1Uutiset - Lukemisen tähden

Sormisara on sarakasvien heimoon kuuluva monivuotinen tuulipölytteinen siemenkasvi.

Harmaasara on sarakasvien heimoon kuuluva monivuotinen tuulipölytteinen siemenkasvi. Harmaasara voi muodostaa risteymiä useiden muiden sarojen kanssa.

Tupasvilla on Euraasiassa ja Pohjois-Amerikassa yleinen, erilaisten soiden sarakasvi.

Järvikaisla on rantavedessä kasvava tuulipölytteinen sarakasveihin kuuluva kasvi, jota usein sekoitetaan järviruokoon.

Rantavihvilä on vihviläkasvi, joka kasvaa kosteikoissa.

Rantapalpakko on rehevillä rannoilla kasvava ruohovartinen kasvi, joka on helpointa tunnistaa hedelmistään.

Uistinvita on vesikasvi, jonka soikeat lehdet ja tähkämäinen kukinto nousevat veden pinnalle.

Vesirutto eli kanadanvesirutto on Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva vesikasvi, joka on levinnyt laajalti myös Eurooppaan.[2] Se on uposkasvi, ja vain sen valkoiset kukat nousevat veden pinnan yläpuolelle.

Pikkulimaska on veden pinnalla kelluva pieni monivuotinen kasvi.

Maariankämmekkä on kämmekkälaji, jota tavataan koko Euroopassa kaakkoisosaa lukuun ottamatta ja Siperiassa.[1] Se on myös selvästi yleisin Suomen kämmekkälajeista.[2] Maariankämmekän suku liuskakämmekät on saanut nimensä haaraisesta juurimukulasta, joka muistuttaa rukoukseen liitettyjä käsiä – tästä on levinnyt koko kämmekkäkasvien heimon suomenkielinen nimi. "Maaria" viittaa Neitsyt Mariaan.[3]

Kielo on Convallaria-sukuun kuuluva monivuotinen, ruohovartinen kasvi. Se on myös sukunsa ainoa laji, vaikka jotkut tutkijat katsovatkin sen eri maantieteelliset muodot omiksi lajeikseen. Kielo kukkii touko–kesäkuussa valkoisin, hyväntuoksuisin kukin. Sen lehdet ovat ehytlaitaiset ja kielen muotoiset, joiden perusteella se on saanut suomenkielisen nimensä. Lajin tieteellinen nimi puolestaan viittaa Raamatun Laulujen lauluun.

Raate on monivuotinen märkien paikkojen kasvi, sukunsa ainoa Suomessa esiintyvä laji.

Pullosara on sarakasvien heimoon kuuluva monivuotinen tuulipölytteinen kasvilaji. Se kasvaa 25–100 cm korkeaksi ja kasvaa monenlaisilla kosteilla paikoilla, kuten rannoilla ja soilla. Pullosaran lehdet ovat tummanvihreitä ja 3–4 mm leveitä. Pullosaran kukinnossa on kahdenlaisia tähkiä: ruskehtavia hedetähkiä, joissa sijaitsevat hedekukat, ja kellanvihreitä emitähkiä, joissa sijaitsevat emikukat.[1] Pullosara on yleinen koko Suomessa. Pullosara muistuttaa paljolti luhtasaraa, mutta pullosaran pullakot kapenevat kärjestä jyrkemmin kuin luhtasaralla. Pullosara on monimuotoinen ja se voi risteytyä lähilajiensa kanssa.

Juurtosara on sarakasvien heimoon kuuluva monivuotinen tuulipölytteinen siemenkasvi. Juurtosara ei kasva mättäinä kuten monet muut saralajit, vaan leviää maavarsien avulla laajoiksi matoiksi. Se kasvaa 10–30 senttimetriä korkeaksi.

Luhtavilla on soilla kasvava tuulipölytteinen sarakasveihin kuuluva kasvi, jonka tähkät muuttuvat kuihduttuaan villaviksi tupsuiksi.

Kevätpiippo on aikaisin keväällä kukkiva vaatimaton, monivuotinen vihviläkasvi.

Leveäosmankäämi on osmankäämeihin kuuluva monivuotinen, ilmaversoinen kasvi, jota kasvaa kosteissa paikoissa. Laji on yleinen suuressa osassa Eurooppaa ja Pohjois-Amerikkaa.

Ahvenvita on monivuotinen uposlehtinen kasvi.

Leväkkö on kosteiden paikkojen kasvi, jolla on erikoiset tähden muotoiset kukat. Se on sukunsa ja heimonsa ainoa laji.[1]

Ratamosarpio on rannoilla kasvava vaaleakukkainen monivuotinen kasvi. Sen tieteellisen nimen osa plantago viittaa piharatamoon, jonka lehtiä rantasarpion lehdet muistuttavat. Englanniksi sitä kutsutaan nimellä mad-dog weed, hullun koiran ruoho, ja sen on ajateltu auttavan vesikauhun torjunnassa.

Suovehka [2] eli vehka on kosteiden paikkojen kasvi, sukunsa ainoa laji. Viherkasviharrastajat kutsuvat joskus monia muitakin vehkakasvien heimon jäseniä vehkoiksi, joten tätä lajia on syytä kutsua suovehkaksi.

Yövilkka on pieni valkokukkainen kämmekkäkasveihin kuuluva kasvi. Lajia tavataan pohjoisen pallonpuoliskon havumetsävyöhykkeellä.

Oravanmarja on oravanmarjojen sukuun ja parsakasvien heimoon kuuluva monivuotinen ruohokasvi.

Sudenmarja on tuoreissa metsissä ja lehdoissa kasvava monivuotinen, ruohovartinen kasvi. Siitä käytetään myös kansanomaisia nimityksiä karhunmarja, kuolemanmarja ja käärmeenmarja.