1Uutiset - Lukemisen tähden

Ahvenvita on monivuotinen uposlehtinen kasvi.

Leväkkö on kosteiden paikkojen kasvi, jolla on erikoiset tähden muotoiset kukat. Se on sukunsa ja heimonsa ainoa laji.[1]

Ratamosarpio on rannoilla kasvava vaaleakukkainen monivuotinen kasvi. Sen tieteellisen nimen osa plantago viittaa piharatamoon, jonka lehtiä rantasarpion lehdet muistuttavat. Englanniksi sitä kutsutaan nimellä mad-dog weed, hullun koiran ruoho, ja sen on ajateltu auttavan vesikauhun torjunnassa.

Suovehka [2] eli vehka on kosteiden paikkojen kasvi, sukunsa ainoa laji. Viherkasviharrastajat kutsuvat joskus monia muitakin vehkakasvien heimon jäseniä vehkoiksi, joten tätä lajia on syytä kutsua suovehkaksi.

Yövilkka on pieni valkokukkainen kämmekkäkasveihin kuuluva kasvi. Lajia tavataan pohjoisen pallonpuoliskon havumetsävyöhykkeellä.

Oravanmarja on oravanmarjojen sukuun ja parsakasvien heimoon kuuluva monivuotinen ruohokasvi.

Sudenmarja on tuoreissa metsissä ja lehdoissa kasvava monivuotinen, ruohovartinen kasvi. Siitä käytetään myös kansanomaisia nimityksiä karhunmarja, kuolemanmarja ja käärmeenmarja.

Nuottaruoho on parvekekukkana tunnetun sinilobelian eli sinielvikin sukuinen vesikasvi.

Harakankello on kellokasvien heimoon kuuluva kaksivuotinen ruohovartinen kasvi.

Suokeltto on keltakukkainen asterikasvi.

Pelto-ohdake on piikikäs asterikasvi. Se kasvaa noin 120 cm:n pituiseksi. Sen pariliuskaiset lehdet ovat reunoiltaan syvään hampaiset, hampaat ovat piikkimäiset ja piikit jopa 5 mm pitkät. Sen vaaleanpunaiset tai lilat kukinnot ovat kasvin latvassa useina mykeröinä. Kussakin mykerössä on satoja kukkia. Hede- ja emikukat ovat erikseen. Kukat ovat voimakkaasti tuoksuvia ja hyönteispölytteisiä. Perhosista esimerkiksi ohdakeperhonen munii pelto-ohdakkeen lehdille. Kasvi on yleensä Suomessa muinaistulokas ja uustulokas Pohjois-Suomessa Perämeren rannalla.

Huopaohdake on asterikasveihin kuuluva Suomessa tavallinen ohdakelaji. Lehtien ulkonäkö vaihtelee, joskus ne ovat liuskaiset, joskus ehyet ja hyvin leveät. Lehtien alapuolella on harmaata karvaa. Kukinnot ovat sinipunaisia "partasuteja".

Seittitakiainen on suurikokoinen joutomaiden mykerökukkaiskasvi. Se on Suomen yleisin takiaislaji, mutta takiaiset risteytyvät helposti eikä lajinmääritys ole aina helppoa.[1] Seittitakiainen risteytyy sekä isotakiaisen että pikkutakiaisen kanssa.

Uistinvita on vesikasvi, jonka soikeat lehdet ja tähkämäinen kukinto nousevat veden pinnalle.

Vesirutto eli kanadanvesirutto on Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva vesikasvi, joka on levinnyt laajalti myös Eurooppaan.[2] Se on uposkasvi, ja vain sen valkoiset kukat nousevat veden pinnan yläpuolelle.

Pikkulimaska on veden pinnalla kelluva pieni monivuotinen kasvi.

Maariankämmekkä on kämmekkälaji, jota tavataan koko Euroopassa kaakkoisosaa lukuun ottamatta ja Siperiassa.[1] Se on myös selvästi yleisin Suomen kämmekkälajeista.[2] Maariankämmekän suku liuskakämmekät on saanut nimensä haaraisesta juurimukulasta, joka muistuttaa rukoukseen liitettyjä käsiä – tästä on levinnyt koko kämmekkäkasvien heimon suomenkielinen nimi. "Maaria" viittaa Neitsyt Mariaan.[3]

Kielo on Convallaria-sukuun kuuluva monivuotinen, ruohovartinen kasvi. Se on myös sukunsa ainoa laji, vaikka jotkut tutkijat katsovatkin sen eri maantieteelliset muodot omiksi lajeikseen. Kielo kukkii touko–kesäkuussa valkoisin, hyväntuoksuisin kukin. Sen lehdet ovat ehytlaitaiset ja kielen muotoiset, joiden perusteella se on saanut suomenkielisen nimensä. Lajin tieteellinen nimi puolestaan viittaa Raamatun Laulujen lauluun.

Raate on monivuotinen märkien paikkojen kasvi, sukunsa ainoa Suomessa esiintyvä laji.

Kissankello on monivuotinen 10–60 cm korkea kellokasveihin kuuluva ruoho. Se on kuivien ja aurinkoisten paikkojen kuten niittyjen, ketojen, mäenrinteiden, kallioiden ja pientareiden kasvi.

Huopakeltano on keltakukkainen asterikasvien heimoon kuuluva kasvi.

Voikukka on usein rikkaruohona pidetty monivuotinen kasvi, joka leviää tehokkaasti siementensä avulla. Voikukka on kuitenkin myös kauppayrtti, johon viittaa nimessä esiintyvä officinale . Ympäri maailmaa tavataan useita voikukan alalajeja, joiden väliset erot saattavat olla hyvinkin vähäisiä.

Suo-ohdake on yleinen ohdakelaji. Suo-ohdake on kaksivuotinen, joskus monivuotinen, mutta vain kerran kukkiva.

Kyläkarhiainen on Euroopassa ja Aasiassa laajalle levinnyt ohdaketta muistuttava asterikasvi.