Joogaavia patsaita ja tekohampaita
Parikkalan patsaspuistossa voi katsoa kuolemaa suoraan silmiin
Ne marssivat, tanssivat ja uivat. Niillä on tekohampaita, koruja ja lasisilmiä. Moni niistä on kivettyneenä monimutkaisiin jooga-asentoihin. Taiteilija Veijo Rönkkösen patsaat taikovat salaperäisen tunnelman itärajan tuntuman vehmaaseen puistoon.
Saattaa olla, että patsas räpsäytti silmiään. Ainakin sen siniset lasisilmät tuijottavat meitä tiukasti. Kivikasvoille on jähmettynyt leveä hymy.
Voiko olla, että se räpyttää kanssamme samaan tahtiin sadetta pois ripsistään? Patsaat tuntuvat myös liikkuvan heti, kun ne jäävät selän taakse. Vai liikkuvatko?
Ne irvistävät.
Metsässä narahtelee ja napsuu.
Parikkalan patsaspuistossa on yli 550 betonipatsasta
- Patsaspuistossa on yli 550 betonipatsasta, jotka on tehnyt taiteilija Veijo Rönkkönen
- Puiston suurimman osion muodostavat 255 jooga-asennossa olevaa, sammaloitunutta patsasta
- Rönkkönen on yksi Suomen tunnetuimmista ITE-taiteilijoista
- Sijaitsee Koitsanlahdella Parikkalassa, valtatien 6 varressa, itärajan pinnassa
- Maksuton sisäänpääsy, vapaaehtoinen lahjoitus toiminnan tukemiseksi
Suomen tunnetuin ITE-taiteilija oli yksinäinen mies
Tasainen sade peittää koko Etelä-Karjalan. Kuutostiellä rekat jylisevät ohi. Parikkalan patsaspuisto sijaitsee jalkapallokentän kokoisella, metsäisellä kaistaleella juuri tuon maantien ja junaradan välissä, kivenheiton päässä itärajasta.
Liikenteen melu unohtuu pian. Harvemmin mielen valtaa sellainen rauha kuin puistoa kierrellessä.
Veijo Rönkkönen on yksi Suomen tunnetuimmista ITE-taiteilijoista. Hänen elämäntyönsä voi kokea täällä hänen kotipihassaan, Parikkalan Koitsanlahdessa.
Oli pääsiäinen, kun Veijo Rönkkönen ei herännyt päiväuniltaan. Kukaan ei oikein kaivannut häntä. Rönkkönen eleli omissa oloissaan.
Se oli ollut tavallinen päivä. Hän oli noussut aikaisin, laittanut takkaan tulen, tervehtinyt pihan patsaita ja tavalliseen tapaansa uinut viisi kilometriä Imatran uimahallissa. Sitten häntä väsytti.
Muutama päivä pääsiäisen jälkeen Veijoa ei kuulunut hiustenleikkuuseen ajanvarauksesta huolimatta. Parturi huolestui.
66-vuotias taiteilija oli kuollut sairaskohtaukseen. Vähän ennen kuolemaansa hän oli käynyt terveyskeskuksessa ja kertonut sydänvaivoihin viittaavista oireista.
Hänet lähetettiin yskänlääkepullon kanssa kotiin.
Näin Veijo Rönkkösen viimeistä päivää kuvasi tunnettu taiteilija Veli Granö, joka on perehtynyt ystävänsä elämään laajemmin kirjan muodossa. Patsaspuistossa on myös Granön ja kuvataiteilija Janne Vesivalon toteuttama näyttely joka avaa Rönkkösen elämänvaiheita ja ajatuksia taiteesta, olosta ja elosta.
Erakkojulkkis
ITE-taide on suomalaista nykykansantaidetta – ITE on lyhenne sanoista “itse tehty elämä”. ITE-taiteilijat ovat itseoppineita, eikä heillä ole muodollista taiteilijan koulutusta.
Ammattitaiteilijat eivät välttämättä ole ITE-taiteilijoille esikuvia. Taide on heille elämäntapa, joka perustuu kädentaitoihin ja kekseliäisyyteen.
Vuonna 2007 Veijo Rönkkönen sai Suomi-palkinnon, joka myönnetään tunnustukseksi joko merkittävästä taiteellisesta urasta, huomattavasta taiteellisesta saavutuksesta tai lupaavasta läpimurrosta.
Veijo Rönkkönen ei matkustanut Helsinkiin vastaanottamaan arvostettua palkintoa. Itse asiassa hän ei koskaan matkustanut juuri minnekään.
“Kysyvät usein olenko paljonkin matkustellut. No mie vastaan ett Karjalas käin syntyys, muuten en ole ollut missään”, on Rönkkönen sanonut.
100 päivää vuodessa puistossa – ja silti löytyy uutta
Kimmo Heikkilä ja Atte Paju katselevat rehevää puutarhaa. Kimmo asettaa hellästi kätensä sammaloituneen joogin alaselälle. Atte kohentaa mustaa hattuaan.
Se on Veijon hattu. Atte löysi sen piharakennuksesta. Aten päässä Veijon hattu pääsee uusille kävelyretkille puutarhan sopukoihin.
Heikkilä ja Paju työskentelevät Parikkalan patsaspuistossa. He ovat taiteilijoita ja kulttuurityöläisiä, mutta tärkeimpänä tehtävänään he pitävät Veijo Rönkkösen perinnön vaalimista: he hoitavat runsasta puutarhaa, korjaavat rikkoutuneita patsaita ja vastaavat vierailijoiden kysymyksiin Rönkkösen elämäntyöstä.
Kumpikin on jo lapsena vieraillut patsaspuistossa, mutta eivät tohtineet lähestyä patsaiden luojaa. He tiesivät, että tämä arvosti yksityisyyttään.
– Ehkä nämä lapsuuden vierailut ovat osaltaan antaneet sysäyksen kulttuurialalle, Kimmo Heikkilä pohtii. Atte Paju nyökkää.
Nyt he ovat puiston pehtooreja, kuten he itse itseään nimittävät.
– Me ei ajatella tätä työnä. Mehän hulluina ollaan otettu tää elämäntehtäväksi. Kesäsin saatetaan tehdä kahdentoista tunnin urakoita tässä puistossa.
Patsaspuisto ei toki ole mikään tavallinen työpaikka. Kimmon ja Aten puheesta paistaa vahva velvollisuudentunne hoivata Veijo Rönkkösen perintöä, ettei tämä ainutlaatuinen paikka pääse rapistumaan.
Herkkäsieluinen, työteliäs taiteilija
Veijo Rönkkönen syntyi vuonna 1944. Elämä oli kovaa.
Herkkä, taiteellinen poika ei juurikaan saanut vanhemmiltaan vahvistusta – lasten tuli tehdä töitä. Teini-ikäisenä hänellä oli kertomansa mukaan vaikeaa.
Kuusitoistavuotiaasta eläkeikään saakka Veijo Rönkkönen teki kolmivuorotyötä Simpeleen paperitehtaalla. Suurin motiivi taisi olla säännöllinen tilipussi: varsinainen, merkityksellinen työ oli omalla pihalla.
Joogaavia patsaita metsässä
Veijo Rönkkönen teki betonijoogit kuviksi omasta nuoresta kehostaan.
Puiston lumoavimmassa kolkassa joogaa 255 patsasta. Joogien seassa kävellessä aika pysähtyy, ihastelemme niiden virheettömiä asentoja, levollisia katseita ja sammaloituneita kehoja. Miten betoni voi taipua niin sulaviin muotoihin?
1970-luvun puolivälissä Veijo Rönkkönen kävi joogakurssin ja ryhtyi aktiiviseksi joogan harrastajaksi. Betonijoogit ovat omalla tavallaan kunnianosoitus Rönkkösen nuorelle, Veijon omin sanoin “retvakkaalle” keholle .
Ensimmäisen joogapatsaan Rönkkönen teki isänsä kuoleman jälkeen vuonna 1975. Patsas tekee shirshasanan eli seisoo päällään. Rönkkösellä oli aina muutama patsas työn alla samanaikaisesti, mutta jokaisen muotoilemansa jooga-asennon hän myös opetteli tekemään itse.
– Voisi sanoa että hän lopulta osasi 255 jooga-asanaa. Tosin jotkut asanat ovat käytännössä mahdottomia tehdä - se oli sellaista Veijon huumoria - niin 253 on ehkä realistista, Atte ja Kimmo virnuilevat.
Lapsia on monenlaisia
Veijo ei koskaan saanut lapsia. Mutta hänen käsistään syntyi monia – kokonainen lasten paraati. Ne tanssivat ja leikkivät hänen pihallaan, iloisina ja eläväisinä.
Äidin kuoleman jälkeen muuten niin vetäytyvässä taiteilijassa saattoi kuulemma aistia muutoksen. Ikään kuin Veijo olisi avautunut. Hän jopa jutteli ja nauroi spontaanisti patsaspuiston vierailijoiden kanssa.
Hän ryhtyi muotoilemaan lapsia esittäviä patsaita. “Ainahan sitä on lapsi sisältä, aikusenakin – laps joka tarvihtee rakkautta ja huomiota”, Veijo on sanonut.
Viesti muutoksesta oli myös taiteilijan pyyntö parturilleen muotoilla hiukset päivänkakkaraksi. Puutarhuri itse puhkesi kukkaan.
Taloudellisesti riippumattomana ei tarvitse kenellekään kumarrella, ja on vapaus tehdä työtään niin kuin tahtoo
Suosittu matkailukohde – vähemmän suosittu rahoituskohde
Patsaspuisto on Parikkalan tunnetuimpia nähtävyyksiä. Muutama vuosi sitten pehtoorit Kimmo Heikkilä ja Atte Paju laskivat, että puistossa on vieraillut 1970-luvulta lähtien kaikkiaan noin milljoona kävijää. Viime vuosina vierailijamäärät ovat olleet noin 35-50 000:n välillä.
Veijo Rönkkönen halusi, että puistossa vierailu olisi kaikille ilmaista. Käynnin yhteydessä puistosta huolehtivien toimintaa voi tukea maksamalla vapaasummaisen pääsymaksun, ostamalla Patsaspuisto-tuotteita tai lunastamalla henkilökohtaisen nimikkopatsaan.
Lahjoituslipas ei kuitenkaan riitä ainoaksi rahoitusmuodoksi.
Veijo Rönkkösen kuoleman jälkeen Patsaspuiston tulevaisuus oli epävarmaa. Rönkkösen perikunta katsoi, ettei se pysty huolehtimaan puutarhasta ja patsaista ja laittoi paikan myyntiin.
Parikkalan kunta, jolle paikkaa tarjottiin, ei ollut kiinnostunut eikä ostajaksi tahtonut löytyä yksityishenkilöäkään. Lopulta pelastajaksi ja mesenaatiksi saapui pyhtääläinen teollisuusneuvos Reino Uusitalo joka osti kohteen.
Vuonna 2011 Maaseudun sivistysliitto aloitti EU-rahoitteisen hankkeen jossa tehtiin puutarhan ja patsaiden kunnostusta ja mietittiin tapoja joilla kohteen ylläpito järjestetään tulevaisuudessa. Hankkeen päätyttyä 2014 puiston hoito oli kannatusyhdistyksen varassa.
Vuodesta 2016 ylläpidosta ovat vastanneet omistajan ja kannatusyhdistyksen siunauksella Paju ja Heikkilä.
Puistopehtoorien työlle ei ole ulkopuolista palkanmaksajaa tai rahoittajaa, pieni korvaus syntyy vierailijoiden pääsymaksuista ja tuotemyyntituloista. Joitakin kertaluonteisia avustuksia on saatu alueen säätiöiltä ja rahastoilta.
Parikkalan kunta on avustanut lähinnä puistossa järjestettävien tapahtumien kustannuksissa. Pientä kritiikkiä puistopehtoorit lähettävät kunnan suuntaan:
– Sanoisin että tämä on turismin kannalta ehdottomasti Parikkalalle matkailukohde numero yksi. Mutta kun ajattelee, kuinka paljon tätä tuetaan, taloudellisesti tai henkisesti, niin ehkä ei ihan ykkönen, Kimmo sanoo.
Säännöllinen rahoitus takaisi sen, että pehtoorit voisivat tehdä tätä työtä vielä pitkäjännitteisemmin ja uhrata aikaa vielä enemmän, he kertovat. Vaatihan puisto huolenpitoa talviaikaankin, joten työtä tehdään aika lailla talkoovoimin.
– Kun ollaan kerran hommaan ryhdytty, Atte Paju lisää. Kyllähän tähän sellaista rahallista apua mielellään vastaanotettaisi.
– Toisaalta, taloudellisesti riippumattomana ei tarvitse kenellekään kumarrella, ja on vapaus tehdä työtään niin kuin tahtoo, Kimmo huomauttaa.
– Tietysti olemme vastuussa Veijon perinnölle, ei me täällä mitä hyvänsä voida tehdä.
Kylähulluja liikkeellä
Onko erakko, joka vihkii elämänsä taiteelle, sitten ihmisten mielestä vain vähän liian outo? Ei täysin ymmärretä, kuinka paljon ihmisiä tämä paikka kiinnostaa ja kuinka upea se onkaan, pehtoorit miettivät.
– Moni muistaa kylähullut 1970- ja 80-luvuilta. Sehän ei todellakaan ollut mikään kunniamaininta. Jos tänä päivänä kutsutaan kylähulluksi, niin kuin varmaan meitä täällä, sehän on hieno asia, Kimmo sanoo huvittuneena.
Atte lisää, että Parikkalassa noina vuosina Rönkköstä pidettiin outona, yhteiskuntaan sopeutumattomana henkilönä, mutta että samanaikaisesti moni on alusta saakka ymmärtänyt hänen työnsä merkityksen.
– On hienoa että nuoret parikkalalaiset ovat löytäneet tämän paikan ja haluavat edistää sitä.
Luojansa kuvia
Valtavat auringonkukat nyökkäilevät hellittämättömässä myöhäiskesän sateessa. Syksyisen sameat värit muistuttavat jo, mitä tuleman pitää.
Puutarhaa halkoo kivilaatoilla päällystetty polku. Jokaisen laatan Veijo Rönkkönen on itse valanut, painanut kämmenensä tai jalkapohjansa sen pintaan, jättäen näin käden- tai jalanjälkensä kaikkialle.
Tavallaan jokainen patsas on luojansa kuva. Mutta puiston perimmäisessä nurkassa istuskelee yksinäinen kivimies lapio kädessään. Se on Veijo itse.
Rönkkönen oli tyypillinen ITE-taiteilija, itseoppinut. Toki ensimmäiset patsaat olivat karkeailmeisiä. Mutta uransa loppuvaiheessa hänen tekniikkansa oli vertaansa vailla.
– Upeita ihmiskasvoja ja fantastinen materiaalinhallinta, Kimmo Heikkilä sanoo.
Eniten pehtoorit silti arvostavat taiteilijan nöyrää elämänasennetta.
Pian on jo pimeää. Rekkojen pitkät valot viistävät kuutostietä. Jokin rasahtaa metsässä. Käännymme säpsähtäen.
Se olikin vain lintu. Tällä kertaa.
Parikkalan Patsaspuisto on hieman karmiva, mutta todella vaikuttava nähtävyys! Puisto on nyt jo edesmenneen Veijo Rönkkösen elämäntyö ja varsinainen ITE-taiteen kehto. Kesäisin puiston satoja patsaita ympäröivä puutarha on täynnä kukkia ja kasvillisuutta. Patsaspuisto taitaa olla Suomen tunnetuin ITE-teoskokonaisuus, mutta se tarvitsisi lisää kuuluisuutta, sen se on kyllä ansainnut!
Egenland – yleisön matkaopas Suomeen kahdella kielellä
- Egenland on kaksikielinen televisio-ohjelma ja kulttuurimatkaopas, jossa yleisö päättää, mitä kulttuuri tarkoittaa.
- Tähän mennessä olette lähettäneet Egenlandille yli 4000 vihjettä vierailun arvoisista paikoista, henkilöistä ja tapahtumista. Niiden joukosta valitsemme kiinnostavimmat.
- Kohteet esitellään tässä netin matkaoppaassa suomeksi ja ruotsiksi. Kaikki kohteet ovat nähtävissä tällä kartalla.
- Egenlandin kaikki videot ovat katsottavissa Yle Areenassa.
- Seuraa meitä Instagramissa!
Edit 28.3.2018 klo 8.54: Muutettu taiteilija Veli Granön titteliä, lisätty kuva.
Edit 13.4.2018 klo 13.01: Muutettu teollisuusneuvos Reino Uusitalon titteliä. Alkuperäisessä versioissa puhuttiin liikemiehestä, vaihdettu teollisuusneuvokseksi.
Eva Pursiainen
Yle