Tilkkutäkki on erivärisistä kangastilkuista yhteen ommeltu peite. Menneinä vuosina täkeissä käytettiin ompelutyöstä tähteeksi jääneitä kotikutoisia tai tehdaskankaita, mutta myös vanhoja vaatteita leikattiin niiden materiaaliksi.
Muun muassa Pohjanmaalla on säilynyt runsaasti tilkkutäkkejä 1800-luvun lopulta ja 1900-luvun alkupuolelta. Yksi säilymisen syy on siirtolaisuus. Siirtolaisten ja paluumuuttajien mukana monet tilkkutäkkimallit kulkeutuivat Suomeen.
Pohjanmaalta löytyneissä täkkimalleissa on käytetty paljon muun muassa hirsimökkitekniikkaa, jossa kapeita kangaskaistaleita ommellaan keskusneliön ympärille. Keskusneliö on usein keltainen tai punainen: se kuvaa talon tulisijaa ja ympärillä olevat kangaskaistaleet symboloivat seinähirsiä.
Tilkkutäkit ovat olleet aikanaan ennen kaikkea käyttöesineitä. Monet mallit ovatkin kadonneet, koska täkit kulutettiin loppuun. Täkit saattoivat olla ensin talon isännän ja emännän käytössä, siirtyä sitten rengeille ja piioille ja ennen pois heittämistä ne palvelivat vielä eläinten loimina. Tilkkupeitot eivät myöskään olleet kovin kestäviä, koska tilkut tehtiin jäännöispaloista ja vanhoista kankaista, jotka olivat jo valmiiksi kuluneita.
Huolimatta siitä, että tilkkutäkkien teko oli varsin hidasta puuhaa, ei niille kuitenkaan annettu juuri muuta arvoa kuin käyttöarvo. Tekijälleen ne olivat kuitenkin keino luoda kauneutta niukkuuden keskellä.
Suomen käsityön museon näyttelyssä on esillä parisenkymmentä tilkkutäkkia, muutama tilkkumatto ja tyynynpäällinen Pohjanmaan ruotsinkieliseltä alueelta. Työt on koonnut Österbottens hantverk rf.
Näyttelyn tilkkutyöt ovat lainassa Pohjanmaan museoista sekä yksityiskokoelmista. Käsityön museossa tilkkuperinnettä voi ihastella 4. joulukuuta asti. Näyttely on esillä keväällä 2012 myös Vaasan taidehallissa.
