Kukapa ei olisi kuullut tappajaetanasta? Lihava lotjake on kymmenessä vuodessa levittäytynyt Etelä-Suomesta Ouluun saakka. Se putsaa tehokkaasti niin puutarhan kuin kasviviljelmänkin. Kuitenkin:
– Meillä ei ole tapahtunut kovin suuria muutoksia vielä. Niitä on varmasti tulossa, tutkija, filosofian tohtori Lauri Urho Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselta (RKTL) varoittaa.
Suomessa on noin 160 vieraslajia, jotka viranomaiset ovat luokitelleet haitallisiksi tai erittäin haitallisiksi ja 120 lajia, jotka on luokiteltu tarkkailtaviksi. Vieraslaji on haitallinen, kun se aiheuttaa luonnolle, taloudelle tai ihmisten terveydelle välitöntä tai välillistä kielteistä vaikutusta.
Moni haitallinen laji on siis jo kulkeutunut Suomeen, mutta vielä enemmän on tulossa. Niitä on lähialueillamme, mutta ne voivat saapua myös äkillisesti. Mikä on seuraava tappajaetanamme? Asiantuntijat ovat arvioissaan varovaisia.
– Lajit ovat voineet aiheuttaa suuria muutoksia ekosysteemissä toisella puolella maailmaa, mutta vaikutuksia meillä on vaikea arvioida. Aiheuttavatko ne loppujen lopuksi meillä mitään tai onko vaikutus jopa voimakkaampi? Se riippuu ekosysteemistä, johon se saapuu. Onko siellä sille sopiva lokero? erikoistutkija Maiju Lehtiniemi Suomen ympäristökeskuksesta huomauttaa.
Yle Uutisten pyynnöstä eri alan asiantuntijat lähtevät kuitenkin ajatusleikkiin mukaan. Eräs erittäin haitallinen petoeläin voisi tulla tänne lemmikkinä.
"Pesukarhu on se varsinainen uhka"
Tohtori Petri Nummi Helsingin yliopiston metsätieteiden laitokselta nimeää pesukarhun varsinaiseksi uhkaksi Suomen luonnolle. Pohjois- ja Keski-Amerikasta kotoisin olevaa puolikarhua on tarhattu Euroopassa. Saksassa kanta on kasvanut jo miljoonaan yksilöön.
– Niistä on havaintoja Etelä-Ruotsissa. On pohdittu, miten se on Saksasta sinne kulkeutunut, tohtori Petri Nummi miettii.
Skånen rannikolta maaliskuussa tavattu kuollut pesukarhu leimattiin Ruotsin lehdistössä "epätoivotuksi venepakolaiseksi". Pesukarhu tuskin saapuisi Suomeen Ruotsin kautta.
– Niitä pidetään lemmikkeinä. Se on sama kuin kaniinin alkuperä täällä, Petri Nummi huomauttaa.
Pesukarhusta tekee vaarallisen se, että se voi kantaa mukanaan niin rabiesta eli vesikauhua kuin suolistoparasiittejakin. Mutta on se hankala muutenkin.
– Sillä on näppärät käpälät. Se on innokas roskisten dyykkaaja. Se on myös kiipeileväinen. Sen saalisvaikutus ulottuu puissa pesiviin lintuihin, tohtori Petri Nummi selittää.
Pesukarhun tai todennäköisemmin jonkin muun pikkupedon mukana Suomeen voisi tulla myös vaarallinen loinen.
"Myyräekinokokki ei toivottavasti tule"
Myyräekinokokki on loiseläin, joka viihtyy esimerkiksi sudessa, ketussa, supikoirassa ja koirassa. Sitä esiintyy Huippuvuorilla ja Tanskassa. Harvinaisena sitä on tavattu myös Ruotsissa ja Virossa.
– Myyräekinokokki on sellainen loinen, joka ei toivottavasti tule Suomeen. Se on sellainen, jonka haittojen näkyminen kestää kauan. Se saattaa olla ihmisille aika vaarallinen, tutkija Lauri Urho RKTL:stä toteaa.
Ihmisessä se voi aiheuttaa vaarallisen ekinokokkoosin, jossa maksaan muodostuu monilokeroisia rakkuloita. Taudin itämisaika on 5–15 vuotta. Euroopassa tartunta todetaan ihmisissä vuosittain noin 50–60.
Osa asiantuntijoista pitää myyräekinokokin saapumista Suomeen vain ajan kysymyksenä.
Mustatäplätokko haitallisten listalle?
Meren pohjassa viihtyvä mustatäplätokko tarttuu yhä useamman suomalaisonkijan koukkuun. Ensimmäisen kerran se kävi pyydykseen Saaristomerellä vuonna 2005. Nyt sitä on havaittu Raahessa, Raumalla, Turussa, Naantalissa, Maarianhaminassa, Helsingissä, Porvoossa ja Kotkassa.
– Kun se rupeaa runsastumaan ja löytää hyvät olosuhteet, niitä ovat kaikki paikat täynnä. Ne muuttavat selvästi meidän omaa pohjaekosysteemiämme syömällä sieltä simpukoita ja pieniä äyriäisiä ja kilpailemalla ulos alkuperäislajeja, erikoistutkija Maiju Lehtiniemi Suomen ympäristökeskuksesta (SYKE) kertoo.
Mustatäplätokko esiintyy hyvin tiheästi. Laji on luokiteltu tarkkailtavaksi vieraslajiksi. Lehtiniemi kuitenkin arvioi, että mustatäplätokko on hyvää vauhtia nousemassa haitallisten vieraslajien listalla.
Myös RKTL:ssä sen leviämistä seurataan tarkkaan.
– Minun suurin pelkoni on, kun mustatäplätokko liikkuu laivojen mukana ja leviää tehokkaasti satamasta toiseen, että se siirtyy laivojen mukana Saimaan kanavaa pitkin Vuoksen vesistöön. Todennäköisesti se siirtyykin sinne, tutkija, tutkija Lauri Urho arvioi.
Urho huomauttaa, että meressä esimerkiksi silakka voi siirtyä mustatäplätokon tieltä uuteen kutupaikkaan. Sisävesistössä taimenen ja siian kutupaikat ovat kuitenkin harvassa, ja rohmutokko syö kalojen mätiä ja poikasia, siinä missä sammakoiden nuijapäitä tai vesiliskojen ja rupiliskojen varhaisvaiheitakin.
– Jos se pääsee pesiytymään ja asettumaan sisävesistöihin, niin se muutos kalastossa saattaa olla siellä suurempi.
Ja lisää on tulossa.
Rohmutokko lipuu lähivesillä
Pohjakala rohmutokko uiskentelee aluevesiemme lähellä itäisellä Suomenlahdella, ja karppikaloihin kuuluva hopearuutana on kymmenessä vuodessa levittäytynyt rannikolla Kotkasta Turkuun. Myös ne ovat kivunneet Suomessa tarkkailtavien vieraslajien listalle.
Hopearuutanan runsastumista on kokeeksi tutkittu Salon jätevesialtaassa. Se nousi lammikon valtalajiksi muutamassa vuodessa. Se huonontaa myös vedenlaatua.
– Se möyhii pohjasta kaiken mahdollisen. Lammikot samentuvat helposti, ja se saattaa vaikuttaa vesikasveihin ja lintuihin. Linnutkaan eivät viihdy, jos siellä ei ole syötävää, Lauri Urho RKTL:stä varoittaa.
Neljäs Itämereen saapunut laji, jota tarkkaillaan ja jonka asiantuntijat haluavat erityisesti nostaa esille, on liejutaskurapu. Parin sentin kokoinen amerikkalaistulokas on viidessä vuodessa valloittanut Saaristomerta hurjaa vauhtia.
– Se on ihan tyhmä juttu, koska meillä ei ole alkuperäistä taskurapulajia. Sillä on hyvät oltavat. Siellä se massuttaa menemään kaikki, mitä eteen tulee. Se syö suunnilleen kaikkea tai on hyvin moniruokainen, Lehtiniemi kuvailee.
Puutarhoissa muhii siemenpommi
Kasvirintamalla Suomen luonnossa rehottaa tällä hetkellä viisi erittäin haitalliseksi luokiteltua vieraslajia. Näistä neljä on jättiputkia. Jättiputkesta onkin tullut kasvimaailman tappajaetana.
– Siihen kiteytyvät monet ongelmat: talous, kiinteistön arvo, virkistyskäyttö, vanhempi tutkija Terhi Ryttäri SYKE:stä luettelee.
– Todennäköisesti meillä on puutarhoissa paljon lajeja, jotka tulevaisuudessa osoittautuvatkin haitallisiksi. Ilmaston muuttuminen on yksi selkeä tekijä, joka siihen vaikuttaa. Kasvukauden piteneminen mahdollistaa monien lajien lisääntymisen meidänkin olosuhteissa.
Hän mainitsee esimerkkinä kanadanpiiskun. Se on tuotu Suomeen koristekasviksi, ja sitä pidetään perinneperennana.
– Se on tyypillinen myöhään kukkiva laji, joka ei luultavasti aiemmin ole päässyt siemeniä kypsyttämään. Nyt se pystyy sen tekemään, Ryttäri toteaa.
Kanadanpiisku on voimakas kilpailija, joka syrjäyttää alkuperäisiä keto- ja niittykasveja. Se on jo luokiteltu Suomessa haitalliseksi vieraslajiksi.
Tarkkailtavien listalle on nostettu asterikasvi marunatuoksukki, jota Ryttäri pitää vaarallisena.
– Se on hyvin paha allergiakasvi. Se levittäytyy Etelä- ja Keski-Euroopassa hyvin aggressiivisesti peltorikkaruohona. Se on pahemmin allergoiva kuin esimerkiksi pujo.
Sitä esiintyy jo Suomessa, mutta toistaiseksi se ei ole pystynyt tuottamaan kelvollista siementä. Se on kulkeutunut tänne linnunsiemensekoitusten mukana.
Vieraslajitietoutta kansallisessa portaalissa
Internetiin avattiin toukokuun lopussa kansallinen vieraslajiportaali. Sinne on listattu kaikki Suomessa esiintyvät haitalliset ja tarkkailtavat vieraslajit, niiden tunnusmerkit, alkuperä ja levinnäisyys, haitat, torjunta ja käytännön vinkkejä torjuntaan.
Lisäksi siellä voi tehdä ilmoituksen niin puutarhaan muuttaneista uusista asukeista kuin ongenkoukkuun tarttuneista oudoista kaloistakin.
Vieraslajiportaalin ovat kehittäneet Luonnontieteellinen keskusmuseo, Suomen ympäristökeskus, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Elintarviketurvallisuusvirasto, Varsinais-Suomen ELY-keskus sekä Suomen luonnonsuojeluliitto. Sitä on rahoittanut maa- ja metsätalousministeriö.