Eteläisessä Suomessa kasvava nurmilaukka (Allium oleraceum) on elävä osoitus erittäin vanhasta kulttuurista. On arvioitu, että jo rautakauden asukkaat ja myöhemmin viikingit toivat sipulikasvin Suomeen.
Nurmilaukkaa esiintyykin entisen viikinkikauppareitin varrella esimerkiksi Haminan Kuorsalon saaressa, jossa sijaitsi 1800-luvulla kadonnut kylä.
– Vanhakylän alueella on runsaasti nurmilaukkaa. Tiedetään, että siellä on ollut satama 1300-luvulla. Lisäksi saaresta on tehty viikinkiaikaisia löytöjä, kertoo kasvitieteen emeritusprofessori Carl-Adam Hæggström Helsingin yliopistosta.
– Oletus on että muutkin laukat, muun muassa karhunlaukka olisivat levinneet viikinkien mukana, koska esiintymät ovat pitkin vanhoja kauppareittejä, hän lisää.
Oletus on että muutkin laukat, muun muassa karhunlaukka olisivat levinneet viikinkien mukana
Carl-Adam Hæggström
Tutkijat voivat kirjallisten lähteiden puuttuessa vain arvailla, mihin viikingit kasvia hyödynsivät.
– Sen tiedän, että Norjassa nurmilaukkaa on käytetty yrttinä, kuten sipuleita yleensä, aivan myöhempiin aikoihin saakka, ainakin sotiin saakka tai myöhemminkin, kertoo emeritusprofessori.
Muinaislinnoja ja uhrikuoppia
Suomessa nurmilaukkaa esiintyy erityisesti Ahvenanmaalla ja rannikolla Vaasasta etelään itärajalle saakka. Sisämaassa kasvi on melko yleinen Etelä-Hämeessä, mutta sitä tapaa myös Satakunnassa ja Etelä-Savossa.
Nurmilaukkaa löytyy Manner-Suomesta yleensä paikoista, joissa ihmisten toimintaa on ollut hyvin kauan – ehkä jo huomattavasti ennen viikinkiaikaa.
Tyypillistä on, että nurmilaukkaa kasvaa muinaislinnoilla, muun muassa Turun Vanhalinnan, Halikon Linnamäen, Sipoon Sibbesborgin ja Janakkalan Hakoistenlinnan linnavuorilla.
Kasvia esiintyy myös rautakautisilla kalmistoilla ja kalliolla, joissa on ollut kulttipaikka, esimerkiksi uhrikuoppa tai uhrikivi.
– Arvellaan, että tällaisella sipulilta maistuvalla kasvilla on ollut jonkinlainen käyttö menoissa, joissa on esimerkiksi palvottu jumalia, arvioi Carl-Adam Hæggström.
Kuin ruohosipuli
Nurmilaukkaa voi käyttää vielä tänäkin päivänä ruoan valmistuksessa. Luonnosta sen tunnistaa varren päässä kasvavasta "pallerosta" , joka sisältää pieniä sipuleita.
Nurmilaukan kukat sen sijaan ovat kellomaiset ja ne taipuvat alaspäin kasvin kukkiessa.
Minun suussani se ei maistu hyvältä, mutta toiset pitävät siitä.
Carl-Adam Hæggström
– Se on sipulikasvi eli sitä voi käyttää ruoaksi aivan samalla tavalla kuin ruohosipulia tai muita sipuleita. Minun suussani se ei maistu hyvältä, mutta toiset pitävät siitä, kuvailee Carl-Adam Hæggström.
Emeritusprofessori kehottaa pitämään huolta nurmilaukan kasvupaikoista. Esimerkiksi Helsingissä kasvia on aiemmin löytynyt noin 50 paikasta. Nyt monella niistä seisoo rakennus.
– Tai sitten valoa vaativalle kasville ei ole tilaa, kun entinen hakalaidun on pöhöttynyt metsiköksi, toteaa Hæggström.
Saattaa kasvaa jopa talvella
Kasvupaikkojen vähentymisestä huolimatta nurmilaukka on sitkeää tekoa. Se saattaa kasvaa jopa talvella lumihangessa.
– Talvellakaan se ei jäädy, sillä kasvin solut tuottavat pakkasnestettä, mikä estää niitä tuhoutumasta, kertoo Hæggström.
Tutkijalle nurmilaukasta mielenkiintoisen tekee se, että Suomessa samasta kasvista esiintyy rinnakkain kahta eri lajiketta.
– Pentaploidit hallitsevat Ahvenanmaalla ja länsirannikolla. Etelärannikolla niitä esiintyy siellä täällä aina Kotkan Haapasaareen saakka. Tetraploideja löytyy sen sijaan pääasiassa sisämaasta, kertoo Carl-Adam Hæggström.
– Pentaploidit ovat kenties kulkeutuneet meille lännestä, sillä Ruotsissa on enimmäkseen tätä rotua.
Sen sijaan tetraploidit ovat mahdollisesti saapuneet idästä sisämaan kauppareittejä pitkin, koska niitä on todettu esimerkiksi Ukrainassa ja Laatokan Valamon luostarisaaressa.