Artikkeli on yli 11 vuotta vanha

Maitohorsma on suomalaisen luonnon oma parsa

Rentunruusuna tunnetun maitohorsman on uskottu heruttavan hyvin maitoa lampailta ja vuohilta. Ihmisravinnoksi se kelpaa parsan tapaan valmistettuna tai säilöttynä.

Koivun juuressa kasvaa kolme maitohorsmaa.
Kuva: Yle / Hanne Kinnunen
Hanne Kinnunen

Maitohorsman verso on parhaimmillaan keväällä ja alkukesällä silloin, kun horsma ei ole vielä ehtinyt kasvattaa lehtiään. Sillä on siis selvästi parasta ennen -päiväys, joka on Pohjois-Suomessa parhaillaan käsillä. Nyt kannattaa etsiä maitohorsmia varjoisilta paikoilta, missä sitä ei kasva paljon, koska siellä ne voivat olla vielä pieniä.

- Nuori verso on parhaimmillaan. Sitten kun se alkaa saada lehtiä, niin siitä tulee kitkerä ja tyvi puutuu niin kuin parsallakin, kertoo Metsähallituksen luontopalveluiden erikoissuunnittelija Riitta Nykänen.

Maitohorsmaa kannattaa etsiä avoimilta paikoilta, koska se on valon vaatija. Rentunruusu valtaa hakkuuaukeita ja palopaikkoja, koska sen siemenet ovat kevyitä ja ne leviävät tuulen mukana kauas. Maitohorsma lisääntyy myös juurivesoista, joten syöminen on hyvä tapa päästä eroon horsmista.

Olen käyttänyt sitä niin kuin parsaa eli keittänyt sitä muutaman minuutin ja tehnyt sille jonkinlaisen herkkukastikkeen.

Riitta Nykänen

- Jos sen muutaman kerran kesässä nyhtää, ensin heti pienenä ja sitten, kun versot ilmestyvät uudestaan, niin muutaman kesän jälkeen maitohorsma häviää. Juurakko ei jaksa ylläpitää kasvua, jos siltä aina viedään lehtivihreä pois, sanoo Nykänen.

Etikkaliemeen tai suoraan suuhun

Pienet maitohorsman versot ovat makeita, koska horsma ottaa juurakosta sokeria kasvuvoimakseen. Horsman verson voikin rouskutella ihan paljaaltaan, mutta keittiössä siitä saa tehtyä joko säilykkeitä tai ruoan lisäkkeitä.

- Olen käyttänyt sitä niin kuin parsaa eli keittänyt sitä muutaman minuutin ja tehnyt sille jonkinlaisen herkkukastikkeen. Perinteinen parsankäyttö on sellaista, että parsatangot kääritään parmankinkkuun ja paistetaan niistä nyyttejä. Olen sitäkin tehnyt, kertoo Riitta Nykänen.

Parsa on maultaan pehmeä, mutta maitohorsman maussa on hieman kirpeyttä ja katkeroa mukana. Horsman verson maku on sitä miedompi mitä nuorempi verso on.

- Säilöminen on myös osoittautunut hyväksi keinoksi maitohorsman verson syömiseen. Ryöppään versot ja teen niille makeahkon etikkaliemen, jossa on pippuria ja vähän chiliä. Sitten niitä voi syödä suolakurkun tapaan eli laittaa juustoleivälle tai kinkkuleivällä muutaman tangon, sanoo Nykänen.

Maitohorsman lehdistä saa teetä

Vaikka maitohorsman versot ovat parhaimmillaan ennen lehtiä, ei horsman käyttäminen pääty alkukesään. Jotkut villivihannesten ystävät syövät horsman varsia lehtien tultuakin, silloin varsi on otettava aivan latvasta, ja se kannattaa kuoria.

Jos maitohorsman lehdistä haluaa tehdä teetä, lehdet pitää kerätä ennen kukintaa. Horsman lehdet kerätään ja pyöritellään palloiksi, minkä jälkeen ne laitetaan lasipurkkiin vuorokaudeksi niin, että ne hieman nahistuvat. Sitten lehdet kuivataan nopeasti, etteivät ne homehdu. Kuivatuista maitohorsman lehdistä tehdään teetä niin kuin teen lehdistäkin.

- Se muistuttaa niin paljon teekasvin lehdistä tehtyä teetä, että sitä on myyty ihmisille oikeana teenä. Venäjältä löytyy oikeudenkäyntejä, joissa ihmisiä syytetään huijaamisesta. Nahistettua, kuivattua horsman lehteä on myyty teenä ja siitä on saatu rapsut. Tee on ollut arvotavaraa, kun se on pitänyt tuoda kaukaa, kertoo Metsähallituksen luontopalveluiden erikoissuunnittelija Riitta Nykänen.

Maitohorsman lehdissä ei ole kofeiinia, mutta muuten se on hyvin samantapainen juoma kuin teekin.

Suosittelemme