Rehuvuohenherne on typpeä sitova hernekasvi, joka lupiinin ja jättiputken tapaan valtaa helposti elintilaa muilta vaateliaammilta kasveilta ja heikentää luonnon monimuotoisuutta. Ylitarkastaja Iiro Ikonen Lounais-Suomen ympäristökeskuksesta arvioi, että rehuvuohenherneen hävittämistä Teijontien varrelta on syytä harkita, kunhan sen levinneisyys on kartoitettu.
Rehuvuohenhernettä on käytetty kesantokasvina muun muassa Virossa, missä sen tiedetään levinneen perinnemaisemiin lupiinin tapaan. Myös Salossa kasvia on tavattu teiden varsilta ja niityiltä vuosien ajan, mutta esiintymisalue on laajentunut vähitellen.
Hernekasveilla on muitakin, hyödyllisenä pidettyjä ominaisuuksia. Niiden on tutkimuksissa todettu soveltuvan esimerkiksi saastuneen maan puhdistukseen. Muun muassa Helsingin yliopistossa on selvitetty rehuvuohenherneen käyttöä öljyisen maan puhdistamisessa.
Kasvin juurinystyräbakteerit käyttävät öljyn sisältämiä aromaattisia hiilivetyjä ravintonaan ja tuottavat niistä energiaa. Helsingin yliopiston ruukkukokeissa öljy hävisi saastuneesta maa-aineksesta kokonaan vajaassa puolessa vuodessa.
Ylitarkastaja Iiro Ikosen mukaan rehuvuohenherneen käyttö laajamittaiseen maa-aineksen puhdistamoon on kuitenkin kyseenalaista, koska kasvi leviää helposti muualle luontoon, mistä sitä on vaikea poistaa.
Rehuvuohenherne kasvaa luontaisesti runsaana muun muassa Siperian aroilla.