Ulkoministeriö sai kuitenkin tietää asiasta vasta viisi vuotta Alafuzoffin kotiin tehdyn etsinnän jälkeen. Tämä selviää ulkoministeriössä toimivan kansallisen turvallisuusviranomaisen (NSA) asiakirjasta.

NSA:n tehtävänä on ohjata ja valvoa, että kansainvälinen turvallisuusluokiteltu tieto suojataan ja sitä käsitellään asianmukaisesti. Sen tehtävänä on myös ilmoittaa Suomen sopimuskumppaneille välittömästi, jos tiedon tiedetään tai epäillään vaarantuneen.

Ulkoministeriön mukaan Alafuzoffilta löydettiin “useiden eri valtioiden ja kansainvälisten järjestöjen erityissuojattavaa tietoaineistoa”. Ministeriö kirjoittaa, että aineiston vaarantuminen olisi ollut omiaan aiheuttamaan merkittävää vahinkoa Suomen kansainvälisille suhteille sekä edellytyksille toimia kansainvälisessä yhteistyössä.

- Tapahtuneesta tai epäillystä turvallisuusluokiteltujen tietojen loukkauksesta on myös EU-säädösten mukaan ilmoitettava välittömästi kansalliselle turvallisuusviranomaiselle — Näin ei ollut kuitenkaan toimittu, eikä kansallinen turvallisuusviranomainen voinut ryhtyä asiassa lain ja kansainvälisten sopimusvelvoitteiden edellyttämiin toimiin ennen maaliskuuta (2023), ministeriön korkeimpaan oikeuteen (KKO) tekemässä valituksessa sanotaan.

NSA kertoo saaneensa tiedon aineistosta vasta maaliskuun 2023 alkupuolella oltuaan yhteydessä valtakunnansyyttäjän toimistoon. Kysyttäessä asiasta apulaisvaltakunnansyyttäjä Jukka Rappe kertoi STT:lle, että yhteydenpito NSA:n kanssa on poliisin tehtävä.

- Lähtökohtaisesti tiedonkulku on ollut poliisin ja NSA:n välillä. Sinällään voi sanoa, että aineistoa oli aivan hillittömästi ja sen selvittelyyn meni poliisilla tutkinnassa varmaan suurin osa ajasta, Rappe sanoi.

HELSINGIN hovioikeus tuomitsi Alafuzoffin perjantaina törkeästä palvelusrikoksesta hänen kotoaan löytyneiden asiakirjojen takia. Se, mitä materiaaleja Alafuzoffin kotoa tarkalleen löydettiin – kotimaisia tai kansainvälisiä – on esitutkinnassa ja oikeudessa salattua tietoa. Hovioikeuskin kuitenkin toteaa tuomiossaan kansainvälisten tietojen olleen sellaisia, että niiden paljastuminen olisi voinut pahimmillaan aiheuttaa jopa merkittävää vahinkoa Suomen kansainvälisille suhteille ja kansainväliselle yhteistyölle.

Alafuzoffin katsotaan syyllistyneen rikokseen vuosina 2005-2016, jolloin hän toimi ensin Pääesikunnassa apulaisosastopäällikkönä, sitten Puolustusvoimien tiedustelupäällikkönä ja lopulta EU:n sotilasesikunnan tiedustelupäällikkönä. Jotain käsitystä kansainvälisistä asiakirjoista saa esitutkintaan sisältyvästä, osin julkisesta listauksesta, jonka Alafuzoffin puolustus on tehnyt.

Osasta asiakirjoja sanotaan suoraan, että Alafuzoff oli saanut ne haltuunsa toimiessaan EU-tehtävässä. Osassa asiakirjoja aikayhteys kytkee ne Alafuzoffin vuosiin Brysselissä.

Alafuzoff aloitti EU:n tiedustelupäällikkönä keväällä 2013. Listauksessa mainitaan muun muassa valokuvia ja kuvausta tapahtumista “Ukrainan ja Venäjän väliseen kriisiin liittyen”. Venäjä miehitti Ukrainalle kuuluvan Krimin niemimaan keväällä 2014.

Alafuzoffin puolustuksen mukaan asiakirjat eivät ole olleet salaisia. Hovioikeus oli eri mieltä ja katsoi, että Alafuzoffilta takavarikoitu kansainvälinen aineisto oli tekoaikana kaikilta osin salassa pidettävää ja turvallisuusluokiteltua.

Toinen syytteitä hovissa ajaneista syyttäjistä Anja-Riitta Rinkinen vahvisti, että syytteen alaisessa materiaalissa on myös Alafuzoffin EU-viran aikaisia asiakirjoja.

- Sitä, minkälaisesta määrästä on kyse, en voi kommentoida, se on salassa pidettävää, Rinkinen sanoi.

STT kysyi asiaa myös jutussa asianomistajan asemassa olevan Puolustusvoimien edustajalta Pääesikunnalta. Pääesikuntakin kieltäytyi kommentoimasta materiaalin määrää salassapitoon vedoten.

ULKOMINISTERIÖN KKO-valituksen taustalla on kiista siitä, kuka sai osallistua poikkeuksellisen salattuun oikeudenkäyntiin Helsingin hovioikeudessa. Alafuzoffin korkean sotilasarvon takia asia käsiteltiin ensimmäisenä oikeusasteena hovissa.

Tapauksen ja siihen liittyvien tietojen luonteen takia oikeusprosessissa oli erityisen tiukat salaus- ja turvatoimet. Ulkopuoliset pääsivät seuraamaan oikeudenkäynnistä vain ensimmäistä ja viimeistä päivää. Käräjäoikeuden turvasalissa pidettyyn käsittelyyn ei saanut viedä teknisiä laitteita, ja jopa kuulakärkikyniä purettiin osiin turvatarkastuksessa.

Ensimmäisenä käsittelypäivänä syyskuussa huomiota herätti, että julkisen osuuden päätyttyä hovioikeus määräsi ulos salista median ja yleisön lisäksi myös ulkoministeriön ja puolustusministeriön edustajat.

Ulkoministeriö oli vaatinut saada toimia jutussa toisena asianomistajana Puolustusvoimien ohella. Se olisi halunnut virkamiehilleen oikeuden osallistua asian käsittelyyn sekä saada oikeudenkäyntiaineisto myös salatuin osin.

Puolustusministeriö pyysi lupaa seurata käsittelystä myös yleisöltä salatut osuudet. Syyttäjäpuoli vastusti molempien ministeriöiden vaatimuksia.

Hovioikeus taipui syyttäjän kannalle ja antoi valtion puhevallan vain Puolustusvoimille, jota edusti Pääesikunta. Ulkoministeriö valitti hovioikeuden ratkaisusta edelleen korkeimpaan oikeuteen, joka hylkäsi valituksen.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä Rappen mukaan kiista oli “hämmentävä”.

- Oli täysin selvä asia, ettei heillä ole asianomistaja-asemaa tässä rikosasiassa. Vähän kummastutti, että syyttäjien aikaa jouduttiin käyttämään tällaiseenkin kysymykseen — ehkä (ulkoministeriön vaatimus) johtui siitä, että tämä oli aika lailla ainutlaatuinen ja ensimmäinen tämän vakavuusluokan asia, Rappe sanoi.

RAPPE harkitsee hovioikeuden tuomiosta valittamista KKO:hon. Syyttäjä oli vaatinut Alafuzoffille vähintään kahden vuoden ehdotonta tuomiota, kun taas hovioikeus tuomitsi hänet 1,5 vuoden ehdolliseen vankeuteen. Törkeästä palvelusrikoksesta voidaan tuomita enintään neljä vuotta vankeutta.

Hovioikeus katsoi, että ennen lieventämisperusteiden arviointia oikeudenmukainen seuraamus teosta olisi ollut vuosi ja kymmenen kuukautta vankeutta. Rangaistusta kuitenkin alennettiin neljällä kuukaudella, koska asian esitutkinta oli oikeuden mukaan valtion vastuulla olevasta syystä viivästynyt kahdella vuodella.

Koska rangaistus oli alle kaksi vuotta vankeutta, hovioikeus ei myöskään määrännyt kontra-amiraali evp. Alafuzoffin sotilasarvoa menetetyksi.

Alafuzoff myönsi oikeudessa vieneensä joitain materiaaleja kotiinsa suoriutuakseen työtehtävistään mahdollisimman hyvin, mutta kiisti syyllistyneensä törkeään rikokseen. Myöskään hovioikeus ei katsonut, että Alafuzoffin toiminnalle olisi ollut jotain toista syytä.

ALAFUZOFFIN toiminta paljastui alun perin toisen rikosasian tutkinnassa. Keskusrikospoliisi teki Alafuzoffin kotiin maaliskuussa 2018 kotietsinnän, joka liittyi Helsingin Sanomien Viestikoekeskus-juttuun. Alafuzoffia tutkittiin siksi, että HS:n epäiltiin saaneen salaisia tietoja haltuunsa vuonna 2014, kun lehden toimittaja haastatteli Alafuzoffia tämän aloitettua EU:n tiedustelupäällikön tehtävässä.

Keskusrikospoliisin tutkinnan mukaan toimittaja sai Alafuzoffilta muistitikun muistiinpanojensa tallentamista varten. Tikku ilmeisesti näytti tyhjältä, mutta siitä on mahdollisesti voitu palauttaa aiemmin poistettuja tiedostoja.

Viime vuoden tammikuussa Helsingin käräjäoikeus tuomitsi kaksi HS:n toimittajaa turvallisuussalaisuuden paljastamisesta joulukuussa 2017 julkaistun jutun vuoksi. Tuomiosta on valitettu.

Alafuzoffia ei kuitenkaan syytetty hovioikeudessa toimittajan saamasta muistitikusta. Apulaisvaltakunnansyyttäjä Rappe lopetti sen osalta esitutkinnan vuoden 2022 lopulla, koska katsoi, ettei tahallisesta turvallisuussalaisuuden paljastamisesta olisi saatu näyttöä. Tuottamuksellisen eli huolimattomuudesta tehdyn tekomuodon syyteoikeus taas oli jo ehtinyt vanhentua.

Helsingin Sanomia julkaiseva Sanoma Media Finland on STT:n enemmistöomistaja.

STT / Maria Rosvall