Tuontisoijan korvaamista kotimaisilla vaihtoehdoilla on väläytelty vuosikaudet, mutta soijaa tuodaan vielä paljon etenkin sikojen, siipikarjan ja kanojen rehuksi. Amazonian sademetsätuhojen takia tuontisoija on noussut jälleen otsikoihin.
Helsingin yliopiston härkäpapututkija Frederick Stoddard on innoissaan, sillä muutoksen hetki voi olla nyt.
– Elämme erittäin jännittävää aikaa. Kuulin tänä aamuna ensimmäistä kertaa elämässäni rehuteollisuudelta, että he hyväksyvät ja käyttävät härkäpapua sioille ja hernettä kanoille. Ja että sitä voidaan kasvattaa riittävästi Suomessa, dosentti Stoddard sanoo.
Se, että ulkomailta tuotua soijarehua voidaan korvata kotimaisilla palkokasveilla ei sinänsä ole Stoddardille uutinen. Mutta rehuteollisuuden pään kääntyminen on.
Luonnonvarakeskus Luken erikoistutkija Marjo Keskitalo on Stoddardin kanssa samaa mieltä: tuontisoijasta voidaan luopua, jos halutaan.
– Kyllä meillä se rehusoija ja valkuainen pystytään tuottamaan kotimaassa. Ei se ole mitään utopiaa. Tietenkin siinä tarvitaan yhteistä visiota kaikilta: tutkijoilta, neuvojilta, viljelijöiltä, kasvinjalostajilta ja teollisuudelta, sanoo Keskitalo.
Soijan valtteja ovat hyvä laatu ja etenkin halpa hinta. Suomalainen kuluttaja ei voi soijan maailmanmarkkinahintoihin vaikuttaa, mutta Stoddard nostaa esille kuluttajien joukkovoiman.
– Jos kuluttajat maksavat enemmän kotimaisella rehulla tuotetusta lihasta, tuottajat maksavat siitä enemmän rehuteollisuudelle ja lopulta viljelijäkin saa sen hinnan, että kasvattaminen kannattaa, Stoddard sanoo.
Viisi vaihtoehtoa korvaajaksi
Koska Suomi ei ole olosuhteiltaan paras mahdollinen palkokasvien viljelyyn, tarvitaan monipuolisuutta, korostavat molemmat tutkijat. Esimerkiksi viime vuonna, kun oli erittäin lämmin kasvukausi, soijan ja lupiinien hehtaarikohtaiset sadot kilpailivat härkäpavun kanssa, vaikka härkäpapu on lähtökohtaisesti monta kertaa satoisampi.
Monipuolinen ruokavalio myös vähentää kasvien haitta-aineista koituvia ongelmia.
Tässä on viisi vaihtoehtoa tuontisoijan korvikkeeksi – niin eläinten kuin ihmistenkin suuhun.
Kotimainen soija
Onnistuuko viljely Suomessa?
Vaihtelevasti. Etelä-Suomessa jos jossakin. 2010-luvulla viljely on onnistunut kolmena vuotena. Suomen kesät ovat usein joko liian kylmiä, lyhyitä tai kuivia. Soijaa voidaan viljellä Suomessa ehkä lähivuosikymmeninä, jos lajikkeita kehitetään, ilmasto lämpenee, eikä Eurooppa enää rajoita viljelyteknologian kehittämistä. Viljely nykyisin vähäistä. Tuontisoija on usein geenimanipuloitua, Suomessa sellaisia lajikkeita ei viljellä.
Sopiiko eläinten rehuksi?
Kuten tuontisoijaa, kotimaista soijaa voidaan käyttää kanojen ja sikojen ruokinnassa. Se sopii myös märehtijöille, mutta Suomessa soija on jo korvattu rypsirouheella. Proteiinin määrä ja laatu on erinomainen. Suomessa viljellyssä soijassa on vähemmän proteiinia kuin tuontisoijassa.
Sopiiko ihmisille ruokapöytään?
Kyllä, kuten tuontisoijakin.
Härkäpapu
Onnistuuko viljely Suomessa?
Herneen ohella palkoviljoista parhaiten menestyvä, mutta epäonnistumisia vuosina 2017-2019. Kuivuus on ongelma, eikä herne menesty kuivilla savialueen pelloilla.
Vaatii säännöllistä tarkkailua rikkakasvien takia, joten kokoaikaisella viljelijällä on paremmat mahdollisuudet onnistua kuin sivutoimisella. Härkäpapua viljeltiin tänä vuonna 18 000 hehtaarilla. Viljely onnistuu Seinäjoen eteläpuolella.
Sopiiko eläinten rehuksi?
Muille kyllä, mutta härkäpavun sisältämät visiini ja konvisiini rajoittavat käyttöä erityisesti muniville kanoille - parempaa lajiketta ollaan kehittämässä. Proteiinia ei ole yhtä paljon kuin soijassa, eikä se ole ravitsemuksellisesti yhtä täydellistä, mutta sopivasti täydennetyssä rehuseoksessa se ei ole ongelma. Sisältää paljon tärkkelystä, joten vehnän tai ohran määrää on vähennettävä hieman siipikarjan ja sikojen ruokavaliossa.
Sopiiko ihmisille ruokapöytään?
Kyllä, mutta siemenet eli pavut käsiteltävä ennen käyttöä. Proteiinia ei ole yhtä paljon kuin soijassa, eikä se ole ravitsemuksellisesti yhtä täydellistä, mutta tasapainoisessa ruokavaliossa sillä ei ole merkitystä.
Herne
Onnistuuko viljely Suomessa?
Kyllä. Viime vuonna hernettä viljeltiin 5 100 hehtaarilla rehuksi ja 3 400 hehtaarilla elintarvikekäyttöön. Herneen viljely onnistuu Suomessa alueilla, joilla viljely ylipäätään onnistuu.
Sopiiko eläinten rehuksi?
Kaikille. Herneet ovat pienempiä ja niissä on vähemmän proteiinia kuin härkäpavuissa. A-Rehu on hiljattain ilmoittanut, että voi käyttää kotimaista hernettä siipikarjan ravintona taloudellisesti kannattavasti. Vuonna 2016 Maaseudun tulevaisuus uutisoi herneen saatavuuden olevan suurin este herneen osuuden kasvattamiselle.
Sopiiko ihmisille ruokapöytään?
Kyllä.
Sinilupiini
Onnistuuko viljely Suomessa?
Kyllä yleensä, kun on oikea lajike ja osaava viljelijä. Rikkakasvit ovat ongelma. Sinilupiinia viljellään alle 100 hehtaarilla, mutta määrä voisi olla paljon suurempi. Kasvaa parhaiten happamilla hiekkaisilla mailla, jollaisia on Etelä-Pohjanmaalla ja Satakunnassa. Kokemuksia on vielä vähän, joten sadon keskimääräistä kokoa on vielä vaikea arvioida.
Sopiiko eläinten rehuksi?
Soveltuu kaikille eläimille. Ulkomailla käytetään ainakin sioille ja kanoille. Hämeenlinnassa on saatu hyviä tuloksia kalkkunoiden ruokinnassa. Proteiinin määrä ja laatu parempi kuin härkäpavulla, mutta huonompi kuin soijalla.
Sopiiko ihmisille ruokapöytään?
Makeat ja yksivuotiset lupiinit, kuten sinilupiini soveltuvat ihmisravinnoksi, mutta eivät pähkinäallergisille. Esimerkiksi Australiassa ja Saksassa sinilupiinista erotetuista proteiineista ja kuiduista on tehty elintarvikkeita. Huom: Tienvarsilla esiintyvä villi lupiini on myrkyllinen.
Lue lisää:
Harva tuntee proteiini- ja kuitupitoisen sinilupiinin hyödyt
Keltalupiini
Onnistuuko viljely Suomessa?
Kuten sinilupiini: Kyllä yleensä, kun on oikea lajike ja osaava viljelijä. Rikkakasvit ovat ongelma. Kasvaa parhaiten happamilla hiekkaisilla mailla, jollaisia on Etelä-Pohjanmaalla ja Satakunnassa. Keltalupiinin viljelyä on kokeiltu harvoin, joten sadon keskimääräistä kokoa on vielä vaikea arvioida.
Sopiiko eläinten rehuksi?
Kuten sinilupiini, mutta proteiinin määrä parempi. Soveltuu kaikille eläimille. Ulkomailla käytetään ainakin sioille ja kanoille. Proteiinin määrä ja laatu parempi kuin härkäpavulla, proteiinin määrä jopa tuontisoijan tasolla.
Sopiiko ihmisille ruokapöytään?
Kuten sinilupiini: Makeat ja yksivuotiset lupiinit, kuten keltalupiini soveltuvat ihmisravinnoksi, mutta eivät pähkinäallergisille. Huom: Tienvarsilla esiintyvä villi lupiini on myrkyllinen.
Listan laatimisessa on ollut mukana haastateltujen tutkijoiden lisäksi Luken tutkimusprofessori Marketta Rinne. Jutun kuvissa käytetyt proteiinipitoisuudet ovat Luken ScenoProt-tutkimuksen tuloksia. Proteiinipitoisuus voi vaihdella lajikkeen ja kasvuolosuhteiden mukaan.
Jutun otsikkoon korjattu 12.9.2019 sana "lajia" sanan "lajiketta" tilalle. Esimerkiksi Härkäpapu on laji, josta on monia erilaisia lajikkeita.
Jutun pääkuva vaihdettu 13.9.2019, koska vastoin tutkijan muistikuvaa Viikin härkäpapuviljelmää ei oltu puitu etuajassa rikkakasvien takia.
Voit keskustella aiheesta tämän jutun alla torstaina 12.9.2019 kello 22 saakka.
Lisää aiheesta:
Metsät roihuavat nyt Amazonilla, Indonesiassa ja Siperiassa – mikä maastopaloja selittää?