Mark Twainin Huckleberry Finn – klassikkoromaanissa (ilm. 1884) kaksi karkuria etsii parempaa elämää ja vapautta Mississippi-joella lautalla alaspäin matkustaen. Alkoholisti-isäänsä pakeneva Huckleberry Finn törmää jo heti alkumatkasta karanneeseen mustaan orja-Jimiin ja yhteinen matka vie läpi Yhdysvaltojen eteläisten osavaltioiden pitkin Mississippi-virtaa.
- Jos Mark TwaininHuckleberry Finn – romaania ajattelee sen ilmestymisajankohdan 1800-luvun lopun kontekstissa, niin onhan se hyvin radikaali näkemys vapaudesta, veljeydestä ja tasa-arvosta. Orjuuden lakkauttamisesta on kulunut vain muutama vuosikymmen, niin sillä tavoin kirjan näkemykset demokratiasta ovat hyvin radikaalit, kertoo englanninkielen tutkijatohtori Minna NiemiTurun yliopistosta.
Vaikka romaanissa on hyvin radikaaleja ja liberaaleja näkemyksiä, niin silti on koettu, ettei sen kielenkäyttö sitten ole sitä mitä sen pitäisi olla
- Kun ajattelemme Huckleberry Finniä ja mustaa orja-Jimiä siellä yhdessä jokilautalla, niin herää kysymys ovatko he tasa-arvoisia vai eivät. Kuinka kamppailua tasa-arvosta siinä lautalla sitten käydään ja oppivatko he siinä jotain toisiltaan? Nämä ovat näitä selkeitä amerikkalaisen kulttuurin perintöjä, joita kirjassa on hyvin selkeästi esillä.
- Toinen amerikkalaisen kulttuurin ja kirjallisuudenkin vahva teema, joka Twainin romaanissa on läsnä, on matkalla olo. Tässä ollaan jokilautalla ja ympäröivää kulttuuria reflektoidaan siinä matkustamisen kautta. Huck ja Jim luovat yhdessä aika demokraattisen kulttuurin siinä lautalla ja tämä kahden henkilön yhteisö on vapauden ja demokratian tyyssija. Siinä on sellaista hyvin perinteistä amerikkalaista, toteaa Minna Niemi.
- Yksi asia, joka aina tämän romaanin yhteydessä nousee esiin, on tämä rotukysymys. Se on ollut aina polttava puheenaihe tämän kirjan ympärillä aina sen ilmestymisestä asti. Vuonna 2011 professori Alan Grippen Alabamasta päätti editoida Mark Twainin kirjat niin, että hän poisti niistä kaikki n-wordsit eli nigger-sanat ja korvasi sen sitten sanalla slave eli orja. Grippen halusi siis tehdä tällaisen vesitetyn version romaanin kielestä, mutta samalla teki kyllä sitten hallaa romaanin kielenkäytölle. Sillä eihän esimerkiksi 1800-luvun Missourissa näin puhuttu. Tämä on tällainen amerikkalainen kaksinaismoralistinen juttu, joka tulee aina esiin tämän kirjan ympärillä. Se on tämä rotukysymys ja kuinka sitä sitten uskalletaan käsitellä. Vaikka romaanissa on hyvin radikaaleja ja liberaaleja näkemyksiä, niin silti on koettu, ettei sen kielenkäyttö sitten ole sitä mitä sen pitäisi olla, sanoo englanninkielen tutkijatohtori Minna Niemi Turun yliopistosta.
