Vantaan Kaljakelluntaa vietettiin edellisvuosia rauhallisemmin – tältä siellä näytti
Vantaalla sijaitseva Keravanjoki täyttyi lauantaina aamupäivästä kumiveneistä ja -lautoista Kaljakellunnan kunniaksi. Rouhea ja iloinen avoin kansanjuhla toi paikalle useita kymmeniä venekuntia.
Vuodesta 1997 lähtien eri muodoissa järjestetty Kaljakellunta pidettiin nyt 25:ttä kertaa. Tänä vuonna kellunta alkoi Tiedekeskus Heurekan kohdalta ja päättyi Kirkonkylänkosken rannalle.
Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen vuorossa oleva yleisjohtaja Miika Laine kertoo, että tapahtuma sujui aiempia vuosia rauhallisemmin, ja poliisilla oli tällä kertaa lähinnä tarkkailijan rooli. Mahdollisesta roskaamisesta tai sotkusta hänellä ei ole tietoa.
– Tapahtumasta ei aiheutunut meille tehtäviä. Voi olla, että korona vaikutti asiaan, Laine toteaa.
Tulijoita oli myös Uudenmaan rajojen ulkopuolelta, ainakin Tampereelta ja Joensuusta asti.
Keli oli jopa paahtavan aurinkoinen ja Keravanjoen vesikin lämmintä.
– Olemme nyt paikalla yhdettätoista kertaa, laivaansa nurmikolla kasaavat kapteenit Hannu Virtanen ja Juho kertovat.
Hannu muistaa vuosien varrelta erään erityisen hienon kelluntaseurueen.
– Kaislikkoon oli parkkeerannut noin 70–80-vuotias pariskunta, joka istui kumiveneessä. Mies oli pukeutunut valkoiseen kapteeninpukuun ja hattuun, rouvalla oli englantilaistyyppinen hattu ja kukkamekko päällä. He joivat kristallilaseista konjakkia ja kahvia posliinikupeista. Heillä oli jälkiruoka menossa, hän muistelee.
Tänäkin vuonna paikalla näkee monenlaista kellujaa. Perinteisten kumiveneiden lisäksi löytyy kumieläimiä ja isompia lauttoja. Mitä värikkäämpää ja erikoisempaa menoa, sen parempi. Saippuakuplakone ja pehmoleluin koristellut stetsonit lienevät näyttävimpiä kellumistyylejä tänä vuonna.
Osissa aluksissa on kellunnan etenemistä helpottavaa välineistöä: purjeita ja erilaisia meloja. Näkyypä joukossa yksi lumilapiokin.
Tapahtuma on kapteeniseurueelle niin rakas, ettei edes koronapandemia saa miehiä jättäytymään kuivalle maalle.
– Täällä on nyt ihan hyvät turvavälit, he summaavat.
Juttu jatkuu kuvien jälkeen
Paikalle on löytänyt myös ryhmä joensuulaisia merirosvoja. Heidän rosvolauttansa vakiovarustukseen kuuluu kaljan lisäksi myös musiikkia.
– Täällä tärkeintä on yhdessäolo ja viihtyminen. Olemme täällä tänään toista kertaa, kertovat veljekset Olli-Pekka ja Janne Parviainen sekä Joni Astikainen.
Musiikki on tärkeä osa kaljan ja kellumisen iloja. Piraattien äänentoistosta kuuluu kesähittejä, mutta myös juomaralleja.
Laiva on lastattu myös haitarilla. Kellumisen yhteydessä piraatit tekevät myös omaa videostriimaustaan nettiin.
Juttu jatkuu kuvien jälkeen
Kellujien joukossa on niin nuoria, alle parikymppisiä, kuin myös kolme–nelikymppisiä kesäpäivän viettäjiä. Suurin osa tapahtumaan osallistujista on miehiä, mutta kapteenien joukosta löytyy myös naisia.
Espoolaiset kesälomanviettäjät Heidi ja Heidi ovat mukana ensimmäistä kertaa.
– Ollaan varmaan vuosia jauhettu että pitäisi mennä.
– Toivotaan, ettei heti tiputa veteen.
Naiset kipparoivat laamaa ja kumivenettä.
– Meillä on laama, vene ja kaljaa, he tiivistävät tunnelmiaan.
Hillittyä lipumista
Vuosittainen osallistujamäärä on vaihdellut muutamasta kymmenestä tuhansiin osanottajiin. Tänä vuonna venekuntia oli silmämääräisesti arvioiden 40–50 kappaletta.
Vuosien aikana keskustelua on herättänyt kaljakellujien aiheuttama sotku sekä joen suolistobakteerit. Kaljakellunnan tapahtuman Facebook-ryhmässä kerrottiin, että Vantaan kaupunki oli tuonut roskalavan sekä lähtöpaikkaan että päätepisteeseen.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen
Lisäksi paikan päällä oli liikkeellä useita pullojen ja tölkkien kerääjiä.
Tapahtumaa valvoi poliisi. Toistaiseksi poliisi ei ole tiedottanut tapahtuman yhteydessä onnettomuuksista, roskaamisesta tai järjestyshäiriöistä.