Hankealue<br />

on merkitty tuulivoimatuotannon alueeksi alueella voimassa olevissa kaavoissa. Hankealueella<br />

ei ole muita rakentamispaineita, eikä sille ole järkevää ohjata asuin-, liike- tai työpaikkarakentamista.<br />

Maankäytön kehityksen ennustamiseen liittyy kuitenkin aina epävarmuutta. Kaavojen maankäytön<br />

aluevaraukset voivat toteutua eri tavoin, vaikka pääkäyttötarkoitus ja mittakaava<br />

säilyisivätkin. Lisäksi maankäyttöä voidaan toteuttaa lupamenettelyjen ja suunnittelutarveratkaisujen<br />

avulla.<br />

Epävarmuutta vaikutusten arviointiin luo osaltaan myös se, että arvioinnissa käytetty <strong>tuulipuisto</strong>n<br />

yleissuunnitelma sekä voimajohtoreitit ovat alustavia. Tuulivoimaloiden lukumäärä ja<br />

paikat, sähköasemien koot ja paikat, kaapelien, liittymisjohdon ja uusien huoltoteiden linjaukset<br />

sekä muut yksityiskohdat tarkentuvat hankkeen myöhemmissä suunnittelu- ja toteutusvaiheissa.<br />

51

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

VAIKUTUKSET YHDYSKUNTARAKENTEESEEN JA MAANKÄYTTÖÖN<br />

9.6 Haitallisten vaikutusten ehkäiseminen ja lieventäminen<br />

Tuulipuiston haitallisia vaikutuksia voidaan lieventää kaavoituksen, muun maankäytön ohjaamisen,<br />

suunnittelun ja lupamenettelyjen avulla. Maankäytön suunnittelussa tulee huomioida<br />

eri maankäyttömuotojen sijoittaminen suhteessa toisiinsa sekä niiden yhteensovittaminen.<br />

Rakentamista voidaan säädellä siten, ettei <strong>tuulipuisto</strong>n läheisyyteen sijoiteta toiminnasta<br />

mahdollisesti häiriytyviä uusia maankäyttömuotoja. Tuulivoimarakentamisen haitallisten<br />

vaikutusten ehkäisemiseen voidaan vaikuttaa rakentamisen sijoittelua ja ominaisuuksia sekä<br />

ympäristön huomioon ottamista koskevilla kaavamääräyksillä ja -merkinnöillä. Tuulipuiston<br />

ja voimajohdon rakentamisen aikaisia vaikutuksia voidaan lieventää mm. työaikataulujen<br />

suunnittelulla.<br />

52<br />

Hankkeen keskeisimmät vaikutukset yhdyskuntarakenteeseen ja maankäyttöön:<br />

� Hankkeen toteuttaminen ei aiheuta merkittäviä yhdyskuntarakenteeseen kohdistuvia<br />

vaikutuksia. Toteuttamisessa tukeudutaan pääosin olemassa olevaan infrastruktuuriin.<br />

� Tuulipuistoalue säilyy pääkäyttötarkoitukseltaan metsätalousalueena. Hankkeen toteuttaminen<br />

ei merkittävästi heikennä ympäröivän alueen käytettävyyttä.<br />

� Tuulipuistoalue on valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden (VAT) mukainen ja<br />

tukee erityisesti uusiutuvan energian hyödyntämistä koskevien tavoitteiden toteutumista.<br />

� Tuulipuiston aiheuttama maankäytön muutos on hankealuetta koskevien kaavojen<br />

mukainen.<br />

� Voimajohdon etäisyyden riittävyys varmistuu, kun johtoalueelle ei sijoiteta rakentamista<br />

lainkaan. Johtoaluetta on kuitenkin mahdollista käyttää mm. virkistykseen,<br />

metsästykseen ja laiduntamiseen.<br />

� Tuulivoimaloiden edellyttämän sähkönsiirron rakenteet rajoittavat maankäyttöä uusien<br />

sähköasemien ja liittymisjohdon alueilla.<br />

� Sähkönsiirto toteuttaa valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita (VAT), joiden mukaan<br />

voimajohtolinjauksissa on ensisijaisesti hyödynnettävä olemassa olevia johtokäytäviä.

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

VAIKUTUKSET MAISEMAAN JA KULTTUURIYMPÄRISTÖÖN<br />

Kuva 10-1. Lomajärven perinnemaisemaa.<br />

10 VAIKUTUKSET MAISEMAAN JA KULTTUURIYMPÄRISTÖÖN<br />

10.1 Lähtötiedot ja arviointimenetelmät<br />

Taustaa<br />

Maisema on elottoman ja elollisen luonnon sekä ihmisen tuottamasta vaikutuksesta muodostuva<br />

kokonaisuus, joka on jatkuvassa muutostilassa. Maiseman muutokseen vaikuttavat ihmisen<br />

ja luonnon prosessit. Maisemakuvan muodostaa maiseman visuaalisesti hahmotettava ilmiasu.<br />

Maisemaan liittyy myös aineettomia tekijöitä, kuten alueen historia, ihmisten henkilökohtaiset<br />

kokemukset, arvostukset ja odotukset. Näin ollen arviot samasta maisemasta tai siinä tapahtuvasta<br />

muutoksesta voivat vaihdella suuresti eri henkilöiden ja intressiryhmien välillä.<br />

Kulttuuriympäristöllä tarkoitetaan kokonaisuutta, jonka muodostavat rakennettu kulttuuriympäristö<br />

eli rakennusperintö, kulttuurimaisema ja muinaisjäännökset. Rakennettua kulttuuriympäristöä<br />

eli rakennusperintöä ovat rakennukset ja rakennetut alueet sekä erilaiset<br />

rakenteet, kuten tiet, sillat tai majakat. Kulttuurimaisemassa näkyy, miten ihmisen toiminta<br />

on sopeutunut ja käyttänyt hyödyksi luonnon elementtejä, maaperää, topografiaa ja ilmastoa.<br />

Kiinteät muinaisjäännökset ovat maisemassa ja maaperässä säilyneitä jälkiä muinoin<br />

eläneiden ihmisten toiminnasta ja ovat siten osa kulttuuriympäristöä (www.ymparisto.fi).<br />

Kulttuuriympäristön käsittämiseen liittyy myös ihmisen suhde ympäristöön eri aikakausina.<br />

Rikkaassa kulttuuriympäristössä korostuu kulttuuriympäristön ajallinen kerrostuneisuus.<br />

Kulttuuriympäristön muutokset muodostuvat muutoksista alueen kulttuurihistoriallisessa<br />

luonteessa, laadussa ja ajallisessa kerroksellisuudessa.<br />

53

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

VAIKUTUKSET MAISEMAAN JA KULTTUURIYMPÄRISTÖÖN<br />

Arviointimenetelmät<br />

Arviointityössä on tarkasteltu <strong>tuulipuisto</strong>n ja siihen liittyvien sähkönsiirtoreittien rakentamisesta<br />

johtuvia maiseman ja kulttuuriympäristöjen rakenteen, luonteen ja laadun muutoksia.<br />

Tärkeintä on arvioida, kuinka paljon tietylle maisemalle tai kulttuuriympäristölle ominaiset<br />

piirteet voivat muuttua niiden menettämättä kuitenkaan ominaispiirteitään. Maiseman luonteen<br />

muuttumisen kautta syntyy visuaalisia vaikutuksia, joiden voimakkuus ja havaittavuus<br />

riippuvat paljon tarkastelupisteestä ja -ajankohdasta.<br />

Arvioinnin laadinta on hyvin haasteellista, koska maisemiin ja kulttuuriympäristöihin sisältyy<br />

erilaisia intressejä ja arvoasetelmia, jotka vaikuttavat ihmisten mielipiteisiin. Maisema- ja kulttuurivaikutusten<br />

arvioinnissa ei ole käytössä yksiselitteisesti mitattavia määrällisiä muuttujia.<br />

Tässä arvioinnissa on pyritty arvioimaan vain <strong>tuulipuisto</strong>n ja sähkönsiirtoreittien aiheuttamia<br />

konkreettisia vaikutuksia, jotka aiheuttavat silminhavaittavaa muutosta maisemakuvassa tai<br />

kulttuuriympäristössä vaikutusten arvioinnin pitämiseksi mahdollisimman objektiivisena.<br />

Alueesta laaditun maisema-analyysin avulla on selvitetty maisemakuvan kannalta merkittävimmät<br />

näkymäsuunnat ja -alueet, miljöökokonaisuudet sekä maisemakuvaltaan herkimmät<br />

alueet, joihin <strong>tuulipuisto</strong>lla voi olla vaikutuksia. Vaikutukset on arvioitu myös valtakunnallisesti,<br />

maakunnallisesti ja paikallisesti arvokkaisiin maisema-alueisiin ja kulttuuriympäristöihin.<br />

Arvioinnin tuloksena on määritelty tuulivoimaloiden visuaalisen vaikutuksen vyöhykkeet.<br />

Vaikutusten arvioinnin aineistona on käytetty alueen karttoja, aiempia selvityksiä ( mm. Tuulivoimatuotantoon<br />

parhaiten soveltuvat Lapin tunturit ja vaarat, 2005), kasvillisuusinventoinnin<br />

tuloksia, ilma- ja valokuvia sekä alueesta laadittua maastomallinnusta sekä maastomallinnusten<br />

pohjalta laadittuja valokuvasovitteita. Lisäksi alueelle on tehty maastokäyntejä.<br />

Vaikutusten arvioinnissa on käytetty ohjeena ympäristöministeriön Tuulivoimalat ja maisema<br />

–julkaisua (Weckman 2006).<br />

<strong>Kuolavaara–Keulakkopään</strong> <strong>tuulipuisto</strong>n maisemavaikutusten arviointi on laadittu oletuksella,<br />

että voimaloiden napakorkeus on 120 m ja roottorin halkaisija 120 m. Tällöin yksittäisen<br />

voimalan maksimaalinen korkeus on 180 m, roottorin lavan ollessa pystyasennossa. Tuulivoimaloiden<br />

torni oletetaan rakennettavan umpinaisena teräslieriötornina.<br />

10.2 Vaikutusmekanismit<br />

Tuulivoimarakentamisen vaikutukset maisemaan ja kulttuuriympäristöihin ovat sidoksissa voimaloiden<br />

ulkonäköön, kokoon ja näkyvyyteen liittyviin tekijöihin. Esimerkiksi puusto <strong>tuulipuisto</strong>n<br />

lähialueilla vaikuttaa merkittävästi tuulivoimaloiden havaittavuuteen. Metsäisellä alueella<br />

puusto katkaisee näkymät tehokkaasti tuulivoimaloille, vaikka etäisyys ei olisi suuri tarkastelupisteen<br />

ja tuulivoimalan välillä. Avonaiset maisematilat (esim. pelto-, avosuo- ja vesistöalueet)<br />

eivät luo estettä näkymille, ja voimalat sekä voimajohtorakenteet ovat usein helposti havaittavissa.<br />

Tarkastelupisteen sijaintikorkeus suhteessa voimaloiden sijaintikorkeuteen on myös<br />

merkittävä tekijä arvioitaessa <strong>tuulipuisto</strong>n näkyvyyttä. Mitä korkeammalta <strong>tuulipuisto</strong>a tarkastellaan<br />

suhteessa <strong>tuulipuisto</strong>n sijaintiin, sitä helpommin se on yleensä havaittavissa.<br />

Ympäröivän maiseman visuaalisella luonteella ja sietokyvyllä on merkitystä maisemavaikutusten<br />

laatuun. Maisemavaikutusten kokeminen on hyvin subjektiivinen kokemus, johon vaikuttaa<br />

havainnoijan suhtautuminen ympäristöön ja tuulivoiman käyttöön.<br />

Kulttuuriympäristöt ovat pääsääntöisesti laajoja kokonaisuuksia, jotka muodostavat maisemallisesti<br />

yhtenäisen kokonaisuuden. Tuulipuistojen ja voimajohtojen aiheuttamat vaikutukset<br />

maisemaan ja kulttuuriympäristöihin ovat samankaltaiset, jolloin niitä voidaan tarkastella<br />

yhtenä kokonaisuutena.<br />

Tuulivoimaloiden suuresta koosta johtuen visuaaliset muutokset maisemassa voivat ulottua<br />

laajallekin alueelle. Vaikutusalueen laajuus riippuu mm. alueen topografiasta ja peitteisyydestä.<br />

Tuulivoimaloiden aiheuttamat muutokset maisemassa saattavat muuttaa alueen luonnetta<br />

muuttamalla luonnonmaiseman ihmisen muovaamaksi maisemaksi sekä muuttamalla<br />

maiseman mittasuhteita.<br />

54

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

VAIKUTUKSET MAISEMAAN JA KULTTUURIYMPÄRISTÖÖN<br />

Voimajohdot aiheuttavat maiseman rakenteen, luonteen ja laadun muutoksia. Maisemavaikutukset<br />

riippuvat voimajohtopylväiden korkeudesta, voimajohtoalueen leveydestä sekä voimajohtoalueen<br />

sijoittumisesta ympäröivään maisemaan. Kuten tuulivoimaloidenkin kohdalla, voimajohtojen<br />

maisemavaikutuksen laajuus riippuu paljon tarkastelupisteestä ja ajankohdasta.<br />

Tuulipuistohankkeen maisemaan ja kulttuuriympäristöön kohdistuvat ympäristövaikutukset<br />

sijoittuvat ajallisesti <strong>tuulipuisto</strong>n käytön aikaan.<br />

10.3 Maisemavaikutusten arvioinnin lähtökohtia<br />

Ympäristöministeriön julkaisussa "Tuulivoimalat ja maisema" (Weckman 2006) on esitetty<br />

lähtökohtia, joiden mukaan voidaan arvioida <strong>tuulipuisto</strong>n aiheuttamien maisemavaikutusten<br />

merkittävyyttä.<br />

Tuulivoimaloiden suuren korkeuden vuoksi niiden visuaalinen vaikutus voi ulottua hyvin laajalle<br />

alueelle. Tuulivoimalat kutistavat lähtökohtaisesti lähiympäristön maisemaa. Voimaloiden<br />

sijoittelussa tulisikin huomioida lähiympäristön olemassa olevat mittakaavaltaan huomattavat<br />

maisemaelementit ja maamerkit, jotta tuulivoimaloiden ja olemassa olevien maisemaelementtien<br />

välille ei synny mittakaavallista kilpailutilannetta.<br />

Etäisyys on merkittävä tekijä arvioitaessa tuulivoimaloiden aiheuttamaa maisemavaikutusten<br />

luonnetta. Eri hankkeiden yhteydessä on pyritty määrittelemään tuulivoimaloiden visuaalisten<br />

vaikutusten vyöhykkeitä. Yhtenäistä linjaa vyöhykkeiden määrittelystä ei kuitenkaan ole<br />

olemassa, koska tuulivoimaloiden sijainti suhteessa ympäröivään maisemaan ja alueen topografiaan<br />

vaikuttavat merkittävästi tuulivoimaloiden aiheuttamiin visuaalisiin vaikutuksiin.<br />

Yleistäen voidaan kuitenkin todeta, että nk. lähivyöhykkeellä (0–5 km) tuulivoimalat voi hallita<br />

maisemaa, mikäli näkemäesteitä ei ole. 5–10 km etäisyydellä tuulivoimaloista erottuu<br />

myös pyörivät lavat, mikäli sääolosuhteet ovat suotuisat ja näkemäesteitä ei ole. Yli 10 km:n<br />

etäisyydellä tuulivoimaloiden lapojen näkyvyys heikkenee merkittävästi, mutta yhtenäinen<br />

voimalapylväs voi erottua suotuisissa sääolosuhteissa tarkastelupaikasta riippuen jopa 20–30<br />

km päähän. Merituulivoimalat erottuvat huomattavasti kauemmas, kuin mantereella sijaitsevat<br />

tuulivoimalat, sillä merellä ei ole näkemäesteitä niin paljon kuin mantereella.<br />

Tuulivoimaloiden aiheuttamia maisemavaikutuksia ei pidä nähdä pelkästään negatiivisina.<br />

Suunnittelun avulla tuulivoimalat voidaan sijoittaa ympäröivään maisemaan siten, että ne<br />

tuottavat ympäristölleen positiivista lisäarvoa. Yksittäiset tuulivoimalat tai laajat <strong>tuulipuisto</strong>t<br />

voivat muodostaa esimerkiksi uuden maiseman kiintopisteen tai jopa uusiutuvaa energian<br />

tuotantoa ilmentävän nykypäivän kulttuuriympäristön.<br />

Tuulivoimalat ja maisema – julkaisussa (Weckman 2006) todetaan mm. seuraavia maiseman<br />

sietokykyyn vaikuttavia tekijöitä:<br />

� Pienpiirteinen maisema sietää lähtökohtaisesti huonommin tuulivoimaloiden<br />

sijoittamista kuin suuripiirteinen maisema<br />

� Mitä selkeämpi aikayhteys tuulivoimalla ja sen ympäristöllä on, sitä<br />

pienempi on konflikti niiden välillä<br />

� Maisemassa, joka on jatkuvassa muutosprosessissa erityisesti ihmisen<br />

toiminnan johdosta, koetaan tuulivoimaloiden aiheuttamat maisemavaikutukset<br />

vähemmän negatiivisina<br />

� Maiseman katsotaan sietävän paremmin tuulivoimaloita, mikäli alueella on jo<br />

ennestään ihmisen tekemiä rakennelmia<br />

� Ihmiset hakeutuvat vapaa-aikanaan mielellään "luonnontilaiseen" ympäristöön,<br />

pois ihmisen maisemaa muokkaavan toiminnan vaikutuspiiristä<br />

� Mitä alkuperäisempänä alue koetaan, sitä suurempi saattaa olla alueen ja<br />

tuulivoiman välinen visuaalinen ristiriita<br />

� Maisemahaittojen minimoimiseksi on suositeltavinta rakentaa tuulivoimalat<br />

olemassa olevien maisemahäiriöiden yhteyteen ja paikoille, missä on uudenaikaisia<br />

rakennelmia.<br />

55

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

VAIKUTUKSET MAISEMAAN JA KULTTUURIYMPÄRISTÖÖN<br />

Edellä esitettyjen maiseman sietokykyyn vaikuttavien tekijöiden tulkitseminen ei ole kuitenkaan<br />

suoraviivaista, sillä eri lähtökohdat voivat muodostaa keskenään ristiriitaisen näkemyksen<br />

maiseman sietokyvystä. Esimerkiksi laajat yhtenäiset metsäalueet ovat hyvin suurpiirteitä<br />

maisemaa, johon tuulivoimaloiden uskotaan sijoittuvan maisemallisesti helposti aiheuttamatta<br />

konfliktia maisemassa. Toisaalta taas laajat yhtenäiset metsäalueet voidaan nähdä<br />

alkuperäisenä luonnonmaisemana, jossa ei odoteta näkevän ihmisen tekemiä rakennelmia.<br />

Tuulivoimaloiden aiheuttamien vaikutusten voimakkuuteen vaikuttaa useita tekijöitä. Merkittävimmät<br />

näistä on juuri voimaloiden etäisyys tarkastelupisteestä sekä ympäristön peitteisyys.<br />

Vaikutusten voimakkuus vaihtelee myös esimerkiksi säätilan, vuoden- tai vuorokaudenajan<br />

mukaan. Tuulivoimalat erottuvat maisemassa eri tavoin riippuen tulevan valon<br />

suunnasta. Lisäksi hämärän ja pimeän aikaan korostuu voimaloiden näkyvyydessä taivasta<br />

kohti suunnatut lentoestevalot.<br />

Vaikutusten merkittävyyttä on arvioitu neliportaisella asteikolla. Seuraavaan taulukkoon on<br />

koottu periaatteita, jonka mukaan vaikutusten merkittävyyttä on arvioitu. Vaikutusten arviointi<br />

on tehty näitä lähtökohtia mukaillen.<br />

56

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

VAIKUTUKSET MAISEMAAN JA KULTTUURIYMPÄRISTÖÖN<br />

Kuva 10-2. Kelontekemän kylä järven etelärannalta nähtynä<br />

Vaikutusten merkittävyys<br />

Ei vaikutuksia/<br />

myönteisiä vaikutuksia<br />

Tuulivoimalat eivät muuta maisemaa. Voimaloita ei huomaa<br />

tarkastelukohteesta.<br />

Myönteiset vaikutukset maisemaan = tuulivoimalat muodostavat<br />

maisemaa jäsentävän kiintopisteen tai maisemallisen<br />

elementin, joka sijoittuu hyvin ympäröivään maisemaan.<br />

Tuulivoimalat lisäävät maiseman arvoa.<br />

Lieviä vaikutuksia Tuulivoimalat näkyvät osittain maisemassa tai puuston yläpuolella,<br />

katselupaikasta riippuen. Tuulivoimalat "katoavat"<br />

tarkastelupaikkaa muutettaessa välillä näkyvistä<br />

Kohtalaisia vaikutuksia Tuulivoimalat ovat selkeästi havaittavissa tarkastelupisteestä<br />

sääolosuhteista huolimatta. Tuulivoimalat on sijoitettu<br />

alueelle, jossa maiseman sietokyky uusille teknisille elementeille<br />

on rajallinen.<br />

Merkittäviä vaikutuksia Tuulivoimalat hallitsevat maisemaa. Voimalat ovat selkeästi<br />

havaittavissa. Tuulivoimalat asettavat maisemassa aiemmin<br />

olleita maamerkkejä tai muita merkittäviä kohteita<br />

alisteiseksi tuulivoimaloille.<br />

57

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

VAIKUTUKSET MAISEMAAN JA KULTTUURIYMPÄRISTÖÖN<br />

Kuva 10-3. Osa Kelontekemän kylän vanhaa rakennuskantaa.<br />

10.4 Nykytila<br />

10.4.1 Maisemamaakunta<br />

Tarkasteltava hankealue kuuluu Peräpohjola-Lappi maisemamaakuntaan Ympäristöministeriön<br />

maisema-aluetyöryhmän mietinnön 1 (1993) mukaan. Maisemamaakuntaa kuvaillaan<br />

mm. seuraavasti: "Peräpohjolassa ja Lapissa maamme pinnanmuodot ovat jyrkimmillään ja<br />

suurpiirteisimmillään. … Vaarat ja puuttomat tunturit ovat joko ryppäinä, ketjussa tai yksittäisinä<br />

kohoumina. Vaara- ja tunturialueiden lomassa on laajoja verrattain tasaisia suo- ja<br />

metsäerämaa-alueita. … "<br />

Seutukuntajaossa hankealue kuuluu Aapa-Lapin seutuun, joka on nimensä mukaisesti soiden<br />

maata. "… Seutua luonnehtivat laajat suo- ja metsäkairat. Vaarojen välisille tasaisille alueille<br />

on kehittynyt jopa silmänkantamattomia avoimia aapasoita. Maasto on ympäröiviin seutuihin<br />

verrattuna melko tasaista. … Erityisen laakeita Pinnanmuodot ovat alueen itäpuoliskossa,<br />

missä vaarat kohoilevat harvoina yksittäisinä muodostumina tai pieninä ryhminä muu seudun<br />

ylle. Etelä-, länsi- ja luoteisosissa vaaroja ja vaararyhmiä on enemmän ja pohjoisessa alkaa<br />

olla joitakin yksittäisiä tuntureita (… Kumputunturi…). …" (kuva 10-4).<br />

"… Kasvillisuus on keskimäärin karua. Metsien puusto on harvempaa ja matalampaa kuin<br />

etelämpänä. … Luonteenomaisia ovat myös pitkän ja kapean latvuksen omaavat kuuset. ... "<br />

"…Pienet viljelyalat ja asutus sijaitsevat yleensä jokien varsilla tai joskus järvien tuntumassa<br />

nk. kyläkummuilla. Joitakin peltoaloja on raivattu Kittilän letto- ja lehtokeskuksen alueella<br />

viljaville soille. …"<br />

58

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

VAIKUTUKSET MAISEMAAN JA KULTTUURIYMPÄRISTÖÖN<br />

Kuva 10-4. Kumputunturi Kuolavaaralta nähtynä.<br />

10.4.2 Maisema-alueet ja kulttuurihistorialliset ympäristöt<br />

Hankealueelle ei sijoitu merkittäviä valtakunnallisia (RKY 2009) tai maakunnallisia rakennettuja<br />

kulttuuriympäristöjä. Lähimmät paikallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset kohteet sijoittuvat<br />

Lomajärven alueelle (kuvat 10-1 ja 10-5) jossa sijaitsee kolme paikallisesti merkittävää<br />

rakennusinventointikohdetta. Paikallisesti merkittäviä rakennusinventointikohteita sijaitsee<br />

myös Sattasen varrella sekä Tepsan ja Kelontekemän kylillä (kuva 10-5) (taulukko 10–1).<br />

Kelontekemän kylä hankealueen eteläpuolella on arvotettu valtakunnallisesti merkittäväksi<br />

rakennetuksi kulttuuriympäristöksi (RKY 2009) (kuva 10-2 ja 10-3). Kelontekemän kylän<br />

rakennukset ovat pääosin 1800-luvun lopulta ja 1900-luvun alusta. Järvenpohjukan lounaisrannalla<br />

on sotien jälkeen rakennettuja taloja, joiden joukossa oman kokonaisuutensa muodostaa<br />

Vuollin talon vanha rakennusryhmä. Peltoaukeat ja pihapiirien runsaslukuiset talousrakennukset<br />

rytmittävät poukaman itärantaa. Järven ainoa saari on perinteinen palvontapaikka.<br />

Järvessä oleva karipahta on entinen Kittilän ja Sodankylän lapinkylien rajapaikka.<br />

Manalaissaari on ollut väliaikainen hautapaikka (Museovirasto 2010).<br />

Jeesiöjärven kylä on valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö (RKY<br />

2009) (kuva 10-5). Jeesiöjärven kylässä on runsaasti säilynyttä rakennuskantaa 1920- ja<br />

1930-luvuilta, jotka olivat poikkeuksellisen voimakasta uudisasutuskautta Kittilässä. Asutus<br />

sijoittuu raittimaisen tien varteen ja jylhä Kumputunturi muodostaa taustamaiseman pihapiireille<br />

(Museovirasto 2010).<br />

Hankealueelle tai sen välittömään läheisyyteen ei sijoitu valtakunnallisesti arvokkaita maisema-alueita.<br />

Lähimmät valtakunnallisesti merkittävät maisema-alueet sijaitsevat yli 40 km<br />

etäisyydellä hankealueesta. Näitä ovat Sodankylän kunnassa Kieringin kylä sekä Kittilässä<br />

Kaukosen, Könkään, Hanhimaan ja Rauduskylän kyläkokonaisuudet. Hankealueen läheisyydessä<br />

ei ole maakunnallisesti tai seudullisesti merkittäviä maisema-alueita.<br />

10.4.3 Hankealueen maiseman yleispiirteet<br />

Tuulipuisto<br />

Tuulipuiston alue sijoittuu kahden vaaran, Kuolavaaran ja Keulakkopään, rinteille ja lakialueille.<br />

Vaarojen korkeusero ympäristöön nähden on n. 150–200 m ja ne muodostavat paikallisen<br />

maamerkin ympäristöön nähden. Hankealueen pohjoispuolella vaarat kohoavat korkeammalle,<br />

jopa yli 500 m mpy (esim. Kumputunturi 581 m mpy, Levitunturi 530 m mpy).<br />

Hankealueesta kaakkoon n. 20 km sijoittuu Kaarestunturi 404 m mpy. Hankealueen etelä- ja<br />

lounaispuoleiset vaarat ovat n. 250–320 m mpy korkuisia.<br />

Maisemallisesti merkittäviä alueita ovat myös hankealueen lounaispuolella Kelontekemäjärven<br />

ympäristön laajat suoalueet (mm. Silmäsvuoman, Koskamanvuoman, Tollovuoman ja<br />

Vasanvuoman suoalueet), joiden korkeus on noin 200 m mpy.<br />

Tuulipuiston alue on maisematilaltaan suljettua metsämaisemaa. Vaaranrinteet ovat pääsääntöisesti<br />

metsätalouskäytössä ja puusto on eri-ikäistä. Alueella on myös muutamia avohakkuualueita.<br />

Puusto kasvaa vaarojen lakialueille saakka.<br />

Lomajärven rannalle sijoittuu pieni perinnemaisemakohde (6,75 ha). Perinnemaisema on<br />

osittain metsälaidunta ja osittain niittyä. Lomajärven alue muodostaa yhtenäisen paikallisesti<br />

arvokkaan kulttuuriympäristön, jonka kokonaislaajuus on noin 14 ha. Perinnemaisemakohde<br />

on osa tätä kokonaisuutta (kuva 10-1).<br />

Sähkönsiirtoreitit<br />

Hankealueeseen kuuluvat vaihtoehtoiset sähkönsiirtoreitit VE 1a, VE 1b, VE 2 ja VE 3 sijoittuvat<br />

lähes asumattomille metsätalousvaltaisille alueille (kuva 10-5).<br />

59

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

VAIKUTUKSET MAISEMAAN JA KULTTUURIYMPÄRISTÖÖN<br />

Sähkönsiirtoreittien VE 1a ja VE 1b voimajohto sijoittuu Keulakkopään pohjoisrinteen alaosaan<br />

kulkien kohti koillista, ohittaen Lomajärven perinnemaisema-alueen sen eteläpuolelta.<br />

Voimajohtoreitti sijoittuu vaarojen väliselle laaksovyöhykkeelle. Vaihtoehto VE 1a ylittää Lomajoen<br />

ennen reittivaihtoehtojen risteystä Riesiövaaran luoteispuolella. Vaihtoehdon 1a reitti<br />

ylittää loppuosallaan Heinäojan sekä Sattasen ennen yhtymistä 110 kV voimajohtoon. Vaihtoehdon<br />

VE 1b voimajohto ylittää puolestaan Ryssiöojan ja Sattasen.<br />

Sähkönsiirtoreitin VE 2 voimajohto sijoittuu alkuosaltaan Keulakkopään etelärinteen alaosiin<br />

suljettuun metsämaisemaan. Keulakkopäältä eteläpuolella voimajohtoreitti sijoittuu uuden<br />

220 kV:n johtoalueen viereen reitin kulkiessa Penikkavuoman suoalueen poikki Kautoselän<br />

pohjoispuolelle ja sieltä kohti Rajalanvaaraa yhdistyen olemassa olevaan 110 kV:n voimajohtoon<br />

Rajalanvaaran kaakkoispuolella Sovasjoen tuntumassa. Vaihtoehto VE 2 ylittää Sattasen<br />

sekä muutamia pienempiä puroja ja ojia. Vaihtoehto VE 2 ylittää myös metsäautoteitä.<br />

Asutusta voimajohtoalueella ei ole.<br />

Maisemallisesti vaihtoehtojen VE 1a, VE 1b, VE 2 ja VE 3 sähkönsiirtoreitit sijoittuvat samantyyppiseen<br />

ympäristöön. Vaihtoehtoiset sähkönsiirtoreitit sijoittuvat pääosin suljettuun metsämaisemaan,<br />

mutta ylittävät muutamia vesistöjä, suoalueita ja metsäautoteitä, joiden kohdalla<br />

maisema on avonaisempi.<br />

60

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

VAIKUTUKSET MAISEMAAN JA KULTTUURIYMPÄRISTÖÖN<br />

Kuva 10-5. Hankealueen maisemarakenne. Kuvassa on esitetty<br />

maisemallisesti merkittävät solmukohdat ja kiintopisteet<br />

sekä kulttuurihistoriallisesti arvokkaat kohteet.<br />

61

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

VAIKUTUKSET MAISEMAAN JA KULTTUURIYMPÄRISTÖÖN<br />

Kuva 10-6. Vaihtoehto VE 2 sijoittuu pääosin rakennetun 220 kV voimajohdon rinnalle.<br />

Taulukko 10-1. Hankkeen lähivaikutusalueella (0–5 km) sijaitsevat maisemallisesti ja kulttuurihistorialliset<br />

merkittävät kokonaisuudet (Hertta-tietokannan mukaan).<br />

62<br />

Kohdetyyppi Kohde Sijaintikunta<br />

Perinnemaisema Lomajärvi, pinta-ala 6,75 ha Kittilä<br />

Rakennusinventointikohde<br />

(paikallinen)<br />

Rakennusinventointikohde<br />

(paikallinen)<br />

Rakennusinventointikohde<br />

(paikallinen)<br />

Lomajoki (261–114), asuinrakennus Kittilä<br />

Lomajoen mylly (261–113) Kittilä<br />

Lomajärvi (261–115), asuinrakennus<br />

(kesämökki nykyisessä käytössä)<br />

Kittilä

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

VAIKUTUKSET MAISEMAAN JA KULTTUURIYMPÄRISTÖÖN<br />

Kuva 10-7. Lomajärven avoimelta alueelta voidaan havaita puuston yläpuolella erottuvat<br />

voimaloiden pyörivät lavat.<br />

10.5 Vaikutukset maisemaan ja kulttuuriympäristöön<br />

10.5.1 Rakentamisen aikaiset vaikutukset<br />

Tuulipuiston rakentamisaikaiset maisemavaikutukset ovat kestoltaan lyhytaikaisia ja laajuudeltaan<br />

hyvin paikallisia. Vaikutukset kohdistuvat tuulivoimaloiden pystytyspaikoille, eli voimaloiden<br />

välittömään lähiympäristöön. Muutoksia maisemassa aiheuttaa puuston raivaaminen<br />

voimalan pystytyspaikalla (n. 0,5 ha alue) sekä rakennuspaikalla olevat työkoneet ja<br />

nosturit. Korkea työkalusto saattaa näkyä puuston latvuston yläpuolella rakentamistoimenpiteiden<br />

aikana. Ruohovartinen kasvillisuus ja varvut saa uusiutua pystytysalueella voimalan<br />

pystyttämisen jälkeen. Kasvuolosuhteet huomioiden, kasvillisuuden uusiutuminen on hidasta<br />

ja siten voimalan lähimaisemaan kohdistuvat rakentamisen aikaiset muutokset ovat kasvillisuuden<br />

osalta pitkäaikaisia, mutta muutokset ovat kuitenkin osittain palautuvia.<br />

10.5.2 Tuulipuiston vaikutukset maisemaan<br />

Tuulipuiston aiheuttamat vaikutukset maisemaan ja kulttuuriympäristöön ovat samat jokaisessa<br />

arvioitavassa vaihtoehdossa, koska vaihtoehtojen erot liittyvät sähkönsiirtoreitteihin.<br />

Tuulipuisto muuttaa sekä alueen lähi- että kaukomaisemaa.<br />

Arvioitaessa <strong>tuulipuisto</strong>n vaikutuksia maisemaan on huomioitu varsinaiselle <strong>tuulipuisto</strong>alueelle<br />

tulevat uudet rakenteet, jotka muuttavat alueen nykytilaa. Alueelle rakennetaan noin 20<br />

tuulivoimalaa, huoltotiet ja maakaapelointi voimaloiden välille, sähköasema sekä puistomuuntamoita.<br />

Kaikkien muiden rakenteiden, paitsi tuulivoimaloiden maisemavaikutukset<br />

ovat pienialaisia ja sijoittuvat rakentamiskohteiden välittömään läheisyyteen (max. 200 m).<br />

Ainoastaan huoltoteiden tielinjaukset voivat erottua kauempaa muilta läheisiltä vaaroilta tarkasteltaessa<br />

puuttomina urina muutoin yhtenäisen metsän keskellä.<br />

63

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

VAIKUTUKSET MAISEMAAN JA KULTTUURIYMPÄRISTÖÖN<br />

Kuva 10-8. Rovanperäntieltä voidaan nähdä yksittäisiä tuulivoimaloita (kuvasovite).<br />

Vaikutukset ovat kuitenkin lieviä, koska suunnitelmien mukaan huoltotiet tullaan rakentamaan<br />

vaarojen laen suuntaisesti, jolloin ympäröivä puusto peittää kaukaa tarkasteltaessa<br />

tieuran.<br />

<strong>Kuolavaara–Keulakkopään</strong> vaarojen lakialueelle rakennettava <strong>tuulipuisto</strong> muodostaa olemassa<br />

olevaan seesteiseen vaaramaisemaan uuden elementin, joka muuttaa alueen maisemakuvaa<br />

ja ihmisten maisemakokemuksia paikoin merkittävästi. Tuulipuisto sijoittuu harvaan asutulle<br />

alueelle, jonka maisema on hyvin suurpiiteinen, yhtenäinen metsien ja soiden kirjoma<br />

vaaramaisema. Maiseman suurpiirteisyydestä johtuen <strong>tuulipuisto</strong>n sijoittaminen Kuolavaara–<br />

Keulakkopäälle on perusteltua. Ristiriidan alueen soveltuvuudesta tuulivoimatuotantoon maiseman<br />

osalta tuo alueen luonne "koskemattomana" luontoympäristönä, vaikka erilaiset metsänhoitotoimenpiteet<br />

ovat aluetta jo suuresti muokanneetkin. Rakennettava <strong>tuulipuisto</strong> muodostaa<br />

<strong>Kuolavaara–Keulakkopään</strong> lakialueella yhtenäisen maisemaelementin, joka toimisi<br />

kaukomaisemassa maiseman hierarkisena kiintopisteenä. Tuulivoimaloiden sijoittuessa lakialueen<br />

topografiaa myötäilevään riviin, ne muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden, joka sulautuu<br />

maisemaan luontevammin, kuin hajanaisesti sijoitetut yksittäiset tuulivoimalat.<br />

Tuulipuisto näkyy maisemassa yhtenäisenä tai lähes yhtenäisenä kokonaisuutena parhaiten<br />

lähivaikutusalueen (0–5 km) avoimilla alueilla, joilta avautuu suorat näkymät kohti <strong>tuulipuisto</strong>a<br />

(kuva 10-5). Näistä alueista merkittävimmät vaikutukset on niillä alueilla, jotka ovat<br />

useimmiten alueen asukkaiden tai muutoin alueella liikkuvien yleisillä näkymäalueilla (päivittäiset<br />

kulkureitit, pihapiirit, virkistysalueet jne.) Tämänkaltaisia näkymiä avautuu kohti <strong>tuulipuisto</strong>a<br />

mm. Herravaaraan ja Värttiövaaran pohjoisrinteiltä, Lomajärventieltä Kuolajärven<br />

pohjoispuolelta sekä Kuolajärveltä. Tuulipuisto näkyy lähivaikutusalueella yhtenäisenä näkymänä<br />

myös mm. Tarajärvenrovalta, Haurespäältä sekä Riesiövaaralta, mutta maisemavaikutukset<br />

havaitaan harvemmin alueiden vaikeammasta saavutettavuudesta johtuen. Tuulivoimalat<br />

näkyvät myös vaarojen ympärillä oleville järville ja järvien ranta-alueille, joista avautuu<br />

pidemmät ja avoimemmat näkymäsektorit kohti <strong>tuulipuisto</strong>a.<br />

64

---

Kuva 10-9. Tepsan kylää.<br />

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

VAIKUTUKSET MAISEMAAN JA KULTTUURIYMPÄRISTÖÖN<br />

Tuulipuiston lähivaikutusalueella sijaitsevat asunnot ja loma-asunnot sijoittuvat pääosin peitteiseen<br />

ympäristöön, jossa ympäröivä puusto sekä maaston topografian vaihtelu estää suorat<br />

näkymät tuulivoimaloille. Lomajärven alueella asuinrakennukset sijoittuvat pienialaiselle<br />

avoimelle alueelle. Alue rajautuu yhtenäiseen metsään, jolloin puusto estää suorat näkymät<br />

tuulivoimaloille. Lomajärven avoimien alueiden pohjoisosista voidaan hyvissä sääolosuhteissa<br />

ja valoisaan aikaan havaita tuulivoimaloiden pyörivät lavat. Kokonaisuutena <strong>tuulipuisto</strong>n<br />

maisemavaikutukset lähialueen kiinteistöille ovat kuitenkin lieviä alueen nykyisessä olemuksessa<br />

alueen peitteisyydestä johtuen.<br />

Tuulipuiston lähialueella sijaitseviin kyliin Tepsa (etäisyys n. 9 km, kuva 10-9), Kelontekemä,<br />

Rajala ja Jeesiojärvi (etäisyydet noin 15 km) <strong>tuulipuisto</strong> ei tule juurikaan näkymään. Yksittäisiä<br />

tuulivoimaloita tai osia tuulivoimaloista voidaan havaita yksittäisistä tarkastelupisteistä.<br />

Vaikutusten havaittavuus on tällöin hyvin paikallista ja usein kestoltaan ohimenevää tarkastelupaikan<br />

muuttuessa nopeasti. <strong>Kuolavaara–Keulakkopään</strong> <strong>tuulipuisto</strong>n maisemavaikutukset<br />

jäävät lieviksi lähialueiden kylissä.<br />

Tuulipuisto voidaan erottaa yhtenäisenä tai lähes yhtenäisenä kokonaisuutena myös mm.<br />

seuraavilta alueilta, jotka sijaitsevat 5–15 km etäisyydellä <strong>tuulipuisto</strong>sta; Myllyvaaran pohjoisrinne,<br />

Kelontekemäjärven länsi- ja luoteisosat, näkymät valtatieltä 80 Silmäsvaaran pohjois-<br />

ja kaakkoispuolella, näkymät metsäautotieltä Säynäjävaaran itäpuolella sekä näkymät<br />

Rajalasta Polvimukkaan johtavalta metsäautotieltä (kuva 10-5). Näillä alueilla <strong>tuulipuisto</strong><br />

tulee kiinnittämään maisemaa tarkastelevan huomion, mutta tuulivoimalat eivät kuitenkaan<br />

alista merkittävästi muita maisemaelementtejä. Etenkin <strong>tuulipuisto</strong>n länsi- ja itäpuolelta <strong>tuulipuisto</strong>a<br />

katseltaessa tuulivoimalat eivät muodosta enää suoraa yhtenäistä riviä, vaan voimalat<br />

asettuvat maisemassa jonoksi, jolloin ne ovat yhä vähemmän hallitsevassa asemassa<br />

maisemassa. Tältä välietäisyydeltä (5–15 km) tarkasteltaessa <strong>tuulipuisto</strong> sulautuu paremmin<br />

ympäröivään maisemaan ja siten vaikutusten voidaan nähdä olevan enintään kohtalaisia.<br />

65

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

VAIKUTUKSET MAISEMAAN JA KULTTUURIYMPÄRISTÖÖN<br />

Seuraavassa taulukossa on koottuna ympäristöministeriön julkaisun "Tuulivoimalat ja maisema"<br />

(Weckman 2006) mukaisia arvioinnin lähtökohtana käytettyjä maiseman sietokyvyn<br />

tekijöitä sekä vastaavan tekijän luonne <strong>Kuolavaara–Keulakkopään</strong> alueella.<br />

Taulukko 10-2.<br />

Arvioinnin lähtökohta Tilanne hankealueella Vaikutuksen<br />

merkittävyys<br />

66<br />

Pienpiirteinen maisema sietää<br />

lähtökohtaisesti huonommin<br />

tuulivoimaloiden sijoittamista<br />

kuin suuripiirteinen<br />

maisema<br />

Mitä selkeämpi aikayhteys<br />

tuulivoimalla ja sen ympäristöllä<br />

on, sitä pienempi on<br />

konflikti niiden välillä<br />

Maisemassa, joka on jatkuvassa<br />

muutosprosessissa<br />

erityisesti ihmisen toiminnan<br />

johdosta, koetaan tuulivoimaloiden<br />

aiheuttamat maisemavaikutukset<br />

vähemmän<br />

negatiivisina<br />

Maiseman katsotaan sietävän<br />

paremmin tuulivoimaloita,<br />

mikäli alueella on jo ennestään<br />

ihmisen tekemiä rakennelmia<br />

Ihmiset hakeutuvat vapaaaikanaan<br />

mielellään "luonnontilaiseen"<br />

ympäristöön,<br />

pois ihmisen maisemaa<br />

muokkaavan toiminnan vaikutuspiiristä<br />

Mitä alkuperäisempänä alue<br />

koetaan, sitä suurempi saattaa<br />

olla alueen ja tuulivoiman<br />

välinen visuaalinen ristiriita<br />

Maisemahaittojen minimoimiseksi<br />

on suositeltavinta<br />

rakentaa tuulivoimalat olemassa<br />

olevien maisemahäiriöiden<br />

yhteyteen ja paikoille,<br />

missä on uudenaikaisia<br />

rakennelmia.<br />

Maisema on suurpiirteinen ja<br />

laaja – maisema sietää paremmin<br />

tuulivoimaloiden sijoittamisen<br />

Lähimaisemassa nykyaikaista<br />

tekniikkaa edustaa rakennettu<br />

220 kV voimajohto. Muutoin<br />

lähialueiden maisemassa ei<br />

merkittäviä suuria teknisiä rakennelmia.<br />

Maisemassa ei ole tapahtunut<br />

suuria maisemallisia muutoksia<br />

metsähakkuita ja teiden rakennusta<br />

lukuun ottamatta.<br />

220 kV voimajohdon rakentaminen<br />

on muuttanut maisemaa<br />

hankealueen eteläpuolella jonkin<br />

verran.<br />

Suunnitellun <strong>tuulipuisto</strong>n lähialueella<br />

on 220 kV voimajohto.<br />

Muutoin ihmisen tekemät rakennelmat<br />

ovat vähäisiä.<br />

Hankealueen maisema koetaan<br />

vielä "luonnontilaisena" ympäristönä,<br />

vaikka sitä on muokattu<br />

mm. metsätalouden osalta<br />

melko paljon.<br />

Hankealueen maisema koetaan<br />

vielä "luonnontilaisena" ympäristönä,<br />

vaikka sitä on muokattu<br />

mm. metsätalouden osalta<br />

melko paljon.<br />

Hankealueen läheisyydessä on<br />

uusi 220 kV voimajohto, joka<br />

muodostaa maisemahäiriön<br />

alueelle. Tuulivoimaloiden sijoitusalueella<br />

maisemahaittoja ei<br />

juurikaan ole.<br />

Lievä vaikutus<br />

Kohtalainen vaikutus<br />

Kohtalainen vaikutus<br />

Kohtalainen vaikutus<br />

Merkittäviä vaikutuksiamaisemakokemuksiin.<br />

Merkittäviä vaikutuksiamaisemakokemuksiin<br />

Merkittäviä vaikutuksia<br />

maisemakuvaan

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

VAIKUTUKSET MAISEMAAN JA KULTTUURIYMPÄRISTÖÖN<br />

Kuva 10-10. Maisemamallinnus Silmäsvuomalta, Kittilä–Sodankylä tieltä.<br />

<strong>Kuolavaara–Keulakkopään</strong> <strong>tuulipuisto</strong>n havaittavuuteen maisemassa vaikuttaa suuresti maisemaa<br />

tarkastelevan sijainti suhteessa <strong>tuulipuisto</strong>n sijaintiin. Alueen topografiasta ja peitteisyydestä<br />

johtuen tuulivoimaloiden näkemäalueet ovat hyvin epäyhtenäisiä. Tuulivoimaloiden<br />

havaittavuus paranee, mitä korkeammasta maastosta <strong>tuulipuisto</strong>a tarkastellaan. Siten <strong>Kuolavaara–Keulakkopään</strong><br />

<strong>tuulipuisto</strong> on hyvin havaittavissa mm. Kumputunturilta (581 m mpy)<br />

ja Kaarestunturilta (404 m mpy), vaikka tuulivoimalat eivät ole enää maisemaa hallitsevia<br />

elementtejä ja maisemavaikutukset jäävät enintään kohtalaisiksi. Hyvissä sääolosuhteissa<br />

<strong>Kuolavaara–Keulakkopään</strong> <strong>tuulipuisto</strong> voidaan havaita siluettina maisemassa tai pimeällä<br />

lentoestevalojen himmeänä rivinä Levitunturin (530 m mpy, etäisyys n. 40 km <strong>tuulipuisto</strong>sta)<br />

tai jopa Yllästunturin (719 m mpy, etäisyys n. 65 km) huipuilta asti, mutta maisemavaikutukset<br />

ovat niin kaukaa tarkasteltaessa hyvin lieviä. Luostotunturille (514 m mpy) asti<br />

<strong>tuulipuisto</strong>n havaittavuus on hyvin epätodennäköistä pitkän välimatkan (n. 73 km) ja maaston<br />

topografian vaihtelevuuden johdosta.<br />

67

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

VAIKUTUKSET MAISEMAAN JA KULTTUURIYMPÄRISTÖÖN<br />

Kuva 10-11.(Yllä) Maisemamallinnus Kelontekemäjärveltä (Kumputunturi vasemmalla, Kuolavaara<br />

oikeanpuoleisella sivulla).<br />

Kuva 10-12. (Alla)Kuolavaara-Keulakkopää Kaarestunturilta nähtynä.<br />

68

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

VAIKUTUKSET MAISEMAAN JA KULTTUURIYMPÄRISTÖÖN<br />

Kuva 10-13 (Alla) Hankealue Kumputunturilta nähtynä.<br />

69

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

VAIKUTUKSET MAISEMAAN JA KULTTUURIYMPÄRISTÖÖN<br />

Kuva 10-14. Leviltä katsottuna Kuolavaara-Keulakkopään alue jää kauas kaukomaisemaan.<br />

10.5.3 Tuulipuiston vaikutukset kulttuuriympäristöön<br />

<strong>Kuolavaara–Keulakkopään</strong> <strong>tuulipuisto</strong>n vaikutukset kulttuuriympäristöihin jäävät kokonaisuutena<br />

lieviksi. Yksittäiset rakennusinventointikohteet, joilla on paikallista arvoa sijaitsevat Lomajärven<br />

alueella tai lähialueiden kylissä. Kuten aiemmin on jo todettu, asutuille kiinteistöille<br />

<strong>tuulipuisto</strong>n maisemavaikutukset ovat lieviä, sillä voimalat eivät ole selkeästi havaittavissa<br />

näiltä alueilta. Näin ollen <strong>tuulipuisto</strong>n rakentaminen ei heikennä paikallisesti merkittävien<br />

kulttuurihistoriallisten kohteiden arvoa, koska niiden kulttuurihistorialliset arvot eivät olennaisesti<br />

muutu.<br />

Lomajärven perinnemaisema-alueella voidaan tarkastelupisteestä riippuen havaita yksittäisiä<br />

tuulivoimaloiden lapoja puuston yläpuolella. Lapojen havaittavuus ei heikennä perinnemaiseman<br />

perustamisen kriteereinä olleita arvoja, joten <strong>tuulipuisto</strong> ei aiheuta haittavaikutuksia<br />

Lomajärven perinnemaisemaan.<br />

Valtakunnallisesti merkittäviksi rakennetuiksi kulttuuriympäristöiksi (RKY 2009) arvotetut<br />

Kelontekemän ja Jeesiöjärven (kuva 10-5) kylät sijaitsevat <strong>tuulipuisto</strong>sta noin 15 kilometrin<br />

etäisyydellä. Teoriassa <strong>tuulipuisto</strong> on havaittavissa näistä kohteista, mutta maaston topografia<br />

ja peitteisyys estää yhtenäiset näkymät <strong>tuulipuisto</strong>on. Tuulivoimaloita tai osia tuulivoimaloista<br />

voidaan havaita yksittäisistä tarkastelupisteistä, mutta tarkasti valikoitujen paikallisten<br />

näkymien ei voida nähdä muuttavan niitä arvoja, joiden perusteella kylät on arvotettu valtakunnallisesti<br />

merkittäviksi alueiksi. Vaikutukset kulttuurihistoriallisiin kyläkokonaisuuksiin<br />

jäävätkin lieviksi.<br />

70

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

VAIKUTUKSET MAISEMAAN JA KULTTUURIYMPÄRISTÖÖN<br />

Kuva 10-15. Keulakkopään pohjoisrinnettä, etualalla Lomajärven asutusta (kuva Lentokuva<br />

Vallas Oy)<br />

10.5.4 Sähkönsiirtoreittien vaikutukset maisemaan ja kulttuuriympäristöön<br />

Sähkönsiirron vaikutuksia maisemaan ja kulttuuriympäristöön on arvioitu vaihtoehdoittain.<br />

Tuulipuiston alueella tuulivoimaloiden välinen sähkönsiirto tapahtuu maakaapeleissa. Tuulipuistoon<br />

rakennettavalta sähköasemalta ja kytkinkentältä eteenpäin sähkönsiirto tapahtuu<br />

rakennettavia ilmajohtoja pitkin. Vaihtoehdosta riippuen tarvittava voimajohto on joko 110<br />

kV tai 220 kV. Voimajohtopylväät on arvioitu vaikutuksia arvioitaessa noin 20 m korkeiksi,<br />

jolloin ne nousevat jonkin verran puuston latvuston yläpuolelle. Keulakkopään laella puusto<br />

on hieman matalampaa, jolloin voimajohtopylväät erottuvat selkeämmin puuston yläpuolella<br />

lähialueelta tarkasteltaessa.<br />

Voimajohtojen rakentaminen vaatii uuden voimajohtoalueen raivaamista tai olemassa olevan<br />

voimajohtoalueen leventämistä. Täysin uuden 110 kV voimajohdon rakentaminen vaatii 46<br />

m leveän johtoalueen, josta puutonta johtoaukeaa on 26 m. Täysin uusi 220 kV voimajohto<br />

tarvitsee 36 m leveän johtoaukean. Johtoalueen molemmille sivuille jätetään 10 m leveä<br />

suojavyöhyke, jolla puuston korkeus pidetään turvallisuussyistä alle 20 m korkeana. Olemassa<br />

olevan 220 kV voimajohdon viereen rakennettaessa uusi 110 kV voimajohto, uutta puutonta<br />

johtoaluetta raivataan noin 20–30 m.<br />

Voimajohdoista muodostuvat maisemavaikutukset riippuvat merkittävästi alueesta jolle voimajohto<br />

on sijoitettu ja tarkastelupisteestä. Avoimella alueella (suo, pelto, vesistö) voimajohdot<br />

nousevat helposti maisemaa hallitseviksi elementeiksi (kuva 10-17), kun niillä ei ole<br />

esimerkiksi metsänreunan muodostamaa taustaa. Myös korkeissa maaston kohdissa voimajohtopylväät<br />

erottuvat kauempaa. Suljetussa maisemassa avoimet voimajohtokäytävät pirstaloivat<br />

yhtenäisiä maisemakokonaisuuksia. Suljetussa ympäristössä voimajohto havaitaan<br />

usein vain johtoaukealla ja aivan sen välittömässä läheisyydessä. Kaukomaisemassa avoimet<br />

voimajohtoaukeat havaitaan lähinnä tarkasteltaessa maisemaa korkeammalta vaaran tai<br />

tunturin rinteeltä tai ilmasta. Tällöinkin voimajohdon aiheuttama avoin voimajohtokäytävä<br />

havaintaan selkeimmin, kun näkymä suuntautuu pitkin johtokäytävää.<br />

Kuva 10-16. Avoin voimajohtokäytävä erottuu selvästi maisemassa (kuva Lentokuva Vallas<br />

Oy).<br />

71

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

VAIKUTUKSET MAISEMAAN JA KULTTUURIYMPÄRISTÖÖN<br />

Arvioitaessa <strong>tuulipuisto</strong> hankkeen kokonaisvaikutuksia maisemaan ja kulttuuriympäristöön,<br />

voimajohtojen aiheuttamat vaikutukset jäävät suhteessa lievemmiksi kuin itse tuulivoimaloiden<br />

aiheuttamat maisemavaikutukset. Voimajohtorakenteet jäävät tuulivoimaloille alisteiseksi,<br />

etenkin <strong>tuulipuisto</strong>n lähivaikutusalueella (0–5 km), jossa tuulivoimaloista muodostuu hallitsevia<br />

elementtejä näkymien niin salliessa.<br />

Vaihtoehto VE 1a ja VE 1b<br />

Tuulipuiston pohjoisreunalta kohti koillista suuntautuvat sähkönsiirron vaihtoehtoiset voimajohdot<br />

sijoittuvat vaarojen väliselle laaksovyöhykkeelle. Voimajohdot ylittävät Lomajoen ennen<br />

reittivaihtoehtojen risteystä Riesiövaaran luoteispuolella. Vaihtoehdon VE 1a voimajohto<br />

ylittää loppuosaltaan Heinäojan sekä Sattasen ennen yhtymistä 110 kV voimajohtoon. Vaihtoehdon<br />

VE 1b voimajohto ylittää puolestaan Ryssiöojan ja Sattasen.<br />

Voimajohtojen rakentaminen vaatii 26 metriä leveän puuttoman vyöhykkeen, jonka raivaaminen<br />

luontoon aiheuttaa uuden maisemavaurion. Raivatun voimajohtoaukean aiheuttama<br />

maisemavaurio on kuitenkin suhteellisen pienialainen ja havaittavissa hyvin rajatulta alueelta.<br />

Raivattu voimajohtoaukea erottuu suljetussa metsämaisemassa vain noin 200 m etäisyydelle.<br />

Avoimilla pelto- tai suoalueilla voimajohdot havaitaan kauempaa, sekä paikoista joissa<br />

voimajohto sijoittuu maastossa korkeammalle. Voimajohtojen maisemavaurio korostuu, jos<br />

voimajohdon taustalla ei ole suojaavaa metsänreunaa.<br />

Vaihtoehtoisten VE 1a ja VE 1b sähkönsiirtoreittien varrella ei ole merkittäviä näkymäsuuntia.<br />

Jokien ja purojen ylityskohdissa voimajohto aiheuttaa häiriön maisemaan. Voimajohdon<br />

rakentamisella vaihtoehdoissa VE 1a ja VE 1b ei ole vaikutuksia Lomajärven asutukseen tai<br />

kulttuuriympäristön kohteisiin, koska kohteet jäävät yli 600 m etäisyydelle suunnitelluista<br />

sähkönsiirtoreiteistä. Vaihtoehtojen VE 1a ja VE 1b vaikutukset maisemaan ja kulttuuriympäristöön<br />

jäävät kokonaisuutena kohtalaisiksi ja paikallisiksi.<br />

72

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

VAIKUTUKSET MAISEMAAN JA KULTTUURIYMPÄRISTÖÖN<br />

Kuva 10-17. Voimajohdon näkyvyyteen vaikuttavia tekijöitä (Maisema-arkkitehdit Byman &<br />

Ruokonen Oy 2001).<br />

Vaihtoehto VE 2<br />

Vaihtoehdon VE 2 voimajohto sijoittuu alkuosaltaan (n. 2,5 km) Keulakkopään etelärinteen<br />

alaosaan suljettuun metsämaisemaan. Keulakkopään eteläpuolella voimajohtoreitti sijoittuu<br />

220 kV:n voimajohtoalueen viereen reitin kulkiessa Penikkavuoman suoalueen poikki Kautoselän<br />

pohjoispuolelle ja sieltä kohti Rajalanvaaraa yhdistyen olemassa olevaan 110 kV:n<br />

voimajohtoon Rajalanvaaran kaakkoispuolella Sovasjoen tuntumassa. Voimajohto ylittää Sattasen<br />

sekä muutamia pienempiä puroja ja ojia. Voimajohto ylittää myös metsäautoteitä.<br />

Asutusta vaihtoehdon VE 2 varrella tai sen välittömässä läheisyydessä (n. 200 m) ei ole.<br />

Vaihtoehdon VE 2 toteutuessa olemassa oleva voimajohtoaukea levenee noin 16 m, jonka<br />

lisäksi johtoalueen reunaan tulee jättää 10 m suojavyöhykettä, jonka puuston korkeutta<br />

kontrolloidaan turvallisuussyistä. Uuden voimajohdon sijoittaminen olemassa olevan voimajohdon<br />

viereen vähentää täysin uuden voimajohtoalueen raivaamistarvetta ja siten lieventää<br />

rakentamisesta aiheutuvaa maisemahaittaa. Olemassa olevan johtoalueen leventäminen<br />

puolestaan vahvistaa olemassa olevan voimajohdon aiheuttamaa visuaalista maisemahaittaa.<br />

Maisemahaitat korostuvat avoimilla suoalueilla sekä voimajohdon sijoittuessa maastossa<br />

korkeammille vaaroille, joilla näkemäalueet ovat laajoja. Peitteisessä maastossa voimajohdon<br />

maisemahaitat jäävät paikallisiksi ja ulottuvat suppealle alueelle.<br />

Vaihtoehdossa VE 2 uutta avointa voimajohtoaukeaa (leveys 26 m) raivataan noin 2,5 km<br />

matkalle <strong>tuulipuisto</strong>sta Keulakkopään etelärinteeseen olemassa olevalle 220 kV voimajohdolle<br />

saakka. Uusi voimajohtoalue muodostaa maisemavaurion puustoiseen etelärinteeseen.<br />

Peitteiseen maisemaan muodostuu selvästi rajattu aukko, joka havaintaan hyvin etenkin Lomajärventietä<br />

etelästä pohjoiseen päin kuljettaessa. Kauempaa tarkasteltaessa avoin voimajohtoaukea<br />

piiloutuu ympäröivän puuston keskelle.<br />

Voimajohdon vaihtoehdon VE 2 varrelle tai sen välittömään läheisyyteen (n. 200 m) ei sijoitu<br />

merkittäviä kulttuurihistoriallisia ympäristöjä tai yksittäisiä kulttuurihistoriallisia kohteita.<br />

73

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

VAIKUTUKSET MAISEMAAN JA KULTTUURIYMPÄRISTÖÖN<br />

Voimajohdon rakentaminen ei siten muuta alueen nykyisiä kulttuurihistoriallisia arvoja ja<br />

vaikutuksia ei siten muodostu.<br />

Kokonaisuutena vaihtoehdosta VE 2 aiheutuvat maisemalliset haitat ulottuvat laajalle alueelle<br />

voimajohdon suuntaisesti, mutta varsinaiset maisemalliset haitat koetaan pääsääntöisesti<br />

vain johtoaukealta tai vain sen välittömästä läheisyydestä. Avoimilla suoalueilla ja vesistöjen<br />

ylityskohdissa maisemahaitat ulottuvat laajemmalle alueelle.<br />

Vaihtoehto VE 3<br />

Vaihtoehdossa VE 3 uutta voimajohtoaluetta rakennetaan noin 2,5 km matkalle <strong>tuulipuisto</strong>sta<br />

Keulakkopään etelärinteeseen olemassa olevalle 220 kV voimajohdolle saakka (vaihtoehdon<br />

VE 2 alkuosa). Vaihtoehdossa VE 3 rakennettava voimajohto on 220 kV jännitteinen.<br />

Johtoalueen leveys on noin 56 m, josta avointa johtoaukeaa on noin 36 m. Voimajohdon rakentamisesta<br />

muodostuvat maisemahaitat ovat samanlaiset kuin vaihtoehdon VE 2 alkuosan<br />

osalta, joskin johtoaukean leveys on suurempi, mikä vahvistaa aiheutuvaa maisemahaittaa.<br />

Vaihtoehdon VE 3 voimajohdon rakentamisesta aiheutuvat haitat maisemaan ja kulttuuriympäristöön<br />

jäävän kokonaisuutena kohtalaisiksi ja kaikista vaihtoehdoista haitat kohdistuvat<br />

suppeimmalle alueelle, kun uutta voimajohtoa rakennetaan vain 2,5 kilometriä.<br />

10.6 Tuulipuistohankkeen kokonaisvaikutukset maisemaan ja kulttuuriympäristöön<br />

Arvioitaessa koko hankkeen maisemallisia vaikutuksia korostuu tuulivoimaloiden aiheuttamat<br />

maisemavaikutukset, koska niiden massiivinen koko mahdollistaa niiden näkyvyyden hyvin<br />

laajalle alueelle. Voimajohdoista muodostuvat vaikutukset jäävät tuulivoimaloiden rinnalla<br />

vähäisemmiksi. Tuulipuiston aiheuttamat maisemavaikutukset ovatkin laaja-alaisia, joskin<br />

niiden havaittavuus on kuitenkin suhteellisen paikallista. Vaikutusten havaittavuus riippuu<br />

suuresti katselijan sijainnista, vuorokauden- ja vuodenajasta. Aiheutuvat vaikutukset ovat<br />

kestoltaan pitkäaikaisia, sillä tuulivoimaloiden elinkaareen odotetaan olevan vähintään 25<br />

vuotta. Aiheutuvat vaikutukset ovat kuitenkin osittain palautuvia. Tuulivoimaloiden välittömästä<br />

läheisyydestä poistettu kasvillisuus palautuu osittain hitaasti ajan myötä ja tilanne<br />

normalisoituu. Tuulivoimaloiden aiheuttamat maisemavaikutukset ovat voimakkaimmillaan<br />

<strong>tuulipuisto</strong>n elinkaaren alkuaikana, jolloin tuulivoimalat ovat uusi elementti maisemassa.<br />

Ajan kuluessa, vaikutukset lieventyvät, kun tuulivoimalat opitaan näkemään maisemassa ja<br />

niihin totutaan. Tuulipuiston elinkaaren lopussa tuulivoimaloiden maanpäälliset osat voidaan<br />

purkaa pois kokonaan, jolloin niiden aiheuttamat maisemavaikutukset häviävät. Tuulivoimaloiden<br />

purkaminen aiheuttaa jälleen maisemanmuutoksen, kun pitkään paikoilla olleet ja siten<br />

maamerkiksi muodostuneet voimalat häviävät maisemasta ja tilanne palautuu pitkälti<br />

tilanteeseen, joka on vallinnut ennen <strong>tuulipuisto</strong>n rakentamista.<br />

10.7 Vaikutusten arvioinnin epävarmuustekijät<br />

Maisemavaikutusten arvioinnissa käytetyt maastomallinnukset ja niiden pohjalta laaditut valokuvasovitteet<br />

ovat aina arvioita todellisesta tilanteesta. Maastomallinnusten avulla päästään<br />

hyvin lähelle todenmukaista tilannetta maaston pinnanmuotojen suhteen, mutta peitteisyyden<br />

arviointi perustuu aina arviointihetken tilanteeseen ja tiettyyn yleistykseen alueen<br />

todellisesta tilanteesta. Esimerkiksi yksittäisten puiden tai rakennelmien aiheuttamia estevaikutuksia<br />

on mahdotonta arvioida mallinnusten perusteella. Valokuvasovitteet on laadittu valokuviin,<br />

jotka on pyritty ottamaan siten, että ne vastaavat normaalia näkymää, jonka ihmissilmä<br />

havaitsee. Valokuvissa taustamaisema hälvenee yleensä normaalia katsetta sumeammaksi,<br />

joten yksikään valokuvasovite ei vastaa ihmissilmin havaittavaa näkymää ja tarkkuutta,<br />

vaikka hyvin lähelle totuutta sovitteiden avulla päästäänkin. Maisemavaikutusten arviointi<br />

perustuu aina myös arviointihetken tilanteeseen hankealueella ja vaikutusalueella. Siten vaikutusten<br />

arvioinnissa ei tule huomioiduksi mahdolliset muutokset alueen maisemassa. Muutoksia<br />

maisemaan voi aiheuttaa esimerkiksi metsätalouden toimenpiteet tai uusi rakentaminen<br />

alueella.<br />

74

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

VAIKUTUKSET MAISEMAAN JA KULTTUURIYMPÄRISTÖÖN<br />

10.8 Haittojen lieventäminen ja ehkäiseminen<br />

Hankkeen aiheuttamia maisemavaikutuksia voidaan lieventää ja ehkäistä <strong>tuulipuisto</strong>n suunnittelulla,<br />

jossa huomioidaan lähialueiden ympäristötekijät. Suunnittelussa tulee huomioida<br />

maaston suuntautuneisuus ja pyrkiä sijoittamaan voimalat siten, että ne istuvat luontevasti<br />

maisemaan. Selkeäksi ryhmäksi muodostettu <strong>tuulipuisto</strong> muodostaa maisemallisesti voimakkaan<br />

elementin, joka on helposti havaittavissa maamerkkinä. Selkeä yhtenäinen voimaloiden<br />

ryhmä on maisemassa rauhallisempi, kuin useat hajanaisesti sijoitetut yksittäiset voimalat.<br />

Tuulipuiston lähialueelta voidaan löytää tiettyjä tuulivoimaloiden näkyvyyden kannalta kriittisiä<br />

katselupisteitä, joissa metsien käsittelytoimenpiteiden valinnalla voidaan vähentää tai<br />

jopa estää tuulivoimaloiden rakentamisesta aiheutuvat maisemamuutokset. Nämä ovat esim.<br />

pisteitä, joissa ihmisiä liikkuu paljon tai jotka ovat ihmisten asuinympäristöjä. Katsojan lähiympäristön<br />

puusto estää tehokkaasti näkymiä tuulivoimaloille. Tuulivoimaloiden rakentamisen<br />

lähtökohtana ei voi kuitenkaan olla, että lähialueen metsien käsittelyä rajoitettaisiin laaja-alaisesti<br />

eikä metsien käsittelyä rajoittamalla voida edes poistaa kaikkea tuulivoimaloista<br />

aiheutuvaa maisemamuutosta.<br />

Alueita, joilla puusto estää suoran näkymän tuulivoimaloille ovat lähimpien kiinteistöjen välittömät<br />

lähiympäristöt. Maisemahaittojen lieventämiseksi tai estämiseksi tarvittava välitön<br />

maisemallinen suojavyöhyke riippuu paljon olemassa olevan puuston tiheydestä, suunnitellusta<br />

metsänhoitotoimenpiteestä ja sen voimakkuudesta sekä myös maaston topografiasta.<br />

Suojavyöhykkeen leveys tulee tästä syystä harkita aina tapauskohtaisesti suunniteltaessa<br />

metsänkäsittelytoimenpiteitä alueella.<br />

Voimajohtoaukeat pirstaloivat yhtenäisiä metsäaloja ja maisemakokonaisuuksia, jolloin on<br />

suositeltavaa, että voimajohdot sijoitetaan ympäristöön jossa on jo ennestään maisemavaurioita.<br />

Hyviä voimajohdon sijoituspaikkoja ovat olemassa olevat voimajohtoalueet, voimakkaasti<br />

käsitellyt metsäalueet, tieympäristöt sekä alueet joilla on jo muita maisemavaurioita.<br />

Voimajohtojen sijoittamisessa maisemaan tulee pyrkiä siihen, ettei avoimia maastokäytäviä<br />

sijaitse useita rinnakkain. Yksi leveämpi maastokäytävä on maisemallisesti suotavampi, kuin<br />

useat rinnakkaiset avoimet maastokäytävät.<br />

<strong>Kuolavaara–Keulakkopään</strong> läheisyydessä, etenkin Lomajärven alueella peltoalueiden eteläpuolella<br />

ja asutuksen välittömässä läheisyydessä puusto estää näkymiä tuulivoimaloille. Lähialueen<br />

metsät ovat suurelta osin Metsähallituksen omistamia metsätalousalueita ja metsänkäsittelyn<br />

piirissä olevat metsiköt ovat tällä hetkellä enimmäkseen taimikoita sekä nuoria<br />

ja varttuneita kasvatusmetsiä. Täten <strong>tuulipuisto</strong>n lähialueella tullaan tulevien vuosien aikana<br />

tekemään lähinnä harvennushakkuita. Myöhemmässä vaiheessa osa metsiköistä varttuu uudistuskypsiksi,<br />

jolloin alueella on mahdollista tehdä myös uudistushakkuita. Edellä mainituilla<br />

maiseman kannalta kriittisillä alueilla uudistushakkuualat voidaan yksityiskohtaisessa suunnittelussa<br />

sovittaa maisemallisesti siten, että niiden vuoksi ei avaudu suoria näkymäsektoreita<br />

kohti tuulivoimaloita.<br />

Keskeisimmät vaikutukset maisemaan ja kulttuuriympäristöön:<br />

� Tuulipuistoalueen maisema on suurpiirteinen ja sietää lähtökohtaisesti<br />

paremmin tuulivoimaloiden sijoittamisen maisemaan.<br />

� Toisaalta aluetta pidetään erämaisena koskemattomana luonnonympäristönä.<br />

� Tuulivoimalat eivät hallitse maisemaa lähialueen pihapiireissä.<br />

� Avoimet näkymät kohti <strong>tuulipuisto</strong>a avautuvat pääsääntöisesti tieympäristöstä.<br />

� Kaukomaisemassa <strong>tuulipuisto</strong> voidaan havaita hyvinkin kaukaa (korkeat vaarat ja<br />

tunturit) hyvissä sääolosuhteissa, mutta tuulivoimalat eivät<br />

tällöin hallitse maisemaa.<br />

� Alueen kulttuurihistoriallisten kohteiden arvoa ja luonnetta <strong>tuulipuisto</strong> ei tule muuttamaan.<br />

75

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

VAIKUTUKSET MUINAISJÄÄNNÖKSIIN<br />

11 VAIKUTUKSET MUINAISJÄÄNNÖKSIIN<br />

11.1 Lähtötiedot ja arviointimenetelmät<br />

Muinaisjäännökset ovat ihmistoiminnan tuloksena syntyneitä rakenteita niin historialliselta<br />

kuin esihistorialliselta ajalta. Suomessa muinaismuistolaki määrää kaikki kiinteät muinaisjäännökset<br />

rauhoitetuiksi, eikä niihin saa kajota ilman Museoviraston lupaa. Ilman muinaismuistolain<br />

nojalla annettua lupaa on kiinteän muinaisjäännöksen kaivaminen, peittäminen,<br />

muuttaminen, vahingoittaminen, poistaminen ja muu siihen kajoaminen kielletty.<br />

Vaikutusten arvioinnin aineistona on käytetty arkistoaineistoja ja hankkeen yhteydessä laaditun<br />

arkeologisen inventoinnin tietoja. Inventointi tehtiin <strong>tuulipuisto</strong>n ja vaihtoehtoisten sähkönsiirtoreittien<br />

alueelle 11–19.10.2010. Alueella tehdyssä maastoinventoinnissa keskityttiin<br />

tuulivoimaloiden paikoille ja sähkönsiirtoreiteille. Sähkönsiirtoreittien osalta maastossa ei<br />

tarkistettu kohteita, jotka todettiin maastollisesti erittäin epätodennäköisiksi kohdiksi muinaisjäännöksille.<br />

Riiminkahlonkankaan (eli Polvimukankankaan) pyyntikuoppien lähialueet<br />

tutkittiin tarkemmin. Tutkimusalueella oli kohtalaisesti hakattuja alueita, joissa maa oli joko<br />

äestetty tai laikutettu, eli maanpinta päästiin tutkimaan helposti. Tuulipuiston alueella tehtiin<br />

myös satunnaisia lapionpistoja. Arkeologisesta inventoinnista on laadittu erillinen selvitysraportti.<br />

Hankkeen VE 2 sijoittuu juuri rakennetun Petäjäskoski-Isokoski- Vajukoski 220 kV voimajohdon<br />

viereen. Hankkeen YVA -selostuksen mukaan (Fingrid oyj 2006) tälle voimajohtolinjalle<br />

ei ole tehty arkeologista inventointia YVA - vaiheessa. Museovirasto on kuitenkin antanut<br />

lausunnon (7.6.2006) muinaisjäännösinventointia vaativista kohteista. Museoviraston tiedon<br />

mukaan rakennetulle voimajohtoalueelle on tehty arkeologinen inventointi välillä Koukonen –<br />

Vajukoski (Karjalainen T/Museovirasto 2006), mutta uusia muinaisjäännöskohteita ei löytynyt.<br />

Tosin vuonna 2006 laaditussa inventoinnissa inventoinnin painopisteet ovat olleet voimajohdon<br />

alku- ja loppupäässä.(Katiskoski 2010)<br />

11.2 Nykytilanne<br />

Tuulipuiston alueella ei sijaitse tunnettuja muinaisjäännöksiä eikä arkeologisen inventoinnin<br />

aikana <strong>tuulipuisto</strong>alueelta tehty uusia muinaisjäännöslöytöjä (kuva 11-1).<br />

Vaihtoehtoisten sähkönsiirtoreittien läheisyydestä tunnettiin ennen arkeologista inventointia<br />

kaksi kiinteää muinaisjäännöstä. Riimitievan muinaisjäännösryhmä Lomajärven pohjoispuolelta<br />

(Kittilä) sekä Riiminkahlonkankaan pyyntikuopat Sattasen länsipuolelta (Sodankylä).<br />

Riimitievan muinaisjäännösryhmää ei tarkistettu arkeologisen inventoinnin yhteydessä, koska<br />

se sijaitsee noin 1,5 km etäisyydellä suunnitellusta voimajohtoreitistä 1, eikä sille siten<br />

voida nähdä muodostuvat haittaa voimajohdon rakentamisesta. Riiminkahlonkankaan pyyntikuopat<br />

löytyivät noin 150 m etelämpää aikaisemmin ilmoitetuista koordinaateista. Kohde<br />

sijaitsee noin 300 m etäisyydellä voimajohtovaihtoehdosta VE 1a.<br />

Arkeologisessa inventoinnissa havaittiin kaksi mahdollista muinaisjäännöstä, tervahauta ja<br />

kuoppakohde sähkönsiirron vaihtoehdon VE 1b läheisyydestä.<br />

Taulukko 11-1. Hankealueen lähivaikutuspiirin muinaisjäännökset<br />

Kohde Tyyppi Lähin etäisyys vaihtoehtoiselle<br />

reitille<br />

371212 Kuusattaselkä<br />

Alalompolo<br />

371211 Keulakkopää,<br />

Sodankylä Karhakisto<br />

371212 Kuusattaselkä<br />

Sodankylä Riiminkahlonkangas<br />

76<br />

Maarakenteet 25 m (VE 1b)<br />

Työ- ja valmistuspaikat 140 m (VE 1b)<br />

Työ- ja valmistuspaikat 290 m (VE 1a)

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

VAIKUTUKSET MUINAISJÄÄNNÖKSIIN<br />

Sodankylän Alalompolo<br />

Kohde sijaitsee Pikkunivanvaaran pohjoispuolella ja Sattasen itäpuolella Alalompolon ja Polvimukan<br />

välillä olevan kangassaarekkeen reunassa. Kohde sijaitsee hyvin lähellä karttaan<br />

merkittyä voimajohdon VE 1b reittivaihtoehtoa, kartan perusteella noin 25 m etäisyydellä<br />

reitin keskilinjasta. Koska voimajohdon raivatun alueen leveys on 26 m, kohde jäisi näin ollen<br />

hieman linjan ulkopuolelle. Kohde olisi kuitenkin hyvin lähellä voimalinjan 10 m levyistä<br />

reunavyöhykettä, jolla kasvillisuus ei saa ylittää 20 m korkeutta.<br />

Rakenteen vähäisen maatumisen perusteella se ei todennäköisesti ole kovin vanha. Rakenne<br />

on ehkä jonkinlainen säilytyskuoppa tai mahdollisesti kalkinpolttouuni.<br />

Sodankylän Karhakisto<br />

Karhakisto sijaitsee Keulakkopään pohjoispuolella, Lomajärveltä itään, noin 1,1 km Sodankylän<br />

ja Kittilän kunnanrajasta. Kohteen etäisyys VE 1b linjaan on noin 140 m ja VE 1a linjaan<br />

noin 225 m. Kohteessa on mm. pieni vanha tervahauta<br />

Sodankylä Riiminkahlonkangas<br />

Kohde sijaitsee Pikkunivanvaaran länsipuolella, noin 250 m Sattasen rannasta lounaaseen.<br />

Kohteen etäisyys VE 1a linjaan on noin 290 m ja 1b linjaan noin 450 m. Kohteessa on kaksi<br />

pyyntikuoppaa. Kuopat sijaitsevat noin 150 m etelään aiemmin raportoidusta kohdasta.<br />

Kuva 11-1. Kuolavaara-Keulakkopään lähialueen muinaisjäännökset ja kulttuurihistorialliset<br />

kohteet.<br />

77

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

VAIKUTUKSET MUINAISJÄÄNNÖKSIIN<br />

11.3 Hankkeen vaikutukset muinaisjäännöksiin<br />

Tuulipuistohankkeen muinaisjäännöksiin kohdistuvat vaikutukset liittyvät erityisesti rakentamisvaiheeseen<br />

ja sen aiheuttamiin mahdollisiin fyysisiin muutoksiin ympäristössä. Haittoja<br />

voi syntyä tilanteissa, joissa muinaisjäännöskohde jää rakennustyön välittömälle vaikutusalueelle.<br />

Laaditun arkeologisen inventoinnin mukaan <strong>tuulipuisto</strong>n alueella ei ole muinaisjäännöksiä,<br />

joten <strong>tuulipuisto</strong>n alueella rakentaminen ei aiheuta vaikutuksia muinaisjäännöksiin.<br />

Vaihtoehtoisten voimajohtoreittien läheisyydessä muinaisjäännöksiä havaittiin vaihtoehdon<br />

1b reittivaihtoehdoilla. Muinaisjäännöskohde Sodankylän Alalompolo sijaitsee alustavasti<br />

suunnitellun voimajohtoreitin välittömässä läheisyydessä, noin 25 m voimajohdon keskilinjasta.<br />

Voimajohdon rakentaminen voi vaurioittaa tai tuhota kohteen, jolloin vaikutukset kyseiseen<br />

muinaisjäännökseen olisivat merkittävät.<br />

Muut löydetyt tai tarkistetut muinaisjäännöskohteet sijaitsevat yli 100 metrin etäisyydellä<br />

suunnitelluista johtoalueista, jolloin niihin ei nähdä kohdistuvan riskiä vaurioitumiselle voimajohdon<br />

rakentamisen aikana.<br />

Kokonaisuutena ajatellen <strong>tuulipuisto</strong>hankkeen vaikutukset kiinteisiin muinaisjäännöksiin ovat<br />

hyvin lievät. Mahdollisia aiheutuvia vaikutuksia voidaan edelleen lieventää tai välttää voimajohtoreittien<br />

jatkosuunnittelussa.<br />

11.4 Vaikutusten arvioinnin epävarmuustekijät<br />

Hankealue on inventoitu ja vaikutukset arvioitu <strong>tuulipuisto</strong>n alustavien suunnitelmien mukaan.<br />

Tuulipuiston suunnitelmat voivat muuttua jatkossa, jolloin on varauduttava arvioimaan<br />

uudestaan mahdollisia vaikutuksia muinaisjäännöksiin, mikäli muutokset ovat mittakaavaltaan<br />

suuria. On myös syytä huomata, että nyt olemassa olevat tiedot muinaisjäännöskohteista<br />

voivat muuttua uusissa tutkimuksissa ja välttämättä tehdystä inventoinnista huolimatta<br />

kaikkia alueen muinaisjäännöksiä ei tunneta. Inventoitu maasto on hyvin vaihtelevaa topografian<br />

ja kasvillisuuden suhteen. Siten alueella havaintojen tekeminen on ollut myös<br />

haasteellista.<br />

Koska kaikki muinaisjäännökset ovat automaattisesti muinaismuistolain suojaamia, on kaikkia<br />

ennestään tunnettuja tai mahdollisesti tulevaisuudessa löytyviä kohteita koskevissa epäselvissä<br />

tilanteissa syytä kääntyä Museoviraston puoleen.<br />

11.5 Haitallisten vaikutusten ehkäiseminen ja lieventäminen<br />

Muinaisjäännöskohteiden ja -alueiden ympäristössä tulisi pyrkiä rakenteiden ja voimajohdon<br />

huolelliseen suunnitteluun. Tuulivoimaloiden ja voimajohtoreittien rakentaminen, raivaaminen<br />

sekä huolto tulee tehdä siten, että muinaisjäännöskohteet otetaan huomioon niitä vahingoittamatta.<br />

Suunnittelussa tulee rakennuspaikat ja huoltoreitit suunnitella siten, että<br />

muinaisjäännöskohteet säilyvät. Rakennussuunnitelmien tarkennuttua tulee selvittää rakentamisen<br />

vaikutus alueella sijaitseviin kiinteisiin muinaisjäännöksiin. Ennen rakentamista muinaisjäännöskohteen<br />

läheisyyteen on neuvoteltava Museoviraston kanssa. Jos rakentaminen<br />

koskee kiinteitä muinaisjäännöksiä, on ennen rakennustöiden aloittamista varauduttava arkeologisiin<br />

tutkimuksiin.<br />

78

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

LUONNONYMPÄRISTÖN NYKYTILA JA ARVIOIDUT LUONTOVAIKUTUKSET<br />

12 LUONNONYMPÄRISTÖN NYKYTILA JA ARVIOIDUT<br />

LUONTOVAIKUTUKSET<br />

12.1 Maa- ja kallioperä sekä vesistöt<br />

12.1.1 Lähtötiedot, arviointimenetelmät ja vaikutustyypit<br />

Hankealueen maa- ja kallioperän olosuhteita on selvitetty peruskartan sekä maa- ja kallioperäkartan<br />

(GTK, 2010) avulla. Lisäksi on hyödynnetty alueelta laadittua moreenianalyysiä ja<br />

Jeesiöjokijakson kallioperäkartoitusta (Karvinen 1992). Pintavesien osalta on hankealueen ja<br />

sen lähialueella sijaitsevien pintavesien tilaa selvitetty ympäristöhallinnon OIVAtietokannasta<br />

(Hertta, pintavesien tila) saatujen vedenlaatutietojen perusteella. Pohjavesialueiden<br />

luokitus ja sijaintitieto perustuvat myös OIVA-paikkatietopalvelun tietoihin.<br />

Tuulipuiston ja voimajohtoalueiden rakentamisen aikaisia vaikutuksia maa- ja kallioperään<br />

sekä pinta- ja pohjavesille on arvioitu asiantuntija-arviona, joka perustuu maanpinnan<br />

muokkaustoimenpiteiden mahdollisesti aiheuttamiin vaikutuksiin hankkeen vaatiman tiestön<br />

sekä muiden rakenteiden perustusten osalta. Käytönaikaiset vaikutukset ilmenevät lähinnä<br />

huoltokoneiden mahdollisina öljyvuotoriskeinä.<br />

12.1.2 Vaikutukset maa- ja kallioperään<br />

Hankealueen maa- ja kallioperän yleiskuvaus<br />

Kuolavaaran ja Keulakkopään moreenianalyysien (Mikkola 1967) perustella alueen yleisin<br />

maaperätyyppi on hiekkamoreeni. Paikoin esiintyy varsin pitkälle lajittunutta moreenia, joka<br />

eräiden analyysien perusteella on jopa kivistä soraa. Osittain moreeni on sekundääristen tekijöiden<br />

(pinta- ja vajovesi, routiminen, rapautuminen) vaikutuksesta lajittunutta. Primaarisesti<br />

lajittuneet maaperätyypit ovat soraista moreenia tai hiekkaista soraa.<br />

Kuolavaara ja Keulakkopää sijaitsevat Kittilän letto- ja lehtokeskuksen alueella, missä kallioperässä<br />

saattaa esiintyä ravinteikkaita kivilajeja. Geologian tutkimuskeskus on suorittanut<br />

1980-luvulla Kittilän ja Sodankylän alueelle sijoittuvalla Jeesiöjoen jokiosuudella kallioperäkartoituksia.<br />

Kartoituksen mukaan Kuolajärven pohjoispuolella kallioperässä vuorottelevat<br />

grafiittipitoiset tuffiitit ja tuffiittiset vihreäkivet sekä laavakivet. Kuolavaara ja Keulakkopää<br />

kuuluvat intermediaariseen tuffiittivyöhykkeeseen, jonka grafiittipitoisuus vaihtelee. Tuffiittijakson<br />

eteläpuolella on emäksinen laavakivivyöhyke. Kuolavaaran länsi- ja eteläosissa esiintyy<br />

dolomiittista karbonaattia sisältäviä paksuja kerroksia.<br />

Hankealueen topografia vaihtelee pääasiassa melko loivapiirteisesti ja alue on korkeimmillaan<br />

Keulakkopäällä, 420 m mpy. Jyrkimmät rinteet sijaitsevat Keulakkopään etelärinteillä ja<br />

Kuolavaaran länsirinteillä. Kuolavaara on parikymmentä metriä Keulakkopäätä matalampi, ja<br />

molemmat kohoavat reilun 230 m Kelontekemä- ja Kuolajärviä ylemmäksi.<br />

Vaikutukset maa- ja kallioperään<br />

Tuulipuiston rakentamisen aikaiset vaikutukset maa- ja kallioperään ilmenevät rakennuspaikkojen<br />

maanpinnan poistona sekä tiestön että voimalayksiköiden kohdalla. Voimajohtoreitillä<br />

tehdään maanrakennustöitä voimajohtopylväiden pystyttämisessä, mutta vaikutukset<br />

ovat enimmäkseen hyvin vähäisiä. Rakentamisen jälkeen eli <strong>tuulipuisto</strong>n toiminnan aikana ei<br />

aiheudu vaikutuksia maa- ja kallioperään. Voimaloiden huollon aikana käsitellään todennäköisesti<br />

voimaloiden koneistojen öljyjä sekä muita kemikaaleja, mutta määrät ovat niin vähäisiä,<br />

etteivät ne aiheuta maaperän pilaantumisriskiä. Voimajohdon toiminnan aikana ei<br />

aiheudu vaikutuksia maa- ja kallioperään ja voimajohdon huoltokoneiden mahdollisesti aiheuttama<br />

maaperän pilaantumisriski on hyvin vähäinen.<br />

79

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

LUONNONYMPÄRISTÖN NYKYTILA JA ARVIOIDUT LUONTOVAIKUTUKSET<br />

Kuva 12-1. Lomajärvi<br />

12.1.3 Vaikutukset pintavesille<br />

Hankealueen vesistöt<br />

<strong>Kuolavaara–Keulakkopään</strong> alue sijoittuu Kemijoen vesienhoitoalueelle. Tuulipuistoalueen<br />

ympärillä on useita pieniä järviä ja lampia. Lähimmät alueen pohjoispuolelle sijoittuvat pienet<br />

järvet ovat Ylijärvi, Keskijärvi, Tyhjäjärvi ja Lomajärvi (kuva 12-1). Alueen eteläpuolelle sijoittuvat<br />

suuremmat järvet ovat Kuolajärvi (128 ha) 5 km etäisyydellä sekä Kelontekemäjärvi<br />

(1 643 ha) 15 km etäisyydellä. Alueen suurimmat virtavedet ovat Jeesiöjoki, joka kulkee<br />

hankealueen etelä- ja länsipuolelta sekä Sattanen, joka kulkee hankealueen itäpuolella. Jeesiöjoen<br />

ekologinen tila on arvioitu erinomaiseksi ja Sattasen ekologinen tila hyväksi (Lapin<br />

ELY-keskus 2010).<br />

Tuulipuistoalueelle ei sijoitu suurempia avovesiä. Virtavesistä Kuolavaaran ja Keulakkopään<br />

rinteillä on useita pieniä puroja ja noroja, joista osa on luonnontilaisia ja osa metsänkäsittelytoimien<br />

ja ojitusten myötä muuttuneita. Lisäksi eri puolilla vaarojen alarinteillä esiintyy<br />

jonkin verran tihkupintoja sekä lähteitä. Alueen lähteitä ja pieniä puroja on käsitelty tarkemmin<br />

kasvillisuuden sekä arvokkaiden luontokohteiden (MetsäL 10§, VesiL 15 a §) yhteydessä<br />

kappaleessa 12.2.3.<br />

Sähkönsiirtovaihtoehtojen voimajohdot sijoittuvat Kemijoen vesistöalueella sijaitseville Kuolajärven<br />

(65.858), Karjakkojoen (65.857), Sattasjoen (65.862–65.864) ja Sovasjoen alaosan<br />

(65.865) valuma-alueille. Sähkönsiirtovaihtoehtojen alueelle sijoittuu useita virtavesiä, joista<br />

suurin on Sattasjoki. Voimajohtoalueille ei sijoitu järviä tai lampia.<br />

80

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

LUONNONYMPÄRISTÖN NYKYTILA JA ARVIOIDUT LUONTOVAIKUTUKSET<br />

Vaikutukset pintavesiin<br />

Pintavesiin mahdollisesti kohdistuvat vaikutukset ilmenevät ainoastaan hankkeen rakentamisaikana<br />

voimalapaikkojen ja tiestön rakentamisen sekä voimajohtoalueen raivauksen ja<br />

pylväiden perustamisen kautta. Rakentamistoimenpiteiden aikana poistetaan pintamaa, mikä<br />

saattaa lisätä vesistöihin kohdistuvaa valuntaa ja kiintoaineskuormitusta. Mahdollisesti lisääntyvästä<br />

kiintoaineskuormituksesta aiheutuva haitta on hyvin lyhytaikainen, minkä vuoksi<br />

sen vaikutus arvioidaan vähäiseksi. Vesistöjen tila ei muutu hankkeen vuoksi.<br />

Tuulipuiston sähkönsiirrolla ei ole vaikutuksia alueen vesistöihin. Voimajohtopylväät eivät<br />

sisällä vesistöille haitallisia aineita, joten niillä ei ole vaikutuksia pintavesien tilaan. Myös<br />

voimajohtojen huoltotoimista aiheutuvat vesistövaikutukset katsotaan hyvin vähäisiksi.<br />

Sähkönsiirronvaihtoehdot VE 1a ja VE 1b ylittävät pienen Lomajoen sekä hieman suuremman<br />

Sattasjoen, jolloin rakentamisen aikainen pylvässijoittelu saattaa aiheuttaa rantapenkereen<br />

eroosiota ja maa-ainesten päätymistä vesistöön. Sähkönsiirtovaihtoehto VE 2 ylittää Sattasjoen<br />

ja Riesiöojan sekä muutaman pienen puron, jolloin rakentamisen aikana saattaa aiheutua<br />

edellä mainittua lievää rantapenkereen eroosiota vesistöön. Sähkönsiirtovaihtoehdon VE<br />

3 alueelle sijoittuu ainoastaan pieniä metsätaloustoimien muuttamia puroja. Pylvässijoittelusta<br />

johtuva maa-aineksen muokkaus ja eroosiovaikutukset vesistöjen rantapenkereillä ovat<br />

hyvin vähäisiä ja huomioitavissa rakentamisvaiheessa siten, että haitat ovat mahdollisimman<br />

pienet. Todennäköisesti vain hyvin pieni osa rakennusalueiden kiintoaineksesta tai siihen sitoutuneista<br />

ravinteista päätyisi vesistöihin. Haitta on väliaikaista ja merkitykseltään vähäistä<br />

eikä voimaloiden tai sähkönsiirron toiminnan ajalta aiheudu vaikutuksia vesistöille.<br />

Pienet virtavedet VE 1a ja VE 1b alueella voidaan lukea turvemaiden pieniksi latvapuroiksi,<br />

jotka on luokiteltu Suomen luontotyyppien uhanalaisuusluokituksessa (Raunio ym. 2008).<br />

Pohjois-Suomessa säilyviksi ja koko maassa silmälläpidettäviksi luontotyypeiksi.<br />

12.1.4 Vaikutukset pohjavesialueille<br />

Hankealueen pohjavedet<br />

Tuulipuistoalueella ei ole luokiteltuja pohjavesialueita. Lähimmät veden hankintaan soveltuvat<br />

pohjavesialueet (II-luokka) sijaitsevat reilun kilometrin etäisyydellä <strong>tuulipuisto</strong>alueen<br />

pohjoispuolella Liikalaen–Haurespään alueella sekä Pultsanon alueella.<br />

Sähkönsiirtovaihtoehtojen VE 1a, VE 1b ja VE 3 alueella ei sijaitse pohjavesialueita. Vaihtoehto<br />

VE 2 ylittää II-luokan pohjavesialueen Pikku-Välimaalla. Pohjavesialueet on esitetty kuvassa<br />

12-2.<br />

Vaikutukset pohjavesiin<br />

Tuulipuiston ja voimajohdon rakentamisesta ja käytöstä aiheutuvat vaikutukset alueen pohjavesivaroihin<br />

perustuvat mahdollisiin ajokaluston öljyvuotovahinkoihin. Tämä riski liittyy<br />

kaikkeen ajoneuvojen liikkumiseen pohjavesialueilla eikä siten ole hankeen vaikutusten kannalta<br />

merkittävä. Voimalayksiköiden läheisyydessä käsitellään pieniä määriä koneistojen<br />

huoltoon tarkoitettuja öljyjä tai muita kemikaaleja, mutta määrät ovat todennäköisesti niin<br />

pieniä, että toiminta ei aiheuta pohjavesien pilaantumisriskiä.<br />

Vaihtoehdossa VE 2 suunniteltu voimajohto ylittää II luokan pohjavesialueen Pikku-<br />

Välimaalla, missä rakennettava voimajohto sijoittuisi juuri rakennetun Fingridin 220 kV voimajohdon<br />

rinnalle. Voimajohtojen pylväät rakennetaan betonielementtiperustuksille, jolloin<br />

maaperää joudutaan muokkaamaan jonkin verran (kuva 12-3). Voimajohtopylväiden rakenteet<br />

eivät vaikuta pohjaveden laatuun, eikä niiden rakenteissa käytetä sellaisia haitallisia aineita,<br />

jotka voisivat joutua pohjavesiin. Rakentamisen aikana maaperään voi joutua työkoneissa<br />

käytettäviä polttoaineita tai öljyjä laitteiden rikkoontuessa tai onnettomuustilanteissa.<br />

Voimajohdon VE 2 alueella tehtävät pylvässijoittelun maanrakennustoimet aiheuttavat melko<br />

epätodennäköisesti edes vähäisiä tai paikallisia muutoksia veden virtaussuuntiin tai vedenpinnan<br />

tasoon.<br />

81

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

LUONNONYMPÄRISTÖN NYKYTILA JA ARVIOIDUT LUONTOVAIKUTUKSET<br />

Rakennettaessa voimajohtoa herkille alueille, kuten pohjavesialueille, on varauduttava polttoainevuotoon.<br />

Työmaalla tulee olla nopeasti saatavissa imeytysturvetta tms., johon työkoneista<br />

poikkeustilanteissa maahan mahdollisesti valuva öljy voidaan imeyttää.<br />

Kuva 12-2. Hankealueen läheisyydessä sijaitsevat pohjavesialueet.<br />

Kuva 12-3. Voimajohtopylvään perusta Riesiöojan alueella.<br />

82

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

LUONNONYMPÄRISTÖN NYKYTILA JA ARVIOIDUT LUONTOVAIKUTUKSET<br />

Kuva 12-4. Näsiä (kuva Minna Tuomala)<br />

12.2 Kasvillisuus ja arvokkaat luontotyypit<br />

12.2.1 Lähtötiedot ja arviointimenetelmät<br />

Lähtöaineisto<br />

Maastoinventointien kohdentamisessa sekä luontovaikutusten arvioinnin taustatietoina <strong>tuulipuisto</strong>n<br />

ja sähkönsiirron vaihtoehtojen alueilta oli käytössä Metsähallituksen SutiGis -<br />

paikkatietokannasta metsätalouden kuviotiedot, joissa on myös hieman paikkatietoa alueella<br />

alue-ekologisten inventointien aikana havaituista uhanalaisista tai alueellisesti merkittävistä<br />

lajeista ja luontokohteista. Hankealue sisältyy Metsähallituksen Kaarestunturin ja Pomokaira−Kumputunturin<br />

alue-ekologisiin suunnitelmiin. Lisäksi taustatietona hyödynnettiin<br />

Hertta Eliölajit -tietokannan paikkatietoja hankealueelta ja sen lähistöltä tiedossa olevista<br />

uhanalaisten lajien esiintymistä (Lapin ELY-keskus, 2009). Mahdollisia uhanalaisten lajien<br />

paikkatietoja kasvillisuuden ja kääväkkäiden osalta on tarkistettu myös Oulun yliopiston kasvimuseon<br />

tietokannoista.<br />

Luontovaikutusten arvioinnin pohjaksi on koottu olemassa oleva tieto hankealueen luonnonoloista,<br />

kuten lähimpien suojelualueiden sijaintitieto ja niiden suojeluperusteet, pinta- ja<br />

pohjavesialueet ja niiden tila sekä alueelle laadittujen kaavojen sisältämät luontotiedot.<br />

Maastotyöt ja arviointimenetelmät<br />

Hankealueen kasvillisuus- ja luontotyyppi-inventointien maastotöissä on selvitetty alueen<br />

kasvillisuuden yleispiirteitä sekä keskitytty erityisesti arvokkaiden luontotyyppien ja uhanalaisen<br />

tai muutoin arvokkaan lajiston merkittävien elinympäristöjen paikantamiseen ja niiden<br />

ominaisuuksien selvittämiseen. Kasvillisuutta ja luontotyyppejä inventoitiin parhaan kasvukauden<br />

aikaan elokuun alussa neljän maastotyöpäivän verran. Lisäksi pesimälinnuston<br />

linja- ja pistelaskentojen yhteydessä kesäkuun alussa inventoitiin sekä <strong>tuulipuisto</strong>alueen että<br />

voimajohtoalueiden luontotyyppejä ja arvokkaan lajiston potentiaalisia esiintymisalueita noin<br />

83

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

LUONNONYMPÄRISTÖN NYKYTILA JA ARVIOIDUT LUONTOVAIKUTUKSET<br />

kolmen maastotyöpäivän verran linnustolaskentojen yhteydessä ja niiden jälkeen. Tuulipuistoalueella<br />

on inventoitu tarkemmin tuulivoimaloiden rakentamisalueet vaarojen lakialueilla.<br />

Lisäksi vaarojen rinteiltä ja voimajohtoalueilta on inventoitu arvokohdetarkastelun (ilmakuvat,<br />

SutiGis-kuviotiedot) perusteella potentiaaliset arvokkaat luontokohteet. Kasvillisuus- ja<br />

kääväkäsinventointien maastotyön ovat suorittaneet FM biologit Minna Tuomala ja Ville Suorsa.<br />

Arvokkaisiin luontokohteisiin sekä putkilokasvi- ja kääväkäslajistoon kohdistuvien vaikutusten<br />

arvioinnissa on huomioitu seuraavia näkökohtia:<br />

Arviointityössä on tarkasteltu miten hankkeen toteuttaminen vaikuttaa alueen luonnon monimuotoisuuteen<br />

kokonaisuutena, yksittäisiin kohteisiin sekä alueelle ominaisiin luontotyyppeihin<br />

ja niiden lajistoon. Vaikutusten merkittävyyttä tarkastellaan kohteen alueellinen ja<br />

valtakunnallinen edustavuus huomioiden.<br />

Arvioinnissa lajitason tarkastelun painopiste on uhanalaisluokituksen mukaisten (Rassi ym.<br />

2001) lajien, luonnonsuojelulain 46 § ja 47 § nojalla erityistä suojelua vaativien lajien, Suomen<br />

erityisvastuulajien (EVA) sekä Euroopan Unionin luontodirektiivin liitteen II ja IV(a) lajien<br />

(79/409/ETY) esiintymisessä sekä niiden säilymiseen kohdistuvien uhkien määrittelyssä.<br />

Uhanalaisten lajien osalta on arvioitu hankkeen vaikutukset lajin suotuisaan suojelutasoon.<br />

Luontotyyppitasolla on tarkasteltu Suomen luontotyyppien uhanalaisluokituksen (Raunio ym.<br />

2008) mukaisesti Pohjois-Suomessa tai koko maassa uhanalaisia luontotyyppejä.<br />

12.2.2 Kasvillisuus ja luontotyypit suunnittelualueella<br />

Yleiskuvaus<br />

Hankealue kuuluu kasvimaantieteellisessä aluejaossa pohjoisboreaaliseen vyöhykkeen eteläosaan<br />

ja metsätyypeiltään alue kuuluu Peräpohjolan alueeseen. Soiden aluejaossa alue kuuluu<br />

Peräpohjolan aapasuovyöhykkeeseen. Lähimmät laajat aapasuoalueet sijoittuvat hankealueen<br />

lounaispuoliselle Tollovuoma–Silmäsvuoma–Mustaoja–Nunarvuoman Natura-alueelle.<br />

Pääosin hankealueen kasvillisuus on Keski-Lapille tyypilliseen tapaan karua ja metsätyypeissä<br />

kuivahkojen kankaiden osuus on merkittävin, mutta myös tuoreita kankaita esiintyy. Metsätalouden<br />

myötä alueen metsien luonnontilaisuus on laajalti muuttunut ja puusto on enimmäkseen<br />

hakkuiden ja puustoistutusten jäljiltä mänty- ja koivuvaltaista taimikkoa sekä eriikäistä<br />

kasvatusmetsää.<br />

Hankealue sijoittuu ns. Kittilän letto- ja lehtokeskuksen itälaidalle, mistä johtuen ravinteisten<br />

kivilajien vaikutus näkyy erityisesti <strong>tuulipuisto</strong>alueen etelä- ja kaakkoisosien kasvillisuuden<br />

rehevyytenä ja monimuotoisuutena. Maaperän ravinteikkuus näkyy mm. lehtojen esiintymisenä<br />

alueella. Tästä johtuen myös hankealuetta lähin Lomajärvenkurun luonnonsuojelualue<br />

on lehtojensuojeluohjelman kohde.<br />

Tuulipuistoalueen kasvillisuus<br />

Tuulipuistoalueena käsitellään rajattu alue, joka käsittää voimaloiden rakennuspaikat eli vaarojen<br />

lakialueet sekä reilun puolen kilometrin levyisen vyöhykkeen rinteitä lakialueen molemmin<br />

puolin. Kasvillisuuden sekä arvokkaiden luontokohteiden kuvauksessa käsitellään<br />

yleisesti <strong>Kuolavaara–Keulakkopään</strong> aluetta ja tarkemmin aluetta, joka rajautuu <strong>tuulipuisto</strong>alueen<br />

sisälle.<br />

84<br />

� Suorat menetykset arvokkaiden luontokohteiden ja lajiesiintymien pinta-aloissa<br />

� Suorat ja välilliset vaikutukset kohteiden ja elinympäristöjen ominaispiirteissä<br />

� Vaikutukset ekologisiin yhteyksiin, mm. riistan kulkureitit<br />

� Vaikutusten merkittävyys suhteessa arvokohteen/lajin suojelubiologiseen statukseen<br />

sekä edustavuuteen paikallisesti, alueellisesti ja valtakunnallisesti<br />

� Vaikutusten merkittävyys lajitasolla suhteessa lajin suotuisaan suojelutasoon sekä<br />

lajin paikallista kantaa verottaviin muihin tekijöihin

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

LUONNONYMPÄRISTÖN NYKYTILA JA ARVIOIDUT LUONTOVAIKUTUKSET<br />

Tuulipuistoalue sijoittuu Metsähallituksen hallinnassa olevalle metsätalousalueelle. Puustoltaan<br />

Kuolavaaran ja Keulakkopään metsäiset vaara-alueet ovat nykyisellään pääosin varttuneita<br />

tai uudistuskypsiä kasvatusmetsiköitä, joissa mänty ja kuusi esiintyvät vaihtelevasti<br />

pääpuulajeina. Molempien vaarojen rinteillä on suoritettu runsaasti hakkuita ja vain kitumaaksi<br />

luokiteltavat lakialueet sekä jyrkimmät rinteet ovat säästyneet metsätaloustoimilta.<br />

Alue on ollut 1930-luvulta alkaneiden hakkuiden aikaan ns. uittoväylien ulottumattomissa,<br />

joten se on säästynyt laajamittaisilta hakkuilta sotien jälkeisinä vuosikymmeninä ja hakkuutoiminta<br />

on painottunut pääosin 1980- ja 1990-luvuille (Yliranta ym. 1999). Taimikoita esiintyy<br />

runsaimmin vaarojen koillis- ja pohjoisosissa. Tuoreita hakkuualoja huomioitiin maastoinventointien<br />

aikaan etenkin Kuolavaaran etelärinteellä ja koillispuolella Lomajärventien<br />

varressa.<br />

Alueen metsät ovat olleet luonnontilassaan pääosin kuivahkoja kuusi- ja mäntykankaita tai<br />

tuoreen kankaan kuusikoita ja sekametsiä. Lehtomaisen kankaan ja lehtojen kasvupaikkatyyppejä<br />

esiintyy etenkin Keulakkopään etelärinteellä, minne sijoittuu maastoinventointien ja<br />

kuviotietojen perusteella pieniä lehtolaikkuja sekä tihkupintaisia lähteitä.<br />

Vaarojen lakialueet<br />

Molempien vaarojen lakialueet ovat pääosin variksenmarja-mustikkatyypin (EMT) kuivahkoja<br />

kankaita, joiden puusto on luontaisesti harvaa ja kitukasvuista. Lakialueilla äärevät kasvuolosuhteet<br />

ja kivisyys vaikeuttavat metsänkasvua ja puustossa on nähtävissä selkeitä lumivaurioita,<br />

kuten katkenneita latvoja, monirunkoisuutta ja runkojen mutkaisuutta. Tästä johtuen<br />

laella esiintyy ns. taivaanpainamaa puustoa joka aukkoisena esiintyessään luo lakialueelle<br />

tyypilliset erämaiset olosuhteet avoimilta paikoilta kauas aapasoille sekä vaaroille avautuvine<br />

näkymineen.<br />

Kuva 12-5. Keulakkopään lakiosan laajaa rakka-aluetta.<br />

85

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

LUONNONYMPÄRISTÖN NYKYTILA JA ARVIOIDUT LUONTOVAIKUTUKSET<br />

Kuva 12-6. Kuolavaaran lakialueen pohjoiseen avautuva rinne.<br />

Keulakkopään lakialueen itäosassa puusto on järeämpää ja siellä esiintyy edustavia aihkimäntyjä<br />

sekä monilatvaisia kuusia. Kenttäkerroksessa mustikka ja variksenmarja ovat yleisiä<br />

ja lampaannataa sekä riidenliekoa esiintyy paikoin runsaasti. Lakialueen itärinteessä<br />

esiintyy selkeitä merkkejä muinaisista rantavalleista, minkä vuoksi rinne laskeutuu hyllymäisesti.<br />

Itärinteen puusto on järeää ja harvaa, joten alue on puistomaisen avaraa ja helppokulkuista.<br />

Länteen päin siirryttäessä Keulakkopään lakialueen puusto muuttuu harvemmaksi ja<br />

tunturikoivua muistuttava mutkarunkoinen hieskoivu luo alueelle tunturimaisen ilmeen.<br />

Kenttäkerroksessa esiintyykin tunturikasveihin kuuluvaa riekonmarjaa, joka antaa maaruskalle<br />

punaisena hehkuvan värin. Keulakkopään karuimmilla osilla esiintyy varsinaisilla tuntureilla<br />

yleisenä kasvavaa tunturivihvilää. Kenttäkerroksen varvusto on avointa ja karuimmilla<br />

osilla molempien vaarojen lakialueilla esiintyy mustikka-kanerva-jäkälätyypin (MCClT) kuivaa<br />

kangasta, jossa variksenmarjavarvusto on aukkoista ja laajoina laikkuina esiintyvät poronjäkälät<br />

lyhyeksi kaluttuja. Paikoin kanerva muodostaa laen kuivilla ja tuulisilla kankailla laajempia<br />

yhtenäisiä kasvustoja. Keulakkopään laella, hieman poroaidan itäpuolella, esiintyy<br />

laaja ja edustava alue rakkaa eli pakkasrapautumakivikkoa. Rakka-alueilla ei ole erityistä<br />

suojelustatusta, mutta niitä on tapana säästää ja osaltaan ne ovat tiettyjen jäkälien elinympäristöinä<br />

huomionarvoisia.<br />

Kuolavaaran lakialueen länsi- ja pohjoisosissa puusto on harvaa ja mutkarunkoista, kenttäkerroksessa<br />

kanervan osuus on suurempi ja pohjakerroksessa esiintyy laajoja, lyhyeksi<br />

kaluttuja jäkälälaikkuja. Itään siirryttäessä Kuolavaaran laen puusto muuttuu tiheämmäksi,<br />

männyn ja pensasmaisen koivun osuus kasvaa ja kasvupaikkatyyppi on tavanomaista variksenmarja-mustikkatyyppiä,<br />

missä variksenmarja on vallitsevana. Kuolavaaralla ei esiinny<br />

laajempia rakka-alueita eikä yhtä tunturimaista ja matalaa koivikkoa kuin Keulakkopäällä.<br />

Kuolavaaran laen eteläosassa puusto on tiheämpää ja suorarunkoisempaa edullisempien<br />

kasvuolosuhteiden vuoksi. Itään tultaessa puusto muuttuu nuoremmaksi, suorarunkoiseksi ja<br />

tiheämpikasvuiseksi eli tavanomaiseksi kasvatusmänniköksi.<br />

86

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

LUONNONYMPÄRISTÖN NYKYTILA JA ARVIOIDUT LUONTOVAIKUTUKSET<br />

Kuva 12-7. Keulakkopään ylärinteen metsää.<br />

Vaarojen rinteet<br />

Laajemmin tarkasteltuna <strong>Kuolavaara–Keulakkopään</strong> vaarojen rinteiden ja lähialueiden metsät<br />

ovat metsätaloustoimien myötä muuttuneet tasarakenteisiksi, lajistoltaan yksipuolisiksi<br />

ja varsin nuoriksi. Kuusikot keskittyvät rinteille, etenkin Keulakkopään jyrkälle etelärinteelle<br />

sekä Kuolavaaran länsiosiin. Kuusikot ovat tuoreita kankaita ja suurelta osin puustoltaan uudistusiän<br />

saavuttaneita. Kuusien joukossa kasvaa vanhaa pökkelöitynyttä koivua ja raitaa.<br />

Lehtomaisia kankaita esiintyy eniten Keulakkopään etelärinteen alueella. Lehtomaisia kankaita<br />

esiintyy myös Keulakkopään pohjoisrinteillä, missä sijaitsee taimikoita ja nuorten kehitysluokkien<br />

metsiä. Keulakkopää on kallio- ja maaperäolosuhteiltaan oletettavasti ravinteikkaampaa<br />

kuin Kuolavaara. Hankealue sijoittuu kokonaisuudessaan Lapin vihreäkivivyöhykkeelle,<br />

missä esiintyy ravinteikkaita kivilajeja. Molempien vaarojen rinnealueille sijoittuu varsin<br />

runsaasti pieniä kausikosteita painanteita, joissa esiintyy rehevämmän kasvillisuuden<br />

edustajista mm. näsiää, kulleroa, metsäimarretta ja metsäkurjenpolvea. Painanteet ovat<br />

pienialaisia ja sijoittuvat tuoreen tai kuivahkon kankaan rinteensuuntaisiin notkelmiin, joita<br />

esiintyy mm. Kuolavaran koillisrinteellä heti avoimemman lakialueen alapuolella.<br />

Alempana molempien vaarojen rinteillä esiintyy seinäsammal-mustikkatyypin tuoreita kankaita,<br />

jotka ovat vaihtelevasti metsätalouden käsittelemiä. Kuolavaran lounais-, länsi- ja luoteisrinne<br />

on puustoltaan edustavampaa, missä järeiden kuusten ja lahopuun osuus on huomattava.<br />

Keulakkopäällä koko etelärinteen alue alkaen hieman kuntien rajalla sijaitsevan<br />

poroaidan länsipuolelta aina itärinteille saakka on jyrkimmän korkeuskäyrän alapuolella<br />

puustoltaan edustavaa ja vanhan metsän kriteerit täyttävää kuusikkoa. Näillä tuoreiden- ja<br />

lehtomaisten kankaiden alueilla esiintyy paikoin runsaasti lahopuustoa ja sen vuoksi uhanalaista<br />

kääpälajistoa, jota on käsitelty tarkemmin kappaleessa 12.2.3. Molempien vaarojen<br />

pohjoisrinteille sijoittuu harvennushakattuja kasvatusmetsiä, missä nuorten kehitysluokkien<br />

puuston osuus on korkeampi. Etenkin Keulakkopään pohjoisrinteellä ja Kuolavaaran koillisrinteellä<br />

esiintyy varttuneita taimikoita ja nuoria mäntyvaltaisia metsiä. Kuolavaaran pohjoisosan<br />

ylärinteille sijoittuu kitu- ja joutomaita sekä heti näiden alapuolelle uudiskypsää sekapuustoista<br />

metsää, jossa esiintyy jonkin verran lahopuuta ja kääväkkäitä.<br />

87

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

LUONNONYMPÄRISTÖN NYKYTILA JA ARVIOIDUT LUONTOVAIKUTUKSET<br />

Kuva 12-8. Kuolavaaran itäosien purouomia Vareskurun alueella alkukesästä, jolloin rentukka<br />

kukkii runsaana puronvarsilla.<br />

Kuva 12-9. Seinäsammal-mustikkatyypin kuusikkoa alempana Keulakkopään itärinteellä.<br />

88

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

LUONNONYMPÄRISTÖN NYKYTILA JA ARVIOIDUT LUONTOVAIKUTUKSET<br />

Kuva 12-10. Tihkupintainen lähde Kuolavaaran pohjoisrinteellä.<br />

Kuolavaaran jyrkempi pohjoisrinne on harvennettua ja uudiskypsää kuivaa männikköä. Kuolavaaran<br />

länsirinteillä sijaitsee vanhoja malminetsijöiden kaivantoja (Ossi Nevalainen, haastattelu<br />

17.6.2010). Keulakkopään etelärinteen alaosissa sijaitsee varttuneita taimikoita sekä<br />

siemenpuuasentoisia hakkuualoja.<br />

Kuolavaaran itäosassa Vareskurun alueella sijaitsee useita pieniä purouomia, lehtomaisia<br />

kankaita ja pieniä lehtolaikkuja, joiden puustoa on käsitelty pari vuosikymmentä sitten. Alueella<br />

esiintyy nykyisinkin monipuolisesti nuorta puustoa ja mm. runsaasti tuomea sekä raitaa.<br />

Lähteiköt, tihkupinnat ja rinnesuot<br />

Molempien vaarojen pohjoisrinteille, <strong>tuulipuisto</strong>rajauksen sisäpuolelle, sijoittuu muutamia<br />

tihkupintoja sekä pieniä lähteitä. Kohteet ovat osin rääseikköjä eli korpia, joissa esiintyy tiheää<br />

pohjanpajua sekä kitukasvuista kuusta ja mättäillä vaivaiskoivua. Yksi suurempi avolähde<br />

sijaitsee Keulakkopään länsiosassa ja sen lähiympäristö on taimikkoa tai nuorta kasvatusmetsikköä.<br />

Laajin tihkupintaisten korpien ja rinnesoiden kokonaisuus sijoittuu Keulakkopään<br />

pohjoisrinteelle ja etenkin sen alaosiin, missä metsiä on käsitelty aikoinaan runsaasti.<br />

Alueella sijaitsee myös lehtojen kasvupaikkatyyppiä, mutta nykyisin metsät ovat lähes koko<br />

pohjoisrinteen alueella varttuneita koivuvaltaisia taimikoita, lisäksi entisten rinnesoiden ja<br />

korpien alue on ojitettu.<br />

Edustavia lähteikköjä sijaitsee Keulakkopään etelärinteen alueella, jonne myös lehdot ja<br />

vanhan metsän kohteet sijoittuvat. Alueen lähteiköillä esiintyy pieniä tihkupintaisia purouomia,<br />

jotka katoavat maan alle. Putkilokasvilajistossa tihkupintaisten lehtokorpien edustajia<br />

ovat mm. hetehorsma, huopaohdake, lääte, vilukko, sudenmarja, pohjanruttojuuri ja pohjansinivalvatti.<br />

Rinteiden tihkupinnat ovat sammallajiston kannalta merkittäviä kohteita ja<br />

lajistossa esiintyy yleisesti mm. hetehiirensammalta (Bryum weigelii).<br />

89

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

LUONNONYMPÄRISTÖN NYKYTILA JA ARVIOIDUT LUONTOVAIKUTUKSET<br />

Kuva 12-11. Keulakkopään etelärinteen metsäkurjenpolvilehtoa.<br />

Lehdot<br />

Edustavia kasvillisuuskohteita sijoittuu Keulakkopään jyrkemmän etelärinteen alueelle, missä<br />

esiintyy metsäkurjenpolvityypin (GT) pienialaisia lehtoja. Lehtokuviot vuorottelevat kurjenpolvi-mustikkatyypin<br />

(GMT) lehtomaisen kankaan ja seinäsammal-mustikkatyypin (HMT)<br />

tuoreen kankaan kasvupaikkatyyppien joukossa topografian suuntaisesti. Rinteen pieniin<br />

notkelmiin sijoittuu kausikosteita lehtomaisen kankaan ja lehdon kuvioita, joissa pääpuustona<br />

on järeää kuusta. Edustavat lehdot Keulakkopään etelärinteellä ovat kuusivaltaisia ja<br />

puuston joukossa esiintyy yleisesti vanhaa koivua ja raitaa sekä paikoin yksittäisiä haapoja.<br />

Pensaskerros on melko avointa, mutta paikoin esiintyy katajaa ja näsiää sekä pohjanpunaherukkaa<br />

ja koivun taimia. Hankealueella esiintyy runsaasti näsiää ja se on eteläisenä lehtolajina<br />

levinneisyytensä pohjoisrajoilla. Lehtojen kenttäkerroksessa esiintyvät yleisenä muun<br />

muassa metsäkurjenpolvi, huopaohdake, lillukka, tesma, vilukko, mesiangervo, nuokkuhelmikkä,<br />

ojakellukka, koiranvehnä ja metsäimarre. Varpuja ja metsäsammalia on niukasti ja<br />

pohjakerroksessa esiintyy runsaammin lehväsammalia. Muutamin paikoin esiintyy edellä<br />

mainittuja kosteampia korpimaisia alueita tihkupintojen läheisyydessä ja näissä kohteissa<br />

mm. kullero ja pohjansinivalvatti ovat runsaita. Lehdot ja rehevät lehtokorvet ovat metsälain<br />

(MetsäL 10§) mukaisia kohteita.<br />

Keulakkopään itä- ja kaakkoispuolella, hankealueen rajoilla, sijaitsee lehtoja, joiden puusto<br />

on aikoinaan käsiteltyä ja siten nuorehkoa ja koivu–pihlajavaltaista. Alarinteiden muuttuneilla<br />

lehtokuvioilla kenttäkerroksen lajistossa esiintyy kuivemman kasvupaikan lajeja, kuten<br />

alueellisesti uhanalaista (RT) ahomansikkaa sekä lillukkaa, nuokkuhelmikkää ja oravanmarjaa.<br />

Karplundin (1990) mukaan Keulakkopään rinteet kuuluvat Sodankylän huomattavimpiin<br />

kasvillisuuskohteisiin, jonka lajistosta mainitaan mm. vuoriloikko, siperiankirjosara ja punakonnanmarja.<br />

Kyseistä kasvillisuutta esiintynee rinteiden edustavilla lehtokuvioilla ja tihkupintaisten<br />

rinnesoiden alueella. Pohjoisrinteillä osa näistä kohteista on saattanut tuhoutua<br />

metsänkäsittelytoimien johdosta.<br />

90

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

LUONNONYMPÄRISTÖN NYKYTILA JA ARVIOIDUT LUONTOVAIKUTUKSET<br />

Kuva 12-12. Vanhaa metsää Keulakkopään etelärinteellä.<br />

Vanhat metsät<br />

Alueen vanhat metsät ovat myöhäisten sukkessiovaiheiden kuusikoita (Keulakkopää) tai<br />

kuusi-mänty sekametsiä (Kuolavaara), joissa on suoritettu poimintahakkuita useita vuosikymmeniä<br />

sitten. Hakkuut on tehty pääosin kirveen aikaan. Boreaalisten luonnonmetsien<br />

määritelmän (Airaksinen & Karttunen 2001) mukaan osassa nykyisistä vanhoista metsistä on<br />

nähtävissä ihmisen vaikutusta mm. poimintahakkuita, mutta kuitenkin niissä on merkittävästi<br />

boreaalisten luonnonmetsien piirteitä. Vanhan metsän kriteerien mukaisesti kohteessa vallitseva<br />

puusto on iältään vähintään metsätaloudellisen uudistusiän saavuttanutta, rakenteeltaan<br />

monipuolista (esiintyy eri-ikäistä ja kokoista puustoa) ja kuolleen pysty- ja maapuun<br />

määrä on korkea. Lisäksi kohteissa on talousmetsiä tasaisempi pienilmasto, mikä vaikuttaa<br />

vaateliaamman lajiston menestymiseen. Vanhan metsän indikaattorilajeista kohteissa havaittiin<br />

runsaasti kääväkäslajeja, joista merkittävimpiä ovat uhanalaiset (vaarantuneet, VU) pursukääpä,<br />

pohjanrypykkä ja peikonnahka. Runsaan kääväkäslajiston lisäksi vanhojen metsien<br />

indikaattorilinnuista kohteilla havaittiin mm. kuukkeli, pohjantikka, metso, taviokuurna ja<br />

puukiipijä. Sammal-, jäkälä- ja kovakuoriaislajistoa ei inventoitu, mutta luultavasti myös<br />

näiden lajiryhmien joukosta löytyisi uhanalaista ja vaateliasta vanhojen metsien lajistoa.<br />

Kääväkäslajistoa ja niiden uhanalaisuusstatusta on esitelty tarkemmin kappaleessa 12.2.3 ja<br />

uhanalaislajiston sijoittuminen on esitetty kuvassa 12–20.<br />

Myös molempien vaarojen lakialueiden kitu- ja joutomaat ovat vanhoja metsiä. Kitukasvuinen<br />

puusto on varsin iäkästä ja uudistuminen on tapahtunut säävaurioiden aiheuttaman<br />

aukkoisuuden seurauksena, jolloin puuston ikärakenne on monimuotoista. Lakialueilla ei<br />

esiinny siinä määrin lahopuustoa kuin rinteiden järeämmissä vanhoissa metsissä, eikä laen<br />

kuivempi pienilmasto edesauta vaateliaan kääväkäslajiston menestymistä. Lakialueet on tässä<br />

selostuksessa käsitelty metsälain 10 §:n mukaisena kitu- ja joutomaana.<br />

91

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

LUONNONYMPÄRISTÖN NYKYTILA JA ARVIOIDUT LUONTOVAIKUTUKSET<br />

Kuva 12-13. Vanhaa metsää Kuolavaaran länsirinteellä.<br />

Kuva 12-14. Viistoilmakuva (kuva Lentokuva Vallas Oy), missä on rajattuna Keulakkopään<br />

etelärinteen edustavimmat vanhojen metsien ja lehtojen kohteet.<br />

92

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

LUONNONYMPÄRISTÖN NYKYTILA JA ARVIOIDUT LUONTOVAIKUTUKSET<br />

Kuva 12-14. Vaihtoehto VE 1b sijoittuu Lomajoenmännikön päätehakkuualalle<br />

Sähkönsiirtoreittien kasvillisuus<br />

Valtaosa vaihtoehtoisten sähkönsiirtoreittien metsistä on männiköitä, missä kasvillisuus vaihtelee<br />

tuoreesta kankaasta karuun kankaaseen. Männiköiden runsaus johtuu kasvupaikan karuudesta<br />

sekä osittain myös männyn suosimisesta metsänuudistusaloilla. Mäntyvaltaisia talousmetsiä<br />

on monin paikoin hakattu viime vuosina. Tuulipuistoalueesta pohjoiseen vaihtoehdon<br />

VE 1a ja VE 1b alueelle sijoittuu muutamia pieniä jokia sekä purouomia, joiden varsilla<br />

esiintyy matalakasvuisia pajuviitaluhtia. Vaihtoehto VE 2 sijoittuu Fingridin 220 kV johtoalueen<br />

viereen, sen pohjoispuolelle, pääosin nuorten mäntykankaiden alueelle. Vaihtoehdon VE<br />

2 alkuosa on sama kuin VE 3 Keulakkopään lounaisrinteellä puustoltaan nuorten sekametsien<br />

ja korpimuuttumien alueella.<br />

VE 1a ja VE 1b<br />

Vaihtoehdot VE 1a ja 1b sijoittuvat Keulakkopään pohjoisrinteellä varttuneiden taimikoiden,<br />

nuorten mäntyvaltaisten kasvatusmetsien sekä harvennushakattujen mäntykankaiden alueelle.<br />

Noin 1,5 km Lomajärven kylän kaakkoispuolella vaihtoehdot erkanevat ja sijoittuvat<br />

hakkuualojen sekä varttuneempien kasvatusmänniköiden alueelle. VE 1a ylittää kapeana puromaisena<br />

uomana virtaavan Lomajoen Rautulamminvuoman itäpuolella tielinjauksen vieressä<br />

nuorten kasvatusmetsien alueella. VE 1a ylittää uudelleen pienen luhtarantaisen puron ja<br />

suuremman Sattasjoen Polvimukankankaalla. Sattasjokivarsi voimajohdon ylityksen kohdalla<br />

on eteläpuolella kuivahkoa mäntykangasta ja pohjoispuolella karua vaivaiskoivurämettä, jossa<br />

esiintyy myös kapea ja puustoltaan avoin nevaosa.<br />

Vaihtoehto VE 1b sivuaa pieniä lampia Karjalanton alueella, lähimmillään 200 m etäisyydellä.<br />

Lomajoenmännikön alue on päätehakattu avohakkuuala, jonka eteläpuolella VE 1b ylittää<br />

Lomajoen ja pohjoispuolella taas pienemmän purouoman. Lomajoen uoman varsille sijoittuu<br />

pajuviitaluhtaa, jossa pohjanpaju ja vaivaiskoivu ovat runsaita. Rentukka, pullosara ja kurjenjalka<br />

esiintyvät yleisinä ja luhtaisille alueille tyypilliseen tapaan mätäs- ja tupassara muodostavat<br />

korkeita mättäitä uoman rannoilla.<br />

93

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

LUONNONYMPÄRISTÖN NYKYTILA JA ARVIOIDUT LUONTOVAIKUTUKSET<br />

Kuva 12-15. Vaihtoehto VE 2 ylittää Sattasjoen uuden Fingridin220 kV voimajohdon rinnalla,<br />

sen pohjoispuolella.<br />

Riiminkallionkankaan kuivan mäntykankaan jälkeen VE 1b ylittää Sattasjoen tienristeyksen<br />

lähellä Pikkunivan alueella, sijoittuen tielinjauksen rinnalle. Sattasjoen ylityksen kohdalla on<br />

pieni koskimainen vesistönosa.<br />

Vaihtoehdon VE 1a ja VE1b alueille sijoittuu muutamia pieniä suojuotteja ja purouomia, mutta<br />

ne eivät ole olosuhteiltaan ravinteikkaita eli lettoisia, joten vaateliaampaa kasvillisuutta ei<br />

inventoinneissa havaittu. Pienet purouomat lähiympäristöineen ovat potentiaalisia lapinleinikin<br />

(luontodirektiivin laji, rauhoitettu) kasvupaikkoja, mutta lajia ei inventoinneissa havaittu<br />

sähkönsiirtovaihtoehtojen VE 1a ja 1b vesistönylitysten kohdalla.<br />

VE 2<br />

Vaihtoehto VE 2 sijoittuu Keulakkopään lounaisrinteellä nuorten kehitysvaiheiden metsien ja<br />

korpimuuttumien alueelle. Tämän jälkeen VE 2 sijoittuu Fingridin uuden 220 kV voimajohdon<br />

yhteyteen sen pohjoispuolelle. Metsätalouden kuviotietojen, ilmakuvien ja maastotarkastelun<br />

perusteella voimajohto sijoittuu pääosin nuorten kehitysluokkien kuivahkojen mäntykankaiden<br />

talousmetsäalueelle, missä on useita tuoreita metsän uudisaloja. Sähkönsiirtovaihtoehdon<br />

VE 2 reitille sijoittuu muutama luontokohde, jotka on käsitelty myös Fingridin Petäjäskoski–Isokoski–Vajukoski<br />

220 kV voimajohdon YVA:ssa (Fingrid 2006).<br />

Sähkönsiirtovaihtoehto VE 2 sijoittuu Keulakkopään eteläpuolella Pikkulehdonojan lettoisen<br />

puronvarren alueelle. Puro saa alkunsa lähteestä ja kuviolle sijoittuu lettorämettä ja -korpea.<br />

Puronvarren lähialueen puusto on hakattua tai nuorten kehitysluokkien kasvatusmetsää.<br />

Metsätalouden kuviotietojen mukaan kohde on tihkupintaista lettoa, missä esiintyy pohjanruttojuurta<br />

sekä lettojen tyyppilajina kultasammalta. Fingridin YVA-selostuksessa (Fingrid<br />

2008) voimajohdon lähialueelle on merkitty uhanalaisen (VU) lettorikon (Saxifraga hirculus)<br />

kasvupaikka. Metsähallituksen tietojen mukaan lajin esiintymiä sijoittuu Pikkulehdonojan<br />

alueelle, johtoalueen eteläpuolelle. Pikkulehdonoja sekä sen länsipuoliset metsäkuviot on<br />

merkitty metsätalouden kuviotiedoissa ekologiseksi yhteydeksi.<br />

94

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

LUONNONYMPÄRISTÖN NYKYTILA JA ARVIOIDUT LUONTOVAIKUTUKSET<br />

Muista arvokkaista luontokohteista VE 2 voimajohtoalueelle sijoittuu Penikkavuoman ojittamaton<br />

avosuoalue. Suo on tyypiltään keskiravinteinen rimpineva, jossa lyhytkortinen ja<br />

suursarainen osuus vaihtelevat, laiteiden ollessa rahkaista vaivaiskoivuvariksenmarjarämettä.<br />

Suon lajistossa esiintyvät mm. pullo-, muta- ja jouhisara sekä tupasluikka,<br />

villapääluikka, raate ja järvikorte.<br />

Vaihtoehto VE 2 ylittää Sattasjoen Kivipurnumaan eteläpuolella matalan koskipaikan alueella.<br />

Rantojen puusto on nuorta sekametsää, jossa esiintyy lehtomaisen kankaan lajistoa. Tämän<br />

jälkeen VE 2 ylittää tielinjauksen lähellä Kivipurnuojan purouoman, johon on Metsähallituksen<br />

kuviotiedoissa merkitty luontokohde; puronvarsilehto, jonka lajistotiedoissa on mm. näsiä.<br />

Latva-Autonoja mainitaan kuviotiedoissa luonnontilansa menettäneeksi ja VE 2 ylittää<br />

sen ajourien ja taimikoiden alueella.<br />

VE3<br />

Vaihtoehto VE 3 sijoittuu VE 2 alkupään tapaan Keulakkopään lounaisrinteelle, jossa puusto<br />

on hyvin käsiteltyä ja nuorta, kasvupaikkatyypin ollessa kuivahkon ja tuoreen kankaan tyyppiä.<br />

Alueelle ei sijoitu erityisiä luontokohteita.<br />

Kuva 12-16. Vaihtoehto VE 1a Sattasjoen ylityksen<br />

kohdalla.<br />

Kuva 12-18. Vaihtoehto VE 2 ylittää Penikkavuoman<br />

avoimen rimpinevan, jonka<br />

pesimälajistoon kuuluu mm. joutsen.<br />

12.2.3 Arvokkaat luontokohteet ja arvokas lajisto<br />

Kuva 12-17. Vaihtoehto VE 1b Lomajoen ylityksen<br />

kohdalla.<br />

Kuva 12-19. Vaihtoehto VE 2 ylittää Reisiöojan.<br />

Arvokkaat luontokohteet käsitellään luontotyyppien tasolla sekä niiden muodostamien kokonaisuuksien<br />

kautta. Luontotyyppi käsitteenä sisältää kasvillisuuden ja muun eliölajiston menestyäkseen<br />

vaatimia ympäristötyyppejä. Arvokkaiksi luontotyypeiksi luetaan kohteet joiden<br />

olemassaolo merkittävästi lisää alueen luonnon monimuotoisuutta. Merkittävimmät luontotyypit<br />

on lueteltu luonnonsuojelulain 29 §:ssä. Lisäksi metsälain 10 §:ssä sekä vesilain 15 a<br />

ja 17 a §:ssä on esitetty tärkeitä luontotyyppejä. Edellisten kansallisten lakien mukaisten<br />

luontotyyppien lisäksi esiintyy usein muita merkittäviä kohteita, kuten perinnebiotooppeja tai<br />

uhanalaisten lajien esiintymiä sekä Metsähallituksen omia avainbiotooppeja, kuten metson<br />

95

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

LUONNONYMPÄRISTÖN NYKYTILA JA ARVIOIDUT LUONTOVAIKUTUKSET<br />

soidinpaikkoja, puronvarsimetsiä, ekologisia yhteyksiä, vanhojen metsien kohteita tai virkistyskäytön<br />

kannalta maisemallisesti merkittäviä alueita. Nämä alueet on esitetty Metsähallituksen<br />

alue-ekologisissa suunnitelmissa luontokohteina. Luontotyyppejä suojellaan ja säilytetään<br />

luonnon monimuotoisuuden turvaamisen ja lajien elinympäristöjen säilymisen vuoksi.<br />

Arvokkaalla luontotyypillä esiintyy usein myös arvokasta eliölajistoa.<br />

Usein hankealueen arvokkaalle luontokohteelle löytyy monta perustetta, esimerkiksi hankealueelta<br />

havaittu arvokkaan lajin esiintymä sijoittuu metsä- tai vesilain mukaiselle kohteelle<br />

ja lisäsi Metsähallituksen oman alue-ekologisen suunnitelman laajemmalle luontokohteelle.<br />

Kansallisten lakien mukaiset kohteet<br />

Hankealueella ei esiinny luonnonsuojelulain 29 §:n mukaisia kohteita, jotka ovat Lapissa<br />

muutoinkin harvalukuisia. Metsälain 10 § määrittelee metsäluonnon arvokkaat ympäristöt,<br />

jotka tulee huomioida metsänkäsittelyssä. Metsälain mukaiset erityisen tärkeät elinympäristöt<br />

ovat luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia, selvästi ympäristöstään erottuvia ja<br />

yleensä pienialaisia. Muussa maankäytön suunnittelussa metsälakikohteet voidaan huomioida,<br />

mutta mitään velvoitetta siihen ei ole. Metsälakikohteiden paikantaminen maankäytön<br />

suunnittelun luontoselvityksissä on tapana ja sen avulla tuodaan esille alueen edustavat<br />

luontotyypit, joilla on merkitystä luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta. Hankealueella<br />

metsälain 10 § mukaisia elinympäristöjä ovat pienet luonnontilaiset lehtolaikut Keulakkopään<br />

etelärinteellä, useat pienvesien lähiympäristöt sekä lakialueiden kitu- ja joutomaat,<br />

jotka on esitetty liitekartalla (liite 1) sekä kuvassa 12-20.<br />

Vesilain 15 a § mukaisina kohteina alueella esiintyvät kuvassa 12-20 ja liitekartalla 1 (liite 1)<br />

esitetyt luonnontilaiset avoimet lähteet ja tihkupintaiset lähteet, joiden ominaispiirteiden säilymistä<br />

vesilaki turvaa myös Lapissa. Lisäksi metsälaki huomioi lähteikköjen ja tihkupintojen<br />

välittömät lähiympäristöt erityisen arvokkaina elinympäristöinä.<br />

Kuva 12-20. Hankealueen arvokkaat luontokohteet sekä merkittävämpi kääväkäslajisto.<br />

96

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

LUONNONYMPÄRISTÖN NYKYTILA JA ARVIOIDUT LUONTOVAIKUTUKSET<br />

12-21. Metsähallituksen alue-ekologisten suunnitelmien mukaiset luontokohteet hankealueella.<br />

Alue-ekologisten suunnitelmien luontokohteet<br />

Alue-ekologisissa suunnitelmissa laajoja alueita tarkastellaan kokonaisuuksina huomioiden<br />

metsätalouden, luonnonsuojelun, riistan ja virkistyskäytön näkökulmat. Metsähallituksen<br />

alue-ekologisissa suunnitelmissa hankealue sijoittuu Kittilän puolella Pomokaira–Kumputunturin<br />

ja Sodankylän puolella Kaarestunturin suunnitelmiin.<br />

Kaarestunturin alue-ekologisessa suunnitelmassa (Mikkola ym. 2000) koko Sodankylän puoleinen<br />

Keulakkopää on merkitty luontokohteeksi ja ekologiseksi yhteydeksi. Keulakkopään<br />

rinteille on merkitty muutama lakisääteinen luontokohde, pienialainen lehtokuvio sekä vanhoja<br />

metsiä. Pomokaira-Kumputunturin alue-ekologisessa suunnitelmassa (Yliranta ym.<br />

1999) Kittilän puolella Keulakkopään pohjoisrinteiden alaosalle on merkitty luontokohteena<br />

lehto/rehevä suo, Keulakkopää on merkitty ekologisena yhteytenä ja Kuolavaara on merkitty<br />

maisema-alueena. Sähkönsiirtovaihtoehtojen osalta lähimmäksi VE 1a ja VE 1b alueita on<br />

merkitty Lomajoki ekologisena yhteytenä. VE 2 alueella Pikkulehdonojan lähteinen puronvarsiletto<br />

sekä rehevät vesistöjen lähialueet Sattasjoen ja Kivipurnunojan alueella.<br />

Alue-ekologiset suunnitelmat päivittyvät jatkuvasti uuden tiedon myötä ja ajantasaisin tieto<br />

alue-ekologisista kohteista on Metsähallituksen paikkatietoaineistoissa.<br />

Hankealueen uhanalaiset luontotyypit<br />

Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnin (Raunio ym. 2008) mukaisia merkittäviä luontotyyppejä<br />

hankealueella ovat tuoreet runsasravinteiset lehdot, ikivanhat ja vanhat kuusivaltaiset<br />

tuoreet kankaat sekä ikivanhat ja vanhat kuusivaltaiset lehtomaiset kankaat, lähteiköt,<br />

ruoholehtokorvet ja ruohokorvet sekä lettorämeet. Hankealueen korpirämeet eli rääseiköt ovat<br />

suurelta osin metsätaloustoimin ja ojituksin muutettuja. Uhanalaisuusluokituksessa mainittuja<br />

nuorten kehitysluokkien keski-ikäisiä kankaita/lehtomaisia kankaita ei tässä yhteydessä huomioitu,<br />

koska niitä esiintyy runsaasti alueella ja ne ovat täysin metsätaloustoimien tuottamia.<br />

97

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

LUONNONYMPÄRISTÖN NYKYTILA JA ARVIOIDUT LUONTOVAIKUTUKSET<br />

Taulukko 12-1.Tuulipuistorajauksen alueella sijaitsevat uhanalaisuusluokituksen (Raunio ym.<br />

2008) mukaisesti uhanalaiset (EN, CR, VU) tai silmälläpidettävät (NT) luontotyypit<br />

koko maassa ja Pohjois-Suomessa sekä niiden huomioiminen toisaalta<br />

myös kansallisen lainsäädännön tai Metsähallituksen alue-ekologisten suunnitelmien<br />

(AES) kohdalla. LC = uhanalaisuusarvioinnissa säilyväksi luokiteltu.<br />

Luontotyyppi uhanalaisstatus<br />

koko maa/<br />

Pohjois-Suomi<br />

tuoreet runsasravinteiset<br />

lehdot<br />

vanhat kuusivaltaiset<br />

tuoreet kankaat<br />

ikivanhat kuusivaltaiset<br />

tuoreet kankaat<br />

vanhat kuusivaltaiset<br />

lehtomaiset kankaat<br />

ikivanhat kuusivaltaiset<br />

lehtomaiset kankaat<br />

98<br />

Muu<br />

huomiointi<br />

CR / VU metsälaki<br />

AES<br />

VU / VU AES X<br />

NT/LC AES X<br />

NT / NT AES X<br />

VU / NT AES X<br />

lähteiköt VU / LC vesilaki<br />

metsälaki<br />

ruoholehtokorvet VU / NT metsälaki X<br />

<strong>tuulipuisto</strong> VE 1a ja<br />

VE 1b<br />

X<br />

X<br />

VE 2 VE 3<br />

ruohokorvet VU / NT metsälaki X X X<br />

muuttuma<br />

lettorämeet VU / VU metsälaki<br />

korpirämeet (rääseiköt)<br />

AES<br />

VU / NT metsälaki X X X<br />

Luontokohteiden arvokas ja uhanalainen lajisto<br />

Tuulipuistoalueella ei esiinny Suomen uhanalaisuusluokituksen (Rassi ym. 2001) mukaisesti<br />

uhanalaista (EN, CR, VU) tai silmälläpidettävää (NT) putkilokasvilajistoa. Tuulipuistorajauksen<br />

alueella ja heti sen ulkopuolella esiintyy Peräpohjolan kasvillisuusvyöhykkeellä alueellisesti<br />

uhanalaista (RT) ahomansikkaa (Fragaria vesca), jonka kasvupaikat sijoittuvat Keulakkopäällä<br />

osin aikoinaan käsiteltyjen rinnelehtojen alueelle. Paikallisesti merkittävänä kasvilajina<br />

voidaan mainita näsiä (Daphne mezereum) joka esiintyy Kittilän ja Sodankylän alueella<br />

levinneisyytensä pohjoisrajoilla ja on hankealueella, Kittilän lehtokeskukselle tyypilliseen tapaan,<br />

melko yleinen lehtojen ja rehevien sulavesiuomien alueilla.<br />

Sähkönsiirtoreittien osalta VE 2 alueelle sijoittuu Pikkulehdonojan lähteisen puronvarsileton<br />

alueella uhanalaisen (VU) ja erityisesti suojeltavan lettorikon (Saxifraga hirculus) kasvupaikka,<br />

joka on mainittu Fingridin YVA-selostuksessa (Fingrid 2008). Vaikutukset lajille on käsitelty<br />

kappaleessa 12.2.4.<br />

Uhanalaiset lajit hankealueella ovat pääosin vanhojen metsien kääväkäslajeja. Alueen uhanalaisten<br />

lajien esiintymät on esitetty liitekartalla (liite 1) sekä kuvassa (kuva 12-20) Maastoinventointien<br />

otoksen perusteella Keulakkopään etelärinteen vanhojenmetsien alueella havaittu<br />

uhanalainen ja silmälläpidettävä kääväkäslajisto sekä vanhoja metsiä indikoiva vaateliaampi<br />

lajisto on esitetty taulukossa 12-2.<br />

X

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

LUONNONYMPÄRISTÖN NYKYTILA JA ARVIOIDUT LUONTOVAIKUTUKSET<br />

Kuva 12-22. Vanhat lehtomaisen kankaan kuusikot on luettu luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnissa<br />

sekä koko maassa että Pohjois-Suomessa luokkaan silmälläpidettävät<br />

(NT). (kuva Minna Tuomala).<br />

Vanhojen metsien kääväkäslajisto<br />

Kääväkkäät ovat hyvä indikaattori osoittamaan elinympäristönsä luonnontilaisuutta (Niemelä<br />

2005). Vanhoissa luonnonmetsissä on useita puulajeja ja runsaasti eri ikäluokkien puita. Paksurunkoiset<br />

ja hitaasti lahoavat maapuut ovat uhanalaisten kääpien tärkein kasvualusta. Edustavalla<br />

kohteella lahopuujatkumo eli nuorempien puusukupolvien kehittyminen lahopuuikään turvaa useiden<br />

uhanalaisten lajien säilymisen.<br />

Maastoinventointien aikaan suoritetun pienen otoksen perusteella Keulakkopään lehtojen ja vanhojen<br />

metsien alueella esiintyy kohtuullisen runsas ja monipuolinen kääväkäslajisto. Uhanalaisista<br />

lajeista Keulakkopään etelärinteiden alueella esiintyvät vaarantuneet (VU) pursukääpä (Amylocystis<br />

lapponica), peikonnahka (Crystoderma dryinum) sekä pohjanrypykkä (Phlebia centrifuga). Uhanalaisluokituksessa<br />

silmälläpidettävistä (NT) lajeista havaittiin ruostekääpä (Phellinus ferrugineofuscus),<br />

rusokantokääpä (Fomitopsis rosea), tippakääpä (Oligoporus guttulatus), korpiludekääpä<br />

(Skeletocutis odora), riekonkääpä (Antrodia albobrunnea) sekä lapinkynsikääpä (Trichaptum laricinum).<br />

Merkittävimmät kääväkäslajit sijoittuivat kosteapohjaisten rinnelehtojen ja lehtomaisten<br />

kankaiden kuusikoihin, missä pienilmaston olosuhteet ovat sopivat ja järeää maapuuta esiintyy<br />

runsaasti. Riekonkäävän esiintymä havaittiin myös Kuolavaaran länsirinteelle sijoittuvan iäkkäämmän<br />

sekapuustoisen metsän alueella.<br />

Vanhojen metsien indikaattorilajistosta inventoinneissa havaittiin erityisen runsaana aarnikääpää<br />

(Phellinus nigrolimitatus), jota esiintyi kautta koko Keulakkopään etelärinteen. Lisäksi vanhaa<br />

puustoa indikoivana lajistona alueella esiintyivät kuusenkääpä (Phellinus chrysoloma), pihkakääpä<br />

(Onnia leporina), riukukääpä (Phellinus viticola), viinikääpä (Meruliopsis taxicola), lapinsitkokääpä<br />

(Antrodiella pallasii) sekä pikireunakääpä (Phellinus lundellii), jota havaittiin myös Kuolavaaran<br />

pohjoisrinteellä. Vaarojen lakialueiden kääpälajisto on kuivemmista ilmasto-olosuhteista sekä lahopuuston<br />

niukkuudesta ja kovuudesta johtuen erityyppistä ja huomattavasti tavanomaisempaa. Molempien<br />

vaarojen lakialueilla havaittiin yleisempää kääpälajistoa, kuten mm. katkokääpää (Antrodia<br />

xantha), kelokääpää (A. sinuosa) sekä kaikkein yleisimpinä pörrökääpä (Cerrena unicolor), taulakääpää<br />

(Fomes fomentarius) ja pakurikääpää (Inonotus obliquus). Rinteiden potentiaalisten kääväkäsalueiden<br />

kohteita ei voitu alueen laajuudesta johtuen inventoida kovin kattavasti, mutta otos<br />

antaa hyvän kuvan Keulakkopään etelärinteiden merkittävyydestä vanhanmetsän lajistolle.<br />

99

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

LUONNONYMPÄRISTÖN NYKYTILA JA ARVIOIDUT LUONTOVAIKUTUKSET<br />

Kuva 12-23. Pohjanrypykkä (Phlebia centrifuga) on uhanalainen (VU) kääväkäs sekä vanhojen<br />

metsien indikaattorilaji (kuva Ville Suorsa).<br />

Taulukko 12-2. Hankealueen inventoinneissa havaitut uhanalaiset kääväkkäät sekä vanhojenmetsien<br />

indikaattorilajit (Ind.). Uhanalaisuusluokitus: VU = vaarantunut, NT = silmälläpidettävä.<br />

100<br />

Laji Status<br />

pursukääpä (Amylocystis lapponica) VU<br />

peikonnahka (Crustoderma dryinum) VU<br />

pohjanrypykkä (Phlebia centrifuga) VU<br />

rusokantokääpä (Fomitopsis rosea) NT<br />

riekonkääpä (Antrodia albobrunnea) NT<br />

tippakääpä (Oligoporus guttulatus) NT<br />

ruostekääpä (Phellinus ferrugineofuscus) NT<br />

korpiludekääpä (Skeletocutis odora) NT<br />

lapinkynsikääpä (Trichaptum laricinum) NT<br />

aarnikääpä (Phellinus nigrolimitatus) Ind.<br />

pikireunakääpä (Phellinus lundellii) Ind.<br />

riukukääpä (Phellinus viticola) Ind.<br />

viinikääpä (Meruliopsis taxicola) Ind.<br />

punahäivekääpä (Leptoporus mollis) Ind.<br />

lapinsitkokääpä (Antrodiella pallasii) Ind.<br />

pihkakääpä (Onnia leporina) Ind.

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

LUONNONYMPÄRISTÖN NYKYTILA JA ARVIOIDUT LUONTOVAIKUTUKSET<br />

12.2.4 Hankkeen vaikutukset kasvillisuuteen ja luontotyyppeihin<br />

Vaikutustyypit<br />

Vaikutukset kasvillisuudelle ovat välittömiä ja välillisiä. Välittömiä vaikutuksia ilmenee, kun<br />

kasvupaikkojen raivauksen myötä kasvillisuutta tuhoutuu ja olosuhteet muuttuvat tietylle<br />

lajistolle epäedullisiksi. Välillisinä vaikutuksina voidaan pitää muun muassa leviämisen heikentymistä<br />

alueiden ekologisen eheyden muuttuessa. Rakentamisalojen ympäröivässä kasvillisuudessa<br />

ja niiden lajisuhteissa tapahtuvat muutokset ovat suurimmillaan heti rakentamisen<br />

jälkeen, jolloin puuston raivauksen ja maanpinnan rikkoontumisen seurauksena vapaan<br />

kasvutilan osuus lisääntyy ja kilpailuolosuhteet muuttuvat. Voimalapaikkojen ja niitä<br />

yhdistävän tien reuna-alueiden kasvillisuus muuttuu avoimen kasvupaikan lajistoksi.<br />

Elinympäristöjen pirstoutuminen vaikuttaa eniten heikosti leviävien lajien, kuten kääpien<br />

menestymiseen. Rakennustöiden jälkeen lajisto palautuu vähitellen, mutta avoimena pidettävä<br />

alue ei mahdollista tietyn suojaista kasvupaikkaa ja pienilmastoa vaativan lajiston esiintymistä.<br />

Vaikutukset <strong>tuulipuisto</strong>alueella<br />

Alueen arvokkaimmat luontokohteet sijoittuvat Keulakkopään vanhojen metsien ja lehtojen<br />

alueille, missä esiintyi inventointien perusteella runsaasti uhanalaista kääpälajistoa ja rehevämpää<br />

lehtojen kasvillisuutta. Tuulivoimaloiden ja niitä yhdistävän huoltotiestön rakentamisella<br />

ei ole vaikutuksia näille alarinteiden puolella esiintyville kohteille. Vanhojen metsien<br />

puustoa ei hankkeen vuoksi jouduta alempana rinteillä kaatamaan, eikä siten muuttamaan<br />

kääväkäslajiston ja lehtokasvillisuuden suotuisia olosuhteita.<br />

Tuulipuiston rakennuspaikkojen tai tielinjauksen alueella ei esiinny uhanalaista kasvilajistoa.<br />

Alueellisesti uhanalaista ahomansikkaa esiintyy Keulakkopään alarinteillä ja hankkeesta ei<br />

aiheudu lajille haitallisia vaikutuksia. Paikallisesti merkittävinä lajeina voidaan mainita tunturikasvillisuuteen<br />

luettavat riekonmarja ja tunturivihvilä, jotka eivät ole valtakunnallisesti tai<br />

alueellisesti uhanalaisia tai erityisesti suojeltavia. Tuulipuistoalueelle sijoittuu vain yksi lakialueen<br />

suuntaisesti kulkeva huoltotie, joten tiestöstä ei aiheudu kovin merkittävää luonnonympäristön<br />

pirstoutumista. Lakialue on luontaisesti avoin ja kasvillisuus aukkoisuuteen<br />

sopeutunutta, joten voimalapaikkojen lähialueen kasvillisuudessa ei siten tule esiintymään<br />

suuria lajistomuutoksia.<br />

Vareskurun alue Kuolavaaran itärinteellä olisi luonnontilaisena edustava kokonaisuus puronvarsilehtoineen,<br />

mutta koska puusto on nuorehkoa talousmetsää ja purouomia on käsitelty,<br />

ei kohde ole enää luontoarvoiltaan merkittävä. Lehtojen osalta suojeluarvot liittyvät suurelta<br />

osin puustoon, joka ylläpitää tiettyä pienilmastoa kasvupaikkatyypin olosuhteiden lisäksi.<br />

Purouomat ovat kuitenkin monimuotoisuuden kannalta merkittäviä kohteita ympäröivän<br />

metsän nuoresta iästä ja puulajien yksipuolisuudesta huolimatta.<br />

Kuolavaaran länsirinteelle sekä Keulakkopään itärinteelle sijoittuu vanhojenmetsien ominaispiirteet<br />

täyttävää järeämpää metsää, joka rakennuspaikkojen ja tielinjauksen alueella häviää<br />

ja jonka yhtenäisyys pirstoutuu. Lakialueen rakentaminen rikkoo ekologisena käytävänä tärkeän<br />

yhteyden vanhojenmetsien kohteiden välillä. Vaikutus ei ole kuitenkaan suuruudeltaan<br />

merkittävä, sillä vanhanmetsän aluetta säilyy toisaalla alarinteillä. Lisäksi vanhoja metsiä on<br />

runsaammin Haurespään–Pitsloman suojelualueella hankealueen pohjoispuolella, joten<br />

elinympäristönä vanhasta metsästä riippuvainen lajisto (etenkin linnut) löytävät korvaavaa<br />

elinaluetta suhteellisen läheltä. Vaikutusten lieventäminen rakentamispaikoilla, esimerkiksi<br />

säästämällä lahopuustoa, edistää leviämistien eli ns. askelkivien säilymistä Keulakkopäältä<br />

Haurespään suuntaan.<br />

Vaarojen lakialueille ja voimaloiden rakennuspaikoille sijoittuvien kääväkkäiden esiintymät<br />

mahdollisesti tuhoutuvat. Lakialueen lajistossa esiintyy silmälläpidettävää (NT) riekonkääpää<br />

sekä vanhojen metsien indikaattorilajeista pikireunakääpää ja ruostekääpää, jotka eivät ole<br />

kasvupaikkansa suhteen Pohjois-Suomessa äärettömän vaateliaita. Lakialueen kasvuolosuhteet<br />

ovat kääpälajistolle kuivemmat, eikä siellä ole potentiaalia alempana rinteillä esiintyvän<br />

vaarantuneen tai sitä merkittävämmän lajiston esiintymiselle.<br />

101

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

LUONNONYMPÄRISTÖN NYKYTILA JA ARVIOIDUT LUONTOVAIKUTUKSET<br />

Vaikutukset sähkönsiirtoreittien alueilla<br />

Sähkönsiirtoreittien alueella vaikutukset kasvillisuudelle ja eliöstölle ovat suurimmat uusien<br />

johtokäytävien alueilla missä raivataan uutta johtokäytävää ja yhtenäiset alueet pirstoutuvat.<br />

Uusien johtoreittien rakentaminen vähentää alueiden luonnontilaisuutta ja ekologista<br />

eheyttä. Uusille maastokäytäville rakennettavien voimajohtovaihtoehtojen johtoaukealle jää<br />

metsä- ja suokasvillisuutta keskimäärin 30 metrin leveydeltä. Luonnonympäristö pirstoutuu<br />

ja voimajohtoaukean läheisyyteen syntyy reunavaikutteista ympäristöä. Reunavaikutuksen<br />

katsotaan yltävän noin 2-3 puunpituuden verran sulkeutuneeseen metsään, mikä vastaa<br />

noin 50 metriä (Heinonen ym. 2004).<br />

Pikkulehdonojan lähteisen puronvarsileton ja lettorämeen alueelle kohdistuu lieviä vaikutuksia<br />

VE 2 ylittäessä kohteen Fingridin 220 kV voimajohdon pohjoispuolella. Voimajohtoalueille<br />

sijoittuvia puro- ja jokiuomia reunustavat pajuviitaluhdat sekä paikoin metsätalouden muuttamat<br />

korpirämeet ja kapea-alaiset ruohokorvet ovat Lapin runsaiden virtavesien varsilla<br />

yleisiä luontotyyppejä, eikä niihin kohdistuva puuston poisto ja pylväspaikkojen sijoittelu<br />

merkittävästi heikennä luontotyypin edustavuutta laajemmin. Etenkin pajuviitaluhdat on luokiteltu<br />

(Raunio ym. 2008) säilyviksi luontotyypeiksi Pohjois-Suomessa ja myös koko maassa.<br />

Penikkavuoman aapasuoalueelle sijoittuva sähkönsiirtovaihtoehto VE 2 saattaa muuttaa suon<br />

vesiolosuhteita paikallisesti voimajohtopylväiden alueella, mutta vaikutus suon kasvillisuudelle<br />

jää merkitykseltään vähäiseksi.<br />

102<br />

Tiivistelmä hankkeen vaikutuksista kasvillisuuteen ja arvokkaisiin<br />

luontokohteisiin:<br />

� Tuulipuiston rakennuspaikkojen tai tielinjauksen alueelle eli vaarojen<br />

lakialueille ei sijoitu uhanalaisen kasvillisuuden esiintymiä.<br />

� Merkittävimmät luontokohteet ja uhanalaiset kääväkkäät sijoittuvat pääosin Keulakkopään<br />

etelärinteen vanhojen metsien alueelle.<br />

� Vesilain mukaisten edustavien tihkupintaisten lähteiden sijainti on huomioitava tielinjauksen<br />

suunnittelussa.<br />

� Tuulipuiston rakentaminen pirstoo hieman vanhojen metsien alueita Keulakkopään<br />

itäosassa sekä Kuolavaaran länsiosassa ja vaikuttaa lievästi luontotyypin eheyteen<br />

sekä lajistoon.<br />

� Sähkönsiirtovaihtoehtojen VE 1a ja VE 1b useiden pienten virtavesien ylitykset aiheuttavat<br />

rantaluonnon pirstoutumista, millä on vaikutusta joidenkin luontotyyppien<br />

eheyteen.<br />

� Sähkönsiirtovaihtoehto VE 2 ylittää olemassa olevan voimajohdon rinnalla luonnontilaisen<br />

avosuon sekä puronvarren lettorämeen, mistä koituu kohtalaisia haitallisia<br />

vaikutuksia.<br />

� Hankkeesta ei aiheudu merkittäviä haitallisia vaikutuksia uhanalaisiksi luokitelluille<br />

luontotyypeille tai arvokkaalle putkilokasvi- ja kääväkäslajistolle.

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

LUONNONYMPÄRISTÖN NYKYTILA JA ARVIOIDUT LUONTOVAIKUTUKSET<br />

Kuva 12-24. Keltavästäräkki kuuluu suunniteltujen sähkönsiirtoreittien pesimälinnustoon<br />

(kuva Ville Suorsa).<br />

12.3 Linnusto<br />

12.3.1 Lähtötiedot ja arviointimenetelmät<br />

Käytetty aineisto<br />

<strong>Kuolavaara–Keulakkopään</strong> suunnitellun <strong>tuulipuisto</strong>n sekä sen sähkönsiirtoon tarvittavien<br />

voimajohtoalueiden linnustoa selvitettiin maastoinventoinneilla vuonna 2010. Maastoinventoinnit<br />

koostuivat kevät- ja syysmuutontarkkailusta, uhanalaisten päiväpetolintujen seurannasta<br />

sekä pesimälinnuston linjalaskennoista ja voimajohtoalueiden pistelaskennoista. Pesimälinnuston<br />

osalta selvityksiä täydennettiin kasvillisuus- ja luontotyyppi-inventointien ohessa<br />

saaduilla lintuhavainnoilla. Hankealueella toteutettujen linnustoselvitysten tavoitteena oli<br />

ensisijaisesti selvittää suojelullisesti merkittävien lajien esiintyminen alueella sekä luoda<br />

yleiskuva alueen kautta muuttavaan linnustoon sekä <strong>tuulipuisto</strong>alueen ja sähkönsiirtoreittien<br />

pesimälinnustoon.<br />

Olemassa olevaa havaintotietoa alueen linnustosta sekä niiden liikkeistä kerättiin kirjallisuuden<br />

lisäksi mm. Ympäristöhallinnolta (uhanalaisrekisteri), Metsähallitukselta (uhanalaisten<br />

päiväpetolintujen reviiritiedot), Lapin lintutieteelliseltä yhdistykseltä sekä alueen tuntevilta<br />

lintu- ja luontoharrastajilta.<br />

103

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

LUONNONYMPÄRISTÖN NYKYTILA JA ARVIOIDUT LUONTOVAIKUTUKSET<br />

Kuva 12-25. Lapintiainen kuuluu alueen pesimälinnustoon (kuva Olli-Pekka Karlin).<br />

Pesimälinnusto<br />

Tuulipuistoalueiden pesimälinnustoselvitys suoritettiin linjalaskentoina 15.6.2010. Linjalaskennat<br />

suoritettiin yleisesti hyväksyttyjen pesimälinnuston laskentaohjeiden mukaisesti<br />

(Koskimies 1994). Linjalaskenta on yleisin ja tunnetuin linnustonseurantamenetelmä, joka<br />

antaa nopeasti edustavan yleiskuvan alueen lintulajistosta ja sen tiheyksistä (Väisänen ym.<br />

1998). Menetelmä soveltuu hyvin kohteisiin, missä on tarkoitus selvittää pesivän maalinnuston<br />

lajisto, parimäärät sekä kokonaistiheydet. Laskentatulosten tulkintavaiheessa käytettiin<br />

Metsähallituksen (Ari Rajasärkkä, kirjall. ilm.) tekemää Pohjois-Suomen oloihin sovellettua<br />

laskentataulukkoa, missä lajikohtaisia kuuluvuuskertoimia on muutettu paremmin pohjoisen<br />

oloja vastaavaksi.<br />

Hankealueelle, voimaloiden rakennuspaikoille, sijoitettiin kaksi linjalaskentalinjaa (Kuva 12–<br />

27). Lakialueille sijoittuvilta linjoilta kuuluvuus alarinteisiin oli hyvä ja kuuluvuusalueelle osui<br />

kattavasti alueen erilaisia elinympäristöjä, joten laskentojen tuloksena saatiin hyvä yleiskuva<br />

koko vaara-alueen lakiosien ja rinteiden linnustosta. Laskennat suoritettiin kahden laskijan<br />

toimesta yhtäaikaisesti molemmilla kohteilla. Laskenta ajoittui varhaiselle aamulle (04–08) ja<br />

laskenta-ajankohdan sää oli hyvä. Kuolavaaran laskentalinjan pituus oli kaksi kilometriä ja<br />

Keulakkopään laskentalinjan pituus oli neljä kilometriä. Laskentoihin käytetty aika oli yhteensä<br />

7 tuntia. Molempien <strong>tuulipuisto</strong>alueiden laskennat yhdistettiin samaan taulukkoon,<br />

koska alueet ovat vierekkäisiä ja elinympäristöiltään hyvin toistensa kaltaisia. Laskentalinjojen<br />

yhteenlaskettu pituus oli kuusi kilometriä. Tuulipuistoalueiden pesimälinnustotietoja täydennettiin<br />

11.–13.8.2010 suoritettujen kasvillisuus- ja luontotyyppi-inventointien ohessa,<br />

jolloin hankealueita kierreltiin laajemmin ja kattavammin lintujen poikasaikaan.<br />

104

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

LUONNONYMPÄRISTÖN NYKYTILA JA ARVIOIDUT LUONTOVAIKUTUKSET<br />

Kuva 12-26. Hankealuetta lähin asuttu maakotkan reviiri sijoittuu noin 8 km pohjoiseen<br />

(Kuva Olli-Pekka Karlin).<br />

Sähkönsiirtoreittivaihtoehtojen pesimälinnustoa selvitettiin 16.–17.6.2010 välisenä aikana<br />

suoritettuina pistelaskentoina. Pistelaskennat suoritettiin yleisten linnustonseurannan ohjeiden<br />

mukaisesti (Koskimies 1994), jolloin jokaisella laskentapisteellä merkittiin ylös kaikki<br />

laskentapisteen sisä- (säde 50 m) ja ulkopuolella havaitut linnut. Jokaisella laskentapisteellä<br />

lintuja havainnoitiin viiden minuutin ajan. Pistelaskentapisteitä oli yhteensä 16 kappaletta<br />

(kuva 12-27) ja ne sijoiteltiin kartta- ja ilmakuvatarkastelun perusteella sähkönsiirtovaihtoehtojen<br />

varrelle siten, että niiden avulla saatiin hyvä yleiskuva sähkönsiirtoreittien linnustosta<br />

eri elinympäristöissä.<br />

Pesimälinnustolaskennat suorittivat Minna Tuomala ja Ville Suorsa FCG:n Oulun toimistolta.<br />

Muuttolinnusto<br />

Alueella suoritettiin lintujen muutonseurantaa sekä kevätmuuton aikana toukokuun alkupuolella<br />

(1.–8.5.) sekä syysmuuton aikana syyskuussa (7.–9.9. ja 20.–21.9.). Muutonseurannan<br />

havaintopaikkoina olivat Kuolavaaran ja Keulakkopään lakialueet sekä lähistön hyvät näköalapaikat,<br />

joista käsin alueen kautta kulkeva lintujen muutto pystyttiin kohtuullisesti havainnoimaan<br />

(kuva 12-27). Kevätmuutonseurantaan käytettiin yhteensä 33 tuntia neljänä päivänä<br />

ja syysmuutonseurantaan 35 tuntia viitenä päivänä. Lisäksi alkukevään lintumuutosta<br />

saatiin tietoa erikseen toteutetun uhanalaisten päiväpetolintujen seurannan yhteydessä (ks.<br />

jäljempänä).<br />

Muutontarkkailu kohdennettiin ensisijaisesti suojelullisesti merkittävien sekä suurten ja tuulivoiman<br />

vaikutuksille alttiiksi todettujen lintulajien (joutsen, hanhet, kurki, petolinnut) seurantaan.<br />

Muutontarkkailupäivät sekä päivittäinen havainnointiaika sijoitettiin ennakkotietojen perusteella<br />

(mm. säätila, muuton edistyminen) näiden lajien oletettuihin hyviin muuttopäiviin.<br />

Havaituista linnuista kirjattiin laji- ja lukumäärätietojen lisäksi tiedot niiden käyttämistä kulkureiteistä<br />

sekä arvioidut lentokorkeudet alueella. Lintujen lentokorkeus arvioitiin kolmiportaisella<br />

asteikolla: 0–60 m, 61–180 m ja yli 181 m; missä lentokorkeus 61–180 m on tuulivoimalan<br />

lapojen pyörimiskorkeus eli ns. törmäysriskikorkeus.<br />

105

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

LUONNONYMPÄRISTÖN NYKYTILA JA ARVIOIDUT LUONTOVAIKUTUKSET<br />

Lisäksi syysmuuttoaikana kerättiin tietoja EU:n lintudirektiivin liitteen I lajien esiintymisestä<br />

alueella erityisen pöllöjen rengastuksen avulla. Pöllörengastusta harjoitettiin syysmuutontarkkailun<br />

ohessa, iltaisin yhteensä 20 tuntia.<br />

Uhanalaisten päiväpetolintujen seuranta<br />

Tuulipuistohankkeen linnustoselvitysten yhteydessä selvitettiin myös uhanalaisten päiväpetolintujen,<br />

lähinnä maakotkan (Aquila chrysaetos), esiintymistä ja liikkeitä alueella. Metsähallitus<br />

järjesti alueella erikseen seurannan, minkä tarkoituksena oli selvittää missä määrin lähimmän<br />

tunnetun reviirin linnut liikkuvat suunnitellulla <strong>tuulipuisto</strong>alueella. Hankealuetta lähin<br />

maakotkan reviiri sijaitsee noin kahdeksan kilometriä sen pohjoispuolella (Tuomo Ollila, kirjall.<br />

ilm.). Seuranta ajoittui maakotkan aktiivisimpaan soidinaikaan maalis-huhtikuulle (15.–<br />

19.3., 22.–25.3. ja 12.–16.4.2010), jolloin havainnointia oli 15 päivänä yhteensä noin 100<br />

tuntia. Seurannan aikana reviirin lintujen liikkumista havainnoitiin hankealueen läheisiltä näköalapaikoilta.<br />

Seurannan aikana saatiin myös tietoa alkukevään lintumuutosta alueella.<br />

Seurannan toteutti Olli-Pekka Karlin.<br />

Seurantaa oli alun perin tarkoitus tehdä myös syyskesällä maakotkan poikasten käyttäytymisen<br />

ja hankealueen läheisten lentojen selvittämiseksi, mutta lähimmän reviirin pesinnän keskeytymisen<br />

vuoksi tästä kuitenkin luovuttiin.<br />

Lisäksi hankkeen maastoyöiden kaikissa vaiheissa kiinnitettiin erityistä huomiota muidenkin<br />

uhanalaisten ja suojelullisesti arvokkaiden päiväpetolintujen esiintymiseen alueella. Taivaalla<br />

kaartelevia petolintuja etsittiin aina mahdollisuuksien mukaan kiikarien avulla hyvältä näköalapaikalta.<br />

Lisäksi alueella liikuttaessa etsittiin mahdollisia petolintujen käyttämiä risupesiä.<br />

Kuva 12-27. Linnuston linjalaskentalinjat, sähkönsiirtoreittien pistelaskentapisteet sekä<br />

muutonhavainnoinnin tarkkailupisteet.<br />

106

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

LUONNONYMPÄRISTÖN NYKYTILA JA ARVIOIDUT LUONTOVAIKUTUKSET<br />

Arviointimenetelmät<br />

Suunnitellun <strong>tuulipuisto</strong>n vaikutuksia alueen pesimälinnustoon sekä alueen kautta muuttavaan<br />

linnustoon arvioitiin hyödyntämällä laaja-alaisesti tuulivoiman linnustovaikutuksista julkaistua<br />

tuoreinta kirjallisuustietoa. Pesimälinnustoon kohdistuvien vaikutusten tunnistamiseksi<br />

pohdittiin sekä <strong>tuulipuisto</strong>n rakentamisen aikaisia vaikutuksia lintujen elinympäristöön<br />

ja linnuille aiheutuvaa häirintää että <strong>tuulipuisto</strong>n toiminnan aikaisia häiriö- ja törmäysvaikutuksia.<br />

Arvioinneissa hyödynnettiin ulkomaisia erityisesti metsäisten alueiden pesimälinnustotutkimuksia,<br />

joissa on pohdittu tuulivoiman aiheuttamia linnustovaikutuksia.<br />

<strong>Kuolavaara–Keulakkopään</strong> suunniteltu <strong>tuulipuisto</strong> sijoittuu Keski-Lapin metsä- ja suovaltaiselle<br />

alueelle, missä ei olemassa olevan tiedon perusteella sijaitse merkittäviä lintujen ruokailu-<br />

ja levähdysalueita tai muuttoreittejä. Linnustovaikutusten arvioinnin kannalta keskeisessä<br />

asemassa olikin selvittää alueen kautta muuttavien lintujen reittejä sekä lentokorkeuksia,<br />

mikä mahdollistaa lajien mahdollisten törmäysvaikutusten pohtimisen.<br />

Linnustovaikutusten arvioinnissa kiinnitettiin erityistä huomiota Suomen uhanalaisiin lintulajeihin<br />

(Rassi ym. 2001), luonnonsuojelulain (20.12.1996/1096) 46 § ja 47 § nojalla uhanalaisiin<br />

tai erityistä suojelua vaativiin lajeihin sekä Euroopan Unionin lintudirektiivin liitteen I<br />

lajeihin (79/409/ETY). Lisäksi erityistä huomiota kiinnitettiin lajeihin, jotka on yleisesti mielletty<br />

alttiiksi tuulivoimarakentamisesta aiheutuville törmäysvaikutuksille.<br />

12.3.2 Vaikutusmekanismit<br />

Tuulivoimaloiden yleisiä linnustovaikutuksia<br />

Tuulivoiman laajamittainen hyödyntäminen teolliseen energiantuotantoon on varsin uusi ilmiö<br />

niin Suomessa kuin myös muualla maailmassa. Viimeaikaiset tutkimustulokset ovat tuoneet<br />

runsaasti uutta tietoa tuulivoimaloiden linnustovaikutuksista lyhyellä aikavälillä, mutta<br />

pidempiaikaista seurantatietoa ei ole vielä saatavilla. Tuulivoiman linnustovaikutuksia on tutkittu<br />

runsaasti etenkin Yhdysvalloissa, Saksassa, Brittein saarilla sekä Pohjoismaista Tanskassa,<br />

Norjassa ja Ruotsissa, mutta näiden tutkimusten yleistettävyys Suomen oloihin ja jokaiseen<br />

<strong>tuulipuisto</strong>hankkeeseen täytyy arvioida aina tapauskohtaisesti erikseen. Kotimaisia<br />

tutkimuksia tuulivoiman linnustovaikutuksista on ole olemassa vasta hyvin vähän.<br />

Tuulivoimaloilla, niiden huoltoon tarkoitetulla tiestöllä sekä sähkönsiirtojärjestelmillä on vaikutuksia<br />

linnustoon ja muuhun ympäristöön sekä niiden rakentamisen, toiminnan kuin purkamisenkin<br />

aikana. Tuulivoimaloiden linnustovaikutukset voidaan jakaa karkeasti kolmeen<br />

osaan, joiden vaikutusmekanismit eroavat oleellisesti toisistaan (Langston & Pullan 2003,<br />

Koistinen 2004):<br />

� Tuulipuiston rakentamisen aiheuttamien elinympäristömuutosten<br />

vaikutukset alueen linnustoon.<br />

� Tuulipuiston aiheuttamat häiriö- ja estevaikutukset lintujen<br />

pesimä- ja ruokailualueilla sekä niiden välillä ja muuttoreiteillä.<br />

� Tuulipuiston aiheuttama törmäyskuolleisuus ja sen vaikutukset alueen linnustoon<br />

sekä lintupopulaatioihin.<br />

Jokaisen <strong>tuulipuisto</strong>n kohdalla täytyy erikseen arvioida, että mitkä edellä mainituista seikoista<br />

muodostuvat alueen linnuston kannalta merkittävimmiksi vaikutusmekanismeiksi, koska<br />

ne ovat hyvin vahvasti riippuvaisia alueen yleispiirteistä sekä sille ominaisesta linnustosta.<br />

Törmäysriski ja kuolleisuus<br />

Tuulivoimaloiden suorista vaikutuksista merkittävin ja helpoiten havaittava on lintujen törmäys<br />

tuulivoimalan lapoihin sekä siitä aiheutuva kuolleisuus. Törmäyksiä tapahtuu sekä potkuriin,<br />

tuulivoimalan rakenteisiin että sähkönsiirron voimajohtoihin. Myös potkurin aiheuttama<br />

ilmapyörre saattaa heittää joitakin lintuja maahan (Koistinen 2004, BirdLife Suomi<br />

2010). Yleisesti ottaen lintujen törmäysriski tuulivoimalaan on melko pieni, Suomen oloissa<br />

sen on arveltu olevan keskimäärin vain noin yksi lintu voimalaa kohti vuodessa (Koistinen<br />

2004).<br />

107

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

LUONNONYMPÄRISTÖN NYKYTILA JA ARVIOIDUT LUONTOVAIKUTUKSET<br />

Törmäysriski on Pohjois-Suomessa pienempi kuin etelässä, koska pesivän ja muuttavan linnuston<br />

määrä vähenee yleisesti pohjoista kohti mentäessä. Törmäysriskiä kasvattaa voimaloiden<br />

sijoittuminen vilkkaalle lintujen muuttoreitille tai pesimä- ja ruokailualueiden väliin.<br />

Kokonaisuudessaan tuulivoimaloiden aiheuttama lintujen kuolleisuus on melko pientä muihin<br />

ihmisen tekemiin rakenteisiin verrattuna. Esimerkiksi tieliikenteen, sähköverkon ja rakennusten<br />

aiheuttamiin törmäyksiin kuolee Suomessa vuosittain liki viisi miljoonaa lintua (Koistinen<br />

2004), kun nykyisiin tuulivoimaloihin törmääviä lintuja olisi noin 120 vuodessa. Eri rakenteiden<br />

aiheuttamia kokonaiskuolleisuuslukuja vertailtaessa täytyy kuitenkin ottaa huomioon<br />

myös tarkasteltavien rakenteiden määrä suhteessa nykyiseen tuulivoimaloiden määrään.<br />

Lintujen tuulivoimaloihin kohdistuvaa törmäyskuolleisuutta voidaan verrata myös metsästyksen<br />

ja kalastuksen aiheuttamaan lintukuolleisuuteen. Suomessa metsästetään vuosittain<br />

esimerkiksi tuhansia hanhia, sorsalintuja, kanalintuja ja sepelkyyhkyjä (RKTL 2010), mikä on<br />

huomattavasti enemmän kuin näiden lajien arvioidut törmäykset tuulivoimaloihin.<br />

Tuulivoimaloiden aiheuttaman törmäysriskin laskennallinen arviointi tuottaa usein hyvin epätarkan<br />

tuloksen, koska olemassa olevien laskentamallien ja törmäysarvioiden yleistäminen ja<br />

tapauskohtainen soveltaminen Suomen oloihin on usein vaikeaa ja työlästä (Koistinen 2004).<br />

Törmäysten todennäköisyyteen vaikuttaa lukuisa joukko paikallisia tekijöitä, kuten esimerkiksi<br />

alueen maantieteellinen sijainti, paikallistopografia ja elinympäristön rakennepiirteet,<br />

linnuston lajikoostumus ja yksilömäärät sekä lentoaktiivisuus, <strong>tuulipuisto</strong>n koko ja voimalayksiköiden<br />

tekniset toteutusratkaisut (Langston & Pullan 2003, Koistinen 2004, Lucas ym.<br />

2007). Törmäystodennäköisyyteen vaikuttavat ratkaisevasti myös lintujen fyysiset rakennepiirteet<br />

sekä niiden käyttäytyminen. Esimerkiksi suurilla, leveäsiipisillä ja hidasliikkeisillä lintulajeilla,<br />

kuten petolinnuilla, hanhilla ja joutsenilla, kurjella, kuikkalinnuilla ja haikaroilla<br />

mahdollisuudet nopeisiin väistöliikkeisiin ovat huomattavasti rajatummat kuin pienikokoisemmilla<br />

lintulajeilla. Tämän vuoksi edellä mainittuja lajeja onkin yleisesti pidetty tuulivoiman<br />

törmäysvaikutuksille riskialttiina lajeina.<br />

Yleisesti oletetaan, että tuulivoimaloihin törmää keskimäärin alle yksi lintu vuodessa, mutta<br />

tutkimusten mukaan lintujen voimalakohtaiset törmäysluvut vaihtelevat hyvin voimakkaasti:<br />

0,01 yksilöstä vuodessa jopa 60 yksilöön vuodessa / voimala (mm. Lucas ym. 2007, BirdLife<br />

Suomi 2010). Sellaisilla paikoilla, missä lintuja on paljon ja voimalat on sijoitettu lintujen<br />

suosimien lentoreittien läheisyyteen, myös törmäyksiä tapahtuu varsin usein. Tuulivoimaloiden<br />

sijoittelun asianmukaisella suunnittelulla voidaankin vähentää lintujen törmäysriskiä<br />

merkittävästi. Tutkimuksissa on raportoitu, että muuttoreiteillä ja hyvien pesimäalueiden<br />

lähistöllä sijaitsevat tuulivoimalat ovat osoittautuneet erityisen vaarallisiksi useille suojelullisesti<br />

arvokkaille sekä suurille ja leveäsiipisille linnuille kuten maa- ja merikotkalle ja hanhikorppikotkalle.<br />

Petolinnuilla on yleensä hidas elinkierto sekä varsin hidas lisääntymisnopeus,<br />

jolloin pienelläkin törmäyksistä aiheutuvalla aikuiskuolleisuuden kasvulla voi olla huomattavan<br />

kielteisiä vaikutuksia niiden populaatiokehitykseen. Pienten ja nopean elinkierron sekä<br />

suuren lisääntymispotentiaalin omaavien varpuslintujen kohdalla törmäyskuolleisuuden aiheuttamat<br />

populaatiovaikutukset eivät kasva yhtä merkittäviksi kuin petolinnuilla.<br />

Useiden tutkimusten ja mm. tutkahavaintojen mukaan vilkkailla muuttoreiteillä ja jopa yömuutolla<br />

linnut lähtevät kiertämään voimaloita riittävän ajoissa välttääkseen törmäykset niihin<br />

(mm. Desholm 2006, BirdLife Suomi 2010). Yleisesti törmäysmallinnusten väistökertoimena<br />

käytetään 95 %, mikä tarkoittaa että 95 % linnuista oletetaan väistävän törmäykset<br />

tuulivoimalan kanssa. Tutkimuksissa on kuitenkin huomattu, että todellisuudessa jopa suurempi<br />

osa linnuista väistää tuulivoimaloita (mm. Desholm & Kahlert 2005, Fernley 2009).<br />

Väistö perustuu suurimmilta osin siihen, että hyvissä sääolosuhteissa kookkaat tuulivoimalat<br />

näkyvät (mm. valkoinen väri ja lapojen vilkkuminen) varsin kauas ja linnuilla siten on hyvät<br />

mahdollisuudet sekä runsaasti aikaa havaita voimalat ajoissa ja muuttaa lentorataansa siten,<br />

että ne välttävät törmäykset (Koistinen 2004, Lucas ym. 2007, BirdLife Suomi 2010). Muuttavilla<br />

linnuilla törmäysriskin on todettu olevan suurin huonolla muuttosäällä kun näkyvyys<br />

on olennaisesti heikentynyt. Paikalliset linnut ovat tutkimusten mukaan oppineet ajan myötä<br />

väistämään tuulivoimaloita, mutta huonolla säällä myös niitä saattaa törmätä voimaloihin<br />

(Koistinen 2004).<br />

108

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

LUONNONYMPÄRISTÖN NYKYTILA JA ARVIOIDUT LUONTOVAIKUTUKSET<br />

Karkottavat häiriö- ja estevaikutukset<br />

Tuulipuistojen aiheuttamat häiriö- ja estevaikutukset voidaan usein katsoa aiheutuvan osin<br />

samoista mekanismeista, joten niiden vaikutuksia on perusteltua käsitellä yhdessä. Häiriö- ja<br />

estevaikutukset voivat muuttaa lintujen vakiintuneita käyttäytymismalleja alueella monin<br />

tavoin. Estevaikutuksen vuoksi linnut joutuvat kiertämään tuulivoimaloita tai nostamaan lentokorkeutta<br />

päästääkseen niiden yli, millä voi olla merkitystä lintujen energiatalouden kannalta<br />

etenkin silloin, jos tuulivoimalat sijoittuvat lintujen pesimä- ja ruokailualueiden väliin.<br />

Estevaikutus kohdistuu etenkin alueella pesiviin, levähtäviin ja ruokaileviin lintuihin. Estevaikutuksen<br />

voimakkuus vaihtelee luonnollisesti <strong>tuulipuisto</strong>n koon mukaan, mutta useiden suurten<br />

<strong>tuulipuisto</strong>jen sijoittuminen lähekkäin kasvattaa vaikutusta voimakkaasti. Tällöin lintujen<br />

täytyy kiertää useita lähekkäin sijoiteltuja <strong>tuulipuisto</strong>ja, millä voi olla pahimmillaan suurtakin<br />

merkitystä muuttolinnuston reitteihin, levähdys ja ruokailualueiden sijoittumiseen sekä pesimälinnuston<br />

alueelliseen jakaantumiseen.<br />

Lintujen häiriöherkkyydessä on hyvinkin suurta lajikohtaista vaihtelua ja jotkut lajit sietävät<br />

tuulivoimaloita huomattavasti paremmin kuin toiset. Tuulivoimaloiden aiheuttaman häirintävaikutuksen<br />

on kirjallisuuden mukaan osoitettu ulottuvan keskimäärin 500–600 metrin päähän<br />

voimalasta ja merkittäviä häiriövaikutuksia tavataan tätä kauempana vain poikkeustapauksissa<br />

(Pearce-Higgins ym. 2009). Useiden tutkimusten mukaan tuulivoimaloiden häirintävaikutukset<br />

voivat olla merkittäviä mm. pelloilla levähtäville hanhille (Langston & Pullan<br />

2003, BirdLife Suomi 2010) sekä esimerkiksi merialueella levähtäville kuikkalinnuille ja mustalinnulle<br />

(mm. Petersen 2006, Don Energy ym. 2006, Larsen & Guillemette 2007). Karkottavien<br />

häiriövaikutusten on arveltu olevan suurimmillaan muuttavilla ja levähtävillä linnuilla,<br />

jotka eivät ole tottuneet tuulivoimaloiden läheisyyteen pesimäalueillaan.<br />

Pesivän linnuston osalta useat tutkimukset ovat osoittaneet karkottavien häiriövaikutusten<br />

olevan vähäisempiä ja lintujen vähitellen tottuvan tuulivoimaloiden läsnäoloon, eikä tuulivoimaloilla<br />

ole poikkeustapauksia lukuun ottamatta ollut juurikaan vaikutusta pesivän maalinnuston<br />

tiheyksiin (Langston & Pullan 2003). Tosin esimerkiksi Brittein saarilla tehdyn tutkimuksen<br />

mukaan seitsemän kahdestatoista tutkitusta lajista vältti selvästi rakennettuja <strong>tuulipuisto</strong>alueita.<br />

Tutkimuksen mukaan voimaloiden välittömässä läheisyydessä (>500 metriä)<br />

pesimälinnuston tiheys laski jopa 15–35 %. Selvimmin tuulivoimala-alueita välttelivät mm.<br />

hiirihaukka, sinisuohaukka, kapustarinta, taivaanvuohi, kuovi ja kivitasku (Pearce-Higgins<br />

ym. 2009).<br />

Tähän mennessä tehtyjä tutkimuksia on kuitenkin vielä varsin vähän ja melko suppeasta lajistosta<br />

eikä esimerkiksi useamman lintusukupolven kestäviä tutkimustuloksia ole vielä juurikaan<br />

saatavilla. Toisaalta joidenkin pesimälajien kohdalla <strong>tuulipuisto</strong>n rakentamisella on ollut<br />

hyvinkin kielteisiä vaikutuksia herkkien lajien pesimäkantoihin jo hyvin nopeasti <strong>tuulipuisto</strong>n<br />

rakentamisen jälkeen. Esimerkiksi Norjan Smølan merikotkatutkimuksissa on huomattu, että<br />

korkean törmäyskuolleisuuden lisäksi tuulivoimaloiden lähialueilla pesivien merikotkien pesimämenestys<br />

on ollut varsin heikko ja merkittävä osa reviireistä on autioitunut (Follestad ym.<br />

2007).<br />

Elinympäristön häviäminen<br />

Tuulipuiston rakentamisen ehkä merkittävin, etenkin maa-alueiden pesimälinnustoon vaikuttava,<br />

tekijä on elinympäristöjen häviäminen ja pirstoutuminen. Tätä ei kuitenkaan yleensä<br />

pidetä kovin merkittävänä uhkana pesiville linnuille tasalaatuisessa metsämaastossa, jos rakennustoimet<br />

eivät kohdistu alueellisesti tai paikallisesti merkityksellisiin ja herkkiin elinympäristöihin.<br />

Elinympäristön häviäminen on useimmiten hyvin paikallista ja pienialaista, koska<br />

yksittäinen tuulivoimala ei vaadi kovin paljoa tilaa. Tuulivoimalayksiköiden perustamisen lisäksi<br />

elinympäristöjä häviää ja muuttuu myös huoltoteiden ja sähkönsiirron rakentamisen<br />

myötä. Elinympäristön häviäminen koskee pesimälinnuston lisäksi myös muuttolintuja, jos<br />

voimalayksiköitä suunnitellaan lintujen suosimien levähdys ja ruokailualueiden lähistölle<br />

(Koistinen 2004, BirdLife Suomi 2010). Joissain tapauksissa tuulivoimarakentaminen voi<br />

myös tarjota uusia elinympäristöjä joillekin lajeille, mm. yhtenäisen metsäalueen pirstoutuessa<br />

ja avomaalintujen pesimäympäristön lisääntyessä.<br />

109

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

LUONNONYMPÄRISTÖN NYKYTILA JA ARVIOIDUT LUONTOVAIKUTUKSET<br />

Kuva 12-28. Pohjansirkun pesä Kuolavaaralla (kuva Minna Tuomala).<br />

12.3.3 Hankealueen linnuston nykytila<br />

Tuulipuistoalueen pesimälinnuston yleiskuvaus<br />

<strong>Kuolavaara–Keulakkopään</strong> suunnitellun <strong>tuulipuisto</strong>alueen linnusto edustaa metsälintujen lajimäärissä<br />

ja runsauksissa mitattuna keskimääräistä Peräpohjolan luonnonmaantieteellisen<br />

alueen metsäkohdetta. Linnustossa näkyy sekä alarinteiden vanhojen taimikoituneiden hakkuualueiden<br />

että ylärinteiden vanhojen metsien lajistoa. Pesimälinnuston linjalaskennoissa<br />

sekä niitä täydentävissä pesimälinnustoinventoinneissa havaittiin kaikkiaan 32 lajia, joiden<br />

voitiin katsoa pesivän alueella (taulukko 12-3). Linjalaskentalinjoille kuului kaikkiaan 21 lajia,<br />

mutta näistä vain 19 katsottiin kuuluvan rakentamispaikkojen linnustoon. Laskentalinjalle<br />

kuuluneet käki ja liro poistettiin tuloksista, koska niiden reviirit sijaitsivat kauempana <strong>tuulipuisto</strong>alueen<br />

ulkopuolella. Linjalaskentatulosten mukaan alueen linnuston laskennallinen parimäärä<br />

on 693–1037 paria ja alueen pesivän maalinnuston tiheys on 115,4 paria/km 2 . Viimeisimmän<br />

valtakunnallisen Lintuatlaskartoituksen (1986–1989) mukaan hankealueen metsälinnuston<br />

lajimäärä on 40–50 lajia ja linnuston keskimääräinen tiheys 100–125 paria/km 2<br />

(Väisänen ym. 1998).<br />

Hankealueen selvästi runsain pesimälaji on pajulintu (Phylloscopus trochilus), jonka pesimätiheys<br />

(taulukko 12-3) <strong>Kuolavaara–Keulakkopään</strong> metsissä on jopa hieman alueen keskivertoa<br />

(27,3 paria/km 2 ) korkeampi (Väisänen ym. 1998). Etenkin Keulakkopään pohjoisen alarinteen<br />

sekapuustoisilla taimikoilla sekä niiden reuna-alueilla pajulintu on hyvin yleinen ja<br />

runsas. Alueen toiseksi runsain laji on Peräpohjolan metsien tyyppilaji järripeippo (Fringilla<br />

montifringilla), jonka senkin kohdalla alueen laskennallinen pesimätiheys on keskivertoa korkeampi.<br />

Järripeippo suosii valoisia kuusi- ja sekametsiä ja onkin runsaimmillaan vaarojen<br />

rinnealueiden varttuneissa metsissä. Yleisiä ja runsaita metsän yleislintuja tai havumetsälintuja<br />

(Väisänen ym. 1998) alueella edustavat mm. leppälintu (Phoenicurus phoenicurus), vihervarpunen<br />

(Carduelis spinus), metsäkirvinen (Anthus trivialis) sekä laulurastas (Turdus<br />

philomelos) ja harmaasieppo (Muscicapa striata).<br />

110

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

LUONNONYMPÄRISTÖN NYKYTILA JA ARVIOIDUT LUONTOVAIKUTUKSET<br />

Alarinteiden vanhojen hakkuualojen ja koivutaimikoiden sekä lakialueen avoimemman metsän<br />

ja niiden reuna-alueiden monimuotoisista elinympäristöistä hyötyvät mm. punakylkirastas<br />

(Turdus iliacus) ja rautiainen (Prunella modularis). Vaarojen ylärinteiden kuusikoissa pesiviä<br />

vanhojen metsien tyyppilajeja (Väisänen ym. 1998) alueella ovat metso (Tetrao urogallus),<br />

puukiipijä (Certhia familiaris), kulorastas (Turdus viscivorus), lapintiainen (Parus cinctus),<br />

kuukkeli (Perisoreus infaustus) ja taviokuurna (Pinicola enucleator). Vanhojen metsien<br />

suurten kuusten ja runsaiden lahokoivujen myötä alueen tikkalajisto on monipuolinen elättäen<br />

pohjantikkoja (Picoides tridactylus), palokärkiä (Dryocopus martius) ja käpytikkoja<br />

(Dendrocopos major). Molempien vaarojen kuusivaltaisissa rinnemetsissä havaittiin laskentojen<br />

yhteydessä useita tilhi- (Bombycilla garrulus) ja pikkukäpylintupoikueita (Loxia curvirostra).<br />

Kuolavaaran laen luoteisosissa havaittiin linjalaskennan yhteydessä pohjansirkun (Emberiza<br />

rustica) pesä. Petolinnuista Kuolavaaran pohjoisrinteessä havaittiin varoitteleva ampuhaukka<br />

(Falco columbarius), joka todennäköisesti pesii alueella.<br />

Metsäkanalintukannat ovat yleisesti ottaen alhaiset lähes koko maassa, mutta hankealueen<br />

pesivä metsokanta on maastohavaintojen mukaan melko hyvä (riistakolmiolaskennat, RKTL<br />

2010). Muista metsäkanalinnuista Keulakkopään etelärinteen vanhassa kuusikossa havaittiin<br />

pyyn (Bonasia bonasia) poikue ja lakialueella merkkejä riekosta (Lagopus lagopus).<br />

Taulukko 12-3. <strong>Kuolavaara–Keulakkopään</strong> lakialueen (6 km) linjalaskentatulokset. Hav. =<br />

havaittu parimäärä, tiheys = laskennallinen pesimätiheys, parimäärä = laskennallinen<br />

parimäärä, dom. = lajin pesimäkannan osuus koko pesivästä<br />

maalinnustosta.<br />

Laji Hav. Tiheys Parimäärä Dom.<br />

Metso Tetrao urogallus 1 2,5 15–30 2,1 %<br />

Palokärki Dryocopus martinus 1 0,2 1–1 0,1 %<br />

Käpytikka Dendrocopos major 1 0,7 4–6 0,6 %<br />

Metsäkirvinen Anthus trivialis 20 7,9 47–71 6,8 %<br />

Tilhi Bombycilla garrulus 1 0,6 4–5 0,5 %<br />

Rautiainen Prunella modularis 9 3,6 22–33 3,2 %<br />

Leppälintu Phoenicurus phoenicurus 31 10,3 62–87 8,9 %<br />

Laulurastas Turdus philomelos 17 6,7 40–56 5,8 %<br />

Punakylkirastas Turdus iliacus 7 3,3 20–30 2,9 %<br />

Kulorastas Turdus viscivorus 3 1,2 7–10 1,0 %<br />

Pajulintu Phylloscopus trochilus 77 33,9 204–305 29,4 %<br />

Hippiäinen Regulus regulus 1 1,2 7–12 1,0 %<br />

Harmaasieppo Muscicapa striata 3 1,5 9–16 1,3 %<br />

Järripeippo Fringilla montifringilla 45 20,1 120–181 17,4 %<br />

Vihervarpunen Carduelis spinus 20 7,9 48–71 6,9 %<br />

Urpiainen Carduelis flammea 11 4,8 29–40 4,1 %<br />

Pikkukäpylintu Loxia curvirostra 9 5,8 35–53 5,1 %<br />

Taviokuurna Pinicola enucleator 1 1,4 9–15 1,2 %<br />

Punatulkku Pyrhula pyrhula 2 1,3 8–12 1,1 %<br />

Yhteensä 264 115,4 693–1037 100,0 %<br />

111

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

LUONNONYMPÄRISTÖN NYKYTILA JA ARVIOIDUT LUONTOVAIKUTUKSET<br />

Kuva 12-29. Liro kuuluu sähkönsiirtoreittien pienten suolaikkujen peruslinnustoon (kuva<br />

Ville Suorsa).<br />

Sähkönsiirtoreittien pesimälinnuston yleiskuvaus<br />

Sähkönsiirtovaihtoehdot VE 1a ja VE 1b<br />

Sähkönsiirtovaihtoehto VE 1a ja VE 1b sijoittuvat <strong>tuulipuisto</strong>alueelta koilliseen kohti Kittilän<br />

alueverkon 110 kV voimajohtoa ja suunnitelmassa sijoittuvat aluksi samaan johtoaukeaan.<br />

Sähkönsiirtovaihtoehdon VE 1a alueelle sijoitettiin yhteensä viisi pesimälinnuston laskentapistettä<br />

ja VE 1b alueelle kuusi laskentapistettä (kuva 12-27).<br />

Voimajohtoreittien kasvillisuuden piirteitä ja metsienkäsittelyastetta on esitelty aiemmin tämän<br />

selostuksen kasvillisuusosiossa. Voimajohtoreitin VE 1a ja VE 1b linnusto koostuu pääosin<br />

alueelle tyypillisistä ja yleisistä metsälajeista, joita edustavat pajulintu, järripeippo,<br />

metsäkirvinen sekä punakylki- ja laulurastas (taulukko 12-4). Keulakkopään pohjoisrinteen<br />

alaosassa havaittiin metso. Sattasjoen ylityksen kohdalla VE 1a lähialueelle sijoittuu liron ja<br />

taivaanvuohen reviirit. Kittilän alueverkon nykyisen voimajohdon paikkeille sijoittuu kivitaskun<br />

reviiri. Voimajohdon VE 1b Lomajoen ylityksen kohdalla havaittiin reviiriään pitänyt valkoviklo<br />

sekä viereisellä hakkuulla kolme paria keltavästäräkkejä.<br />

Sähkönsiirtovaihtoehto VE 2<br />

Sähkönsiirtovaihtoehto VE 2 sijoittuu <strong>tuulipuisto</strong>alueelta etelälounaaseen Lomajärventien<br />

suuntaisesti ja kääntyy Fingridin uuden 220 kV Kittilä–Sodankylä voimajohdon rinnalle, sen<br />

pohjoispuolelle, kohti itäkoillista. Vaihtoehdon VE 2 matkalle sijoittuu yhteensä seitsemän<br />

pistelaskentapistettä.<br />

112

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

LUONNONYMPÄRISTÖN NYKYTILA JA ARVIOIDUT LUONTOVAIKUTUKSET<br />

Kuva 12-30. Kuukkeli kuuluu alueen vanhojen kuusikoiden pesimälajistoon (kuva Ville<br />

Suorsa).<br />

Vaihtoehdon VE 2 varrella on pääosin alueelle tyypillistä käsiteltyjen metsien, hakkuiden ja<br />

pienten soiden kirjomaa metsämaisemaa. Linnustollisesti voimajohtovaihtoehdon arvokkain<br />

kohde on Penikkavuoman ylitys. Tällä kohtaa voimajohtovaihtoehto sijoittuu kuitenkin jo rakennetun<br />

voimajohdon viereen. Voimajohtoreitin linnusto koostuu pääosin alueelle tyypillisistä<br />

ja yleisistä metsälajeista, joita edustavat pajulintu, järripeippo, metsäkirvinen, punakylki-<br />

ja laulurastas, leppälintu ja vihervarpunen (taulukko 12-4). Lomajärventien itäpuolella uuden<br />

voimajohdon pohjoispuolelle sijoittuu tiltaltin reviiri. Penikkavuoman ylityksen lähistöllä havaittiin<br />

monipuolista suolintulajistoa kuten laulujoutsen- ja kurkipari sekä kahlaajista taivaanvuohia,<br />

valko- ja metsävikloja sekä liroja.<br />

Sähkönsiirtovaihtoehto VE 3<br />

Vaihtoehto VE 3 on edellisistä poiketen 220 kV voimajohto ja sijoittuu <strong>tuulipuisto</strong>alueelta etelälounaaseen<br />

Lomajärventien suuntaisesti liittyen uudella rakennettavalla sähköasemalla<br />

Fingridin 220 kV Kittilä–Sodankylä voimajohtoon. Vaihtoehdon VE 3 matkalle sijoittuu yhteensä<br />

kaksi pistelaskentapistettä.<br />

Sähkönsiirtoreitin linnusto koostuu pääosin alueelle tyypillisistä ja yleisistä metsälajeista,<br />

joita edustavat pajulintu, järripeippo, metsäkirvinen, punakylki- ja laulurastas, leppälintu<br />

sekä vihervarpunen (taulukko 12-4). Kuten vaihtoehdossa VE 2, Lomajärventien itäpuolella<br />

lähellä suunniteltua sähköasemaa sijaitsee pohjoisessa vähälukuisen tiltaltin reviiri.<br />

113

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

LUONNONYMPÄRISTÖN NYKYTILA JA ARVIOIDUT LUONTOVAIKUTUKSET<br />

Taulukko 12-4. Sähkönsiirtovaihtoehtojen pesimälinnuston pistelaskentojen yhteydessä havaitut<br />

lintulajit.<br />

VE 1A VE 1B VE 2 VE 3<br />

Metso Haapana laulujoutsen Käki<br />

Taivaanvuohi Telkkä Kurki Metsäkirvinen<br />

Metsäviklo Metso Taivaanvuohi Punarinta<br />

Liro Valkoviklo Valkoviklo Leppälintu<br />

Käki Metsäviklo Metsäviklo Laulurastas<br />

Tilhi Rantasipi Liro Punakylkirastas<br />

Metsäkirvinen Käki Käki Tiltaltti<br />

Rautiainen Tilhi Tilhi Pajulintu<br />

Leppälintu Metsäkirvinen Metsäkirvinen Peippo<br />

Kivitasku Keltavästäräkki Keltavästäräkki Järripeippo<br />

Laulurastas Västäräkki Västäräkki Vihervarpunen<br />

Punakylkirastas Rautiainen Rautiainen Urpiainen<br />

Kulorastas Leppälintu Punarinta Pikkukäpylintu<br />

Pajulintu Kivitasku Leppälintu<br />

Harmaasieppo Laulurastas Laulurastas<br />

Peippo Punakylkirastas Punakylkirastas<br />

Järripeippo Kulorastas Tiltaltti<br />

Vihervarpunen Pajulintu Pajulintu<br />

Urpiainen Harmaasieppo Harmaasieppo<br />

Pikkukäpylintu Kirjosieppo Kirjosieppo<br />

Isokäpylintu Korppi Peippo<br />

Pajusirkku Peippo Järripeippo<br />

Järripeippo Vihervarpunen<br />

Vihervarpunen Urpiainen<br />

Urpiainen<br />

Pikkukäpylintu<br />

Isokäpylintu<br />

Pikkukäpylintu<br />

Suojelullisesti arvokkaat pesimälajit<br />

<strong>Kuolavaara–Keulakkopään</strong> <strong>tuulipuisto</strong>n tai sen sähkönsiirtoreittien alueella pesii kaikkiaan 11<br />

suojelullisesti arvokasta lintulajia (taulukko 12-5). Suomen uhanalaisuusluokituksessa vaarantuneeksi<br />

(VU) luokiteltuja lajeja alueella pesii kaksi, silmälläpidettäväksi luokiteltuja lajeja<br />

neljä ja Perä-Pohjolan luonnonmaantieteellisellä alueella alueellisesti uhanalaiseksi (RT) luokiteltuja<br />

lajeja kolme. Euroopan Unionin lintudirektiivin lajeja alueella pesii viisi ja Suomen<br />

kansainvälisiä erityisvastuulajeja viisi. Alueen suojelullisesti arvokkaimmat lajit ovat vaarantuneiksi<br />

luokitellut ampuhaukka ja tiltaltti. Elokuun alun kasvillisuusinventointien yhteydessä<br />

Kuolavaaran pohjoisreunassa tavattiin varoitteleva ampuhaukka, joka todennäköisesti pesii<br />

alueella. Kuolavaaran länsireunalla havaittiin varoitteleva tiltaltti, joka elää alueella selvästi<br />

päälevinneisyysalueensa pohjoispuolella. Laji suosii elinympäristöinään vanhoja kuusikoita,<br />

joita esiintyy jonkin verran vaarojen rinteillä.<br />

Suomen metsien rakenteen muutoksen myötä vanhojen metsien pinta-ala on vähentynyt<br />

voimakkaasti ja siten ns. vanhojen metsien lajit ovat maassamme uhanalaisia ja/tai ne on<br />

lueteltu Euroopan Unionin lintudirektiivin liitteessä I. Tällaisista lajeista alueella pesivät metso,<br />

palokärki, pohjantikka, lapintiainen, kuukkeli ja taviokuurna.<br />

114

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

LUONNONYMPÄRISTÖN NYKYTILA JA ARVIOIDUT LUONTOVAIKUTUKSET<br />

Taulukko 12-5. <strong>Kuolavaara–Keulakkopään</strong> alueella pesiviksi tulkitut lintulajit sekä niiden<br />

uhanalaisuusstatus. IUCN = suomen lajien uhanalaisuusluokittelu (VU = vaarantunut,<br />

NT = silmälläpidettävä, RT = alueellisesti uhanalainen.) Dir. =<br />

EU:n lintudirektiivin I-liitteiden laji; EVA = Suomen kansainvälinen erityisvastuulaji.<br />

Laji IUCN Dir. EVA<br />

Laulujoutsen Cygnus cygnus x x<br />

Ampuhaukka Falco columbarius VU x<br />

Pyy Bonasia bonasia x<br />

Metso Tatrao urogallus NT x x<br />

Kurki Grus grus x<br />

Palokärki Dryocopus martinus x<br />

Käpytikka Dendrocopos major<br />

Pohjantikka Picoides tridactyla NT x x<br />

Metsäkirvinen Anthus trivialis RT<br />

Tilhi Bombycilla garrulus<br />

Rautiainen Prunella modularis<br />

Punarinta Erithacus rubecula<br />

Leppälintu Phoenicurus phoenicurus x<br />

Laulurastas Turdus philomelos<br />

Punakylkirastas Turdus iliacus<br />

Kulorastas Turdus viscivorus<br />

Tiltaltti Phylloscopus collybita VU<br />

Pajulintu Phylloscopus trochilus<br />

Hippiäinen Regulus regulus<br />

Harmaasieppo Muscicapa striata<br />

Kirjosieppo Ficedula hypoleuca<br />

Hömötiainen Parus montanus<br />

Lapintiainen Parus cinctus NT<br />

Talitiainen Parus major<br />

Puukiipijä Certhia familiaris<br />

Kuukkeli Perisoreus infaustus NT x<br />

Peippo Fringilla coelebs<br />

Järripeippo Fringilla montifringilla<br />

Vihervarpunen Carduelis spinus<br />

Urpiainen Carduelis flammea<br />

Pikkukäpylintu Loxia curvirostra<br />

Taviokuurna Pinicola enucleator RT x<br />

Punatulkku Pyrrhula pyrrhula<br />

Pohjansirkku Emberiza rustica<br />

115

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

LUONNONYMPÄRISTÖN NYKYTILA JA ARVIOIDUT LUONTOVAIKUTUKSET<br />

Kuva 12-31. Yhden muuttokauden seurannan perusteella pieni määrä piekanoja muuttaa<br />

alueen kautta (kuva Ville Suorsa).<br />

Uhanalaisten päiväpetolintujen seuranta<br />

Seurannan erityiskohteena oli <strong>tuulipuisto</strong>aluetta lähimmän reviirin maakotkapari. Maakotka<br />

on luokiteltu vaarantuneeksi ja lisäksi se on luonnonsuojeluasetuksen (Lsa 22 §) mukaan<br />

erityistä suojelua vaativa laji ja Metsähallituksen vastuulaji, jonka tilaa ja suojelun tasoa tulee<br />

seurata.<br />

Hankealueen lähellä sijaitsevan maakotkareviirin lintujen havaittiin lentävän soidinta pesäpaikkansa<br />

lähistöllä seurannan aikana, ja linnut olivat reviirillään vielä kevätmuutontarkkailun<br />

aikana toukokuun alussa. Linnut liikkuivat pääasiassa useita kilometrejä hankealueen<br />

pohjoispuolella. Lähimmillään maakotka havaittiin Lomajärven päällä, mistä se lähti kohti<br />

kaakkoa sivuten Kuolavaaran koillisrinnettä lentämättä kuitenkaan tuulivoimaloiden rakennuspaikkojen<br />

alueella. Pari aloitti pesintänsä koristelemalla pesäpaikkansa tuoreilla männyn<br />

oksilla, mutta pesintä kuitenkin hylättiin tuntemattomasta syystä.<br />

Kesäkuun alun linnustoselvitysten aikana Keulakkopään rinteiden yläpuolelta havaittiin äänen<br />

perusteella hiirihaukka (Buteo buteo). Hiirihaukka esiintyy hankealueella jo verraten pohjoisessa,<br />

selvästi päälevinneisyysalueensa pohjoispuolella. Muita päiväpetolintujen reviirihavaintoja<br />

hankkeen yhteydessä ei tehty.<br />

Muuttolinnuston yleiskuvaus<br />

Keski-Lapin alueella topografiset suurmuodot (jokilaaksot tms.) eivät muodosta linnuston<br />

kannalta selkeästi tunnistettavia muuton johtolinjoja, jolloin muuttava linnusto yleensä hajaantuu<br />

laajalle alueelle. Alueen lintujen muuton hajanaisesta luonteesta kertoo myös se,<br />

että hankkeen yhteydessä toteutetun muutontarkkailun yhteydessä havaittiin vain hyvin vähän<br />

muuttavia lintuja vaikka tarkkailu toteutettiin päämuutoaikaan. Alueen kautta runsaimmin<br />

muuttava päiväpetolintu on havaintojen mukaan pohjoisen pesimäseuduilleen matkaava<br />

piekana (Buteo lagopus) (kuva 12-31), joita havaittiin yhteensä viisi lintua. Lisäksi kevätmuutolla<br />

havaittiin yksi varpushaukka (Accipiter nisus) ja yksi muuttohaukka (Falco peregrinus).<br />

Syysmuutolla ei tehty havaintoja muuttavista päiväpetolinnuista. Muista lajeista muuttavia<br />

kurkia havaittiin keväällä 5 ja syksyllä 6 lintua. Metsähanhia (Anser fabalis) havaittiin<br />

keväällä kaikkiaan 18 lintua. Alueella havaittu varpuslintumuutto oli käytännössä olematonta.<br />

Havaituista linnuista yksikään ei lentänyt suunnitellun <strong>tuulipuisto</strong>n alueella, vaan linnut<br />

kiersivät vaara-alueet seuraten matalampia maastonkohtia kuten lähialueen vesistöjä ja<br />

suoalueita.<br />

Syysmuutontarkkailun yhteydessä Keulakkopään kaakkoispuolella toteutetun pöllörengastuksen<br />

yhteydessä havaittiin kaikkiaan vähintään 15 helmipöllöä (Aegolius funereus) sekä ainakin<br />

yksi varpuspöllö (Glaucidium passerinum) ja hiiripöllö (Surnia ulula). Useilla pöllölajeilla<br />

etenkin nuoret yksilöt lähtevät vaeltamaan pesimäseutujen pikkunisäkäskatojen laskettua<br />

niin alas, että ravintoa ei ole enää tarpeeksi.<br />

116

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

LUONNONYMPÄRISTÖN NYKYTILA JA ARVIOIDUT LUONTOVAIKUTUKSET<br />

12.3.4 Tuulipuiston vaikutukset linnustoon<br />

Hankkeen kohdalla esimerkiksi elinympäristön muutokset sekä melu liittyvät rakentamisen<br />

aikaisiin linnustovaikutuksiin, kun taas lintujen törmäykset liittyvät käytön aikaisiin vaikutuksiin.<br />

Useimmat vaikutuksista koskevat kuitenkin tavalla tai toisella molempia vaiheita.<br />

Rakentamisen aikaiset vaikutukset linnustoon<br />

Maa<strong>tuulipuisto</strong>jen kohdalla hankkeiden merkittävimmät rakentamisen aikaiset linnustovaikutukset<br />

ilmenevät elinympäristöjen muutoksena, jota aiheutuu sekä voimalayksiköiden perustusten,<br />

tiestön kuin sähkönsiirron rakentamisen kautta. Lisäksi lisääntyvästä ihmistoiminnasta<br />

aiheutuu häiriötä alueen herkimmille pesimälajeille. Näiden vaikutusten voidaan kuitenkin<br />

katsoa olevan hyvin paikallisia ja kohdistuvan pääasiassa rakentamispaikkojen läheisyyteen<br />

vaarojen lakialueille.<br />

Tuulivoimarakentamisen aiheuttamaa elinympäristön häviämistä voidaan suoraan verrata<br />

metsätalouden aiheuttamiin linnustomuutoksiin, mikä on monin paikoin vähentänyt yhtenäisiä<br />

erämaa-alueita suosivien ja ihmistoimintaa karttavien lintulajien määrää (esim. metsäkanalinnut,<br />

useat petolinnut, kuukkeli). <strong>Kuolavaara–Keulakkopään</strong> hankealueen luonnontila on<br />

jo osin muuttunut voimakkaiden metsänkäsittelytoimien seurauksena, mikä näkyy esimerkiksi<br />

metsien reuna-alueita suosivien lajien runsautena.<br />

Vaarojen rinteillä kasvaa vielä jonkin verran luonnontilaista ja monimuotoista kuusimetsää,<br />

mikä ylläpitää edustavaa vanhanmetsän lajistoa sekä lahopuuta suosivaa lajistoa, kuten mm.<br />

metso, kuukkeli, taviokuurna ja pohjantikka. Tuulipuiston rakentamistoimet eivät juuri kohdistu<br />

vaarojen rinnemetsiin, joten niiden linnuston voidaan olettaa pysyvän suhteellisen samankaltaisena<br />

rakentamistoimista huolimatta, mikäli alueelle ei kohdisteta lisää metsätaloustoimia.<br />

Kuolavaaran länsiosissa rakentamistoimia kohdistuu osin myös vanhoihin kuusimetsiin,<br />

jolloin vanhanmetsän lajien elinympäristöä tuhoutuu jonkin verran ja tietyt lajit, kuten<br />

metso, saattavat siirtyä muualle rakennuspaikkojen läheisyydestä.<br />

Rakentamispaikkojen läheisyydessä, vaarojen lakialueilla esiintyvä lajisto on pääasiassa tavanomaista<br />

Perä-Pohjolan pesimälajistoa, jolloin rakentamistoimien vaikutus kohdistuu alueen<br />

metsäympäristöissä yleisiin lintulajeihin. Tuulipuiston vaatima rakentaminen ja elinympäristöjen<br />

pirstoutuminen lisää reunavaikutuksen määrää vaarojen lakialueella ja saattaa<br />

jopa kasvattaa joidenkin reunavyöhykkeen ja avomaalintujen tiheyksiä.<br />

Pesimälinnuston elinpaikoiksi kelpaavien elinympäristöjen häviämisen laajuus on usein hyvin<br />

paikallista ja sen vaikutus alueen linnuille riippuu lähialueen korvaavien elinympäristöjen<br />

määrästä ja laadusta. Tutkimuksissa on lisäksi todettu, että esimerkiksi jotkin metsäalueiden<br />

tikat ja varpuslinnut ovat sopeutuneet hyvin pesimäympäristöönsä rakennettuihin tuulivoimaloihin,<br />

kun lähialueilla säilyy tarpeeksi ruokailuun sopivaa aluetta.<br />

Rakentamisenaikaiset vaikutukset kohdistuvat yleensä kuitenkin pienelle ja rajatulle alueelle<br />

rakennuspaikkojen läheisyyteen, mutta melu voi kuulua laajemmallekin alueelle. Rakentamisenaikaiset<br />

linnustovaikutukset ovat lyhytaikaisia, koska ihmistoiminnan määrä alueella palautuu<br />

lähelle nykytilaa rakentamisvaiheen päätyttyä. Ainoastaan elinympäristön muutosten<br />

vaikutukset ovat pysyviä ja pitkäaikaisia, koska osa elinympäristöstä tuhoutuu.<br />

Toiminnan aikaiset vaikutukset linnustoon<br />

Pesimälinnusto<br />

Manneralueelle sijoitettavien tuulivoimaloiden vaikutuksia <strong>tuulipuisto</strong>alueen pesimälinnustoon<br />

on tutkittu eri puolilla maailmaa runsaasti. Tutkimusten mukaan tuulivoimaloiden aiheuttamat<br />

linnustovaikutukset jäävät maa-alueiden metsämaastossa yleensä melko vähäisiksi<br />

(Koistinen 2004) ja ne ovat verrattavissa esimerkiksi metsätalouden aiheuttamiin linnustovaikutuksiin.<br />

Yhdysvalloissa toteutetussa tutkimuksessa Kerlinger (2002) ei havainnut merkittäviä<br />

muutoksia metsäisen kukkulamaaston pesimälinnustossa ennen ja jälkeen voimaloiden<br />

rakentamisen.<br />

117

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

LUONNONYMPÄRISTÖN NYKYTILA JA ARVIOIDUT LUONTOVAIKUTUKSET<br />

Hankkeen linnustovaikutusten kohdalla täytyy huomioida myös, että alueella on reilun puolen<br />

vuoden mittainen vähälintuinen kausi, jolloin alueen lintutiheys laskee huomattavan alas.<br />

Talvikauden aikana alueelle jäävät linnut liikkuvat mahdollisimman vähän, jotta ne eivät kuluttaisi<br />

turhaan ylimääräistä energiaa.<br />

Tuulipuiston rakentamisen ei katsota aiheuttavan merkittävää törmäysriskin kasvua suurimmalle<br />

osalle hankealueella tai sen välittömässä läheisyydessä pesivistä lajeista. Hankealueella<br />

pesivät linnut lentävät enimmäkseen metsäympäristön sisällä tai enintään hieman puurajan<br />

yläpuolella, jolloin ne lentävät vain harvoin niin korkealla, että niillä olisi riski törmätä<br />

tuulivoimalan lapoihin. Sen sijaan nousevissa ilmavirtauksissa kaartelevien lintujen (esim.<br />

petolinnut, kurki) riski törmätä tuulivoimalaan on todellinen, koska kaartelevan linnun on<br />

luultavasti vaikeampi väistää pyöriviä lapoja kuin suoraviivaisesti lentävän linnun. Vaikutusta<br />

vähentää myös se, että havaintojen perusteella linnut kaartelevat vaaramaastossa enimmäkseen<br />

rinteiden nousevissa ilmavirtauksissa eivätkä yleensä liiku lakialueilla (Olli-Pekka Karlin,<br />

suul.ilm.) Lisäksi nousevia ilmavirtauksia syntyy käytännössä vain selkeällä poutasäällä, jolloin<br />

näkyvyys on hyvä.<br />

Tuulivoimaloiden aiheuttaman melun linnustovaikutuksista on kirjallisuudessa osin ristiriitaista<br />

tietoa, mutta sen ei yleisesti katsota aiheuttaneen merkittäviä linnustovaikutuksia, siten<br />

että lintuja olisi siirtynyt pesimään kauemmas melun kuuluvuusalueen ulkopuolelle. Joissain<br />

tapauksissa melun vaikutus voisi ilmetä siten, että lintuyksilöt eivät välttämättä suojaudu<br />

pedoilta ajoissa, jos ne eivät kuule lajikumppaneidensa varoittelua (Koistinen 2004). Yleisesti<br />

esimerkiksi tieliikenteen on havaittu vähentäneen laulavien lintujen reviirimäärää melulähteen<br />

läheisyydessä (Kuitunen 1998), mutta tieliikenteen aiheuttama melu eroaa kuitenkin<br />

tuulivoimaloiden aiheuttamasta melusta joka on lähinnä huminaa. Tuulivoimaloista lähtevä<br />

melu on lisäksi suurimmillaan kovalla tuulella, jolloin myös luonnon omista lähteistä (mm.<br />

lehtien ja neulasten kahina) aiheutuva melu on suurimmillaan.<br />

Hankealueella ja sen välittömässä läheisyydessä sekä sähkönsiirtovaihtoehtojen varrella pesiviä<br />

petolintuja etsittiin kiikaroimalla niiden reviirejä mahdollisuuksien mukaan hyviltä näköalapaikoilta.<br />

Lintujen soidinaikaan sekä pesäpoikasvaiheessa toteutettuna menetelmä antaa<br />

luotettavamman kuvan alueen petolintukannoista kuin hyvin työläs ja vaativa pesien etsiminen.<br />

Hankkeen maastotöiden yhteydessä alueella ei havaittu merkkejä petolintujen reviireistä<br />

eikä niiden käyttämistä risupesistä. On kuitenkin mahdollista, että alueella pesii joitain<br />

pohjoisen metsäisille seuduille tyypillisiä petolintuja, mutta niitä ei vain havaittu varsin lyhyestä<br />

havainnointiajasta johtuen. Kuolavaaran rinteiltä on vanha tieto maakotkan pesästä,<br />

mutta sitä ei löydetty eikä lintujakaan tällä reviirillä enää havaittu. Sen sijaan jonkin matkaa<br />

hankealueen pohjoispuolella sijaitsevalla reviirillä pesintä aloitettiin myös keväällä 2010. Lintujen<br />

liikkuminen rajoittui käytännössä melko pienelle alueelle pesäpaikan läheisyyteen, eivätkä<br />

linnut nousseet vaarojen lakialueiden yläpuolelle. Lähimmillään maakotka sivusi Kuolavaaran<br />

koillisrinnettä, mutta ei käynyt silloinkaan voimaloiden rakennuspaikkojen läheisyydessä.<br />

Läheisen reviirin aikuisille linnuille <strong>tuulipuisto</strong> ei todennäköisesti aiheuta merkittävää<br />

törmäysriskin kasvua, koska linnut eivät liiku tuulivoimaloiden rakennuspaikkojen välittömässä<br />

läheisyydessä. Nuorten ja kokemattomien lintujen mahdollisesta liikkumisesta <strong>tuulipuisto</strong>alueella<br />

ei saatu tietoa tämän hankkeen yhteydessä, koska seurattu pesintä keskeytyi.<br />

Suojelullisesti arvokkaisiin pesimälajeihin, metsoa lukuun ottamatta, <strong>tuulipuisto</strong>n rakentamisella<br />

ei arvioida olevan juurikaan niiden elinoloja heikentävää tai törmäysriskiä lisäävää vaikutusta<br />

(taulukko 12-6). Osa alueen metsäelinympäristöstä tuhoutuu ja pirstoutuu <strong>tuulipuisto</strong>n<br />

rakentamisen myötä, mutta alueelle jää vielä melko runsaasti korvaavia elinympäristöjä.<br />

Lisäksi <strong>tuulipuisto</strong>n rakentamisesta vain pieni osa kohdistuu suoraan vaarojen rinteiden arvokkaimpiin<br />

vanhoihin metsiin. Lisääntyvän ihmistoiminnan ja rakentamisen kautta ilmenevä<br />

häirintä saattaa muodostua haitaksi joillekin herkille lajeille (esim. metso), jotka ovat tottuneet<br />

laajoihin rauhallisiin metsäalueisiin, missä ihmistoiminta on luontaisesti vähäistä.<br />

Muuttolinnusto<br />

Muuttolinnustoon kohdistuvat tuulivoiman linnustovaikutukset mielletään yleisesti lintujen<br />

törmäyksinä tuulivoimaloihin. Linnustovaikutuksia ilmenee myös mm. muuttoreittien mahdollisena<br />

siirtymisenä sekä ruokailu- ja levähdyspaikkojen muutoksena.<br />

118

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

LUONNONYMPÄRISTÖN NYKYTILA JA ARVIOIDUT LUONTOVAIKUTUKSET<br />

Kuva 12-32. Sähkönsiirron voimajohtoihin asennettavat pallot lisäävät johdinten näkyvyyttä<br />

ja vähentävät osaltaan lintujen törmäysriskiä (kuva Ville Suorsa).<br />

Tuulivoiman vaikutuksia muuttaviin lintuihin on tutkittu viime vuosina erityisesti eteläisellä<br />

Itämerellä, missä sijaitsevien meri<strong>tuulipuisto</strong>jen läheisyydessä muuttaa merkittäviä määriä<br />

vesilintuja. Tutkimuksissa linnut ovat muuttaneet lentoreittejään siten, että ne ovat kiertäneet<br />

muuttomatkansa varrelle osuvat <strong>tuulipuisto</strong>t riittävän etäältä välttääkseen törmäykset,<br />

jolloin lintujen muuttoreittien on havaittu muuttuvan jonkin verran. Tutkimusten mukaan<br />

lintujen törmäykset tuulivoimaloihin ovat harvinaisia sekä päivällä että yöllä (Pettersson<br />

2004, Desholm & Kahlert 2005). Itämerellä tehdyt tutkimukset koskevat pääosin meriympäristössä<br />

eläviä vesilintuja, mutta samanlaista <strong>tuulipuisto</strong>ja kiertävää käyttäytymistä on havaittu<br />

monin paikoin myös maatuulivoimaloiden kohdalla.<br />

Hankkeen muutonseurannalla pyrittiin saamaan kuva alueen kautta kulkevasta lintumuutosta,<br />

jota arveltiin mahdollisesti suuntautuvan hankealueen pohjoispuolella sijaitseville laajoille<br />

aapasuoalueille (mm. Pomokaira, Koitelaiskaira) sekä tekojärvien (Lokka, Porttipahta) alueelle.<br />

Hankealueen pohjoispuolella sijaitsee useampia laajoja IBA- ja Natura -alueita, missä<br />

pesii merkittäviä määriä esimerkiksi tuulivoiman törmäysvaikutuksille alttiita joutsenia, metsähanhia,<br />

kurkia ja merikotkia. Hankealueen kautta muuttaa havaintojen perusteella kuitenkin<br />

vain vähän lintuja ja muutto on luonteeltaan pääosin hyvin hajanaista ja epäyhtenäistä,<br />

koska alueen pinnanmuodot eivät muodosta mitään selkeitä muuton johtolinjoja. Muuton<br />

johtolinjoina muualla Suomessa toimivat esimerkiksi meren rannikkolinja tai suurten vesistöjen<br />

ja aapasoiden alueet. Linnuston luontaisten muuttosuuntien myötäisesti linnuston liikkeitä<br />

ohjaavia johtolinjoja voisi muodostua esimerkiksi Kemijoen sivuhaarojen Kitisen sekä<br />

Ounasjoen laaksoihin tai Rovaniemen Meltaukselta alkavan järviketjun (mm. Unari, Sassalinjärvi,<br />

Vaalajärvi) suuntaisesti. <strong>Kuolavaara–Keulakkopään</strong> suunniteltu <strong>tuulipuisto</strong> sijoittuu<br />

näiden oletettujen johtolinjojen väliselle alueelle. Kittilän ja Sodankylän alueen lintujen<br />

muuttoreiteistä ei ole ennestään selvää käsitystä ja tämän hankkeen havainnoinnin yhteydessä<br />

todettu muuttosummien vähäisyys kertoo varsinaisen muuttoväylän puuttuvan ja<br />

muuton alueella olevan hajanaista.<br />

Petolintuja pidetään usein erityisen törmäysalttiina linturyhmänä ja lisäksi pitkäikäisten sekä<br />

suhteellisen hitaasti lisääntyvien lintujen kohdalla törmäyskuolleisuudella voi pahimmissa<br />

tapauksissa olla myös populaatiotason vaikutuksia (mm. Follestad ym. 2007). Myös petolintujen<br />

on havaittu pystyvän varsin tehokkaasti väistämään lentoreitilleen osuvia tuulivoimaloita<br />

(mm. Pettersson 2004). Toisaalta kaartelevien petolintujen kohdalla törmäysriski kasvaa,<br />

koska saalisteleva lintu on kiinnittänyt huomionsa saaliiseen, eikä siksi huomaa tuulivoimalan<br />

pyöriviä lapoja (Orloff & Flannery 1992). Havaintojen perusteella voidaan todeta,<br />

että vaaramaisemassa lintujen muutto kulkee yleensä alavia maastonkohtia (esim. vesistöt,<br />

suoalueet) seuraten eikä yleensä nouse vaarojen lakialueille (Olli-Pekka Karlin, suul.ilm.;<br />

WPD Finland & Metsähallitus 2010). Esimerkiksi petolintujen on havaittu usein kaartelevan<br />

vaarojen rinteiden nousevissa ilmavirtauksissa kulkeutumatta kuitenkaan itse lakialueelle.<br />

Lintujen muuttokäyttäytymiseen merkittävimmin vuosittain vaikuttava tekijä on säätila. Mantereen<br />

päällä hyvällä muuttosäällä ja myötätuulessa useat lintulajit lentävät selvästi tuulivoimaloiden<br />

toimintakorkeuden yläpuolella. Vastatuulessa ja huonolla säällä linnut tyypillisesti<br />

laskevat muuttokorkeutta, jolloin suurempi osa niistä joutuu muuttamaan tuulivoimaloiden<br />

törmäysriskikorkeudella. Tuulen suunnalla on suuri vaikutus lintujen käyttämiin muuttoreitteihin,<br />

mutta paikoilla missä muutto on luontaisesti hajanaista, tällä ei ole niin suurta<br />

119

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

LUONNONYMPÄRISTÖN NYKYTILA JA ARVIOIDUT LUONTOVAIKUTUKSET<br />

merkitystä kuin selkeitä johtolinjoja seurailevalla muutolla. Kokonaisuutenaan hankkeen vaikutukset<br />

muuttolinnustoon jäänevät niin vähäisiksi, että niillä ei ole todennäköisesti mitään<br />

merkitystä lajien populaatioihin.<br />

Törmäysvaikutukset jäävät vähäisiksi muuton hajanaisuudesta ja vähyydestä johtuen, ja lisäksi<br />

monista tutkimuksista käy selkeästi ilmi lintujen hyvä kyky väistää muuttoreittinsä varrelle<br />

osuvia tuulivoimaloita. Korkealla vaaran laella sijaitsevat tuulivoimalat näkyvät hyvällä<br />

säällä niin etäälle, että linnuilla on hyvin aikaa ja mahdollisuuksia kiertää ne ajoissa ja välttää<br />

siten törmäykset. Toisaalta joissain harvinaisissa tapauksissa ja esimerkiksi huonolla<br />

muuttosäällä törmäyksiä saattaa tapahtua. Rakennettavalla <strong>tuulipuisto</strong>lla saattaa olla vähäisiä<br />

paikallisia vaikutuksia lintujen muuttoreitteihin alueella.<br />

Sähkönsiirron linnustovaikutukset<br />

Sähkönsiirron rakentamisen linnustovaikutukset ilmenevät elinympäristön muutoksena ja<br />

pirstoutumisena, jolloin sen vaikutukset ovat samaa luokkaa kuin voimaloiden perustusten ja<br />

tiestön rakentamisella. Sähkönsiirrolla on tämän hankkeen yhteydessä vaikutusta lähinnä<br />

alueen paikalliseen pesimälinnustoon, koska sähkönsiirrolla ei luultavasti ole merkittäviä vaikutuksia<br />

alueen kautta kulkevaan muuttolinnustoon.<br />

Sähkönsiirron vaihtoehtojen linnustovaikutusten suuruus ilmenee sen mukaan, kuinka paljon<br />

uutta johtoaukeaa joudutaan raivaamaan. Sähkönsiirron aiheuttamat elinympäristömuutokset<br />

ovat kuitenkin hyvin paikallisia rajoittuen vain kapealle alalle johtoaukean ympärille.<br />

Elinympäristön muutos ja ihmisen aiheuttama häirintä on yleensä mielletty haitalliseksi joillekin<br />

herkille lajeille, kuten esimerkiksi metsolle. Toisaalta kesällä 2010 Keulakkopään eteläpuolelle<br />

rakennettavan uuden Fingridin 200 kV voimajohtotyömaan alueella metson on todettu<br />

pesineen onnistuneesti (Kalervo Mustonen, suul.ilm.).<br />

Sähkönsiirron voimajohdot lisäävät linnuston törmäysriskiä erityisesti alueilla, missä esiintyy<br />

runsaslukuisia paikallisia lintuparvia (Koskimies 2002). Parvien laskeutuminen ja nousu yöpymis-<br />

ja ruokailupaikoilla sekä etenkin paniikkitilanteissa, esimerkiksi metsästyksen aikana,<br />

on johtanut lukuisiin törmäyksiin (Janss ym. 1998). Voimajohtojen aiheuttamille törmäyksille<br />

erityisen herkkiä lajeja ovat suurikokoiset ja leveäsiipiset lajit, kuten joutsen, hanhet ja kurki<br />

sekä suuret petolinnut (Koskimies 2002, Koistinen 2004). Erityisen kriittisiä kohtia lintujen<br />

törmäysten kannalta ovat sähkönsiirtoreittien varrelle osuvat vesistöjen ja suoalueiden ylitykset,<br />

kuten Penikkavuoman ylitys vaihtoehdossa VE 2. Penikkavuomalle sijoittuvat laulujoutsenen<br />

ja kurjen reviirit. Vaikutusten voimakkuutta vähentää se, että rakennettava voimalinja<br />

sijoittuu jo olemassa olevan Fingridin 220 kV voimajohdon viereen. Johdinten määrä<br />

johtoaukeassa kuitenkin lisääntyy, mikä kasvattaa hieman lintujen törmäysriskiä. Sähkönsiirron<br />

vaihtoehdoista linnuston kannalta vähäisimmät vaikutukset aiheutuvat vaihtoehdosta VE<br />

3, missä elinympäristön muutokset ja mahdollinen törmäysriski jäävät vähäisimmiksi.<br />

Hankkeen vaikutukset linnustoon<br />

� Arvokkaimmat pesimälajit ovat vanhanmetsän tunnusomaisia pesimälajeja (metso,<br />

kuukkeli, pohjantikka, taviokuurna).<br />

� Lintujen muutto alueella on hyvin hajanaista, joten tuulivoimaloiden ei arvioida aiheuttavan<br />

merkittävää törmäysriskiä linnustolle.<br />

� Tuulipuiston elinympäristöjä muokkaava vaikutus sekä ihmistoiminnasta aiheutuva<br />

häiriö kohdistuvat enimmäkseen alueen metsäympäristöissä yleisiin ja tavanomaisiin<br />

lintulajeihin.<br />

� Kuolavaaran länsirinteillä pieni osa rakentamistoimista kohdistuu alueen vanhoihin<br />

kuusimetsiin, missä elävän lajiston elinympäristö vähenee ja pirstoutuu.<br />

� Tuulipuistolla arvioidaan olevan vain vähäisiä vaikutuksia pesimälinnuston elinoloihin,<br />

eikä <strong>tuulipuisto</strong> juurikaan lisää törmäysriskiä.<br />

� Sähkönsiirron vaihtoehdoista linnuston kannalta vähäisimmät vaikutukset aiheutuvat<br />

vaihtoehdosta VE 3, missä elinympäristön muutokset ja mahdollinen törmäysriski<br />

jäävät pienimmiksi.<br />

120

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

LUONNONYMPÄRISTÖN NYKYTILA JA ARVIOIDUT LUONTOVAIKUTUKSET<br />

Kuva 12-33. Karhu kuuluu alueella yleisimpänä esiintyviin suurpetoihin (kuva Ville Suorsa).<br />

12.4 Eläimistö<br />

12.4.1 Lähtötiedot ja arviointimenetelmät<br />

Tiedot alueen nisäkäslajistosta perustuvat kirjallisuuteen (Karplund 1990), yleistietoon nisäkkäidemme<br />

ja mm. suurpetojen levinneisyyksistä sekä erityisesti hankealueelle sijoittuvan<br />

riistakolmion lumijälkilaskentoihin. Lisäksi arvokasta tietoa alueen eläimistöstä on saatu<br />

haastattelemalla paikallisia metsästäjiä ja alueen asukkaita.<br />

Eläimistöön kohdistuvat vaikutukset ilmenevät rakentamispaikkojen ja tiestön alueella<br />

elinympäristön suorina pinta-alamenetyksinä sekä rakentamisen aikaisena häiriövaikutuksena.<br />

12.4.2 Alueen eläimistö<br />

Luonnonvaraisista eläimistä alueella esiintyy sekä itäisen että läntisen levinneisyysalueen<br />

lajeja, mutta eläimistö koostuu kuitenkin varsin tavanomaisista Perä-Pohjolan nisäkäslajeista.<br />

Suurpedoista alueella esiintyvät yleisimmin karhu sekä harvinaisempana ilves, susi ja<br />

ahma. Alueen hirvikanta on nykyisellään melko vahva. Hirven lisäksi runsaslukuisimpiin nisäkkäisiin<br />

kuuluvat metsäjänis ja kettu sekä näätäeläimistä kärppä, lumikko ja näätä. Luonnonvaraisista<br />

lajeista poiketen alueen eläimistön näkyvin laji on poro.<br />

Porotalouteen kohdistuvia vaikutuksia on käsitelty kappaleessa 14. Riistaeläinlajit ja riistatalouteen<br />

kohdistuvat vaikutukset on käsitelty kappaleessa 13. Luontodirektiivin (79/409/ETY)<br />

liitteen IV(a) lajien esiintymistä hankealueella on käsitelty kappaleessa 12.5 niiden lajien<br />

osalta, joiden voidaan olettaa esiintyvän alueella.<br />

121

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

LUONNONYMPÄRISTÖN NYKYTILA JA ARVIOIDUT LUONTOVAIKUTUKSET<br />

12.4.3 Vaikutukset eläimistöön<br />

Maaeläimistöön kohdistuvat vaikutukset ilmenevät lähinnä elinympäristön vähäisenä muutoksena<br />

ja rakentamistoimien sekä lisääntyvän ihmistoiminnan aiheuttamana häiriönä.<br />

Elinympäristön muutos ja elinalueen pirstoutuminen on kuitenkin hyvin paikallista rajoittuen<br />

lähinnä rakennuspaikkojen välittömään läheisyyteen. Lisäksi alueella säilyy vielä runsaasti<br />

perusnisäkäslajistolle kelpaavaa korvaavaa elinympäristöä. Lisääntyvän ihmistoiminnan ja<br />

rakentamistoimien aiheuttama häiriö ei luultavasti kasva merkittävän suureksi alueen tavalliselle<br />

nisäkäslajistolle, kuten metsäjänikselle, ketulle tai hirvelle. Sen sijaan aremmat ja luontaisesti<br />

ihmistä karttavat lajit, kuten suurpedot (karhu, susi, ilves, ahma) saattavat siirtyä<br />

kauemmas <strong>tuulipuisto</strong>n rakentamispaikkojen läheisyydestä. Tuulipuiston toiminnan aikaiset<br />

vaikutukset alueen nisäkäslajistoon jäävät erittäin vähäisiksi.<br />

Sähkönsiirron aiheuttamat vaikutukset eläinlajistoon ilmenevät samaan tapaan elinympäristön<br />

muutoksena sekä elinalueen pirstoutumisena. Alueen perusnisäkkäille sähkönsiirron rakentamisesta<br />

ei aiheudu merkittäviä vaikutuksia, mutta se saattaa hieman häiritä alueen<br />

arimpia suurpetoja.<br />

Hankkeen vaikutukset riistaeläimiin on käsitelty erikseen kappaleessa 13.<br />

Hankkeen vaikutukset eläimistöön<br />

� Alueen eläimistö koostuu tavanomaisesta Perä-Pohjolan piennisäkäslajistosta, alueen<br />

hirvikanta on vahva ja suurpedoista yleisin on karhu.<br />

� Eläimistöön kohdistuvat vaikutukset ilmenevät elinympäristöjen muutoksena<br />

sekä ajoittaisena ihmistoiminnasta aiheutuvana häiriönä, mutta vaikutukset ovat<br />

hyvin paikallisia.<br />

� Hankkeen vaikutukset alueen yleisimmälle nisäkäslajistolle arvioidaan<br />

erittäin vähäisiksi.<br />

� Ihmistä luontaisesti karttavat lajit, esim. suurpedot, saattavat jossain määrin vältellä<br />

aluetta jatkossa.<br />

12.5 Hankkeen vaikutukset suojelullisesti arvokkaisiin lajeihin<br />

EU:n luontodirektiivin liitteessä IV (a) luetellaan yhteisön tärkeinä pitämiä eläin- ja kasvilajeja,<br />

jotka edellyttävät tiukkaa suojelua, jolloin niiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen<br />

tai heikentäminen on kiellettyä. Direktiivin liitteessä II luetellaan yhteisön tärkeinä<br />

pitämät eläin- ja kasvilajit, joiden suojelemiseksi on osoitettava erityisten suojelutoimien<br />

alueita (Natura 2000 -verkosto).<br />

12.5.1 Luontodirektiivin liitteiden II ja IV (a) lajit sekä hankkeen vaikutukset<br />

Hankealueella tavataan EU:n luontodirektiivin liitteessä IV (a) luetelluista lajeista säännöllisesti<br />

karhua sekä satunnaisesti ilvestä ja sutta. Lajeista susi on luokiteltu direktiivissä ensisijaisen<br />

tärkeäksi lajiksi. Alueella tavataan myös saukkoa, mutta laji ei esiinny <strong>tuulipuisto</strong>n<br />

alueella. Saukon reviiri ulottuu yleensä laajalle alueelle ja sähkönsiirtovaihtoehtojen alueilla<br />

sijaitsevissa vesistöissä laji saattaa esiintyä. Lajin tarkempaa esiintymistä sähkönsiirtoreittien<br />

varrella ei kuitenkaan katsottu tarpeelliseksi selvittää, koska hankkeesta ei katsottu aiheutuvan<br />

saukon esiintymistä rajoittavia tai elinoloja heikentäviä vaikutuksia.<br />

Karhun, ilveksen ja suden osalta <strong>tuulipuisto</strong>n rakentaminen vähentää niiden elinympäristöksi<br />

soveltuvan metsäympäristön pinta-alaa sekä lisää sen pirstoutuneisuutta. Lisäksi lisääntyvä<br />

ihmistoiminta todennäköisesti vähentää luontaisesti arkojen ja ihmistä karttavien suurpetojen<br />

liikkumista alueella. Lajien pesäpaikkoja ei luultavasti sijaitse <strong>tuulipuisto</strong>n rakennuspaikkojen<br />

läheisyydessä, joten eläinten elinoloihin tai lisääntymiseen kohdistuvat vaikutukset<br />

jäänevät vähäisiksi.<br />

122

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

LUONNONYMPÄRISTÖN NYKYTILA JA ARVIOIDUT LUONTOVAIKUTUKSET<br />

Luontodirektiivin liitteeseen IV (a) luetaan kuuluvaksi myös liito-orava sekä kaikki Suomessa<br />

tavattavat lepakkolajit. Liito-oravan levinneisyyden pohjoisraja kulkee kuitenkin noin Oulu–<br />

Kuusamo –linjalla, eikä lajin katsota tämän vuoksi esiintyvän hankealueella. Lepakoista hankealueella<br />

voisi esiintyä ainoastaan pohjanlepakko, jonka levinneisyysalue ulottuu pohjoisimpaan<br />

Lappiin saakka. Muuttavien lepakoiden on muualla maailmassa raportoitu törmäävän<br />

tuulivoimaloiden lapoihin joissain paikoin jopa lintuja runsaslukuisemmin, mutta pesimäalueiden<br />

läheisyydessä lepakot lentävät vain poikkeustapauksissa törmäysriskikorkeudella. Lepakoita<br />

esiintyy Lapissa hyvin harvakseltaan, eikä suhteellisen avoin vaaran lakialue ole pohjanlepakon<br />

tyypillisintä elinympäristöä (Hagner-Wahlsten 2009). Hankealueella ei lisäksi ole pohjanlepakon<br />

saalistusalueiksi soveltuvia pintavesiä eikä lepopaikoiksi soveltuvia rakennuksia tai<br />

suurta määrää kolopuita. Tämän vuoksi <strong>tuulipuisto</strong>n vaikutukset pohjanlepakolle arvioitiin niin<br />

vähäiseksi, että tarkempia lepakkoselvityksiä ei katsottu tarpeelliseksi toteuttaa.<br />

Hankealueella tavataan luontodirektiivin liitteessä II luetelluista lajeista sutta, ahmaa, saukkoa,<br />

karhua ja ilvestä. Suomella on kuitenkin lupa poiketa direktiivistä suden, karhun ja ilveksen<br />

osalta niin, että sen ei tarvitse osoittaa niille erityisiä suojelutoimialueita. Ahman kohdalla<br />

<strong>tuulipuisto</strong>n vaikutukset ilmenevät samoin kuin muilla aiemmin käsitellyillä suurpedoilla. Lisäksi<br />

lajia tavataan alueella niin satunnaisesti, että hankkeella ei ole vaikutusta ahman esiintymiseen<br />

tai elinoloihin alueella.<br />

12.5.2 Uhanalaiset putkilokasvit ja sienet<br />

Hankealueen ainut tiedossa oleva uhanalaisen putkilokasvin esiintymä sijoittuu sähkönsiirtoreitin<br />

VE 2 läheisyyteen, jossa Pikkulehdonojan puronvarsileton alueelle on Fingridin YVA-selostuksessa<br />

osoitettu lettorikon (Saxifraga hirculus, VU) esiintymä. Metsähallituksen kuviotiedoissa<br />

VE 2 puron ylittävälle kuviolle kyseistä lajia ei ole kirjattu. Lettorikko on luonnonsuojelulailla<br />

(47§) erityisesti suojeltu ja EU:n luontodirektiivin liitteiden II sekä IV b tiukkaa suojelua vaativa<br />

laji, jonka esiintymien heikentäminen on kielletty. Luontokohteen ylittävällä voimajohdolla<br />

ei ole vaikutusta avoimella kasvupaikalla kasvavan lajin menestymiseen ja pylvässijoittelulla<br />

kapean puronvarren lettoalueen vesitasapaino on säästettävissä. Mikäli sähkönsiirtovaihtoehto<br />

VE 2 valitaan jatkosuunnittelussa rakennettavaksi, olisi lettorikon esiintymän laajuus lähialueella<br />

hyvä tarkistaa, jotta työkoneiden kulku-ura ei heikennä lajin esiintymää. Hankkeen ei<br />

arvioida vaarantavan lajin suotuisan suojelun tasoa eikä kyseistä esiintymää.<br />

Alueellisesti uhanalaista (NT) ahomansikkaa (Fracaria vesca) esiintyy Keulakkopään rinnelehtojen<br />

alueella. Muut uhanalaiset lajit hankealueella ovat vanhojen metsien kääväkäslajeja,<br />

joista Keulakkopään etelärinteiden alueella inventoinneissa havaittiin esiintyvän vaarantuneet<br />

(VU) pursukääpä (Amylocystis lapponica), peikonnahka (Crystoderma dryinum) sekä pohjanrypykkä<br />

(Phlebia centrifuga). Lisäksi vanhojen metsien alueella havaittiin useita silmälläpidettäviä<br />

kääväkäslajeja. Tarkemmin vanhojenmetsien kääväkkäitä on käsitelty tämän selostuksen<br />

kappaleessa 12.2.3.<br />

12.5.3 Uhanalaiset nisäkkäät<br />

Hankealueella tavattavista eläinlajeista susi ja ahma on luokiteltu valtakunnallisesti erittäin<br />

uhanalaisiksi (EN) (Rassi ym. 2001). Silmälläpidettäviin lajeihin (NT) lukeutuvat saukko, ilves<br />

ja karhu. <strong>Kuolavaara–Keulakkopään</strong> <strong>tuulipuisto</strong>n vaikutukset näihin lajeihin on arvioitu edellisessä<br />

kappaleessa EU:n luontodirektiivin liitteissä lueteltujen lajien kohdalla. Tuulipuisto ei<br />

vaaranna lajien suotuisan suojelun tasoa.<br />

12.5.4 Suojelullisesti arvokkaat lintulajit<br />

Linnuston osalta <strong>tuulipuisto</strong>n rakentamisen vaikutukset alueella havaittuihin suojelullisesti arvokkaisiin<br />

tai muutoin tuulivoiman vaikutuksille arkoihin lintulajeihin on esitetty taulukossa<br />

(taulukko 12-6). Listauksessa on huomioitu maamme uhanalaiset lintulajit, luonnonsuojelulain<br />

perusteella erityistä suojelua vaativat lajit sekä Euroopan unionin lintudirektiivin liitteessä I<br />

luetellut lintulajit.<br />

Kotkan osalta hankkeen vaikutukset on käsitelty tarkemmin kappaleessa 12.6.1. Naturaarvioinnin<br />

tarveharkinta.<br />

123

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

LUONNONYMPÄRISTÖN NYKYTILA JA ARVIOIDUT LUONTOVAIKUTUKSET<br />

Taulukko 12-6. Lajikohtainen arviointi suunnitellun <strong>tuulipuisto</strong>n mahdollisista vaikutuksista<br />

alueella havaittuihin suojelullisesti merkittäviin tai muutoin tuulivoiman linnustovaikutuksille<br />

arkoihin lajeihin.<br />

124<br />

Laji Vaikutukset<br />

Maakotka Ei pesi <strong>tuulipuisto</strong>alueella. Tuulipuiston rakentaminen lisää törmäysriskiä,<br />

mutta laji ei juurikaan liiku <strong>tuulipuisto</strong>alueella. Tuulipuiston<br />

vaikutukset arvioidaan melko vähäisiksi. Nuorten lintujen liikkuminen<br />

tulosten luotettavuuden merkittävin epävarmuustekijä.<br />

Piekana Ei pesi <strong>tuulipuisto</strong>alueella. Tuulipuiston rakentaminen lisää törmäysriskiä,<br />

mutta laji ei juurikaan liiku <strong>tuulipuisto</strong>alueella. Tuulipuiston<br />

vaikutukset arvioidaan melko vähäisiksi.<br />

Muuttohaukka Ei pesi <strong>tuulipuisto</strong>alueella. Tuulipuiston rakentaminen lisää hieman<br />

törmäysriskiä, mutta laji on taitava lentäjä, eikä juurikaan liiku <strong>tuulipuisto</strong>alueella.<br />

Tuulipuiston vaikutukset arvioidaan melko vähäisiksi.<br />

Ampuhaukka Lajin elinympäristöä häviää <strong>tuulipuisto</strong>n rakentamisen myötä, mutta<br />

alueelle jää vielä runsaasti korvaavaa elinympäristöä. Liikkuu osin<br />

törmäysriskikorkeudella, mutta törmäysriski arvioidaan vähäiseksi.<br />

Tuulipuiston vaikutukset arvioidaan melko vähäisiksi.<br />

Kurki Ei pesi <strong>tuulipuisto</strong>alueella. Tuulipuiston rakentaminen lisää törmäysriskiä,<br />

mutta laji ei juurikaan liiku <strong>tuulipuisto</strong>alueella. Tuulipuiston<br />

vaikutukset arvioidaan melko vähäisiksi.<br />

Pyy Pieni osa lajin elinympäristöksi soveltuvasta metsästä tuhoutuu <strong>tuulipuisto</strong>n<br />

huoltotiestön rakentamisen myötä, mutta alueelle jää vielä<br />

runsaasti korvaavaa elinympäristöä. Liikkuu pesimäaikana pääsääntöisesti<br />

huomattavasti törmäysriskikorkeuden alapuolella, joten lajin<br />

törmäysriski on hyvin pieni. Tuulipuiston vaikutukset arvioidaan vähäisiksi.<br />

Metso Lajin elinympäristöä häviää <strong>tuulipuisto</strong>n rakentamisen myötä, mutta<br />

alueelle jää vielä runsaasti korvaavaa elinympäristöä. Rakentamisesta,<br />

ihmistoiminnan lisääntymisestä ja elinpiirin pirstoutumisesta aiheutuva<br />

häiriö saattaa vaikuttaa lajin esiintymiseen alueella. Liikkuu<br />

pesimäaikana pääsääntöisesti huomattavasti törmäysriskikorkeuden<br />

alapuolella, joten lajin törmäysriski on hyvin pieni. Tuulipuiston vaikutukset<br />

arvioidaan kohtalaisiksi.<br />

Palokärki Pieni osa lajin elinympäristöksi soveltuvasta metsästä tuhoutuu <strong>tuulipuisto</strong>n<br />

rakentamisen myötä, mutta alueelle jää vielä runsaasti korvaavaa<br />

elinympäristöä. Liikkuu pesimäaikana vain harvoin törmäysriskikorkeudella,<br />

joten lajin törmäysriski on vähäinen. Tuulipuiston<br />

vaikutukset arvioidaan vähäisiksi.<br />

Pohjantikka Lajin elinympäristöä häviää <strong>tuulipuisto</strong>n rakentamisen myötä, mutta<br />

vaarojen rinteille jää vielä kohtalaisesti korvaavaa elinympäristöä.<br />

Liikkuu pesimäaikana vain harvoin törmäysriskikorkeudella, joten lajin<br />

törmäysriski on vähäinen. Tuulipuiston vaikutukset arvioidaan<br />

melko vähäisiksi.<br />

Metsäkirvinen Lajin elinympäristö muuttuu <strong>tuulipuisto</strong>n rakentamisen myötä, rakentamisen<br />

luoma aukkoinen ympäristö voi jopa lisätä lajin pesimäkantaa.<br />

Liikkuu osittain törmäysriskivyöhykkeessä, mutta törmäysriski<br />

lienee vähäinen. Tuulipuistolla ei todennäköisesti ole vaikutusta lajin<br />

esiintymiseen alueella.<br />

Tiltaltti Lajin elinympäristöä häviää <strong>tuulipuisto</strong>n rakentamisen myötä, mutta<br />

vaarojen rinteille jää vielä kohtalaisesti korvaavaa elinympäristöä. Ei<br />

liiku törmäysriskivyöhykkeessä. Tuulipuiston vaikutukset arvioidaan<br />

vähäisiksi.

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

LUONNONYMPÄRISTÖN NYKYTILA JA ARVIOIDUT LUONTOVAIKUTUKSET<br />

Kuva 12-34. Metson jälkiä hangella (kuva Ville Suorsa).<br />

Laji Vaikutukset<br />

Lapintiainen Lajin elinympäristöä häviää <strong>tuulipuisto</strong>n rakentamisen myötä, mutta<br />

alueelle jää vielä runsaasti korvaavaa elinympäristöä. Ei liiku törmäysriskivyöhykkeessä.<br />

Tuulipuistolla ei todennäköisesti ole vaikutusta<br />

lajin esiintymiseen alueella.<br />

Kuukkeli Lajin elinympäristöä häviää <strong>tuulipuisto</strong>n rakentamisen myötä, mutta<br />

vaarojen rinteille jää vielä kohtalaisesti korvaavaa elinympäristöä. Ei<br />

liiku törmäysriskivyöhykkeessä. Tuulipuiston vaikutukset arvioidaan<br />

melko vähäisiksi.<br />

Taviokuurna Lajin elinympäristöä häviää <strong>tuulipuisto</strong>n rakentamisen myötä, mutta<br />

vaarojen rinteille jää vielä kohtalaisesti korvaavaa elinympäristöä. Ei<br />

liiku törmäysriskivyöhykkeessä. Tuulipuiston vaikutukset arvioidaan<br />

vähäisiksi.<br />

Hankkeen vaikutukset suojelullisesti arvokkaaseen lajistoon<br />

� Hankealueella ei ole tiedossa uhanalaisen kasvilajiston esiintymiä.<br />

� Vaikutukset uhanalaiselle kääväkäslajistolle jäävät vähäisiksi, sillä rakentaminen ei<br />

ulotu alarinteiden arvokkaimmille vanhojenmetsien alueille.<br />

� Hankkeen vaikutukset uhanalaisille nisäkkäille sekä EU:n luontodirektiivin liitteiden II<br />

ja IV (a) lajeille arvioitiin, mutta hankkeen ei katsota vaikuttavan heikentävästi niiden<br />

elinoloihin tai esiintymiseen<br />

alueella.<br />

� Hankealueella tavataan useita suojelullisesti arvokkaita lintulajeja, mutta hankkeen<br />

vaikutukset niiden elinoloihin tai esiintymiseen alueella arvioidaan pääosin vähäisiksi.<br />

� Osa metson elinympäristöstä pirstoutuu <strong>tuulipuisto</strong>n rakentamisen seurauksena, joten<br />

hankkeen vaikutukset lajille arvioidaan kohtalaiseksi.<br />

125

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

LUONNONYMPÄRISTÖN NYKYTILA JA ARVIOIDUT LUONTOVAIKUTUKSET<br />

12.6 Natura-alueet ja muut suojelualueet<br />

12.6.1 Natura-arvioinnin tarveharkinta<br />

YVA-ohjelmavaiheessa hankealueen läheisille Natura-alueille on tehty Natura-arvioinnin tarveharkinta<br />

(FCG Finnish Consulting Group Oy 2010), minkä johtopäätökset ja täydennykset<br />

esitetään tässä kappaleessa. Hankealueen läheisyydessä sijaitsee kaksi Natura-aluetta (kuva<br />

12-35), joita koskien tarveharkinta on laadittu.<br />

Kuva 12-35. Hankealueen läheisyydessä sijaitsevat Natura 2000-alueet.<br />

Tollovuoma–Silmäsvuoma–Mustaoja–Nunaravuoman Natura-alue<br />

Tollovuoma–Silmäsvuoma–Mustaoja–Nunarvuoman Natura-alue (FI 1300608) on liitetty Natura<br />

2000-verkostoon luontodirektiivin (SCI, Sites of Community Importance) ja lintudirektiivin<br />

(SPA, Special Protected Areas) perusteella. Natura-alueen yhteispinta-ala on 9673 ha ja<br />

se muodostuu useasta erillisestä alueesta. Natura-alueeseen on sisällytetty soidensuojeluohjelmaan<br />

kuuluvat Silmäsvuoman (SSA 120145), Säynäjävaara–Mustavaara–Nunarvuoman<br />

(SSA 120146) ja Tollovuoma–Vasanvuoma–Lammasvuoman (SSA 120147) alueet, vanhojen<br />

metsien suojeluohjelmaan kuuluva Taljavaaran (AMO 120290) alue, lehtojensuojeluohjelman<br />

alue Mustavaaran lehdot (LHO 1200397) sekä lintuvesiensuojeluohjelmaan kuuluvat Kuolajärvi,<br />

Siikajärvi ja Julmajärvi (LVO 120270) ja lisäksi 800 ha suojeluohjelmiin kuulumattomia<br />

yksityismaita. Lähimmillään Natura-alue ulottuu noin 5 kilometrin etäisyydelle <strong>tuulipuisto</strong>alueen<br />

lounaispuolella ja noin 3 kilometrin etäisyydelle voimajohtovaihtoehdosta VE 2 ja VE 3.<br />

126

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

LUONNONYMPÄRISTÖN NYKYTILA JA ARVIOIDUT LUONTOVAIKUTUKSET<br />

Tuulipuistoalue ja siihen liittyvät sähkönsiirtovaihtoehdot eivät ulotu Natura-alueelle, joten<br />

hankkeella ei ole vaikutuksia Natura-alueen eheyteen tai sen suojeluperusteena oleville luontotyypeille<br />

eikä Natura-tietolomakkeella mainituille luontodirektiivin liitteen II putkilokasvi- ja<br />

sammallajeille. Luontodirektiivin liitteen II lajistossa on mainittu saukko (Lutra lutra), jonka<br />

reviiri ulottuu yleensä laajalle alueelle. Hankkeen toteuttamisella ei katsota olevan vaikutuksia<br />

saukon säilymiseen alueella, sillä hankkeella ei ole haitallisia vaikutuksia alueen vesistöihin.<br />

Kohtalaisen etäisyyden vuoksi <strong>tuulipuisto</strong>lla tai sen sähkönsiirtovaihtoehdoilla ei katsota<br />

olevan merkittäviä haitallisia vaikutuksia Natura-alueen suojeluperusteena mainitun linnuston<br />

pesimäkantoihin tai säilyvyyteen alueella. Hankkeella ei myöskään ole vaikutuksia Naturaalueen<br />

eheyteen, sillä <strong>tuulipuisto</strong> ja tarkasteltavat sähkönsiirtovaihtoehdot eivät sijoitu Natura-alueelle.<br />

Loukisen latvasuot Natura-alue<br />

Loukisen latvasuot Natura-alue (FI 1300605) on liitetty Natura 2000-verkostoon sekä luontoettä<br />

lintudirektiivin perusteella ja sen pinta-ala on 9414 ha. Alue koostuu useammasta erillisestä<br />

suojelualueesta, siihen on sisällytetty soidensuojeluohjelmaan kuuluva Loukisen latvasuot<br />

(SSA 120142), Annikinpalon (AMO 120288) sekä Pitsloma–Haurespään (AMO<br />

120287) vanhojen metsien suojelualueet, Pitsloman suojelualue (ESA 120027) sekä Savolan<br />

luonnonsuojelualue (YSA 200641) ja noin 200 ha suojeluohjelmiin kuulumattomia yksityismaita.<br />

Natura-alue ulottuu lähimmillään noin 2 kilometrin etäisyydelle <strong>tuulipuisto</strong>sta sekä<br />

sähkönsiirtovaihtoehdoista VE 1a ja VE 1b.<br />

Tuulipuistoalue tai siihen liittyvät sähkönsiirtovaihtoehdot eivät sijoitu Natura-alueelle, joten<br />

hankkeella ei ole vaikutuksia Natura-alueen eheyteen tai sen suojeluperusteena oleville luontotyypeille<br />

eikä Natura-tietolomakkeella mainituille luontodirektiivin liitteen II putkilokasvi- ja<br />

sammallajeille. Luontodirektiivin liitteen II lajistosta Natura-tietolomakkeella on mainittu<br />

saukko (Lutra lutra), jonka reviiri ulottuu usein laajalle alueelle. Tuulivoimahankkeen sähkönsiirtovaihtoehdot<br />

VE 1a ja 1b ylittävät Natura-alueen ulkopuolella Sattasjoen sekä siihen<br />

laskevia pieniä puroja. Sähkönsiirrolla ei ole vaikutuksia lajille, jos voimajohdon pylväiden<br />

perustukset eivät ulotu vesistöjen rantaviivaan, jolloin hankkeen toteuttamisella ei katsota<br />

olevan vaikutuksia saukon elinoloihin alueella. Natura-alueen aapasuot ovat linnuston kannalta<br />

erittäin merkittäviä pesimäalueita, mutta ne sijaitsevat 20–30 kilometrin etäisyydellä<br />

<strong>tuulipuisto</strong>alueesta tai voimajohtovaihtoehdoista. Tästä johtuen hankkeella ei katsota olevan<br />

merkittävää haitallista vaikutusta näiden alueiden lajistolle.<br />

Vaikutukset maakotkan elinoloihin<br />

Hankealuetta lähin Natura-alueen osa on <strong>tuulipuisto</strong>alueen pohjoispuolelle sijoittuva Pitsloma–Haurespään<br />

vanhojen metsien suojeluohjelman alue, missä sijaitsee maakotkan (Aquila<br />

chrysaetos) asuttu reviiri. Laji on luokiteltu maassamme vaarantuneeksi (VU) (Rassi ym.<br />

2001) ja se lukeutuu luonnonsuojelulain (20.12.1996/1096) perusteella erityisesti suojeltaviin<br />

lajeihin. Maakotka on yksi Metsähallituksen vastuulajeista, joten kannan tilaa ja suojelutasoa<br />

seurataan erityisen tarkoin (Ollila & Immonen 2009). Lajin nykyinen levinneisyysalue<br />

ja populaation tila tunnetaan hyvin kattavan ja monipuolisen seurannan ansiosta. Vuoden<br />

2006 lopulla Suomessa oli tiedossa kaikkiaan 425 maakotkan reviiriä (Ollila & Immonen<br />

2009). Lajin nykyinen pesimäkannan arvio on 310–390 paria (Metsähallitus 2010). Uhanalaisen<br />

lajin suotuisan suojelutason määrittelyssä lajin populaation tilaksi on arvioitu epäsuotuisa<br />

riittämätön (paraneva). Lajin elinympäristön tila on arvioitu epäsuotuisaksi ja riittämättömäksi<br />

laadullisen heikkenemisen vuoksi. Pesiin ja aikuisiin lintuihin kohdistunut vaino ja pesimäaikainen<br />

häirintä ovat heikentäneet maakotkan populaatioita pitkällä aikavälillä, mutta<br />

poronhoitoalueella asenteet ovat muuttuneet myönteisemmiksi maakotkien porotaloudelle<br />

aiheuttamien vahinkojen reviiriperusteisen korvausjärjestelmän (asetus 8/2002) käyttöönoton<br />

myötä. Toisaalta pesimärauhan rikkoutuminen lisääntyvän talous- ja virkistyskäytön<br />

vuoksi on kasvanut ja myös ihmistoiminnan epäsuorat vaikutukset, kuten liikenteen ja voimajohtojen<br />

aiheuttamat kuolemat, asutuksen leviämisen aiheuttama häiriö, avohakkuualueiden<br />

ja ojitettujen soiden metsittyminen ja vesakoituminen sekä vanhojen pesäpuiksi kelvollisten<br />

puiden väheneminen, ovat heikentäneet lajin elinolosuhteita. Myös lajin ravintotilanne<br />

on ollut viime vuosina heikko, erityisesti vuosina 2009 ja 2010 maakotkan tärkeimpiä saaliseläimiä<br />

eli metsäkanalintuja ja jäniksiä on ollut vähän, joten pesimätulos on ollut varsin<br />

heikko (Metsähallitus 2010).<br />

127

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

LUONNONYMPÄRISTÖN NYKYTILA JA ARVIOIDUT LUONTOVAIKUTUKSET<br />

Metsähallituksen Lapin luontopalveluiden antaman lausunnon (Tuomo Ollila, kirjall. ilm.) mukaan<br />

lähin tunnettu maakotkan pesä sijaitsee noin kahdeksan kilometriä hankealueen pohjoispuolella,<br />

ja lähimmillään noin viiden kilometrin etäisyydellä sähkönsiirtovaihtoehdosta VE<br />

1. Metsähallitus on järjestänyt Lapin <strong>tuulipuisto</strong>hankkeidensa osalta maakotkaseurannan,<br />

jossa selvitetään maakotkan liikkumista Muonion Mielmukkavaaran sekä Kittilän ja Sodankylän<br />

<strong>Kuolavaara–Keulakkopään</strong> suunnitelluilla <strong>tuulipuisto</strong>alueilla sekä niiden läheisyydessä.<br />

Kevätaikainen seuranta suunnittelualueella kohdennettiin lajin soidinaikaan maaliskuulle,<br />

jatkuen aina huhtikuun loppuun saakka. Seurantaa oli tarkoitus jatkaa myös syksyllä, jolloin<br />

olisi selvitetty nuorten lintujen liikkumista hankealueen läheisyydessä, mutta koska pesintä<br />

keskeytyi, seurannasta luovuttiin ja se kohdennettiin Mielmukkavaaralle (Olli-Pekka Karlin,<br />

suul.ilm.).<br />

Kevään seurantatulosten perusteella maakotkan soidinlentoja esiintyi hankealueen pohjoispuolella.<br />

Linnut lensivät soidinlentoaan ilmentäen reviirinsä reuna-alueita ja liikkuivat enimmäkseen<br />

useita kilometrejä hankealueen pohjoispuolella. Lähimmillään maakotka havaittiin<br />

Keulakkopään koillispuolella, jolloin lintu lensi sivuten vaaran rinnettä. Petolintujen on havaittu<br />

usein kaartelevan vaaramaisemissa rinteiden yläpuolisissa nousevissa ilmavirtauksissa,<br />

kulkematta kuitenkaan lakialueiden ylitse. Petolintuja pidetään usein erityisen törmäysalttiina<br />

linturyhmänä ja pienelläkin törmäyksistä aiheutuvalla aikuiskuolleisuuden kasvulla<br />

saattaa olla merkittävä ja kauaskantoinen vaikutus hitaan elinkierron omaavan petolinnun<br />

populaatiolle. Tuulipuiston rakentaminen lisää maakotkan törmäysriskiä, mutta laji ei<br />

juurikaan liiku <strong>tuulipuisto</strong>alueella. Tuulipuistolla arvioidaan olevan vain hyvin vähäisiä vaikutuksia<br />

lajin säilyvyyteen tai elinoloihin alueella. Nuorten lintujen liikkumisesta ei saatu tietoa<br />

pesinnän keskeytymisen vuoksi, mikä täytyy lukea tulosten epävarmuustekijäksi. On kuitenkin<br />

luultavaa, että nuoret linnut liikkuvat ensimmäisinä elinkuukausina enimmäkseen pesäpaikkansa<br />

välittömässä läheisyydessä.<br />

Tarveharkinnan johtopäätökset<br />

Tarveharkinnassa tarkasteltiin <strong>Kuolavaara–Keulakkopään</strong> <strong>tuulipuisto</strong>hankkeen vaikutuksia<br />

Tollovuoma–Silmäsvuoma–Mustaoja–Nunaravuoman sekä Loukisen latvasuot Natura-alueille,<br />

jotka on sisällytetty Natura 2000-verkostoon sekä luonto- että lintudirektiivien perusteella.<br />

Hankkeen toteuttaminen ei aiheuta merkittäviä välittömiä tai välillisiä vaikutuksia tarkasteltujen<br />

Natura-alueiden suojeluperusteena oleville luontotyypeille, jolloin niiden levinneisyys<br />

tai edustavuus alueella ei muutu tai vaarannu. Myöskään Natura-alueiden eheydelle hankkeella<br />

ei arvioitu olevan merkittäviä vaikutuksia.<br />

Kohtalaisen etäisyyden vuoksi <strong>tuulipuisto</strong>lla tai sen sähkönsiirtovaihtoehdoilla ei arvioida olevan<br />

merkittävää törmäysriskiä lisäävää vaikutusta Natura-alueiden suojeluperusteena mainitulle<br />

linnustolle. Natura-tarkeharkinnan tulosten sekä myöhemmin täydentyneiden kotkaseurannasta<br />

saatujen tietojen perusteella hankkeella arvioidaan olevan vain hyvin vähäisiä vaikutuksia<br />

maakotkan säilyvyyteen tai elinoloihin alueella, koska laji ei juuri liiku <strong>tuulipuisto</strong>n<br />

alueella.<br />

Tuulipuistohankkeen ei arvioida merkittävästi heikentävän niitä luontoarvoja eli luontotyyppien<br />

ja lajiston edustavuutta, joiden perusteella tarkastellut Natura-alueet on sisällytetty Natura<br />

2000-verkostoon. Tämän perusteella luonnonsuojelulain 65 §:n mukainen Naturaarviointi<br />

ei ole tarpeen tämän hankkeen yhteydessä.<br />

128

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

LUONNONYMPÄRISTÖN NYKYTILA JA ARVIOIDUT LUONTOVAIKUTUKSET<br />

12.6.2 Kansainvälisesti ja kansallisesti tärkeät lintualueet<br />

Hankealueen lounais- ja länsipuolella sijaitsee Suomen kansainvälisesti tärkeisiin lintualueisiin<br />

(IBA, Important Bird Area) kuuluva Kittilän kaakkoisosan suot IBA-alue (FI009) (kuva<br />

12-36). Alue on pääosin sama kuin hieman laajennettu Suomen kansallisesti tärkeä lintualue,<br />

Kittilän soiden FINIBA-alue (920254). FINIBA-alueen pinta-ala on 30865 ha, mistä IBAaluetta<br />

on 21035 ha. Alueet muodostavat laajan tunturiylänköjen reunustaman aapasuokeskittymän,<br />

missä pesii hyvin runsas ja monipuolinen suolinnusto sekä useita uhanalaisia ja<br />

lintudirektiivin liitteen I lajeja (Leivo ym. 2001). Lähimmillään FINIBA-alue ulottuu noin 4<br />

kilometrin ja IBA-alue 5 kilometrin etäisyydelle hankealueen lounaispuolella.<br />

BirdLife Suomi järjesti koordinoidut linnustolaskennat Suomen IBA-alueilla vuosina 2002–<br />

2008, minkä mukaan koko IBA-alueella pesii mm. 39 paria kurkia. Kurki sekä päiväpetolinnut<br />

ovat alueen pesimälajeista hankkeen törmäysvaikutusten kannalta kaikkein merkittävimmät.<br />

<strong>Kuolavaara–Keulakkopään</strong> <strong>tuulipuisto</strong>hankkeella ei kuitenkaan katsota olevan merkittäviä<br />

vaikutuksia IBA- ja FINIBA-alueiden suojeluperusteina oleville lajeille, koska alueilla<br />

pesivät linnut eivät kohtalaisen etäisyyden vuoksi juurikaan liiku hankealueella.<br />

Kuva 12-36. Hankealueen läheisyydessä sijaitsevat Suomen kansainvälisesti tärkeät lintualueet<br />

(IBA) sekä kansallisesti tärkeät lintualueet (FINIBA).<br />

129

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

LUONNONYMPÄRISTÖN NYKYTILA JA ARVIOIDUT LUONTOVAIKUTUKSET<br />

12.6.3 Muut suojelualueet<br />

Lomajärven kurun lehdot<br />

Hankealueen lähin suojelualue on sen pohjoispuolelle sijoittuva noin 96 ha laajuinen valtion<br />

maalla sijaitseva Lomajärvenkurun lehtojensuojelualue (LHA 120036) (Kuva 12–20). Alueesta<br />

osa on lehtojensuojeluohjelman aluetta ja osa on sisällytetty soidensuojeluohjelmaan nimellä<br />

Lomajärven luonnonhoitometsä (SSO 120571). Alueella sijaitsee useita pienehköjä<br />

lampia ja lähdelettoja sekä lähteitä ja kasvistollisesti alue on hyvin monipuolinen.<br />

Lehtojensuojelualueen viereen sijoittuu yksityismaalla sijaitseva Lomajärven kurun luonnonsuojelualue<br />

(YHA 128088). Kokonaisuutena alue on lehtojensuojeluohjelmassa Lomajärven<br />

kurun lehdot (LHO 120399) nimisenä alueena, jonka pinta-ala on 140 ha. Suojelualue sijoittuu<br />

lähimmillään noin 800 m <strong>tuulipuisto</strong>alueen pohjoispuolelle ja noin 150 m etäisyydelle<br />

sähkönsiirtovaihtoehdoista VE 1a ja VE 1b.<br />

Tuulipuiston tai sen sähkönsiirron rakenteita ei sijoitu suojelualueille, joten hankkeella ei ole<br />

vaikutusta niihin lajeihin tai luontotyyppeihin, joiden perusteella alueet on sisällytetty suojeluohjelmiin.<br />

Keskilompolon lehto<br />

Keskilompolon lehto (LHO 120419) (kuva 12-20) on noin 15 ha suuruinen lehtojensuojeluohjelmaan<br />

kuuluva alue. Lehtojensuojelualue sijoittuu noin 1,2 km etäisyydelle länsi-luoteeseen<br />

suunnitellun sähköaseman paikasta, missä sähkönsiirtoreittivaihtoehdot VE 1a ja VE 1b liittyvät<br />

Kittilän alueverkkoon.<br />

Tuulipuiston tai sen sähkönsiirron rakenteita ei sijoitu suojelualueelle, joten hankkeella ei ole<br />

vaikutusta niihin lajeihin tai luontotyyppeihin, joiden perusteella alue on sisällytetty lehtojensuojeluohjelmaan.<br />

Hankkeen vaikutukset Natura-alueisiin ja suojelualueisiin<br />

� Natura-arvioinnin tarveharkinta tehtiin hankealuetta lähimmille Tollovuoma–<br />

Silmäsvuoma–Mustaoja–Nunarvuoman (FI 1300608, SCI/SPA) ja Loukisen latvasoiden<br />

(FI 1300605, SCI/SPA) Natura-alueille.<br />

� Vaikutustenarvioinnissa kiinnitettiin erityistä huomiota Loukisen latvasoiden Natura-alueella<br />

pesivään maakotkan, mutta linnut eivät liikkuneet <strong>tuulipuisto</strong>n alueella,<br />

jolloin vaikutukset arvioitiin vähäisiksi.<br />

� Tuulipuiston tai sähkönsiirron rakenteita ei sijoitu Natura-alueille, joten hankkeella<br />

ei arvioida olevan vaikutusta Natura-alueiden suojeluperusteissa mainituille luontotyypeille<br />

tai lajeille.<br />

� Tuulipuiston tai sähkönsiirron rakenteita ei sijoitu muillekaan lähistön suojelualueille,<br />

joten hankkeen vaikutukset alueiden suojeluperusteina esitettyihin lajeihin ja<br />

luontotyyppeihin arvioidaan vähäiseksi.<br />

130

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

LUONNONYMPÄRISTÖN NYKYTILA JA ARVIOIDUT LUONTOVAIKUTUKSET<br />

12.7 Luontovaikutusten arvioinnin epävarmuustekijät<br />

12.7.1 Kasvillisuus ja luontotyypit<br />

Kasvillisuusinventointien ajankohta elokuun alussa heikentää joidenkin kukinnan jälkeen vaikeasti<br />

huomioitavien lajien, kuten neidonkengän, havaittavuutta. Ajankohta sijoitettiin kuitenkin<br />

siten, että alueen yksivuotista kääväkäslajistoa voitiin inventoida samaan aikaan kasvillisuuden<br />

kanssa. Kämmeköiden esiintymisessä vuosittainen vaihtelu lisäksi tuo epävarmuustekijän<br />

niiden havaittavuudessa (tikankontti, neidonkenkä).<br />

Metsätaloustoimin puuston osalta aikoinaan muutettuja kohteita, kuten eräitä lehtokuvioita,<br />

ei arvotettu tässä selvityksessä, vaikka ne kasvupaikkatyypin perusteella edelleen voidaan<br />

lukea lehdoiksi, joiden luonnontila on muuttunut. Tarkastelujaksolla (n. 50 vuotta) lehtokohde<br />

saattaisi muuttua olosuhteiltaan vaateliaammalle lajistolle edullisemmaksi. Tosin rakennuspaikkojen<br />

osalta tällaisia kohteita on käytännössä vain sähkönsiirtovaihtoehdon VE 2 alueella.<br />

12.7.2 Linnut<br />

Linnustoselvityksen epävarmuustekijät liittyvät enimmäkseen lintujen pesimä- ja muuttokannassa<br />

sekä käyttäytymisessä ja säätilassa tapahtuvaan yleiseen vuosittaisvaihteluun. Pesimälinnustossa<br />

sekä alueen kautta muuttavassa linnustossa havaitaan yleensä suuriakin<br />

vuosittaisia vaihteluita sekä lajistossa että parimäärissä, minkä vuoksi yhden maastokauden<br />

kattavat selvitykset ovat usein vaikeasti yleistettävissä pidemmälle ajanjaksolle. Tästä johtuen<br />

hankealueen kautta muuttavasta lajistosta tai yksilömääristä ja muuttoreiteistä ei tehtyjen<br />

havaintojen perusteella voida antaa täysin kattavaa kokonaiskuvaa.<br />

Muutonseurannassa käytetyistä havaintopaikoista pystyttiin kohtuullisen hyvin hallitsemaan<br />

hankealueen kautta kulkeva lintujen muuttovirta. Tästä huolimatta useinkaan muutontarkkailijan<br />

havaitsema muuttovirta ei vastaa todellista lintumuuton voimakkuutta, koska osa<br />

linnuista lentää niin korkealla, että niitä ei pystytä havaitsemaan yleisesti käytössä olevien<br />

menetelmien avulla. Erittäin korkealla sekä yöllä muuttavien lintujen havainnointi onnistuu<br />

käytännössä vain tutkaseurannan avulla, mitä ei katsottu tarpeelliseksi toteuttaa tämän<br />

hankkeen yhteydessä.<br />

Linnustoselvitysten johtopäätöksiä mietittäessä täytyy huomioida, että tämän hankkeen yhteydessä<br />

toteutettu muutonseuranta on luonteeltaan otantatutkimus, mikä antaa yleiskuvan<br />

hankealueen kautta kulkevasta lintumuutosta yhden maastokauden aikana. Lintujen muuttoreitit<br />

voivat vaihdella jonkin verran vuodesta toiseen ja heikolla muuttosäällä linnut muuttavat<br />

yleensä matalammalla. Toisaalta lintujen muutto kulkee harvoin lakialueiden kautta.<br />

Arviot hankkeen linnustovaikutuksista perustuvat ensisijaisesti kirjallisuudesta saatavaan<br />

tietoon maailmalla tehtyjen <strong>tuulipuisto</strong>jen vaikutuksista linnustoon. Kaikkien elinympäristöä<br />

muuttavien hankkeiden kohdalla kirjallisuudesta saatavaa tietoa täytyy aina jossain määrin<br />

soveltaa sekä arvioida sen käyttökelpoisuutta alueellisiin ja paikallisiin olosuhteisiin ja lajistoon.<br />

Suuri osa kirjallisuudesta saatavasta tiedosta on peräisin Yhdysvalloista sekä muualta<br />

Euroopasta, koska kotimaista tutkimustietoa ei ole vielä saatavilla. Toisaalta samankaltaisilla<br />

metsävaltaisilla alueilla elävien lajien ominaisuudet, kuten ruokailukäyttäytyminen, eivät todennäköisesti<br />

merkittävästi poikkea Suomessa elävien ja samaan heimoon kuuluvien lajien<br />

kesken. Tämän vuoksi on perusteltua yleistää muualla tehtyjen tutkimusten tuloksia myös<br />

<strong>Kuolavaara–Keulakkopään</strong> hankealueen olosuhteisiin sopiviksi.<br />

131

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

LUONNONYMPÄRISTÖN NYKYTILA JA ARVIOIDUT LUONTOVAIKUTUKSET<br />

12.8 Haitallisten vaikutusten ehkäiseminen ja lieventäminen<br />

12.8.1 Kasvillisuus ja luontotyypit<br />

Tuulipuistoalueella tielinjauksen tarkemmalla sijoittelulla säästetään lähteiköt ja tihkupintojen<br />

alueet sekä mm. Vareskurun alueen purouomat.<br />

Kasvillisuudelle ja luontotyypeille kohdistuvia haitallisia vaikutuksia voidaan lieventää<br />

avosuoalueilla ajoittamalla voimajohdon rakennustyöt talviaikaan, jolloin maanpintaa rikkoutuu<br />

vähemmän. Sähkönsiirtovaihtoehtojen alueella pienvesien eli purojen sekä Sattasjoen<br />

ylityksen kohdalla pylvässijoittelulla voidaan säästää rantapenkereen kasvillisuuden olosuhteita<br />

etenkin rehevien puronvarsien alueella. Lisäksi voimajohdon tarkalla pylvässijoittelulla<br />

ja työmaakoneiden ajourien suunnittelulla mm. Pikkulehdonojan puronvarsiletolla ja potentiaalisella<br />

lettorikon kasvupaikalla voidaan säästää arvokasta luontokohdetta. Rakennustyöt<br />

arvokkailla suokohteilla (VE 2 mm. Pikkulehdonojan letto ja Penikkavuoma) olisi hyvä suorittaa<br />

talviaikaan, jolloin koneiden aiheuttamat urat eivät vaikuta paikallisesti suon vesitasapainoon.<br />

12.8.2 Linnusto ja eläimistö<br />

Hankealueen pesimälinnustoon kohdistuvien vaikutusten kannalta voimalayksiköiden sijoittelulla<br />

sekä huoltoteiden ja sähkönsiirron suunnittelulla on keskeinen merkitys elinympäristössä<br />

tapahtuvien muutosten kautta. Tuulipuiston rakentaminen niin tiiviiksi, kuin se teknistaloudellisesti<br />

on mahdollista, vähentää elinympäristöön kohdistuvien muutosten laajuutta.<br />

Tiestön suunnittelussa on pyritty hyödyntämään mahdollisimman pitkälle valmiina olevia tielinjauksia,<br />

lisäksi <strong>tuulipuisto</strong>n sisäiseen sähkönsiirtoon liittyvät maakaapelit kaivetaan tielinjojen<br />

yhteyteen, jolloin ne eivät aiheuta ylimääräisiä raivaustoimia.<br />

Tuulipuiston sähkönsiirto tulisi pyrkiä toteuttamaan mahdollisimman kapealla ja lyhyellä uuden<br />

johtoaukean raivaamisella. Niissä paikoissa, missä voimajohto ylittää vesistöjä tai suoalueita,<br />

voidaan harkita niiden näkyvyyttä lisääviä huomiopalloja tai spiraaleja mitkä lisäävät<br />

johdinten näkyvyyttä ja vähentävät siten lintujen törmäysriskiä.<br />

Tuulivoimaloiden teknisellä suunnittelulla voidaan vähentää niiden aiheuttamia linnustovaikutuksia,<br />

erityisesti lintujen riskiä törmätä voimalaan. Voimaloiden lapoihin maalattavien eriväristen<br />

kuvioiden on eräissä tutkimuksissa todettu lisäävän niiden näkyvyyttä ja siten vähentävän<br />

lintujen törmäyksiä, mutta tulosten osittaisen ristiriitaisuuden vuoksi tarkkoja ohjeita<br />

lapojen värityksestä ja kuvioinnista ei voida esittää. Toisaalta lapojen maalaaminen ja kuvioiminen<br />

lisää niiden näkyvyyttä myös ihmisille, jolloin voimaloiden aiheuttamat maisemavaikutukset<br />

kasvavat.<br />

Tuulivoimaloiden valaistuksen suunnittelulla voidaan merkittävästi vähentää etenkin yöllä<br />

mutta myös huonossa näkyvyydessä, tapahtuvia törmäyksiä. Voimalarakenteiden tarpeetonta<br />

valaisua sekä liian kirkkaita valoja tulisi välttää, koska yöllä muuttavien lintujen on todettu<br />

joissain olosuhteissa hakeutuvan tällaisten valonlähteiden läheisyyteen. Esimerkiksi useilla<br />

saarilla lintujen on todettu törmäävän hyvin yleisesti kirkkaasti valaistuihin majakoihin (Koistinen<br />

2004). Voimaloihin sijoitetut lentoestevalot tulisi suunnitella mahdollisimman himmeiksi<br />

ja kapea-alaisiksi siten, kuin se on esimerkiksi ilmailulain (1242/2005) puitteissa mahdollista.<br />

Tosin tuulivoimaloissa nykyisin käytettyjen lentoestevalojen ei ole yleisesti havaittu lisäävän<br />

lintujen törmäysriskiä (Koistinen 2004).<br />

Tuulivoimaloiden aiheuttaman törmäysriskin kasvun kannalta on olennaista pyrkiä vähentämään<br />

tarpeettomia lintujen istumapaikoiksi sopivia rakenteita voimaloiden läheisyydessä.<br />

Useiden lintulajien on havaittu käyttävän voimaloiden rakenteissa olevia ulkonemia, tukiristikoita<br />

ja erillisiä tuulimittausmastoja istumapaikkoinaan. Tämä lisää suoraan lintujen lentoaktiivisuutta<br />

voimaloiden läheisyydessä ja sitä kautta kasvattaa niiden törmäysriskiä. Tuulipuiston<br />

oheen mahdollisesti rakennettavat tuulimittauslaitteistot tulisi sijoittaa voimalarakenteisiin<br />

siten, että ne eivät mahdollista lintujen istuskelua niissä.<br />

132

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

LUONNONYMPÄRISTÖN NYKYTILA JA ARVIOIDUT LUONTOVAIKUTUKSET<br />

Kuva 12-37. Maisema Keulakkopäältä kaakkoon (kuva Ville Suorsa).<br />

Tuulipuistohankkeen rakentamisen ja toiminnan aikaista linnustoon ja eläimistöön kohdistuvaa<br />

häiriövaikutusta voidaan vähentää rakentamisen ja suurempien huoltotöiden ajoittamisella<br />

pesimä- ja lisääntymiskauden ulkopuolelle. Yleensä pesimäkauden alkuvaiheiden, muninnan-<br />

ja haudonnan, aikaan (toukokuun puoliväli–kesäkuun loppu) linnut hylkäävät pesintänsä<br />

kaikkein herkimmin.<br />

Uuden tiestön ja tuulivoimaloiden rakentamisen aiheuttamaa, tarpeetonta ihmistoimintaa<br />

alueella tulisi pyrkiä minimoimaan linnustolle ja eläimistölle aiheutuvien häiriövaikutusten<br />

vähentämiseksi, mutta ihmisten virkistyskäyttö huomioiden.<br />

12.8.3 Uhanalaiset ja arvokkaat lajit<br />

Tuulipuiston voimaloiden rakentamispaikkojen sekä tielinjauksen haitallisia vaikutuksia kääväkäslajistoon<br />

voidaan lieventää pitämällä raivattava tielinja mahdollisimman kapeana sekä<br />

jättämällä puuston raivauksen yhteydessä alueelle lahomaapuuta. Kääväkkäät ovat heikkoja<br />

leviäjiä ja niiden ekologinen yhteys eri alueiden välillä helposti katkeaa. Vanhan metsän lajiston<br />

elinolosuhteiden säilyttämiseksi lakialueen vanhoille metsille säilyy yhteys kelojen ja alueelle<br />

jätettävien maapuiden ansiosta.<br />

133

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

LUONNONYMPÄRISTÖN NYKYTILA JA ARVIOIDUT LUONTOVAIKUTUKSET<br />

12.9 Yhteenveto luontovaikutuksista<br />

Luontovaikutusten arviointi on laadittu asiantuntija-arviona ja arvioinnin tukena on käytetty<br />

alla mainittuja näkökohtia muutoksiin, joita luontokohteiden ja lajiston edustavuudessa ja<br />

tilassa saattaa hankkeen johdosta aiheutua. Luontovaikutusten kohdalla yhteenvedossa on<br />

käsitelty myös riistalajeja.<br />

Vaikutuksen todennäköisyys<br />

-<br />

Ei vaikutusta: hankkeella<br />

ei tule olemaan<br />

vaikutuksia luontotyypille,<br />

elinympäristölle,<br />

tai lajin populaatiolle.<br />

Vaikutuksen merkittävyys<br />

Ei vaikutusta/<br />

myönteinen<br />

vaikutus:<br />

Hankkeella ei ole<br />

kielteisiä vaikutuksia<br />

tai hankkeella<br />

on myönteisiä<br />

vaikutuksia<br />

alueen yksittäisiin<br />

luontotyyppeihin,<br />

elinympäristöihin<br />

tai lajeihin.<br />

134<br />

I II III<br />

Epätodennäköinen vaikutus:<br />

on epätodennäköistä,<br />

että hankkeella tulisi<br />

olemaan vaikutuksia<br />

luontotyypille, elinympäristölle,<br />

tai lajin populaatiolle.<br />

Lievä haitallinen<br />

vaikutus:<br />

Hankkeella ei ole kohtalaisia<br />

tai merkittäviä haitallisia<br />

vaikutuksia luontokohteen<br />

eheyteen, yhtenäiseen<br />

ekologiseen<br />

rakenteeseen ja toimintoihin<br />

tai lajien elinoloihin<br />

ja suotuisaan suojelutasoon<br />

tai lajeihin, mutta<br />

lievät kielteiset vaikutukset<br />

ovat mahdollisia.<br />

Mahdollinen vaikutus:<br />

hankkeella tulee mahdollisesti<br />

olemaan vaikutuksia<br />

luontotyypille,<br />

elinympäristölle, tai<br />

lajin populaatiolle.<br />

Kohtalainen haitallinen<br />

vaikutus:<br />

Hankkeella on kohtalaisia<br />

haitallisia vaikutuksia luontokohteen<br />

eheyteen, yhtenäiseen<br />

ekologiseen rakenteeseen,<br />

ja toimintoihin tai<br />

lajien elinoloihin ja suotuisaan<br />

suojelutasoon.<br />

Hyvin todennäköinen<br />

vaikutus: hankkeella<br />

tulee hyvin todennäköisesti<br />

olemaan vaikutuksia<br />

luontotyypille,<br />

elinympäristölle, tai<br />

lajin populaatiolle.<br />

Merkittävä haitallinen<br />

vaikutus:<br />

Hankkeella on merkittäviä<br />

haitallisia vaikutuksia<br />

luontokohteen<br />

eheyteen, yhtenäiseen<br />

ekologiseen rakenteeseen,<br />

ja toimintoihin tai<br />

lajien elinoloihin ja suotuisaan<br />

suojelutasoon.<br />

Luontovaikutusten yhteenveto Tuulipuisto VE 1a VE 1b VE 2 VE 3<br />

Linnusto pesimälinnusto II II II II<br />

Arvokkaat<br />

luontokohteet<br />

Arvokas lajisto<br />

Natura- ja<br />

muut suojelualueet<br />

muuttolinnusto I I I I I<br />

vaarojen rinteiden lehdot I I I I I<br />

vaarojen rinteiden vanhat kuusimetsät II - - - -<br />

lakialueiden kitu- ja joutomaat III I I I I<br />

luonnontilaiset vesistöt I II II I I<br />

vähäpuustoiset suot - I I II I<br />

pienvesien lähiympäristö II II II II I<br />

kääväkkäät II I I I I<br />

alueellisesti uhanalaiset kasvilajit I I I I I<br />

maakotka I I I I -<br />

Loukisen latvasuot Natura-alue I I I I -<br />

Tollovuoma–Silmäsvuoma–Mustaoja–<br />

Nunarvuoman Natura-alue<br />

- - - - -<br />

muut suojelualueet - - - - -<br />

Riistalajit hirvi (talvilaidunalueet) II - - - -<br />

metson elinalueet (sis. kohtaan pesimälinnusto)<br />

II I I I I<br />

suurpedot I I I I I

---

13 VAIKUTUKSET RIISTATALOUTEEN<br />

13.1 Lähtötiedot ja arviointimenetelmät<br />

13.1.1 Lähtöaineisto<br />

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

VAIKUTUKSET RIISTATALOUTEEN<br />

Tietoa hankealueen riistalajeista, riistakantojen vaihtelusta ja alueella tapahtuvasta metsästyksestä<br />

on hankittu haastattelemalla paikallisia metsästäjiä (Kalervo Mustonen, Ossi Nevalainen,<br />

Jouko Vuolli), Kuolavaaran Erän puheenjohtajaa (Kalervo Mustonen), Kittilän Riistanhoitoyhdistyksen<br />

puheenjohtajaa (Jouko Vuolli), Sodankylän Riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaajaa<br />

(Jorma Lappalainen) sekä Metsähallituksen eräsuunnittelijaa (Pasi Kamula). Tilastotietoja<br />

laajemman alueen riistakantojen tilasta ja kannanvaihteluista on saatu Riista- ja<br />

kalatalouden tutkimuslaitoksen kannanarviointipäällikköltä (Pekka Helle) sekä hirvitutkimuksesta<br />

vastaavalta tutkijalta (Jyrki Pusenius). Tietoa hirvien lentolaskennoista ja paikallisesta<br />

hirvikannasta on saatu Kittilän riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtajalta. Tilastotietoa alueelle<br />

myönnetyistä ulkopaikkakuntalaisten pienriistaluvista on toimittanut Metsähallituksen eräsuunnittelija.<br />

13.2 Alueen riistakannat ja metsästys alueella<br />

13.2.1 Riistakolmiolaskennat<br />

Riistakolmiolaskennat muodostavat riistakantojen arviointijärjestelmän perustan. Metsästysseurat<br />

vastaavat alueelleen perustetun riistakolmion kesä- ja talviaikaisten laskentojen suorittamisesta.<br />

Hankealueelle sijoittuu riistakolmio ”Tepsa 1415”, jonka laskennasta vastaa<br />

Metsähallitus. Laskentoja on suoritettu varsin aktiivistesti miltei vuosittain alkaen vuodesta<br />

1992, jolloin kolmio on perustettu. Metsähallitus on teettänyt riistakolmion laskennat paikallisella<br />

ampumaseuralla viime vuosina. Riistakolmio on tasasivuinen kolmio, jonka sivu on 4<br />

km ja reitin kokonaispituus 12 km. Laskennassa kolme henkilöä kulkee 20 metrin välein toisistaan<br />

kirjaten samalla riistahavainnot. Kolmiolaskentareitti säilyy vuodesta toiseen samana<br />

vaikka alueen luonto muuttuisikin. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL) kerää ja käsittelee<br />

laskentojen aineiston muodostaen niiden perusteella riistaeläimistön tiheysarvioita.<br />

Tepsan riistakolmion sijoittuminen hankealueelle on esitetty kuvassa 13-2.<br />

Tepsan ja sitä lähimpien riistakolmiolaskentojen tulosten perusteella alueen kanalintujen<br />

kannanarvio viimeisen 20 vuoden aikana vaihtelee tyypilliseen tapaan ja mukailee laajemmin<br />

Lapin alueen suuntausta kanalintukannoissa. Riekon kannat ovat alhaisimmillaan ja suuntaus<br />

on koko maassa sama. Riekko onkin siitä syystä useilla alueilla kokonaan rauhoitettu. Teeren<br />

kannat ovat viimeisen neljän vuoden aikana romahtaneet ja metson kanta on säilynyt muutaman<br />

viime vuoden aikana vakaana ollen 2–3 lintua/km².<br />

Tepsan riistakolmiota on laskettu talviaikaisena lumijälkilaskentana myös melko kattavasti.<br />

Talviaikaisten riistakolmiolaskentojen perusteella saadaan yleiskuva alueen nisäkäslajistosta<br />

ja sen kannanvaihteluista. Tulos ilmoitetaan vuorokausikohtaisena ylitysjälkenä / 10 km.<br />

Metsäjänis ja kettu ovat alueella runsaimmat. Pienet näätäeläimet ja orava vaihtelevat voimakkaammin.<br />

Suurpedoista lumijälkilaskennoista ei ole tehty havaintoja.<br />

135

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

VAIKUTUKSET RIISTATALOUTEEN<br />

Tiheys (lintua / km 2 )<br />

Kuva 13-1. Alueen kanalintujen kannanarvio viimeisen noin 20 vuoden ajalta perustuu<br />

Tepsan riistakolmion sekä neljän tai viiden sitä lähimmän kolmion keskiarvoihin<br />

(RKTL 2010). Riistakolmioiden kattama alue on säteeltään 23 km. Metsäkanalintujen<br />

tiheys on ilmoitettu lintua/metsämaa-km².<br />

Kuva 13-2. Tepsan riistakolmion sijoittuminen hankealueelle.<br />

ylitysjälkiä / 10 km / vrk<br />

20,0<br />

18,0<br />

16,0<br />

14,0<br />

12,0<br />

10,0<br />

Kuvat 13-3 ja 13-4. Riistakolmiolaskentojen talvilaskennan tuloksia, Tepsan riistakolmion ja<br />

neljän tai viiden sitä lähimmän kolmion keskiarvot (RKTL 2010). Riistakolmioiden<br />

kattama alue on säteeltään 23 km.<br />

136<br />

8,0<br />

6,0<br />

4,0<br />

2,0<br />

0,0<br />

10,0<br />

9,0<br />

8,0<br />

7,0<br />

6,0<br />

5,0<br />

4,0<br />

3,0<br />

2,0<br />

1,0<br />

0,0<br />

1990<br />

1991<br />

1989<br />

1992<br />

1993<br />

1990<br />

1994<br />

1991<br />

1995<br />

1996<br />

1992<br />

1997<br />

1998<br />

1993<br />

1999<br />

2000<br />

1994<br />

2001<br />

1995<br />

2002<br />

2003<br />

Metsäjänis Hirvi<br />

1996<br />

1997<br />

1998<br />

1999<br />

2000<br />

2001<br />

2002<br />

metso teeri pyy riekko<br />

2004<br />

2005<br />

2006<br />

2007<br />

2008<br />

2009<br />

2010<br />

ylitysjälkiä / 10 km / vrk<br />

9,0<br />

8,0<br />

7,0<br />

6,0<br />

5,0<br />

4,0<br />

3,0<br />

2,0<br />

1,0<br />

0,0<br />

1990<br />

1991<br />

2003<br />

1992<br />

1993<br />

2004<br />

1994<br />

1995<br />

2005<br />

1996<br />

2006<br />

1997<br />

1998<br />

2007<br />

1999<br />

2000<br />

2008<br />

2001<br />

2009<br />

2002<br />

2003<br />

2010<br />

2004<br />

Orava Kettu Kärppä Näätä<br />

2005<br />

2006<br />

2007<br />

2008<br />

2009<br />

2010

---

13.2.2 Hirven lentolaskennat<br />

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

VAIKUTUKSET RIISTATALOUTEEN<br />

Lentolaskentaa käytetään hirvikannan selvittämiseen lähinnä Pohjois-Suomessa, mutta myös<br />

muualla, missä hirvilaskentaa on vaikea suorittaa muulla tavoin pitkien etäisyyksien tai vaikeiden<br />

maasto-olosuhteiden vuoksi. Lentolaskenta tehdään talvella, jolloin maaston lumipeitteisyys<br />

helpottaa hirvien havaitsemista. Lentolaskentojen suorittamisesta vastaavat riistanhoitoyhdistykset.<br />

Kittilän riistanhoitoyhdistyksen alueella on suoritettu hirvien lentolaskenta<br />

viimeksi vuonna 2008 ja Sodankylän riistanhoitoyhdistyksen puolella vuonna 2009. Laskentojen<br />

perusteella laaditaan arvio verotettavan kannan tilasta ja esitetään verotussuunnitelma<br />

Riistanhoitopiirille.<br />

RKTL:n keräämien tilastojen mukaan Kittilän riistanhoitoyhdistyksen alueella hirvikannan<br />

keskimääräinen tiheys on 2,6 hirveä/km² ja Sodankylän puolella 2,2 hirveä/km². Tiheyksissä<br />

on huomattavaa alueiden sisäistä vaihtelua. Kittilän riistanhoitoyhdistyksen mukaan hankealueen<br />

lähistöllä talvehtivan hirvikannan tiheys alueella on RKTL:n ilmoittamaa keskiarvoa<br />

alhaisempi ja verotussuunnitelma tehdään keskiarvolle 1,7 hirveä/ km². Viimeisin lentolaskenta<br />

Kittilän RHY:n alueella on suoritettu 7-9.3.2009 ja sen perusteella talvehtiva kanta<br />

alueella on noin 2,1 hirveä/km². Sodankylän riistanhoitoyhdistyksen alueella hirven lentolaskenta<br />

on suoritettu viimeksi talvella 2009 ja tuolloin Keulakkopäässä ja sen lähialueilla talvehti<br />

liki 100 hirveä (Lappalainen, J. 2010, kirjallinen tiedonanto).<br />

13.3 Metsästys alueella<br />

Valtion mailla paikallisilla asukkailla on metsästyslain 8 § mukainen kuntalaisen vapaa metsästysoikeus<br />

(Metsästyslaki 1993/615). Käytännössä hankealueella saavat metsästää Kittilän<br />

puolen ja Sodankylän puolen alueilla kyseisten kuntien metsästysluvan omaavat henkilöt,<br />

joten metsästysvaikutukset kohdistuvat laajaan joukkoon. Metsähallituksen maat on jaoteltu<br />

lisäksi metsästyslupa-alueisiin, joille myydään kiintiöityä metsästysoikeutta ulkopaikkakuntalaisille<br />

pienriistan-, hirven- ja karhun osalta.<br />

Hankealueen Kittilän puoli eli Kuolavaara ja osa Keulakkopäästä sijoittuvat pienriistan metsästysalueeseen<br />

2612 Levi sekä hirvenmetsästysalueeseen 88202 Kumpu. Alueen Sodankylän<br />

puoli eli Keulakkopää kuuluu pienriistan metsästysalueeseen 3617 Pomo-Rajala sekä hirven<br />

metsästysalueeseen 8133 Rajala. Metsähallituksen alueet koko poronhoitoalueella sisältyvät<br />

karhunmetsästyksessä yhteen lupa-alueeseen 2702 Karhulupa Poronhoitoalue.<br />

Metsähallitus asettaa metsähallituslain mukaisesti valtion metsästysoikeuksien käytölle alueittaiset<br />

lupakiintiöt, joissa huomioidaan vuosittainen riistakantojen tila sekä paikalliselle<br />

asukkaalle kuuluva ensisijainen oikeus metsästykseen (Metsähallituslaki 1378/2004).<br />

Taulukko 13-1. Kolmen viime vuoden lupatilastoja pienriistan lupa-alueilta. (Lähde: Metsähallituksen<br />

RSSJ -järjestelmä 8.11.2010, P. Kamula – eräsuunnittelija).<br />

2612 Levi<br />

pienriistalupia<br />

keskimääräinen<br />

luvan pituus<br />

lupa vrk Lupavrk/km²<br />

2008 525 4,0 2100 1,03<br />

2009 152 4,0 608 0,30<br />

2010 205 3,2 656 0,32<br />

keskim. 294 3,7 1097 0,54<br />

3617 Pomo-<br />

Rajala<br />

pienriistalupia<br />

keskimääräinen<br />

luvan pituus<br />

lupa vrk Lupavrk/km²<br />

2008 195 3,4 663 0,29<br />

2009 93 3,8 353 0,16<br />

2010 224 3,7 829 0,37<br />

keskim. 171 3,6 615 0,27<br />

137

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

VAIKUTUKSET RIISTATALOUTEEN<br />

Kuva 13-5. Metsähallituksen pienriistan- ja hirvenmetsästysalueet, joille suunnittelualue<br />

sijoittuu.<br />

Ulkopaikkakuntalaisen pienriistalupa on vuorokausikohtainen (esim. kanalintu, 1-7 vrk) tai<br />

kausilupa (vesilintu, jänis). Hirvenmetsästysoikeus myönnetään aluelupina. Karhunmetsästyksessä<br />

myönnetään myös aluelupa, joka on kiintiöity. Valtionmaiden metsästysoikeutta<br />

käyttävät paikalliset metsästysseurat, joiden jäsenistö metsästää kotikunnassaan. Seuroilla<br />

voi olla vuokrattua metsästysoikeutta myös yksityismailla. Tämä käytännössä tarkoittaa<br />

suunnittelualueella useiden seurojen jäsenten metsästystä samalla alueella. Kittilän puoleisella<br />

hankealueella metsästää aktiivisimmin lähin paikallinen metsästysseura Kuolavaaran<br />

erä ry. Seurassa on jäsenenä noin 20 henkilöä. Sodankylän puolella valtionmaiden metsästysoikeutta<br />

käyttävät myös useat seurat, joiden metsästysalueisiin Keulakkopää osaltaan<br />

lukeutuu. Aktiivisimmin alueella metsästävät Sodankylän riistanhoitoyhdistyksen seuroista<br />

Sattasvaaran Erä ry., Vaalajoen Erä ry., Jeesiön metsästysseura ry. sekä Nurmisalon Metsästysseura<br />

ry.<br />

Vieraspaikkakuntalaisia on käynyt myös <strong>Kuolavaara–Keulakkopään</strong> alueella melko runsaasti<br />

kanalintumetsällä, mutta viime vuosina kanalintukannat, ja etenkin teerikannat, ovat olleen<br />

hyvin alhaiset, joten myös vieraslupalaisia käy vähemmän. Sekä Kittilän että Sodankylän<br />

riistanhoitoyhdistysten alueilla kanalinnustusta on lyhennetty alhaisten kanalintukantojen<br />

vuoksi ja riekko on ollut täysin rauhoitettu jo kahtena kautena. Sodankylän puolella alueen<br />

ilmoitetaan olevan teeri- ja metsovaltaista seutua.<br />

Metson soidinpaikkoja paikallisilla on ollut tiedossa hankealueelta ja sen lähistöltä, mutta<br />

parhaat ovat metsätalouden hakkuiden myötä aikoinaan tuhoutuneet. Koppelo hautoi uuden<br />

sähkölinjatyömaan alueella Kuolavaaran eteläpuolella vuonna 2010, ja sai poikueen kuoriutumaankin.<br />

Metsätalous, lisääntyneet pienpedot ja liiallinen pyynti ovat paikallisten mielestä<br />

vähentäneet kanalintukantoja alueella. Teeren toki arvellaan hyötyvänkin lehtipuuvaltaisten<br />

alojen lisääntymisestä metsänuudistuksissa.<br />

Kanalintujen lisäksi alueella metsästetään hirveä, pienpetoja ja karhua. Paikallisten metsästäjien<br />

haastattelujen perusteella karhu on suurpedoista selkeästi runsain ja sitä tavataan<br />

säännöllisesti. Myös karhupentue on havaittu lähialueella. Kittilän Rhy:n petoyhdyskenkilön<br />

mukaan kuluneena syksynä havaintoja karhuista on tehty Rovanpään alueella ja Fingridin<br />

uuden 220 kV voimajohdon rakentajat ovat havainneet karhuja Keulakkopään eteläpuolella.<br />

138

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

VAIKUTUKSET RIISTATALOUTEEN<br />

Kuva 13-6. Hankealue lukeutuu useiden seurojen tai seurueiden hirvenmetsästysalueisiin<br />

(kuva Jouko Vuolli).<br />

Karhunmetsästys tapahtuu kiintiömetsästyksenä. Vuonna 2010 itäisen poronhoitoalueen<br />

kiintiöksi määrättiin 45 ja läntisen 15 karhua (Metsähallitus, 2010). Kuntalaisen metsästysoikeus<br />

Pohjois-Suomessa koskee myös karhunmetsästystä kotikuntansa valtion mailla. Kuolavaaran–Keulakkopään<br />

alueella on käynyt myös vieraspaikkakuntalaisia karhumetsällä ja aikoinaan<br />

paikalliset ovat olleet myös oppaina karhunpyytäjille. Karhuhavaintoja Kuolavaran<br />

Erän jäsenille tulee vuosittain monia ja usein karhu on syksyllä haukussakin.<br />

Ahman jäljet havaittiin kevättalvella 2010 Lomajärven alueella, ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin.<br />

Susia esiintyy harvoin, tosin Sodankylän puolella viime vuosina on tehty havaintoja<br />

susista. Ilveksestä on muutamia havaintoja Keulakkopäältä. Pienpedoista näätää pyydetään<br />

aktiivisesti loukuilla enimmäkseen hankealueen ulkopuolelta, mutta myös suunnittelualueelta.<br />

Hirvenmetsästys alueella tapahtuu nykyisin käytännössä koirapyyntinä. Hirvitorneja on vielä<br />

Kuolavaaran mm. itäosissa. Metsästäjien havaintojen mukaan hirvet asustelevat kesäaikaan<br />

soilla ja muilla alavammilla mailla ja siirtyvät talven tullen lakimaille. Hirven merkittävä talvehtimisalue<br />

sijoittuu havaintojen mukaan Keulakkopään–Karjalehdon–Haurespään alueelle.<br />

Aikoinaan hirvet olivat mielellään rinteiden suurempien metsien katajikkomailla, mutta nykyisin<br />

taimikoita ja ruokamaita on runsaasti eri puolilla aluetta. Alueen hirvikannan vahvuus<br />

on tuplaantunut vuosikymmenten takaisesta, osaltaan tämän arvellaan johtuvan juuri metsätalouden<br />

tarjoamien taimikoiden ruokamaiden vuoksi. Kittilän puolella hirvenmetsästysalueen<br />

Kumpu, pinta-alasta valtionmaata on 97194 ha. Hirvenmetsästysalueella ei ole varsinaista<br />

kiintiötä ja se on merkitty pyyntialueeksi noin 40:lle seuralle tai seurueelle. Sodankylän<br />

puolella hirvenmetsästysalueen Rajala pinta-ala on 195 000 ha ja kaatolupia koko tuolle<br />

alueelle on esimerkiksi vuonna 2010 kiintiöity 364 aikuiselle ja 87 vasalle. Hirvenmetsästys<br />

sijoittuu aina alueille, joilla hirvet syksyisin liikkuvat. Keulakkopään seutu on Sodankylän riistanhoitoyhdistyksen<br />

mukaan osoittautunut erittäin hyväksi hirvialueeksi ja hirvien talvehtimisalueena<br />

se on yksi riistanhoitoyhdistyksen parhaista alueista.<br />

Hankealueella ei ole merkitystä vesilinnustuksen kannalta. Paikallisten kokemuksen mukaan<br />

lähialueiden vesilintukannat ovat taantuneet ja hanhia on nykypäivänä erityisen vähän.<br />

139

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

VAIKUTUKSET RIISTATALOUTEEN<br />

13.4 Vaikutukset riistatalouteen<br />

13.4.1 Vaikutusmekanismit<br />

Riistalajeihin kohdistuvat samat vaikutukset kuin muuhun eläimistöön tai linnustoon; <strong>tuulipuisto</strong>n<br />

sekä sen sähkönsiirron rakentamisenaikainen häiriövaikutus, rakentamisesta johtuva<br />

elinalueen pinta-alan ja luonteen muutos sekä käytönaikainen häiriövaikutus. Voimajohtojen<br />

osalta riistalinnustoon kohdistuu törmäysriskin kasvua. Metsästyksen harjoittamiseen aiheuttavat<br />

lisääntyvät tiestöt oman vaikutuksensa, joka saattaa olla näkökulmasta riippuen joko<br />

kielteinen tai myönteinen. Tuulipuiston eri sähkönsiirtovaihtoehtojen välillä ei ole eroja riistaan<br />

kohdistuvien vaikutusten osalta.<br />

13.4.2 Vaikutukset riistakantoihin ja metsästykseen virkistyskäyttömuotona<br />

Tuulipuiston ja sen sähkönsiirron rakentamisenaikaisesta liikennöinnistä ja melusta johtuva<br />

häiriövaikutus todennäköisesti karkottaa riistaa, etenkin suurpetoja, alueelta. Häiriövaikutus<br />

on kuitenkin lyhytaikaista ja tyypiltään metsänkäsittelytoimien kaltaista, joten sen merkitys<br />

ei muodostu suureksi alueella jolla on suoritettu ja suoritetaan tehokasta metsätaloutta.<br />

Rakentamisen seurauksena poistuu lajien elinympäristöjä tai niiden luonne muuttuu. Tuulipuiston<br />

rakentamisalalla lakialueen kitu- ja joutomaiden alueella on arveltu olevan merkitystä<br />

hirven talvilaidunalueena. Maastohavaintojen mukaan Kuolavaaran laen pohjoispuolelle<br />

sijoittuu erityisen runsaasti matalaksi jyrsittyä haavantainta, mikä viittaa hirvien oleskeluun<br />

alueella. Tuulivoimaloiden rakennusala ja niitä yhdistävä tielinjaus eivät kuitenkaan vie koko<br />

lakialueen potentiaalista talvilaidunaletta. Lisäksi puustosta vapaan alueen läheisyyteen<br />

muodostuu taimikkoa, jolla voi olla hirven kannalta edullinen vaikutus. Hirville potentiaaliset<br />

talvilaitumet sijoittuvat havaintojen mukaan lisäksi rinnealueiden tuoreille uudistusaloille,<br />

joissa taimikko on sopivan kokoista, sekä läheisen Haurespään ja Karjalehdon alueille. Hankkeella<br />

ei siten katsota olevan hirvikantoihin merkittävää haitallista vaikutusta. Eräiden tulkintojen<br />

mukaan vaikutus hirvelle saattaa olla rakentamisen aikaisen häirinnän loputtua jopa<br />

edullinen, sillä hirven arvellaan ennen pitkää tottuvan tuulivoimalan lapojen liikkeeseen ja<br />

avoimet alueet lisäävät ruokamaita.<br />

Haastatteluissa esiin tulleiden seikkojen mukaan paikallisen hirvenmetsästyksen arveltiin<br />

kärsivän hirvien syys- ja talvilaidunalueiden siirtyessä pinta-alojen menetyksen ja häiriintymisen<br />

vuoksi toisaalle. Toisaalta arveltiin hirvenpyynnin hyötyvän tielinjauksen tuomasta<br />

mahdollisuudesta liikkua alueella. Tielinjaus ja muut avoimet alueen lisäävät mahdollisuutta<br />

passittamiseen, joka koskee karhun- ja hirvenpyyntiä, vaikka ne tapahtuisivat koiralla. Tielinjaus<br />

lakialueella auttaa suurriistasaaliin kuljettamisessa alueelta pois. Lisääntyvän tiestön<br />

arveltiin aiheuttavan myös metsästyksen tehostumista ja häiriötä riistalajeille.<br />

Tuulipuistoaluetta ei aidata, joten sillä ei ole metsästyksen kannalta liikkumista estävää vaikutusta.<br />

Ainoastaan sähköaseman alue aidataan. Tuulipuiston käytönaikainen vaikutus metsästäjille,<br />

kuten alueen muillekin virkistyskäyttäjille, aiheutuu talviaikaisesta lapojen jäätilanteesta<br />

johtuvan turvallisuusriskin myötä. Turvallisuusriskiä voidaan lieventää tiedottamisella<br />

sekä riskistä varoittavilla kylteillä.<br />

Tuulivoimaloiden rakennuspaikoista osa sijoittuu iäkkäämmän metsän alueelle Keulakkopään<br />

itäosassa sekä Kuolavaaran länsirinteellä, jonka havaittiin maastoinventointien perusteella<br />

olevan metson elinalueita. Hankkeen aiheuttamalla metson elinympäristön tuhoutumisella on<br />

yhdessä alueen voimakkaan metsätalouden kanssa lajin paikallista populaatiokokoa lievästi<br />

heikentävä vaikutus. Vaikutuksen merkittävyyttä ei arvioida kuitenkaan suureksi lajilla, johon<br />

kohdistuu myös metsästyspainetta. Metsästyksen harjoittamisen kannalta metsokantojen<br />

mahdollinen heikentyminen on toinen kysymys, jonka merkittävyyden arvioiminen on<br />

vaikeampaa. Kanalintujen kannankehitys tai taantuminen riippuvat kuitenkin monista seikoista,<br />

eikä hankkeella katsota olevan tähän merkittävyydeltään suurta osuutta.<br />

140

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

VAIKUTUKSET RIISTATALOUTEEN<br />

Kuva 13-7. Riistakolmiolaskennan perusteella metson tiheys alueella on viime vuosina ollut<br />

2-3 lintua / km² (kuva Olli-Pekka Karlin).<br />

Tuulipuiston käytön aikaisista vaikutuksista riistaan voidaan arvioida mahdollista voimaloiden<br />

pyörimisen aiheuttamaa karkottavaa vaikutusta. Hirven arvioidaan tottuvan liikkeeseen.<br />

Karhunmetsästyksessä kuntarajoilla ei ole merkitystä ja kiintiölupametsästys kohdistuu hyvin<br />

laajalle alueelle. Karhun osalta tilanne lapojen liikkeen aiheuttaman karkottavan vaikutuksen<br />

osalta saattaa olla toinen kuin hirven kohdalla, mutta lakialueilla tapahtuva lapojen liike tuskin<br />

estää karhuja liikkumasta rinnealueilla ja muualla hankealueen lähistöllä entiseen malliin.<br />

Muu eläimistö häiriintyy edellisiä vähemmän ja pienriistalle lapojen liikkeestä aiheutuva häiriövaikutus<br />

arvioidaan hyvin vähäiseksi.<br />

Kanalinnuille tuulivoimaloiden aiheuttaman törmäysriskin kasvun arvioidaan jäävän hyvin<br />

epätodennäköiseksi, sillä kanalintulajit harvoin lentävät vaarojen lakialueella siinä korkeudessa<br />

missä voimaloiden lavat pyörivät. Tuulipuiston sähkönsiirron eli rakennettavan 110 kV<br />

voimajohdon aiheuttama törmäysriski kanalinnuille arvioidaan potentiaalisemmaksi. Peitteiseen<br />

maastoon sijoittuva voimajohto on kanalintujen kannalta eniten törmäyksiä aiheuttava<br />

tekijä. Sähkönsiirtovaihtoehtojen pesimälinnustolle aiheuttamia vaikutuksia on käsitelty aiemmin<br />

tämän selostuksen linnusto-osiossa kappaleessa 12.7.2.<br />

Metsästykselle aiheutuvat vaikutukset eivät johdu riistalajiston liikkumisen muutoksista tai<br />

niiden kannan heikkenemisestä. Vaikutukset liittyvät virkistyskäytön kokemiseen. Entinen<br />

erämaisena koettu alue ei ole metsästyksen kokemisen kannalta hankkeen toteutuessa enää<br />

entisensä. Vaikutuksen merkittävyys ulkopaikkakuntalaiselle arvioidaan vähäiseksi, mutta<br />

paikallisen metsästäjän maisemassa ja metsästysympäristön kokemisessa hankkeella on<br />

merkittävämpi vaikutus. Metsästyksen kokemiseen liittyviä vaikutuksia on arvioitu myös virkistyskäyttövaikutusten<br />

osana tämän selostuksen sosiaalisten vaikutusten yhteydessä kappaleessa<br />

18.4.<br />

141

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

VAIKUTUKSET RIISTATALOUTEEN<br />

13.5 Vaikutusten arvioinnin epävarmuustekijät<br />

Riistatalouteen kohdistuvien vaikutusten arvioinnin epävarmuuksiin sisältyvät tyypilliset vaikutustenarvioinnin<br />

epävarmuudet. Riistatilastot ovat suuntaa-antavia, haastattelujen otos on<br />

pieni ja antaa viitteellisen kuvan metsästyksestä alueella. Merkittävin epävarmuustekijä on<br />

se, että alueen valtion maat sisältyvät kuntalaisen vapaan metsästysoikeuden piiriin, ja tämän<br />

vuoksi on hyvin vaikeaa tilastoida ja arvioida tarkalleen kuinka paljon milläkin alueella<br />

käytännössä metsästetään.<br />

Metsästäjien kokeminen metsästysmahdollisuuksien heikkenemisestä tai muuttumisesta on<br />

subjektiivista ja sen merkittävyyden mittaaminen jopa mahdotonta.<br />

13.6 Lieventävät toimenpiteet<br />

Lieventäviin toimenpiteisiin voidaan lukea rakentamisen aikaisen häirinnän lieventäminen<br />

sijoittamalla tietyt toimenpiteet, kuten puuston kaato eläinten ja riistalintujen lisääntymisajan<br />

ulkopuolelle. Lieventävinä toimina voidaan mainita myös alueen esteetön kulku, sillä<br />

<strong>tuulipuisto</strong>n aluetta ei aidata. Mikäli metsästäjät kokevat, että vaarojen lakialueelle sijoittuvasta<br />

tiestä aiheutuu riistalajeille haittaa häiriövaikutuksen myötä, mm. talvehtiville hirville,<br />

voitaisiin harkita tien puomittamista ja avaimen luovuttamista tietyille vastuuhenkilöille.<br />

Hankkeen vaikutukset riistatalouteen:<br />

142<br />

� Tuulipuiston ja sen sähkönsiirron rakentamisaikaisesta liikennöinnistä ja melusta<br />

johtuva häiriövaikutus todennäköisesti karkottaa riistaa, mutta vaikutus on lyhytaikainen<br />

ja tyypiltään metsänkäsittelytoimien kaltainen.<br />

� Hankkeella ei katsota olevan hirvikantoihin merkittävää haitallista vaikutusta.<br />

� Voimajohtojen osalta riistalinnustoon kohdistuu lievää törmäysriskin kasvua. Tuulivoimaloiden<br />

aiheuttama törmäyskuolleisuus kanalinnuille on hyvin epätodennäköistä.<br />

� Rakentamisen aiheuttama metson elinympäristön pirstoutuminen yhdessä metsätalouden<br />

kanssa heikentää lajin paikallista populaatiota, mutta vaikutuksen merkittävyyttä<br />

ei arvioida suureksi lajilla, jonka kannat vaihtelevat useista syistä ja<br />

johon kohdistuu myös metsästyspainetta.<br />

� Metsästykselle aiheutuvat vaikutukset eivät johdu riistalajiston liikkumisen muutoksista<br />

tai niiden metsästettävien kantojen heikkenemisestä, vaan vaikutukset<br />

liittyvät virkistyskäytön kokemiseen.<br />

� Metsästykselle aiheutuvat vaikutukset ulkopaikkakuntalaisille arvioidaan vähäisiksi,<br />

mutta paikallisen metsästäjän maisemassa ja erämaisen metsästysympäristön<br />

kokemisessa hankkeella on merkittävämpi vaikutus.

---

14 VAIKUTUKSET POROTALOUTEEN<br />

14.1 Lähtötiedot ja arviointimenetelmät<br />

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

VAIKUTUKSET POROTALOUTEEN<br />

Vaikutukset poroelinkeinoon on arvioitu sekä <strong>tuulipuisto</strong>n että vaihtoehtoisten sähkönsiirtoreittien<br />

osalta. Rakentamisen aikaiset häiriöt ja toiminnan aiheuttamat pysyvämmät vaikutukset<br />

arvioidaan erikseen. Tuulipuistohankkeen vaikutukset arvioidaan vaihtoehdoittain,<br />

jotta niiden vertailu olisi mahdollista. Arvioinnissa kahden eri paliskunnan alueelle sijoittuvia<br />

toimintoja tarkastellaan kuitenkin myös ko. paliskunnan näkökulmasta. Arvioinnissa otetaan<br />

huomioon paliskuntien erityispiirteet ja poronhoitotavat, sillä poronhoito on erilaista eri alueilla.<br />

Näin ollen arvioinnin tuloksena saadaan erikseen selville vaikutukset myös molempiin<br />

yksittäisiin paliskuntiin.<br />

Arviointi on tehty asiantuntija-arviona. Arvioinnin aineistoina on käytetty olemassa olevia<br />

tilastoja (mm. Paliskuntain yhdistys, TE-keskus), tutkimustietoa ja kartta-aineistoja porolaitumista<br />

(RKTL:n inventoinnit) sekä porojen laidunten käytöstä (tieteelliset julkaisut). Lisäksi<br />

arvioinnin tueksi on haastateltu poroelinkeinon edustajia ja käyty keskusteluja porotutkijoiden<br />

kanssa. Arvioinnin menetelmänä on käytetty myös karttatarkastelua. Molemmista paliskunnista<br />

on käytössä Paliskuntain yhdistyksen keräämä ja ylläpitämä porotalouden paikkatietoaineisto.<br />

Tätä aineistoa on täydennetty ja tarkennettu paliskuntien haastatteluissa.<br />

Kuva 14-1. Poroja.<br />

143

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

VAIKUTUKSET POROTALOUTEEN<br />

Vaikutusten arviointia varten on kuvattu kartoilla ja sanallisesti keskeiset porojen laidunalueet<br />

ja muut tärkeät alueet (esim. vasonta-alueet) sekä vuotuinen laidunkierto, poronhoitotoiminta<br />

ja poronhoitoon liittyvät rakenteet paliskunnissa yleensä ja erityisesti <strong>tuulipuisto</strong>n<br />

lähialueella. Aineistojen avulla on arvioitu minkä verran ja millaisia laidunalueita muuttuu tai<br />

poistuu porohoidon käytöstä (suorat ja epäsuorat menetykset), arvioitu hankkeen vaikutuksia<br />

poroelinkeinon harjoittamiseen (käytännön poronhoidon vaikeutuminen, infrastruktuurin<br />

käytettävyyden muuttuminen) sekä mahdollisia vaikutuksia porojen laidunten käyttöön. Lisäksi<br />

on tarkasteltu muita elinkeinoon kohdistuvia vaikutuksia, sekä vaikutusten ehkäisy- tai<br />

lieventämiskeinoja.<br />

14.2 Vaikutusmekanismit<br />

Yleisesti ottaen vaikutukset voidaan jakaa neljään osaan, ja ne voivat ilmetä joko rakentamisen<br />

tai toiminnan tai molempien aikana. Niitä ovat:<br />

14.2.1 Laitumet<br />

Tuulipuiston hankealueella porolaitumia poistuu käytöstä suoraan ja epäsuorasti. Epäsuoria<br />

laidunmenetyksiä syntyy, mikäli poro välttää tiettyjä alueita tai mikäli alueita ei voida käyttää<br />

poronhoidossa täysipainoisesti.<br />

Poron tärkein energianlähde talvella ovat erilaiset hiilihydraattipitoiset jäkälät, joita se kaivaa<br />

lumen alta. Poro täydentää dieettiään talvella jatkuvasti myös varvuilla, heinillä ja saroilla.<br />

Kevättalvella, kun hanki on kaivamiseen liian paksu tai kova, metsäalueella elävä poro siirtyy<br />

hyödyntämään luppoa, eli puissa kasvavia jäkäliä. Talviajan laidunmaita ovat siten jäkäläiset<br />

kuivat ja karut kasvupaikkatyypit sekä hyvin luppoa kasvavat vanhat metsät. Kevättalven<br />

laidun muodostaa porolle niukimman resurssin, sillä usein poro on ankaran talven jälkeen<br />

laihtunut. Lumien sulamisen aikana poron täytyy saada viherravintoa voimistuakseen ja kuntoutuakseen.<br />

Toukokuussa syntyvät uudet vasat, jotka tarvitsevat ravintoa emältään. Keväällä<br />

poro hyödyntääkin esimerkiksi sarojen ja luhtavillan ravinteikkaita juurakoita ja ensimmäisenä<br />

esiintyöntyviä versoja suoalueilta heti kun ne alkavat sulaa. Kesäajan laidunalueita<br />

ovat mm. suot, hakkuuaukeat, puronvarsien niityt sekä avotunturit (esim. Warenberg<br />

ym. 1997).<br />

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL) seuraa porolaidunten tilaa erityisesti poronhoitoa<br />

varten tarkoitetulla alueella. Paitsi laidunten määrää ja laatua, myös laidunten käytettävyyttä<br />

on pyritty arvioimaan ottamalla laiduninventointiin mukaan infrastruktuurin alle jäävien<br />

laidunalueiden pinta-alojen arviointi paliskunnittain. Porotalouden lisäksi alueen muu<br />

maankäyttö aiheuttaa pirstoutumista ja kulutuspainetta laitumille (Kumpula ym. 2009). On<br />

esitetty, että muu maankäyttö voi siirtää laidunnuspaineen alueille, joilla häiriötä ei ole, jolloin<br />

nämä alueet kuluvat entisestään (Kumpula 2001). Porotalouden kestävyyttä arvioivan<br />

raportin mukaan ympäri maailman poronhoitoalueiden elinkeinon suurimmaksi haasteeksi<br />

koetaankin laidunalueiden menetys, mihin Fennoskandiassa vaikuttaa etenkin kasvava infrastruktuurin<br />

ja muun maankäytön määrä (Jensletter & Klokov 2002).<br />

144<br />

1) Vaikutukset laitumiin: uusi infrastruktuuri aiheuttaa porolaidunten pirstoutumista,<br />

laidunmenetyksiä ja -muutoksia (suorat ja epäsuorat laidunmenetykset).<br />

2) Vaikutukset poronhoitoon: uusi infrastruktuuri häiritsee tai vaikeuttaa poronhoitoa ja<br />

poronhoidon infrastruktuurin käytettävyyttä (aukot aidoissa, porojen kuljettaminen<br />

ym.).<br />

3) Vaikutukset porojen laiduntamiseen: uusi infrastruktuuri voi aiheuttaa häiriötä tai<br />

muutoksia (liike, melu ym.) porojen laidunten käyttöön (välttäminen, räkkäsuoja).<br />

4) Erilaiset vahingot (mm. liikenneonnettomuudet, tippuva jää). Näistä aiheutuu edelleen<br />

muita vaikutuksia, kuten ylimääräistä energian kulutusta.

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

VAIKUTUKSET POROTALOUTEEN<br />

Alueiden arvo elinkeinolle vaihtelee: toisten alueiden merkitys on pieni (esim. niitä ei käytetä<br />

usein ja taloudellinen merkitys on vähäinen), toisten suuri (esim. alue on käytössä suuren<br />

osan vuodesta) tai erittäin suuri (alueen käyttö laitumena, vasoma-alueena ym. on edellytys<br />

sille, että elinkeino säilyy sen hetkisellä tasolla) (Eilertsen 2006). Talvilaitumia pidetään porotaloudessa<br />

minimitekijänä. Niiden määrä ja kunto viimekädessä määrää porojen selviytymisen<br />

talven yli ja siten myös porotalouden kannattavuuden, sillä ruokintakustannukset ovat<br />

korkeat ja hyvillä talvilaitumilla poroja ei tarvitse lisäruokkia. Suurin osa paliskunnista joutuu<br />

lisäruokkimaan tai tarhaamaan poroja talven yli, etenkin etelä- ja keskiosissa poronhoitoaluetta<br />

(esim. Kemppainen ym. 1997). Laadullisista laidunmenetyksistä merkittävimpiä ovat<br />

siten yleensä talvilaitumet tai laiduntyypit, joita muuten on paliskunnassa niukimmin.<br />

Tuulipuistoalueelle jäävien porolaidunten pinta-alojen laskemiseen on tässä käytetty kahta laskutapaa.<br />

Kahden laskutavan käytöstä on sovittu 16.9.2010 pidetyssä paliskuntien, paliskuntien<br />

yhdistyksen, viranomaisten ja hankkeesta vastaavien pitämän neuvottelun yhteydessä.<br />

1) laidunmenetykset tarkasti arvioivaa tapaa, jossa ainoastaan <strong>tuulipuisto</strong>n rakenteiden<br />

ja voima-johtojen vaatimat alueet suoja-alueineen on otettu huomioon.<br />

2) tapaa, jossa käytetään laskuperusteena arvioitua häiriöaluetta, joka ulottuu noin 500<br />

metrin etäisyydelle voimaloista. Tällä tavalla arvioidaan varovaisuusperiaatteella <strong>tuulipuisto</strong>n<br />

mahdollisesti aiheuttama epäsuora laidunmenetys vähemmän porotalouskäytön<br />

vuoksi (arvioitu häiriöalue = <strong>tuulipuisto</strong>n alustava aluerajaus = välitön vaikutus-<br />

Arvioidulla häiriöalueella laitumet eivät ole kokonaan pois porotalouden käytöstä, vaan poroja<br />

voi laiduntaa alueella esim. syystalvella, jolloin ne eivät ole yhtä herkkiä häiriölle kuin keväällä,<br />

vasonnan aikana ja sen jälkeen (ks. kappale 14.2.3). Arvioidulle häiriöalueelle yltää<br />

meluvaikutuksia (yli 40 dB) ja varjotusvaikutuksia, sekä jonkin verran huoltoliikennettä, jotka<br />

voivat vaikuttaa porojen laiduntamiseen ainakin <strong>tuulipuisto</strong>n elinkaaren alkuvaiheessa,<br />

kun porot eivät vielä ole tottuneet häiriöön. Etenkin vasavaatimet (= yli 80 % karjasta) voivat<br />

olla herkkiä häiriövaikutuksille.<br />

Porojen häiriintymisen etäisyydestä toimintaan ei ole tutkimustietoa etenkään suurien <strong>tuulipuisto</strong>jen<br />

osalta. Nyt käytetty noin 500 m etäisyys tuulivoimaloista on varovainen arvio maksimaalisesta<br />

häiriöalueesta, joka on määritelty mm. laskennallisten meluvaikutusten mukaan<br />

(kuva 16-2). Pelkkiä <strong>tuulipuisto</strong>n rakenteita laajempaa aluetta on käytetty myös laskentaperusteena<br />

Mielmukkavaaran <strong>tuulipuisto</strong>n porotalousarvioinnissa (Nieminen 2009), joskaan<br />

etäisyyttä voimaloista ei mainittu.<br />

14.2.2 Poronhoito ja sen rakenteet<br />

Porotalous on suunnitelmallista elinkeinotoimintaa, joka perustuu luonnon rytmiin. Poroille<br />

muodostuu vuodenaikoja noudatteleva laidunkierto, jota käytetään hyväksi poronhoitotöissä.<br />

Syksyllä ja syystalvella esim. hyödynnetään rykimäaikaa ja porojen luontaista vaellusta kohti<br />

talvilaitumia. Tällöin porot kerätään ja kuljetetaan käsiteltäväksi lähimpänä sijaitsevaan erotusaitaan,<br />

jotka ovat laajoja kokonaisuuksia (itse aita osineen, syöttöaidat, ohjausaidat ym.).<br />

Porojen kuljettaminen on herkkää häiriölle ja se ei onnistu pakottamalla. Esimerkiksi yhtäkkinen<br />

liike tai melu kuljetettavan tokan edessä tai jopa yllättävä luonnoton aukko voi hajottaa<br />

sen. Tällöin kerääminen ja kuljetustyö on aloitettava alusta, mikä puolestaan vaatii ylimääräistä<br />

aikaa ja kustannuksia. Vaikeiden alueiden kautta kuljetettaessa työvoimaa tarvitaan<br />

enemmän, mikä lisää kustannuksia. Ylimääräiset kustannukset vaikuttavat elinkeinon<br />

kannattavuuteen.<br />

Erotusten jälkeen porot päästetään talvilaitumille tai ne joko siirretään tai ne siirtyvät omia<br />

aikojaan talviruokinta-alueille ja -tarhoille. Keväällä osa poroista vasoo tarhoissa ennen kuin<br />

ne päästetään vaeltamaan kesälaitumille. Tarhat ovat poronomistajien yksityisiä ja ne ovat<br />

yhdessä muiden alueiden kanssa osa porotilojen toiminnallista kokonaisuutta. Porojen liikkumista<br />

laitumilla ohjaillaan useissa paliskunnissa laidunkierto- ja työaitojen avulla, joiden<br />

lisäksi käytössä on muuta infrastruktuuria, kuten kämppiä. Koko paliskunnan poronhoitojärjestelmä<br />

ja kaikki porotalouden infrastruktuuri on siis rakennettu sen mukaan miten porot<br />

liikkuvat ja miten niitä pystytään käsittelemään. Yhdessä laidunalueiden kanssa ne muodostavat<br />

paliskunnan porotalouden yhtenäisen toiminnallisen kokonaisuuden.<br />

145

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

VAIKUTUKSET POROTALOUTEEN<br />

Tuulipuiston rakenteiden tai niiden rakentamisen vaikutuksesta poronhoidon infrastruktuurin<br />

käytettävyys voi estyä joko suoraan tai välillisesti. Esimerkiksi infrastruktuuria voi jäädä suoraan<br />

<strong>tuulipuisto</strong>n rakenteiden alle, jos se sijoittuu paliskuntien välisten raja-aitojen, tai niiden<br />

sisäisten työaitojen alueelle. Rakentamisen aikana aitoihin voidaan joutua tekemään uusia<br />

veräjiä, joko alueelle liikkumisen tai itse rakenteen (esim. voimajohtokäytävä) tai sen myöhemmän<br />

kunnossapidon vuoksi. Aidat menettävät merkityksensä porojen liikkumista estävinä<br />

rakenteina, jos veräjien kiinniolosta ei huolehdita. Veräjät lisäävät poronhoitajien työtä,<br />

sillä niiden kiinnipysymisestä täytyy huolehtia erikseen.<br />

Välillisesti poronhoidon infrastruktuurin käyttö voi estyä tai vaikeutua mikäli esim. poroja ei<br />

pystytä kuljettamaan erotusaitoihin. Poronhoitotyö voi vaikeutua voimajohtojen myötä, mikäli<br />

poroja joudutaan kuljettamaan voimajohtoaukean poikki. Porojen kuljettaminen kohtisuoraan<br />

voimajohtoaukean ylitse voi vaatia ylimääräistä työtä, sillä tokka hajoaa helposti.<br />

Mikäli voimajohtoalueita raivataan talvella, voi johtoaukealle jäädä pitkiä kantoja, jotka voivat<br />

esimerkiksi rikkoa ajoneuvoja. Toisaalta esim. Oraniemen paliskunnan kokemuksen mukaan<br />

voimajohtoaukeaa voidaan myös käyttää hyväksi poroja kuljetettaessa silloin kun poroja<br />

viedään johtoaukean suuntaisesti, jos aukolla ei ole tiheää taimikkoa tai pitkiä kantoja.<br />

Voimajohdon rakenteet ovat turvallisuusriski, jos porojen kuljettamiseen käytetään helikopteria.<br />

Esim. usein lennettäessä työskentelyalueelle tai sieltä pois suunnistusapuna käytetään<br />

jokia ja silloin joen ylittävät johdot ovat onnettomuusriski. Kuljetustilanteessa pylväät ja niiden<br />

harukset voivat muodostaa jonkin asteisen vaaran myös maastoajoneuvoilla liikkuville<br />

poronhoitajille. Porot voivat myös oppia siihen, että kopteri ei pääse lähelle voimajohtoaukealla,<br />

ja porot voivat jäädä johtojen alle, mikä vaikeuttaa lisää työtä. Kuolavaara–<br />

Keulakkopään hankealueella kumpikaan paliskunta ei tällä hetkellä käytä helikopteria porojen<br />

kuljettamiseen.<br />

Mikäli porotalouden infrastruktuurin käyttö estyy tai huomattavasti vaikeutuu, paliskunnan<br />

alueen tai sen osan poronhoito joudutaan järjestämään uudestaan (aitojen siirtämiset tai<br />

uusien rakentamiset ym.). Tämä tarkoittaa ylimääräisiä kustannuksia muun muassa toiminnan<br />

suunnittelutyöhön. Kustannukset vaikuttavat elinkeinon kannattavuuteen.<br />

14.2.3 Porojen laidunnus <strong>tuulipuisto</strong>n ja sähkönsiirtoreittien alueella<br />

Porovaatimet muodostavat pääosan talvisesta porokarjasta, noin 80 %, ja ovat sen tärkein<br />

tuottava osa. Kevättalvella, tiineyden loppuvaiheessa sekä vasonta-aikana poroille ei saisi<br />

aiheutua stressiä ja ylimääräistä energiankulutusta ja laidunalueen rauhallisuus on erityisen<br />

tärkeää myös vasonnan onnistumisen kannalta. Etenkin kevättalvella ja alkukesästä vaadinten<br />

on todettu olevan herkkiä ihmistoiminnasta, kuten matkailusta ja liikenteestä, aiheutuvalle<br />

häiriölle, ja välttävän häiriöalueita. Hirvaiden puolestaan on todettu olevan vähemmän<br />

herkkiä kaikkina vuodenaikoina (esim. Helle ja Särkelä 1993, Vistnes ja Nellemann 2001,<br />

Kumpula ym. 2007, Anttonen ym. 2010). Toisaalta keskikesällä räkkäaikaan porot voivat<br />

etsiä suojaa vertaimeviltä hyönteisiltä niin, etteivät ne häiriinny ihmistoiminnasta (esim.<br />

Skarin ym. 2004) tai infrastruktuurista, vaan hakeutuvat sorakuopille, taajamiin, teille ym.<br />

avoimille alueille missä tuuliolosuhteet ja ilmavirtaukset eivät ole hyönteisille edulliset. Vaikka<br />

poro valitsee räkkäsuoja-alueen missä on ihmistoimintaa, se voi silti häiriintyessään liikkua<br />

alueella enemmän, kuin jos alue olisi rauhallinen. Tämä voi aiheuttaa laitumen suurempaa<br />

kulumista kuin mitä pelkästään ihmistoiminnan tai pelkästään poron vuoksi aiheutuisi<br />

(Skarin ym. 2004). Poron häiriintymiseen vaikuttaa myös missä määrin poro on tottunut ihmistoimintaan<br />

ja paljonko sitä on käsitelty (mm. ruokinta) sekä tokan koko (suuressa sietää<br />

enemmän häiriötä). Porojen käyttäytymiseen vaikuttaa myös yleensä enemmän ihmistoiminta<br />

kuin pelkkä infrastruktuuri.<br />

2000-luvun alussa Norjassa tehdyssä tutkimuksessa (Flydal ym. 2004) selvitettiin onko <strong>tuulipuisto</strong>illa<br />

vaikutusta aidattujen porojen alueen käyttöön, aktiivisuuteen, tai aiheuttavatko<br />

ne esim. levotonta käytöstä. Tutkimuksessa <strong>tuulipuisto</strong>n voimaloiden annettiin pyöriä ja välillä<br />

niitä pysäytettiin. Aitauksessa tuulivoimaloiden lähellä olevien porojen käyttäytymistä verrattiin<br />

sellaisten aidattujen porojen käyttäytymiseen jotka eivät altistuneet tuulivoimaloiden<br />

aiheuttamalle häiriölle. Kahden ryhmän välillä ei huomattu merkittäviä eroja käyttäytymisessä.<br />

Tulosta ei kuitenkaan voi suoraan verrata vapaana laiduntavien porojen käyttäytymiseen<br />

(Flydal ym. 2004).<br />

146

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

VAIKUTUKSET POROTALOUTEEN<br />

Eftestøl ym. (2004) selvittivät poronhoitajien kokemuksia olemassa olevista <strong>tuulipuisto</strong>ista<br />

Pohjoismaissa. Suomessa, Käsivarren paliskunnassa, Lammasoaivilla sijaitsevassa <strong>tuulipuisto</strong>ssa<br />

on avoimella tunturin laella kaksi tuulivoimalaa (450 kW ja 600 kW), jotka on rakennettu<br />

vuosina 1996 ja 1998 (www.tunturituuli.fi). Alue sijaitsee noin 4 km päässä porojen<br />

vasoma-alueesta (vasotusaitaus) ja ne kulkevat sinne normaalisti lähimmillään noin 3 km<br />

etäisyydeltä. Ennen vasomista alkukeväällä porot laiduntavat vapaana ja selvityksen mukaan<br />

Lammasoaivin porojen on havaittu laiduntavan myös <strong>tuulipuisto</strong>n alueella joinakin keväinä<br />

(n. 100 poroa kuukauden ajan v. 2002 ja koko 1000 poron tokka viikon ajan keväällä 2004).<br />

Vasonnan jälkeen porot siirtyvät kesälaitumille ja reitti kulkee noin kilometrin päästä <strong>tuulipuisto</strong>sta.<br />

Alueen porot ovat kesyjä, sillä niitä mm. ruokitaan. Tuulipuistolla ei myöskään todettu<br />

olleen kielteisiä vaikutuksia poronhoidon toiminnalle alueella (Eftestøl ym. 2004).<br />

Oloksen <strong>tuulipuisto</strong> (5 kpl 600 kW:n voimaloita) sijaitsee Muonion paliskunnan talvilaitumilla.<br />

Se sijaitsee samalla myös matkailukeskuksessa, ja alue on sen vuoksi muutenkin vähäisellä<br />

poronhoitokäytöllä. Paliskunnan edustajan mukaan <strong>tuulipuisto</strong> ei ole sen vuoksi aiheuttanut<br />

muutoksia laidunten käyttöön, vaan porot käyttävät alempana tunturissa sijaitsevia alueita<br />

(Eftestøl ym. 2004).<br />

Ruotsissa Rodovålen <strong>tuulipuisto</strong> (3 kpl 400 kW voimalaa) sijaitsee paliskunnan (Handölsdalen<br />

Sameby) talvilaitumilla. Puisto on lähes puuttomalla laella, jota ympäröi suhteellisen tiheä<br />

metsä. Selvityksen mukaan porot käyttävät lakialuetta samalla tavoin kuin ennen <strong>tuulipuisto</strong>n<br />

rakentamista eli joitakin päiviä talvessa (Eftestøl ym. 2004). Klimpfjällenin <strong>tuulipuisto</strong><br />

Ruotsissa (3 kpl 400 kW voimalaa) puolestaan sijaitsee porojen kesälaitumilla. Paliskunta<br />

(Vilhelmina södra) oli mukana suunnittelemassa tuulivoimaloiden sijoittamista ja puisto sijoitettiin<br />

alueelle missä se aiheuttaisi vähiten negatiivisia vaikutuksia. Tuulipuistolla ei näin ollen<br />

ollut tuolloin vielä havaittu olevan kielteisiä vaikutuksia, lukuun ottamatta laidunmenetyksiä,<br />

ja porot olivat käyttäneet aluetta räkkäaikana (Eftestøl ym. 2004).<br />

Vaikka näyttäisi, ettei <strong>tuulipuisto</strong>illa ole ollut merkittäviä kielteisiä vaikutuksia porojen laiduntamiseen,<br />

on huomattava että olemassa olevat <strong>tuulipuisto</strong>t ovat paljon pienempiä kooltaan<br />

(voimaloiden ja muun infrastruktuurin määrä ja puiston pinta-ala) kuin suunnitteilla<br />

olevat (Reimers & Colman 2006), kuten esim. Kuolavaara-Keulakkopää tai Mielmukkavaara<br />

(ks. Nieminen 2009). Suurempi <strong>tuulipuisto</strong> alueella, missä porot eivät ole tottuneet ihmistoimintaan,<br />

voi aiheuttaa vaikutuksia porojen laidunnukseen (Eftestøl ym. 2004). Esimerkiksi<br />

Norjassa Rakkocearron <strong>tuulipuisto</strong>n (70–140 voimalaa) vaikutusten arvioinnissa arvioitiin,<br />

että etenkin rakentamisen aikana puistolla olisi suuria vaikutuksia porojen laidunten käyttöön<br />

niiden kesälaitumilla, etenkin vaatimille ja vasoille. Myös toiminta-aikana vaikutukset voivat<br />

olla kohtalaisia (Henriksen 2005). Lisää tutkimuksia <strong>tuulipuisto</strong>jen vaikutuksista porojen<br />

käyttäytymiseen tarvitaan lyhyt- ja pitkäaikaisten vaikutusten selvittämiseksi.<br />

Voimajohtojen vaikutusta porojen laiduntamiseen on tutkittu jonkin verran pohjoismaissa.<br />

Norjassa tehdyssä tutkimuksessa (Flydal 2002, Flydal ym. 2009) vuosikkaita vaatimia pidettiin<br />

ryhmissä aitauksissa (50m x 400m), joiden poikki kulki kaksi vierekkäistä voimajohtolinjaa<br />

(132 kV ja 300 kV). Verrokkiryhmät olivat aitauksissa, joissa voimajohtoje ei ollut. Porojen<br />

käytöksessä ei havaittu systemaattisia eroja, jotka viittaisivat voimajohtojen aiheuttamaan<br />

stressiin (Flydal 2002, Flydal ym. 2009). Aidattujen porojen käyttäytymistä ei kuitenkaan<br />

voida suoraan verrata suurilla alueilla vapaana laiduntaviin poroihin. Esim. Norjan tunturialueella<br />

elävällä porolla on havaittu, että ne vasonta-aikana välttivät 66 kV voimalinjaa<br />

erikseen ja yhdessä 132 kV:n voimajohdon, tien ja mökkikylän kanssa. Vasonta-aikana samanlaisella<br />

habitaatilla porojen keskimääräinen tiheys oli 73 % alhaisempi verrattuna kauempana<br />

(yli 4 km päässä) sijaitsevaan alueeseen 66 kV:n voimajohdosta vaikka jopa 74 %<br />

saatavilla olevasta ravinnosta sijaitsi voimajohdon lähialueella ja ihmistoiminta oli vähäistä<br />

(Vistnes ja Nellemann 2001).<br />

Sattasniemen paliskunnan kokemusten mukaan porojen laidunnus ei merkittävästi häiriinny<br />

voimajohdon alla. Kuitenkin kun johtoalue raivataan, sen kasvillisuus muuttuu ja se voi vaikuttaa<br />

laidunnukseen. Johtoalueella voi myös olla enemmän liikennettä verrattuna aikaisempaan<br />

(moottorikelkkailijat ym.), mikä voi aiheuttaa häiriötä laidunnukseen (Sattasniemen<br />

paliskunta 2010). Moottorikelkkailu ei ole sallittua reittien ja jääalueiden ulkopuolella ilman<br />

maanomistajan lupaa, mutta käytännössä kiellon valvonta lienee mahdotonta kaukana taajamista.<br />

147

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

VAIKUTUKSET POROTALOUTEEN<br />

14.3 Poroelinkeinon nykytila<br />

<strong>Kuolavaara–Keulakkopään</strong> <strong>tuulipuisto</strong>hanke sijoittuu Kuivasalmen ja Sattasniemen paliskuntien<br />

alueille (Kuva 14–1). Paliskuntien välinen raja sijaitsee Kittilän ja Sodankylän kuntien<br />

rajalla, ja niiden välinen esteaita kulkee Keulakkopään vaaran poikki. Kuivasalmen paliskunta<br />

sijaitsee Kittilän, ja Sattasniemen paliskunta Sodankylän kunnan alueella. Molemmat paliskunnat<br />

sijaitsevat niin sanotulla erityisesti poronhoitoa varten tarkoitetulla alueella, johon<br />

luetaan 20 pohjoisinta paliskuntaa.<br />

Poronhoitolaissa (848/1990) säädetään poroelinkeinolle vapaa laidunnusoikeus. Lain 3. pykälän<br />

mukaan poronhoitoa saa ”harjoittaa poronhoitoalueella maan omistus- tai hallintaoikeudesta<br />

riippumatta” tietyin rajoituksin (esim. pihapiirit ja viljelykset saamelaisalueen ulkopuolella).<br />

Laki myös velvoittaa viranomaisen neuvotteluihin paliskuntien kanssa valtion maita<br />

koskevien hankkeiden yhteydessä, mikäli ne vaikuttavat olennaisesti poronhoidon harjoittamiseen<br />

(53 §). Lisäksi poronhoitolain 2. pykälän mukaan erityisesti poronhoitoa varten tarkoitetulla<br />

alueella (valtion omistamaa) maata ei saa käyttää niin, että siitä aiheutuu huomattavaa<br />

haittaa poronhoidolle.<br />

Kuva 14-2. Tuulipuistohanke sijaitsee Kuivasalmen ja Sattasniemen paliskuntien rajalla.<br />

148

---

14.3.1 Poronomistajat<br />

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

VAIKUTUKSET POROTALOUTEEN<br />

Porotalouden tilastot ilmoitetaan poronhoitovuosittain. Poronhoitovuosi alkaa 1.6 ja päättyy<br />

31.5. Poronhoitoa tarkastellaan tässä selvityksessä poronhoitovuodesta 2000–2001 poronhoitovuoteen<br />

2007–2008.<br />

Poronomistajien lukumäärä Kuivasalmen paliskunnassa poronhoitovuonna 2008–09 oli 138<br />

(taulukko 14–1). Sattasniemessä poronomistajia oli 165 (taulukko 14-2). Molemmissa paliskunnissa<br />

poronomistajien määrä on laskenut noin 20–30 henkilöllä vuosikymmenen alusta,<br />

ja poromäärä on pysynyt samana. Tämä tarkoittaa, että porojen omistus on keskittynyt poroja<br />

enemmän omistaville ja samalla poronhoidossa aktiivisesti toimiville poronomistajille,<br />

jotka myös useimmiten saavat suurimman osan tuloistaan poroelinkeinosta.<br />

Eloporotukea saavat yli 80 eloporon karjan omistavat ruokakunnat (vanhemmat ja alle 18vuotiaat<br />

lapset), mutta tuen piiriin ei lasketa yli 65-vuotiaiden omistuksessa olevia poroja.<br />

Lapin ELY-keskuksen tilastojen mukaan vuonna 2009 Kittilän kunnan alueella eloporotukea<br />

haki yhteensä 66 poronomistajaa ja tukikelpoisia poroja oli 10 730. Sodankylän kunnan alueella<br />

hakijoita oli 128 ja tukikelpoisia poroja 18 501. Molempien kuntien alueelle sijoittuu<br />

kuitenkin kokonaan tai osittain useita paliskuntia, Kittilään Kuivasalmen lisäksi kolme (Kyrö,<br />

Muonio, Alakylä) ja Sodankylään Sattasniemen lisäksi viisi (Lappi, Oraniemi, Kemin-Sompio,<br />

Syväjärvi ja Pyhä-Kallio). Kuivasalmessa on paliskunnan mukaan noin 30 päätoimista poronomistajaa,<br />

jotka saavat porotuen. Sattasniemessä heitä on 31.<br />

14.3.2 Poromäärät<br />

Kuivasalmen paliskunnan suurin sallittu eloporomäärä (syksyn erotuksissa talven yli eloon<br />

jätetyt porot) on 6000. Sattasniemen suurin sallittu eloporoluku on 5300. Molemmissa paliskunnissa<br />

todelliset eloporomäärät ovat 2000-luvulla pysytelleet kutakuinkin sallitun suuruisina,<br />

Kuivasalmessa jopa selvästi sen alle (taulukko 14-1 ja taulukko 14–2). Teurasporojen<br />

määrät ovat Kuivasalmessa vaihdelleet 1754 ja 2828 välillä, mikä tarkoittaa että 27–34 %<br />

kokonaisporomäärästä on teurastettu (taulukko 14–1). Sattasniemessä teurasporoja on ollut<br />

2547–3638, eli noin 33–41 % kokonaisporomäärästä (taulukko 14–2). Kuivasalmessa petojen<br />

tappamia poroja on tarkastelujaksolla löydetty keskimäärin 41 vuodessa ja Sattasniemessä<br />

noin 44. Auton alle on Kuivasalmessa jäänyt 48 ja Sattasniemessä 79 poroa vuodessa<br />

(Paliskuntain yhdistys 2002–2010).<br />

Vasaprosentilla tarkoitetaan vasojen lukumäärää sataa vaadinta kohti syyserotuksissa luetuista<br />

poroista. Tunnusluku kertoo porokarjan tuotosta ja sitä kautta porojen kunnosta, mikä<br />

taas riippuu alueen laidun- ja laidunnusolosuhteista (sääolosuhteet, ravinnon määrä, rauhallisuus,<br />

pedot ym.). Vasaprosentti on tärkeä mittari, sillä nykyisin Suomen poronhoitoalueella<br />

yli 75 % teurastettavista poroista on vasoja. Kuivasalmessa vasaprosentti on vaihdellut 45 ja<br />

57 välillä, pysytellen kaikkina tarkastelussa olleina vuosina alle koko poronhoitoalueen keskiarvon.<br />

Tähän ovat paliskunnan mukaan syynä petovahingot. Sattasniemessä vasaprosentti<br />

on ollut 57–72, ja se on ollut muutamina viimevuosina yli poronhoitoalueen keskiarvon. Koko<br />

poronhoitoalueen vasaprosentti on 2000-luvulla ollut keskimäärin 63 %.<br />

Paliskuntien porotalouden puhtaaseen tuottoon vaikuttavat muun muassa paliskunnan rakenne,<br />

luonnonolosuhteet, vasatuotto, laidunten kunto, poronhoitotavat, lisäruokinta ja sen<br />

kustannukset. Puhtaaseen tuottoon lasketaan siis porotalouden menot (hoitotyöt, maastoliikenne,<br />

vahingot ym. kustannukset) ja tulot (myyntitulot, korvaukset ym.). Molemmissa paliskunnissa<br />

niiden tekemä laskennallinen puhdas tuotto on 2000-luvulla ollut alhainen, noin 2<br />

euroa/lukuporo.<br />

149

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

VAIKUTUKSET POROTALOUTEEN<br />

Taulukko14-1. Porotilastoja 2000-luvulta Kuivasalmen paliskunnasta (Lähde: Paliskuntain<br />

yhdistys, Poromieslehden 2. numerot vuosilta 2002–2010).<br />

Poronhoito<br />

vuosi<br />

150<br />

Poron-<br />

omistajia<br />

Todellinen<br />

eloluku<br />

Teuras-<br />

porot<br />

Teuraita<br />

kaikista %<br />

2000-01 160 4194 1904 31 53<br />

2001-02 155 4772 1754 27 53<br />

2002-03 156 5062 1898 27 55<br />

2003-04 145 5806 2041 26 57<br />

2004-05 146 5770 2377 29 47<br />

2005-06 145 5425 2828 34 47<br />

2006-07 147 5374 2402 31 47<br />

2007-08 143 5645 2678 32 47<br />

2008-09 138 5286 1929 27 45<br />

Vasaprosentti<br />

Taulukko 14-2. Porotilastoja 2000-luvulta Sattasniemen paliskunnasta (Lähde: Paliskuntain<br />

yhdistys, Poromieslehden 2. numerot vuosilta 2002–2010).<br />

Poronhoito-<br />

vuosi<br />

Poron-<br />

omistajia<br />

Todellinen<br />

eloluku<br />

Teuras-<br />

porot<br />

Teuraita<br />

kaikista %<br />

2000-01 195 4779 2617 35 58<br />

2001-02 186 5161 2547 33 60<br />

2002-03 184 5108 2597 34 60<br />

2003-04 186 5298 2583 33 65<br />

2004-05 184 6060 2787 32 57<br />

2005-06 190 5411 3593 40 58<br />

2006-07 175 5258 3638 41 65<br />

2007-08 172 5216 2946 36 63<br />

2008-09 165 5468 2962 35 72<br />

14.3.3 Porotalous ja paikallistalous<br />

Vasa-<br />

prosentti<br />

Tutkimustietoa porotalouden merkityksestä paikallistaloudelle on olemassa varsin vähän<br />

(Kemppainen 2005). Useissa selvityksissä ollaan kuitenkin yhtä mieltä siitä että porotalouden<br />

merkitys etenkin syrjäseutujen asuttuna pitämiselle on ollut suuri (esim. Kemppainen ym.<br />

1997, Siitari ym. 2003, MTT 2008), sillä poronhoitolain mukaan poronomistajan on asuttava<br />

sen kunnan alueella, minkä kunnan alueella hänen paliskuntansa sijaitsee.<br />

Elinkeinon yhteiskunnallista merkittävyyttä lisää se, että poroelinkeinon taloudellinen merkitys<br />

on suurin reuna-alueilla, missä väestön työllistyminen on muutoin vaikeaa. Täysipäiväisten<br />

ja pääasiassa porotaloudessa toimivien lisäksi se työllistää jokseenkin saman verran kausiluontoisesti<br />

ja pienimuotoisen yritystoiminnan (jalostus, matkailu ym.) kautta (Kemppainen<br />

2005). Lisäksi porotalous on pohjoisessa perinteinen elinkeino ja sillä on tärkeä kulttuurinen<br />

merkitys (harjoittajansa identiteetti, elämäntapa). Porotalous voi myös olla merkittävä sidostoimiala<br />

muille elinkeinoille, mm. matkailulle (imago) ja maataloudelle (MTT 2008).<br />

Porotaloudelle on ominaista, että poromiesperheen tulot koostuvat useasta eri lähteestä.<br />

MTT:n (2008) selvityksen mukaan Suomen poronhoitoalueella yleensä poromiesruokakunnan<br />

suurin tulonlähde ovat eläkkeet (24,7 % tuloista), palkkatulot (21,4 % tuloista) ja porotalouden<br />

tulot (19,9 % tuloista). Tulonlähteiden merkitys vaihtelee alueittain ja riippuu myös porokarjan<br />

koosta. Selvityksen mukaan esimerkiksi kaikkien yli 80 poroa omistavien ruokakuntien<br />

suurin yksittäinen toimeentulon lähde olivat porotalouden tulot ja yhdessä lihan jatkojalostuksen<br />

ja suoramyynnistä saatujen tulojen kanssa ne muodostavat noin 42–61 % poromiesperheen<br />

toimeentulosta. Esimerkiksi 150–200 poron karjassa perheen toimeentulosta 40<br />

% muodostuu porotalouden tuloista ja 18 % poronlihan jalostuksesta ja suoramyynnistä.<br />

Eläkkeiden osuus on merkittävin pienissä porokarjoissa (MTT 2008: 23–24).

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

VAIKUTUKSET POROTALOUTEEN<br />

Erityisellä poronhoitoalueella Saamelaisten kotiseutualueen eteläpuolella, mihin alueeseen<br />

Kuivasalmi ja Sattasniemi lasketaan, eläkkeiden osuus ruokakunnan toimeentulon lähteenä<br />

oli keskimäärin 5 %, palkkatulojen 31 % ja porotalouden tulojen noin 24 %. Eli eläkkeiden<br />

merkitys oli selvästi pienempi kuin poronhoitoalueella keskimäärin ja porotalouden tulojen<br />

puolestaan suurempi. Poron lihan jalostuksen ja suoramyynnin osuus oli 9 % (koko poronhoitoalueella<br />

9 %), maatalouden tulojen noin 13 % (koko poronhoitoalueella 9,1 %) ja metsätalouden<br />

tulojen noin 8 % toimeentulosta (koko poronhoitoalueella 4,6 %) (MTT 2008).<br />

Suomessa tuotetaan vuosittain noin 2,5 miljoonaa kiloa poronlihaa. Tästä noin 61 % myydään<br />

lihanjalostamoihin ja noin 27 % myydään suoraan kuluttajille, loput jäävät poromiesten<br />

omaan käyttöön (MTT 2008). Kuivasalmen ja Sattasniemen paliskunnat omistavat eloporoja<br />

ja tuottavat teuraita yhteensä noin 5 % koko poronhoitoalueen määristä. Molemmat paliskunnat<br />

ovat osakkaina omien alueidensa teurastamoissa. Paliskunnat teurastavat yleensä<br />

itse poronsa ja myyvät ne ruhoina lihanjalostamoille tai suoramyyntinä kuluttajille.<br />

14.3.4 Porolaitumet<br />

RKTL:n laiduninventoinnin (Kumpula ym. 2009) mukaan Kuivasalmessa on muuta maankäyttöä<br />

tällä hetkellä noin 30,81 km 2 eli 0,9 % paliskunnan maa-alasta, mikä on viidenneksi eniten<br />

kaikista erityisen poronhoitoalueen paliskunnista. Muun maankäytön vaikutusalueen on<br />

laskettu peittävän 9,68 % Kuivasalmen maa-alasta. Sattasniemen alueella muu maankäyttö<br />

peittää 23,07 km 2 eli 0,99 % paliskunnan maa-alasta. Tämä on kolmanneksi eniten kaikista<br />

erityisen poronhoitoalueen paliskunnista. Muun maankäytön vaikutusalueen on laskettu olevan<br />

9,66 % Sattasniemen maa-alasta. Molemmissa paliskunnissa infrastruktuuri peittää laitumia<br />

selvästi keskimääräistä enemmän verrattuna muihin erityisen poronhoitoalueen paliskuntiin<br />

(ka 0,56 %, Md 0,42 %). Peittävyyttä selittävät mm. muutamien kaivosten, taajamien<br />

ja valtateiden sijoittuminen alueille, mutta siihen ei ole laskettu tekoaltaita, jotka esim.<br />

Sattasniemessä ovat peittäneet alleen huomattavan osan laitumista (mm. Porttipahta).<br />

Poronjäkälien biomassan mitattiin RKTL:n laiduninventoinnin (2005–2008) jäkälälaidunten<br />

koealoilla olevan Kuivasalmessa keskimäärin noin 200 kg/hehtaarilla ja Sattasniemessä noin<br />

150 kg/hehtaarilla. Paliskuntien jäkälälaitumet luokitellaan näin ollen voimakkaasti kuluneisiin<br />

(raja-arvo 300 kg/ha), kun jäkäläbiomassa tutkituissa paliskunnissa vaihtelee keskimäärin<br />

välillä 78–651 kg/ha. Myös kuudessa muussa erityisen poronhoitoalueen paliskunnassa<br />

jäkälän määrä jäi alle raja-arvon. Toisen tärkeän talviravinnon, varpujen (kanerva, mustikka,<br />

puolukka ja variksenmarja), määrä jäkälälaitumilla vaihteli 20 pohjoisimmassa paliskunnassa<br />

välillä alle 200–yli 600 kg/ha. Varpujen biomassa oli selvityksen kohteena olevissa paliskunnissa<br />

suhteellisen hyvä, jäkälälaidunten koealoilla Kuivasalmessa noin 500 kg/ha ja Sattasniemessä<br />

noin 400 kg/ha.<br />

Eloporojen tiheys on Kuivasalmessa alhainen, n. 1,75 eloporoa/km 2 (maa-ala). RKTL:n laiduninventoinnin<br />

mukaan Kuivasalmessa etenkin talvella käytössä olevia jäkälälaitumia on<br />

poroa kohti melko niukasti verrattuna muihin poronhoitoalueen pohjoisosan paliskuntiin, noin<br />

7 ha/eloporo (vaihteluväli 4,8–15) (taulukko 14-3). Myös jäkälälaidunten pinta-ala on Kuivasalmessa<br />

suhteellisen alhainen, 12 % maa-alasta (taulukko 14-4). Varttuneiden metsien<br />

luppolaitumia sen sijaan on enemmän, noin 17,29 ha/eloporo (vaihteluväli 0,73–24,96) eli<br />

viidenneksi eniten varsinaisen poronhoitoalueen paliskunnista. Lähinnä kesällä ja syystalvella<br />

käytössä olevia varpu, lehti ja ruoholaitumia on 14,97 ha/eloporo (vaihteluväli 5,9–22,4) eli<br />

yli 26 % paliskunnan maa-alasta. Kesälaitumina käytettäviä soita on runsaasti, toiseksi eniten<br />

varsinaisen poronhoitoalueen paliskunnista, eli noin 20,76 ha/eloporo (vaihteluväli 2-<br />

24,4) ja ne peittävätkin yli 36 % paliskunnan pinta-alasta (taulukko 14-3 ja 14-4).<br />

Eloporojen tiheys on Sattasniemessä keskimääräinen, 2,27 eloporoa/km 2 (maa-ala). Sattasniemessä<br />

jäkälälaitumia poroa kohti on erittäin vähän verrattuna muihin poronhoitoalueen<br />

pohjoisosan paliskuntiin, 4,75 ha/eloporo (vaihteluväli 4,75–15) (11 % maa-alasta) (taulukko<br />

14-3 ja 14-4). Varpu, lehti ja ruoholaitumia on keskimääräisesti, 13,67 ha/eloporo (vaihteluväli<br />

5,9–22,4) ja ne peittävät noin 31 % paliskunnan pinta-alasta. Luppolaitumia on<br />

11,56 ha/eloporo (vaihteluväli 0,73–24,96). Soita on suhteellisen runsaasti, neljänneksi eniten<br />

varsinaisen poronhoitoalueen paliskunnista, eli noin 15,52 ha/eloporo (vaihteluväli 2-<br />

24,4) (taulukko 14-3 ja 14-4).<br />

151

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

VAIKUTUKSET POROTALOUTEEN<br />

Taulukko 14-3. Eri laidunluokkien määrä eloporoa kohti selvityspaliskunnissa (Kumpula ym.<br />

2009).<br />

Paliskunta Jäkälälaidun<br />

ha/eloporo<br />

152<br />

Luppolaidun<br />

ha/eloporo<br />

Varpu, lehti ja<br />

ruoholaidun<br />

ha/eloporo<br />

Kuivasalmi 7 17,29 14,97 20,76<br />

Sattasniemi 4,75 11,56 13,67 15,52<br />

Suo<br />

ha/eloporo<br />

Taulukko 14-4. Laidunluokkien pinta-alat (km 2 ja % maa-alasta) selvityspaliskunnissa (Kumpula<br />

ym. 2009). (Luppolaitumiin lasketaan kaikki yli 80-vuotiaat metsät, joten<br />

ne menevät osittain päällekkäin kuivien ja karujen metsätyyppien jäkälälaidunten<br />

kanssa).<br />

Paliskunta Jäkälälaidun<br />

km 2 (% maaala)<br />

Luppolaidun<br />

km 2 (% maaala)<br />

Varpu, lehti ja<br />

ruoholaidun km 2<br />

(% maa-ala)<br />

Suo<br />

km 2 (% maaala)<br />

Kuivasalmi 420,6 (12,3) 1037,3 (30,3) 898,0 (26,2) 1245,9 (36,4)<br />

Sattasniemi 251,7 (10,8) 612,8 (26,2) 992,7 (31,0) 1092,2 (35,1)<br />

14.3.5 Laitumet, laidunkierto ja poronhoito Kuivasalmessa<br />

Kuivasalmen paliskunnassa poroilla ei ole selkeää yhtä kesä- tai talvilaidunaluetta, vaan eri<br />

alueiden porot laiduntavat eri puolilla paliskuntaa omien vuodenaikaisten laidunkiertojensa<br />

mukaan (kuva 14-3). Kuolavaaran lähialueen porot viettävät kesän paliskunnan keskiosissa,<br />

laidunkiertoaidan pohjoispuolella (kuva 14-4). Syksyllä, rykimän aikana porot kerääntyvät<br />

koville maille lähelle erotusaitoja. Lokakuun lopussa-marraskuussa ne käytetään erotuksessa<br />

Vesmajärven kylän pohjoispuolella sijaitsevassa Laassalaen erotusaidassa ja päästetään laidunkiertoaidan<br />

eteläpuolelle, talvilaidunalueelle. Talvilaidunalueella etelään laskeutuva poro<br />

kulkee mielellään vaarojen yli paliskuntien välisen raja-aidan vartta eli Karjakkajoen itäpuolta<br />

alas, sillä Karjakkajoki on suhteellisen iso ja sen ympärillä on pehmeät maat.<br />

Tepsan kylässä, Kuolavaaran eteläpuolisella alueella on 2–3 isompaa tarhaa, joissa talvehtii<br />

noin 400 poroa. Osa poroista jää talvehtimaan metsään, mutta jos on huono talvi, poroja<br />

tulee kotitarhoihin paljonkin. Porot kulkevat talvitarhoihinsa pikkuhiljaa, ja noin 1–2 kuukauden<br />

kuluttua ne saapuvat tarhoille (noin vuoden vaihteessa). Poroille myös ajetaan helmikuulle<br />

asti heinää maastoon Kuolavaaraa ympäröivälle talvilaidunalueelle.<br />

Yhteensä noin 10 perheen porot (noin 700 poroa) kulkevat ja talvehtivat Kuolavaaraa ympäröivällä<br />

talvilaidunalueella. Joinakin vuosina myös Hanhilaen erotusaidan länsipuolelta (kuva<br />

14-4) tulee poroja laidunkiertoaidan eteläpuoliselle talvilaidunalueelle, tällöin poromäärä on<br />

Kuolavaaran lähialueen talvilaitumella normaalia suurempi. Alueen talvilaidunmaita ovat ennen<br />

kaikkea kuusikot vaarojen rinteillä ja niiden ympärillä. Kuolavaaran laki on matalakasvuista<br />

kuusikkoa, jonka seassa kasvaa koivua ja pohjakerroksessa sammalia ja ruohoja (Kuivasalmen<br />

paliskunta 2010).<br />

Kuolavaaran eteläpuolella sijaitsevassa Värttiövaaran aidassa käsitellään syksyn aikana erotuksissa<br />

yleensä vähäinen määrä poroja, n. 100–200, mutta aiemmin aitaa on käytetty<br />

enemmän (käsitelty vuosittain jopa 500–1 000 poroa). Värttiövaarassa käsiteltävät porot<br />

kerääntyvät aivan aidan lähialueille, eikä niitä kuljeteta kauempaa, esim. <strong>tuulipuisto</strong>n tai<br />

sähkönsiirtoreittien vaihtoehtojen kautta. Paliskunnassa ei käytetä porojen kuljettamiseen<br />

helikopteria ja esim. Värttiövaaraan porot kuljetetaan mönkijöiden tai kelkkojen avulla (Kuivasalmen<br />

paliskunta 2010).<br />

Noin 300 alueella tarhoissa talvehtivista poroista myös vasotetaan kotitarhoissa. Loput porot<br />

(n. 400) vasovat matkalla pohjoiseen kesälaidunalueelle. Vasonta-alueita ovat aikaisin sulavat<br />

vaarojen etelärinteet (myös Kuolavaaralla ja Keulakkopäällä), sekä jänkien laidat (kuva<br />

14-4). Samoin kuin syksyllä, myös keväällä porot nousevat mielellään vaarojen yli paliskuntien<br />

välisen esteaidan vartta, kun ne lähtevät kesäksi pohjoiseen.

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

VAIKUTUKSET POROTALOUTEEN<br />

Kesäinen vasanmerkintä on alueella vähäistä, sillä noin 70–80 % vasoista merkitään jo keväällä<br />

kotona vasotuksen yhteydessä. Vuosittain kuitenkin noin 200 vasaa merkitään Laassalaen<br />

aidassa, riippuen esim. keleistä. Kesämerkinnän jälkeen tämän alueen porot kulkevat<br />

pohjoiseen kesälaitumille (kuva 14-4) (Kuivasalmen paliskunta 2010).<br />

Kuva 14-3. Porolaitumet, porojen laidunkierto sekä poronhoidon rakenteet Kuivasalmen<br />

paliskunnassa.<br />

153

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

VAIKUTUKSET POROTALOUTEEN<br />

Kuva 14-4. Porolaitumet, porojen laidunkierto sekä poronhoidon rakenteet Kuivasalmessa<br />

<strong>tuulipuisto</strong>hankkeen lähialueella.<br />

154

---

14.3.6 Laitumet, laidunkierto ja poronhoito Sattasniemessä<br />

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

VAIKUTUKSET POROTALOUTEEN<br />

Sattasniemen paliskunnan porot laiduntavat kesällä Pomokairassa, paliskunnan keskiosissa<br />

(kuva 14-5). Syksyllä rykimäajan jälkeen ne lähtevät kulkemaan talvilaitumille ja –tarhoille:<br />

suurin osa paliskunnan poroista tulee erotusaitojen kautta talveksi laidunkiertoaidan eteläpuolelle<br />

paliskunnan eteläosaan, ja vajaa 1 000 eloporoa talvehtii tarhoissa paliskunnan pohjoisosassa<br />

(kuva 14-5). Paliskunnan etelä-pohjoissuuntainen laidunkierto vaihtelee noin 10<br />

vuoden sykleissä: aiemmin pääosa poroista kulki paliskunnan länsipuolta, tällä hetkellä ne<br />

kulkevat pääosin itäpuolta.<br />

Alkusyksyllä laidunkiertoaidan eteläpuoliselle alueelle kesäajaksi jääneet porot (noin 100–<br />

200) käsitellään Kaarreselän tai Kurkiperän erotusaidassa. Keulakkopäältä itään sijaitseva<br />

Kautoselän erotusaita (kuva 14-6) on yksi paliskunnan pääerotusaidoista. Siinä on joinakin<br />

vuosina käsitelty jopa puolet paliskunnan poroista (kun laidunkierron pääpaino on lännessä),<br />

mutta tällä hetkellä aidassa käsitellään noin kolmasosa poroista, riippuen vuodesta. Aikaisemmin<br />

pääerotusaitana toimineen Sattasvaaran aidan merkitys on vähentynyt läheisen<br />

Pahtavaaran kaivoksen myötä, sillä paliskunnan mukaan porot eivät enää kulje luontaisesti<br />

aidan lähialueelle yhtä suuressa määrin kuin ennen kaivosta. Tämä on nostanut muiden erotusaitojen<br />

arvoa. Pomokairassa kesänsä viettäneiden porojen kuljetusreitti Kautoselän aitaan<br />

kulkee laidunkiertoaidan vartta pitkin Sattasjoen länsipuolta (kuva 14-6). Poroja kuljetetaan<br />

aitaa kohti myös joen itäpuolelta, mutta sen ylitse ei voida kuljettaa, joten porot jätetään<br />

rantaan ja ne tulevat joesta yli omia aikojaan. Sähkönsiirtovaihtoehdot VE 1a, VE 1b tai VE 2<br />

kulkevat tällöin jommankumman porojen kuljetusreitin poikki (kuva 14-6). Poroja kuljetettaessa<br />

käytetään tällä alueella yleensä apuna pelkästään mönkijöitä ja moottorikelkkoja, helikopteria<br />

ei ole käytetty vuosiin.<br />

Eloporoista valtaosa (noin 3 500) laiduntaa laidunkiertoaidan eteläpuolella erotusten jälkeen,<br />

loka-marraskuusta lähtien. Kautoselän erotusaidassa käytetyt porot kulkevat yleensä alkutalvella<br />

Keulakkopään kautta kaivaen ravintoa etenkin vanhojen kuusikoiden heinäisiltä pohjamailta.<br />

Alueella sijaitsee hyviä korpilaikkuja joita ei ole hakattu ennen kuin parhaillaan<br />

(syksy 2010) rakenteilla olevan 220 kV voimajohtolinjan (Petäjäskoski–Isoniemi–Vajukoski)<br />

reitiltä.<br />

Keulakkopään lähialueella, sen eteläpuolella, on neljä porojen talvitarha-aluetta (kuva 14-6).<br />

Yhteensä noin 3500 poroa talvehtii tarhoissa ja niiden ulkopuolella paliskunnan eteläosassa.<br />

Poroja ruokitaan aitojen ulkopuolelle ja heinää viedään myös kauemmas talvilaidunalueelle,<br />

esim. varsiteiden varsille. Riippuu talvesta miten porot tulevat tarhoihin: toisina vuosina ne<br />

tulevat itsestään, joskus ne kerätään metsästä. Hyvinä vuosina porot otetaan tarhoihin vasta<br />

helmikuussa.<br />

Hirvaat ja kermikät (vuosikkaat) löysätään tarhoista huhtikuussa hankikelillä ja ne lähtevät<br />

pikkuhiljaa nousemaan kohti pohjoista. Porot laiduntavat keväällä Keulakkopäällä ja sen lähialueilla,<br />

sillä sen rinteet sulavat lumen alta nopeasti. Jeesiöstä Sattaseen ulottuvalla alueella<br />

vaatimet vasotetaan vasotusaidoissa (toukokuu-kesäkuun alku). Keulakkopään lähialueen<br />

tarhoissa vasotetaan yhteensä noin 1500 vaadinta (8 ruokakunnan porot). Myös nämä vaatimet<br />

pikkuvasoineen nousevat alkukesällä Keulakkopään kautta pohjoiseen: vasonnasta<br />

räkkäaikaan (vertaimevät hyönteiset) saakka ne laiduntavat lähialueen jängillä ja kuusikoiden<br />

reunoilla Keulakkopään rinteillä. Myös Jeesiön alueen porot nousevat Keulakkopään<br />

kautta, etenkin sellaisina vuosina kun Saittajoessa on paljon vettä eivätkä ne pääse siitä helposti<br />

yli (kuva 14-6). Porot nousevat Pomokairaan kesäksi (kuva 14-5), sillä siellä on viileämpää<br />

ja räkkä tulee myöhemmin kuin etelässä. Vasojen kesämerkintää tehdään paliskunnassa<br />

vähän, sillä suurin osa vasoista on merkitty vasotuksen yhteydessä.<br />

155

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

VAIKUTUKSET POROTALOUTEEN<br />

Kuva 14-5. Porolaitumet, porojen laidunkierto sekä poronhoidon rakenteet Sattasniemen<br />

paliskunnassa.<br />

156

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

VAIKUTUKSET POROTALOUTEEN<br />

Kuva 14-6. Porolaitumet, porojen laidunkierto sekä poronhoidon rakenteet Sattasniemessä<br />

paliskunnassa <strong>tuulipuisto</strong>hankkeen lähialueella.<br />

14.4 Rakentamisen aikaiset vaikutukset<br />

Tuulipuiston tämänhetkisissä suunnitelmissa voimalat sijoittuvat vaarojen lakien suuntaisesti,<br />

poikittain porojen kulkusuuntaan nähden ja suhteellisen laajalle alueelle (laitimmaisten<br />

voimaloiden etäisyys n. 8 km). Sattasniemessä sähkönsiirtovaihtoehto VE 2 ja Kuivasalmessa<br />

kaikki sähkönsiirtovaihtoehdot sijoittuvat porojen kevät- ja syyslaidunkierron reitille. Tuulipuiston<br />

raskain ja voimakkain rakentaminen ajoittuu keskikesään. Jos <strong>tuulipuisto</strong>n/voimajohdon<br />

rakentamista tapahtuu osittain alkukesän aikana, voi tällöin rakentamisesta<br />

aiheutua väliaikainen huomattava haitta alueen kautta kohti pohjoista siirtyville poroille. Alueen<br />

kautta siirtyy talvilaitumilta pohjoisille kesälaitumille kevään aikana yhteensä jopa 4000<br />

poroa. Nämä todennäköisesti välttävät rakentamisesta aiheutuvaa häiriötä (liike, melu ym.)<br />

ja kiertävät alueen. Kuivasalmen paliskunnan osa poroista vasoo Kuolavaaran etelärinteellä.<br />

Jos vasonta-alueelle on jäänyt pitkään viipyviä vaatimia vasoineen, voivat ne häiriintyä, jos<br />

rakentaminen alkaa jo alkukesällä. Kokonaisuutena <strong>tuulipuisto</strong>n ja voimajohtojen rakentamisaika<br />

voidaan nähdä väliaikaisena, osittaisena haittana hankealueen laidunten käytölle.<br />

On mahdollista että puiston ja voimajohdon rakennusaikana porot (etenkin vasavaadinparit)<br />

voivat häiriintyä myös muina vuodenaikoina <strong>tuulipuisto</strong>n lähialueella, jos rakentamista tapahtuu<br />

myös kesäajan lisäksi muina vuodenaikoina. Toisaalta hirvasporot ovat vähemmän<br />

herkkiä häiriölle ja etenkin räkkäaikana saattavat hakeutua rakennustyömaalle räkkäsuojaan.<br />

Sähkönsiirtovaihtoehto VE 3 on lyhyin, ja se voidaan rakentaa todennäköisesti yhden kesäkauden<br />

aikana. Tämän vaihtoehdon rakentamisen aikaiset häiriövaikutukset ovat siten lyhyempiaikaiset<br />

verrattuna muihin sähkönsiirtovaihtoehtoihin, ja jäävät vähäisiksi, mikäli voimajohtoa<br />

rakennetaan kelirikkoajan ulkopuolella. Tällöin vasonnan huipun aikana ei rakennettaisi<br />

ja kelirikon jälkeen keskikesällä porot ovat jo siirtyneet pohjoiseen kesälaitumille.<br />

157

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

VAIKUTUKSET POROTALOUTEEN<br />

Rakentamisen aikana tulee raja-aitaan tehdä uusi veräjä <strong>tuulipuisto</strong>n kohdalle tai useampia<br />

veräjiä, mikäli myös voimajohto menee aidan yli. Tämä muuttaa aidan toimintaa porojen<br />

liikkumisesteenä. Mikäli poroja kulkee naapuripaliskunnan puolelle (jos esim. hirvaat räkkäsuojassa<br />

alueella), lisää se poronhoitajien työmäärää, sillä porot on haettava pois vääriltä<br />

alueilta.<br />

Voimajohtoa rakennettaessa on mahdollista, että myös poronhoitotoiminta häiriintyy, mikäli<br />

voimajohtoa (VE 1a, VE 1b ja VE 2) rakennetaan porojen Kautoselän erotusaitaan kuljetusreitille<br />

loka-marraskuussa. Tällöin myös erotusaidan käyttö vaikeutuu. Rakentamisesta aiheutuvat<br />

haitat olisivat poronhoidolle väliaikaisia.<br />

14.5 Tuulipuiston vaikutukset<br />

14.5.1 Laidunvaikutukset<br />

<strong>Kuolavaara–Keulakkopään</strong> <strong>tuulipuisto</strong> osaltaan lisäisi paliskuntien laidunalueiden menetyksiä<br />

muun maankäytön alle. Taulukkoon 14-5 on laskettu <strong>tuulipuisto</strong>n alueelle jäävien laidunalueiden<br />

pinta-ala kahdella tavalla. Ensimmäisessä tarkastelutavassa alueisiin on laskettu <strong>tuulipuisto</strong>n<br />

rakenteiden alle jäävät laidunalueet. Siinä voimaloiden suoja-alueineen (mahdollisesti<br />

tippuva lumi ja jää) on laskettu vaativan 1,7 ha alueen ja niitä yhdistävä tie on laskettu 6<br />

m levyiseksi.<br />

Toisessa laskentatavassa, <strong>tuulipuisto</strong>n vaikutusalueen arvioinnissa on otettu huomioon <strong>tuulipuisto</strong>n<br />

mahdollisesti aiheuttama epäsuora laidunmenetys vähemmän porotalouskäytön<br />

vuoksi. Tuulipuiston vaikutusalue (arvioitu häiriöalue) ei kuitenkaan ole kokonaan pois porojen<br />

laidunnuskäytöstä. Etenkin häiriölle vähemmän herkät hirvasporot voivat käyttää aluetta,<br />

samoin muut porot vähemmän herkkänä vuodenaikana, kuten syystalvella. Alueen käyttö on<br />

kuitenkin todennäköisesti vähäisempää kuin aikaisemmin mm. alueelle ulottuvan melu- ja<br />

varjovaikutusten vuoksi, etenkin <strong>tuulipuisto</strong>n elinkaaren alkuvaiheessa ja häiriölle herkkinä<br />

vuodenaikoina.<br />

Tuulipuiston rakenteiden alle jää suoja-alueineen yhteensä noin 40 ha porolaitumia, josta<br />

suurempi osa (noin 24 ha) sijaitsee Kuivasalmen puolella. Tuulipuiston vaikutusalueen kanssa<br />

laitumia jäisi alustavasti rajatulle <strong>tuulipuisto</strong>n alueelle yhteensä arviolta 1062,4 ha. Myös<br />

tässä tarkastelussa laitumia sijaitsee enemmän Kuivasalmen puolella (n. 732 ha) (taulukko<br />

14-5).<br />

Laadullisesti tarkastellen merkittävimpiä ovat ne laiduntyypit, joita on paliskunnassa niukasti<br />

tai jotka muuten koetaan tärkeiksi. Yleisesti ottaen talvilaitumia pidetään porotaloudessa<br />

minimitekijänä. Paliskunnat pitävät talvilaidunalueella korpilaikkuja (inventoinnin luokituksessa<br />

luppolaitumet) tärkeinä ruokamaina. Kuivasalmessa luppolaitumia on RKTL:n laiduninventoinnin<br />

mukaan poroa kohti melko runsaasti. Sattasniemessä on luppolaitumia keskimääräisesti<br />

ja jäkälälaitumia erittäin vähän. Täytyy kuitenkin huomioida, että RKTL:n inventoimat<br />

määrät koskevat koko paliskuntaa ja laitumista osa sijaitsee paliskuntien muissa osissa<br />

kuin ko. toiminnallisilla talvilaidunalueilla, mihin <strong>tuulipuisto</strong> sijoittuu.<br />

Tuulipuisto sijoittuu molemmissa paliskunnissa talvilaidunalueelle. Puiston rakenteiden alle<br />

jäisi eniten luppolaitumia molemmissa paliskunnissa (Kuivasalmi n. 17 ha, Sattasniemi n. 7<br />

ha). Seuraavaksi eniten poistuisi Kuivasalmessa käytöstä varpu, lehti ja ruoholaitumia (n. 6<br />

ha) ja Sattasniemessä jäkälälaitumia (n. 6 ha) (taulukko 14-6 ja 14-7). Arvioidulle häiriöalueelle<br />

sijoittuu eniten luppolaitumia (yhteensä n. 500 ha). Kuivasalmessa alueelle sijoittuu kuitenkin<br />

hieman enemmän varpu, lehti ja ruoholaitumia (n. 362 ha eli 0,4 % kaikista varpulaitumista)<br />

kuin luppolaitumia (348 ha, 0,3% kaikista) (taulukko 14-6). Sattasniemessä vaikutusalueella<br />

sijaitsee 151 ha luppolaitumia (0,25 % kaikista), 128 ha (0,1 % kaikista) varpu- ja<br />

51 ha (0,2 % kaikista) jäkälälaitumia (taulukko 14-7).<br />

158

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

VAIKUTUKSET POROTALOUTEEN<br />

Taulukko 14-5. Tuulipuiston alueelle sijoittuvat laitumet (ha) Kuivasalmessa ja Sattasniemessä.<br />

Pinta-alat ovat suuntaa-antavia, sillä puiston suunnittelu on kesken.<br />

Kuivasalmi, ha Sattasniemi, ha YHTEENSÄ, ha<br />

Tuulipuiston<br />

rakenteet,<br />

(suoja-alueineen)<br />

24 15 39<br />

Arvioitu häiriöalue<br />

(500 m voimaloista)<br />

732 330 1062<br />

VE 1A 16 34 50<br />

VE 1B 16 35 51<br />

VE 2 19 47 66<br />

VE 3 12 0 12<br />

YHTEENSÄ<br />

<strong>tuulipuisto</strong>n<br />

rakenteet +<br />

sähkönsiirto VEt<br />

= 36–43 = 15–62 = 51–105<br />

YHTEENSÄ<br />

arvioitu häiriöalue<br />

+ sähkönsiirto VEt<br />

= 744–751 = 330–377 = 1074–1128<br />

Taulukko 14-6 Tuulipuiston alueelle sijoittuvien laidunten määrät (ha) laidunluokittain Kuivasalmen<br />

paliskunnassa (laskettu RKTL:n talvilaiduninventoinnin laidunluokituksella,<br />

ks. Kumpula ym. 2009). Pinta-alat ovat suuntaa-antavia, sillä puiston<br />

suunnittelu on vielä kesken.<br />

Kuivasalmi<br />

Laidunluokka<br />

Tuuli-<br />

puiston<br />

rakenteet,<br />

suojaalueineen<br />

Arvioitu<br />

häiriöalue<br />

(500m voimaloista)<br />

VE 1a VE 1b VE 2 VE 3<br />

Jäkälälaidun, ha 1 18<br />

Luppolaidun, ha 17 348 12 12 10 7<br />

Varpu, lehti ja<br />

ruoholaidun, ha<br />

Paljakka, ha<br />

6 362 4 4 6 3<br />

Suo, ha<br />

Pelto ja<br />

rakennettu, ha<br />

Vesi, ha<br />

4 3 2<br />

YHTEENSÄ, ha 24 732 16 16 19 12<br />

159

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

VAIKUTUKSET POROTALOUTEEN<br />

Kuva 14-7. Porotalous on tärkeä elinkeino hankealueella.<br />

Taulukko 14-7. Tuulipuiston alueelle sijoittuvien laidunten määrät (ha) laidunluokittain Sattasniemen<br />

paliskunnassa (laskettu RKTL:n talvilaiduninventoinnin laidunluokituksella,<br />

ks. Kumpula ym. 2009). Pinta-alat ovat suuntaa-antavia, sillä puiston<br />

suunnittelu on kesken.<br />

Sattasniemi<br />

Laidunluokka<br />

160<br />

Tuuli-<br />

puiston<br />

rakenteet,<br />

suojaalueineen<br />

Arvioitu<br />

häiriöalue<br />

(500 m voimaloista)<br />

VE 1A VE 1B VE 2 VE 3<br />

Jäkälälaidun, ha 6 51 6 11 6<br />

Luppolaidun, ha 7 151 8 13 16<br />

Varpu, lehti ja<br />

ruoholaidun, ha<br />

Paljakka, ha<br />

2 128 8 8 18<br />

Suo, ha<br />

Pelto ja<br />

rakennettu, ha<br />

11 3 7<br />

Vesi, ha 1<br />

YHTEENSÄ, ha 15 330 34 35 47 -

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

VAIKUTUKSET POROTALOUTEEN<br />

Kuva 14-8. Paliskuntien välinen poroaita sijoittuu Keulakkopäällä Sodankylän ja Kittilän<br />

kuntien rajalle<br />

14.5.2 Vaikutukset poronhoitoon ja sen rakenteisiin<br />

Tuulipuisto sijoittuu paliskuntien rajalle ja Keulakkopäällä sijaitsee niiden välinen raja-aita.<br />

Tuulipuiston huoltamisen vuoksi on välttämätöntä että siellä pääsee kulkemaan, eli aitaan<br />

tarvitaan aukko ja siihen tulee rakentaa veräjä. Veräjät lisäävät aina poronhoitajien työtä ja<br />

siitä aiheutuvia kustannuksia, sillä niiden kiinnipysyminen on tärkeää etenkin raja-aidassa.<br />

Veräjän kiinniolon tarkistaminen voi välillä olla hankalaankin. Esim. Sattasniemen paliskunnan<br />

kokemuksen mukaan Keulakkopään pohjoisrinteellä on talvella syvä ja pehmeä lumi,<br />

minkä vuoksi sieltä ei aina pääse ajamaan kelkalla. Etelärinne puolestaan on niin jyrkkä, ettei<br />

sitä helposti pääse ylös. Veräjälle pitää tuolloin kiertää tien (Tepsan kylän) kautta. Molempien<br />

paliskuntien mielestä <strong>tuulipuisto</strong>alueen poikki kulkevan raja-aidan toimivuuden varmistaminen<br />

on tärkeä asia, johon tulee erityisesti kiinnittää huomiota.<br />

Tuulipuiston yläpuolelle tulee lentokieltoalue. Kumpikaan paliskunta ei tällä hetkellä käytä<br />

helikopteria tällä alueella, mutta asia pitää kuitenkin muistaa jatkossa, mikäli kopterin käyttöä<br />

suunnitellaan. Alueen yli ei kuitenkaan liene pakollista lentää poronhoitotöissä.<br />

14.5.3 Vaikutukset porojen laidunten käyttöön<br />

Rakentamisaikainen <strong>tuulipuisto</strong>alueen välttäminen ei todennäköisesti ole täysin pysyvää. On<br />

mahdollista, että porot ajan kuluessa tottuvat käyttämään aluetta. Ainakin näin on käynyt<br />

useilla pohjoismaisilla <strong>tuulipuisto</strong>illa (Eftestøl ym. 2004). Toisaalta tutkitut <strong>tuulipuisto</strong>t olivat<br />

pienempiä niin voimaloiden määrällä kuin koollakin mitattuna ja osittain ne sijaitsivat alueilla,<br />

jotka olivat muuten vähäisiä merkitykseltään poronhoidon kannalta (mm. Olos). Lisäksi<br />

ainakin alkuaikoina <strong>tuulipuisto</strong> voi olla paikallinen nähtävyys ja lisätä liikennettä ja kelkkailua<br />

lähialueella, sillä puistoalueen läpi kulkee yleinen tie, sen eteläpuolella sijaitsee moottorikelkkareitti<br />

ja alueella on muutenkin paljon esim. varsiteitä. Tämä voi aiheuttaa häiriötä porojen<br />

laidunnukseen lähialueilla, vaikkei itse <strong>tuulipuisto</strong> ajan myötä aiheuttaisikaan.<br />

161

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

VAIKUTUKSET POROTALOUTEEN<br />

Esimerkiksi Sattasniemen paliskunnalla on kokemuksia siitä että kelkkailijat ajavat ummessa<br />

olevia varsiteitä pitkin kovaakin vauhtia. Tällöin etenkin pehmeän hangen aikana syntyy vaaratilanteita<br />

kun poroja on syömässä tien reunoille levitettyä heinää, eivätkä ne pääse/ehdi<br />

hankeen alta pois.<br />

Tuulipuiston aiheuttamat paikalliset muutokset säteily- ja tuuliolosuhteisiin vähentävät räkkää<br />

alueella. Kesällä nykyistä avoimemmista vaarojen lakialueista voi muodostua räkkäsuojapaikka<br />

etenkin hirvasporoille, jotka ovat vähemmän herkkiä ihmisen toiminnasta aiheutuvalle<br />

häiriölle. Tällöin on paliskuntien mukaan mahdollista, että hirvaat jäävät alueelle<br />

sen sijaan että jatkaisivat muiden porojen tapaan pohjoiseen kesälaitumille. Laidunkiertoaitojen<br />

veräjät laitetaan jossakin vaiheessa kiinni ja tällöin on mahdollisuus, että hirvaat jäävät<br />

aidan alapuolelle eivätkä ole rykimäalueella, kun sen aika koittaa. Poroja voi yrittää siirtää<br />

aidan pohjoispuolelle esim. koirien avulla (kokemusta Kuivasalmessa), mutta se vaatii työtä<br />

ja kasvattaa kustannuksia.<br />

14.5.4 Muut vaikutukset<br />

Osassa vaikutuksia niiden merkittävyyttä lisää se, että ne todennäköisesti kohdistuvat laajimmin<br />

vain muutamien poronomistajien poroihin ja elinkeinoon (Kuivasalmi 700 poroa, 10<br />

ruokakuntaa ja Sattasniemi 1500 poroa, 8 ruokakuntaa) verrattuna siihen, että vaikutus<br />

kohdistuisi tasaisesti koko paliskunnan osakkaiden elinkeinoon.<br />

Ylimääräisestä työstä aiheutuu lisäkustannuksia elinkeinolle ja ne heikentävät sen kannattavuutta.<br />

Lisätyön määrää ei kuitenkaan tässä vaiheessa pystytä arvioimaan. Tuulipuiston alueella<br />

voi laiduntaa poroja alku- ja kevättalvella. Tällöin voimaloista tippuva jää muodostaa<br />

turvallisuusriskin eläimille. Todennäköisyys vahinkoihin ei kuitenkaan liene kovin suuri, sillä<br />

eläimet tuskin oleskelevat pitkiä aikoja voimaloiden alla, jos siellä ei ole laidunnettavaa. Tuulipuistohankkeella<br />

voi olla myös sellaisia vaikutuksia, joita ei osata ennalta arvioida.<br />

14.6 Sähkönsiirron vaihtoehtojen vaikutukset poroelinkeinoon<br />

14.6.1 Laidunvaikutukset<br />

<strong>Kuolavaara–Keulakkopään</strong> <strong>tuulipuisto</strong>hankkeen sähkönsiirtoon tarvittava voimajohto osaltaan<br />

lisäisi paliskuntien laidunalueiden muutoksia ja niiden pirstoutumista yhtenäisistä laidunalueista<br />

pienempiin osiin. Laitumia ei jää voimajohtojen myötä kokonaan pois käytöstä,<br />

mutta hakatuilla alueilla olosuhteet ja sen myötä ravintokasvit muuttuvat (esim. luppopuut<br />

poistetaan). Voimajohtoaukean lisäksi kasvillisuus voi muuttua (esim. luppo vähentyä) säteily-<br />

ym. olosuhteiden muutoksen myötä myös aukon reuna-alueilla. Laidunmuutosten pintaaloja<br />

on esitetty taulukossa 14-5. Sähkönsiirronvaihtoehtojen laskelmissa käytetyt johtoalueiden<br />

leveydet ovat: VE 1a ja VE 1b, 46m; VE 2, 46 m ja 220 kV voimajohdon rinnalla 26 m;<br />

VE 3, 56 m.<br />

Eniten muutoksia laitumiin aiheuttaisi VE 2, yhteensä noin 66 ha alueella, sillä se on vaihtoehdoista<br />

pisin (noin 23,4 km). VE 1a ja VE 1b aiheuttaisivat muutoksia noin 50 ha alueelle.<br />

Vaihtoehto VE 3 vaikuttaisi laitumiin noin 12 ha alueella. Suurin osa sähkönsiirtovaihtoehtojen<br />

laidunvaikutuksista sijoittuisi Sattasniemen alueelle, lukuun ottamatta vaihtoehtoa VE 3<br />

joka sijoittuu kokonaan Kuivasalmen puolelle.<br />

Yhteensä <strong>tuulipuisto</strong>n ja voimajohdon aiheuttamat laidunmenetykset ja muutokset olisivat<br />

vaihtoehdosta riippuen Kuivasalmessa 36–43 ha ja Sattasniemessä 15–62 ha. Tämä tarkoittaisi<br />

että infrastruktuurin alle jäävien laidunten pinta-ala nousisi Kuivasalmessa 0,9 %:sta<br />

0,91 %:n ja Sattasniemessä 0,99 %:sta 1,0 %:n. Tuulipuiston vaikutusalueen ja voimajohdon<br />

aiheuttamat muutokset laidunalueilla olisivat Kuivasalmessa noin 744–751 ha ja Sattasniemessä<br />

noin 330–377 ha. Nämä vastaisivat keskimääräisillä porotiheyksillä (eloporoa/laidunhehtaari<br />

eri laidunluokissa) laskettuna enimmillään Kuivasalmessa noin 48 ja Sattasniemessä<br />

noin 37 eloporon laidunalueita.<br />

162

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

VAIKUTUKSET POROTALOUTEEN<br />

Laadullisia laidunmuutoksia aiheutuisi Kuivasalmessa eniten luppolaitumille kaikissa voimajohdon<br />

vaihtoehdoissa (Taulukko 14–6). Sattasniemessä VE 1a vaikuttaisi eniten soihin (11<br />

ha) ja yhtä paljon varpu- sekä jäkälälaitumiin (8 ha). VE 1b vaikuttaisi Sattasniemessä eniten<br />

luppo- (13 ha) ja jäkälälaitumiin (11 ha), VE 2 varpu- (18 ha) ja luppolaitumiin (16 ha)<br />

(Taulukko 14–7). Korpilaikut (RKTL:n luokituksessa luppolaitumet) ovat paliskunnille tärkeitä<br />

ja voimajohtojen kaikki vaihtoehdot vaikuttaisivat eniten juuri niihin (paliskuntien yhteenlasketut<br />

pinta-alat).<br />

14.6.2 Vaikutukset poronhoitoon ja sen rakenteisiin<br />

Voimajohdon vaikutuksia poronhoitoon ovat ennen muuta töiden vaikeutuminen ja lisääntyminen.<br />

Voimajohto vaikuttaa myös työturvallisuuteen. Mikäli voimajohtoalueelle tulee rakentaa<br />

veräjä paliskuntien väliseen raja-aitaan, lisää se molempien paliskuntien työtä alueella,<br />

sillä sen kiinnipysymistä tulee valvoa. Muiden liikkujien määrä voi lisääntyä voimajohtoaukealla<br />

(aukko houkuttelee kulkemaan esim. kelkalla, vaikka kelkkailu onkin luvanvaraista reittien<br />

ulkopuolella) ja tuolloin vaara, että veräjät jäävät auki, on suurempi. Lisätyötä aiheutuu<br />

myös, mikäli poroja kulkee naapuripaliskuntaan ja niitä haetaan sieltä pois.<br />

Porotokan kuljettaminen Sattasniemen Kautoselän erotusaitaan vaikeutuu sähkönsiirron<br />

vaihtoehdoissa VE 1a, VE 1b ja VE 2, sillä ne sijoittuvat porojen kuljetusreitille (VE 2 kahdelle<br />

reitille). Reitille sijoittuu jo ennestään olemassa oleva 110 kV voimajohto sekä 220 kV voimajohto<br />

(kuva 14-4) ja kuljettaminen johtoalueen poikki on paliskunnan mukaan vaikeaa jo<br />

nyt. Kautoselän aita on yksi Sattasniemen pääerotusaidoista ja siellä käsitellään vuosittain<br />

noin kolmasosa-puolet paliskunnan poroista. Kuljettaminen aukon yli on vaikeaa, sillä tokka<br />

voi hajota siinä ja vaatii sen vuoksi lisätyötä. VE 1a ja 1b toisivat reitille uuden aukon ja VE 2<br />

myötä rakenteilla oleva johtoaukea levenisi noin 80 metrin levyiseksi.<br />

Voimajohto aiheuttaa myös jonkin asteisen turvallisuusriskin maastoajoneuvoilla ajettaessa<br />

(törmäysriski haruksiin ym. rakenteisiin). Helikopterilla ilmajohdot olisivat merkittävä riskitekijä.<br />

Helikopterilla ei voida mennä lähelle johtoja ja porot voivat oppia jäämään voimajohdon<br />

alle. Tällä hetkellä Sattasniemen paliskunta ei käytä tällä alueella helikopteria, ja kokee että<br />

voimajohdon rakentaminen vaikuttaa helikopterin käytön mahdollisuuteen sitä entisestään<br />

rajoittavasti.<br />

Voimajohtoaukealta raivattavista puista jäävät kannot voivat olla korkeita, mikäli alue hakataan<br />

talvella hangen päältä. Vuosikymmenten saatossa kannot pitenevät, kun puusto raivataan<br />

aina edellisen kannon yläpuolelta. Kannot aiheuttavat etenkin alkutalvella ongelmia poronhoitoon,<br />

kun kelkka voi vähäisellä lumella osua kantoon. Tuolloin johtoaukean kautta on<br />

vaikea kulkea poronhoitotöissä muulloinkin kuin porojen kuljetustilanteessa.<br />

Mikäli porojen kuljettaminen aitaan voimajohtoaukean (aukeiden) läpi vaikeutuu suuresti,<br />

Kautoselän erotusaidan käyttöaste voi vähentyä. Mikäli aidan käyttö loppuu, se joudutaan<br />

siirtämään. Tällöin poronhoito pitää järjestää alueella uudestaan. Tämä on mahdollista, mutta<br />

ei liene kovin todennäköistä.<br />

14.6.3 Vaikutukset porojen laidunten käyttöön<br />

Rakentamisen aikaiset häiriöt porojen laidunnukseen voimajohtoaukealla eivät liene pysyviä,<br />

sillä siitä aiheutuva häiriö (melu, liike ym.) ei ole jatkuvaa. Sattasniemessä ei ole havaittu<br />

voimajohdoilla olevan suurta vaikutusta porojen käyttäytymiseen: alusta nurmettuu ja porot<br />

syövät siellä alkusyksystä. Mutta kun johtoaukea hakataan, menetetään kuitenkin tärkeitä<br />

kuusilaikkuja, joita alueella on säilynyt. Johtoaukealla on toisaalta usein myös liikennettä,<br />

sillä niillä esim. kelkkaillaan yleisesti. Tämä voi aiheuttaa häiriötä poroille ja vaaratilanteita<br />

etenkin pehmeän hangen aikana.<br />

163

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

VAIKUTUKSET POROTALOUTEEN<br />

14.7 Arvioinnin epävarmuustekijät<br />

Arviointiin liittyy epävarmuutta, sillä poro on puolikesy eläin, jolla on villin eläimen vaistot ja<br />

sen käyttäytymistä on vaikea ennustaa täysin. Riippuu alueen muusta käytöstä, sekä poronhoitotavoista<br />

minkä verran se on esimerkiksi tottunut muuhun ihmistoimintaan. Poronhoito<br />

perustuu porojen vuodenaikaiseen vapaaseen laidunkiertoon ja laajoihin laidunalueisiin. Näiden<br />

seikkojen vuoksi on vaikea arvioida täydellä varmuudella miten hankkeen myötä esimerkiksi<br />

poron laidunkierto ja sen myötä alueen poronhoito muuttuu. Tutkimustieto asiasta<br />

on osittain puutteellista, ainakin suurten <strong>tuulipuisto</strong>jen osalta. On kuitenkin selvää, että<br />

hankkeella on vaikutuksia elinkeinoon ja kattavan perustiedon avulla niitä voidaan arvioida<br />

riittävän luotettavasti.<br />

Oman epävarmuutensa arviointiin tuo myös laskentatavoissa käytetyt laskentamenetelmät<br />

laitumien vähentymisestä ja muuttumisesta. Koska tutkimustieto suurista <strong>tuulipuisto</strong>ista<br />

puuttuu, on tässä vaikutusten arvioinnissa käytetty varovaisuusperiaatteen mukaisesti maksimaalisia<br />

haitta-alueita niin tuulivoimaloiden tarvitsemassa pinta-alassa (huomioitu suojaalueet)<br />

kuin myös arvioidussa häiriöalueessa (500 m tuulivoimaloista). Kokemusten lisääntyessä<br />

suurista tuulivoimaloista, tarkentuu ajan myötä myös tieto, miten porot käyttäytyvät<br />

suurissa <strong>tuulipuisto</strong>issa. Tiedon lisääntyessä voidaan arvioida myös tarkemmin tuulivoimaloista<br />

muodostuvat häiriöalueet, eikä tässä arvioinnissa käytettyjä suoja-alueita tai häiriöalueita<br />

tule käyttää ohjeellisina suoja vyöhykkeinä muissa vastaavissa hankkeissa. Suoja- ja<br />

häiriöalueet tulee arvioida aina tapauskohtaisesti uusimpaan tietoon ja alueen ominaisuuksiin<br />

perustuen.<br />

Tuulipuiston suunnittelu on kesken, ja lopulliset vaikutukset riippuvat siinä tehtävistä ratkaisuista.<br />

Ilman <strong>tuulipuisto</strong>n rakentamistakin aluetta muuttaa pitkällä aikavälillä myös muu<br />

maankäyttö (mm. metsätalous). Kaikesta valtion mailla tapahtuvasta maankäytöstä kuitenkin<br />

neuvotellaan aina paliskuntien kanssa.<br />

14.8 Haitallisten vaikutusten ehkäisy- ja lievennyskeinot<br />

Tuulipuiston tuulivoimalat sijoittuvat tämänhetkisissä suunnitelmissa rivimäiseen muodostelmaan<br />

vaarojen lakialueelle. Voimaloiden sijoittaminen, tekniset reunaehdot huomioiden,<br />

mahdollisimman tiiviisti vähentäisi mahdollisesti laidunvaikutuksia ja myös vaikutuksia porojen<br />

laiduntamiseen, mikäli sen myötä puiston aluetarve vähenee ja vaara-alueen joissakin<br />

osissa voisi edelleen laiduntaa nykyisellä tavalla. Sähkönsiirtoreitin valinnalla voidaan myös<br />

vaikuttaa <strong>tuulipuisto</strong>hankkeesta aiheutuvien vaikutusten määrään ja laajuuteen. Mikäli halutaan,<br />

että porot laiduntavat <strong>tuulipuisto</strong>n alueella tai sen osissa jatkossakin, niitä voisi houkutella<br />

ja niiden tottumista voisi edistää ruokinnan avulla esimerkiksi kylvämällä sopiville alueille<br />

heinää tai muuten ruokkimalla niitä sinne. Tämä on kuitenkin asia, joka on paliskuntien<br />

ratkaistava, sillä mikäli puisto rakennetaan, voi olla, ettei porojen haluta menevän tietyille<br />

alueille, etteivät ne kulkeudu toiseen paliskuntaan tai vaaranpaikkoihin.<br />

Mikäli <strong>tuulipuisto</strong>a tai voimajohtoa voidaan rakentaa silloin, kun porot eivät käytä alueita,<br />

niin rakentamisen aikaiset vaikutukset vähenevät. Ainakin, jos voidaan pidättäytyä rakentamasta<br />

alkukesästä (toukokuun puoliväli-kesäkuun alku), porojen vasonnan ja kevätlaidunkierron<br />

häiriintymisen riski pienenee. Rakentamisen keskeyttäminen sen ajaksi, kun poroja<br />

kuljetetaan alueen läpi Kautoselän erotusaitaan (VE 1a, VE 1b, VE 2), vähentäisi rakennusajan<br />

vaikutuksia poronhoitotoimintaan.<br />

Tuulipuiston alueella sijaitsevaan raja-aitaan tehtävään aukkoon tulee rakentaa veräjä. Riippuen<br />

vaihtoehdosta raja- tai laidunkiertoaitoihin voidaan joutua tekemään veräjät myös voimajohtoalueelle<br />

voimajohdon huollon mahdollistamiseksi. Etenkin <strong>tuulipuisto</strong>alueen rajaaidan<br />

veräjään tulee asentaa lukko tai muu tekninen ratkaisu, joka takaa veräjän kiinni pysymisen.<br />

Tämä olisi tärkeää etenkin, jos alueesta muodostuu räkkäsuojapaikka poroille.<br />

Puuston raivaaminen voimajohtoalueelta lumettomana aikana vaikuttaisi siihen, että sen<br />

alueelle ei jää korkeita kantoja vaikeuttamaan liikkumista. Johtoaukealle syntyvien tiheiden<br />

taimikoiden raivaaminen ajoissa niin ikään helpottaa poronhoitajien kulkemista alueella. Metalliverkosta<br />

tehtyjen raja-aidan ja laidunkiertoaitojen maadoittaminen voimajohdon alla on<br />

kaikkien liikkujien turvallisuuden vuoksi välttämätöntä.<br />

164

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

VAIKUTUKSET POROTALOUTEEN<br />

Mikäli päädytään sähkönsiirtovaihtoehtoihin VE 1a, VE 1b tai VE 2, tulee voimajohtoon jokien<br />

ylityskohdissa ja muissa tärkeissä reittikohdissa asentaa nk. huomiopallot parantamaan turvallisuutta<br />

helikopterilla johtoalueen yli lennettäessä. Nämä paikat ovat usein melko tarkasti<br />

määriteltävissä, sillä reitit ovat vakiintuneita. Kaikkia mahdollisia huomiopallojen paikkoja ei<br />

välttämättä kuitenkaan voida vielä tarkasti sanoa, sillä tilanteet voivat muuttua. Muutenkin<br />

esimerkiksi aukoista aidassa, tai vaaranpaikoissa olevista poroista rakentamisen aikana ym.<br />

paliskunnan toimintaan vaikuttavista tekijöistä tulee aina tiedottaa alueen paliskuntaa. Kaikki<br />

tiedottaminen ja jatkuva keskusteluyhteys paliskuntiin ovat tärkeitä, jotta toiminta alueella<br />

olisi joustavaa ja turvallista.<br />

Hankkeen keskeisimmät vaikutukset porotalouteen:<br />

� Tuulipuistohanke sijoittuu Kuivasalmen ja Sattasniemen paliskuntien väliselle raja-alueelle.<br />

� Hanke sijoittuu syystalven, talven ja kevään laidunalueille. Kuivasalmen puoleisella<br />

alueella laiduntaa talvella noin 700 poroa ja Sattasniemessä noin 1500 poroa.<br />

Porot kulkevat alueen kautta laskeutuessaan etelään talveksi ja palatessaan<br />

pohjoiseen kesälaitumille. Osa poroista laiduntaa alueella myös talvella. Alueelle<br />

sijoittuu porotalouden rakenteita, mm. paliskuntien raja-aita. Sähkönsiirronvaihtoehtojen<br />

alueelle sijoittuu lisäksi mm. porojen kuljetusreittejä Sattasniemen<br />

Kautoselän erotusaitaan sekä Sattasniemen laidunkiertoaita.<br />

� Tuulipuiston rakenteiden alle suoja-alueineen jää yhteensä noin 40 ha porolaitumia.<br />

Tuulipuiston rakenteet yhdessä sähkönsiirtovaihtoehtojen kanssa vaikuttavat<br />

51–105 ha alueelle porolaitumia. Laajasti tarkasteltaessa <strong>tuulipuisto</strong>n arvioitu<br />

häiriöalue ulottuisi 1074–1128 ha alueelle porolaitumia. Eniten vaikutuksia<br />

kohdistuu luppolaitumiin.<br />

� Voimajohdon myötä laitumia ei poistu kokonaan käytöstä, mutta ne muuttuvat<br />

ja voivat siten vaikuttaa porojen laidunnukseen.<br />

� Erityisesti paliskuntien välisen raja-aidan toimivuudesta on huolehdittava <strong>tuulipuisto</strong>n<br />

toteutuessa.<br />

� Porojen laidunnus voi häiriintyä tilapäisesti merkittävästi hankkeen rakentamisen<br />

aikana, jos rakentamista tapahtuu keväällä tai alkukesästä. Toiminnan aikana<br />

voi aiheutua häiriöitä laidunnukseen, jos <strong>tuulipuisto</strong>n alueella ja voimajohtoaukealla<br />

on merkittävästi enemmän liikennettä kuin aikaisemmin. Ajan myötä porot<br />

voivat jossain määrin tottua toimintaan. Kesällä <strong>tuulipuisto</strong>n alueesta voi<br />

muodostua räkkäsuojapaikka etenkin hirvasporoille, jotka sietävät häiriötä paremmin.<br />

� Sähkönsiirronvaihtoehtojen VE 1a, VE 1b ja VE 2 vaikuttaisivat poronhoitoon, sillä<br />

niiden vuoksi tulisi tehdä veräjä raja-aitaan ja Sattasniemen laidunkiertoaitaan.<br />

Lisäksi ne vaikeuttaisivat porojen kuljettamista Sattasniemen Kautoselän<br />

erotusaitaan ja erotusaidan käyttöä. Voimajohto myös heikentää työturvallisuutta.<br />

165

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

VAIKUTUKSET MUIHIN ELINKEINOIHIN JA LUONNONVAROJEN HYÖDYNTÄMISEN<br />

Kuva 15-1. Kaarnikka eli variksenmarja.<br />

15 VAIKUTUKSET MUIHIN ELINKEINOIHIN JA LUONNON-<br />

VAROJEN HYÖDYNTÄMISEEN<br />

15.1 Tuulivoimarakentamisen yleisistä työllisyys- ja aluetalousvaikutuksista<br />

Uusiutuvalla energiantuotannolla ja tuulivoiman rakentamisella on laaja-alaisia työllisyysvaikutuksia.<br />

Teknologiateollisuus ry:n (2009) mukaan tuulivoima-alan liikevaihto oli Suomessa<br />

noin miljardi euroa vuonna 2008, josta viennin osuus oli noin 90 %. Henkilöstöä tuulivoimaalalla<br />

oli noin 3 000, pääosin komponentti- ja materiaalivalmistuksessa. Tuulivoiman työllisyysvaikutukset<br />

ulottuvat monelle eri sektorille. Suurinta työllistävyys on komponenttien ja<br />

tuulivoimaloiden valmistuksessa.<br />

Tuulipuisto vaikuttaa toteutuessaan monin tavoin vaikutusalueensa työllisyyteen ja yritystoimintaan.<br />

Tuulipuisto lisää työllisyyden kasvun ja yritystoiminnan lisääntymisen kautta<br />

kuntien kunnallis-, kiinteistö- ja yhteisöverotuloja.<br />

Tuulipuiston merkittävimmät työllisyysvaikutukset syntyvät rakentamisen aikana. Tuulipuiston<br />

rakentaminen on kohdealueelle merkittävä rakentamishanke, joka vaikuttaa toteutuessaan<br />

monin tavoin vaikutusalueensa työllisyyteen ja yritystoimintaan. Toimintavaiheessa<br />

<strong>tuulipuisto</strong> tarjoaa töitä suoraan huolto- ja kunnossapitotoimissa ja teiden aurauksessa. Tuulipuiston<br />

käytöstä poistaminen työllistää samoja ammattiryhmiä kuin rakentaminen.<br />

Työllisyysvaikutukset voidaan jakaa välittömiin työllisyysvaikutuksiin sekä välillisiin työllisyysvaikutuksiin,<br />

jotka aiheutuvat välituotepanosten tuotannon ja kerrannaisvaikutuksien<br />

myötä. Etenkin rakentamisvaiheessa käytetään myös runsaasti muiden toimialojen tuottamia<br />

välituotteita ja palveluja. Näitä ovat muun muassa koneet ja laiteet, rakennusmateriaalit sekä<br />

kuljetus-, huolto ja muut palvelut.<br />

166

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

VAIKUTUKSET MUIHIN ELINKEINOIHIN JA LUONNONVAROJEN HYÖDYNTÄMISEEN<br />

Osa rakentamisvaiheen työstä tehdään alueella lyhytaikaisesti oleskelevan työvoiman toimesta.<br />

Tämä henkilöstö ei vaikuta alueen työllisen työvoiman määrään eikä asukaslukuun.<br />

15.2 Tuulipuiston vaikutukset lähialueiden työllisyyteen<br />

<strong>Kuolavaara–Keulakkopään</strong> <strong>tuulipuisto</strong> sijaitsee Kittilän ja Sodankylän kuntien alueella. Kunnissa<br />

oli vuoden 2007 lopussa noin 6 000 työpaikkaa. Kittilän kunnassa oli vuoden 2007 lopussa<br />

yhteensä 2 636 työpaikkaa. Työpaikoista valtaosa on palvelualoilla ja matkailun merkitys<br />

työllistäjänä on suuri. Maa-, metsä- ja kalatalouden työpaikkojen osuus on 8 % kunnan<br />

työpaikoista. Sodankylässä oli vuoden 2007 lopussa vastaavasti 3 345 työpaikkaa, joista 11<br />

% oli maa-, metsä- ja kalatalouden työpaikkoja. Kittilän kunnassa on alhaisempi työttömyysaste<br />

(8,4 %) kuin Sodankylässä (12,5 %).<br />

Metsähallitus on selvittänyt Muonioon sijoittuvan Mielmukkavaaran <strong>tuulipuisto</strong>n ympäristövaikutusten<br />

arvioinnin yhteydessä sen kunta- ja aluetaloudellisia vaikutuksia Lapissa (Metsähallitus,<br />

FCG Finnish Consulting Group Oy 2010). Arvioinnin tulokset ovat vertailukelpoisia<br />

myös <strong>Kuolavaara–Keulakkopään</strong> <strong>tuulipuisto</strong>n osalta, kun otetaan huomioon <strong>tuulipuisto</strong>hankkeiden<br />

kokoero. Mielmukkavaaran <strong>tuulipuisto</strong>hankkeen arviot työllisyysvaikutuksista perustuvat<br />

aiempiin selvityksiin, hanketietoihin, panos-tuotos -malleihin, Tilastokeskuksen uusimpiin<br />

työpanoskertoimiin sekä vertailukelpoisten tapaustutkimusten analysointiin.<br />

Lähtökohtana lähialueille kohdistuviin vaikutuksiin on, että <strong>tuulipuisto</strong>n rakentamisen aikaisista<br />

kokonaistyöllisyysvaikutuksista keskimäärin kymmenen prosenttia kohdistuu Kittilän ja<br />

Sodankylän sekä niiden lähikuntien alueelle. Vastaavasti käytön aikaisista työllisyysvaikutuksista<br />

lähialueelle kohdistuu 20 prosenttia ja käytöstä poistamisen työllisyysvaikutukset kohdistuvat<br />

myös osin lähialueelle.<br />

Tuulipuiston rakentamisvaiheessa työtilaisuuksia tarjoutuu mm. raivaus-, maanrakennus- ja<br />

perustustöissä sekä työmaan ja siellä työskentelevien henkilöiden tarvitsemissa palveluissa.<br />

Tällaisia ovat esimerkiksi majoitus-, ravitsemus-, kauppa- ja virkistyspalvelut sekä vartiointi<br />

ja kuljetukset. Toimintavaiheessa <strong>tuulipuisto</strong> tarjoaa töitä suoraan huolto- ja kunnossapitotoimissa<br />

ja teiden aurauksessa sekä välillisesti mm. majoitus-, ravitsemus- ja kuljetuspalveluissa<br />

ja vähittäiskaupassa.<br />

Mielmukkavaaran <strong>tuulipuisto</strong>n arviointiin perustuen voidaan arvioida, että Kuolavaara–<br />

Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong> työllistää lähialueellaan rakentamisvaiheen aikana noin 80 henkilötyövuotta,<br />

toimintavaiheen aikana 60–80 henkilötyövuotta ja <strong>tuulipuisto</strong>a purettaessa vielä<br />

kymmeniä henkilötyövuosia. Kokonaisvaikutus <strong>tuulipuisto</strong>n elinkaaren aikana on 100–200<br />

henkilötyövuotta.<br />

15.3 Vaikutukset maa- ja metsätalouteen<br />

Vaikutusmekanismit<br />

Tuulipuistohakkeen vaikutukset maa- ja metsätalouteen on arvioitu maa- ja metsätalouskäytöstä<br />

poistuvan pinta-alan kautta. Tuulipuisto ja sen sähkönsiirtoon tarvittavat voimajohdot<br />

tarvitsevat rakennusalaa, joka hankealueella vähentää pinta-alaa muusta maankäytöstä. Uuteen<br />

maastokäytävään sijoittuva voimajohto vaihtoehdoissa VE 1a ja VE 1b vaatii puustosta<br />

vapaata johtoaukeaa 26 m, jonka lisäksi puusto on pidettävä matalana 10 metrin suojavyöhykkeeltä<br />

molemmin puolin johtokäytävää eli poistuva maa-ala on 46 metrin levyinen.<br />

Vaihtoehdon VE 2 sijoittuessa olevan voimajohdon rinnalle on sen vaatima ala noin 20 metriä,<br />

jonka lisäksi 10 metrin suojavyöhyke pohjoispuolelle eli metsätalouskäytöstä poistuva<br />

ala on noin 30 metriä leveä 23 km:n pituisen voimajohtoalueen alalta. Vaihtoehto VE 3 sijoittuu<br />

uuteen johtokäytävään ja on teholtaan edellisiä suurempi (220 kV), jolloin se vaatii suojavyöhykkeineen<br />

noin 56 metrin johtoalueen.<br />

Tuulipuiston ja sen sähkönsiirtoreittien varrelle ei jää maatalouskäytössä olevia maita, joten<br />

maatalouden harjoittamiseen hankkeella ei ole vaikutuksia.<br />

167

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

VAIKUTUKSET MUIHIN ELINKEINOIHIN JA LUONNONVAROJEN HYÖDYNTÄMISEN<br />

Tuulipuisto<br />

Tuulipuiston alueella metsätalouskäytössä ollutta metsäalaa menetetään rakennettavien tuulivoimaloiden<br />

perustusten, huoltoteiden ja sähköaseman alalta. Lisäksi puusto tulee poistaa<br />

rakentamisvaiheessa jokaisen tuulivoimalan ympäriltä noin 60x80 metrin alalta. Kokonaan<br />

metsätalouskäytöstä poistuvat maa-alat <strong>Kuolavaara–Keulakkopään</strong> alueella ovat reilut 10 ha<br />

ja siten käytöstä poistuva metsäala on hyvin pieni. Tuulipuistoalueen metsät ovat metsätalouden<br />

kuviotietojen perusteella pääosin kitu- tai joutomaita, joten niillä ei ole suurta merkitystä<br />

alueen metsäntuottoon.<br />

Sähkönsiirron vaihtoehdot<br />

Sähkönsiirtoon tarvittavien voimajohtojen vaikutukset on arvioitu hehtaareina muusta<br />

maankäytöstä poistuvana metsätalouden maa-alana koko voimajohtoreitin alueelta, vaikka<br />

koko reitin ala ei olisi metsätalouskäytössä.<br />

Tuulipuistosta pohjoiseen suuntautuvien VE 1a osalta maa-aluetta poistuu käytöstä 50 ha ja<br />

VE 1b osalta 51 ha. Vaihtoehtojen VE 1a tai VE 1b toteutuessa yhtenäiset metsäalat pirstoutuvat<br />

ja se osaltaan aiheuttaa haittaa metsätalouden harjoittamiselle, vaikka menetetty kokonaisala<br />

ei ole merkittävän suuri.<br />

Vaihtoehdon VE 2 osalta muusta maankäytöstä poistuva johtoalueelle jäävä maa-ala on yhteensä<br />

66 ha. Tästä suurin osa rajoittuu noin 23 metriä leveälle vyöhykkeelle olemassa olevan<br />

220 kV voimajohdon voimajohtoalueen laajennukselle. Vaihtoehdon VE 2 toteutuessa<br />

metsätaloudelliset vaikutukset ovat suurimmat, sillä metsätalouskäytöstä poistuva ala on<br />

suurin johtuen voimajohdon pituudesta (23 km). Metsätalouskäytöstä poistuva maa-ala on<br />

kuitenkin suhteellisen pieni, koska vaihtoehto sijoittuu olevan johtokäytävän rinnalle. Vaihtoehdon<br />

VE 2 alueelle sijoittuu lisäksi eniten metsätalouskäytön ulkopuolisia avosuoalueita sekä<br />

puustoisia rämeitä.<br />

Vaihtoehdossa VE 3 raivattava voimajohtoalue vaatii noin 12 ha maa-alaa. Koko voimajohtoalue<br />

on uutta johtoaluetta. Metsätalouden osalta menetykset ovat lieviä, koska käytöstä jäävä<br />

metsäala on pieni ja alueen metsäntuottokyky on suhteellisen alhainen. Vaikutukset ovat<br />

siten kaikista vaihtoehdoista lievimmät.<br />

Metsätalouskäytöstä poistuvan alan myötä hankkeella voidaan katsoa olevan lieviä negatiivisia<br />

vaikutuksia metsätalouden tuotolle alueella. Toisaalta <strong>tuulipuisto</strong>n ja sen voimajohtoreitin<br />

rakentamisesta mahdollisesti aiheutuva uusi tiestö parantaa metsätalouden harjoittamisen<br />

mahdollisuuksia.<br />

15.4 Vaikutukset matkailuun<br />

Tuulipuistohankkeen vaikutuksia matkailuun elinkeinona on arvioitu mm. vertaamalla matkailuelinkeinon<br />

käyttämiä maa-alueita <strong>tuulipuisto</strong>hankkeen vaatimiin maa-alueisiin. Vaikutuksia<br />

on arvioitu myös <strong>tuulipuisto</strong>n aiheuttamiin maisemallisiin muutoksiin matkailualueilla<br />

ja –reiteillä.<br />

Alueella ei ole nykyisin matkailupalveluja lukuun ottamatta Kuolajärven rannassa olevaa<br />

ammattiliiton lomakylää, jossa on majoitustilat yhteensä noin 30 hengelle. Varustetaso vastaa<br />

yhden tähden leirintäalueen tasoa. Tuulipuisto ei aiheuta lomakylälle maisemallista haittaa,<br />

sillä ympäröivä puusto ja maiseman topografian vaihtelu estävät suoran näkymän tuulivoimaloille.<br />

Kuolavaaran länsirinteelle sijoittuu Sodankylä - Levi -moottorikelkkareitti sekä Kuolavaaran<br />

kota ja kuivakäymälä. Moottorikelkkareitin linjausta sekä kotaa ja kuivakäymälää on mahdollisesti<br />

siirrettävä tuulivoimaloiden rakentamisen vuoksi. Tuulipuistolla ei voida katsoa olevan<br />

moottorikelkkareitin käyttäjiin eikä sen virkistyskäyttöarvoihin merkittäviä haitallisia vaikutuksia,<br />

koska kelkkaillen edettävät matkat ovat pidempiä ja nopeudet suurempia, jolloin <strong>tuulipuisto</strong>on<br />

avautuvat näkymät ovat hetkellisiä. Kelkkareitit sijoittuvat myös suurelta osin<br />

peitteiseen ympäristöön, jolloin tuulivoimaloiden havaittavuus heikkenee.<br />

168

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

VAIKUTUKSET MUIHIN ELINKEINOIHIN JA LUONNONVAROJEN HYÖDYNTÄMISEEN<br />

Kuva 15-2. Hankealueen ympäristössä on useita kaivosvarauksia ja valtauksia.<br />

15.5 Vaikutukset luonnonvarojen hyödyntämiseen<br />

<strong>Kuolavaara–Keulakkopään</strong> <strong>tuulipuisto</strong>n alue sijaitsee kaivostoiminnan kannalta kiinnostavalla<br />

alueella. Hankealueella ja sen ympäristössä on valtauksia, valtausvarauksia sekä pienialainen<br />

kaivospiiri. Osa suunnitellusta <strong>tuulipuisto</strong>sta sijaitsee mainittujen valtausten/varausten alueella.<br />

Pääasiallinen kaivosmineraali alueella on kulta.<br />

Kaivosrekisterin karttapalvelun mukaan alueella sijaitsee nykyisellään seuraavien tahojen<br />

alueita: Agnico-Eagle AB, Geologian tutkimuskeskus, Anglo American Exploration B.V ja Polar<br />

Mining Oy.<br />

Lähimpinä ovat Agnico-Eagle AB:n valtausvaraus ja Geologian tutkimuskeskuksen valtausvaraukset<br />

sekä hakemusvaiheessa olevat valtaukset, joille osa tuulivoimaloista sijoittuisi.<br />

Tuulivoimaloiden alueella kaivannaisten hyödyntäminen ei olisi mahdollista, jos kaivannaisten<br />

hyödyntäminen vaatii suuria kaivantoja. Tuulivoimaloiden suojaetäisyyden ulkopuolella<br />

kaivannaisten hyödyntämiseen ei ole estettä. Voimajohtoalueella kaivannaisten hyödyntäminen<br />

on mahdollista niissä puitteissa, mitä voimajohdon omistajan turvallisuusmääräykset<br />

rajoittavat toimintaa johtoalueella. Siten hankkeen vaikutukset kaivannaisten hyödyntämiseen<br />

jäävät lieviksi.<br />

Muita hyödynnettäviä luonnonvaroja hankealueella on lähinnä metsästä kerättävät tuotteet,<br />

etupäässä marjat ja sienet. <strong>Kuolavaara–Keulakkopään</strong> aluetta pidetään hyvänä marjastuskohteena.<br />

Marjojen ja sienien kerääminen jokamiehen oikeuksien mukaan hankealueella on<br />

mahdollista myös <strong>tuulipuisto</strong>n ja voimajohtojen toiminnan aikana.<br />

169

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

VAIKUTUKSET MUIHIN ELINKEINOIHIN JA LUONNONVAROJEN HYÖDYNTÄMISEN<br />

Marjastus- ja sienestysmaita poistuu käytöstä jonkin verran tuulivoimaloiden, sähköaseman<br />

ja huoltoteiden alueella, mutta vapaasti käytettävää maastoa jää alueelle yhä runsaasti. Siten<br />

hankkeella ei voida nähdä olevan kuin erittäin vähäisiä vaikutuksia luonnonvarojen hyödyntämiseen.<br />

Toisaalta hankkeen vaikutukset jopa parantavat luonnonvarojen käytettävyyttä,<br />

koska marjastusalueiden saavutettavuus paranee uusien teiden myötä.<br />

170<br />

Hankkeen keskeisimmät vaikutukset elinkeinoihin ja luonnonvarojen<br />

hyödyntämiseen:<br />

� Uusiutuvalla energiantuotannolla ja tuulivoiman rakentamisella on laajaalaisia<br />

työllisyysvaikutuksia.<br />

� Tuulipuiston merkittävimmät työllisyysvaikutukset syntyvät rakentamisen aikana.<br />

� Kokonaisvaikutus lähialueen työllisyyteen <strong>tuulipuisto</strong>n elinkaaren aikana on<br />

100–200 henkilötyövuotta.<br />

� Tuulipuisto lisää kuntien verotuloja.<br />

� Tuulipuistoalueen metsät ovat metsätalouden kuviotietojen perusteella pääosin<br />

kitu- tai joutomaita, joten niillä ei ole suurta merkitystä alueen metsäntuottoon.<br />

� Matkailuun kohdistuvat vaikutukset jäävät pieniksi, koska alueella ei ole<br />

merkittävää matkailutoimintaa.<br />

� Hanke rajoittaa mahdollista kaivostoimintaan <strong>tuulipuisto</strong>n alueella sekä voimajohtojen<br />

alueella.<br />

� Marjastus- ja sienestysmaita poistuu käytöstä jonkin verran tuulivoimaloiden,<br />

sähköaseman ja huoltoteiden alueella, mutta vapaasti käytettävää<br />

maastoa jää alueelle yhä runsaasti.

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

TUULIVOIMALOISEN AIHEUTTAMAT MELU- JA VARJOVAIKUTUKSET<br />

Kuva 16-1. Tuulivoimalan varjo (Raahe).<br />

16 TUULIVOIMALOIDEN AIHEUTTAMAT MELU- JA VARJO-<br />

VAIKUTUKSET<br />

16.1 Tuulivoimaloiden melun vaikutusmekanismit<br />

Meluvaikutuksia aiheutuu rakentamisvaiheen aikana mm. teiden, tuulivoimalaitosten ja voimajohdon<br />

rakentamisesta. Hankkeen käyttövaiheen aikana tuulivoimalaitosten lavat aiheuttavat<br />

pyöriessään aerodynaamista melua. Tuulivoimalaitokselle ominainen melu (vaihteleva<br />

”humina”) syntyy lavan aerodynaamisesta melusta sekä lavan ohittaessa maston, jolloin siiven<br />

melu heijastuu rungosta ja toisaalta rungon ja lavan väliin puristuva ilma synnyttää uuden<br />

äänen. Melua aiheutuu vähäisesti myös sähköntuotantokoneiston yksittäisistä osista,<br />

mutta se peittyy lapojen huminan alle (Di Napoli 2007).<br />

Melun leviäminen ympäristöön on luonteeltaan vaihtelevaa ja riippuu mm. tuulen suunnasta<br />

sekä sen nopeudesta ja lämpötilasta eri korkeuksilla. Melun kuuluvuuden kannalta olennaista<br />

on taustamelun taso. Taustamelua aiheuttavat mm. liikenne, ja tuuli (tuulen oma kohina ja<br />

puiden humina).<br />

16.2 Lähtötiedot ja menetelmät<br />

Hankealueelta on tehty melumallinnus. Meluvaikutukset on arvioitu edellä mainitun selvityksen<br />

perusteella asiantuntija-arviona.<br />

Melutasot on mallinnettu WindPRO -melulaskentaohjelmalla pohjoismaista teollisuusmelun<br />

laskentamallia käyttäen ja lähtötietoina on käytetty tuulivoimalaitosvalmistajan Vestas V112<br />

/ 3 MW tuulivoimalaa. Voimalan napakorkeus on 120 m ja roottorin halkaisija 120 m.<br />

171

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

TUULIVOIMALOISEN AIHEUTTAMAT MELU- JA VARJOVAIKUTUKSET<br />

Melumallinnuksen tuulen nopeudeksi on valittu 8 m/s. Pienemmillä tuulen nopeuksilla tuulivoimaloiden<br />

melu vähenee, kuten myös luonnossa ilmenevä taustamelu. Tuulennopeuden<br />

kasvaessa tuulivoimaloiden melu voimistuu, mutta yli 10 m/s tuulennopeuksilla ympäristön<br />

taustamelu on jo niin voimakasta, että se peittää tuulivoimalaitoksien melun alleen.<br />

Selvityksen tuloksia on havainnollistettu ns. leviämiskarttojen avulla. Leviämiskartta esittää<br />

melu leviämisen keskiäänitasokäyrät 5 dB:n välein valituilla lähtöarvoparametreilla. Melumallinnuksen<br />

epävarmuus on noin -5 … +3 dB.<br />

16.3 Melun ohjearvot<br />

Meluntorjuntaa ohjaavat Suomessa Valtioneuvoston päätöksen VNp 993/1992 mukaiset melutason<br />

ohjearvot. Kyseiset ohjearvot on esitetty taulukossa 16-1.<br />

Taulukko 16-1. Yleiset melun keskiäänitasojen ohjearvot (VNp 993/1992).<br />

Vaikutuskohde Klo 7-22 Klo 22-7<br />

172<br />

Ulkona<br />

Asumiseen käytettävät alueet, virkistysalueet taajamissa<br />

ja niiden välittömässä läheisyydessä sekä hoito- tai oppilaitoksia<br />

palvelevat alueet<br />

Loma-asumiseen käytettävät alueet, leirintäalueet, taajamien<br />

ulkopuoliset virkistysalueet ja luonnonsuojelualueet<br />

Sisällä<br />

55 dB 50 dB<br />

45 dB 40 dB<br />

Asuin, potilas ja majoitushuoneet 35 dB 30 dB<br />

Opetus ja kokoontumistilat 35 dB -<br />

Liike ja toimistohuoneet<br />

1) Uusilla alueilla on melutason yöohjearvo kuitenkin 45 dB.<br />

2) Oppilaitoksia palvelevilla alueilla ei sovelleta yöohjearvoa.<br />

45 dB -<br />

3) Yöohjearvoa ei sovelleta sellaisilla luonnonsuojelualueilla, joita ei yleisesti käytetä oleskeluun tai<br />

luonnon havainnointiin yöllä.<br />

4) Loma-asumiseen käytettävillä alueilla taajamassa voidaan kuitenkin soveltaa asumiseen käytettävien<br />

alueiden ohjearvoja.<br />

Äänen voimakkuus<br />

Äänen voimakkuutta esitetään käyttämällä yksikköä desibeli (dB). Desibeliasteikko on logaritminen,<br />

kuten on ihmiskorvakin. Usein desibelilukeman perässä on yksikkö A, jolloin painotetaan<br />

äänen taajuusjakaumaa niin, että se vastaa ihmiskorvan reagointia ääneen.<br />

Seuraavassa on esimerkkejä erilaisten äänien desibelitasoista:<br />

140 dB Suihkukone<br />

130 dB Kipukynnys<br />

100–120 dB Rock-konsertti<br />

90 dB Rekan ohiajo<br />

80 dB Vilkasliikenteinen katu<br />

70 dB Ajoneuvon sisämelu<br />

60 dB Kovaääninen keskustelu<br />

50 dB Vaimea keskustelu<br />

40 dB Taustamelu kotona<br />

30 dB Kuiskaus (1 m)<br />

20 dB Rannekello (1 m)<br />

1) 2)<br />

3) 4)

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

TUULIVOIMALOISEN AIHEUTTAMAT MELU- JA VARJOVAIKUTUKSET<br />

16.3.1 Melun kokeminen<br />

Melu on ääntä, jonka ihminen kokee epämiellyttävänä tai häiritsevänä. Melun kokeminen on<br />

aina subjektiivista. Sama ääni voi tilanteesta ja ajankohdasta riippuen olla melua, merkityksetöntä<br />

tai jopa nautittavaa ääntä. Melun häiritsevyys lisääntyy, jos sen voimakkuus vaihtelee.<br />

Voimakkaasti häiritsevä melu voi kuitenkin myös aiheuttaa terveyshaittoja. Melu häiritsee<br />

myös luonnonympäristöä. Kaikkia vaikutuksia luonnoneliöihin ei kuitenkaan vielä tunneta.<br />

Tuulivoimaloiden melu ei ole luonteeltaan iskumaista tai kapeakaistaista. Äänen voimakkuus<br />

vaihtelee sääolosuhteiden mukaan. Ääni on voimakkaimmillaan, kun tuuli puhaltaa tuulivoimalan<br />

suunnasta ja vastatuuleen ääni on paljon heikompi. Hyvin lähellä tuulivoimaloita voidaan<br />

äänestä erottaa yksittäisen tuulivoimalan lavan aiheuttama ääni.<br />

1970- ja 90- luvuilla tehdyissä tutkimuksissa on havaittu melun hyvin häiritseväksi kokevien<br />

ihmisten määrän olevan suhteessa äänitasoon. Siten että 55 dB:n melun hyvin häiritseväksi<br />

kokee noin 5–10 % (kuva 16-2). 45 dB:n melun hyvin häiritsevänä kokee noin 5 %. Ja melun<br />

kasvaessa yli 60 dB:n kasvaa sen häiritseväksi kokevien määrä hyvin jyrkästi (Lahti<br />

2003).<br />

Kuva 16-2. Melun häiritsevyys.<br />

173

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

TUULIVOIMALOISEN AIHEUTTAMAT MELU- JA VARJOVAIKUTUKSET<br />

16.4 Tuulipuiston aiheuttamat meluvaikutukset<br />

Rakentamisen aikana melua aiheutuu kaivinkoneista, nostureista, ajoneuvoliikenteestä sekä<br />

rakennustoiminnasta (esim. valumuottien naulaus ja tuulivoimalaitoksien pystytys). Tuulivoimaloiden<br />

rakennusaikainen melu on verrattavissa talon rakentamisen aiheuttamaan meluun,<br />

vaikka se sisältää enemmän kuljetuksia ja nostoja. Rakentamisen aikaisia meluvaikutuksia<br />

voidaan pitää hyvin paikallisina ja vähäisinä. Merkittävin ääni aiheutuu tiestön ja perustusten<br />

rakentamisesta. Melun laatu on tällöin impulssimaista.<br />

Rakentamisen aikainen melu on verrattavissa 100 m päässä rakennuspaikalta ohiajavan<br />

henkilöauton aiheuttamaan ääneen. Tuulivoimaloiden rakentamisen aikainen melu on vaimeaa<br />

ja leviää pääasiassa rakennusalueelle. Rakentamisen aikainen melu ei ylitä lähimmissä<br />

häiriintyvissä kohteissa ohjearvoja.<br />

Kuva 16-3. Melun leviäminen.<br />

Tuulipuiston käytönaikaiset vaikutukset mallinnettiin ilman taustamelua. Laskentatulosten<br />

perusteella voidaan todeta että melu on varsin paikallista. 60 dB:n melu jää muutaman sadan<br />

metrin etäisyydelle tuulivoimaloista (kuva 16-3). Vaimea melu (35–40 dB) leviää noin<br />

0,5–1 km etäisyydelle tuulivoimaloista riippuen mm. maanpinnan muodoista. Lähimmät häiriintyvät<br />

kohteet sijaitsevat <strong>tuulipuisto</strong>sta noin 2–3 km etäisyydellä. Mallinnustulosten perusteella<br />

lähimmissä häiriintyvissä kohteissa ei tuulivoimaloiden melua tulla havaitsemaan, eli<br />

tuulivoimaloiden käytönaikainen melutaso ei ylitä ohjearvoja.<br />

Tuulivoimaloiden melutasoa voidaan pitää hyvin vähäisenä lähimmissä häiriintyvissä kohteissa<br />

hankealueen ulkopuolella, koska äänitaso vapaassa maastossa vähenee vähintään 6 dB<br />

etäisyyden kaksinkertaistuessa. Näillä alueilla tuulivoimaloiden melua ei todennäköisesti koeta<br />

häiritsevänä.<br />

174

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

TUULIVOIMALOISEN AIHEUTTAMAT MELU- JA VARJOVAIKUTUKSET<br />

Tuulivoimaloiden melutaso hankealueella tuulivoimaloiden välittömässä läheisyydessä voidaan<br />

kokea häiritseväksi, koska melutaso ylittää ohjearvot. Lisäksi häiritsevyys voi lisääntyä,<br />

koska tuulivoimaloiden läheisyydessä melu ei ole enää tasaista, vaan siitä voidaan erottaa<br />

yksittäisten lapojen aiheuttamia ääniä.<br />

16.5 Sähkönsiirron meluvaikutukset<br />

Sähkönsiirtoon tarvittavien voimajohtojen rakentamisen aikana melua aiheutuu kaivinkoneista,<br />

nostureista (ilmajohtojen rakentamisessa), kaapelinvetokoneista ja ajoneuvoliikenteestä.<br />

Voimajohtojen rakentamista voidaan kuvata ns. liikkuvaksi rakentamiseksi, jossa rakennustyömaa<br />

etenee jatkuvasti. Rakentamisen aikainen ääni on pääosin tyypillistä maarakentamisen<br />

ääntä, eli kaivureiden ääntä ja ajoneuvoliikennettä.<br />

Voimajohtojen rakentamisen aikaisia meluvaikutuksia voidaan pitää paikallisina ja kestoltaan<br />

lyhytaikaisina, koska työmaa liikkuu varsin lyhyessä ajassa, keskimäärin muutamassa päivässä<br />

häiriintyvän kohteen ohi. Sähkönsiirtovaihtoehtojen VE 1a ja VE 1b etäisyys lähimpiin<br />

häiriintyviin kohteisiin on useita satoja metrejä. Voimajohtojen rakentamisenaikaista melua<br />

voi olla havaittavissa lähimmissä häiriintyvissä kohteissa, mutta melu ei tule ylittämään ohjearvoja.<br />

Vaihtoehdoissa VE 2 ja VE 3 voimajohtojen reitti kulkee usean kilometrin päässä<br />

lähimmistä häiriintyvistä kohteista, jolloin voimajohtojen rakentamisen aiheuttama melu ei<br />

tule kuulumaan niihin, eli ohjearvot eivät ylity.<br />

Voimajohdon käytönaikaisessa vaiheessa <strong>tuulipuisto</strong>alueella sijaitseva jännitteenkorotusmuuntamo<br />

synnyttää jonkin verran matalataajuista huminaa. Tämä on kuultavissa muuntamon<br />

välittömässä läheisyydessä, mutta puiston ulkopuolella se vaimenee kuulumattomiin.<br />

Korkeajännitesiirtolinja synnyttää käytönaikaisessa vaiheessa etenkin kostealla säällä ns.<br />

koronamelua. Koronamelu on luonteeltaan melko korkeataajuista sirinää, joka kuuluu selvimmin<br />

siirtolinjan alla pylväiden luona ollen siinäkin alle 45 dB. Tämä melu vaimenee kuulumattomiin<br />

alle 100 metrin matkalla.<br />

Voimajohtojen eri vaihtoehdoilla ei ole melun leviämisen kannalta merkittää eroa. Koska<br />

maakaapeleiden ja ilmajohtojen rakentamisen aikaisessa melussa ei ole merkittävää eroa.<br />

16.6 Hankealueen yhteismelu tuulivoimaloiden käytön aikana<br />

Alueella ei ole muita merkittäviä melulähteitä. Tällöin voimalaitosten melu on niillä alueilla<br />

vallitsevaa, joille niiden melu tulee yltämään.<br />

16.7 Tuulivoimalaitoksien melun vaikutus hankealueen muuhun käyttöön<br />

Koska kaavoitettujen tai kaavoitettavien taajaman ulkopuolisien virkistysalueiden melun ohjearvo<br />

päiväaikaan on 45 dB, ei <strong>tuulipuisto</strong>n yli 45 dB:n rajan sisäpuolella olevia alueita voida<br />

kaavoittaa asuinkäyttöön, virkistyskäyttöön eikä luonnonsuojelualueeksi. Kuolavaara–<br />

Keulakkopään alueella ei ole käyttöpaineita näille osa-alueille. Muuta tulevaa maankäyttöä<br />

tuulivoimaloiden melu ei estä.<br />

Tuulivoimalaitoksien melu ylittää <strong>tuulipuisto</strong>n alueella virkistys- ja luonnonsuojelualueille<br />

säädetyn ohjearvon, mikä ei kuitenkaan estä vapaa-ajan toimintoja, esimerkiksi marjastusta<br />

tai metsästystä. Tuulivoimaloiden melu vastaa <strong>tuulipuisto</strong>n alueella vilkasliikenteisen kadun<br />

vierustan melua. Tuulipuiston melu ei altista kuulovauriolle, sillä niiden aiheuttama melu jää<br />

huomattavasti alle 80 dB:n.<br />

175

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

TUULIVOIMALOISEN AIHEUTTAMAT MELU- JA VARJOVAIKUTUKSET<br />

16.8 Varjon muodostumisen vaikutusmekanismit<br />

Tuulivoimaloiden pyörivät lavat muodostavat liikkuvia varjoja kirkkaalla säällä. Yksittäisessä<br />

tarkastelupisteessä tämä koetaan luonnonvalon voimakkuuden nopeana vaihteluna, välkkymisenä.<br />

Pilvisellä säällä valo ei tule selkeästi yhdestä pisteestä ja siten lapa ei muodosta selkeitä<br />

varjoja. Välkkymisen esiintyminen riippuu auringonpaisteen lisäksi auringon suunnasta<br />

ja korkeudesta, tuulen suunnasta ja siten roottorin asennosta sekä tarkastelupisteen etäisyydestä<br />

tuulivoimalaan. Suuremmilla etäisyyksillä lapa peittää auringosta niin vähäisen<br />

osan, ettei välkettä enää havaitse.<br />

16.9 Lähtötiedot ja menetelmät<br />

Tuulipuiston aiheuttama varjonmuodostus arvioitiin WindPRO -ohjelmalla suoritetun mallinnuksen<br />

pohjalta, asiantuntija-arviona. Mallinnuksessa otettiin huomioon auringon asema horisontissa<br />

eri kellon- ja vuodenaikoina, pilvisyys kuukausittain eli kuinka paljon aurinko paistaa<br />

ollessaan horisontin yläpuolella sekä tuulivoimalaitoksien arvioitu vuotuinen käyntiaika.<br />

Laskelmissa tuulivoimalaitoksien vuotuisen käyntiajan oletetaan olevan 70 %.<br />

Hankealueen kuukausittaiset keskimääräiset auringonpaistetunnit saatiin WindPRO -ohjelmasta.<br />

Taulukossa 16-2 on esitetty käytetyt tunnit.<br />

Taulukko 16-2. Kuolavaaran alueen keskimääräinen auringonpaiste kuukausittain.<br />

176<br />

Kuukausi Auringon<br />

paiste<br />

[h/vrk]<br />

Tammikuu 0,34<br />

Helmikuu 2<br />

Maaliskuu 3,92<br />

Huhtikuu 6,7<br />

Toukokuu 7,94<br />

Kesäkuu 9,26<br />

Heinäkuu 8,84<br />

Elokuu 6,04<br />

Syyskuu 3,51<br />

Lokakuu 1,99<br />

Marraskuu 0,75<br />

Joulukuu 0,02<br />

Laskennoissa varjot huomioidaan, jos aurinko on yli 3 astetta horisontin yläpuolella ja varjoksi<br />

lasketaan, jos siipi peittää vähintään 20 % auringosta. Tämän hankkeen varjonmuodostusta<br />

arvioitaessa käytetään WindPRO -ohjelman laskennan perusteena edellä mainittua saksalaista<br />

laskentaohjetta. Lähtöarvona on käytetty samaa voimalaa kuin melumallinnuksissa.<br />

16.9.1 Ohje- ja raja-arvot<br />

Suomessa ei ole viranomaisten antamia yleisiä määräyksiä tuulivoimaloiden muodostaman<br />

varjostuksen enimmäiskestoista eikä varjonmuodostuksen arviointiperusteista.<br />

Saksassa tuulivoimaloiden aiheuttama todellinen varjostusvaikutus saa olla enintään 8<br />

h/vuosi. Ruotsissa ja Tanskassa ei ole lainsäädäntöä, mutta Tanskassa on käytössä todellisella<br />

varjonmuodostuksella enimmäismäärä 10 h/vuosi ja Ruotsissa 8 h/vuosi.

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

TUULIVOIMALOISEN AIHEUTTAMAT MELU- JA VARJOVAIKUTUKSET<br />

16.9.2 Tuulivoimaloiden varjonmuodostus<br />

Kuvassa (kuva 16–4) on esitetty <strong>Kuolavaara–Keulakkopään</strong> <strong>tuulipuisto</strong>n 3 MW:n tuulivoimaloiden<br />

varjonmuodostus. Hankealueen ympäristössä varjonmuodostusta ei esiinny lähimmilläkään<br />

asuin- ja vapaa-ajan kiinteistöillä.<br />

1–9 h/vuosi varjostusalueella varjonmuodostusta ilmenee eniten kesäaikaan, jolloin aurinko<br />

paistaa eniten ja vastaavasti vähiten talvella. Kun tuulivoimalaitoksista muodostuu varjoa,<br />

ilmenee se enimmillään noin 1–30 min pitkinä jaksoina yhdessä tarkastelupisteessä. Useimmiten<br />

kerralla ilmenevä ajanjakso on lyhyempi. Varjonmuodostuksen ilmenemisajankohdat<br />

ja kesto riippuu tarkastelupisteestä <strong>tuulipuisto</strong>n alueella. Kesto riippuu maastonmuodoista ja<br />

tarkastelupisteeseen yltävien tuulivoimaloiden muodostamien varjojen sijainnista ja määrästä.<br />

Joissakin kohdissa yhteen pisteeseen voi ulottua useamman kuin yhden voimalan muodostama<br />

varjo.<br />

1–9 h/vuosi varjonmuodostuksella ei oleteta aiheuttavan terveysvaikutuksia, koska verrattuna<br />

varjostusaikoja muissa maissa käytettyihin varjostuksen enimmäismääriin, varjostusajat<br />

h/vuosi ovat hyvin vähäisiä.<br />

Kuva 16-4. Tuulivoimaloiden varjonmuodostus.<br />

177

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

TUULIVOIMALOISEN AIHEUTTAMAT MELU- JA VARJOVAIKUTUKSET<br />

16.10 Vaikutusten arvioinnin epävarmuustekijät<br />

Melu<br />

Laaditut melumallinnukset edustavat hyvin keskimääräistä melutilannetta. Mallinnukset on<br />

laadittu käyttäen keskimääräisenä tuulen nopeutena arvoa 8 m/s.<br />

Melutilanteeseen vaikuttaa eniten tuulen nopeus. Pienillä tuulen nopeuksilla tuulivoimaloiden<br />

melu vähenee, kuten luonnossa ilmenevä taustamelu ja vastaavasti tuulen nopeuden kasvaessa<br />

tuulivoimaloiden melu voimistuu. Yli 10 m/s tuulen nopeuksilla ympäristön taustamelu<br />

on niin voimakasta, että häiriintyvissä kohteissa ei ole enää kuultavissa tuulivoimaloiden aiheuttamaa<br />

melua. Erityisissä poikkeusolosuhteissa (esim. vaaran laella tuulee, mutta vaaran<br />

juurella ei) tuulivoimaloiden melu voi hetkellisesti kantautua kauemmaksikin.<br />

Varjonmuodostus<br />

Laaditut varjonmuodostuksenmallinnukset edustavat hyvin keskimääräistä varjostustilannetta.<br />

Keskimääräisenä auringon paisteaikana on käytetty pitkän ajan tilastollista arvoa.<br />

Varjonmuodostukseen vaikuttaa eniten auringon paisteen määrä. Jos pilvetön aika kasvaa,<br />

laajenevat myös varjonmuodostuksen vaikutusalueet. Ja vastaavasti, jos pilvinen aika kasvaa,<br />

vähenevät myös varjonmuodostuksen vaikutusalueet.<br />

16.11 Haitallisten vaikutusten vähentämiskeinot<br />

Melu<br />

Tuulivoimaloiden meluun on olemassa teoreettisia lieventämiskeinoja. Voimaloiden aiheuttamaan<br />

melua voidaan vähentää esimerkiksi pysäyttämällä voimala tietyksi ajaksi. Lisäksi<br />

melun muodostumiseen vaikuttaa lavan asento suhteessa vallitsevaan tuuleen. Lapojen kulmaa<br />

säätämällä voidaan siten vaikuttaa aiheutuvan huminan äänentasoon, mutta samalla<br />

tuulivoimalan tuotanto heikkenee. Laadittujen mallinnusten perusteella tässä hankkeessa ei<br />

ole tarvetta melun lieventämiseen, koska lähimmille häiriintyville kohteille ei aiheudu meluhaittaa.<br />

Tuulivoimaloiden rakentamisen aikaiseen meluun ja voimajohtojen rakentamisen aikaiseen<br />

meluun voidaan lähinnä vaikuttaa käyttämällä vähemmän meluavia koneita sekä ajoittamalla<br />

työ vähemmän häiritsevään päiväaikaan. Koneiden melua voidaan vähentää lähinnä huoltotoimenpiteillä<br />

sekä uudemmilla koneilla.<br />

Varjonmuodostus<br />

Varjonmuodostumisen vähentämiseksi voidaan eniten varjostusta aiheuttavat voimalat pysäyttää<br />

hetkellisesti, jos varjonmuodostuksesta aiheutuu kohtuutonta haittaa lähiasutukselle.<br />

Tässä hankkeessa varjonmuodostus ei tule olemaan ongelma lähiasutukselle, joten varjonmuodostumisen<br />

vähentämistoimenpiteitä ei tarvita.<br />

Hankeen keskeisimmät melu- ja varjostusvaikutukset:<br />

� Alueella ei ole nykytilanteessa merkittäviä melulähteitä eikä varjoa muodostavia<br />

tuulivoimaloita.<br />

� Mallinnusten perusteella tuulivoimaloiden melutasot eivät ylitä ohjearvoja lähimpien<br />

häiriintyvien kohteiden alueilla.<br />

� Hankkeen muiden toimintojen melu on vähäistä.<br />

� Mallinnusten perusteella tuulivoimaloiden varjonmuodostus ei yllä lähimpiin häiriintyviin<br />

kohteisiin.<br />

178

---

Kuva 17-1. Lomajärventien maisemaa.<br />

17 LIIKENNEVAIKUTUKSET<br />

17.1 Arviointimenetelmät ja nykyiset liikenneolot<br />

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

LIIKENNEVAIKUTUKSET<br />

Vaikutuksia liikenteeseen ja liikenneturvallisuuteen on arvioitu asiantuntija-arviointina tarkastelemalla<br />

<strong>tuulipuisto</strong>lle käytettävien tieyhteyksien nykyisiä liikennemääriä sekä vertaamalla<br />

niitä <strong>tuulipuisto</strong>n rakentamisesta ja toiminnasta aiheutuviin kuljetus- ja liikennemääriin.<br />

Tuulipuiston kuljetukset ja huoltoajot ohjautuvat <strong>tuulipuisto</strong>n alueelle Kittilä-Sodankylä tietä<br />

(kantatie 80), Rovanpääntietä (yhdystie 19902) ja Lomajärventietä (yhdystie 19901) pitkin.<br />

Rovanpääntien ja Lomajärventien geometriaa ja kantavuutta on osin parannettava täysperävaunuille<br />

soveltuviksi. Myös teiden leveyttä on paikoin kasvatettava siten, että kuljetukset<br />

voidaan suorittaa. Tuulipuiston alueelle rakennetaan uudet tiet rakentamista ja huoltoa varten.<br />

Tiehallinnon liikennemäärätietojen mukaan Kantatiellä 80 Tepsasta Kittilän suuntaan nykyiset<br />

keskimääräiset vuorokausiliikennemäärät ovat 420 ajoneuvoa ja Tepsasta Sodankylään<br />

290 ajoneuvoa. Raskasta liikennettä on vastaavasti Tepsasta Kittilään keskimäärin 24 ajoneuvoa<br />

ja Tepsasta Sodankylään 20 ajoneuvoa vuorokaudessa. Liikennemäärät ovat kantatiellä<br />

Kittilän ja Sodankylän kirkonkylien läheisyydessä noin 1000 ajoneuvoon vuorokaudessa.<br />

Rovanpääntien keskimääräinen liikenne on 45 ajoneuvoa ja Lomajärventien 24 ajoneuvoa<br />

vuorokaudessa.<br />

179

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

LIIKENNEVAIKUTUKSET<br />

17.2 Tuulipuiston vaikutukset liikenteeseen ja liikenneturvallisuuteen<br />

Tuulipuiston liikenteeseen ja liikenneturvallisuuteen kohdistuvat vaikutukset ovat suurimmillaan<br />

rakentamisen aikana. Tuulivoimaloiden osat kuljetetaan rakennuspaikoille täysperävaunurekoilla.<br />

Tyypillisesti tuulivoimalan torni tuodaan 3-4 osassa, konehuone yhtenä kappaleena<br />

sekä erikseen roottorin napa ja lavat. Suurten tuulivoimaloiden osien kuljettaminen vaatii<br />

erikoiskuljetuksia, jotka hidastavat muuta liikennettä ja voivat vaatia hetkellistä liikenteen<br />

rajoittamista esimerkiksi risteysalueilla. Kuolavaara-Keulakkopään 20 tuulivoimalan rakentaminen<br />

vaatii noin 140–180 tuulivoimalakomponenttien kuljetusta. Kuljetukset vaativat erikoiskuljetusluvan.<br />

Tuulipuiston rakentamisen aikana suurin kuljetustarve syntyy tuulivoimaloiden perustuksien<br />

betonivalusta. Yhtä perustusta kohden tarvitaan betonikuljetuksia noin 100 autokuormallista<br />

eli koko <strong>tuulipuisto</strong>n perustusten rakentaminen vaatii yhteensä noin 2000 kuljetusta. Perustuksien<br />

valun arvioidaan kestävän noin 2,5 kuukautta ja valusta aiheutuva liikennemäärä on<br />

enimmillään noin neljä ajoneuvoa tunnissa molempiin suuntiin yhteensä. Lisäksi rakentamisen<br />

aikana liikennetarvetta syntyy huoltoteiden ja sähkönsiirron rakentamista, olemassa olevien<br />

teiden parantamisesta ja työhenkilöstön liikenteestä.<br />

Tuulipuiston rakentamisen aikana raskas liikenne lisääntyy <strong>tuulipuisto</strong>n lähialueiden tiestöllä<br />

merkittävästi nykyisiin liikennemääriin verrattuna. Vilkkain raskas liikenne ajoittuu perustusten<br />

betonivalun aikaan, jolloin raskaasta liikenteestä aiheutuu myös pöly- ja meluhaittoja.<br />

Betonivalun aikana liikenteen lisäys kohdistuu rakennusvaiheessa päätettävän betoniaseman<br />

ja <strong>tuulipuisto</strong>n välisille tieosuuksille. Raskaan liikenteen määrän kasvu saattaa aiheuttaa vaikutuksia<br />

liikenneturvallisuuteen erityisesti risteysalueilla. Vaikutukset ovat kuitenkin ajoittaisia<br />

ja lyhytkestoisia.<br />

Tuulipuiston käytön aikaiset liikennevaikutukset ovat vähäisiä, koska liikennettä syntyy ainoastaan<br />

<strong>tuulipuisto</strong>n huoltoliikenteestä. Huoltokäyntejä <strong>tuulipuisto</strong>n alueelle tehdään muutamia<br />

vuosittain. Talviaikaan liikennettä syntyy myös huoltoteiden tarvittavista aurauksista.<br />

Tuulipuiston käytöstä poistaminen synnyttää tuulivoimakomponenttien osalta erikoiskuljetusten<br />

tarvetta. Mikäli perustukset puretaan, synnyttävät niiden poiskuljetukset myös raskasta<br />

liikennettä.<br />

17.3 Haitallisten vaikutusten lieventämiskeinot<br />

Liikenteen aiheuttamia haittoja voidaan osin vähentää ajoittamalla liikennettä sellaisiin aikoihin,<br />

jolloin siitä aiheutuvat meluhäiriöt tai vaikutukset liikenteen sujuvuuteen ovat vähäisimpiä.<br />

Esimerkiksi raskas liikenne tulisi hoitaa pääosin päivä- ja ilta-aikaisin, kun taas erikoiskuljetukset<br />

aiheuttavat vähiten häiriötä muulle liikenteelle yöaikoina.<br />

Tuulipuiston lähialueen liikenneturvallisuutta voidaan parantaa tiedottamisella sekä väliaikaisilla<br />

nopeusrajoitusten alentamisilla. Raskaasta liikenteestä aiheutuvaa pölyyntymishaittaa<br />

voidaan Rovanpääntiellä ja Lomajärventiellä vähentää suolauksella. Tuulipuiston rakentamisen<br />

vaikutuksia Rovanpääntien ja Lomajärventien kuntoon voidaan vähentää seuraamalla<br />

tien kuntoa tiiviisti koko rakentamisen ajan sekä korjaamalla raskaasta liikenteestä mahdollisesti<br />

aiheutuvat vauriot hiekkapintaisille teille mahdollisimman nopeasti.<br />

180<br />

Hankkeen keskeisimmät vaikutukset liikenteeseen:<br />

� Alueen nykyiset liikennemäärät ovat pieniä.<br />

� Merkittävimmät liikenteelliset vaikutukset ajoittuvat <strong>tuulipuisto</strong>n rakentamisvaiheeseen,<br />

jolloin liikennemäärät kasvavat jonkin verran.<br />

� Tuulipuiston käytönaikaiset liikennevaikutukset ovat vähäisiä.

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

VAIKUTUKSET IHMISTEN ELINOLOIHIN, VIIHTYVYYTEEN JA VIRKISTYSKÄYTTÖÖN<br />

Kuva 18-1. Tuulipuistohankkeen toteuttaminen vaikuttaa paikallisten elämään (kuva Roosa<br />

Kytöaho).<br />

18 VAIKUTUKSET IHMISTEN ELINOLOIHIN, VIIHTYVYYTEEN JA<br />

VIRKISTYSKÄYTTÖÖN<br />

18.1 Vaikutusmekanismit<br />

Sosiaalisilla vaikutuksilla tarkoitetaan hankkeen ihmisiin, yhteisöön tai yhteiskuntaan kohdistuvia<br />

vaikutuksia, jotka aiheuttavat muutoksia ihmisten hyvinvoinnissa tai sen jakautumisessa.<br />

Hankkeen vaikutukset voivat olla sekä suoraan ihmisten elinoloihin ja viihtyvyyteen kohdistuvia,<br />

mutta myös hankkeen aiheuttamat vaikutukset esimerkiksi luontoon voivat aiheuttaa<br />

välillisiä vaikutuksia ihmisiin. Arviointityön yhteydessä tunnistetaan laajasti erilaisia vaikutuksia,<br />

joita voi aiheutua <strong>tuulipuisto</strong>n rakentamisen ja käytön aikana.<br />

Tuulipuistojen tyypilliset vaikutukset ihmisten elinoloihin ja viihtyvyyteen aiheutuvat hankkeen<br />

aiheuttamista muutoksista, jotka voivat kohdistua:<br />

� asumisviihtyvyyteen (vakituiset ja loma-asukkaat)<br />

� hankealueen virkistyskäyttöön ja harrastusmahdollisuuksiin<br />

� ihmisten kokemiin tulevaisuuden riskeihin, huoliin ja uhkakuviin<br />

� yhteisöihin ja niiden kehittymisedellytyksiin<br />

Sosiaaliset vaikutukset ovat myös ihmisten kokemia huolia ja uhkia hankkeen vaikutuksista.<br />

Osa koetuista vaikutuksista voi olla myös välillisiä. Maisemavaikutusten voidaan kokea heikentävän<br />

alueen kiinteistöjen arvoa tai esimerkiksi melun, välkkeen tai vilkkumisen voidaan<br />

kokea vaikuttavan terveyteen.<br />

181

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

VAIKUTUKSET IHMISTEN ELINOLOIHIN, VIIHTYVYYTEEN JA VIRKISTYSKÄYTTÖÖN<br />

18.2 Käytetyt menetelmät ja aineisto<br />

Hankkeen vaikutuksia ihmisten elinoloihin, viihtyvyyteen ja terveyteen on arvioitu asiantuntija-arviointina<br />

olemassa oleviin lähtötietoihin ja arviointiprosessin aikana kerättyihin tietoihin<br />

perustuen. Arvioinnin lähtötietoina on käytetty tietoja alueen asutuksesta, vapaa-ajan rakennuksista<br />

sekä muiden vaikutusten arvioinnin yhteydessä tuotettuja tietoja. Ihmisiin kohdistuvien<br />

vaikutusten tunnistamisessa on hyödynnetty YVA-ohjelmasta saatua palautetta ja<br />

ohjelmavaiheen yleisötilaisuudessa esitettyjä mielipiteitä. Terveysvaikutukset on arvioitu vertaamalla<br />

terveyteen vaikuttavia arvioituja ympäristövaikutuksia säädettyihin ohjearvoihin ja<br />

tunnuslukuihin. Arvioinnissa huomioidaan, että ohjearvoa alempikin arvo voi olla häiritsevää,<br />

jos tilanne muuttuu ratkaisevasti nykytilanteesta.<br />

Ihmisiin kohdistuvien vaikutusten ensisijaisena vaikutusalueena on tarkasteltu <strong>tuulipuisto</strong>n<br />

lähialuetta ja sen asukkaita noin viiden kilometrin säteellä <strong>tuulipuisto</strong>alueesta. Lisäksi vaikutuksia<br />

on tarkasteltu myös laajemmalla vaikutusalueella Tepsan ja sen naapurikylien osalta<br />

maisemavaikutusten vaikutusalueen tavoin.<br />

Vaikutusten arviointia varten on arviointityön aikana toteutettu yksi ryhmähaastattelu sekä<br />

seitsemän teemahaastattelua. Haastattelut on kohdennettu <strong>tuulipuisto</strong>n lähimmille asukkaille<br />

sekä lähialueiden kyläyhdistysten edustajille. Lisäksi arvioinnissa on hyödynnetty luontovaikutusten<br />

arvioinnin suoritettuja arviointeja metsästysseurojen edustajille ja tarkasteltu muiden<br />

arviointien yhteydessä tuotettua tietoa.<br />

Arvioinnin tukena on käytetty sosiaali- ja terveysministeriön ihmisiin kohdistuvien vaikutusten<br />

arvioinnin opasta sekä terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen ihmisiin kohdistuvien vaikutusten<br />

arvioinnin käsikirjaa. Vaikutusten tunnistamisessa on hyödynnetty erilaisia edellä<br />

mainituissa oppaissa olevia tunnistuslistoja sekä voimajohtohankkeiden arviointiin laaditun<br />

oppaan vaikutusmatriisia (Reinikainen & Karjalainen 2005).<br />

18.3 Nykytila<br />

<strong>Kuolavaara–Keulakkopään</strong> lähialueiden asuntojen ja vapaa-ajan asuntojen sijainti on esitetty<br />

kuvassa (Kuva 18–2). Lähimpänä suunniteltua <strong>tuulipuisto</strong>a on vakituista asutusta noin 2,5<br />

kilometrin päässä Lomajärvellä, jossa on kolme asuttua kiinteistöä. Hankealueen eteläpuolella<br />

lähimmät asuinkiinteistöt sijaitsevat Lomajärventien ja Rovanpääntien risteysalueella ja<br />

Rovanpääntien päässä noin 3–5 kilometrin päässä hankealueesta. Lähimpään suurempaan<br />

kylään, Tepsaan, on etäisyyttä noin yhdeksän kilometriä.<br />

Hankealue sijaitsee harvaan asutussa ympäristössä, jota voi luonnehtia metsänhoidollisista<br />

toimenpiteistä ja varsin tiheästä metsäautotieverkostosta huolimatta varsin erämaiseksi.<br />

Korkeat vaarat ja maisemakuvassa näkyvät tunturit korostavat vaikutelmaa. Erityisesti Lomajärvi<br />

on sijainnut ja sijaitsee edelleen erämaisessa ympäristössä, mitä korostaa, että lähimpiin<br />

naapureihin on matkaa seitsemän kilometriä ja pohjoisen suunnassa sijaitsee laaja<br />

Pomokairan alue.<br />

Arvioinnin yhteydessä tehtävissä haastatteluissa paikalliset asukkaat kuvasivat Kuolavaara–<br />

Keulakkopään aluetta tärkeäksi osaksi elinympäristöä ja lähialueiden maisemakuvaa. Myös<br />

vaaraa pidettiin hienona sieltä avautuvien laajojen maisemien myötä. Kuitenkin avohakkuiden<br />

koettiin heikentäneen sekä vaarojen että niiden lähiympäristöjen arvoja, mutta edelleen<br />

alue koettiin luonnonarvoiltaan monimuotoisena ja osin koskemattomana.<br />

<strong>Kuolavaara–Keulakkopään</strong> alue on merkittävä metsästysalue lähikylien asukkaille, erityisesti<br />

kanalintujen ja hirvenmetsästyksessä. Tätä osaltaan ilmentää, että Tepsassa toimiva metsästysseura<br />

on nimetty Kuolavaaran eräksi. Alueelta kerätään myös monipuolisesti eri marjoja<br />

ja <strong>Kuolavaara–Keulakkopään</strong> alue on tunnettu hyvänä mustikka- ja puolukkamaastona.<br />

Aluetta käytetään kesä- ja talviaikaan retkeilyyn ja luonnon tarkkailuun. Alueelle kulkee<br />

moottorikelkkareitti, jonka varrella sijaitsevaa laavua on hyödynnetty myös kesäretkeilyssä.<br />

Haastattelujen perusteella Keulakkopään alueella on ja on ollut suuri merkitys erityisesti Lomajärven<br />

asukkaille marjastus- ja metsästysalueena. Aikaisemmin aluetta on käytetty myös<br />

eläinten laiduntamiseen. Haastatellut kokivat alueen merkittäväksi edelleen porotalouden<br />

kannalta.<br />

182

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

VAIKUTUKSET IHMISTEN ELINOLOIHIN, VIIHTYVYYTEEN JA VIRKISTYSKÄYTTÖÖN<br />

Kuva 18-2. Asutuksen sijoittuminen <strong>tuulipuisto</strong>alueen läheisyydessä.<br />

18.4 Tuulipuiston vaikutukset ihmisiin<br />

18.4.1 Haastatteluissa esitetyt näkemykset hankkeen vaikutuksista<br />

Sosiaalisten vaikutusten arviointia varten toteutettiin yksi ryhmähaastattelu sekä seitsemän<br />

teemahaastattelua. Ryhmähaastattelu toteutettiin elokuussa 2010 seurantaryhmän kokouksen<br />

yhteydessä ja siihen osallistui yhteensä seitsemän henkilöä. Osallistujat olivat <strong>tuulipuisto</strong>n<br />

lähialueen asukkaita Lomajärveltä, Rovanpäästä ja Tepsasta. Lisäksi ryhmähaastatteluun<br />

osallistui Kelontekemän kyläyhdistyksen edustaja sekä seurantaryhmän Kittilän riistanhoitoyhdistyksen<br />

edustaja, joka asuu Kelontekemässä.<br />

Lokakuussa 2010 toteutettiin lisäksi seitsemän kasvokkain toteutettua haastattelua. Haastateltavista<br />

neljä oli lähialueen asukkaita Lomajärveltä ja Rovanpäästä. Kaksi heistä oli osallistunut<br />

myös elokuussa toteutettuun ryhmähaastatteluun. Yhden Lomajärven asuintalon asukkaan<br />

sijasta haastateltiin hänen lähisukulaistaan. Lähialueen asukkaiden lisäksi haastateltiin<br />

Jeesiöjärven kyläyhdistyksen ja Rajalan maa- ja kotitalousseuran edustajaa. Lisäksi Jeesiön<br />

kyläyhdistyksen edustaja kertoi puhelinkeskustelussa, ettei hankkeesta aiheudu heidän kylälleen<br />

merkittäviä vaikutuksia.<br />

183

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

VAIKUTUKSET IHMISTEN ELINOLOIHIN, VIIHTYVYYTEEN JA VIRKISTYSKÄYTTÖÖN<br />

Sekä ryhmä- että yksilöhaastatteluissa käsiteltiin seuraavia kokonaisuuksia:<br />

� hankealueen nykyinen merkitys elinympäristössä ja alueen nykyinen<br />

virkistys- ja muu käyttö<br />

� <strong>tuulipuisto</strong>n vaikutukset nykyiseen käyttöön ja elinympäristöön<br />

� <strong>tuulipuisto</strong>n vaikutukset asuinympäristöön ja sen kokemiseen<br />

� <strong>tuulipuisto</strong>n muut vaikutukset mm. työllisyyteen<br />

� sähkönsiirtovaihtoehtojen vaikutukset<br />

� hankkeesta aiheutuvat riskit<br />

� hankkeeseen ja vaihtoehtoihin suhtautuminen<br />

� tiedon saaminen hankkeesta ja tiedottaminen<br />

Erikseen haastateltujen kauempana sijaitsevien kyläyhdistysten edustajat eivät kokeneet,<br />

että <strong>tuulipuisto</strong>lla olisi juurikaan vaikutuksia heidän elinympäristöönsä tai viihtyvyyteensä.<br />

Naapurikylien asukkaat käyttävät <strong>Kuolavaara–Keulakkopään</strong> aluetta pääasiallisesti metsästyksessä<br />

ja poronhoidossa. Etäisyyden vuoksi tuulivoimalat eivät tule näkymään Rajalan tai<br />

Jeesiöjärven maisemassa ja heidän näkökulmastaan Kuolavaara–Keulakkopää on sopiva alue<br />

<strong>tuulipuisto</strong>n sijoittamiselle.<br />

Tuulipuiston lähialueiden asukkaat Lomajärveltä ja Rovanpäästä esittivät haastatteluissa<br />

luonnollisesti enemmän näkemyksiä <strong>tuulipuisto</strong>n vaikutuksista ryhmä- ja yksilöhaastatteluissa,<br />

koska hankealueen merkitys elinympäristössä on heille keskeisempi. Haastateltujen<br />

asukkaiden välillä oli myös eroja sekä vaikutuksien kokemisessa että suhtautumisessa hankkeeseen.<br />

Tehtyjen haastattelujen avulla ei voida esittää, kuinka suuri osa hankkeen lähialueiden<br />

asukkaista pitää vaikutuksia kielteisenä tai myönteisenä, vaan kuvata, mitä näkemyksiä<br />

lähialueiden asukkailla oli <strong>tuulipuisto</strong>n vaikutuksista sekä miten he kokevat <strong>tuulipuisto</strong>n<br />

rakentamisen vaikuttavan heidän elinympäristöönsä.<br />

Ryhmähaastattelussa ja lähialueiden asukkaiden teemahaastatteluissa esiin tulleita näkemyksiä<br />

<strong>tuulipuisto</strong>n vaikutuksista on esitetty seuraavassa asiakokonaisuuksittain.<br />

Hankealueen nykyiseen käyttöön liittyvät vaikutukset<br />

Haastateltavat esittivät erilaisia näkemyksiä <strong>tuulipuisto</strong>n rakentamisen vaikutuksista <strong>Kuolavaara–Keulakkopään</strong><br />

alueen käyttöön. Kaksi haastateltavaa katsoi, ettei <strong>tuulipuisto</strong> vaikuta<br />

nykyiseen käyttöön sitä heikentävästi. Vastaavasti muut haastateltavat kokivat <strong>tuulipuisto</strong>n<br />

vaikuttavan mm. marjastukseen, retkeilyyn ja luonnon tarkkailuun. Vaikutus syntyy sekä<br />

suoraan alueiden pienentymisen että alueen ympäristön muuttumisen myötä. Metsästykseen<br />

kohdistuvat vaikutukset koettiin syntyvän kahdella tavalla. Huolena oli, miten eläinten käyttäytyminen<br />

muuttuu <strong>tuulipuisto</strong>n rakentamisen myötä. Itse metsästystä avoimuuden nähtiin<br />

jopa helpottavan, mutta esimerkiksi uusien tielinjojen epäiltiin lisäävän laitonta auton käyttöä<br />

metsästyksessä.<br />

Haastatteluissa esitettiin seuraavia keskeisiä näkemyksiä hankealueen nykyisestä käytöstä:<br />

� Marjastusalueet pienenevät. Kuka haluaa enää marjastaa vaaroilla, kun melu häiritsee<br />

marjastusta. Marjastajat vaihtuvat, kun tiet tulevat lähelle.<br />

� On epäselvää, miten tuulivoimalat muuttavat hirvien kulkureittejä ja miten voimalat<br />

ja johdot vaikuttavat kanalintujen elinolosuhteisiin.<br />

Elinolosuhteiden heikkeneminen heikentää myös metsästystä.<br />

� Avoimuus ja linjat helpottavat ampumista, mutta lisääntyvätkö metsästysrikokset,<br />

kun autoista on helppo ampua.<br />

� Voiko alueella liikkumisesta nauttia, kun on jatkuvaa liikettä, ääntä ja välkkymistä.<br />

� Pelkona on, että alueella liikkumista tultaisiin rajoittamaan tai tiet<br />

suljettaisiin portein.<br />

184

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

VAIKUTUKSET IHMISTEN ELINOLOIHIN, VIIHTYVYYTEEN JA VIRKISTYSKÄYTTÖÖN<br />

Kuva 18-3. Metsien marjasatoa.<br />

Vaikutukset elinympäristöön ja sen ominaisuuksiin<br />

Kuten edellä nykytilaa koskevassa osuudessa on kuvattu, kokevat lähialueiden asukkaat<br />

<strong>Kuolavaara–Keulakkopään</strong> alueen erämaamaisena ja rauhallisena elinympäristönä. Haastatteluista<br />

asukkaista suurimman osan mielestä <strong>tuulipuisto</strong>n rakentaminen muuttaa elinympäristön<br />

luonnetta. Muutos konkretisoituu maiseman muutoksena arkipäiväisessä ympäristössä,<br />

kun tuulivoimalat näkyvät teille ja metsiin laajalle alueelle. Toisaalta kahden haastatellun<br />

näkemyksen maiseman muutoksella ei ole merkitystä eivätkä tuulivoimalat aiheuta haittaa<br />

elinympäristölle.<br />

Haastatteluissa tuotiin esille myös vaikutuksiin liittyvät epävarmuudet. Mallinnuksista huolimatta<br />

lopullisia melu- tai välkkymisvaikutuksia ei voida tietää ennen hankkeen rakentamista.<br />

Epävarmuus heijastuu jopa kysymykseksi, voiko lähialueella enää nauttia elämisestä ja ympäristöstä<br />

rakentamisen jälkeen kuten nykyisin.<br />

Tepsan kylältä <strong>tuulipuisto</strong>lle johtavan Rovanpään- ja Lomajärventien tie koettiin haastatteluissa<br />

huonokuntoiseksi. Haastateltavat kokivat, että <strong>tuulipuisto</strong>n rakentaminen vaarantaa<br />

tien kunnon, eikä sen kunnostamisesta huolehdita. Tie tulisi kunnostaa ennen rakentamista<br />

ja haastatteluissa esitettiin jopa liikennöinnin toteuttamista puistoon Värttiövaaran kautta<br />

uutta tieyhteyttä pitkin. Rakentamisen aikaisen liikenteen koettiin vaarantavan myös tiellä<br />

kävellen liikkuvien lasten turvallisuutta.<br />

Haastatteluissa tuotiin esille myös yksittäisiä riskejä ja epäselviä <strong>tuulipuisto</strong>n aiheuttamia<br />

vaikutuksia. Keskeisimmät riskit liittyivät liikenne- ja metsästysturvallisuuteen. Arkielämään<br />

liittyen epäiltiin <strong>tuulipuisto</strong>n vaikutuksia puhelinten kuuluvuuteen tai televisio-ohjelmien näkymiseen.<br />

Lisäksi riskeinä nähtiin, lisääntyvätkö ukkosen ilmat tuulivoimaloiden myötä tai<br />

ovatko tuulivoimalat sota- tai kriisitilanteissa ensimmäisinä kohteina.<br />

185

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

VAIKUTUKSET IHMISTEN ELINOLOIHIN, VIIHTYVYYTEEN JA VIRKISTYSKÄYTTÖÖN<br />

Keskeisiä elinympäristön muutokseen liittyviä näkemyksiä haastatteluissa olivat:<br />

� Voimaloiden maisemalliset haitat ovat merkittäviä, kun ne näkyvät kauas teille ja<br />

metsiin.<br />

� Lomajärven ympäristö on perinnemaisemaa, joka muuttuu lapojen näkyessä alueelle.<br />

Tuulivoimalat näkyvät selkeämmin Lomajärven länsipuolelle.<br />

� Elinympäristö ja sen rauhallisuus muuttuu pysyvästi, eikä voi tietää, mihin kaikkeen<br />

hanke tulee vaikuttamaan. Pelkona ovat myös terveysvaikutukset, jotka aiheutuvat<br />

jatkuvan liikkeen, välkkymisen ja äänen seurauksena.<br />

� Maiseman muutoksiin on metsänhoidon myötä totuttu, eivätkä tuulivoimalat paljon<br />

haittaa. On paljon muita alueita, joilla lakimetsät on säilytetty.<br />

� On vain mukavaa, kun tulee jotain uutta.<br />

� Rakentamisen aikainen liikenne heikentää tien turvallisuutta, kun lapsetkin kulkevat<br />

sitä pitkin. Tien kunto on huono.<br />

� Tuulipuiston rakentaminen vaarantaa tien kunnon. Tie on nyt huonokuntoinen ja<br />

pitäisi kunnostaa jo ennen rakentamista. Tuulipuisto lisää liikennettä, kun turistit<br />

käyvät katsomassa puistoa.<br />

� Jos on vara rakentaa kallis <strong>tuulipuisto</strong>, pitäisi olla vara parantaa tietäkin.<br />

Vaikutukset kylien kehittymiseen ja elinkeinoihin<br />

Haastateltujen näkemyksien mukaan <strong>tuulipuisto</strong>lla ei ole juurikaan vaikutusta Tepsan tai<br />

muihin kauempana sijaitsevien kylien toimintaan. Vaikutuksien katsottiin kohdistuvan aivan<br />

<strong>tuulipuisto</strong>n lähialueille. Haastateltavat eivät uskoneet, että <strong>tuulipuisto</strong>n rakentaminen tai<br />

ylläpito luo paikallisille asukkaille työpaikkoja. Sen sijaan osa haastateltavista katsoi, että<br />

<strong>tuulipuisto</strong>n rakentaminen heikentää mahdollisuuksia kehittää tulevaisuudessa luontomatkailuun<br />

perustuvaa elinkeinoa Lomajärven ja Kuolajärven ympäristössä. Alueella ei ole nykyisin<br />

matkailupalveluja lukuun ottamatta Kuolajärven rannassa olevaa ammattiliiton lomakylää.<br />

Osa haastatelluista myös katsoi, että <strong>tuulipuisto</strong>n rakentaminen alentaa kiinteistöjen ja esimerkiksi<br />

rantatonttien arvoa tulevaisuudessa, osa taas ei uskonut <strong>tuulipuisto</strong>n vaikuttavan<br />

hintoihin. Haastateltavista osa sai tai oli saanut toimeentuloa myös porotaloudesta. Haastattelujen<br />

yhteydessä he toivat esille, että on epäselvää, miten tuulivoimalat vaikuttavan porojen<br />

käyttäytymiseen.<br />

Keskeisiä kylien kehittymiseen ja elinkeinoihin liittyviä näkemyksiä haastatteluissa olivat:<br />

� Ei vaikuta suoraan kylien toimintaan, mutta alentaa maanarvoa ja rantatonttien<br />

hintaa. On vaikea arvioida kuinka paljon.<br />

� Luontomatkailuun perustuvan matkailun kehittämismahdollisuudet heikkenevät.<br />

� Ei vaikuta tonttien arvoihin, enemmän vaikuttaisi jos kuuluisi häiritsevää melua.<br />

� Ei työllistä ketään kyläläistä, urakoitsijat tulevat kauempaa.<br />

Suhtautuminen hankkeeseen ja vaihtoehtoihin<br />

Lähialueiden asukkaista suurempi osa suhtautui haastatteluissa <strong>tuulipuisto</strong>hankkeeseen kielteisesti,<br />

mutta kaksi haastateltavaa suhtautui hankkeeseen myös myönteisesti. Myös siinä,<br />

kuinka jyrkästi asukkaat vastustivat hanketta, oli haastateltavien välillä eroja. Osa haastateltavista<br />

epäili <strong>tuulipuisto</strong>n rakentamisen kannattavuutta ja koki, että mikäli <strong>tuulipuisto</strong>n kautta<br />

syntyisi paikallisia hyötyjä kuten työpaikkoja, suhtauduttaisiin hankkeeseen myönteisemmin.<br />

Osin suhtautumiseen vaikutti myös tiedon saaminen, aikaisemmat tuulivoiman tuotantoalueselvitykset<br />

ja maakuntakaavojen päätökset koettiin etäisiksi. Näin koettiin, että hankesuunnitelmat<br />

ovat tulleet yllätyksenä asukkaille. Suunnittelusta ja hankkeen etenemisestä<br />

toivottiin laajaa tiedottamista. Osa haastateltavista koki myös uhkakuvana, että yhden <strong>tuulipuisto</strong>n<br />

rakentamisen myötä myös muut lähialueiden vaarat ovat tulevaisuudessa soveltuvampia<br />

uusille tuulivoimahankkeille.<br />

186

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

VAIKUTUKSET IHMISTEN ELINOLOIHIN, VIIHTYVYYTEEN JA VIRKISTYSKÄYTTÖÖN<br />

Tarkasteltavista sähkönsiirtovaihtoehdoista kaikki haastateltavat pitivät vaihtoehtoa VE 3<br />

toteuttamiskelpoisempana, koska sen vaikutukset nykytilanteeseen koettiin vähäisimmiksi ja<br />

sitä pidettiin myös taloudellisesti järkevänä. Sekä vaihtoehtojen VE 1a ja VE 1b sekä vaihtoehdon<br />

VE 2 katsottiin tuovan uusia aukkoja ja linjoja laajalle alueelle, mikä vaikuttaa laajasti<br />

myös maisemakuvaan.<br />

18.4.2 Tuulipuiston rakentamisen vaikutukset<br />

Tuulipuiston rakentamisen seurauksena ihmisiin kohdistuvia vaikutuksia syntyy tuulivoimaloiden<br />

perustuksien, tieyhteyksien ja sähkönsiirtoyhteyksien rakentamisesta sekä voimalan<br />

osien kuljettamisesta ja pystytyksestä. Rakentaminen aiheuttaa lähiympäristöön melua ja<br />

lisää liikennettä. Meluhaitat ovat kuitenkin lyhytaikaisia ja paikallisia. Rakentamisen aikana<br />

liikkumista suunnittelualueelle tulee myös rajoittaa turvallisuussyistä.<br />

Tehdyissä haastatteluissa asukkaat kokivat huolta erityisesti rakentamisen aikaisesta liikenneturvallisuudesta<br />

sekä rakentamisen vaikutuksista Rovanpääntien ja Lomajärventien kuntoon.<br />

18.4.3 Tuulipuiston vaikutukset<br />

Tuulipuisto muuttaa sekä <strong>Kuolavaara–Keulakkopään</strong> varsin erämaista vaarojen lakialuetta<br />

että sen ympäristöä merkittävästi. Vaikka <strong>Kuolavaara–Keulakkopään</strong> lähiasutus on määrällisesti<br />

vähäistä, on ympäristössä tapahtuva muutos vastaavasti suuri. Elämäntavoista johtuen<br />

luonnonympäristön merkitys on asukkaille suuri ja luontoon sidoksissa olevat elinkeinot<br />

(metsätalous, porotalous) ja harrastukset (metsästys, marjastus) ovat asukkaiden arkipäivässä<br />

edelleen keskeisiä. Luonto ja asutusta ympäröivät metsät koetaan tiiviiksi osaksi jokapäiväistä<br />

elinympäristöä.<br />

Vaikutukset viihtyvyyteen<br />

Tuulipuisto ei aiheuta suoria haitallisia vaikutuksia lähimpien vakituisten tai loma-asuntojen<br />

asumisviihtyvyyteen, koska lähimmillä vakituisilla ja vapaa-ajan asunnoilla ei tuulivoimaloiden<br />

melua tulla havaitsemaan (ks. luku 16.). Myös maisemavaikutukset jäävät vakituisten ja<br />

vapaa-ajan asuntojen osalta lieviksi (ks. luku 10.).<br />

Tuulipuiston viihtyvyyteen kohdistuvat haitalliset vaikutukset ovatkin pääosin koettuja. Tuulivoimalat<br />

muuttavat asukkaiden arkipäiväistä elinympäristöä ja maisemakuvaa, vaikka ne<br />

eivät vaikuttaisi suoraan asuntojen välittömään lähiympäristöön. Näin tuulivoimalat voidaan<br />

kokea maisemakuvaa häiritsevinä arkipäiväisessä ympäristössä eri tavoin liikuttaessa. Kuten<br />

edellä on todettu, luonnon ja ympäröivien metsien merkitys <strong>tuulipuisto</strong>n lähialueen asukkaille<br />

on keskeinen ja vaikutusten kokemisessa on yksilöllisiä eroja. Myös muihin tuulivoimaloiden<br />

haittoihin, kuten melu- ja varjostushaittoihin liittyen voidaan kokea epävarmuutta, kuinka<br />

laajalla alueella häiriöt tulevat vaikuttamaan.<br />

Vaikutukset virkistysmahdollisuuksiin<br />

Suunnitellun <strong>tuulipuisto</strong>n aluetta käytetään nykyisin pääasiassa metsästykseen, marjastukseen,<br />

retkeilyyn, moottorikelkkailuun ja luonnon tarkkailuun. Alueen länsiosassa on moottorikelkkareitin<br />

yhteydessä sijaitseva laavu.<br />

Tuulipuiston rakentaminen ei estä alueella liikkumista eikä virkistyskäyttöä jatkossakaan.<br />

Tuulipuiston rakentaminen luonnollisesti muuttaa alueen luonnonmukaista ympäristöä ja heikentää<br />

siten sen erämaamaisuuteen perustuvia virkistysarvoja. Toisaalta rakennettavat tieyhteydet<br />

helpottavat liikkumista alueella ja avoimet alueet voivat edesauttaa myös metsästyksessä.<br />

Tuulipuistolla ei voida katsoa olevan moottorikelkkareitin käyttäjiin eikä sen virkistyskäyttöarvoihin<br />

merkittäviä haitallisia vaikutuksia, koska kelkkaillen edettävät matkat ovat<br />

pidempiä ja nopeudet suurempia, jolloin <strong>tuulipuisto</strong>on avautuvat näkymät ovat hetkellisiä.<br />

Kelkkareitit sijoittuvat myös suurelta osin peitteiseen ympäristöön, jolloin tuulivoimaloiden<br />

havaittavuus heikkenee.<br />

Tuulipuiston haitalliset virkistykseen kohdistuvat vaikutukset ovat pääosin koettuja. Tuulivoimaloiden<br />

näkyminen, ääni, liike ja varjostus voidaan kokea virkistyskäyttöä häiritsevänä,<br />

jolloin vaaran lakialueiden virkistysarvojen koetaan vähenevän.<br />

187

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

VAIKUTUKSET IHMISTEN ELINOLOIHIN, VIIHTYVYYTEEN JA VIRKISTYSKÄYTTÖÖN<br />

Tuulipuiston rakentamisen jälkeen aluetta ei koeta yhtä luonnonmukaisena kuin nykyisin.<br />

Vaikutus kohdistuu erityisesti niihin alueen virkistyskäyttäjiin, jotka ovat liikkuneet alueella<br />

aikaisemminkin ja joille alueella on henkilökohtaista merkitystä. Metsästykseen liittyen erityisiksi<br />

huolenaiheiksi on koettu, miten metsästettävät eläimet käyttäytyvät jatkossa ja lisäävätkö<br />

huoltotiet metsästysrikoksien määrää. Tarkemmin <strong>tuulipuisto</strong>n vaikutuksia riistataloudelle<br />

on käsitelty luvussa 13.<br />

Virkistyskäyttöön kohdistuvien haitallisten vaikutusten merkittävyyttä arvioitaessa on otettava<br />

kuitenkin huomioon, että <strong>tuulipuisto</strong>n rakentamisen jälkeenkin <strong>Kuolavaara–Keulakkopään</strong><br />

laajempi ympäristö säilyy nykyisen kaltaisena, jossa on runsaasti mahdollisuuksia erilaisille<br />

luontoon perustuville virkistysmahdollisuuksille.<br />

Vaikutukset terveyteen ja turvallisuuteen<br />

<strong>Kuolavaara–Keulakkopään</strong> <strong>tuulipuisto</strong>lla ei ole haitallisia terveysvaikutuksia. Tuulivoimaloista<br />

ei aiheudu päästöjä. Kuten luvussa 16 on kuvattu, tuulivoimaloista ei aiheudu melu- tai varjostusvaikutuksia<br />

vakituiselle asutukselle eivätkä arvot ylitä asetettuja ohjearvoja. Vaikka<br />

ohjearvot eivät ylittyisikään, voidaan <strong>tuulipuisto</strong>lla kokea olevan vaikutuksia ihmisten terveyteen<br />

niiden melu- ja varjostusvaikutuksien kautta.<br />

Tuulivoimaloihin ei liity juurikaan onnettomuusriskejä ja niiden vaikutukset turvallisuuteen<br />

ovat hyvin vähäisiä. Tuulivoimalat eivät lisää ukkosia, mutta salaman iskujen varalta voimaloissa<br />

on ukkosenjohdattimet. Talviaikaan tietyissä sääoloissa tuulivoimaloiden rakenteisiin ja<br />

lapoihin kertyvä lumi ja jää voivat irrotessaan aiheuttaa vaaraa <strong>tuulipuisto</strong>n alueella liikkuville.<br />

Vaarasta ilmoitetaan <strong>tuulipuisto</strong>n alueella varoituskyltein.<br />

Muut sosiaaliset vaikutukset<br />

Tuulipuiston vaikutukset ympäröiviin kyliin ja niiden kehittämiseen jäävät vähäisiksi. Suurin<br />

<strong>tuulipuisto</strong>jen aiheuttama muutos ympäristössä kohdistuu Lomajärvelle, jonka erämaamaiseen<br />

henkeen <strong>tuulipuisto</strong> vaikuttaa eniten, koska esimerkiksi autolla Lomajärvelle saavuttaessa<br />

ohitetaan <strong>tuulipuisto</strong>n alue. Tuulipuiston elinkeinoihin kohdistuvia vaikutuksia on käsitelty<br />

luvuissa 14 ja15.<br />

Arvioinnin yhteydessä tuoduissa haastatteluissa lähialueiden asukkaat toivat esille erilaisia<br />

<strong>tuulipuisto</strong>n aiheuttamia huolenaiheita ja epävarmuustekijöitä. Haastatteluissa lähes kaikki<br />

lähialueen asukkaat olivat huolissaan Rovanpään- ja Lomajärventien tien kunnosta ja liikenteen<br />

lisääntymisestä erityisesti rakennusvaiheessa. Lisäksi osa lähialueiden asukkaista oli<br />

huolissaan <strong>tuulipuisto</strong>n vaikutuksista kiinteistöjen arvoon sekä siitä, miten <strong>tuulipuisto</strong> vaikuttaa<br />

luontomatkailun toteuttamismahdollisuuksiin tulevaisuudessa. Myös <strong>tuulipuisto</strong>n vaikutuksista<br />

luontoon ja eläimien käyttäytymiseen oltiin huolissaan.<br />

18.4.4 Sähkönsiirron vaikutukset<br />

Tuulipuistosta rakennettavien sähkönsiirtoyhteyksien keskeiset sosiaaliset vaikutukset syntyvät<br />

niiden aiheuttamista muutoksista asumisviihtyvyydessä ja virkistyskäytössä.<br />

Mikään tarkasteltava sähkönsiirtovaihtoehto ei sijoitu vakituisten tai vapaa-ajan asuntojen<br />

välittömään lähiympäristöön. Vaihtoehtojen VE 1a ja VE 1b mukaiset voimajohtoyhteydet<br />

sijoittuvat lähimmäksi vakituista asutusta ja niiden etäisyys lähimmällään Lomajärven taloihin<br />

on noin 700 metriä. Vaikka vaihtoehdoissa VE 1a ja VE1b voimajohdot eivät aiheuta suoria<br />

maisema- tai meluhaittoja, voidaan niiden sijoittuminen kokea viihtyisyyttä vähentävänä.<br />

Voimajohdot synnyttävät maastoon uuden johtokäytävän. Voimajohto merkitsee muutoksia<br />

maisemassa ja johtoalue voidaan kokea virkistyskäyttöä häiritsevänä. Toisaalta avoin johtoaukea<br />

voi toimia myös kulkuväylänä tai passilinjana metsästyksessä. Vaihtoehdot VE 1a ja<br />

VE 1b synnyttäisivät uuden noin 11 km pitkän uuden johtoalueen. Vaihtoehdossa VE 2 voimajohto<br />

leventäisi olemassa olevaa johtoaluetta. Vaihtoehdossa 3 muutos nykyisessä ympäristössä<br />

olisi vähäisin ja sen vaikutukset virkistyskäyttöön olisivat vähäisimmät. Myös lähialueen<br />

asukkaat pitivät haastatteluissa vaihtoehtoa VE 3 vaikutuksiltaan vähäisimpinä ja siten<br />

toteuttamiskelpoisimpana.<br />

188

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

VAIKUTUKSET IHMISTEN ELINOLOIHIN, VIIHTYVYYTEEN JA VIRKISTYSKÄYTTÖÖN<br />

18.5 Vaikutusten arvioinnin epävarmuustekijät<br />

Ihmisiin kohdistuvat vaikutukset ovat moniulotteisia ja erityisesti koettujen vaikutuksien arviointi<br />

on haastavaa, koska vaikutuksien kokeminen on subjektiivista. Eri henkilöt kokevat<br />

vaikutukset eri tavoin ja myös hanke alueen merkitykset elinympäristössä ovat erilaisia eri<br />

henkilöille. Haastattelujen avulla on saatu esille, millaisia näkemyksiä lähialueen asukkailla<br />

on <strong>tuulipuisto</strong>n vaikutuksista.<br />

Arvioinnin ajankohta vaikuttaa myös sosiaalisten vaikutusten kokemiseen. Suunnitteluvaiheessa<br />

<strong>tuulipuisto</strong>n synnyttämät muutokset elinympäristössä ovat vielä epäselviä, eikä tuulivoimaloista<br />

ole välttämättä aikaisempaa vertailevaa kokemusta. Esimerkiksi tuulivoimaloista<br />

aiheutuva ääni on monille asukkaille vieras.<br />

18.6 Haitallisten vaikutusten ehkäiseminen ja lieventäminen<br />

Tuulipuiston sosiaalisia vaikutuksia on mahdollistaa lieventää erityisesti tiedottamalla hankkeen<br />

etenemisestä lähialueen asukkaita sekä vapaa-ajan asuntojen omistajia. Tiedottamisella<br />

voidaan lieventää myös <strong>tuulipuisto</strong>n aiheuttamia huolia tai epävarmuutta. Erityisesti rakentamisen<br />

aikana tiedottamisen merkitys korostuu, jotta asukkaat ovat tietoisia sekä liikenteen<br />

ajoittumisesta että rakentamisen häiriöiden kestoajasta.<br />

Turvallisuuteen liittyviä riskejä sekä rakentamisen että <strong>tuulipuisto</strong>n käytön aikana voidaan<br />

vähentää varoituskyltein. Moottorikelkkareitit sijoitetaan riittävän kauas tuulivoimaloista,<br />

jottei tuulivoimaloista mahdollisesti irtoava lumi tai jää aiheuta vaaraa reitin käyttäjille.<br />

Hankkeen keskeisimmät vaikutukset ihmisten elinoloihin, viihtyvyyteen ja virkistyskäyttöön:<br />

� Tuulipuiston rakentaminen muuttaa sekä <strong>Kuolavaara–Keulakkopään</strong> varsin erämaista<br />

vaarojen lakialuetta että sen ympäristöä merkittävästi.<br />

� Ei aiheuta suoria haitallisia vaikutuksia lähimpien vakituisten tai loma-asuntojen<br />

asumisviihtyvyyteen, koska kohtuullisen suuren etäisyyden (n. 2,5 km) vuoksi<br />

mahdolliset melu- ja maisemahaitat jäävät vähäiseksi.<br />

� Tuulipuiston viihtyvyyteen kohdistuvat haitalliset vaikutukset ovat pääosin koettuja.<br />

Tuulivoimalat muuttavat asukkaiden arkipäiväistä elinympäristöä ja maisemakuvaa,<br />

vaikka ne eivät vaikuttaisi suoraan asuntojen välittömään lähiympäristöön.<br />

� Tuulipuiston rakentaminen ei estä alueella liikkumista eikä virkistyskäyttöä jatkossakaan.<br />

� Tuulivoimaloiden näkyminen, ääni, liike ja varjostus voidaan kokea virkistyskäyttöä<br />

häiritsevänä, jolloin vaaran lakialueiden virkistysarvojen koetaan vähenevän.<br />

� <strong>Kuolavaara–Keulakkopään</strong> <strong>tuulipuisto</strong>lla ei ole haitallisia terveysvaikutuksia.<br />

� Vaikka ohjearvot eivät ylity kiinteistöjen kohdalla, voidaan <strong>tuulipuisto</strong>lla kokea<br />

olevan vaikutuksia ihmisten terveyteen niiden melu- ja varjostusvaikutuksien<br />

kautta <strong>tuulipuisto</strong>alueella liikuttaessa.<br />

189

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

VAIKUTUKSET ILMAN LAATUUN JA ILMASTOON<br />

KUVA 16-1. TUULIVOIMALAN VARJO (Raahe).<br />

TUULIVOIMALOIDEN AIHEUTTAMAT MELU- JA VARJOVAIKUTUKSETKUVA 15-1. KAARNIKKA ELI VARIKSENMARJA.<br />

VAIKUTUKSET MUIHIN ELINKEINOIHIN JA LUONNONVAROJEN HYÖDYNTÄMISEEN<br />

Kuva 19-1. Tuulivoimalla tuotetulla energialla on positiivinen vaikutus ilmastoon.<br />

19 VAIKUTUKSET ILMAN LAATUUN JA ILMASTOON<br />

Ilmastonmuutokset ovat pitkän aikavälin muutoksia globaalissa tai paikallisessa ilmastossa,<br />

joita on tapahtunut mm. erilaisista maapalloon kohdistuvista tekijöistä johtuen (esim. muutokset<br />

auringon säteilyssä, maapallon liikeradan muutokset jne.). Ilmastonmuutoksella tarkoitetaan<br />

nykyisin pääsääntöisesti ihmisen toiminnasta johtuvaa, ilmakehän lisääntyvästä<br />

kasvihuonekaasupitoisuudesta aiheutuvaa nopeaa globaalia lämpenemistä. Kasvihuonekaasuja<br />

ovat mm. hiilidioksidi CO 2, metaani CH 4, dityppioksidi N 2O ja HFC-yhdisteet (fluorihiilivedyt),<br />

PFC-yhdisteet (perfluorihiilivedyt) ja rikkiheksafluoridi SF 6. Kasvihuonekaasut aiheuttavat<br />

ilmaston lämpenemistä haittaamalla auringon lämpösäteilyn pääsyä ilmakehästä takaisin<br />

avaruuteen.<br />

Ihmisen toiminnasta johtuvaa ilmastonmuutosta pyritään pitämään kurissa erilaisilla päästörajoituksilla<br />

ja ilmasto- ja energiapoliittisilla ohjelmilla. Esimerkiksi Suomen kansallisen energia-<br />

ja ilmastostrategian tavoitteena on edelleen lisätä uusiutuvien energialähteiden käyttöä<br />

ja osuutta energian kulutuksesta. Tämä on energiansäästön ohella merkittävimpiä keinoja<br />

saavuttaa Suomen ilmastotavoitteet. Uusiutuvien energialähteiden käyttö ei lisää hiilidioksidipäästöjä.<br />

Energian tuotanto synnyttää Suomessa noin 65 prosenttia kaikista kasvihuonepäästöistä ja<br />

noin 80 prosenttia hiilidioksidipäästöistä.<br />

Hiilidioksidi on merkittävin ihmisen tuottamista kasvihuonekaasuista. Sen osuuden on arvioitu<br />

olevan ilmastonmuutoksesta noin 60 %. Energiantuotannon muutokset ovat siksi merkittävässä<br />

asemassa, kun etsitään keinoja päästöjen vähentämiseen. Energiantuotannon päästöjä<br />

voidaan vähentää energian kulutusta pienentämällä sekä lisäämällä vähäpäästöisten tai<br />

päästöttömien energianlähteiden osuutta tuotannossa.<br />

190

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään tuulivoimapuisto<br />

VAIKUTUKSET ILMANLAATUUN JA ILMASTOON<br />

Tuulivoima on uusiutuvaa energiaa, jonka tuotannossa ei synny päästöjä ilmaan, veteen eikä<br />

maahan. Energian tuotantoa tuulivoimalla on pyritty edistämään nimenomaan sen ympäristöystävällisyyden<br />

vuoksi.<br />

Tuulivoimalla saavutettavat kasvihuonekaasujen sekä muiden ilmastopäästöjen alenemat<br />

ovat keskeisesti riippuvaisia käytössä olevista vaihtoehtoisista energiantuotantotavoista.<br />

Yleisesti tuulivoiman voidaan arvioida korvaavan ensisijaisesti tuotantokustannuksiltaan kalliimpia<br />

energiamuotoja, joita ovat erityisesti hiililauhde- ja maakaasupohjainen sähköntuotanto.<br />

Esimerkiksi hiililauhdevoimaloiden osalta tuulivoiman on arvioitu vähentävän hiilidioksidipäästöjä<br />

keskimäärin 800 – 900 CO 2 /kWh. (Holttinen 2004). Tutkimuksissa tehtyjen laskelmien<br />

ja mallinnusten pohjalta on arvioitu, että pohjoismaissa tuulivoimatuotannolla saavutetaan<br />

keskimäärin 620 – 700 g/CO 2 /kWh, kun korvataan pääasiassa lauhdevoimalaitosten<br />

tuottamaa sähköenergiaa. Keskimääräiset todelliset päästövähennykset voivat olla tätä<br />

pienempiä, jos tuulivoimatuotannon lisäys korvaa fossiilisten polttoaineiden sijaan muita uusiutuvia<br />

energiamuotoja.<br />

Ilmastovaikutusten arvioimiseksi hankkeelle on laskettu hiilidioksidivähenemät, jotka voidaan<br />

laskennallisesti saavuttaa. Hiilidioksidivähenemät on laskettu käyttämällä suomalaiselle sähköntuotannolle<br />

ominaisia päästökertoimia sekä <strong>tuulipuisto</strong>n suunniteltua sähköntuotantomäärää.<br />

Päästövähennykset on laskettu myös käyttäen hiililauhdevoimaloille tyypillisiä päästökertoimia,<br />

koska tuulivoima oletetaan ensisijaisesti korvaavan tätä energiantuotantomuotoa.<br />

Suomalaisen sähköntuotannon päästökertoimissa on osaltaan jo huomioitu uusiutuvia<br />

energianlähteitä, joten vain sen käyttäminen laskelmissa voi antaa liian pienen vaikutelman<br />

<strong>tuulipuisto</strong>n todellisista ilmastohyödyistä.<br />

Taulukko 19-1. Tuulipuiston hiilidioksidisäätöjen laskemiseksi käytetyt päästökertoimet.<br />

Yhdiste Suomen sähköntuotannon<br />

yleiset ominaispäästökertoimet<br />

(Energia teollisuus<br />

2008)<br />

Rikkidioksidi (SO2) 390 mg/kWh 700 mg/kWh<br />

Typen oksidit (NO2) 480 mg/kWh 1 060 mg/kWh<br />

Hiilidioksidi (CO2) 120 CO2/kWh 660 g/kWh<br />

Lauhdevoimaloiden ominaispäästökertoimet,<br />

polttoaineina pääasiassa<br />

hiili ja maakaasu (Holttinen<br />

2004)<br />

Taulukko 19-2. Tuulipuiston avulla saavutettavat vähentymät ilmapäästöjen osalta. Laskennassa<br />

oletetaan, että hanke toteutetaan maksimikoossa (20 voimalaa), jolloin<br />

puiston vuosittaiseksi maksimituotoksi on arvioitu 125 GWh.<br />

Yhdiste Rikkidioksidi<br />

(SO2)<br />

Päästövähenemät Suomen sähköntuotannon<br />

päästökertoimen mukaan (t/a)<br />

Päästövähenemät hiililauhdevoimalan<br />

päästökertoimen mukaan (t/a)<br />

Typen oksidit<br />

(NO2)<br />

Hiilidioksidi<br />

(CO2)<br />

49 60 15 000<br />

88 132 82 500<br />

Laskelmien mukaan suunnitellun <strong>tuulipuisto</strong>n avulla voidaan sen toiminnan aikana vähentää<br />

Suomen energiantuotannon aiheuttamia hiilidioksidipäästöjä noin 15 000 – 82 500 tonnia<br />

vuodessa, riippuen laskentatavasta ja oletuksesta, että <strong>tuulipuisto</strong>n vuosituotanto on 125<br />

GWh.<br />

Laskelmat eivät kuitenkaan kerro koko tuotantomuodon energiatasetta, sillä laskelmat on<br />

laadittu ainoastaan <strong>tuulipuisto</strong>n tuotantovaiheessa saavuttamille päästövähennyksille. Koko<br />

<strong>tuulipuisto</strong>n energiatasetta laskettaessa tulee huomioida <strong>tuulipuisto</strong>n rakentamiseen ja käytön<br />

loputtua sen purkamiseen tarvittavat energiamäärät ja verrata niitä voimaloiden tuottamaan<br />

energiamäärään. Tutkimuksien mukaan tuulivoimala tuottaa rakentamiseen tarvittavan<br />

energiamäärän 6–9 kuukaudessa, jolloin voidaan todeta, ettei rakentamiseen tarvittava<br />

energia ole merkittävää.<br />

191

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

MUUT VAIKUTUKSET<br />

20 MUUT VAIKUTUKSET<br />

20.1 Vaikutukset ilmaturvallisuuteen, tutkien toimitaan ja viestintäyhteyksiin<br />

Puolustusvoimat ovat viimeaikaisissa tuulivoimahankkeissa korostaneet, että <strong>tuulipuisto</strong>jen<br />

vaikutukset ilma- ja merivalvontatutkien toimintaan on selvitettävä tarkoin. Ilmavoimien lakisääteisenä<br />

tehtävänä on toteuttaa alueellisen koskemattomuuden valvontaa ja turvaamista.<br />

Tuulivoimaloiden ilmavalvontatutkille aiheuttamia haittoja ei ole kartoitettu Suomessa<br />

yksityiskohtaisesti. Tuulivoimaloiden tiedetään aiheuttaneen häiriöitä ilmavalvontatutkien<br />

toimintaan (Uudenmaan ympäristökeskus 2008).<br />

Tuulivoimaloiden vaikutusten selvittämiseksi VTT ja Energiateollisuus ry ovat aloittaneet tutkimuksen,<br />

jolla selvitetään tuulivoimaloiden vaikutuksia mm. ilma- ja merivalvontaan (ELYkeskus<br />

Lappi, 2010). Molemmat hankkeesta vastaavat ovat osallisena selvityshankkeessa.<br />

Tässä vaiheessa, tarkemman tutkimustiedon puuttuessa on mahdoton arvioida miten <strong>Kuolavaara–Keulakkopään</strong><br />

<strong>tuulipuisto</strong> vaikuttaa puolustusvoimien ilmavalvontaan. Ennen <strong>tuulipuisto</strong>n<br />

rakentamista tulee olla yhteydessä Puolustusvoimiin ja harkita hankekohtaisesti <strong>tuulipuisto</strong>n<br />

aiheuttamat vaikutukset ilmavalvontatutkiin, mikäli aiheeseen liittyviä yleisiä tutkimustuloksia<br />

ei vielä siinä vaiheessa ole olemassa.<br />

Tuulivoimalat eivät käytännössä vaikuta lentoliikenteeseen, mutta ne tulee merkitä lentoturvallisuussyistä.<br />

Ilmailuasetuksen (118/1996) 1 §:n mukaan lentoturvallisuudelle mahdollisesti<br />

vaaraa aiheuttavan rakennelman asettajan on pyydettävä Ilmailulaitokselta etukäteen<br />

lausunto siitä, saako rakennelman asettaa. Lentoesteet on merkittävä Ilmailulaitoksen antamien<br />

määräyksien mukaisesti. Useimmiten merkinnäksi riittää staattinen matalaintensiteettinen<br />

lentoestevalo, joka suunnataan ylöspäin. Kaukana lentoasemista (yli 10 km) sijaitsevissa<br />

voimaloissa merkintäraja on 70 m. Yli 100 m korkeat rakenteet lasketaan huomattaviksi lentoesteiksi<br />

ja niiden merkintävaatimukset ovat tiukempia (Uudenmaan liitto, 2002).<br />

Ennen tuulivoimalan rakentamista tulee hankkeesta vastaavan pyytää lausunto Finavian Lentoasemaliiketoimintayksiköltä<br />

<strong>tuulipuisto</strong>n vaikutuksista lentoliikenteeseen. Tuulipuistolla voi<br />

olla vaikutusta mm. Kittilän lentoaseman minimisektorikorkeuteen (MSA).<br />

Tuulivoimaloiden vaikutuksista matkapuhelinten tai linkkiasemien toimintaan ei ole laajoja<br />

tutkimustuloksia. Viestintävirastosta saadun tiedon mukaan tuulivoimaloista ei ole aiheutunut<br />

häiriövaikutuksia radioiden kuuluvuuteen, digitaalisiin tv-lähetyksiin tai matkapuhelinten<br />

toimintaan Suomessa. Ulkomailta ei ole myös tietoa tuulivoimaloiden aiheuttamista viestintähäiriöistä.<br />

Nykytekniikalla häiriöiden syntyminen on epätodennäköistä, mutta vasta käytäntö<br />

tulee osoittamaan todelliset vaikutukset. Tuulipuistojen suunnittelussa tulee kuitenkin<br />

huomioida läheisten linkkiasemien ja tuulivoimaloiden sijainnin suhteet toisiinsa nähden<br />

(Viestintävirasto 2011, suul. tied.).<br />

20.2 Tuulipuiston lopettamisen vaikutukset<br />

Tuulipuiston toiminnan päätyttyä ilmenevät vaikutukset ovat hyvin samanlaisia kuin hankkeen<br />

rakentamisvaiheessa. Tuulivoimaloiden ja tarpeettomien voimajohtojen purkamisesta<br />

muodostuu työllistäviä vaikutuksia ja sen myötä välillisesti myös muuten aluetaloutta tukevaa<br />

toimintaa. Tuulipuiston rakenteiden purkamisesta aiheutuu samankaltaisia melu- ja liikennevaikutuksia<br />

kuten <strong>tuulipuisto</strong>n rakentamisen aikanakin. Tuulipuiston käytössä olleet<br />

maa-alueet vapautuvat myös maanomistajien muuhun käyttöön.<br />

Tuulipuiston purkaminen aiheuttaa myös maisemakuvan muutoksen, kun jonkinlaiseksi<br />

maamerkiksi muodostunut tuulivoimalaryhmä häviää maisemasta. Maisema palautuu pitkälti<br />

samaan tilaan, joka on vallinnut ennen <strong>tuulipuisto</strong>n rakentamista, mikäli ympäristössä ei ole<br />

tapahtunut muita merkittäviä muutoksia <strong>tuulipuisto</strong>n toiminnan aikana.<br />

Tuulipuiston tuotannon lopettaminen vaikuttaa myös suoraan Suomessa tuulivoimalla tuotettavan<br />

energian määrään, ellei vastaavan tehoista <strong>tuulipuisto</strong>a perusteta samanaikaisesti toisaalle.<br />

192

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

MUUT VAIKUTUKSET<br />

Kuva 20-1. Korkeat rakennelmat, esimerkiksi tuulimittausmastot ja tuulivoimalat tulee<br />

merkitä lentoestevaloin.<br />

193

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

NOLLAVAIHTOEHDON VAIKUTUKSET<br />

Kuva 21-1. Aihkimänty Keulakkopäällä.<br />

21 NOLLAVAIHTOEHDON VAIKUTUKSET<br />

Nollavaihtoehdossa on tarkasteltu vaihtoehtoa, jossa <strong>Kuolavaara–Keulakkopään</strong> <strong>tuulipuisto</strong>hanketta<br />

ei toteuteta. Vastaava energiamäärä tuotetaan muilla tuotantokeinoilla tai tarvittava<br />

energia ostetaan muualta.<br />

Nollavaihtoehdon toteutuessa <strong>Kuolavaara–Keulakkopään</strong> alue säilyy nykyisessä tilassa, eikä<br />

<strong>tuulipuisto</strong>hankkeen aiheuttamia haitallisia vaikutuksia synny. Huomattava on, että tällöin ei<br />

myös synny hankkeen positiivisia vaikutuksia esimerkiksi aluetalouteen (ks. kappale 15).<br />

Nollavaihtoehdossa <strong>tuulipuisto</strong>n maankäyttövaikutuksia ei aiheudu lainkaan. Alueen yhdyskuntarakenne<br />

säilyy ennallaan ja hankealue nykyisen kaltaisena metsätalousvaltaisena alueena.<br />

Virkistyskäyttö ja poronhoito voivat jatkua alueella. Metsätalous saattaa osaltaan vaikuttaa<br />

alueen luonnonolosuhteisiin ja sen kehitykseen. Ilman suunniteltua ja alueella voimassa<br />

olevissa kaavoissa esitettyä <strong>tuulipuisto</strong>a alueen maankäyttöä saatetaan myös kehittää<br />

muiden alueeseen kohdistuvien toimintojen pohjalta. Koko hankealuetta koskevaa <strong>tuulipuisto</strong>n<br />

osayleiskaavaa ei tarvitse laatia.<br />

Vaihtoehdossa VE 0 sähkönsiirron maankäyttövaikutuksia ei aiheudu. Alueen maankäyttö<br />

jatkuu nykyisen kaltaisena ja kehittyy muun suunnitellun tai alueelle tulevaisuudessa kohdistuvan<br />

uuden maankäytön mukaisesti.<br />

Tuulivoimatuotannon oletetaan vähentävän sähkön tuotantoa muilla tuotantomuodoilla ja<br />

tuulivoiman käytön oletetaan vähentävän hiilidioksidipäästöjä. Mikäli hanketta ei toteuteta, ei<br />

tältä osin toteuteta Suomen energia- ja ilmastopoliittisia tavoitteita uusiutuvien energian<br />

muotojen käytöstä, eikä osaltaan hiilidioksidipäästöjen vähentämisestä.<br />

194

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

YHTEISVAIKUTUKSET MUIDEN HANKKEIDEN KANSSA<br />

22 YHTEISVAIKUTUKSET MUIDEN HANKKEIDEN KANSSA<br />

22.1 Muut <strong>tuulipuisto</strong>hankkeet<br />

<strong>Kuolavaara–Keulakkopään</strong> <strong>tuulipuisto</strong>n lähialueilla ei ole muita <strong>tuulipuisto</strong>ja, joten yhteisvaikutuksia<br />

olemassa olevien <strong>tuulipuisto</strong>jen kanssa ei synny.<br />

Sodankylän Joukhaisselälle on suunnitteilla <strong>tuulipuisto</strong>, joka muodostuisi enintään 30 tuulivoimalasta.<br />

Etäisyys <strong>tuulipuisto</strong>jen välillä tulisi olemaan noin 35 km. Tuulipuistojen yhteisvaikutukset<br />

maisemaan olisivat hyvin pienet. Molemmat <strong>tuulipuisto</strong>t on havaittavissa yhtäaikaisesti<br />

hyvin valikoiduilta alueilta, ja niidenkin tulee sijaita suhteellisen korkealla. Maisemallisia<br />

yhteisvaikutuksia voisi mahdollisesti syntyä esimerkiksi Kaarestunturin huipulta maisemaa<br />

tarkasteltaessa.<br />

Tuulipuistojen yhteisvaikutukset esimerkiksi lentoliikenteeseen tai ilmavalvontatutkien toimintaa<br />

tulee selvittää, mikäli molemmat hankkeet toteutuvat. Lisäksi on selvitettävä sähkönsiirtoon<br />

liittyvät kysymykset, esimerkiksi kuinka paljon kantaverkkoon voidaan tuottaa tuulivoimalla<br />

tuotettua sähköenergiaa.<br />

Tuulivoimatuotantoon parhaiten soveltuvat Lapin tunturit ja vaarat –selvityksessä (Lapin Liitto<br />

2005) lähin Kuolavaara-Keulakkopäätä tuulivoimatuotantoon ehdotettu kohde on Kittilän<br />

Palkaslaki-Rovalaki. Kohde sijaitsee noin 20 kilometriä Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong>alueelta<br />

luoteeseen. Tällä hetkellä alueelle ei ole suunnitteilla <strong>tuulipuisto</strong>a.<br />

22.2 Muut alueen hankkeet, suunnitelmat ja ohjelmat<br />

Hankealueen läheisyydessä ei ole meneillään muita merkittäviä hankkeita, jotka voisivat aiheuttaa<br />

yhteisvaikutuksia <strong>Kuolavaara–Keulakkopään</strong> <strong>tuulipuisto</strong>hankkeen kanssa. Fingrid<br />

Oyj:n 220 kV voimajohto välillä Petäjäskoski-Isoniemi-Vajukoski on valmistunut joulukuussa<br />

2010. Voimajohdon aiheuttamat yhteisvaikutukset on arvioitu muualla tässä ympäristövaikutusten<br />

arviointiselostuksessa.<br />

Osaltaan <strong>Kuolavaara–Keulakkopään</strong> <strong>tuulipuisto</strong>hanke tukee erilaisia energia- ja ilmastopoliittisia<br />

ohjelmia sekä tavoitteita uusiutuvan energian lisäämisestä ja energian tuotannon hiilioksidipäästöjen<br />

vähentämisestä. Toteutuessaan hanke vastaa Suomen ilmasto- ja energiapoliittisiin<br />

tavoitteisiin.<br />

195

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään tuulivoimapuisto<br />

YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN SEURANTA<br />

23 YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN SEURANTA<br />

Luonto ja linnusto<br />

Hankkeesta mahdollisesti aiheutuvien linnustovaikutusten todentamiseksi sekä niiden suuruuden<br />

arvioimiseksi hankkeen rakennusvaiheessa sekä sen ensimmäisten toimintavuosien<br />

aikana alueella täytyisi suorittaa linnustolaskentoja. Linnustonlaskenta tulisi kohdistaa ensisijaisesti<br />

hankealueella pesivään lintulajistoon ja lajien pesimätiheyksiin. Seurannan keston<br />

määrittelee käytännössä hankkeen alkuvaiheessa havaitut muutokset linnustossa, mutta<br />

yleisesti seurannan kestoksi suositellaan 1–3 vuotta <strong>tuulipuisto</strong>n toiminnan aikana. Lisäksi<br />

olisi mahdollisuuksien mukaan hyvä seurata lintujen käyttäytymistä tuulivoimaloiden läheisyydessä<br />

sekä mahdollisia törmäyksiä. Erityisesti läheisen maakotkareviirin säilymistä sekä<br />

lintujen liikkeitä tulisi seurata <strong>tuulipuisto</strong>n toiminnan aikana tarvittavassa laajuudessa.<br />

Linnustonseurannassa käytettävät menetelmät tulee pitää samanlaisina kuin nyt hankkeen<br />

ympäristönvaikutusten arvioinnin vaiheessa käytetyt ja yleisesti hyväksytyt linnustonlaskentamenetelmät.<br />

Tämä takaa tulosten vertailukelpoisuuden ja mahdollistaa hankkeen linnustovaikutusten<br />

tunnistamisen.<br />

Linnustovaikutusten seurannan yksityiskohtaisempi seurantaohjelma laaditaan hankkeen<br />

myöhemmissä vaiheissa, esimerkiksi ympäristölupaa haettaessa.<br />

Riistatalous<br />

Hankealueelle sijoittuvaa riistakolmiota on laskettu varsin aktiivisesti miltei vuosittain lähes<br />

20 vuoden ajan. Mikäli hanke toteutuu, antaa kolmiolaskennan jatkaminen merkittävää lisätietoa<br />

<strong>tuulipuisto</strong>hankkeen vaikutuksista lähialueen lajistoon. Lumijälkilaskenta antaa tietoa<br />

alueen nisäkkäiden liikkumisesta ja sen muutoksista. Lisäksi saalistilastoja seuraamalla sekä<br />

lähialueen metsästäjiä haastattelemalla saadaan viitteitä alueen mahdollisista riistakantojen<br />

muutoksista.<br />

Melu<br />

Tuulivoimaloiden ja rakentamisen aikaista melua voidaan mitata. Mittaukset suoritetaan<br />

kaakkoistuulen vallitessa. Mittaukset suoritetaan ympäristöministeriön ohjeen 1/1995 "Ympäristömelun<br />

mittaaminen" mukaisesti.<br />

Tuulipuistonhankkeen meluvaikutuksia voidaan seurata <strong>tuulipuisto</strong>n toiminnan aikana eri<br />

vuoden- ja vuorokauden aikoina laadittavilla melumittauksilla. Seurantamittauksista saatavaa<br />

tietoa voidaan hyödyntää jatkossa <strong>tuulipuisto</strong>jen suunnittelussa.<br />

Varjonmuodostus<br />

Varjonmuodostuksen seurantaan ei ole olemassa seurantamenetelmiä eikä –ohjeita. Lisäksi<br />

ohje- ja raja-arvot puuttuvat.<br />

Liikenne<br />

Tuulipuiston ei oleteta vaikuttavan merkittävästi liikenteeseen <strong>tuulipuisto</strong>n toiminnan aikana.<br />

Huomattavimmat liikenteelliset muutokset kohdistuvat <strong>tuulipuisto</strong>n rakentamisen ja mahdollisen<br />

purkamisen ajankohtiin, verrattaen lyhyelle aikajaksolle. Olemassa olevat liikenteen<br />

laskentamenetelmät riittävät hankeen liikennevaikutusten seurantamenetelmäksi.<br />

196

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

VAIHTOEHTOJEN VERTAILU JA TOTEUTTAMISKELPOISUUS<br />

Vaihtoehtojen vertailu<br />

197

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

VAIHTOEHTOJEN VERTAILU JA TOTEUTTAMISKELPOISUUS<br />

Vaihtoehtojen vertailu<br />

24 VAIHTOEHTOJEN VERTAILU JA TOTEUTTAMISKELPOISUUS<br />

24.1 Vaihtoehtojen vertailun periaatteet<br />

Vaihtoehtojen vertailumenetelmänä käytetään ns. erittelevää menetelmää, jolloin korostetaan<br />

eri arvolähtökohdista lähtevää päätöksentekoa. Menetelmällä voidaan ottaa kantaa<br />

vaihtoehtojen ympäristölliseen toteuttamiskelpoisuuteen, mutta menetelmällä ei voida ratkaista<br />

parasta vaihtoehtoa. Päätöksen parhaasta vaihtoehdosta tekevät ko. hankkeen päätöksentekijät.<br />

Erilaisia, eri aikoina ilmeneviä ja eri tahoihin ja ryhmiin kohdistuvia vaikutuksia ei lasketa<br />

yhteen, koska vaikutuksia ei voida yhteismitallistaa painoarvoiltaan samanarvoisiksi.<br />

Hankkeen luonteesta johtuen todelliset erot vaihtoehtojen välillä ympäristövaikutukset ovat<br />

monilta osin samankaltaisia. Vaihtoehtovertailussa keskitytään tämän vuoksi käsittelemään<br />

vain niitä tekijöitä, joissa todellisia eroja voidaan havaita. Vaikutusten merkittävyyden arvioinnissa<br />

hyödynnetään IEMA:n (Institute of Environmental Mangement & Assesment) ohjeita<br />

(IEMA, 2004).<br />

Vertailtavien vaihtoehtojen kohdalla on verrattu tutkittavaa vaihtoehtoa nykytilanteeseen ja<br />

vaihtoehtoja toisiinsa. Vaikutukset ja niiden väliset erot on kuvattu sanallisesti kutakin vaikutustyyppiä<br />

koskevassa tekstiosiossa tässä ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa. Vaihtoehtojen<br />

välisiä eroja on havainnollistettu seuraavan kappaleen taulukossa.<br />

LUONNE<br />

myönteine<br />

n/<br />

kielteinen<br />

Kuva 24-1. Vaikutusten ominaisuudet ja niiden merkittävyyden arviointi.<br />

Eri vaikutustyyppien sanallisessa vertailussa on pyritty käyttämään samoja termejä sekä pyritty<br />

tuomaan esille vaikutustyypin ominaisuudet. Ominaisuuksista on arvioitu vaikutuksen<br />

luonnetta, tyyppiä, palautuvuutta, laajuutta, kestoa sekä lisäksi pohdittu vaikutuksen kohteen<br />

arvoa ja herkkyyttä. Monien vaikutustyyppien kohdalla arviointi on jossain määrin subjektiivista,<br />

koska kaikille vaikutustyypeille ei ole olemassa yhteisesti sovittuja mitattavia<br />

ominaisuuksia tai raja-arvoja, jotka mahdollistaisivat vaikutusten arvioinnin objektiivisuuden.<br />

198<br />

TYYPPI<br />

välitön/<br />

välillinen<br />

PALAUTUVUU<br />

S<br />

palautuva/<br />

palautumaton<br />

EI VAIKUTUKSIA LIEVIÄ VAIKUTUKSIA<br />

LAAJUUS<br />

paikallinen/<br />

alueellinen/<br />

laaja‐alainen<br />

KOHTALAISIA<br />

VAIKUTUKSIA<br />

KESTO<br />

lyhytaikainen<br />

/<br />

pitkäaikainen<br />

VAIKUTUKSEN<br />

‐KOHTEEN<br />

ARVO JA<br />

HERKKYYS<br />

MERKITTÄVIÄ<br />

VAIKUTUKSIA

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

VAIHTOEHTOJEN VERTAILU JA TOTEUTTAMISKELPOISUUS<br />

Vaikutusten merkittävyyttä on arvioitu neliportaisella asteikolla:<br />

1) ei vaikutuksia tai myönteisiä vaikutuksia<br />

2) lieviä vaikutuksia<br />

3) kohtalaisia vaikutuksia<br />

4) merkittäviä vaikutuksia.<br />

Kunkin vaikutustyypin kohdalla hankkeen merkittävyys on arvioitu asiantuntija-arviona.<br />

Vaihtoehtojen sisäisiä eri vaikutusten keskinäisiä merkittävyysvertailuja ei tehdä, koska kunkin<br />

vaikutuksen painoarvo muuhun vaikutukseen on useissa tapauksissa arvoperusteinen<br />

eikä ole positivistisin menetelmin määritettävissä. Tällöin esimerkiksi maisemahaittaa ja sen<br />

merkittävyyttä ei tulla vertailemaan hiilidioksidimäärän vähenemiseen energiantuotannossa.<br />

Vaikka hanke kokonaisuutena muodostuu <strong>tuulipuisto</strong>sta ja sähkönsiirtoreiteistä on vaihtoehtojen<br />

vertailu tehty erikseen <strong>tuulipuisto</strong>n ja sähkönsiirtoreittien osalta. Tuulipuiston vaikutukset<br />

ovat samat vaihtoehdosta riippumatta. Erot syntyvät vaihtoehtoisista sähkönsiirtoreiteistä.<br />

24.2 Vaihtoehtojen vertailu<br />

Tässä kappaleessa esitetään hankkeen vaikutukset tiivistetysti taulukkomuodossa. Taulukossa<br />

on pyritty tuomaan esille keskeisimmät vaikutukset ja niiden merkittävyys. Vaikutusten<br />

merkittävyys on ilmaistu neliportaisella asteikolla värikoodein.<br />

Vaikutusten luokitus<br />

Ei vaikutusta /<br />

Myönteinen vaikutus<br />

Vaihtoehto/<br />

vaikutuksen kohde<br />

Yhdyskuntarakenne<br />

ja maankäyttö<br />

Maisema<br />

Kulttuuriympäristö<br />

Muinaisjäännökset<br />

Lievä haitallinen vaikutus<br />

Kohtalainen haitallinen<br />

vaikutus<br />

Tuulipuiston keskeisimmät ympäristövaikutukset<br />

Merkittävä haitallinen<br />

vaikutus<br />

Tuulipuisto, 20 tuulivoimalaa VE 0<br />

Toteuttaminen on alueen suunnitellun maankäytön mukaista.<br />

Sijoittuu toiminnan kannalta sopivalle alueelle ja tukeutuu pääosin<br />

olemassa olevaan infrastruktuuriin.<br />

Tarvittava maa-ala on vähäinen, eikä merkittävästi heikennä ympäröivän<br />

alueen käytettävyyttä.<br />

Tuulipuisto muuttaa alueen maisemakuvaa lähi- ja kaukomaisessa.<br />

Luonnonmaisema muuttuu uusiutuvan energian tuotantomaisemaksi.<br />

Maiseman muutos voi aiheuttaa merkittäviä vaikutuksia<br />

ihmisten maisemakokemuksissa.<br />

Ympäröivän maiseman peitteisyydestä ja maiseman topografian<br />

vaihtelevuudesta johtuen <strong>tuulipuisto</strong> on havaittavissa suhteellisen<br />

rajatuilta alueilta. Vakinaisten tai loma-asuntojen pihapiireissä<br />

tuulivoimalat eivät hallitse maisemaa.<br />

Suurpiirteiseen maisemaan <strong>tuulipuisto</strong> sijoittuu hyvin. Tuulipuistosta<br />

muodostuu <strong>Kuolavaara–Keulakkopään</strong> aluetta korostava maamerkki.<br />

Tuulipuisto ei muuta kulttuurihistoriallisten kohteiden määrittelyperusteena<br />

olevia arvoja. Tuulivoimaloita tai osia niistä voidaan havaita<br />

kulttuurihistoriallisilta alueilta tai kohteilta, mutta kohteiden<br />

luonne ei olennaisesti muutu. Kulttuurihistoriallisiin kohteisiin ei<br />

osoiteta fyysisiä toimenpiteitä.<br />

Tuulipuiston alueella ei ole muinaisjäännöksiä. Tuulipuistolla ei ole<br />

vaikutusta alueen arkeologiseen historiaan.<br />

Ei muutoksia<br />

nykytilanteeseen.<br />

Ei muutoksia<br />

nykytilanteeseen.<br />

Ei muutoksia<br />

nykytilanteeseen.<br />

Ei muutoksia<br />

nykytilanteeseen.<br />

199

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

VAIHTOEHTOJEN VERTAILU JA TOTEUTTAMISKELPOISUUS<br />

Vaihtoehto/<br />

vaikutuksen kohde<br />

Luonto<br />

Linnusto<br />

Riistatalous<br />

Poroelinkeino<br />

Elinkeinot<br />

Melu<br />

Liikenne<br />

Vaikutukset ihmisiin<br />

Vaikutukset<br />

terveyteen<br />

Ilmasto ja ilmaston<br />

muutos<br />

200<br />

Tuulipuiston keskeisimmät ympäristövaikutukset<br />

Tuulipuisto, 20 tuulivoimalaa VE 0<br />

Tuulipuistolla lieviä vaikutuksia arvokkaisiin luontokohteisiin Keulakkopään<br />

itäosan ja Kuolavaaran länsiosan vanhojen metsien<br />

pinta-alan menetyksenä ja eheyden pirstoutumisena.<br />

Lieviä elinympäristön muutoksia, ei merkittävää törmäysriskiä<br />

pesimä- tai muuttolinnustolle.<br />

Mahdollisia häiriövaikutuksia riistalajeille rakenteiden ja lakialueen<br />

tien johdosta. Metsolle lieviä vaikutuksia elinpiirinä soveliaan vanhanmetsän<br />

alan pirstoutuessa. Hirven talvilaidunalueiden olosuhteissa<br />

muutoksia. Vaikutus voi olla myös osittain positiivinen hirvelle<br />

taimikkoalueiden lisääntyessä ja metsästykselle sen helpottuessa.<br />

Metsästyksen kokeminen heikentyy erämaisen ympäristön<br />

muuttuessa, vaikutukset kohdistuvat paikallisiin metsästäjiin.<br />

Tuulipuiston rakenteiden alle suoja-alueineen jää noin 40 ha porolaitumia<br />

talvilaidun alueella. Tuulipuiston arvioidun häiriöalueen<br />

mukaan vaikutukset ulottuvat noin 1062 ha:n alueelle. Tällä alueella<br />

porot voivat yhä laiduntaa, mutta laidunnus voi osin häiriintyä.<br />

Suurimmat vaikutukset luppolaitumiin. Porojen laidunnus häiriintynee<br />

ainakin rakentamisen aikana (etenkin kevät/alkukesä kriittinen),<br />

ja alue voi muodostua räkkäsuojapaikaksi etenkin hirvaille.<br />

Poronhoitotoiminta vaikeutuu hieman (uusi veräjä raja-aitaan).<br />

Tuulipuiston alueelta poistuu vähäinen määrä metsätalouskäytössä<br />

olevasta maasta. Välillisesti <strong>tuulipuisto</strong> voi vaikuttaa positiivisesti<br />

paikallisiin elinkeinoihin.<br />

Tuulivoimalaitoksien melutasot eivät ylitä ohjearvoja lähimpien<br />

häiriintyvien kohteiden alueilla, koska tuulivoimalat tulevat sijaitsemaan<br />

niin kaukana lähimmistä häiriintyvistä kohteista.<br />

Tuulivoimalaitoksien melun lisäksi hankkeen muut meluvaikutukset<br />

ovat vähäiset.<br />

Tuulipuiston liikenteelliset vaikutukset kohdistuvat lähinnä <strong>tuulipuisto</strong>n<br />

rakentamisen aikaan. Tuulipuiston toiminnan aikana <strong>tuulipuisto</strong>lla<br />

ei ole mainittavia vaikutuksia alueen liikenteeseen.<br />

Tuulipuisto ei aiheuta suoria haitallisia vaikutuksia lähimpien vakituisten<br />

tai loma-asuntojen asumisviihtyvyyteen. Tuulipuiston rakentaminen<br />

ei estä alueella liikkumista eikä virkistyskäyttöä jatkossakaan.<br />

Vaikka Kuolavaara-Keulakkopään lähiasutus on määrällisesti<br />

vähäistä, on ympäristössä tapahtuva muutos vastaavasti<br />

suuri. Tuulipuiston viihtyvyyteen ja virkistyskäyttöön kohdistuvat<br />

haitalliset vaikutukset ovatkin pääosin koettuja. Tuulivoimalat<br />

muuttavat asukkaiden arkipäiväistä elinympäristöä ja tuulivoimaloiden<br />

näkyminen, ääni, liike ja varjostus voidaan kokea virkistyskäyttöä<br />

haittaavana.<br />

Tuulipuistolla ei ole haitallisia terveysvaikutuksia. Tuulivoimaloista<br />

ei aiheudu melu- tai varjostusvaikutuksia vakituiselle asutukselle<br />

eivätkä arvot ylitä asetettuja ohjearvoja.<br />

Hanke edistää osaltaan Suomen ilmasto- ja energiapolitiikan tavoitteita<br />

ilmastonmuutoksen ja kasvihuonekaasujen vähentämisessä.<br />

Hanke lisää uusiutuvan energian tuotantoa.<br />

Ei muutoksia<br />

nykytilanteeseen.<br />

Ei muutoksia<br />

nykytilanteeseen.<br />

Ei muutoksia<br />

nykytilanteeseen.<br />

Ei muutoksia<br />

nykytilanteeseen.<br />

Ei muutoksia nykytilanteeseen,<br />

ei<br />

positiivisia vaikutuksiaaluetalouteen.<br />

Ei muutoksia<br />

nykytilanteeseen.<br />

Ei muutoksia<br />

nykytilanteeseen.<br />

Ei muutoksia<br />

nykytilanteeseen.<br />

Ei muutoksia<br />

nykytilanteeseen.<br />

Uusiutuvan energian<br />

tuotanto ei lisäänny,hiilidioksidipäästöt<br />

eivät<br />

vähenny.

---

Vaihtoehto/<br />

vaikutuksen<br />

kohde<br />

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

VAIHTOEHTOJEN VERTAILU JA TOTEUTTAMISKELPOISUUS<br />

Sähkönsiirtovaihtoehtojen keskeisimmät ympäristövaikutukset<br />

Yhdyskuntarakenne<br />

ja<br />

maankäyttö<br />

Maisema<br />

Muinaisjäännökset<br />

Luonto<br />

Linnusto<br />

Riistatalous<br />

VE 1a VE 1b VE 2 VE 3 VE 0<br />

Uuden voimajohtoalueen<br />

osuus ja muuta<br />

maankäyttöä<br />

rajoittavan<br />

maa-ala on<br />

kaikkein suurin.<br />

Lähiympäristön<br />

suunnittelu<br />

saattaa hankaloitua<br />

aluetta<br />

halkovan linjauksen<br />

vuoksi.<br />

Etäisyys olemassa<br />

olevaan<br />

asutukseen on<br />

lyhin, mutta<br />

alueen nykyinen<br />

ja suunniteltu<br />

maankäyttö<br />

voidaan sovittaa<br />

yhteen.<br />

Pääosin peitteiselle<br />

alueelle<br />

muodostuu<br />

uutta avointa<br />

johtoaukeaa n.<br />

10,9 km. Johtoalue<br />

pylväineen<br />

on kuitenkin<br />

havaittavissa<br />

varsin suppealta<br />

alueelta.<br />

Voimajohtoreitillä<br />

tai sen<br />

välittömässä<br />

läheisyydessä ei<br />

ole muinaisjäännöksiä.<br />

Ylittää useita<br />

luonnontilaisia<br />

virtavesiä ja<br />

pirstoo vesistöjenrantaaluetta.<br />

Kohtalaisia<br />

elinympäristön<br />

muutoksia, ei<br />

merkittävää<br />

törmäysriskiä.<br />

Kuten VE 1a. Uuden voimajohdon<br />

pituus on kaikkein<br />

suurin.<br />

Pääosin peitteiselle<br />

alueelle<br />

muodostuu<br />

uutta avointa<br />

johtoaukeaa n.<br />

11 km. Johtoalue<br />

pylväineen<br />

on kuitenkin<br />

havaittavissa<br />

varsin suppealta<br />

alueelta.<br />

Suunnitellun<br />

voimajohdon<br />

keskilinjasta n.<br />

25 m etäisyydellämuinaisjäännös.<br />

Ylittää useita<br />

luonnontilaisia<br />

virtavesiä ja<br />

pirstoo vesistöjenrantaaluetta.<br />

Kohtalaisia<br />

elinympäristön<br />

muutoksia, ei<br />

merkittävää<br />

törmäysriskiä.<br />

Vaikutukset muuhun<br />

maankäyttöön melko<br />

vähäiset, sillä<br />

pääosa uudesta<br />

voimajohdosta sijoitetaan<br />

olemassa<br />

olevaa johtokäytävää<br />

leventäen.<br />

Johtoreitin linjaus ei<br />

hankaloita alueen<br />

maankäytön suunnittelua<br />

vallitsevasta<br />

tilanteesta.<br />

Olemassa olevat<br />

asuin- ja lomaasutusalueetvoidaan<br />

huomioida<br />

yhtä hyvin kuin<br />

vaihtoehdossa VE 3.<br />

Uutta johtoaluetta<br />

raivataan 2,5 km,<br />

olemassa olevaa<br />

johtoaluetta levennetään<br />

n. 22 km<br />

matkalla. Johtoalueen<br />

voimistuminen<br />

maisemassa on<br />

huomattavaa. Vaikutukset<br />

korostuvat<br />

avoimilla ja korkeilla<br />

kohdilla.<br />

Voimajohtoreitillä<br />

tai sen välittömässä<br />

läheisyydessä ei ole<br />

muinaisjäännöksiä.<br />

Ylittää luonnontilaisia<br />

virtavesiä, pirstoo<br />

ranta-alueita<br />

sekä ylittää luonnontilaisenPenikkavuoman<br />

avosuon,<br />

tosin jo olevan voimajohdon<br />

rinnalla.<br />

Ylittää Pikkulehdonojanpuronvarsileton,lettorikolle<br />

soveliaan kasvupaikan.<br />

Lieviä elinympäristön<br />

muutoksia,<br />

kohtalainen törmäysriskiPenikkavuoman<br />

ylityksen<br />

vuoksi.<br />

Rakennettavaa<br />

voimajohtoa on<br />

vähiten ja muuta<br />

maankäyttöä<br />

rajoittava maaala<br />

on pienin.<br />

Johtoreitin linjaus<br />

ei hankaloita<br />

alueen<br />

maankäytön<br />

suunnittelua<br />

vallitsevasta<br />

tilanteesta.<br />

Olemassa olevat<br />

asuin- ja lomaasutusalueet<br />

voidaan huomioida<br />

parhaiten.<br />

Uutta voimajohtoaluettaraivataan<br />

n. 2,5 km.<br />

Johtoaukea on<br />

selvästi havaittavissa<br />

mm.<br />

Lomajärventieltä.<br />

Vaikutukset<br />

pienimmät kaikistavaihtoehdoista. <br />

Voimajohtoreitillä<br />

tai sen<br />

välittömässä<br />

läheisyydessä ei<br />

ole muinaisjäännöksiä<br />

Ei vaikutuksia<br />

merkittäville<br />

luontokohteille,<br />

pirstoo luonnontilaisia<br />

alueita<br />

vähiten.<br />

Lieviä elinympäristönmuutoksia,<br />

ei merkittäväätörmäysriskiä.<br />

Voimajohtoalueista vähäistä riistalajien elinympäristöjen pirstoutumista ja<br />

törmäysriskin kasvua kanalinnustolle. Hirvi todennäköisesti hyötyy voimajohtoaukkojen<br />

taimikoista. Ei merkittäviä vaikutuksia metsästykselle.<br />

Ei muutoksia<br />

nykytilanteeseen.<br />

Ei muutoksia<br />

nykytilanteeseen.<br />

Ei muutoksia<br />

nykytilanteeseen.<br />

Ei muutoksia<br />

nykytilanteeseen.<br />

Nykytilanne<br />

säilyy,<br />

ei muutoksia<br />

201

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

VAIHTOEHTOJEN VERTAILU JA TOTEUTTAMISKELPOISUUS<br />

Vaihtoehto/<br />

vaikutuksen<br />

kohde<br />

Poroelinkeino<br />

Elinkeinot<br />

Melu<br />

Liikenne<br />

Vaikutukset<br />

ihmisiin<br />

202<br />

Sähkönsiirtovaihtoehtojen keskeisimmät ympäristövaikutukset<br />

VE 1a VE 1b VE 2 VE 3 VE 0<br />

Vaikuttaisi laitumiin<br />

yht. n.<br />

50 ha alueella.<br />

Lisäveräjä rajaaitaan<br />

ja Sattasniemenlaidunkiertoaitaan.<br />

Vaikeuttaisi<br />

porojen kuljettamista<br />

yhdellä<br />

reitillä ja erotusaidankäyttöä,<br />

heikentää<br />

työturvallisuutta.<br />

Tuulipuiston<br />

kanssa enimmillään<br />

yhteensä<br />

merkittävä<br />

vaikutus.<br />

Voimajohtoalue<br />

vaatii n. 50 ha<br />

maa-alaa, joka<br />

poistuu metsätalouskäytöstä.<br />

Osa poistuvasta<br />

maa-alasta<br />

suota, jolla ei<br />

ole merkitystä<br />

metsätaloudelle.<br />

Vaikuttaisi laitumiin<br />

yht. n.<br />

51 ha alueella,<br />

hiukan enemmänluppolaitumiin<br />

kuin VE<br />

1a.<br />

Lisäveräjä rajaaitaan<br />

ja Sattasniemenlaidunkiertoaitaan<br />

Vaikeuttaisi<br />

porojen kuljettamista<br />

yhdellä<br />

reitillä ja erotusaidankäyttöä,<br />

heikentää<br />

työturvallisuutta<br />

Tuulipuiston<br />

kanssa enimmillään<br />

yhteensä<br />

merkittävä<br />

vaikutus.<br />

Voimajohtoalue<br />

vaatii n. 51 ha<br />

maa-alaa, joka<br />

poistuu metsätalouskäytöstä.<br />

Osa poistuvasta<br />

maa-alasta<br />

suota, jolla ei<br />

ole merkitystä<br />

metsätaloudelle.<br />

Vaikuttaisi eniten<br />

laitumiin (yht. n. 66<br />

ha), laiduntyypeistä<br />

eniten luppolaitumiin<br />

(yht. n. 25 ha).<br />

Lisäveräjä Sattasniemenlaidunkiertoaitaan.<br />

Vaikeuttaisi porojen<br />

kuljettamista kahdella<br />

reitillä ja erotusaidan<br />

käyttöä,<br />

heikentää työturvallisuutta.<br />

Tuulipuiston kanssa<br />

enimmillään yhteensä<br />

merkittävä vaikutus.<br />

Voimajohto vaatii n.<br />

66 ha maa-alaa,<br />

joka poistuu metsätalouskäytöstä.<br />

Osa<br />

poistuvasta maaalasta<br />

suota, jolla ei<br />

ole merkitystä metsätaloudelle.<br />

Rakentamisen<br />

aikaiset häiriövaikutukset<br />

porojen laidunnukseen<br />

jäävät<br />

vähäisiksi, sillä<br />

VE 3 voidaan<br />

rakentaa lyhyessä<br />

ajassa, ja<br />

rakentaminen<br />

ajoittaa keskikesän<br />

jälkeiseen<br />

aikaan, jolloin<br />

porot ovat kesälaitumilla.<br />

Vaikuttaisi vähiten<br />

laidunten<br />

muutoksiin, n.<br />

14 ha alueella.<br />

Ei lisäveräjiä.<br />

Ei vaikutuksia<br />

poronhoidon<br />

toimintaan.<br />

Paliskuntien<br />

mielestä nollavaihtoehdon<br />

jälkeen vähiten<br />

haittaa aiheuttava<br />

vaihtoehto.<br />

Yksin lievä vaikutus,<strong>tuulipuisto</strong>n<br />

kanssa<br />

kohtalainen.<br />

Voimajohto<br />

vaatii n. 14 ha<br />

maa-alaa, joka<br />

poistuu metsätalouskäytöstä.<br />

Osa poistuvasta<br />

maa-alasta<br />

merkityksetöntä<br />

metsätaloudelle.<br />

Voimajohtojen eri vaihtoehdoilla ei ole melun leviämisen kannalta merkittää<br />

eroa. Koska maakaapeleiden ja ilmajohtojen rakentamisen aikaisessa melussa<br />

ei ole merkittää eroa. Kaikki vaihtoehdot ovat käytännössä niin etäällä häiriintyvistä<br />

kohteista että ne eivät aiheuta meluhaittaa.<br />

Voimajohtojen aiheuttamat liikenteelliset vaikutukset kohdistuvat voimajohdon<br />

rakentamisaikaan. Voimajohtojen käytön aikana ne eivät aiheuta muutoksia<br />

alueen liikenteeseen.<br />

Vaikka voimajohtoreitti<br />

ei<br />

aiheuta suoria<br />

maisema- tai<br />

meluhaittoja,<br />

voidaan niiden<br />

sijoittuminen<br />

kokea viihtyisyyttä<br />

ja virkistyskäyttöäheikentävänä.<br />

Vaikka voimajohtoreitti<br />

ei<br />

aiheuta suoria<br />

maisema- tai<br />

meluhaittoja,<br />

voidaan niiden<br />

sijoittuminen<br />

kokea viihtyisyyttä<br />

ja virkistyskäyttöäheikentävänä.<br />

Voimajohtoreitin<br />

laajentaa nykyistä<br />

johtokäytävää. Johtokäytävänlaajennus<br />

voidaan kokea<br />

virkistyskäyttöä<br />

heikentävänä.<br />

Muutos nykyisessäympäristössä<br />

olisi vähäisin<br />

ja vaikutuksetvirkistyskäyttöön<br />

olisivat<br />

vähäisimmät<br />

Ei muutoksia<br />

nykytilanteeseen.<br />

Hankeen<br />

myötä ei<br />

synny paikallisiaelinkeinoja<br />

tukevaa<br />

toimintaa.<br />

Ei muutoksia<br />

nykytilanteeseen.<br />

Ei muutosta<br />

nykytilanteeseen.<br />

Ei muutoksia<br />

nykytilanteeseen.

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

VAIHTOEHTOJEN VERTAILU JA TOTEUTTAMISKELPOISUUS<br />

24.3 Hankkeen toteuttamiskelpoisuus<br />

<strong>Kuolavaara–Keulakkopään</strong> <strong>tuulipuisto</strong>n toteuttamiskelpoisuus on monen tekijän summa. Nykytiedon<br />

mukaan taloudelliset edellytykset hankkeen toteuttamiselle ovat hyvät.<br />

Hankkeen toteuttaminen vastaisi myös kansallisiin tavoitteisiin lisätä tuulivoimatuotantoa ja<br />

siten uusiutuvalla energialla tuotetun sähkön määrää Suomessa. Lisäksi hankkeen toteuttamisella<br />

on positiivinen vaikutus hiilidioksidipitoisuuksien vähentämiseen.<br />

<strong>Kuolavaara–Keulakkopään</strong> alue on myös todettu sopivaksi alueeksi tuulivoimatuotantoon Lapin<br />

maakuntaliiton laatimassa selvityksessä Tuulivoimatuotantoon parhaiten soveltuvat Lapin<br />

tunturit ja vaarat (Lapin Liitto, 2005).<br />

Ympäristövaikutusten arvioinnissa esiin tulleiden näkökohtien mukaan hanke on myös toteuttamiskelpoinen,<br />

koska hanke ei oletettavasti aiheuta merkittäviä haittavaikutuksia laajasti<br />

ottaen millään vaikutustyypin osa-alueella. Paikallisesti vaikutukset saattavat nousta<br />

merkittäviksi joidenkin vaikutustyyppien osa-alueilla.<br />

Kuinka suuret hankkeen todelliset ympäristövaikutukset tulevat olemaan, riippuu suuresti<br />

mikä vaihtoehdoista valitaan toteutukseen. Monen vaikutustyypin osalta vaihtoehto VE 3 aiheuttavan<br />

vähiten vaikutuksia ympäristöön, mikä johtuu tarvittavan sähkönsiirtoreitin lyhyydestä.<br />

Myös hankkeesta vastaavien tavoitteena on toteuttaa <strong>tuulipuisto</strong> ja sähkönsiirtovaihtoehto<br />

VE 3, sen vähäisempien haitallisten vaikutusten vuoksi. VE 3 toteuttamisen suurin kynnyskysymys<br />

on siirtojohdon kytkemisen mahdollisuus kantaverkkoon suoraan 220 kV voimajohtoon<br />

<strong>tuulipuisto</strong>alueen eteläpuolella omalla kytkinkentällä. Alustavien suunnitelmien ja neuvottelujen<br />

mukaan, joita hankkeesta vastaavat ovat käyneet yhdessä Fingridin kanssa, liittyminen<br />

olisi mahdollista. Kytkinkentän rakentaminen 220 kV voimajohtoon on kuitenkin<br />

jonkin verran taloudellisesti kalliimpaa kuin 110 kV voimajohtoon liityttäessä.<br />

Vaikka VE 3 on hankkeesta vastaavienkin mielessä toteuttamiskelpoisin sähkönsiirron vaihtoehto,<br />

pidetään yhä tarkastelussa myös muut sähkönsiirron vaihtoehdot. Liittyminen Kittilän<br />

alueverkon 110 kV voimajohtoon on teknisesti mahdollista, kun huolehditaan tarvittavista<br />

suojauksista mahdollisten syöttökatkojen varalta. Rakentamiskustannukset sekä voimajohdon<br />

tehohäviö kasvaa voimajohdon pituuden kasvaessa. Siten VE 2 on kustannuksiltaan<br />

haasteellisempi verrattuna vaihtoehtoihin VE 1a ja VE 1b. Toisaalta voimajohdon rakentaminen<br />

olemassa olevan voimajohdon yhteyteen tukee valtakunnallisia alueiden käyttötavoitteita<br />

sekä on toteuttamisen kannalta myös osin helpompaa kuin täysin uuden voimajohtoalueen<br />

rakentaminen.<br />

24.3.1 Haittojen lieventäminen ja ehkäiseminen<br />

Hankkeesta aiheutuvia haitallisia ympäristövaikutuksia voidaan lieventää ja ehkäistä monin<br />

tavoin <strong>tuulipuisto</strong>n ja sähkönsiirtoreittien huolellisella suunnittelulla ja rakentamisajankohtien<br />

oikeilla valinnoilla. Vaikutustyypeittäin mahdollisia lieventämis- ja ehkäisemiskeinoja on pohdittu<br />

kutakin vaikutustyyppiä koskevassa kappaleessa. Seuraavassa on lyhyt yhteenveto<br />

keskeisimmistä lieventämiskeinoista vaikutustyypeittäin.<br />

Yhdyskuntarakenne ja maankäyttö<br />

� Maankäytön suunnittelussa tulee huomioida eri maankäyttömuotojen sijoittaminen<br />

suhteessa toisiinsa.<br />

� Tuulipuiston läheisyyteen ei osoiteta rakentamista, joiden toimita voi häiriintyä <strong>tuulipuisto</strong>sta<br />

johtuen.<br />

203

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

VAIHTOEHTOJEN VERTAILU JA TOTEUTTAMISKELPOISUUS<br />

Maisema ja kulttuuriympäristö<br />

� Tuulipuisto on suunniteltava tiiviiksi kokonaisuudeksi.<br />

� Voimaloiden sijoittelussa on huomioitava maaston suuntautuneisuus.<br />

� Tuulivoimaloiden näkyvyyden kannalta kriittisissä katselupisteissä, voidaan metsänkäsittelyn<br />

toimenpiteiden suunnittelulla vähentää tai estää tuulivoimaloiden rakentamisesta<br />

johtuvia maiseman muutoksia.<br />

� Sähkönsiirtoon tarvittavat voimajohdot tulee rakentaa olemassa olevien voimajohtojen<br />

yhteyteen tai alueille, joissa on ennestään maisemavaurioita.<br />

� Voimajohtojen sijoittelussa maastoon tulee välttää useiden rinnakkaisten maastokäytävien<br />

syntymistä.<br />

� Kulttuurihistoriallisissa ympäristössä tuulivoimalat eivät saa hallita maisemaa.<br />

Muinaisjäännökset<br />

� Rakennuspaikat ja huoltoreitit tulee suunnitella siten, että muinaisjäännöskohteet säilyvät.<br />

Luonto<br />

� Tuulivoimaloiden rakennuspaikkojen ja yhdystien raivauksessa jätettävä lahopuustoa,<br />

siirrettävä järeät maapuut rakennuspaikkojen ulkopuolelle.<br />

� Huomioitava lähteiden sijainti tielinjauksen tarkemmassa suunnittelussa.<br />

� Rakentamista osoitetaan mahdollisimman vähän rinteiden edustaville<br />

vanhoille metsille.<br />

� Voimajohdon rakentamisessa virtavesien ja avosoiden ylityksessä on huomioitava pylvässijoittelulla<br />

rantaluontoon ja soiden vesitasapainoon aiheutuvien vaikutusten lieventäminen.<br />

Linnusto<br />

� Tuulipuistoalue suunniteltava mahdollisimman tiiviiksi kokonaisuudeksi.<br />

� Sähkönsiirtovaihtoehdoissa vesistöjen ja laajempien suoalueiden ylitysten<br />

kohdalla voimajohtoihin sijoitettava huomiopalloja.<br />

� Tuulivoimaloiden rakenteissa pyrittävä välttämään mahdollisia levähdys- ja<br />

istumapaikkoja linnuille.<br />

� Rakentamistyöt ja laajemmat huoltotyöt ajoitettava mahdollisuuksien mukaan linnuston<br />

pesintäajan ulkopuolelle.<br />

Elinkeinot<br />

� Tuulipuiston tarvittavat maa-alat suunniteltava siten, että niistä aiheutuu mahdollisimman<br />

vähän menetyksiä esim. metsätaloudelle tai porotaloudelle.<br />

� Paliskuntien välisen raja-aidan veräjien lukitseminen tarpeettoman käytön estämiseksi.<br />

� Voimajohtoaukeiden huolellinen raivaus ja ajankohdan oikea valinta haittojen vähentämiseksi.<br />

Melu<br />

� Tuulipuiston rakentaminen tulee ajoittaa siten, että meluvaikutukset kohdistuva päiväaikaan.<br />

� Rakentamisessa käytettävä mahdollisimman hiljaisia koneita.<br />

� Roottorien lapojen asentoa muuttamalla tuuliolosuhteiden mukaan voidaan<br />

vähentää meluvaikutuksia.<br />

Ihmisten elinolot ja viihtyvyys<br />

� Alueen asukkaiden ja loma-asukkaiden riittävä tiedottaminen etenkin <strong>tuulipuisto</strong>n ja<br />

voimajohtojen rakentamisaikana.<br />

� Riittävät varoitus- ja tiedotuskyltit, ettei tuulivoimaloiden lavoista irtoava jää ja lumi<br />

aiheuta vaaraa.<br />

� Paikallisten kanssa sopiminen <strong>tuulipuisto</strong>alueen tiestön puomittamisesta.<br />

204

---

Lähteet<br />

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

LÄHTEET<br />

205

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

LÄHTEET<br />

Lähteet<br />

Airaksinen, O. & Karttunen, K., 1998: Natura 2000 –luontotyyppiopas. Ympäristöopas 46. Luonto ja<br />

luonnonvarat. Suomen ympäristökeskus. 194 s.<br />

Anttonen M. ,Kumpula, J. & Colpaert, A. 2010. Range selection by semi-domesticated reindeer (Rangifer<br />

tarandus tarandus) in relation to infrastructure and human activity in boreal forest environment, northern<br />

Finland. Arctic, PAINOSSA.<br />

Band, W., Madders, M. & Whitfield, D.P. 2006: Developing field and analytical methods to assess avian<br />

collision risk at wind farms. Teoksessa: de Lucas, M., Janss, G. & Ferrer, M. (toim.): Birds and Wind<br />

Farms. Lynx Editions, Barcelona. s. 259−275.<br />

Barrios, L. & Rodriguez, A. 2004: Behavioral and environmental correlates of soaring-bird mortality at<br />

on-shore wind turbines. Journal of Applied Ecology 41: 72–81.<br />

BirdLife Suomi 2010: Tuulivoimaloiden rakentamisen ja käytön vaikutuksista lintuihin Suomessa. BirdLife<br />

Suomi ry. < http://www.birdlife.fi/suojelu/paikat/tuulivoima.shtml><br />

Desholm, M. & Kahlert, J. 2005: Avian collision risk at an offshore wind farm. Biology Letters 1(3): 296–<br />

298.<br />

Desholm, M. 2006: Wind farm related mortality among avian migrants - a remote sensing study and<br />

model analysis. PhD thesis. Faculty of Science, University on Copenhagen. 128 s.<br />

Di Napoli, C. 2007: Tuulivoimaloiden melun syntytavat ja leviäminen. Suomen ympäristö, 4/2007. Ympäristöministeriö.<br />

Dong Energy, Vattenfall, Danish Energy Authority and The Danish Forest & Nature Agency 2006: Danish<br />

Offshore Wind- Key Environmental Issues. 142 s.<br />

Eftestøl, S., J.E. Colman, M.A. Gaup, & B. Dahle 2004: Kunnskapsstatus - effekter av vindparker på<br />

reindriften. Biologisk Institutt, Universitetet i Oslo. 37 s.<br />

Eilertsen, S.M 2006: Konsekvensutredning Nygårdsfjellet vindpark – trinn 2. Delutredning Reindrift. Bioforsk<br />

Rapport Vol. 1 Nr. 29 2006.<br />

Eurola, S. 1999: Kasvipeitteemme alueellisuus. Oulanka Reports 22. Oulangan biologinen asema, Oulun<br />

yliopisto 116 s.<br />

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/77/EY sähköntuotannon edistämisestä uusiutuvista<br />

energialähteistä tuotetun sähkön sisämarkkinoilla.<br />

FCG Finnish Consulting Group Oy & Metsähallitus, 2010: Tuulivoimarakentamisen kunta- ja aluetaloudelliset<br />

vaikutukset Lapissa. Esimerkkinä Mielmukkavaaran tuulivoimahanke. 16.12.2010.<br />

Fingrid Oyj, 2006: Ympäristövaikutusten arviointiselostus 220 kilovoltin voimajohto Petäjäskoski–<br />

Kaukonen–Vajukoski.<br />

Fingrid Oyj, 2010: Naapurina voimajohto. Pdf -tiedosto.<br />

Fingrid Oyj, 2010: Ohje voimajohtojen huomioon ottamiseen yleis- ja asemakaavoituksessa sekä maankäytön<br />

suunnittelussa.<br />

Flydal K. 2002: Noise perception and behavioural responses of reindeer when in close vicinity of powerlines<br />

and windmills. Dr. scient. thesis, Univ. of Oslo.<br />

Flydal K., Korslund,L., Reimers, E., Johansen, F. & Colman, JE. 2009: Effects of Power Lines on Area<br />

Use and Behaviour of Semi-Domestic Reindeer in Enclosures. International Journal of Ecology vol 2009.<br />

Flydal K., S. Eftestøl, E. Reimers & J.E. Colman, 2004: Effects of wind turbine on area use and behaviour<br />

of semi-domesticated reindeer in enclosures. Rangifer 24: 55-66.<br />

Follestad, A., Flagsstad, O., Nygård, T., Reitan, O. & Schulze, J. 2007: Wind power and birds at Smola<br />

2003–2006. NINA Rapport 248. 78 s.<br />

206

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

LÄHTEET<br />

Hagner-Wahlsten, N. 2009: Muonion Mielmukkavaaran <strong>tuulipuisto</strong>n lepakkoselvitys 2009. BatHouse. 10<br />

s.<br />

Heinonen, P., Karjalainen, H., Kaukonen, M. & Kuokkanen, P. 2004: Metsätalouden ympäristöopas.<br />

Metsähallitus. – Edita Prima.<br />

Helle,T. & Särkelä, M., 1993: The Effects of Outdoor Recreation on Range Use by Semi-domesticated<br />

Reindeer. Scandinavian Journal of Forest Research 8, 123-133.<br />

Henriksen, G. 2005: Rákkočearro vindpark -konsekvenser for reindrift. Rapport RF – 2005 / 195. 35 s.<br />

Hietala, R., Joutsalmi, S. & Tyrväinen, L. (toim.) 2006: Valtakunnallisesti arvokkaiden maisema-alueiden<br />

muutoksen arvioiminen. Suomen ympäristö 6/2006. Ympäristöministeriö.<br />

Holttinen, H. 2004: The Impact of Large Scale Wind Power Production on the Nordic Electricity System.<br />

VTT Publication 554.<br />

IEMA, institute of environmental management & assessment, 2004: Guidelines for<br />

Environmental Impact Assessment.<br />

Ilmailuasetus 26.2.1996/118<br />

Ilmailulaki 29.12.2005 1242/2005<br />

Ilmonen, J., Ryttäri, T. ja Alanen, A. (toim.) 2001: Luontodirektiivin kasvit ja selkärangattomat eläimet.<br />

Suomen Natura 2000 -ehdotuksen luonnontieteellinen arviointi. Suomen ympäristö 510.<br />

Janss, F.E. & Ferrer, M. 1998: Rate of bird collision with power lines: effets of conductor-marking and<br />

static wire-marking. Journal of Field Ornithologist 69 (1): 8–17.<br />

Jensletter J-L. L. & K. Klokov, 2002: Sustainable reindeer husbandry. Arctic council. 157 s.<br />

Jääskeläinen, L. ja Syrjänen, O., 2010. Maankäyttö- ja rakennuslaki selityksineen.<br />

Käytännön käsikirja. Rakennustieto Oy. 3. uusittu painos. Helsinki.<br />

Kaivoslaki 17.9.1965/503<br />

Kalliola, R. 1973: Suomen kasvimaantiede. Porvoo 1973.<br />

Karplund, T. 1990. Sodankylän ympäristönhoito-ohjelma. Nordia tiedonantoja Sarja B Nro 1. Pohjois-<br />

Suomen maantieteellinen seura ry.<br />

Karvinen, A. 1992: Kupari-sinkki-hopea –tutkimukset Jeesiöjokijaksolla Sodankylän ja Kittilän kunnissa<br />

vuosina 1980-1986. Geologian tutkimuskeskus (M19/3712/-85/1/10).<br />

Katiskoski, K. 2010: Tiedonanto sähköpostitse 15.9.2010.<br />

Kauppa- ja teollisuusministeriö, 2004: Tuulivoimatavoitteiden toteutumisnäkymät Suomessa. Electrowatt-Ekono<br />

Oy.<br />

Kauppinen, T., Tähtinen, V. 2003: Ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arviointi<br />

–käsikirja. STAKES Aiheita 8/2003.<br />

Kelujärvi-Rajala osayleiskaava, Sodankylä <br />

Kemppainen J. 2005. Porotalouden tietohuollon kehittäminen, esiselvitys. Kala- ja riistaraportteja nro<br />

371. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Helsinki.<br />

Kemppainen J.,Nieminen, M. & Rekilä, V. 1997: Poronhoidon kuva. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos,<br />

Helsinki.<br />

Kerlinger, P. 2002: An Assessment of the Impacts of Green Mountain Power Corporation's Wind Power<br />

Facility on Breeding and Migrating Birds in Seasburg, Vermont. Subcontractor Report, National Renewable<br />

Energy Laboratoty. Cape May Point, New Jersey. 83 s.<br />

207

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

LÄHTEET<br />

Koistinen, J. 2004: Tuulivoimaloiden linnustovaikutukset. Suomen ympäristö 721. Ympäristöministeriö.<br />

Helsinki. 42 s.<br />

Kontkanen T., 2006. Suuren tuulivoimatuotannon dynaamisia vaikutuksia sähköverkkoon. Diplomityö,<br />

TKK, Sähkö- ja tietoliikennetekniikan osasto.<br />

Koskimies, P. & Väisänen, R. A. 1988: Linnustonseurannan havainnointiohjeet (2.painos). Helsingin yliopiston<br />

eläinmuseo, Helsinki.<br />

Koskimies, P. 1994: Linnustonseuranta ympäristöhallinnon hankkeissa. Vesi- ja ympäristöhallituksen<br />

julkaisuja, Sarja B. 83 s.<br />

Koskimies, P. 2002: Pernajan voimajohtolinjan vaikutus linnustoon. Tutkimusraportti 15.12.2002.<br />

Kuitunen, M., Rossi, E. & Stenroos, A. 1998: Do highways influence density of land birds? Environmental<br />

management 22 (2): 297–302.<br />

Kuivasalmen paliskunta, 2010: Poroisäntä Kauno Rytkösen ja poromies Ari Puljujärven haastattelu<br />

26.6.2010 sekä muut tapaamiset ja puhelinkeskustelut YVA-hankkeen aikana.<br />

Kumpula J. 2001. Productivity of the Semi-domesticated Reindeer (Rangifer t. tarandus L.) Stock and<br />

Carrying Capacity of Pastures in Finland During 1960-1990’s. Acta Universitatis Ouluensis A 375. 44 s. +<br />

6 alkuperäistä artikkelia. Oulu University Press, Oulu.<br />

Kumpula J., Colpaert, A. & Anttonen, M., 2007: Does forest harvesting and linear infrastructure change<br />

the usability value of pastureland for semi-domesticated reindeer (Rangifer tarandus tarandus)? Ann.<br />

Zool. Fennici 44: 161-178.<br />

Kumpula J., Tanskanen, A., Colpaert, A., Anttonen, M., Törmänen, H., Siitari , J. & Siitari, S., 2009: Poronhoitoalueen<br />

pohjoisosan talvilaitumet vuosina 2005–2008. Laidunten tilan muutokset 1990 -luvun<br />

puolivälin jälkeen. Riista- ja kalatalous – tutkimuksia 3/2009. 44 s.<br />

Kuusipalo, J. 1996: Suomen metsätyypit. Kirjayhtymä Oy. 144 s.<br />

Käyhkö, U-R., Pölönen I., Grönlund E. 2007: YVA -menettelyn soveltaminen yksittäistapauksissa. Soveltamisratkaisujen<br />

laatu ja yhtenäisyys 1994–2006. Suomen ympäristö, 18/2007. Ympäristöministeriö<br />

Lahti, T. 2003: Ympäristöministeriö, Ympäristöopas 101, Ympäristömelun arviointi ja torjunta.<br />

Laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (468/1994) ja asetus (713/2006)<br />

Langston, R.H.W. & Pullan, J.D. 2003: Windfarms and birds: An analysis of the effects of wind farms on<br />

birds, and guidance on environmental assessment criteria and site selection issues. Report T-PVS/Inf<br />

(2003) 12, by BirdLife International to the Council of Europe, Bern Convention on the Conservation of<br />

European Wildlife and Natural Habitats. RSPB/BirdLife in the UK.<br />

Lapin ELY-keskus 2009: Hertta Eliölajit –tietokanta.<br />

Lapin ELY-keskus 2010: Kemijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma vuoteen 2015. Ympäristöministeriö.<br />

Vammalan kirjapaino. 150 s.<br />

Lapin ELY-keskus 2010: Päätös ympäristövaikutusten arviointimenettelyn soveltamisesta, LAPE-<br />

LY/72/07.04/2010<br />

Lapin Litto, Tunturi-Lapin seutukaava<br />

<br />

Lapin tiepiiri: Liikennemääräkartta 2008.<br />

Lapin tiepiiri: Raskaan liikenteen liikennemääräkartta 2008.<br />

Larsen, J.K. & Guillemette, M. 2007: Effects of wind turbines on flight behaviour of wintering common<br />

reinders: implications for habitat use and collosion risk. Journal of Applied Ecology 44: 516–522.<br />

Lokio, J. 1999: Kittilän kulttuuriympäristöohjelma. Suomen ympäristö 282, ympäristöministeriö.<br />

208

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

LÄHTEET<br />

Lucas, M., Janss, G.F.E. & Ferrer, M. (toim.) 2007: Birds and wind farms, Risk assessment and mitigation.<br />

Quercus. Madrid. 275 s.<br />

Luonnonsuojelulaki (1096/1996) ja –asetus (160/1997)<br />

Maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999) ja -asetus (895/1999)<br />

Maantielaki 23.6.2005/503<br />

Maisema-arkkitehdit Byman & Ruokonen =y 2001: Voimalinjojen maisemavaikutukset. Maisemakuvan<br />

arviointimenetelmä. Kirjallisuusselvitys ja kyselytutkimus.<br />

Meriluoto, M & Soininen, T. 1998: Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Metsälehti kustannus. Tapio.<br />

192s.<br />

Metsähallitus 2010: Maakotka – elinehtona pesimärauha. Posteri Suomen lajien uhanalaisuus 2010 Punaisen<br />

kirjan julkistamistilaisuudessa 1.12.2010.<br />

Mikkola, M., Paalamo, P., Rautiainen, P., Pelkonen, H. & Kinnunen, O. 2000: Kaarestunturin alueekologinen<br />

suunnittelu. Metsähallitus.<br />

MTT, 2008: Porotalouden taloudelliset menestystekijät (toim. Leena Rantamäki-Lahtinen). MTT:n selvityksiä<br />

156. 129 s. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus.<br />

Muinaismuistolaki (295/1963)<br />

Museovirasto ja ympäristöministeriö, 1993: Rakennettu kulttuuriympäristö<br />

−valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt. Verkkoversio,<br />

päivitetty 2006.<br />

Museovirasto, 2010: Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt. Kittilä-Lappi. <<br />

http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_list.aspx><br />

Neuvoston direktiivi luonnonvaraisten lintujen suojelusta (NDir 79/409/ETY)<br />

Neuvoston direktiivi luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasvistonsuojelusta (NDir<br />

92/43/ETY)<br />

Niemelä, T. 2005: Käävät – puiden sienet. Norrlinia nro. 13. Helsingin yliopisto. 320 s.<br />

Nieminen, M. 2009: Mielmukkavaaran tuulimyllypuisto. Porotalousselvitys. Tutkimusraportti. Riista- ja<br />

kalatalouden tutkimuslaitos. Porontutkimusasema, Kaamanen. 38 s.<br />

Orloff, S.G. & Flannery, A. 1992: Wind turbine effects on avian activity, habitat use and mortality in Altamont<br />

Pass and Solano County Wind Resource areas 1989−1991.<br />

California Energy Commission. 199 s.<br />

Paliskuntain yhdistys ,2002–2010: Porotalouden tilastot. Poromieslehden 2. numerot.<br />

Pearce-Higgins, J.W., Stephen, L., Langston, R.H., Bainbridge, I.P., & Bullman, R. 2009: The distribution<br />

of breeding birds around upland wind farms. Journal of Applied Ecology 46: 1323–1331.<br />

Petersen, I.K., Christensen, T.K., Kahlert, J., Desholm, M. & Fox, A.D. 2006: Final<br />

results of bird studies at the offshore wind farms at Nysted and Horns Rev, Denmark. Report request.<br />

Commissioned by DONG energy and Vattenfall A/S. National Environmental Research Institute. Ministry<br />

of the Environment, Denmark. 164 s.<br />

Pettersson J. 2004: The Impact of Offshore Wind Farms on Bird Life in Southern Kalmar Sound, Sweden.<br />

A final report based on studies 1999–2003. Lunds Universitet. 128 s.<br />

Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus 2000. -<br />

Ympäristöministeriö, Helsinki, 432 s. Uhanalaisten lajien II seurantatyöryhmä.<br />

Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.). 2008: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus. Suomen<br />

ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristö 8/2008. Osat I ja II. 264 + 572s.<br />

209

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

LÄHTEET<br />

Reimers E. & Colman, J. 2006: Reindeer and Caribou (Rangifer tarandus) response towards human activity.<br />

Rangifger 26 (2): 55–73.<br />

Reinikainen, K., Karjalainen, T. 2005: Sosiaalisten vaikutusten arviointi voimajohtohankkeissa. STAKES.<br />

Työpapereita 2/2005.<br />

RKTL 2010: Metsästys 2009. Riista- ja kalatalous – tilastoja 6/2010. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos,<br />

Helsinki. 36 s.<br />

Rodrigues L. et al. 2008: Guidelines for consideration of bats in wind farm projects. Eurobats Publication<br />

Series No. 3<br />

Sattasniemen paliskunta, 2010: Poroisäntä Pentti Kaupin haastattelu 22.6.2010 sekä muut tapaamiset<br />

ja puhelinkeskustelut YVA-hankkeen aikana.<br />

Sierla, L., Lammi, E. Mannila, J. ja Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa.<br />

Suomen ympäristö 742. Luonto ja luonnonvarat. Ympäristöministeriö. 113s.<br />

Sigma Konsultit Oy ja Electrowatt-Ekono (Jaakko Pöyry Group) 8.3.2005: Tuulivoimatuotantoon parhaiten<br />

soveltuvat Lapin tunturit ja vaarat.<br />

Siitari S., J. Kemppainen, J. Kettunen & M. Nieminen, 2003. Porotalous Sallan kunnassa. Kala- ja riistaraportteja<br />

nro 274. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Kaamanen.<br />

Skarin A., Danell Ö., Bergström R. & J. Moen, 2004: Insect avoidance may override human disturbances<br />

in reindeer habitat selection. Rangifer 24(2): 95–103.<br />

Sosiaali- ja terveysministeriö, 1999: Ympäristövaikutusten arviointi. Ihmisiin kohdistuvat terveydelliset<br />

ja sosiaaliset vaikutukset. Sosiaali- ja terveysministeriö. Oppaita 1.<br />

Suomen tuuliatlas, 2010 <br />

Suomen ympäristökeskus, 2008: Maankäytön tarkastelu riskiluokan yksi suoja-alueilla. Suomen ympäristö<br />

julkaisusarja nro 40.<br />

Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi - kaavoituksessa, YVA-menettelyssä<br />

ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen Ympäristökeskus. Luonto ja luonnonvarat. 196s.<br />

Taipale, K. & Saarnisto, M. 1991: Tulivuorista jääkausiin. Suomen maankamaran<br />

kehitys. WSOY. Porvoo. 416 s.<br />

Teknologiateollisuus ry, 2009: Tuulivoima-tiekartta 2009.<br />

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos: Ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arvioinnin käsikirja<br />

<br />

Tilastokeskus. Ympäristö ja luonnovarat, kasvihuonekaasut.<br />

<br />

Tuulivoiman tietopaketti, Turvallisuus <br />

Tuulivoimayhdistys <br />

Työ- ja elinkeinoministeriö. Uusiutuvat energian lähteet <br />

Uudenmaan liitto, 2002: Tuulivoiman tuotantoon soveltuvien alueiden kartoitus: vaikutusten arviointi<br />

maakuntakaavoitusta varten.<br />

Vainio, M. & Kekäläinen H. (toim.), 1997: Pohjois-Pohjanmaan perinnemaisemat. Alueelliset ympäristöjulkaisut<br />

44.<br />

Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet <br />

Valtioneuvoston päätös melutason ohjearvoista (993/1992)<br />

210

---

Ympäristövaikutusten arviointiselostus<br />

Kuolavaara-Keulakkopään <strong>tuulipuisto</strong><br />

LÄHTEET<br />

Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle 24. päivänä marraskuuta 2005. Lähiajan energia- ja ilmastopolitiikan<br />

linjauksia – kansallinen strategia Kioton pöytäkirjan toimeenpanemiseksi.<br />

Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle 6. päivänä marraskuuta 2008. Pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategia.<br />

Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle, 2001: Kansallinen ilmastostratgia. VNS 1/2001 vp.<br />

Warenberg K., Danell, Ö., Gaare, E. & Nieminen, M., 1997: Porolaidunten kasvillisuus. Pohjoismainen<br />

porontutkimuselin (NOR) ja A/S Landbruksforlaget.<br />

Weckman E. 2006: Tuulivoimalat ja maisema. Suomen ympäristö 5/2006. Ympäristöministeriö<br />

Viestintävirasto 2011: Radiotarkastusyksikön päällikkö Pentti Lindfors, suullinen tiedonanto 13.1.2011.<br />

Vistnes I. & Nellemann, C.:2001. Avoidance of cabins, roads and power lines by reindeer during calving.<br />

Journal of Wildlife Management 65 (4): 915–925.<br />

WPD Finland & Metsähallitus Laatumaa 2010: Mielmukkavaaran <strong>tuulipuisto</strong>, ympäristövaikutusten arviointiselostus.<br />

Pöyry Management Consulting Oy. 211 s.<br />

VTT, 2009: Suomen tuulivoimatilastot<br />

WWF, 2007: WWF Suomen kanta tuulivoimasta Suomessa<br />

Väisänen, R. A., Lammi, E. & Koskimies, P. 1998: Atlaskartoitus. s. 13-18 teoksessa Väisänen, R. A.,<br />

Lammi, E. & Koskimies, P. 1998: Muuttuva pesimälinnusto. – 567 s. Otava, Keuruu.<br />

Väisänen, R.A., Lammi, E. & Koskimies, P. 1998: Muuttuva pesimälinnusto. Otava, Keuruu. 567.<br />

Yliranta, T., Itkonen, P., Koivula, M., Lehto, V., Paasilinna, J., Satta, J. & Karvonen, L. 1999: Pomokaira-<br />

Kumputunturi alue-ekologinen suunnitelma. Metsähallitus.<br />

Ympäristöministeriö, 1984: Valtakunnallinen harjujensuojeluohjelma. Ympäristön- ja luonnonsuojeluosaston<br />

julkaisu D:6.<br />

Ympäristöministeriö, 1993: Rantojensuojeluohjelman alueet. Ympäristönsuojeluosasto, selvitys 97/1991.<br />

Ympäristöministeriö, 1993a: Arvokkaat maisema-alueet. Maisematyöryhmän mietintö II, osa 2. Ympäristönsuojeluosasto,<br />

työryhmän mietintö 66/1992.<br />

Ympäristöministeriö, 1993b: Maisemanhoito. Maisematyöryhmän mietintö 1, osa 1. Ympäristönsuojeluosasto,<br />

työryhmän mietintö 66/1992.<br />

Ympäristöministeriö, 2002: Ympäristölainsäädännön soveltaminen tuulivoimarakentamisessa. Suomen<br />

ympäristö, 584/2002.<br />

Ympäristöministeriö, 2004: Tuulivoimaloiden linnustovaikutukset. Suomen ympäristö, 721/2004.<br />

Ympäristöministeriö, 2010. Ympäristöministeriö muuttaa lakia tuulivoimakaavoituksen edistämiseksi.<br />

<br />

Ympäristönsuojelulaki (86/2000) ja –asetus (169/2000).<br />

211

---

Metsähallitus<br />

Fortum Power and Heat Oy<br />

FCG Finnish Consulting Group Oy