Kuiva männikkökangas rapisee jaloissa valtatie 25:n varrella. Tienpintareen avoimella paahderinteellä kukkii silti valkohapsisia kukkia.
Hietaneilikka vaatii juuri tällaisen kasvuympäristön, mutta valitettavasti niitä on luontaisesti yhä harvemmassa.
Tienpintareet ovatkin juuri paahteisille rinteille tyypillisten kasvien uusia kasvuympäristöjä, sillä muualla harjurinteet rehevöityvät ja puusto kasvaa tai ihminen ottaa soraa harjuista ja rakentaa niihin.
Viisi vuotta sitten Suomen ympäristökeskus ja kivijalosteita valmistava Rudus rakensivat yhdessä ekosysteemihotellin Raaseporin kaupungin alueelle valtatie 25:n läheiselle hiekkakuopalle, koska valtatien laajennussuunniltelmissa pientareiden kasvit olisivat jääneet asvaltin alle.
Tietä ei ole vieläkään laajennettu, mutta hietaneilikat, kangasajuruohot ja kissankäpälät kasvavat nyt uudessa paikassa.
Siirto onnistui osittain
Noin puolen kilometrin päässä valtatiestä hiekkaisella rinteellä kukkii nyt punaisia ja valkoisia mättäitä.
Hietaneilikoiden valkoisia kukkia näkyy useammassa kohtaa myös siirtoistutusten ulkopuolella. Samoin punaisia kangasajuruohokasvustoja on levinnyt alas rinteen istustusriveiltä.
Maapaakkujen ohella kasveja siirtyi, kun kuorma-auton lavalta kipattiin sinne valuneet maat. Tienvarren kasvustoihin verrattuna nämä kasvustot näyttävät jopa rehevämmiltä.
Vieressä näkyy myös syy siihen, miksi hietaneilikka ja kangasajuruoho ovat harvinaistuneet. Rinteessä kasvaa mäntyjä ja horsmaa, joiden varjossa siirtokasvit eivät oikein menesty.
Kissankäpälille on käynyt hieman huonommin. Ylärinteen tasanteella niitä näkyy, mutta mopopoikien luvaton kruisailu kielletyllä soramontulla on ruhjonut kissankäpälien vaatimattoman näköisiä emi- ja hedekasvustoja.
Rinteen alareunaan on kasattu kivenjärkäleitä estämään kulkijoita, mutta ylhäällä mopoilijat ovat löytäneet reitin maastoajoon.
Hietaneilikka on erittäin uhanalainen ja kangasajuruoho sekä kissankäpälä silmäpidettäviä lajeja. Ne ovat myös erilaisten hyönteisten ravintokasveja.
Kangasajuruohon mukana ekosysteemihotelliin on ilmaantunut myös ajuruohosulkanen. Nämä hyönteiset ovat saattaneet lentää uuteen paikkaan tai kasvaneet maan mukana tulleista toukista.
Hietaneilikan seuralainen on erittäin harvinainen hietaneilikkakoi, jota on tavattu vain kahdessa paikassa Suomessa eli Jämijärvellä ja Kainuussa. Niitä ei ole havaittu Raaseporissa.
Harvinaiset kasvit ovat yleensä yhtä harvinaisten hyönteisten ravintokasveja. Jos kasvit tuhoutuvat, myös niitä hyödyntävät hyönteiset katoavat.
Tilapäinen siirto tai maisemointia
Raaseporin ekosysteemihotellia on seurattu alusta alkaen tiiviisti ja siitä valmistui raportti kesäkuussa SYKEn julkaisusarjassa.
Suomen ympäristökeskuksen suunnittelija Minna Pekkonen on yksi kirjoittajista ja ekosysteemihotellin kehittäjistä.
– Ekosysteemihotellia ei kehitetty vain uhanalaisten lajien siirtoja varten. Enemmän on mietitty, onko koko ekosysteemi, elinympäristö tai luontotyyppi sellainen, jota pitäisi turvata uusilla toimenpiteillä, Pekkonen sanoo.
Pekkosen mukaan hankkeessa tutkittiin, miten uhanalaisia lajeja pystytään siirtämään turvaan rakentamisen tieltä. Onnistumisen kannalta keskeistä oli maa-ainesten siirtäminen jo varhaisessa vaiheessa, kun suunnitelmat tien laajennuksesta valmistuivat.
Näin ehdittiin todeta, onnistuiko siirto vai olisiko tarvittu uusia maapaakkujen sijoittamisia tienlaajennuksen alta.
– Tietyille lajeille tällainen ekosysteemihotelli voisi toimia, koska pilotin tulokset ovat positiivisia ja lajisto on hyvin selviytynyt. Varovaisesti uskaltaa sanoa, että tätä voisi monistaa, Minna Pekkonen arvioi hankkeen luomaa toimintamallia.
Ekosysteemihotellia voitaisiin käyttää kasvien lopullisena sijoituspaikkana tai tilapäisesti, jolloin kasvit voidaan palauttaa lähtöalueelle sen jälkeen, kun työt siellä ovat päättyneet.
– Jos mietitään lajien Punaisen kirjan tilannetta ja luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnin tuloksia, niin ehdottomasti kaikki toimenpiteet, jotka turvaavat luonnon monimuotoisuutta pitää ottaa laajasti käyttöön, painottaa Minna Pekkonen.
Tuore arvio lajien uhanalaisuudesta eli niin sanottu Punainen kirja julkaistiin maaliskuussa. Sen tuloksista voit lukea tästä jutustamme.
Yrityksillä iso vastuu
Maa-ainesten ottoalueen omistava Rudus on ollut aktiivisesti mukana hankkeessa. Ympäristöasiantuntija Heli Kanto näkee tällaisissa lajistojen siirroissa uuden mahdollisuuden maisemoida käytöstä poistuvia soranottoalueita.
– Meillä on Rudus-LUMO -ohjelma, ja siinä tavoitteemme on, että maa-ainesten ottoalueet olisivat luonnon kannalta jopa monimuotoisempia siinä vaiheessa, kun me lähdemme sieltä kuin toiminnan alkaessa, Heli Kanto kertoo.
Rudus Oy on iso kiviainesten tuottaja ja käyttäjä. Heli Kannon mukaan LUMO-ohjelman mukaista maisemointia on toteutettu usealla yrityksen maa-ainesalueella.
Paahderinteille on yrityksen toimesta istutettu niille tyypillisiä, harvinaistuneita kasveja.
– Luiskat jätetään hieman jyrkemmiksi ja niille kylvetään paahde- ja harjuympäristöjen kasvilajeja. Tamperelainen Villivyöhyke-yhdistys on ollut apuna, kun on hankittu kasveja esimerkiksi Kuopion kohteeseen, Heli Kanto sanoo.
Rauhoitettujen kasvien siementen kerääminen ja kasvuston siirtäminen ilman lupaa on kielletty. Raaseporissa siirtolupa haettiin ja saatiin ELY-keskukselta.
Lue myös:
Kasvien sukupuuttoaalto kauhistuttaa tutkijoita – nopeutunut 500-kertaiseksi
Metsähallituksen ennallistamispoltot tukevat Kainuun monimuotoista luontoa