Kaarina Suonion mielestä yhteinen maailma voi olla utopiaa, mutta sen puolesta on kuitenkin jaksettava taistella – “Sorron vastustamiselle ei ole vaihtoehtoa”
Politiikan konkari ja yhteiskunnallinen vaikuttaja Kaarina Suonio puhuu edelleen tasa-arvon puolesta ja sortoa vastaan. Juuri nyt toivoa tuo suomalaisten voimakas herääminen sodan vastustamiseen ja ukrainalaisten auttamiseen.
Ei taida Elisabetistä tulla mitään. Näin tylyn tuomion antoi arvostettu lääkäri Arvo Ylppö, kun pieni Kaarina Elisabet oli pitkään hoidossa Lastenlinnassa. Vauvalla oli joku outo bakteeritauti. Mutta kerrankin arkkiatri oli väärässä, 81-vuotias Kaarina Suonio on ehtinyt moneksi. Suonio on tehnyt pitkän uran valtakunnan politiikassa, virkatehtävissä ja yhteiskunnallisena vaikuttajana.
– Ihan kiva minun kannaltani, että Ylppö oli väärässä.
Kaarina on aina ollut kaikenlaista sortoa vastaan. Ihmisten hätä koskettaa häntä syvästi ja nyt yksi eläkepäivien suuri ilo on ollut viisilapsinen maahanmuuttajaperhe, jonka rinnalla hän on kulkenut jo kuusi vuotta.
– Kerran mietittiin, että mikä minä heille oikein olen. Sitten keksittiin, että minähän olen äidin sisko. Siis ajatelkaa, minulla on sisko, joka on syntynyt Babyloniassa, kulttuurin kehdossa. Olen siitä niin ylpeä.
Tällä hetkellä Kaarina kantaa huolta myös ukrainalaisten hädästä. Vaikka sota herättää ahdistusta, niin toivoakin on.
– Iloitsen siitä, että kansalaisyhteiskunta on herännyt auttamaan. Sorron vastustamiselle ei ole vaihtoehtoa.
Olen menettänyt tyttäreni
Kaarinan isä professori Otto Brusiin toimi sodan jälkeen lyhyen aikaa Punaisen Valpon päällikkönä ja Kaarina sanoo, että se aika jätti isään pysyvät jäljet.
– Isä joutui virkakieltoon ja vasta paljon myöhemmin hänet kutsuttiin Turkuun professoriksi. Hän aina varoitti minua, että älä vaan lähde politiikkaan. Kun sitten olin ehdolla Helsingin valtuustoon, hän kirjoitti päiväkirjaansa, että on menettänyt vanhimman tyttärensä.
Se oli kova paikka molemmille, sillä isä ja tytär olivat läheisiä. Perheen äiti Helena oli kuitenkin se tukipilari, etenkin sen jälkeen, kun vanhemmat erosivat.
– Äiti teki työuransa Rautatiehallituksessa, ja haaveilenkin aina välillä, että käyn nukkumassa yhden yön äidin työhuoneessa siinä Rautatientorin laidalla. Se rakennus on nimittäin hotellina nykyään.
Kun siskosta tuli missi
Brusiinin perheessä oli kolme tyttöä, ja iso julkisuus tuli silloin, kun sisaruksista keskimmäinen eli Leena Brusiin valittiin Miss Suomeksi ja myöhemmin myös Miss Euroopaksi.
– En ollut kauheasti kiinnostunut missitouhuista, mutta ajattelin lähinnä, että hyvä kun pärjäsi. Toisaalta luulen, ettei Leena kauheasti viihtynyt siinä julkisessa roolissa.
Leenan ja Kaarinan välit olivat arkiset ja läheiset. Kun Leena sai lapsen, hän muutti suoraan synnytyslaitokselta Kaarinan luo.
– Äidillemme avioton lapsi oli kauhistus ja siksi Leena tuli minun luokseni. Myöhemmin kyllä mummon sydän suli, ja itse asiassa jonkin aikaa asuimme kaikki kolme naista lapsinemme kimpassa.
Leena halusi vetäytyä kokonaan julkisuudesta. Hän menehtyi vakavaan sairauteen muutama vuosi sitten. Sisko oli rakas, ja ikävä on tietysti suuri, Kaarina kertoo.
Ei timantteja, vaan tilastoja
Kaarina Suoniosta tuli sosiaalidemokraattien kansanedustaja toisella yrittämällä, oli vuosi 1975. Vaalikampanjat olivat vaatimattomia. Mainoksena oli vain kirjanmerkki ja niin pieni ilmoitus, että se laitettiin lehdessä huvi-ilmoitusten joukkoon. Kaarina oli yksi valtakunnan ääniharavista, vaikka itsensä myyminen vaaleissa ei tuntunut hyvältä.
– Olisin halunnut puhua asioista, enkä kilpailla muiden saman puolueen ehdokkaiden kanssa.
Kaarina halusi puhua vaikkapa miesten ja naisten palkkaeroista. Hän on vankasti sitä mieltä, että naiset tarvitsevat enemmän tilastoja kuin timantteja.
– Eiväthän ne miesten ja naisten palkkaerot mistään muualta kunnolla näy kuin tilastoista. Ja ennustan, että ne erot tulevat pandemian jälkeen vaan kasvamaan, onhan osa-aikatyö lisääntynyt 14 prosentilla. Ja toinen esimerkki tästä päivästä. Luin, että uiguurinaisten lapsiluku on Kiinassa romahtanut. Naisia vainotaan ja pakkosteriloidaan. Senkin voi päätellä tilastoista.
Kaikkea sortoa vastaan
Kaarina oli jo nuorena ahkera ja kipakka yhteiskunnallinen keskustelija. Urheilusta vastaavana ministerinä hän halusi estää Keke Rosbergin osallistumisen formulakisoihin Etelä-Afrikassa, YK oli kieltänyt urheilu- ja kulttuuriyhteistyön apartheid-valtion kanssa.
– Silloin en ollut kovin suosittu.
Kaikenlaisen sorron vastustaminen, se on ollut Kaarinan tärkeä filosofia. Hän matkusti puolisalaiselle matkalle Etelä-Afrikkaan kansanedustajakollegansa Terhi Niemisen kanssa jo vuonna 1977 ja tapasi vainottuja aktivisteja.
Suurimman vaikutuksen teki Musta Tietoisuus -liikkeen perustajan Steve Bikon tapaaminen. Biko oli pannassa, joka tarkoitti sitä, että vain yksi ihminen kerrallaan sai puhua hänen kanssaan
– Bikossa teki vaikutuksen se rohkeus, se että oivaltaa oman arvonsa ja toimii sen mukaisesti.
Steve Biko oli ollut kymmeniä kertoja pidätettynä ja lopulta hänet pahoinpideltiin poliisivankilassa kuoliaaksi syyskuussa 1977.
– Se oli järkytys, totta kai. Hänellähän oli myös perhe ja pieniä lapsia. Että ihminen pannaan kahleisiin ja surmataan, onhan se kauhea asia.
Teollisuuskaupungin reilu meininki
Kahden ministeripestin ja politiikan vuosien jälkeen Kaarina Suonio oli valmis lähtemään. Hän haaveili virkaurasta ja samaan aikaan Tampereella haettiin epätoivoisesti uutta apulaiskaupunginjohtajaa. Kaarina vastasi kosintaan myönteisesti.
– En tiedä kuka siinä pelastettiin, ehkä minut loppujen lopuksi. Kun on pitkään politiikassa, jotenkin väsyy itseensä. Sitä katsoo joskus tilaisuuksissakin itseään vähän ulkopuolelta, että tässähän minä taas puhun.
Kaarina rakasti Tamperetta ja Tampere taisi myös rakastaa Kaarinaa. Vaikka Kaarina kävi välillä Hämeen läänin maaherrana, hän palasi vielä Tampere-talon toimitusjohtajaksi.
– Tampere on sanojen kaupunki. Tapasin niin Kirsi Kunnasta kuin Eeva-Liisa Manneriakin. Hienoja runoilijoita, hienoja kohtaamisia. Ja sitten tulivat tutuksi nämä muusikot, manserokkarit. Tuolloin esimerkiksi Tullikamari saatiin musiikkikäyttöön.
Yksi sanojen kaupungin merkittävistä taitureista oli Juice Leskinen. Vaikka Juice ei tunnetusti ollut demarien ystävä, Kaarinasta hän piti.
– Meillä oli sellainen huumorin sävyttämä keskinäinen kunnioitus.
Kun Juice vietti 40-vuotisjuhlaansa Tampere-talossa, Kaarina ei päässyt mukaan, mutta anagrammien taitaja sommitteli ystävänsä nimen uuteen uskoon.
– Kaarina Suoniosta tuli Naikaa Nuoriso. Kadehdin kyllä Juicen sanataituruutta.
Ranskalla dementiaa vastaan
Mutta kipakka Kaarina on edelleen. Ylenpalttista digikiihkoa hän ei sulata ja haluaa puolustaa erästä pientä muovista korttia, Kela-korttia, sillä Kansaneläkelaitos pohtii parhaillaan voitaisiinko kortti korvata matkapuhelimessa olevalla sovelluksella.
– Sanon, että näpit irti Kela-kortista! Ei kaikilla ole mahdollisuutta tai edes halua hankkia älypuhelinta, se voi kadota, mennä rikki tai aina ei löydy edes kenttää. Kortti menee kivasti lompakossa ja on siten aina mukana.
Nyt Kaarina Suonio opiskelee kahta vaikeaa kieltä, venäjää ja ranskaa. Kummallekaan ei välttämättä niin käyttöä ole, mutta tarkoitus onkin aivan toinen.
– Olin Ranskassa kielikurssilla ja ehdottomasti vanhin oppilas siinä porukassa. Parin päivän päästä ne nuoret tulivat kysymään, että mitä ihmettä sinä täällä teet. Sanoin, että ehkäisen dementiaa. Siihen he sanoivat, että okei, siinä on pointti.
Flinkkilä & Kellomäki TV1 lauantaina 19.3. kello 17.10 ja sunnuntaina 20.3. kello 9.10 sekä Yle Areena. #flinkkiläkellomäki
