Köyliön kirkossa on vahva maalin haju. Kaikki pinnat kiiltävät. Katosta puuttuu vielä kristallikruunu.
Köyliön seurakunnan viimeinen kirkkoherra – nykyään kappalainen – Sakari Vuola on erityisen innostunut siitä, että nyt on talvellakin miellyttävää mennä töihin.
– Tämä on lämpimämpi kovilla pakkasilla. Ennen täällä oli niin huono eristys, että kylmä tuli läpi. Lisäksi täällä on uudet mikrofonit ja kaiuttimet. Sitten on dataprojektori, jolla voi näyttää virsien sanoja ja tekstejä.
Kirkossa myös harvennettiin penkkien rivivälejä, jotta siellä olisi mukavampi istua. Myös liikuntaesteisten kulkemista on helpotettu. Tämän lisäksi kirkon ulkopuolen väritys jäljittelee nyt alkuperäistä.
Lattiasieniä ja lahoa
Jos Köyliön kirkko olisi ollut omakotitalo, olisi se purettu käyttökelvottomana. Näin pohtii oman kotikirkkonsa rakennustöitä valvonut diplomi-insinööri Toni Tupala.
– Oikeastaan koko kirkko on remontoitu sisältä ja ulkoa täysin. Kaikki pinnat on käyty läpi yläkerran eristeitä lukuun ottamatta.
Syytä suureen remonttiin oli, sillä kirkossa oli muun muassa lattiasientä. Väärien kallistusten takia vesi on valunut vuosien mittaan kirkkoa kohden, sillä kirkko ei ole suomalaiseen tapaan kummulla vaan tasamaalla.
Kirkosta löytyneiden vainajien kohtalo auki
Kirkon remonttia hidastivat kirkon lattian alta löytyneet ruumiit. Tiedossa oli, että vainajia on kirkon alla, mutta niiden sijainti yllätti.
– Tarkoituksena oli, että putsaamme alapohjan orgaanisesta jätteestä, ettei sinne jää mitään mädäntyvää. Yllätyimme, että vainajat oli sijoitettu hyvin pinnalle. Sieltä tuli heti arkkuja vastaan.
Nyt kun olosuhteet ovat muuttuneet kirkon lattian alla, ei vainajia uskalleta jättää enää kirkkoon. Vainajat siirrettiin kirkosta pois yhteistyössä Museoviraston kanssa. Päätös vainajien viimeisestä leposijasta tehdään myöhemmin.
Miljoonaperintö auttoi
Köyliön tai Säkylän seurakunnalla ei olisi oikeasti ollut varaa näin mittavaan remonttiin, mitä nyt tehtiin. Muutama vuosi sitten seurakuntaa kohtasi kristillisin termein "siunaus", ja seurakunta sai miljoonaluokan perinnön, joka sisältää maata ja metsää. Näillä ja erillaisilla kirkon omilla avustusrahoilla kirkko pistettiin paraatikuntoon.
– Perinnön jättäjä ei ollut määritellyt tarkemmin mihin perintöä käytetään - ainoastaan heidän hautansa hoitoon. Seurakunta tietysti hoitaa velvoitteen. Muuten se oli vapaasti käytettävissä seurakunnan toimintaan ja kiinteistöihin, toteaa Köyliön viimeisen kirkkovaltuuston puheenjohtaja Heikki Saarinen.
Rahoista ja niiden käytöstä käytiin hyvin vilkasta keskustelua. Moni oli sitä mieltä, että seinien sijaan olisi pitänyt tukea kirkon toimintaa. Saarisen mukaan päätös kirkon remontista oli kuitenkin oikea.
– Kun on kansallisomaisuutta, kyllä sitä pitää vaalia ja pitää kunnossa. Sitä ei myöhemmätkään sukupolvet anna anteeksi, jos tällainen päästetään rapistumaan, Saarinen toteaa.
Köyliön kirkko otetaan uudelleen käyttöön 20.3. kello 10 alkavassa messussa. Turun piispa Kaarlo Kalliala suorittaa Köyliön kirkon käyttöönottamisen papiston avustuksella Palmusunnuntaina. Messun jälkeen juhlapäivä jatkuu Lallintalolla.